St lehti 2012 4

SHIH TZU

Shih tzu ry:n j채senlehti 4 / 2012

lehti_4-2012.indd 1

14.12.2012 1:58:39

SHIH TZU Sisällys: 3 Puheenjohtajalta 4 Päätoimittajalta 6 Sydämen asia 11 Tanttiksen tarinat 12 Arvosteluperusteet ja

kehäkäyttäytyminen 22 26 33 34 25

Shih tzumainen joulu Mitä on barffaus?

Kasvattajalta pennunomistajalle Butiikki Kasvattajia

Lehden ilmoitushinnat 1 sivu (mustavalko) 35 € jäsen / 70 € ei jäsen ½ sivua (mustavalko) 26 € jäsen / 52 € ei jäsen ¼ sivua (mustavalko) 17 € jäsen / 34 € ei jäsen 1 sivu (4-väri) 60 € jäsen / 120 € ei jäsen 1/2 sivua (4-väri) 45 € jäsen / 90 € ei jäsen Kasvattaja-ruutu lehteen ja kotisivuille 10 € / vuosi, sis. yhden kuvan.

Seuraava lehti on kevätnumero 2013. Ensi vuonna ilmestyy kolme lehteä: kevät-, kesä- ja joulunumerot. Materiaalien viimeiset jättöpäivät ovat: 10.3.2013 kevätlehti 10.7.2013 kesälehti 10.11.2013 joululehti Muistathan ilmoittaa osoitteenmuutokset jäsensihteerille!

Hinnat sisältävät yhden kuvan + tekstin, tai yhden pdf-tiedoston.

Ilmoitukset tulee maksaa etukäteen ja kuitti lähetetään päätoimittajalle materiaalin mukana.

Jäsenille ovat ilmaisia ¼ sivun uudet valiot ja veteraanisyntymäpäivä -ilmoitukset, sekä kuolinilmoitukset.

Lähetä koiran rekisterinimi, valionarvo(t), haluttu teksti, sekä tarvittaessa kuvaajan nimi, kuvan ja maksukuitin mukana toimitukseen.

Materiaali lehteen lähetetään toimitukseen joko postitse tai sähköpostilla. Toimituksen osoite on shihtzury@gmail.com

2 lehti_4-2012.indd 2

14.12.2012 1:58:43

Puheenjohtajalta

SHIH TZU

Shih tzu ry:n jäsenlehti

Moikka Terveiset täältä talvisesta Turusta, täällä on muutaman päivän saanut jo nauttia lumesta ja pienestä pakkasesta, joka on paljon mukavampaa kuin ainainen vesisade.

No niin nyt on tullut aika laittaa vuosi pakettiin ja alkaa odottelemaan seuraavaa vuotta.

Vaikka tämä vuosi on ollut turkkiroduille haastava runsaiden sateiden vuoksi niin vuoteen on mahtunut kaikenlaista tapahtumaa. Hienosti järjestetyt Erikoisnäyttely sekä Club Show ja sen lisäksi puuhapäiviä Espoossa. Lisäksi lehtemme on saanut ihanat värit ja keskustelu facebookin ryhmässä on ollut vilkasta ja oli mukavaa huomata että sinnekin löytyi yhteinen sävel ja sitä käytetään siihen, mihin se on tarkoitettu eli keskusteluun Shih Tzuista.

Ensi vuonna olemme päättäneet julkaista 3 jäsenlehteä, koska tuo väreissä painaminen on sen verran arvokkaampaa hommaa ja riittää enemmän juttua joka lehteen.

Hallituksella on myös ollut puhetta lehtitoimikunnan perustamisesta, joten jos kiinnostaa osallistua lehden tekoon niin postia vaan yhdistykselle, siten ei tulisi liikaa hommia yhdelle henkilölle.

Erikoisnäyttely pidetään ensi vuonna Porin näyttelyn yhteydessä, joten sinne joukolla mukaan. Kiinnostaisiko sinua järjestää Club Show? Jos tunsit että hei tämä on mun juttu, niin postia ja ehdotuksia yhdistykselle tulemaan. Ensi vuodelle on suunniteltu kaikenlaista, mm. kasvattajapäiviä tänne etelän suunnalle, lisää puuhapäiviä (toivottavasti näistä innostuttaisiin muuallakin kuin espoossa), kesäpäivät Vaasan suunnalla ja katsotaan mitäs vielä keksitään .

Jäsenmäärä on pysynyt aika vakiona, mutta nyt kasvattajat herätkää ja ilmoittakaa kasvattienne omistajat jäseniksi, että saadaan lisää jäseniä joukkoomme ja ehkä myös niiden kautta uusia ideoita sekä tekijöitä.

Kiitokset kaikille kuluneesta vuodesta, hauskaa Joulua ja onnellista vuotta 2013 !!!!!!!!

Kuva: Nana Simelius

-Turo-

Päätoimittaja: Jennika Orpana Toimitus: Jennika Orpana Toimituksen osoite: Joupinmäensyrjä 4 C 65 02760 Espoo Taitto: Jennika Orpana Paino: Keski-Suomen Painotuote Oy

Ilmoitusmyynti: shihtzury@gmail.com puh. 040 748 4463 /Jennika Julkaisija ja kustantaja: Shih tzu ry Kannen kuva: Jennika Orpana

Jäsenhakemukset ja osoitteenmuutokset

internetissä www.shihtzury.net tai turo.nukari@pp.inet.fi tai puh. 044 054 1048 /Kati Nukari Kotisivujen ylläpito ja päivitys: Jennika Orpana Tulosfoorumin ylläpito ja päivitys: Julia Hyttinen

Hallitus 2012: pj Turo Nukari vara pj Ulla Rinne Marjut Hautanen Kati Nukari (jäsensihteeri) Jennika Orpana Varajäsenet: Julia Hyttinen (sihteeri) Terttu Saario (rahastonhoitaja) Jalostustoimikunta 2012: pj Jennika Orpana Maria Laaksonen Ulla Rinne (sihteeri)

3 lehti_4-2012.indd 3

14.12.2012 1:58:45

Päätoimittajalta Iloista joulunaikaa kaikille!

Toivottavasti tämä lehti ehti jouluksi perille mahdollisimman monelle. Aloin jo olla epätoivoinen ja valvoin monet illat tämän kanssa. Koirien turkit ovat myös kärsineet, kun homma ei vain tekemällä lopu ja ilmat ovat olleet turkkien kannalta hieman huonot. Niin että vink vink vaan sinne jäsenistön suuntaan jälleen, apua kaivataan! Mielelläni teen paljon, mutta liika on minullekin liikaa.

Kyllä sitten on kivaa, kun on lunta ja pakkasta! Paitsi että liikenne jumittaa ja kadut ovat ummessa. On kuitenkin ihanaa, kun koirat eivät enää rapaannu lenkeillä.

Toisaalta taas karvat ovat monesti lumipaakkuja täynnä ja se jos mikä takuttaa pahasti.

Niin. Asioilla on aina monta eri näkökantaa. Se on tässä viime aikoina taas noussut pintaan myös julkisen keskustelun puolella. Sanotaan, ettei makuasioista voi kiistellä, mutta kukapa ei siihen aika ajoin sortuisi?

Eräs pitkän linjan shih tzu harrastaja sanoi minulle, että rotumääritelmästä ei voi kiistellä. Se on kaikille sama. Ei voi olla makuasioita. Ja näinhän se on. Mutta toisaalta, ainahan sekin on tulkintakysymys. Matala ja vankka – niin.. verrattuna mihin? En kiistä sitä, etteikö rotu olisi muuttumassa radikaalisti. Tai siis, on jo muuttunutkin. Eräs kokenut kasvattaja jo sanoi, ettei shih tzulla rotuna ole tulevaisuutta. Toinen taas sanoi, että mitä sen on väliä, kohta tulee ilmastonmuutos ja kaikki koirankasvatus loppuu joka tapauksessa!

Jos nyt ei kuitenkaan vajota synkkyyteen, niin haluaisin antaa kaikille osapuolille miettimisen aihetta. Kysyn nyt kaikilta uusilta, siis uusina rodun pariin tulleilta, kuinka paljon tunnette shih tzun historiaa? Varsinkin te, jotka kasvatatte tai aiotte kasvattaa yhdenkin pentueen, oletteko tutustuneet rotumääritelmään ja sen tulkintaan? Koska vaikka se kuinka vähäpätöiseltä tuntuukin, jokainen pentu muokkaa rotua ja vaikuttaa sen tulevaisuuteen. Pienistä puroista kasvaa suuri virta.

Ja kenellä on oikeus muuttaa yli sata vuotta vanha rotu ”omanlaisekseen”? Vain, koska sen perinteinen muoto ei omaa silmää miellytä?

korkearaajaisuus, pitkäkaulaisuus ja kapeapäisyys. En siis puolusta kumpaakaan ääripäätä.

Oma ihanne shih tzuni on rotumääritelmän mukaisesti matala, vankka, isopäinen ja –silmäinen, pyöreäkalloinen, korkeahäntäinen, reippaasti vetävällä ja maatavoittavalla askeleella liikkuva, ryhdikäs ja tasaisesti värittynyt shih tzu. Tärkeimpinä asioina pidän sitä, että silmät eivät ole ulkonevat, leuat ovat vahvat ja leveät, häntä on korkealle kiinnittynyt, selkä on suora ja ilme lempeä. Luonteeltaan oikea shih tzu on iloinen, itsevarma ja ulospäin suuntautunut.

