PALSTOILLA TAPAHTUU Eläinelämää Vasikkasaaressa ja kesän odotusta Linnunlahdessa

PALSTOILLA TAPAHTUU

ELÄINELÄMÄÄ VASIKKASAARESSA

HEINOLAN SIIRTOLAPUUTARHA sijaitsee Vasikkasaaressa, joka on puolisen kilometriä leveä ja lähes kaksi kilometriä pitkä saari. Saaren länsipuolella on Kymenvirran vesistöön kuuluvan Ruotsalainen-järvi, tarkemmin Tokeenlahti, joka tunnetaan hienona lintulah tena.

TOKEENLAHDELLA ON pieni saari, jossa joka kesä pesii laulujoutsenpariskunta. Kun jompikumpi puolisoista palaa retkiltään, pariskunta kumartelee toisilleen itämai sen kohteliaasti jutellessaan. Keväisin soidinaikana ne tanssivat ja laulavat ja iloit sevat kotipaikalle pääsemisestä.

Tokeenlahden ja Ruot salaisen linnustoon kuuluvat myös telkät, kuikat, härkä linnut, koskelot, silkkiuikut, haapanat, nokikanat sekä tavalliset sorsat ja lokit. Jotkut ihmiset häiriintyvät lokin kirkunasta, mutta mi nulle lokin äänet tarkoittavat sitä ihanuutta, että olemme järven lähellä.

Kanadanhanhia näkee silloin tällöin läpikulkumat koillaan. Kaulushaikara oli välillä vuosia poissa, mutta viimeiset kolme vuotta se on taas puhallellut pulloonsa ahkerasti. Yöllä sen ääneen jopa herää, jolloin lasken montako kertaa se puhal telee - yleensä 5-6 kertaa. Kaulushaikara ei ole kovin yleinen lintu, hienoa, että se viihtyy täällä.

Luhtahuitti on varmaan harvinaisin lintu, jonka äänen olen täällä kuullut. Paikallis tin äänen umpeenkasvaneen lahden suunnasta.

Alkuvuosina taivaan vuohi tervehti tänne tulijoita vanhalla sähkötolpalla istuen ja välillä lennellen. Myös lehtokurpan olemme tavanneet. Palokärki lentää kirkuen lähes päivittäin yli alueemme ja hakkaa puista säleitä asumusten lähelläkin.

Käenpiika lensi kerran ulko-ovemme ikkunaan. Se

SAI ADIKARLA

toipui ja kävi usein aidalla is tumassa. Puukiipijä on pieni siro kaarevanokkainen lintu, joka kulkee vikkelästi puun rungolla. Sekin on kovasti harvinaistunut.

Parina vuonna on harmaahaikara tutkinut paikkoja, mutta ei viihtynyt pesimiseen saakka. Se on seisonut kiven päällä To keenlahdella kuin patsas ja tarkkaillut ympäristöä. Erää nä vuonna pysähtyi parvi uiveloita muuttomatkallaan, ja se on ainoa kerta, kun olen niitä nähnyt. MIEHENI JA MINÄ ruokimme lintuja läpi talven. Talviruokinta on osittain

ihmisen hävittämien luon nollisten ravintokohteiden korvaamista, ja siitä saa hyvän mielen. Täytyy vain lopettaa ruokinta keväällä ajoissa, etteivät poikaset saa ruokinnasta liian vahvaa ravintoa

Tali- ja sinitintit ovat peruslintuja, ja myös pikku varpunen on aika yleinen. Lumisateella ilmestyvät

Palokärki hakkaa itselleen pesäkolon, useimmiten mäntyyn

tai haapaan.

punatulkut ja silloin tällöin laumana suloiset, pörröiset, pitkäpyrstöiset pyrstötiai set.

Menneenä talvena harmaapäätikka oli ajoittai nen vieras, vaikka se on aika harvinainen lintu. Se pesii vanhassa haavassa. Sen väritys on upea: keltainen yläperä, vihreä selkä ja mus tavalkoiset kuviot siipien reunassa sekä uroksella kaunis harmaa pää, jossa edessä punainen laikku. Kaikkein harvinaisin lintu, jonka olen talvella nähnyt, on iso lepinkäinen eli lapinha rakka, komea petolintu.

Suosikkini kaikista lin nuista on punarinta, Robin, joka tulee melkein kädestä syömään matoja. Se jää myöhäiseen syksyyn tiksut telemaan pensaikoissa.

Ikävää on, kun varpus haukka vierailee joskus ruokailupaikan tuntumassa ja saa saalistakin.

Kuhankeittäjä oli kerran tutustumassa saareen, mutta häipyi saman tien, kun Heinolan kaupungin met surit alkoivat kaataa puita. Kyseessä oli pesimisaika. Kuhankeittäjän vihellysää nen matkiminen on aika helppoa ihmiselle. Viheltelin sille, ja se tuli heti ääntä kohti toistuvasti. Kuhankeit täjä on nykyään myös tosi harvinainen lintu.

