Aito-lehti 2/12 by SAMK Satakunta University of Applied Sciences

AITO

2/2012

LAMPI, LUMME ja saku OpiskelijaKUNTA SammakKon Jäsenlehti

I FLEW sivu 6

Bangkokin sadepilvien alla Rui sleipää paton kimaa

ss a sivu 26

Testattu eläimillä eli miehen matka kauNeuteen

Opiskelija, kun liityt jäseneksi

saat Easy-vakuutuspaketin vuodeksi maksutta!

aitosisältö.

AITO LAMPI, LUMME ja saku OpiskelijaKUNTA SammakKon Jäsenlehti

Easy on edullinen ja joustava vakuutuspaketti, jonka voit ottaa 15–25-vuotiaana yksin tai yhdessä avo- tai aviopuolison kanssa. Oletko jo jäsen? Tarjous koskee myös nykyisiä jäseniä siirtämällä vakuutuksesi meille saat paketin vuodeksi maksutta.

12 Kaksi kolmannen vuosikurssin viestinnän opiskelijaa lähtivät vaihtoon Bangkokiin.

2/2012 tarjolla 5

Tiesitkö, että Easy-opiskelijapakettimme sisältää Easy-vakuutuksen lisäksi lukuisia muita etuja, jotka saat alle 26-vuotiaana opiskelijana maksutta käyttöösi. Tutustu Easyyn ja omistajajäsenyyteen osoitteessa op.fi/memo.

Yhdessä hyvä tulee.

AITO 2/2012

i flew

6 8 9 1o 12 16 17

Pääkirjoitus

SAMMAKKOn viestintäsihteerin terveiset.

I flew Merikapteeniksi Pääsihteerin palsta Ajatuksista tekoihin Bangkokin sadepilvien alla

Zumbataan vedessä

20 Pelit menneiyydestä 21 Designia ilman budjettia 22 Kolumni 24 Elämisen arvo 25 Matkailusta ei valmistuta 26 matkaoppaaksi

Kolumni

Testattu eläimillä

Kirpputori on opiskelijadesignerin paras kaveri

Miten suomalainen opiskelija päätyi Kanadaan opettamaan surffausta?

designia ilman budjettia

Ruisleipää patonkimaassa Kuvakollaasi

Kuvamateriaalia SAMMAKKOn viimeaikaisista tapahtumista

Miehen matka kauneuteen.

testattu eläimillä AITO 2/2012

AITO LAMPI, LUMME JA SAKU OpiskelijaKUNTA SammakKon Jäsenlehti

julkaisija Opiskelijakunta SAMMAKKO Tekniikantie 2, 28600 Pori www.sammakko.fi päätoimittaja iida huhtala tekijät Sini Gröhn, Katri Isotahdon, Otto Joutsenlahti, Kati Kantonen, Aino Korpinen, Veli-Matti Lahdenniemi, Sesilja Lindell, Noora Lindén, Jenna Nijmolen, Outi Turunen, Eula Wessberg, Mimmi Virtanen TAITTO Sini gröhn sesilja lindell kati kantonen aino korpinen eula wessberg

JOUKOSSA ON VOIMAA – JA MAIJAKIN HUOMAA SEN

Lehti on toteutettu SAMKin viestinnän 3. vuosikurssin opiskelijoiden projektityönä syksyllä 2012. PROJEKTIPÄÄLLIKKÖ TOIMITUKSESTA VASTAAVA OPETTAJA Maarika iijolainen

Aito ilmestyy 2 kertaa vuodessa, toukokuussa ja joulukuussa.

aitopääkirjoitus.

SAMMAKKO

raskaissa vesissä

KULUNUT VUOSI ON ollut SAMMAKKOlle poikkeuksellisen vaikea. Alkuvuodesta SAMMAKKOn toimistosihteeri, työtoverimme Mari Lengman menehtyi auto-onnettomuudessa. Syyskuussa SAMMAKKOn suru syveni edelleen, kun pitkäaikainen toimijamme Mirella Koski menehtyi vakavan sairauden uuvuttamana. Toinen tapahtumista tuli yllättäen, toiseen saimme aikaa varautua, kummankin tapauksen edessä olimme kuitenkin täysin mykistyneitä. EPÄUSKO, TYHJYYS JA suru jäävät monelle SAMMAKKOlle päällimmäisinä mieleen menneestä vuodesta. Käytännön toimintaa on jouduttu ajattelemaan ja järjestelemään uudelleen ja monessa kohdassa olemme olleet totaalisesti pihalla. Miten absurdilta onkaan tuntunut jatkaa päivittäisiä rutiineja, kun ihmiset ympärillä lakkaavat olemasta. MENETYKSIEN OSUESSA LÄHELLE alkaa väistämättä pohtia omaa henkilökohtaista elämäntilannettaan. Havahtuu yhä uudelleen siihen, miten hienosti asiat oikeastaan ovatkaan. Miten turhista ja vähäpätöisistä asioista usein stressaamme ja valitamme. Hautaudumme menneisyyden muistoihin tai uppoudumme haaveilemaan tulevasta. Valitettavan monet elävät ”sittenkun”-vaihteella koko elämänsä. Odotamme opintojen päättymistä, työpaikan saamista, seuraavaa lomamatkaa, joulua tai kesää. Samalla oikea elämä, arki lipuu ohi kuin huomaamatta. Olisimme todennäköisesti paljon onnellisempia, jos koittaisimme olla enemmän läsnä tässä hetkessä, ja keskittyisimme tietoisesti huomaamaan asiat, jotka elämässämme ovat hyvin. Eihän voi olla niin, että vain menetyksen hetkellä pystyisimme näkemään oman tilanteemme kirkkaasti.

”Havahtuu yhä uudelleen siihen, miten hienosti HYVÄT OPISKELIJAT, NAUTTIKAA siis opinnoista ja tästä ainutkertaisesta elämäntilanteesta. Asettakaa mokat ja pienet vasasiat ovatkaan.” toinkäymiset oikeisiin mittasuhteisiin ja olkaa armollisempia itsellenne. Stressatkaa vähän vähemmän, pysähtykää nauttimaan uuden talvitakin lämmöstä räntäsateessa tai narskuvasta lumesta kenkien alla. Olkaa täysillä läsnä tässä hetkessä, unohtakaa menneisyyden painolastit ja tulevaisuuden odotukset. Elämä on tässä ja nyt! NÄISSÄ RASKAISSA VESISSÄ uimisen jälkeen SAMMAKKOkin luottaa uusien tuulien puhaltavan ja haluaa uskoa huomiseen. Mari ja Mirella – SAMMAKKOn muistoissa elätte ikuisesti <3. Iida Huhtala, edunvalvonta- ja viestintäsihteeri Opiskelijakunta SAMMAKKO

Anna kuulua!

Kannen kuva: ricardo mendoza

Edessäsi on opiskelijakunta SAMMAKKOn jäsenlehti! Anna paukkua ja kerro meille ansaitsemmeko fanfaarit vai olisiko pajavasaralla töitä tämänkin lehden toimituksessa? Hyvät, huonot ja juttuideat otetaan myös riemulla vastaan. Anna palautetta osoitteeseen: sammakko@sammakko.fi AITO 2/2012

I FLEW

Veli-Matti Lahdenniemi

Have you ever read one of those heart breaking survival stories from Reader’s Digest? Well, this isn’t one of those. Now you’re supposed to think ”oh no, they didn’t survive” and feel like you just have to know what happened. Is it something horrible? Well, no, don’t worry. It is nothing special and this story might even bore you to death.

Are we going to die or not?

I hope this thing can fly.

AITO 2/2012

It was a beautiful Saturday morning. Well, it could have been more beautiful but we live in Finland and it was September. Considering these circumstances we can say it was a relatively beautiful morning. My personal pilot woke me up and I ate my breakfast, fearing it might be my version of the last supper. It wasn’t, though. Had it been, it would have been the lamest last almost-supper ever, because all I ate was bread. The reason for which my mom had been losing her sleep over was that my personal pilot, a friend of mine, was going to take me for a flight in a general aviation aircraft. He has a permit to fly. We arrived at Turku airport and went to the light aircraft lobby. There my pilot friend picked a Cessna aircraft for our flight. It was tiny, only two seats. I have to say that my Ford Escort -99 has a ”The only problem more modern sheathing wa s th e amount of and even a cup holder. Unfortunately my car will gas in the tank.” only fly if I find some way of connecting Tinkerbell. My pilot made sure that everything was in order. The only problem was the amount of gas in the tank. We weren’t able the refill, so would there be enough? After some calculations my pilot said: ”This should be enough for our flight”. Yes, playing a little Russian roulette up in the air is always a good plan. Well, we climbed in to the aircraft, fastened our seatbelts and put on these professional looking headsets. I heard some weird code lan-

guage and my pilot answered with this same mumbling. It was like being in dentist’s chair. At first, you sit there trying to understand the codes to find out what’s going on, but in the end you just focus ”300 meters above the on survival. groun d an d my pilot The aircraft wa s ta king was moving and me over the coastline.” we were heading for the runway. Soon, very soon, we were going to be up in the air. We gained speed and suddenly we were off the ground. I was simultaDo I see the sea? neously utterly amazed and struggling to keep what my stomach contained where it belonged. Up, up in the air. 300 meters above the My pilot is ground and my pilot was taking me over the checking that coastline. We flew and flew. Everything was everything is okay. beneath us, except for the clouds, airplanes, the moon, the sun, stars – a lot of stuff, actually. We flew for about 30 minutes, which was quite a while. It was time to make a landing. This was the part I feared the most. And while I was scared, I was also worried that the remains of my breakfast would soon coat the inside of the aircraft’s windshield. The size of the runway grew in front of us and there was a little bit of shaking. We landed safely. I was grateful to my pilot. So, nothing bad happened to us and therefore this story probably wouldn’t make it to the Reader’s Digest. Nevertheless, that was my first time on a light aircraft and quite the experience.

