Tulikomentoja-lehti_2_2017

Tulikomentoja 2/2017 - TYKKIMIESTEN LEHTI

K9-hankintasopimus allekirjoitettiin, s. 4–5 Puolustusselonteko keskusteluttaa, s.10–13 Pohjankankaan Tykistökillan kiltamatka Sisiliaan, s. 20–22 Jääkäritykistörykmentti juhli 101. perinnepäiväänsä, s. 26–27

Tässä numerossa: Pääkirjoitus, Sirkka Ojala ............................................ 3 K9-hankintasopimus allekirjoitettu, Pasi Pasivirta ........... 4 Tarkastajan tervehdys, Pasi Pasivirta .......................... 7 Tykkimiesten vapaaehtoista maanpuolustustyötä puolivuosisataa – Suomi 100 vuotta, Kari Halonen ........ 9 Puolustusselonteko keskusteluttaa, Jukka Sippola ........ 10 Verkostokeskeisen sodankäynnin periaatteiden hyödyntäminen tykistöjärjestelmän kehittämisessä, Ville Hukkanen ........................................................ 14 Kiltapalsta, Juhani Suni ............................................ 16 Kiltalaiset Sisilian kulttuuriaarteiden äärellä, Sirkka Ojala ........................................................... 20 Tykistönkenraali Nenosen kunniamerkit esillä Museo Militariassa, Sirkka Ojala ............................... 23 Tulikomentoja-lehdelle kunniamaininta vuoden 2016 kiltalehtikilpailussa ................................................... 23 Museomestarin kymppi, Ilkka Vahtokari ...................... 23 Museoesineet kertovat osa 28, Samuel Fabrin ........... 24 Merkkipäivät, Juhani Suni ......................................... 25 Jääkäritykistörykmentti juhli 101. perinnepäiväänsä, Sirkka Ojala ............................................................ 26 Tykistön päivä Helsingissä, Sirkka Ojala ...................... 28 Pajarin poikien tuhannet tarinat esillä Museokeskus Vapriikissa, Sirkka Ojala ........................ 29 Parolassa ollaan valmiina Suomi 100 -tykkinäytökseen, Raimo Ojala ........................................................... 30 Aaltolaiset Militariassa, Matti Latvala ......................... 31 Keskiajan kartta kertoo kaiken, Erkki Wuolijoki ............. 32 Kirjallisuutta: Yleisesikunnan valokuvaaja vakoojana, Tuomas Rantala...................................................... 34 Kirjallisuutta: Selviytymistarinoita viime sodistamme, Raimo Ojala ........................................................... 35 Kirjallisuutta: Toisen maailmansodan kummallisin operaatio – Amerikkalaiset ja saksalaiset SS-joukkoja vastaan, Tuomas Rantala...................................................... 36 Tykistökiltalaisten talkoopäivä Museo Militariassa, Sirkka Ojala ............................................................ 37 Muistomerkkitykki kunnostettiin, Sirkka Ojala ............... 38 Tulikomentojen lukijamatka 2017, Jukka Sippola .......... 39

Kuva taustalla: Tykillä ampumista, Perkjärvi Lahj. Antero Hurme, Museo Militarian kuva-arkisto.

TOIMITUKSELLINEN AINEISTO JA ILMOITUSAINEISTO: Sirkka Ojala, Kiveliönkatu 12, 33580 Tampere, toimitus.tulikomentoja@gmail.com, 050 368 8460, KILTASIVUJEN AINEISTO: Juhani Suni, Käpypolku 1 D11, 13500 HÄMEENLINNA, kiltasivut.tulikomentoja@gmail.com, (03) 6380 138, 0440 478 602 PAINO: Forssa Print, ULKOASU: Maj-Lis Krouvi / Maisan paja, maj-lis@maisanpaja.info ILMOITUKSET: päätoimittaja Sirkka Ojala, sirkka.ojala@gmail.com, 050 368 8460 OSOITTEENMUUTOKSET on aina tehtävä oman killan sihteerille. Ellet tiedä, mihin kiltaan kuulut, kysy tieto Pekka Ahoselta TULIKOMENTOJA 2/2017. www.tykkimiehet.fi/tulikomentoja, Julkaisija: Tykkimiehet ry KANNEN KUVA: Suomi 100 -tykkinäytöksen harjoitukset Parolassa toukokuun 2017 lopulla, kuva: Raimo Ojala.

2

Veteraaniemme perintö velvoittaa ”Rannalle himmeän lahden Aurinko laskenut on.

Kutsu jo soi iltahuudon, Taakka jo laskettu on.

Taattoa muista sä silloin, Askel jo uupunut on, Lapset ja lastemme lapset, Teidän nyt vuoronne on.

Hoivatkaa, kohta poissa on veljet, Muistakaa, heille kallis ol’ maa.

Kertokaa lasten lapsille lauluin, Himmetä ei muistot koskaan saa!”

V

eteraanin iltahuuto -kappale kuvaa varmasti parhaiten viime sotien veteraanien elämää ja perintöä jälkipolville. Laulun kaunis ja tuntoja kuvaava sanoitus onkin herkistänyt suomalaisten mieliä jo 1980-luvun lopulta lähtien. Laulun sanoitti ja sävelsi kamarineuvos, musiikinopettaja Kalervo Hämäläinen (1917–2015). Hämäläinen oli itsekin talvi- ja jatkosodan veteraani.

Laulu on kymmenien vuosien ajan kaikunut jokaisessa veteraani- ja maanpuolustustilaisuudessa eri tavoin esitettynä, ja veteraanit ovat laulaneet sen myös jokaisen Rosvopaisti-tilaisuuden päätteeksi.

Aina se saa silmäkulmat kostumaan myös itseltäni. Omakin isäni, erikoiskoulutuksen saanut kiväärimies, uhrasi parhaimman osan nuoruudestaan talvi- ja jatkosodassa. Vaikka menetin isäni jo seitsemänvuotiaana, muistan kuitenkin hämärästi kotonamme Tampereella usein toistuneet veteraanien tarinatuokiot, välillä sota-ajan laulujen raikuessa isän harmonikan säestyksellä. 1970-luvulla veteraanien arvostus ei ikävä kyllä ollut kovin korkealla tasolla. Isäni kuuluikin niihin veteraaneihin, jotka eivät ehtineet kokea sitä arvostusta ja tukea, jonka onneksi myöhempinä vuosikymmeninä kunniakansalaisemme ovat saaneet osakseen.

Veteraanin iltahuuto -kappale kätkeekin sisälleen varmasti paljon sellaisia tuntoja, joita veteraanit eivät ole pystyneet sanoin kuvaamaan. Sota muutti monta elämää. Sankarikuolemat ja selvittämättömät

traumat jättivät jälkensä myös veteraanien perheisiin ja lapsiin. Näin kävi minunkin kohdallani, sillä isän sotatraumat purkautuivat esiin aina toisinaan. Kuulemme laulun nykyisin yhä useammin myös kirkoissa, kun jälleen joku veteraaneistamme saatetaan viimeiselle matkalle. Viimeksi laulu herkisti koko kansakunnan mieliä rakastetun presidenttimme Mauno Koiviston hautajaistilaisuudessa.

Vuoden 2017 alkaessa sotiemme veteraaneja oli joukossamme 17 000, heistä sotainvalideja oli 2 500. Kunniakansalaistemme keski-ikä on jo 92 vuotta, ja veteraanien määrä vähenee nopeasti. Muistot eivät kuitenkaan koskaan saa himmetä, kuten laulun kertosäkeessä todetaan.

Nyt on myös viime hetki helpottaa jäljellä olevien kunniakansalaistemme elinpäiviä ja osoittaa näin arvostusta heidän uhraustensa ansiosta saadusta vapaasta isänmaasta. Sotiemme veteraaneista puolet saa erittäin pientä eläkettä. Lääkekulut, apuvälineiden hankinta ja kodin kunnostus liikkumisen helpottamiseksi voivatkin suistaa talouden raiteiltaan. Pienelläkin lahjoituksella voimme auttaa. Itse laitan muutaman roposen Lahjoita veteraanille vapaus liikkua -keräykseen. Keräyksellä saadut varat ohjataan veteraanien apteekki- ja kauppareissuihin. Taksikyydillä asioiden hoitaminen on helpompaa, ja taksinkuljettajan kanssa voi vaikka samalla rupatella maailman menosta.

sivustolle kesäkuun aikana. Kesän lopulla 18. elokuuta Porin prikaatin Niinisalon toimipisteen varusmiehet marssivat Hämeenkyröön sotilasvala- ja vakuutuksenantotilaisuuteen. Tapahtuman ohjelma löytynee elokuulla ainakin www.puolustusvoimat.fi -sivustolta.

Seuraava lehden aineistopäivä on 15. elokuuta. Odottelen lehteen jälleen tarinoita kiltojen tapatumista ja kiltapalstalle tietoja tulevista syksyn kokouksista ja muista loppuvuoden maanpuolustusriennoista. Lehti 3/17 on vuoden viimeinen paperilehti. Lehti 4/17 ilmestyy vain verkkoversiona.

Aurinkoista kesää, saunavihdan ja apilan tuoksu rentouttakoon mielesi!

Sirkka Ojala päätoimittaja, sirkka.ojala@gmail.com com Lisätietoa: Sotiemme veteraanit, veteraanit.fi -sivustolta.

Kesän tykistöllisiä tapahtumia Hämeestä Satakuntaan Korviini on kantautunut tietoja useammastakin tykistöllisestä kesätapahtumasta, joissa kannattaa ehdottomasti piipahtaa.

Kesäkuun 28. päivä pitkä odotuksemme palkitaan, kun pääsemme seuraamaan Parolannummella Suomi 100 -tykkinäytöstä. Näytös alkaa arviolta klo 14.30. Niinisalossakin tapahtuu 9. heinäkuuta, kun muutaman vuoden tauon jälkeen Pohjankankaan Tykistökilta on yhdessä Porin prikaatin Niinisalon toimipisteen kanssa järjestämässä Läheisten päivää. Päivän tarkempi ohjelma ilmestyy killan verkko-

TOIMITUSKUNTA: Sirkka Ojala, päätoimittaja, toimituskunnan puheenjohtaja, toimitus.tulikomentoja@gmail.com, Samuel Fabrin, toimitussihteeri, samuel.fabrin@museomilitaria.fi, Lauri Haavisto, laurihaavisto78@gmail.com, Mikko Hörkkö, mikko@horkko.fi, Aki Kinnunen, akiek@icloud.com, Pekka Kinnunen, sotilasasiantuntija, pekka.kinnunen@mil.fi, Tuomas Rantala, tuomas.h.j@gmail.com, Tero Mäenpää, sotilasasiantuntija, tero.maenpaa@mil.fi, Jukka Sippola, jukka.sippola@loimu.fi, Juhani Suni, lehden kiltasivut: kiltasivut.tulikomentoja@gmail.com, Kalevi Virtanen, virtaka@gmail.com, Erkki Wuolijoki, erkki.wuolijoki@gmail.com, Lehden postitusrekisteri: Pekka Ahonen, pv.ahonen@outlook.com ISSN 1457-9715 (Verkkojulkaisu ISSN 2242-6833) Ilmestyminen vuonna 2017, ks. sivu 9.

Tulikomentoja 2/2017

3

Sopimuksen allekirjoitus Soulissa. Kuvassa keskellä sopimuksen allekirjoittaneet puolustusministeri Jussi Niinistö ja KOTRA:n toimitusjohtaja Jae-hong Kim. Ministeri Niinistön oikealla puolella Suomen suurlähettiläs Eero Suominen, Hanwha Techwinin toimitusjohtaja Huyn Woo Shin sekä Ylijohtaja Raimo Jyväsjärvi Puolustusministeriöstä. Herra Kimin vasemmalla puolella on DAPA:n puolustusmateriaalihankintaministeri Myoung-jin Chang, varaministeri (puolustuspolitiikka) Byung-joo Kang puolustusministeriöstä ja ylijohtaja (systeemiteollisuus) Jeong-hwan Kim kauppa- ja teollisuusministeriöstä.

K9-hankintasopimus allekirjoitettu PASI PASIVIRTA

Suomen kenttätykistö saa merkittävän parannuksen suorituskykykyyn, kun Suomi hankkii Etelä-Koreasta 48 kappaletta vähän käytettyjä K9-panssarihaupitseja. K9 on moderni panssarihaupitsi, joka tuo tykistöllemme aivan uuden suorituskyvyn. K9 kykenee vastaanottamaan tulikomennon liikkeessä, aloittamaan tulitoiminnan 30 sekunnissa pysähtymisen jälkeen, toteuttamaan tulitehtävän 30 sekunnissa ja lähtemään liikkeelle tuliasemista 30 sekunnissa ammunnan päättymisen jälkeen. Tämän johdosta vastatoimet asetta kohtaan ovat erittäin vaikeita. Ympäriampuvana ja moderneja ampumatarvikkeita käyttäen yksi ase pystyy kattamaan noin 5 000 neliökilometrin alan.

Tämä on yli kymmenkertainen parannus aiempaan suorituskykyymme. Puolustusministeri Jussi Niinistö allekir-

4

joitti hankintaa koskevan Suomen ja Etelä-Korean välisen sopimuksen 2. maaliskuuta.

Hankinnan toteutus Puolustusministeriö antoi tammikuussa 2016 Puolustusvoimille tehtävän selvittää mahdollisuutta toteuttaa Operatiivinen Tykistö -hanke ostamalla käytettyjä panssarihaupitseja Etelä-Koreasta. Tehtävään tartuttiin rivakasti. Etelä-Koreaan oltiin yhteydessä heti valmistelua varten nimetyn kansallisen koordinointiryhmän perustamisen jälkeen.

Tiedonhankintamatka EteläKoreaan toteutettiin jo maaliskuussa. Matkalla selvitettiin muun muassa tarjolla olevan kaluston kunto, hankkeelle asetettujen suorituskykyvaatimusten toteutumista sekä käytiin alustavia neuvotteluita hankkeen mahdollisesta toteuttamisesta. Matkalle osal-

listuvat edustajat Puolustusministeriöstä, Pääesikunnasta, Maavoimien esikunnasta, Logistiikkalaitoksen esikunnasta ja järjestelmäkeskuksesta sekä Millog Oy:stä. Laaja osallistujapohja mahdollisti hankkeen eri osakokonaisuuksien tarkastelut. Erityisen hyödyllistä oli Millog Oy:n edustajien sitouttaminen hankkeen valmisteluun heti alusta alkaen. Tämä loi erinomaiset perusteet kansallisen huolto- ja ylläpitokyvyn rakentamiselle.

Tiedonhankintamatkan jälkeen hankkeen valmistelua jatkettiin Puolustusministeriön tehtävänannon mukaisesti. Etelä-Korealainen osapuoli, puolustusministeriön alainen DAPA (Defence Acquisition Program Administration) oli valmistautunut perusteellisesti neuvotteluihin. Suomen osastolle annetun materiaalin läpikäynti ja valmistelu esiteltäväksi Puolustusministeriölle

asetti erityisesti hankkeen kaupallisen valmistelun tiukoille.

Näistä haasteista selvittiin ja Puolustusministeriö valtuutti toukokuussa hankkeen jatkamaan valmistelua.

Kesä jatkettiin sopimuksen valmistelua ja delegaatiot tapasivat säännöllisesti sekä Suomessa että Etelä-Koreassa.

Suorituskykyvaatimusten toteutumisen todentamiseksi sovittiin, että yksi K9-panssarihaupitsi toimitetaan Suomeen kenttäkokeita varten. Tykki saapui Suomeen 19. syyskuuta. Tykki kuljetettiin Parolaan Millog Oy:n pajalle, jossa aloitettiin tykkiin perehtyminen. Testivaiheen aikana varmistuttiin muun muassa järjestelmän soveltuvuudesta varusmieskoulutukseen. Tykille koulutettiin kantahenkilökuntaan kuuluvista kouluttajista muodostuva suomalainen tykkiryhmä. Koulutuksessa käytettiin korealaista varusmies-

koulutuksen kolmen viikon koulutussuunnitelmaa. Koulutuksen jälkeen suomalainen tykkimiehistö (4) kykeni tykin itsenäiseen operointiin. Tykin viides miehistöpaikka varattiin korealaiselle kouluttajalle.

Korealaisen kouluttajan rooli koulutusjakson jälkeen painottui lähinnä vaunumiehistön toiminnan valvomiseen.

Koulutusjakson jälkeen tykillä ammuttiin Niinisalon koeasemalla koeammunnat, joissa varmistettiin, että kotimainen, varastossa oleva 155 millimetrin laukaus on yhteensopiva tykin kanssa. Tämä oli ehdoton vaatimus hankittavalle järjestelmälle. Samassa yhteydessä päivitettiin ammunnanhallinnan ohjelmistot, mikä mahdollisti kenttäkoeammuntojen toteuttamisen Maavoimien vaikuttamisharjoituksessa Rovajärvellä.

Syksyn kenttäkokeessa kiinnitettiin myös erityistä huomiota K9-panssarihaupitsin kunnossapitoon liittyviin seikkoihin. Korean maavoimat (ROKA) luovutti Suomen käyttöön tietoja heillä käytössä olevien yli tuhannen vaunun kunnossapitoon liittyen. Tätä dataa ja kotimaisten järjestelmien käytöstä saatua vertailudataa käytettiin tukena järjestelmäkeskuksen asiantuntijoiden tekemässä kunnossapitokustannusten arvioinnissa.

Olemme luottavaisia, että arviomme järjestelmän ylläpitokustannuksista ovat realistisia.

Koreasta saatu materiaali, syksyn kenttäkokeet ja yhteistyö Norjan puolustusmateriaalihallinnon kanssa antoivat järjestelmäkeskuksen asiantuntijoille perusteet hankintapäätöksen valmistelua varten. Samassa yhteydessä käytiin viimeisiä neuvotteluita sopimuksen kaupallisista yksityiskohdista kauppa- ja teollisuusministeriön alaisen KOTRA:n (Korea Trade-Investment Promotion Agency) kanssa. Aseen valmistajan Hanwha Techwinin kanssa neuvoteltiin kansallisen huolto- ja ylläpitokyvyn luomisesta Millog Oy:lle. Hankepäällikön, hankkeen projektipäällikön, hankeen kaupallisten valmistelijoiden ja hankkeeseen osallistuneen muun henkilöstön ansiokkaan työpanoksen ansiosta kaikki hankkeeseen liittyvä materiaali saatiin valmiiksi tammikuussa.

Hankintapäätös esiteltiin Puolustusministeriössä helmikuun 2017 alussa, vuosi ja kaksi viikkoa tehtävänannon jälkeen.

Sopimuksien allekirjoitukset Hankintapäätöksen jälkeen jäljellä oli sopimusten allekirjoitus. Hankintasopimus sovittiin allekirjoitettavaksi Koreassa 2.3.2017. Hankinta-

sopimus käsittää 48 panssarihaupitsia, varaosia, erikoistyökaluja ja laitteita, koulutusta sekä kansallisen huolto- ja ylläpitokyvyn rakentamisen.

Hankintasopimukseen sisältyy myös laaja optio lisähankinnoista mukaan lukien varaosat. Puolustusministeri Niinistö matkusti delegaatioineen Koreaan edellisenä päivänä.

Ministerin ohjelmaan sisältyi tapaamisia muun muassa Korean puolustusministeriön ja kauppa- ja teollisuusministeriön ministereiden kanssa sekä vierailu Etelä- ja PohjoisKorean rajalla niin kutsutulla demilitarisoidulla alueella (DMZ).

Puolustusministeri Niinistö pääsi tutustumaan K9-yksikköön ja varusmieskoulutukseen ensimmäisen tykistöprikaatin 733. patteristossa. Tutustumiseen sisältyi mahdollisuus K9-panssarihaupitsin koeajoon. Koeajo sujui mallikkaasti vain muutaman minuutin perehdyttämisen perusteella.

Hankkeeseen liittyy myös tuotetukisopimus, joka on solmittu Puolustusvoimien Logistiikkalaitoksen ja aseen valmistajan Hanwha Techwinin välillä. Tällä sopimuksella varmistetaan kansallisen huolto- ja ylläpitokyvyn rakentuminen Millog Oy:lle sekä varmistetaan varaosien saanti jatkossa. Tuotetukisopimus

allekirjoitettiin 10.3.2017.

Tampereella

Suorituskyvyn käyttöönotto Suomessa on jo yksi K9-panssarihaupitsi. Tätä vaunua käytetään muun muassa kansallisten muutostöiden suunnitteluun ja viranomaistestien toteuttamiseen. Vaunujen sarjatoimitukset alkavat myöhemmin tänä vuonna ja jatkuvat muutaman seuraavan vuoden ajan.

Sarjavaunuille tehdään Suomessa huolto ja niihin tehdään kansalliset muutostyöt, jotka käsittävät lähinnä suomalaisen ammunnanhallinta- ja johtamisjärjestelmän asennukset sekä luonnollisesti maalaamisen Suomen väreihin. Kantahenkilökunnan koulutus järjestelmälle toteutetaan tämän ja ensi vuoden aikana. Myös Millog Oy:n henkilöstöä koulutetaan.

Varusmieskoulutus on suunniteltu aloitettavaksi Panssariprikaatissa vuonna 2019.

Maavoimat odottaa uuden suorituskyvyn käyttöön saamista. Suorituskyvyn on arvioitu olevan käytössä ainakin vuoteen 2050 saakka. Tässä arviossa ei ole mitään epärealistista, sillä nykyiset käytössämme olevat panssarihaupitsit ovat 1970-luvulta.

K9 esitellään yleisölle 4.6. valtakunnallisessa lippujuhlapäivän paraatissa Helsingissä.

Patteriston ajokouluttaja opastaa ministeri Niinistöä koeajoa varten.

Tulikomentoja 2/2017

5

6

TARKASTAJAN TERVEHDYS

Tykistömme tulevaisuus on valoisa Tykistömme tulivoima kasvaa merkittävästi lähivuosina.

