Monipaikkaisuuden monet kasvot - Tarinoita Pohjois-Savosta

Monipaikkaisuuden

monet kasvot

- Tarinoita Pohjois-Savosta Numero 1/2023. Hinta 0,0 euroa

Sisällysluettelo Esipuhe ............................................................................. 3 Ideoita Monipaikkaisuuden kehittämiseen: ...................... 5 Monipaikkaisena ei ehdi urautua ..................................... 6 Muikkuvestivaalit rakentuvat rakkaudesta kotiseutuun .... 8 Päätoimittaja on moderni maatilan emäntä ...................... 10 Luonnonsuojelutyötä lapsuuden maisemissa .................. 12 Onnellinen Kiuruvedellä ................................................. 14 Maalaispitäjä on antanut kokille hyvät eväät .................. 16 Rakastan Suomea ............................................................ 18 Kun harrastuksesta tuli työ .............................................. 20

Monipaikkaisuuden monet kasvot -julkaisu Julkaisija: Kehitysyhtiö Savogrow Päätoimittajat: Ville Keränen ja Maria Puustinen Ulkoasu: Kuvituskonttori / Jaakko Mehtälä Yhteystiedot: Kehitysyhtiö Savogrow jalkalantie 6 77600 Suonenjoki 0207 464 600 savogrow@savogrow.fi

Savolaisuus on hyvällä tavalla kantava voima ................. 22

Paino: Painotalo Välikangas

Keiteletalolla kaikki on lähellä ........................................ 24

www.savogrow.fi/monipaikkaisuus

Kultaista keskitietä etsimässä .......................................... 26 Mutkien kautta maaseudulle ........................................... 28 Ei ole oman kylän voittanutta .......................................... 30

2

Esipuhe Mitä merkitystä on monipaikkaisuudella?

V

apaa-ajan asuminen on ilmiönä vanha.

Isovanhempamme ovat rakentaneet aktiivisesti mökkejä 1960-luvulta alkaen.

Aluksi mökeillä lomailtiin ja vietettiin vapaa-aikaa, pääasiassa kesäisin. Käytiin sukuloimassa. Uitiin ja saunottiin.

Pioneerit ovat tehneet töitä etänä ja diginä jo kauan ennen koronapandemiaa. Kuitenkin isompi loikka ja Kuvassa päätoimittajat Ville Keränen ja Maria Puustinen

usko laajempiin etätyömahdollisuuksiin tuli vasta kulkutaudin myötä, kun digi- ja etätyöloikka tehtiin pakon edessä. Ne suomalaiset, kellä mahdollisuus

selviytyi paikkakunnat, missä oli valmiiksi paljon

oli, siirtyivät ruuhka-Suomesta etätöihin maaseudun

vapaa-ajan asutusta jo ennen koronaa. Vapaa-ajan

rauhaan vapaa-ajan asunnoille, mummoloihin ja

asuntojen käyttötarkoitusten muuttaminen vakitui-

mökeille. Koronan jälkeen etätöistä on tullut valta-

seksi asunnoksi yleistyi, ja maaseutu sai lisää paljon

virtaa, ja yhä useammat tekevät entistä enemmän

kaivattua vakituista väestöä. Siinä on yksi syy, miksi

etätöitä myös vapaa-ajan asunnolta käsin. Aluetut-

monipaikkaisista kannattaa välittää ja heistä pitää

kija Timo Aron mukaan voittajana korona-ajasta

omien kuntalaisten rinnalla huolta.

3

Monipaikkaisiksi kutsumme henkilöitä, jotka viettävät säännöllisesti aikaa oman virallisen kotikuntansa ulkopuolella. Tämä voi tapahtua esimerkiksi työn, läheisten ihmisten, vapaa-ajan asunnon, harrastusten tai muiden syiden takia. Virallisissa tilastoissa nämä kunnille merkittävät monipaikkaiset näkyvät kuitenkin vain harvoin.

Hankkeessa tekemiemme kyselyiden ja haastatteluiden mukaan iso osa monipaikkaisista suhtautuu lämmöllä toiseen kotikuntaansa. Paikkaan voidaan olla hyvin kiintyneitä, juurtuneita ja sitoutuneita. “Kaiken muun saatte myydä, mutta meidän kesäpaikasta Savossa ei luovuta”, oli eräs lapsi todennut vanhemmilleen. Monipaikkaiset

helpompi heti tarttua. Ehdotukset on pyritty

tuovat kylille elinvoimaa esimerkiksi käyttämällä

tekemään Pohjois-Savon kuntien arkea silmällä

alueen yritysten palveluita sekä osallistumalla

pitäen, mutta osa ehdotuksista liittyy vahvasti

kesätapahtumiin ja harrastuksiin. Lisäksi monipaik-

maakunnalliseen edunvalvontaan. Voit ladata

kaisilla on laaja, rikas osaamispääoma, josta

ehdotukset osoitteesta www.savogrow.fi/monipaik-

kunnille voisi olla paljon iloa ja hyötyä. Lue lisää

kaisuus

tutkimustemme tuloksista raportistamme, joka on

Julkaisuihin kuuluu kaikki toimenpiteet kokoava

julkaistu osoitteessa

Monipaikkaisuus-juliste, ehdotukset kiteyttävä

www.savogrow.fi/monipaikkaisuus

korttipakka sekä käsissäsi tai näytölläsi oleva

Kuinka pitää yhteyttä monipaikkaisiin? Miten kutsua

laajempi julkaisu, jossa on tarinoita monipaikkai-

ja ottaa monipaikkaiset mukaan yhteiseen tekemi-

sesta arjesta.

seen ja harrasteisiin? Miten heistä tulisi huolehtia?

Toimenpide-ehdotukset ja tarinat piirtävät kuvaa

Olemme kehittäneet Monipaikkaisuus -hankkeessa

monipaikkaisuuden nykytilasta vuonna 2023.

45 ideaa ja toimenpide-ehdotusta vastauksena yllä

Toivomme, että ehdotuksia viedään käytäntöön

oleviin kysymyksiin. Ehdotukset ovat kuin runsas,

tilanteen mukaan ja niistä tulee osa kuntien arkea.

herkkuja notkuva buffetpöytä, joista jokainen voi

Ja osa ehdotuksista onkin eri kunnilla jo nyt hyvin

valita omaan tilanteeseen sopivat ja toimivat ideat.

hallussa. Ehkäpä toimenpide-ehdotuksiin on syytä

Ehdotukset on jaettu neljään eri pääkategoriaan:

tehdä päivitys muutamien vuosien päästä, siksi

Tahtotila, osallisuus, elinvoima ja liikkuminen. Osa

ehdotukset on julkaistu jatkokehittämisen mahdol-

ehdotuksista on laajempia kokonaisuuksia, ja osa

listavalla Creative Commons -lisenssillä.

taas pienempiä ja ehkä konkreettisempia, joihin on

Mukavia hetkiä ja kehittämisen iloa monipaikkaisuuden parissa!

Monipaikkaisesti Toholammilla ja Nilsiässä 7.9.23, Ville Keränen Maria Puustinen Savogrown hallinnoima Monipaikkaisuus -hanke

4

Ideoita Monipaikkaisuuden kehittämiseen: Miten hyödyntää hankkeessa tehtyjä materiaaleja?

I

deoita monipaikkaisuuden kehittämiseen -kortit auttavat

keskustelemaan monipaikkaisuuden kehittämisestä ja toimivat konkreettisena työkaluna. Kortit on julkaistu sekä printtiversiona että digimuodossa, ja niiden mukana on ohjeet korttien käytöstä työpajoissa.

Korteista on julkaistu lisäksi laajempi digitaalinen korttipakka, jonka kolmiportainen tähtiluokitus auttaa arvioimaan toiminnan nykytilaa ja seuraamaan etenemistä. Mukana on myös esimerkkejä ja lähteitä inspiraatioksi kehitystyöhön.

Monipaikkaisuuden monet kasvot -julkaisun artik-

Monipaikkaiset ovat kiinnostuneita osallistumaan

kelit tuovat osaltaan esille monipaikkaisuuden

alueen kehittämiseen, ja monipaikkaisuus voi olla

erilaisia ilmenemismuotoja ja mahdollisuuksia.

kunnille suuri voimavara. Molemminpuoliseen vuorovaikutukseen panostamalla ja ajantasaiseen

Hankkeessa pilotoitiin monipaikkaisuudesta

tietoon tukeutuvalla kehitystyöllä kunnat voivat

säännöllisesti kertyvän tiedon keräämistä yhdelle

edistää monipaikkaisuutta ja sen toivottuja vaiku-

digitaaliselle tietoalustalle. Tietolähteinä käytettiin

tuksia alueella.

verkkokyselyjä ja teleoperaattoridataa. Tiedonkeruun pilotin havainnot ja opit on koottu loppuraporttiin.

Kaikki hankkeessa tuotetut materiaalit löytyvät osoitteesta www.savogrow.fi/monipaikkaisuus.

5

Teksti ja kuvat Sari Toikkanen.

Monipaikkaisena ei ehdi urautua Yrittäjäpariskunta kulkee vastavirtaan: kesäksi he suuntaavat mökkipaikkakunnalle töihin ja talvikuukausiksi kaupunkiin lomailemaan.

J

ari ja Tuija Nuutisen elämä rytmittyy vuodenaikojen mukaan.

– Asuinpaikka on Tuusula, mutta kesät asutaan Vesannolla ja työskennellään Tervossa, Jari Nuutinen sanoo.

Vesannolle vetää Jarin mummola, jonka pariskunta lunasti kesäpaikakseen lähes kymmenen vuotta sitten.

Tervoon taas vetää Eerikkala Golfin Kievari, jonka yrittäjinä Nuutiset ovat toimineet vuodesta 2019 lähtien. Kievarin pitäjiksi he päätyivät hieman yllättäen.