AITO 2/2012

aitopersoona.

aitoja.

Merikapteeniksi Teksti ja kuva Kati Kantonen

Kumpus

vai kampus

Pitkä odottelu ja työ alkaa kantaa hedelmää. Porin kaupunginjohtajan asettama selvitysryhmä julkaisi ajatuksensa tulevasta yhteiskampuksesta Poriin. Tarkoitus olisi viimeinkin kerätä yhteen kaikki Porin korkeakoulutus ja luoda kilpailukykyinen koulutuskokonaisuus maakuntaan.

Kuka olet, mistä tulet? Olen Sami Valtonen Raumalta. Opiskelen toista vuotta merikapteenin koulutusohjelmassa. Miksi juuri tämä ala? Meri kiinnostaa. Tulevaisuudessa pitkät työajat ja pitkät loma-ajat. Mites vapaa-aika, onko harrastuksia? Vapaa-aikanani harrastan purjehdusta, meripelastusta ja moottoripyöräilyä kesäisin. Lisäksi kaikki moottorilla liikkuvat menopelit kiinnostaa. Missä olet 10 vuoden kuluttua? Töissä jollakin laivalla kaukana etelän lämmössä. Lempi ammattitermit? Hmmmm... Sanotaan nyt vaikka töijääminen, joka tarkoittaa laivan kiinnittämistä laituriin. Tällä alalla töissä välillä kastuu. Usein tulee ns. ”töijäyssade”, heti kun pitää mennä ulos laivaa kiinnittämään se alkaa ja se loppuu yleensä heti kun laiva on saatu kiinnitettyä.

SAMI VALTONEN Koulutusohjelma: Merikapteenin koulutusohjelma mikä laulu olisit?: Mä-mä-mä-märkää. (kts. ”töijjäyssade”)

Vaihtoehtoja esityksessä oli kaksi. Toinen vaihtoehto sijoittaisi kampuksen vanhan Citymarketin tiloihin rautatieaseman viereen. Toisessa vaihtoehdossa kampus tehtäisiin Puuvillan tiloihin. Paikkaan, jossa nyt siis jo sijaitsee yliopistokeskus. Kumpiko näistä vaihtoehdoista olisi nyt parempi? Vanhan Citymarketin puolella on yksi mielenkiintoinen seikka. Pori rakentaa nykyisen rautatieaseman ympärille uutta matkakeskusta. Tulevaisuudessa yhteiskampus olisi siis aivan matkakeskuksen vieressä. Tämän parempia liikenneyhteykisä on vaikea löytää. Puuvillan kampus taas loisi korkeakouluhenkeä huokuvan ja ainutlaatuisen ympäristön joenrannassa. Opiskelijakunnan pääsihteerinä kallistun tällä hetkellä vahvasti Puuvillan puoleen. On asioita, joita ei voi ostaa rahalla tai tehdä uutena. Puuvillan alueessa on sellainen henki ja tunnelma, että siellä tuntuu korkeakoululta. Tällaisia vanhoja puitteita on mahdotonta muualle rakentaa. Tilalla on iso merkitys. Jos rakennus jo huokuu arvokkuutta, on sisällön markkinointi ja kehittäminen helpompaa. Puuvillan kampus on lähellä. Mielestäni se sijaitsee keskustassa. On hölmöä pohtia tässä tilanteessa liikennejärjestelyjä tai matkoja, koska molemmat kampukset sijaitsevat todellisuudessa keskustassa. Ainakin, jos verrataan suuriin kaupunkeihin. Voidaan toki todeta, että matkakeskus mahdollistaa hyvät liikenneyhteydet entiselle Citymarketille. Tulevatko opiskelijat kuitenkaan junalla tai bussila opiskelemaan vai menevätkö he keskustassa sijaitsevaan kotiinsa?

’’On asioita, joita ei voi ostaa rahalla tai tehdä uutena.’’

On hienoa, että kampushanke on viimein esillä. Saimaalla ja Seinäjoella on jo esimerkiksi tehty hienoa kampusrakentamista. No, vielä ei ole myöhäistä. Kunhan poliittinen tahto on mukana, eikä hankkeen lopputulos jää kiinni siitä, on meillä mahdollisuus nähdä vielä ainutlaatuinen korkeakoulukokonaisuus. Kampus, jolla opiskelee mahdollisesti kahden ammattikorkekaoulun opiskelijoita (SAMK ja DIAK), sekä usean yliopiston opiskelijoita. Tällaisella kampuksella on mahdollisuus luoda jotain ainutlaatuista. Pokkitieteellinen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta ruokkii varmasti uutta yritystoimintaa, osaamista ja uutta osaamista koko maakuntaan.

Mitä tämä merkitsee opiskeljoille nyt? Totuuden nimissä pitää sanoa, että nykyiset opiskelijat joutuvat asiasta vähän kärsimään. Kampuksen olisi tarkoitus olla valmis 2016. Sitä ennen jouduttaneen turvautumaan erilaisiin väliaikaisiin ratkaisuihin ja tiloihin. Toivottavasti jokainen kuitenkin ymmärtää, että opetus järjestyy ja kaikesta selvitään. Yhteinen kampus on kuitenkin jokaisen Satakuntalaisen etu tulevaisuudessa.

Kenet valitsisit pääosaan elämästäsi kertovaan elokuvaan? Tää on hankala, ei paljon muista näyttelijöiden nimiä. Laitettakoon siihen Petteri Summanen.

Juha Lamminen pääsihteeri

AITO 2/2012

Ajatuksista Teksti ja kuva: Outi Turunen

n i h i o k te

Juho Uusi-Luomalahti on 24-vuotias kone- ja tuotantotekniikan opiskelija Raumalta. Juho aloitti opiskelut Satakunnan ammattikorkeakoulussa 2009, ja tätä nykyä toimii yhtenä Viesti & Vimpain -työosuuskunnan osakkaista.

nsimmäisen kerran hän kuuli Satakunnan ammattikorkeakoulussa toimivasta yrityskiihdyttämöstä ensimmäisen opiskeluvuoden aikana opintojenohjaajalta. Juholla heräsi kiinnostus heti asiaan, mutta asia jäi vielä hetkeksi hautumaan. Juholla oli aina ollut mielessä ajatus yrityksen perustamisesta. Yrityskiihdyttämöstä kuullessaan ja sopivan osakasparin löydyttyä oli itsestäänselvyys ottaa yhteyttä tekniikan puolen vastuuhenkilöön Ari-Pekka Kainuun. Omavaltainen vastuu sekä vapaus oman yrityksen tiimoilta sai Juhon harkitsemaan yrityksen perustamista. Myös normaalityöajasta poikkeava aikataulu ja rahanteko kasvattivat osaltaan motivaatiota. Juhon mielestä kynnys lähestyä yrityskiihdyttämöä ei ollut suuri. Lähestyä voi vaikka sähköpostitse. Muutoinkin neuvojen ja avuntarpeen tullen kynnys ottaa yhteyttä on matala. – Aina on joku, jolta kysyä neuvoa. Jos he eivät tiedä, niin ottavat selvää tai ohjaavat kysymään toisaalta. Yrityskiihdyttämö on apuna liikeidean ja yrityksen kehittämisessä. Yrityskiihdyttämön palveluihin kuuluvat itse mentorit, jotka suunnittelevat yhdessä opiskelijan kanssa henkilökohtaista opintosuunnitelmaa ja sitä, miten opintosuoritusten suuntaamista oman yrityksen hyväksi voitaisiin mahdollistaa mahdollisimman hyvin. Yhteyttä pidetään niin sähköpostitse kuin henkilökohtaisilla tapaamisilla. Kokemus yrityskiihdyttämöstä on ollut Juholle positiivinen asia. – Yrityksille on aina tarvetta, varsinkin tulevaisuudessa pienten yritysten tarve lisääntyy. Ainut niin sanotusti pienen miinuksen arvoinen on se, että itse osuuskunta yritysmuotona

010

AITO 2/2012

oli vielä hieman vieras käsite. Yrityspalvelu Enterissäkään ei kovin paljon tiedetty työosuuskunnan perustamiseen liittyvistä seikoista. Toisaalta Viesti & Vimpain -osuuskunta on yrityskiihdyttämön kautta vasta ensimmäinen laatuaan.

että saa tehdä itseään miellyttävää työtä. Seuraavaksi olisi luonnollisesti saatava asiakkaita ja täten turvattava oma toimeentulo. Asioiden kehittyessä positiivisesti eteenpäin olisi suunnitelmissa uusien kehitysideoiden toteuttaminen.