Mikä on omasta mielestäsi ihanteellinen, ja kuitenkin rotumääritelmän mukainen shih tzu? Mikä omista koiristasi/kasvateistasi on lähimpänä ihannettasi? Entä muiden shih tzuista? Tässäpä jutun aihetta seuraavaan lehteen. Kaikki mielipiteensä julki haluavat voivat kirjoittaa tästä aiheesta ja lähettää sen minulle. Jutussa ei saa kirjoittaa loukkaavasti kenenkään mielipiteistä tai koirista. Voi kertoa, mitkä ovat itselle tärkeimmät kohdat rotumääritelmässä, ja mitä taas saattaa itse katsoa joskus ”läpi sormien”.

Rauhaisia lomapäiviä kaikille, jotka niistä pääsevät nauttimaan!

Jennika ps. Jalostuspalstaa ei ole, koska sitä ei ehditty tehdä ja väliä edelliseen lehteen on niin vähän.

Minä en nyt halua syyttää, enkä vainota, enkä olla ilkeä.

Tunnen oikein mukavia ihmisiä, jotka vain näkevät tässä kohtaa asiat kanssani eri tavalla. Haluan siis vain herättää keskustelua, en haastaa riitaa enkä mollata ketään. Rotumääritelmää voi tietenkin tulkita hieman eri tavoin; vankka voi olla vankka, jos vertailukohta on eri.

Ja kaikkihan toki sen ymmärtävät, että ylenmääräinen liioittelu mihin suuntaan hyvänsä on aina pahasta.

Esimerkiksi liian vankka, liian matala ja liian isosilmäinen ja –päinen ovat aivan yhtä pahoja (terveyden kannalta jopa pahempia) virheitä, kuin vaikkapa keveys,

4 lehti_4-2012.indd 4

14.12.2012 1:58:47

5 lehti_4-2012.indd 5

14.12.2012 1:58:48

Teksti: Univet Kuva: Univet

Sydämen asia Sydämen vajaatoiminta pienikokoisilla roduilla:

P

sydämen eteiskammioläpän rappeuma eli myksomatoottinen endokardioosi

erinnöllisyyden merkitys koirien ja kissojen sydänsairauksissa on jo usean vuosikymmenen ajan ollut tiedossa. Sydänsairaudet lemmikkieläimillä ovat tavallisia ja ne vaativat lemmikin omistajalta monin tavoin panostusta hoidollisesti ja huonontavat koiran elämänlaatua hyvinkin hoidettuna. Valitettavasti ne myös usein ovat vakavia, ennenaikaiseen menehtymiseen johtavia sairauksia. Niinpä sairastuneiden diagnostisointi, terveiden kantajien löytäminen, koirarotujen jalostusohjelmien luominen ja parantaminen on erittäin tärkeää. Pienikokoisilla koiraroduilla sydämen vajaatoimintaa aiheuttaa tavallisimmin eteiskammioläppien rappeutumissairaus, endokardioosi.

Myksomatoottinen eteiskammioläppien endokardioosi Johdanto Koiran sydämessä on neljä lokeroa: vasen ja oikea eteinen, vasen ja oikea kammio. Päävaltimo, aortta, lähtee vasemmasta kammiosta vieden hapekasta verta elimistöön ja paluuveri taas tulee oikean eteisen kautta oikeaan kammioon, sieltä keuhkovaltimoa pitkin keuhkoihin ’hapettumaan’ ja hapettunut veri keuhkoverenkierrosta saapuu vasempaan eteiseen ja sieltä kammioon. Eteisten ja kammioiden välillä on purjeläpät, jotka aukevat ja sulkeutuvat sydäen lepo- ja supistusvaiheen mukaan.

6 lehti_4-2012.indd 6

14.12.2012 1:58:49

Läppien rappeumasairaudella on kirjallisuudessa ja puhekielessä monta nimeä: esimerkiksi läppädegeneraatio, krooninen sydänläppien fibroosi ja mitraaliläppäregurgitaatio. Kaikilla tarkoitetaan eteiskammioläppien ruston muutosta, joka aiheuttaa vuotovirtauksen kammiosta takaisinpäin eteiseen ja vaikuttaa rappeuttavasti myös sydänläppien kannatinrihmoihin.

Läppävika on tavallisin koirien sydänvika.

Vasemmanpuoleisen eli mitraaliläpän muutos on oikean puoleista (trikuspidaaliläppä) tavallisempi, myös molemmat voivat muuttua.

Lievässä ja kohtalaisessa vuotovirtauksessa koira on yleensä oireeton, mutta sivuääni on kuultavissa, voimakkain vasemmalla takana alhaalla (sydämen kärjen alue). Sydämessä on kuitenkin tapahtunut jo muutoksia: muun muassa painereseptorit sydämessä ja munuaisissa reagoivat muuttuneeseen verivirtaukseen ja erilaisin mekanismein kompensoivat tilannetta sykettä nostamalla ja

”Läppävika on tavallisin koirien sydänvika” on selkeästi laajentunut, kohonnut eteisen sisäinen paine johtaa keuhkojen verisuonten paineen nousuun ja tästä seuraa nesteen tihkuminen keuhkoihin, keuhkoedeema. Vasen kammio on aluksi vastannut muuttuneeseen tilanteeseen kasvamalla kokoa pitääkseen verenkiertoon pumpattavan verimäärän ennallaan, sydänlihaksen pettäessä vajaatoimintaoireet kuitenkin ilmenevät.

Potilas yskii, hengitystiheys nousee, rasituksen sieto alentuu, pyörtyilyä saattaa esiintyä, vatsaonteloon voi kertyä nestettä, mikäli myös oikean puoleinen eteiskammioläppä on rappeutunut. Myös äkkikuolema on mahdollinen. Pitkälle edenneessä Kuva: Turo Nukari

sydämen kokoa kasvattamalla.

Sairauden edetessä ja kompensaation pettäessä ilmenevät oireet. Tässä vaiheessa vasen eteinen

mitraaliläpän vuodossa läpän kannatinrihmat voivat äkisti revetä tai jopa vasemman eteisen venynyt seinämä samoin. Tällöin tila huononee äkillisesti ja hoitamattomana tai (teho)hoidosta huolimatta johtaa kuolemaan.

7 lehti_4-2012.indd 7

14.12.2012 2:19:35

Esiintyminen Eteiskammioläppien degeneraatio on tavallisin pieneläinten sydänsairaus, jopa 75% sydänvioista kuuluu tähän ryhmään. Pienet koirarodut kärsivät vaivasta tavallisimmin: cavalier kingcharlesinspanieli (CKCS), mäyräkoira, kääpiösnautseri, villakoirat, chihuahua, pienet terrierirodut ja myös shih tzu ovat tyypillisiä potilaita. Myös isokokoisemmilla koirilla sairautta tavataan, mutta harvemmin.

Tutkiminen Huolellinen yleistutkimus, tarvittaessa laboratoriokokeet esim. muiden sairauksien kartoittamiseksi ja sydämen ja keuhkojen kuuntelu stetoskoopilla ovat tutkimuksen kulmakiviä.

Rintaontelon röntgenkuvaus sydämen koon arvioimiseksi ja keuhkojen verenkierron ja nestekertymän kartoittamiseksi on myös oleellinen osa potilaan tutkimusta sydämen vajaatoimintaa epäiltäessa. Sydämen ultraäänitutkimuksella saadaan röntgenkuvausta tarkempaa tietoa sydämen toimintakyvystä ja esim. läppävuodon asteesta.

“myös shih tzut ovat tyypillisiä potilaita”

Sydänsähkökäyrämääritys, EKG, on apuna ennenkaikkea sydämen rytmiä (mahdollisia rytmihäiriöitä) arvioitaessa. Verenpainetta seurataan myös usein varsinkin hoidon tehoa arvioitaessa/ lääkitystä valitessa. Laboratoriotutkimuksia tarvitaan valvottaessa esim. lääkityksen turvallisuutta vaikkapa munuaisten toiminnan kannalta ja toki itse syämen vajaatoimintakin kuormittaa sisäelimiä, tavallisimmin juuri munuaisia.

On muistettava, että pienillä roduilla tilannetta hankaloittavat usein samanaikaiset hengitystieelinten sairaustilat, tavallisimmin krooninen keuhkoputkentulehdus ja molemmat vaivat on otettava huomioon potilasta hoidettaessa.

8 lehti_4-2012.indd 8

14.12.2012 2:20:38

Hoito Akuutissa tilanteessa potilas, jolla on selkeitä hengitysvaikeuksia, tarvitsee usein klinikkahoitoa alkuvaiheessa, lääkitykset injektiomuodossa ja esim. lisähappea. Kotihoidossa lääkityksenä käytetään ACE-estäjiä, jotka vähentävät sydämen kuormitusta, lisäksi nesteenpoistolääkitystä ja sydämen supistuvuutta parantavaa lääkitystä, joskus myös rytmihäiriölääkitystä tarvitaan.

Kaikkea lääkitystä ei tarvitse aloittaa aina heti alkuvaiheessa. Nesteenpoistolääkkeen annos on joskus muuteltavissa voinnin mukaan eläinlääkärin ohjeiden perusteella, muiden lääkkeiden annostus on yleensä melko vakio.

