Tulikomentoja-lehti 3/2017

Tulikomentoja 3/2017 - TYKKIMIESTEN LEHTI

Komea Suomi 100 -tykkinäytös Parolassa, s. 4–7 Satakunnan tykistörykmentin valatilaisuus Hämeenkyrössä, s. 34 Hedberg-tapahtuma Niinisalossa 50-vuotisjuhlan merkeissä, s. 16 Kilta- ja läheistenpäivä Niinisalossa, s. 26

KOKOUSKUTSU TYKKIMIEHET RY:N SÄÄNTÖMÄÄRÄINEN SYYSKOKOUS

pidetään lauantaina 18.11.2017 klo 13.00 ALKAEN Kokouspaikkana on MUSEO MILITARIA Vanhankaupunginkatu 19, 13100 Hämeenlinna.

Kokouksessa käsitellään yhdistyksen sääntöjen 12 §:ssä mainitut asiat (mm. toimintasuunnitelma ja talousarvio vuodelle 2018 sekä henkilövalinnat).

Kokouksen yhteydessä on ajankohtainen esitelmä puolustusvoimien materiaalihankinnoista.

TERVETULOA! Hallitus

Tässä numerossa: Suomi 100 -tykkinäytös Parolassa – upea kunnianosoitus sotiemme veteraaneille, Arto Ojanen ............................ 4 Tarkastajan tervehdys, Pasi Pasivirta ........................... 9 Aika aikaansa kutakin, Kari Halonen ........................... 11 Raskas patteristo 1:n perinnetyötä neljännesvuosisata, Tuomo Aho ja Sirkka Ojala ........................................ 12 Hedberg-tapahtuma Niinisalossa 50-vuotisjuhlan merkeissä, Arto Ojanen ........................................... 16 Ensimmäisten K9-vaunujen matka Suomeen on alkanut, Matti Hintikka ......................................................... 19 Kilta- ja kokoussivut, Juhani Suni ............................... 20 Tykkimiehet ry:n toiminnanjohtaja vaihtuu .................... 23 Museoesineet kertovat osa 29, Samuel Fabrin ............ 24 Merkkipäivät, Juhani Suni ......................................... 25 Kilta- ja läheistenpäivän järjestelyt sujuivat hyvällä yhteistyöllä, Sirkka Ojala ........................................... 26 Janette Salmenojan odotukset varusmiespalveluksen suhteen ovat korkealla, Sirkka Ojala ........................... 28 Alikersantti Olli Viitaluodon palveluksen koulutustoive on toteutunut, Sirkka Ojala ..................... 28 Vammalan Seudun Tykistökillan kesäretki, Sirkka Ojala... 29 Belgradin linnoitus – kaupungin suosituin matkailukohde, Leo Johan Salo ................................. 30 Museot menneisyyden kuvastimina, Raimo Ojala .......... 32 Minä lupaan ja vakuutan – Satakunnan tykistörykmentin valatilaisuus Pirkanmaalla, Sirkka Ojala ....................... 34 Raidetykki, Jyri Paulaharju ........................................ 36 Museomestarin kymppi, Ilkka Vahtokari ...................... 37 Tutustu sukellusvene Vesikkoon virtuaalisesti ............... 37 Kirjallisuutta: Todellisista ansioista, diplomaattisista syistä sekä varmuuden vuoksi – Jatkosodan vuosina korkeita kunniamerkkejä jaettiin monesta syystä, Tuomas Rantala...................................................... 38 Lukulampun valossa Operaatio-sarjan uusin, Sirkka Ojala ............................................................ 39 Kartta tykistökoulutuksesta Suomessa ....................... 40

Kuva taustalla: Hevosvetoinen perinnejaos päätti jälleen näytöksensä Niinisalossa satapäisen yleisön raikuviin ablodeihin. Kuva: Sirkka Ojala.

TOIMITUKSELLINEN AINEISTO JA ILMOITUSAINEISTO: Sirkka Ojala, Kiveliönkatu 12, 33580 Tampere, toimitus.tulikomentoja@gmail.com, 050 368 8460, KILTASIVUJEN AINEISTO: Juhani Suni, Käpypolku 1 D11, 13500 HÄMEENLINNA, kiltasivut.tulikomentoja@gmail.com, 044 047 8602 PAINO: Forssa Print, ULKOASU: Maj-Lis Krouvi / Maisan paja, maj-lis@maisanpaja.info ILMOITUKSET: päätoimittaja Sirkka Ojala, sirkka.ojala@gmail.com, 050 368 8460 OSOITTEENMUUTOKSET on aina tehtävä oman killan sihteerille. Ellet tiedä, mihin kiltaan kuulut, kysy tieto Pekka Ahoselta TULIKOMENTOJA 3/2017. www.tykkimiehet.fi/tulikomentoja, Julkaisija: Tykkimiehet ry KANNEN KUVA: Minä lupaan ja vakuutan – Satakunnan tykistörykmentin Sotilasvala Hämeenkyrössä, kuva: Sirkka Ojala 2017.

2

”Jokainen suomalainen on maanpuolustaja”

K

irjoitukseni otsakkeena oleva tasavallan presidentti Sauli Niinistön toteamus antaa myös meille vapaaehtoisen maanpuolustustyön parissa toimiville vahvan tunteen siitä, että tekemämme työ on tärkeää. Sodan ajan reserviin kuulumattomienkin maanpuolustusharrastuksella on siis vahva tarkoitus.

Valatilaisuuksissa on läsnä vahva maanpuolustustahto Loppukesällä olen päässyt seuraamaan kahta hienoa sotilasvalatapahtumaa Pirkanmaalla. Satakunnan tykistörykmentin alokkaat antoivat valansa Hämeenkyrössä ja Satakunnan Lennoston alokkaiden valatilaisuutta vietettiin Pirkkalassa. Valatilaisuudet ovat aina yhtä mieleenpainuvia.

Vuodesta toiseen on upeaa nähdä nuoret miehet ja naiset rinta rinnan antamassa sotilasvalaa tai vakuutusta isänmaalle ja Suomen kansalle.

Nuoret naiset kutsuntoihin miesten rinnalle?

Satakunnan tykistörykmentin valatilaisuudessa sotilasvalaa tai vakuutusta antamassa oli myös naisten vapaaehtoista asepalvelusta suorittavia varusmiehiä. Tykistörykmentin komentaja, everstiluutnantti Jarmo Kiikan mukaan tällä hetkellä Niinisalossa palveleekin yhteensä 27 naista eri tehtävissä. Kiikka listaa, että muun muassa 1. patterissa on tuliasemakoulutuksessa kaksi naiskokelasta ja yhdeksän on aliupseerioppilaina. Lisäksi yksi on nuorempana C-kuljettajana. Heinäkuun saapumiserässä rykmenttiin tulleista naisista kolme on viestilinjalla, yksi lääkintämiehenä ja yksi toimii komennusmiehenä. Myös rykmentin 2. patterissa on yksi naiskokelas patteriston viestiupseerina ja lisäksi neljä on viestialiupseereina. Lisäksi Kranaatinheitinkomppaniassa on kaksi naista aliupseerikoulun kranaatinheitinlinjalla.

Naisia voidaan siis kouluttaa monenlaisiin puolustusvoimien tehtäviin. Nai-

set, jotka hakeutuvat omaehtoisesti puolustusvoimien palvelukseen, ovat hyvin motivoituneita, ja puolustusvoimien antama laadukas johtajakoulutus kiinnostaa. Moni onkin asettanut tavoitteekseen jo palvelukseen astuessaan aliupseerikurssin tai reserviupseerikurssin suorittamisen. Naiset eivät pääse koulutuksessa miehiä vähemmällä. Naisille on varuskunnissa omat tuvat, mutta leireillä ja sotaharjoituksissa ei järjestetä erillismajoitusta. Sotilasvaatetus on myös pitkälti sama kuin miehillä.

Reserviin on koulutettu vuodesta 1995 lähtien yhteensä yli 7 400 naista. Tänä vuonna vapaaehtoiseen asepalvelukseen haki 1126 naista. Tämä on uusi ennätys. Viime aikoina onkin keskusteltu jälleen siitä, pitäisikö kutsunnat laajentaa koko ikäluokkaa koskeviksi. Tähän on ottanut kantaa muun muassa eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Ilkka Kanerva, joka totesi taannoin Porin Suomi-Areenassa, että ei näe mitään järkeä siinä, että vain miehet toimivat maanpuolustuksessa. Naiset ovat Kanervan mukaan valtava voimavara. Naiset voisivat toimia esimerkiksi kyberturvallisuudessa, ehdotti Kanerva. Myös Reserviläisliitto on vienyt asiaa eteenpäin, ja tasa-arvo sukupuolien välillä kiteytyy myös liiton uudessa sloganissa: Maata voi puolustaa mies tai nainen, mutta ei sivustakatsoja. Reserviläisliiton mukaan yleistä kansalaispalveluksen mahdollisuutta tulisi selvittää. Palvelus valmentaisi erilaisiin poikkeusolojen tehtäviin ja se korvaisi perinteisen siviilipalveluksen. Niin ikään puolustusministeri Jussi Niinistö on suhtautunut naisten kutsuntoihin myönteisesti ja hän on myös ehdottanut kansalaispalvelusta.

Keskustelu kutsuntojen laajentamisesta koko ikäluokkaa koskeviksi siis varmasti kiihtyy. Kanerva on luvannut, että jos hän on mukana kirjoittamassa seuraavaa hallitusohjemaa, niin naisten maanpuolustusvelvollisuus otetaan esiin.

Vuoden viimeinen lehti on verkkoversio Muistathan, että tämän vuoden viimeinen lehti ilmestyy ainoastaan verkkoversiona.

Paperinen Tulikomentoja-lehti ei siis kolahda tutusti postilaatikkoosi joulukuun 4. päivä vaan se kolahtaa sähköpostiisi, kunhan muistat ilmoittaa voimassaolevan sähköpostiosoitteesi omaan tykistökiltaasi. Lehti löytyy myös osoitteesta www.tykkimiehet.fi.

Aktiivista syyskautta kaikille, syysruskaa ihaillen ja takkatulen räiskeessä lämmitellen!

Sirkka Ojala, päätoimittaja, sirkka.ojala@gmail.com

Kuva: Raimo Ojala

TOIMITUSKUNTA: Sirkka Ojala, päätoimittaja, toimituskunnan puheenjohtaja, toimitus.tulikomentoja@gmail.com, Samuel Fabrin, toimitussihteeri, samuel.fabrin@museomilitaria.fi, Lauri Haavisto, laurihaavisto78@gmail.com, Mikko Hörkkö, mikko@horkko.fi, Arto Ojanen, arto.ojanen@iki.fi, Pekka Kinnunen, sotilasasiantuntija, pekka.kinnunen@mil.fi, Tuomas Rantala, tuomas.h.j@gmail.com, Tero Mäenpää, sotilasasiantuntija, tero.maenpaa@mil.fi, Jukka Sippola, jukka.sippola@loimu.fi, Juhani Suni, lehden kiltasivut: kiltasivut.tulikomentoja@gmail.com, Kalevi Virtanen, virtaka@gmail.com, Erkki Wuolijoki, erkki.wuolijoki@gmail.com, Lehden postitusrekisteri: Pekka Ahonen, pv.ahonen@outlook.com ISSN 1457-9715 (Verkkojulkaisu ISSN 2242-6833) Ilmestyminen vuonna 2017, ks. sivu 11.

Tulikomentoja 3/2017

3

Yhteislaukaus… Huomio… Tulta! Tykkinäytöksen tulenjohtoryhmä määrittämässä maalia. Perinnepatteri on avannut tulen.

Suomi 100 -tykkinäytös Parolassa – upea kunnianosoitus sotiemme veteraaneille TEKSTI: ARTO OJANEN, KUVAT: SIRKKA OJALA JA RAIMO OJALA

Tulikomentoja-lehti on seurannut pitkin kulunutta vuotta Raskas Patteristo 1:n perinnepatterin valmistautumista suureen näytökseensä. Tämä H-hetki koitti 28. kesäkuuta, kun Parolassa juhlittiin 75

vuoden merkkipaalun saavuttanutta Panssariprikaatia. Nykyisen prikaatin perinnejoukko-osasto Panssaridivisioona perustettiin 28.6.1942 Äänislinnassa, nykyisessä Petroskoissa. Komentajaksi tuli it-

Tuomo Aho ja hienoksi kunnostettu ranskalainen haupitsi 155 H17 joka on saanut lempinimen ”tuhkaluukku”.

4

seoikeutetusti legendaarinen Ruben Lagus.

Merkkipäivän kunniaksi pidettiin Parolan varuskunnassa ohimarssi katselmuksineen, jossa perinnepatteri esiintyi Kurikan kunnan lipun alla.

Toimintanäytöksessä Mekanisoitu Taisteluosasto esitteli nykykalustoa. Mukana olivat tietysti Panssarimuseon vanhat vaunut omana näytöksenään.

Viimeinen sana jätettiin tykkimiesten Perinnepatterille, joka jyristeli panssarikentälle esittelemään tammenlehväsukupolven tykkimiesten toimintaa.

Perinnepatteri oli tosin koottu kaikkien aselajien maanpuolustusaktiiveista. Näin suurta joukkoa ei olisi löytynyt pelkästään yhdestä aselajista. Tapahtui siis samoin kuin aikanaan jatkosodan alkaessa: silloin tykkejä oli saatu huomattavasti lisää, joten tykistöön komennettiin myös muita kuin tykkimiehiä, jopa upseereita. Osa Perinnepatte-

rin esiintyjistä oli myös armeijaa vielä käymättömiä nuoria.

Heilläkin oli oikeat esikuvat jatkosodassa. Tuliasemissa palveli syksyllä 1941 runsaasti sotilaspoikia – etulinjaan heitä ei päästetty – eikä suinkaan lähettitehtävissä vaan tavallisina tykkimiehinä. Sodan pitkittyessä heidät kuitenkin komennettiin takaisin koulun penkille Päämajan mahtikäskyllä. Epäilemättä poikien suureksi harmiksi!

Raskas patteristo 1:n perinnepatteri Tämä perinnepatteri on jo useimmille lukijoille tuttu, sillä sehän esiintyi kaksi vuotta sitten synnyinsijoillaan Kurikassa. Siellä perustettiin LKP:n vuonna 1941 alkaessa Raskas Patteristo 1, joka kuului nykykäsittein sanottuna ylijohdon tykistöön. Joukon kalustona oli jatkosodan yleisin raskas tykki, ranskalainen haupitsi 155 H17, lempini-

Perinnelotat olivat myymässä Raskaspatteristo 1:n tukituotteita ennen Suomi 100 -tykkinäytöksen alkamista.

Myynnissä oli muun muassa kangaskasseja, avaimenperiä, vihkoja ja emalimukeja. Tuotteita voi edelleen tilata Tuomo Aholta sähköpostitse osoitteesta: rspsto1(at)gmail.com.

meltään ”tuhkaluukku”. Tykki on siis sattumalta saman ikäinen kuin nyt juhlittava Suomi.

Patteristo oli kokonaan moottoroitu aikana, jolloin pääosa kenttätykistöstämme oli hevosvetoista.

Näytökseen suurin osallistujamäärä tuli patteriston kotimaakunnasta Etelä-Pohjanmaalta, mutta Pohjanmaan lisäksi oli mukana luonnollisesti miehiä muualtakin Suomesta.

Tykkien kunnostus oli kuitenkin kokonaan Kurikan ”tykkikorjaamon” käsialaa. Tulos olikin sitten todella komeaa katseltavaa: Sotamuseon eri ”ruostevyöhykkeiltä” kerätyt tykit muuttuivat kirjaimellisesti tehdasuuden näköisiksi. Neljän raskaan tykin lisäksi oli paikalle saatu kolme telatraktoria sekä 12 sodanaikaista kuorma-autoa. Koko perinnejoukon vahvuus oli 110 henkeä. Harmaisiin M36-univormuihin pukeutunut perinnepatteri erottuikin tällä kertaa hyvin nor-

Tulikomentoja 3/2017

Työtä näytöksen eteen tehtiin yli 30 000 tuntia.

Näytöksen asemaanajoa harjoiteltiin lukuisilla MPK:n järjestämillä kursseilla.

mivihreästä Panssariprikaatin väestä, kun joukkoja oli paikalla vähemmän. Uudet alokkaat eivät vielä olleet astuneet palvelukseen.

Näytös Tykkimiesten osuutta edeltäneessä Panssarimuseon näytöksessä oli epäonnea vanhojen vaunujen välillä särkyessä. Tyk-

kinäytöksessä kaikki kuitenkin pelasi kellon tarkkuudella.

Metri, (kulmayksikkö) piiru ja sekunti ovat perinteiset mitat, joilla tykistön toimintaa arvioidaan. Nyt ne olivat todella kohdallaan!

Yleisölle esiteltiin sodanaikaisen raskaan patterin toimintaa niin autenttisesti kuin mahdollista. Ei tyydytty pelkkiin

tykkeihin, vaan mukana olivat myös tulenjohtajat sekä viestija mittamiehet eli nykykielellä ilmaistuna kokonainen tykistöjärjestelmä. Näytöksen aluksi jalkaväkeä seuraava tulenjohto havaitsi vihollisen, jonka patteri sai tehtäväkseen tuhota. Silloin alkoi tapahtua: viestimiehet vetivät yhteyksiä, mittamiehet mittasivat ja pian jyris>> jatkuu sivulle 6

5

jatkoa sivulta 5 >> teli yli kymmenen kuorma-auton tykkipatteri näytöskentälle.

Vetotraktorit laskettiin lavalta, ja ne kiskoivat tykit asemiinsa, sillä maastoautoja ei vielä 1940-luvulla ollut.

Pian tulenjohtaja vänrikki Valtteri Kinnarinen antoi kenttäpuhelimella tulikomennon, jonka mukaan laskettiin ampuma-arvot kapteeni Mikko Kärjen johdolla sekä suunnattiin ja ladattiin tykit. Yhden tykin miehistöön kuuluu yhdeksän miestä, joilla jokaisella on oma tehtävänsä. Perinnepatterin miehet koulutettiin neljällä MPK:n kurssilla varsin perusteellisesti vanhaan tykkitoimintaan. Perinnepatterin

patteriupseeri luutnantti Panu Korhonen koulutti tykkiryhmät. Patteristoupseeri kapteeni Mikko Kärki ja tasoaliupseeri, alikersantti Jari Ahonen kouluttivat tasomiehet, viestialikersantti Aki Piesala koulutti puhelinryhmän ja perinnepatterin päällikkö kapteeni Tuomo Aho koulutti tulenjohtueen sekä radioryhmän.

Lisäksi mittaustoimintaa opettivat Ilkka Vahtokari ja Ismo Vesanen. Miehet olivat innolla mukana koulutuksissa ja harjoitukset onnistuivat niin täydellisesti, että näytöksessä toiminta sujui kuin rasvattu.

(Sotilasarvot ovat perinnepatterissa käytettyjä arvoja).

Perinnepatteri suoritti kaksi tulitehtävää, joissa molemmissa ammuttiin yksi isku. Tällä tykkimallilla ammuttiin siis kahdesti neljä kranaattia tykkiä kohden yhden minuutin aikana. Komeat suuliekit sekä äänet kuvasivat tulitoimintaa erinomaisesti tykkimiesten välillä peittyessä kokonaan savupilvien taakse. Laukausten äänenvoimakkuudesta oli tosin jouduttu lakipykälien johdosta hieman tinkimään. Todellisuutta kuvaava oli myös yhden tykin toimintahäiriö. Niitäkin sattui joskus, kuten samalla tykillä joskus ampunut toimittajakin muistaa. Aivan varmaa ei tosin ole, kuuluiko tämä käsikirjoitukseen.

Näytös sai myös arvoisensa lopun: sinivalkoiset savut ampaisivat taivaalle ja jäivät yleisön eteen auringon kauniisti valaisemiksi. Niin Länsi-Euroopan suurin perinnetykistönäytös oli päättynyt! Runsaslukuinen yleisö antoikin ansaitut aplodit, joiden jälkeen tykkimiehet esittelivät kalustojaan kiinnostuneille katsojille.

Teit isoisäin ampumaan

Mittausryhmä työssään. Ryhmänjohtaja ylikersantti Jari Nykänen (käsi ojossa), takana korpraali Lasse Ratia ja oikealla kersantti Olli Leppihalme.