Opiskelijasta yrittäjäksi On vielä vaikea sanoa, millaista oman yrityksen pyörittäminen käytännössä on. Juho kumppaneineen otti viime keväänä yhteyttä yrityskiihdyttämöön, ja osuuskunta on ollut kaupparekisterissä vasta kuukauden päivät. Kovin suurta kokemusta ei siis vielä ole ehtinyt kertyä. – Paljon enemmän työtä tässä on ollut kuin osasi odottaa. On pitänyt ottaa selvää yritystoiminnan pyörittämisestä ja paperitöitä on riittänyt.

Y rity s k ii h d

apuna yttä m ö on

liikeidean ja yrityksen ä. keh ittä m isess Valmiina naaman eteen eivät asiat ole tulleet kuten Manulle illallinen. – Töitä on saanut tehdä ja sehän siinä on tarkoitus, että itse tehdään ja opitaan. Hyviksi yrittäjän ominaisuuksiksi Juho listaakin talouden toimintojen hyvän ymmärtämisen, sopivan riskinottokyvyn ja sen, ettei sormi eksy suuhun heti ongelmien ilmestyttyä. Mukautuvuus ja joustavuus ovat tärkeitä asioita yrittäjyydessä nykypäivänä. Tulevaisuuden suunnitelmissa Juholla on valmistuminen ammattikorkeakoulusta ja se,

Juho Uusi-Luomalahti Kuvaile kolmella adjektiivilla yrityskiihdyttämöä? Avoin, hyödyllinen ja Samkkilainen Kuvaile itseäsi laulun nimellä? Hurriganes: Road runner Kenet valitsisit pääosaan elämästäsi kertovaan elokuvaan? Martti Ahtisaaren

Enterprise Accelerator Enterprise Accelerator has been developed for the students of Satakunta University of Applied Sciences. Its business idea is that being an entrepreneur and developing one’s business further can be parts of the university degree. There are mentors who help the students in all matters. The intention is that students get practical advice for establishing a private company.

AITO 2/2012

koululle kestää noin 15 minuuttia ja päästyämme koululle suihkunjälkeisestä puhtauden tunteesta ei ole enää tietoakaan. Paikalliset opiskelijat saapuvat koululle taksilla tai mopotaksilla. Heille kouluun käveleminen tuntuu mahdottomalta ajatukselta. Päivä alkaa typografian tunnilla. Luokkahuone tuntuu raikkaalta jääkaapilta paahtavaan ulkoilmaan verrattuna. Työskentelemme itsenäisesti jakson pääprojektin kimpussa. Tehtävänä on suunnitella A1 -kokoinen juliste, joka tulostetaan omakustanteisesti alkuperäiseen kokoonsa. Opettaja kiertelee luokassa antamassa oman näkemyksensä julisteista. Juttelemme työstäni hänen kanssaan ja saan häneltä hyviä neuvoja, jonka ansiosta julisteeni tyyli saa täysin uuden suunnan. Aherran lopputunnin intoa puhkuen. Katri sen sijaan aloittaa julisteensa alusta opettajan neuvoja kunnioittaen. Pohjoismaalainen yksinkertainen tyyli eroaa aasialaisesta aika paljon. Työtä riittää, mutta onneksi meillä on vielä pari viikkoa aikaa julisteen viimeistelyyn.

Tiistai-iltapäivä Katri Ruokalaan astellessamme vastassa on taas tuttu ongelma: riisiä vai nuudelia? Vaihtarikaverimme tilaa seesamikanaa ja nuudeleita, ja päädyn testaamaan samaa. Jenna haluaa puolestaan syödä keittoa, ja valitsee aseikseen thaimaalaiseen tapaan puikot ja lusikan. Syödessämme sadekausi ilmoittelee olemassaolostaan ja ukkonen alkaa jyristä. Siitä huolimatta suuntaamme muiden vaihtareiden opastuksel-

n i k o k Bang sadepilvienalla

AITO 2/2012

Having a paler skin and being taller than Asian people, a foreigner stands out from the crowd wherever he goes. From a Thai perspective all foreigners are wealthy and usually prices set for foreigners are higher. However Thailand is cheap for western people and if one doesn’t take into consideration the local price level there is a great possibility to end up being scammed. In many temples, museums and even bars locals have their own prices or free entrance and foreigners have to pay extra. Students can get the Thai price with a student ID card. Ordinary Thai people are benevolent and curious towards foreigners. Especially blonds get more attention. Even though many don’t speak good English they will try their best and even add a polite Thai word “kha” or “khrap” in the end of English sentences. Knowing a few Thai words makes a good impression and Thais smile.

la koulun lähellä sijaitsevaan valokuvausliikkeeseen tarkoituksena kehittää kuvia valokuvauskurssia varten.

Nijmolen hdon ja Jenna na Nijmolen teksti Katri Isotahdon, Ricardo Mendoza, Jen kuvat Katri Isota

Kaksi kolmannen vuosikurssin viestinnän opiskelijaa pakkasivat elokuussa kimpsunsa ja kampsunsa, ja lennähtivät vaihtoon viideksi kuukaudeksi Bangkokiin. Nyt arki Bangkokin yliopistossa on asettunut aloilleen ja on aika kurkistaa miten sopeutuminen paikalliseen kulttuuriin on parissa kuukaudessa onnistunut.

Being a foreigner in Bangkok

Pohjoismaalainen

Tiistaiaamu - Jenna Aamu alkaa kankeasti. Puemme koulupuvut päällemme vaitonaisina toistemme aamujuroutta kunnioittaen. Koulupuvun pitäminen on koulujen virallisten sääntöjen mukaan pakollista, mutta monet pitävät myös omia vaatteitaan. Ehdottoman pakollista koulupuvun pitäminen on vain kokeissa. Ilman täyttä koulupukua kokeesta menettää pisteitä. Ulkona paahtaa aurinko ja lämmintä on varmasti vähintäänkin +35 astetta. Matka kävellen

tyyli eroaa y ks in k ertainen aas iala isesta aika pal jo n. Vaatteemme kastuvat läpimäriksi jo parin metrin matkan jälkeen sateenvarjojen suojellessa ainoastaan päitämme rankkasateelta. Kaiken lisäksi molemmat kenkäni hajoavat sateessa käyttökelvottomiksi, joten matka jatkuu avojaloin. Valokuvausliikkeen nainen on hämillään kengättömyydestäni. Yritän selittää hänelle englan-

niksi, että kenkäni rikkoutuivat, mutta paikallisten englannin kielen taito on kehno. Vastusteluistani huolimatta astelen lopulta liikkeestä ulos hänen kengät jalassani. Thai -kielen tunnilla käsittelemme viisumiasioita ja opettelemme sanastoa maahanmuuttovirastossa vierailua varten. Totuttuun tapaan opiskelun ohessa opettajamme Jet, thaimaalaisittain ajaan Jet, kertoo tarinoita omasta elämästään. Saamme esimerkiksi kuulla, että hän ei tavanomaisista thaimaalaisista poiketen pidä tulisesta ruoasta. ►► AITO 2/2012

Tunnin jälkeen suuntaamme valokuvausliikkeeseen palauttamaan lainatut kengät. Naisen jäädessä naureskelemaan liikkeeseen nappaamme taksin Boss Towerille, thaimaalaisittain ”boss tawaah”. Matka maksaa 40 bahtia eli noin euron. Taksi on halpa kulkuväline, mutta ruuhka-aikaan liikenne etenee etanavauhtia.

Tiistai-ilta Sade on loppunut ja päätämmekin käydä pulahtamassa hotellin uima-altaassa. Olemme sopineet treffit ystäviemme kanssa kuudeksi hotellin aulaan. Huomaamme sisäistäneemme aasialai-

Huomaamme sis äis tä

neemme

aasialaisen tavan suhtautua aikaan,

ku n saavumme aulaa

n vii me isi nä.

sen tavan suhtautua aikaan, kun saavumme aulaan viimeisinä. Kuin yhteisestä sopimuksesta astelemme kantapaikkaamme syömään. Katukeittiön pitäjä ojentaa meille parhaat päivänsä nähneen englanninkielisen ruokalistan. Yleensä katukeittiöistä ruokaa tilatessa ruokalistaa ei ole nähtävillä tai jos on, se on thaiksi. Tilaamme useita ruokalajeja, jotka jaamme keskenämme, kuten paikalliseen ruokailukulttuuriin kuuluu.

