MONIPAIKKAISUUS Määrittely ja viitekehys Monipaikkaisuus-hankkeen raportti, osa 1 Kehitysyhtiö SavoGrow Oy
SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO ............................................................................................................................................................... 3 2. MONIPAIKKAISUUS ................................................................................................................................................ 4 2.1 Vapaa-ajan asuminen osana monipaikkaisuutta ............................................................................................. 4 2.2 Etätyö osana monipaikkaisuutta ....................................................................................................................... 5 2.2.1 Etätyö vapaa-ajan asunnoilla ................................................................................................................. 5 3. MONIPAIKKAISUUDEN RAJAUS TÄSSÄ HANKKEESSA .................................................................................... 6 3.1 Monipaikkaisuuden määrittelyn tiivistys ............................................................................................................ 7 4. MONIPAIKKAISUUDEN VAIKUTUKSET ................................................................................................................. 7 4.1 Taloudelliset vaikutukset ...................................................................................................................................... 7 4.2 Liikkumisen hiilijalanjälki ..................................................................................................................................... 7 4.3 Sosiaalinen kestävyys ......................................................................................................................................... 8 5. SAATAVILLA OLEVAT DATALÄHTEET ....................................................................................................................... 9 6. KÄYTTÄJÄRYHMÄT JA KÄYTTÖTARPEET ................................................................................................................ 10 6.1 Käyttäjäryhmät ja käyttöoikeudet ...................................................................................................................... 10 6.2 Tiedolla johtamisen toimintamalli ...................................................................................................................... 11 6.3 Tiedolla johtamisen prosessit ............................................................................................................................. 11 6.3.1 Roolitus ...................................................................................................................................................... 11 6.3.2 Tiedon hyödyntäminen ............................................................................................................................ 12 6.3.3 Kehittäminen ............................................................................................................................................. 12 6.3.4 Koulutus ja jatkuva oppiminen ................................................................................................................ 12 7. MITTARISTO .............................................................................................................................................................. 12 8. VAATIMUSMÄÄRITTELY .......................................................................................................................................... 13 8.1 Käytetyt termit ..................................................................................................................................................... 14 8.2 Tiedolla johtamisen työkalut ............................................................................................................................. 14 8.3 Järjestelmäarkkitehtuurin vaatimukset .............................................................................................................. 15 8.3.1 Yleiset vaatimukset ................................................................................................................................... 15 8.3.2 Tiedon hankinta ja integraatio ................................................................................................................ 16 8.3.3 Tiedon tallennus ja käsittely .................................................................................................................... 16 8.3.4 Tiedon visualisointi ................................................................................................................................... 16 9. TIEDON HYÖDYNTÄMISKOHTEET ....................................................................................................................... 17 10. YHTEENVETO ......................................................................................................................................................... 18 LÄHTEET ......................................................................................................................................................................... 19 MUUTA KIRJALLISUUTTA ............................................................................................................................................. 21
1. JOHDANTO
M
onipaikkaisuus koskettaa suomalaisten arkea ja vapaa-aikaa nykyään kasvavissa määrin asumisen, työnteon, liikkumisen ja sosiaalisen elämän eri tasoilla. Ilmiön kasvusta johtuva liikkuvuuden ja palvelukysynnän kohdistuminen aiempaa laajemmalle ja vaihtelevammalle alueelle herättää yhä enemmän huomiota kunta- ja valtiotasolla, sillä väestön liikkuvuuden muutokset edellyttävät reagointia myös aluekehitystoimissa. Tutkimusten mukaan laajaa monipaikkaisuuden ilmiötä on kuitenkin haastavaa määritellä (Weichart, 2015) eikä ilmiöstä ole olemassa tilastoja (Lehtonen & Vihinen, 2020), minkä vuoksi ilmiön yhteiskunnallisten vaikutusten laajuutta valtio- alue- ja kuntatasolla ei olla pystytty todentamaan. Samalla on kuitenkin tiedostettu, että kuntatason strategista päätöksentekoa ja monipaikkaisuutta voitaisiin edistää tehokkaammin kokonaisvaltaista ymmärrystä ja tietoa lisäämällä. (Hiltunen ym., 2007.) Monipaikkaisuuden, etätyön ja matkailun tiedolla johtamisen hankkeen tavoitteena Pohjois-Savossa on viedä eteenpäin ja selvittää tiedon keräämisen keinoja monipaikkaisuudesta ja etätyöstä monipaikkaisuuden osana, kokeilla tiedon yhdistämistä perinteiseen matkailutietoon ja pilotoida tiedon visualisointia digitaalisella alustalla. Erityispainotuksena on liikkumisen merkitys sekä siitä syntyvä hiilijalanjälki. Lisäksi kartoitetaan sosiaalisen kestävyyden mittaamismahdollisuuksia. Tavoitteena on saada reaaliaikaista, tarkempaa ja laajempaa tietoa aihepiireistä alueellisen ja kuntatason tiedolla johtamisen tueksi. Hanketta rahoittavat Pohjois-Savon liitto / Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR), Pohjois-Savon kehittämisrahasto, SavoGrown alueen kunnat, Ylä-Savon seudun kunnat, Kuopion kaupunki ja Siilinjärven kunta. Hanke alkoi määrittelyvaiheella, jossa koottiin monipaikkaisuuden teoreettinen viitekehys aiemman akateemisen tutkimuksen ja asiantuntijaselvitysten pohjalta kokonaisuuden ja ilmiön tutkimustaustan hahmottamiseksi. Eri alojen asiantuntijoiden muodostaman asiantuntijaryhmän avulla tarkennettiin monipaikkaisuuden määrittelyä hankkeen näkökulmasta. Kolmessa työpajassa käsiteltiin monipaikkaisuuden määrittelyä, kerättävän tiedon hyödyntämismahdollisuuksia sekä luotavaa monipaikkaisuuden mittaristoa. Työpajoissa aihioita työstettiin Pohjois-Savon kuntien ja asiantuntijaorganisaatioiden (Pohjois-Savon liitto, Savon yrittäjät, Kuopion alueen kauppakamari) edustajien kanssa monipaikkaisuuden mittaamisen tämänhetkisten tarpeiden sekä tulevaisuuden kuntatason hyötyjen näkökulmista. Työpajatyöskentelyssä ilmenneiden tietotarpeiden pohjalta koottiin monipaikkaisuuden mittaristo (luku 7) lähtökohdaksi digitaaliselle tietoalustalle, jota pilotoidaan hankkeen seuraavissa vaiheissa. Määrittelyvaiheen lopputuotoksena on tämä loppuraportti, jossa esitetään määrittelyvaiheen tulokset ja asetetaan vaatimukset hankkeen seuraavan vaiheen digitaalisen tietoalustan kehittämiselle. Raportti etenee seuraavasti: määrittelyluvussa pohjustetaan monipaikkaisuutta ilmiönä ja etätyötä yhtenä monipaikkaisuuden ilmentymänä. Ilmiön tarkastelussa hyödynnetään aiempaa kirjallisuutta aiheesta sekä tutkimuskentältä että erilaisten selvitysten pohjalta. Seuraavaksi tehdään hankkeen näkökulmasta oleelliset rajaukset monipaikkaisuuden määrittelyyn ja luodaan hankkeen oma määrittely osoittamaan tarkastelun pääkohdat. Sitten käsitellään monipaikkaisuuden kestävyyskysymyksiä ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden näkökulmista. Selvitetään monipaikkaisuuden mittaamismahdollisuuksia ja esitellään mittarit, jotka rakennettiin tutkimuskirjallisuuden, kuntien tietotarpeiden ja saatavilla olevien data-aineistojen pohjalta. Lopuksi asetetaan vaatimusmäärittely tiedolla johtamisen avuksi luotavalle tietoalustalle ja käsitellään tiedon hyödyntämiskohteita kuntatasolla.
MONIPAIKKAISUUS – Määrittely ja viitekehys
2. MONIPAIKKAISUUS Monipaikkaisuus on ilmiönä laaja kattokäsite, joka rakentuu useasta myöskin laajasta alailmiöstä, kuten esimerkiksi etätyö, liikkuva työ, matkailu, vapaa-ajan asuminen, työperäinen asuminen tai monipaikkaiset perheet. Tämän laajan ilmiön ymmärtämiseksi määrittelyvaiheen alussa tehtiin kirjallisuuskatsaus aiempaan tutkimukseen monipaikkaisuudesta. Katsauksessa kerättiin tarkempaan tarkasteluun kotimaisia artikkeleita (14 kpl), kansainvälisiä artikkeleita (30 kpl) sekä kotimaisia asiantuntijaselvityksiä (7 kpl). Tutkimuskirjallisuudessa monipaikkaisuutta on tutkittu eri näkökulmista. Suomessa on keskitytty vapaa-ajan asumisen tutkimiseen yhtenä monipaikkaisuuden muotona (ks. esim. Pitkänen & Strandell, 2018), kun taas kansainvälisissä artikkeleissa painotus on ollut työperäisessä monipaikkaisessa asumisessa sekä liikkuvassa työssä (ks. esim. Garde, 2021; Goldmacher, 2008; Gorman-Murray & Bissell, 2018; Hislop & Axtell, 2009; Reuschke, 2010). Kotimaiset asiantuntijaselvitykset käsittelevät monipaikkaisuutta ilmiönä, sen vaikutuksia päätöksentekoon kuntaja valtiotasolla, monipaikkaista työtä sekä kestävyysnäkökulmia (ks. esim. Alasalmi ym., 2020; Haukkala, 2011; Kuisma & Sauri, 2021; Rannanpää ym., 2022; Valtiovarainministeriö, 2018). Monipaikkaisuus on yleistynyt Suomessa lähivuosikymmeninä tieto- ja viestintäteknologian kehityksen, yleisen vaurastumisen, vapaa-ajan asumisen suosion kasvun, työn ja perhe-elämän muutosten sekä vapaa-ajan lisääntymisen johdosta. (Hilti, 2016; Kuisma & Sauri, 2021; Pitkänen & Strandell, 2018; Schier ym. 2015.) Viimeaikainen koronaepidemia on myös lisännyt monipaikkaisuutta, eikä kasvulle toistaiseksi ole näkyvissä hidastumista. Tässä hankkeessa keskitymme monipaikkaisuuden ilmiöstä vapaa-ajan asumiseen sekä etätyöhön. Vapaa-ajan asuminen ja etätyö mahdollistavat pitkäaikaisen ja vapaaehtoisen oleskelun kotikunnan ulkopuolella, millä on eniten merkitystä alueellisesti esimerkiksi palvelukysyntään. Pitkäaikainen oleskelu tekee vapaa-ajan asukkaista myös vapaa-ajan asuntojen sijaintikunnan kausiväestöä, jolloin he tuovat pitkäaikaisempia vaikutuksia alueelle. Lisää hankkeen tekemistä rajauksista luvussa 3.