Näytöksen jälkeen toimittaja tapasi tyytyväisen mutta luvalla sanoen vähän rasittuneen oloisen perinnepatterin päällikön Tuomo Ahon, 49.

Tuomon johdatti sotahistoriaan monen muun tavoin su-

kututkimus, sillä hänen isoisänsä palveli sotavuodet tässä joukko-osastossa. Tuomo Aho kertoi järjestelyjen olleen kova urakka, jossa etenkin viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet todella kiireisiä. Toimittajan onnittelut Tuomo siirtää satapäiselle talkoojoukolle, joka käytti 30 minuuttia kestäneen näytöksen harjoitteluun sekä kaluston kunnostukseen kymmeniätuhansia tunteja.

Vapaaehtoiset saapuivat kerran toisensa jälkeen kalustoa kunnostamaan tai harjoittelemaan jopa satojen kilometrien päästä. Nappisuorituksen arvoinen näytös sekä auringossa kauniisti kiiltelevät tykit osoittivat katsojille, että nämä tunnit osuivat maaliinsa kuin suomalaisten kranaatit Tali-Ihantalassa vuonna 1944.

Jatkoa seuraa Kun lukuisista Suomi 100 -tilaisuuksista on vuoden 2017 päättyessä selvitty, seuraa meillä tykkimiehillä uusi iso juhla. Suomen kenttätykistö täyttää 100 vuotta 9.2.2018, jolloin tulee täyteen vuosisata siitä, kun Tykistökoulu aloitti toimintansa Pietarsaaressa myöhemmän tykistönkenraalin Vilho Nenosen johdolla. Merkkipäivän kunniaksi on Kansalaistorilla Helsingissä kalustonäyttely, jonka yhteyteen on kaavailtu Perinnepatterillekin omaa osuutta.

Raskas 155 H 17 tykki vedetään asemaan Amerikkalaisella McCormick International T-6 telatraktorilla. Traktorin ohjaimissa koneen omistaja Aarne Tiura.

6

Tykkinäytöksen tulenjohtoryhmä määrittää maalia.

Lapset tutustumassa 155 H 17 tykkiin ja tykkiryhmän toimintaan näytöksen jälkeen.

Tykkien näytöskranaatit olivat varsin aidon näköisiä, vaikka ne olikin valmistettu betonista.

Raskas patteristo 1:n perinnepatterin ohimarssiharjoitus. Tuomo Aho sota-ajan asennossa joukkojensa edessä. Aikaan lienee kulunut n. 60 vuotta kun edellisen kerran patterin vahvuudella (n. 100 miestä) puupyöräiset 155 H 17 tykit ja m/36 asuiset tykkimiehet osallistuivat sota-aikaisella autokalustolla massiiviseen ohimarssiin!

Tulikomentoja 3/2017

7

8

TARKASTAJAN TERVEHDYS

Kohti joukkokoulutuskautta Syksyn koulutuksessa olemme päässeet erikoiskoulutuskauteen. Valinnat johtajakoulutukseen ja eri tehtäviin on nyt tehty. Tässä vaiheessa asevelvolliset koulutetaan tuleviin sodan ajan tehtäviinsä.

Tiedossa on paljon erilaisia ja mielenkiintoisia koulutustapahtumia. Koulutus huipentuu jälleen kerran joukkokoulutuskauden tulenkäytölliseen päätapahtumaan – Maavoimien vaikuttamisharjoitukseen. Maavoimien vaikuttamisharjoitus järjestetään Rovajärvellä marraskuun lopulla. Tässä harjoituksessa joukot pääsevät harjoittelemaan omaa sodan ajan tehtäväänsä osana omaa joukkoaan. Tänä vuonna saamme muodostettua harjoituksen jälkimmäiseen vaiheeseen pitkästä aikaa täysivahvuisen patteriston. Tämä tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden myös palkatun henkilöstön kouluttamiseen. Tulenjohtajille on luvassa unohtumattomia kokemuksia. Joulukuussa kotiutamme korkean osaamistason tykistöjoukkoja pahan päivän varalle.

Maavoimien vaikuttamisharjoituksen yhteydessä järjestetään tänä vuonna myös pohjoismainen tykistöharjoitus. Tähän vaiheeseen osallistuu tykistöjoukkoja Norjasta ja Ruotsista sekä tarkkailijoita Tanskasta. Tämä tarjoaa meille erinomaisen mahdollisuuden vaihtaa kokemuksia sekä harjoitella toimintaa yhdessä. Tulemme saamaan paljon arvokasta kokemusta tulenkäyttö- ja johtamisjärjes-

Tulikomentoja 3/2017

telmien yhteensovittamisesta.

Pääsemme myös testaamaan monipuolisia vaikuttamis- ja maalinosoituskykyjä. Toivotan pohjoismaiset kollegamme tervetulleiksi Rovajärvelle.

Jotta ammuntojen toteuttaminen sujuisi hyvin ja niistä saadaan paras mahdollinen hyöty, maalin paikantamisen osaamisen pitää olla hyvällä tasolla. Kehotan joukkoyksiköitä panostamaan koulutuksessa tähän asiaan. Odotan näkeväni Rovajärvellä hyviä suorituksia, joissa maali on paikannettu oikein ja viestitetty tuliportaalle 30 sekunnissa. Tämän lisäksi maalitoiminnan tulee olla hyvin valmisteltu. Muistutankin jälleen lukijoitamme, että haaste uusien, selkeästi näkyvien maalilaitteiden kehittämiseksi on edelleen voimassa. Minulle ei ole tehty vieläkään yhtään asiaan liittyvää ehdotusta. Maallisen kunnian lisäksi tarjolla on myös kohtuullinen rahallinen korvaus vuoden tykkimiesteon palkintona.

Kadettikurssi 101. valmistui perjantaina 25.8. Tämän myötä saimme joukkoomme yhdeksän uuttaa sotatieteiden kandidaattia. Kadetit menestyivät opinnoissaan hyvin, ja joukkoihin saapuu hyvät valmiudet omaavia ja innokkaita uusia kouluttajia. Kiitän Tykistökoulua erinomaisesta työstä – jälleen kerran. Toivotan uudet luutnantit lämpimästi tervetulleiksi tykistöön.

Te pääsette hienoihin tehtäviin voimakkaasti kehittyvässä aselajissa.

Lopuksi muistutan luki-

joita ensi vuoden merkkitapahtumasta. Itsenäisen Suomen kenttätykistö täyttää keskiviikkona 7. helmikuuta 100 vuotta. Tätä suurta juhlaa vietetään Helsingissä perjantaina 9. helmikuuta erilaisten tapahtumien myötä.

Tapahtumien valmistelu on hyvässä vauhdissa. Kansalaistorille valmistellaan laajamittaista kalustoesittelyä, johon saamme mukaan myös

perinnekalustoa. Parhaat kiitokset kaikille, jotka ovat sitoutuneet lähtemään mukaan tukemaan ja kunnioittamaan tätä tykkimiesten merkkitapahtumaa.

Toivotan kaikille oikein hyvää alkavaa syksyä!

Pasi Pasivirta eversti

9

10

Aika aikaansa kutakin Aloitin Tykkimiehet ry:n toiminnanjohtajan tehtävässä 1. kesäkuuta 2011. Yllätyksekseni laskeskelin, että kuusi vuotta ja muutama kuukausi päälle on kertynyt tässä tehtävässä. Useamman kerran olen noiden vuosien aikana ollut seppeleenlaskutilaisuudessa tykistönkenraali Nenosen hautapaaden äärellä, muutama yhdistyksen hallituksen ja yhdistyksen kokous on tullut valmisteltua, toimintasuunnitelmia ja -kertomuksia sekä tilinpäätöksiä on kertynyt enemmän kuin yhden käden sormilla voi laskea.

Kuusi vuotta saattaa tuntua lyhyeltä tai pitkältä ajalta.

Ajan pituuden tai lyhyyden määrä riippuu tietysti, siitä mistä kohtaa aikajanaa asiaa tarkastellaan ja miten tuo aika jaksottuu tai hahmottuu omaan elämään peilaten.

Kuusi vuotta sitten Tykkimiehet ry ylläpiti Suomen Tykistömuseota. Vuoden 2013 alusta lähtien Suomen Tykistömuseosta tuli Museo Militaria. Tykkimiehet ry, Pioneeriaselajien Liitto ry ja Viestikiltojen Liitto ry perustivat oman yhdistyksen, jonka tehtäviin sisältyy nykyisen Museo Militarian ylläpito ja kehittäminen. Juohevasti pääsin mukaan myös Museo Militarian taustayhteisön Suomen Tykistö-, Pioneeri- ja Viestimuseoyhdistyksen sihteerin tehtävään. Tässä tehtävässä

on aikaa vierähtänyt hieman yli viisi vuotta.

Viime vuoden lokakuussa hakeuduin ja pääsin Uudenmaan Reserviläispiirien toiminnanjohtajan tehtävään.

Vapaaehtoinen maanpuolustustyö on ollut ja on edelleen puolustusvoimien upseerin uran jälkeen lähellä sydäntäni. Toisaalta evp-upseerin (lue: eläkeläisen) ajan jakaminen ja tehtävien hoitaminen useamman eri yhdistyksen suuntaan on sen verran haastavaa, että päätös karsia näitä tehtäviä syntyi hiljalleen aika lailla luontevasti. Luontevaa oli myös valinta siitä, mistä tehtävistä luovun ja mitä pidän toistaiseksi itselläni.

Ne työt ja tehtävät, joita on kauimmin hoitanut, on syytä jättää nuoremmille ja vireimmille toimijoille.

Kuluvan vuoden kesäkuussa saatoin Tykkimiehet ry:n hallituksen tietoon haluni jättää paikkani vuoden loppuun mennessä. Samoihin aikoihin saatoin vastaavanlaisen asian myös Suomen Tykistö-, Pioneeri- ja Viestimuseoyhdistys ry:n hallituksen tietoon.

On ollut hienoa toimia Tykkimiehet ry:ssä kuten myös Museo Militarian taustayhteisössä. Olen ollut mukana aitiopaikalla näkemässä suomalaisen sotilaskulttuurin ja -perinteen, maanpuolustustyön, aselajihengen sekä yhteistyön ja yhdessä teke-

TULIKOMENTOJA-LEHDEN MATERIAALIEN TOIMITUSOSOITTEET: Materiaalit kiltasivustolle: kiltasivut.tulikomentoja@gmail.com Lehden aineistomateriaali: toimitus.tulikomentoja@gmail.com Lehden postitusrekisteri: pv.ahonen@outlook.com

misen saavutuksia. Monta hyvää ystävyyttä on kuluneiden vuosien aikana edelleen syventynyt ja uusia tuttavuuksia ja ystävyyksiä on syntynyt mainittuja tehtäviä hoitaessani. On ollut hienoa olla matkassa mukana! Kiitokset teille kaikille. Toivottavasti pidämme yhteyksiä ja tapaamme asian tiimoilta myös jatkossa.

Pertti Yrjölä remmiin Hämeenlinnalainen everstiluutnantti evp. Pertti Yrjölä, jonka varmaan monet hyvinkin tunnemme, on valittu Tykkimiehet ry:n toiminnanjohtajan sekä myös Museo Militarian taustayhteisön sihteerin tehtävään.

Onnittelut Pertille valinnasta ja menestystä tehtäviin!

Pertin kanssa on käynnissä syksyn aikana tehtävien vaihto siten, että Pertti aloittaa tehtävissään täysin valtuuksin 1.11.2017 lukien.

Syksyn tapahtumia Tykkimiehet ry:n toiminnassa merkittävin tapahtuma syys-

kaudella on yhdistyksen syyskokous, joka pidetään Museo Militariassa Hämeenlinnassa 18.11.2017. Kokouskutsu on tässä lehdessä sivulla 2. Olisi mitä suurimmassa määrin toivottavaa, että jäsenistöä, niin henkilöjäseniä kuin yhdistysjäsenten edustajia, olisi syyskokouksessa runsaslukuisesti paikalla. Kokouksessa on esillä sääntömääräisten asioiden lisäksi Tykkimiehet ry:n ja sen jäsenkiltojen yhteistyön ja yhteistoiminnan kehittäminen. Yhteistoiminnasta ja yhteistyöstä Tykkimiehet ry:n ja sen jäsenkiltojen välillä on tulossa kysely kiltojen suuntaan syyskuun aikana, johon tietysti jäsenkilloilta toivotaan rakentavia ja myös meitä kaikkia herätteleviä vastauksia.

Näissä tunnelmissa ja näillä sanoilla jäsenistöä tervehtien Kari Halonen toiminnanjohtaja Tykkimiehet ry

TULIKOMENTOJA ILMESTYY VUONNA 2017 N:o Aineistopv Ilmestyy 1 17.1.

17.2. (viikko 7) 2 22.05.

16.6. (viikko 24) 3 15.08.

15.9. (viikko 37) 4 nettilehti 6.11.

4.12. (viikko 49)

Tulikomentoja lehden tiedot ja lehden verkkoversiot löytyvät osoitteesta: www.tykkimiehet.fi

Tulikomentoja 3/2017

11

Hiottu 155 H 17 tykki odottaa pukeilla akseleiden osia ja rautavannepuupyöriä Kurikan perinnetykkikorjaamolla.

Neljännesvuosisata Raskas patteristo 1:n perinnetyötä TUOMO AHO JA SIRKKA OJALA, KUVAT: TUOMO AHO

Kurikassa jatkosotaan vuonna 1941 perustetun Raskas patteristo 1:n perinnetyötä yli 25 vuotta tehnyt Tuomo Aho totesi pitkäaikaisen unelmansa toteutuneen Parolassa 28. kesäkuuta organisoimansa Suomi 100 -tykkinäytöksen myötä. Patteriston perustamispaikkakunnalla Kurikassa syntynyt

Tuomo kiinnostui paappansa Juhani Ahon (s. 1917) sotaajasta 1980–1990-luvun taitteessa.

Juhani paappa palveli jatkosodassa Raskas patteristo 1:n 1.

Patterin tulenjohtueen radioryhmän johtajana. Perinnetyö alkoi oman paapan haastatteluilla. Juhani kuoli keväällä

Tuomo Aho onnittelee Raskas patteristo 1:n veteraani Yrjö Yli-Krekolaa 102 vuotissyntymäpäivänä kesällä 2017.

12

1994. Tuomo muistelee edelleen haikeana, että tuolloin tuntui pahalta, kun paappaa ei enää ollut, eikä häneltä voinut kysyä sota-aikaan liittyvistä asioista.

Syksyllä 1994 Tuomo meni lainaamaan Kurikan kirjastosta patteristosta kertovaa kirjaa.

Tuomo tuumasi, että sen luet-

tuaan isoisän sotatie on selvitetty. Pettymyt oli karvas, kun kirjaston johtajankaan avustuksella Patteristosta kertovaa kirjaa ei löytynyt. Syy oli looginen. Sellaista kirjaa ei ole koskaan tehty.

Hetken asiaa sulateltuaan Tuomo ajatteli, että jaahas, tässä täytyy sitten vissiin

Tuomo Aho kävi Syvärillä kesällä 2012 tutkimassa Raskas patteristo 1:n asema-aluetta.

155 H 17 tykin lukko ja nallin iskuvasaramekanismi purettuna ennen täydellistä pintakäsittelyä.

kääriä hihat ja ruveta itse asiaa selvittämään. Tällä tiellä hän on edelleen. Sanotaan, että nälkä kasvaa syödessä, ja näin tässäkin asiassa on käynyt. Se oli tavallaan onni, että patteriston sota-ajasta ei ole tehty kirjaa, muuten patteriston perinteen taltioiminen olisi omalta osaltani jäänyt tekemättä, toteaa Tuomo. Hän on haastatellut useita patteriston veteraneja, käynyt patteriston taistelupaikoilla, perehtynyt patteriston arkistomateriaaliin, mutta aina vaan pitää koettaa löytää lisää tietoa.

Nyt lähes kaikki patteriston veteraanit ovat siirtyneet ajasta iäisyyteen. Näin Tuomon haastattelutkin ovat siirtyneet seuraavaan sukupolveen – patteriston miesten jälkeläisiin. Yllättävän paljon on löytynyt kaikenlaista pientä tietoa, kuten kuvia, muistiinpanoja ynnä muuta ”piirongin laatikoista”.

Kirja patteriston sota-ajasta Tuomon ajatuksena on tehdä kirja patteriston sota-ajasta. Aineistoa on jo kasassa aika hyvin, mutta muun muassa hyökkäysvaiheesta täytyy löytää vielä lisää tietoa. Selvitystyö on harrasteluonteista, jota tehdään hissukseen vapaa-ajalla muiden asioiden lomassa.

Haastetta lisää se, että Raskas patteristo oli ns. ylipäällikön reservipatteristo, jota alistettiin usealle divisioonalle. Tästä johtuen arkistoon taltioitu aineisto on levinnyt kuin ”jokisen eväät”. Kirjan valmistumisjankohdasta Tuomo ei uskalla luvata vielä mitään. Se valmistuu sitten, kun aineistoa on tarpeeksi. Siihen menee oma aikansa, mutta kyllä se

Tulikomentoja 3/2017

kirja tulee – tosin ei nyt ihan lähiaikoina.

Konkretiaa jatkosodan aikaisen tykistön toiminnan selvittämiseen Tuomo kertoo, että perinnetyössä tuli kuutisen vuotta sitten sellainen idea, että raskaan perinnetykistön toimintaa pitää päästä itse kokeilemaan autenttisella kalustolla. Isommassa mittakaavassa se tapahtui ensimmäisen kerran Kurikassa vuonna 2015. Kiitos Sotamuseolle, että ensimmäisessä tapahtumassa voitiin käyttää Kurikan tykkipuiston tykkejä.

Useamman vuoden valmisteluiden ja Kurikan tykkipuiston tykkien kunnostamisen jälkeen noin 60 miehen, kahden kunnostetun 155 H 17 -tykin sekä viiden sota-aikaisen auton ja kahden telatraktorin vahvuudella Patteriston perustamispaikkakunnalla elävöitettiin raskaan patteriston perinnetoimintaa. Näytös onnistui hyvin, ja tässäkin asiassa nälkä kasvoi syödessä. Suomi 100 -tykkinäytöksen valmistelut alkoivatkin heti syksyllä 2015 onnistuneen Kurikan näytöksen jälkeen.

Tuomo halusi ”pyhittää” Patteriston kaksi Kurikan tykkipuiston tykkiä muistomerkkikäyttöön, ja Sotamuseon avustuksella Raskaan patteristo 1:n perinnekäyttöön löydettiin uudet tai siis wanhat 155 H 17 -tykit, mutta nyt niitä olikin jo patterin verran eli neljä kappaletta.

Tykit olivat varsin huonossa kunnossa, mutta eteläpohjalaisella päättäväisyydellä Tuomo organisoi tykkien kunnostami-

selle rahoituksen, paikan, miehet ja materiaalit. Hommaa ei ollut helppo, mutta kaikki työt saatiin tehtyä Suomi 100 -tykkinäytökseen mennessä. Tosin viimeiset viikot tehtiin pitäkää päivää. Tykkien kunnostamisessa tuli eteen aika isojakin ongelmia puupyörien kanssa.

Vastoinkäymisistä huolimatta Tuomo halusi, että kaikki neljä tykkiä saadaan muutettua kumiparipyöriltä takaisin rautavannepuupyörille Suomi 100 -tykkinäytöstä varten. Kyseinen operaatio ei ollutkaan ihan ”läpihuutojuttu”. Asian vaativuus oli kyllä tiedossa, mutta akseleihin, laakereihin ja puuosiin liittyen haasteita tuli ”puun takaa” useammankin kerran. Tietyt osat tehtiin kolmeen kertaan ennen kuin ne toimivat ja kestivät noin 3,5 tonnin painon, ja vieläkin on riski, että joitain osia joudutaan tekemään uudelleen.

Suomi 100 -tykkinäytöksessä esiintyi neljä täysin kunnostettua 155 H 17 -hau-

Täysin entisöidyt 155 H 17 rautavannepuupyörät.

pitsia, autoja oli kaikkiaan kaksitoista, McCormick T-6 -telatraktoreita kolme, mittaus-, radio-, puhelin-, taso ja tulenjohtolaitteistot. Tässä lehdessä on erikseen oma juttu Parolan näytöksestä.

