I oi m i t t a n e e t
H. J. V I H E R J U U R I ARVO VARTIA
E n n en k esä leh m ä tä kun jo u lu altata.
Erkki T a n t tu aina elämä hymyilee , joskus hampaat irvessäkin P a ljo n k u v ia , v ä h ä n lu k e m ista , n au ru a ’ ’m ah an t ä y d e ltä ” .
112 siv. H in ta 130 :— , sid. 180 :— .
O T A V A N kirja
1946 T o im itta n e e t
H.J. VIHERJUURI JA
ARVO
VARTIA
Toimituksen osoite:
H el
sinki, R atakatu I (Viherjuuri).
2. v u o s i k e r t a Suomalaisen
Saunan
Ystävät r.y:n ( SaunaSeuran) julkaisu.
>A
TI N TAx
-9 i l
>-9 -1 ’
on kansallisen kult-
uurimme erikoislaatuisin luomus. Se on meitä uomalaisia niin momata
aina
lähellä, ettei sen tarpeeksi
m erkitystä
suureksi
arvioida,
auna on ruum iin ja sielun terveyslaitos.
V uo
len varrella sauna lauantaisin lopettaa arkiset skareet ja aloittaa pyhän. naan
vastaan
ilkaa
joulu.
suuret Tämä
Se valmistaa otta-
juhlat. julkaisu
Joulusaunassa pyrkii
puoles-
aan
kiinnittämään huomiota saunaan itseensä,
otta
tämä ainutlaatuinen kansan puhtaus- ja
:erveystem ppeli saataisiin yhä paremmin äämään tarkoitustaan. : o o n !
S a u n a t
S a u n a t
väs
kun-
k u n n i a a n !
I
.
i t i 'i „ $* I
sistä savusaunoista, joten ei ollut ihme, että se herätti vanhemmassa väessä oikeutettua epäluuloa ja epämieluisia tunteita juuri siihen tapaan kuin kirjailija on sitä kuvail lut. Sauna oli tuomittu epäonnistumaan. Novellin päähenkilö Elias-ukko — Elias Kaarlela (k. 1915) - oli todella kova löylymies eikä koskaan kotiutunut tähän saunaan, vaikka pian tuli tavaksi lämmit tää sitä pellit kiinni. Muuten sen seinät eivät talvisaikaan olisi lämminneetkään; ]a sittenkin kiuas nieli halkoja tavatto masti. Mutta niitähän oli metsäisessä talossa. Kauan ei kuitenkaan mennyt, kun Aukusti isäntä rakennutti pienemmän savu saunan, jossa vielä Elias-ukkokin ehti
kylpeä ja jollainen talossa edelleenkin on. Suuri uloslämpiävä jäi kylmilleen. Kerran sen seinät sai eräs uudistalon rakentaja, ja mahtavista porakivistä tuli moneen raken nukseen kivijalka. Veljekset Arvi ja Heikki olivat saaneet omat talonsa savusaunoineen, ja kantatilallakin maatalouden koneellis tuessa väki väheni, joten kohtuullinen van hanmallinen pienehkö savusauna hyvin tyydyttää talon tarpeen. — Uuden saunan vastustaja Kustaa Wilkuna kuoli jo 1906. Isänsä hautajaisissa kirjailija Kyösti W il kuna, joka tällöin oli jo vuosia asunut Helsingissä, lienee kuullut muistelun ukko jen saunataistelusta ja asettui itsekin hen gessään heidän kannalleen. K . Vna.
J_alon
Vy< uudelleen julkaistu Kyösti Vilkunan saunanovelli »Vanhan häviö» o# painettuna vuoden 1908 Kansanvalistusseuran Kalen teriin (ss. 1 1 3 — 128) ja perustuu kokonai suudessaan todellisuuteen, nimittäin Niva lan Vilkunan talon saunojen vaiheisiin v. 1903. Jo edellisenä vuonna talon par haassa iässä olevat pojat ja nuoret isännät Arvi (s. 1869), Aukusti (s. 18 71) ja Heikki (s. 1834) olivat ryhtyneet rakenta maan uutta, komeaa, uloslämpiävää sau naa, huolimatta talon . vanhan isännän Kustaa Wilkunan (s. 1839) ankarasta kiellosta. K un talossa oli paljon väkeä — lapset mukaan lukien kolmisenkymmentä henkeä — tehtiin uudesta saunasta suuri: se oli noin 6 x 6 metriä ja kaksikerroksi nen. Alakerta oli suurista porakivistä, eikä siellä ollut muuta kuin suuri kiuas keskellä maalattiaa. Välilattia oli kiukaan kuulemakivien tasalla. Kivijalkakerros oli noin 173 cm korkea. Kiukaan yläpuolella oli valtava ylöspäin supistuva savuhormi
2
ja sen jatkona tavallinen savupiippu. Ylä osa eli varsinainen sauna oli rakennettu paksuista hirsistä, ja se oli kolmatta metriä korkea. Itäisellä seinällä oli avara. lautaeteinen, jonne johti loivasti nouseva porras. Saunassa oli eteläisellä ja pohjoi sella seinällä kookas ikkuna. Ovi- ja peräseinällä oli penkit kolmessa kerroksessa. Ylin, p ila kylpijät istuivat, oli lähellä lakea; alin taas lähellä lattiaa. Alimmille laskeuduttiin pesemään, ja niillä istuivat pienemmät lapset. Toista ovensuupenkistöä käyttivät vain yöpyvät kerjäläiset ja huuto laiset kylpiessään. Löyly lyötiin lattian rajassa olevasta aukosta kiville, ja ylempänä hormissa oli vielä toinenkin pelleillä suljettava aukko, loka saunomisaikana avattiin. Siitä vir tasi ankara löyly vasten pohjoista seinää. Löylynlyöjänä oli saunapiika, joka myös hautoi vastat, pesi pienemmät lapset ja virutti miesten selät. Tämä sauna poikkesi jyrkästi perinnäi-
nuoret miehet olivat panneet vireille kysym yksen saunarakennuksen uusimisesta. Heti alunpitäin asettuivat vanha isäntä ja Eljas ukko vastustavalle kannalle. Ensin he puhuivat pilkaten ja pisteliäästi koko puuhasta, jossa he eivät nähneet muuta kuin nuoren polven turha maisuutta ja loistonhalua. Mutta kun pilkka ei tehonnut, yritti vanha isäntä tappaa koko kysymyksen kiivaalla isäntäsanallaan, Eljas ukon häntä säestäessä muutamilla mojovilla lauseilla. Asia oli vallankin Eljas ukolle arka. Hän oli emännän isäpuoli ja ollut talossa aluksi rengin nimellisenä, sittemmin vähi tellen juurtunut vakinaiseksi talon vaa riksi, joka teki työtä vanhasta tottum uk sesta, teki työtä työn eikä palkan vuoksi. Hän asui omassa kamarissaan pihan perällä ja paitsi väkevätä kahvia oli saunaaminen hänen, ei ainoastaan välttä mättömimpiä, vaan samalla korkeimpia mahdollisia nautintojaan. Ja tärkeim pänä tekijänä oli saunaamisessa kuuma
löyly — peseminen ja puhdistaminen oli vat vähäpätöisiä sivuasioita, jonka näki siitäkin että ukon selkäpuolella paistoi tavallisesti hänen saunasta tullessaan val tavia nokilautumia. Mutta niin piti ukon mielestä ollakin, ne kuuluivat tarpeelli sina lisinä hänen saunamenoihinsa. Vanha sauna oli kivenheiton matkalla pihasta. Se oli kookas ison talon sauna, jossa sopi kerralla kymmenen miestä lau teille. Alhaalla oli ahdas neliskulmainen akkuna, m utta ylhäällä lauteiden koh dalla oli vain pieni nyrkin mentävä luukku, josta pahinta tikuraa sopi ulos laskea. E ljas ukon ollessa lauteilla sitä ei kuitenkaan uskallettu pitää auki, joten lauteilla aina silloin oli melkein täyspimeä, jonka keskestä alhaalla nokisen kiukaan kupeella kyyröttävän saunapiian silmiin vilkkui paljaita ja kovin punoit tavia ruumiinosia ja kuului veden soli naa, voimakasta ähkinää ja huumaavaa vihdanläiskettä. Eljas ukolla oli parin vuosikymmenen kuluessa ollut oma vaki
3
nainen paikkansa lauteiden pimeimmässä sopessa, johon löyly kaikista kuumimmin vastasi. Tuntuikin aina kuin löyly olisi rauhatonna kierrellyt kaikki saunan sopet, ylenkatseellisesti sivuuttaen muut kylpi jät ja vasta Eljas ukon nurkkaan osut tuaan rauhoittuneena kietoutunut hänen ympärilleen kuumana utupilvenä, jonka sisästä kuului tasainen vihdan rapsutus ja mielihyvän aiheuttamaa ähkimistä. Siinä samalla tilalla, jossa kiiltävän nokiseen penkkiin oli jo aikoja sitten huomattava syvennys muodostunut, oli ukko parin vuosikymmenen mennessä tottunut talvisin kaksi kertaa viikossa ja kesin joka ilta saman saunatunnelmansa uudistamaan. Eihän siis ollut kumma, että kysym ys vanhan saunan hävittäm i sestä sai tuossa tyynessä ja harvasanai sessa ukossa sisällisen ihmisen täydelli seen kapinaan. Hän ei voinut mitenkään kuvitella elämäänsä ilman tuota vanhaa, nokista saunaa, jonka suuren kiukaan hän itse aikoinaan oli suurella huolella rakentanut ja sitten vuosien mennen mo net kerrat korjannut ja uusinut ja jossa oli häntä varten erityinen kotoisa soppi, mikä hänen mielikuvituksessaan oli käy nyt melkein pyhäksi ja loukkaamatto maksi paikaksi. Olihan ukko kyllä sil loin tällöin matkalla tai kylässä ollessaan muissakin saunoissa kylpenyt, m utta ei niissä missään saanut syntym ään sitä oikeata ja totista saunatunnelmaa, joka ukolle oli kaikki kaikessa ja jonka sai vain oman kotisaunan löyly syntymään. Vieraat lauteet, vieras haju ja outo löy lyn tikura niissä häiritsi ukon saunahartautta. Jo yksin lauteille johtavat por taatkin niissä kylän saunoissa olivat tylysti vieraat, milloin liian jyrkät, mil loin horjuvat ja toisin vuoroin taas kovin kiusallisen kapeat porraslaudat. Mutta kotona vanhassa saunassa ne olivat niin
mukavalleen vinossa, ettei huomannut kaan, kun niitä myöten lauteille pyörähti. Kaikkenakinhan se saunan uudistami nen olisi vielä ukon mielestä mennyt, jos uudesta olisi tahdottu tehdä visusti entisen kaltainen, johon ukko olisi saa nut kiukaan rakentaa. Mutta nuorilla miehillä olikin mielessä aivan uudenaikai nen sauna, uloslämpiävä, sellainen kuin kirkonkylällä oli joku aika sitten poliisille ja kauppiaalle rakennettu. Ukko halveksi sydämensä syvyydestä sellaisia saunoja. Hän kadotti kokonaan tavallisen tyyneytensä ja puhui korkealla, katkeraa mieltä ilmaisevalla äänellä: — Eihän n e . . . mitä saunoja ne sem moiset on! Savua sitä pitää saunassa olla, sisäänlämpiäviä niiden olla pitää, jos mieli oikeata löylyä saada! Herroille ja lapsille ne ovat omiaan sellaiset ulosläm piävät . . . ! Vanha isäntä oli täydellisesti yhtä mieltä, ja vaikka hän koettikin voima sanalla tukehuttaa koko tuuman, näytti se sittenkin pyrkivän toteutumaan. H ä nen sanansa oli kadottanut entisen teränsä ja nuoret miehet toim ivat enemmän kuin puhuivat. He vetivät hirsiä omin päinsä ja alkoivat rakentaa. Kasvavalla huo lella näki Eljas ukko hirsikerroksen toi sensa jälkeen kohoavan ja tuuman toteu tumista ei siis enää ollut epäileminen. Mutta ne rakensivat uuden saunan eri paikkaan, lähemmäs pihaa kaivon viereen. Ehkä vanha sauna jäikin koskematto maksi paikoilleen. Siltä se melkein näytti ja ukko tunsi toivonkipinän viriävän sydämeensä. Hänen teki monasti mieli kysyä sitä seikkaa, m utta ei oikein uskal tanut. Parempi odottaa ja katsoa syr jästä. Jos se saisi paikalleen jäädä, niin eihän hänellä mitään hätää, hän kylpisi vanhan isännän kanssa edelleenkin siinä eivätkä uudesta olisi tietääkseenkään. . .