Otamme kadulta mopotaksit lähimmälle skytrain -asemalle. ”Satanii Thong Lo.” Mopotaksikuskit hurjastelevat pikkukujalla ja ohittelevat autoja huimapäisesti. Vaihdamme kulkuvälineen Thong Lossa skytrainiin, joka on miellyttävä ja helppo tapa matkustaa Bangkokin kaoottisen liikenteen yläpuolella. Ennen elokuvan alkua erehdymme ostamaan makeaa popcornia, sillä thaimaalaiset eivät tiedettävästi ole suolaisen ystäviä. Salissa valkokankaalle ilmestyy video kuninkaan elämästä. Koko katsomo ponkaisee seisomaan ja kaiuttimista kantautuu kuninkaan laulu. Thaimaalaiset suhtautuvat kuninkaallisiin suurella kunnioituksella ja arvostuksella. Päätämme ottaa paluumatkalla taksin kotiin. Viritämme taksikuskin kanssa keskustelua alkeellisella thaimaankielen taidollamme. ”Maa jaak bpra-teet Finlaan ka”, vastaamme kuskin kysymykseen siitä, mistä olemme kotoisin. Astuessamme autosta ulos kadulle ohitsemme viilettää torakka, jota emme jaksa enää edes säikähtää. Hyvästelemme ystävämme ja tilaamme hissin 15. kerrokseen. Parvekkeeltamme avautuu näkymä Bangkokin yöhön. Liikenteen melu ei vaimene yölläkään.

AITO 2/2012

Lisää kommeluksia vaihtoajaltamme voit lukea blogeistamme: 140daysinbangkok.blogspot.com, autumninbangkok.blogspot.com

AITO 2/2012

Kurnajaiset 2012 kulissien takana Teksti: Sini Myllykoski Kuva: Tommi Katajisto

Jo vuodesta 1997 alkaen järjestetyt Kurnajaiset keräsi taas ennätysmäärän haalareihin sonnustautuneita opiskelijoita Porin keskustaan ja meno oli huikea, mutta mitä tapahtui kulissien takana? Mitä kaikkea kuuluukaan 1500 opiskelijan tapahtuman järjestämiseen?

Valmistelut alkavat vuotta aiemmin Lähtökohtaisesti Kurnajaisia lähdetään valmistelemaan melkein vuotta ennen itse tapahtumaa. Ensimmäiseksi pitää päättää päivämäärä, jonka mukaan varata BePop, kävelykatu, Eetunaukio, pääesiintyjä ja jatkopaikka orkestereineen. Tänä vuonna päädyimme ottamaan lavalle Cheekin, tuon Suomen räppitaivaan kirkkaimman tähden. Moni haaveilemistamme esiintyjistä oli valitettavasti Kurnajaispäivänä varattuna Elämä lapselle -konserttiin, mutta valinta meni siltikin napiin, sillä Cheek veti kyllä tapansa mukaan erittäin mukaansatempaavan keikan. Käytännön järjestelyissä ensimmäisten hoidettavien asioiden joukossa on merkkien, julisteiden ja rannekkeiden tilaus sekä bussikuljetusten va-

raus. Raumalta kun on aina mukava saada lisävahvistusta Kurnajaistunnelmaan. Vuonna 2011 ensimmäistä kertaa järjestetty KulttuuriKUTU -kierros starttaa koko Kurnajaispäivän. Kierroksella uudet opiskelijat kiertävät Porin kulttuurillisesti tärkeitä kohteita tuutoreiden johdolla. Museoihin, kulttuuritaloihin ja gallerioihin on otettava yhteyttä. SAMMAKKO huolehtii ryhmäja rastijaosta, joka onkin aikamoista Excel-taulukon vääntämistä.

Aikataulutusta ja vedenkantoa Klo 15.00 starttasivat Kurnajaiset kaikille osallistuville. BePopiin tarvitaan nimilistat lipun ostaneista, rannekkeet, merkit, messuseinä, infolappuja, huomionauhaa, kyniä ja paljon muuta. Konttausmaratonia varten taas pitää tehdä rata teknisestä palvelukeskuksesta haetuilla tolpilla, vetää huomionauha, vuokrata megafoni, hommata tarpeeksi iso auto ja niin edelleen. Aikataulu on käytävä monta kertaa läpi ennen tapahtuman alkua, jotta tiedetään tarkkaan, kuka tekee mitäkin mihin aikaan ja näin homma pysyy järjestelmällisenä. Tänä vuonna itse SAMMAKKO-kasteen meinasi käydä köpelösti, sillä VPK:n pojat saivat juuri ennen kastetta hälytyksen ”oikeisiin” hommiin. Hallitus haki jo hätäpäissään pari ämpärillistä vettä R-kioskilta, jotta olisi edes jotain vettä uusien SAMMMAKKOiden niskaan hetettävänä. Onneksi VPK:n hälytys ei kestänyt viittätoista minuuttia kauempaa ja saimme tänäkin vuonna oikein reilun kasteen uusille opiskelijakunnan jäsenille. Eetunaukiolta alkaakin sitten oikea SAMMAKKOiden syysvaellus, sillä yli 1000 opiskelijaa lähtee suorittamaan rasteja pitkin Porin keskustaa passin mukaisin ohjein. Jotta tämä kyseinen KASI-rastikierros toteutuisi, pitää opiskelijakunnan hommata 20 paikkaa, joissa rastit suoritetaan. Jokaisen 20 rastipaikan kanssa tulee tehdä kirjallinen sopimus tapahtuman järjestämisestä. Pitää ottaa yhteys baarin päällikköön, sopia palaveri ja keskustella tapahtuman kulusta. Rastikierroksen aikaan tapahtuman järjestäjillä on aikaa sopia jatkopaikan kanssa lyhyt palaveri illan kulusta, sekä varmistaa että rastipassien keräys Saikulla toimii varmasti illan aikana mutkattomasti. Keskiyön tuntumassa palkitaan KASI-rastikierroksen voittaja, jonka jälkeen artisti valtaa lavan ja sitten onkin aika tapahtuman järjestäjien hengähtää. Tässä vaiheessa voisi SAMMAKKOn duunaritkin laittaa vapaasti jalalla koreasti, mutta yleensä koko päivän kestänyt juokseminen tukka putkella ja asioiden hoitaminen on vienyt niin totaalisesti voimat, että oma sänky kuullostaa ylivoimaisesti parhaalta vaihtoehdolta.

AITO 2/2012

TESTATTU ELÄIMILLÄ eli miehen matka kauneuteen

Teksti ja kuvat: Otto Joutsenlahti

AITO 2/2012

uunnitelmani, jonka olin kehittänyt kosmetologin vinkkien avulla ja joka tähtäsi vaatimattomasti vain absoluuttiseen kauneuteen tai vähintäänkin puhtoiseen hipiään, oli simppeli ja helppo noudattaa. Sanomattakin on siis selvää, että se epäonnistui. Viiden päivän ajan iltaisin pesua ja kuorintaa, kasvoja hoidetaan naamiolla ja kuorrutetaan kosteusvoiteella. Aamuisin energialimaa ja silmänympärysvoidetta. Poistuessani kaupasta 35 euroa kevyempänä en malttanut odottaa, että pääsisin jo käyttämään uusia hassuja superaineitani. Erityisen innoissani olin oranssista energiakiisselituubistani. Aineen nimi jo yksinään (Hydra Energetic X Moisturising Booster Kick-Start Wake-Up), pakkausselosteesta puhumattakaan, lupaa minulle asioita, joiden en tiennyt edes olevan mahdollisia. Vihdoinkin pääsisin janoisesta ihostani, sillä purnukan sisältämän kylmän suihkun antaessa kasvoilleni shokkihoitoa, stimuloitaisiin pärstäni lopultakin taistelemaan hienoja juonteitaan vas-

gallup

taan. Usko tai älä, nämä olivat suorahkoja laina- raavana aamuna heräsin finni poskessani. Aiuksia paketin kyljestä. nekset illuusion murenemiseen alkoivat olla Myös iltaisin laitettavat naamiot kutkuttivat kasassa. sisäistä seikkailijaani. Tilannetta ei parantunut ERITYISEN INNOISSANI Myönnettäköön, että aamuisin levitettävä ihmemiehille suunnattuja liisterini. Energisoiva, ultOL IN OR AN SS ISTA naamioistani oli vain ra-raikas ja tahmaamaton ENERGIAKIISSELITUUBISTANI. kaksi, mutta onneksi olivat suuria lupauksia ja naisten hylly korjasi totta puhuen umpeen naamiopulani ja pääsin jatkamaan projektiani. muurautuneet silmäni ja yhä nukkuvat kasvoni tarjosivat niille vähintään kelpo vastuksen. Silti LUNASTAMATTOMIA LUPAUKSIA toiveeni olivat korkealla levittäessäni kunnon kerOnnistuttuani saamaan itselleni aikaiseksi hur- roksen ainetta poskilleni. Aaltoilevaa kihelmöinjan kauneushypetyksen seuraavia päiviä kohtaan tiä, pistelyä, musertavaa raikkautta tai edes repisaapui ensimmäinen ilta. Kädet täristen levitin vää tuskaa. Ei mitään, ei minkäänlaista reaktiota. mansikkaisen naamion kasvoilleni ja innoissani Hetkinen, kyllä! Kasvoni olivat tahmeat. unohdin jopa salaa hävetä moista neiteilyä. Uutuudenviehätys oli vielä niin vahva, etten SUURI ANTIKLIIMAKSI ymmärtänyt edes pettyä vaisuun ensimmäiseen Seuraavien päivien ajan kokeilin ja petyin yhä naamariini. Se tuntui kuin olisin levittänyt man- useampiin kauneushuijauksiin. Savinaamio, lisikkahilloa naamalleni. Se tuoksui kuin olisin manaamio ja toffeenaamio nostivat kukin vuolevittänyt mansikkahilloa naamalleni. Hämmentävää kyllä, se ei maistunut ollenkaan siltä. Seu-