2.1 Vapaa-ajan asuminen osana monipaikkaisuutta Monipaikkainen asuminen edellyttää ainakin yhtä paikkaan sitovaa tekijää, kuten kiinteistö, työ, perhe tai vapaa-aika, kussakin paikassa (Lehtonen, Muilu & Vihinen, 2019). Suomessa perinteisen yksipaikkaisen asumisjärjestelyn mukaan asukkaan kunnallisverot ja palvelut on sidottu yhteen viralliseen ja vakituiseen asuinkuntaan. Kuitenkin nykyään ihmiset viettävät yhä enemmän arkea ja vapaa-aikaa useissa eri paikoissa. (Hilti, 2016; Lehtonen & Vihinen, 2020; Pitkänen ym., 2020). Kaupungeissa monipaikkainen asuminen liittyy useimmiten työn, opiskelun, perhe-elämän ja parisuhteen järjestelyihin, kun taas maaseudulla ilmiö keskittyy erityisesti vapaa-aikaan ja kausityöhön liittyvään monipaikkaiseen asumiseen (Pitkänen & Strandell, 2018). Hankkeessa keskitytään juuri tällaiseen vapaa-ajan asumiseen monipaikkaisuuden muotona. Vapaa-ajan asuminen joko omalla, perheen tai vuokratulla asunnolla vakituisen ja jokapäiväisen elinpiirin ulkopuolella on olennainen osa sekä monipaikkaisuutta että suomalaista kulttuuria (Hiltunen, Pitkänen, Vepsäläinen & Suvantola, 2007). Vapaa-ajan asukkaat ovat merkittävä enemmistö monipaikkaisissa asukasryhmissä (Pitkänen & Strandell, 2018). Vuoden 2021 Mökkibarometrin tulosten mukaan vapaa-ajan asunnolla vietetään yhä enemmän aikaa: vapaa-ajan asuntojen käyttövuorokaudet ovat kasvaneet viimeisessä viidessä vuodessa 79:stä 103:en, osaltaan korona-ajan takia (Voutilainen, Korhonen, Ovaska & Vihinen, 2021). Vapaa-ajan asukkaiden virta liikkuu monesti juuri kaupungeista maaseudulle, josta haetaan vastapainoa kaupungin tiheälle asumiselle ja vilkkaudelle. 90 % vapaa-ajan asunnoista sijaitsee maaseutumaisilla alueilla ja lähes kaikki uudet vapaa-ajan asunnot rakennetaan maaseudulle. Monesti harvaan asuttujen ja suosittujen mökkipaikkakuntien asukasluku moninkertaistuu kausiasukkaiden myötä, mikä johtaa suureenkin palvelukysynnän kausittaiseen vaihteluun. Tämä on yksi tunnistettu haaste kuntatasolla; kuinka vaihtelevaan kysyntään pystytään vastaamaan käytössä olevilla resursseilla? Perinteisen yksipaikkaisen asumisen yhteiskuntarakenteen vuoksi vapaa-ajan asukkailta ei kerätä kuntaveroa, mikä auttaisi palvelujen ylläpidossa. Tämä tuottaa vapaa-ajan asukkaiden näkökulmasta haasteita monien palvelujen, kuten sote-palvelujen, käyttämiseen mökkipaikkakunnalla. Vapaa-ajan asukkailla ei myöskään ole äänioikeutta, jolla he voisivat osallistua mökkipaikkakunnan poliittiseen päätöksentekoon. Tämä ihmisten kaksinapainen oleskelu tuottaa vapaa-ajan asunnon sijaintikunnalle siis sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia. Positiivista on vapaa-ajan asukkaiden mukanaan tuoma tulovaikutus. Usein pienten paikkakun4
MONIPAIKKAISUUS – Määrittely ja viitekehys
tien palvelutarjonta olisi selkeästi pienempää ilman monipaikkaisia vapaa-ajan asukkaita. Toisaalta monipaikkaiset aiheuttavat myös paikkakunnan palveluihin painetta ilman että kunta saa monipaikkaisilta verotuloja. Tämän yhtälön molemmat osa-alueet on hyvä tuntea, jotta voidaan tehdä ilmiöön liittyen oikeita johtopäätöksiä. Hankkeen alkuvaiheessa on jo tunnistettu vapaa-ajan asumisen ja matkailun suhde. Vapaa-ajan asuminen sisällytetään usein osaksi matkailua, sillä myös vapaa-ajan asunnoille liikutaan oman tavanomaisen elinpiirin ulkopuolelle (Girard & Gartner, 1993). Vapaa-ajan asukkaat asettuvat rooliltaan johonkin matkailijan ja paikallisen asukkaan välimaastoon (Pitkänen & Strandell, 2018), sillä he ovat sitoutuneempia toiseen paikkakuntaan kuin matkailijat mutta eivät kuitenkaan virallisia alueen asukkaita. Siten tässä hankkeessa tarkastellessamme vapaa-ajan asumista tulemme tarkastelleeksi myös matkailutoimintaa. Se onkin yksi taustatekijä, miksi hankkeessa kokeillaan matkailun analysointia varten rakennettujen analytiikkatyökalujen käyttöä ja sopivuutta.
2.2 Etätyö osana monipaikkaisuutta Etätyö yhtenä monipaikkaisuuden ilmentymänä tarkoittaa ensisijaisen työpaikan ulkopuolella tehtyä ansiotyötä (Valtiovarainministeriö, 2018). Etätöitä voidaan tehdä säännöllisesti tai satunnaisesti esimerkiksi kotona, vapaa-ajan asunnolla, kahvilassa, matkustaessa, yhteiskäyttötilassa tai työnantajan järjestämissä tiloissa, joissa on tarvittavat tilat ja tietoliikenneyhteydet työskentelyä varten (Di Marino, Lilius & Lapintie, 2018). Etätyö mahdollistaa ajallisesti joustavan paikkariippumattoman työn tekemisen siellä, missä työntekijä itse haluaa (Keski-Suomen ELY, 2021; Kuisma & Sauri, 2021). Etätyö on toimiva vaihtoehto pääasiassa tieto- tai asiantuntijatyötä tekeville ja tietotekniikkaa pääosin työssään käyttäville, koska kaikkea työtä ei ole mahdollista tehdä työpaikan ulkopuolella (Haddon & Brynin, 2005; Lilischkis, 2006). On kuitenkin huomattava, että kaikki etätyö ei suinkaan ole monipaikkaista. Tietotyön lisäksi myös suorittavaa työtä voidaan tehdä monipaikkaisesti. Maatalous-, rakennusala- ja liikennetyöntekijät muodostavatkin suurimman osan liikkuvasta työvoimasta liikkuessaan paikkakunnalta toiselle joko työn vaihtaessa paikkaa tai työn tapahtuessa liikennevälineissä (Ojala & Pyöriä, 2017). Nämä liikkuvat työntekijät rajataan hankkeen tarkastelun ulkopuolelle, sillä keskitymme mittaamaan etätyötä, jossa liikutaan vapaaehtoisesti kotipaikkakunnan ulkopuolelle toiselle paikkakunnalle tekemään etätyötä. Toisaalta myös etätyön toteuttaminen säännöllisesti samassa paikassa on olennaista hankkeen rajauksen kannalta, jolloin satunnaisesti esimerkiksi matkailukohteeseen etätöihin meneminen jää pois tarkastelusta ja keskitymme erityisesti etätyöhön, jota tehdään vapaa-ajan asunnoilta käsin.
2.2.1 Etätyö vapaa-ajan asunnoilla Etätyöskentely vapaa-ajan asunnoilla on tutkimuksissa tunnistettu yhdeksi vapaa-ajan asumisen motiiviksi tai toiminnaksi (Hiltunen, 2004; Hiltunen, 2007; Mökkibarometri 2021; Pitkänen & Strandell, 2018). Etätyöskentely voi lisätä monipaikkaisuutta, kun työnteon paikkaa on mahdollista vaihtaa muiden arjen ja vapaa-ajan tarpeiden mukaan. Suomalaisten halukkuus etätyöskentelyyn mökeillä on tuoreimman Mökkibarometrin (2021) mukaan kasvanut merkittävästi erityisesti koronaepidemian aikana. 43 prosenttia vapaa-ajan asukkaista, joiden työ mahdollistaa etätyöskentelyn, tekee etätöitä vapaa-ajan asunnolta käsin. Vastaava osuus Mökkibarometrissa 2016 oli 7 vain prosenttia. Etätyötä vapaa-ajan asunnolta tehneistä kaksi kolmasosaa oli halukkaita ja lisäksi neljäsosa mahdollisesti halukkaita lisäämään etätöitä sieltä käsin. (Voutilainen ym., 2021.) Etätöiden tekeminen ja työssäkäynti vapaa-ajan asunnolta ovat keinoja pidentää oleskeluaikaa vapaa-ajan asunnolla, joten ne lisäävät monipaikkaista asumista erityisesti maaseudulla. Tässä hankkeessa etätyö on tunnistettu monipaikkaisuuden alailmiöksi, mutta sitä on mahdollista käsitellä ja tarkastella myös erillisenä ilmiönä. Tämä näkyy esimerkiksi kerättävässä tiedossa, jossa etätyöhön liittyvää tietoa on hyvä pystyä käsittelemään erikseen. Kunnilla on mahdollista kasvattaa etätyöskentelijöiden määrää alueellaan lisäämällä ja markkinoimalla heille kohdistettuja palveluja, minkä vuoksi on oleellista pystyä kartoittamaan etätyöskentelijöiden määrää ja tarpeita kunnassa.