Tuomo kiittää jokaista näytöksen valmisteluihin, tukitoimiin ja itse näytökseen osallistunutta henkilöä. Työ oli valtava. Kaikenkaikkiaan työtä tehtiin yli 30 000 tuntia Suomi 100 -tykkinäytöksen eteen.

Kyllä, luku on kirjoitettu oikein. Se kattaa muun muassa lukuisia viikonlopun mittaisia >> jatkuu sivulle 15

155 H 17 tykki ennen entisöintiä.

13

KUN ON KIINNI SEKUNNEISTA

Nykyaikaisessa liikesodankäynnissä tykistö on äärimmäisen tärkeä. Epäsuora tuli on paras voimavara, kun halutaan luoda tilaa liikesodankäynnille. Samalla vastustajan tykistö muodostaa suurimman uhan omille joukoille ja voi estää saavuttamasta asetettuja hyökkäystavoitteita. Välitön ja hyvin suunnattu vastatulitoiminta on suorituskyky, jonka avulla taistelu voidaan voittaa.

ARTHUR on Saabin maailmanluokan tuotteisiin kuuluva tutkajärjestelmä. Tämä pieni ja erittäin liikkuva vastatykistötutka tekee tarkan vastatulitoiminnan mahdolliseksi sekunneissa. Sen toimintasäde on jopa 60 km ja se havaitsee

14

yli 100 maalia minuutissa. ARTHUR mahdollistaa oman tykistön tulenkorjauksen ja varoittaa vastustajan tulesta.

ARTHURin ansiosta etäisyys sensorin ja ampujan välillä lyhenee, mikä antaa avaimet taistelukentän hallintaan.

Logistiikka helpottuu, koska tarvittavien ampumatarvikkeiden määrä vähenee ja omien joukkojen suoja paranee. ARTHUR on jälleen yksi esimerkki Saabin thinking edge ajattelutavan saavutuksista. www.saab.fi

jatkoa sivulta 13 >> MPK:n kursseja, neljän varsin huonokuntoisen tykin täydellisen kunnostamisen ja ajoneuvojen kunnostuksia.

Suuri kiitos kuuluu Sotamuseolle, Panssariprikaatille ja MPK:lle. Ilman heidän tukeaan Suomi 100 -tykkinäytöksen organisointi ja järjestäminen olisi ollut paljon raskaampi prosessi.

Tykkien kunnostustyö on ollut perusteellista ja se on vaatinut isolta joukolta paljon aikaa. Tykkien kunnostamiseen meni kaiken kaikkiaan noin 3 000 tuntia. Tuomo kävi tutustumassa muun muassa Ranskan sotamuseon varastossa olevaan 155 H 17 -haupitsiin, joka on museoitu heti ensimmäisen maailmansodan jälkeen.

Tuomo kiittää erityisesti tykkien kunnostuksen ydinjoukkoa, joka koostui seuraavista miehistä: Hoiska Keijo, Hoiska Jyrki, Hoiska Tero, Savela Heikki, Kivelä Jukka, Kaistila Tapani, Korkka Mikko, Kärki Mikko, Kullas Matti, Ahonen Jari, Kautto Timo, Saukkola Heimo, Vahtokari Ilkka ja Venho Kai. Sekä seuraavia henkilöitä, jotka ovat merkittävästi edesauttaneet Suomi 100 -tykkinäytöksen toteutumista tavalla tai toisella: Alasaari Marko, Halme Jorma, Haveri Eero, Helin Niina, Hietalahti Riikka, Huusko Harri, Iso-Oja Antti, Jokinen Kari, Jyllilä Hannu, Järvi Pekka, Karhu Joni, Keskinen Petteri, Kiviranta Esko, Kohtala Marko, Koivuluoma Viljo, Korhonen Panu, Kuivalainen Janne, Kuortti Jussi, Laitila Veli-Jussi, Lappalainen Matti, Lavonen Arto, Lehto Matti, Leppinen Raimo, Markkula Jari, Mikkilä Juha, Mikkonen Tero, Muukka Juha, Mäkiaho Jari, Mäkilä Heikki, Mäkilä Jarmo, Mäkilä Pekka, Mäkinen Timo, Nieminen Erkki, Nieminen Juha, Nykänen Jari, Pa-

ju Petteri, Peltola Petri, Pitkämäki Jari, Rinne Aapo, Sakala Ismo, Salminen Jari, Sandberg Kari, Sarja Vesa, Saukko Ari, Soini Petri, Stenvall Raimo, Sydänoja Rauno, Tanner Mika, Tiura Aarne, Uimonen Henkka, Vaara Jari, Viitala Ari, Wiklund Pauli ja Välkkilä Seppo.

Voidaan todeta, että Suomi 100 -tykkinäytös vei suomalaisen raskaan moottoroidun tykkiperinteen vaalimisen maailmanluokan tasolle. Maailmalla ei ole montaakaan massiivista noin sadan hengen ja neljän raskaan haupitsin perinnejoukkoa, joten tässä mielessä Suomi 100 tykinäytös oli varsin harvinainen tapahtuma. Parolassa vieraili juhlapäivänä noin 6 000 vierasta ja arviolta ainakin 4 000 seurasi tykkinäytöstä. Näytöksestä on tullut pelkästään positiivista palautetta, Tuomo toteaa tyytyväisenä ja jatkaa, että olihan se massiivisin koskaan Suomessa järjestetty perinnetykkitapahtuma.

Hämeen Sanomien ennakkojutussa tykkinäytöstä tituleerattiin ”yhden miehen hulluksi päähänpistoksi”. Se vähän harmitti, koska kyseessä ei todellakaan ollut mikään päähänpisto, vaan monien vuosien määrätietoinen perinnetyö. Voi olla, että projekti joidenkin silmissä vaikutti hullulta, mutta mielestäni tykkimiesveteraanit ansaitsivat Suomen satavuotisen itsenäisyyden kunniaksi perinnetykkinäytöksen.

Lisää historian elävöittämistä Raskaan perinnetykistön toiminnalle seuraa jatkoa. Tykistön 100-vuotistapahtuma on helmikuussa 2018 ja kurikkalaisen Raskas patteristo 1 perinnepatterin kalustoa on siinä mukana.

Tämä raskaan tykistön perinnetyö on myös omalta osaltaan historiantutkimus-

ta. Siinä selvitetään konkreettisesti, miten asiat tehtiin sota-aikana ja miltä se tuntui, eli perehdytään historiaan tekemällä samoja asioita itse. Nyt asemiin ajo on harjoiteltu ja tehty kahteen kertaan. Kurikassa näytös järjestettiin vuonna 2015 jaoksen vahvuudella ja nyt patterin vahvuudella. Tykistön toiminta on kuitenkin paljon muutakin kuin vain asemiin ajoa.

Tarkoitus onkin jatkossa elävöittää myös muuta raskaan tykistön toimintaa.

Eräs sellainen on perinnepatterin lastaus – autenttisella tavalla – höyryjunaan, siirtyminen ja patterin purku junasta, kunhan tarvittava rahoitus on saatu järjestettyä.

Kaikki harjoitukset ja molemmat näytökset on videoitu. Tulevaisuudessakin kaikki toiminnat tullaan videoimaan, ja joskus tullee kattava video siitä, miten raskas moottoroitu patteristo toimi sodassa. ”Tosin videolla Patteriston toimintaa esittää vain yksi patteri, mutta ne Patteriston muutkin patterit toimivat samalla tavalla, näin mielestäni kaikkia kolmea patteria ei tarvitse mallintaa. Jos joskus saisin lottovoiton, niin sitten kasaisin kokonaisen 520 miehen perinnepatteriston”, naurahtaa Tuomo.

Perinnepatteria täydennetään jatkuvasti, ja kaikenlaista esineistöä ja tarpeistoa hankitaan tai valmistetaan itse. Sotaaikaisista sytyttimistä on tehty 3-D-malli, korjausmuuntimia on tehty kaksi kappaletta. Puusta ja betonista on tehty oikeankokoisia kranaatteja ja sytytinlaatikoita tehdään heti kun lopulliset yksityiskohdat saadaan selvitettyä. Myös moottorivetopyörästöjä on tarkoitus valmistaa. Kaikenlaisia jatkosodassa käytettyjä lomakkeita ynnä muuta paperitavaraa on myös tehty itse. ”Perinnetyö siis jatkuu edelleen”, Tuomo toteaa ja jatkaa näytöstykkien pyörien huoltotoimia.

Kurikan perinnetykkikorjaamon päällikkö Keijo Hoiska työntää ensimmäistä puupyörille entisöityä 155 H 17 tykkiä maalaamoon keväällä 2017. Operaatiota varmistavat Jyrki ja Tero Hoiska.

Tulikomentoja 3/2017

15

Hedberg-tapahtuma Niinisalossa 50-vuotisjuhlan merkeissä Kilpailijat ryhmäkuvassa. Pienoistykki voittaja Riina Markkula kädessä on kiertopalkinto. Riinan vasemmalla puolella kunniavieraat Raimo Kinnaslampi sekä Kari Vilamo.

ARTO OJANEN

Kenttätykistökerho ry vietti eräänlaista juhlapäivää työn merkeissä, sillä yhdistyksen Hedberg-tapahtuma täytti pyöreät 50 vuotta. Kyseessä onkin maamme toiseksi vanhin yhtäjaksoisesti toiminut maanpuolustustapahtuma.

Tässä vaiheessa herää varmasti vanhempien lukijoiden mielenkiinto, sillä vapaaehtoinen sotilastaitojen harjoitteleminen on ollut virallisesti sallittua vasta 25 vuoden ajan. Tämä vapaaehtoistapahtuma on kuitenkin pystytty aloittamaan, vaikka

Pariisin rauhansopimus periaatteessa kielsi tämänkaltaisen toiminnan. Selitys asialle löytyy jäljempää.

Päätöksen Kenttätykistökerhon perustamisesta tekivät välirauhan aikana 1941 yhdessä talvisodan kokeneet aktiivi- sekä reserviupseerit. Mahdollisesti tämän perinnön johdosta eivät tapahtuman kouluttajat olekaan tuttuja MPK:n reserviläisiä. He ovat tapahtuman alkuvuosista asti olleet pian valmistuvia Tykistökoulun viimeisen vuosikurssin kadetteja. Tapahtuma on osa heidän opintojaan, jolloin kadetit saavat ko-

kemusta reserviläisten kouluttamisesta. Kilpailutulokset kultakin tehtävärastilta taas ovat heille suoraan mittari oman koulutuksensa perillemenosta.

Tapahtuman teemat vaihtelevat vähän vuosittain. Tänä vuonna esillä oli uusinta tekniikkaa sekä paljon perinteistä vanhaa. Jälkimmäisiä edusti kaikkien tuntema 122 H 63 -haupitsi, jonka ampuma- sekä ajokuntoon laittamista kerrattiin alkajaisiksi. Myös ”kuuminta hottia” oli esillä, kun tulenjohtotehtävää harjoiteltiin kotimaisella, hyvin automaattisella MPL15-maalinpaikan-

nuslaitteella.

Nykyaikainen paikantamislaiteajoneuvo TALIN-laitteineen oli osallistujien suuren mielenkiinnon kohteena. Pääosa tehtävistä oli tuttuja radio-, erilaisten mittaus- sekä ampuma-arvojen laskentaa.

Tapahtuman alkuvaiheita Hedberg-tapahtuman alku vuonna 1967 liittyi Puolustusvoimien suureen sodanajan johtajien tarpeeseen. Kertausharjoituksia oli nykyiseen verrattuna vähän. Tykistökoulun silloinen johtaja eversti Martti Rintanen, vanhempien maanpuolustajien muistama ”Morri”, aloitParhaiden tulokset 1. Riina Markkula 2. Tapani Larikka 3. Jyri Vilamo Mikko Matilainen 4. Pekka Sillanpää 5. Tapio Laakso 6. Timo Tidenberg 7. Argo Allik, Viro 8. Janne Hänninen 9. Jaakko Suvanto

628 616 566 550 546 506 500 494 473 446

122 H 63 -haupitsin ampumakuntoon laitto. Pyörän päällä taiteilee Tapio Laakso.

16

ti reserviupseerien koulutusviikonloput Tykistökoululla, joka tähän aikaan sijaitsi Santahaminassa. Koulutustason saavuttaminen tarkistettiin kilpailulla, johon kiertopalkinnon lahjoitti ruotsalainen majuri evp ja sotahistorioitsija Jonas Hedberg.

Tämä todellinen Suomen ystävä ehti vierailla nimeään kantavassa tapahtumassa useamman kerran, sillä hän eli yli satavuotiaaksi. Juhlakilpailuun olivat kunniavieraiksi saapuneet 50 vuoden takainen voittaja Raimo Kinnaslampi Kirkkonummelta sekä Kari Vilamo Helsingistä, molemmat pitkän päivätyön maanpuolustuksen saralla tehneitä reservin majureita.

Hedberg-koulutus oli vuoteen 1990 ainoastaan siihen osallistujien tiedossa. Tapahtuman yhteydessä pidetyssä iltajuhlassa kertoi Kari Vilamo alkuvuosien dramatiikasta, kun Yleisradion vasemmistolaisen maailmankatsomuksen omaava toimittaja oli jostain saanut käsiinsä Puolustusvoimien laatiman ohjelman Hedberg-tapahtumaan. Rauhansopimuksen kieltämästä koulutuksesta oli jo

ehditty valmistaa TV-ohjelma, kun alkuperäinen asiakirja jostain syystä ”katosi” Yleisradiosta. Talosta löytyi myös maanpuolustusmyönteisesti ajattelevia henkilöitä. Näin todisteiden puuttuessa kohuohjelmaa ei voitukaan esittää ja Hedbergkilpailu sekä hyvin todennäköisesti myös vastuullisten upseerien urakehitys pelastui.

Ulkomaisia osallistujia Tämänkertaisen Hedberg-tapahtuman osallistujat tulivat Suomen lisäksi Virosta, jonka tykkimiehet ovat osallistuneet tähän yhteiseen koulutukseen jo lähes 15 vuotta.

Viron kenttätykistön keskus on Tapan varuskunta Itä-Virossa. Joukon johtajana toimi patteriston komentaja Arbo Prohal, joka itse on saanut aikanaan tykistöupseerin peruskoulutuksensa Suomessa.

Hän kertoi eniten ihailevansa suomalaisten tykkimiesten yhteen puhaltavaa tykkimieshenkeä, jollaisen toivoo ajan mittaan syntyvän myös Suomenlahden eteläpuolelle. Varmasti näin tapahtuukin.

Onnistunut tapahtuma jälleen kerran Kenttätykistökerhon puheenjohtaja Aki Mäkirinta, 49, ei peitellyt tyytyväisyyttään. Tapahtuman osallistujamäärä oli suurin pitkään aikaan ja etenkin nuorten osallistujien lukumäärä miellytti. Siviilissä Espoon kaupungin työpäällikkönä toimiva Mäkirinta on itse myös pitkäaikainen maanpuolustusaktiivi, tällä hetkellä MPK:n Tuusulan koulutuspaikan päällikkönä.

Hedberg-tapahtuman kilpailuosan erikoisuus on sen soveltuminen kaikille epäsuoran tulen johtajille. Mukana on ollut tykkimiesten lisäksi kranaatinheitin- sekä rannikkotykistötaustaisia osallistujia, viimemainitusta aselajista voittoisastikin. Näin tapahtui tietysti tykkimiesten suureksi harmiksi. Kokemus on myös kilpailussa avuksi, jolloin esimerkiksi viidettä vuosikymmentään käyvä isä saattaisi hyvin voittaa juuri armeijasta kotiutuneen poikansa. Vielä näin ei ole tiettävästi tapahtunut,

mutta isä-poika pareja on vuosien varrella ollut mukana useampia. Moottoriajoneuvoilla liikkuva kenttätykistö soveltuu myös vapaaehtoisesti palveleville naisille, jolloin kilpailu tarjoaa myös heille tasaveroisen mahdollisuuden verrata taitojaan toisiin tykistöjohtajiin.

Kärkisijat koulutustason mittauksessa veivät tällä kertaa kokeneet tykkimiehet. Riina Markkula Helsingistä kukisti niukasti rannikkotykistön edustajan Tapani Larikan Lempäälästä. Nyt kärkisijojen ulkopuolelle jääneet nuoremmat osallistujat vakuuttivat kuitenkin toimittajalle, että ensi kerralla asiat muuttuvat.

Useat nyt mukana olleet tykkimiehet suuntaavat ensi vuonna matkansa Viron kenttätykistön vieraaksi tutustumaan sekä saamaan opetusta NATO-maassa. Vaikka meilläkin on jo pitkään oltu NATOyhteensopivia, on lähinnä kalustosta johtuvia erojakin sen verran, etteivät virolaiset kilpailijat tällä kertaa yltäneet aivan kärkisijoille.

Suuntakehä-murtoviivamittauksen laskua miettii etualalla Eetu Kananoja Tampereelta.

Maalin koordinaatteja määrittämässä Roosa Kuhna etualalla sekä Marika Mäkiranta.

Kristian Hacklin Helsingistä suuntaa tykkiä.

Kadetti Tuomas Suni Honkajoelta valvoo suoritusta.

Tulikomentoja 3/2017

17

Kestävää kehitystä elinjakson alusta loppuun.

Millog Oy on kunnossapitoon sekä elinjakson hallinta- ja materiaalipalveluihin erikoistunut yritys.

Puolustusvoimien strategisena kumppanina vastaamme maavoimien ja merivoimien materiaalin kunnossapidosta sekä erikseen sovituista ilmavoimien materiaaleista. Lisäksi tuotamme elinjakson hallinnan palveluita ja osallistumme asiantuntijana materiaalihankkeisiin. Toimintamme perustuu pitkäaikaisiin kumppanuussopimuksiin.

www.millog.fi

18

Ensimmäisten K9-vaunujen matka Suomeen on alkanut Suomen ja Etelä-Korean välinen sopimus K9-tykistöjärjestelmän hankinnasta allekirjoitettiin 2.3.2017 Etelä-Korean Soulissa. Allekirjoittaminen merkitsi samalla sitä, että Puolustusvoimien hankeorganisaatio sai luvan aloittaa sopimuksen toimeenpanon.

Toimeenpanon näkyvin vaihe alussa on K9-vaunujen vastaanotto ja laivaus Suomeen. Vastaanottoprosessi alkaa siitä, kun Etelä-Korean armeija määrittää vuosittain huoltoon lähetettävät K9-vaunut. Tästä joukosta poimitaan ne vaunut, jotka täyttävät hankintasopimuksessa määritetyt kriteerit mm. vaunujen iän, laukausmäärän ja ajokilometrien suhteen. Tiedot valintakriteerit täyttävistä vaunuista lähetetään Suomeen, jossa tehdään esivalinta vaunuista, jotka halutaan ottaa lähempään tarkasteluun. Tämän esivalinnan jälkeen vaunuille tehdään vastaanottotarkastus niissä eteläkorealaisissa joukko-osastoissa, jossa vaunut fyysisesti sijaitsevat.

Kesäkuuhun ajoittunut ensimmäinen vastaanottomatka suuntautui noin sata kilometriä Soulista sijaitsevaan tykistöpatteristoon, jossa esivalitut vaunuyksilöt oli valmisteltu tarkastusta varten. Vastaanottoryhmä jakautui kahteen osaan, jossa toinen ryhmä keskittyi tarkastamaan vaunuyksilöistä ennakkoon toimitettujen tietojen paikkansa

Vedettävät tykit

pitävyyden tutkimalla mm. vaunujen kantakirjat sekä käyttö- ja huoltohistorian. Toinen ryhmä tutki vaunut mekaniikan toimivuuden ja kuluneisuuden osalta. Tämän jälkeen kaikille tarkastetuille vaunuille tehtiin koeajo, jossa keskityttiin erityisesti vaunun alustan kriittisimpien osien kuten moottorin, vaihteiston ja telapyörästön toimintaan. Lopuksi tarkastettiin vaunun tornin ja ammunnanhallintalaitteiden toimivuus.