Siinä vaiheessa, kun nesteenpoistolääkitystä tarvitaan, on ruokavaliossa hyvä välttää suolaa (natrium, Na), joka lisää nesteenkertymistä ja kuormittaa sydäntä ja rasittaa sydänpotilaan munuaisia. Lääkitys hoitaa oireita, ei paranna itse sairautta ja joskus taudin kulku on valitettavasti nopea. Uudet lääkkeet ovat kuitenkin parantaneet sekä ajallisesti että laadullisesti koirapotilaiden elämää.

”Sydänpotilas ei kestä rasittavaa liikuntaa eikä ”urheilua”, mutta normaalivauhtiset kävelylenkit onnistuvat usein hyvin”

Sydänpotilas ei kestä rasittavaa liikuntaa eikä ”urheilua”, mutta normaalivauhtiset kävelylenkit onnistuvat usein hyvin. Kaikki liikunta suhteutetaan koiran jaksamiseen. Ravinnossa pitää turvata riittävä energiansaanti; lemmikille tarjotaan hyvälaatuista, helposti sulavaa ravintoa, jossa myös natriumin pitoisuus on huomioitu.

Perinnöllisyydestä ja jalostuksesta Koska sivuääni ilmaantuu läppäviassa hyvin varhaisessa vaiheessa ja myös ennen kuin kliinisiä oireita ilmaantuu, on auskultaatio eli sydämen kuuntelu hyvä tapa seuloa jalostukseen käytettäviä koiria. Toki oireilevia potilaita hoidettaessa sydämen röntgen-, ekg- ja ultraäänitutkimukset kuuluvat asiaan.

Jalostuskoiran sydämen kuuntelussa tulee kuitenkin muistaa, että kyseessä on yleensä myöhemmällä iällä esiintyvä muutos, vaikka yksilöllä kyseiseen sairauteen liittyvä geenikuorma olisikin. Eli nuoren koiran kuuntelutulos: ”ei sivuääntä” ei takaa, etteikö sellainen myöhemmin ilmaantusi.

Tällöin kyseistä yksilöä ollaan jo ehkä käytetty jalostukseen, uroskoiralla saattaa olla runsaastikin jälkeläisiä. Voikin hyvin kysyä, pitäisikö panostaa koirien jatkuvaan, vuosittaiseen sydänkuunteluun ja huomioida vanhempien kuuntelutulos jälkeläisiä jalostukseen käytettäessä?

Suomen Kennelliitosta on saatavissa kaavake virallista sydänkuuntelututkimusta varten.

Sydäntutkimusten osalta sekä kaavake että ohjeet tutkimuksista ovat tällä hetkellä uudistustyön kohteena Suomen Kennelliitossa. o

9 lehti_4-2012.indd 9

14.12.2012 2:20:42

Tervetuloa Ulkomuototuomarit ry:n koulutusnäyttelyyn

Jyväskylän Paviljonkiin 17.2.2013 FCI:n ryhmälle 9 • myös pennut

Jyväskylän Paviljonki, Lutakonaukio 12, Jyväskylä Ilmoittautuminen • netti-ilmoittautuminen osoitteessa www.showlink.fi • postitse SKL-FKK:n ilmoittautumislomakkeella, kopio maksukuitista mukaan liitettynä, osoitteella: UMT-ryhmänäyttely 2013 PL 50 02771 Espoo Ilmoittautuminen on tehtävä kirjallisesti – pelkkä näyttelymaksun suoritus ei ole ilmoittautuminen!

Huom! Alennuksen (saman omistajan 2. jne koira) saaminen edellyttää sitä, että ilmoittautumiskaavakkeet ja kopio maksukuitista lähetetään ehdottomasti samassa kirjekuoressa. Alennus lasketaan vain täysihintaisista ilmoittautumismaksuista (ei pentujen ja veteraanien maksuista).

Tiedustelut Showlink Oy, arkisin klo 11–17 puh. (09) 8873 0320 tai e-mail: info@showlink.fi Ilmoittautumismaksut 17.1. mennessä

18.1.–23.1.

postitse tai internetin kautta

vain internetin kautta

1. koira

32 e

42 e

2. jne. koira (saman om.)

28 e

38 e

pennut

25 e

35 e

koulutettavat 25 e 35 e rodut * Pankkiyhteys: IBAN FI02 1336 3000 2283 19 (BIC NDEAFIHH). Käytettävä viitenumeroa 1805.

Saaja: Ulkomuototuomarit ry.

Tuomariluettelo bichon frisé, löwchen, papillon ...................................... Geoffrey G Curr, Iso-Britannia bolognese, griffon belge, griffon bruxellois, japanese chin, kiinanpalatsikoira, petit brabancon, tiibetinterrieri ........................................... Yvonne Cannon, Irlanti bostoninterrieri, ranskanbulldoggi ......................................... Ann Wildman, Iso-Britannia cavalier kingcharlesinspanieli, kingcharlesinspanieli .............................................................. Rainer Vuorinen chihuahuat .................................... Arne Schwarz, Saksa coton de tuléar, havannankoira ........... Juha Putkonen isovillakoirat, kiinanharjakoirat ........................................ Tom Isherwood, Iso-Britannia keskikokoiset villakoirat, kääpiövillakoirat, toyvillakoira ......................................................... Tuula Plathan kromfohrländer, mopsi, prahanrottakoira .................................................................. Hans Lehtinen lhasa apso, maltankoira, phalène, shih tzu, venäjäntoyt ........................................................ Annaliisa Heikkinen tiibetinspanieli ........................................ Jouko Leiviskä Varalle kaikille roduille: Yvonne Cannon, Irlanti, Johan Juslin ja Juha Kares Ryhmäkilpailut Paras Pentu .................. Geoffrey G Curr, Iso-Britannia Paras Veteraani ................................... Rainer Vuorinen Paras Kasvattajaryhmä ............ Yvonne Cannon, Irlanti Best in Show ...................................... Rainer Vuorinen

*Koulutettavat rodut: bichon frisé, cavalier kingcharlesinspanieli, chihuahuat, havannankoira, kiinanpalatsikoira, shih tzu, tiibetinspanieli ja tiibetinterrieri

10 lehti_4-2012.indd 10

14.12.2012 2:21:12

Tanttiksen tarinoita N

yt on kuulemma ihmisten kalenterin mukaan talvi... en mä kyllä oikein oo samaa mieltä (tosin ei kyllä emäntä eikä isäntäkään) kun sataa vettä ja on koko ajan märkää. Eiks talvella pitäis olla pakkasta ja lunta? Voi että mä ootan taas lumen kanssa touhuamista. Musta on kivaa riehua lumihangessa ja syödä sitä. Se ku narskuu tosi kivasti hampaissa. Yks huono puoli siinä kyl on jos syö lunta ihan kauheen paljon... alkaa paleltaa ihan kamalasti mut onneksi pääsee aina lämmittelemään emännän ja isännän kainaloon ;) Tosin ne ei kyl välillä ihan siitä tykkää kuulemma kun mä kastelen ne sit ja sit niille tulee vilu. Mut mulla ei oo sit kylmä enää joten... :D Jotain ihan tosi kivaa kans tapahtui täs syksyn aikana ;) Mä kävin tossa sellaisen kivan pojan luona vähän riiustelemassa ja musta tuli mamma!! Kyl mä olenkin oottanut et koska mä saa ihan omia vaaveleita joita pussailla ja hoidella :D Nyt noi vaavit tuhisee tossa pentulaatikossa ja emännän mielestä mä olen oikein super-mamma niille. Hoidan ne kuulemma tosi hyvin eikä emännän pahemmin ole tarvinnut komennella mua niitä hoitamaan. Kyllähän mua väsyttää aika paljon välillä kun ruokaa pitää noille antaa jatkuvasti ja pestä pyllyjä sekä pissattaa. On se kyllä rankkaa toi puuha mutta on ne vaan suloisia. Mun emä ja veli kattelee mun vaaveja melkein jatkuvasti. Emäntä naureskelee et toisilla on live-tv kun roikkuvat laatikon reunalla

kattelemassa kun vaavelit nukkuu ja tuhisee.

Välillä mun emä ja täti käy sit laatikossa kanssa pussailemassa vaaveja, en mä pistä pahakseni et ne jelppailee mua kun mä tiedän et ne rakastaa mua ja vaaveja ihan hirveesti. Tosin emäntä ja isäntä komentaa toisia pois sieltä ja toisaalta se on ihan hyvä et ne vaan käy siellä eikä yritä omia mun vaaveja sit itelleen. Eihän niillä oo ees maitoakaan jolla ne vois ruokkia noita mun vaaveja. Se on vaan mun yksinoikeus tällä hetkellä.

On noi muutkin käyneet kurkkimassa vaaveja siellä laatikossa, mut ihan vaan käyneet. Kaikki saa katella niitä laatikon reunalta, sen on emäntäkin sallinut niille mut laatikon sisälle ei kuulemma oo asiaa sano isäntäkin jyrkästi. Kunhan noi vaavit tosta kasvaa niin on se vaan kiva että muut auttaa sit noiden vaavien kanssa ja opettavat ne talon tavoille. Muutenhan niistä vois kasvaa ihan vallan mahdottomia riiviöitä ja en mä halua hävetä silmiä päästäni jos ne ei osais käyttäytyä.

