Stadilaisesta pojanklopista saariston kultasepäksi

TAALINTEHTAAN KULTA 35 VUOTTA Stadilaisesta pojanklopista Lepsun mielestä vauhti on ensisijaista. saariston kultasepäksi

Nuorena Petri Järvinen tiesi aina, että hänestä tulee isona kultaseppä. Koulunkäyntiin hän ei turhaan panostanut vaan harrasti motocrossia aina kun mahdollista. Teini-ikäisenä muutto Vantaan Korsosta

Lounais-Suomen saaristoon ei haitannut, koska saaristossa oli paljon peltoja, joissa sai ajaa kaksipyöräisillä niin paljon kuin sielu sieti.

TEKSTI LUSSI JÄRVINEN KUVAT LUSSI JÄRVINEN JA PETRI JÄRVISEN KOTIALBUMI

Vaikka koulu ei kiinnostanut, kultaseppä-isä Stigun työt kiinnostivat. Petri-pojalle isä ei kuitenkaan suonut vastuullisia tehtäviä vaan lähinnä yksinkertaisia työvaiheita korunvalmistuksessa sekä verstaan lattian harjaamista. Petrin vinkatessa, että haastavammat työtehtävät olisivat mielenkiintoisia, Stigu-isä totesi, että jonain päivänä opit nämä kaikki asiat alusta loppuun.

ISÄN KUOLEMA JÄTTI ISOT SAAPPAAT

Se päivä koitti odotettua aikaisemmin. Stigun äkillisen kuoleman jälkeen 19-vuotias pojankloppi joutui astumaan isän valtaviin saappaisiin. Korupaja kaikkine työkaluineen Hiittisten saaristossa jäi kokemattomalle teinille käteen. Myös selvittämättömät verovelat ja monet muut haasteet saivat Petrin käärimään hihansa ja ryhtymään korualan yrittäjäksi.

Opittuaan koruvalmistuksen salat Petri sai koruvalikoiman kasvatettua ja myynnin suunnan vahvasti ylöspäin. Henkilökuntaa oli toiminnan ollessa suurimmillaan 15–20 henkilöä. Koruja valmistettiin vuoroissa, ja suurin vientimaa oli Ruotsi. Valikoimassa oli sekä kultaa että hopeaa, pääasiassa erikokoisia korvarenkaita ja pieniä nappeja. Malliston vahvuus oli keveydessä ja nopeudessa. Korut olivat edullisia,

Stigu-isä valvoo poikaa konttorin seinällä.

Petrin some-nimi Lepsu66 johtaa juurensa hänen nuoruuden motocross-ajoilta, jolloin asenne oli varsin lepsu.

Petri valssaamassa hopealevyä.

Petri Järvinen tiesi aina, että hänestä tulee isona kultaseppä.

ja ne valmistettiin lyhyellä toimitusajalla. Määrät olivat tuntuvia: minimitilausmäärä oli 100 paria per malli. Suurin yksittäinen tilaus oli 40 000 paria per malli.

TUONTIA JA UUSIA ALOJA

Maailma kuitenkin muuttui, kuten myös pohjoismaisten korujen kysyntä. Samalla kun tuonti Kaukoidästä helpottui, nousivat suomalaiset palkkakulut ja muut valmistuskustannukset. Yhtälö muuttui mahdottomaksi, ja tuotanto supistui minimaaliseksi. Petri ei kuitenkaan jäänyt nuolemaan näppejään vaan pisti lisää verkkoja veteen. Yrityksiä on syntynyt vuosien aikana eri aloille - osa yrityskumppanien seurassa -, ja tänä päivänä Petrin repertuaarista löytyy lehtiä, sukellusta, charterveneitä, radiota, säilytyshalleja… Ja kaikki nämä näkyvät selkeästi miehen sosiaalisessa mediassa. Lepsu66nimellä kulkeva ilmiö kuvaa kaikkea, mistä Petri on kiinnostunut ja mistä hän innostuu, joten aiheet kulkevat laidasta laitaan, mutta useimmiten löytyy kytkös saaristoelämään. 35-vuotias yritys on kuitenkin edelleen miehen kruununjalokivi, ja murheiden painaessa löytää Petri itsensä yleensä verstaaltaan hiomasta tulevaisuuden suunnitelmiaan.

Ab Dalsbruks Guld Taalintehtaan Kulta Oy

• Perustettu 1986. • Liikevaihto suurimmillaan vuonna 2000, noin 6,5 miljoonaa markkaa. • Kotipaikka Kasnäs. • Tänä päivänä valmistuspuoli on vaatimaton, mutta edelleen tehtaalla valmistetaan korvarenkaita ja krappanoita.