Operatiivisen tykistön hankkeessa on siirrytty käyttöönottovaiheeseen, ja henkilökunnan koulutus uudelle järjestelmälle on tämän lehden tullessa painosta jo täydessä käynnissä.

Hankkeesta voitte lukea lisää tässä lehdessä julkaistavasta artikkelista.

Tykistöämme on kehitetty määrätietoisesti, kokonaisvaltaisesti ja pitkäjänteisesti. Edeltäjäni ja heidän esimiehensä ovat tehneet viisaita päätöksiä, jotka mahdollistavat tykistöjärjestelmämme kyvyn pitämisen huipputasolla.

Olemme löytäneet järkeviä ja kustannustehokkaita ratkaisuja. Vahvan rungon päälle on helppo rakentaa. Pystymme halutessamme ottamaan käyttöön teknologisen kehityksen tuomat uudet mahdollisuudet. Olemme jatkuvasti hereillä. Konkreettisina esimerkkeinä tästä voidaan mainita valmiudet uusimpien maalinosoitus- ja ammunnahallintajärjestelmien käyttöönottoon.

Teemme myös koko ajan töitä tykistömme kantaman ja tulen osuvuuden kehittämiseksi. Tässä saamme arvokasta tukea kotimaisilta strategisilta kumppaneiltamme. Teemme yhdessä kaikkemme, jotta tykistömme kykenee täyttämään sille osoitetut vaativat tehtävät. Useita tähän liittyviä projekteja on käynnissä.

Maavoimien harjoitusjärjestelmä vuodelle 2018 on päätetty.

Harjoitusjärjestelmässä Maavoimien vaikuttamisharjoitus ajoittuu vuonna 2018 toukokuulle. Tämä on tervetullutta vaihtelua marraskuisen usvan sijaan. Tosin harjoituksen suunnittelun päävas-

Tulikomentoja 2/2017

tuussa olevalle Tykistökoululle tämä tietää kiireisiä aikoja.

Harjoitusten valmistelu lyhyellä aikavälillä kansainvälisine osakokonaisuuksineen vaatii valtavasti töitä. Voimia ja jaksamista Tykistökoulun henkilöstölle.

Kuluneena keväänä olen päässyt ilokseni seuraamaan muutamia harjoituksia. Joukkojen koulutustasosta jäi hyvä kuva, ja asevelvollisemme pärjäävät varmuudella omissa tehtävissään koulutuksen päätteeksi. Koulutustason arviointijärjestelmämme toimii hyvin. Parhaat kiitokset kaikille joukko-osastoille hyvästä työstä. Erityisen tyytyväinen olen joukkojen positiiviseen ilmeeseen. Olen tällä palstalla jo muutaman kerran ottanut kantaa tulenjohtokoulutukseen. Siihen on nyt panostettu joukoissa. Hyvä näin. Työtä pitää jatkaa edelleen.

Seuraava asia, johon tulee jatkossa panostaa, on joukkojen tilannekuva ja sen ylläpitäminen. Taisteluosastokokoonpanoissa toimiminen mahdollistaa tilannekuvan juoksuttamisen läpi koko organisaation.

Kun taisteluosaston komentaja käy käskemässä alaisiaan tuliyksiköitä, tuliyksiköissä pitää olla ymmärrys omasta tehtävästä. Tämä pätee läpi koko ketjun aina tykille asti. Kaikkien taistelijoiden tulee tietää oma tehtävänsä ja roolinsa osana kokonaisuutta. Kaikkia tarvitaan. Kouluttajien rooli tämän tietämyksen jalkauttamisessa on keskeinen. Kun tulitoimintaupseerilta kysytään, mitä tulitehtäviä tuliyksikkö on suorittanut, niin oikea vastaus ei ole, että tänään on ammuttu seitsemän laitaa. Tulta käytetään taistelevi-

en yksiköiden taistelun tukemiseen. Tulenkäyttöilmoitukset ovat myös tärkeitä. Komppanioiden päälliköiden pitää huolehtia siitä, että tulitehtävän toteuttamisen jälkeen tuliyksikölle annetaan palautetta tulen osuvuudesta, koossaolosta ja saavutetusta vaikutuksesta. Tämä luo edellytyksiä tulen osuvuuden ja vaikutuksen kehittämiselle. Lisäksi haluan muistuttaa vanhasta ja hyväksi havaitusta periaatteesta: 10 prosenttia käskemistä ja 90 prosenttia valvontaa. Asevelvollisemme oppivat parhaiten, kun heille annetaan selkeät tehtävät ja heidän annetaan toimia itsenäisesti.

Tulenjohtopaikoilla ollaan edelleen tilanteessa, jossa maalin osoittaminen ja määrittäminen on haastavaa. Muistutankin tässä yhteydessä luki-

joitamme, että haaste uusien, selkeästi näkyvien maalilaitteiden kehittämiseksi on edelleen voimassa. Minulle ei ole tehty yhtään asiaan liittyvää ehdotusta. Maallisen kunnian lisäksi tarjolla on myös kohtuullinen rahallinen korvaus vuoden tykkimiesteon palkintona. Lisäkannustimena mainitsen vielä vuoden tykkimiesteon kiertopalkinnon uusimisen. Majuri Markku Koski Maavoimien esikunnasta on tehnyt ansiokasta työtä ja hän on rakentanut uuden panssarihaupitsimme pienoismallin, jota käytetään jatkossa kiertopalkintona.

Toivotan kaikille oikein hyvää kesää!

Pasi Pasivirta eversti

7

8

Tykkimiesten vapaaehtoista maanpuolustustyötä puolivuosisataa – Suomi 100 vuotta Tykkimiehet ry on toiminut reilun viidenkymmenen vuoden ajan. Tykkimiesten toiminta kattaa siis puolet itsenäisen Suomen satavuotiaasta historian ajasta. Toiminnan keskeisimpiä muotoja ovat tuon puolivuosisataisen historian aikana olleet tykistöaselajin perinteen ja historian vaaliminen. Lisäksi yhdistys toimii myös tykkimiesten ja -naisten aatteellisena maanpuolustushenkeä ylläpitävänä ja lujittavana yhdyssiteenä.

Suomalaisen kenttätykistön kulttuuriperinnön tutkimuksessa ja säilyttämisessä näkyvimpänä toimintamuotona on ollut ja on edelleen sotilasmuseotoiminta. Vuosina 1977–1997 Tykistömuseo toimi Kankaanpään Niinisalossa, vuodesta 1997 alkaen Hämeenlinnassa Linnankasarmin alueella. Vuoden 2013 alusta lukien museo on osa Hämeenlinnassa toimivaa Museo Militariaa. Museotoiminta on vaatinut kuluneen neljän vuosikymmenen aikana runsaasti talkoohenkeä ja talkootyötä, yhteistyötahojen avuliasta osallistumista museon hankkeisiin ja projekteihin, aktiivista, idearikasta ja ennakkoluulotonta suunnittelua ja tarmokasta toimeenpanoa.

Suomi voi hyvin.

Miten museot voivat?

Satavuotista itsenäisyyttään juhliva Suomi on historiansa

aikana muuttunut. Itsenäisyytemme alkuvuosikymmenten vaikeista ajoista on tultu aimo harppaus eteenpäin. Olemme tänään maailman hyvinvoivimpia, vakaimpia ja vauraimpia yhteiskuntia mitattiinpa asiaa melkein millä tahansa asiaankuuluvalla mittarilla.

Satavuotias Suomi on historiansa aikana taltioinut ansiokkaasti historiaansa ja kulttuuriperintöään museoihin.

Museoita maassamme on useita satoja, joidenkin arvioiden mukaan jopa yli tuhat. Ammatillisesti hoidettuja museoita näistä on yli kolmesataa, Museo Militaria yhtenä näistä.

Museo Militarian ylläpitoon osallistuu valtionhallinnon taholta puolustushallinto sekä opetus- ja kulttuuriministeriö sekä vapaaehtoinen yhdistystoimija, Suomen Tykistö-, Pioneeri- ja Viestimuseoyhdistys ry jäsenyhdistyksineen. Jonkin verran tukea ja apua saadaan säätiöiltä sekä talouselämän yhteistyökumppaneilta. Muutoin toiminnan rahoitus perustuu museotoiminnasta saataviin tuloihin tärkeimmän rahavirran ollessa pääsylipputulot.

Museotoimintaa ylläpitävien ja vapaaehtoispohjalta toimivien yhdistysten haasteena on nykyisessä hyvinvoivassa itsenäisessä Suomessa museotoiminnan talous. Museotoiminta ei pääsääntöisesti varmaan koskaan ole ollut kannattavaa

TULIKOMENTOJA-LEHDEN MATERIAALIEN TOIMITUSOSOITTEET: Materiaalit kiltasivustolle: kiltasivut.tulikomentoja@gmail.com Lehden aineistomateriaali: toimitus.tulikomentoja@gmail.com Lehden postitusrekisteri: pv.ahonen@outlook.com

toimintaa, aina on apua ja tukea tarvittu valtionhallinnolta, yhteistyökumppaneilta ja asiaa harrastavilta tai sen muutoin läheiseksi tuntevilta tahoilta.

Lisäksi museot itse ovat organisoineet toimintaansa tehokkaammaksi muun muassa yhdistämällä toimintojaan kuten tehtiin Museo Militarian perustamisen yhteydessä yhdistämällä kolme erillistä aselajimuseota yhdeksi museoksi.

Muutama vuosi sitten otettiin käyttöön Museokortti, jonka avulla voi tehdä kulttuurimatkoja yli kahteen ja puoleensataan suomalaiseen museoon, myös Museo Militariaan.

Hyvinvoivat museot hyvinvoivassa isänmaassamme ovat tavoittelemisen arvoinen asia. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi on tärkeää, että sekä yhteiskunta että museokentässä toimivat hallintoyksiköt, järjestöt ja yhdistykset tekevät kaiken voitavansa maamme kulttuuriperinnön vaalimiseksi ja säilyttämiseksi myös tuleville sukupolville. Kaikkein tärkeintä on tietysti se, että museoilla ja niiden esille laittamilla näyttelyillä ja museoissa järjestettäville tapahtumille on kysyntää. Näyttelyiden uusiminen, tapahtumien järjestäminen, yleisön mielenkiinnon herättäminen ja ylläpitäminen eli käytännössä museon markkinointi vaatii tietysti resursseja. Museotoiminnassa

resurssit muodostuvat pienistä pisaroista, joista muodostuu pieniä puroja ja pienistä puroista sitten voimakkaampia virtoja.

Tee kulttuurimatka Museo Militariaan – ota ystäväsi ja lähipiirisi mukaan Suomalainen suvi on antanut odottaa tänä vuonna itseään hieman normaalia pidempään. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, niin myös kuluvana kesänä säät vaihtelevat. Museo Militaria on oivallinen tutustumiskohde, satoi tai paistoi tai vaikka pilvipoutaisena päivänä. Sään mukaan voit tutustua mittaviin näyttelyihin sisä- ja ulkonäyttelytiloissa.

Tuo oma pisarasi mukaan suomalaisten museoiden hyvinvointiin!

Kesäisin terveisin, Kari Halonen toiminnanjohtaja Tykkimiehet ry

TULIKOMENTOJA ILMESTYY VUONNA 2017 N:o Aineistopv Ilmestyy 1 17.1.

17.2. (viikko 7) 2 22.05.

16.6. (viikko 24) 3 15.08.

15.9. (viikko 37) 4 nettilehti 6.11.

4.12. (viikko 49)

Tulikomentoja lehden tiedot ja lehden verkkoversiot löytyvät osoitteesta: www.tykkimiehet.fi

Tulikomentoja 2/2017

9

Puolustusselonteko keskusteluttaa

Reserviläisliitto kysyi sekä jäsentensä että kansan suosikkia Hornetin korvaajaksi, ja suosituimmaksi kyselyissä osoittautui ruotsalainen JAS Gripen. Voi vain kysyä, miten syvään ammattitaitoon karttuisan kansan mielipide perustuu ja mikä arvo tällaisella kyselyllä on yleensä? Kuva Saab.

Robottiaseilta puuttuu eräs inhimillinen ominaisuus: ne eivät kykene tuntemaan pelkoa. Kuvassa lennokki laukaisee Predator-ohjuksen paikannettuun maamaaliin. Kuva: Wikipedia.

ValƟoneuvoston puolustusselonteko eduskunnalle hyväksytƟin valƟoneuvoston yleisistunnossa 16. helmikuuta. TiiviisƟ kirjoiteƩu selonteko linjaa Suomen puolustuspoliƟikkaa 2020-luvun puoliväliin asƟ. OpposiƟo ei kuitenkaan ole valmis sitoutumaan selonteon esiƩämään lisärahoitukseen.

Selonteon mukaiseen maavoimien kehiƩämiseen kuuluu 48 käytetyn panssarihaupitsin hankkiminen Koreasta.

JUKKA SIPPOLA

Paljon odotettua ja alkuvuodesta julkaistua valtioneuvoston puolustusselontekoa käsiteltiin eduskunnassa maaliskuun alussa. Ensimmäisen kerran erillisenä tehty puolustusselonteko on jatkoa vuonna 2014 tehdylle parlamentaarisen selvitysryhmän raportille sekä vuoden 2016 valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteolle.

Puolustusselonteko ottaa huomioon sotilaallisen toimintaympäristön muutokset ja antaa maallemme puolustuspoliittiset linjaukset. Tavoite on edelleen ylläpitää uskottavaa ja koko maan kattavaa puolustusjärjestelmää, joka perustuu laajaan reserviin.

Selonteon aikajänne ylittää nykyisen hallituskauden ulottuen 2020-luvun puoliväliin.

10

Uusi selonteko on tehty hyvin tiiviiksi, vain 34 sivua liitteineen. Lyhyyttä ja helppolukuisuutta on kiitetty, mutta esimerkiksi Upseeriliitto on valittanut, että puolustusvoimien henkilöstöstä on kirjoitettu vain puoli sivua. Toisaalta reserviläisistä, jotka edelleen vastaavat 90 % sodan ajan joukkojemme kokoonpanosta, ei kirjoiteta yhtään sen enempää.

Turvallisuustilanteemme on heikentynyt Selonteossa todetaan kaartelematta, että Suomen turvallisuustilanne on heikentynyt Krimin valtauksen ja Itä-Ukrainan konfliktin jälkeen ja jännitteet Itämeren alueella ovat lisääntyneet. Sotilaallista voimankäyttöä Suomea vastaan tai sillä uhkaamista ei voida sulkea pois.

Venäjä pyrkii vahvistamaan suurvalta-asemaansa ja on ilmaissut tavoitteensa etupiirijakoon perustuvasta turvallisuusrakenteesta. Venäjä myös haastaa Naton kyvyn tukea Baltian ja Itä-Euroopan puolustusta mahdollisen sotilaallisen kriisin käynnistyessä. Nato on palauttanut toimintansa painopisteen rauhanturvaamisesta jäsenvaltioiden puolustamiseen, ja useimmat Nato-maat panostavat omaan puolustukseensa aikaisempaa enemmän.

Nato on selonteon mukaan turvallisuutta ja vakautta edistävä toimija. Silti selonteko toteaa entiseen malliin Suomen olevan sotilasliittoon kuulumaton maa, joka toteuttaa käytännönläheistä kumppanuutta Naton kanssa ja ylläpitää mahdollisuutta hakea jäsenyyttä. Suomi myös luo valmiudet antaa sekä vastaanottaa sotilaallista apua.

Siihen ei selonteossa vastata, onko liittoutumattomalle sotilaallinen apu tai Nato-optio enää käytettävissä, jos kansainvälinen tilanne kiristyy. Epäilen…

Pohjoismaista puolustusyhteistyötä (Nordefco) kehitetään muun muassa tilanne-

kuvayhteistyön ja koulutus- ja harjoitustoiminnan alueilla.

Puolustusmateriaalialalla jatketaan yhteisiä hankevalmisteluja, vaikka esimerkiksi yhteispohjoismainen taisteluasuhanke on pahasti myöhässä. Suomi nähdään selonteossa riippuvaiseksi puolustusmateriaalin saatavuudesta ulkomailta.

Muista maista selonteossa erikseen mainitaan Ruotsi, jonka kanssa tehtävä kahdenvälinen puolustusyhteistyö on erityisasemassa. Lisäksi Yhdysvallat todetaan Suomelle tärkeäksi kumppaniksi.

Kyber- ja informaatiovaikuttamista – selonteossa tahoja mainitsematta – on kohdistettu myös Suomeen muun muassa kriittistä infrastruktuuria, teollisuuslaitoksia sekä poliittista päätöksentekojärjestelmää ja kansalaisia vastaan. Siksi Suomen tulee rakentaa omaa kyberpuolustuskykyä. Tietoliikenne-, tietojärjestelmä- sekä henkilötiedustelun kehittäminen nähdään puolustuksen kannalta tärkeimmäksi lainsäädäntöhankkeeksi.

Eduskunta viimeistelee mietintöä puolustusselonteosta ja sen on tarkoitus valmistua juhannuksen aikaan. Sii-

Pääosin palkatusta henkilöstöstä ja varusmiehistä koostuvia valmiusosastoja ja valmiusyksiköitä käytetään nopeassa tilanteessä mm. kriittisten kohteiden suojaamiseen ja vastaamaan sotilaallisen voiman käytöllä uhkaamiseen. Tarvittaessa maavoimat perustaa välittömän valmiuden joukkoja vahventamaan puolustuksen ennaltaehkäisevää kynnystä. Kuva Jukka Sippola.

Puolustusvoimien joukot jaetaan käyttöperiaatteen mukaan operatiivisiin, alueellisiin ja paikallisjoukkoihin. Monet reserviläiset sijoitetaan varusmiespalvelun jälkeen operatiivisiin joukkoihin, mutta iän myötä he siirtyvät alueellisiin tai paikallisjoukkoihin.

Tulikomentoja 2/2017

11

hen mennessä väännetään vielä lukuisista sanamuodoista, ja lehdistössä on vihjailtu näkemyseroista presidentin, hallituksen ja eduskunnan välillä.

Näkemyserot liittyisivät esimerkiksi siihen, miten Suomen kanta avunantoon Baltian maille sotilaallisessa konfliktissa kirjoitetaan.

SA-joukot kasvavat – vain kasvavatko?

Reserviläisten keskuudessa suurinta mielenkiintoa ja jopa innostusta on selonteossa herättänyt sodan ajan joukkojen määrän nostaminen 50 000 sotilaalla 280 000:een. Kun tarkemmin tutkii tuota määrän nostamista, huomaa kuitenkin, että luvassa ei ole uutta sijoitusta kovinkaan monelle reserviläiselle.

Joukkomäärän nousu selittyy lähinnä kolmella tekijällä. Ensinnäkin sodan ajan perustamisorganisaatio liitetään osaksi paikallisjoukkoja eikä heitä enää kotiuteta perustamisen tapahduttua odottamaan joukkojen purkua.

Tässä kyseessä on sikäli paluu vanhaan, sillä aikoinaan perustamiskeskuksilla oli aina joku jatkotehtävä.

Toiseksi varusmiehiä, jotka ovat ehtineet saada riittävän koulutustason, käytetään jatkossa valmiuden kohottamiseen ja muihin kriisiajan tehtäviin. Lainsäädäntö ei aiemmin mahdollistanut tätä, mikä oli sikäli hullua, että juuri varuskunnista löytyvät nopeimmin mobilisoitavat joukot äkillisessä kriisissä. Silti oppositiopuolueet kritisoivat lain muuttamista tältä osin viime vuoden lopun eduskuntakeskustelussa.

Kolmanneksi 280 000 sotilaan vahvuuteen sisällytetään kriisitilanteessa puolustusvoimiin tarvittaessa liitettävät rajajoukot. Rajavartiosto on sisäministeriön ja puolustusvoimat puolustusministeriön alainen organisaatio. Välillä onkin tuntunut, että kumpikin organisaatio on elänyt täysin omaa elämäänsä ja yhteistyötä ei juuri ole tehty esimerkiksi kalustohankinnoissa tai

12

muutenkaan maamme puolustamisessa.

250 000 sijoitusta Pienestä laskennallisesta noususta huolimatta edelleen ollaan hyvin kaukana takavuosien sodan ajan joukkojen määrästä, joka oli 550 000 sotilasta, joskus aiemmin jopa enemmän. Mutta rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että koko reserville ei tuolloin olisi riittänyt vanhoja pystykorvakiväärejä kummempaa aseistusta muusta varustuksesta puhumattakaan.

Vaikka nykyisin kalustoa riittää kutistetulle SA-joukoille aiempaa paremmin, kevyesti varustettujen joukkojen määrä kokonaisvahvuudesta lisääntyy.

Sodan joukkoihin kuuluvasta 280 000 sotilaasta on Pääesikunnan mukaan reserviläisiä neljännesmiljoona. Luvussa on mukana paitsi puolustusvoimien myös Rajavartiolaitoksen reserviläisiä. Ammattisotilaiden suhteellinen osuus SA-joukoissa on kasvanut vanhoista ajoista, jolloin sijoitettu reservi oli suurempi.

Valtion säästötoimenpiteiden takia kertausharjoitusten määrää on vähennetty ja vuosina 2012–14 toteutettiin puolustusvoimauudistus, jossa armeijan koko mitoitettiin vastaamaan tiukkoja taloudellisia vaatimuksia. Selonteon näkemyksen mukaan puolustusvoimien harjoitustoiminta on kyetty nostamaan vuodesta 2015 alkaen tyydyttävälle tasolle. Maanpuolustusjärjestöt eivät ole aivan samaa mieltä. RUL on myös vaatinut sijoittamattomien reserviläisten osaamisen hyödyntämistä uusissa paikallispataljoonissa.