Mun äiteeni tuo välillä noille mun vaaveille kans leluja :) Eihän ne vielä osaa niil leikkiä mut ajatus on se tärkein, eiks ookin?

Mut mä toivotan kaikille oikein hyvää Joulun odotusta. Olkaahan kilttejä et saatte lahjoja.

Mä meen hoitelee vaaveja, moro :)

t. Tanttis

11 lehti_4-2012.indd 11

14.12.2012 2:21:32

Arvosteluperusteet ja kehäkäyttäytyminen

Teksti: Paula HeikkinenLehkonen

Kuva: Mikko Marttinen

Koiranäyttelyiden tarkoitus Koiranäyttelyn tärkein ja perimmäinen tarkoitus on palvella jalostusta. Se ei toki ole ainoa syy, miksi koiranäyttelyitä pidetään, vaan aikojen kuluessa on näyttelyille kehittynyt muitakin, vähintään yhtä merkittäviä funktioita.

Näyttelytulokset eivät ole ainoa peruste jalostusvalinnoille tai ainakaan niiden ei pitäisi olla. Näyttely on se paikka, missä arvostellaan koiran ulkomuotoa, toisin sanoen määritellään, miten hyvin se vastaa rotumääritelmää.

Itse asiassa näyttelyssä pikemminkin arvostellaan aikaisempien sukupolvien jalostustulosta kuin pyrittäisiin määrittelemään näytteillä olevien koirien jalostusarvoa.

Näyttelyssä arvostellaan vain ja ainoastaan sitä, mikä koirasta on sillä

hetkellä ja siinä kunnossa havaittavissa. Näyttely ei ole jalostustarkastus.

Näyttely on paljolti myös kilpailutilaisuus, ja koirien menestykseen vaikuttavat myös ei-jalostukselliset tekijät, kuten esiintyminen ja kunto, esittäjän ja trimmaajan taitavuus jne. Pelkästään näyttelysaavutusten perusteella ei yksikään viisas kasvattaja tee jalostusvalintojaan. Voitokas näyttelytähti voi itse asiassa olla jalostukseen täysin kelpaamaton, johtuen syistä, jotka eivät ole päältäpäin havaittavissa. Näyttelytulos on vain yksi tekijä koiran mahdollisen jalostusarvon määrittelyssä. Vähintään yhtä tärkeitä tekijöitä ellei tärkeämpiäkin - ovat terveystarkastukset, luonne, käyttötulokset ja sukutaulu

(populaatiogenetiikka!).

Näyttelylle ei pidä antaa suurempaa merkitystä kuin mitä sillä on.

Olemme tottuneet sellaiseen koiranäyttelykäytäntöön, että yksi tuomari arvostelee kehässä yksin. Tähän on tietysti olemassa moniakin syitä, ennenkaikkea taloudelliset syyt. Vaikka eri maissa onkin hieman erilaiset pätevöintiperusteet, lähtökohta on aina se, että tuomareiksi pätevöidään melkoisen kokeneita alan asiantuntijoita tietyn koulutuksen ja tutkintojen jälkeen. Etenkin meillä Pohjoismaissa tie näyttelytuomariksi on pitkä ja kivikkoinen. Monille koiranäyttelyissä kävijöille, etenkään vasta-alkajille ei ole ollenkaan selvää, mitä ne tuomarit oikeastaan arvostelevat, mihin palkintosijat

12

lehti_4-2012.indd 12

14.12.2012 2:21:35

en

perustuvat ja mihin asioihin kiinnitetään huomiota.

Monet kokeneemmat näyttelyissäkävijät taas luulevat tietävänsä, mitä tuomarit ajattelevat ja mitkä koirat tulevat menestymään kunkin kehässä, vaikka heillä ei todellisuudessa ole aavistustakaan siitä, mihin tuomarit perustavat ratkaisunsa.

Rotumääritelmä on kaiken perusta

pitempi, sen parempi”, ”lyhyt runko” tarkoittaa monelle ”mitä lyhyempi, sen parempi” jne.

Olemme osittain hyväksyneet nämä muutokset, ja ajattelemme, että olemme jalostuksella parantaneet rotujen ulkomuotoa. Monia rotuja ei nykyään enää voida käyttää alkuperäiseen tarkoitukseensa.

Härkätaisteluita ei enää pidetä, susia ei juurikaan metsästetä eikä nyky-yhteiskunnassa hyväksytä kovin aggressiivisia vahtikoiria. Silti, jos haluamme olla uskollisia rodulle, kasvattajien ja tuomareiden tulisi tuntea rodun alkuperäinen käyttötarkoitus ja pitää ihanteena koiraa, joka pystyisi suoriutumaan alkuperäisestä tehtävästään, jos olisi tarvis. Ne rodut, joita edelleen todellakin käytetään metsästykseen tai muihin Kuva: Ida Savolainen

Arvostelu perustuu aina ennenkaikkea rotumääritelmään.

Rotumääritelmä kuvailee rodun ihanteen, täydellisen ulkomuodon. Rotumääritelmät eivät ole syntyneet sattumalta.

Aikojen kuluessa on havaittu, että tietyn rakenteen, koon ym. ominaisuudet omaava koira on soveliain juuri siihen tarkoitukseen ja olosuhteisiin, mihin se on tarkoitettu ja kehitetty. Jossain määrin mukana saattaa olla myös ei välttämättä niin tarkoituksenmukaisia kauneusnäkökohtia, kuten väri. Monissa tapauksissa kuitenkin myös värillä on käytön kannalta merkitystä. Rotumääritelmien sanamuodot ovat aina siinä määrin väljät, että niitä voidaan tulkita hieman eri tavoin. Eri aikoina samoilla ilmaisuilla voidaan myös ymmärtää hieman eri asioita. Myös eri maissa voivat painotukset vaihdella melkoisestikin, niin että samasta lähtökohdasta on kehittynyt suorastaan eri rotuja.

olekaan sanottavasti muutettu.

Tulkinta vain on muuttunut!

Klassinen esimerkki tästä on englannin-bulldoggi, liioittelun mestarinäyte. Kun alkuperäiset härkätaistelukoirien kasvattajat halusivat koiriensa olevan vankkaluisia, leveärintaisia, suuripäisiä ja lyhytkuonoisia, ei heillä ollut aavistustakaan siitä, että sadan vuoden kuluttua rotu näyttäisi sellaiselta kuin tänään. On käynyt vain niin, että jalostajat ja näyttelytuomarit ovat tulkinneet asioita niin, että kun rotumääritelmässä sanotaan ”suuri pää”, se tarkoittaa ”mitä suurempi, sen parempi” tai ”lyhyt kuono” on yhtä kuin ”mitä lyhyempi, sen parempi” ja niin edelleen. Sama monien muidenkin rotujen kohdalla. ”Pitkä kaula” ymmärretään usein tarkoittavan ”mitä

Useimmat rodut ovat muuttuneet aikojen kuluessa ulkomuodoltaan melkoisesti, vaikka rotumääritelmää ei

13 lehti_4-2012.indd 13

14.12.2012 2:21:36

Kuva: Mikko Marttinen

tehtäviin, eivät olekaan joutuneet niin liioittelevan jalostuksen kohteiksi kuin jotkut muut. Meillä Pohjoismaissa ollaan yleisesti hyväksytty ihanteeksi se, että koirien tulisi olla yhtaikaa sekä kauniita että käyttökelpoisia, eli emme halua jakaa rotuja erikseen käyttö- ja näyttelylinjoihin. Tällä osaltaan estetään äärimmäisyyksiin menevä näyttävyyden ihannointi ja liioittelu - ainakin jossain määrin.

Eri näkemykset perusteltuja Koska jokainen tuomari arvostelee kehässään yksin, arvostelu on aina subjektiivista.

Tämä on pelin henki, ja tämä on hyväksyttävä.

Jokaisella tuomarilla on oma näkemyksensä siitä, mikä juuri tässä rodussa on tärkeää ja oleellista. En puhuisi niinkään mausta, sillä mielestäni kysymys

on paljon syvällisemmästä ja monimutkaisemmasta asiasta kuin maku, mistä kukakin tykkää. Kysymys on siitä, mitä asioita on oppinut oman kokemuksensa ja taustansa perusteella pitämään ensiarvoisen tärkeänä. Koiranäyttelyväen olisi ymmärrettävä, että näyttelyarvostelussa ei ole olemassa yhtä ja ainoaa absoluuttista totuutta.

Tavallisin kritiikki, mitä tuomareita kohtaan osoitetaan, koskee juuri sitä, miksi sama koira voi eri tuomareilta saada erilaiset arvosanat. Varsinkaan sitä ei millään tahdota ymmärtää, jos sama tuomari antaa samalle koiralle eri kerroilla eri palkintosijan.

Tavallisesti jokainen koiranomistaja pitää hyvänä tuomarina sitä, jolta minun koirani sai korkeat palkinnot, huonona sitä, joka antoi sinisen nauhan tai vieläkin

heikomman arvosanan. On ymmärrettävää, että oman koiran virheitä ei tahdota nähdä, etenkin jos se on välillä menestynyt. Koiranomistaja ei kuitenkaan itse näe omaa koiraansa tuomarin silmin.