Pilkallisina ja katkerina he vanhan isännän kanssa pysyivät yhä edelleenkin uuden saunan rakennuspuuhaa kohtaan. — Piiköhän siinä pojillakin vain tule vielä turvaaminen vanhaan saunaan, kun ei uudessa rupea löyly vetelemäänkään! — toisteli E ljas ukko kuin sillä salaista huoltaan suistaakseen, ja samoista syistä liitti vanha isäntä perään: — Kunhan vain ei niin kävisikin! Mutta kohtalo oli määrännyt vanhan saunan tyyten häviämään. Talon suo viljelyksille tarvittiin majapirttiä kesäistä työväkeä varten ja nuoret miehet ehdot tiva t vanhan saunan siirrettäväksi sinne. Kiusaus oli vanhalle isännälle liian suuri. Kun nyt kerran kuitenkin uusi sauna oli syntymässä, niin olihan hyvä että vanha saunakin oli vielä joksikin hyödyksi, kun ei sitä kylpemiseenkään enää tarvittu. Hänellä ei ollut sitä samaa järkähtäm ä töntä uskoa vanhan savusaunan ehdotto maan etevämmyyteen kuin Eljas ukolla, ja niin saivat nuoret miehet tahtonsa täytetyksi. Mutta Eljas ukolta sammui viimeinenkin riutuen kyten yt toivon kipinä. Kun uusi sauna oli valmistumassa, oli määrä ryhtyä vanhaa hajoittamaan, jotta se viimeisillä kevätkeleillä ehdittäisiin siirrellä suopellolle. Ja niin tuli lauantaiilta, jolloin E ljas ukko viimeisen kerran kylpi tutulla sijallaan vanhassa saunassa. Mutta hän oli katkeralla mielin eikä saa nutkaan kiinni entisestä tunnelmasta. Ensinnä istui hän pitkän tuokion silmät ummessa nurkassaan, mielessä sydäntä ahdistava tietoisuus, että hän ei samassa paikassa saa enää koskaan istua, että viikon kuluttua sitä tuttua paikkaa ei ole enää olemassakaan. Mutta sitten kun muita kiipesi lauteille, alkoi hän ottaa löylyä. Äkeällä äänellä komensi hän sau nottajaa yhä lisäämään ja lisäämään
löylyä, niin että aremmat parkuen pake nivat lauteilta ja sietävämmätkin seurasivat pahasti ähkyen perässä. Mutta ukko otti yhä lisää ja heilutti vihtaa hartiavoimin kuin olisi hän kerta kaik kiaan aikonut kuitata loppuikänsä saunahalut. Ja kun hän sitten viimeinkin laskeusi alas ja hänen haahmonsa tuli sankean höyrypilven keskeltä näkyviin, oli hänen ruumiinsa tulenhohtava ja ankara kuumuus oli saanut hänellä pää hän, niin että hän ulos mennessään kol liasi otsansa ovenpieleen. Niin kylpi ukko viimeisen kerran van hassa saunassa. Maanantaina alettiin sitä hajoittaa ja keskiviikkona kylvettiin ensi kerran uu dessa saunassa. Se lämmitettiin lattian alta, jonne oli erikoinen ovi sivuseinässä. Savu meni peltillä varustetusta, varsinai sen saunan läpi kulkevasta tornista ulos ja löylyvesi lyötiin uunintapaisesta aukosta sisälle. Eauteita ei ollut, penkit vain seinustoilla ja kahdessa vastakkai sessa seinässä suurehkot akkunat. Punai
5
seksi maalattuna, lautaeteisineen, toimi neen ja akkunoineen näytti se Eljas ukosta kovin oudolta ja hänestä tuntui tuiki mahdottomalta nimittää sellaista saunaksi. Viime kerran vanhassa saunassa k yl vettyhän oli hän päätellyt mielessään, ettei hän uuteen saunaan jalkaansa astu. Jos milloin saunaamishalu kävisi kovin sietämättömäksi, niin kävisi hän naapu rissa kylpemässä, siellä kun oli vielä sauna vanhaa mallia. Mutta kun hän sit ten keskiviikko-iltana näki väen vaelta van uuteen saunaan, alkoi hän tuntea ruumiissaan sietämätöntä löylynkaipuuta. Hän koetti olla sitä ajattelematta, mutta ihossa kutisi kuin kiusaa tehden ja här näten. Tiehän tuolla pöksässä kuumuutta sielläkin, ajatteli hän ja sitten perään: saattaisihan tuota kerran käydä katso massa, sittepä hänen tietää. Ja niin näh tiin ukon tuokion kuluttua vanhaan tah tiinsa astelevan paitasillaan saunaa kohti, kädessä oma kunnon vihtansa ja pyöreän kaljun totisena takaraivolla kumot taessa . . . Oudon ja kovin vastenmielisen vaiku tuksen teki häneen tuo valoisa sauna tiilikiviuuneineen ja puhtaan valkoisine seinineen. Kuin häpeissään istahti hän hämärimpään nurkkaan ja alkoi tunnus tella löylyä. Oudolta tuntui sekin. K uu muutta siinä kyllä oli, m utta tuoksu oli vieras ja vastenmielinen. Sanaakaan pu humatta alkoi hän vihdalla sääriään rap sutella. Vanha isäntä istui peräseinällä muiden miesten keskellä ja kuului siellä lepertelevän jotain sellaista kuin että taitaahan se saunana mennä tämäkin, kun ehtii siihen tottua. Nuoret miehet tun tu ivat olevan siitä hyvillään. He olivat aluksi ikäänkuin aristelleet, että miten ukot rupeaisivat heidän saunalaitostaan arvostelemaan. E ljas ukolla oli jo mie
tittynä muutamia sapekkaita sanoja, m utta vanhan isännän vanhuuden pen seyttä osoittavan lepertelyn kuullessaan suututti häntä niin, ettei hän puhunut mitään, vaan virutti silmänsä kylmävesisankossa ja lähti ennen muita pois. E ikä ukon tunteet muuttuneet sen ystävällisemmiksi uutta saunaa kohtaan, vaikka hän vastakin kävi siellä kylpe mässä. Se oli ristiriitojen aikaa ukolle. Kun tuli tavallinen saunailta, jolloin ukon ruumis oli tottunut löylykuurinsa saa maan, oli hänen mahdotonta pysyä poissa saunasta, vaikkei hän koskaan enää voi nutkaan saada entistä saunatunnelmaansa palautumaan. K ä vi hän jonkun kerran naapurissakin kylpemässä, m utta sinne kin oli liian pitkä matka, että joka kerta olisi viitsinyt sen kävellä, eikä se naapurin saunakaan ollut sen vanhan saunan veroi nen. Niin tä y ty i käydä uudessa saunassa. Kylpem ättä ei voinut olla, sehän olisi ollut ihan kuolemaksi, niin ainakin ukosta itsestään tuntui, ja uudessa saunassa kyl pemiseen hän taas ei voinut tottua, hän kärsi siitäkin . . . Eräänä kevätkesän leutona iltapäivänä heräsi E ljas ukossa hänen tiiliuunia purkaessaan tavallista väkeväm pi saunaamis halu. Hän pysähtyi työssään ja katsoi eteensä, mutta silmissä oli sellainen ilme
kuin hän ei näkisi sillä hetkellä mitään ulkomaailmasta. Vanha sauna ja sen nokinen, tuttu peränurkka oli taasen yhtäkkiä ja elävästi hänen sisällisen näkövoimansa eteen kuvastunut. Se tapahtui aina silloin, kun hänen jossakin hyvin pölyisessä työssä ollessaan ruumista alkoi kovin sietämättömästi kutisemaan. Hän kävi ajatuksissaan läpi kaikki kylpemismenot vanhassa saunassa, alkaen siitä kun hän saunan sinnyttyä paitasillaan ennen muita asteli saunaan, hautoi vih dan omilla tempuillaan, kiipesi lauteille ja alustavan löylyn otettuaan ja hikoilun alkuun päästyään istui silmät ummessa ja nautti tunnelman kohoutumisesta. Taval lista elävämmin kuvastui tänään kaikki hänen mielessään. Hän oli sieramissäan tuntevinaan sen tutun löylyn hajun ja pitkin hänen ruumistaan kulki hivelevä väristys, kun hän oli tuntevinaan löylyn ihanasti kirvelevänä ihoaan nuoleksivan. Silloin oli hän tarttuvinaan vihtaan ja alkavinaan sääriään rapsutella, mutta havahtui samalla todellisuuteen, ihana mielikuva särkyi, hajosi ja häipyi rieka leina tyhjyyteen ja ukon tuli hyvin paha olla . . . Hän mietti jo lähteä naapuriin kylpe mään, mutta samalla juolahti hänen mie leensä jotakin ja hän lähti tupaan. Siellä oli vanha isäntä yksinään. Hän istui ruuvipenkin edessä ja silmälasit nenällään viilata jum itti jotakin rautaa. Eljas ukko istui penkille siihen lähelle. Juokion kuluttua keskeytti vanha isäntä työnsä, silmäsi ulos ja kysyi: — Onkos ukko pannut saunan lämpiä mään? Sitä Eljas ukko oli odottanutkin. — Enpä minä häntä . . . — vastasi hän hitaasti. Eiköhän sitä sietäisi lämmittää . . . tuntuu tässä kylpyä haluttavan.