1. Mitä miesten hoitotuotetta olet kokeillut? 2. Toimiko se? Teemu Keto

TOP 3 Miesten kauneustuoteet

rollaan toiveeni pilviin ja kukin vuorollaan ne ampuivat odotuksiani selkään ja sysäsivät sen

1. Hajuvedet 2. Deodorantit

Liiketalous 4. vuosi 1. Rexonan jokin pieni dödö. Ice Dry tai jokin sellainen. 2. Toimii kuin junan vessa.

Ossi Saraste

Liiketalous 3. vuosi 1. Deodoranttia. 2. Omasta mielestä ainakin hien haju on peittynyt.

3. Kasvojen puhdistusaineet

elottoman ruumiin alas synkkään pudotukseen. Ihoni voi aina yhtä hyvin tai huonosti, käytinpä mitä aineita tahansa tai teinpä sille mitä vaan. Lopulta luovuin aamuhoidoista ja vihdoin iltaaskareenikin jäivät pelkkään hampaiden pesuun.

AMMATTILAINEN VALAISEE Loputon hylly täynnä erilaisia voiteita, naamioita ja suihkeita. Hämmentäviä kysymyksiä: aamuin vai illoin, virkistävää vai kosteuttavaa, vitamiineilla vai UV-suojalla? Voiko tämä todella olla miesten kauneudenhoito-osasto, äijien dödöhylly? Ilmeisesti, sillä hämmentynyt ilme kasvoillani etsin käsiini myyjän. Porin Mikkolan Emotion-kosmetiikkaliikkeen kosmetologi Eija Termonen kertoo asiakkaiden sukupuolijakaumasta: – Kyllä miehiä jonkin verran käy, eli eivät he kuitenkaan karta liikettämme. Tämä näkyykin tuotevalikoimassa, sillä Emotionissa on yllättävän monta hyllyllistä pelkästään miehille suunnattuja tuotteita. – Miehillekin on tarjolla runsaasti kasvojen-

AITO 2/2012

AITO 1/2008

hoitotuotteita, mutta määrä on vähäisempi kuin naisille, koska miehien on selvästi vielä vähän vaikeampaa näitä tuotteita ostella. Naisille se on tutumpaa. Millainen on siis tyypillinen asiakas miesten kauneudenhoitohyllyjen välissä? – Keskiverto miesasiakas on keski-ikäinen tai vähän nuorempi ihan tavallinen mies. Miehet hakevat eniten ehkä tuoksuja ja deodorantteja. Pelkästään miesten hajuvesiosasto onkin melko vaikuttava. Jos siis oletetaan, että mies on päättänyt ostaa jotain muutakin kuin hammastahnaa, miksi hän tulee kauppaan, joka kaikesta huolimatta profiloituu naisten liikkeenä? – Syy tulla kosmetiikkaliikkeeseen voi olla palvelu tai erikoistuotteet, joita ei isosta marketista löydä, valaisee Termonen. Pienessä liikkeessä myyjiä pyöriikin näköpiirissä jopa kolme, joten neuvovaa palvelua saa helposti.

Kalle Björkroth

Viestintä 3. vuosi 1. DaliWax viiksivahaa. 2. Toimii.

Juha Lamminen

Sammakon pääsihteeri 1. Kasvovoide mallia yö. 2. Ehdottoman hyvin. Naama ei irronnut.

OTTO JOUTSENLAHTI

AITO 2/2012

Zumbataan

Vedessä

ä t s e d y y s i e n n e Pelit m

Teksti: Kati Kantonen Grafiikka ja kuva: Aino Korpinen

Kansalaisopiston kursseille pyrkiminen ja sen “oman harrastuksen” löytäminen on ollut minulle kuin joka syksyinen harrastus itsessään. Eikä tämä syksy ollut poikkeus. Olen käynyt mm. Shindon (japanilaista meridiaanivenyttelyä), hopeakorujen punonnan ja pianonsoiton kursseilla kansalaisopistossa. Tänä vuonna tuohon listaan voin ylpeänä lisätä aquazumban.

quazumbassa ideana on yhdistää vesi ja zumba – melko ilmeistä eikö totta? Kaikki tietävät zumban, lanteiden hetkutusta ja käsillä ja jaloilla huitomista. Siihen kun lisää veden, onkin homman nimi aika erilainen. Vetäjä kun hyppii kuivalla maalla ja kääntyilee oikealta vasemmalle muutamassa sekunnissa, se ei ihan toimi niin kun vettä on hartioihin asti. Mutta eipä siinä oikein altaassa voi muuta kuin heilauttaa nyrkkiä ilmaan ja huutaa ohjaajan perässä: “Hu! Ha!”

Hintansa väärtti

edelleni ehti toinen nainen ja sain salaa katsoa Näin opiskelijan näkökulmasta ajateltuna aquamiten hän laitteen kanssa toimi. Seuraava haaste zumba on melko kallis harrastus. Hintaa kertyy tuli vastaan pukuhuoneessa, sillä ovi oli lukittava lähemmäs 100€. Kansalaisopiston tarjoama rannekkeella. Melko hifistely-uimahalli, täytyy kurssi ei maksa kuin 26€, mutta pitää ottaa huosanoa. mioon myös, että sinne altaaseenkin on päästäEn oikeastaan osannut odottaa mitään, kun puvä, joten on maksettava uimahallimaksu. 20 lahdin altaaseen odottamaan tunnin alkua. Ihkerran ranneke on opiskelijalle 52€ ja siihen mettelin kovasti, kun ketään ei näkynyt, mutta päälle vielä rannekemaksitten lyhythiuksinen pieTULOS EI VOI OLLA HUONO su, joka on 4€. Tämän niin sporttivaatteisiin pukaiken lisäksi pitää pääskeutunut nainen tuli alJO S YH DI STÄÄ tä myös sinne uimahalliltaan reunalle huutamaan, le, joten talvisaikaan, että onko täällä vielä joku VETTÄ JA MUSIIKKIA kun omaa autoa ei ole, zumbaaja. Olin väärässä pitää maksaa myös bussikyydeistä. altaassa. Oikeaan altaaseen päästyäni olinkin No, kannattaako sitten maksaa? Kyllä. Haryhtä hymyä seuraavat 45 minuuttia. Jalka ylös, rastus on liikunnallinen ja hauska, eikä hyvä toinen oikealle, käsi ilmaan, huuto “Hu!”, pyöharrastus muuta tarvitsekaan. Tulos ei voi olla rähdys, hyppy... Ei altaassa huomannut liikunhuono, jos yhdistää vettä ja musiikkia. nan rasitusta. Itse huomasin rasituksen vasta,

Pyörähdys ja hyppy Ensimmäinen kertani Porin keskustan uimahallissa oli 6.9., jolloin oli ensimmäinen aquazumba-tunti. Poikaystäväni saattoi minut auliisti uimahallille, morjensti ja jätti minut kuin tyhjän päälle. Siinä sitten ensin ostin itselleni rannekkeen, nimilistaan puumerkki ja sitten tuli eteen ensimmäinen haaste. Miten päästä pukuhuoneille, kun edessä on valoja vilkkuva pyöröportti? Onneksi

020

AITO 2/2012

kun olin pyöräillyt 2,5 km kotiin ja kun edessä oli vielä 47 rappusta ennen kotiovea. Kaiken kaikkiaan loistava harrastus vedestä ja musiikista pitäville. Tanssitaustaa ei tarvita, koska vedessä juttu on ihan eri kuin kuivalla maalla. Jos tavallinen zumba ei iskenyt, kannattaa viedä sitä askel pidemmälle ja osallistua aquazumban kurssille.