Tuomari näkee koiran vain kehässä, sillä hetkellä ja siinä kunnossa kuin se juuri silloin on. Koiranomistaja muistaa koiransa mielellään sellaisena, kun se on parhaimmillaan.

Tuomari vertaa mielessään koiraa paitsi rotumääritelmään, myös toisiin kilpailijoihin sekä aikaisemmin näkemiinsä saman rodun edustajiin.

Tuomari punnitsee mielessään myös sitä, mikä juuri tässä rodussa on tärkeää ja oleellista. Jokaisella tuomarilla voi olla toisistaan hieman poikkeava käsitys myös laatuarvostelun skaalasta, mihin asetetaan raja erinomaisen, erittäin hyvän ja hyvän välillä. Jos seuraa tuomarin arvostelua koko

14 lehti_4-2012.indd 14

14.12.2012 2:21:37

päivän, yleensä löytää siitä tietyn johdonmukaisuuden, vaikka oman koiran toivottua huonompi arvosana harmittaisikin. Eri tuomarien toisistaan poikkeavat lausunnot voivat olla täysin perusteltuja ja järkeenkäypiä, ja voi hyvinkin olla hyödyllistä kuunnella niitä. Jos joku ei ole samaa mieltä kuin minä, ei hänen silti tarvitse olla väärässä. Hänellä voi vain olla toisenlainen asioiden tärkeysjärjestys, jonka hän on oppinut erilaisten kokemustensa takia. Kuka sen sanoo, kun meistä on oikeassa?

Koiranäyttelyarvostelu ei ole siinä mielessä eksaktia, että sekuntikellolla ja mittanauhalla voitaisiin tarkasti ja ehdottoman varmasti ja yksimielisesti päättää, kuka on voittaja.

Koiranäyttelyarvostelua voi hyvinkin verrata esimerkiksi taitoluisteluun tai mäkihyppyyn, jossa tiettyjen tarkkojen kriteerien (rotumääritelmä) lisäksi annetaan tyylipisteet tai pisteet taiteellisesta vaikutelmasta.

Koiranäyttelyssä sanomme tätä kokonaisvaikutelmaksi.

Juuri tässä on tulkinnanvaraisuuksia.

Jokaisessa koirassa on virheitä, parhaimmassakin.

Jokainen tuomari punnitsee mielessään, kuinka paljon hänen silmäänsä häiritsee joku virhe tai puute. Jonkun mielestä - täysin perustellusti - jotain yksityiskohtavirhettä voidaan katsoa läpi sormien, jos kokonaisvaikutelma on erinomainen, jopa loistava.

Jonkun mielestä taas - yhtä perustellusti - joku tietty

seikka saa niin suuren painon, että se laskee palkintosijaa, vaikka koira muilta osin olisikin erinomainen. Nämä asiat tietysti vaihtelevat myös rotukohtaisesti.

Pitää olla itselleen rehellinen Hyvin tavallista on, että koiranomistaja, jonka koira on yleensä menestynyt hyvin, valittaa ”kukaan ei ole koskaan sanonut siitä”, jos joku tuomari ei annakaan ERI:ä tai antaa peräti ”hyvän” huomautettuaan esimerkiksi koiran vaaleista silmistä, puuttuvista hampaista tai korkeasta hännästä. Koiranomistajan

kannattaisi niinsanotusti ottaa silmä käteensä ja katsoa, onko koirassa todellakin huomauttamista tässä kohtaa!

Jos hän on rehellinen itselleen, useimmiten joutuu toteamaan, että näin todella on.

Jos kukaan ei olekaan sanonut asiasta aikaisemmin, se ei silti tarkoita, etteivätkö nekin tuomarit olisi tätä seikkaa huomanneet! He eivät vain ole pitäneet sitä niin merkittävänä asiana, että se laskisi palkintosijaa. He eivät ole pitäneet asiaa maininnan arvoisena muuten hyvässä kokonaisuudessa, tai eivät ole halunneet luetella virheitä,

Kuva: Mikko Marttinen

lehti_4-2012.indd 15

15 14.12.2012 2:21:37

ettei mahdollinen vuosikirjan lukija ihmettelisi, miksi koira, jossa on tuommoinen virhe, on palkittu niin korkeasti. Joku toinen tuomari voi taas pitää tällaista seikkaa senverran häiritsevänä, että pudottaa arvosanaa. Tämä voi perustua hänen omiin kokemuksiinsa, esim. kasvattajana. Hän on ehkä nähnyt, että kyseisestä virheestä on vaikea päästä eroon, tai että se on huolestuttavasti yleistynyt rodussa.

Koiranjalostuksessa ja arvostelussa on erilaisia koulukuntia. Jotkut pyrkivät tekemään nämä asiat mahdollisimman ”tieteellisesti”, kirjaten tarkkaan kaikki yksityiskohdat laskien yhteen niiden antaman kokonaisuuden. Toiset taas lähestyvät asioita ”taiteellisesti”, antaen arvoa ennenkaikkea näyttävyydelle ja yleisvaikutelmalle sekä esiintymiselle, antaen anteeksi

yksityiskohtavirheitä. Kumpikin suuntaus äärimmilleen vietynä voi viedä hakoteille. Meidän mielestämme on hullua, että esimerkiksi yhden hampaan puuttuminen aiheuttaa muuten loistavan koiran hylkäämisen.

Yhtä hullua on se, että upea, hyvin liikkuva ja taitavasti esitetty koira voittaa kerta toisensa jälkeen, vaikka siinä on selvästi rotumääritelmän vastaisia piirteitä ja jopa rotutyyppi on kyseenalainen.

Kultainen keskitie lienee tässäkin asiassa paras.

Yhtä totuutta ei ole Monille kehässä ja kehän reunalla kärkkäästi suutaan soittaville ja tuomareita arvosteleville voi olla hyvin terveellinen kokemus joutua joskus itse arvostelemaan esim. match show’ssa.

Viimeistään silloin valkenee, että asiat eivät ole niin yksinkertaisia ja yksiselitteisiä.

Lisäksi kaikkea ei näe

kehän reunalta käsin! Hyvin usein tuomari joutuu esim. tilanteeseen, että kehässä on kaksi suunnilleen samanarvoista koiraa. Toisella on ensiluokkainen pää, mutta huono takaosa. Toisella taas on erinomainen takaosa, mutta päässä toivomisen varaa.

Kumpi on parempi, kumpi voittaa?

Riippuu tuomarin omasta asioiden tärkeysjärjestyksestä, kumpaa asiaa painottaa. Ja se tärkeysjärjestys on taas muodostunut ehkä vuosien kokemuksen perusteella.

Riippuu myös rodusta, mikä asia milloinkin on ensisijaisen tärkeä. Jos kysymyksessä on bullterrieri, pointteri tai bokseri, hyväpäinen koira voittaa ainakin minun kehässäni, sillä nämä rodut ovat ns. päärotuja, eli pään muoto on olennaisen tärkeä rotutyyppiin kuuluva seikka.

Jos taas kysymyksessä on suomenajokoira, saksanpaimenkoira tai kultainen noutaja, voittaa se, jolla on terverakenteinen takaosa, vaikka pää ei olisikaan täysin virheetön. Näille roduille kulkuvälineet ovat tärkeämpiä kuin pää, jos se ei ole aivan häiritsevän suhteeton.

Näin ainakin minun tulkintani mukaan, mutta en väitä vastaan, jos joku muu perustelee erilaisen järjestyksensä toisilla argumenteilla.

Hän voi olla aivan yhtä oikeassa!

Laatuarvostelu palvelee parhaiten jalostusta

16 lehti_4-2012.indd 16

14.12.2012 2:21:38

Meillä käytössä oleva laatuarvostelusysteemi ja se, että jokainen koira saa kirjallisen lausunnon, on nimenomaan tarkoitettu palvelemaan jalostusta. Vaikka lausunto ei olisikaan kovin yksityiskohtainen, ainakin se sisältää tärkeimmät faktat.

Jalostustoimikuntien ja kasvattajien työ olisi paljon helpompaa, jos jokainen koira olisi käynyt ainakin kerran näyttelyssä. Siitä olisi silloin ainakin jotain mustaa valkoisella. Vähintään lausunnosta käy ilmi se, onko koiralla jotain rotumääritelmän vastaisia virheitä.

On totta, että yksi näyttelyssäkäynti ei anna tyhjentävää kuvaa koiran mahdollisuuksista.

Kokemattomuus, kehittymättömyys ja esittäjän taitamattomuus saattaa pudottaa hyvänkin koiran

korkeimmilta arvosanoilta.

Luotettavamman kuvan koiran todellisista kyvyistä antaa se, että sitä käytetään useamman kerran näyttelyssä, usean eri tuomarin arvosteltavana.

Kymmenen kerran keskiarvo on varmasti lähempänä koiran todellista arvoa kuin yksi satunnainen kerta.