— . . . tiedä, eipä siellä tahdo saada oikeaa löylyä. Hän oli käynyt vähän rauhattomaksi, nousi seisomaan ja rupesi piippuaan lait tamaan. Vanha isäntä näytti innostu van, hän kääntyi Eljas ukkoon päin, alensi ääntään ja sanoi: — No niin minustakin! On siinä joku vieras maku tuon uuden saunan löylyssä, mikä hänessä sitten liekin. E ljas ukko hym ähti halveksivasti. — Tietäähän tuon nyt, kun kaikki savu ulos menee. Sisäänlämpiävän sen pitää saunan olla, ei se löyly muuten oikeaa tule! Viimeiset sanansa sanoi ukko suurella painolla. — K yllä se niin on, — sanoi vanha isäntä alakuloisesti ja näytti siinä Eljas ukon edessä tuntevan kuin syyllisyyttä vanhan saunan häviämisestä. E ljas ukko tuprautteli piipustaan sa keita savupilviä ja mietti, joko hän sanoisi sen, kun vanha isäntä tuli itses tään samaan asiaan. Ääntään vieläkin enemmän alentaen, vaikkei tuvassa muita ollutkaan, sanoi hän: — Mutta saattaahan sen tuon uuden saunankin sisään lämmittää. Sulkee vain peitin . . . — K y-yllä kai sen saattaa, — arveli ukko mahdollisimman levollisesti ja maltittom uuttaan peittääkseen katseli ympäri kattoa. — No, mitäs muuta kuin pane läm mitä ja pelti kiinni, niin saadaan tässä taas oikeata löylyä! — . . . tiedä häntä, mahtaisiko tuota uskaltaa? Hän oli tähdännyt oikeaan paikkaan. Vanhassa isännässä heräsi silmänräpäyk sessä tunto vanhasta rajattomasta isäntävallastaan, ja kiivastuen tiuskasi hän: — Kun minä sen kerta sanon, niin
7
sen uskaltaa! Pane vain lämpiämään ja pelti kiinni! — Saattaapa tuon panna, — ja ukon kasvoille levisi makea myhäily, kun hän kääntyi ja lähti tukevilla haja-askelillaan ulos kävelemään. Nähtiin sitten hetkisen perästä Eljas ukon kärryliiterin ja halkovajan nurkitse pitkin askelin harppovan saunaa kohti, käsivarsillaan ankara halkosylyys. Kuin varkain pujahti hän saunan alakertaan ja kohta sen jälkeen alkoi tornista savua purnuta. Mutta ukkopa meni vikkelästi ylös saunaan ja sulki pellin, jolloin kitke rää ja pöllyävää savua alkoi löylyaukon täydeltä tupruta saunaan, leviten ympäri huonetta ja tuota pikaa peittäen näky vistä valkoisina säityneet seinät. Ukko sulki oven tiiviisti ja palasi työmaalleen. Mutta aina vähän päästä tä ytyi hänen silmätä saunaa kohti ja tyytyväisyydellä näki hän savun vanhaan tapaan tulla höllöttelevän ovenpielistä ja katonrajauksesta. Seinämaalistaan ja tornistaan huo limatta saattoi uutta saunaakin jo saunan nimellä kunnioittaa . . . Se ehti sintyä jo ennenkuin väki työ mailtaan palasi, ja ukko lähti vanhan isännän kanssa heti saunaan. Oven avat tuaan tunsi hän sieramissaan heti tutun hajun ja kovin tyytyväisenä rupesi hän vihtaansa hautomaan. Kun he sitten
istuivat perälavitsalla, kumpikin eri nur kassaan, tulkitsivat he toisilleen ty y ty väisyytensä löylyyn ja sen makuun. — No nythän se joltakin tuntuu. — Tietääpäs sen, kun oikealla tavalla lämmittää. Seinät olivat käyneet melkein mustiksi. Se tuppasi kumpaakin huolettamaan, vaikka he siitä visusti vaikenivatkin. Mutta kumpikin tunsi toisen ajattelevan sitä samaa ja minkä melun nuoret mie het siitä nostaisivat. Eljas ukko lisäsi löylyä ja koetti silmät ummessa saada entisen saunatunnelmansa päästä kiinni. Eöyly oli kyllä oivallista, mutta sitten kään hän ei päässyt oikein omaan ele menttiinsä. Seinissä tapahtunut jyrkeä muutos häiritsi väkisinkin. Ja niin he kumpikin istuivat nurkassaan äänettö minä ja äkeinä. Kun pihalta alkoi kuulua ääniä, jotka lähenivät saunaa, laskeusi vanha isäntä kiiruusti alas ja lähti sanaa puhumatta pois. Eljas ukko otti vielä löylyä ja koetti hartioitaan kylvettää, mutta kun eteisestä alkoi kuulua j aikain töminää nuorten miesten siellä riisuutuessa, virautti ukkokin hätäisesti silmänsä ja rin tansa, laskeusi alas, otti nyttyrään kää rityn paidan eteensä ja aikoi lähteä ulos. Siiriä vielä istuessaan kuuli hän taka-
E ljas ukko kiiruhti ulos ja istahti oman puolensa portaalle, jossa hän oli tottunut saunatunnelmansa jälkimainingeista naut timaan, viileän iltailman kuumaa ruu mista hyväillessä. K yynärpäät polviin nojattuina hän siinä kauan alasti istui ja silmät penseinä eteensä tuijotti. Sel västi hän nyt tunsi, että hän ei saa ikinä enää vanhasta saunatunnelmastaan kiinni, että hän itsekin kuuluu jo auttam atto masti menneisyyteen samoin kuin sijoil taan hävitetty vanha saunakin. Ennen hän oli aina pukenut paidan päälleen ja mennyt kamariinsa ennenkuin vihdasta ihoon tarttuneet lehdet kerkesivät irti kuivua, m utta n yt hän istui samassa asennossa vielä sittenkin, kun ne jo oli vat olkapäiltä ja kyljltä karisseet maa han, jossa lieto illan leyhkä niitä laiskasti siirteli keskipihaa k o h ti. . .
naan saunanoven narisevan ja sitten äänekkäitä ja harmistuneita huudah duksia: — Mitäs tämä on! Seinät aivan mustana! Vaarit sulkeneet peitin ja laskeneet savun sisään . . . silti niillä semmoinen kiiru olikin! — No ne on äijiä, sietäisivätpä senkin m okom at. . .
Kyösti Wilkuna.
Missä vika? Monet saimat rakennetaan sellaisiksi, etteivät ne sitten valmiina tyydytäkään rakentajaa. Saunan rakentamista on huolellisesti edeltäpäin suunniteltava, käy tävä katsomassa jo olevia saunoja, otettava niistä hyvät puolet ja vältettävä oman saunan laatimisessa huonoja puolia. Mutta jo valmistuneetkin saunat saadaan paremmiksi k o r j a a m a l l a . t>Joulusaunan» toimitus on pyytänyt eräältä 1 uusulanjärven rannalla asuvalta kesäasukkaalta selostuksen, miten hän kor jaamalla sai vanhasta epämukavasta saunastansa hyvän saunan. Hän kertoo: Kiusallinen tilanne, kun on sauna jär ven rannalla, tiloja riittämiin, mutta kun nollista kylpyä siinä ei saa. Aamuvarhai sesta iltapuolille päivin tä ytyy lämmit tää kovilla haloilla, mutta siitä huolimatta ei löyly nouse kuuteenkymmeneenkään asteeseen. E ikä se myöskään pysy edes
noin lämpimänä muuta kuin kolme neljä tuntia. Missä vika? Tietenkin uunissa, mutta myöskin itse saunahuoneessa, joka epäi lemättä on liian suuri. Uunin kyllä kuka tahansa isäntä voi antaa purkaa, teettää uuden ja hankkia vieläpä vaikka perido-
9
PARVI, LAVO VAIKO LAUTEET? Tri R. E. Nirvi
Pukuhuone
tiittikivetkin Orimattilan Greijulalta. Mutta koskeminen varsinaiseen saunahuoneeseen pieneniämismielessä sensijaan on vakava asia, sillä talon emäntäväki on erittäin tyytyväinen suureen sau naan käytännöllisenä pyykinpesupaikkana. Eikä naisten kanssa ole hyvä käydä polemiikkiin. Sen neuvon antoi aikoinaan tunnettu tuima taistelun mies, professori A ntti J. Pietilä, joka sanoi luennolla oppilailleen, ettei hän mitään muuta maailmassa kavahda, m utta tätä kyllä, eikä hän koskaan siihen käy. Mikä näin ollen neuvoksi? H yvä löyly ja kestävä lämpö joka tapauksessa on saatava. Muutoin ei saunaan tee mieli eikä sinne kehtaa vierastakaan viedä. Ainoa ratkaisu uuden, kaksinkertaisella palamisella H. J. Viherjuuren »Saunaoppaan» ohjeiden mukaan laaditun uuden uunin ohella on leikata sauna niin sanoak semme sisältä käsin seinällä poikki siten, että päädystä miltei kolmas osa jää avovilpolaksi, ja hankkia pienentyneeseen saunatilaan lisää »pyykkipinta-alaa» jär-
Tuusulanjärven
rannalla oleva sauna
ja
korjauksen.
jälkeen
ennen
j estämällä lauteet hakasella kattoon etureunastaan nostettavaksi sekä raput irtonaisina taakse tai sivulle siirrettä väksi. Ja tä y ty y sanoa, että hyvä korjauk sesta tulikin, suorastaan yllättävän hyvä. Sauna kestää nyt kuumana entisen nel jän tunnin asemesta neljäkymmentä tun tia ja emännät ovat erittäin tyytyväiset pesupuuhissaan, koska tila sanottavasti ei ole pienentynyt. Uunia on mukava istuviltaan lämmittää, siirrettäviltä ra puilta, samoin erillisenä saunan lämmi tyksestä hoidettavaa kuumavesipataa, joka näin ollen ei koskaan lämpiä niin paljon, että kosteutta liiaksi lisäävä vesi höyry täyttäisi huoneen. Kun sitten vielä entisistä kahdesta pukuhuoneesta on väliseinä poistamalla tehty yksi saunatupa, jossa on viihtyisä istuksia tai loikoa kauemminkin, on kor jaus päätöksessä ja ty ytyvä isyys tulok seen yleinen. Kannatti korjata. E ikä se edes tullut kalliiksi.
Yleis- ja kirjakielemme sauuasanaston vakiintuneisuuteen on kansankielemme vastaavan nimistön ilmiöillä ollut rat kaiseva merkitys. Jo siihen, että sauna on päässyt kansanomaisen kylpypirttimme yksinomaiseksi nimitykseksi, on epäilemättä vaikuttanut sanan laaja levin neisyys murteissamme. Silläkin on ollut kilpailijansa, nimittäin kyly ja pirtti, mutta näiden maakunnalliset tukialueet ovat olleet pienet. Kyly on tavattu enti sen Suomen rajojen sisällä vain R aja-K ar jalassa, pirtti taas erillisillä pienillä kieli-
lisuudessamme niistä viljellään ainakin kolmea sanaa, nimittäin parvea, lavoa ja lauteita. Lisäksi kansanmurteemme tun tevat sellaiset nimitykset kuin lava, lau taset, lautoset, laulo, laudat, laudoin ja laari, joista eräät iältään ovat varsin kunnioitettavia. Parvi nimityksen takana on kirjalli suutemme ensimmäinen mies, Aleksis Kivi. Hän käyttää sanaa säännöllisesti. »Mutta nyt päältännne vaatteet aina pai taan asti, ja ylös parvelle», kuuluvat esim. Juhanin vuorosanat »Seitsemässä veljeksessä». Parvi K ivellä pohjautuu
saarekkeilla Varsinais-Suomessa, EteläHämeessä ja Keski-Pohjanmaalla. Mutta hänen syntymäseutunsa kansankieleen, muualla on viime vuosisadankin loppu sillä juuri Keski-Uudellamaalla se tarkoit puolella esiintynyt vain sauna. Samaa taa k y pylauteita. Saunaterminä parvi voidaan sanoa teonsanasta kylpeä, mur on kyllä laajäitikin tunnettu Länsi-Suo teittain kylpöä, jota on käytetty kaik men murteissa, mutta tavallisesti se mer kialla maassamme paitsi Varsinais-Suo kitsee sitä suurempaa saunan lavaa, jolla messa ja Satakunnassa. Täällä kylpem i maltaat idätetään tai pellavat kuivate nen on vanhastaan ollut vihtomista. Sen taan. Paikoitellen Satakunnassakin sanaa sijaan vihta ja vasta sanojen kohdalla käytetään kylpyparvesta, ja siitä johtuu, yleiskielemme ei ole päässyt lopulliseen että joskus itse Frans Eemil Sillanpään ratkaisuun, vaikka näyttää siltä, että tuotannossa tuo nimitys esiintyy. — viimeksimainittu olisi tullut suositum Parvi sanan tehtävät suomessa ja sen maksi. Näiden nimitysten tasaveroisuu sukukielissä ovat monet. Se merkitsee den käsittää, kun silmää niiden levinneiaitan, tallin ym. huoneiden välilattiaa yyttä. Vihta tavataan koko Päijänteen tai sen yläpuolella olevaa tilaa, lisäksi ännenpuoleisella alueella, ja Suomenlah ryhmää, joukkoa, esim. puhutaan »lintu den rannikolla se on tunkeutunut aina parvesta», »tyttöparvesta» jne.; sen viron ähelle \ iipuria. Vasta taas esiintyy K ar kielen vastine taas tarkoittaa paitsi jouk jalassa, Savossa sekä Kainuussa; onpa se koa myös suoportaita, lauttaa, jopa •vuorostaan vallannut alaa keski- ja poheräänlaista venettä. Sana on alkuaan Joispolijalaismurteissa, vaikkei se missään merkinnyt jotakin samanlaisten esineiden ° e päässyt Pohjanlahden rannikolle tai olioiden muodostamaa kiinteää ryh saakka.. Yksinomaista vakiintunutta mää, jollainen itse asiassa 011 myös yhdenäyttöä ei myöskään ole saavutettu sau kokoisista riu uista tai laudoista raken nan l a u t e i d e n nimittelyssä. Kirjalnettu lava.
