8 minute read
ANNI LIPSANEN - Karoliinan haastattelu
EI TURHAA PIKKUSÄLÄÄ
HAASTATTELU - ANNI LIPSANEN
Advertisement
Kuka olet ja mistä tulet? Oon Karoliina Tero, 20-vuotta ja tulen Asikkalasta.
Milloin kiinnostuit sarjakuvien piirtämisestä?
Kiinnostuin niitä piirtämään varmaan yläasteen alussa. Toki olin piirrellyt jo aikaisemminkin kaiken näköistä, mutta yläasteella koko piirtäminen alkoi tulla yhä enemmän harrastukseksi. Voisin väittää, että lukiossa kiinnostukseni sarjakuviin heräsi vielä enemmän, ja sitä se on tehnyt tässä sitten jo muutaman vuoden. Sarjakuvissa ja piirtämisessä vain on sitä jotakin, joka tuottaa tekemisen iloa.
Mikä on lempipiirrostekniikkasi? Entä mikä on inhokkipiirrostekniikkasi?
Lempipiirrostekniikkani on varmaan perus lyijykynällä hahmojen ja tilanteiden tuhertaminen. Kuvan värittämiseen taas käytän mieluiten värikyniä, vaikka niiden tekniikan oppimi-
sessa voisi vielä olla harjaantumista. Inhokkipiirrostekniikkani, hmm... nyt meni kyllä vähän hankalaksi, kun en kauhean paljon vaihtele tekniikkaani. Ehkä vahaliiduilla tai pastelleilla piirtäminen, sillä niillä tulee niin harvoin piirrettyä, että saattaisi mennä hieman hermot, jos niillä jotain yrittäisi saada aikaiseksi.
Millaisista sarjakuvista pidät eniten? Entä mitä inhoat eniten?
Pidän sellaisista sarjakuvista, joissa on vahva tarina ja hahmot. Itsekin kun sarjakuvia teen, on minulle tärkeää, että hahmoilla on taustaa ja niiden persoonat ovat selkeät. Täten hahmoista tulee elävämpiä ja myös samaistuttavampia, kun niillä on piirteitä, joihin normaali tallaaja voi samaistua. Tarinan arvo on minulle myös tärkeä, kuten mainitsin. Pidempi tarina varsinkin on hyvä silloin, kun se nappaa katsojan huomion ja pitää hänet kiinnostuneena hahmoista ja mitä tarinassa tapahtuu seuraavaksi.
Mitäköhän taas inhoan eniten? Ehkä sellaisista, missä tarinassa hypitään ja joiden juonen käänteissä ei ole juuri mitään järkeä tai yhteyttä muuhun tarinaan. Hahmoissa taas, ehkä jos jokin päähahmoista on luotu pelkästään olemaan siellä “lukijoita varten”. Eli toisin sanoen jos hahmo on nainen, jolla on suuri etumus sekä takamus, ja tämä on sitten se ainoa luonteen piirre, mikä tällä hahmolla on, niin se on lähinnä vain sitä varten heitetty tarinaan, että lukijat saavat “silmänruokaa”.
Mikä on lempivärisi?
No se on varmaan vaaleansininen tai muut sinertävät värit. Mutta sininen kuitenkin.
Sankarin kylä, hiljainen ilta, 6.8.2021
Tykkäätkö enemmän perinteisestä vai digitaalisesta taiteesta?
Hmm, tää pistää miettimään... Olen ollut aika pitkään traditionaalisen piirtämisen puolella, koska sitä olen tehnyt suurimman osan ajastani. Toki piirrän vieläkin aika paljon paperille tai vihkoihini, ja siinä pidän Sankari ja TNT, 20.6.2021 varmaan eniten siitä, että on helppo suunnitella asentoa ja näin. Huono puoli sitten on, että jos pää on liian iso ja muuten on valmista, niin tough sh*t, en oo alottamassa koko päätä uudelleen.