Suoritetun tarkastuksen perusteella tehtiin valinta vaunuista, joiden matka Suomeen alkaa. Matka alkaa siirtämällä vaunut patteristosta vaunutehtaalle, jossa vaunuista poistetaan hankintasopimukseen kuulumaton varustelu kuten korealaiset radiot ja ammunnanhallintajärjestelmä sekä tehdään valmistelutyö tulevaa vaunun suometusta varten. Tätä seuraavan lopputarkastuksen jälkeen vaunut laivataan Suomeen vuoden 2017 lopussa. Suomessa vaunut menevät ensimmäiseksi Millogille, jossa vaunut saavat suomalaisen varustelun mm. radioineen, ahjoineen ja naamiomaalauksineen sekä tieliikennelainsäädännön velvoittamine muutostöineen. Suometusta on jo päästy harjoittelemaan Suomessa testauskäytössä olevalla K9-vaunulla, joka on jo esiintynyt näkyvästi suomalaisessa mediassa mm. lippujuhlan päivän paraatissa.

Ensimmäisten vaunujen matka kouluttavaan joukko-osastoon poikkeaa myöhemmin toimitettavista vaunuista siinä, että niillä suoritetaan järjestelmän käyttöön hyväksyntään kuuluvat testaukset ja viranomaistarkastukset. Käyttöön hyväksytyt K9FIN-vaunut arvioidaan saatavan koulutuskäyttöön v.2019.

Insmaj Matti Hintikka K9FIN projektipäällikkö

K9ROK tarkastus

K9FIN

Tulikomentoja 3/2017

Filippiinit on vahvistanut, että se ostaa Israelista 12 kpl 155 mm M-71-haupitseja. Kolme tykeistä on jo toimitettu huhtikuussa ja loppujen yhdeksän toimitukset ovat käynnissä. (Jane´s Defence Weekly 21 june 2017)

M-71 Lähde: https://upload.wikimedia. org/wikipedia/commons/f/f1/M-71-cannon-deployed.JPG Ajoneuvotykit Israelissa Elbit-yhtiö on valittu kehittämään uusi ajoneuvotykki Israelin puolustusvoimille. Kyseessä tulee olemaan 155 mm ajoneuvoalustainen tykki, jonka putken pituus on 52 kaliiperia. Kantamavaatimus on 40 km. Tykistä tehdään mahdollisimman automatisoitu, jotta yksi henkilö kykenee ampumaan sillä, mutta miehistön määrä tulee olemaan 3–6 sotilasta. Päätös siitä, tuleeko alusta olemaan teloilla vai pyörillä, on vielä tekemättä. (http://www.israeldefense.co.il/ en/node/29649 17/05/2017) Algeria on vahvistanut vastaanottaneensa kiinalaisten 155 mm PLZ45-ajoneuvohaupitsien toimituksen. Hankinnan määrä on ainakin 6 asetta. (Jane´s Defence Weekly 31 May 2017) Brasilia luopuu vanhoista 105 mm M108-panssarihaupitseista, kun se saa Yhdysvalloista uudempia 155 mm M109A5-panssarihaupitseja. Brasilialla on nyt 72 kpl M108-kalustoa. (Jane´s Defence Weekly 31 May 2017) Etelä-Korea on saanut loppuun 105 mm ajoneuvotykin testaukset. Hankkeessa on yhdistetty käytössä oleva 105 mm haupitsi ja 5 tonnin maastokuorma-auto.

Sarjatuotanto alkaa vuonna 2018. Aseen kantama on 11 km ja uuden ratkaisun myötä miehistön määrä voidaan laskea yhdeksästä viiteen. (http://www. defenseworld.net/news/19711/South_Korea_To_Begin_Mass_Production_Of_ Upgraded_105mm_Howitzer_In_2018#.

WZB2cVFLe70, June 29, 2017) Algeria on julkistanut kehittämänsä ajoneuvotykin. Ratkaisussa 122 mm D-30-haupitsi on asennettu MercedesBenzin kolmiakseliseen kuormaautoon. (http://www.defenseworld.net/ news/19845/Algeria_Unveils_Locally_ Modified_Self_propelled_Artillery_Systems#.WZB2X1FLe70, July 12, 2017)

19

KILTA- JA KOKOUSSIVUT Kilta- ja kokoussivuille tarkoitettu materiaali sekä myös vuoden 2018 merkkipäivät, merkkipäiviin tulleet muutokset ja ilmoitukset merkkipäivän julkaisematta jättämisestä pyydetään toimittamaan ennen seuraavan numeron aineistopäivää Juhani Sunille, osoite Käpypolku 1 D 11, 13500 Hämeenlinna, kiltasivut.tulikomentoja(at)gmail.com, mpk 0440 478 602.

Numeron 4/2017 aineistopäivä on 6.11.2017 ja ilmestymisviikko 37 (4.12.2017). Lehti ilmestyy netissä.

Tykkimiehet ry Tulevia tapahtumia: HALLITUKSEN TULEVIA KOKOUKSIA Hallituksen kokous 6/2017 pidetään ti 3.10.2017 klo 12.00 alkaen Helsingissä. Kokouspaikka ilmoitetaan myöhemmin tarkemmin, mutta todennäköisesti kokous pidetään Maanpuolustusjärjestöjen talossa (Töölöntorinkatu / Döbelninkatu).

Hallituksen kokous 7/2017 pidetään ke 18.11.2017 klo 10.00 alkaen Museo Militariassa, Vanhankaupunginkatu 19, 13100 Hämeenlinna

KOKOUSKUTSU Tykkimiehet ry:n syyskokous pidetään lauantaina 18.11.2017 klo 13.00 alkaen. Kokouspaikkana on Museo Militaria, Vanhankaupunginkatu 19, 13100 Hämeenlinna.

Kokouksessa käsitellään yhdistyksen sääntöjen 12 §:ssä mainitut asiat (mm. toimintasuunnitelma ja talousarvio vuodelle 2018 sekä henkilövalinnat).

TERVETULOA! Hallitus Puheenjohtaja Kari Vilamo, Temppelinkatu 4 B 17, 00100 HELSINKI, mp 050 325 2790, kari.vilamo(at)gmail.com Sihteeri Kari Halonen, (30.10.2017 asti)Kasavuorentie 16 A 3, 02700 Kauniainen, mp 040 575 9966, kari.halonen(at) kolumbus.fi Sihteeri Pertti Yrjölä (1.11.2017 alkaen) Selkäsuonkatu 7 B 2, 13100 Hämeenlinna, mp 040 938 1696, pertti.yrjola(at) gmail.com Yhdistyksen internetsivut: www.tykkimiehet.fi. Pankkiyhteys: Nordea FI98 2124 1800 0110 53

20

Suomen Kenttätykistön Säätiö Säätiön sihteeri: kapteeni Tuukka Mäkelä. Yhteystiedot: tuukka.makela(at)mil.fi

Kenttätykistökerho ry ja Uudenmaan tykistökilta ry Tulevaa toimintaa: 7.11. Kenttätykistökerhon ja Uudenmaan Tykistökillan vuosikokoukset Aika: Ti 7.11.2017 Paikka: Döbelninkadun auditorio KOKOUSKUTSU 7.11.2017 kello 18:00 alkaen pidetään Kenttätykistökerho ry:n vuosikokous ja välittömästi tämän jälkeen Uudenmaan Tykistökilta ry:n vuosikokous maanpuolustusjärjestöjen auditoriossa osoitteessa Döbelninkatu 2.

Kokouksissa käsitellään sääntömääräiset asiat. Tervetuloa.

Yhdistysten hallitus

jen jäsenet. Tarkemmat tiedot löydät tämän lehden sivulta 31.

Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Ilkka Vahtokari, Cygnaeuksenkatu 3 as 2, 13130 Hämeenlinna, mp 044 0105016, ilkka.vahtokari(at) gmail.com, sihteeri Juhani Suni Käpypolku 1 D 11 13500 Hämeenlinna, mp 044 0478 602, juhani.suni(at)gmail.com. Tiedotussihteeri Sirkka Ojala, Kiveliönkatu 12, 33580 Tampere, mp 050 3688460 sirkka.ojala(at)gmail.com Killan sähköposti: jaakaritykistonkilta(at)gmail.com. Jääkäritykistön Kilta löytyy myös facebookista, käy tykkäämässä! Killan verkkosivu: www. jaakaritykistonkilta.fi.

Kainuun Tykistö- ja Heittimistökilta Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Timo Härkönen, mp 0445572457, sihteeri Tero Viiru, mp 0405014387,

Toimihenkilöt: Kenttätykistökerhon ja Uudenmaan tykistökillan toimihenkilöt vuonna 2017: Aki Mäkirinta - PJ puheenjohtaja(at)ktkerho.fi, Puh: 0400 805 124, Oskari Matilainen - VPJ, Janne Hänninen- Sihteeri sihteeri(at)ktkerho.fi, Patrick Hjelt - rahastonhoitaja, Tapio Laakso - Nuoriso, Jorma Kainulainen - Ase ja urheilu sekä Raine Mönkkönen - Lohjan patteri.

Jääkäritykistön Kilta ry Tulevaa toimintaa: 4.12.2017 klo 18 -21 järjestetään perinteinen Tykistön suojelupyhimyksen Pyhän Barbaran ilta Museo Militarian Tykkihallissa. Toivotaan jäsenistön osallistuvan perinteiseen tilaisuuteen. Tilaisuuteen on kutsuttu kaikki Suomen tykistökilto-

20. kesäkuuta järjestetyssä Jääkäritykistön Killan hallituksen kevätkauden päätöskokouksessa kilta palkitsi maanpuolustusmitalilla killan ahkeran talkoomiehen ja Museo Militarian vahtimestarina ja monitoimimiehenä yli kymmenen vuotta ahkeroineen Kai Venhon.

Mitalin luovutti Killan puheenjohtaja Ilkka Vahtokari. Kuva: Sirkka Ojala.

Killan sähköposti: timo.j.harkonen(at) gmail.com, varapuheenjohtaja Jukka Räisänen mp 050 030 7744, jukka. raisanen(at)luukku.com, jäsensihteeri Ville Tuovinen, vtuovi(at)gmail.com.

Karjalan Tykistökilta ry Tapahtunutta: Retki Vallisaareen ja Kuninkaansaareen Lauantaina 9.9. järjestettiin kiltaretki Helsingin edustalla sijaitseviin Vallisaareen ja Kuninkaansaareen. Vallisaari ja Kuninkaansaari ovat tenhoava retkikohde noin 20 minuutin laivamatkan päässä Helsingin Kauppatorilta, Suomenlinnan naapurissa. Saaret ovat olleet satojen ihmisten koti ja työpaikka sekä tuhansien sotilaiden palveluspaikka. Linnoitukset, rakennukset ja ennätyksellinen lajirunsaus kertovat ihmisen ja luonnon rinnakkaiselosta.

Syyskokous 27.10.

Killan syyskokous pidetään perinteisesti Karjalan tykistörykmentin perinnepäivän yhteydessä perjantaina 27.10. Samalla kiltalaisilla on mahdollisuus osallistua perinnepäivän juhlallisuuksiin.

KOKOUSKUTSU Syyskokous pidetään Vekaranjärvellä perjantaina 27.10.2017 klo 10.00.

Kokoontuminen on Karjalan prikaatin esikunnan pysäköintialueella. Kokouksessa ovat esillä sääntömääräiset syyskokousasiat sekä sääntömuutosasia.

Kokouksen jälkeen jatketaan perinnepäivän ohjelmalla. Ilmoittautumiset 23.10. mennessä puh.0299 431309.

Asuna on tumma puku ja kunniamerkit. Tervetuloa Hallitus Vierailu tykistön ja heittimistön ampuma- ja tulenkäyttöharjoitukseen marraskuussa Kiltalaisilla on mahdollisuus tutustua ampuma- ja tulenkäyttöharjoitukseen Pahkajärvellä marraskuussa. Tarkempi aikataulu ja ilmoittautumistiedot ilmoitetaan myöhemmin.

Tiedottaminen Jäsenistölle jaettaan vuoden aikana kaksi ”Karjalan Prikaatin Kilpi” -joukko-osastolehteä ja kolme ”Tulikomentoja” -aselajilehteä.

Merkittävänä tiedotus- ja jäsenhankintakanavana ovat toimineet killan kotisivut osoitteessa www.karjalantykistokilta.fi. Fa-

Tulikomentoja 3/2017

cebook-sivun hyödyntämistä on jatkettu.

Sivuille lisätään myös kuvia retkistä. Facebook mahdollistaa uusien potentiaalisten jäsenien tavoittamisen sosiaalisessa mediassa. Killan sivuista ”tykkäävät” säännöllisesti uudet ihmiset.

Karjalan Tykistökilta löytyy Facebookista.

Käy katsomassa ja tykkäämässä http://www. facebook.com/KarjalanTykistokiltaRy?ref=ts Tulevista tapahtumista löytyy tietoa Karjalan Prikaatin kilpi - ja Tulikomentojalehdistä sekä killan kotisivuilla osoitteessa www.karjalantykistokilta.fi Killan kotisivuja uudistetaan, jotta voisimme entistä paremmin palvella jäseniämme ja muita kiltatoiminnasta kiinnostuneita. Sivuilla on esiintynyt häiriöitä, pahoittelut siitä. Uudistuneet sivut pyritään avaamaan syyskuussa.

Jäsenasiat, uudet jäsenet ja osoitteenmuutokset Muutokset ilmoitetaan killan kotisivuilta tai jäsensihteerille sähkö- tai kirjepostia käyttäen.

Kiltatuotteiden myynti Kiltatuotteita, kuten kirjoja tai kiltalakkeja voi tiedustella hallituksen jäseniltä ja killan tilaisuuksista.

Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Jaakko Janhunen, Kumputie 7 A, 45200 Kouvola, mp 040 592 4445, pj(at)karjalantykistokilta.fi. Varapuheenjohtaja Erkki Rika, mp 040 5478442.

Yleissihteeri Sini Timonen, mp 040 755 0575, yleissihteeri(at)karjalantykistokilta.fi, Jäsensihteeri Maija Leskinen, Haukjärventie 96, 46230 Valkeala, jasensihteeri(at) karjalantykistokilta.fi. Taloussihteeri Olli Pasila, Tiedotusvastaava Lasse Valjakka, Varastovastaava Hilla Puhakka. Hallituksen muut jäsenet Tuomas Kola ja Timo Rissanen

Lahden seudun Tykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja: Jorma Sovinen, Hämeenkatu 7 A 11, 15110 Lahti, mp 040 5577 269, jorma.sovinen(at) phnet.fi. Varapuheenjohtaja Juha Tarnanen, Vesijärvenkatu 52 A 6, 15140 Lahti, kultatyo(at)tarnanen.inet.fi. Sihteeri: Olli Eerola, Maitotie 2 B 9, 15510 Nastola, mp 0400 494572, olli.eerola(at)meubeltra. fi. Rahastonhoitaja Pentti Korpimies, Petäjäkatu 27, 15900 Lahti, mp 040 5750 772, pentti.korpimies(at)phnet.fi

Koulutusjaos Rihlan puheenjohtajana toimii johtokunnan jäsen Ari Sausta, Kuningattarenkatu 40 B 17, 17900 Loviisa, ari.sausta(at)pp.inet.fi, mp 0400 994 422

Mikkelin Seudun Kenttätykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Risto Pöntinen, Mankalintie 10, 50200 Mikkeli, 050 500 177 617, r.pontinen(at)surffi.fi. Varapuheenjohtaja Alpo Leinonen, Mäntypöllinkuja 6 N, 50170 Mikkeli, 044 055 5195, alpoe.leinonen(at)gmail.com. Sihteeri Seppo Pirinen, Karkialammentie 1, 50150 Mikkeli, mp 040 7444 131, seppo.pirinen(at)surffi.fi. Rahastonhoitaja Mirja Kauppinen, Anselminkuja 1, 50600 Mikkeli, mirja.a.kauppinen(at) gmail.com. Killan kotisivut ovat osoitteessa www.mikkelintykistokilta.fi

Pohjois-Karjalan Tykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja: Veijo Wälkky, Jyrinpolku 1, 80400 Ylämylly, mp. 050 545 8297, veijo.walkky(at)gmail.com. Jäsenasiat ja talous: Johannes Ryymin, Tanhukaari 2 A 17, 40520 Jyväskylä, mp 0400 762 407, johannes.ryymin(at)luukku.com.

Yleisasiat: Pekka T. Hyttinen, Aallontie 19 A 4, 80160 Joensuu,mp 045 112 3205, pekkatapanihyttinen(at)gmail.com (Huom. muuttuvat yhteystiedot).

Pohjois-Suomen Tykkimieskilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Raimo Nurmela, AlaLaanilantie 5 B 9, 90500 Oulu, pk (08) 5566 551. raimo.nurmela(at)mail. suomi.net

Rauman Seudun Tykistökilta ry Puheenjohtaja Pauli Kärkkäinen 0405736254, pauliokarkkainen@gmail. com. Varapuheenjohtaja Ilkka Tupala 040-5948511, ilkka.tupala@hotmail. com. Sihteeri Markku Koskimäki 0400653733, markku.koskimäki@dnainternet. net. Rahastonhoitaja Ravo Sarmet 0405628182, ravo.sarmet@dnainternet.net

21

Riihimäen seudun Tykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Juha Vatsia, Riuttantie 184 1190 Riihimäki, mp 0400 516 990, juha.vatsia(at)apricon.fi. Sihteeri Sami Saarinen, Pälsintie 161, 12630 Sajaniemi, mp 040 55 22 710, sokki74(at)gmail. com. Rahastonhoitaja Roope Sutinen, Lemminkatu 13, 11310 Riihimäki, roope. sutinen(at)gmail.com. Killan verkkosivut löytyvät osoitteesta www.riihitykki.fi

Gillesartilleristerna inom Nylands Brigads Gille Funktionärer: Ordförande Björn Holmberg, Nåldammsvägen 8 a 4, 00920 Helsingfors, tel 050 5637 729, bhh(at)elisanet.fi. Viceordf Risto Lindgren, Brunnsgatan 10, 10600 Ekenäs, gsm 040 5634 322 Besök våra hemsidor: www.gillesartilleristerna.com och www.mulliradio.net

Pohjankankaan Tykistökilta ry Tulevaa toimintaa: KOKOUSKUTSU POHJANKANKAAN TYKISTÖKILTA RY:N VUOSIPÄIVÄ JA SYYSKOKOUS NIINISALOSSA VARUSKUNTARAVINTOLA FALKONETISSA SUNNUNTAINA 15.10.2017 Pohjankankaan Tykistökilta ry:n vuosipäivää vietetään perinteisin menoin Niinisalossa sunnuntaina 15. päivänä lokakuuta.

Tilaisuus alkaa seppeleenlaskulla Talvisodan muistomerkillä klo 11.30.

Omakustanteinen lounas hintaan 15 €/hlö on tarjolla varuskuntaravintola Falkonetissa klo 12.00 alkaen. Vuosipäivän tilaisuus alkaa klo 13.00. Tilaisuuden jälkeen on kahvitarjoilu.

Pohjankankaan Tykistökilta ry:n syyskokous alkaa kahvitarjoilun jälkeen n. klo 14.30.

Tumma puku, kunniamerkit TERVETULOA! Pääkillan toimihenkilöt: Puheenjohtaja Matti Soini, Uotsolantie 39 A 1, 38460 Sastamala, mp 045 851

22

4148, mattitj.soini(at)gmail.com. Varapuheenjohtaja Kalevi Virtanen, Peräalhontie 25, 29350 Palus, mp 044 210 0572, kalevi.virtanen(at)dnainternet.net. Sihteeri Tuomas Rantala, Välimaankatu 1-5 D 57, 33500 Tampere, mp 050 378 7111, tuomas.h.j(at)gmail.com. Taloudenhoitaja Pertti Onniselkä, Aarnintie 26, 28370 Pori, mp 0500 590 409, pertti.onniselka(at) happyback.fi Killan verkkosivut löytyvät osoitteesta: www.pohjankankaantykistokilta.fi Pohjankankaan Tykistökillan paikallisosastot: Porin Seudun Tykistökilta Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Kalevi Virtanen, Peräalhontie 25, 29350 Palus, mp. 044 2100 572, kalevi.virtanen(at)dnainternet.net.

Sihteeri/rahastonhoitaja Pertti Onniselkä, Aarnintie 26, 28370 Pori, pk (02)6355 448, mp 0500 590 409, pertti.onniselka(at)happyback.fi. Jäsensihteeri Vesa Niemenmaa, Koivistonpuistikko 43 B, 28130 Pori, mp. 040 5823 026, vesa. niemenmaa(at)fudoshin.fi.