Nostalgia-arvostelussa

Mario Bros.3 Kuvat ja teksti: Noora Lindén

Videopelit ovat kuuluneet ainakin jollain tasolla lähes kaikkien meidän elämään. Uusiin, koko ajan ilmestyviin peleihin joko hassaa liiaksikin aikaa, tai monet ovat jättäneet lapselliset tasohyppelyt kokonaan menneisyyteensä. Nyt on kuitenkin aika kurkistaa vuosissa taaksepäin, ja uudelleen pelata nuoruudessa koetut hetket.

uper Mario Bros.3 on nimensä mukaan Super Mario -pelisarjan kolmas osa, jonka Nintendo julkaisi Japanissa vuonna 1988 Nintendo Entertainment System- eli NESkonsolille. Eurooppaan peli ehti vasta vuonna 1991, mutta jo ilmestymisestään asti se on ollut sekä menestys, että monien pelaajien suosikki. Pelaajan tulee ohjata Mariota, italialaista putkimiestä matkallaan kaksiulotteinen ja 8-bittisen musiikin muovaaman maailman. Jokaisessa maailmassa on kymmenkunta kenttää, ja maailman lopuksi on taisteltava loppuvastusta vastaan, jotta matka seuraavaan paikkaan voi jatkua. Kun peliin tarttuu uudelleen muutaman vuoden tauon jälkeen, huomaa kuolevansa heti ensim-

mäisen kilpikonnan kohdatessaan. Mieleen nousee vain ajatus ”Äh, kyllähän minä muistin, että se tulee tuolta”, mutta peli alkaa taas sujua, kun sormien muisti palaa. Hetken päästä kokeneemmat pelaajat muistavat, miten peliä voi huijata, mistä saa lisää apuvälineitä ja millainen liikkumarata vastuksella on. Hieman kyllä jännittää jokaisen maailman loppuvastuksen kohdatessa ja vanha NES-kapula kitisee sormien puristuksessa. Muistikuvat menneisyydestä ovat turhauttavia. Koska NES:llä ei ole mahdollista tallentaa omaa edistymistään, mieleen muistuu vain monet peliin käytetyt tunnit ja kun konsolia

pidettiin päällä yötä päivää. Nyt aikuisempana pelaaminen on nopeampaa, kuudenteen maailmaan pääsee vajaassa parissa tunnissa, jos ei huijaa. Turhauttavaksi peli käy, kun pelaaja ei henkisestä kasvustaan ja logiikastaan huolimatta pääse jonkin kentän läpi millään. Allekirjoittanut tinttasi kuudennen maailman viimeistä kenttää tunnin ja lopuksi kapula lensi hellästi seinään. Pienet yksityiskohdat unohtuvat, kuka olisi muistanut, ettei niitä valkoisia kukkasia voikaan tappaa hyppäämällä niiden päälle? Kaiken kaikkiaan Super Mario Bros. 3 on todella hyvä peli niin muistikuvissa kuin nykyäänkin. Peli on tarkoituksella tehty pitkäksi ja osittain haastavaksi, minkä takia siitä on iloa vuosikymmeniksi. Lapsuudessa kaikki oli pelissä kiehtovaa ja suuttumus epäonnistumisista suurempi, mutta vuosien jälkeen voidaan havaita muutos. Aikuisempana ainainen tilulilu-musiikki saattaa rasittaa ja epäonnistuminen ennemminkin hävettää kuin suututtaa. Lapsenmielisille tarkoitettu peli ei olekaan niin helppo, kuin muistaisi, mutta se kutsuu sitä suuremmalla nostalgialla rämpimään itsensä läpi vielä monta kertaa – tai niin kauan kuin NES ajan patinaa kestää. Lapsuuden arvio 5-pikselitähteä, koska se, joka pääsi pelin läpi, oli kaikkeuden kuningas. Nostalgia-arvio 4½-pikselitähteä, koska se, joka pääsee pelin läpi, omaa todella hyvän muistin ja liikaa aikaa.

AITO 2/2012

DESIGNIA

ILMAN BUDJETTIA

Teksti ja kuvat: Otto Joutsenlahti

Mikä yhdistää nelinumeroisella hintalapulla koristeltua jakkaraa, ruotsalaisen keksimää hassunnimistä pöytää, jonka saat halvemmalla kuin yölipun bussiin ja kahta sotkuista trukkilavaa ja paketillista ruuveja? Ne kaikki ovat designia, kukin omalla tavallaan. Hylkää ennakkoluulosi, sillä rahakirstusi ei tarvitse huutaa armoa, jotta voisit saada näyttäviä sisustuselementtejä maailmasi tärkeintä 15 neliötä piristämään. Seuraavista kahdesta lähes nollabudjetin huonekalusta voit ammentaa inspiraatiota murjuusi ja palautella vanhat teknisen työn taidot mieleesi.

1. KONEISTO

STYROX-KELLO Tämä yksinkertaisuudessaan näyttävä kello kilpailee hinnallaan rullakebabin kanssa. Ja voittaa.

022

AITO 2/2012

Kallein osa kelloa on sen koneisto, mutta älä missään nimessä hanki pelkkää koneistoa. Kirpputori on opiskelijadesignerin paras kaveri ja vanha kellonrähjä tarjoaa parilla eurolla toimivaksi testatun moottorin lisäksi vielä viisarit sun muut kiinnikkeet kaupan päälle. Kotelo koneistolle syntyy tyhjästä maalarinteippirullasta ja pyöreästä pahvinpalasta, josta saat kannen, kunhan ensin kaiverrat siihen reiän. Kannattaa perehtyä koneistoon hieman ennen kuin purat vanhan kellon, sillä on tärkeää, että koneisto asennetaan edes sinne päin.

2. NUMEROT

3. VIIMEISTELY

Hankalin osa kelloa ovat sen numerot. Ne on tehty pari senttiä paksusta styrox-levystä kuumalankaleikkurilla (saa askarteluliikkeistä) veistelemällä. Tämä vaatii muutaman yrityksen ja paperista tehdyt maskit, mutta onnistuu lopulta yllättävän hyvin. Styrox-levyjä kannattaa kysyä rauta- tai rakennusliikkeestä, sillä heillä on usein hajonneista pakkauksista jääneitä paloja.

Aikaa vievin vaihe on osien päällystäminen. Tämä kello on päällystetty saneerauslaastilla ja hiottu sen jälkeen, jolloin lopputulos on vähän kivimäisen näköinen. Päällystäminen kannattaa tehdä varsinkin numeroihin huolella, sillä lähes kaikki maalit syövyttävät herkkää styroxia. Maalaaminen on järkevintä tehdä halvimmalla löytämälläsi spraymaalilla. Karussa pinnassa pienet virheet ja syöpyminen eivät haittaa mitään. Kiinnitä kello vaikkapa sinitarralla seinään.

Jos haluat päästä vähemmällä numeroiden väsäämisellä, kannattaa kellotaulun ”väli-ilmansuunnat” korvata ympyränmuotoisilla merkeillä. Vanha harjanvarsi tarjoaa juuri sopivan levyiset ympyrät. Kunhan tiedät, minkä paksuista styroxlevyä saat hankittua, tiedät myös kuinka pitkiä pätkiä keppiä tarvitset.

TV-TASO TRUKKILEVYISTÄ Tämä idea on napattu oikeilta suunnittelijoilta, mutta testattu sekä helpoksi ja toimivaksi todettu. Kokeile.

1. LAVOJEN HANKKIMINEN

2. KOKOAMINEN

3. VIIMEISTELY

Hankalin osa tässä näyttävässä TV-tasossa tai sohvapöydässä on ehdottomasti trukkilavojen hankkiminen. Koska ns. eurolavat ovat panttitavaraa, voi niiden löytäminen olla hankalaa. Jos tyytyy vähempään, voi isoista marketeista saada pyytämällä ainakin kertakäyttölavoja. Ongelmana on se, että niiden kirjo on hyvin moninainen, mutta onneksi niissäkin on hienoja yksilöitä ja kaksi samanlaista voi löytyä helpostikin. Toisaalta, jos avaat silmäsi kaduilla kulkiessasi, voit alkaa huomata, että lavoja lojuu näkyvillä useammissa paikoissa kuin uskoitkaan. Pientä kansalaistottelemattomuutta kehiin ja lava kainaloon.

Loppu onkin sitten lasten leikkiä. Jos teet TVtason, tai haluat muuten vain isoa lavaa kapeamman vaihtoehdon, kannattaa tässä vaiheessa sahata lavat pituussuunnassa kapeammiksi. Pieni pintahionta ei ole pakollista, mutta varsinkin käyttöpinnat kannattaa siistiä, ellei pidä tikuista. Mieti jo tässä vaiheessa, kumpi lava on päällimmäinen ja hio vain se, jotta säästyt turhalta hinkkaamiselta. Kuusi pitkähköä ruuvia ja akkuporakone kiinnittää lavat tiukasti ja nopeasti toisiinsa.

Lavat imevät maalia melko kiitettävästi, joten sitä kannattaa varata reilu määrä. Ei kannatta hifistellä maalin hankinnassa, sillä tulos näyttää hyvältä halvallakin maalilla. Jos pelkäät pinnan puolesta tai et ole siihen muuten tyytyväinen, kannattaa pöytä vielä lakata. Maalia ei myöskään tarvitse yrittää väkisin saada vaikeimpiin paikkoihin lavojen uumenissa, sillä niitä ei kukaan näe. Loppusilauksena ruuvaa pohjaan pienet pyörät, jotka on riistetty vaikka vanhasta hyllystä. Toisaalta lyhyet metallijalat eivät maksa rautakaupassa uusinakaan paljon. AITO 2/2012

aitoja.