5
MONIPAIKKAISUUS – Määrittely ja viitekehys
3. MONIPAIKKAISUUDEN RAJAUS TÄSSÄ HANKKEESSA Kuten jo tuoreessa “Monipaikkaisuus – nykytila, tulevaisuus ja kestävyys” -selvityksessä (2022) ilmenee, monipaikkaisuuden monimuotoisuus ilmiönä edellyttää, että tarkasteluun on otettava pienempi osuus ilmiöstä, jotta sitä voidaan hallitusti mitata. Hankkeessa ensisijaisen tarkastelun kohteena on monipaikkaisen asumisen piiristä vapaa-ajan asuminen ja monipaikkaisen työn piiristä etätyö. Ilmiötä tarkastellaan myös kestävyyden näkökulmasta matkailun kestävän kehityksen mittareiden avulla ja liikkumisen hiilijalanjälkeä selvittämällä. Kuviossa 1 esitetyt ehdot rajaavat nyt käsittelyssä olevassa hankkeessa monipaikkaisuutta ilmiönä:
Kuvio 1. Monipaikkaisuuden rajaus hankkeessa. Määrittelyyn tehtyjen rajausten taustalla ovat kartoitetut tietotarpeet sekä ilmiön tämänhetkiset mittaamismahdollisuudet. Seuraavaksi tehtyjä rajauksia käsitellään laajemmin. Monipaikkaisuus on luonteeltaan vapaaehtoista. Vapaaehtoista monipaikkaisuutta ovat esimerkiksi etätyön tekeminen ja vapaa-ajan asuminen oman elinpiirin ulkopuolella. Hankkeessa elinpiirillä ymmärretään yksinkertaistamisen vuoksi se kunta, johon maksetaan kunnallisverot. Vapaaehtoisuuteen rajaaminen sulkee pois monipaikkaisen liikkumisen esimerkiksi työn, opiskelun tai perheen perässä. Hankkeen osalta etätyöskentelijöinä huomioidaan vapaaehtoisesti kotikunnan ulkopuolelle liikkuvat, jotka tekevät toisessa kunnassa oleskellessaan etätöitä. Monipaikkaisuuden rajaaminen vapaaehtoiseen liikkumiseen mahdollistaa monipaikkaiseen liikkumiseen vaikuttamisen ja motivoinnin kuntatasolla. Monipaikkaisuus on luonteeltaan säännöllistä, ja oleskelu on kestoltaan vähintään yhden (1) yön. Monipaikkaisuuden yksi määre on, että se on säännöllistä kohdistuen toistuvasti samoihin paikkoihin (ks. esim. Hilti, 2016). Kirjallisuudessa kotipaikkakunnalta pois kuljetun matkan pituutta tai oleskelun kestoa ei ole määritelty monipaikkaisuuden ilmiön monimuotoisuuden vuoksi. Kun monipaikkaisuus on säännöllistä ja kestää vähintään yhden yön, kyseessä on silloin pitkäaikaisempi elämisjärjestely kahden tai useamman merkityksellisen paikan välillä, mikä erottaa sen ilmiönä esimerkiksi tavallisesta matkailusta. Monipaikkaisuutta on liikkuminen kotikunnan ulkopuolella sijaitseviin paikkoihin. Koska hankkeessa halutaan tarkastella monipaikkaisuuden tuomia vaikutuksia kuntatasolla, kuntarajat otetaan huomioon määrittelyssä. Kuntatason intressinä on kunnan ulkopuolelta tulevat monipaikkaiset, jotka eivät maksa kuntaan kunnallisveroa. Hankkeen pilottivaiheessa emme siis ota huomioon kuntien sisällä tapahtuvaa monipaikkaisuutta, koska kotikuntansa sisällä liikkuessaan ihminen käyttää palveluja siinä kunnassa, johon maksaa kunnallisveroa. Tarkoituksena on tarkastella, mitä vaikutuksia monipaikkaiset tuovat toiseen kuntaan liikkuessaan pitkäaikaisesti kotikuntansa ulkopuolelle. 6
MONIPAIKKAISUUS – Määrittely ja viitekehys
Monipaikkaisuuden paikkana on vapaa-ajan asunto Aiemmin esitetyistä rajauksista hankkeen tiedon keräämiselle syntyy selkeä kehys. Kehyksen sisällä vapaa-ajan asuminen on yksi iso ja tunnistettava aihio, joka täyttää kaikki rajausehdot. Vapaa-ajan asunnoilla vietetään pitkiäkin aikoja ja ne toimivat kasvavassa määrin toiminnallisina ympäristöinä elämän arjen useissa järjestelyissä. Vapaa-ajan asuminen on myös toimintaa, mihin kunnilla on mahdollisuuksia ja intressejä vaikuttaa, jolloin se on luonnollinen osa hankkeen tutkimusasetelman rajausta. Vapaa-ajan asunnoilla oleskelusta tarkastellaan hankkeessa vapaa-ajan viettoa sekä etätyötä.
3.1 Monipaikkaisuuden määrittelyn tiivistys Tiivistäen hankkeen rajaus monipaikkaisuuden määrittelystä:
Monipaikkaisuutta on vapaaehtoinen ja säännöllinen liikkuminen kotipaikkakunnan (jossa asuu vakituisesti ja maksaa sinne kunnallisverot) ulkopuolelle toisessa kunnassa sijaitsevalle vapaa-ajan asunnolle oleskelemaan vähintään yhdeksi (1) yöksi vapaa-ajan vieton tai etätyön vuoksi.
4. MONIPAIKKAISUUDEN VAIKUTUKSET Hankkeessa tiedonkeruun johtoajatuksena on kerätä tietoa monipaikkaisuuden vaikutuksista strategisen päätöksenteon perustaksi. Vaikutukset voidaan ryhmitellä monin eri tavoin, mutta hankkeen tarkasteltavana oleva pääjako koostuu kolmesta osa-alueesta: • taloudelliset vaikutukset • ekologiset vaikutukset • sosiaaliset vaikutukset Lisäksi näitä kaikkia vaikutusten osa-alueita selittävät ja rikastavat erilaiset demografiset tiedot.
4.1 Taloudelliset vaikutukset Monipaikkaisuuden aluetaloudelliset vaikutukset ovat yksinkertaisempaa tunnistaa kuntien kulujen osalta, mutta monipaikkaisuuden tulovaikutusten tunnistamiselle ei ole aiemmin ollut olemassa olevaa ratkaisua. Mökkibarometri mittaa kotitalouksien rahankäyttöä vapaa-ajan asunnoilla (Voutilainen ym., 2021). Useimmiten tulovaikutuksista mahdollisesti tehdyt arviot eivät kuitenkaan ota huomioon esimerkiksi kausivaihteluita tai kykene vertailemaan eri asukasryhmien rahankäyttöä esimerkiksi demografisten tietojen tai motiivien perusteella. Monipaikkaisuuteen liittyvässä tutkimuskirjallisuudessa tulee selkeästi esille, että monipaikkaisuuteen usein liittyvä pitkäaikainen oleskelu luo omia taloudellisia vaikutuksia esimerkiksi harvaan asuttujen kuntien palvelujen, infrastruktuurin ja ylläpidon kehitystarpeisiin (ks. Alasalmi ym., 2020; Lehtonen ym., 2019). Monipaikkaisuuden taloudellisten vaikutusten hallinnan haasteeksi muodostuvat monipaikkaisuuden tuottamat alueelliset kustannukset ja niiden kattaminen mahdollisimman kustannustehokkaasti (Kuisma & Sauri, 2021). Yksipaikkaisen asumisen tilastoinnin vuoksi kausiväestöltä ei saada verotuloja palvelujen ylläpitoon ja kehittämiseen, jolloin paikalliset joutuvat lisäkulujen maksumiehiksi. Tämän ongelman ratkaisemiseksi on selvitetty kaksoiskuntalaisuuden mahdollisuutta (Kuisma ja Sauri, 2021; Lehtonen, Muilu & Vihinen, 2019; Valtiovarainministeriö, 2018). Monipaikkaiset asukkaat kuitenkin tuovat myös tuloja paikalliselle elinkeinoelämälle ja kuntataloudelle käyttäessään palveluja, nostavat kiinteistöjen arvoa sekä auttavat paikallisen infrastruktuurin ja palvelujen ylläpidossa (Pitkänen & Strandell, 2018). Tämän hankkeen tavoitteena on etsiä ja kokeilla keinoja, joilla monipaikkaisuuden aluetaloudellisia vaikutuksia pystyttäisiin skannaamaan jatkuvatoimisesti ja tarkasti sekä kunta- että maakuntatasolla.
4.2 Liikkumisen hiilijalanjälki Monipaikkaisuus lisää ihmisten liikkumista ja oleskelua eri paikoissa, millä on ymmärrettävästi vaikutuksia ekologisen kuormituksen tasoon. Monipaikkaisuuden yleistyessä ekologisen kestävyyden haasteeksi muodostuu liikkumisen ja asumisen hiilijalanjäljen sekä vapaa-ajan asuntojen ympäristökuormituksen kasvu (Haukkala, 2011).