Panssarihaupitseja Koreasta Ilma- ja merivoimien kyky täyttää tehtävänsä todetaan tällä hetkellä hyväksi, mutta maavoimien tilanne on vain tyydyttävä.

Selonteon mukaan puolustusvoimien kehittämisen painopiste tällä vuosikymmenellä on nimenomaan maavoimissa ja erityisesti välittö-

män valmiuden joukoissa. Silti ilma- ja merivoimien tulevat pakolliset, vanhentuvan kaluston korvaavat hankinnat tulevat haukkaamaan leijonanosan tulevista puolustusbudjeteista.

Etelä-Koreasta hankittavilla 48 käytetyllä K9 Thunder -panssarihaupitsilla korvataan vanhenevaa tykistöämme. Tela-alustaiset panssarihaupitsit mahdollistavat operatiivisten joukkojen tukemisen kauaskantoisella ja hyvän maasto- ja tieliikkuvuuden omaavalla tykistökalustolla. Puolustusministeri Jussi Niinistö allekirjoitti hankintasopimuksen 2. maaliskuuta. Hankinnan kokonaisarvo on 146 miljoonaa euroa sisältäen myös varaosia ja koulutusta.

Puolustusvoimat hankkii myös iskusytyttimiä Nammo Lapua Oy:ltä 3,4 miljoonalla eurolla, mikä tukee kotimaisen ampumatarviketuotannon säilymistä tuotantokykyisenä.

Maavoimien liikkuvuutta ja tulivoimaa kehitetään muun muassa BMP-2M -rynnäkköpanssarivaunukaluston modernisoinnilla, CV9030rynnäkköpanssarien elinjaksopäivityksellä sekä Hollannista ostetuilla käytetyillä Leopard 2A6 -taistelupanssarivaunuilla. Maavoimien valvonta- ja maalinosoituskykyä parannetaan sekä armeijalle hankitaan uuden sukupolven panssaritorjunta-aseita ja ampumatarvikkeita.

Tiedustelujärjestelmän, johtamisjärjestelmän ja logistiikkajärjestelmän suorituskyvyn alueellisessa kattavuudessa ja taistelunkestävyydessä todetaan olevan erityisiä puutteita.

Presidentti Halosen ylipäällikkökaudella päätetty jalkaväkimiinojen luopumisesta johtuvaa menetettyä pelotevaikutusta korvataan muilla menetelmillä, ja puolustusvoimat selvittää tämän vuoden aikana kotimaisen puolustusteollisuuden innovaatioiden käytettävyyttä.

Monitoimihävittäjiä ja Laivue 2010 Valtioneuvoston selonteko toteaa, että Hornet-kaluston

vuosina 2025–2030 poistuva suorituskyky korvataan täysimääräisesti. Siihen selonteko ei ota kantaa, hankintaanko jatkossakin yhtä monta eli 62 hävittäjää kuin Horneteja on nyt. Selonteossa ei puhuta enää torjuntahävittäjistä vaan termi on monitoimihävittäjä.

Päätökset tästä niin sanotusta HX-hankkeesta tehdään 2020-luvun alussa. Uuden monitoimihävittäjän suorituskyvyn suunnitellaan olevan käytössä vähintään 2060-luvulle asti. Hankinnan kustannusarvioksi ilmoitetaan 7–10 miljardia euroa, mitä erityisesti vihreät ja vasemmisto epäilivät alimitoitetuksi maaliskuun alun eduskuntakeskustelussa.

Selonteko muistuttaa, että Hornet-kaluston suorituskykyä ei voida korvata ilmatorjunnalla eikä miehittämättömillä ilma-aluksilla.

Myös merivoimien Raumaluokan ohjusveneiden ja Hämeenmaa-luokan miinalaivojen, yhteensä seitsemän alusta, elinkaaret päättyvät 2020-luvun puoliväliin mennessä.

Meripuolustuksen torjuntakyky säilytetään hankittavilla neljällä Laivue 2020:n aluksella sekä peruskorjattavilla Hamina-luokan ohjusveneillä.

Uudet Laivue 2020 -alukset ovat käytössä 2050-luvulle asti. Hankinnan hintalappu on 1,2 miljardia euroa.

Sipilän hallituksen mukaan meri- että ilmavoimien hankintoja ei tehdä erillisrahoituksella vaan ne sisällytetään budjetteihin vuosina 2019– 2031.

Parlamentaarisen selvitysryhmän suositusten mukaisesti selonteko esittää, että puolustusvoimien materiaalitason säilyttämiseksi tarvitaan indeksikorotusten lisäksi 150 miljoonaa euroa vuodessa lisää aina vuodesta 2021 alkaen. Lisäksi turvallisuusympäristön muutosten takia halutaan puolustusvoimille lisärahaa 55 miljoonaa euroa vuodesta 2018 alkaen. Vasemmisto ja vihreät eivät olleet eduskuntakeskustelussa valmis sitoutumaan esitettyihin summiin.

Vapaaehtoinen maanpuolustus vähällä maininnalla Puolustusvoimien nykyinen henkilöstömäärä, noin 12 000, todetaan selonteossa vähimmäismääräksi, jotta puolustusvoimien nykytehtävät yleensä pystytään toteuttamaan.

Asevelvollisten kutsuntoja ja reserviläisten asioiden hoitamista on tarkoitus parantaa kehittämällä digitaalisia informaatiopalveluja ja toimintatapoja sekä ottamalla koulutuksessa ja sodan ajan joukoissa huomioon asevelvollisten erityisosaaminen ja toimintakyky, kuten niin sanottu Siilasmaan työryhmä vuonna 2010 ehdotti. Naisten vapaaehtoista asepalvelusta kehitetään, ja kriisinhallintatehtävissä palvelevien naisten määrää pyritään lisäämään.

Varusmieskoulutuksen hintaa lasketaan hyödyntämällä verkko-, virtuaali- ja simulointijärjestelmiä. Niillä pyritään myös vastaamaan muuttuneisiin valmiusvaatimuksiin.

Selonteon mukaan reserviläisiä kannustetaan erityisesti

omaehtoiseen kunnon ylläpitoon sekä kouluttautumiseen verkkokoulutusmahdollisuuksia hyödyntäen. MPK:ta kehitetään puolustusvoimien strategisena kumppanina pohjoismaisten toimintaperiaatteiden mukaisesti. Tavoitteena on vahvistaa vapaaehtoisen maanpuolustuksen asemaa erityisesti paikallispuolustuksessa sekä virka-aputehtävissä.

Lyhyellä lauseella kerrotaan, että vapaaehtoisen maanpuolustuksen toimintaedellytykset varmistetaan – kertomatta miten. Vapaaehtoista maanpuolustustyötä tekevät järjestöt muistetaan ainoastaan osatekijänä suomalaisten korkeaan maanpuolustustahtoon, joka nähdään yhteiskunnan kriisinsieto- ja puolustuskyvyn perustana.

Valtioneuvoston puolustuspoliittinen selonteko ei siis vastaa kaikkiin kysymyksiin mutta linjaa asioita sekä antaa pohjaa niiden jatkokehittelylle. Selonteko löytyy puolustusministeriön verkkosivuilta www.defmin.fi/selonteko2017.

Hollannista käytettynä ostetut Leopard 2A6 -taistelupanssarivaunut ovat armeijan uusinta kalustoa ja lisäävät puolustusselonteon mukaan maavoimien liikkuvuutta ja tulivoimaa. Kuva Jukka Sippola.

Tulikomentoja 2/2017

Kommentti Baariparlamentti ei saa ratkaista hävittäjähankintaa Reserviläisliitto on kiitettävän aktiivinen tekemään erilaisia mielipidetiedusteluita ja saa niillä mukavasti julkisuutta, josta RUL voi olla vain kateellinen. Alkuvuoden gallup ei ollut kuitenkaan kovin fiksu.

Kuten puolustusselonteosta voi lukea, vuodesta 2025 alkaen käytöstä poistuva Hornet-kalusto on tarkoitus korvata uudella monitoimihävittäjällä, ja varsinainen hankintapäätös on tehtävä 2020-luvun alussa. Tarjolla on viisi erilaista hävittäjää Ruotsista, USA:sta ja Ranskasta sekä yhteiseurooppalainen Eurofighter Typhoon -hävittäjä.

Reserviläisliitto kysyi sekä jäsentensä että kansan suosikkia Hornetin korvaajaksi, ja suosituimmaksi kyselyissä osoittautui ruotsalainen JAS Gripen. Sen valitsisi 21 % haastatelluista.

Voi vain kysyä, miten syvään ammattitaitoon karttuisan kansan mielipide perustuu ja mikä arvo tällaisella kyselyllä on yleensä?

Molemmissa kyselyissä epävarmojen ja vastaamatta jättäneiden osuus nousi huomattavan suureksi, kun todellista tietoa hävittäjävaihtoehdoista ei ole.

Valitettavasti tällaiset kyselyt lisäävät poliitikkojen intoa lähteä päsmäröimään hävittäjähankinnassa, kun kansaa halutaan mielistellä. Nyt jo eräät eduskuntapuolueet ja muun muassa keskustan presidenttiehdokas Matti Vanhanen ovat avoimesti liputtaneet ruotsalaisvaihtoehdon puolesta.

Ei sillä, etteikö Gripen olisi pätevä ja edullinen vaihtoehto. HXhankkeessa ei ole vain kyse pelkästä hävittäjästä vaan erittäin monimutkaisen ja monitahoisen monitoimihävittäjään perustuvan järjestelmän hankinnasta. Kansanäänestykset yleensäkin ovat osoittautuneet enemmän tunteella kuin tiedolla tapahtuviksi, kuten Britannian Brexit-ratkaisusta voi nähdä.

Jätetään siis HX-monitoimihävittäjien arviointi asiantuntijoille.

13

Verkostokeskeisen sodankäynnin periaatteiden hyödyntäminen tykistöjärjestelmän kehittämisessä VILLE HUKKANEN

Suomalaista tykistöjärjestelmää voidaan pitää ominaisuuksiltaan joustavana ja suorituskykyisenä ainakin subjektiivisesti tarkasteltuna. Suorituskyvystään huolimatta tulee aselajia jatkuvasti kehittää toimintaympäristössä tapahtuvien muutosten edellyttämällä tavalla. Toimintaympäristön muutokset eivät ole ainoastaan muutokseen pakottavia tekijöitä vaan myös kehittämismahdollisuuksia avaavia kulkuja. Tämä kirjoitus tarkastelee verkostokeskeisen sodankäynnin periaatteiden soveltamismahdollisuuksia tykistöjärjestelmän kehittämisessä.

Näkökulma on tulevaisuuden kehitettävissä järjestelmissä, mutta useita esitettyjä periaatteita voitaisiin huomioida jo nykyisin käytössä olevin järjestelmin käyttö- ja toimintaperiaatteita kehittämällä. Kirjoituksen tarkoituksena on herättää ajatuksia ja mahdollisesti jopa keskustelua tykistöjärjestelmän kehittämiseksi aiempaakin tehokkaammaksi.

Verkostokeskeisen sodankäynnin teoria Sodankäynnissä on aina pyritty olemassa olevien teknologioiden käyttöä mahdollisimman tehokkaasti ja näin saavuttamaan etua suhteessa vastustajaan. Sodankäynnin menetelmät perustuvat yleensä aikansa tekniikkaan ja toimintatapoihin – näin myös verkostokeskeisen sodankäynnin. Vaikka verkostoituneella ja parveilevalla taistelutavalla on pidemmät historialliset juuret, voidaan yhdysvaltalaislähtöisen verkostokeskeisen sodankäynnin juurten katsoa olevan kaupallisten yritysten tarpeessa saavuttaa informaatioylivoima kilpailijoihinsa nähden ja näin saavuttaa kaupallisesti edullinen asema. Vaikka verkostokes-

14

keinen sodankäynti on jo saanut väistyä trendien aallonharjalta muun muassa hybridin tieltä, sen periaatteiden ja tavoitteiden käyttökelpoisuuden tarkastelu tykistöjärjestelmän kehittämisessä voi tarjota uusia kehityspolkuja.

Verkostokeskeinen sodankäynti on Revolution in Military Affairs -teorian jatkumo. Verkostokeskeisen sodankäynnin teorioiden keskiössä on pyrkimys tehostaa omaa toimintaa ja saavuttaa näin etua vastustajaan nähden.

Verkostojen keskeiset elementit ovat Mark Temepstillin mukaan kehittyneet teknologiat, organisointi sekä operatiivinen konsepti.

Nykyaikaiset kehittyneet teknologiat mahdollistavat joukkojen ja voimavarojen yhdistämisen suorituskykyisillä informaatiojärjestelmillä. Suorituskyvyn kehittyminen mahdollistaa aiemman puheen ja rajoitetun datan siirron sijaan huomattavasti mittavamman tietomäärän siirtämisen reaaliaikaisen tilannekuvan ja nopean toiminnan mahdollistamiseksi. Informaatiojärjestelmien on mahdollistettava tiedon liikkuminen kaikkiin suuntiin jatkuvasti.

Sotilasorganisaatiot on perinteisesti organisoitu hierarkkisesti. Hierarkkinen organisaatiorakenne mahdollistaa yksinkertaisen johtamisen ja toimintojen valvomisen organisaation ylätasoilta alas saakka. Mallin mukaisten organisaatioiden heikkoutena on organisaation jäykkyys ja kyvyttömyys mukautua nopeasti muuttuviin tilanteisiin.

Erityisesti informaatiovuon suuntaaminen hierarkkisissa organisaatioissa on ongelmallinen vahvan kontrollin ollessa yleensä keskeinen tekijä.

Verkostokeskeisessä organisaatiossa pyritään karsimaan toi-

Kapteeni Ville Hukkanen

mijan ja toimintoja johtavan tahon välissä olevia portaita.

Organisointi mahdollistaa perinteistä organisointia joustavamman ja sopeutuvamman toiminnan alati muuttuvassa ympäristössä.

Verkostokeskeisessä sodankäynnissä edellytetään uutta operatiivista konseptia, jossa järjestelmiltä edellytetään kykyä ja halua mukauttaa omaa toimintaansa muuttuvien olosuhteiden mukaiseksi. Sopeutumisen kannalta keskeistä on tunnistaa ja ymmärtää vaihtelevia olosuhdetekijöitä oikean muutoksen määrittämiseksi.

Verkostokeskeisen sodankäynnin teoriassa on yksinkertaistettuna kyse pyrkimyksestä luoda sensoreiden, päättäjien ja vaikuttamisjärjestelmien verkosto, joka mahdollistaa aiempaa mukautuvamman, tehokkaamman ja nopeamman vaikuttamisen vastustajaan.

Seuraavissa kappaleissa pohdi-

taan periaatteiden soveltamismahdollisuuksia tykistöjärjestelmän kehittämisessä.

Sovellukset tykistöjärjestelmässä Tulenkäytön ehdottomana edellytyksenä on riittävä tilannetieto, joka mahdollistaa vaikutettavien maalien havaitsemisen, tunnistamisen, seuraamisen, paikantamisen, maalittamisen sekä vaikutuksen johtamisen. Toimijan omien havaintojen sekä muiden toimijoiden jaetun tiedon perusteella muodostuu tilanneymmärrys, joka luo pohjan toimijan tekemille ratkaisuille. Tilannetiedon jakamisesta käytetään yleisesti ilmaisua tilannetiedon hajauttaminen. Tilannetietoa hajautetaan hierarkkisessa organisaatiossa ylös ja alas. Verkostokeskeisessä sodankäynnissä kaikki taistelutilan toimijat ovat sensoreita, joiden havainnot jaetaan jatkuvana informaatiovuona kaikkiin

suuntiin. Näin yksittäisten sensorien sijaan muodostuu sensorien verkosto, jonka yksittäisten osien tuottama tieto toisiaan täydentäen mahdollistaa kokonaiskuvan muodostamisen. Tiedon jakaminen sivusuunnassa mahdollistaa tarkemman tilannetiedon tuottamisen aiempaa nopeammin sensorifuusion avulla.

Vaikka edellä esitettyä mallia voidaan pitää teknisesti haastavana, voidaan periaatteen tarve kuitenkin tunnistaa ja pyrkiä kehittämään ratkaisu ongelman selättämiseksi. Teknisten sensorien määrän kasvaessa ja tiedon aikakriittisyyden lisääntyessä on tiedon käsittelyä (keräämistä, analysointia, tuotteistamista ja jakamista) kyettävä automatisoimaan. Tilannetiedon jakaminen on saatava lähes reaaliaikaiseksi menestyksekkään taistelun edellyttämän informaatioylivoiman saavuttamiseksi.

Tilannekuvajärjestelmistä on siirryttävä tilannetietojärjestelmiin, jotka pysäytetyn tilannekuvan lisäksi tarjoavat mahdollisuuden kaiken tuotetun tiedon analysointiin eri menetelmillä. Yksittäisten sensorien tuottama vähäinen informaatio voi tehokkaan fuusion avulla muodostaa taistelussa menestymisen kannalta ratkaisevan tärkeän kokonaisuuden, jonka muodostuminen useilla tasoilla tapahtuvan analysoinnin johdosta voi jäädä muodostumatta.

Runsas informaatio ja sensorifuusio mahdollistavat vihollisjärjestelmien ja vihollisen toiminnan aiempaa tarkemman analysoinnin. Analyysi mahdollistaa vihollisen heikkouksiin vaikuttamisen ja aiempaa tarkemman tulenkäytön jälkeisen vaikuttavuusarvioinnin. Heikkouksien tunnistaminen ja niihin vaikuttaminen sekä vaikutusten arviointi antavat tietoa vihollisen taistelujärjestelmän tilasta ja mahdollistavat aiempaa tarkemman analyysin suunniteltavan tulenkäytön perusteeksi. Tulenkäyttö onkin kyettävä kohdentamaan havaittujen koh-

Tulikomentoja 2/2017

teiden sijaan vihollisen heikkouksiin ja oman toiminnan päämäärän saavuttamista palveleviin kohteisiin.

Nykyaikaiset arkiset välineet sisältävät lähes käsittämättömän laskentakapasiteetin. Nykyaikainen sähköhammasharja voi sisältää kuulentojen tietokoneita suuremman laskentatehon älypuhelimista ja tablettitietokoneista puhumattakaan. Laskentakapasiteettia merkittävämpää ovat kuitenkin periaatteet ja käytännöt, joiden mukaisesti laskentatehoa käytetään. Nykyiset periaatteet ampuma-arvojen laskennassa periytyvät ajalta, jolloin ampuma-arvot määritettiin tasokalustolla geometriaa ja manuaalista laskentaa käyttäen. Sittemmin taso korvattiin tietokoneella, mutta koneiden korkea hinta kannusti käyttämään erillisiä päätteitä ja yhteyksiä ampuma-arvojen siirtämisessä aseille. Periaate kuvaa perinteistä sotilasorganisaation toimintaa alemman portaan toimittaessa ylemmälle käsketyt tiedot ja toteuttaessa tarkalleen käsketyt tehtävät ylemmän johtoportaan tarkassa ohjauksessa. Nykyaikainen tekniikka mahdollistaisi laskennan toteutuksen vaikkapa tablettitietokoneilla aseen miehistön toimesta. Järjestely mahdollistaisi organisaation madaltamisen sekä mukautuvamman ja taistelunkestävämmän rakenteen. Laskennan toteuttaminen alemmilla tasoilla mahdollistaisi myös tulikomennon toimittamisen yksittäiselle aseelle koordinaatteina, mikä mahdollistaa useiden yksinkertaisten ja kaupallisten ratkaisujen käytön tuliyksikön sisäisen viestiliikenteen toteuttamisessa.

Verkostokeskeisen sodankäynnin innovaattorina toimineen liike-elämän parissa informaatioylivoiman keskeinen käyttökohde on ollut varaston hallinta. Varastonhallinnalla on tärkeä rooli myös taistelutilassa tapahtuvilla logistisilla toiminnoilla. Tulenkäytön osalta useita logistisia

toimintoja voidaan tehostaa hyödyntämällä olemassa olevaa informaatiota sen kulkua ja käyttöä tehostamalla. Erityisesti ampumatarvikkeiden täydennykseen tarvittava tieto on jatkuvasti tulitoimintaa johtavalla komentopaikalla.

Olemassa olevan informaation tulisi olla jaettavissa reaaliaikaisesti logistisesta tuesta vastaaville tahoille, jotka voivat näin optimoida tuliyksiköiden huoltamisen. Optimoinnilla on keskeinen rooli erityisesti, jos logististen joukkojen kuljetuskyky on rajallinen eikä joukolla ole riittävää omaa logistista kykyä.

Suomalaisen tykistöjärjestelmän ampuvien aseiden määrä on laskenut kaluston ja ampumatarvikkeiden vanhenemisen myötä. Vaikka myös tuettavien joukkojen määrä on laskenut, ei pinta-ala, jolla tulitukea ja sillä saavutettavaa vaikutusta edellytetään, ole pienentynyt. Aiempaa pienempi aseiden määrä johtaa väistämättä asetiheyden laskuun. Jotta joukoilla säilyy riittävä kyky vaikuttamiseen, on varmistuttava, että tykistöjärjestelmä kykenee sopeutumaan kulloinkin vallitseviin olosuhteisiin. Tehostaminen onnistuu varmistamalla, että vaikutuksen tuottavat tuliyksiköt kykenevät ryhmitystä vaihtamalla siirtymään alueelta toiselle ja tukemaan taistelua tarvittavilla alueilla. Käytännössä mukautuminen edellyttää tulenkäyttöjärjestelmän organisointia erillisinä yksiköinä, jotka tukevat määritettyjä joukkoja määritettyinä aikoina.

Sovellusten luomat edut Verkostomaisen toiminnan soveltaminen tulenkäyttöjärjestelmän kehittämisessä mahdollistaisi aiempaa tehokkaamman toiminnan. Olemassa olevat resurssit voidaan organisoida ja keskittää tilanteen edellyttämällä ja mahdollisimman tehokkaalla tavalla.