10 II
Vankka ja arvovaltainenkin kannat tajajoukko on lavo nimityksellä. N yky suomen Sanakirjan poimintokokoelman mukaan sitä ovat käyttäneet Päivärinta, Canth, Nortamo, Finne, Larin-Kyösti, Toppila ja Sillanpää, siis länsisuomalainen kirjailijakaartimme. Mutta merkillistä on, että sääminkiläissyntyinen Joel Lehtonenkin on m ieltynyt siihen, vaikkei suin kaan yksinomaisesti. Täm ä sana on nimittäin murteissamme puhtaasti länti nen: se tunnetaan laajalti Varsinais-Suomessa, Satakunnassa, Hämeessä ja Poh janmaalla aina Kemin seutuja myöten. Vanhoissa sanaluetteloissa se esiintyy asussa lavoi, ja se on epäilemättä johdettu sanasta lava', joka paikoitellen EteläPohjanmaalla tavataankin saunanlautei den nimityksessä. Tosin kansatieteilijämme ovat väittäneet, että erikoinen kylpylavo Länsi-Suomessa on myöhäinen, kylpeminen kun olisi täällä varhemmin suoritettu saunan orrella seisten tai »par vella», joka alkuaan olisi ollut saunapirtin makuulava. Mutta lavo sanan laaja maan tieteellinen levinneisyys kuitenkin todis taa, että täm ä laite Länsi-Suomessa pa lautuu ainakin keskiajalle. On muuten hauska panna merkille, että parvi ja lavo ovat alueidensa rajoilla joutuneet huvittavasti ristiriitaan. Eräs Uuden maan Nummelta, siis parvi-alueelta kotoi sin oleva kertoo, että kun hän meni Pöytyällä Turun puolessa saunaan ja sanoi menevänsä »parveen», niin hänelle naurettiin ja kysyttiin, aikoiko hän nousta »lavon» yläpuolella olevalle kuivatusparvelle. Kaikkein suosituin kylpylauteiden nimi tys kirjakielessämme näkyy olevan lau teet. Mutta se onkin ahkeran kylpijäheimomme, savolaisten sana, joka tunne taan paitsi Savossa myös Keski-Suomessa, Pielisen Karjalassa ja Kainuussa. Puhu
m attakaan Juhani Ahosta, Eino Leinosta, Kiannosta, Tiituksesta ja Lauri K ettu sesta, sitä ovat viljelleet Arvid Järnefelt, Maila Talvio, Volter Kilpi, Unto Seppänen, Lauri Haarla, jopa Leinonen, LarinK yösti ja Finnekin. Se alkaa kotiutua myös tieteelliseen kirjallisuuteen. Länsi suomalaista, joka »lavollaan» kylpee irtopenkillä tai -jakkaralla, varmaan kiinnos taa tietää, että savolaisten »lauteet» sijait sevat saunan peränurkassa samalla seinä mällä kuin kiuaskin ja että ne on tavalli sesti rakennettu neljän pylvään varaan ja suhteellisen matalalle. Noin 80— 100 sm lattiapinnasta on varsinainen pohjalava, jota Joensuun puolessa nimitetään soittusillaksi, Pohjois-Savossa jalkolauteiksi, Kangasniemellä ]alkolaudoiksi. Tätä lavaa ympäröivät kiukaan ja seinien puolella pylväiden päihin kiinnitetyt istumalauteet; kiukaan puolella on kuskilauta, jolla kuskari — kuten löylynlyöjää Savossa nimitetään — istuu, sivuseinällä on keskilaude ja peräseinällä on perälaude. Muun kinlaiset laudetyypit ovat Savossa olleet tunnettuja. Mutta tämä alkaa olla yksin omainen, ja se leviää länteenkin päin. Länsisuomalainen varmaan myöntää, ettei tällaisen laitteen nimitykseksi kunnolleen sovellu hänen käyttämänsä lavo sana. Alkuperältään laude: lauteet on selitetty kuuluvaksi yhteen lauta sanan kanssa, josta se 011 muodostettu samalla tapaa kuin vave: vapeet »verkonkuivaustelineet» sanasta vapa. Lauteet ovat siis alkuaan tarkoittaneet yleensä »lautoja», m utta ovat sitten erikoistuneet merkitsemään vain »kylpylautoja», so. lauteita. Eräissä murteissa, esim. Skandinavian metsä suomalaisilla, juuri laudat, siis lauta sana monikkomuotoisena, tarkoittaakin kylpylavoa. Karjalaisheimollakin on ollut oma laudeterminsä, nimittäin lautaset, joka (Jatkuu sivulla 14.)
Nykyaikainen savusauna Taiteilija
Eino
Kau-
rian piirtäm ä ja omis tama sauna Padasjoella.
on tavattu Inkerin, Kannaksen, Laato kan rantamien sekä Raja-Karjalan ja Aunuksen murteissa. Näin ollen se on varsin vanha, voimmepa sanoa muinaiskarj alainen. Kun lautanen sanalla on yleiskielessämme toinenkin tehtävä — sehän tarkoittaa tärkeätä ruokailuväli nettä — , on ymmärrettävää, ettei se ole pystynyt alkuunsakaan kilpailemaan yleisja kirjakielen lauteiden nimityksen pai kasta. E ivät edes karjalaissyntyiset kir jailijat, mainittakoon heistä vain kannak selainen Unto Seppänen, ole uskaltaneet tuoda sitä kansanelämänkuvauksiinsa. Ja varmaan muun Suomen asujainta hienoi sesti huvittaa, kun hän kuulee karjalai sen puhuvan »lautasille» menosta tai »lau tasilla» olosta. — Päijänteen rantamilla Heinolasta Korpilahdelle saakka ta paamme kauniin lauto sanan, jolle voimme löytää niin kaukaa kuin Viron Saaren maalta tarkan äänteellisen vastineen. Täällä sana on asussa laudu, ja se m erkit see juuri kylpylavoa. Merkillinen on myös Perä-pohjolassa tavattava lauteiden nimitys laudoin (omantomuoto lautoimen), jota ei suorastaan voitane pitää lauta sanan johdannaisena, kuten nimi tyksiä laude, lautanen tai lauto, vaan joka edellyttää teonsanaa lautoa. Olisiko tämä merkinnyt »laudoilla», so. lauteilla oleile mista? Se sopisi mainiosti myös saunatermiksi, varsinaisen vihtomisen vastakoh daksi. — Paikoitellen Torniojoen varsilla kylpylauteita nimitetään sanalla laari, joka sekin varmaan muualla Suomessa herättäisi hilpeyttä. Vai mitä arvelette siitä, että Ylitorniossa kehoitetaan mene mään lauteille sanomalla »Menhään laahriin» (’Menkäämme »laariin»’)? Yleiskielemme on siis jo tavallaan suo rittanut ensimmäisen karsintansa kansan kielen lauteita merkitsevien sanojen kes ken. Karjalaisten lautaset, lautoset, Päi
14
jänteen seudun lauto, Perä-pohjolan lau doin ym. ovat jääneet vaille minkään laisia kirjallisia perinteitä. Myöskin parvi on jäämässä syrjään, mistä on hyötyä sekä itse tälle sanalle että asialle. Parvea tarvitaan muissa tehtävissä, sellaisissa kuin »lintuparvi», »kalaparvi» sekä myös ’ylisten’ merkityksessä. Kielen ilmausten täsmällisyyden kannalta ei aina ole tar koituksenmukaista, että yhdellä sanalla on useita rinnakkaistehtäviä. Pääkilpailijoiksi ovat näin ollen jäämässä synonyy mit lavo ja lauteet. Kummallakin on laaja tukialue kansankielen piirissä. La volla on puolellaan suurempi puhujajoukko, mutta lauteilla taas kielellisesti parempi sekä ekspansiivisempi SavonKainuun murrealue. Kirjailijat, jotka juuri sananvalinnallaan usein ratkaisevat kehityksen suunnan, ovat suhteellisen tasaväkisinä kummankin takana, tosin sen mukaan, missä ovat kansanomaiseen saunomiseen perehtyneet. N äyttää kui tenkin siltä, että ne kirjalliset kielenkäyt täjät, jotka ovat paremmin irroittautuneet kanta-alueistaan, ovat lauteiden kan nalla. Asiallisesti taas tämän kirjoittajan mielestä on otettava huomioon, että lavo helposti antaa mielikuvan jonkinlaisesta lavasta, jollainen uudenaikainen lauderakennelma kiintonaisine istuin- ja makuulavoineen tai porraslauteineen ei suinkaan ole. Samasta syystä ei myöskään parvi kunnolleen sovellu nykyaikaisen monilauteisen kylpykorokkeen nimitykseksi. Sen sijaan monikollinen lauteet nimitys täs mällisemmin kuvastaa sen muotoa. Ä än teellisesti lauteet on lyh yt ja moitteeton sana, eikä sillä ole muita merkitysteh täviä yleiskielessämme. E i myös ole koh tuutonta, että savolaisheimo saisi tämän hyvän sanansa yksinomaiseksikin yleis kieleemme. Ovathan he sentään saunaperinteidemme ja kylpy taitomme par-
Sauna ja i h o t a u d i t Tri Toivo J. Salo
Vastaanotollaan lääkäri usein kuulee potilaan sanovan: »Sain tautini saunasta. En tiennyt aikaisemmin mitään siitä.» Tämä on säännöllisesti väärä otaksuma. Sauna lämmitetään siksi kuumaksi ja siellä käsitellään kuumaa vettä siksi run saasti samoinkuin pesuhuoneessakin, että niissä taudinaiheuttajat kuolevat. E ri asia on saunan pukuhuone. Sieltä saat taa saada syöpäläisiä ja syyhelmän (scabies), jos pukuhuonetta ei puhdisteta huo lellisesti joka kylpijän jälkeen. Syöpäläi set samoinkuin syyhypunkki pökertyvät saunan kuumuudessa, putoavat pukuhuo neen vuoteeseen tai penkille, virkoavat vähitellen ja tarttuvat seuraavaan puku huoneen käyttäjään. Silloin esim. syyhelmä tarttuu istuinlihaksiin ja sieltä
monenkin ihotaudin paranemiseen. K uu maa vettä käytetään paljon ihotautien hoidossa, kun sen sijaan kylmää karte taan. Ihotaudeille on pahennukseksi kaiken lainen hankaaminen. Pesusienellä, -har jalla tai vihdalla hankaaminen, samoin kuin kuivatessa pyyhkeellä hankaaminen on haitaksi. Seuraavana päivänä syyhyvä ihottuma syyh yy entistä enemmän. Mär kivät ihottumat, paiseet ja näppylät (finnit) pahenevat hankaamisesta. Mär
vähitellen leviää muualle iholle. Saunan kuumuudessa kaikki syyhyvät ihotaudit, joita on useita, alkavat kiu sata syyhymisellä, ja siitä tehdään usein se väärä johtopäätös, että on saatu tar tunta saunasta. Esimerkiksi syyhyvät puutostaudit huomataan tavallisesti ensi kerran saunassa, ja nehän eivät ole ollen kaan tarttuvia,' enempää kuin muutkaan aineenvaihdunnan häiriytymisestä johtu vat ihotaudit, esim. nokkosrokko. Sauna vaikuttaa päinvastoin edullisesti