Eri tuomarit, etenkin erimaalaiset, ymmärtävät laatuarvostelun perusteet hyvin eri tavoin. Englantilaiset, amerikkalaiset ja australialaiset eivät ole tottuneet laatuarvosteluun, ja on hyvin tavallista, että he eivät osaa sitä käyttää, vaikka se kuinka hyvin heille selitettäisiin. Samoin heille tuottaa usein ilmiselviä vaikeuksia luetella suoraan koirien virheitä. Tämä johtuu kulttuurieroista. Me täällä Pohjoismaissa - ainakin Suomessa! - olemme tottuneet sanomaan asiat niinkuin

ne ovat, kaunistelematta ja rehellisesti. Koirien arvostelussa olemme tottuneet sanomaan ja kuulemaan karmean totuuden. Näin ei ole asia kaikissa maissa. Siksi erimaalaisten tuomareiden lausuntoja pitää osata hieman tulkita. Em. maissa ei myöskään kirjoiteta kirjallisia arvosteluja, joten sekin tuottaa näille tuomareille vaikeuksia.

Se, mitä paperiin tulee, riippuu myös osaltaan kunkin tuomarin verbaalisesta lahjakkuudesta.

Toiset osaavat ilmaista itseään hyvin osuvasti, toisille se on vaikeampaa.

Tähtäimessä voitto ja vain voitto Näyttelyissä käyminen on monelle koiraharrastuksen ainoa muoto, ja monien kasvattajien jalostustyö tähtää mahdollisimman voitokkaiden näyttelykoirien kasvattamiseen. Tässä

17 lehti_4-2012.indd 17

14.12.2012 2:21:42

ei sinänsä ole mitään pahaa, kunhan jonkinlainen suhteellisuudentaju säilytetään. Kilpailuvietti, pätemisen tarve ja kunnianhimo ovat hyviä ominaisuuksia, kunhan ne eivät ole sairaalloisen ylikorostuneita. Päämäärät pitääkin asettaa korkealle, muuten ei mitään saavuteta.

Mielestäni viime vuosina, samalla kun näyttelyt ovat suurentuneet, innostus niitä kohtaan lisääntynyt ja koirien taso noussut, myös ilmapiiri on koventunut. Kilpaileminen sinänsä ja etenkin voittaminen on tullut monelle päämääräksi, johon pyritään hinnalla ja keinolla millä hyvänsä. Meillä on tänä päivänä kilpailijoita, jotka aloittavat näyttelyiden PM:ien tutkimisen katsomalla kuka on Best in Showtuomari. Jos sinne asti ei päästä, ollaan epäonnistuttu raskaasti, ja syy on niissä typerissä tuomareissa, jotka eivät ymmärtäneet panna minun hienoa supertähteäni ykköseksi. Kanssakilpailijoiden koirissa ei nähdä mitään hyvää, vaan se karmea kaakki, joka voitti minun hienon supertähteni, ei missään

tapauksessa voittoaan ansainnut, vaan naapuri pääsi siihen jollain kepulikonsteilla.

Huono käyttäytyminen on mielestäni tullut viime vuosina yleisemmäksi, ikävä kyllä.

Mitä säännöt sanovat Näyttelysääntöjen mukaan tuomarin päätöksestä ei voi valittaa. Pelin henki on se, että kun olet koirasi näyttelyyn tuonut, olet tullut saadaksesi juuri tämän tuomarin mielipiteen siitä.

Kun sen olet saanut, kaikki on niinkuin pitääkin, vaikka et olisikaan samaa mieltä hänen kanssaan. Siihen on tyytyminen, sillä tuomari ei ratkaisuaan muuta, vaikka kuinka hyppisit, huutaisit ja melskaisit. Tietysti se harmittaa, jos tavoiteltu voitto menee sivu suun, varsinkin, kun on tehnyt kovasti töitä sen eteen, matkustanut kauas ja omasta mielestään omistaa erinomaisen koiran, paremman kuin muut. Mutta mölyt on pidettävä mahassaan!

Tuomari on kehässä sitä varten, että hän arvostelee, et sinä. Jos käy äänekkäästi keskellä kehää tai sen laidalla

moitiskelemaan tuomaria tai kanssakilpailijoita, pahentaa vain asiaa. Voittajaa on reilusti onniteltava, vaikka ei olisikaan sitä mieltä, että se on parempi kuin minun koirani. Tuomari päätti asian näin, viatonhan se voittajan omistaja on hänen päätökseensä! Hänellä on tänään hyvä päivänsä, ensi kerralla voi olla taas minun vuoroni. Näyttelyitä on joka viikko, ei ole maailmanloppu, vaikken tänään voittanutkaan.

Näyttelysäännöt kieltävät myös toisten kilpailijoiden häirinnän. Kiusanteko on sekin kehittynyt taitolajiksi.

Koira päästetään niin lähelle toista, että se alkaa kieppua ympäri tai rähistä. Vinkulelua vingutetaan niin, että muutkin koirat riehaantuvat siitä. Kehään kylvetään maksanpaloja tai muita syöttejä niin, että kilpailijoiden koirat kulkevat nenä maassa.

Yksi syy siihen, että meillä sertti ei mene voittajalle, kuten kaiken järjen mukaan pitäisi ja johdonmukaista olisi, vaan kenties viidennelle tai kuudennelle, on juuri kateus ja pelko siitä, että huippukoirien omistajat sitten kiusallaan kiertävät kaikki näyttelyt keräten serttejä, joita eivät enää ”tarvitse” estäen toisten pääsyn valioiksi.

Kiellettyä on myös koirien avustaminen kehän ulkopuolelta. Joissakin roduissa tämä on niin yleistä, että väki suorastaan suuttuu, jos tuomari kieltää sen.

Huutelun ja kaikenlaisen ramppaamisen kehän ulkopuolella katsotaan kuuluvan asiaan, vaikka näin ei todellakaan ole.

Se ensinnäkin häiritsee toisia kehiä ja on

18 lehti_4-2012.indd 18

14.12.2012 2:21:43

epäoikeudenmukaista niitä kilpailijoita kohtaan, joilla ei avustajaa ole tai jotka ovat muuten vain lainkuuliaisia ja noudattavat sääntöjä. Älä halveksi kilpailijoita Meillä on nykyään sellaisia menestyneitäkin kilpailijoita, jotka ikäänkuin katsovat olevansa oikeutettuja voittamaan pelkästään ilmestymällä paikalle. Mikään ei ole koskaan itsestään selvää, olisi hyvä muistaa.

Koirat eivät ole samanlaisia joka päivä. Koirat arvostellaan sellaisina kuin ne ovat tässä ja tänään, riippumatta siitä, mitkä niiden aikaisemmat saavutukset ovat.

Kannattaisi ajatella, miltä tuntuu sinä päivänä kun minun koirani voittaa, jos sille hävinneet tuhahtavat

halveksivasti: pyh!

Tuommoinen! Tai mutisevat kehästä poistuessaan katkerasti jotain tuomaripelistä tms. Eikö vähän pilaakin iloasi? Miksi siis sinun pitäisi antaa vahingon kiertää, miksi sinun pitää pilata jonkun toisen ilo voitosta, vaikka et erikoisemmin kyseisestä henkilöstä pitäisikään?

Onko tarkoitus saada mahdollisimman monen mieli pahoitettua niin, etteivät he koskaan enää tulisi näyttelyihin?

Tilanne tänä päivänä Suomessa useimmissa roduissa on se, että taso on korkea, on hyvin monta tasalaatuista koiraa, jotka voivat aivan hyvin vaihtaa järjestystä eri kerroilla riippuen niiden kunnosta, esiintymisestä ja tuomarin painotuksista. Ei todellakaan

ole mikään skandaali, jos joku BIS-voittaja joutuu jäämään toiseksi, kolmanneksi tai jopa sijoitusten ulkopuolelle.

Useimmat huippukoirat ovat myös jossain vaiheessa saaneet sinisiä nauhoja. Itse asiassa rodun kannalta olisi epätervettä, jopa tuhoisaa, jos olisi vain yksi huippu, joka aina voittaisi eikä muilla olisi mitään mahdollisuuksia.

Luulisi, että kenelle tahansa on mielekkäämpää kilpailla kovassa seurassa kuin pyöriä kehässä yksinään. Voitto, pelkkä sijoittuminenkin, tuntuu silloin arvokkaalta, kun tietää, että sen saavuttaminen ei ole helppoa.

On erittäin ikävää, että nykyisin monet, jotka syyllistyvät huonoon käytökseen ja ovat huonoja häviäjiä, ovat nimenomaan

19 lehti_4-2012.indd 19

14.12.2012 2:21:46

Miten huono käytös saadaan loppumaan?

tunnettuja kasvattajia ja kilpailijoita, joskus jopa rotujärjestöjen silmäätekeviä. Esimerkillään he antavat vasta-alkajille hyvin huonon kuvan.

Nämä joko kokevat ilmapiirin niin ikäväksi ja saavat näyttelytoiminnasta niin huonon kuvan, etteivät viitsi harrastuksestaan ehdoin tahdoin pahaa mieltä hankkia ja pysyvät poissa, tai jos ovat hieman paksunahkaisempia, ajattelevat että tämä on pelin henki ja omaksuvat saman käytännön. Varsinkin ne, jotka reissaavat ulkomailla näyttelyissä ja käyttäytyvät huonosti myös siellä, antavat samalla huonon kuvan suomalaisista yleensä.