7
MONIPAIKKAISUUS – Määrittely ja viitekehys
Vapaa-ajan asuminen on yksi eniten ympäristövaikutuksia tuottava monipaikkaisuuden muoto työperäisen liikkumisen ohella (Rannanpää ym., 2022). Monipaikkaisuuden ekologista kestävyyttä on tutkittu pääasiassa vapaa-ajan asumisen aiheuttamien ympäristövaikutusten kautta (ks. esim. Adamiak, Hall, Hiltunen & Pitkänen, 2016; Dijst, Lanzendorf, Barendregt & Smit, 2004; Hiltunen, 2008; Hiltunen, Pitkänen & Halseth, 2015; Naess ym. 2019; Strandell & Hall, 2015; Xue, Næss, Stefansdottir, Steffansen & Richardson, 2020). Erilaisia hiilijalanjälkilaskureita on kehitetty ja kehitteillä liittyen asumisen itsessään aiheuttamaan ympäristökuormaan asuinkiinteistön elinkaaren eri vaiheissa. Vapaa-ajan asumisen vaikutukset maankäyttöön, rantarakentamiseen, energian käyttöön, jätehuoltoon, vesistöjen kuormitukseen sekä teiden rakentamiseen ja ylläpitoon painottuvat pääosin harvaan asutulle maaseudulle (Hiltunen ym., 2007). Hiilijalanjäljen mittaamisessa on kuitenkin merkittävä puute liikkumisen tuottaman hiilijalanjäljen laskennassa. Adamiak ym. (2016) tutkimuksen mukaan vapaa-ajan asukkaat tuottavat 495,9 kg hiilidioksidipäästöjä kotitaloutta kohden vuodessa pelkästään matkustamalla vapaa-ajan asunnolle. Toistaiseksi on pystytty vain karkeasti arvioimaan liikkumisen, eri liikkumistapojen sekä liikkumisen aktiivisuustason ja toistuvuuden tuottamaa hiilipäästöä. Vapaa-ajan asumiseen liittyvä liikkuminen voidaan jakaa kahteen ryhmään: • liikkuminen kodin ja vapaa-ajan asunnon välillä • liikkuminen vapaa-ajan asunnon ympäristössä Molempien liikkumistarpeiden tutkiminen on tärkeää ja niitä kannattaa käsitellä erikseen. Jos monipaikkaisuuteen liittyvän liikkumisen hiilijalanjälkeä halutaan lähteä vähentämään, voidaan tarvita erilaisia vaikuttamistapoja, joilla liikkumista saataisiin vähennettyä. Esimerkiksi kodin ja vapaa-ajan asunnon välisen “pitkän” siirtymän aiheuttamaa ympäristökuormaa voidaan vähentää vaikkapa liikkumismuotoihin vaikuttamalla tai motivoimalla monipaikkaisia pidempiin viipymiin ja sen myötä harvempaan matkustamisen tarpeeseen. Paikallisesti taas voidaan miettiä, miten palveluita voidaan keskittää tai tuoda liki liikkumisen määrän tarpeen pienentämiseksi. Tai vastaavasti voidaan tarjota ekologisia liikkumismuotoja, kuten kimppakyytejä. Etätyömahdollisuudet voivat vähentää monipaikkaisuuden hiilijalanjälkeä, kun ei ole tarvetta liikkua tai asua usealla paikkakunnalla työn perässä, vaan työn voi tehdä vapaa-ajan asunnolta käsin (Pitkänen ym., 2020). Jatkuva matkustaminen eri paikkakuntien välillä voi vähentyä, vaikka samanaikaisesti liikkuminen vapaa-ajan asutusalueen sisällä voi kasvaa (Hiltunen ym., 2007). Hankkeessa keskitytään vapaa-asunnoille suuntautuvan liikkumisen hiilijalanjäljen mittaamiseen. Tarkoituksena on laskea vakituisen asunnon ja vapaa-ajan asunnon välillä kuljettavien matkojen tuottama hiilijalanjälki, jolloin voidaan havainnollistaa monipaikkaisesta liikkumisesta aiheutuvaa päästökuormitusta. Samalla tarkastellaan, minne päin Suomea liikkuminen suuntautuu ja millä kulkuvälineillä. Kirjallisuuden mukaan vapaa-ajan asunnoille matkustetaan pääasiassa autoilla (Dijst ym., 2004; Hiltunen, 2007; Naess ym. 2019; Xue ym., 2020).
4.3 Sosiaalinen kestävyys Sosiaalisesti kestävän aluekehityksen periaatteena on paikallisten asukkaiden osallistaminen heitä koskevaan alueelliseen päätöksentekoon ja kehittämiseen (Tuulentie & Mettiäinen, 2007) sekä heidän hyvinvointinsa lisääminen (Jokinen & Sippola, 2007). Hanke lisää tähän mukaan myös monipaikkaisten eli tässä tapauksessa vapaa-ajan asukkaiden näkökulman, koska vapaa-ajan asukkaat ovat alueen kausiväestöä, jonka näkemykset paikkakunnasta tulee yhtä lailla ottaa huomioon aluesuunnittelussa, -kehittämisessä ja -markkinoinnissa. Sosiaalisen kestävyyden kannalta hanke siis tarkastelee, millaisia sosiaalisia vaikutuksia monipaikkaisuus tuottaa Pohjois-Savon kuntiin sekä paikallisten että monipaikkaisten (vapaa-ajan asukkaiden) näkökulmasta. Vapaa-ajan asumisen ja monipaikkaisuuden tuomia vaikutuksia voidaan tarkastella sekä yksilö- että yhteisötasolla. Hankkeessa painotamme erityisesti yhteisönäkökulmaa ja vapaa-ajan asukkaiden roolia osana mökkipaikkakuntien yhteisöä. Tutkimusten mukaan vapaa-ajan asukkaat voivat tuoda lukuisia sosiaalisia hyötyjä mökkipaikkakunnalle. He elävöittävät paikallisyhteisöä ja tuovat sosiaalista pääomaa (Hiltunen ym., 2007; Pitkänen & Strandell, 2018). Vapaa-ajan asuminen voi myös kasvattaa kunnan työllisyyttä vapaa-ajan asuntojen rakentamisen ja ylläpidon sekä palvelujen kysynnän lisääntymisen vaatiessa lisätyövoimaa (Hiltunen, Pitkänen, Vepsäläinen & Hall, 2016). Vapaa-ajan asumisen kasvu saattaa myös parantaa alueen palvelutarjontaa ja liikenneyhteyksiä (Jokinen & Sippola, 2007). Lisäksi vapaa-ajan asuminen erityisesti maaseudulla tasoittaa väestön vähenemistä ja lisää kaupungin ja maaseudun välistä vuorovaikutusta (Hiltunen ym., 2007).
8
MONIPAIKKAISUUS – Määrittely ja viitekehys
Tutkimukset ovat tunnistaneet myös mahdollisia sosiaalisia haasteita, joita vapaa-ajan asuminen voi tuottaa paikkakunnalle. Paikallisten näkemykset vapaa-ajan asumisesta ja sen vaikutuksista kotipaikkakunnan kehitykseen voivat olla joko positiivisia, negatiivisia tai neutraaleja. Negatiivisten kokemusten kasautuminen ja erilaiset intressiristiriidat voivat ajan saatossa luoda konfliktitilanteita paikallisten ja vapaa-ajan asukkaiden keskuuteen. (Kaltenborn, Andersen, Nellemann, Bjerke & Thrane, 2008; Rinne, Paloniemi, Tuulentie & Kietäväinen, 2014.) Myös vapaa-ajan asukkaiden osuuden kasvaminen merkittävämmäksi alueen väestössä voi häiritä paikallista elämää ja kulttuuria sekä johtaa alueellisiin valtasuhteiden- ja rakenteiden muutoksiin (Hiltunen ym., 2016). Paikallisten näkökulmasta hankkeen piirissä selvitetään paikallisten näkemyksiä kotipaikkakunnastaan tyytyväisyyttä mittaamalla. Paikallisilta kootaan näkemyksiä mm. paikkakunnan palveluista, vaikuttamisesta ja yhteisöstä. Lisäksi selvitetään asenteita vapaa-ajan asumista ja sen tuomia paikallisia muutoksia kohtaan. Tarkoituksena on tunnistaa sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia, joita paikalliset kokevat monipaikkaisuudesta aiheutuvan heidän kotipaikkakunnalleen Pohjois-Savon alueella. Monipaikkaisten näkökulmasta hankkeen piirissä selvitetään monipaikkaisten näkemyksiä paikkakunnasta mökkipaikkakuntana. Tarkastelemalla tyytyväisyyttä mm. palveluihin, vaikuttamismahdollisuuksiin ja paikallisyhteisöön kuulumiseen voidaan tarjota uutta näkökulmaa aluekehitykseen ja -suunnitteluun. Selvitetään myös paikallisten ja monipaikkaisten välistä vuorovaikutusta sekä kuulumista samaan yhteisöön. Osa yhteisöön kuulumista on myös sitoutuminen paikkakuntaan, siihen yhdistettävät merkitykset ja arvot, jotka ovat subjektiivisia kokemuksia. Hankkeen intressinä on selvittää, miten vapaa-ajan asukkaat ovat sitoutuneet mökkipaikkakuntaan ja mitä asioita he pitävät itselleen tärkeinä alueella. Yhtenä hankkeen tarkastelukohtana on vapaa-ajan asukkaiden vaikuttamis- ja osallistumismahdollisuudet kunnan ja paikallisyhteisön toimintaan. Vapaa-ajan asukkaiden ottaminen mukaan paikallisyhteisön toimintoihin voi tuoda mukanaan arvokasta tietotaitoa, kontakteja ja uusia ideoita paikallisyhteisöön (Rinne, Paloniemi, Tuulentie & Kietäväinen, 2014). Mökkibarometrin 2021 mukaan vapaa-ajan asukkaat eivät osallistu aktiivisesti paikallisyhteisön toimintaan, eikä oman mökkipaikkakunnan vaikuttamismahdollisuuksista olla kovin tietoisia (Voutilainen ym., 2021). Koska hankkeen tarkastelun kohteena olevat ulkopaikkakuntalaiset vapaa-ajan asukkaat eivät maksa veroja paikkakunnalle, he eivät ole myöskään äänioikeutettuja alueella, eivätkä siten pääse osallistumaan poliittiseen päätöksentekoon. Joissakin kunnissa on kuitenkin perustettu mökkiläistoimikuntia, joiden kautta vapaa-ajan asukkaat saavat äänensä kuuluviin heitä koskevissa kunnan kehittämisasioissa. Hanketta kiinnostaa selvittää, millaisia vaikuttamismahdollisuuksia vapaa-ajan asukkaille tarjotaan, ovatko he tietoisia niistä ja onko heillä ylipäänsä kiinnostusta osallistua vaikuttamiseen. Monipaikkaisuuden sosiaalisten vaikutusten arviointi on oleellinen osa aluekehitystä ja sen hyväksyttävyyttä, koska kehitystä tehdään alueen väestöä varten. Sosiaaliselle kestävyydelle ei kuitenkaan olla vielä yleisesti löydetty määrällisiä tai tilastollisia mittareita, jolloin sen laajempi arviointi on haasteellista (Rannanpää ym., 2022). Sosiaalista kestävyyttä on yleisemmin mitattu laadullisella tutkimusotteella, joka ei tuota laajaa kokonaiskuvaa ilmiöstä, vaikka tuokin tärkeitä ilmiön laadullisia piirteitä eri tavalla esiin kuin mihin määrällinen tutkimus pystyy. Tässä hankkeessa pilotoidaan monipaikkaisuuden sosiaaliselle kestävyydelle mahdollisia määrällisiä mittareita eli testataan, miten monipaikkaisen vapaa-ajan asumisen sosiaalisia vaikutuksia on mahdollista analysoida reaaliaikaisella analytiikalla.