käisestä paikasta bakteerit tarttuvat pesu sieneen ym. esineisiin ja hangatessa leviä vät saunapehmeään ihoon syntyviin naarmuihin aiheuttaen uusia paiseita ja finnejä. Pesusientä ei siis saa käyttää, enempää kuin pesuharjaa, ei vihdalla eikä pyyhkeellä saa hangata silloin kun iho ei ole sileä ja terve. K yllä saunassa puhdistuu ilman pesusientäkin. Hikoilu irroittaa lian paremmin kuin pesusieni. Saippua ja kädellä peseminen riittää puhdistukseen, ja silloin pysyvät paiseet ja m ärkänäpyt ehjinä. — Ainoastaan hyvin likaisessa työssä olevan kädet puh distuvat käsiharjalla paremmin. Säärihaavoille tekee kuuma sauna hyvän vaikutuksen, vaikka jalkojen hautominen niin kuumassa vedessä, — haava myös
haita edustajia. Ja kuten sanottu kirjallinenkin käytäntö nykyisin alkaa olla enemmän lauteet ilmauksen kuin lavo tai parvi sanojen kannalla. Tämä ei kuiten-
kaan tarkoita sitä, että lavo tai parvi ilmauksia olisi ruvettava syrjimään kan sankielessä tai esityksessä, jossa maa kunnallinen väritys vaatii niiden käyttöä. 15
vedessä — kuin iho sietää, onkin edulli sempi. — Hilseileviin ihottumiin, mm. hilsetystautiin (psoriasis), sauna vaikut taa edullisesti. Hilse saadaan hikoilun jälkeen perusteellisesti puhdistetuksi ja saunassa pehmenneeseen ihoon vaikutta vat salvat ja voiteet voimakkaammin. Tavallisessa syyhelmässäkin on saunassakäynti ennen syyhylääkkeellä voitele mista tärkeä. Iho pehmenee, ja kun syyhylääke voidellaan lämpimään, peh menneeseen ihoon, se vaikuttaa syvem mälle ja varmemmin kuin kuivaan k y l mään ihoon. Hoidon jälkeen ihon saa saunassa perusteellisemmin puhdistetuksi.
— Ammekylvyssä ei veden alla oleva iho hikoile, eikä siis ammekylpy puhdista samassa määrässä kuin saunakylpy. Miten suuri ero hikoilumäärällä on ammekyl vyssä ja saunassa, huomaa helposti pun nitsemalla itsensä ennen kylpyä ja heti kylvyn jälkeen, ennenkuin on mitään nauttinut. Saunan merkitys ihotaudeissa on ennen kaikkea siinä, että se ehkäisee useitten ihotautien esiintymisen. Suomessahan on ihotauteja paljon vähemmän kuin niissä maissa, missä sauna on tuntematon. Mutta kuten edellä selostettiin, saadaan monet ihotaudit saunomisellaparanemaan.
(Ennen Kirjoittanut I MPI K A U P P I L A Neljäkymmentä vuotta oli helsinkiläi sen saunan vanhimmalla kylvettäjättärellä ollut tapana aloittaa työpäivänsä kylpemällä. Neljäkymmentä vuotta oli hän, nyt jo yli seitsemänkymmentävuotias, tehnyt työtään, pessyt ja kylvettä nyt asiakkaitaan ja puhdistanut saunaa. Se on kovaa työtä, tuo kylvettäjättären työ, kuuman saunan jokailtainen puh
Itäkarja lainen savusauna Sauna 2,80 X 2,80 m (korkeus 1,83 m), lauteet 1,45 x 1,25 m (korkeus 0,95 m), kiuas l,4 0 x 1,15 m (korkeus 0,70 m), tuli pesä 1,00 X 0,35 m (korkeus 0,35 m), ikkuna 0,40 X 0,40 m, ovi 0,65 x 1,20 m.
16
distaminen. K yllä siinä ihmisestä hiki heltisi ilman vihdan heilutustakin, kylpemättäkin sai kuumuudesta tarpeek seen. Mutta muori hän oli eri mieltä, hän oli oikea saunaihminen. Löylystä hän sai voimansa. Hän oli kuin pesukone, joka teki työnsä täsmällisesti. Hän osasi ammattinsa. Hänen käsissään oli vielä kin sellaista voimaa, että pestävä sen nahassaan tunsi. Mirjasta, joka oli vasta hiljan tähän saunaan tullut, tuntui tämä päivittäinen saunominen aluksi oudolta. Hän oli aikai semmin ollut työssä yksityisellä osastolla. Siksi tuntui työ suurella naisten osastolla päivän mittaan jollain tavoin huumaavalta. Mutta lavolle oli mentävä. Sellainen oli toverikuri. Muori oli sieltä vihdan läiskinästä sanonut, että »et sinä mikään saunottaja ole, kun et kylve». Niin se
sitten alkoi talon tavan mukaan Mirjan kin jokapäiväinen kylpeminen. Olihan sitä siinä missä toisetkin. H yvää se olikin päivällä, eipä sitä illalla, päivän pesuhuo neessa hikoiltuaan, tahtonut oikein tuntua se iltainen löyly, kiukaasta viimeiseen pisaraan im etty . . . Kello neljätoista muuttui saunassa hil jaisuus vesihanojen suhinaksi, ämpärit kolisivat, puheensorina muistutti valta meren pauhinaa . . . K ylpijät jonottivat ensin pukukomeroiden avaimia, sitten ämpäreitä, paikkaa missä istua. Pesuhuoneessa oli Mirjan pesupenkki perimmäisenä lähinnä saunan ovea. Siinä pestäviä odotellessaan hänellä oli usein aikaa ajatella, oli aikaa seurata höyrystä erottuvien kylpijöiden liikehtimistä, satoja kasvoja ja vartaloita, vanhuksia, äitejä ja lapsia, nuoria naisia, liikehtivää massaa. Helsinkiläinen sauna oli muuttunut puhtaiden ihmisten teh ta ak si. . . Sauna oli täällä kadottanut sielunsa, ikivanha hyvänhajuisten vihtojen tuoksu muuttui täällä epämääräiseksi löyhkäksi. Tuntui todella siltä kuin sauna lakkaam atta tä yt tyisi ihmisistä, jotka eivät tarpeeksi usein käy saunassa. Ilma kävi raskaaksi hen-
gittää. Usein tuntui siltä kuin se vallan loppuisi. V ika oli saunan tuuletuslaitteissa. Saunalaitos oli alunperin tarkoi tettu autotalliksi. E i ollut ajateltu sei-, laista asiaa kuin tuulettamismahdollisuutta. Ainoa ilmatorvi työntyi niaanalta takapihan pintaan, niinkuin sukellus veneen to r v i. . . Mirja oli usein tukehtumaisillaan, höyry ja saippua, etenkin huono korvikesaippua, syövytti käsivarret ja rohdutti ihon kir veleväksi. Silloin kun oli pestäviä, oli pestävä urakalla. Se oli voimia kysyvää työtä. Oli pestävä niin, että asiakkaat toisenkin kerran pesettäisivät, kaikkien mieliksi. Sillä tavoin kertyi jokaiselle kylvettäjättärelle oma asiakaspiiri. Oli pestävä urakalla, sillä saunan puhdistuk sesta maksettiin vain kaksisataa markkaa kuukaudessa. Se oli sentään melko palka tonta työtä, joten kylvettäjättärien pesemät asiakkaat joutuivat maksamaan koko kylpijämäärän edestä saunan puhdistuk sestakin. Se oli penkkirahaa, jonka kylvettäjättäret joutuivat myöskin suoritta maan työllään. Olihan sitä. Harvoin se mahtui kahdeksan tunnin puitteisiin. Mirja ajatteli tovereitaan, jotka olivat tehneet työtään vuosikymmeniä tuntejaan laskematta, aikaisempina vuosikym meninä miltei ympyriäisiäkin työpäiviä. Useat olivat sairastuneet reumatismiin, jokaisen jäseniä jomotti, ja oli muitakin ammattitauteja, jotka lopettivat kesken kylvettäjättären uran. Mutta useat jak soivat tehdä työtään vuosikymmeniä. Jokailtainen työ erotti heidät kaikista henkisistä harrastuksista. Useat muut tuivat koneiksi, jotka kävivät ikäänkuin pysähtym ättä, tekivät työnsä loppuun asti uskollisesti. He m uuttuivat yliihmisiksi, jotka pesten, kylvettäen ja saunaa puhdistaen tekivät työtään niin kauan kuin jaksoivat.
Kuuman saunan puhdistus olikin muo rillekin liikaa, se jäi nuorempien suori tettavaksi. Joka ilta oli puhdistettava saunan seinät, puiset lavot ja lavon alusta. Kloorikalkin lemussa kirvelivät silmät, puisen lavon alustaa hangatessa valui satojen kylpijäin hiki kylvettäjättären kasvoille. Mirjaa se alussa inhoitti, hän ajatteli ammattiaan ja häntä värisytti ajatus, että neljäkymmentä vuotta joka iltainen, satojen kylpijäin hiki hänen ylleen valumassa, lavon alustan inhoit tava löyhkä hänen hengitettävänään. Muuttuisiko hänkin lopulta ajatuksettomaksi pesukoneeksi, voimaihmiseksi, jon ka saippuan syömä iho iltaisin punoitti lavon alla. Mirja oli vielä nuori, hän ei tahtonut turtua. Oli ajateltava, oli ajateltava valoa ja helpotusta työoloihinsa. Oli taistel tava tulevaisuuden saunan puolesta. Sen oli oltava inhimillisempi. Oli ajateltava työtovereita ja myös kylpijöitä, lapsia ja aikuisia. Niin muuttui Mirjan pesupenkki syksyn mittaan, joulun alla hiljai seksi linnoitukseksi, henkiseksi taistelu paikaksi, kuitenkin kirkkain ajatuksin ilman katkeruuden hiventä. Satojen k yl pijäin hiki kasvoilleen valuneena oli hänen turvallista tietää, ettei hän enää ollut yksin. Hän tahtoi taistella paremman, tarkoitustaan paremmin vastaavan sau nan puolesta. SA U N A N Y S T A V Ä N
M U IS T IL IST A A N :
# Saunaa ja saunomista käsittelevä teos, leht. H. J. V l h e r j u u r e n »Saunaopas» on h y v ä jou lulahja jokaiselle miehelle ja naiselle. # Sopiva la h ja k irja ruotsalaisille y stä ville on leht. H . J , V i h e r j u u r e n juu ri ilm estynyt k irja »Finsk bastu». Se on ru n saasti kuvitettu. # Sa u n a k iviä saa m aan vilj. M . G reijulalta, os. Pennala. P ro f. R . V . Stig e llin tutki muksen mukaan Pennalan könnökivet ovat erinomaisia kiuaskiviä. 0 Tietoja ja k u via ja tiedusteluja saunoista vastaanottaa m ielellään »Joulusaunan» toi mitus, os. H elsinki, Ratak. 1 (V ih e rju u ri).