Jari oli puolihuolimattomasti heittänyt yrittäjäyhdistyksen puheenjohtajalle, että he

Golfauton pyörittäminen on tuttua puuhaa Jari ja Tuija Nuutiselle. Nyt heillä on menossa viides kesä golfaajille tutun Kievarin pyörittämisessä.

voisivat ottaa Kievarin hoidettavakseen. Kun tuli aika lunastaa puheet, piti vähän aikaa miettiä.

– Puhuttiin Tuijan kanssa, että miksi ei kokeiltaisi, laitettaisiin elämä vaihteeksi vähän sekaisin.

”On tämä jatkuvaa muutosta.”

tarttumaan reippaasti kattiloihin ja kauhoihin. Hän oli tottunut armeijassa muonittamaan lähes 1500 varusmiestä ja myöhemmin loihtimaan edustavia annoksia puolustusministeriön keittiössä.

Niin kuntosaliyritys sai jäädä tyttä-

Ihan tuntemattomaan maailmaan

relle ja omakotitalo pojan

Nuutiset eivät kuitenkaan

perheelle. Nuutiset muuttivat omat

lähteneet. Molemmat ovat intohi-

huonekalunsa ja astiansa pojan

moisia golfaajia, joten viheriöiden

kerrostalokaksioon – siten ei

keskellä he tiesivät olevansa kuin

tarvinnut huolehtia kesän nurmi-

kotonaan. Tuijan vankka kokemus

konleikkuista.

ravintolapuolelta sai puolestaan

6

Nuutiset mukautuivat pian uuteen elämänrytmiin. He suuntaavat Tervoon aina toukokuun alussa ja tekevät pitkää työpäivää ja pitkää viikkoa lokakuun puoliväliin saakka. Sesonkiaikaan alueella liikkuu paitsi golfareita myös

Eerikkala Golfin Kievari sijaitsee 1800-luvulla rakennetussa ja peruskorjatussa maalaistalossa.

kyläläisiä ja mökkiläisiä, jotka

– Yleensä kun ihmiset tulevat

piipahtavat lounaalle tai nautti-

golfaamaan, he ovat hyvällä

maan kupposen kahvia. Kievarissa

tuulella. Tarkoitus olisi, että he

hoituu myös pelikierrosten ajanva-

lähtevät vielä paremmalla

raus ja golfautojen vuokraus.

tuulella täältä pois, hän sanoo.

Sesongin jälkeen ravintolaa varataan pikkujouluihin ja muihin yksityisiin tilaisuuksiin. Viimeistään jouluksi Nuutiset palaavat Tuusulaan ja lomailevat, kunnes Tervo taas keväällä kutsuu töiden ääreen.

Kahden kodin asumisessa on Nuutisten mukaan sekä hyvät että huonot puolensa. Tuija kaipaa Savossa asuessaan lapsiaan, lapsenlasta ja muita läheisiään, kun taas Tuusulassa tulee ikävä työkavereita. Jari kertoo, että

Vaikka yrittäjät ovat sesonkiaikana

haikeus iskee usein siirtymävai-

likipitäen koko päivän työmaal-

heessa.

laan, se ei kyllästytä.

– Aina joutuu jonkun jättämään

– Täällä päästään kätevästi

taakseen, hetkeksi. Vaikka eihän

golfaamaan. Melkein päivittäin

ne sieltä mihinkään karkaa.

livahdetaan vuoron perään kentälle, Tuija sanoo.

– On tämä jatkuvaa muutosta.

Mutta tästä tykätään, ei pääse

Jari ammentaa voimaa myös asiak-

liikaa urautumaan. Ehkä se onkin

kaiden kohtaamisesta ja heidän

se suola, että jaksaa, Jari

palvelemisestaan.

Nuutinen tiivistää ajatuksiaan.

7

Lempipaikka: • Eerikkala Golfin Kievari (Jari ja Tuija)

Mihin viet vieraasi: • Golfkenttä (Jari) • Koskisydän, ulkoilureitit ja sienimetsät (Tuija)

Maistuvin herkku: • Mansikat (Jari ja Tuija)

Tapahtuma, jota et voi missata: • Eerikkala Golfin juhannuskilpailut (Jari) • Pukki palaa pellolle (Tuija)

Motto: • Eteenpäin (Jari) • Elä elämäsi hymyillen (Tuija)

Teksti Anu Hytönen. Kuvat Eemeli Kiukkonen.

Muikkuvestivaalit rakentuvat rakkaudesta kotiseutuun Pielavesi ja Helsinki muovaavat Lauri Qvickin kotiseutuidentiteettiä.

T

ämän kesän Muikkuvestivaaleja vietettiin Pielavedellä heinäkuun

ensimmäisenä päivänä. Tapahtuman valmistelusta on vastannut tähän tarkoitukseen perustettu Pielaveden Muikkuvestivaalit ry. Tämän hallitukseen on vuodesta 2018 alkaen kuulunut myös Helsingissä teatterikorkeakoulussa opiskeleva Lauri Qvick. Hän haluaa edelleen olla omalta osaltaan tukemassa oman synnyinkuntansa elinvoimaisuutta.

– Pielavetisyys on siirtynyt minuun jo äidinmaidossa, vesijohtovedessä ja rippikou-

Juontotehtävät lankesivat tulevalle teatteriammattilaiselle kuin itsestään.

lussa. Täällä kävin myös yläasteen ja lukion. Puolisonikin on Pielavedeltä. Täällä on myös perheeni ja läheiset, Qvick toteaa.

Pielaveden Pajuskylästä kotoisin olevalla Qvickillä on erityisen lämmin suhde entiseen kotipitä-

identiteetti on rakentunut osaltaan

kiksi kertoo olevansa kotoisin

myös sinne.

pääkaupunkiseudulta, kun ei

Monipaikkaisuutta terminä Qvick makustelee hetken ja tunnistaa

kehtaa sanoa, että on oikeasti Vantaalta, Qvick pohtii.

sen soveltuvan mainiosti hänen

Loma-aikoina hän suuntaa

elämäntapaansa.

kulkunsa yleensä Pielavedelle,

jäänsä, vaikka varsinainen

– Sanon aina kaikille, että olen

kotipaikka on hänellä tätä nykyä

kotoisin Pielavedeltä. Tuntuu

Helsingissä. Hän kokee, että

perin oudolle, jos joku esimer-

8

missä kesäaikana mökkikunnan väkimäärä kasvaa lomalaisten ansiosta suureksi.

Pielavedellä ei helposti anneta periksi. Lauri Qvickin mielestä Muikkuvestivaaleilla on parasta, kun suuri väkijoukko hymyilee.

”Sanon aina, kaikille että olen kotoisin Pielavedeltä.”

tellaan tietokoneen ruudulta käsin, hän luonnehtii.

Lempipaikka:

Tapahtuma on takavuosina ollut

• Pielavesi-järvi auringonlaskun aikaan, kun ollaan uistelemassa kuhaa.

monipäiväinen. Nyt se on haluttu pitää yksipäiväisenä, kaikille ja kaikenikäisille suunnattuna.

Ohjelmassa on ollut tähtiesiin-

Hän kokee, että Pielavedellä

tyjiä, markkinameinikiä, vanhojen

käydään jonkinlaista eloonjäämis-

ajoneuvojen kokoontumista sekä

taistelua, mutta helpolla ei anneta

lasten alue monipuolisine ohjelmi-

periksi. Yhteisöllisyys ja yhteen

neen.

hiileen puhaltaminen on vahvaa.

– Tänä vuonna esiintymässä oli

Muikkuvestivaalien järjestämi-

muun muassa Jannika B. Kun

sessä toimii Qvickin mukaan pieni

puolestaan harmonikkamestari

ja pippurinen ryhmä. Vaikka

Netta Skog esiintyi, oli mukava

juontotehtävät lankesivat tulevalle

seurata, kun kaikenikäisten jalat

teatteriammattilaiselle kuin

vipattivat. Kesätapahtuma on

itsestään, hän myöntää olevansa

vuoden rutistus. Tekemistä

jokapaikanhöylä.

helpottaa se, kun jokaisella on

Mihin viet vieraasi: • Sama kuin edellä tai otetaan auto alle ja ajetaan kirkkosaareen kellotapuliin ja siten torille kahveille

Lempiherkku: • Pitäisi vastata muikku, mutta vastaan jäätelö – itseasiassa rommirusinajäätelö

Tapahtuma, jota et voi missata: • Muikkuvestivaalit ja Savon kesätapahtumat

selkeät vastuualueensa. Joskus

Motto:

– Olen yhtä lailla ollut lavaa

kysytään, saammeko tästä

rakentamassa kuin aitoja kanta-

palkkaa ja miksi ylipäänsä tätä

massa. Työtä tapahtuman eteen

teemme. Kun suuri väkijoukko

ryhmä tekee ympäri vuoden.

hymyilee, se on ihan parasta!

• ”Sellaista se on valssi kesällä!” (Tämä on veljeni sanonta, Lauri Qvick paljastaa)

Talvipäivänä tapahtumaa valmis-

9

Teksti ja kuvat Anu Hytönen.

Päätoimittaja on moderni maatilan emäntä Monipaikkaisuus on rikkaus, johon kuuluu nyssäkkäelämä.

K

uopion kaupunkilehdessä Viikkosavossa on vietetty hiljattain

lehden 145-vuotisjuhlaa. Päätoimittaja Päivi Taskinen-Kekki kertoo, että kysymyksessä on perinteikäs lehti, jonka edeltäjä on Savo-lehti. Juhlatapahtuman valmistelu on pitänyt sisällään monenmoista - niin lupien anomista kuin pelastussuunnitelman tekoakin.

Päivi Taskinen-Kekki myöntää, että syksyllä 2021 alkanut Viikkosavon päätoimittajuus on hänelle todellinen unelmatyö.