5. SAATAVILLA OLEVAT DATALÄHTEET Ajantasainen tieto monipaikkaisuudesta ilmiönä sekä ennusteet monipaikkaisuuden kehityksestä tulevaisuudessa puuttuvat, sillä monipaikkaisuudesta ei ole olemassa virallisia tilastoja, jotka osoittaisivat realistisesti ilmiön laajuutta. Useat tutkimukset ja selvitykset ovat ottaneet esiin vapaa-ajan asumisen mittaamisen haasteellisuuden tilastoinnin vajavaisuuden takia (ks. Dittrich-Wesbuer ym. 2015; Kuisma & Sauri, 2021; Lehtonen & Vihinen, 2020; Lehtonen ym. 2019). Vapaa-ajan asumisesta tietoa on hyödynnetty mm. vapaa-ajan asuntotilastoista, Luonnonvarakeskuksen mökkibarometrista, haastatteluilla sekä Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) YKR-aineistosta (Yhteiskuntarakenteen seurannan aineistot). Erilaisten rekisterien, tilastojen ja tutkimusten tietoja yhdistelemällä voidaan muodostaa jonkinlaisia määrällisiä arvioita eri monipaikkaisuuden alailmiöistä. Yhtenä rajoitteena näissäkin tietolähteissä on, ettei tiedetä, kuinka usein ja milloin aikaa vietetään eri paikoissa. Tällöin väestömäärän alueellista vaihtelua on haastavaa mitata ja varautua siihen kuntatasolla. 9
MONIPAIKKAISUUS – Määrittely ja viitekehys
Hankkeen tunnistamat merkittävimmät tietotarpeet datalähteiden suhteen ovat: • Vapaa-ajan asuntojen sijainti: Missä vapaa-ajan asukkaat ovat? • Vapaa-ajan asukkaiden lukumäärä: Kuinka paljon heitä on? • Tavoittamiskeinot: Miten heidät tavoitetaan kyselytutkimuksia varten? • Liikkumistapa, -volyymi, -kesto ja –suunta sekä välimatka: Miten, kuinka usein, kuinka kauaksi aikaa ja minne he liikkuvat vapaa-ajan asunnoille? • Kokonaisvolyymin vaihtelu: Kuinka heidän kokonaisvolyyminsa vaihtelee aluoeittain ja kausittain? • Näkemykset: Mitä he ajattelevat vapaa-ajan asumisesta, etätyöstä ja vapaa-ajan asunnon sijaintipaikkakunnasta? • Millaisia vaikutuksia heillä on kohdepaikkakuntaan? • taloudelliset • ekologiset • sosiaaliset Taulukko 1. Tiedontarpeet ja saatavuus TARVITTAVA TIETO Monipaikkaisten lkm ajallisesti
TIETO SAATAVILLA Operaattoridata, kyselytutkimus, mökkibarometri Monipaikkaisten alueellinen YKR (Yhdyskuntarakenteen seuranjakauma nan aineistot) Liikkuminen alueelle ja alueella Operaattoridata, kyselytutkimus Matkaketjut ja –muodot Kyselytutkimus Taustatiedot (demografia ym.) Kyselytutkimus Käyttäytyminen ja vaikutukset Kyselytutkimus Tyytyväisyys Kyselytutkimus Motiivit Kyselytutkimus
TARKENNUS Telian / Elisan operaattoridata Vapaa-ajan asuntojen määrä, omistaja ja sijainti Telian / Elisan operaattoridata
6. KÄYTTÄJÄRYHMÄT JA KÄYTTÖTARPEET Monipaikkaisuuden tuottamat aluevaikutukset koskettavat erityisesti kuntatason päättäjiä, alueellista yritystoimintaa sekä maakunnallisia toimijoita. Vaikutusten perusteella tulisi tehdä johtopäätöksiä ja näistä seuraa silloin toiminta. Tällaista prosessia voidaan kutsua tiedolla johdetuksi. Monipaikkaisuudesta kerättävä tieto kootaan hankkeen seuraavassa vaiheessa tietoalustalle, jolle on mahdollista määritellä eri käyttäjiä ja käyttöoikeustasoja. Nämä käyttäjät pääsevät tarkastelemaan kerättyä tietopakettia heille määritetyin rajauksin. Erilaisia käyttäjäryhmiä ja käyttöoikeustasoja tulee pystyä muokkaamaan tarpeen mukaan.
6.1 Käyttäjäryhmät ja käyttöoikeudet Käyttöoikeusjärjestelmän sisältö voidaan jakaa neljään tasoon: • pääkäyttäjä • kirjautunut käyttäjä • yksittäisen tiedon kertakäyttäjä • julkinen tieto
10
MONIPAIKKAISUUS – Määrittely ja viitekehys
Taulukko 2. Käyttöoikeustasot eri käyttäjäryhmille Käyttöoikeustaso Pääkäyttäjä Järjestelmän nimetty pääkäyttäjä
Kirjautunut käyttäjä Jokainen käyttöoikeuden saanut on erikseen tunnistettu
Tiedon kertakäyttäjä Yleensä tietoon suoraan yhdistetty linkki. Helposti jaettava suurille käyttäjämassoille
Julkinen Kaikille avoin, esimerkiksi julkisen www-sivun osana
Käyttäjäryhmä
Monipaikkaisuuden kanssa päivittäin toimiva kunnan henkilö
Kunnassa toimivat yritykset, luottamushenkilöt
Media
Markkinointikampanjan tulokset
Monipaikkaisten tarpeet Monipaikkaisten määrät
Nimetty henkilö
Esimerkki sisällöstä Hallinnoi muiden käyttäjien oikeuksia
Käyttäjät
Vain sisäiseen käyttöön ja kehittämiseen liittyvä sisältö
Käyttäjäryhmät
Palvelutarjonnan kehittäminen tietopohjaisesti - yritysyhteistyö
Julkisesti saatavilla oleva tai sellaiseksi haluttu tieto
6.2 Tiedolla johtamisen toimintamalli Tiedolla johtamisen työkaluja ja menetelmiä hyödyntämällä syntyy vahvempi ymmärrys kohderyhmistä, parempia päätöksiä ja parempi ymmärrys sekä omien että ulkoisten toimenpiteiden vaikutuksista ekosysteemissä. Tiedolla johtaminen edellyttää erityisesti johtamisen toimenpiteitä, joissa kehitettävä tietojärjestelmä on vain johtamisen työkalu.
6.3 Tiedolla johtamisen prosessit Tiedolla johtamisen prosessin tärkeitä vaiheita ovat: • roolitus • tiedon hyödyntäminen • kehittäminen • koulutus ja jatkuva oppiminen
6.3.1 Roolitus Monipaikkaisuuden kehittämisen näkökulmasta on selkeää, että tiedolla johtamisen järjestelmän ja prosessien kehittämisen kokonaisvastuu on oltava kunnalla.
11
MONIPAIKKAISUUS – Määrittely ja viitekehys
6.3.2 Tiedon hyödyntäminen Kullakin yksiköllä on oma tapansa toimia ja hyödyntää olemassa olevaa tietoa. Yleisesti voidaan määritellä tiedolla johtamisen ratkaisujen hyödyntämistavat kolmeen kokonaisuuteen.
Kuvio 2. Tiedon hyödyntämistavat johtamisessa Tilannekuva on käytännössä päivittäin toistuva prosessi, jonka tarkoituksena on kansankielellä vastata kysymykseen: Miten meillä menee? Kokonaiskuva muodostetaan esimerkiksi selvittämällä monipaikkaisten määrät, mistä he ovat tulleet, mitä vaikutuksia on syntynyt ja mitä palautetta monipaikkaiset antavat. Ennakointi on tilannekuvan kautta saadun tiedon hyödyntämistä tulevaisuuden toimenpiteiden suunnittelussa. Tarkoituksena on tunnistaa ne osa-alueet, joihin monipaikkaisuus tuo toimijoiden osalta painetta ja joihin voidaan varautua. Ennakointi voi olla esimerkiksi töiden ajoittamiseen liittyvää, aukioloaikojen kohdistamista tai infrastruktuurin valmistelua. Analyysivaihe on syvällisempi tapa perehtyä käytettävissä olevaan dataan ja oppia saavutettujen tulosten perusteella tehtyjen toimenpiteiden tehokkuudesta, eli kootaan ymmärrystä ja luodaan johtopäätöksiä systemaattisesti kerätyn tiedon pohjalta. Yhtä lailla voidaan myös muodostaa erilaisia ennustemalleja tulevaisuuden suunnittelua varten. Toiminta on tiedon hyödyntämisen ytimessä kussakin vaiheessa. Syntyneen ymmärryksen pohjalta tehdään strategisia päätöksiä ja linjauksia, jotka ohjaavat toimenpiteitä.
6.3.3 Kehittäminen Tiedolla johtaminen on jatkuva prosessi, jonka toimintaympäristö muuttuu koko ajan. Projekti ei käytännössä koskaan tule valmiiksi eikä mikään ohjelmistoratkaisu koskaan ole täydellinen tarpeiden ja vaatimusten muuttuessa ajassa. Organisaatiossa tulee nimetä vastuuhenkilö(t) monipaikkaisuuteen liittyvän kuntakehittämisen eri tehtäviin. Lisäksi vuosibudjetointien yhteydessä tulee huomioida investoinnit sekä järjestelmiin, datalähteisiin että niiden käyttöä tukeviin palveluihin ja henkilöihin. Resursseja tulee osoittaa myös käytännön kilpailutuksiin sekä laadunvalvontaan siltä osin kun käyttöön on otettu uusia ratkaisuja.
6.3.4 Koulutus ja jatkuva oppiminen Tiedolla johtaminen tarjoaa loputtomat mahdollisuudet innovointiin ja toiminnan kehittämiseen. Tämä edellyttää laajaa ymmärrystä ja näkemystä paitsi käsiteltävästä datasta myös laajasta ekosysteemistä, johon data liittyy. Organisaatiossa on varattava sekä aikaa että rahaa henkilöstön ja käyttäjien kouluttamiseen. Tämä on erityisen tärkeää uuden ohjelmistoratkaisun käyttöönoton ensimmäisessä vaiheessa. Järjestelmätoimittajalta tulee edellyttää näkemystä miten käyttäjäkoulutus ja sitouttaminen tehdään ja miten tilaaja osallistetaan järjestelmän jatkokehitykseen esimerkiksi erilaisten työpajojen merkeissä. Tiedolla johtamiseen organisaatiossa tarvitaan myös uudenlaista osaamista, esimerkiksi data-asiantuntijoita, jotka osaavat etsiä vastauksia jatkuvasti toiminnassa esiin nouseviin uusiin kysymyksiin käytettävissä olevasta datasta.