Digitaalinen piirtäminen on tässä suhteessa parempi. Jos pää on liian iso, sitä pystyy pienentämään, eikä tarvitse yrittää piirtää sitä uudelleen. Sama on sitten virheiden kanssa; voi vaan painaa paria nappia ja huono viiva katoaa eikä ole kuminsotkuja paperin alla häiritsemässä. Ja taas toisaalta, kun on täällä opiskellessa tullut opittua piirtopöydällä piirtämään paremmin, niin digitaaliset piirroksetkin onnistuvat paremmin ja nopeammin kuin aikaisemmin.
Eli jos nyt pitäisi valita, kummasta pidän enemmän, niin ehkä voisin kääntyä vähän enemmän digitaalisen puoleen, vaikka traditionaalisesti piirtäminen on yhtä mukavaa.
Tykkäätkö enemmän yksinkertaisesta vai monimutkaisesta taidetyylistä?
Tää on ehkä vähän ongelmakohta mulla xd
Mut joo siis, tykkään piirtää yksityiskohtia ja sellaisia on tullutkin näperrettyä paljolti kuluneina vuosina ja varsinkin hahmojen suunnittelussa. Mutta se ongelma tässä on, että niitä on pirun raskasta ruveta piirtämään samassa asussa useampaan kertaan, kun niitä yksityiskohtia on niin paljon. Tähän on onneksi ratkaisuna asun vaihdos, mutta ei sekään aina ole vaihtoehto. Tämä on varmaan suurin syy, miksi jotkut mun hahmot jäävät vain siihen yhden kerran piirtämiseen, heh... Jos pysytään näissä hahmoissa, niin yksinkertaiset asut ja muu kokonaisuus on helpompi piirtää, kun ei tarvitse väkertää sen piirroksen kanssa useampaa tuntia, varsinkin jos tekee niillä hahmoilla sarjakuvaa. Mitä enemmän niissä tällöin on pikkusälää, sitä turhauttavampaa niitä on yrittää piirtää useampaan kertaan. Sen takia monesti yksinkertainen, mutta erikoinen vaatetus on paras, kun sitä jaksaa piirtääkin. Voisin siis väittää, että yksinkertainen on ehkä vähän parempi, kun itse piirrän. Jos taas katson toisten piirroksia, niin yksityiskohdat herättää kyllä arvostusta, kun tietää, miten paljon siihen on mennyt aikaa. Mutta
Yksinäinen Assassin, 3.11.2021 Grace, Leslie ja Ridley metsässä, 20.10.2021
Mitä tyyliä piirrostyylisi edustaa?
Ehkä osuvin vastaus tähän on, että se edustaa minua itseäni. Vaikka tietysti aina tulee vaikutteita taiteeseen monelta taholta, niin mun tyyli on aika omalaatuinen. Ainakaan samaa tyyliä edustavia henkilöitä ei oo vielä tullut vastaan. Kaveritkin kyllä sanoo samaa, että mulla on hyvin omalaatuinen piirtotyyli. Voi olla, että koska alotin piirtämään enemmän tosissani vasta jossain ala-asteen lopussa tai yläasteen alussa, en ollut saanut vaikutteita tyyliini esim animesta tai hyvin sarjakuvamaisesta tyylistä. Alkuaikoina en tainnut juuri referenssejä katsoa, vaan piirtelin vain menemään. Mitä enemmän sitten kehityin, niin aloin ottamaan mallia joistain tekniikoista ja käyttämään kuvia apuna esim. poseissa. Tää voi olla yksi syy, miksi mun piirtotyyli on “säilynyt” hyvin erilaisena, kun vertaa joihinkin taiteilijoihin, joilla on hyvin sama tyyli piirtää.
Oletko saannut opistollamme opiskellessasi vaikutteita taidetyyliisi muun muassa opettajilta ja muilta opiskelijoilta?