Samalla Kuopion Ranta-Toivalasta kotoisin oleva Päivi teki

Kaksi paikkaa on valtava rikkaus, Päivi Taskinen-Kekki sanoo.

parinkymmenen vuoden jälkeen paluun omaan kotikaupunkiinsa

Päivi tunnustaa aina

Kuopioon.

olleensa varsin monipaikkainen

” En ole koskaan halunnut asettaa vastakkain kaupunkija maaseutuasumista”

Viikonloppuisin päätoimittaja

ihminen. Hänen

vaihtaa yleensä keskustan

opinpolkunsa kävi

kaupunkiasunnon maaseutukotiin

Päivärannan-Pui-

Hankasalmelle, missä asuu hänen

jonsarven perus-

miehensä ja alakouluikäinen

koulusta Klassikan urheilulinjalle

luopuminen, Päivi tuli varalta

poikansa.

ja sieltä hallintotieteiden

hankkineeksi pienen palan

– En ole koskaan halunnut asettaa

opintoihin Tampereen ja journa-

Kuopiota, mikä tarkoitti pientä

vastakkain kaupunki- ja maaseu-

lismin opintoihin Jyväskylän

asuntoa keskustassa.

tuasumista, sillä molemmilla on

yliopistoon. Kaipuu Savoon kyti

omat mukavat puolensa, Päivi

hänen mielessään. Kun ajankohtai-

sanoo.

seksi tuli Tampereen asunnosta

10

Oma puoliso löytyi Maaseudun Tulevaisuuden lehti-ilmoituksella.

Elämä vei Päivin Hankasalmelle reilut kymmenen vuotta sitten.

Pian hän aloitti työt Paikallislehti Sisä-Savon toimittajana ja myöhemmin päätoimittajana.

Matkaa kotitilalta Suonenjoelle kertyi yhteen suuntaan lähes 70 kilometriä. Toimitustyötä tehtiin tiiviisti toimituksesta käsin.

Koronavuodet toivat työn tekemiseen tervetulleen muutoksen. Työtä tehtiin etänä, ja niin Päivikin teki Hankasalmelta käsin.

Kun hän aloitti työt Viikkosavon päätoimittajana, Kuopion asunto osoittautui tarpeelliseksi.

Arkiviikolla hän viettää osan

Viikkosavon päätoimittaja Päivi Taskinen-Kekki palasi työn merkeissä juurilleen Kuopioon.

viikkoa Kuopiossa, ja muu perhe on Hankasalmella.

– Mieheni on maatilayrittäjä, ja

saattaa työskennellä Hankasal-

Päivi nauttii autoilusta. Ajomat-

melta käsin.

kalla hän saa hyvin käsiteltyä

tunnetusti maajussit eivät muuta.

Tilalla on emolehmäkarjaa, Päivi

Iso osa toimittajan työstä on

sanoo.

verkostoitumista. Päätoimittajan työssä tulee paljon kutsuja eri tilai-

Päivi kokee olevansa moderni maatilan emäntä. Usein miehet tekevät liikkuvaa työtä, mutta heidän perheessään tilanne on juuri toisin päin.

suuksiin, ja Päivistä on tärkeää olla

työasiat mielessään ja etäännyttyä niistä. Kirjoitustyössä maaseudun rauha mahdollistaa kirjoitustyön keskeytyksettä.

näissä läsnä. Hän nauttii ihmisten

– Kun työelämä joustaa, ihmiset

kohtaamisesta kasvokkain. Ihmis-

voivat paremmin, ja ympäristökin

keskeinen työ on omalla tavallaan

kiittää, Päivi kiteyttää.

kuluttavaa, ja sille on hyvää vasta-

– Vaikka kaksi paikkaa on valtava

painoa Hankasalmella rantasau-

rikkaus, niin välillä iskee kyllä

nassa saunominen tai metsässä

Lempipaikka:

äidin syyllisyydentunne. Mutta

kävely.

• Kallaveden ranta

Monipaikkaisuudessa on myös

Mihin viet vieraasi:

omat haasteensa.

• Puijolle

isänsä kanssa. Lapsi on sopeu-

– Välillä iskee koti-ikävä. Tällöin

Lempiherkku:

tunut yllättävän hyvin. Puhelimet

saatan ajaa Hankasalmelle.

ja videopuhelut on keksitty, Päivi

Välillä huono sää rasittaa, ja tiet

• Mustikkakukko, vaniljajäätelö tai kermavaahto

tuumaa.

ovat paikoin mitä ovat. Auton on

Tapahtuma:

oltava turvallinen – mieluiten neliveto maasturi. Myös toinen

• Tammimarkkinat ja ensiillat teatterissa

asunto aiheuttaa kustannuksia. Ja

Motto:

Korona vaikutti isosti myös toimit-

sitten on vietettävä tätä nyssäkkä-

tajan työhön. Töitä pystyy

ja matkalaukkuelämää, Päivi

• Kaikki järjestyy. Elä, älä ole, anna elää.

tekemään myös etäämmältä.

toteaa.

olen huomannut, että miehet pärjäävät hyvin. Poika viettää paljon laatuaikaa traktorissa

Hän myöntää, että vapaat ja lomat perhe viettää tiiviisti yhdessä.

Maanantaisin ja perjantaisin Päivi

11

Teksti ja kuvat Sari Toikkanen.

Luonnonsuojelutyötä lapsuuden maisemissa Olavi Saastamoinen elää tavoitteellista elämää.

Mökkiseutukunnalla se tarkoittaa vesistöjen suojelua ja kotimaisen taimenkannan elvyttämistä.

O

lavi Saastamoinen puhuu Lapinlahdesta kuin olisi kanta-

asukas.

– Iisalmen kaupungissa varsinaisesti asutaan, mutta aina välillä ei muisteta, kumpi se pääpaikka on, hän sanoo.

Olavi on syntynyt Lapinlahdella ja asunut paikkakunnalla 28 vuotta. Vuosituhannen vaihteessa hän rakensi Säleväjärven rannalle ympärivuotiseen käyttöön sopivan mökin. Kun Olavi jäi eläkkeelle telealan tehtävistä, ja kun myös vaimo Hilkka eläköityi, mökkeilylle jäi entistä enemmän aikaa.

– On ruvettu viihtymään täällä hyvin. Nykyään elämme puoliksi kaupungissa ja puoliksi maalla. Tällainen sopii

Olavi Saastamoinen sanoo, että hänelle tärkein asia on saada Sälevä-järvi pelastettua.

eläkeläisille erinomaisesti, voi kätevästi vaihtaa asumisen

virinneen intohimon. Olavi

tila oli hälyttävä, ja on sitä

muotoa jopa säitten mukaan.

aktivoitui suojelemaan luontoa

edelleen.

Lapinlahdelle on aina vetänyt

aikana, jolloin Talvivaaran kaivos-

myös lapsuudesta tutut onkivedet.

toiminta oli otsikoissa. Myös

Nykyään Olavi tosin tuntee virta-

soiden ojittamisen ja turvetuo-

paikat jopa paremmin kuin

tannon vaikutukset luontoon

lapsena – kiitos eläkevuosina

puhuttivat. Oman mökkijärvenkin

12

– Sälevä-järven vesi oli vielä 50luvulla niin kirkasta, että kolmen neljän metrin syvyydestä näkyi pohja ja kaloja. Nyt näkyvyys ei ole metriäkään.

Se tiedetään, etteivät mutaiset vedet tarjoa jalokaloille luontaisia ruokailu- ja kutupaikkoja.

Vesireittien varrelle rakennetut voimalaitokset estävät puolestaan vaelluskalojen luontaisen liikkumisen. Syntyi ajatus perustaa suojeluyhdistys, joka huolehtii kalojen elinolojen parantamisesta Ylä-Savon alueella. Olavi ryhtyi puuhamieheksi, ja niin vuonna 2016 perustettiin Nilsiän reitin suojeluyhdistys. Se asetti tavoitteekseen palauttaa kotimainen, Saimaasta peräisin oleva taimenkanta reitin vesistöihin.

”Kalareittien kunnostustyöstä koituva hyöty jää paikallisille.”

Nykyään yhdistyksessä on jo liki viisikymmentä jäsentä. Se on

Jokien ja purojen ennallistaminen onnistuu parhaiten talkoilla. Virtakohtiin voi esimerkiksi rakentaa kivistä kutupaikkoja jalokaloille.

järjestänyt kunnostustalkoita Lapinlahden lisäksi Sonkajärvellä,

nousevat, jos järvestä saa

– Sellaisille eläkeläisille, joilla

Rautavaaralla ja Kuopiossa,

jalokalaa. Myös yritystoiminta

elämä on tavoitteellista, tämä

yhteensä kolmisenkymmentä

viriää kalaisien järvien äärellä.

sopii kuin nenä naamaan.

tapaamista. Porukalla on kunnos-

Olaville itselleen tapaamiset

tettu taimenten vanhoja kutupaik-

maanomistajien ja talkoolaisten

koja ja tehty niihin mäti- ja poika-

kanssa ovat rikastuttaneet elämää.

Lempipaikka:

sistutuksia. Purojen kutupaikkoja

Tekeminen on lisäksi pitänyt

on myös pitänyt puhdistaa humuk-

kuntoa yllä.

sesta, Olavin sanoin valmistaa

– Tämä sopii minulle sikäli, että

• Nuoruuden paikka Haminamäellä, josta avautuu kaunis näköala Onkivedelle

häävuoteita.

harrastan paljon liikuntaa.

Mihin viet vieraasi:

Tulostakin on jo nähtävissä, sillä

Kutupurojen varsilla joutuu

• Väisälänmäen näkötorni

sähkökalastuksella on löydetty

talkoita suunnitellessa kävele-

monelta koskelta taimenen

mään pitkiäkin matkoja, aikai-

poikasia. Siitä huolimatta työ on

semmin viisi maratonia juossut

vasta alussa.

87-vuotias toteaa.