S uu na V a lk jä r v e n r a n t a k a l l i o l la N u r m ijä r v e llä Saunahuone hirsistä, savusauna. Kiuas sementtijalustalla,
kivien
kannatta
jat tulenkestävistä tiilistä ilman muurilaastia rautapeltipöntön sisällä. ensopahvi
Pu
kuhuone
laudoista,
sisä
puolella.
Ranta osaksi jyrkkä, hyppy-
laudan kohdalta yli 2 m. — Omist. tri Toivo J. Salo.
19
Paljonko ihmisruumis sietää kuumuutta? Käynti 144,4 C-asteen savusaunassa. Kun kysym ys korkeimmasta siedettä vissä olevasta saunanlämmöstä kiinnostaa kaikkia saunanystäviä, kerron seuraavassa saunasta, jossa kuluvan syksyn kauniina iltana sain, vierailla kahden toverin kanssa. Sauna oli savusauna, joka ei mitoiltaan tai rakenteeltaan herät tänyt erikoista huomiota, ' mutta kun pukuhuoneesta siirryttiin lauteille, huo masi heti, ettei ollut kysym ys ihan tavallisesta saunasta. Isännän kehoituksesta otti jokainen pukuhuoneen seinältä neliömäisen n. 5 mm vahvuisen ja 50 cm x 50 cm suuruisen vaneeripalan, jonka yhdessä kulmassa oli reikä, josta se voitiin ripustaa puku huoneen seinällä olevaan naulaan.
Lauteet olivat niin kuumat, ettei niille mitenkään ilman tätä suojalevyä olisi voinut istuutua. Heräsi kysym ys, monenko asteen lämpö tila parvessa todella oli, ja kun olimme aikamme tästä kiistelleet, kehoitti isäntä meitä itse tarkkaamaan, mitä lauteiden ja katon keskivälissä riippuva lämpötilamittari näytti. Tällöin todettiin, että mit tari näytti 157— 158 astetta. T ätä tulosta isäntä piti kuitenkin liian matalana, koska hän vähän aikaisemmin oli toden nut sen olleen yli 160° C. Ero johtui siitä, että vieraat olivat aukaisseet räppänän, mikä aiheutti nämä parin asteen erot. Kyseessä oleva mittari oli alunperin valmistettu vain korkeitten lämpötilojen toteamista varten. Sen asteikosta voitiin lukea vain lämpötilat, jotka vaihtelivat ioo:sta 20o:aan asteeseen. Käytyäm m e sitten useamman kerran parvessa ja aina välillä pukuhuoneessa voimme todeta, että tällaisenkin kuumuuden ihmisruumis hyvin sietää, joskin hikoileminen oli
perusteellinen ja vihdan käyttö jäi ver rattain vähiin. Koska lämpötilamittareissa yleensä ja varsinkin tällaisten korkeiden lämpötilo jen mittaukseen valmistetuissa mittareissa nestepilari voi helposti katketa, päätimme vielä erikoisesti tarkistaa ko. lämpötilamittarin Valtion vakaustoimistossa. Kun siellä ei kuitenkaan olisi voitu tarkistusta suorittaa ennen kuin parin kolmen viikon
kuluttua, suoritettiin tarkistus Kauppa korkeakoulun laboratoriossa. Vaikkakin tarkistus tuli täten suoritetuksi näin epä virallisesti, voitiin kahden tarkistetun ja keskenään aivan yhtäpitävän lämpötilamittarin avulla todeta ja laskea, että se lämpötila, joka ko. saunan parvessa oli havaintoja tehtäessä vallinnut, vastasi 144,4 C-astetta.
Sauna Särkällä Mer en kävijät r. y :llä on Särkän saa rella
Suomenlinnas
sa paviljonkinsa yh teydessä arkkit. Oiva Kallion
piirustama
sauna. Taustalla H el sinki. Alla pohjapiirros: I.
Pukuhuone.
Sauna.
Sauna
2.
3. Saunotta
jan huone.
4. Puu
varasto.
Särkällä ¿////A V \\\\Y /////A \ \V //// /A \ \\\\\V / //////A \ \\\W W / // /
Merenkävijäin saunan poikkileik kaus.
Kiuas
mutta
voidaan
on
savutorvikiuas, lämmittää
myös
savusaunana. Saunasta pääsee me reen.
5 cm t
8
•
•5 •
ti vtta!ka, killajii vca
R. V. Stigell.
SAUNAN
SYNTYÄ
MAALAISEN
JA
KEHITYSTÄ
TALOUDESSA
T ri K u s t a a V i l k u n a Monin paikoin maassamme saunat vielä äskettäin olivat varsin kookkaita huo neita, joihin päätoimituksen, kylpemisen, lisäksi oli keskittynyt monenmoisia taloustoimia. Siellä joko talkoin tai muuten käsiteltiin hamput ja pellavat, palvattiin lihat, savustettiin makkarat, imellettiin ja kuivattiin m allasjyvät, idätettiin sie menperunat, löylytettiin kotikasvutupakat, pestiin pyykki, hierottiin, kupattiin ja muuten parannettiin apua tarvitsevat. »Mallassaunat» olivat myös nuorten ko kouspaikkoja, ja niissä vietetyt valvojaiset ja illanistujaiset kestityksineen korva sivat entisajan nuorten elämässä nykyisiä iltamahuveja. Mustaan saunaan syntyivät
K O S K A S A A M ME TUTKIMUSSAUNAN? Suomalaisen Saunan Ystävät (Sauna-Seura) on saanut Helsingin kaupungilta tontin tutkimussaunaa varten.
Tontilla on jo hirret
valmiina. Eduskunnassa viim e vuonna tehtiin aloite määrärahan myöntämiseksi tutkimussaunan
rakentamiseen.
Talousvaliokunta
puolsi anomusta, mutta eduskunnassa ehdo tus äänestettiin kumoon. O lem m e yhä ilman laitosta, jossa tutkittaisiin kansallisen kult tuurim m e ihaninta ja hyödyllisintä laitosta ja muistomerkkiä. Mistä tulee auttava käsi?
Vieressä taiteilijan kä sitys tutkimussaunasta.
22
myös talon tulevat isännät ja emännät, rengit ja palvelijat; siellä myös viimeksi haudottiin vanhuksen kolottavia jäseniä ja etsittiin löylyn ja yastan avulla norjen nusta kangistuviin lihaksiin. Tällaiset suursaunat, joissa suurimman osan tilasta valtasi jyhkeä mailasiava, näyttävät olleen tyypillisiä vain hämäläis-lounaissuomalaisella alueella, johon on laskettava osaksi mukaan myös EteläPohjanmaa, eli alue, jolla mallasten val mistus, lihojen palvaus ja makkarain valmistus ovat aikoinaan näytelleet var sin suurta osaa kansanomaisessa ruoka taloudessamme . Mutta nämä suursaunat eivät näytä
olevan mitään aivan ikivanhoja saunamuotoja. E i tarvitse mennä ajassa taakse päin kuin pari kolme vuosisataa, kun säi lyneissä asiakirjoissa sauna, mallaspirtti ja keittokota tuhkatiheään mainitaan erillisinä rakennuksina, oli siis kolme rakennusta, jotka myöhemmin korvattiin yhdellä saunarakennuksella ja sen etei sellä, jota muuripatoineen käytettiin »pränninä» eli keittokotana. Itä- ja Pohjois-Suomessa ovat kodat näihin asti säi lyneet erillisinä rakennuksina karjakeit tiöinä syrjäseuduilla; sen mukaisesti sau natkin siellä ovat pienempiä eikä niissä liioin tavata mallaslavoja. Hämäläis-varsinaissuomalaiselta alueel ta on voitu saada tietoja siitäkin, että sauna on ollut myös riihenä, jopa tila päisenä asuntona. Veljesmaassamme V i rossa kehitys on mennyt vielä paljon pitemmälle. Siellä suurimmassa osassa maata asutaan tai on näihin asti asuttu ns. riihituvissa, jotka ovat olleet oikeita asuintupia — tosin pimeitä ja mustia, sillä ne ovat samalla olleet myös sekä riihiä että saunoja. Tuvan katossa oli parret viljan kuivattamista varten ja kiu kaan ympärillä lauteet kylpijöille. .Mutta Virossakaan ei tämä järjestelmä ole iki vanha, vaan maan reunapuolilla ja saa rilla on monin paikoin säilynyt vanhempi kanta: saunat ovat siellä erillisiä, verraten pieniä rakennuksia. Huomattava lisäksi on, että rakennuksen nimi Etelä-Virossa kin on sauna samoin kuin meillä, mikä todistaa tätä erillisen kylpyrakennuksen nimeä käytetyn ainakin jo kaksituhatta vuotta sitten. Tutkijat ovat näihin asti kuvitelleet, että suomalaiset olisivat ennen asuneet pirteissä, jotka olisivat samalla olleet sekä riihiä että saunoja, ja että erillinen sauna olisi vasta myöhemmän kehityksen tulos.
Mutta tämä käsitys voidaan osoittaa aivan vääräksi, mihin suuntaan edellä jo on viitattu. Ja päin vastoin voidaan nykyisin todistaa, että sauna ja riihi ovat ikivanhoista ajoista saakka olleet erillisiä huoneita. I.isäksi on mielenkiintoista havaita, että saunan synty sattuu samoihin aikoi hin kuin riihen eli aikaan, jolloin maan viljelystä aletaan harjoittaa varsinaisena elinkeinona. On näet huomattava, ettei vät esim. lappalaiset kylve koskaan, eivät myöskään Siperian arktiset kansat. Met säläinen ei näet kaipaa saunaa. Toisin on maanviljelijän laita. Hän hiestyy anka rassa maanmuokkauksessa, nokeentuu kaskimaalla ja palolla, pölyttyy kuu massa riihessä jne., joten illalla sauna on hänen rakkain paikkansa. Iho kaipaa hiostavaa, lenseää löylyä ja lehtevän, hyvätuoksuisen vastan ropsetta, minkä jälkeen peseytynyt raataja on jälleen kuin uusi ihminen. Eritoten pölyinen ja kuuma riihenpuinti sekä nokinen kaski- ja kytöviljely ovat vaatineet saunaa ja yllä pitäneet sen jatkuvaa tarvetta. Maissa, joissa vilja puidaan taivasalla tai ulkokuivana luuvassa ja joissa viljellään vain peltoja, kuten Keski- ja Länsi-Euroopassa, saunat eivät ole talonpojillekaan niin tuiki tärkeitä, että ne olisivat voi neet estyä häviämästä yleisen kulttuuri kehityksen tieltä — tosin asianomaisille vahingoksi. Maatavilj elevillä itämerensuomalaisilla kansoilla sauna sensijaan on ollut ikivan hoista ajoista saakka tärkeä rakennus. Ja kuten edellä olemme nähneet, se on eritoten Länsi-Suomessa ollut jonkinlai nen voimakas keskus, joka on vetänyt puoleensa erilaisia taloustoimia, etenkin sellaisia, joiden suorituksessa on tarvittu savua, löylyä ja vettä.