7. MITTARISTO Mittarin tehtävänä on selventää luotettavasti mitattavana olevaa ilmiötä. Oikean mittarin tai mittarien valinta on oleellista syntyvän tiedon oikeellisuuden kannalta. Laaja monipaikkaisuuden ilmiö on osoittautunut haastavaksi 12
MONIPAIKKAISUUS – Määrittely ja viitekehys
mitattavaksi ainoastaan yhdellä mittarilla, joten hankkeessa on päädytty hyödyntämään useampaa mittaria, jotka rakentavat selkeämmän kokonaisuuden tarkastelun kohteina olevista ilmiön eri osa-alueista. Taulukossa 3 on hankkeen pilottivaiheeseen ehdotettujen mittareiden listaus ja hahmotelma siitä, miten mittarin tietoa voidaan eritellä ja selventää. Taulukko 3. Hankkeen määrittelemät monipaikkaisuuden mittarit. MITTARIT Monipaikkaisten määrä Alueellinen tulo Motiivit Liikkuminen Hiilikuorma MITTARIT Sosiaalinen kestävyys (tyytyväisyys)
SELITTÄVÄT TEKIJÄT Määrällinen vaihtelu aikajanalla, viipymä ja sijoittuminen kartalle Monipaikkaisten keskimääräinen rahankäyttö sekä kokonaistulo alueelle Monipaikkaisuuden syy (työ/vapaa-aika/muu) Kuljettujen kilometrien keskimääräinen matka, liikkumisvälineet, matkaketjut CO2e/km, kokonaishiilikuorma SELITTÄVÄT TEKIJÄT Monipaikkaisten ja paikallisten tyytyväisyysindeksit, vaikuttamismahdollisuudet, yhteisöllisyys
Yksittäinen mittari ei välttämättä aina riitä, joten mittarin ymmärtämiseksi tukitietona tulee olla muuta dataa. Esimerkiksi kahtena ajanjaksona voi alueella olla sama määrä monipaikkaisia, mutta saatu alueellinen talousvaikutus hyvin erilainen. Tällöin on syytä tutustua esimerkiksi monipaikkaisten motiiveihin, ikäjakaumiin ja tyytyväisyyteen, jotta saataisiin selvyyttä syistä erojen taustalla. Nämä selittävät tekijät tarkentavat ja tukevat mittarin tarjoamaa tietoa. Hankkeen rajaama monipaikkaisuuden määrittely ja sen perusteella rakennettu mittaristo on kuvattu kuviossa 3. Mittariston joukossa on myös selittäviä tekijöitä (vrt. Taulukko 3).
Kuvio 3. Monipaikkaisuuden määrittely ja mittaristo hankkeessa.
8. VAATIMUSMÄÄRITTELY Vaatimusmäärittely on teknisen tiedon keräämisen ja sen raportointiin liittyvä osio. Vaatimusmäärittelyssä asetetaan vaatimukset tietolähteille, eli millaista tietoa itse tietolähteestä ja sen käytöstä on saatavilla. Vaatimusmäärittelyssä myös tarkastellaan tietolähteiden toimivuutta tietoalustalla.
13
MONIPAIKKAISUUS – Määrittely ja viitekehys
8.1 Käytetyt termit Taulukossa 4 on listattu ja kuvattu tässä luvussa käytettyjä tiedolla johtamisen termejä. Taulukko 4. Keskeiset tiedolla johtamisen termit Tietoikkuna Tiedon prosessointi Tiedolla johtamisen toimintamalli Raakatieto, raakadata Tietokanta Rajapinta, API
Tietoallas Tietoarkkitehtuuri
Käyttäjälle näkyvä erilaisista datoista tuotettua hyödyllistä tietoa sisältävä visuaalinen käyttöliittymä. Toimenpiteiden ketju, jossa raakadata jalostetaan tietoikkunassa käytettävään muotoon. Kuvaa miten toteutetaan tiedon kerääminen, käsittelyprosessit ja tietoikkunat, joita voidaan hyödyntää monipaikkaisuuden kehittämisessä. Lähdetieto/aineisto, joka usein täytyy muokata käytettävään muotoon. Tietojen keräämiseen ja järjestämiseen käytettävä työkalu. Tietokannasta tietoa siirretään muihin tietokantoihin. Määritelmä, jonka mukaan eri ohjelmat voivat tehdä pyyntöjä ja vaihtaa tietoja keskenään. Rajapinnan kautta voidaan tietoa siirtää tietokannasta joko toisiin tietokantoihin tai tietoalustojen käyttöön. Suuria tietomassoja sisältävä paikka tiedon tallentamiseen ja prosessointiin. Kokonaismalli, joka huomioi tietolähteet, niiden keräämisen, varastoinnin ja vakioimisen, siirrot eri rajapintojen välillä, tehtävät laskentatoimet sekä julkaisun käyttäjille ja käyttäjäryhmien hallinnan.
8.2 Tiedolla johtamisen työkalut Tiedolla johtaminen konkretisoituu ohjelmistoratkaisuun, jossa tietoa esitetään ja jaetaan eri käyttäjien kesken. Yleisesti puhutaan ns. dashboard-ratkaisusta, jossa kyseinen data visualisoidaaan tietoikkunoissa. Seuraavaksi kuvataan kehitettävän järjestelmäkokonaisuuden vaatimuksia monipaikkaisuuden näkökulmasta.
14
MONIPAIKKAISUUS – Määrittely ja viitekehys
8.3 Järjestelmäarkkitehtuurin vaatimukset Kuviossa 4 on esitetty tiedolla johtamisen ohjelmistoratkaisun kokonaisarkkitehtuuri karkealla tasolla:
Kuvio 4. Tiedolla johtamisen ohjelmistoratkaisun kokonaisarkkitehtuuri Kokonaisarkkitehtuuri jakautuu kahteen päävaiheeseen (tiedon prosessointi ja tiedon hyödyntäminen), jotka molemmat ovat tilaajaorganisaation ohjauksessa. Dataa hankitaan eri tavoin (maksuttomasti tai maksullisesti). Datan tallennukseen, käsittelyyn ja visualisointiin tarvitaan tietojärjestelmä, jonka tulee täyttää seuraavat vaatimukset.
8.3.1 Yleiset vaatimukset Taulukko 5. Yleiset vaatimukset tiedolla johtamisen ohjelmistoratkaisulle
Laajennettavuus
Skaalautuvuus Saavutettavuus Tietoturva ja tietosuoja Asiakastuki
Tavoite Järjestelmää voidaan kehittää vaiheittain ja sen käyttöä laajentaa joustavasti siten, että tehtyjä osia ei tarvitse laajamittaisesti tehdä uudelleen. Esimerkiksi koodaus mahdollistaa ketterän kehittämisen ja mahdollisia umpikujia on vältetty. Järjestelmän suorituskyky säilyy korkeana käytön kasvaessa Järjestelmä täyttää saavutettavuusvaatimukset Järjestelmä täyttää yleiset sekä tietoturva- ja tietosuojavaatimukset Käyttäjä saa avun mahdollisissa ongelmatilanteissa ja esiin tulleet virheet korjataan nopeasti
Kyvykkyys Järjestelmään voidaan lisätä uusia tietolähteitä, tietoikkunoita sekä käyttäjäryhmiä ja aiemmat toteutukset ovat muokattavissa. Järjestelmän kapasiteettia voidaan joustavasti lisätä (levytila, prosessoriteho) Aluehallintoviraston vaatimusten mukaiset tekniset ratkaisut Järjestelmän tietoturvan ylläpidosta on olemassa suunnitelma sekä GDPR-vaatimukset on täytetty Asiakaspalvelu ja asiakaspalautteen käsittely on organisoitu ammattimaisesti ja sitä tuetaan tarvittavilla työkaluilla
15
MONIPAIKKAISUUS – Määrittely ja viitekehys
8.3.2 Tiedon hankinta ja integraatio Taulukko 6. Tiedon hankinnan ja integraation vaatimukset ohjelmistoratkaisulle
Datalähteet Vakiointi Rajapinta
Tavoite
Kyvykkyys
Voidaan tuoda dataa erilaisista järjestelmistä sujuvasti Muuntaa eri tietolähteistä tuleva data samanmuotoiseksi, jotta sitä voidaan jatkokäsitellä Tietoa voidaan siirtää järjestelmästä toisiin ulkoisiin järjestelmiin
Tiedon siirtoformaattien ja protokollien ymmärrys (logs, json, xml, ccv/exel, pdf yms) Ymmärrys tiedon rakenteista ja datan siirtämisestä, muokkaamisesta ja lataamisesta (ETL -menetelmät) Osaaminen rajapintaratkaisuista, tietomuunnoksista ja hakulausekkeista
8.3.3 Tiedon tallennus ja käsittely Taulukko 7. Tiedon tallennuksen ja käsittelyn vaatimukset ohjelmistoratkaisulle
Varastointi
Tietokanta Laskenta
Tavoite
Kyvykkyys
Raakadatan tallennus alkuperäisessä formaatissa
Eri dataformaattien ja -rakenteiden tallennus jatkokäsittelyä varten
Looginen ja tehokas tietokantarakenne suurien tietomäärien käsittelyyn Tiedon jalostaminen eri käyttötarkoituksiin
Varmuuskopiointi Tietokantaosaaminen, rajapinnat, hakulausekkeet ja menetelmät, tietomuunnokset ja mallinnus Erilaisten algoritmien ja laskentasovellusten ymmärrys
8.3.4 Tiedon visualisointi Taulukko 8. Tiedon visualisoinnin vaatimukset ohjelmistoratkaisulle Tavoite
Kyvykkyys
Tietoikkunat
Data visualisoidaan helppokäyttöisinä näkyminä, joissa voi porautua syvemmälle yksityiskohtiin. Toisaalta myös yksittäisten tietojen yhdistäminen isommiksi kokonaisuuksiksi on hyödyllinen ominaisuus.
Priorisointi
Data on järjestetty mielekkäästi ja tärkein tieto on mahdollisimman helposti löydettävissä.
Eri tietolähteiden yhdistäminen käyttäjälähtöisiin näkymiin, näkymien kustomoitavuus. Tietoon porautumisessa on aina huomioitu ajan suhteen tarkastelu. Lisäksi tietoa pystytään tarkastelemaan parametriä tai useampaa rajaten silloin kun se on mielekästä. Mahdollisesti myös yksittäisten tietojen yhdistäminen tai näyttäminen samassa näkymässä valikoidusti on haluttu ominaisuus. Ymmärrys ilmiön perustarpeista ja tiedon merkittävyydestä.
Tiedon oikeudet
Voidaan määritellä, kuka saa nähdä valitut tietoikkunat ja/ tai sisältökokonaisuudet.