Tapahtuma, jota et voi missata:

– Luulisi, että minkä ihminen

Olavi Saastamoinen uskoo, että

särkee, hän pystyy myös korjaa-

kunnostustyöstä koituva hyvä

• Veteraaniurheilijoiden SM-kilpailut

maan. Vaikka aikaahan se vie.

tulee näkymään jälkipolvien elämässä. Hän kannustaa työhön

Olavin mielestä kalareittien

muitakin.

kunnostustyöstä koituva hyöty jää paikallisille. Mökkien hinnat

13

Maistuvin herkku: • Muikkukukko

Motto: • ”Syö säästäen savea, pitkä on elämäntie” (kyyhkysäidin sanoma lapselleen)

Teksti ja kuvat Sari Toikkanen.

Onnellinen Kiuruvedellä Noora Lukkarinen jätti monen muun ikäisensä tavoin pikkupitäjän taakseen. Hän kuitenkin palasi ja jatkaa nyt yliopisto-opintojaan etänä.

P

ian kello on tasan.

Läppäri auki ja muutama klikkaus, jotta

etäyhteys aukeaa. On alkamassa luento, jota Noora terästäytyy kuuntelemaan. Hän viikkaa samalla pyykkejä, pilkkoo salaattiaineksia tai tekee muita pieniä kotiaskareita kahden kissan pyöriessä jaloissa.

Kuvattu tilanne on Noora Lukkariselle arkipäivää.

– Sinä aikana, kun olen ollut Oulun yliopistossa kirjoilla, en ole käynyt siellä kertaakaan.

Olen suorittanut kaiken etänä, hän sanoo.

Noora on opiskellut vuoden ajan suomen kieltä ja kirjallisuutta.

Kesällä voi opiskella vaikka omalla pihalla.

minnekään ja sitten jää koulut

ystävystyä luontevasti muiden

käymättä, Noora toteaa.

kanssa.

sorin kanssa luettavista kirjoista ja

Hän kertoo säästävänsä sievoisen

– Olisi kiva, kun olisi omanikäisiä

kirjoittanut niiden pohjalta esseen.

summan, kun ei tarvitse vuokrata

kavereita, joilla on samat kiinnos-

Myös ryhmätyöt ovat onnistuneet

opiskelija-asuntoa eikä matkustaa

tuksen kohteet kuin itsellä.

etäyhteyksin.

Kiuruveden ja Oulun väliä. Sillä

Jos luentoja ei ole taltioitu verkkoon, hän on sopinut profes-

Noora ei ole vuosikurssinsa ainoa etäopiskelija. Pari muuta on EteläSuomesta, Kiuruvettäkin pidemmän matkan takaa.

– Etäyhteys on tasa-arvokysymys.

Kaikki eivät voi terveydellisistä tai taloudellisista syistä muuttaa

rahalla voi lyhentää omakotitaloa, jota hän asuttaa puolisonsa kanssa.

Noora kuitenkin sanoo, ettei hän aina kauaa mieti asiaa. Hänellä on myös luentosaleista kokemusta.

Sitä paitsi hän viihtyy Kiuruve-

Jos on etäopiskelussa puolensa, niin välillä Noora on havahtunut pohtimaan, jääkö hän kotona jostakin paitsi. Luentosalissa voisi

14

dellä.

Noora Lukkarinen on Kiuruvedeltä kotoisin, viettänyt lapsuutensa maaseudulla. Muiden ikäistensä

tavoin hän halusi lukion jälkeen suureen maailmaan.

– Minäkin lähdin, mutta muutin takaisin.

Noora opiskeli Joensuun yliopistossa yhteiskuntapolitiikkaa ja sosiologiaa. Vaikka opinnot sujuivat, elämä ei. Osaltaan siihen vaikutti koronavirusepidemia, joka lukitsi ihmiset koteihinsa. Noora kertoo myös, että sisäänpäin kääntyneenä hänen oli vaikea tutustua muihin.

Ulkopuolisuuden tunnetta vain vahvisti se, että oli kotoisin pikkupaikkakunnalta, eikä perhe ollut korkeasti koulutettu.

Pari vuotta opiskeltuaan Noora palasi kotiseudulleen ja meni huoltoasemalle töihin. Noihin aikoihin hän myös tapasi Markon, tulevan puolisonsa.

”Elämästä voi sanoa, että en voisi olla onnellisempi.”

– Tajusin, että olin paljon onnellisempi täällä, läheiset ihmiset ympärillä.

Noora päätti jatkaa opintoja, mutta vaihtoi siis yliopistoa ja pääainetta. Aiemmat opinnot hän sai luettua sivuaineekseen. Koska työnteko oli maistunut, Noora kysyi Kiuruvesi-lehdestä toimittajan tehtäviä ja on siitä pitäen kirjoittanut juttuja lehteen.

– Se haastaa ja voi voittaa itsensä

Noora ja Marko Lukkarinen avioituivat vuosi sitten. Läheiset ihmiset on tärkein syy viihtyä Kiuruvedellä.

Myös näkökulma omaan kotiseutuun on avartunut. Nuori toimittaja

Lempipaikka:

on huomannut, miten paljon Kiuru-

• Oma koti

vedellä tapahtuu: joka viikko

Mihin viet vieraasi:

lehteä tehdään uusin aihein ja

• Kotitilalle katsomaan kanoja, koiria ja kissoja

haastateltavin.

Nykyään Noora Lukkarisen elämän täyttävät paitsi opiskelu ja työ, myös läheiset ihmiset, oma koti, kissat, lukeminen, luova kirjoittaminen, kuntosali ja värityskirjat.

– Elämästä voi sanoa, että en voisi olla onnellisempi.

ja omat epävarmuutensa. Työ

Maistuvin herkku: • Ravintola Blue Skyn kebab-ranskalaiset tai Iskender

Tapahtuma, jota et voi missata: • On melkein pakko vastata Iskelmäviikko, mutta vastaan, että paikalliset teatteriesitykset

Motto:

antaa paljon uusia kokemuksia ja

• Ei se ota, jos ei annakaan

avartaa näkökulmaa maailmaan, Noora kertoo työstään.

15

Teksti Sari Toikkanen. Henkilökuva Anne Kalliola. Satokuva Niclas Mäkelä.

Maalaispitäjä on antanut kokille hyvät eväät Espoolainen Jori Hulkkonen on aina viihtynyt Rautalammilla. Valmistuttuaan kokiksi hän perusti kirkonkylän raitille ravintolan, jonka annoksissa voi käyttää oman pellon antimia.

J

ori Hulkkonen suhaa EteläSuomen ja Savon väliä kesällä lähes viikoittain.

Hän on syntynyt Espoossa ja asuu siellä perheineen, mutta juuret vetävät Rautalammille, vaarin syntymätilalle Vaajasalmeen. Kun Jori oli pieni, hän pääsi usein vaarin ja mummon luo kyläilemään. Kaupunkilaispoika sai vipeltää metsissä ja uida rantavesissä yhdessä sisarusten ja serkkujen kanssa.

– Olen viettänyt täällä lapsuuden loputtomat kesät.

Tämä on sielunmaisemaa ja levähdyspaikka, jonne on mukava tulla, Jori Hulkkonen sanoo.

Jori Hulkkosen mielestä on tärkeää, että Rautalammin kaltaisissa viehättävissä kirkonkylissä on monipuolista ja laadukasta tarjontaa.

Vaajasalmen kesät eivät muistu

lehtikaaleja, pinaattia, japaninre-

Vaikka Jori Hulkkonen viihtyi jo

mieleen vain kultaisina.

tikkaa, nauriita ja lukemattomia

nuorena keittiössä ja nautti

muita kasviksia, joita suvun tilalla

säännöllisistä ruokailuista ison

nykyään kasvaa. Jori aina

suvun kesken, kokin ura sai

aamuisin katsastaa, mitä voisi

odottaa. Hän elätti itsensä muun

poimia pellolta mukaansa

muassa freelancemuusikkona ja

– Pienenä poikana porkkanapenkin kitkeminen ei ehkä ollut se juttu. Totta kai sitä tuli tehtyä, mutta ei se oikein innostanut.

työmaalleen. Siinä on siis toinen

kiersi Soul Captain Band -yhtyeen

Nyt Jori osaa jo arvostaa kitke-

tärkeä syy ajella joka viikko Rauta-

kanssa ympäri Suomea. Vasta

mistä, ja niitä porkkanoita, samoin

lammille: oma ravintola kirkon-

aikuisiällä Jori päätti opiskella

kuin punasipuleita, kyssäkaaleja,

kylän raitilla.

kokiksi. Kun häntä sittemmin

16

pyydettiin avuksi rautalampilaiseen kesäravintolaan, mielessä alkoi kypsyä ajatus omasta ravintolasta. Jori halusi tarjota muuta kuin pitsaa, burgeria ja kebabia, joita monilla pikkupaikkakunnilla on totuttu saamaan.

– Ajattelin, että olisi mielenkiintoista tarjota klassista keittiötä, joka pohjautuu sesonkiin ja paikallisuuteen.

Kun kylän raitilla vapautui ravintolatila, vastikään kokiksi valmistunut Jori päätti yhtiökumppaneineen perustaa Ravintola Ehtoon.

Hän ryhtyi vastaamaan keittiöstä, laati ruokalistat ja valmisti tarjottavat. Niissä hän käytti muun muassa oman pellon kasviksia, Savon Taimenen kalaa ja Lindsbergin tilan nautaa. Rapukeit-

Ravintola Ehtoon ruoka tulee lähimmillään omalta pellolta.

”Tämä on sielunmaisemaa ja levähdyspaikka, jonne on mukava tulla” toonkin kokki tilasi ravut suoraan Konneveden ravustajilta. Alkoi syntyä alku-, pää- ja jälkiruokia asiakkaille pöytään tarjoiltuina.