Näin aiempaa vähäisemmällä aseiden määrällä kyetään tukemaan jopa aiempaa tehok-

kaammin. Taistelevaan joukkoon organisoidut tuliyksiköt mahdollistavat periaatteessa vain yhden ratkaisun tukemisen järjestämiseksi. Erillisessä järjestelmässä tukevien yksiköiden verkosto mahdollistaa aiempaa useampia ratkaisuja ja voi näin parantaa käytettävyyttä.

Informaation runsaampi jakaminen ja tehokkaampi analysointi sekä matalammat organisaatiot mahdollistavat aiempaa nopeamman vaikuttamisen. Vaikuttamisen nopeudessa keskeinen tekijä on myös järjestelmän käytettävyys. Sensoriverkoston tuottama informaatio ja tukevien yksiköiden tulenantokykyä on hallittava kontrolloidusti, jolloin havaittuihin kohteisiin kyetään myös käyttämään tulta.

Verkostoituminen mahdollistaa kevyemmän organisoinnin. Raskaiden komentorakenteiden sijaan horisontaalit organisaatiot kykenevät toimimaan erillisinä soluina, jotka kykenevät tarvittaessa korvaamaan toisiaan. Keveys ja toimintojen uudelleen organisoiminen mahdollistaa myös taistelunkestävämmän rakenteen, jossa yksittäisen komentopaikan rooli pienenee. Myös logistisen tukemisen tehostaminen korostaa taistelunkestävyyttä huoltokuljetusten järjestämisen ollessa organisaatiosta riippumatonta.

Lopuksi Muutokset eivät sellaisenaan ole helppoja tai ongelmattomia, päinvastoin: ne edellyttävät merkittäviä muutoksia nykyisiin toimintamalleihin ja käytössä oleviin järjestelmiin. Edellä esitetyt näkemykset ovat kirjoittajan omia ja perustuvat ensimmäisessä luvussa esitetyn teorian pohjalta tapahtuneeseen ideointiin.

Kirjoituksen tarkoituksena on herättää ajatuksia ja jopa keskustelua sekä osaltaan osoittaa, että olemassa olevia teorioita voidaan käyttää aktiivisessa toiminnan kehittämisessä ohjaavina teorioina.

15

KILTA- JA KOKOUSSIVUT Kilta- ja kokoussivuille tarkoitettu materiaali sekä myös vuoden 2017 merkkipäiviin tulleet muutokset ja ilmoitukset merkkipäivän julkaisematta jättämisestä pyydetään toimittamaan ennen seuraavan numeron aineistopäivää Juhani Sunille, osoite Käpypolku 1 D 11, 13500 Hämeenlinna, kiltasivut. tulikomentoja(at)gmail.com, mpk 0440 478 602.

Numeron 3/2017 aineistopäivä on 15.8.2017 ja ilmestymisviikko 37 (15.9.2017). Pyydetään lähettämään vuoden 2018 merkkipäivät, koska vuoden viimeinen numero julkaistaan sähköisenä.

Tykkimiehet ry Tulevia tapahtumia: HALLITUKSEN TULEVIA KOKOUKSIA Hallituksen kokous 5/2017 pidetään 22.8.2017 klo 12.30 alkaen Helsingissä Maanpuolustusjärjestöjen talossa Töölössä.

Puheenjohtaja Kari Vilamo, Temppelinkatu 4 B 17, 00100 HELSINKI, mp 050 325 2790, kari.vilamo(at)gmail.com Sihteeri Kari Halonen, Kasavuorentie 16 A 3, 02700 Kauniainen, mp 040 575 9966, kari.halonen@kolumbus.fi Yhdistyksen internetsivut: www.tykkimiehet.fi Pankkiyhteys: Nordea FI98 2124 1800 0110 53

Suomen Kenttätykistön Säätiö Säätiön sihteeri: kapteeni Tuukka Mäkelä. Yhteystiedot: tuukka.makela(at) mil.fi

Kenttätykistökerho ry ja Uudenmaan tykistökilta ry Tulevaa toimintaa: 4.8.2017 Tykistötaitokilpailu (Hedberg) (MPK kurssi nro: 1600 17 12034) Aika: 4.8. - 6.8.

Paikka: Porin Prikaati Niinisalo Lisätiedot: Riina Markkula, riina. markkula(at)gmail.com, 0400-516 097 Toimihenkilöt: Kenttätykistökerhon ja Uudenmaan tykistökillan toimihenkilöt vuonna 2017: Aki Mäkirinta - PJ puheenjohtaja(at) ktkerho.fi, Puh: 045 180 8170, Oskari Matilainen - VPJ, Janne HänninenSihteeri sihteeri(at)ktkerho.fi, Patrick Hjelt - rahastonhoitaja, Tapio Laakso

16

- Nuoriso, Jorma Kainulainen - Ase ja urheilu sekä Raine Mönkkönen - Lohjan patteri.

Jääkäritykistön Kilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Ilkka Vahtokari, Cygnaeuksenkatu 3 as 2, 13130 Hämeenlinna, mp 044 0105016, ilkka.vahtokari(at) gmail.com, sihteeri Juhani Suni Käpypolku 1 D 11 13500 Hämeenlinna, mp 044 0478 602, juhani.suni(at)gmail. com. Tiedotussihteeri Sirkka Ojala, Kiveliönkatu 12, 33580 Tampere, mp 050 3688460 sirkka.ojala(at)gmail.com Killan sähköposti: jaakaritykistonkilta(at)gmail.com.

Jääkäritykistön Kilta löytyy myös facebookista, käy tykkäämässä! Killan verkkosivu: www.jaakaritykistonkilta.fi.

Kainuun Tykistö- ja Heittimistökilta Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Timo Härkönen, mp 0445572457, sihteeri Tero Viiru, mp 0405014387, Killan sähköposti: timo.j.harkonen(at) gmail.com, varapuheenjohtaja Jukka Räisänen mp 050 030 7744, jukka. raisanen(at)luukku.com, jäsensihteeri Ville Tuovinen, vtuovi(at)gmail.com.

Karjalan Tykistökilta ry Tapahtunutta: Kevätkokous pidettiin Lappeenrannan Upseerikerholla tykistöpäässä 6.4. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin Matti Tiihonen ja sihteeriksi Sini Timonen.

Kokouksessa käsiteltiin sääntömääräiset kevätkokousasiat, vuoden 2016 toimintakertomuksen hyväksyminen, tilinpäätöksen vahvistaminen ja vastuuvapauden myöntäminen tilivelvollisille. Vuoden 2016 lopussa killan jäsenmäärä oli 414.

Jäsenmäärä on pysynyt vakaana viime vuosina. Eniten uusia jäseniä liittyi killan

kotisivujen kautta.

Vuonna 2016 varusmiehiä palkittiin seuraavasti: Killan stipendi, 6 kpl Killan pienoistykki, 3 kpl Karjalan Tykistöä –kirja, 6 kpl Kantahenkilökunnan osalta ansioituneet kouluttajat kilta palkitsi Karjalan tykistörykmentin vuosipäivänä stipendeillä ja kouluttajantykein.

Kilta on muistanut 50-, 60-, 70-, 80- ja 90- vuotta täyttäneitä jäseniään adressein.

Kevätkokouksen jälkeen Karjalan tykistörykmentin komentaja everstiluutnantti Jukka Saarela kertoi kenttätykistön ja rykmentin ajankohtaista kuulumisista.

12.5. Utin jääkärirykmenttiin tutustuminen.

Toimintanäytöspäivän yhteydessä 12.5. tutustuimme Utin jääkärirykmentin ja Helikopteri pataljoonan toimintaan. Yleisölle avoin toimintanäytös kalustonäyttelyineen avautui kello 11.00. Esillä oli Utin jääkärirykmentin helikopteri- ja ajoneuvokalustoa sekä taistelijan varusteita. Ilmavoimat esittäytyi maanäyttelyssä Hornet-torjuntahävittäjällä sekä C-295M -kuljetuslentokoneella. Lisäksi nähtiin DC-yhdistyksen aikanaan Utissakin palvellut DC-3 -lentokone.

Iltapäivän päätteeksi saimme kuulla esityksen Utin jääkärirykmentin ja Helikopteripataljoonan toiminnasta ja tutustuimme tarkemmin NH-90 helikopteriin ja sen ominaisuuksiin. Kiitokset erinomaisista järjestelyistä Utin jääkärirykmentille.

25.5. vierailu tulenkäyttöharjoituksessa Helatorstaina 25.5 pääsimme jälleen vierailemaan ampuma- ja tulenkäyttöharjoituksessa Pahkajärvellä. Lähes viidenkymmenen kiltalaisen voimin suoritettu vierailu sujui erinomaisesti. Aluksi tutustuimme 122 h 63 tulipatterin ja AMOSyksikön tuliasema toimintaan. Lounaan jälkeen siirryimme tulenjohtopaikalle Rosoharjuun. Rykmentin toiminta sekä tuliasemissa että tulenjohdossa oli tuttuun tapaan ammattitaitoista. Kiitos rykmen-

tille ja erityisesti rykmentin komentajalle everstiluutnantti Jukka Saarelalle.

Tulevia tapahtumia: 9.9. retki Vallisaareen ja Kuninkaansaareen Lauantaina 9.9. järjestetään kiltaretki Helsingin edustalla sijaitseviin Vallisaareen ja Kuninkaansaareen. Vallisaari ja Kuninkaansaari ovat tenhoava retkikohde noin 20 minuutin laivamatkan päässä Helsingin Kauppatorilta, Suomenlinnan naapurissa. Saaret ovat olleet satojen ihmisten koti ja työpaikka sekä tuhansien sotilaiden palveluspaikka. Linnoitukset, rakennukset ja ennätyksellinen lajirunsaus kertovat ihmisen ja luonnon rinnakkaiselosta.

Bussikuljetus. Tiedustelut ja ilmoittautumiset 25.8. mennessä puh. 040 547 8442 tai sähköpostitse pj(at)karjalantykistokilta.fi 27.10. syyskokous Killan syyskokous pidetään perinteisesti Karjalan tykistörykmentin perinnepäivän yhteydessä perjantaina 27.10. Samalla kiltalaisilla on mahdollisuus osallistua perinnepäivän juhlallisuuksiin.

Tiedottaminen Jäsenistölle jaettaan vuoden aikana kaksi ”Karjalan Prikaatin Kilpi” -joukkoosastolehteä ja kolme ”Tulikomentoja” -aselajilehteä.

Merkittävänä tiedotus- ja jäsenhankintakanavana ovat toimineet killan kotisivut osoitteessa www.karjalantykistokilta. fi. Vuoden 2016 aikana jatkettiin Facebook-sivun hyödyntämistä. Sivuille lisättiin myös kuvia retkistä. Facebook

mahdollistaa uusien potentiaalisten jäsenien tavoittamisen sosiaalisessa mediassa. Killan sivuista ”tykkää” säännöllisesti uudet ihmiset.

Karjalan Tykistökilta löytyy Facebookista. Käy katsomassa ja tykkäämässä http://www.facebook.com/ KarjalanTykistokiltaRy?ref=ts Tulevista tapahtumista löytyy tietoa Karjalan Prikaatin kilpi - ja Tulikomentoja –lehdissä sekä killan kotisivuilla osoitteessa www.karjalantykistokilta.fi Killan kotisivut uudistetaan kesän aikana, jotta voisimme entistä paremmin palvella jäseniämme ja muita kiltatoiminnasta kiinnostuneita. Sivuilla esiintyy kesän aikana häiriöitä, pahoittelut siitä. Uudistuneet sivut pyritään avaamaan viimeistään syyskuussa.

Jäsenasiat, uudet jäsenet ja osoitteenmuutokset Muutokset ilmoitetaan killan kotisivuilta tai jäsensihteerille sähkö- tai kirjepostia käyttäen.

Kilta-tuotteiden myynti Kiltatuotteiden myynti Lappeenrannassa: ERÄSAIMAA osoite Kievarinkatu 5, 53100 Lappeenranta. Kiltatuotteita voi tiedustella myös hallituksen jäseniltä ja killan tilaisuuksista.

Karjalan Tykistökilta toivottaa hyvää kesää kaikille tykkimiehille !

Teksti Jaakko Janhunen Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Jaakko Janhunen, Kumputie 7 A, 45200 Kouvola, mp 040 592 4445, pj(at)karjalantykistokilta.fi.

Varapuheenjohtaja Erkki Rika, mp 040

5478442. Yleissihteeri Sini Timonen, mp 040 755 0575, yleissihteeri(at)karjalantykistokilta.fi, Jäsensihteeri Maija Leskinen, Haukjärventie 96, 46230 Valkeala, jasensihteeri(at)karjalantykistokilta.fi.

Taloussihteeri Olli Pasila, Tiedotusvastaava Lasse Valjakka, Varastovastaava Hilla Puhakka.

Lahden seudun Tykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja: Jorma Sovinen, Hämeenkatu 7 A 11, 15110 Lahti, mp 040 5577 269, jorma.sovinen(at) phnet.fi. Varapuheenjohtaja Juha Tarnanen, Vesijärvenkatu 52 A 6, 15140 Lahti, kultatyo(at)tarnanen.inet.fi. Sihteeri: Olli Eerola, Maitotie 2 B 9, 15510 Nastola, mp 0400 494572, olli.eerola(at) meubeltra.fi. Rahastonhoitaja Pentti Korpimies, Petäjäkatu 27, 15900 Lahti, mp 040 5750 772, pentti.korpimies(at) phnet.fi Koulutusjaos Rihlan puheenjohtajana toimii johtokunnan jäsen Ari Sausta, Kuningattarenkatu 40 B 17, 17900 Loviisa, ari.sausta(at)pp.inet.fi, mp 0400 994 422

Mikkelin Seudun Kenttätykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Risto Pöntinen, Mankalintie 10, 50200 Mikkeli, 050 500 177 617, r.pontinen(at)surffi.fi. Varapuheenjohtaja Alpo Leinonen, Mäntypöllinkuja 6 N, 50170 Mikkeli, 044 055 5195, alpoe.leinonen(at)gmail.com. Sihteeri Seppo Pirinen, Karkialammentie 1, 50150 Mikkeli, mp 040 7444 131, seppo.pirinen(at)surffi.fi. Rahastonhoitaja Mirja Kauppinen, Anselminkuja 1, 50600 Mikkeli, mirja.a.kauppinen(at) gmail.com. Killan kotisivut ovat osoitteessa www.mikkelintykistokilta.fi

Pohjois-Karjalan Tykistökilta ry

Karjalan Tykistökilta ry tutustui 122 H 63 -tulipatterin ja AMOS-yksikön tuliasematoimintaan.

Tulikomentoja 2/2017

Tapahtunutta: Killan vuoden 2017 vuosikokous pidettiin jo perinteiseen tapaan Ylämyllyllä.

Killan johto säilyi entisellään, puheenjohtajana Veijo Wälkky, hallituksessa jatkavat Pekka T. Hyttinen, Kari Martikainen, Erkki Pesonen, Jorma Volotinen ja Kyösti Hämäläinen.

17

Tulevasta toiminnasta ja mahdollisuuksista osallistua siihen: Tänä vuonna vietetään Suomi 100 tapahtumia. Olemme päättäneet olla mukana tavalla tai toisella, mahdollisuuksien mukaan ainakin seuraavissa tapahtumissa: 8. – 9.7.2017 Ilomantsi, Möhkön Ruukkipäivät teemalla MÖHKÖ 100-SIINÄ RAJALLA. Siellä ammutaan kunnialaukauksia ( 5 ) sunnuntaina 9.7. klo 12 kevyellä 75 mm kenttäkanuunalla vuodelta 1902, tykkiryhmä ” Suokas ” toteuttaa ammunnan jatkosodan aikaisissa asuissa.

5.9.2017 taas ollaan Ilomantsin Öykkösenvaaran tapahtumassa juhlassa teemalla SODASTA SELVITTIIN – KIITOS VETERAANEILLE. Tapahtuma alkaa tiistaina kello 12 ja sielläkin tykkiryhmä ”Suokas” ampuu kunnialaukauksen. Edellä olevat ajankohdat ja kellonajat ovat ennakkotietoja tapahtumista samoin kuin tykkiryhmän kokoonpanokin. Halukkaat ottakoot yhteyttä Veijoon.

Kolmas ja ehkä Joensuun seudun merkittävin tapahtuma Jukola-2017 viestin jälkeen on Joensuussa 15. – 17.9.2017 toteutettava MUISTONÄYTTELY. Olemme mukana P-K:n Asehistoriallisen Killan tukena talkoissa. Tapahtumapaikkana on Joensuun ravirata. Siellä tarvitaan kaikenlaisiin tehtäviin henkilöitä, työtä löytyy kevyestä lipunmyynnistä aina rakentamiseen, järjestysmieheksi ulkonäytösten ajaksi jne. Ota yhteyttä Vejuun ja pääset itsekin mukaan Suomen historiaan liittyvään näyttelyyn katsomaan esineistöä, valokuvia ja ulkoilmanäytöksiä. Näyttely sopii koko perheelle, erityisesti koululaisille näyttelypäivä on 15.9.

Toimihenkilöt: Puheenjohtaja: Veijo Wälkky, Jyrinpolku 1, 80400 Ylämylly, mp. 050 545 8297, veijo.walkky(at)gmail.com. Jäsenasiat ja talous: Johannes Ryymin, Tanhukaari 2 A 17, 40520 Jyväskylä, mp 0400 762 407, johannes.ryymin(at)luukku.com. Yleisasiat: Pekka T. Hyttinen, Aallontie 19 A 4, 80160 Joensuu,mp 045 112 3205, pekkatapanihyttinen (at )gmail.com ( huom. muuttuvat yhteystiedot).

Pohjois-Suomen Tykkimieskilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Raimo Nurmela, Ala-

18

Laanilantie 5 B 9, 90500 Oulu, pk (08) 5566 551. raimo.nurmela(at)mail.suomi.net

Riihimäen seudun Tykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Juha Vatsia, Riuttantie 184 1190 Riihimäki, mp 0400 516 990, juha.vatsia(at)apricon.fi. Sihteeri Sami Saarinen, Pälsintie 161, 12630 Sajaniemi, mp 040 55 22 710, sokki74(at) gmail.com. Rahastonhoitaja Roope Sutinen, Lemminkatu 13, 11310 Riihimäki, roope.sutinen(at)gmail.com. Killan verkkosivut löytyvät osoitteesta www. riihitykki.fi

Gillesartilleristerna inom Nylands Brigads Gille Funktionärer: Ordförande Björn Holmberg, Nåldammsvägen 8 a 4, 00920 Helsingfors, tel 050 5637 729, bhh(at)elisanet.fi. Viceordf Risto Lindgren, Brunnsgatan 10, 10600 Ekenäs, gsm 040 5634 322 Besök våra hemsidor: www.gillesartilleristerna.com och www.mulliradio.net

Pohjankankaan Tykistökilta ry Pääkillan toimihenkilöt: Puheenjohtaja Matti Soini, Uotsolantie 39 A 1, 38460 Sastamala, mp 045 851 4148, mattitj.soini(at)gmail.com. Varapuheenjohtaja Kalevi Virtanen, Peräalhontie 25, 29350 Palus, mp 044 210 0572, kalevi.virtanen(at)dnainternet. net. Sihteeri Tuomas Rantala, Välimaankatu 1-5 D 57, 33500 Tampere, mp 050 378 7111, tuomas.h.j(at)gmail.com.

Taloudenhoitaja Pertti Onniselkä, Aarnintie 26, 28370 Pori, mp 0500 590 409, pertti.onniselka(at)happyback.fi Killan verkkosivut löytyvät osoitteesta: www.pohjankankaantykistokilta.fi

Varusmiesten läheisten päivä järjestetään Porin prikaatin Niinisalon toimipisteessä sunnuntaina 9. heinäkuuta klo 11 alkaen. Pohjankankaan Tykistökilta ry tukee päivän järjestelyjä perinteisin tavoin. Päivän tarkempi ohjelma ilmestyy killan verkkosivustolle kesäkuun aikana. Tervetuloa katsomaan!

Pohjankankaan Tykistökillan paikallisosastot: Porin Seudun Tykistökilta Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Kalevi Virtanen, Peräalhontie 25, 29350 Palus, mp. 044 2100 572, kalevi.virtanen(at)dnainternet. net. Sihteeri/rahastonhoitaja Pertti Onniselkä, Aarnintie 26, 28370 Pori, pk (02)6355 448, mp 0500 590 409, pertti. onniselka(at)happyback.fi. Jäsensihteeri Vesa Niemenmaa, Koivistonpuistikko 43 B, 28130 Pori, mp. 040 5823 026, vesa.niemenmaa(at)fudoshin.fi.

Turun Seudun Tykistökilta Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Orvo Haavisto, Itäpellontie 26, 20300 Turku, mp 050 376 0371, haaviorv(at)gmail.com. Sihteeri Päivi Pansio, Petäjätie 1 e, 24260 Salo, mp 040 779 3059, paivi.pansio(at) gmail.com. Jäsenkirjuri Seppo Lerkki, Seikeläntie 91, 21250 Masku, mp 0500 784 124, seppo.lerkki(at)dnainternet.net.