Suomalainen
sauna
San Franciscossa
Viim e vuoden »Joulusaunassa» lausutun toivom uksen johdosta sai toim itus kesällä seuraavan nasta.
kuvauksen Atlantin takana, San Franciscossa olevasta suomalaisesta sau
Huolim atta siitä, että
kirjoittaja
Impi
Finnilä
on ollut Amerikassa
40 vuotta, luistaa suomenkieli reippaana ja moitteettomana, kuten kertomuksesta käy ilmi. H ä n k ir jo itta a m ie h e n s ä n im issä :
kuten eucalyptus-, tammi- ja pippuripuilla. Myös vihdat ovat niistä, ja kun niillä kylpee, niin saa lääkkeet samalla, kuulemma aukeaa nenät nuhasta ja muut viat parantuu niillä tuoksuilla. Ensin tämä sauna oli vain omaa kä yt töä varten, m utta sitten kun suomalaiset naapurit saivat sen tietää, niin tietysti siinä hekin saivat kylpeä, ja sitä mukaa se paisui saunatarve ja niin ollen rakensin toisen saunani. Se oli jo paljon suurempi, sillä tein sen yleisöä varten. Taitoin siihen miesten ja naisten puolen. Myös oli halukas lääkäri tulemaan yhteyteen ja samoin hierojat.
San Franciscon suomalaisen saunan isäntäväki saunansa ulkopuolella.
Minne ikinä on suomalainen kotinsa pys tyttänyt, sinne on saunakin rakennettu. Tultuani tänne maailmanlopun aidanviereen Kalajoelta jo heti maanjäristyk sen jälkeen v. 1906, oli ensimmäinen kai puu ja koti-ikäväni suomalainen sauna. Koti-ikävääni haihduttaen vuosien vie riessä perustin kodin, ja saunakuumetta sairastaen vihdoin viimein 1914 rakensin itselleni pienen oikean suomalaisen kivikiuas-saunan. Niin, täälläpä sitä saunaa lämmitetäänkin oikein hienoilla puilla,
24
Niin rupesi saunaharrastus kukoista maan. Amerikkalaisetkin rupesivat tule maan sinne suomalaisten tuttujensa kanssa, varsinkin urheilijat. He tietävät yleensä suomalaisten urheilijain kunnon ja kestävyyden ja että se on saunasta kotoisin. Siksi sinne hekin kunuostumaan. Niin sitä sitten kylvettiin ja opetettiin jänkkiä saunomaan. Ensin tuli moni tätä ihmettä katsomaan ja uteliaisuu dessa kokeilemaan, jotkut siitä pitivät ensikerralla, mutta jotkut kutsuivat sitä suomalaiseksi helvetiksi ja ihmettelivät, kuinka siellä voi nauttia sellaisesta, kun kuumille kiville vettä heitetään, kuunnel laan ja voihkitaan. Nykyisen saunani rakensin v. 1934. Siinä on nyt miesten yleinen puoli ja naisten, on joukko saunoja klubeja varten ja sitäpaitsi yksityissaunoja 10, joissa 2 pukuhuonetta. N yt sitä ei enää joudeta lämmittämään puilla, —
niitä ei oikein helposti saisikaan, eikä olisi tilaakaan niin suurelle halkomenekille — vaan kaasulla. Oikea kiuaskivistä tehty kiuas siinä on, kuten pitääkin, ja kaasu kulkee putkissa, joten siitä ei tule minkäänlaista hajua. K iukaat ovat puh taat ja vaivattom at hoitaa. Meillä on kylvetetty Suomen hakamiehiäkin, oikein Olympia-mestareitakin, hie rottu kunnian areenalle kultamitalimiehiä. Ja niin niitä käy nytkin kerran ja kah desti viikossa ottamassa löylyt oikein omalla mallillaan. Sota otti meiltä pois vihdat, mutta täytyyhän meidän luopua jostakin, kun niin monen piti luopua kai kestansa, niin miksi emme me vihdoista. Muuten sitähän kestää paljon enemmän kuumaa ja hikoilemista ilman vihtaa. Amerikkalaiset eivät kuitenkaan vihtaa käyttäisikään. He laskevat sen energian haaskaukseksi. Mutta ajatelkaä. Kun jenkkitytöt kuulevat 6 kertaa viikossa radiossa meidän saunan mainostuksesta, laihduttajana ja terveyslähteenä, he tule vat ensi kertaa kassaan ja kysyvät: mitä minä nyt teen saunassa ja pitääkö mulla olla uimapuku tai saunapuku? Niin ei muuta kuin ota ja pidä esitelmä niin lyhyessä muodossa kuin osaat saunasta ja hieronnasta, että ne tekevät kauniiksi ja solakaksikin kuin silakka. Se on kukkelikuu eli, kuten he sanovat, O.K. Mutta kun nämä mamsellit näkevät ja oppivat, niin he tulevatkin sinne myös huvin vuoksi ja ovat koko päivän laih duttamassa. Tätä huvia piti rajoittaa. Suomalaisilta ei tarvitse aikaa rajoittaa, se käy luonnostaan. On amerikkalaisia tohtoreitakin, jotka määräävät potilailleen tätä suomalaista lääkettä, jonka sanovat todella olevan nimensä arvoinen. Saunaa harrastin 20 vuotta sivutoime nani, sillä ammatiltani olen muurari. On
San Franciscon saunan sisäkuva.
toisenkin kerran kysyn yt suomalaista sisua ja kestävyyttä ja kysyy vieläkin. N y t viimeiset 12 vuotta sauna on ollut pääelinkeinoni. Tämä on lännen, ehkä koko Amerikan suurin suomalainen saunalaitos. Se on auki joka päivä klo n — 23, paitsi sunnuntaisin klo 8— 14 j a vain 5 päivää vuodessa suljettuna. Meillä täällä ei käytetä saunottajia, kuten siellä. Mutta muita apulaisia on luonnollisesti kassassa ohjaamassa ihmisiä ja antamassa pyyh keet ja saippuat ym. Sitäpaitsi on koulu tetut hierojat miehille ja naisille. Monet lännen lämpimät terveiset sinne lumien maahan, lämmittäköön teidän joulusaunanne teitä samoin kun ennen 40 vuotta sitten meitä siirtolaisia siellä kymmenen virran maassa.
25
Saunatutkimukset rakennuskortistoon Suomen Arkkitehtiliiton Standardoimislaitos julkaisee ns. Rakennustietokortistoa, jonka tarkoituksena on antaa ohjeita ja tietoja huoneenrakennusalalla toimiville suunnittelijoille, rakennutta jille, rakentajille ja rakennustarvikkeiden tuottajille. Syyskuussa ilmestyneen ^kotitalouteen liittyvän uuden korttisarjan tutkimustyön yhteydessä huomattiin ensiarvoisen tär
keäksi saada julkaistuksi jonkinlaiset perusnormit suomalaiselle saunalle. K y sy mys siitä, kannattaako ryhtyä tutkimaan ja penkomaan asiaa, jolla maassamme on vuosisatoja vanhat perinteet ja jolle jokai sella saunamiehellä omasta mielestään on parhaat mahdolliset ratkaisunsa, sai väis ty ä taloudellisten ja käytännöllisten tosi asioiden tieltä. Saadakseen julkaistavan aineiston mah
Saunan voittokulkua Ruotsissa kuvaa (2,5 X
mm. tässä
julkaistu
1,5 m) taulusta.
oppilaitten
Agatonin
jäljennös
Upsalan yliopiston seinälle
Taulu, jonka
nimi
on
» E t t Spel om
ripustetusta
en väg» (tiepeli), kuvaa yli-
ja Agatan kulkua Upsalassa kohti »m aa
lia». Viim eistä edellinen kuvakohta pelissä on sauna.
Siinä on
kirjoitus »Bastun renar kropp och själ i frän hjässa och tili häl» (sauna
suurikokoisesta
puhdistaa ruumiin ja sielun kiireestä kantapäähän asti).
dollisimman täysipainoiseksi Standardoimislaitos on saunojen suunnittelu- ja tutkimustyössä kääntynyt Sauna-Seuran ja Työtehoseuran puoleen, jotka kumpi kin ovat omalta osaltaan ryhtyneet suu rella innolla yhteistyöhön nyt aloitetussa »saunakampanjassa». Tutkimuksien ensimmäisenä kohteena on ollut lauteet ja niiden järkiperäinen suunnittelu. Riippuen lauteiden käyttö tavasta ja rakenteesta lauteet on jaettu kolmeen ryhmään: 1. Pitkittäin maattavat lauteet a) kiintonaiset b) siirrettävät 2. Poikittain maattavat lauteet 3. Porraslauteet hauteiden suunnittelussa on pyritty siihen, että rakenteisiin käytettävän puu tavaran koko olisi mahdollisimman yhden mukainen ja että lauteiden lattiatuet olisi mikäli mahdollista kokonaan tai suu rimmaksi osaksi koetettava korvata muil la konstruktioilla.
«MS***
•
$ ¡« 1-
S
Sauna-, pesu- ja pukuhuoneiden keski näinen ryhm ittely ja järjestely on raken nusmateriaalin ja työtehon säästön kan nalta ratkaistava parhaalla mahdollisella tavalla. Sentähden on tämäkin kysym ys kytketty siihen laajaan renkaaseen, jonka tarkoituksena on, kuten jo edellä on mai nittu, saada julkaistuksi saunojen raken tajille mahdollisimman tiivis ja asiallinen suunnitteluperusta.
.f"* r-
*•»»**
P o ik k ila u te itte n pienoism alli.
26
1. Saunahuoneet, joissa ainoastaan kyl vetään
J okaiselle saunahuoneelle määrätään minimimitat lauteiden ja saunahuonetyyppien mukaan.
©
f /
Saunahuonetyypit on jaettu myöskin kolmeen ryhmään:
2. Saunahuoneet, joissa sekä kylvetään että pestään 3. Saunahuoneet, joihin varataan mah dollisuudet myös pyykinpesuun
UPPSllA STUDENTMb
.H
Pitkittäislau teitte n pienoismalli.
Olavi Leka.