Nyt Ehtoo on toiminut kolmatta kesää. Jori kertoo sen olleen opettavaista aikaa. Hän on oppinut näkemään omia vahvuuksiaan ja kehityskohteitaan, on rutinoitunut ja saanut itsevarmuutta.

kiseudulla. Toisaalta perhe on välillä auttanut ravintolassa. Myös asiakkaiden antama palaute on vienyt eteenpäin.

– On saatu hyvää palautetta. sai täällä parasta siikaa, mitä on

Maistuvin herkku:

elämässään syönyt. Se tuli

• Savon Taimenen siika ja Lindsbergin tilan charolais-nauta, niitä on ilo käyttää raaka-aineina ravintolassa

hänelle täysin vastoin odotuksia, ikään kuin kulman takaa tuli

työtä, on tämä ollut huikea

saavansa.

talvisin vieraan palveluksessa työskentelevä Jori sanoo.

Nykyään Ehtoo toimii Emäpitäjän Anniskeluravintolat Oy:n alaisuudessa, mutta edelleen omalla nimellään Jori Hulkkonen keittiö-

Hankaluutena hän näkee työ- ja

mestarinaan ja ruokatarinan kehit-

perhe-elämän yhteensovitta-

täjänä.

misen. Kun hän kokkaa Rautalammilla, joutuu puoliso pyörittämään perhearkea yksinään pääkaupun-

Mihin viet vieraasi: • Kirkonkylälle ja Rautalammin museoon

kokemus, jota ei odottanut

nopeasti omalle keittiöuralle,

• Mökin laituri Vaajasalmessa

Kerran eräs ohikulkija sanoi, että

– Vaikka tämä on aika rankkaa mahdollisuus päästä näinkin

Lempipaikka:

– Kyllä meillä on näkemys ja tarkoitus tätä jatkaa.

17

Tapahtuma, jota et voi missata: • Juhannuspäivän jalkapallopeli suvun kesken

Motto: • Hyvä ja laadukas ruoka rakentaa yhteisöllisyyttä

Teksti Sari Toikkanen. Kuvat Sari Toikkanen ja Sergey Markov.

Rakastan Suomea Ensin olivat muumit ja sitten suomalainen hevirock. Kesät mansikkapitäjässä ovat vain vahvistaneet Sergey Markovin Suomi-rakkautta.

– Rumba, Allegro, Malvina, Sonata, pidän kaikista. Ja klassikko Honeoye, Sergey Markov luettelee.

Kyse on mansikkalajikkeista, niistä maistuvimmista. Niitä tahtoo silloin tällöin kadota suuhun samalla kun kopatkin luonnollisesti täyttyvät. Sergey poimii mansikoita Nenosen mansikkatilalla Suonenjoella jo kahdeksatta kesää. Useana vuonna myös vaimo Olga on ollut mukana poimimassa marjoja ja istuttamassa taimia.

”Tämä ei ole vain työtä, vaan myös hauskanpitoa ja koskettavia hetkiä.”

Alun perin Sergey halusi töihin Suonenjoelle hankkiakseen

Sergey Markov on saapunut mansikoiden perässä Suomeen jo kahdeksana vuonna.

rahaa. Nykyään savolainen pikkukaupunki houkuttelee jo

Sergeyn vuolaat kehut eivät koske

Jäniksen vuosi -teoksen Sergey on

muutoinkin.

vain mansikkapitäjää. Hän nauraa

lukenut venäjänkielisenä

– Suonenjoki on hiljainen ja

jo lapsena ihastuneensa

käännöksenä kolmesti. Kun

kaunis paikka. Täällä on hyvin

muumeihin ja teininä Amorphis,

häneltä kysytään, miksi hän lähtee

puhdas ilma. Ihmiset hymyilevät,

Korpiklaani ja muut metalliyhtyeet

lomallaan Suomeen töihin, on

ja kaupassa tuntemattomatkin

villitsivät. Nykyään myös suoma-

vastaus valmiina.

sanovat terve.

lainen kirjallisuus kiinnostaa, erityisesti Arto Paasilinna, jonka

18

– Rakastan Suomea!

Sergey Markov asuu ValkoVenäjällä, maan pohjoisosassa sijaitsevassa Vitebsk’ssä. Se on maan neljänneksi suurin kaupunki. Sergey kutsuu sitä taiteen pääkaupungiksi, josta hänen on hyvä ammentaa aiheita tv-ohjelmaansa.

– Joka ilta tapaan mielenkiintoisia ihmisiä, taiteilijoita ja historioitsijoita.

Kulttuuriohjelman lisäksi Sergey pyörittää kokkausohjelmaa, jossa hän ystävänsä kanssa laittaa ruokaa ja laulaa folklauluja. Myös oppaan työt ovat tuttuja.

Kotimaan töiden vastapainoksi Suonenjoen kesät aikaisine herätyksineen, loputtomine mansikkariveineen, auringonporotuksineen ja vesisateineen ovat Sergeyn sanoin ”kovaa mutta hyvin hauskaa aikaa”.

Hauskan siitä tekevät muut,

Useana vuonna myös Sergeyn vaimo Olga on ollut poimimassa mansikoita.

lähinnä Venäjältä ja Ukrainasta kotoisin olevat poimijat, jotka ovat käyneet vuosien myötä

– Juhlan jälkeen ihmiset alkavat

tutuiksi.

lähteä kotiin. Silloin monet

Noin parin kuukauden kesäpestin aikana ehtii käydä ongella, kokkailla kalaherkkuja ja saunoa.

Lähitienoo teineen ja puineen tuntuu melkein kodilta. Poimijat

itkevät, koska mansikkaperheemme eroaa kokonaiseksi vuodeksi. Tämä ei ole vain työtä, vaan myös hauskanpitoa ja koskettavia hetkiä.

Sergey Markov ei vielä tiedä

kuntaan laajemminkin, he ovat

aikooko hän jatkossa töihin

vierailleet muun muassa lähikau-

mansikkatilalle, sillä haave on

pungeissa, Etelä-Konneveden

suuremmasta.

rotkolla.

Kun pääsato on poimittu, tilan

• Nenosen mansikkatila

Mihin viet vieraasi: • Kirkko, Siionin silta, Kaatronlampi, uimahalli ja koulu

Maistuvin herkku:

ovat käyneet tutustumassa seutu-

kansallispuistossa ja Orinoron

Lempipaikka:

– Minulla ja vaimolla on unelma, että asuisimme vakituisesti Suomessa.

• Mansikat, järvikala, perunat, Maitomaan tuotteet

Tapahtuma, jota et voi missata: • Nenosen mansikkatilan satokauden päättäjäiset

isäntäpari, Juha Nenonen ja

Motto:

Alexandra Bogolyubova, järjestää

• ”Jokainen kantaa taivaansa mukanaan” (kirjailija Uladzimir Karatkevichin lause)

poimijoille juhlat. Silloin he laittavat yhdessä ruokaa, pelaavat pihapelejä ja tanssivat. Ja lopulta kyynelehtivät.

19

Teksti ja kuvat: Anu Hytönen.

Kun harrastuksesta tuli työ Paluu lukiopaikkakunnalle kävi monenlaisten mutkien kautta.

R

eilun kolmen vuoden ajan Heli Suomala ja hänen poikansa Eino El

Massri ovat olleet vesantolaisia.

Syntyisin keiteleläiselle Suomalalle Vesanto tuli tutuksi aikaisemmin omana lukiopaikkakuntana. Lukion jälkeen hän opiskeli matkailurestonomiksi ja työskenteli matkailualalla kymmenisen vuotta Himoksella.

Vähitellen hänen oma hevosharrastuksensa nosti päätään ja innosti kokonaan uusille urille.

Ensin tulivat luonto- ja hevosmatkailun opinnot ja sitten kotieläintieteen opinnot Helsingin yliopistossa.

Tällä hetkellä Suomala työskentelee Suomen Hevostietokeskuksella hevosten ruokinnan asian-

asioista hän nostaa esiin tukiver-

maan 26 neliön kokoisen asunnon

tuntijana. Hän suorittaa myös

koston.

Kiuruvedeltä, missä he Einon

jatko-opintoja ja tekee väitöstutkimusta Helsingin yliopistolle hevosten lepokäyttäytymisestä.

Paluu Vesannolle, lukiopaikkakunnalle on käynyt monenlaisten mutkien kautta. Paluuta helpotti se, kun on nähnyt muutakin elämää.

– Omat vanhemmat ovat olleet isoksi avuksi pienen Eino-pojan kanssa. Tämä korostui erityisesti korona-aikaan, Suomala kiittelee.

kanssa asuivat maanantaista torstaihin. Perjantaisin hän työskenteli etänä, ja lapsi oli isovanhemmilla. Viikonlopuksi kaksikko suuntasi aina Vesan-

Suomalan työpaikka sijaitsi aikai-

nolle, missä vuokratalo ja pihapiiri

semmin Kuopiossa, mutta sitten

odottivat heitä. Oli tilaa juosta ja

toimisto muutti sieltä Kiuruve-

leikkiä.

delle. Muuttuvassa tilanteessa

Nyt Suomala asuu Eino pojan

omaa ratkaisuaan Suomala myönsi

kanssa kahden vuokraamassaan

puntaroineensa monelta kannalta.

omakotitalossa maaseudun

Työstä luopuminen olisi ollut

rauhassa. Yhtenä tärkeimmistä

haastavaa. Hän päätyi vuokraa-

20

– Elimme Kiuruvedellä juuri korona-aikaa. Sopeutuminen kävi hitaasti, kun ei voitu siellä oikein tavata ketään. Viikonloput täällä olivat tärkeitä, Suomala toteaa.