Killan verkkosivut: www.turunseuduntykistokilta.com Vammalan Seudun Tykistökilta Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Matti Niemi, Rautajoentie 65, 38210 Sastamala, pk (03) 5115077, pt (03) 5124600, mp 0500631431, matti.niemi(at)niementehtaat. fi. Sihteeri Tuomas Rantala, Välimaankatu 1-5 D 57, 33500 Tampere, mp 3787111, thjran(at)utu.fi Rahastonhoitaja Rauno Heino, Vaununperäntie 249, 38210 Sastamala, pk (03) 5152202 Pohjankankaan Tykistökillan rekisteröidyt jäsenyhdistykset:

Etelä-Pohjanmaan Tykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Seppo Rinta-Hoiska, Untamonsola 1, 60120 Seinäjoki, mp 044 021 0549, mpt 0405244373, sepporh(at)gmail.com. Varapuheenjohtaja Arvo Hakamaa, Ruukintie, 60120 Seinäjoki, Kunniapuheenjohtaja Antti Vainio, Siipipyöränkatu 29 B Seinäjoki, Sihteeri Aki Kinnunen Pultrantie 55, 60120 Seinäjoki, mp 0400 666343, aki. kinnunen(at)marttilankortteeri.fi Jäsensihteeri ja rahastonhoitaja Samuli Niinistö, Homesojantie 28 B 4, 60800 Ilmajoki, pt ja pk (06) 4246 931, mp 040 7720437, samuli.niinisto(at)netikka.fi

Kankaanpään Seudun Tykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Pauli Huhtamaa, Silmäkkeentie 9, 38720 Vihteljärvi, mpt 040 199 4220, mpk 044 578 7045, pauli.huhtamaa(at)sataedu.fi, Sihteeri Esko Isohannu, Ratakistonkatu 29 A 2, 33300 Tampere, mp 050 550 9420, esko. isohannu(at)kuntke.fi, Rahastonhoitaja Jari Anttila, Katajakatu 4, 38700 Kankaanpää, pk 0400 954 536, jariant(at) gmail.com Kiltasivut netissä: kankaanpaanseu duntykistokilta.yhdistysavain.fi

Mittamies- ja Topografikilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Pentti Pohjola, Sepänkyläntie 303 A, 02400 Kirkkonummi, mp 044 884 7112, pentti.pohjola(at)mobisan.fi Varapuheenjohtaja Kalle Salonen Kiertokatu 10 as 13, 28130 Pori, mp 044 701 1860, kalle.salonen(at)pori.fi. Sihteeri Toivo Vanhanen, Laurinniityntie 2 a 5, 00440 Helsinki, mp 040-5488605, toivo_vanhanen(at)outlook.com, Rahastonhoitaja Mika Aarnio, Kurkelankatu 8 A 1, 21100 Naantali, mp 040 5108499, mika.aarnio(at)utu.fi

Mittamies- ja Topografikillan alaosastot: Helsinki: Toivo Vanhanen, Laurinniityntie 2 a 5, 00440 Helsinki, mp 040 5488605, toivo_vanhanen(at)welho.com Kankaanpää: Pertti Pösö, Piiparinkatu 6, 38700 Kankaanpää, mp 040 5239282, pertti.poso(at)luukku.com Pori: Olli-Pekka Ihalainen, Annalantie 1, 28220 Pori, mp.044 7011853, ollipekka.ihalainen(at)ihalainen.fi Tampere: Veikko Rantaniemi, Sammonkatu 18 A 4, 33540 Tampere, mp 040 580 2400, veikko_r(at)hotmail.com Turku: Juha Kangasniemi, Kylliäisenranta 2, 21620 Kuusisto, mp 041 538 0444, juha.kangasniemi(at)runosmäen lampo.fi Joukkoyksikkö: Kilta vaalii Mittauspatteriston, Tiedustelupatteriston ja Topografikunnan perinteitä.

Killan kotisivut ovat uudessa osoitteessa: www.pohjankankaantykistokilta.fi/ alaosastot/mittamies-ja-topografikilta-ry/ Muista ilmoittaa voimassa oleva sähköpostiosoitteesi jäsenrekisteriin.

Tampereen Seudun Tykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Yrjö Inkinen, Karkonmäenkatu 2 C, 33580 Tampere, mp 0400 211997, yrjo.inkinen(at)tpnet.fi. Varapuheenjohtaja ja rahastonhoitaja Mikko Hörkkö, mp 040 557 6952, mikko(at) horkko.fi. Sihteeri Jukka Piirto, Amurinkuja 20 B 42, 3320 Tampere, mp 040 7191 377, jukka.piirto(at)tampere.fi

Jäseneksi ilmoittautuminen

Nimi

(kiltaan)

................................................

Syntymäaika

...............................................................................

Arvo tai ammatti

............................................................................................................................................

Olen palvellut yllä mainitussa joukko-osastossa

…………………………….....................................

Katuosoite

…………………

………………………………

…………………

……………......................….................................

Postinumero

Maa (jos on jokin muu kuin Suomi)

Postitoimipaikka

Sähköpostiosoite

.......................................................................

Yhdysvaltalainen Picatinny Arsenal -yhtiö etenee työssään vedettävän 155 mm kevyen M777-haupitsin kantaman pidentämisessä. Odotettavissa ovat ensimmäiset koeammunnat uudella ampumatarvikkeella. Työ edellyttää modifikaatioita kuten tykin pituuden kasvattamista 2,4 metrillä, jolloin paino kasvaa 454 kg. Pituuden kasvattaminen vaikuttaa sekä panoskammion kasvuun että rihlatun putkiosan pitenemiseen. Kehitteillä oleva M777 ER on osa ERCA-projektia, jonka tavoitteena on kaikkien 155 mm tykkien kantaman kasvattaminen.

Projektiin sisältyvät XM907-kanuuna, rakettiavusteinen XM1113-ammus sekä XM654-superpanos, automaattilatasin sekä uusi ammunnanhallintajärjestelmä. (Jane´s Defence Weekly 8 March 2017) KOMMENTTI: XM907-kanuuna käyttää M777:n alustarakennetta ja jo nykyisin olemassa olevaa 155 mm 52 kaliiperin mittaista putkea.

Intia saa ensimmäiset 155 mm 2 M777-haupitsia kesäkuussa 2017 voidakseen toteuttaa ”ampumataulukkoammunnat” eri ampumatarvikkeilla.

Loput 23 valmiina toimitettavaa tykkiä tulevat 2 kpl kuukausivauhtia. Aseissa on 39 kaliiperin putki ja inertia-laserilla toimiva suunnanmäärityslaite. Kauppaan kuuluu lisäksi huolto, koulutus ja tekninen tuki. (http://www.defenseworld.net February 25, 2017)

Arvoisa lukija!

Haluan liittyä jäseneksi ……………………...……………………… ...............................................................................

Vedettävät tykit

Jos et vielä saa Tulikomentoja-lehteä kotiisi Sinulla on mahdollisuus päästä lehden vakinaiseen lukijakuntaan, liittymällä johonkin kiltasivuilla mainittuun tykistökiltaan tai -yhdistykseen. Ota yhteys oman joukko-osastosi tai kotipaikkakuntasi lähimmän tykistökillan sihteeriin ja lähetä hänelle oheinen ilmoittautumislomake. Näin varmistat mukanaolosi aselajimme uuden lehden lukijakunnassa. Saat kiltasi sihteeriltä tietoja myös muista jäsenyyteen kuuluvista eduista ja tapahtumista.

Tulikomentoja on tykistökiltojen jäsenlehti eikä sitä voi tilata erikseen.

Allekirjoitus

Tulikomentoja 2/2017

19

Kiltalaiset Sisilian kulttuuriaarteiden äärellä TEKSTI: SIRKKA OJALA KUVAT: SIRKKA OJALA JA RAIMO OJALA

Pohjankankaan Tykistökilta järjestää perinteisesti vuosittain sotahistoriallisen kulttuurimatkan kiltalaisille. Killan puheenjohtaja, everstiluutnantti evp Matti Soini luotsasi tänä keväänä joukkonsa kauniille, tuliperäiselle Sisilian saarelle. Matka toteutettiin 2.–8. huhtikuuta ja sille osallistui kaikkiaan 29 henkilöä. Matkaa oli saatu opastamaan jälleen loistava työpari Piia Suominen ja eversti evp Sampo Ahto.

Lentomatkat sujuivat onnistuneesti Helsingistä Palermoon Lufthansan koneilla ja välilasku tehtiin mennen tullen Münchenissä. Ikaalisten Matkatoimisto oli järjestänyt matkalaisille kolme miellyttävää hotellia, joissa saattoi lepuuttaa kaupunkien katujen tallaamisesta rasittuneita jalkojaan ja virkistäytyä maukkaiden aetrioiden ja suihkun myötä.

Ryhmän ensimmäinen tutustumiskohde oli Ennan keskiaikainen kaupunki, jossa vierailtiin muun muassa Chiesa Santa Chiaran kau-

20

niissa mausoleumissa. Sieltä olivat saaneet lepopaikan toisen maailmansodan taisteluissa henkensä menettäneet sankarivainajat. Ryhmä pääsi vierailemaan myös upeassa Dumo di Ennan katedraalissa. Ennan kaupunkia hallitsee Castello di Lombardian keskiaikainen linna, jonka alkuperäisistä torneista on pystyssä vielä kuusi. Näkymät linnoituksen huipulta olivat huikeat.

Seuraavan päivän ohjelmassa oli käynti Villa Romana Casalessa, antiikin Rooman aikaisessa huvilassa, joka tunnetaan hyvin säilyneistä mosaiikeistaan. Huvila on UNESCON:n maailmanperintökohde. Huvila on rakennettu 300-luvulla vanhemman asutuksen jäänteistä. Huvilassa tiedetään asutun 1100-luvun maanvyöryyn asti. Tämän jälkeen alue oli maanviljelyskäytössä ja mosaiikit kaivettiin jälleen esille 1950-luvulla.

Sateisessa Noton kaupungissa ihmeteltiin mahtavaa kaupungin porttia ja ihailtiin

kaupunkipanoraamaa kirkon tornista. Siracusan kaupungissa Piia opasti retkeläiset sotavankien ja orjien hakkaamaan lähes 23 metriä korkeaan luolaan. Muotonsa vuoksi Dionysoksen korvaksi kutsuttavaa luolaa on käytetty myös vankilana. Siracusassa sijaitsee myös Parco Arcelogico della Neapolis eli Sisilian suurin kreikkalainen teatteri. Teatterin läpimitta on lähes 140 metriä ja sinne on mahtunut noin 15000 katsojaa. Teatteri on rakennettu noin 400 eKr. Neljäs matkapäivä alkoi vierailulla Cataniassa sijatsevassa sotamuseossa Museo storico della sbarco in Sisilia 1943. Muistomuseo on omistautunut Sisilian historiallisiin tapahtumiin vuonna 1943 toisen maailmansodan aikana. Museon pinta-ala on 3000 m2. Museon toisen kerroksen vitriineistä löytyvät muun muassa hyvin eläviltä näyttävät vahapatsaat jotka, kuvaavat Hitleriä, Churchil-

liä ja Rooseveltiä sekä Mussolinia ja Vittorio Emanuele III:ta. Oman elämyksensä antoi vierailu museoon rakennetussa pommisuojassa, jossa alkuperäinen äänimaailma saa aikaan oman autenttisen tunnelmansa.

Matkan yksi odotetuin kohde saavutettiin matkan neljäntenä päivänä linja-auton huristaessa silmänkantamattomien laavakenttien läpi 1920 metrin korkeuteen, jossa on Etnan sammunut kraatteri Crateri Silvestri. Etna on yli 3300 metriä korkea ja sen pinta-ala on 1 190 km² ja ympärysmitta 140 km. Etna on Euroopan korkein ja yksi maailman aktiivisimmista tulivuorista.

Ihastuttava Taormiinan kaupunki lumosi matkakaliset. Moni saattaa palata sinne myös uudelleen, sillä kaupunki on yksi suosituimmista Italian lomakohteista. Taor-

miinassa tutustuttiin Teatro Greco -teatteriin, jonka rakennusmestareina ovat toimineet kreikkalaiset 300-luvulla eKr. Rooman vallan aikana 200-luvulla teatterissa nähtiin gladiaatoritaisteluita.

1950-luvulta lähtien siellä on esitetty oopperaa, balettia ja klassista musiikkia.

Taustalla siintää Naxoksenlahti, ja hyvällä säällä voi nähdä myös Etnan silhuetin.

Messinan kaupungissa pysähdyttiin tutustumaan Dumo di Messinaan. Katedraalin kyljessä on 60 metriä korkea kellotorni ja astronominen kello. Kello on tilattu vuonna 1933 ja sen sanotaan olevan maailman suurin. Kellon lyödessä tasatunteja kellotornin kullanväriset hahmot liikkuvat. Katedraali on otettu käyttöön jo vuonna 1197 ja siihen on tehty vuosisatojen saatossa laajoja korjauksia. Tuomiokirkko on omistettu Pyhälle Marialle.

Cefalun kaupungissa päästiin kokemaan myös rantaelämää muutaman tunnin ajan rantakahvilassa istuen kaupungin laajaa hiekkarantaa ja merta ihaillen.

Viimeinen matkapäivä vietettiin Palermossa. Kaupunkiin tutustuttiin parituntisen kiertokävelyn lomassa. Palermon Neitsyt Marialle omistettu Santa Maria dell´Ammiraglio -kirkko upeine katto- ja seinämaalauksineen sekä UNESCO:n maailmanperintökohde Platinen kappeli olivat näkemisen arvoisia. Onneksi viimeisenä matkapäivänä aikaa jäi myös Monrealen 102 metriä pitkän ja 40 metriä leveän katedraalin tutkimiseen. Katedraalin rakentamisen on aloittanut William II vuonna 1174.

Katedraali on omistettu Neitsyt Marialle ja suurin osa seinistä (6500m2) on peitetty lasimosaiikkikuvilla.

Matka jätti varmasti kaikkien osallistujien mieliin unohtumattoman muistijäljen. Kaunis kiitos matkan upeille oppaille Piialle ja Sampolle sekä matkanjohtaja Matille, joka johdatti joukon halki Sisilian. Eversti evp Sampo Ahto on jo tehnyt killalle matkasuunnitelmia kevättä 2018 varten. Lisätietoa niistä antaa killan puheenjohtaja Matti Soini.

Teatro Greco -teatteri Taormiinassa.

Rinteeltä voi nähdä myös Etnan kirkkaalla säällä.

Matkanjohtaja Matti Soini ja Sirkka Järvenpää-Soini kraatteri Crateri Silvestrin rinteellä.

Perinteinen ryhmäkuva otettiin Hotel Ibis Stylen Palermo sisääntuloaulassa ennen kotimatkaa.

Lisää matkakuvia sivulla 22.

Tulikomentoja 2/2017

21

Kiltalaiset Sisilian kulttuuriaarteiden äärellä Jatkoa sivulta 21.

Mussolinia esittävä vahanukke sotamuseon vitriinissä.

Noton kaupungin porttina toimi komea riemukaari kävelykadun alkupäässä.

Laavakivellä päällystetty aukio Catanian keskustassa Piazza Del Dumolla. Sisilialaisille Etnan tuottama laava onkin tärkeää rakennusmateriaalia.

Sisäkuva Duomo di Messinan katedraalista

Parco Archeologico della Neapolis. Kreikkalainen teatteri, joka oli Sisilian suurin.

Matkaoppaat Piia Suominen ja eversti evp Sampo Ahto tupakan mittaisella tauolla sateisessa Noton kaupungissa.

Etna on purkautumistilassa lähes koko ajan. Etnan tiedetään purkautuneen ainakin 60 kertaa nykyhistorian aikana. Purkautuessaan Etna on vaikuttava näky mutta vaarallinen, sillä myös sen tuottama kaasu on tappavaa.

22

Tulikomentoja-lehdelle kunniamaininta vuoden 2016 kiltalehtikilpailussa

M

Tekstiilikonservaattori Anu Reijonen suoristi nauhat höyryllä. Työtä hidasti nauhakankaan erikoinen kuviointi.

Tykistönkenraali Nenosen kunniamerkit esillä Museo Militariassa SIRKKA OJALA

Vuonna 2016 elokuun lopulla Museo Militaria sai merkittävän lahjoituksen, kun tykistönkenraali Vilho Nenoselle kuulunutta aineistoa saatiin museon kokoelmiin. Lahjoituksen teki Nenosen adoptiotyttären Ija Nenosen (Spjut) poika Peter Spjut. Lahjoituksena saatujen kunniamerkkien nauhat vietiin helmikuulla konservoitavaksi Hämeenlinnan kaupunginmuseon tekstiilikonservaattori Anu Reijosen taitaviin käsiin.

Nauhojen konservointityö vei useita päiviä. Nauhat imuroitiin ensin tekstiili imurilla.

Sen jälkeen nauhat puhdistettiin ja suoristettiin höyryä ja

imupaperia hyväksi käyttäen hitaasti ja kärsivällisesti milli kerrallaan.

Nenosen Kunniamerkit saatiin esille näyttelyyn tykistönkenraalin syntymäpäivän kunniaksi. Sunnuntaina 5. maaliskuuta yleisö pääsikin ensimmäisen kerran ihailemaan kunniamerkkejä museomestari Ilkka Vahtokarin vetämän Nenos-aiheisen opastuskierroksen aikana. Nenosen kunniamerkit ovat esillä museon perusnäyttelyn toisessa kerroksessa. Lahjoitukseen kuuluva Nenosen 2. luokan Mannerheim-risti (nro 184) on esillä Nenosen omassa näyttelyosiossa.

aanpuolustuskiltojen liitto ry palkitsi liittokokouksessaan Helsingissä 22.4.2017 Tulikomentoja-lehden kunniamaininnalla artikkelista Sotilasvala tuotiin ihmisten keskelle.

Artikkelin on kirjoittanut Matti Latvala ja artikkelin kuvitus on Sirkka Ojalan.

Artikkeli on julkaistu lehdessä 3/2016. Toinen kunniamaininta meni Hakkulehdelle artikkelista Schmardenin henki. Artikkelin on kirjoittanut professori Martti Häikiö. Vuoden kiltalehdeksi 2016 valittiin Rakuu-

na, joka on Rakuunakilta ry:n julkaisu.

Lämpimät Onnittelut Matti Latvalalle saadusta kunniamaininnasta!

MUSEOMESTARIN KYMPPI PPI Kysymykset laati Museo Militarian mu-seomestari Ilkka Vahtokari.

1. 1600-luvulla tykit oli luokiteltu naulajaotuksen mukaisesti. Ruotsalainen naula oli 0,415 kg. 24-naulaisen putken väljyys vastasi nykytykeistä a) 122 mm b) 152 mm c) 155 mm tykkiä.

2. Missä kaupungissa solmittiin Suomen sodan 1808–1809 rauha 17.9.1809? a) Porvoossa b) Pietarsaaressa c) Haminassa 3. Saksassa perustettiin 17.3.1916 jääkäreistä tykkijaos.

Mitä kaliiperia jaoksen tykit olivat? a) 76 mm b) 87 mm c) 105 mm 4. Montako tuliyksikköä (patteria) koulutettiin Pietarsaaren Tykistökoulussa valkoiselle puolelle vapaussotaan 8.2–7.4 1918? a) 11 b) 19 c) 24 5. Minkä kaupungin valtauksessa vapaussodassa ammuttiin itsenäisen Suomen ensimmäiset tykinlaukaukset? a) Oulun b) Tornion c) Vaasan 6. Itsenäisen Suomen kenttätykistöjoukot perustettiin vuosina 1918 ja 1919. Missä kaupungissa nuo kolme kenttätykistörykmenttiä perustettiin? a) Viipurissa b) Tuusulassa c) Lappeenrannassa 7. Tykistönkenraali Vilho Nenonen on syntynyt 6.3.1883 Kuopiossa. Minä vuonna hän valmistui tykistöupseeriksi Mihailovin Tykistökoulusta Pietarissa? a) 1901 b) 1903 c) 1905 8. Millä tykkimallilla jatkosodassa ammuskulutus oli suurin? a) 122 H (eri mallit) b) 76 K 02 c) 150 H 40 9. Mistä virasta tykistönkenraali Vilho Nenonen jäi eläkkeelle helmikuussa 1947? a) Tykistön tarkastajan b) Sotakorkeakoulun johtajan c) Asesuunnittelukunnan päällikön 10. Minä vuonna avattiin Hämeenlinnassa tykkimiesten, pioneerien ja viestimiesten aselajimuseo, Museo Militaria? a) 1997 b) 2005 c) 2013

Tulikomentoja 2/2017

Vastaukset: 1c 2c 3c 4b 5a 6c 7b 8b 9a 10c

Nenosen kunniamerkkejä pääsee ihailemaan näyttelyn toisessa kerroksessa.

23

”Betlehem” – 75 mm kanuuna vuodelta 1917 TEKSTI: SAMUEL FABRIN, KUVAT: SIRKKA OJALA/MUSEO MILITARIA

Kesän 1944 vaiheista kerrotaan Museo Militarian perusnäyttelyn toisessa kerroksessa.

Näyttelyosion tykkinä on 75 mm kevyt kanuuna vuodelta 1917 (75 K 17), joka oli käytössä muun muassa Ihantalan taisteluissa.

Englantilainen tausta, yhdysvaltalaista tuotantoa Ensimmäisen maailmansodan aikaisen tykin taustavaiheet ulottuvat 1900-luvun alkuun ja englantilaiseen 84 mm (18 naulan) kanuunaan ”Ordnance Quick Firing 18-pounder Mark I” (Ord.QF 18 Pr Mark I). Tykkimalli otettiin käyttöön vuonna 1904. Ensimmäisen maailmansodan aikana Yhdysvallat tarvitsi nopeasti modernia tykkikalustoa. Maan Euroopassa oleville joukoille alettiin valmistaa 75 mm muunnosta englantilaisesta 84 mm kanuunasta.

Tykkimallia tuotti Betlehem Steel Corporation nimellä 75

24

mm Gun M1917. Myöhemmin Suomessa tykki saikin kutsumanimekseen ”Betlehem” aseen valmistajan mukaan.

75 K 17 -kanuunan esikuvan erääseen versioon voi tutustua myös Museo Militariassa: ulkonäyttelyalueella on Suomessa 84 K 18 -tykkinä tunnettu ”Q.F. 18 pdr Field Gun M II”. Niitä ostettiin talvisodan aikana Englannista 30 kappaletta.