Voi olla, että olen ehkä vähän saanut joitain vaikutteita, mutta ainakaan en mitään sen suurempia, jotka huomaisi heti. Hmm, en tiedä tyylistä, mutta ainakin olen oppinut uusia tekniikoita piirtää digitaalisesti ja mielestäni olen siinä kehittynytkin paljon, ainakin siihen verrattuna, että kaikki aikaisemmat digitaaliset piirustukseni olen tehnyt puhelimen ibisPaint X ohjelmalla, vaikka hyvä sekin siis on, varsinkin ilmaiseksi piirto-ohjelmaksi.
Mitä jatkosuunnitelmia sinulla on kansanopisto-opiskelun jälkeen?
Sarjakuvaa ja piirtämistä haluaisin tietty jatkaa ja siitä olisi kiva saada ammatti joskus, sillä piirtäminen on jotain, minkä tekemisestä nautin paljon. Täytyy sitten miettiä, mitä muuta sitä voisi sen sijaan tehdä, jos ei onnaa, mutta se on vielä mietintämyssyssä.
Miten päädyit opistoomme?
Päädyinpä tänne siten, että kesällä halusin hakea jonnekin sarjakuvaa opiskelemaan, tai vaihtoehtoisesti jotain piirtämiseen liittyvää, mutta sarjakuva oli kuitenkin pääjuttu. Etsin sitten Opintopolusta ja muualta netistä, mutta ei oikein meinannut löytyä, mitään sellaista, joka herätti mielenkiintoni. Joitain siellä oli, mutta ne oli joko jo päättyneet tai eivät vain muuten napanneet. Löytyi sitten Lahdesta Graafista suunnittelua, ja Muuramesta myös sarjakuva- ja animaatiolinja. Niihin sitten päädyin hakemaan ja jostain netin tiedon täyteisestä maailmasta tuli myös Kymenlaakson Opisto ilmi. Tutkittuani sitten sivustoa jonkin aikaa, se herätti kiinnostukseni vahvasti. Paikka vaikutti tosi lupaavalta
ja kivalta, eikä ollut nyt loppujen lopuksi niin kamalan kaukana. Haettuani olisin luultavasti päässyt näihin kaikkiin kolmeen, vaikka en lopuksi mennyt Lahteen haastattelua varten. Sitten tuli päätöksen aika. Menenkö Muurameen vai Kymenlaaksoon? Jos muistan oikein, ratkaiseva tekijä hommassa oli suihkutilat; Muuramessa ne oli yhteiset ja Kymenlaaksossa omassa huoneessa. Päätös tuli siis selväksi sillä sekunnilla, ja valitsin Kymenlaakson, ja hyvä valinta se on todella ollutkin.
Teetkö usein mokia taidetta tehdessä?
Heh, no niitähän kyllä satelee kuin kissoja ja koiria rankkasateen aikaan. No okei, ei ehkä ihan niin paljon, mutta virheitä kyllä sattuu. Joskus saattaa vasta piirustuksen valmistuttua huomata, että ei hitto, se pää on liian iso, tai kämmen aivan liian pieni kasvoihin verrattuna. Sitten ei jaksa enää värien ja muiden kanssa säätää, vaan joutuu tyytymään tähän virheeseen. Toki noin muutenkin sattuu niin, että joku asia onkin ihan päin mäntyjä, vaikka varmasti se näytti hyvältä alussa. Ehkä mikä eniten ärsyttää, on se, että on unohtanut joltain hahmolta jotain tärkeää, vaikka arven kasvoista tai jonkin oleellisen korun, ja tajuaa tämän puuttuvan vasta sitten, kun piirustus onkin jo postattu Instagramiin. Sitten kyllä rupeaa harmittamaan, kun kuva on jo siellä, eikä jaksa sitä sitten korjata, poistaa vanhaa postausta ja kirjoittaa uutta. Toinen ehkä mikä ärsyttää, on että jos asento, mihin haluat hahmon, ei vaan onnistu ei niin sitten mitenkään. Se on aika rasittavaa...