Tämä yläkerran verho on minun aarrekarttani, Heli Suomala kertoo.

mutta täytyy vaan järjestää tapaa-

”Omat misia, Suomala kertoo. vanhemmat ovat Eino on nyt 5-vuotias. Hän viettää joka toisen viikonlopun isänsä olleet isoksi luona Jyväskylässä. Suomalan avuksi” mielestä lapsen tilannetta Kolmisen vuotta kaksikko ajoi Kiuruveden ja Vesannon väliä, kunnes Suomalan työpaikalla työnkuva vaihtui, ja korona-aika kehitti etätyön mahdollisuuksia

selkeyttää se, että koteja on nyt

Lempipaikka: • Metsä (Einon lempipaikka on Hoplop)

Mihin viet vieraasi: • Retkelle metsään, tai eväsretkelle saareen

vain kaksi - toinen Vesannolla ja

Lempiherkku:

toinen Jyväskylässä. Moni lapsi

• Suklaa, mustikat, tuoretuotteet, uudet perunat ja voi

kasvaa monipaikkaisessa ympäristössä jo elämäntilanteensa myötä.

Kiuruveden asunnosta luopu-

Tapahtuma jota et voi missata:

Suomala myöntää, että hänen

• Hamina Bastion

misen. Tätä nykyä Suomala käy

elämänsä on lapsi- ja työorientoi-

Kiuruvedellä tarpeen tullen päivä-

tunutta. Toki elämään kuuluvat

siltään, ja Eino on aloittanut päivä-

myös suomenhevoset Yty-Loimu

kodissa Vesannolla.

sekä pieni osuus kimppavarsa

ratkaisevasti. Tämä mahdollisti

– Joku on meille todennut, että

Normanista.

ootte te aika syrjässä. Minulla on

– Normanista tulee joskus

onneksi jo lukioaikaisia ystäviä

ravihevonen, Suomala paljastaa.

Vesannolla, ja Einon myötä on tullut uusia. Toki Kiuruveden aikaisiakin ystäviä on ollut ikävä,

21

Motto: • Eteenpäin – epämukavuusalueella on yleensä parhaimmat asiat!

Teksti ja kuvat: Anu Hytönen.

Savolaisuus on hyvällä tavalla kantava voima Kuopion Kaupunginteatterin näyttelijä Santeri Niskanen viihtyy Sonkakoskella ja Vehmasmäessä.

N

äyttelijä Santeri Niskanen valmistautuu parhaillaan

kahden ensi-illan syksyyn.

Aamupäivän harjoitukset ovat menneet laulaen ja iltaharjoitukset tulevat menemään tanssien. Ensi-iltaan on tulossa musikaali ”Homma hoituu”.

Niskanen näkee monipaikkaisuuden nykyajan ilmiönä, jossa elämä ei liiku enää yhden paikan vaikkapa sukutilan ympärillä.

– Tämä on globaali maailma pienessä mittakaavassa.

Nykyihmisen identiteetti rakentuu niin, että haikaillaan samalla maailman tuomia

Paluu Savoon tuntui Santeri Niskasesta luontevalle.

mahdollisuuksia, Santeri sanoo.

Niskaselle murre ja kieli ovat

Sonkajärvelle, missä hän kävi

Sitten Niskanen sai yhteydenoton

tärkeitä asioita. Kielellä ja ruumilla

myös yläasteen ja lukion. Siellä

Tommi Auviselta Kuopion kaupun-

on yhteys ja ikään kuin jonkin-

syttyi kipinä ja innostus ilmaisutai-

ginteatterista, mikä on nyt

moinen suhde. Hänen äitinsä isä ja

toon ja teatteriin niin Paisuan

Santerin työpaikka. Niskanen koki

isän suku on Sonkakoskelta ja

Tuajamateatterin kuin Koljonvirran

paluun Kuopioon luontevana

äidinäidin suku Lapualta. Lapsuus-

teatterin myötä.

jatkumona.

– Huomasin siellä, että tykkään

– Olen huomannut, että savolai-

tästä, mitä teen, Santeri toteaa.

suus on läpitunkeva ja minua

vuodet Niskanen vietti Vaasassa Pohjanmaalla. Sonkakoskella vietetyistä kesistä on hänellä hyvät lapsuusmuistot.

Vanhempiensa avioeron jälkeen Santeri muutti isänsä luokse

Hän pääsi opiskelemaan näyttelijätyötä Tampereelle NÄTYyn. Korona-aika toi alalle toki omat haasteensa.

22

hyvällä tavalla kantava voima, Santeri myöntää.

Haaveissa olisi pienillä paikkakunnilla kiertäminen ja pistot lähikuntiin.

Toisena tämän syksyn teatterityönä ovat Juho Rissasesta kertovan näytelmän harjoitukset. Santeri myöntää kotiseututietoisuutensa kasvaneen Antti Heikkisen tekstin myötä.

”Nyt on mahdollisuus harrastaa vaikka pienviljelystä” – Savolaisuuden merkitys toki muotoutuu siitä, missä itse kulloinkin on. Savolaisuudesta ei pääse millään eroon, Santeri jatkaa.

Vaikka Kuopio on työpaikkakunta, Santeri myöntää kaipaavansa keskustasta luontoon ja maaseudun rauhaan. Puolisonsa kanssa hän hankki talon Vehmasmäestä. Entiset omistajat luopuivat paikasta asuttuaan

Massahässäkkä ei kiinnosta Santeri Niskasta.

siinä 40 vuotta.

– Siellä on rauhaa, ja kanttarellimehtä on lähellä. Nyt on mahdollisuus harrastaa vaikkapa pienviljelystä, Santeri kertoo.

Lempipaikka: • Niitä on paljon. Kolomen neliökilometrin kokoinen alue kotikylältä, ja mökki suattaa mahtua siihen.

Mihin viet vieraasi: Oma projektinsa on saunarakennustyömaa Sonkajärvellä. Veri vetää kotiseudulle vähintään kerran kuussa.

• Sonkajärvelle, jossa on mökki tai Vehmasmäkkee, jossa on koti.

Ja sienimehtään ja saunaan.

Lempiherkku: • Partasen omenamunkki ja Glenrothes 12-vuotias viski.

Työtauolla Mualiman navalla

Tapahtuma, jota en voi missata:

Niskanen filosofoi:

• Nautin kotikutoisista tapahtumista kuten Pörsämäen teatteri Sujon esityksistä. Teatteri on siellä rakennettu vanhaan navettaan. Massahässäkkä ei kiinnosta.

– Täällä voi onnellisesti sulautua joukkoon, ja nii se suap ollakkii.

Motto: • Kannatti käyvä metässä!

23

Teksti ja kuvat: Anu Hytönen.

Keiteletalolla kaikki on lähellä Etätyötilat tarjoavat rauhaa ja luontaisia kohtaamisia.

Keiteletalon isännän voi haastaa mieluusti myös mölkkykisaan.

K

eiteletalo sijaitsee

Kesäkuun alusta alkaen Keitele-

erilaisten tilaisuuksien tapahtuma-

luonnonkauniilla

taloa on isännöinyt Teemu

paikkana.

paikalla: talon toisella

Koljonen. Hän toimii projektipääl-

puolella on tori ja kirkonkylän

likkönä Keiteleen elinvoiman

keskusta ja toisella puolella

vahvistamiseen suunnatussa

välkkyy kauniina Nilakka-järvi.

hankkeessa. Sen yhtenä tavoit-

Aivan lähietäisyydellä sijaitsee

teena on lisätä Keiteletalon

myös Keiteleen kunnanvirasto.

monipuolisia käyttömahdolli-

Keiteletalo on itseasiassa vanha

suuksia niin etätyötilana kuin

kunnanlääkärin talo.

24

Vakiotapahtumia talolla on nyt jo useita. Näitä ovat perhekahvila, runo- ja neulekahvila, sekä eri järjestöjen tilaisuudet ja tapahtumat. Keiteletalolla on myös Keitele-seuran kirjakauppa sekä järjestöpiste. Talosta löytyy kaksi

kokonaan eri puolta. Toisessa ovat ennen sijainneet vastaanottotilat ja toisessa lääkärin asunto. Tämä mahdollistaa rauhaisan työskentelyn, vaikka talolla tapahtuu.

”Kesämökkikin saattaa olla työleiri.”

Yhtenä tavoitteena on ollut toimivien etätyötilojen järjestäminen.

– Ajatus on, että kaikki tilat ovat kaikkien käytössä. Tilat ovat muunneltavissa ja erilaisia pisteitä täältä löytyy, Koljonen

Projektipäällikkö Teemu Koljonen esittelee etätyötilasta avautuvaa kaunista järvimaisemaa.

kertoo.

Keiteletalosta on tullut mainio

Jos Keiteletalo on itsessään

voi mennä työskentelemän vaikka

paikka myös monenlaisille kohtaa-

persoonallinen tiloineen, niin

takapihalle, ja taukohetkillä voi

misille. Monella etätyön tekijällä

kokonaisuutta täydentää vehreä

nauttia luonnosta ja maisemasta.

on kesäasunto tai siteitä paikka-

piha-alue. Aluetta kehitetään nyt

kuntaan. Saatetaan olla vaikka

entistä monipuolisemmaksi. Piha-

käymässä lapsuuden kodissa.

alueella on paikka valmiina grilli-

Kesämökki puolestaan saattaa olla

katokselle, ja rannalta löytyy

joskus työleiri, jolloin etätyötila

vanha saunarakennus, joka vaatii

mahdollistaa keskittyneen

pientä kunnostamista.

työnteon.

– Etätyötila tekee tutuksi mökki-

– Ulkopelivälineitäkin löytyy.

Isännän voi aina haastaa vaikka mölkky- tai tikkakisaan, ja voittaja palkitaan, Koljonen lupailee.

Puistoaluetta on niin etu- kuin takapihalla. Tietokoneen kanssa

paikkakunnan ihmisiä ja palveluita. Myös uusille kuntalaisille tämä tarjoaa luontaisia kohtaamisia, Koljonen kiteyttää.