Hankintamatka Yhdysvaltoihin Suomeen 75 mm Gun M1917 -tykkejä ostettiin talvisodan aikana Yhdysvaltoihin tehdyn asehankintamatkan seurauksena. Valtuuskunta, johon kenraali Vilho Nenonenkin kuului, lähti Suomesta pian talvisodan syttymisen jälkeen 6.12.1939 ja saapui Yhdysvaltoihin 21.12.1939. Tavoitteena olivat laajat asehankinnat, mutta neuvottelut muodostuivat vaikeiksi. Virallises-

ti Yhdysvallat piti kiinni periaatteesta, että sotaa käyvään maahan ei voida myydä aseita. Lopulta ratkaisuksi kaavailtiin järjestelyä, jossa materiaali myytäisiin Ruotsille, josta se toimitettaisiin Suomeen. Talvisota ehti kuitenkin loppua ennen sopimuksen tekemistä. Nyt Suomi ei ollut enää sotaa käyvä maa, ja kauppaa voitiin taas käydä.

Muun sotamateriaalin ohessa Yhdysvalloista laivattiin Suomeen 200 kappaletta 75 mm kanuunoita, jotka saivat mallinimen 75 K 17.

Tykkien mukana tuli lähes 209 000 laukausta. Kuljetus saapui Petsamoon heinäkuussa 1940. Kerrotaan, että lähetysilmoituksessa olleesta tykkien lukumäärästä puuttui yksi tykki. Asiaa tiedusteltiin samalla laivalla saapuneelta Nenoselta, joka hetken asiaa mietittyään totesi: ”Mokoma, yhdessä tykissähän oli jokin vika. Minä jätin sen korjattavaksi. Se tulee myöhemmin.”

Museo t esinee t kertova OSA 28

Tarina ei tosin kerro, oliko puuttuva tykki kevyt 75 mm kanuuna vai järeä 203 mm haupitsi, joita Yhdysvalloista myös tuotiin.

Huollon kautta rintamalle Yhdysvalloista hankitut tykit eivät siis ehtineet talvisotaan.

Vaikka kauppa olisi toteutunut nopeamminkin, 75 K 17 -kanuunoita ei olisi voitu lähettää suoraan rintamalle. Ne vaativat korjausta ja huoltoa.

Esimerkiksi suuntauskojeistot muutettiin suomalaiseen järjestelmään. Lokakuussa 1940 todettiin vasta 48 tykin olevan valmiita tykistöjoukoille jaettaviksi. Koska kevyet kanuunat vaativat näin laajan huollon, edellä mainittu kenraali Nenosen toteamus Yhdysvaltoihin korjattavaksi jätetystä tykistä lienee viitannut järeään haupitsiin.

Jatkosodan alkaessa huolto- ja muutostyöt olivat tuottaneet merkittävää tulosta.

Sodan alkuvaiheessa kolme kenttätykistörykmenttiä sai kalustokseen 75 K 17 -kanuunat: KTR 5, KTR 10 ja KTR 12 (yhteensä 108 tykkiä). KTR 15:llä oli kyseisiä tykkejä 16 kappaletta ja Hangon Ryhmän Kenttäpatteristo 6:lla neljä kappaletta, jotka myöhemmin luovutettiin KTR 14:lle. Rannikkotykistöllä kyseisiä kanuunoita oli sodan alkuvaiheessa 42 ja linnoitustykistöllä 16.

Jatkosotaan lähdettiin siis 186 Betlehem-kanuunan voimin. Se oli 76 K 02:n jälkeen toiseksi yleisin Suomen armeijan tykkimalli. Sodan jatkuessa kevyttä tykkikalustoa vaihdettiin mahdollisuuksien mukaan raskaampaan, mutta siitä huolimatta jatkosodassa 75 K 17 -kalustolla ammuttiin 705 495 laukausta – vain 76 K 02:lla ammuttiin enemmän. Päämajan tykistöosasto

kokosi vuonna 1944 tykkimiesten kokemuksia eri tykkimalleista. 75 K 17 todettiin hyvin kenttäkelpoiseksi ja tarkaksi aseeksi. Heikkouksiakin tykissä oli: liian suppea korkeasuuntauskenttä ja joustolaitteen palautinjousen arkuus.

Puupyöräisistä sienikumipyöräisiksi muutetut 75 K 17 -kanuunat olivat kenttätykistön leiritykkeinä vielä pitkään. Viimeisen kerran tykkimallilla ammuttiin Suomessa Pahkajärvellä joulukuussa 1992.

Lähteitä: Matti Alajoki. Tykistönkenraali Vilho Petteri Nenonen. Otava 1975 Unto Partanen: Tykistömuseon 78 tykkiä. Tykkimiehet ry 1988.

Jyri Paulaharju: Itsenäisen Suomen kenttätykit 1918–1995. Sotamuseon julkaisuja 1/1996.

Teknisiä tietoja Kaliiperi: 75 mm Putkipituus: 2355 mm, 30 kal Ammuspaino: 6,33 kg Lähtönopeus: 571 m/s

Kantama: 10,7 km Korkeasuuntausalue: -5 – +16 ° Sivusuuntausalue: ± 3 ° Tuliasemapaino: 1340 kg

Ajoneuvotykit Suomi ostaa käytettyjä K9 Thunder -panssarihaupitseja EteläKoreasta. Hankittavien aseiden määrä on 48 kpl ja hinta 146 M€.

Hankinta sisältää koulutuksen, varaosat ja huollon. Kauppa sisältää myös option lisäaseiden hankintaan. Toimitusten on tarkoitus alkaa vuonna 2017, varusmieskoulutuksen vuonna 2019 ja viimeisten toimitusten on määrä tapahtua vuonna 2024. Alustava operatiivinen kyky on tarkoitus saavuttaa vuonna 2020 ja täysi operatiivinen kyky vuonna 2025. (Jane´s Defence Weekly 1 March 2017)

Tulikomentoja 2/2017

Merkkipäiviä Muun muassa seuraavat tykki- ja heitinmiehet sekä kiltaveljet ja kiltasisaret eri puolilta maata viettävät merkkipäiviään heinäsyyskuussa 2017.

1.7.

2.7.

3.7.

6.7.

6.7.

12.7.

12.7.

16.7.

17.7.

19.7.

25.7.

25.7.

25.7.

28.7.

28.7.

28.7.

31.7.

1.8.

4.8.

5.8.

7.8.

7.8.

8.8.

9.8.

10.8.

10.8.

10.8.

12.8.

17.8.

19.8.

20.8.

20.8.

21.8.

23.8.

24.8.

25.8.

27.8.

27.8.

1.9.

3.9.

8.9.

11.9.

11.9.

13.9.

16.9.

18.9.

19.9.

22.9.

28.9.

Vettenranta Ville Tuominen Heikki Viitasalo Mikko Sihvonen Ray Vuorenmaa Jari Tölli Kari Vähä Pekka Alasjärvi Arto Raunio Erkki Reponen Pekka Karhu Sakari Laine Reijo Virolainen Pekka Hietaniemi Ilkka Saari Simo Vähämäki Jouko Pihlflyckt Olli Kalliomäki Simo Salminen Timo Summanen Jaakko Kangas Aatos Lerkki Seppo Vahtokari Antti Viitanen Kalevi Halme Jorma Kortelainen Jarmo Pohjonen Markku Tanner Petri Wirtanen Kari Kurri Risto Simola Heikki Vartiainen Matti Leino Markku Langinkoski Ilari Kohvakka Keijo Karanko Tuija Pyylampi Antti Vinha Pekka Niinimäki Jouko Riutta Salme Rantala Keijo Salin Matti Taari Jukka Rytty Jaakko Nieminen Raimo Nieminen Timo Jantunen Mauri Härmälä Ari Paakkola Pertti

Kankaanpää Helsinki Helsinki Helsinki Tampere Heutuinlahti Arpela Helsinki Tampere Anjala Turku Parainen Hyvinkää Tampere Kankaanpää Kankaanpää Hausjärvi Kankaanpää Rovaniemi Hurissalo Kankaanpää Masku Kankaanpää Kankaanpää Janakkala Lappeenranta Anjala Tampere Pori Savonlinna Kouvola Kerava Kankaanpää Espoo Naarajärvi Helsinki Vantaa Luumäki Pori Sastamala Ähtäri Helsinki Miehikkälä Kajaani Taipalsaari Jyväskylä Hattula Kankaanpää Kajaani

50 v 75 v 75 v 60 v 50 v 70 v 60 v 70 v 80 v 70 v 85 v 75 v 60 v 75 v 70 v 70 v 60 v 60 v 60 v 70 v 75 v 60 v 60 v 70 v 60 v 70 v 70 v 60 v 60 v 75 v 80 v 70 v 70 v 80 v 70 v 50 v 75 v 60 v 70 v 80 v 70 v 75 v 60 v 75 v 70 v 50 v 90 v 60 v 50 v

Tulikomentoja onnittelee merkkipäiviään viettäviä!

Mikäli et halua, että merkkipäiväsi julkaistaan Tulikomennoissa, ilmoita asiasta ennen seuraavaa aineistopäivää 15.8.2017 oman kiltasi sihteerille, jolta tiedot merkkipäiväluetteloon tulevat.

Mikäli taas merkkipäiväsi puuttuu luettelosta, se voi johtua siitä, että tieto tai syntymäaikasi puuttuu kiltasi jäsenrekisteristä tai että kiltasi ei ole lähettänyt v 2017 merkkipäiväluetteloa lehden toimitukselle.

25

Juhlapäivän kutsuvieraat Jääkäritykistörykmentin kentällä seuraamassa paraatikatselmusta.

Jääkäritykistörykmentti juhli 101. perinnepäiväänsä SIRKKA OJALA

Jääkäritykistörykmentin 101. perinnepäivää juhlistettiin Parolassa 17. maaliskuuta. Rykmentin komentajan, everstiluutnantti Matti Hongon kutsumana paikalle saapui runsas joukko vieraita. Kutsuvieraiden joukossa oli monta entistä rykmentin komentajaa sekä rykmentin ystäviä ja hyviä yhteistyökumppaneita.

Sateinen juhlapäivä alkoi paraatikatselmuksella rykmentin kentällä ja jatkui ohimarssin, everstiluutnantti Jukka Nurmen reliefin paljastuksen sekä varuskuntaravintola Rubenissa tarjoillun juhlalounaan ja palkitsemisten merkeissä.

Rykmentin koulutuskalustoa ohimarssilla.

Päiväjuhla järjestettiin Panssariprikaatin Varuskuntaravintola Rubenissa.

Ohimarssin vastaanottivat everstiluutnantti Matti Honko ja sotaveteraani Yrjänä Heikinheimo. Taustalla rykmentin uutta koulutuskalustoa K9 Moukari. (Moukari on nyt saanut pintaansa Suomivärit).

26

Paraatikatselmuksen jälkeen oli vuorossa ohimarssi. Rykmentin lippu kulki marssijoukon kärjessä.

Rykmentin perinnehuoneessa paljastettiin rykmentin edellisen komentajan, everstiluutnantti Jukka Nurmen reliefi. Reliefin on työstänyt perinteiseen tapaan sotilasmestari Pertti Mäkinen. Jukan reliefi poikkeaa aiemmista komentajareliefeistä siten, että se on saanut kulmaansa myös JTR 100 vuotta -tunnuksen.

Everstiluutnantti Nurmi oli tyytyväinen reliefiinsä. Vierellä reliefin tekijä sotilasmestari res. Pertti Mäkinen. Reliefin rakentaminen vaatii aina runsaasti työtunteja ja kärsivällisyyttä.

Päiväjuhlassa palkittiin rykmentin henkilökuntaa ja varusmiehiä.

Riihimäen seudun Tykistökillan puheenjohtaja Juha Vatsia luovutti tuliasemahukarin alikersantti Aleksi Järventaustalle. Hukarin terään on kaiverrettu vuosiluku ja palkitun nimi ja terän toisella puolella on kuva Riihimäen tykistömuistomerkin tykistä 120 K 78 ja killan nimi. Puukon tupessa on killan logo. Kiltalaiset ovat palkintoesinettä miettiessään ajatelleet, että tuliasemassa olisi usein käyttöä vesurimaiselle työkalulle tähtäys ja mittauslinjojen raivaamiseen sekä kiinnityspisteiden pilkkojen tekemiseen. Palkinto otettiin käyttöön vuonna 2012 ja vuoden 2017 perinnepäivänä jaettu puukko on kuudes tuliasemahukari.

Tulikomentoja 2/2017

Jääkäritykistön Killan puheenjohtaja Ilkka Vahtokari luovutti juhlassa killan stipendit alikersantti Antti Yli-Kujalalle, PSHPTRI, alikersantti Saku Niemiselle, PSVIESTIK ja alikersantti Atte Virtaselle, PSKRHK.

27

Malja Nenoselle!

Suomen tykistön päivän juhlallisuudet Helsingissä SIRKKA OJALA

Tykistönkenraali Vilho Nenosen syntymäpäivää ja Suomen tykistön päivää juhlittiin jälleen Helsingissä 6. maaliskuuta.

Juhlapäivä aloitettiin perinteisellä seppeleenlaskulla Nenosen haudalle Hietaniemen hautausmaalla. Seremoniamestarina toiminut Tykkimiehet ry:n toiminnanjohtaja, everstiluutnantti Kari Halo-

nen huolehti siitä, että seppeleenlasku tapahtui täsmällisesti tasan kello kaksitoista.

Iltapäivällä ohjelma jatkui tuttuun tapaan Ravintola Tekniskan saleissa vuosikokousten merkeissä. Illalla järjestettyyn Tykkimiesiltaan osallistui yli viisikymmentä henkilöä. Juhlaesitelmän ja herkullisen illallisen lisäksi iltajuhlassa luovutettiin myös useita 6.3.2017

päiväyksellä myönnettyjä tykkimiesmitaleja.

Viime syksynä MVH2016harjoituksessa Järjestelmäkeskus ja Maasotakulun maavoimien tutkimuskeskuksen tutkimus- ja kehittämisosaston tykistösektori johtivat yhdessä K9-panssarihaupitsin ja Bonusampumatarvikkeen kenttäkoeammunnat. Suomen Kenttätykistön säätiö luovuttikin tänä

Kunniavartio tykistönkenraali Nenosen haudalla. Kaunis tummasta spektroliittikivestä veistetty hautamuistomerkki kunnostettiin vuonna 2016 Suomen Kenttätykistön Säätiön toimesta.

Seppelettä laskemassa olivat tykistön tarkastaja, eversti Pasi Pasivirta, Tykkimiehet ry:n puheenjohtaja FM Kari Vilamo ja varapuheenjohtaja, eversti Esko Hasila.

28

vuonna vuoden tykkimiesteko -palkinnon kenttäkokeen johtaja majuri Pekka Kinnuselle sekä vaunumiehistönä toimineille, teknikkokapteeni Petri Ylikoskelle, yliluutnantti Petri Lähdekorvelle, yliluutnantti Ville Linnulle sekä ylikersantti Janne Mäelle.

Juhlaesitelmän piti tänä vuonna pääesikunnan valmiuspäällikkö, prikaatikenraali Markku Myllykangas. Myllykangas totesi turvallisuusympäristössä tapahtuneen isoja muutoksia vuoden 2013 tilanteeseen, jolloin nykyistä puolustusvoimauudistusta valmisteltiin. Myllykankaan mukaan voimapolitiikka on palannut ja sille tosiasialle emme voi mitään, että Suomi on Naton ja Venäjän välissä ja sotilaallista voimankäyttöä ei voida sulkea pois.

Tilaisuudessa kuultiin myös sotilasprofessori, eversti Pasi Kesselin lyhyt esitelmä, joka perustui Tykistötaktiikan historia Suomessa -käsikirjoitukseen.

Kesseli kertoi, että käsikirjoitus on loppusuoralla ja kirja julkaistaan jo ensi syksynä.

Pajarin poikien tuhannet tarinat esillä Museokeskus Vapriikissa Museo vinkki

TEKSTI: SIRKKA OJALA, KUVAT: SIRKKA OJALA JA RAIMO OJALA

Prikaatikenraali Markku Myllykangas kertoi, että puolustusvoimat on tällä hetkellä maailmalla mukana kahdessatoista operaatiossa.

Näistä viisi on YK:n alaisia, EU:n alla on neljä ja Natojohtoisia on kaksi. Lisäksi yksi operaatio on Suomen lipun alla. Operaatioissa maailmalla on tällä hetkellä noin 400 suomalaista ja heistä 20 on naisia.

Sotilasprofessori, eversti Pasi Kesseli totesi esityksensä lopuksi jalkaväen tehtävän muuttuneen merkittävästi. Aiemmin tykistön päätehtävä oli jalkaväen tukeminen. Nyt jalkaväen tehtävä on tulenjohtajan suojaaminen, sillä nykyisin tykistön päätehtävänä on tuottaa raskaalla tulenkäytöllä vastustajalle mahdollisimman suuria tappioita.

Tulikomentoja 2/2017

Tampereella Museokeskus Vapriikissa helmikuun puolivälissä avattu Pajarin pojat – pohjoishämäläiset talvi- ja jatkosodassa -näyttely kertoo kenraalimajuri Aaro Pajarin johtamien tamperelaisten ja pohjoishämäläisten joukkojen eli Pajarin poikien sotatiestä talvi-, jatko- ja Lapin sodissa. Pohjois-Hämeen miehet palvelivat talvisodassa Jalkaväkirykmentti 16:ssa Tolvajärvellä ja jatkosodassa 18. Divisioonassa Karjalan kannaksella.

Kaksinkertainen Mannerheim-ristin ritari Pajari saavutti legendaarisen maineen.

Hän oli ristiriitainen ja värikäs persoona, jota monet kollegat arvostelivat mutta alaiset arvostivat. Pajarin ja hänen miestensä välille muodostui poikkeuksellisen voimakas side: jo sodan aikana miehet alkoivat kutsua itseään ”Pajarin pojiksi.”

Näyttely sai alkunsa, kun sotasankari Pajarin lapsenlapsi Jarmo Talasrinne teki asiasta aloitteen Tampereen kaupungille ja Vapriikille. Talasrinteen ajatuksena oli, että Suomen täyttäessä 100 vuotta Tampereelle pitäisi saada selkeä näyttelykokonaisuus, joka kertoisi nämä kerätyt tarinat pirkkahämäläisten, pirkanmaalaisten historiasta.

Talasrinteen toinen tavoite on, että täytyy saada aikaan suunnitelma, jonka avulla pidetään huoli siitä, että kerätty materiaali säilyy myös tuleville sukupolville.

Näyttelyssä on käsitelty eräitä teemoja kokonaisuuksina kuten sotilaiden suhdetta kotiin, rintamamiehiä, aseveljeyttä ja myös sotilaiden suhdetta kuolemaan ja tappamiseen. Näyttely muodostuu etupäässä sotilaiden omista kertomuksista, päiväkirjoista, kirjeistä, muistelmista ja haastatteluista sekä yksikön sotapäiväkirjoista.

Aaro Pajari ylennettiin kenraalimajuriksi 3.10.1941. ”Aaro Pajari oli poikkeus kenraalien joukossa. Hän ei ollut jääkäri eikä palvellut Venäjän armeijassa. Hän osallistui viiteen sotaan saavuttaen mainetta rohkeana, hyökkäyshenkisenä ja värikkäänä komentajana”.

Kuva: E.M.Staff, Vapriikin kuva-arkisto.

Reprokuva: Sirkka Ojala.

Näyttely sijaitsee Vapriikin galleriatilassa ja se on esillä 13.8.2017 asti. Pajarin pojissa sotilaiden kokemuksiin voi tutusta tekstien, äänitiedostojen, valokuvien, videoiden ja kosketusnäyttöjen sekä esineiden välityksellä.

Lisätietoa: www.vapriikki.fi

Myös Pajarin kunniamerkkeihin pääsee tutustumaan näyttelyssä.

Kunniamerkit olivat esillä Pajarin hautajaisissa vuonna 1949 samalla samettialustalla. Kenraali Aaro Pajarin muistomerkki ja hauta ovat Tampereen Kalevankankaalla.

29

Parolassa ollaan valmiina Suomi 100 -tykkinäytökseen RAIMO OJALA

Raskas patteristo 1:n perinnepatterin Suomi 100 -tykkinäytöksen valmistelut ovat edenneet vauhdilla. Talven ja kevään aikana neljä 155 H 17 -tykkiä entisöitiin perusteellisesti ja niihin asennettiin takaisin rautavannepuupyörät.

Työ tehtiin Patteriston perustamispaikkakunnalla Kurikassa. Urakka on ollut valtava.

Entisöintiin on ottanut osaa tavalla tai toisella noin 70 henkeä ja tunteja on vierähtänyt noin 2 500 eikä kaikkea työ-

tä ole vieläkään tehty. EteläPohjanmaalta ja Pirkanmaalta koostunut reilun kymmenen hengen ydinryhmä teki vaativammat työt. Ilman takaiskuja ei selvitty. Puupyörien kanssa on ollut aikamoisia ongelmia. Useampaan pyörään muun muassa puuosia piti tehdä kolmeen kertaan ja kaikkien pyörien uudet laakeriholkit on jouduttu tekemään pariin otteeseen. Ylimääräinen työ tietysti harmittaa, mutta olisihan se ollut pienoinen

ihme, jos tällainen mammuttiprojekti olisi sujunut ilman isompia vastuksia, toteaa Raskaan tykistön perinnepatterin perustaja Tuomo Aho. Tuomo onkin nöyrän kiitollinen jokaiselle, joka on ottanut osaa tähän haastavaan mutta mielenkiintoiseen projektiin.

On todella hienoa, että Suomeen on saatu perustettua moottoroidun raskaan tykistön perinnepatteri.