Turun Seudun Tykistökilta Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Orvo Haavisto, Itäpellontie 26, 20300 Turku, mp 050 376 0371, haaviorv(at)gmail.com. Sihteeri Päivi Pansio, Petäjätie 1 e, 24260 Salo, mp 040 779 3059, paivi.pansio(at)gmail.com. Jäsenkirjuri Seppo Lerkki, Seikeläntie 91, 21250 Masku, mp 0500 784 124, seppo. lerkki@dnainternet.net.

Killan verkkosivut: www.turunseuduntykistokilta.com Vammalan Seudun Tykistökilta Tulevaa toimintaa: KOKOUSKUTSU Vammalan Seudun Tykistökillan syyskokous pidetään perjantaina 10.11.2017 klo 19.00 alkaen Sirkka ja Matti Niemen luona Rautajoen kartanossa (Rautajoentie 65, 38210 Sastamala).

Hallitus kokoontuu klo 18.30.

Tervetuloa!

Hallitus Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Matti Niemi, Rautajoentie 65, 38210 Sastamala, pk (03) 5115077, pt (03) 5124600, mp 0500631431, matti.niemi(at)niementehtaat.fi.

Sihteeri Tuomas Rantala, Välimaankatu

1-5 D 57, 33500 Tampere, mp 3787111, thjran(at)utu.fi Rahastonhoitaja Rauno Heino, Vaununperäntie 249, 38210 Sastamala, pk (03) 5152202 Pohjankankaan Tykistökillan rekisteröidyt jäsenyhdistykset:

Etelä-Pohjanmaan Tykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Seppo Rinta-Hoiska, Untamonsola 1, 60120 Seinäjoki, mp 044 021 0549, mpt 0405244373, sepporh(at) gmail.com. Varapuheenjohtaja Arvo Hakamaa, Ruukintie, 60120 Seinäjoki, Kunniapuheenjohtaja Antti Vainio, Siipipyöränkatu 29 B Seinäjoki, Sihteeri Aki Kinnunen Pultrantie 55, 60120 Seinäjoki, mp 0400 666343, aki.kinnunen(at) marttilankortteeri.fi Jäsensihteeri ja rahastonhoitaja Samuli Niinistö, Homesojantie 28 B 4, 60800 Ilmajoki, pt ja pk (06) 4246 931, mp 040 7720437, samuli. niinisto(at)netikka.fi

Kankaanpään Seudun Tykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Pauli Huhtamaa, Silmäkkeentie 9, 38720 Vihteljärvi, mpt 040 199 4220, mpk 044 578 7045, pauli.huhtamaa(at)sataedu.fi, Sihteeri Esko Isohannu, Ratakistonkatu 29 A 2, 33300 Tampere, mp 050 550 9420, esko. isohannu(at)kuntke.fi, Rahastonhoitaja Jari Anttila, Katajakatu 4, 38700 Kankaanpää, pk 0400 954 536, jariant(at)gmail. com Kiltasivut netissä: kankaanpaanseuduntykistokilta. yhdistysavain.fi

Mittamies- ja Topografikilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Kalervo Salonen, Rasinojantie 7, 29600 Noormarkku, mp 044 7011860, kalle.salonen(at)mobisan.fi Varapuheenjohtaja Kyösti Pyysalo, Telluksentie 01480 Vantaa, mp 050 500 3122, k.pyysalo(at)columbus.fi. Sihteeri Toivo Vanhanen, Laurinniityntie 2 a 5, 00440 Helsinki, mp 040-5488605, toivo_ vanhanen(at)outlook.com, Rahastonhoitaja Mika Aarnio, Kurkelankatu 8 A 1, 21100 Naantali, mp 040 5108499, mika. aarnio(at)utu.fi

Mittamies- ja Topografikillan alaosastot: Helsinki: Toivo Vanhanen, Laurinniityntie 2 a 5, 00440 Helsinki, mp 040 5488605, toivo_vanhanen(at)welho.com Kankaanpää: Pertti Pösö, Piiparinkatu 6, 38700 Kankaanpää, mp 040 5239282, pertti.poso(at)luukku.com Pori: Olli-Pekka Ihalainen, Annalantie 1, 28220 Pori, mp.044 7011853, olli-pekka.ihalainen(at)ihalainen.fi Tampere: Veikko Rantaniemi, Sammonkatu 18 A 4, 33540 Tampere, mp 040 580 2400, veikko_r(at)hotmail.com Turku: Juha Kangasniemi, Kylliäisenranta 2, 21620 Kuusisto, mp 041 538 0444, juha.kangasniemi(at)runosmäenlampo.fi Joukkoyksikkö: Kilta vaalii Mittauspatteriston, Tiedustelupatteriston ja Topografikunnan perinteitä.

Killan kotisivut ovat osoitteessa: http:// www.mtkilta.fi/ Muista ilmoittaa voimassa oleva sähköpostiosoitteesi jäsenrekisteriin.

Tampereen Seudun Tykistökilta ry Toimihenkilöt: Puheenjohtaja Yrjö Inkinen, Karkonmäenkatu 2 C, 33580 Tampere, mp 0400 211997, yrjo.inkinen(at)tpnet.fi. Varapuheenjohtaja ja rahastonhoitaja Mikko Hörkkö, mp 040 557 6952, mikko(at) horkko.fi. Sihteeri Jukka Piirto, Amurinkuja 20 B 42, 3320 Tampere, mp 040 7191 377, jukka.piirto(at)tampere.fi

Tykkimiehet ry:n toiminnanjohtaja vaihtuu

T

ykkimiehet ry:n toiminnanjohtajana yli kuusi vuotta toiminut everstiluutnantti evp. Kari Halonen luopuu toiminnanjohtajan tehtävistään 31.10.2017. Uutena toiminnanjohtajana aloittaa 1.11.2017 hämeenlinnalainen everstiluutnantti evp. Pertti Yrjölä.

Hän siirtyi reserviin tämän vuoden alussa Puolustusvoimien tutkimuslaitoksen esikuntapäällikön tehtävästä. Varusmiespalveluksensa Yrjölä on aikanaan suo-

Tulikomentoja 4/2017 - TYKKIMIESTEN LEHTI

Tulikomentoja-lehden 4/2017 ilmestyminen Viime vuoden lopulla lehden kustantaja Tykkimiehet ry päätti, että tänä vuonna julkaistaan vain kolme paperilehteä. Tämän vuoden viimeinen Tulikomentojalehti 4/2017 ilmestyy siis vain verkkoversiona. Syynä tähän olivat lehden kohonneet kustannukset sekä se, ettei ilmoitustuloja saatu vuonna 2016 juuri lainkaan.

Vuoden viimeisen lehden ilmestymispäivä on 4. joulukuuta ja sen jälkeen lehti on lu-

Jäseneksi ilmoittautuminen

...............................................................................

Nimi

(kiltaan)

................................................

Syntymäaika

...............................................................................

Arvo tai ammatti

............................................................................................................................................

Olen palvellut yllä mainitussa joukko-osastossa

…………………………….....................................

Katuosoite

…………………

………………………………

…………………

……………......................….................................

Maa (jos on jokin muu kuin Suomi)

Postitoimipaikka

Sähköpostiosoite

.......................................................................

ettavissa osoitteessa www.tykkimiehet.fi Linkki lehden verkkoversioon lähetetään myös kiltojen puheenjohtajille ja sihteereille. Toivottavaa olisi, että killat jakavat lehden verkkoversion linkkiä eteenpäin oman kiltansa jäsenille, joiden sähköpostiosoite on killan tiedossa. Lisäksi lehden voi linkittää oman killan verkkosivustolle. Ilmoita siis sähköpostiosoitteesi omaan tykistökiltaasi pikimmiten!

Arvoisa lukija!

Haluan liittyä jäseneksi ……………………...………………………

Postinumero

rittanut PohjoisKarjalan Patteristossa.

Ev e r s t i l u u t nantti Kari Halonen jatkaa edelleen Uudenmaan reservipiirien toiminnanjohtajana.

Yrjölän haastattelun voit lukea joulukuulla vuoden viimeisestä Tulikomentojalehdestä.

Jos et vielä saa Tulikomentoja-lehteä kotiisi Sinulla on mahdollisuus päästä lehden vakinaiseen lukijakuntaan, liittymällä johonkin kiltasivuilla mainittuun tykistökiltaan tai -yhdistykseen. Ota yhteys oman joukko-osastosi tai kotipaikkakuntasi lähimmän tykistökillan sihteeriin ja lähetä hänelle oheinen ilmoittautumislomake. Näin varmistat mukanaolosi aselajimme uuden lehden lukijakunnassa. Saat kiltasi sihteeriltä tietoja myös muista jäsenyyteen kuuluvista eduista ja tapahtumista.

Tulikomentoja on tykistökiltojen jäsenlehti eikä sitä voi tilata erikseen.

Allekirjoitus

Tulikomentoja 3/2017

23

Tulivoimaa korsun suojasta – korsutykki 76 K 27-k SAMUEL FABRIN

Museo Militarian ulkonäyttelyalueella olevan pienen kumpareen päällä on linnoittamiseen liittyvää nähtävää: konekivääriampumalle ja tähystäjälle tarkoitettu panssarikupu sekä 76 mm korsutykki vuodelta 1927 eli 76 K 27-k.

Museo t esinee t kertova OSA 29

kerissa ongelmia aiheuttaneet ruutikaasut oli tarkoitus hoitaa paineistamalla ampumatila. Tykillä oli omat ampumatarvikkeensa, mutta myös ”nollakakkosen” laukausten käyttö oli mahdollista.

Juuret ”nollakakkosessa”

Sotasaalistykistä suomalaislinnoitteiden tykiksi

76 mm korsutykki vuodelta 1927 on neuvostoliittolaista alkuperää. Putkena tykkimallissa käytettiin kuitenkin jo keisarillisen Venäjän kenttätykistöä edustaneen 76 K 02 -kanuunan putkea. Kierrelukko korsutykissä tosin vaihdettiin puoliautomaattiseen pystykiilalukkoon, mikä kasvatti tulinopeutta ”nollakakkoseen” verrattuna. Putki asennettiin pallonnivelellä vahvaan etupanssariin, jonka ampuma-aukosta putki oli osittain panssarikilven ulkopuolella. Putken ulostuleva osa oli myös suojattu epäsymmetrisen muotoisella metallivaipalla. Tähtääminen tapahtui panssarissa olevan pienen reiän ja tähtäinkaukoputken avulla. Savunpoistinta ei ollut, vaan bunk-

76 mm korsutykkejä jäi suomalaisten käsiin vuoden 1941 hyökkäysvaiheen aikana 13 kappaletta. Hyökkäysvaiheen loputtua linnoitteisiin kiinteästi asennettaville tykeille oli tarvetta, ja kaikki sotasaaliskorsutykit korjattiinkin suomalaisten käyttöön.

76 K 27-k -tykkien panssaroinnin lujuudesta kertoo tykkien sijoittamisesta käyty keskustelu. Keväällä 1942 kyseisistä sotasaalistykeistä käyttökuntoisia oli vasta kahdeksan, joista neljä Linnoitusosasto esitti sijoitettavaksi Syvärinniskalle ja neljä Karhumäkeen. Ylipäällikkö Mannerheim määräsi Karhumäelle ajatellut tykit asennettavaksi sittenkin Taipaleen linnoitteisiin. Linnoitusosaston päällikkö kenraaliluutnant-

ti Edvard Hanell perusteli kuitenkin Karhumäen ensisijaisuutta sillä, että Taipaleen heikkorakenteisiin linnoitteisiin vahvasti panssaroitujen korsutykkien asentaminen ei olisi tarkoituksenmukaista – tykkien lujat panssarit eivät olleet ”oikeassa suhteessa [Taipaleen]

linnoituslaitteen lujuuteen”.

Karhumäessä sen sijaan olisi jo järeitäkin linnoituslaitteita, joihin tykkien sijoittaminen olisi järkevämpää. Asemien taisteluarvo kasvaisi selvästi. Perustelut vakuuttivat Mannerheimin, ja neljä tykkiä vietiin Karhumäelle.

Lopulta kaikkiaan kymmenen sotasaalistykkiä asennettiin asemasodan rintamasuuntien linnoitteisiin: viisi Karhumäen linjalle (Karhumäki sai siis vielä yhden korjatun tykin neljän entisen lisäksi), neljä Syvärinniskalle ja yksi Kannakselle. Kannaksen Ryhmälle tykkejä oli tarkoitus antaa myös neljä, mutta vain yksi ehdittiin lopulta sijoittaa Kannakselle. Kolme jäljelle jäänyttä vietiin siten Salpalinjalle.

Korsutykkien kehitystyötä Korsutykkien tarve oli huomattavasti suurempi kuin asemasodan linnoitustyömaille voitiin toimittaa. 76 mm tykkejä pyydettiin eri rinta-

24

masuunnille 68 kappaletta, joista peräti 54 Kannaksen Vuoksen-Suvannon linjalle.

Hyökkäysvaiheessa saadut tykit eivät kattaneet tarvetta eikä uusia sotasaalistykkejä ollut odotettavissa, joten kotimaisen korsutykin suunnittelu oli tarpeen. Keväällä 1942 linnoitusosastolle tosin ilmoitettiin, että kotimaisia korsutykkejä olisi käytettävissä vasta kahden vuoden kuluttua. Vaatimuksiksi uudelle tykille asetettiin tehokkuus raskaimpiakin panssarivaunuja vastaan, suuri sirpalevaikutus elävään voimaan, suuri tulinopeus sekä luonnollisesti soveltuminen sijoitettavaksi korsuun betonin ja panssarin suojaan.

Korsutykkien käyttötarkoituksessa korostui sen käyttäminen panssarintorjuntaan.

Teräsbetonikorsuihin asennettavia, välirauhan aikana suunniteltuja 45 mm panssarintorjuntatykkejä (45 K 40) oli joitakin kymmeniä. Jatkosodan pitkittyessä ne alkoivat kuitenkin olla teholtaan jo vanhentuneita. Saksasta hankituille 75 mm panssarintorjuntatykeille (Pak 40, 75 PstK 40) sekä myös Tampellan kehittelytyön alla olevalle tykille (PstK 44) suunniteltiin avulavettia, jonka avulla kyseisiä olisi voinut käyttää korsutykkeinä.

Apulavetin ollessa juuri valmistumassa sota kuitenkin jo päättyi. Elokuussa 1944, hieman ennen sodan päättymistä mietittiin myös 75 PstK 97-38 -tykin käyttöä korsutykkinä.

Tämä saksalainen panssarintorjuntatykkimalli oli valmistettu asentamalla ranskalai-

sen 75 K 97 -kenttätykin putki uudelle lavetille. Tykki on myös nähtävissä Museo Militarian ulkonäyttelyalueella Salpalinjalta tuotujen panssariestekivien luona.

Jo välirauhan aikana myös muutamalle käytössä olleelle 75 ja 76 mm kenttätykkimallille oli alettu suunnitella lavettiratkaisua, joka tekisi niistä korsutykkejä. Linnoitusosaston mielestä kyseiset tykit olisivat kuitenkin lopulta hyödyllisempiä omilla laveteillaan avoasemissa suora-ammuntatykkeinä käytettävinä. Suurinta tulivoimaa korsuissa edustivat siis lopulta sotasaaliina saadut 76 mm korsutykit. Jatkosodan jälkeen Suomen kirjanpidossa 76 mm korsutykkejä vuodelta 1927 oli jäljellä viisi – kahdeksan oli menetetty entisille omistajilleen. Suomalaisille jääneistä korsutykeistä on tiettävästi jäljellä enää yksi.

Lähteitä Reino Arimo. Suomen linnoittamisen historia 1918–1944. Otava 1981. Jyri Paulaharju: Itsenäisen Suomen kenttätykit 1918–1995.

Sotamuseon julkaisuja 1/1996.

Unto Partanen: Tykistömuseon 78 tykkiä. Tykkimiehet ry 1988.

Jyri Paulaharju: Itsenäisen Suomen kenttätykit 1918–1995. Sotamuseon julkaisuja 1/1996.

Juha Vahe. Suomen Salpa 1940–1944. Salpa-aseman tausta, rakentaminen ja vaikutukset Miehikkälässä. Miehikkälän Salpalinja-museon julkaisuja 1, 2010.

Salpa-asema – Sodan monumentti.

Puolustusvoimien Koulutuksen Kehittämiskeskus 1994.

Merkkipäiviä Muun muassa seuraavat tykki- ja heitinmiehet sekä kiltaveljet ja kiltasisaret eri puolilta maata viettävät merkkipäiviään lokajoulukuussa 2017 ja helmi-maaliskuussa 2018.

6.10.

7.10.

7.10.

7.10.

8.10.

11.10.

12.10.

12.10.

13.10.

13.10.

14.10.

14.10.

16.10.

21.10.

23.10.

23.10.

25.10.

26.10.

27.10.

30.10.

31.10.

1.11.

6.11.

10.11.

16.11.

17.11.

18.11.

19.11.

19.11.

19.11.

20.11.

20.11.

25.11.

26.11.

26.11.

27.11.

1.12.

7.12.

7.12.

8.12.

9.12.

13.12.

13.12.

16.12.

16.12.

17.12.

18.12.

20.12.

20.12.

27.12.

28.12.

29.12.

30.12.

31.12.

16.1.

17.1.

18.1.

18.1.

20.1.

6.2.

10.2.

27.2.

27.3.

Varpasuo Pekka Haapanen Kari Olkkonen Osmo Salo Pirkko Silander Lauri Koivisto Aulis Kangas Jaakko Kangas Matti Jeskanen Otto Korpisalo Jorma Karppinen Martti Nurmilaukas Jyrki Peltola Matti Kankaro Jukka Juhola Hannu Mönkkönen Toivo Hietamies Petteri Niemi Pentti Tauru Mika Hacklin Seija Lehtinen Heikki Hirvelä Harri Käki Juha Mäenpää Heikki Rämä Ossi Arpiainen Eino Miettinen Pentti Heikkilä Pertti Muttilainen Olli Nevala Liisa Savolainen Juha-Petri Virta Armas Lokka Martti Merjomaa Tero Tuori Paavo Uutaniemi Tuomo Laukkarinen Matti Pasila Olli Vanonen Reijo Calonius Martti Autio Jorma Halonen Jari Sihvo Sami Aavasalo Ensio Ranta Seppo Kuitunen Seppo Luukkonen Heikki Karjalainen Raimo Näveri Timo Jokipaltio Hannu Hasanen Teuvo Niemi Kalle Uusitalo Harri Laitinen Ahti Pitkäkoski Pauli Hovilainen Pekka Lehtonen Hannu Leikkaa Pekka Hautaniemi Jorma Toiviainen Juha Männistö Tapani Maaranen Pekka Kavanti Jarmo

Helsinki Vuohijärvi Tampere Turku Hamina Kankaanpää Kankaanpää Nokia Helsinki Kuusankoski Oulu Savitaipale Hämeenlinna Kankaanpää Kankaanpää Lappeenranta Lappeenranta Salo Lohja Kankaanpää Kankaanpää Kempele Espoo Kangasala Tuohikotti Mikkeli Koria Tampere Mikkeli Karvia Vaasa Noormarkku Otava Espoo Kankaanpää Pomarkku Hirvensalmi Sääksjärvi Halmeniemi Helsinki Oulu Helsinki Espoo Turku Ahvio Mikkeli Puumala Norola Elimäki Helsinki Kangasniemi Lohiniva Helsinki Hurissalo Sastamala Vantaa Sastamala Sastamala Sastamala Sastamala Sastamala Sastamala Turku

80 v 70 v 75 v 80 v 85 v 80 v 70 v 70 v 85 v 60 v 70 v 50 v 80 v 70 v 60 v 95 v 50 v 80 v 50 v 70 v 50 v 70 v 60 v 60 v 80 v 70 v 80 v 70 v 70 v 50 v 50 v 75 v 50 v 60 v 70 v 80 v 60 v 70 v 70 v 75 v 70 v 80 v 85 v 90 v 80 v 75 v 75 v 70 v 70 v 70 v 70 v 75 v 50 v 75 v 60 v 75 v 70 v 50 v 70 v 50 v 70 v 70 v 75 v

Tulikomentoja onnittelee merkkipäiviään viettäviä!

Mikäli et halua, että merkkipäiväsi julkaistaan Tulikomennoissa, ilmoita asiasta ennen seuraavaa aineistopäivää 6.11.2017 oman kiltasi sihteerille, jolta tiedot merkkipäiväluetteloon tulevat. Mikäli taas merkkipäiväsi puuttuu luettelosta, se voi johtua siitä, että tieto tai syntymäaikasi puuttuu kiltasi jäsenrekisteristä tai että kiltasi ei ole lähettänyt v 2018 merkkipäiväluetteloa lehden toimitukselle.