Huono häviäjä osoittaa ennenkaikkea ammattitaidon puutetta. On kasvattajia, jotka ovat myös huonoja voittajia ja suhtautuvat voittamiseen kuin itsestäänselvyyteen. Tottakai minun koirieni kuuluukin voittaa, nehän ovat niin fantastisia ja muut ovat pelkkää roskaa! Mutta häviäminen, se vasta on taitolaji. Ennenkaikkea se, että osaa antaa arvon kanssakilpailijoiden koirille, osoittaa ammattitaitoa. Kilpailijoita ei kannata väheksyä. Heilläkin voi olla kokemusta ja asiantuntemusta, ja kyllä heidänkin koirissaan voi olla huippuja, vaikka ne ovatkin joissain piirteissään hieman erilaisia kuin minun.

Kanssakilpailijoita kannattaa kunnioittaa, kuten myös tuomareita. Kilpailijoiden koirissa voi hyvinkin olla sellaisia, joita kannattaa käyttää jalostukseen, jos vain pystyy luopumaan ennakkoluuloistaan. Eri tuomarien lausunnoissa saattaa niissäkin olla varteenotettavia näkökohtia, jos vain syventyy kuuntelemaan niitä, eikä ajattele itse tietävänsä jo kaikesta kaikkea. On ennenkaikkea vasta-alkajille ja ammattitaidottomille tyypillistä kuvitella itse omistavansa kaikki maailman viisaus. Vasta silloin pystyy kehittymään, kun oivaltaa, kuinka paljon on sellaista, mitä en vielä tiedä ja osaa antaa arvon myös toisille. Meidän kaikkien olisi paljon miellyttävämpää olla näyttelyissä, jos pystyisimme laskemaan ensin kymmeneen ennenkuin päästämme suustamme tunnekuohun vallassa asiattomuuksia.

Tuomarit kyllä keskustelevat mielellään kasvattajien kanssa saadakseen palautetta työstään ja kehittääkseen rodun tuntemustaan. Valitettavan usein kasvattajien ainoa keskustelunaihe vain on: mikset palkinnut minun koiraani? Tuomarit eivät suinkaan väheksy kokeneiden kasvattajien asiantuntemusta rodustaan, mutta todelliseen objektiiviseen keskusteluun pystyvät vain valitettavan harvat. Tuomareilla ja kasvattajilla on kuitenkin yhteiset tavoitteet rodun jalostuksen edistämisessä, ja heidän vuorovaikutuksensa tuottaa siinä parhaan tuloksen.

Millä sitten saadaan loppumaan kaikenlainen ikävä ja ilmapiiri kehissä ja niiden ympärillä parannettua? Kennelliitto ryhtyy kurinpidollisiin toimenpiteisiin vain, jos asiasta tehdään kirjallinen ilmoitus. Huhupuheisiin perustuen ei tapahdu mitään. Tuntuu kuitenkin siltä, että kynnys ilmoituksen tekemiseen on hyvin korkealla, eikä tätä mahdollisuutta käytetä silloinkaan, kun aihetta todella olisi. Toisaalta, on myös joitakin, jotka valittavat hyvinkin kärkkäästi ilman todellista aihetta. Ehkä todellakin pitäisi nostaa muutama pahimmista melskaajista tarpeeksi korkealle hirsipuuhun, että muutkin tulisivat varovaisemmiksi.

20 lehti_4-2012.indd 20

14.12.2012 2:21:48

Merry Christmas & Happy New Year!

FIN Ch FIJW-10 Popeye’s Porthos Breeder Charlotte Wistad, Sweden Proud owner Tea Kannasto, Finland ingegardens@gmail.com www.netikka.net/teanpojat

Rauhallista Joulua ja Menestystä Uudelle Vuodelle 2013!

Heidiway`s team (shih tzu & löwchen) lehti_4-2012.indd 21

21 14.12.2012 2:21:55

Shih tzumainen joulu Joulu on meille ihmisille ilon, lämmön, rauhoittumisen ja yltäkylläisyyden aikaa. Koiralle joulu voi kuitenkin olla stressaava ja jopa vaarallinen, joten kannattaa muistaa muutama asia jouluun liittyen. Suklaa, joulukukat, lahjoista ilmestyvät lasten lelut, kynttilät, kuusen koristeet, lahjanarut, melu ja ihmisten paljous voivat aiheuttaa karvaisille ystävillemme paljon vahinkoa.

tekemään arjen kiireiden keskellä. Namin piilotusta, pulmatehtäviä, temppujen tekemistä vieraiden iloksi – kunhan muistat myös osoittaa koiralle rauhallisen paikan, jonne se saa vetäytyä lepäämään halutessaan. Varsinkin lapset saattavat riehaantua jouluna ja silloin voi koiralla olla tukalat oltavat.

On siis ehdottoman tärkeää antaa koiran myös olla rauhassa.

Pitkälle lenkille Koirat rakastavat rutiineja, joten koiran kannalta on mukavinta, jos sen kanssa käydään normaaleihin aikoihin lenkillä ja se saa ruokansa totuttuun tapaan. Tietysti lenkki voi olla pidempi kuin normaalisti ja siihen voi liittyä jotain muuta kivaa, kuten vaikkapa metsäkierros. Sehän onnistuu yleensä helpommin pitkäturkkisenkin shih tzun kanssa, jos maassa on vähän lunta, eikä joka risu tartu turkkiin. Vapaapäivät saattavat olla oiva tilaisuus touhuta hieman enemmän koirasi kanssa myös sisällä, ja voittekin kehittää jotain mukavaa yhteistä puuhaa, jota muuten ette ehkä ehdi

Joulun herkut Ihmiset herkuttelevat jouluna yleensä rasvaisilla ja suolaisilla, sekä makeilla herkuilla, mutta koiralle ne evät sovi silloinkaan. Sokeriset herkut ovat huonoksi erityisesti koirien hampaille, ja esimerkiksi suklaa on suorastaan myrkyllistä. Suklaa sisältää teobromiinia, joka on myrkyllistä koirille, kerrotaan Tapiolan kotisivuilla. Jos koira syö liikaa suklaata, se saattaa sairastua vakavasti tai jopa kuolla myrkytykseen. Suklaamyrkytyksen oireita ovat oksentelu, rauhattomuus, lisääntynyt kuolaaminen, koordinaatio-ongelmat, lihasheikkous, vatsakivut ja krampit. Suklaat, jotka sisältävät kaakaota

22 lehti_4-2012.indd 22

14.12.2012 2:21:57

44 % (esim. taloussuklaa) tai enemmän ovat vaarallisimpia. Maitosuklaastakin voi tulla oireita, mutta yleensä vain, mikäli koira syö yhden levyn/ painokilo. Hoitokeinoina ovat oksennuttaminen ja lääkehiilen antaminen. Oireet ilmestyvät noin 4-24 tuntia suklaansyönnin jälkeen. (Tapiola) Myös rusinat ja sipuli ovat erittäin haitallisia, ja esimerkiksi piparit ja piparitaikina sisältävät soodaa, joka aiheuttaa koirille vatsanväänteitä. Kukaan ei halua viettää jouluyötä vuoroin siivoten lattiaa ja vuoroin pesten koiran pyllykarvoja. Älä myöskään anna koiralle kypsennettyjä kanan tai possun luita taikka kalanruotoja, sillä ne saattavat rikkoa koiran suolistoa. Tarvittaessa oksennuta koira ja selvitä jo etukäteen joulunakin päivystävän eläinlääkärin puhelinnumero.

Koiralle voi jouluna antaa esimerkiksi pakasteesta saatavia koirien lihaherkkuja, koirille voi tehdä omia herkkukeksejä, herkkupaloiksi voi antaa vaikkapa possun kärsiä tai saparoita (koska korvat ovat isoja ja aiheuttavat monesti vatsan löystymistä), eikä koskaan voi väheksyä kunnon luuta. Luiden kanssa pitää tosin olla hieman varovainen, sillä kunnon luut saattavat sotkea sekä lattian myös suurina määrinä aiheuttaa vatsanväänteitä, jos koira ei ole tottunut niihin. Puristeluiden ja naudan tai sian nahasta valmistettujen luiden kanssa taas kannattaa huolehtia, etteivät ne jää koiran kurkkuun ja aiheuta tukehtumisvaaraa. Joskus nahasta valmistetut luut sulavat pureskelun ja imeskelyn seurauksena sitkeäksi mössöksi, joka nieltynä saattaa pahimmillaan jopa tukehduttaa. Myös pitkät karvat saattavat tarttua luumassaan ja nieltynä jäädä ikävästi koiran kurkkuun, jolloin ne pitää varovasti vetää ulos. Tämän voi ehkäistä käyttämällä pitkäkarvaisella koiralla huppua tai jotain sen tapaista, mikä pitää korva- ja pääkarvat poissa suusta. Valvo kuitenkin aina koiran touhuja edes sivusilmällä.

Banaaniluut (60-70 kpl) 7,5 dl täysjyväjauhoja 4,5 dl mysliä 5 soseutettua banaania 2 dl vettä 4 rkl muskottia 2 rkl kasviöljyä 2 rkl hunajaa

Sekoita kaikki ainekset huolellisesti. Kauli taikina n. 5mm levyksi ja leikkaa taikinasta haluamasi muotoisia pikkuleipiä. Paista 170 °C 30-35 min.

(Donna Twitchell Robertsin kirjasta ”Koiran keittokirja”) taas ovat oma lukunsa, sillä ne yleensä vielä killuvat houkuttelevasti koiran ulottuvilla, mutta pureskeltaessa saattavat tehdä pahaa jälkeä koiran ruoansulatuselimistölle. Kannattaa myös pitää mielessä koiralle myrkylliset kasvit, sillä niihin kuuluvat esimerkiksi jouluna suosittu joulutähti.