Käyttöliittymän kustomoitavuus Käyttäjäryhmien ja käyttäjätilien käyttöoikeuksien joustava hallinnointi. 16
MONIPAIKKAISUUS – Määrittely ja viitekehys
8.3.5 Tietovirrat Kuviossa 5 on kuvattu karkealla tasolla tietovirtojen kulku järjestelmäkokonaisuudessa.
Kuvio 5. Esimerkki tiedolla johtamisen ohjelmistoratkaisun tietovirtojen kulusta. Kehitettävän järjestelmän vaatimuksena on toteuttaa yllä olevan kaavion periaatteet tiedon hankinnan, tallennuksen, prosessoinnin ja visualisoinnin osalta. Kaavio ei ole tietolähteiden osalta absoluuttinen, vaan kuvaa erityyppisiä tietolähteitä. Järjestelyä ei kaavion perusteella ole sidottu mihinkään yksittäiseen teknologiaratkaisuun (brändiin), vaan oleellista on kokonaisjärjestelyn rakenne.
9. TIEDON HYÖDYNTÄMISKOHTEET Hankkeessa luotavan digitaalisen tietoalustan tavoitteena on tuottaa monipaikkaisuudesta laaja reaaliaikaisesti päivittyvä tietopaketti kunnille tiedolla johtamisen tueksi. Tietoalustan dataa voidaan käyttää monipuolisesti avuksi strategisessa päätöksenteossa, kuntakehittämisessä ja -markkinoinnissa. Tietoalustan luova hyödyntäminen tuo tulevaisuudessa varmasti hyötyjä, joita tässä vaiheessa ei vielä osata ottaa huomioon. Tiedon hyödyntämiskohteita pohdittiin kuntasektorin edustajien kanssa hankkeen toisessa työpajassa, jossa käytiin pienryhmäkeskusteluissa teemoittain läpi tietoaihioita ja niiden hyödyntämismahdollisuuksia. Kussakin pienryhmässä keskusteltiin yhdestä teemasta. Nämä kolme teemaa olivat: 1) monipaikkaisuus (rajattu määrittely), 2) liikkuminen ja hiilijalanjälki sekä 3) sosiaalinen kestävyys. Pienryhmäkeskusteluissa tunnistettiin monipuolisesti tiedon hyödyntämiskohteita kuntakehittämisen sekä -markkinoinnin osa-alueilla. Kuntatason kehittämistoimenpiteitä varten monipaikkaisuudesta kerätty tieto tarjoaa faktatietoa verrattain uudesta ilmiöstä, millä on painoarvoa päätöksenteon tueksi ja ilmiön laajuuden hahmottamiseksi. Faktatietoa voidaan hyödyntää investointien, rahoitushakemusten ja hankkeiden pohjalle. Datan avulla voidaan optimoida paremmin infra-, auraus-, kaavoitus- ja huoltoluokitusta sekä -suunnittelua. Myös kuntien ilmasto-ohjelmia varten saadaan konkreettista dataa liikkumisen hiilijalanjäljestä. Datan avulla voidaan tehdä toimenpiteitä liikkumisen hiilijalanjäljen pienentämiseksi, kuten kehittää saavutettavuutta ja liikenneverkostoa. Faktatieto monipaikkaisuudesta helpottaa yritysten ja palveluiden suunnittelutyötä. Esimerkiksi palvelujen saatavuutta voidaan kehittää kausivaihtelut huomioiden, kun voidaan arvioida väestömäärien muutosta alueella. Palveluja voidaan kehittää ja suunnitella etätyöntekijöille ja vapaa-ajan viettäjille, kun heidän läsnäolonsa, palvelutarpeensa sekä merkittävyytensä voidaan todentaa. Palveluja voidaan myös keskittää sinne, missä ihmiset oleskelevat. Uusia liikkumismuotoja (kimppakyydit, yhteiskäyttöautot ym.) voidaan tarjota sen mukaan, miten suurta hiilijalanjälkeä monipaikkaiset tuottavat. Työpajassa nostettiin esille myös hyvin tärkeä näkökulma, nimittäin turvallisuus. Alueellisia pelastussuunnitelmia voidaan kehittää ottamaan huomioon myös monipaikkaiset, kun on tiedossa arvio ja väestön sijoittuminen alueella eri aikoina. Tämä esimerkiksi tehostaa tiedottamista ja pelastusjoukkojen toimintaa mahdollisessa vaaratilanteessa. Kuntamarkkinoinnissa markkinointia voidaan kohdentaa oikeille tiedon avulla tunnistetuille kohderyhmille ja houkutella siten uusia muuttajia ja vapaa-ajan asukkaita alueelle. Voidaan myös viestiä paikkakunnan vetovoimasta uniikkeine piirteineen sekä vastuullisuudesta. Faktatietoa viestinnässä apuna käyttäen voidaan myös tiedottaa päättäjiä ja mediaa alueen tilanteesta. Paikallisten ja monipaikkaisten elinoloja ja hyvinvointia alueella voidaan kehittää tiedon avulla ja tarjota heille palveluja, toimintaa sekä osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia, joita he itse toivovat saavansa. Monipaikkaiset voidaan myös ottaa helpommin mukaan paikallisyhteisöön huomioiden heidät eri tavoin esimerkiksi kutsumalla heidät paikallisiin tapahtumiin. 17
MONIPAIKKAISUUS – Määrittely ja viitekehys
10. YHTEENVETO Tässä hankkeessa on tarkoitus tutkia monipaikkaisuutta ja sen alailmiöinä vapaa-ajan asumista ja etätyöskentelyä. Monipaikkaisuus on hankkeessa määritelty siten, että sen tulee täyttää seuraavat ehdot: • vapaaehtoisuus • säännöllisyys • kotikunnan ulkopuolella tapahtuva monipaikkaisuus Käytännössä tämä rajaus johtaa siihen, että merkittävin toimintaympäristö on vapaa-ajan asunnot, mikä on otettu rajauksen perusteella hankkeen keskittymispisteeksi. Toimintana tarkastellaan vapaa-ajan viettoa ja etätyötä. Hanke on määrittänyt ydinkysymykset, joihin hankkeessa halutaan saada vastauksia liittyen monipaikkaisuuteen. Ydinkysymykset auttavat tarkasteltavan kokonaisuuden hahmottamisessa: • Missä vapaa-ajan asukkaat ovat? • Montako heitä on? • Kuinka kauan he viipyvät? • Mitä heistä voidaan ja/tai halutaan tietää? • Mitä he ajattelevat paikkakunnasta? • Miten heidät voidaan tavoittaa? • Millaisia vaikutuksia heillä on paikkakuntaan? • taloudelliset • ympäristölliset • sosiaaliset Tärkeimmät tunnistetut tietolähteet: • YKR-aineisto • teleoperaattoridata • kyselytutkimus • mökkibarometri Hankkeen aikana tehtävässä pilottiselvityksessä pyritään löytämään monipaikkaisuus-ilmiölle selkeät mittarit. Koska ilmiö on laaja, jakaantuu ilmiön tarkastelu useampaan mittariin: • Monipaikkaisten määrä • Motiivit • Alueellinen tulo • Liikkuminen • Hiilikuorma • Sosiaalinen kestävyys Mittariston tarkoitus on kuvata valitun kokonaisuuden kaikkia osa-alueita. Mittareiden taustalla on myös selittäviä tekijöitä, jotka tarkentavat ja tukevat mittarin tarjoamaa tietoa. Hankkeessa tehtävän pilotin näkyvä lopputulos on digitaalinen tietoalusta, jossa määritetyt mittarit ovat näkyvissä ja joka päivittyy reaaliaikaisesti säännöllisellä tiedonkeruulla. Tietoalustalla käyttäjä voi pureutua tietoon haluamallaan tavoin. Tietoalustalle määritetään eri käyttäjätasoja, jolloin tieto on eri tavoin saatavilla eri käyttäjätarpeiden mukaan. Tietoalustalle asetettiin myös vaatimusmäärittely, jonka pohjalta hankkeen seuraavassa vaiheessa voidaan lähteä pilotoimaan tietoalustaa ja tiedonkeruuta. Tietoalustalle kerättyä tietoa voidaan hyödyntää monipuolisesti kunta- ja maakuntatasolla apuna osana tiedolla johtamisen toimenpiteitä. Tietopaketti mahdollistaa kuntakehittämisen ja -markkinoinnin aivan uudesta näkökulmasta, kun monipaikkaisuuden tuomat aluevaikutukset voidaan ottaa aiempaa paremmin huomioon kehittämistoimenpiteissä. Tämän loppuraportin pohjalta hankkeessa jatketaan seuraavaan vaiheeseen, jossa tietoalusta kehitetään ja pilotoidaan valituissa kunnissa.