Lempipaikka:

Hänelle itselleen etätyö on

• Kesäpaikka Keiteleellä, pieni sauna ja perinteinen suomalainen mökkimaisema. Se on vähän sellainen työleirikin.

hyvinkin tuttua, sillä aikaisem-

Mihin viet vieraasi:

massa työssään turva-alan päällikkönä Koljonen liikkui Seinäjoki –

• Keiteleen keskustaan – torin ympäristöön, ystävyyden puistoon ja Lossisaareen. Täällä on pienen kylän maalaisromantiikkaa

Tampere – Keitele akselilla.

Lempiherkku:

Koljosen lapsuudenkoti ja

• Mansikoita torilta ja muikut!

kesäpaikka sijaitsevat Keiteleellä.

Tapahtuma, jota et voi missata:

– Parhaimmillaan etätyötilat

• Keitelepäivä

mahdollistavat lomapaikkakun-

Motto:

nalla asumisen pidentämisen niin loman alussa kuin lopussa,

• Mennäänpäs mokoman suon yli, että heilahtaa.

Koljonen sanoo.

25

Teksti ja kuvat: Anu Hytönen.

Kultaista keskitietä etsimässä Etätyöt ovat tulleet osaksi kunta-alaa, mutta kohtaamiset kasvokkain ovat isossa merkityksessä.

– Parikymmentä vuotta sitten pidettiin hyvänä, että kunnanjohtaja oli mahdollisimman paljon omassa työhuoneessaan, eikä hän olisi voinut pitää etäpäiviä tahi asua naapuripitäjässä, toteaa Toni Auvinen.

FCG Finnish Consulting Group Oy:n johtavana konsulttina nykyisin toimiva Auvinen keskittyy työssään kuntien ja hyvinvointialueiden ylimmän johdon konsultointiin ja kouluttamiseen. Sisällöt voivat liittyä esimerkiksi johtamiseen, strategioihin ja digitalisaatioon.

Auvisella on yli 20 vuoden kokemus kunta-alan töistä muun muassa Tuusniemen kunnanjohtajana ja Pohjois-Savon liiton digijohtajana. Hän on työskennellyt yli 100 kunnan kanssa eri puolilla Suomea, mikä tarkoittaa yli kolmannesta Suomen kunnista.

Johtava konsultti Toni Auvinen nauttii liikkuvasta työstä, ja liikunta kuuluu vahvasti myös hänen vapaa-aikaansa.

Merkittävimmäksi työelämän

– Takavuosina tehtiin järjettömiä

Koronavuodet hän näkee eräänlai-

uudistajaksi Auvinen nimeää

lyhytkestoisia pitkänmatkan

sena äärilaitana, jolloin kaikki

Microsoftin Teams-palvelun, joka

siirtymiä, koska etäosallistumis-

työskentelivät etänä, eikä kukaan

lanseerattiin vuonna 2017. Kuva-

mahdollisuuksia ei ollut tarjolla.

halunnut tavata ketään. Korona-

ja ääniyhteydet, pikaviestit, jaetut

Työn perässä jouduttiin myös

ajan jälkeen työelämässä on haettu

kalenterit ja työtilat ovat mahdol-

muuttamaan toiselle paikkakun-

kultaista keskitietä etätyösken-

listaneet työskentelyn ja osallistu-

nalla nykyistä herkemmin,

telyn ja kasvokkain tapaamisten

misen, milloin ja missä vaan.

Auvinen muistelee.

välillä.

26

Auvinen konsultoi koronaaikana kuntia Siilinjärveltä käsin ja asui viimeisen vuoden perheensä kanssa Kilpisjärvellä sadan vakituisen asukkaan kylässä. Se oli äärimmäinen ympäristö, mutta sielläkin elämisen etätyöt mahdollistivat.

Toki loppuaikoina asiakkaat alkoivat yhä useammin toivoa konsulttia paikan päälle, joka tarkoitti jopa tuhansien kilometrien työmatkoja.

”Täysin varusteltu toimisto kulkee aina mukanani” Tätä nykyä Auvisen kotipaikka on Siilinjärvi. Hän kokee sen sijainniltaan logistisesti loista-

Kahvihetki monipaikkaisuuden hengessä - Eleonoora Auvinen tarjoilee kahvia Toni Auviselle.

vaksi. Läheltä löytyy hyvät tieyhteyden kaikkiin ilmansuuntiin,

korkeatasoista ja tasalaatuista

taan. Näin myös maakunnissa

vilkasliikenteinen rautatie ja lento-

sijainnistani riippumatta. Näen sen

olevaa osaamista voitaisiin

kenttä. Hän itse ei tosin ilmasto-

asiakkaiden ja työkavereiden

hyödyntää ilman pakkomuuttoa

syistä suosi lyhyitä kotimaan

arvostamisena.

pääkaupunkiseudulle, Auvinen

lentoja lappia lukuunottamatta.

– Minulla on aina kamera auki ja

ehdottaa.

Auvinen on aina pitänyt liikku-

kasvot näkyvissä, Auvinen

vasta työstä ja maisemien vaihtu-

painottaa. Näin voin luoda

misesta.

mahdollisimman hyvän työsken-

– Olen paljon tien päällä, ja täysin

tely-yhteyden, vaikka fyysistä

varusteltu toimisto kulkee aina

välimatkaa olisi paljonkin.

mukanani, hän sanoo.

Vaikka paljon kehitystä julkisen

Hän on tottunut työskentelemään

sektorin työskentelykulttuurissa

matkustaessa, hotelleissa ja asiak-

on tapahtunut, yhtä asiaa Auvinen

kaiden luona. Mukanaan hänellä

suuresti ihmettelee. Valtion

on hyvin varusteltu työlaukku,

työpaikkoja sidotaan yhä vahvasti

joka sisältää tietokoneen, älypuhe-

Helsinkiin, vaikka työntekijät

Tapahtuma jota en halua missata:

limen, ääni- ja videolaitteet, valai-

tosiasiassa paljon etänä työskente-

• Jukolan viesti

simet, esitystekniikkaa, varavirtaa

levätkin.

Motto:

ja vastamelukuulokkeet.

– Mielestäni valtiolla olisi paljon

Minulle on tärkeää, että etäyhteyk-

asiantuntijatyötä, joka voitaisiin

sissä äänen ja kuvan laatu on

vapauttaa fyysisestä sijainnis-

27

Lempipaikka: • Lappi, mitä pohjoisempi sen parempi

Mihin viet vieraasi: • Luontoon

Lempiherkku: • Jäätelö

• Moni asia on todettu mahdottomaksi, kunnes joku on tehnyt sen.

Teksti ja kuvat Sari Toikkanen.

Mutkien kautta maaseudulle Helsingistä kotoisin oleva Anssi Kemppinen viihtyi jo nuorena maalla. Hän arvelee vielä asettuvansa maatilalle, jossa kasvaa hänen tuolloin istuttamaansa metsää.

A

nssi Kemppinen on asunut elämänsä aikana kuudella

paikkakunnalla ympäri Suomea.

Nyt tilanne on riistäytynyt käsistä, sillä hänellä on yhtä aikaa kolme eri osoitetta.

– On se vähän liikaa, kun on kolme tiskiallasta, jotka pitää siistinä, ja kolme kotivakuutusta, Anssi toteaa.

Autokin on kuulemma täynnä tavaraa, sillä ihan kaikkea ei halua hankkia kolmea kappaletta. Esimerkiksi kumisaappaat kulkevat peräkontissa mukana paikasta toiseen.

Eniten Anssi majailee Parikkalassa. Alun perin hän päätyi Etelä-Karjalan kuntaan yhdessä vaimonsa kanssa, ja pariskunta kasvatti siellä kaksi tytärtään.

Nyt Anssi on eronnut ja tyttäret

Uudessa tehtävässään Anssi Kemppinen juurruttaa pohjoissavolaisia kuntia tekemään ilmastotyötä. Hän on itse osallistunut ilmastotalkoisiin istuttamalla metsää.

ovat muuttaneet opiskelujen perässä muualle, mutta työ Parik-

haluaa olla apuna ja tukena

– Tyttärien kanssa perittiin

kalan-Rautjärven Sanomien

käytännön asioissa tyttären

maatila Iisalmesta. Se toi uuden

päätoimittajana sitoo paikkakun-

aloitettua vasta lukion Savonlin-

näkökulman, kun sitäkin pitää

nalle.

nassa.

hoitaa, maakunnasta kesken

Majapaikka löytyy myös Etelä-

Kolmas asunto, tai oikeastaan

Savosta nuoremman tyttären

maatila, sijaitsee Pohjois-Savossa.

kanssa samasta kämpästä. Isä

28

ajomatkan haastatteluun pysäytetty Anssi kertoo.

Sukutila on Anssille lapsuudesta tuttu, sillä hänen isänsä on sieltä kotoisin. Siellä stadilaispoika oppi lypsämään lehmät ja seivästämään heinät. Myös metsänhoitotyöt kävivät tutuiksi.

– On aika monta puuta, jotka olen elämäni aikana sinne istuttanut. Se kiinnittää vielä enemmän itseä sinne.

”Tuntuu, että oppii taas uutta. Se antaa virtaa elämään.”

Anssi piipahtaa välillä lämmittämässä tilan päärakennusta, vaikka siellä peruslämpö onkin päällä. Talven lumitöitä varten hän hankki traktorin ja tulevai-

Anssi Kemppinen sanoo, että maailmaa oppii katsomaan hieman eri kulmista, kun asuu ja työskentelee usealla paikkakunnalla.

suuden mahdollisia lisäansioita silmällä pitäen istutti pensasmusti-

Anssi kiittelee etätyömahdolli-

aikaisissa paikoissa. Kerrostaloa-

koita. Viljelyoppia tarjosi Savon

suuksia, sillä ilman niitä hän ei

sunto voi siis vielä tulla

ammattiopiston marjatilayrittäjän

pystyisi hoitamaan päätoimittajan

kyseeseen.

koulutus.

työtään ja puolipäiväistä ilmasto-

Katseen suuntauduttua yhä enemmän kohti Pohjois-Savoa Anssia alkoi kiinnostaa alueella työllistyminen. Siihen tarjoutui tilaisuus, kun hänet valittiin ilmastokoordinaattoriksi SISU-hankkeeseen. Kyse on ryhmähankkeesta, jota Pohjois-Savon alueella

koordinaattorin tehtäväänsä. Siitä huolimatta ajokilometrejä kertyy.