E V I V R U S O T W O H the Darkest and Coldest Place on Earth - Finland Whenever hearing about a new thing or visiting a new place the first thing to check, at least for me, is Wikipedia. I bet some of you also Googled Pori or Rauma just to find out where you would be spending time for the next coming semester. What makes Wikipedia amazing is that in the climate section you can see the average low and average high temperatures. However my honest opinion is that Wikipedia has to be lying. I have experienced around 25 winters in Finland and no way is the average low °C in January -8. Be prepared to freeze since you might experience degrees as low as -30! So how do we Finns survive in these mad weather conditions? Mentally we don’t. We just get depressed and wish the months would go by fast. And yet somehow we are still able to maintain our mental health and survive winters after another. Physically it is easier to survive although every year some of us turn into ice sculptures. My advice is to wear enough clothes and not to sleep in snow. So what to do when it’s so cold that you can barely move and it gets so dark that it feels like it’s always night? Make the best out of it! Ice Hockey is the unofficial national sport of Finland and in both Rauma and Pori you can enjoy top level hockey. You might even want to play some hockey so rent some skates and party rock on the ice. Or you can arrange candle hikes! Some general tips on how to survive are • Hot chocolate with mint – some like it with alcohol, some without. • Use reflectors! Reflectors are an amazing and cheap way to be seen and stay alive when it’s pitch black outside. • If you do not want to purchase a super winter jacket which you might not ever use again, then spend some money on warm jumpers, hats, gloves, and scarves! Wear enough layers, it will keep you warm. Besides wearing layers is, or at least used to be, trendy! • If you are not an expert riding a bike when the ground is icy and covered with snow buy a bus card. If you are a member of SAMMAKKO you will get it with a student discount! • Do not forget the parties such as Pipariristeily as in the legendary Pre-Christmas Cruise! • Remember to attend the traditional Christmas Dinner arranged for exchange students on November 29th in Liisanpuisto! • Most importantly, take care of your friends and don’t leave anyone behind!

Sara Virtanen Assistant Trainee of the Internationalization Project Student Union SAMMAKKO

AITO 2/2012

o v r a n e s Elämi emi Teksti: Veli-Matti Lahdenni én Kuva: Noora Lind

Köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa, vai miten se vanha sanalasku menikään? Sananlaskussa voi olla ehkä jotain perää, mutta onko elämämme parempaa kalliimmilla tuotteilla?

Kauppaketjuilla on omia tuotemerkkejä kuten Pirkka, Rainbow, Eldorado, X-tra ja Euroshopper. Ja nämähän ovat aina hieman edullisempia kuin muut kauppahyllystä löytyvät tuotemerkit. Voisi luulla että elämä voisi olla helpompaa, kun raaskii laittaa opintotukea likoon ja ostaa Ariel Actilift-pesuainetabletteja, Rainbow pyykinpesujauheen sijaan. Onhan se paljon helpompaa laittaa yksi tabletti vain koneeseen, kuin mitata tarkkaan pesujauheet sille tarkoitettuun lokeroon pyykinpesukoneessa. Pesutulos on kuitenkin sama. Voisiko pesutabletti olla myös hauskempi tapa pestä pyykit? Hauskuus ja vaivattomuus, kukapa ei haluaisi maksaa siitä hieman lisähintaa.

Viikset, niitä joko rakastaa tai vihaa. Olet sitten tyttö tai poika, pientä sänkeä jossakin vaiheessa aina nenän alle pukkaa ja estää räkää suoraan valumasta suuhun. Höylätessään kannattaa käyttää partavaahtoa, joka hellii ihoa ja eikä haise pahalta. Tässä tapauksessa kannattaa ottaa ilo irti halvasta ja sivellä Rainbowin partavaahtogeeliä nassuun. Nivean samanlainen vaahto tekee saman asian, mutta paljolti kalliimmalla litrahinnalla. Mutta toisaalta, tyttö tai poika, karvat kasvoissa ovat aina muodin huipulla ja rahatkin säästyvät.

Ariel Actilift Tabs: 26 pesukertaa 5,99€ Rainbow-pyykinpesuaine: 35 pesukertaa 3,95

Kaikki rakastavat tortilloja. Ne ovat hyviä, niin kuin muukin ruoka, joka on hyvää. Tortilla lätyt voi tehdä itse jauhoista ja vedestä, mutta toivotaan ettei tässä niin köyhiä olla. Kaupasta ostettuja tortillalättyjä ei erota toisistaan kuin paketti

Tarkka kola-juomien juoja tietää, mikä kola maistuu hyvältä ja mikä todella pahalta. Tässäkin asiassa pitää kallistua siihen kalliiseen. Pepsi ja Coca-Cola ovat ainoat kasvisuutejuomat, joita voi kaataa kurkusta alas kakomatta. Tässäkään ei pärjää niin sanotut ”halpismekrit”, jos haluaa elämänsä maistuvan hyvältä ja ilman vessanpytyn halailuja.

ja hinta. Santa-Maria myy näitä ”jauholäpysköjä” aivan hirveän ylihintaan. Tässäkin tapauksessa kannattaa kallistua kaupan omaan halpamerkkitortillapakettiin. Tietenkin pelkkää lättyä on ikävä järsiä. Halvastakin Rainbow-tortillasta saa kalliin täyttämällä sen esimerkiksi härällä tai ankanmaksalla, mutta se on nyt aivan toinen asia, joten jätetään asia sikseen.

Coca-Cola 1,51€/L Rainbowkola 0,65€/L

Santa-Marian tortillat 5,10€/kg Rainbown tortillat 4,46€/kg

Niven partavaahtogeeli 22,25€/L Rainbow partavaahtogeeli 14,95€/L

Jos on aikaa lukea, mutta kirjastot ahdistavat, kannattaa odottaa että postin täti tai setä tipauttaa luukusta tai laatikkoon jotain muuta lukemisen arvoista. Episodissa ja Annassa on mukavan tuntuinen lakkapäällyste kannessa, joka hivelee sormiasia. Näitä lehtiä voi myös ylpeänä kantaa mukanaan ja lukea yleisillä paikoilla. Me-lehti tulee kotiin maksutta, kunhan vain tilaa itselleen maksuttoman ykkös-bonus-kortin. Lehti ei välttämättä tunnu hyppysissä niin hyvältä ja sitä ehkäpä pitää hieman piilotella lukiessaan. Sisältö kuitenkin on ilmaiseksi lehdeksi ihan hyvä. Tässä kuitenkin kannattaa tehdä kompromissi, tilaa maksullinen lehti ja tilaa ykkös-bonus-kortti. Kaksi lehteä yhden hinnalla. Voi onnea. Asiahan on kuitenkin niin että kannattaa sekoittaa talouteensa halpoja ja kalliita tuotteita. Mutta jos haluat kohottaa statustasi kalliilla tuotteilla, mutta lompakko huutaa tyhjyyttä, kannattaa ottaa seuraavasta neuvosta vaari. Dyykkaa roskiksia, jos joku onneton naapuri on heittänyt vaikkapa tyhjän Heinz-ketsuppipullon pois. Täytä se vaikkapa Pirkka-ketsupilla ja jatka sitä vielä vähän etikalla. Näin ihmiset luulevat että tulet toimeen mainiosti ja saat uusia ystäviä.

AITO 2/2012

Ruisleipää patonkimaassa Teksti ja kuvat: Mimmi Virtanen

Opintojen aikana Veeralle aukesi harjoittelu- ja työpaikka koululta.

Matkailusta ei valmistuta

matkaoppaaksi.

atkailun opiskelijalla on aina suunnitteilla matka jos toinenkin, vaikkei välttämättä olla ehditty palata edelliseltäkään reissulta. Mutta moni ummikko miettiikin, missä matkailun opiskelija työskentelee koulusta valmistuttuaan. Veera Judin on 24-vuotias kolmannen vuosikurssin matkailunopiskelija. Vaikkei SAMK ollut Veeralle ensisijainen valinta, on hän iloinen mahtavista luokkatovereista ja kiinnostavista opinnoista. ”Vuosikurssillani on samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa voi hölmöillä ja pitää hauskaa, mutta joilta on saanut myös tukea ja neuvoa omissa opinnoissa. Luokkakaverit ovat tehneet opiskeluajasta unohtumattoman.” myhäilee Veera. Mutta mitä restonomiksi valmistunut voisi

AITO 2/2012

Kirjoittanut ja kuvat: Veli-Matti Lahdenniemi

tehdä? Veeralla on yksinkertainen vastaus: mitä tahansa. Itse Veera kehottaisi olemaan avoin uusille haasteille ja maailmalle. Kokemuksia kannattaa lähteä hakemaan myös Suomen rajojen ulkopuolelta. Matkailun opiskelija saa restonomin koulutuksen kautta valmiudet työskennellä esimiestehtävissä. Kaikki eivät tokikaan tähtää esimiestehtäviin ja töitä kannattaakin hakea itselle kiinnostavalta osa-alueelta. Työtehtäviä voi hakea muun muassa ohjelmapalveluiden, hotellija ravintola-alan, henkilöliikennepalveluiden ja yrittäjyyden puolelta.

ja samalla tavata uusia ihmisiä eri maista ja kulttuureista.