Tulikomentoja 3/2017

25

Kilta- ja läheistenpäivän järjestelyt sujuivat hyvällä yhteistyöllä Killan muurinpohjalettuja paistaneet kiltaveljet ryhmäkuvassa killan puheenjohtaja Matti Soinin kanssa. Vasemmalta Veikko Rantaniemi, Jorma Alanen, Matti Soini, Heikki Aho-Mantila ja Pertti Luoma. Kuva: Sirkka Ojala.

SIRKKA OJALA

Muutaman vuoden tauon jälkeen suunnitelmat toteutuivat ja Niinisalossa päästiin jälleen järjestämään Kilta- ja läheistenpäivä 9. heinäkuuta. Päivä toteutettiin MPK:n kurssina Porin prikaatin Satakunnan tykistörykmentin, MPK:n Lounais-Suomen Niinisalon koulutuspaikan sekä Pohjankankaan Tykistökillan hyvällä yhteistyöllä. Päivän järjestelyihin osallistui lähes neljäkymmentä Pohjankankaan Tykistökillan jäsenkiltojen kiltalaista. Sodan ajan reserviin kuuluville, nuoremmille kiltalaisille puolustusvoimat lähetti myös virallisen kaksipäiväisen VEHharjoituskutsun.

Päivän valmistelut aloitettiin jo lauantaina puoliltapäivin kurssinjohtaja Pauli Huh-

Nuorin kurssiin osallistunut oli raumalainen 9-vuotias Robert Jalonen. Hän on liittynyt killan jäseneksi jo 2-vuotiaana. Tulevaa tykkimiesainesta.

Kuva: Sirkka Ojala.

26

tamaan käskynjaolla. Paikalla kävivät kurssilaisia tervehtimässä myös MPK:n Niinisalon koulutuspaikan koulutuspäällikkö Kimmo Tuomi ja Satakunnan tykistörykmentin komentaja, everstiluutnantti Jarmo Kiikka. Iltapäivällä päästiin myös kurkistamaan Satakunnan tykistörykmen-

tin perinnehuoneeseen Kiikan opastamana.

Killan ampumavaltikka säilyy edelleen Tampereella Illansuussa myös rynnäkkökiväärit paukkuivat Niinisalo ampumaradalla kun VEHharjoitukseen liittyen järjes-

tettiin Pohjankankaan Tykistökillan vuosittainen rynnäkkökiväärikilpailu. Tällä kertaa kilpailuun saattoivat kuitenkin osallistua vain VEH-kutsun saaneet kiltalaiset. Kilpailu suoritettiin 150 metrin radalla ja koelaukauksina ammuttiin 3+3+4 laukausta. Jokaisen sarjan jälkeen kilpailijat jatkuu sivulle 28 >>

Ammunnan johtajana killan puolesta toimi killan ampumavastaava kapteeni evp Matti Lappalainen. Matin mukaan rynnäkkökiväärillä on teoriassa helppo ampua, mutta sitä on käytännössä vaikea kohdistaa siten, että kasa pysyy paikallaan. Kuva: Jouni Saarinen.

Kurssinjohtaja Pauli Huhtamaan apuna oli noheva vääpeliryhmä. Alarivissä vasemmalta: Aki Eriksson, Antti Palonen, Teemu Virta. Ylärivissä vasemmalta: Eetu Koskensalo, Petri Ihanamäki ja Jarkko Huhtamaa (vääpelinä). Kuva: Pauli Huhtamaa.

Läheistenpäivän viestirastilla kalustona oli radio LV 241 ja sanomalaite Sanla M/90. Raimo Ojalan apuna rastilla olivat myös osaavat ja ahkerat 2. patterin ryhmänjohtajat, alikersantit Simola ja Salmivuori.

Kuva: Sirkka Ojala Tamperelainen Mikko Hörkkö ampui tasaisen tarkasti ja voitti killan ampumamestaruuden pistein 180. Kuva: Jouni Saarinen.

TULOKSET: POHJANKANKAAN TYKISTÖKILTA RY:N RK-AMMUNTA (VEH) NIINISALOSSA 8.7.2017 Naiset 1. Heli Ketola

Miehet Perinnejaos esiintyi läheistenpäivänä kahteen otteeseen ja se sain runsaalta katsojajoukoltaan raikuvat ablodit. Kuva: Jouni Saarinen.

Killan uudet T-paidat tekivät hyvin kauppansa ja paidan käyttäjät ovat olleet ostokseensa tyytyväisiä. Muun muassa Kari Ketola osallistui paitojen myyntityöhön. Kuva: Sirkka Ojala.

Tulikomentoja 3/2017

1.

2.

3.

3.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

13.

14.

15.

16.

17.

Sastamala 64+82

Mikko Hörkkö Tampere Niilo Aho Pori Yrjö Inkinen Tampere Niklas Lindholm Pori Teemu Virta Tampere Juha Nieminen Tampere Aki Eriksson Pori Eero Soini Rauma Joakim Virta Pori Mika Stenlund Luvia Jari Pitkämäki Tampere Juho Soini Nokia Eetu Koskensalo Pori Pekka Koivisto Huittinen Vesa Niemenmaa Pori Aleksi Aho Pori Petteri Ranta Sastamala

89 + 91 94 + 81 84 + 88 85 + 87 86 + 79 85 + 77 75 + 84 75 + 83 73 + 80 75 + 78 83 + 70 68 + 82 50 + 87 66 + 70 67 + 68 59 + 72 50 + 69

146

180 175 172 172 162 162 159 158 153 153 153 150 137 136 135 131 119

Ammunnan johtaja kapteeni evp Matti Lappalainen

27

>> jatkoa sivulta 26 kävivät tauluilla ja suorittivat tarvittavat tähtäimien säädöt. Killan ampumavastaava kapteeni evp Matti Lappalainen totesi ammuttaneensa kokeet tarkoituksella kolmessa erässä. Lappalaisen mukaan kokemattomampikin ampuja saa aseensa näin kohdalleen. Kilpailun voitti tamperelainen Mikko Hörkkö, kilpailun kiertopalkinto säilyy siis edelleen Tampereen Seudun Tykistökillalla hallussa.

Sunnuntaina läheistenpäivänä Niinisaloon saapui runsaasti heinäkuun alussa palveluksensa aloittaneiden alokkaiden omaisia. Pohjankankaan Tykistökillan puheenjohtaja, everstiluutnantti evp Matti Soini oli valmistellut killan sunnuntain myyntipisteitä jo keväällä muun muassa tilaten killalle oman T-paidan. Kilta sai myös uudet komeat banderollit ja ne somistivat killan myynti- ja rastipisteitä.

Killan varainhankintaa vauhdittivat muurinpohjalettujen ja makkaran myynti. Letturyhmä oli tänä vuonna varsin miesvoittoinen ja talkoolaiset näyttivätkin varsin ryhdikkäiltä esiintyessään killan uusissa esiliinoissa, ja mikä tärkeintä letut maistuivat ja taikina taisi kulua lähes viimeistä kiponpohjaa myöden.

MPK:n kurssilaiset järjestivät alokkaille ja heidän omaisilleen perinteiseen tapaan myös rastiradan, joka koostui tällä kertaa useammasta toimintarastista. Rastiradalla pääsi koettamaan taitojaan muun muassa viestityksessä, Eko-ase ammunnassa ja käsikranaatinheitossa. Lisäksi pääsi kokeilemaan jousiampumataitoaan paikallisten jousiampujien hyvällä opastuksella.

Päivän kruunasivat Kankaanpään Seudun Tykistökillan perinnejaoksen asemaanajonäytökset sekä varuskunnan sotakoirien toimintanäytös. Kännykkäkamerat räpsyivät kilvan, kun nollakakkonen ampui kartussilaukauksia ja jaoksen johtaja majuri evp Pekka Termala karautti ratsullaan Suomen pienoislippua heilutellen.

Palautteessaan kurssinjohtaja Pauli Huhtamaa antoi erityistä kiitosta nohevalle vääpeliryhmälleen, hyvälle yhteistyölle puolustusvoimien kanssa sekä kurssiin osallistuneille kiltalaisille. Viikonloppu sujui kaikin puolin mallikkaasti. Tästä onkin hyvä jatkaa vuoden 2018 tapahtuman suunnittelua.

Järjestelyt saivat myös kävijöiltä paljon kiitosta, joten myös Pohjankankaan tykistökillan puheenjohtaja Matti Soinilla oli tapahtuman päätyttyä aihetta tyytyväisyyteen. Näin kaksivuotisen puheenjohtajakautensa päätyessä vuoden 2017 lopulla hän voikin ojentaa hyvillä mielin killan puheenjohtajan nuijan seuraajalleen.

28

SIRKKA OJALA

Janette Salmenojan odotukset varusmiespalveluksen suhteen ovat korkealla Niinisaloon heinäkuun saapumiserässä tulleista alokkaista 15 on naisia. Tapasin heistä yhden, turkulaisen 23-vuotiaan Janette Salmenojan juuri ennen Kilta- ja läheistenpäivää, kun vasta vajaa viikko naisten vapaaehtoista asepalvelusta oli takanapäin. Janetten tunnelmat olivat ensimmäisen koulutusviikon jälkeen positiiviset, vaikka hän myönsikin aluksi vähän jännittäneensä, koska ei kuitenkaan tiennyt ihan tarkasti, mitä tuleman pitää. Janetten mukaan naisten tuvassa vallitsi heti hyvä henki ja kaikki ovat olleet tosi mukavia. Janette kertoikin omien palvelusajan odotustensa olevan hyvin

korkealla. Haaveena on päästä aliupseerikurssille, ja myös reserviupseerikurssin suorittaminen siintää jo ajatuksissa. Salmenoja kertoikin tekevänsä itse kaikkensa, jotta palvelusajasta saa mahdollisimman paljon irti ja toiveet toteutuvat. Ennakkotietoa varusmiespalveluksesta hän oli saanut omilta sisaruksiltaan. Myös Janetten sisko oli suorittanut oman palveluksensa 17 vuotta sitten Niinisalossa. Lisäksi veli oli kertonut omasta palvelusajastaan.

Janette Salmenojan koulutustoive on toteutumassa, sillä hän on siirtynyt peruskoulutuskauden puolivälissä sotilaspoliisikoulutukseen.

Alikersantti Olli Viitaluodon palveluksen koulutustoive on toteutunut Ylöjärveläinen 18-vuotias Ykköspatterin ryhmänjohtaja, alikersantti Olli Viitaluoto kertoi, että ryhmänjohtajan ja patterinvalvojan tehtäviin kuuluu paljon enemmän, kun hän ennalta osasi odottaa. Saatuja ohjeita noudatetaankin tarkasti. Viitaluodon mukaan annettuihin koulutustavoitteisiin on myös päästy ja ne on jopa ylitetty ensimmäisen viikon aikana.

Ensimmäiset viikot ovatkin ratkaisevia muun muassa keskeyttämisten

suhteen. Viitaluoto kertoi, että ensimmäisten palvelusviikkojen aikana koulutustavoitteita tärkeämpää onkin, että alokkaat niin sanotusti oppivat talon tavoille ja saavat rauhassa tutustua toisiinsa ja siihen ympäristöön, johon ovat saapuneet. Viitaluoto sanoi aliupseerilinjan olleen hänelle juuri sitä, mitä hän oli odottanut ja halunnutkin tehdä palveluksensa aikana. Viitaluoto totesikin, ettei vaihtaisi päivääkään pois omasta palvelusajastaan.

Ryhmäkuva otettiin Suojeluskunta- ja Lotta Svärd -museon edessä.

Vammalan Seudun Tykistökillan kesäretki TEKSTI: SIRKKA OJALA, KUVAT: SIRKKA OJALA JA RAIMO OJALA

Tänäkin kesänä Vammalan Seudun Tykistökilta järjesti yhteisen kulttuurimatkan kiltalaisilleen. Uusia elämyksiä lähdettiin tällä kertaa etsimään Kortesjärven ja Seinäjoen suunnalta. Matkanjohtajana toimi killan puheenjohtaja, teollisuusneuvos Matti Niemi.

26. elokuuta aamulla varhain, unen rippeitä vielä silmistä karistaen retkeläiset suuntasivat kohti Vammalan linja-autoasemaa, josta kello 7.30 lähdettiin lähes täydellä onnikalla kohti Kurikan Wanhan Aseman aamukahvipöytää. Maukkaiden sämpyläkahvien jälkeen auton nokka käännettiin kohti Kortesjärveä, missä Suomen Jääkärimuseon opas jo odotteli ryhmää. Uusittua museon näyttelyä tutkaillessa vierähti jokunen tovi, ja kiltalaiset olivat tyytyväisiä museon antiin.

Erityistä kiinnostusta herättivät jääkärien mielenkiintoiset päiväkirjamerkinnät ja valokuvat. Pidempäänkin olisi tutkittavaa riittänyt, mutta myös vatsa muistutti olemassaolostaan.

Olikin lounastauon aika.

Iltapäivällä jatkettiin täydellä vatsalla kohti Seinäjokea, jossa sijaitsi päivän toinen vierailukohde Suojeluskunta- ja Lotta Svärd -museo. Museon oppaan johdolla tutustuttiin suojeluskuntien ja Lotta Svärdin historiaan sekä myös museon

Tulikomentoja 3/2017

vaihtuvaan näyttelyyn Suojeluskunnat edelläkävijänä. Vaihtuva näyttely esittelee vapaaehtoista maanpuolustustyötä valokuvin ja esinein. Näyttely tuokin hyvin esiin miten tärkeä ja moniulotteinen suojeluskuntien rooli on aikanaan ollut.

Museo toimii Alvar Aallon suunnittelemassa Etelä-Pohjanmaan suojeluskuntapiirin talossa, joka rakennettiin piharakennuksineen vuosina 1924–1926. Vuodesta 1926 rakennuksessa toimivat Etelä-Pohjanmaan suojeluskuntapiirin ja Lotta Svärd -järjestön toimistot. Talon ylin ker-

ros oli pitkään suojeluskuntapiirin päällikön Matti Laurilan ja hänen perheensä asuntona. Retkellä mukana olleita kiltasisaria ilahdutti erityisesti museon laaja Lotta Svärd -aineisto. Itselleni tuli vahva tunne, että tähän museoon haluan tulla tutustumaan uudelleen ajan kanssa.

Viimeisenä muttei vähäisimpänä kohteena oli Juustoportti, jonne pysähdyttiin kahvittelemaan. Linja-auton jatkaessa kohti Vammalaa olikin aika monella kotiin viemisinään maukkaita Juustoportin tuotteita.

Suojeluskuntien käsivarsinauhoja Suojeluskunta- ja Lotta Svärd -museon näyttelyvitriinissä.

Suojeluskunta- ja Lotta Svärd -museossa oman työpöytänsä takana istuu myös Lotta Svärd -järjestön pitkäaikaisena johtajana toiminut Fanni Luukkonen.

29

Museo vinkki

Belgradin linnoitus – kaupungin suosituin matkailukohde TEKSTI: LEO JOHAN SALO, KUVAT: ARMI SALO

Tonavan ja Savan yhtymäkohdassa on 125 metrin korkeuteen nouseva harjanne, joka on ollut asuttuna jo esihistoriallisena aikana. Harjanteelta näkee kauas, joet ovat kulkuväyliä – siis turvallinen ja käytännöllinen asuinpaikka. Paikalla nyt oleva, monia vaiheita kokenut linnoitus on osa Stari Gradia, Belgradin vanhinta kaupunginosaa.

Vuosisatojen ajan asutusta oli vain vanhan linnoituksen eli Ylemmän Kaupungin vallien sisäpuolella, niinpä sen historia on varsin pitkään myös Belgradin historiaa.

Keltit perustivat tälle paikalle Singidunumin kaupungin kolmannella vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua kukistettuaan ensin paikalliset heimot. Sitten tulivat roomalaiset. Singidunumista tuli varuskuntakaupunki barbaarien asuttamaa Keski-Eurooppaa vastaan. Kaupunkia puolusti Rooman 4. Legioona, ’Flaviae’. Tämä joukko-osasto, oikeastaan sen ajan yhtymä, myös rakensi linnoitetun leirin mäelle Tonavan ja Savan yhtymäkohtaan.

Vuosien 378 ja 441 välisenä aikana gootit ja hunnit hävittivät roomalaisten asemat kerta toisensa jälkeen. Kun Rooman imperiumi hajosi vuonna 476, Belgradista tuli Itä-Rooman rajakaupunki. Keisari Justinianus rakensi linnoituksen uudelleen noin vuonna 535. Entinen meno jat-

1.

kui. Pohjoisessa asuvat serbit levittäytyivät Belgradin ympäristöön. Tämä nimi, joka useissa slaavilaisissa kielissä tarkoittaa valkoista kaupunkia tai linnoitusta, mainitaan bulgarialaisessa lähteessä vuonna 878.

Linnoitus on vaihtanut omistajaa useaan kertaan. Serbivaltion nousun yhteydessä se jopa oli häälahja Unkarin kuninkaan pojan avioituessa serbiprinsessan kanssa. Alue kuitenkin jäi osaksi Unkaria. Ottomaanit on pysäytetty siellä vuonna 1456 ja Unkari sai 70 vuotta hengähdysaikaa. Turkkilaiset valtasivat Serbian vuonna 1521 ja lyhyttä itävaltalaista miehityskautta (1718–1738) lukuun ottamatta viipyivät vuoteen 1867 saakka. Itävalta jälleenrakensi ja modernisoi lyhyessä ajassa linnoituksen. Kuitenkin jo 1800-luvun lopulla tämän tyyppisten tykistölinnoitusten aika alkoi olla ohi.

Belgradin Sotamuseo sijaitsee linnoituksen uusimman muurin sisäpuolella.

Stari Gradin suunnasta Kneza Mihalaa pitkin tultaessa pääsee suoraa pääportille. Välissä on Kalemegdan puisto, joka osittain levittäytyy myös linnoituksen itäpuolelle.

Nimi viittaa ”linnoituksen niittyyn”. Sen voi tulkita avoimeksi puolustusalueeksi.

Vanhan muurin sisällä on vain muutamia saman aikakauden rakennuksia.

Museo perustettiin jo vuonna 1878 ja on nyt vuonna 1924 rakennetun sotilas-

2.

maantieteen laitoksen tiloissa. Ne tulivat museon käyttöön vuonna 1956. Se on kokenut maailmansotien tuhot ja kokoelmien ryöstöt. Toisen maailmansodan aikana miehittäjä kuitenkin salli museon jatkaa toimintaansa. Kulttuuristen menetysten jälkeen kansalaisille osoitetut pyynnöt kokoelmien täydentämiseksi tuottivat tulosta. Vastarintaliikkeen sotasaaliiksi saamien ampumatarvikkeiden käyttöön soveltuvat aseet ovat harvinaisia yksittäiskappaleita.

Aineiston esittely on hyvin looginen. Se alkaa heimoajoista ja etenee kansallisvaltion syntymiseen ja vakiintumiseen. Esillepano on tyylikäs. Tekstitys on pääosin serbiaksi, myös latinalaisin kirjaimin, mutta englanniksi varsin puutteellinen. Tilojen valaistus on hillitty, joten käsivalaisin on tarpeen.

Jugoslavian poliittisen järjestelmän muutos toisen maailmansodan aikana tuodaan esille varsin hienostuneesti. Sankarien huone pysäyttää kävijän. Vastarintaliike on ansainnut arvostuksensa.

Museon raskaampi esineistö on sijoitettu vanhan ja uusimman muurin väliin. Tämä osio on asiasta kiinnostuneen käytävä läpi ajan kanssa. On tykkiä ja panssariajoneuvoa, mutta kaikkien kohdalla ei ole tietokylttiä. Rautatavaraa on myös lähempänä, linnoituksen rintavarustuksen päällä. Muutamia aseita on useampi kappale. Tuli mie mieleen, että ei ole ymmärretty pitää edes yksi hyvässä kunnossa ja säältä suojassa – ko-

4.

3.

30

5.

6.

Tykistömme tukena koelmissa kun on muun muassa turkkilaista tykkikalustoa Balkanin selkkauksien ajalta.