Vajaan sadan hengen joukko on harjoitellut kevään mit-

taan useamman kerran, ja nyt toiminta alkaa sujua jo mallikkaasti. Vielä on jäljellä yksi viikonlopun mittainen harjoitus, jossa hiotaan yksityiskohtia ja harjoitellaan Suomi 100 -tykkinäytöksen kokonaisuutta.

Kaikki historiallisesta tykkitoiminnasta kiinnostuneet ovat tervetulleita seuraamaan Suomi 100 -tykkinäytöstä Parolaan 28. kesäkuuta. Näytös on osa valtakunnallista kokonaisturvallisuustapahtumaa. Tapahtumaan on vapaa pääsy.

Perinnepatterin perustaja Tuomo Aho (oik.) ja tykkiryhmien kouluttaja Panu Korhonen käyvät läpi harjoituksen kulkua.

Näytöskranaatti ja panos viedään tykille. Vas. Aaro Siniketo ja Jussi Siniketo. Isä ja poika.

30

Tykkiryhmät harjoittelevat tulitoimintaa.

Museovierailun päätteeksi kokoonnuttiin ryhmäkuvaan Nenosen -tykin vierelle.

Aaltolaiset Militariassa:

Maamme kohtaloihin samaistuttiin sotilasmuseossa TEKSTI: MATTI LATVALA, KUVAT: MATTI LATVALA JA SIRKKA OJALA

Aallon paƩeriston perinnetoimikunnan keväinen opintomatka tehƟin tällä kertaa Hämeenlinnan Museo Militariaan. Maamme sotahistorian ratkaisevimmat vuodet ovat museossa havainnollisesƟ tutkiƩavissa esineistön, seinäesiƩeiden, autenƫsten kuvien ja elokuvan kauƩa.

Museomestari Ilkka Vahtokarin asiantuntevalla opastuksella käytiin 100-vuotiaan Suomen vaiheet läpi vapaussodan vuosista aina Ihantalan torjuntataisteluihin saakka. Nähdyt, kuullut ja koetut historiamme kriittiset kipukohdat antoivat veteraanien jälkipolvea edustaville senioreille paljon ajattelemisen aihetta.

Vapaussota vai kapina Ilkka Vahtokari selvitti värikartan avulla niitä sadan vuoden takaisia taustoja, jotka johtivat vapaussotaan eli venäläisten miehittäjien aseista riisuntaan ja häätämiseen maasta. Kartassa näkyvät jakolinjat kertoivat myös kansalaisten jakautumisesta kahteen vastakkaiseen leiriin. Se johti osassa maata katkeraan sisällissotaan. Lopputuloksena oli kuitenkin itsenäinen Suomi.

Tulikomentoja 2/2017

”Jos puhun pohjalaisille vierailjoille sisällissodasta, niin heti tulee pikainen korjaus, että vapaussotahan se oli. Hämäläiset ja eteläsuomalaiset puolestaan muistuttavat yleensä sodan surullisemmasta luonteesta”, Vahtokari toteaa vakavana.

Molemmat ovat tahollaan oikeassa.

Kartassa Pohjanmaa on kuvattu sinisellä värillä ja eteläisemmät maakunnat punaisella. Värit kertovat, että Pohjanmaa oli alusta alkaen valkoisten hallussa. Siellä tavoitteena oli ainoastaan venäläisten riisunta aseista. Katkerana yllätyksenä pohjalaisille tuli se, että Hämeessä olikin vastassa oman maan kansalaisia, torppareita ja työläisiä.

Talvisota yhdisti kansan Talvisotaa esittelevällä osastolla paneuduttiin nuoren Suomen

kohtaloihin. Maa oli vain parikymmentä vuotta sitten kokenut itsenäisyyden synnytystuskat. Nyt kansa puolusti vapauttaan täysin yksimielisesti marsalkka Mannerheimin viisaalla johdolla.

Raatteentie, Tolvajärvi, Taipaleenjoki ja muut torjuntataisteluiden paikkakunnat olivat museossa kuvineen ja seinäesitteineen havainnollisesti nähtävillä. Ilmajoen tykistöpitäjästä kotoisin olevia vierailijoita kiinnostivat näyttelyssä tietenkin tykkihevoset. Suomenhevonen ja talonpoikainen taistelija olivat vankka yhdistelmä talvisodan korpisodassa.

Monet vierailijoista vakuuttivat tulevansa vielä uudelleen yksin tai kaksin paneutuakseen kaikessa rauhassa runsaaseen havaintomateriaaliin ja teksteihin.

Ihantalan ihme – tykistötaistelu Tunteita liikuttavin osio Militarian vierailun ohjelmassa oli osin jatkosodan autenttisesta kuvausmateriaalista koottu 25 minuutin pituinen elokuva ”Ihantalan ihme”. Aallon pat-

Museomestari Ilkka Vahtokari opasti ryhmää.

teriston perinnetoimikuntaa edustavia vierailijoita elokuva kosketti sitäkin enemmän, koska monien isät olivat kokeneet Ihantalan myrskyt omakohtaisesti ja niistä jälkeläisilleen kertoneet.

Jotkut veteraaneista ehtivät ennen viimeistä iltahuutoaan kymmenkunta vuotta sitten käydä itsekin katsomassa filmin. Oma isävainaanikin, Ihantalassa Aallon patteristossa tulenjohtajan radistina toiminut veteraani, totesi elokuvan nähtyään, että ”tuollaistahan se juuri oli”. Se oli aito tunnustus filmin tekijöille.

Aaltolaiset puolestaan esittelevät mielellään patteristonsa sotahistoriaa Ilmajoen oopperanäyttämön vieressä sijaitsevassa perinnetalossa. Esineistö ja kuvamateriaali ovat pääasiassa patteriston veteraanien kokoamaa tai lahjoittamaa. Kävijöitä tervehtivät pihassa Aallon patteriston käytössä olleet tykit.

31

Kun käyt Museo Militariassa, pysähdy hetkeksi tutkimaan perusnäyttelyn ensimmäisen kerroksen seinällä olevaa Olaus Magnuksen karttaa.

Kartta ansaitsee kaiken huomiosi! Kuva: Sirkka Ojala/Museo Militaria.

Keskiajan kartta kertoo kaiken ERKKI WUOLIJOKI

Moni kulkija kävelee Museo Militarian näyttelyssä kiinnittämättä paljoakaan katsettaan seinällä olevaan vaatimattoman näköiseen karttaan.

Olaus Magnuksen vuonna 1539 julkaisema ainutlaatuinen kartta kertoo kuitenkin kaiken Pohjolan keskiaikaisesta elämästä – ja vähän sen ylikin.

Anekaupasta ammattiin

tutkinnon vuonna 1517.

Hankkiakseen itselleen ammatin hän kierteli Pohjoismaita paavin anekauppiaana ja saarnamiehenä vuosina 1518– 1519 ja oppi näin tuntemaan kotimaansa tavallista paremmin. Palkkioksi toimistaan hän sai Strengnäsin tuomiorovastin viran.

Katolisuuden aika oli kuitenkin lopullaan. Tanskalainen pohjolan kuningas Kristian murhautti Tukholman veriyönä vuonna 1520 Ruotsin aatelin parhaimmiston, myös Kastelholman linnan isännän Erik Vaasan, Kustaa Vaasan isän, mikä laukaisi ylimystön

Olaus Magnus syntyi Linköpingissä Ruotsissa vuonna 1490. Hän opiskeli Saksassa seitsemän vuotta kirkollisia aineita ja palasi Ruotsiin suoritettuaan teologian maisterin

32

Ruuti ratkaisee uskonpuhdistuksessakin Ruuti oli jo tullut käyttöön Pohjolassakin. Sotilaspoliittisesti turvallisina pidetyt Ahvenanmaan Kastelholma, Paraisten Kuusisto ja Snappertunan Raasepori olivat noihin aikoihin vallasväen tärkeitä tu-

kikohtia. Kustaa Vaasa päätti kokeilla suurehkoa ruutiannosta Suomen vaikutusvaltaisimman katolisen piispan Konrad Bitzin vanhaan Kuusiston linnaan, ja hieno linna lensi kappaleiksi. Tänä päivänä rauniot kertovat katolisen ajan päättymisestä ja menneestä loistokkaasta elämästä.

Olaus Magnus matkusti Italiaan ja ryhtyi siellä laatimaan paaville kuvausta pohjoisesta elämänmuodosta.

Olaus Magnuksen anekaupalla ja veroilla hankittu omaisuus pakkolunastettiin, eikä hänellä ollut enää paluuta Ruotsiin.

n.

llä läntee

östöretke

het ry Idän mie

vihan kohti vallitsevaa menoa.

Pian oli seurauksena nuoren Kustaa Vaasan nousu kuninkaaksi. Tämän jälkeen Kustaa ryhtyi uudistamaan kirkkoa kohti luterilaisuutta. Olaus Magnus ei kuitenkaan luopunut katolisuudestaan vaan hakeutui Saksaan ja Italiaan.

Talonpoikainenn ratsuväki turvaa veneen tekoa.

rvaamas tykistö tu ja . i s k u ä a v u m ts urin pa allinen ra kana Viip Kuninka della. Ta h la n e m sa Suo

Pohjolan sotilaallista valloittamista takaisin katolisen kirkon vaikutuspiiriin.

Puolen vuosituhannen takaisesta ajan kuvauksesta ilmenevät monet yhteiset peruskaavat tämän päivän maailman menoon. Vaikka polttomoottorit ja sähkö on keksitty, tuntuu elämä jatkuvan suunnilleen ennallaan.

Dokumentti myös maanpuolustuksesta Kahdentoista vuoden piirtämisen tuloksena syntyi ainutlaatuinen dokumentti pohjoismaisesta kulttuurista, josta voimme nähdä aikakauden ilot ja surut. Kartta esittelee maanviljelyn, merenkulun, turkis- ja kauppakulttuurin ja maanpuolustuksen satojen tarkkojen piirrosten avulla. Käsityöammatit, talviset markkinat jäällä, riistaeläimet, kalastus, ryöstöt vakoilu, rajariidat ja aselajitkin kuten tykistö, ratsuväki ja linnoitteet kuvataan.

Ehkäpä Olaus Magnus ajatteli kartan avulla saavansa paavin kiinnittämään huomiota Pohjolan varallisuuteen ja veropotentiaalin ja harkitsemaan

Kirjallisuutta: Drake K. Raasepori.bRaseborgs Gille rf. Ekenäs Dryckeri, Tammisaari 2010.

Hildebrand, H. Sveriges medeltid. Senare skedet. Kirjassa Sveriges historia. Hjalmar Linnströms förlag, Tukholma 1877.

Miekkavaara L, Koistinen P. (toim.) Olaus Magnus Gothus.

Carta Marina ja sen selitys. Karttakeskus, Helsinki 1993.

Tykistömme tukena Oy TELVA Ab, Arentitie 3, 00410 HELSINKI 0207 939 300 www.telva.fi

Kuusiston muuria

Jalkaväkeä

yntiä.

ja kaupankä

Tulikomentoja 2/2017

33

KIRJALLISUUTTA

Yleisesikunnan valokuvaaja vakoojana

Martti Backman: Vakoojat – Vilho Pentikäisen pako ja neuvostovakoilun romahdus 1933 Gummerus, 304 s.

Vakoilu on aina kuulunut sotilaalliseen toimintaan. Varsinkin suurvallat ovat sitä harrastaneet isoillakin volyymeilla ja Suomikin on ollut kohdemaana. Harvoin kuitenkaan on käynyt niin, että tapauksia levitellään lehdissä. Näin kuitenkin tapahtui syksyllä 1933 luutnantti Vilho Armas Pentikäisen loikattua Neuvostoliittoon. Lehdissä uutisoitiin ensin Pentikäisen loikkauksen aiheutuneen mahdollisesta mielenhäiriöstä. Tapaus johti tutkimukseen, jonka tuloksena paljastui suuri Neuvostoliiton hyväksi toiminut vakoojarinki. Tähän rinkiin kuului myös luutnantti Pentikäinen.

Pentikäisen paosta ja vakoilun romahduksesta on Martti Backman kirjoittanut kirjan Vakoojat – Vilho Pentikäisen pako ja neuvostovakoilun romahdus 1933.

Suuri vakoilujuttu, niin kuin tapausta jo vuonna 1933 kutsuttiin, ja Pentikäisen pako ovat varmaankin useimmille historianharrastajille tuttuja, mutta silti tapahtumista on edelleen varsin mielenkiintoista lukea. Samalla herää kysymyksiä siitä, miten oli mah-

34

dollista, että vuonna 1918 punaisten puolella ollut ja vankileirillä istunut pystyi toimimaan 1920- ja 1930-luvuilla upseerina yleisesikunnassa ja vieläpä yöpäivystäjänä? Tiettyjen tietokatkosten ja yleisesikunnan löperyyden vuoksi tämä oli täysin mahdollista, ja Vilho Pentikäinen päivystikin vuosikaudet yleisesikunnassa ja siinä sivussa toimitti lukuisan määrän sotasalaisuuksia Neuvostoliiton lähetystöön.

Osan sotasalaisuuksista Pentikäinen valokuvasi itse – olihan hän yleisesikunnan kuvaaja. Armeijan virallisena valokuvaajana Pentikäinen pääsi myös kaikkiin harjoituksiin ja uusien aseiden testaustilaisuuksiin, joissa otettuja kuvia päätyi niin ikään neuvostoliittolaisten käyttöön.

Pentikäisen vakoilu olikin varsin menestyksekästä ja tulot sen mukaiset. Neuvostoliitto maksoi luutnantille palkkioita, joilla Pentikäinen pystyi pitämään yllä melko ylellistä elämää. Kertoman mukaan luutnantin tulot olivat kenraalitasoa, ehkä paremmatkin.

Pentikäisen viettämään ylelliseen elämään kuuluivat monet naissuhteet ja autot. Vaimolleen Pentikäiseltä ei tosin rahaa juuri koskaan liiennyt.

Backmanin mukaan Pentikäinen lähtikin Neuvostoliittoon lähinnä pakoon naissotkujaan eikä sen vuoksi, että olisi kärähtänyt rysän päältä valokuvatessaan asiakirjoja yleisesikunnan yöpäivystäjänä toimiessaan. Tämä selitys on täysin mahdollinen, sillä tuskin Suomen yleisesikunnassakaan oltiin 1930-luvulla niin typeriä, että itse teossa yllätetty vakooja olisi lähetetty kotiin nukkumaan ja kehotettu häntä aamulla tulemaan puhumaan asioista. Jos Pentikäinen olisi jäänyt rysän päältä kiinni, niin kyllä hänet varmastikin olisi toimitettu päävartioon odottamaan jatkoa.

Joitain epäilyksiä Pentikäistä kohtaan kyllä oli olemassa.

Esimerkiksi tuolloinen kenraaliluutnantti V. P. Nenonen oli ihmetellyt, miten Pentikäinen oli voinut säilyttää paikkansa vaikka jotkut upseerit olivat huutaneet yleisesikunnan valvontatoimistolle varoitussanojaan. Syystä tai toisesta varoitussanat eivät menneet perille, ja kun Pentikäinen sitten loikkasi, oli se yleisesikunnalle ja sen valvontatoimistolle hyvin nolo asia. Nenosen kunniaksi täytyy vielä todeta, että hän ei antanut erään uuden kranaatin sytytintä Pentikäiselle valokuvattavaksi, vaikka tämä sitä pyysi.

Karu totuus paljastui vasta, kun Pentikäinen oli lokakuussa 1933 ajanut Whipettillään Lipolaan Karjalankannakselle ja ylittänyt Saijanjoen siirtyen Neuvostoliiton puolelle.

Tällöinkin yleisesikunta yritti peitellä asiaa, niin nolo se oli.

Suurimman osan tutkimuksista hoiti nykyisen Supon edeltäjä, Etsivä keskuspoliisi eli EK. EK:n tutkimuksissa paljastui, että kaiken taustalla oli suuri vakoilurinki, jonka lonkerot ulottuivat varsin laajalle ympäri Euroopan. EK ja sen päällikkö Esko Riekki keräsivät toiminnastaan laajalti kiitosta. Tosin Suomen valtiojohto haukkui Riekin siitä, että tämä oli mennyt julkisesti sanomaan vakoilun pääpesän sijaitsevan Neuvostoliiton Helsingin lähetystössä. Riekki oli tietysti oikeassa.

Kuriositeettina mainittakoon muuten, että latvialaissyntyinen Emma-Maria Schul alias Mary Louise Martin, joka toimi Suomessa vakoilurenkaan johtajana, asui Kalliolinnantiellä aivan puolustusneuvoston puheenjohtajan, sotamarsalkka Mannerheimin naapurina.

Neuvostoliittoon loikattuaan Pentikäinen pidätettiin ensin rajavartioiden toimesta, sillä he pitivät häntä suo-

malaisten vakoojana – tosin hieman hulluna, kun oli tullut univormussa rajan yli. Kun sitten puna-armeijan tiedustelun päällikkö Jan Berziniltä saatiin vahvistus siitä, että Pentikäinen oli oma mies, niin kaikki muuttui. Pentikäinen opiskeli Lenin-koulussa ja osallistui Espanjan sisällissotaan. Ennen talvisotaa Pentikäinen toimi Leningradin sotilaspiirin esikunnassa valmistelemassa Suomea koskevia sotilaskarttoja. Pentikäisen työn tuloksena valmistui myös kaksiosainen Suomi – marssiteiden kuvaus. Todennäköisesti kyseessä on sama opas, joka on julkaistu sittemmin myös Suomessa nimellä Puna-armeijan marssiopas Suomeen.

Marssiopas oli erinomainen, mutta puna-armeijan arviot ja analyysit suomalaisista ja heidän puolustustahdostaan ja -kyvystään vääriä. Kun nämä arviot pettivät, ei Pentikäisenkään opasta kummemmin tarvittu. Se, mitä talvisodan jälkeen Pentikäiselle tapahtui, on ollut pitkään hämärän peitossa. Backmanin kirja, vaikka ei olekaan puhdas tutkimus vaan oikeastaan dokumenttiromaani, tuo tähän uutta valaistusta. Pitkäänhän on vallinnut käsitys, että Pentikäinen olisi ollut valvontakomission mukana Helsingissä. Nyt näyttää kuitenkin vahvasti siltä, että Pentikäinen vangittiin kesällä 1941 ja että hän kuoli vankileirillä talvella 1942. Tällaisen tiedon on FSB antanut Pentikäisen veljenpojalle Juha Pentikäiselle vuonna 2007.

Tätä tukee myös eräs professori Kimmo Rentolan tekemä arkistolöytö. Todennäköisesti isänmaansa pettänyt Pentikäinen koki uudessa isänmaassaan karun kohtalon Stalinin epäluuloisuuden uhrina.

Myös vakoojarinkiä pyörittäneelle Emma-Maria Schulille kävi ilmeisen huonosti. Hän istui vankina Hämeenlinnassa

KIRJALLISUUTTA

Selviytymistarinoita viime sodistamme aina jatkosodan alkuun asti, jolloin hänet luovutettiin saksalaisille. Paremmin sen sijaan kävi viranomaisten kanssa yhteistyötä tehneiden Einar Vähän ja Arvid Jacobsonin. Tuomion kärsittyään Vähä toimi rakennustöissä ja palveli sodissa Suomen armeijassa niin, että pääsi hoitamaan jopa komppanian vääpelin tehtäviä ja palkittiinkin vapaudenmitalilla. Politiikkaan Vähä ei enää osallistunut vaan harrasti vapaapalokuntatoimintaa. Jacobson pärjäsi vielä paremmin ja hän nousi USA:ssa aina matematiikan professoriksi. Tosin McCarthyn kommunistivainojen aikaan 1950-luvun alussa Jacobsonin kommunistimenneisyys nousi julkisuuteen, mutta yliopisto ja Ford-yhtiö, jonka matemaattisena asiantuntijana Jackobson toimi, takasivat hänen luotettavuutensa.

Vaikka Vakoojat ei olekaan mikään puhdas tutkimus, on se sangen mielenkiintoinen lisä sotien välistä aikaa käsittelevään sotahistorialliseen kirjallisuuteen. Backman on tehnyt kirjaa varten varsin vakuuttavaa taustatyötä, ja lopusta löytyykin lähdeluettelo, jossa oleviin kirjoihin ja arkistolähteisiin kannattaa tutustua, mikäli haluaa tutustua aiheeseen syvällisemmin. Tosin syystä tai toisesta Jukka Rislakin teosta Erittäin salainen – vakoilu Suomessa ei luettelosta löydy, vaikka sitä on pidettävä jonkinlaisena alan perusteoksena.

Backmanin kirja on pääosin erittäin hyvin kirjoitettu ja teksti on vetävää. Tosin jonkin verran kirjan rakenteessa on sellaista hajanaisuutta, että osa henkilöistä jää hieman irrallisiksi. Mutta mikäli on kiinnostunut sotien välisestä tiedustelusta tai kaipaa vain yksinkertaisesti kotimaista vakoojaromaania, kannattaa tämä teos lukea.

Suomen Sotaveteraaniliitto on julkaissut kirjan Selviytymistarina Suomi 1939–1945.

Kirjassa on 25 arvostetun suomalaisen sotahistorioitsijan kirjoittamia artikkeleita.

Näistä koostuu yli 70 erilaista tarinaa.

Artikkelit on aiemmin julkaistu Sotaveteraani-lehdissä.

Kirjoittajina ovat muun muassa Antti Hannula, Marianne Junila, Olli Kleemola, Mika Kulju, Jari Leskinen, Ohto Manninen, Timo Soikkanen, Ari Uino, Esko

Vuorisjärvi, Anssi Vuorenmaa.

Kirja kertoo Suomen sotahistoriasta. Ajallisesti kirja on jaettu seitsemään ajanjaksoon 1930-luvun lopulta aina Lapin sodan jälkeisiin ”vaaran vuosiin”.