Restonomiksi valmistunut voisi esimerkiksi kiinnostuksensa mukaan lähteä tekemään tutkimusta maailman hostellien toimivuudesta reppureissaus- periaatteella. Tutustua ympäri maailmaa sijaitsevien hostellien toimintaan ja palveluihin,

Veeralla itsellä on tällä hetkellä suunnitelmissa syyslomamatka Belgiaan ja uudeksi vuodeksi Puolaan tapaamaan viime keväänä kampuksellamme opiskelleita vaihto-opiskelijoita yhdessä ystävien kanssa.

Mielikuva matkailun linjasta on monella se, että matkailun opinnoista valmistuu matkaoppaaksi tai lentoemännäksi. Tämä käsitys ei pidä paikkaansa, vaikka osa matkailijoista toki haaveilee myös matka- ja kohdeoppaan sekä lentoemännän töistä. Tulevat restonomit toki tietää, että he ovat tuohon työhön ylikoulutettuja. Restonomit eivät myöskään aina työskentele ravintolassa tai hotellin vastaanotossa.

ikaskulttuurinen Ranska ei väenpaljoudellaan lakkaa hämmästyttämästä Suomen katuihin tottunutta mediaopiskelijaa. Vaihto-opiskelijatoverit Belgiasta, Kiinasta, Meksikosta tai vaikka Tanskasta tuntuvat löytävän oman maansa kansalaisia täältä perin helposti. Mutta missä ovat kaikki suomalaiset? Lähes parikuukautisen matkani aikana tapaamieni suomalaisten lukumäärä rajoittuu kahteen. Myöskään itse en lakkaa hämmästyttämästä muita, kun kerron olevani Suomesta. Koko asia sai minut uteliaaksi siitä, mitä muut oikeastaan edes tietävät meistä, jos meitä on näin harvassa. Taralle ruisleipä maistui, vaikkei australialainen versio leivästä olekaan täysin samanlainen.

027

AITO 2/2012

Jordina, Bart, Jonathan ja Tara pääsivät maistelemaan suomalaisia suosikkeja.

Muuallakin syödään kamaluuksia: Vegemite on australialainen levite, joka valmistetaan oluen valmistuksen hiivajätteistä. Sitä syödään leivänpäällisenä lähinnä Australiassa ja usein aamupalalla. Tätä mustaa suolaista töhnää löytyy aivan varmasti jokaisen australialaisen jääkaapista. Cataloniassa Espanjassa taas herkutellaan dippaamalla etanoita majoneesimaiseen, ael i oli -tahnaan. Tämän ruokalajin kunniaksi on ihan oma juhlakin nimeltään Aplec dl calagol, jonka tarkoituksena on nauttia kokonainen viikonloppu pelkästään etanoita! Aasiassa, etenkin Malesiassa syödään tiettyyn vuodenaikaan paljon Durianhedelmiä. Tämä ”king of the fruit” karkottaa hajullaan herkästi tottumattomat ulkomaalaiset, mutta on suuressa arvossa paikallisten keskuudessa. Witloof eli Belgian endiivi on lähes kansallisvihannes Belgiassa, jossa kasvista laitetaan normaalia arkiruokaa. Suomessa kasvin virallinen nimi on salaattisikuri.

Pyrin hakemaan tukea ympäri maailmaa tulevilta ystäviltäni, ja testasin mitä, he tietävät Suomesta. – Eikö se ole jossain Ruotsin lähellä? australialainen Tara, 19, tuumii epäillen, kun kysyn osaavatko ystäväni sijoittaa Suomen kartalle. – Suomessa ainakin on vähemmän valoa ja päivät ovat lyhyitä, sanoo Jordina, 20, jonka ko-

Salmiakki ei ollut malesialaisen mieleen.

AITO 2/2012

timaassa Espanjassa valoa riittää yllin kyllin ympäri vuoden. Kun tiedustelen, onko ystävilläni yhteyksiä Suomeen, malesialainen Jonathan, 22, hihkaisee: – Nokia - connecting people. Kaikkia huvittaa. Belgialaisella Bartilla on kokonaista kolme kaveria vaihdossa Suomessa – ja vieläpä Porissa. Myös Jordinaa tunnustaa, että hänen ystävänsä on tällä hetkellä Suomessa. Löytyihän niitä yhteyksiä Suomeen. Laitan ystäväni todelliseen testiin; vastaamaan laatimani Suomi-visan kysymyksiin. Menestys on todella heikko. Tara on sitä mieltä, että Suomessa on kuningas. Jordinaa lunttaa Bartilta, kun pyydetään mainitsemaan jokin

Suomen kaupunki. Ainut suomalainen kulttuuriin tai urheiluun liittyvä asia joka koko porukalla tulee mieleen, on Jonathanin mainitsema Mikael Forssell. Eikö Suomi olekaan maailman kartalla? No jos ei Suomesta tiedä mitään niin sitten siitä pitää kertoa. Mikäs sen parempi tapa kuin maistattaa maamme erikoisuuksia. Eikös se tie sydämeen kuitenkin käy vatsan kautta. Lyonin mainostetaan olevan varsinainen gastronomian mekka, josta ranskalaisen ravinnon lisäksi voi löytää makuja ympäri maailmaa. Valtavien hypermarkettien Bio-osastoilta ja pienistä terveysputiikeista löytää kyllä kaurahiutaleita ja kokojyväjauhoja, mutta varsinaisen ruisleivän löytäminen on sulamahdottomuus. Kerran näin vanhan kaupungin leipomossa ruislimppua muistuttavan kiekon, mutta taivaita lähennelleen kilohinnan vuoksi jäi tuo kuitenkin testaamatta. Onneksi kusti polkee Suomesta tännekin. Ei

muuta, kuin ruispuikulaa poskeen. – Jos Belgiassa leipä maistuu tältä, se heitetään pois, koska se on pilalla, Bart virnuilee maistettuaan ensimmäisen palan. Tara sen sijaan on toista mieltä: – Tämä on hyvää, meilläkin on ruisleipää Australiassa. Mutta se on kyllä paljon kalliimpaa kuin vaalea leipä. Jordina tyytyy myhäilemään, mutta Jonathan on sitä mieltä, ettei leivässä vikaa ole. Jälkiruokana on salmiakki-lajitelma – totta kai. Hetken maistelun jälkeen huomaan olevani porukan ainut salmiakinrakastaja, ainut joka edes kykenee syömään sitä. – Pitävätkö kaikki suomalaiset tästä? Bart kysyy, ja minun on myönnettävä, että eivät. Suomi-kokeilut saavat kuitenkin meidät pohtimaan miten eri asiat ovat suosittuja eri maissa. Yhdessä toteamme, että ruoka on usein tottumiskysymys. Ehkä myös Lyonin erikoisuuksista, kuten sisäelinmakkaroista oppii nauttimaan, kunhan niitä syö tarpeeksi.

While in student exchange in France, it has been really difficult to find other Finns from the multicultural streets of Lyon. I wanted to find out what anybody even knows about us and Finland. I tested my friends from Australia, Belgium, Malaysia and Spain and discovered that Finland is even more unknown that I assumed. Tara, Bart, Jonathan and Jordina are really smart and nice people, but their knowledge about Finland is horrible. From their point of view Finland has a king and it is without the sun most of the year. The only Finnish thing everybody knows is one footballer. And everybody knows how good Finns are in football. It was also quite hard to place Finland on the map. I have to mention, that everybody did know where Sweden is. Anyway I was happy to hear that everybody knew the capital of Finland, Helsinki. I had to admid that that we are a small strange country somewhere in the Nord. But even if the knowledge is not that good, my friends actually have connections to Finland. For example Bart has three Belgian friends in Pori at the moment. How small is the world! AITO 2/2012

menoa ja meininkiä Opiskelijakunta SAMMAKKO järjestää jatkossakin viihdettä kalenteriisi, jottet huku tenttikirjojesi alle. Kerää siis kaverisi mukaan ja tulkaa nauttimaan yhteisistä tapahtumista! Kurnajaiset Loikka-liikuntapäivä

12.9.2012 3.10.2012

Kuvat: Tommi Katajisto

030

AITO 2/2012

031

. ä m ä l e a n e e n i a ä Pä

Satakunnan Kansa opiskelijalle

-50%

Tilaa nyt elija SK24.fi/opisk

Saat lehtesi painettuna ja digitaalisena alkaen vain 14,71 €/kk.