Museolla ei ole varsinaista esittelylehtistä, mutta www. muzej.mod.gov.rs/en antaa erin-

omaisen johdatuksen laitoksen historiaan. Linnoitus ja Kalemegdan puisto on elämys sinänsä; ajatusleikkinä kuin Suomenlinna ja Kaivopuisto lähes kiinni toisissaan.

Oy TELVA Ab, Arentitie 3, 00410 HELSINKI 0207 939 300 www.telva.fi

KUVISSA: 1. Sotamuseon etuovea vartioivat kunnostetut 80 mm turkkilaiset kanuunat ja 160 mm itävaltalaiset linnoitustykit.

2. Sankarien huone. Seinällä ansiomitalit ja nimet vaskitaulussa.

3. Itävaltalainen 76 mm rykmenttikanuuna, pronssivalua vuodelta 1655 ”Balthasar Heroldt, Vienna”.

4. Skodan 305 mm mörssäri, ”Hoikka Emma” Krupp’in ”Paksun Bertan” itävaltalainen sisar.

5. Vasemmalla tuettua vanhaa muuria ja oikealla uusinta tiilimuuria, sekin vuosien takaa.

6 Linnoituksesta näkee kauas. Taustalla Tonavan ja vasemmalta tulevan Savan yhtymäkohta.

7 Vallituksen päällä eri kausien tykkejä, monet nimettöminä ja kaikki sään armoilla.

Lähes 35 000 nuorta kutsuntoihin

A

sevelvollisuuslain mukaiset kutsunnat alkoivat 15. elokuuta. Kutsunnat koskevat tänä vuonna yhteensä noin 35 000 nuorta.

Syksyn 2017 kutsunnat koskevat pääosin vuonna 1999 syntynyttä ikäluok-

7. Tulikomentoja 3/2017

kaa. Erillisiä kutsuntatilaisuuksia järjestetään yhteensä 477. Kutsuntatilaisuudet pidetään kattavasti ympäri Suomea, yhteensä 250 paikkakunnalla. Vuoden 2017 kutsunnat päättyvät perjantaina 15. joulukuuta.

31

Museot menneisyyden kuvastimina RAIMO OJALA

Museoiden päätehtävä on talleƩaa ja säilyƩää kulƩuuriperintöä tuleville sukupolville, Museo ja monet museot ovat sen lisäksi merkiƩäviä matkailukohteita. Museot pitävät yllä vinkki suhdeƩamme menneisyyteen ja luovat mahdollisuuksia olla vuorovaikutuksessa historiaan.

ToteuƩaakseen tehtäväänsä museon on heräteƩävä ajatuksia ja oltava kosketuksissa kävijöihinsä.

Seuraavassa pari hyvin erilaista ehdotusta vierailukohteiksi, Suomen Jääkärimuseo ja Auschwitz.

Suomen Jääkärimuseo Suomen Jääkärimuseo on Suomen ainoa jääkäriliikkeeseen ja siten keskeisesti Suomen itsenäistymisen historian tapahtumiin keskittyvä museo. Museo sijaitsee Kauhavan Kortesjärvellä, osoitteena Jääkärintie 80. Museorakennus on aiemmin toiminut Kortesjärven kunnantalona mutta jäänyt kuntaliitoksen myötä tyhjäksi. Näin siinä on voinut toimia vuodesta 1995 alkaen Suomen Jääkärimuseo. Museo on Suomen museoliiton jäsen.

Museon perusnäyttely on uudistettu keväällä 2017. Museovirasto on antanut avustusta museon toiminnan suunnitteluun ja kehittämiseen. Erityisesti on panostettu uuteen AV-

tekniikkaan ja digitaaliseen tiedon esittämistekniikkaan. Jääkärit ovat museossa läsnä valokuvin, esinein, kirjein ja jopa omalla äänellään.

Museon perusnäyttely keskittyy jääkäriliikkeeseen. Se pyrkii vastaamaan moniin kysymyksiin: Miten ja miksi? Koska ja kuinka? Missä ja milloin? Valokuvien, haastattelujen ja videoiden sekä elokuvien avulla tutustutaan jääkäriliikkeen historiaan. Kaikki 1897 jääkäriä ovat läsnä, mutta tarkemmin tutustutaan muutamiin kymmeniin nuoriin urheisiin miehiin, heidän ajatuksiinsa ja kohtaloihinsa.

AV-tekniikan ansiostaansiosta muun muassa jääkärei-

den aidot harjoitukset Lockstedtissa vuonna 1916 välittyvät katsojille. Esillä on myös alkuperäisiä jääkäripukuja, jääkäripasseja, rahoja, konekivääri ja muita aseita, kunniamerkkejä ja tunnuksia – siis aitoja jääkäreitten esineistöä. Vaikka museo ei tiloiltaan ole suuri, siihen on kuitenkin saatu mahdutettua olennainen osa jääkäriliikkeen historiasta.

Museo on avoinna 10.6.–10.8. ti-su klo 11–17, muulloin tike klo 12–16 sekä sopimuksesta muulloinkin. Museoon voi varata opastetun kierroksen.

Museon yhteydessä on myös kahvio sekä pieni museokauppa.

Jääkärimuseossa on esillä aitoja jääkärien univormuja.

Auschwitz ja Auschwitz II-Birkenau Puolassa Yli kaksi miljoonaa ihmistä eri puolilta maailmaa vieraili vuonna 2016 entisissä natsien keskitysleireissä Auschwitz ja Auschwitz II-Birkenau.

32

Vuonna 1947 perustettu museo ja muistopaikka on kooltaan suuri ja koostuu kahdesta leiristä: Auschwitz I (20 hehtaaria) ja Auschwitz II Birkenau

(171 hehtaaria). Auschwitz oli suurin holokaustiin liittynyt leiri ja ainoa, joka on säilynyt lähes alkuperäisessä asussaan. Museon alueelta löytyy muun mu-

assa ihmistuhkan läjitysalueita, kaasukammioiden ja krematorioiden raunioita, paikkoja, joissa SS-lääkärit valikoivat uhrinsa, teitä, joita pitkin ihmiset vietiin

kaasukammioihin, sekä teloituspaikkoja. Museossa voi nähdä myös vangeilta kerättyjä tavaroita sekä esimerkiksi lähes kaksi tonnia naisilta ajeltuja hiuksia.

Auschwitzin museo ja muistopaikka eivät sisällä ainoastaan leirin alkuperäisiä vankiparakkeja ja vartiotorneja, vaan myös kymmeniä tuhansia esineitä, kuten sinne tuotujen ihmisten henkilökohtaisia tavaroita ja esineitä, jotka kertovat leirillä eläneiden vankien elämästä.

Yhdessä ne muodostavat ainutlaatuisen kokonaisuuden, joka kertoo saksalaisten orjatyöhön käyttämien ihmisten kärsimyksestä.

Auschwitz on omatoimimatkailijoiden saavutettavissa, mutta monet valitsevat valmiin retken, joka sisältää myös opastetun kierroksen.

Runsaan kolmen tunnin kierros alkaa Arbeit macht frei (Työ tekee vapaaksi) -portilta. Samasta portista astuivat vuosina 1940–1944 sisään tuhannet vangitut juutalaiset.

Rakennukset on alun perin rakennettu Puolan armeijan käyttöön. Alkeelliset ja ahtaat asumistilat sekä vankien kohtelusta kertovat kuvat järkyttävät. Kierroksella käydään myös kellareissa, joiden pimeissä ja matalissa selleissä kidutettiin ja murhattiin ihmisiä nälkiinnyttämällä ja tukehduttamalla.

Ulkona on kiviseinä, jota vasten oli teloitettu tuhansia ihmisiä ampumalla.

Erään parakin seinässä on George Santayanan teksti: ”Ne, jotka eivät tunne historiaa, ovat tuomittuja toistamaan sitä.”

Auschwitzista ilmainen bussi kuljettaa Birkenaun valtavalle tuhoamisleirille. Alue on laaja ja osan rakennuksista natsi-Saksa ehti tuhota ennen vetäytymistään, mutta rakennuksia on silti vielä runsaasti jäljellä. Birkenauhin portista kulki-

Tulikomentoja 3/2017

vat junat, joiden pysähdyttyä ihmiset jaettiin joko suoraan kaasukammioon tai työhön kykenevinä majoitettavaksi parakkeihin, joissa kylmyys, ahtaus, epäsiisteys ja syöpäläiset vaivasivat.

Vaikka Auschwitz-Birkenaun alue on laajempi kuin Auschwitz I, nähtävää on tavallaan vähemmän, sillä paikalla ei ole museoesineistöä.

Rakennuksia alueella on aikoinaan ollut yli 300, ja niitä ympäröi yli 17 kilometriä sähköistettyä piikkilankaaitaa. Vaikuttavaksi paikan tekee se, että täällä surmattiin yli miljoona ihmistä melko lyhyessä ajassa.

Auschwitz on avoinna ympäri vuoden.

Päivittäinen aukioloaika vaihtelee vuodenajan mukaan. Kesäaikaan kohde on avoinna kello 7.30–19. Luonnollisesti sisäänpääsyssä on turvatarkastus sekä ohjeistuksia ja rajoituksia muun muassa vaatetuksen ja mukana kannettavan laukun tai repun koon suhteen.

Portaat ja hirsipuu, jossa pantiin täytäntöön vuonna 1947 leirin komentajan, SS-Obersturmbannfohrer Rudolf Hössin kuolemantuomio.

Sisäkuva vankien asuinparakista Auschwitz II-Birkenaussa.

Zyklon B -kaasupurkkeja, jota Auschwitzissa käytettiin noin 20 000 kiloa.

33

Valtakadulla tuoreet tykkimiehet ja jääkärit suorittivat komean ohimarssin kameroiden räpsyessä. Ohimarssin ottivat vastaan Porin prikaatin komentaja, eversti Rami Saari ja Hämeenkyrön kunnanjohtaja Antero Alamäki.

Minä lupaan ja vakuutan – Satakunnan tykistörykmentin valatilaisuus Pirkanmaalla SIRKKA OJALA

Porin prikaatin Satakunnan tykistörykmentin heinäkuun saapumiserän alokkaat vannoivat sotilasvalan tai antoivat juhlallisen sotilasvakuutuksen 18. elokuuta Hämeenkyrössä.

Sotilasvakuutus annettiin pirkanmaalaiselle maanpuolustusväelle itsenäisyyspäivän aattojuhlista tutuksi tulleessa Koskilinnan kiinteistössä. Tällä välin urheilukentän laitamat ja katsomo täyttyivät omaisista ja valayleisöstä. Tilaisuuden alkamista odotellessa sotilaskotimunkit ja makkarat tekivätkin kauppansa. Sotilaskotiteltassa

riittikin kiirettä, sillä munkkeja myytiin tapahtumassa parisen tuhatta. Ennen valatilaisuutta Laivaston soittokunta nostatti tunnelmaa kuviomarssiesityksellään.

Sotilasvalakaavan esilukijana toimi Hämeenkyrön kunnanjohtaja Antero Alamäki.

Paraatijoukkoa komensi Satakunnan tykistörykmentin ko-

(Vasemmalla) Pohjankankaan Tykistökillan puheenjohtaja, everstiluutnantti Matti Soini sekä puolisonsa Sirkka Järvenpää-Soini olivat myös seuraamassa valatapahtumaa. Ennen tapahtuman alkamista Soinit vaihtoivat kuulumisia Porin prikaatin komentaja, eversti Rami Saaren ja Satakunnan tykistörykmentin komentajan, everstiluutnantti Jarmo Kiikan kanssa. (Keskellä) tilaisuuden juontajana toimineella kapteeni evp. Olli Mustaniemellä on kokemusta puolustusvoimien tapahtumien selostamisesta jo parin vuosikymmenen ajalta.

34

mentaja, everstiluutnantti Jarmo Kiikka ja sotilasvalan ja vakuutuksen vastaanottajana oli Porin prikaatin komentaja, eversti Rami Saari. Valatilaisuuden kutsuvieraskatsomosta tapahtumia seurasivat tarkasti myös hämeenkyröläiset sotaveteraanit Tuomo Linnainmaa ja Armas Koivisto.

Myös ohimarssi keräsi run-

saan yleisön Valtakadun varteen. Katsottavaa ja kuvattavaa riittikin, sillä rauhallisesti soljuvaan marssiin osallistui noin 550 henkilöä ja 16 moottoroitua ajoneuvoa. Valatilaisuuden ja ohimarssin juontanut kapteeni evp. Olli Mustaniemi ehtikin esittelemään katselijoille jokaisen ohi kulkevat osaston sekä kaluston.

Naisten vapaaehtoinen asepalvelus kiinnostaa nuoria naisia vuosi vuodelta yhä enemmän. Tänä vuonna naisia haki palvelukseen ennätysmäärä, yhteensä 1 126 naista.

Näistä hakijoista peräti 222 laittoi hakemuksen Porin prikaatiin.

Satakunnan tykistörykmentin lippu saapuu kentälle.

Suupielensä sai sokerisiksi poikkeamalla Sotilaskotiteltalla.

Valakaavan esilukijana toimi Hämeenkyrön kunnanjohtaja Antero Alamäki.

Puheen tuoreille tykkimiehille ja jääkäreille piti Porin prikaatin komentaja, eversti Rami Saari.

Tulikomentoja 3/2017

35

RAIDETYKKI JYRI PAULAHARJU

Aseteknologian merkittävä aluevaltaus on sähköenergian valjastaminen tykin ajoaineeksi. Kehitelmä, nimeltään raidetykki (engl. railgun), on ase, joka muuttaa sähköenergiaa kineettiseksi energiaksi. Raidetykit käyttävät magneettikenttää saadakseen ammuksen liikkeelle. Toisin kuin tavallisissa kaasun laajentumiseen perustuvissa aseissa niillä pystytään kiihdyttämään ammus suuriin nopeuksiin, moniin kilometreihin sekunnissa. Itse asiassa tämänkaltaisen aseen perusidea oli esillä jo ensimmäisen maailmansodan aikana Ranskassa, joskaan se ei johtanut käytännön sovellutuksiin. Sen sijaan toisen maailmansodan aikana saksalaiset kehittivät toimivan 40 mm:n ammuksia sinkoavan magneettisen aseen.

Raidetykin perusidea on sähkömagneettinen induktio. Raidetykki koostuu kahdesta samansuuntaisesta metalliraiteesta, jotka on yhdistetty virtalähteeseen. Kun

raiteiden väliin asetetaan sähköä johtava ammus, virtapiiri sulkeutuu. Sähkövirta kulkee virtalähteen positiivisesta navasta positiiviseen raiteeseen, josta se kulkee ammuksen kautta negatiiviseen raiteeseen ja sieltä takaisin virtalähteeseen. Sähkövirta saa raidetykin toimimaan sähkömagneetin tavoin luoden voimakkaan magneettikentän raiteiden ympärille.

Jos raidetykkiin johdetaan hyvin voimakas virta, esimerkiksi miljoona ampeeria, voima on niin suuri, että ammuksen lähtönopeudeksi voidaan saavuttaa monta kilometriä sekunnissa. Suurin saavutettu nopeus on nyt jo 20 kilometriä sekunnissa (72000 km/h), joka on saavutettu pienillä ammuksilla. Syntyvä kuumuus kuluttaa kuitenkin raiteita nopeasti, jolloin joudutaan vaihtamaan raiteet tai käyttämään materiaaleja, jotka ovat kuumuutta hyvin kestäviä mutta silti hyvin sähköä johtavia.

Raiteisiin kohdistuvat voimat ovat re-

kyyli, joka kohdistuu vaakasuoraan raiteiden suuntaisesti, ja voima, joka työntää raiteita erilleen toisistaan. Ammuksella on suuri lähtönopeus, joka mahdollistaa myös pidemmän kantaman. On mahdollista rakentaa sarjatulta ampuva raidetykki. Tässäkin raidetykillä olisi etu tavallisiin aseisiin nähden: voidaan saavuttaa suuri tulinopeus, koska latausmekanismin tarvitsee käsitellä vain ammus, ei räjähdettä tai hylsyä.

Uusi ammus voitaisiin ladata suoraan edellisen laukauksen jälkeen.

Täysimittaisia prototyyppejä on jo rakennettu, mutta kaikki mallit ovat tähän mennessä kärsineet raiteiden vahingoittumisesta. Ehkä onnistuneimman raidetykin rakensi Ison-Britannian Puolustustutkimusjärjestö. Tämä järjestelmä on ollut toiminnassa jo kymmenen vuotta, ja sillä on hallussaan tiettyjä massa- ja nopeusennätyksiä.

Yhdysvaltain asevoimat, erityisesti laivasto, rahoittaa nykyisin raidetykkien tutkimusta ja kehittelyä. Teksasin Austinin yliopiston Kehittyneen Teknologian Instituutti on rakentanut raidetykkejä, joilla ammutaan panssaria läpäiseviä volframiammuksia.

Yhdysvaltojen merivoimat testasi lokakuussa vuonna 2006 raidetykkiä 3,2 kilogramman ammuksilla prototyyppiaseella, joka olisi asennettavissa sotalaivoihin. Koska raidetykkien lähtönopeudet ovat äärimmäisen suuria, niitä voitaisiin käyttää myös ohjusten torjuntajärjestelmissä. Erityisesti USA:ssa Office of Naval Researh (ONR) on aktiivisesti selvitellyt raidetykin kaikkinaisia käyttömahdollisuuksia ja on jo varsin pitkällä kenttäkäyttöön sopivien mallien kehittelyssä.

Lähde: Dr Tom Beutner: National Defence Magazine

Varusmiehet keräävät lippaiden kanssa sotiemme veteraaneille

P

uolustusvoimien tämän vuoden toisen saapumiserän varusmiehet aloittavat nyt perinteiset keräykset sotiemme veteraanien hyväksi. Lippaiden kanssa kerääviä varusmiehiä näkyy sekä katukuvassa että kauppakeskuksissa aina marraskuulle saakka. Ovelta ovelle -keräykset tapahtuvat tänä päivänä yhä useammin lipaskeräyksinä. ”Lippailla kerääminen on vaivattomampaa kuin keräyslistojen, kynien ja pussien kanssa toimiminen. Ainoa huono puoli tässä keräysmuodossa on

36

se, että ei näe naapurin antamaa lahjoitussummaa”, kertoo Pia Mikkonen Sotiemme Veteraanit keräyksestä.

Varusmiehet osallistuvat Sotiemme Veteraanit -keräykseen vielä laajasti eri puolilla Suomea. Niillä paikkakunnilla, joilla veteraaneja ei enää ole, varusmieskeräystä ei enää suoriteta. Kunkin paikkakunnan varusmieskeräyksen tuotto ohjataan saman alueen veteraanien tukemiseen.

Varusmiesten keräämää tuottoa suunnataan veteraanien lisäksi heidän puolisoidensa ja leskiensä sekä sotaleskien aut-

tamiseen. Veteraanien puolisot ja lesket saavat pienimmillään eläkettä takuueläkkeen verran eli 760,26 € kuukaudessa.

Suomen Itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden alussa on edelleen 17 000 veteraania. Tuen tarvetta on edelleen, sillä veteraanien keski-ikä on jo yli 92 vuotta. Veteraaneja arvioidaan olevan vuonna 2020 vielä 8000 henkeä ja vuonna 2025 1700 henkeä.

MUSEOMESTARIN KYMPPI Kysymykset laati Museo Militarian museomestari Ilkka Vahtokari.

1. Vuoden 1522 keisari Kaarle V:n tykkijärjestelmä perustui ammuksen painoon. Mikä seuraavista ”tykkilajeista” ampui raskainta 40 naulan ammusta? a) kartauni b) slanga c) falkonetti 2. Mikä oli 24-naulaisen linnoitustykin kantama 4–5 asteen korotuskulmalla? a) n. 400 m b) n. 600 m c) n. 750 m 3. Minkä sodan taisteluihin liittyy tykkimies Wilhelm von Schwer? a) suuren Pohjan sodan 1700–1721 b) Suomen sodan 1808–1809 c) vapaussodan 1918 4. Minä vuonna Vilho Nenonen nimitettiin tykistönkenraaliksi? a) 1941 b) 1945 c) 1947 5. Suomi sai talvisodassa n. 160 kpl sotasaaliskenttätykkejä. Montako tykkiä Suomi menetti talvisodassa? a) n. 15 kpl b) n. 25 kpl c) n. 50 kpl 6. Kuka seuraavista upseereista on ollut useammin kuin kerran tykistökoulun johtajana? a) evl Lauri Malmberg b) ev Elof Roscier c) ev Tapani Klöf 7. Kuinka laaja on tykistön käyttämä Rovajärven ampumakenttäalue? a) n. 600 km2 b) n. 1100 km2 c) 1450 km2

Pyhän Barbaran ilta 4.12.2017

Museo Militarian Tykkihallissa Klo 18.00–21.00 Tykistön suojelupyhimyksen Pyhän Barbaran ilta Ilmoittautumiset 13.11.2017 mennessä killan sihteerille Juhani Sunille juhani.suni(at)gmail.com tai tekstiviestillä numeroon 044 047 8602 .