Kirjassa tarkastellaan useasta näkökulmasta niitä poliittisia ratkaisuja, joiden vaikutukset heijastuivat Suomen sodankäyntiin sekä suomalaisen yhteiskunnan toimintaan viime sotien aikana. Keskeisesti artikkeleissa tuodaan esiin sodan ajallista kulkua ja etenemistä.

Mukana on runsaasti artikkeleja, joissa kerrotaan, miten yksilötasolla sota koettiin. Näihin liittyy ilon ja surun hetkiä, kuolemaa ja pelkoa sekä arkisia askareita.

Nämä ovat rintamamiesten ja naisten tuntemuksia sekä tarinoita ehkä vähemmälle huomiolle jääneistä asioista kuten sotalapsista, evakoista tai asemasodan aikaisia puhdetöistä. Tekstilainaukset päiväkirjoista, kirjeistä ja muistelmista auttavat välit-

tämään kerrotut tapahtumat lukijalle koskettavasti ja elävästi.

Tarinat eivät ole toistensa jatkumoa, ja peräkkäisten artikkelien aihepiirit vaihtelevat, joten lukijan pitää osata sijoittaa tarinat sotiemme kehykseen. Kirjaa elävöittävät artikkelien aihepiireihin liittyvät valokuvat.

Kirjassa olevien tarinoiden kautta piirtyy myös nuorempien sukupolvien lukijoille kuva siitä, miten isänmaamme säilytti itsenäisyytensä ja selvisi sodan koettelemuksista. Keskuudessamme on vielä 17 000 sotaveteraania, joilla kaikilla on oma selviytymistarinansa.

Adolf Ehrnrooth on muistuttanut meitä suomalaisia: ”Kansa, joka ei tunne menneisyyttä, ei hallitse nykyisyyttä eikä voi suunnitella tulevaisuutta”. Kirja tuo esiin historiallisesti merkittävän aikakauden tapahtumia Suomen 100-vuotisesta itsenäisyyden ajasta.

Raimo Ojala

TYKISTÖNKENRAALI VILHO

NENONEN Itsenäisyytemme VAHVA PUOLUSTAJA vaaran vuosina!

Vapaudenristin 2 luokan MANNERHEIM-RISTIN ritari nro 184 Tilattavissa Suomi 100 vuotta

NENONEN JUHLAMUKI KERÄILYHARVINAISUUS

(Mukit ovat konepesunkestäviä)

Tilaukset sähköpostitse: timo.ingman@gmail.com Yhteystiedot: Timo T. Ingman, puh. 040 5167807 www.timoingman.fi

painomäärä 1/1939 numeroitu!

Muotokuvamaalari TIMO T. INGMANIN á € maalauksesta upea + postin kulut historiallinen kokonaisuus

20

Tuomas Rantala

Tulikomentoja 2/2017

35

KIRJALLISUUTTA

Toisen maailmansodan kummallisin operaatio – Amerikkalaiset ja saksalaiset SS-joukkoja vastaan viemään vankeja mennessään ja kenties tappamaan heitä.

Koska toukokuun alussa 1945 Saksa oli käytännössä jo romahtanut, katsoivat eräät Wehrmachtin sotilaat yhdessä itävaltalaisten vastarintamiesten kanssa, että vangit olisi pelastettava linnasta ennen kuin nämä joutuisivat SS:n käsiin.

Tämä olikin helpommin sanottu kuin tehty tilanteiden muuttuessa jatkuvasti sodan kaoottisessa loppuvaiheessa – varsinkin, kun vastarintamiehiä ja Wehrmachtin sotilaiStephen Harding: ta on paikassa melko vähän ja Viimeinen operaatio – Kun amerikkalaiset ja saksalaiset SS-joukkoja alueella taas oli yhdistivät voimansa SSkohtuullisen paljon. joukkoja vastaan Wehrmachtin majuri Sepp Minerva, 283 s.

Gangl, kultaisella Saksan ristillä palkittu tykistö- ja heitiToisesta maailmansodasta on nupseeri, päätti ottaa yhteytkirjoitettu lukemattomia kir- tä amerikkalaisiin, jotta Itjoja ja aina välillä tulee mie- terin linnan vangit voitaisiin leen, että löytyykö vielä sel- vapauttaa. Gangl saikin yhtelaisia aiheita joista ei olisi kir- yden kapteeni Jack Leehen, joitettu mitään. Silloin täl- joka lähti joukkonsa kanssa löin tällainen aihe löytyy ja on vapauttamaan Itterin linnan mahdollista päästä lukemaan vankeja. Tosin perille Itteriin hieman vähemmän tunnetuis- pääsi vain pieni joukko ameta tapahtumista. Tällaisesta vä- rikkalaisia ja yksi Shermanhemmän tunnetusta ja myös panssarivaunu lempinimelsangen erikoisesta tapahtu- tään Besotten Jenny. Alun pemasta on kirjoittanut Stephen rin vapautusretkelle lähti viisi Harding teoksessaan Viimei- panssaria, mutta neljä vaunua nen operaatio – Kun amerik- joutui kääntymään takaisin. kalaiset ja saksalaiset yhdistivät Kun Leen johtama partio voimansa SS-joukkoja vastaan. pääsi perille linnaan, oli tilanKuten jo otsikko kertoo, ne kehittynyt sellaiseksi, että kirjassa käsitellään loppuke- pois ei enää ollut mahdollisvään 1945 tapahtumia. Mut- ta lähteä. Ainoa mahdollisuus ta miten on mahdollista, että oli puolustautua ja jäädä odotWehrmachtin sotilaat lähtivät tamaan vahvempia amerikkayhdessä amerikkalaisten kans- laisjoukkoja. Vaikka puolussa taistelemaan SS-sotilaista tajia oli vähän, parisen kymvastaan ja miksi? Kyse on sii- mentä miestä, he olivat hyvin tä, että tirolilaiseen Itterin lin- aseistettuja: normaalien kiväänaan oli sijoitettu joukko rans- rien lisäksi aseina oli muun kalaisia VIP-vankeja. Vankien muassa MP40- ja M3-konejoukossa olivat muun muas- pistooleita, käsikranaatteja sesa kaksi entistä pääministe- kä tietenkin Shermanin koneriä Èduard Daladier ja Paul kiväärit ja tykki. Myös Itterin Reynaud sekä kaksi entistä linnan puolustuksellinen siylipäällikköä, kenraalit Mau- jainti oli hyvä. rice Gamelin ja Maxim WeyAseita ja hyviä puolustusasegand. Amerikkalaisten piti va- mia tarvittiinkin, sillä SS-joupauttaa nämä niin, ettei SS kot lähtivät hyökkäämään Ittepääsisi valtaamaan linnaa ja rin linnaa vastaan aivan kuten

36

oli odotettu. Taistelun tuoksinassa linnaa ja sen puolustajia moukaroitiin muun muassa 88-millisellä tykillä ja 20-millisellä it-tykillä. Linnan puolustajien vahvin valtti Shermankin tuhoutui, ja majuri Gangl kaatui tarkka-ampujan luodista. Kaikesta tästä huolimatta puolustus kesti. Ihmetellä voi sitä, miten arrogantit ja keskenään riitaiset vanhat ranskalaiskenraalit Weygand ja Gamelin tottelivat kolmekymppistä amerikkalaiskapteenia. Lopulta, juuri kun SS oli aloittamassa rynnäkköä linnaan, amerikkalaiset vahvistukset saapuivat.

Kapteeni Lee teeskenteli ärtynyttä ja kysyi: ”Mikä teillä oikein kesti?”

Itterin puolustus oli kestänyt ja eräs toisen maailmansodan erikoisemmista operaatioista oli päättynyt. Kaikki ranskalaiset VIP-vangit olivat hengissä niin kuin oli ollut tarkoituskin. Tosin kaikki eivät vielä päässeet vapauteen, sillä osa ranskalaisista joutui syytteeseen yhteistoiminnasta vihollisen kanssa. Näihin kuului muun muassa kenraali Weygand, joka oli suosittellut kesällä 1940 Ranskan antautumista ja toiminut sittemmin Vichyn hallituksen puolustusministerinä.

Vaikka Itterin linnan operaatio on vain yksi pieni alaviite toisen maailmansodan historiassa, on ansiokasta, että siitäkin on nyt tehty niin perusteellinen selostus kuin vain mahdollista. Stephen Harding, joka toimii Military History -aikakauslehden päätoimittajana, on tehnyt perusteellista työtä. Ammattimies on käynyt kirjaa varten läpi huomattavan määrän erilaista materiaalia alkaen arkistolähteistä ja hän on haastatellut myös mukana olleita aikalaisia. Pienen moitteen voi antaa siitä, että muutamissa kohtaa paikannimet ovat jääneet syystä tai toisesta suomentamatta, esimerkiksi Kievhän on suo-

meksi Kiova. Tämä ei kuitenkaan ole kirjailijan vaan suomentajan vika.

Erityisen hyvää työtä Harding on tehnyt siinä, miten perusteellisesti hän esittelee tapahtumissa mukana olleet henkilöt, niin ranskalaiset vangit kuin saksalaiset ja amerikkalaiset keskushahmotkin.

Varsinkin ranskalaisten johtomiesten huonot keskinäiset välit nousevat hyvin esille. Kirjan luettuaan ei yhtään ihmettele sitä, miksi Ranskalle kävi kesällä 1940 niin kuin kävi. Maan johdossa oli joukko toisiaan kyräileviä poliitikkoja. Samoin kenraalit kyräilivät toisiaan. Tuollaisen johdon alla ei ollut mitään mahdollisuutta puolustaa Ranskaa. Käsittämättömällä tavalla tämä kyräily näytti jatkuvan myös Itterin vapautuksen jälkeen, vaikka olisi luullut että yhteinen vankeusaika olisi luonut kestävää yhteishenkeä. Näin ei kuitenkaan käynyt.

Kirjassa on eräitä melko huvittavia yksityiskohtia, kuten se, miten kapteeni Lee on yhteydessä lähestyviin amerikkalaisjoukkoihin tavallisella puhelimella eikä suinkaan tankkinsa radiolla (joka oli sitä paitsi epäkunnossa). Tilanne ei ehkä ollut linnaa piirittävillä SS-sotilailla aivan täysin hallinnassa, koska eivät huomanneet katkaista normaaleita viestiyhteyksiä.

Kaiken kaikkiaan Viimeinen operaatio on hyvä lisä toista maailmansotaa käsittelevään kirjallisuuteen ja lukemisen arvoinen etenkin, jos on kiinnostunut vähänkin kummallisemmista sotatapahtumista.

Tuomas Rantala Kultainen Saksan risti oli arvoasteikossa heti Rautaristin ritariristin alapuolella. Eli kyseessä oli varsin korkea kunniamerkki.

Suomalaisista kultaisen Saksan ristin saivat mm. kenraalit Väinö Valve, Lennart Oesch ja Taavetti Laatikainen.

Talkoolaiset ryhmäkuvassa ulkonäyttelyalueella.

Tykistökiltalaisten talkoopäivä Museo Militariassa SIRKKA OJALA

Militarian museomestari Ilkka Vahtokari sai jälleen arvokasta apua kiltalaisilta 18. päivä toukokuuta. Museon järjestämiin perinteisiin kevättalkoisiin osallistui kaikkiaan

28 henkilöä. Tykistökilloista olivat edustettuina Vammalan Seudun Tykistökilta, Kankaanpään Seudun Tykistökilta, Kainuun Tykistö- ja Heittimistökilta, Jääkäritykistön

Kilta sekä Mittamies- ja Topografikilta. Lisäksi paikalla oli myös viestimiehiä.

Ulkonäyttelyalueella siirreltiin tykkejä ja muuta raskasta kalustoa, öljyttiin tykinvetäji-

en puualustat ja lisättiin ilmaa autojen pyöriin. Myös museon säilytystiloja siivottiin ja Karanojan jätteidenkäsittelyalueelle lähtikin pari peräkärryllistä tavaraa.

Voimalla kuuden miehen.

Mittamies- ja Topografikillan jäsenet ahkeroivat perinnetutka YRJÖN parissa.

Vierivä kivi ei sammaloidu. Vammalan Seudun Tykistökillassa on notkeita kiltalaisia.

Tykki kääntyy kun käännetään. Taitoa ja lihasvoimaa tarvittiin.

Tulikomentoja 2/2017

37

Muistomerkkitykki on jälleen hyvässä maalissa ja valmiina vapaussodan 100-vuotisjuhlallisuuksiin. Tuuloksen pitäjän Syrjäntaan kylässä 28.–29. huhtikuuta 1918 käytiin vapaussodan taistelu, jossa olivat vastakkain Saksan Itämeren-divisioonan joukot ja itää kohti pakenevat punakaartilaiset. Taistelu vaati noin 300 punaisen ja vajaan 50 saksalaisen hengen.

Killan puheenjohtaja Ilkka Vahtokari, Kai Venho, Seppo Kuusela ja Kauko Kontio ovat syystäkin tyytyväisiä, kun jälleen yksi muistomerkkitykki on saatu pelastettua jälkipolvien ihailtavaksi.

Muistomerkkitykki kunnostettiin TEKSTI: SIRKKA OJALA, KUVAT: PEKKA AHONEN

Jääkäritykistön Killan kiltalaiset ahkeroivat jälleen tykin kunnostuksen parissa 24. toukokuuta. Entinen Jääkäritykistörykmentin komen-

taja, everstiluutnantti Tauno Aaltonen oli pyytänyt kiltaa kunnostamaan Syrjäntaan taistelujen 1918 muistomerkillä olevan tykin. Kil-

lan hallitus päättikin ottaa tykin kunnostamisen toimintasuunnitelmaansa vuodelle 2017. Työ tehtiin yhteistyössä paikallisen Tuuloksen Kir-

konkulman VPK:n kanssa.

Työt jaettiin siten, että VPK pesi tykin ja kiltalaiset hoitivat tykin huollon ja maalauksen. Mukana kunnostustalkoissa olivat Pekka Ahonen, Seppo Kuusela, Kauko Kontio, Kai Venho ja Ilkka Vahtokari.

Suomen tykistön päivänä palkittuja >> Jatkoa sivulta 28

Suomen Kenttätykistön Säätiön vuoden tykkimiesteko palkinnon saajat oikealla majuri Pekka Kinnunen, teknikkokapteeni Petri Ylikoski, yliluutnantti Petri Lähdekorpi, yliluutnantti Ville Lintu sekä ylikersantti Janne Mäki.

38

Suomen tykistön päivän iltajuhlassa Sotavahinkosäätiön puheenjohtaja, vakuutusneuvos Harri Kainulaiselle luovutettiin tykkimiesmitali kultaisen soljen kera. Ilkka Tilli ja Mika Nuutinen palkittiin tykkimiesmitalilla hopeisen soljen kera.

Tulikomentojen lukijamatka 29.7.-1.8.2017

Sotahistoriaa Laatokalla Tulikomentojen ensi kesän lukijamatka kiertää Laatokan. Erityishuomio kohdistuu tämän Euroopan suurimman järven saariin, joissa käyƟin talvisodassa ankaria taisteluja. Lukijamatkaan sisältyy laivakuljetus Laatokan kauniissa saaristossa Lehtemme ensi kesän lukijamatkan oppaana toimii jo perinteiseen tapaan sotahistorioitsija Juhani Vakkuri, joka tunnetusti osaa kertoa tarinoita sotahistoriasta koko reissun ajan. Matkan vastuullisena järjestäjänä on VL-Matkat, ja se järjestetään yhdessä Uudenmaan reservipiirien Oltermanni-lehden kanssa.

LAUANTAI 29.7.2017 Lukijamatkan lähtö on klo 8 Helsingistä Vihdin Liikenne Oy:n bussilla. Ajamme rantatietä Vaalimaalle, jossa on mahdollisuus omakustanteiseen ruokailuun ja rahanvaihtoon Rajahovissa.

Reittimme kulkee Viipuri ohittaen Kiviniemen, Käkisalmen, Lahdenpohjan ja Sortavalan kautta Pitkärantaan, jossa majoittuminen hotelli Belye Mostyyn. Se on uusi hyvätasoinen hotelli aivan Pitkärannan ydinkeskustassa. Nautimme illallisen hotellin ravintolassa.

SUNNUNTAI 30.7.2017 Aamiaisen jälkeen lähdemme laivalla Pitkärannan saariston tutustumaan talvisodan taistelupaikoihin.

Kierrämme Petäjäsaaren ympäri ja Vuoratsun ohi. Venäläiset hyökkäsivät 6.3.1940 Petäjäsaareen kaikkien aselajien yhteisoperaatiossa, jossa ei tulta eikä miehiä säästelty.

Suomalaiset eivät antautuneet vaan taistelivat viimeiseen mieheen.

Laivareissun jälkeen matka jatkuu taas bussilla Salmiin.

Siellä käymme Lunkulansaarella, jossa yksi talvisodassa kaatuneista oli pikaluistelun maailmanmestari, reservi-

Tulikomentoja 2/2017

vänrikki Birger Vasenius.

Lunkulansaarelta näkyy kuuluisa Mantsinsaari. Laatokan Meripuolustuksen Salmin lohko sijaitsi Mantsissa, jota venäläiset yrittivät onnistumatta vallata talvisodassa.

Salmista ajamme Rajakonnun ja Vitelen kautta Tuulokseen, jossa venäläiset tekivät 23.6.1944 maihinnousun. Matka jatkuu jatkosodan näyttämönä olleeseen Aunukseen. Majoittuminen hotelli Olongaan ja illallinen.

MAANANTAI 31.7.2017 Ajamme Sammatuksen (jatkosodan asemalinja), Syvärin luostarin, Lotinapellon ja Venäjän vanhimman pääkaupungin Staraja Ladogan eli Laatokanlinnan kautta Sinjavinoon, jossa tutustutaan taistelumaastoon ja Sologupovkan suureen saksalaisten sotilashautausmaahan. Retkikahvit jälleen matkalla.

Ajo Pietari ohittaen Siestarjoelle ja Kuokkalaan, jossa majoitutaan Suomenlahden rannalla olevaan hotelli Repinskajaan. Illallinen.

TIISTAI 1.8.2017 Matka jatkuu bussilla Terijoen, Vammelsuun, Koiviston ja

Johanneksen kautta Viipuriin.

Pysähdys Viipurissa, ja tutustumista kaupunkiin. Lounas Pyöreässä tornissa. Haluttaessa käynti ostoksilla.

Rajanylitys Vaalimaalla, ja saapuminen Helsinkiin myöhään illalla.

Matkan hinta on 604 €/hlö, mikäli ryhmässä on vähintään ja enintään 29 osanottajaa (laivan koko asettaa rajoituksen). 1 hengen huoneen lisämaksu on 57 € koko ajalta.

Tuo 29 osallistujaa johtuu siitä, että Pitkärannasta tehtävälle risteilylle saamme Sortavalasta tulevan laivan, johon mahtuu max 30 henkeä (29 + opas Vakkuri). Jos osallistujia on enemmän, joudumme ottamaan kaksi laivaa ja hinta on 607 €/hlö, mikäli ryhmässä on vähintään 35 osallistujaa.

Hintaan sisältyy puolihoito (aamiainen ja illallinen) ja lounas Viipurissa sekä Venäjän ryhmäviisumi ja rekisteröintimaksut. Hintaan ei sisälly alkoholijuomia aterioilla, laskutuslisää 5 €/lasku eikä matkustajavakuutusta. Suosittelemme kattavan matkavakuutuksen ottamista.

Vain kuusi miestä pelastui talvisodassa Petäjäsaaresta. Kaksi heistä, luutnantti Holopainen ja alikersantti Rahikainen, Petäjäsaaren rannalla tarkastelemassa vanhaa taistelupaikkaansa.

Pikaluistelun maailmanmestari, reservivänrikki Birger Wasenius uhrasi oman henkensä suojatessaan joukkueensa vetäytymistä.

Yleistä tykistöstä Suomalainen Patria-yhtiö on julkistanut Nemo-konttikranaatinheitinjärjestelmänsä.

Jatkotestit toteutetaan seuraavan kuuden kuukauden aikana.

Patrian mukaan Suomen ja Ruotsin merivoimat ovat kiinnostuneita tuotteesta. Lisäksi Malesia on kiinnostunut järjestelmästä. Ampumatestit tullaan toteuttamaan kesä- ja elokuussa. Järjestelmä on tarkoitus toimittaa asiakkaalle, Yhdistyneille Arabiemiraateille, vuonna 2018. Konttina käytetään 20 jalan merikonttia. Järjestelmän paino tyhjänä on 10 tonnia ja siinä voidaan kuljettaa 100 ammusta. Miehistöä on kolme, kaksi lataajaa ja johtaja/ampuja.

Tulinopeus on 10 laukausta minuutissa ja kantama 10 km.(JDW 1 March 2017) 1.2.2017 ammuttiin koeammunnat BAE Systemsin kaksiputkisella kranaatinheitinpanssarivaunulla. Alustana oli CV-90 ja heittimenä kaksi 120 mm M/41-heitintä. Yhteensä heitinajoneuvoja on tilattu Ruotsin armeijalle 40 kpl. Operatiivinen valmius on tarkoitus saavuttaa vuonna 2020.(http://www.fmv. se/sv/Nyheter-och-press/Nyheter-fran-FMV 2017-02-08)

Koeammunnan testijärjstelyjä.

Lähde FMV Tykistötutkat Suomi suunnittelee tykistötutkajärjestelmien hankintaa lähivuosina. Kokonaishinnan odotetaan olevan kymmeniä miljoonia euroja. Tavoitteena on, että järjestelmä olisi käytössä vuonna 2020. (http:// www.defenseworld.net January 13 2017) Etelä-Korea kehittää uutta tykistötutkaa. Tutka saavuttaa operatiivisen suorituskyvyn vuonna 2018.Tutkalla voidaan havaita vihollisen tykistön huomattavasti kauempaa kuin nykyisin käytössä oleva ArthurK:lla. (http://www.defenseworld. net April 24, 2017)

39