Jos saisit ilmaisen ulkomaanmatkan viikoksi jonnekin, minne matkustaisit?
Ah, tää menee mietinnän puolelle. Toisaalta haluaisin käydä uudelleen Islannissa. Blue Lagoon on kyllä käymisen arvoinen ja siellä haluaisin käydä joskus vielä uudelleen. Toki Islannissa oli paljon nähtävää, kuten geysirit ja lunnit! Ne oli kyllä tosi söpöjä <3 Mutta joo, Islanti olis kyllä yks, missä vois käydä uudelleen. Toinen maa, mikä tulee näin seuraavana mieleen, on Italia. Olisi nimittäin kiva käydä siellä ja katsella nähtävyyksiä sekä maistella erilaisia ruokia. Kolmas maa on varmaan Englanti tai Irlanti. Niissä olis kyllä kans kiva käydä ja kokea kaikkea uutta taas vaihteeksi. Irlanti ehkä varsinkin voisi olla mielenkiintoinen kokemus.
Millaisia ennakkoluuloja olet kuullut taiteesta ihmisiltä,
Ridley, Marius ja Lusi seikkailulla, 20.11.2021
jotka eivät harrasta kyseistä alaa?
Hmm... En oo kyllä nyt ihan varma, oonko kovinkaan paljon kuullut sellaisten ennakkoluuloja, ketä ei taidetta harrasta. Tai ei ainakaan kukaan ole tullut kasvotusten tai sosiaalisen median kommenteissa siitä avautumaan. Ehkä yleisin, mitä on tullut esille joissain postauksissa on, että digitaalinen piirtäminen olisi jotenkin helpompaa kuin traditionaalinen. Toki traditionaalinen vaatii paljon aikaa ja tarvikkeita, mutta se ei silti tarkoita, että digitaalista taidetta saisi laittaa lyttyyn. Vaikka digitaalisesti on helpompaa korjata virheitä, sen tekemiseen silti kuluu enemmän kuin vain muutama hiiren klikkaus ja piirros on valmis. Yhteen omaan isompaan piirustukseen taisi mennä puoli päivää, että sain sen valmiiksi ja sitten oli kyllä vähän väsynyt olo. Ei se digitaalinen taide ole sen helpompaa kuin traditionaalinen, vaikka digitaalisesti on helpompi muuttaa ja siirtää kuvaa
Mikä on lempisarjakuvasi?
No se on kyllä varmaan se Aku Ankka. Tiedän tiedän, se on aika klisee, mutta sitä on tullut luettua pennusta asti, ja viikossa tulee ainakin se yksi Aku luettua vielä nykyäänkin. Itselleni parhaat Aku Ankan piirtäjät ovat Don Rosa ja Kari Korhonen. Pidän heidän tyylistään piirtää hahmoja ja taustoja, ja he ovat tosiaan taitavia siinä. Aku Ankassa on vain sitä jotain, voisi jopa sanoa suomalaista sisua, kun Aku aina pahasta onnestaan huolimatta jatkaa vain eteenpäin ja hakee jälleen uusiin töihin, kun edellisestä paikasta on tullut potkut. Aku on siis aika symppis olento; vois itekkin muuttaa Ankkalinnaan.
Ja vihoviimeiseksi: jos sinun olisi pakko valita, kenen kanssa katsoisit yhdessä elokuvaa: Karri Laitisen vai rehtorimme Olli Laurilan kanssa?
Uuh.. Nyt meni kyllä taas vähän vaikeaksi. Molempien kanssa leffan katselu olisi kyllä varmaan mielenkiintoinen kokemus... Taidan kuitenkin siitä huolimatta mennä Karrin kanssa sen leffan katsomaan. Jos itse saan valita, niin miltä hei kuulostais yks mun suosikki leffoista; “Baby Driver” ?
KAROLIINA TERO