27
\
K astepU le
SUOMALAINEN SAUNA TEKNIIKAN NÄKÖKULMASTA Käydessäni Suomessa ja suorittaessani koesaunomisia innokkaiden saunankävij öiden kanssa niin hyvin Suomessa kuin Ruotsissakin huomasin tutkimuksissani, että kun saunojat sanoivat lämmön ja kosteuden saunassa olevan erinomainen, ilman absoluuttinen kosteuspitoisuus oli varsin muuttumaton, ollen tavallisesti 40— 50 g vettä 1 kg:aa kohden kuivaa ilmaa. Asetin silloin itselleni kysymyksen, mikä vaikutus ruumiiseen voi lämmöllä ja kosteudella olla, kun saunoja saattaa sanoa niin jyrkän rajan oikealle kosteus pitoisuudelle. Tutkiakseni lähemmin tätä ongelmaa piirsin oheisen diagramman, joka julkaistiin ensi kerran vuonna 1945 (aikakauskirjassa V V S n:o 3). Diagramma perustuu siihen, että sau nassa vallitseva tilanne luetaan kosteusmittarista, jona on kuiva ja kostea lämpö mittari. Mitä suurempi on molempien m ittarien osoittamien lämpötilojen ero, sitä kuivempaa on ilma saunassa. Kun vesi haihtuu, kuluu lämpöä, ja kun vesi haihtuu elohopeamittarin ympärillä ole vasta kosteasta liinasta, se ottaa lämpöä elohopeasta, ja kostea lämpömittari osoit taa alempaa lämpötilaa. Kun vesi(höyry) tiivistyy, se vastaavasti luovuttaa lämpöä. Niin tapahtuu, kun tullaan kosteaan saunaan, jossa ilma on 50° ja kosteudella kyllästettyä. Diikakosteus tiivistyy iholle, jonka lämpö 011 alle 37°, jolloin suuria lämpömääriä vapautuu ja siirtyy ihoon. Täm ä aiheuttaa epämiellyttävän, poltta van tunteen, mikä aina syn tyy höyrysaunassa. Pahinta kuitenkin on, että sama ilmiö tapahtuu myöskin keuhkoissa. Us kon havainneeni, että kosteassa saunassa syntyvä raskas tunne johtuu keuhkoissa vedeksi tiivistyvästä kosteudesta. Jos
ilma on saunassa liian kuiva, haihtuu limakalvoista vettä. Ne tulevat liian kui viksi, syntyy pistävä tunne kurkussa, eikä viihtyisyys silloinkaan ole saunassa ty y dyttävä. Jos tämä teoria on oikea, vas taa tiettyä lämpötilaa tietty kosteuspitoi suus sellaisessa saunassa, missä ruumiin kosteus ei haihdu ihosta eikä keuhkoista ja missä ei myöskään tapahdu mitään kosteuden tiivistym istä. Diagramma on laadittu tarkoituksessa saada esiin se ihannevyöhyke, minkä sisäpuolella tämä tilanne keuhkoihin nähden vallitsee. V a semmanpuoleiset numerot pystysuorassa suunnassh osoittavat kuivan lämpömitta rin ilmaiseman lämpötilan, diagramman alapuolella vaakasuorassa suunnassa ole va t numerot osoittavat kostean lämpö mittarin lämmön. Jyrkästi kaltevat vii vat, joiden yläpäässä on merkinnät 10, 15, 20 g jne., ilmaisevat ilman abso luuttisen kosteuden, ts. miten monta grammaa vesihöyryä on yhtä kiloa kohden kuivaa ilmaa, kun taas vähemmän jyrkät viivat ilmaisevat suhteellisen kos teuden, ts. kuinka monta prosenttia ilman sisältämä kosteus on siitä kosteusmäärästä, minkä ilma voisi sisältää, jos se olisi täysin kyllästetty. Taulukon päälle on m erkitty haihtumislämpötilat, ts. ne lämpötilat, mitkä vedellä tä y ty y saunassa olla, jotta se haihtuisi. Saunassa, jonka absoluuttinen kosteus 50 g vesihöyryä 1 kg aa kohden kuivaa ilmaa, haihtuu vesi lauteilla, niin pian kuin veden lämpötila on kohonnut 40°:een. Nämä haihtumislämpöä ja abso luuttista kosteutta osoittavat viivat eivät täysin lankea yhteen, m utta ero on niin vähäinen, että se tässä tapauksessa on vailla m erkitystä, minkä vuoksi ero on
3Z °
36,5°
¿0,5°
231,5° 4<b,z°48,s ° '
120’ Vesim äärä 1 kg k o h ti k u iv a a Hm
o >
75*
S o !*>■
' •; .•*i. •.1*. 1« ■•] .' M e r k i t s e e sai jn a k y tv y j 7 •■•-1 < rI -••' L‘ • " i h a n n e v y ö h y k e t t ä ’
M e r k it s e e sai’L/nakytvyn 'm iellyttävyys V y ö h y k e ttä "
25°
JO '
35 °
40°
K o ste a
jätetty huomiotta, jottei diagramma tulisi tarpeettoman monimutkaiseksi. Jos sa man saunan lattialla on vettä, jonka läm pötila on alle 40°, tiivistyy ilman vesi höyry tämän veden pinnalla. Niin kum
45°
50°
55°
lä m p ö m i t t a r l
malliselta kuin se tuntuukin, täm ä vesi ei haihdu, vaan lisääntyy vähitellen aina enemmän, jolloin ilman kosteuspitoisuus vähenee. K oska ruumiin lämpötila on saunan-
29 28
käynnin aikana 370 ja 40°:n välillä, ei sau nassa, jonka absoluuttinen kosteus pysyt telee 40— 50 g vesihöyryä 1 kg:aa kohden kuivaa ilmaa, tapahdu mitään sanottavaa tiivistym istä eikä haihtumista keuhkoissa. Olotila on saunassa silloin ihanteellinen, on helppo hengittää ja tuntuu viihtyi sältä. Täm ä alue on diagrammassa pilku tettu ja nim itetty »ihannevyöhykkeeksi». K aikki tähän mennessä m ainitut viivat on diagrammaan voitu matemaattisesti laskea. K äyrät I, II, III ja IV sitävastoin, jotka on tarkoitettu ilmaisemaan, miltä lämpimältä saunassa tuntuu, perustuvat eri henkilöiden antamiin arvosteluihin. K äyrä I osoittaa, että tuntuu yhtä lämpimältä 50° kosteudella kyllästetyssä ilmassa kuin 113 0kuivassa ilmassa. K äyrä IV ilmaisee, että tuntuu yhtä lämpimältä 45 ° kosteassa ilmassa kuin 6o° kuivassa ilmassa. Käyrien I ja II välillä saadaan voima kas sauna, käyrien II ja III välillä nor maali sauna ja käyrien III ja IV välillä kylpy, joka on sopiva lapsille ja sairaal loisille henkilöille.
Sauna Kulosaaressa Helsingissä Hirsisauna. pesuhuone
30
Kiuas
tiilivaippainen.
ja sauna.
Piirt.
Eteisestä
arkkit.
Veikko
vasemmalle Leisten.
pukuhuone,
jossa on takka, oikealle
Omistaja ev.luutn.
Matti
K aikki henkilöt, joilta on asiasta tiedus teltu, ovat poikkeuksetta pitäneet miel lyttävänä saunoa ihannevyöhykkeen si sällä. Y k s i ja toinen harjaantunut urheilu mies haluaa saunassa saada saunailman, joka on käyrien I ja II välillä, kun taas useimmat saunankävijät, olkoot sitten harjaantuneita taikka ei, tahtovat lämpö tilan käyrien I I ja III väliltä. »Ihannevyöhykkeen» keskipistettä, ts. 75° kuivan ja 430 kostean lämpömittarin mukaan, voidaan sen vuoksi pitää ihannetilanteena lämpötilassa yleisessä saunassa. Mutta myös olotila, mikä saunassa on lähinnä »ihannevyöhykettä», tekee saunomisen m iellyttäväksi, joten tämä alue on dia grammassa m erkitty »mieluisuusvyöhykkeeksi». Kun kosteuspitoisuus tulee kor-
koeammaksi kuin 60 g 1 kg:aa kohden kuivaa ilmaa, sanovat sensijaan useimmat koehenkilöt, etteivät he viihdy saunassa, jos heidän tä y ty y viipyä siellä pitkään. Jos täm ä teoria on oikea, on aivan luonnollista, että saunavieraat osoittavat voim akkaasti mieltään, kun kosteuspitoi suus lisääntyy yli 50 g:n vesihöyryä 1 kg:aa kohti kuivaa ilmaa, koska he sa massa silmänräpäyksessä alkavat tuntea tiivistysveden vaikutuksen keuhkoihinsa. Keskusteltaessa eräitten henkilöiden kanssa he ovat sanoneet tahtovansa, että saunassa pitää olla 95°:n lämpö tai sitä enemmänkin. On käynyt kuitenkin ilmi, että he ovat omassa saunassaan lukeneet lämpötilan mittarista, joka on niin ripus tettu, että säteily uunista suoraan tapaa mittarin. Suhteellisesti pienen, kovin läm m itetyn uunin ollessa kysymyksessä voi sattua, että lämpötila niissä osissa huonetta, jotka joutuvat säteilylle alt tiiksi, voi nousta 3o:kin astetta korkeam m aksi kuin mittarissa, joka on verhossa uunin säteilyltä. Erilaiset käsitykset sau nan lämpötilasta johtuvat senvuoksi eri laisista tavoista käyttää lämpömittaria. Suomalaisen saunan suurena etuna on, että siellä heti tulee m iellyttävyysvyöhykkeeseen ja että riellä voi myös helposti pysytellä siinä. Ennen jäähdytystä heite tään löylyä, jonka johdosta kosteus saa aikaan sen, että tullaan alueelle käyrien I ja II välille, vieläpä lämpökäyrä I:n ylitse. Oleskelu tässä ylikostessa ilmassa on sit ten niin lyh yt, että ihminen tuskin huo maa epämieluista tunnetta keuhkoissa. Perin mielenkiintoinen on lehtori H. J . Viherjuuren kirjassaan »Finsk bastu» an tam a tieto: »Hyvin lämmitetyssä saunassa, jossa on tiilivaippauuni, voi, kun löylyluukku avataan, lämpötila nousta 5 mi nuutissa 60 asteesta 90 asteeseen». Tätä uunityyppiä pitävät monet parhaana.
S a u r i o,
31
Saunalaulu Sanat:
Lauri
Hannikainen.
Sävel: I l m a r i
Hannikainen,
»joulusaunaa» varten
elponnettu sovitus alkuaan Laulu-Miehille sävelletystä kvartettilaulusta.
JaiinMOt-JH MU-H-O, JM-U H .
. iau~rm'uiliini
aA./y.tyj /a_ „at-uaai.
eri janmJb/^ahvata
On mielenkiintoista panna merkille, että tämä käsitys on yhtäpitävä »ihannevyöhyke»-teorian kanssa. Sen sijaan, että heittämällä löylyä, tavallisen uunin ol lessa kysymyksessä, saadaan voimakas kylpy sen kautta, että kosteutta lisätään liikanaisesti, voidaan sensijaan saada voi makas kylpy myöskin lisäämällä lämpöä,
ts. tällä uunilla saadaan lisätty kylvyn voima ilman tiivistyksen aiheuttamaa epämieluisuuden tunnetta keuhkoissa. Ollaan nimittäin yhä edelleen »ihannevyövyöhykkeen» rajoissa. 1 ukholmassa 1946.
21
päivänä
K ustan n usosakeyhtiö O tavan k irja p a in o , H e lsin k i, 1946.
lokakuuta
Sven Nycander.
.
Verraton
kuvakirja
aikaihmisille
E n n en k esä leh m ä tä kun jo u lu ahata.
Erkki T a n ttu
AINA ELÄMÄ HYMYILEE, JOSKUS HAMPAAT IRVESSÄKIN P a ljo n k u v ia , v ä h ä n lu k em ista, n au ru a ’ ’m ah an t ä y d e lt ä ” .
112 siv. H in ta 130 :— , sid. 180 :— .
- O T A V A N kirja