18
MONIPAIKKAISUUS – Määrittely ja viitekehys
LÄHTEET Adamiak, C., Hall, C.M., Hiltunen, M.J & Pitkänen, K. (2016). Substitute or addition to hypermobile lifestyles? Second home mobility and Finnish CO2 emissions. Tourism Geographies. http://dx.doi.org/10.1080/14616688.2016.1145250 Alasalmi, J., Busk, H., Holappa, V., Huovari, J., Härmälä, V., Kotavaara, O., Lehtonen, O., Muilu, T., Rusanen, J. & Vihinen, H. (2020). Työn ja työvoiman alueellinen liikkuvuus ja monipaikkainen väestö. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2020:12. Haettu 31.12.2021 osoitteesta https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162147/VNTEAS_2020_12.pdf Di Marino, M., Lilius, J., & Lapintie, K. (2018). New forms of multi-local working: identifying multi-locality in planning as well as public and private organizations’ strategies in the Helsinki region. European Planning Studies, DOI: 10.1080/09654313.2018.1504896 Dijst, M., Lanzendorf, M., Barendregt, A. & Smit, L. (2004). Second homes in Germany and the Netherlands: Ownership and travel impact explained. Tijdschrift voor Economische en Sociale Geografie, 96(2), 139–152 Dittrich-Wesbuer, A., Kramer, C., Duchene-Lacroix, C. & Rumpolt, P. (2015). Multi-local living arrangements: Approaches to quantification in German language official statistics and surveys. Tijdschrift voor Economische en Sociale Geografie, 106(4), 409–424. DOI:10.1111/tesg.12160 Garde, L. (2021). Multi-local living employees in Stuttgart and Milan. An analysis of their employer support for the spatial-temporal organisation of their living arrangements. Spatial Research and Planning, 79(5), 470-483. https://doi.org/10.14512/rur.71 Girard, T.C & Gartner, W.C. (1993). Second home view: Host community perceptions. Annals of Tourism Research, 20, 685-700. Goldmacher, A. (2008). Located mobility: living and working in multiple places. Napa Bulletin, 30, 118–127. DOI:10.1111/j.1556-4797.2008.00023.x Gorman-Murray, A. & Bissell, D. (2018). Mobile work, multilocal dwelling and spaces of wellbeing. Health & Place, 51, 232-238. https://doi.org/10.1016/j.healthplace.2018.04.004 Haddon, L. & Brynin, M. (2005). The character of telework and the characteristics of teleworkers. New Technology, Work and Employment, 20(1), 34-46. Haukkala, T. (toim.) (2011) Monipaikkaisuus – ilmiö ja tulevaisuus. (Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitran selvityksiä 54.) Helsinki. Haettu 16.12.2021 osoitteesta: www.sitra.fi/julkaisut/Selvityksia-sarja/Selvityksi54.pdf Hilti, N. (2016). Multi-local lifeworlds: between movement and mooring. Cultural Studies, DOI: 10.1080/09502386.2015.1113635 Hiltunen, M.J. (2004). Second Housing in Finland - Perspective of Mobility. Paper presented at the 13th Nordic Symposium in Tourism and Hospitality, in Aalborg Nov. 4-7, 2004. Hiltunen, M.J. (2007). Environmental Impacts of Rural Second Home Tourism – Case Lake District in Finland. Scandinavian Journal of Hospitality and Tourism, 7(3), 243-265 http://dx.doi.org/10.1080/15022250701312335 Hiltunen, M.J., Pitkänen, K., Vepsäläinen, M. & Suvantola, J. (2007). Mobile geographies in mobile societies: second home living in between theory and practice in rural Finland. Muuttuva matkailu 3-4/2007. Matkailualan opetus- ja tutkimuslaitos, Joensuun yliopisto. Hiltunen, M.J., Pitkänen, K. & Halseth, G. (2015). Environmental perceptions of second home tourism impacts in Finland. Local Environment. DOI: 10.1080/13549839.2015.1079701 Hiltunen, M.J., Pitkänen, K., Vepsäläinen, M. & Hall, C.M. (2016). Second Home Tourism in Finland: Current trends and Eco-social impacts. Teoksessa Z. Roca (toim.) Second Home Tourism in Europe. Lifestyle issues and policy responses, s. 165-201. Routledge: London and New York. Hislop, D. & Axtell, C. (2009). To infinity and beyond?: workspace and the multi-location worker. New Technology, Work and Employment, 24(1), 60-75. https://doi.org/10.1007/s40558-020-00188-w Jokinen, M. & Sippola, S. (2007). Social sustainability at tourist destinations - local opinions of their development and future in northern Finland. https://www.researchgate.net/publication/271772210 Kaltenborn, B.P., Andersen O., Nellemann, C., Bjerke, T. & Thrane, C. (2008). Resident Attitudes Towards 19
MONIPAIKKAISUUS – Määrittely ja viitekehys
Mountain Second-Home Tourism Development in Norway: The Effects of Environmental Attitudes. Journal of Sustainable Tourism, 16(6), 664-680 http://dx.doi.org/10.1080/09669580802159685 Keski-Suomen ELY (2021). Työelämän sanastoa 2022. Monipaikka-hanke. Haettu 18.1.2022 osoitteesta https://www.ely-keskus.fi/web/monipaikka/etusivu/-/ asset_publisher/fY0E3KdNtOHb/content/tyoelaman-sanastoa-2022 Kuisma, J. & Sauri, P. (2021). Monipaikkaisuus ja etätyö Suomessa. Kunnallisalan kehittämissäätiön Polemia-sarjan julkaisu nro 121. Otavan Kirjapaino Oy. Haettu 22.12.2021 osoitteesta https://kaks.fi/wp-content/uploads/2021/11/polemia-121.pdf Lehtonen, O., Muilu, T. & Vihinen, H. (2019). Monipaikkaisuus maaseudun terveyspalveluiden mahdollistajana. Maaseudun uusi aika, 2/2019. Lehtonen, O. & Vihinen, H. (2020). Kohti kestävää monipaikkaista yhteiskuntaa. Maaseutututkimus (Finnish Journal of Rural Studies), 1/2020, 103-111 Lilischkis, S. (2006). More yo-yos, pendulums and nomads: trends of mobile and multi-location work in the information society. STAR (Socio-economic trends assessment for the digital revolution), Issue report no. 36. Næss, P., Xue, J., Stefansdottir, H., Steffansen, R. & Richardson, T. (2019). Second home mobility, climate impacts and travel modes: Can sustainability obstacles be overcome? Journal of Transport Geography, 79. https://doi.org/10.1016/j.jtrangeo.2019.102468 Ojala, S. & Pyöriä, P. (2017). Mobile knowledge workers and traditional mobile workers: Assessing the prevalence of multi-locational work in Europe. Acta Sociologica, 1–17, https://doi.org/10.1177/0001699317722593 Pitkänen, K. & Strandell, A. (2018). Suomalaisen maaseudun monipaikkaisen asumisen muodot ja tulevaisuuden kehitys. Maaseudun Uusi aika 2-3/2018. Rinne, J., Paloniemi, R., Tuulentie, S. & Kietäväinen, A. (2015). Participation of second-home users in local planning and decision-making – a study of three cottage-rich locations in Finland, Journal of Policy Research in Tourism, Leisure and Events, 7(1), 98-114, DOI: 10.1080/19407963.2014.909818 Rannanpää, S., Antikainen, J., Aro, R., Huttunen, J., Hovi, S., Pitkänen, K., Strandell, A., Nurmio, K., Rehunen, A., Vihinen, H., Lehtonen, O., Muilu, T. & Weckroth, M. (2022). Monipaikkaisuus – nykytila, tulevaisuus ja kestävyys. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 9/2022, Helsinki. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-150-6 Reuschke, D. (2010). Job-induced Commuting between Two Residences – Characteristics of a Multilocational Living Arrangement in the Late Modernity. Comparative Population Studies – Zeitschrift für Bevölkerungswissenschaft, 35(1), 107-134. DOI: 10.4232/10.CPoS-2010-04en Strandell, A. & Hall, C.M. (2015). Impact of the residential environment on second home use in Finland – Testing the compensation hypothesis. Landscape and Urban Planning, 133, 12-23. Tuulentie, S. & Mettiäinen, I. (2007). Local participation in the evolution of ski resorts: the case of Ylläs and Levi in Finnish Lapland. Forest snow and landscape research, 81(½), 207-222. Valtiovarainministeriö (2018). Millaista monipaikkaisuutta Suomeen –Selvitys kaksoiskuntalaisuudesta. Valtiovarainministeriön julkaisu 3/2018. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-251-927-6 Voutilainen, O., Korhonen, K., Ovaska, U. & Vihinen, H. (2021). Mökkibarometri 2021. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 47/2021. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 87 s. https://orcid.org/0000-0003-2661-1611 Weichart, P. (2015). Residential multi-locality: in search of theoretical frameworks. Tijdschrift voor Economische en Sociale Geografie, 106(4), 378-391. DOI:10.1111/tesg.12156 Xue, J., Næss, P., Stefansdottir, H., Steffansen, R. & Richardson, T. (2020). The hidden side of Norwegian cabin fairytale: climate implications of multi-dwelling lifestyle. Scandinavian Journal of Hospitality and Tourism, 20(5), 459-484, DOI: 10.1080/15022250.2020.1787862
20
MONIPAIKKAISUUS – Määrittely ja viitekehys
MUUTA KIRJALLISUUTTA Aas, C., & Ladkin, A. & Fletcher, J. (2005). Stakeholder collaboration and heritage management. Annals of Tourism Research, 32(1), 28–48. doi:10.1016/j.annals.2004.04.005 Bosch-Sijtsema, P.M., Ruohomäki, V. & Vartiainen, M. (2010). Multi-locational knowledge workers in the office: navigation, disturbances and effectiveness. New Technology, Work and Employment, 25(3), 183-195. Blackwell Publishing Ltd. Bramwell, B. & Sharman, A. (1999). Collaboration in local tourism policymaking. Annals of Tourism Research, 26(2), 392-415. Duncan, T., Scott, D.G. & Baum, T. (2013). The Mobilities of hospitality work: An exploration of issues and debates. Annals of Tourism Research, 41, 1–19. http://dx.doi.org/10.1016/j.annals.2012.10.004 Hardill, I. & Green, A. (2003). Remote working - altering the spatial contours of work and home in the new economy. New Technology, Work and Employment, 18(3), 212-222. Harrison, A., Wheeler, P. & Whitehead, C. (2004). The Distributed Workplace. London: Routledge. Hislop, D. & Axtell, C. (2007). The neglect of spatial mobility in contemporary studies of work: the case of telework. New Technology, Work and Employment, 22(1), 34-51. Hyrkkänen, U. & Vartiainen, M. (2007). Hyvinvoinnin haasteet mobiilissa työssä. Työ ja ihminen, 21(2), 160–172. Jordan, B. (2008). Living a distributed life: Multi-locality and Working at a distance. Palo Alto Research Center. Lück, D., & Schneider, N. F. (2010). Introduction to the special issue on ’Mobility and family’: increasing job mobility - changing family lives. Zeitschrift für Familienforschung, 22(2), 135-148. https://nbn-resolving.org/urn:nbn:de:0168- ssoar-355447 Pitkänen, K., Strandell, A., Rehunen, A., Sirén & Nurmio, K. (2020). Monipaikkaisuuskortit. Suomen ympäristökeskus SYKE. Elinvoimainen ja kestävä monipaikkainen Suomi (VN TEAS Monipaikkaisuus). Reuschke, D. & Ekinsmyth, C. (2021). New spatialities of work in the city. Special issue editorial, Urban Studies, 1–11. DOI: 10.1177/00420980211009174 Rolshoven, J. (2007). The Temptations of the Provisional. Multilocality as a Way of Life. Ethnologia Europaea. Journal of European Ethnology, 37(1-2), 17-26. Schlagwein, D. & Jarrahi, M.H. (2020). The mobilities of digital work: the case of digital nomadism. Conference paper. Twenty-Eigth European Conference on Information Systems (ECIS2020), Marrakesh, Morocco. https://www.researchgate.net/publication/340755802 Wood, G., Hilti, N., Kramer, C. & Schier, M. (2015). A Residential perspective on multi-locality: Editorial. Tijdschrift voor Economische en Sociale Geografie, 106(4), 363–377. DOI:10.1111/tesg.12158
21