– Jos olisi rahaa, ostaisin kesämökin Helsingistä.

Anssi kertoo, että vaikka ajaessa on aikaa seurata radiouutisia ja pitää yllä kielitaitoa kuuntelemalla Radio Vegaa, se on alkanut turruttaa. Kahden vaativan työn hoitaminen syö myös vapaa-ajan olemattomiin.

Lempipaikka: • Omat metsät. Ja tuvan keinutuoli, jossa jo lapsena tuli kiikuttua

Mihin viet vieraasi:

Oy. Siinä on tavoitteena juurruttaa

– Yhtälö ei ikävä kyllä nyt toimi.

• Tilan pihalle, kesäillat ovat hienoja

ilmastotyötä kuntiin. Ympäristö-

Jokin ratkaisu pitää tehdä.

Lempiherkku:

Pitkällä tähtäimellä Anssi

• Muurinpohjaletut, päälle voita ja juustosiivuja

toteuttaa Kehitysyhtiö SavoGrow

ekonomiksi aikoinaan kouluttautuneelle työ on ollut mieluista.

Kemppinen näkee asuvansa istut-

– Se on just sellaista haastavaa,

tamiensa metsien äärellä. Hän on

mitä on kiva monen vuoden

opettanut myös tyttärensä istutta-

Tapahtuma jota en halua missata:

työrutiinin jälkeen tehdä. Tuntuu,

maan puita. Kaupunki ei pitkäai-

• Juhannus omissa oloissa

että oppii taas uutta. Se antaa

kaisena asuinpaikkana houkuttele,

Motto:

virtaa elämään.

vaikka Helsingissä on mukava

• Etsi viisautta, viisastu

käydä lapsuuden ja nuoruuden

29

Teksti ja kuva Sari Toikkanen.

Ei ole oman kylän voittanutta Kotiseuturakkaus on pysyvää laatua.

Se voi saada vaihtamaan asuinpaikkaa vielä neljänkymmenenviiden vuoden jälkeen.

Vieremän Pohjoiskylät ry järjestää kuudesta seitsemään tapahtumaa vuosittain. Kuvassa kyläaktiivit Jouni Savolainen (vas.), Mauno Ryytty, Seppo Kajaste ja yhdistyksen puheenjohtaja Tuula Kajaste.

K

un Jouni Savolaiselta

kyläaktiivien, Tuula ja Seppo

vuotta sitten he päättivät muuttaa

kysyy lempipaikkaa

Kajasteen sekä Mauno Ryytyn, on

Nissilään lopullisesti.

Vieremällä, on vastaus

pitänyt välillä käydä siellä etääm-

valmiina.

mällä palatakseen takaisin.

– Oma piha. Mitä sitä sen

Kajasteet asuivat 45 vuotta Helsin-

edemmäksi, Jouni sanoo.

gissä. Yhteys kotikonnuille säilyi

Hän muutti kaksivuotiaana Vieremälle ja on siitä pitäen viihtynyt paikkakunnalla, tarkemmin sanoen sen pohjoisosassa sijaitse-

kuitenkin koko ajan, ja parhaimmillaan he huristelivat kerran kuukaudessa synnyinpitäjiin Nissilään ja Iisalmeen. Kuusi

vassa Nissilän kylässä. Muiden

30

– Eikä pois lähdetä, Seppo tähdentää.

Lintu- ja kalamiestä kiinnostaa etenkin alueen rikas eräluonto harjuineen, järvineen, jokineen ja koskineen. Puolisolle tärkeä asia on juuret.

– Meidän suku on asunut täällä

kylän väki, mutta myös naapuriky-

ainoastaan pajuvitsaa. Onko siis

kaksi ja puolisataa vuotta. Ja vielä

lien ihmiset käyvät tutuiksi.

kyseessä Vieremän oma juttu?

– Yhteistyötä tehdään ympäristö-

– Käsinkalastus on Nissilän oma

kuntien kanssa. Hyvä esimerkki

juttu, Jouni Savolainen kehaisee.

on useampi talo asuttuna. Sitkeitä ollaan, Tuula sanoo.

Mauno Ryytty työskenteli niin

on Vuolijoki, josta lähes kahden-

ikään Helsingissä, mutta alkoi

kymmenen Zetorin kolonna tulla

pikkuhiljaa tehdä etätöitä Nissi-

körötteli meidän markkinoille ja

Lempipaikka:

lästä käsin. Lopulta hän pyöritti

tietysti elävöitti sitä kovasti. Ja me

omaa ohjelmointialan yritystään

vastavuoroisesti vieraillaan

• Linnanharju, kodan seutu (Tuula)

Nissilässä viisitoista vuotta, vaikka

heidän tapahtumassa, Seppo

se välillä kysyi kekseliäisyyttä.

kertoo.

– Piti itse rakentaa paikallis-

Elokuiset Nissilän markkinat onkin

verkko ja palvelimet, että pystyi

yksi tapahtumista, jonka kyläyh-

testaamaan ja rakentamaan

distys on halunnut elvyttää. Se

ohjelmistoja. Ja jos halusi

muistuttaa pitkästä perinteestä,

koneella lukea sähköpostia, piti hypätä autoon ja ajaa lähelle mastoa, Mauno muistelee aikoja, kun nettiyhteydet toimivat miten sattuu.

Nykyään vastaavia ongelmia ei enää ole, kiitos valokuituyhteyden. Hankaluuksistakin huolimatta jokin veti Maunoa Nissilään.

”Meidän suku on asunut täällä kaksi ja puolisataa vuotta.”

• Makkolankosken silta, siellä vierailee pikkusieppo (Seppo) • Oma kotipiha (Mauno ja Jouni)

Mihin viet vieraasi: • Linnanharju, kodan seutu (Tuula) • Kovaskoski, joka on Rotimojoen kuuluisin koski (Seppo) • Hällämöharju (Mauno) • Hällämöharju ja Linnalan seutu (Jouni)

Maistuvin herkku:

– Tämä kotiseutu ja kotitalo, jossa

sillä Nissilä sai markkinaoikeudet

• Muurinpohjaletut ja voita päälle (Tuula ja Seppo)

asun.

vuonna 1776. Toinen kyläyhdis-

• Sultsinat (Mauno)

Kyläaktiivit arvelevat, että vakituisesti Nissilässä asuu noin kahdeksankymmentä ihmistä, tosin

tyksen elvyttämistä tapahtumista on hauen käsinkalastus, joka järjestetään aina vappuna.

kesällä väkimäärä liki kolminker-

– Oleellista siinä ei välttämättä

taistuu mökkiläisten ansiosta.

ole se, että kalaa otetaan, vaan se,

• Muurinpohjaletut sokerin kera (Jouni)

Tapahtuma, jota et voi missata:

että ihmiset kokoontuvat

• Nissilän markkinat (Tuula ja Mauno)

tapaamaan toisiaan, Seppo

• Käsinkalastus (Seppo)

toteaa.

• Vieremän ravit (Jouni)

lemaan ja taajamiin. Sais se olla

Tapaamisen lomassa maistuvat

Motto:

toisinkin päin, Seppo tuumaa.

makkara, munkit ja nokipannukahvi, jota Jouni kuulemma viime

• Se on järjestelyasia (Tuula)

vappuna keitti viisikymmentä

• Tästä eteenpäin (Seppo)

litraa.

• Viimeinen vartti menossa ja se on hyvää aikaa (Mauno)

– Haaste tietysti täällä on se, että porukat vanhenee, keski-ikä nousee ja nuoret lähtevät opiske-

Kylälle muuttaminen ei ole ainakaan yhteisöllisyydestä kiinni.

Nissilän ja Marttisenjärven kylät perustivat vuonna 2017 Vieremän

Mutta mitä on käsinkalastus?

Pohjoiskylät ry:n, joka järjestää

Selviää, että kun hauet nousevat

monenlaista toimintaa. Vuoden

Rotimojärvestä Rahajokea ylös ja

aikana pääsee esimerkiksi yhtei-

jäävät suvantopaikkoihin

sille hiihtoretkille, tanssimaan

lepäämään, niitä pyydystetään

iltamissa, näyttelemään ja

paljain käsin. Apuna saa käyttää

juhlimaan joulua. Samalla oman

31

• Oma apu paras apu (Jouni)

Monipaikkaisuus-pelikortit

Nyt saatavilla!

Kävely- ja pyöräteiden kehittäminen Kunnassamme on katta va kävely- ja pyörätiereitis ja turvallinen tö.

40

Skannaa ja katso www.savogrow.fi/monipaikkaisuus

Monipaikkaisuuden monet kasvot -julkaisu kokoaa yksiin kansiin kolmetoista tarinaa monipaikkaisuudesta Pohjois-Savossa.

Savogrown Monipaikkaisuus-hankkeessa on näiden tarinoiden kokoamisen lisäksi pilotoitu monipaikkaisuudesta säännöllisesti kertyvän tiedon keräämistä ja kehitetty ideoita monipaikkaisuuden kehittämiseen.

Kaikki hankkeen julkaisut löytyvät osoitteesta www.savogrow.fi/monipaikkaisuus.

Monipaikkaisuuden, etätyöskentelyn ja matkailun tiedolla johtamisen hanke Hankkeen toteutusaika: • 01.10.2021 – 31.10.2023 Rahoittaja: • Pohjois-Savon liitto / Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR) • Pohjois-Savon kehittämisrahasto • Ylä-Savon seuturaha • SavoGrown alueen kunnat • Kuopion kaupunki ja Siilinjärven kunta