Heinolan lintutarhan johtaja Olli Vuori antaa tarvittaessa tietoa, jos uusi lintulaji näkyy lähistöllä. Pari vuotta sitten komea monivä rinen sorsan näköinen lintu oli kööpenhaminan sorsa.

METSÄKAURIIT VIIHTYVÄT alueellamme ympäri vuoden. Olen myös nähnyt valkohäntäpeuroja. Ne liikkuvat yleensä parin kolmen eläimen ryhmänä.

Ongelma saaressamme on urbanisoituminen, joka ilmastomuutoksen ohella on supistanut lintulajikirjoa. Monet eläimet häiriintyvät ihmisistä ja liikenteestä. Läheisessä isossa saa ressa pesi nuolihaukka, jonka sudenkorentojahtia uimarannalla oli upeaa seu rata. Saareen rakennettiin, ja nuolihaukkapariskunta muutti pois.

IRJA TASKINEN Heinolan siirtolapuutarha

SEIJA SALMINEN

Sinisiä ja punaisia kevättähtiä Linnunlahdessa.

KESÄ TULI TURVAVÄLEIN

KEVÄT OLI POIKKEUKSELLINEN johtuen pandemiasta, joka kosketti meitä jokaista. Myös säät olivat erikoi set ja poikkesivat edellisistä vuosista. Katsoin mökin muistikirjasta viime vuo den huhtikuussa tekemääni merkintää: ”Lunta on vielä ainakin puoli metriä. Ensimmäiset termoskahvit mökillä. Laitoin vielä linnuille syötävää.”

Tänä vuonna lunta ei samana ajan kohtana ollut juuri ollenkaan.

Huhtikuun lopussa vuosi sitten kirjoitin: ”Lämmintä ja aurinkoista, vain lumen rippeitä jäljellä. Krookukset kukkivat ja vihreää nousee kukkapen kistä.” Toisin oli tänä vuonna. Vähän ennen vappua eivät krookukset vielä kukkineet Joensuun korkeudella, sillä oli kylmää ja pakkasta ja kevään ete neminen pysähtyi. Vaikka ei ollut lunta, kasvit eivät päässeet versomaan. Vain lumikellot ja viime syksynä istutetut si niset ja punaiset kevättähdet kukkivat kukkapenkissäni. Oli sentään valoisaa, ja muuttolinnut saapuivat. KORONAVIRUS AIHEUTTI muutoksia siirtolapuutarhayhdistyksen toimintaan myös Joensuussa. Maalis kuun vuosikokous siirrettiin, ja muut johtokunnan ja tapahtumatoimikunnan suunnittelemat tapahtumat on peruttu toistaiseksi. Kevättalkoita ei touko kuussa pidetty, mutta jokainen saattoi haravoida yhteisiä alueita itsekseen tai pienellä porukalla.

Kun mitään yhteisiä tapahtumia ei ole, huomaamme kuinka paljon yhdistys on niitä järjestänyt yhteiseksi iloksi. Ehkä tämän poikkeusajan jälkeen osaamme arvostaa kanssakäymistä paremmin. Nyt pidämme toisiin mökki läisiin ainakin metrin turvavälit.

Kevät eteni kuitenkin virukses ta huolimatta, ja pääsimme onneksi palstoille touhuamaan ja nauttimaan lämmöstä ja kesästä.

SEIJA SALMINEN Linnunlahden siirtolapuutarha, Joensuu PALSTOILLA TAPAHTUU

OSALLISTU VALOKUVAKILPAILUUN

MIKÄ ON MÖKILLÄSI KAUNEIN NÄKYMÄ? Onko se sateenkaaren väreissä räiskyvä kukkapenkki, kasvihuo ne, puutarharyhmä, itse mökki vai näkymä kuistin tai vintin ikkunasta.

Monet meistä ovat seu ranneet televisiosta Suomen kaunein koti -sarjaa, jossa on esitelty mökkejä.

Laita kuva sinun mökkisi kauneimmasta näkymästä sisältä tai ulkoa ja osallistu kil pailuun. Lähetä kuvat toimitus@ siirtolapuutarhaliitto.fi syys kuun alkuun mennessä. Kuvia julkaistaan Siirtolapuutarha-leh dessä ja liiton nettisivulla.

Kaikkien kuvia lähettäneiden kesken arvotaan kolme palkin toa. Kuvat julkaistaan kuvaajan nimellä tai nimimerkillä. Mainitse myös, mistä siirtolapuutarhasta kuva on otettu.

Tämän lehden paras juttu?

KERRO SÄHKÖPOSTILLA toimitus@siirtolapuutarhaliitto. fi, mikä mielestäsi on tämän numeron paras juttu, ja osallistu palkinnon arvontaan. Mielellään kuulemme myös perustelut valinnallesi.

Laita sähköpostiin mukaan nimesi ja puhelinnumerosi, niin otamme yhteyttä voittajaan.

Palkintona on Susanna Uusi talon kirja Jokanaisen puukässää. Edellisen numeron voittaja on Tarja Leppänen Hämeenlin nasta ja hänelle on postitettu Pest-Stop-myyräkarkoitin.