Illalliskortin hinta 43 euroa.

Illalliskortti sisältää illallisen buffetpöydästä sekä alkumaljan.

Tumma puku, paraatipuku isot kunniamerkit

8. Millä seuraavista tykkimalleista on pisin kantama? a) 122 Psh 74 b) 130 K 54 c) 152 H 88-40 9. Minkä vuoden toukokuussa kenraali Gustav Hägglund avasi Tykistömuseon Hämeenlinnassa? a) 1997 b) 1980 c) 1984 10. Kuka on Tykkimiehet ry:n uusi toiminnanjohtaja? a) evl Jukka Nurmi b) ev Pertti Lahtinen c) evl Pertti Yrjölä

Tervetuloa Hämeenlinnaan juhlimaan Pyhää Barbaraa!

Jääkäritykistön Kilta ry Osoite: Museo Militaria, Tykkihalli, Vanhankaupunginkatu 19, Hämeenlinna

Vastaukset: 1a 2c 3b 4a 5b 6c 7b 8b 9a 10c

Tutustu sukellusvene Vesikkoon virtuaalisesti https://www.thinglink.com/scene/926816643126919171

Tulikomentoja 3/2017

Puolustusvoimien Palvelukeskuksen Oppimis- ja kuvapalveluyksikkö yhteistyössä Sotamuseon kanssa on tuottanut uuden virtuaalisen kokemuksen tutustua Suomenlinnassa olevaan sukellusvene Vesikkoon. Vesikossa voidaan liikkua ja katsella kaikkiin suuntiin joko tietokoneen näytöllä, kännykällä tai virtuaalilaseja käyttäen, jolloin kokemus on aidoimmillaan. Palveluun on lisätty myös ”hotspotteja”, joita klikkaamalla voit tutustua autenttiseen sodanaikaiseen kuva ja filmiaineistoon sekä tarkentaviin valokuviin sukellusveneen eri laitteista.

37

KIRJALLISUUTTA

Todellisista ansioista, diplomaattisista syistä sekä varmuuden vuoksi – Jatkosodan vuosina korkeita kunniamerkkejä jaettiin monesta syystä tutkimuksessa keskiössä ovat siis kenraalitason kunniamerkit, joita jaettiin tutkimuksessa tarkasteltavana ajankohtana yli 300 ulkomaalaiselle, jotka edustivat yhteensä seitsemäätoista eri kansallisuutta.

Matikkala on tehnyt perusteellisen työn, joka tarjoaa paljon uutta ja mielenkiintoista tietoa kunniamerkeistä ja niiden jakamisesta. Itselleni täysin uutta tietoa oli se, että melAntti Matikkala: ko moni yhdysvaltalainen amiKunnian ruletti. Korkeimmat raali ja kenraali sai vielä jouluulkomaalaisille 1941–1944 kuussa 1941 1. luokan Vapauannetut suomalaiset kunniadenristin. Nämä kunniamerkit merkit. SKS, 584 s. tulivat toki talvisodan aikaisista ansioista ja ne olivat varustettu vuosiluvulla 1939 – eikä Kunniamerkit ovat valtioiden siis vuosiluvulla 1941. Amerikkeskeisimpiä palkitsemisväli- kalaisten saamat Vapaudenrisneitä ja niillä on palkittu ai- tit merkittiin myös annetuikna myös ulkomaalaisia. Erityi- si päivämäärällä 21. kesäkuuta sen merkittävää ulkomaalais- 1941, eli ennen uuden sodan ten palkitseminen oli sotavuo- syttymistä. Poliittisen tilanteen sina, jolloin useat tuhannet ul- vuoksi kunniamerkit jäivätkomaalaiset palkittiin jollain kin sitten pitkäksi aikaa Suosuomalaisella kunniamerkillä. men Washingtonin lähetystön Aiheesta ei ole kovinkaan pal- varastoon ja ne jaettiin asianjon kirjoitettu, vaan monissa omaisille vasta vuodesta 1950 yhteyksissä on mainittu aino- alkaen. Mielenkiintoista oli seastaan valtakunnanmarsalkka kin, että keväällä 1941, siis vain Göringin ja valtakunnanul- vähän ennen jatkosodan syttykoministeri von Ribbentro- mistä, Suomi palkitsi brittiläipin saamat Suomen Valkoisen sen kommodori N. C. MooRuusun suurristit ketjun kera. ren Suomen Valkoisen Ruusun Nyt asiaan on saatu merkittävä 1. luokan komentajamerkillä. parannus kun Suomen – ja oi- Moore oli toiminut 1930-lukeastaan koko Euroopan – joh- vun jälkipuoliskolla asiantuntitaviin kunniamerkkiasiantunti- jana Suomen merivoimien esijoihin kuuluva PhD Antti Ma- kunnassa sekä sen jälkeen sotitikkala on kirjoittanut kirjan lasasiamiehenä.

Kunnian ruletti. Korkeimmat Suurimman ryhmän palkiulkomaalaisille 1941–1944 an- tuista muodostivat luonnollinetut suomalaiset kunniamerkit. sesti saksalaiset ja heitä palkitOtsikon mukaan kirjas- tiinkin sangen avokätisesti. Osa sa kerrotaan lähinnä siis jatko- jaetuista kunniamerkeistä tuli sodan aikana ulkomaalaisille todellisista ansioista, osassa oli annetuista korkeimmista kun- kyse enemmänkin poliittisesniamerkeistä. Mitä nämä kor- ta tarkoituksenmukaisuudeskeimmat kunniamerkit sitten ta. Erityisesti SS-valtakunnanolivat? Ne olivat joko suurris- johtaja Heinrich Himmlerille tejä, 1. luokan Vapaudenriste- annettava kunniamerkki aihejä rintatähtineen, 1. luokan Va- utti päänvaivaa monellakin tapaudenristejä tai 1. luokan ko- paa. Lopulta Himmler päädytmentajamerkkejä. Matikkalan tiin dekoroimaan Vapaudenris-

38

tin suurristillä miekkojen kera punaisessa nauhassa. Kunniamerkin antaminen Himmlerille oli välttämättömyys, sillä Mannerheim ei ilmiselvästikään pitänyt hänestä vaan oli tokaissut: ”Kaikkiin helvetillisiin tilanteisiin pitääkin sivistyneen ihmisen joutua, kun on kyse sellaisesta käsitteestä kuin kohteliaisuus.”

Oli myös saksalaisia, joille kunniamerkkejä jaettiin mielellään ja aivan todellisista ansioista. Näihin henkilöihin kuuluivat kenraalieversti Eduard Dietl ja jalkaväenkenraali Waldemar Erfurth. 20. vuoristoarmeijan komentajana toiminut Dietl sai sekä Suomen Valkoisen Ruusun että Vapaudenristin suurristit miekkoineen – tosin viimeisen postuumisti. Suomen Päämajassa Saksan edustajana toiminut Erfurth sai niin ikään useamman suomalaisen kunniamerkin, joista Vapaudenristin kultainen ansiomitali oli aivan ainutlaatuinen. Mainittakoon muuten, että Erfurthin suomalaisia kunniamerkkejä kohtaan tuntema arvostus näkyi hyvin siinä, että hän kantoi kultahääpäivänään vuonna 1954 hänelle vuonna 1941 myönnettyä 1. luokan Vapaudenristiä miekkoineen ja rintatähtineen. Todellisista ansioista kunniamerkkinsä saivat myös yleensä ne monet vähemmän tunnetut saksalaiset kenraalit, jotka taistelivat Suomen pohjoisrintamalla.

Saksalaisten jälkeen eniten kunniamerkkejä annettiin ruotsalaisille, joita palkittiin vuoden 1941 puolella niin talvisodan kuin uuden sodan aikaisista ansioista. Erityisesti palkittiin esimerkiksi ruotsalaista vapaaehtoispataljoonaa komentanut everstiluutnantti Hans Berggren, joka sai joulukuussa 1941 1. luokan Vapaudenristin miekkojen kera.

Berggrenin kunniamerkki oli poikkeuksellinen, sillä yleensä

vastaavan kunniamerkin saadakseen piti olla vähintään täyseversti. Poikkeuksellista oli myös Ruotsin perintöprinssin Gustaf Adolfin, nykyisen kuninkaan isän, palkitseminen 1. luokan Vapaudenristillä tammenlehvän, miekkojen ja rintatähden kera. Prinssi oli erittäin kiinnostunut Suomen asiasta ja kävi jatkosodan aikaan kahdesti Suomessa. Syvärillä prinssi pääsi kenraali Talvelan aloitteesta jopa johtamaan muutaman patteriston tulta.

Puolueettoman Ruotsin prinssi ei tuntenut asiassa estoja ja johti muutaman keskityksen Lotinapeltoon. Vastaiskukin tuli ja lähin viholliskranaatti räjähti vain noin 40 metrin päästä prinssistä. Prinssin henkilökohtainen kiinnostus Suomea kohtaan palkittiin sitten tuolla korkealla kunniamerkillä ja ”tulen alla” oleminen toi siihen tammenlehvän.

Palkittavia löytyi myös muista maista. Melko yllättävää on, että italialaisten kanssa kunniamerkkivaihto ei ollut kovinkaan suurta kun taas esimerkiksi unkarilaisten ja romanialaisten kanssa kunniamerkkivaihto oli melko runsasta. Romanialaiset saivatkin heti saksalaisten, ruotsalaisten ja yhdysvaltalaisten jälkeen eniten korkeita suomalaisia kunniamerkkejä. Tämä johtui osittain siitä, että romanialaiset itse olivat hyvin avokätisiä jakaessaan kunniamerkkejä suomalaisille. Kaikilla romanialaisia kunniamerkkejä saaneilla suomalaisilla ei edes ollut mitään tekemistä Romanian kanssa, kuten esimerkiksi kenraali Taavetti Laatikaisella. Ylipäällikkö Mannerheimillä sen sijaan oli jonkinlainen henkilökohtainen suhde romanialaisiin, sillä olihan hänen komentamansa ratsuväkidivisioona taistellut alistettuna romanialaiselle armeijalle ensimmäisessä maailmansodassa. Mainittakoon

muuten, että saatuaan romanialaisen Mikael Rohkean ritarikunnan kaikki kolme luokkaa marsalkka Mannerheim vitsaili haluavansa Romaniasta sellaisen maa-alueen, jolla olisi öljylähteitä. Mikael Rohkean ritarikunnan sääntöjen mukaan ritarikunnan jäsen sai näet valita itselleen 50 hehtaarin maa-alueen Romanian valtion maista.

Kunniamerkkejä jaettiin myös kaukaiseen itään. Japanilaisista keisari Hirohitolle myönnettiin Suomen Valkoisen Ruusun suurristi ketjun kera ja pääministeri Tojo sekä ulkoministeri Togo saman ritarikunnan suurristit. Mainittakoon, että keisari ei kuitenkaan sotavuosina saanut suurristiään, vaan sen luovutettiin hänelle vasta vuonna 1986 presidentti Koiviston tehdessä valtiovierailun Japaniin. Myös Japanin nukkevaltion Mantšukuon pääministeri ja ulkoministeri saivat Suomen Valkoisen Ruusun suurristit. Sen sijaan Mantsukuon keisari Pu Yi, joka muuten oli myös Kiinan viimeinen keisari, ei suurristiä saanut sillä sille ei ollut mitään tarvetta koska hänen asemansa oli täysin muodollinen.

Vaikka suuri osa ulkomaisille myönnetyistä korkeista kunniamerkeistä meni luonnollisesti joko sodanjohdon tai valtiojohdon edustajille, niin joukkoon mahtui myös esimerkiksi tieteen ja kulttuurin edustajia. Mainittakoon että kun Saksaan perustettiin Sibeliusseura keväällä 1942, niin sen puheenjohtaja tohtori Heinz Drewes palkittiin jo syksyllä Suomen Leijonan ritarikunnan 1. luokan komentajamerkillä. Saman kunniamerkin sai ruotsalainen näyttelijä Anders de Wahl, joka oli tehnyt lahjoituksia suomalaisille sotainvalideille ja -veteraaneille.

Naisia palkittavien joukoissa ei juuri ollut. Ainoa poikkeus oli Saksan kansallissosialistisen naisjärjestön johtaja Gertrud Scholtz-Klink, joka sai Suomen Berliinin lähettilään Kivimäen aloitteesta huhtikuussa 1941 Suomen Valkoisen Ruusun 1. luokan komentajamerkin. Kunniamerkki annettiin

Tulikomentoja 3/2017

niin sanotusti varmuuden vuoksi, sillä ajateltiin, että ScholtzKlink voisi vastaisuudessa tehdä suuria palveluksia Suomelle.

Scholtz-Klink oli muuten ensimmäinen nainen – ja pitkään aikaan myös ainoa nainen – joka kyseisen merkin sai. SchlotzKlinkin saaman korkean kunniamerkin vuoksi saksalaiset joutuivat sitten puolestaan palkitsemaan Lotta Svärdin johtajan Fanni Luukkosen Saksan Kotkan ritarikunnan ansioristillä rintatähtineen, joka sekin oli hyvin poikkeuksellista.

Kunniamerkeistä ja niiden myöntöperusteista sekä taustoista Matikkala kirjoittaa erittäin perusteellisesti ja asiantuntevasti. Näkee, että hän on paneutunut aiheeseen useita vuosia. Kirja on myös kirjoitettu niin, että siitä ei ole tullut vain kuivaa kunniamerkkiluetteloa, vaan teksti on elävää ja mielenkiintoista.

Vaikka kirjan painopiste on vuosissa 1941–1944, niin Matikkala myös taustoittaa asiat hyvin. Kirjassa kerrotaan tiiviisti mutta ansiokkaasti kunniamerkkien taustoista ja siitä, miten saksalaisille jaettiin korkeita suomalaisia kunniamerkkejä vapaussodan ansioista ja 1930-luvulla sotilasyhteistyöstä. Omasta mielestäni teoksen mielenkiintoisin osuus on kuitenkin epilogi, jossa kerrotaan mitä tapahtui vuoden 1944 jälkeen. Suomessa Päämaja kielsi saksalaisten kunniamerkkien kantamisen syyskuussa 1944 ja Saksassa suomalaisten kunniamerkkien kantaminen kiellettiin 11. lokakuuta ”Suomessa sattuneiden tapahtumien perusteella.” Mutta suomalaiset kunniamerkit tulivat taas arvoonsa ja 1950-luvulla useat saksalaiset ja moni hankki kadonneen kunniamerkin tilalle uuden.

Mielestäni Matikkala on onnistunut tehtävässään ja pystyy osoittamaan tyhjentävästi sen miten Suomi palkitsi sekä todellisista ansioista että tarkoituksenmukaisuussyistä. Palkittavien joukkoon mahtui niin sankareita kuin melkoisia konniakin. Ja täytyy muistaa, että kunniamerkkejä myönnettäessä kyse oli aina Suomen ja suo-

malaisten edusta. Jälkikäteen on helppo kauhistella ja moralisoida sitä, miten Suomi palkitsi natseja, mutta siihen ei ole mitään syytä. Suomi palkitsi ainoastaan sen mukaan mikä oli poliittisesti mahdollisimman järkevää. Ja kuten Matikkala muistuttaa, myös britit olivat antamassa Stalinille Bathritarikunnan (josta Matikkala käyttää mielestäni tökeröä suomennosta ”Kylpyritarikunta”) suurristiä vuonna 1942. Stalin, jota voi pitää ainakin yhtä verisenä kuin Himmleriä, kuitenkin kieltäytyi kunniamerkistä.

Kirjan lähdeluettelo on erityisen vakuuttava. Teostaan varten Matikkala on käynyt läpi hengästyttävän määrän niin koti- kuin ulkomaisia arkistolähteitä kuin kirjallisuutta ja muutakin lähdemateriaalia: kirjan lähdeluettelo on peräti 40 sivua pitkä! Oman erityismaininnan ja kiitoksen voi antaa kirjan kuvituksesta. Matikkala on saanut käyttöönsä kuvia, joita ei ainakaan Suomessa ole julkaistu ennen. Itselleni jäi erityisesti mieleen jo mainittu kuva kenraali Erfurthista kultahääpäivänään.

Toinen harvinaisuus oli kuva Göringin hienosta kunniamerkkikaapista, jossa laatikoiden etusivulla oli niiden sisältämien kunniamerkkien kuva maalattu posliinilevylle.

Kaiken kaikkiaan Kunnian ruletti on kirja, jota voi lämpimästi suositella kaikille niille, jotka ovat kiinnostuneita kunniamerkeistä. Sitä voi pitää kirjana, jonka pitäisi ehdottomasti kuulua jokaisen suomalaisen kunniamerkkiharrastajan käsikirjastoon. Vaikka ei olisikaan kiinnostunut kunniamerkeistä esineinä, niin tarjoaa tämä kirja myös muuten erittäin mielenkiintoisen näkökulman Suomen historian kriittisiin vuosiin.

Kunnian ruletin luettuaan voi mielenkiinnolla jäädä odottamaan Matikkalan seuraavaa kirjaa, Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan ritarikuntien historiaa, jonka pitäisi ilmestyä loppuvuodesta. Sopii odottaa, että lisää laatutyötä on tulossa.

Lukulampun valossa Operaatiosarjan uusin

Tuomas Rantala

Sirkka Ojala

Ville Kaarnakari: Operaatio Kagaali Kustantaja: Tammi Julkaisuaika: 8/2017

Miksi Helsinki selvisi kansalaissodasta paljon pienemmillä vaurioilla ja uhreilla kuin Tampere?

1904: Kenraalikuvernööri Bobrikov murhataan Helsingissä. Mutta kuka on Senaatin rapussa Eugen Schaumanin lisäksi oleva toinen mies?

1914: Itsenäisyysmielinen Antto Alftan tapaa sahatavarakauppias Frank Relanderin Varsovassa ja pyytää tätä hankkimaan aseita suomalaisille aktivisteille. Molemmilla on yhteyksiä Kagaaliin, maanalaiseen järjestöön, joka haluaa eroon Venäjän keisarikunnasta.

1918, 18.1.: Suomen hallituksen virallisen armeijan ylipäällikkö C. G. Mannerheim tapaa Varsovan aikaisen tuttavansa Frank Relanderin ja pyytää tätä salaiseen tehtävään.

Henkiin herätetyn Kagaalin on aika toimia, koska valkoisten ja punaisten välit ovat kiristyneet pisteeseen, josta ei ole rauhanomaista ulospääsyä.

Suomalaisille Kagaali on merkittävä itsenäistymistä kannattava salainen organisaatio.

Venäläisille se on terrorismijärjestö. Frank Relander suostuu Mannerheimin ehdottamaan tehtävään, millä on kauaskantoisia seurauksia.

39

TYKISTÖKOULUTUSTA ANNETAAN NYKYISIN SEURAAVISSA PAIKOISSA: Tykistökoulussa Niinisalossa (TyKK kuuluu Maasotakouluun) Satakunnan tykistörykmentissä Niinisalossa (SatTR kuuluu Porin prikaatiin) Jääkäritykistörykmentissä Parolassa (JTR kuuluu Panssariprikaatiin) Karjalan tykistörykmentissä Vekaranjärvellä (KarTR kuuluu Karjalan prikaatiin) Rovajärvi

Kainuun tykistörykmentissä Kajaanissa (KaiTR kuuluu Kainuun prikaatiin) Reserviupseerikoulussa Haminassa (RUK kuuluu Maasotakouluun) Maanpuolustuskorkeakoulussa Helsingissä (MPKK henkilökunnan koulutusta) Suurimmat tykistön harjoitusalueet sijaitsevat Rovajärvellä ja Pohjankankaalla.

Kajaani KaiTR

Niinisalo SatTR ja TyKK Pohjankangas Parola JTR

Vekaranjärvi KarTR

Hamina Helsinki MPKK

RUK