Kynttilöiden sijoitus koiran ulottumattomiin on tietysti sanomattakin selvää, mutta kannattaa muistaa, että jos järjestys esimerkiksi olohuoneessa muuttuu, saattaa tie aueta koiralle myös päästä hyppäämään esimerkiksi sohvapöydälle. Ja jotkut shih tzutkin pystyvät hyppäämään yllättävän korkealle tai kiipeämään erittäin kekseliäästi

Koristeet ja kynttilät Jonkun mielestä voi olla liioiteltua pelätä koiran syövän joulukoristeita, mutta eläinlääkärit voivat kertoa, että se ei ole ollenkaan tavatonta.

Tietysti tämä on yleisempää isommilla koirilla, mutta esimerkiksi kuusenneulaset saattavat tukkia pienenkin koiran suolen, sillä ne eivät sula koiran elimistössä. Muovinenkin kuusi saattaa kaatua koiran päälle, joten kannattaa hankkia tukeva kuusenjalka tai vaikka sitoa kuusi kattoon, jos mahdollista. Kuusen koristeet

23 lehti_4-2012.indd 23

14.12.2012 2:21:58

ylemmille tasoille, jos kiinnostus jotain siellä olevaa kohtaan on tarpeeksi suuri. Kynttilän lepattava liekki saattaa olla juuri sitä, tai jokin herkkuruoka, joka kynttilän vieressä on. Myös kynttilän syöminen saa aikamoisen mylläkän aikaan koiran vatsassa, sen sisältämän parafiini vuoksi, tietää Tapiola kertoa.

Lahjat Kaikki rakastavat lahjoja! Myös koiralle voi antaa lahjoja. Uudet lelut ja herkut varmasti ilahduttavat myös koiraa. Esimerkiksi jokin hyvin tuoksuva herkku, kuten kuivattu maha, kaivetaan yleensä innolla paperin sisältä. Samalla koira saa pientä aivojumppaa ja tekemistä. Kannattaa kuitenkin paketoida koiran lahja lahjapaperin sijasta vaikkapa sanomalehteen tai pahvirasiaan, jotta teräväreunainen lahjapaperi ei viillä haavoja koiran suuhun. Myös teipin voi jättää kokonaan pois koiran lahjasta, kuten myös lahjanarut. Lahjojen avaamisen jäljiltä naruja ja papereita voi olla myös ihmisten pakettien avaamisen jäljiltä lattioilla, jolloin kannattaa huolehtia, ettei koira käy kovasti tutkimassa niitä. Esimerkiksi kova lahjanaru voi syötynä rikkoa koiran suolen tai mikä tahansa naru saattaa kietoutua suolessa ja aiheuttaa tukoksen.

Joulun muistilista 1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

Selvitä jouluna päivystävän eläinlääkärin puhelinnumero ja missä vastaanotto sijaitsee.

Muista koiran rutiinit. Käykää kuitenkin pitkällä lenkillä ja tehkää jotain kivaa yhdessä.

Varaa koiralle rauhallinen paikka, jonne se voi tarvittaessa vetäytyä.

Jouluruoat on tarkoitettu ihmisille. Koirille varataan omat herkut.

Pidä suklaat ja piparit poissa koiran ulottuvilta.

Pidä kynttilät, koristeet ja joulukukat poissa koiran ulottuvilta.

Varmista, että kuusi pysyy pystyssä eikä koira syö neulasia.

Joululahjojen paperit ja narut kannattaa kerätä visusti talteen.

Koiran lahja paketoidaan sanomalehteen tai pahviin. Koira innostuu yleensä hajuista.

Vahdi koiraa sen syödessä luita.

24 lehti_4-2012.indd 24

14.12.2012 2:22:04

Piirros: Sofia Kannasto

Juustoraksut

2,5 dl kaurahiutaleita 50 g margariinia pieni muru lihaliemikuutiota 4 dl kuumaa, keitettyä vettä 1,5 dl hyla-maitojauhetta 250 g juustoraastetta 2,5 dl perunajauhoja 1 vatkattu muna 2,5 dl vehnänalkioita 7,5 dl grahamjauhoja

Puten keksiniksi

Laita vehnänalkiot likoamaan kylmään veteen.

Tee lihaliemi ja sekoita kaurahiutaleet ja margariini nesteeseen. Anna seoksen jäähtyä ja sekoita joukkoon juustoraaste, maitojauhe ja vatkattu muna. Sekoita perunajauhot tilkkaan vettä ja lisää ne taikinaan. Lopuksi lisää pikkuhiljaa liotetut vehnänalkiot ja grahamjauhot hyvin sekoittaen ja vaivaa taikina jäykäksi. Kauli taikina levyksi ja leikkaa piparimuoteilla paloiksi.

Paista 170 °C n. 60 min. Katkaise uunista virta ja jätä keksit jälkilämpöön 1,5 tunniksi. Keksit kovettuvat jäähtyessään.

Tee lihaliemi ja sekoita kaurahiutaleet ja margariini nesteeseen. Anna seoksen jäähtyä ja sekoita joukkoon maitojauhe ja vatkattu muna. Sekoita perunajauhot tilkkaan vettä ja lisää ne taikinaan. Lopuksi lisää pikkuhiljaa grahamjauhot hyvin sekoittaen ja vaivaa taikina jäykäksi. Kauli taikina levyksi ja leikkaa piparimuoteilla paloiksi.

Paista 175°C n. 50 min. Keksit kovettuvat jäähtyessään.

(H. & M. Vehkaojan kirjasta ”Koiran keittokirja, terveellisen ruokinnan ABC)

2,5 dl kaurahiutaleita 75 g margariinia pieni muru lihaliemikuutiota 4 dl kuumaa, keitettyä vettä 2 dl hyla-maitojauhetta 2 dl perunajauhoja 1 vatkattu muna 7,5 dl grahamjauhoja

(H. & M. Vehkaojan kirjasta ”Koiran keittokirja, terveellisen ruokinnan ABC)

25 lehti_4-2012.indd 25

14.12.2012 2:22:06

Mitä on BARFFAUS? I

hmiset karppaavat, koirat barffaavat, sanoi YLE raflaavasti tammikuussa. Barffaus on koirien uusi trendiruokavalio. Tosin jotkut ovat sitä mieltä, ettei se mitenkään uusi suunta ole, vaan pikemminkin vanha. BARF-ruokavaliossahan on perusperiaatteena, että koira syö mahdollisimman lähelle sitä, mitä koiraeläimet luonnossakin söisivät.

Lähdin tutkimaan tätä ruokintavaihtoehtoa, sillä jotkut kasvattiemme omistajat ovat sitä kokeilleet ja olleet erittäin tyytyväisiä tuloksiin. Myös viime vuoden voitokkaimman shih tzun haastattelussa Anne Laaksonen kertoi heidän erittäin menestyneen ”Simoninsa” (Ch Ta maria Sugar Daddy) syövän juurikin raakaa lihaa pakkasesta.

Ruokavalio on päässyt runsaasti esille medioissa tänä vuonna ja asiantuntijat ovat ylistäneet sen terveysvaikutuksia. Soraääniäkin tietnkin kuuluu. Kaikki eivät ole samaa mieltä Barffin mahtavuudesta, ja yksi huolenaihe on ollut se, saako koira varmasti kaikki tarvitsemansa ravintoaineet ja

hivenaineet, ja vieläpä oikeassa suhteessa, jos niitä ei olekaan valmiiksi laskettu, kuten valmisruoissa.

Eläinlääkäri Elina Kurki-Huttunen muistuttaa Ylen artikkelissa, ettei BARF-ruokinta ole laiskan ihmisen hommaa. ”Barffauksessa pitää olla tarkempi, että koira saa tarvitsemansa ravintoaineet ,ja myös kivennäisaineet on oikeassa tasapainossa.

Etenkin kalsiumin ja fosforin suhde keikahtaa helposti. En missään tapauksessa suosittele kaikkia siirtymään barffiin. Varsinkin pentujen kohdalla kivennäistasapainon saavuttaminen vaatii tosi tarkkaa ruokintaa.”

Raakaruokintaan erikoistunut, suomalainen Muschkoiranruokavalmistaja, joka tarjoaa koiraihmisille tuoreita, kotimaisia raakapakasteita, kertoo kotisivuillaan Barffauksen ABC:t kiinnostuneille.

BARF on lyhenne sanoista Biologically Appropriate Raw Food (biologisesti sopivaa raakaa ravintoa) tai Bones And Raw Food (luita ja raakaa ravintoa), kerrotaan Musch:in sivuilla.

Barffaus on koiran luonnollista ruokintaa, jossa tärkeää perusravintoa ovat lihaisat raakaluut.

Barffauksessa, kuten muussakin koiran ruokinnassa,

26

lehti_4-2012.indd 26

14.12.2012 2:22:10

ideana on ruokkia koira mahdollisimman terveellisesti ja monipuolisesti. Eläinlääkäri Eeva Kurki-Huttunen selventää Ylen artikkelissa, mikä tekee raakaruokinnasta terveellisempää: ”Kun ruoka on raakaa, niin onhan se luonnonmukaisempaa ja siitä on se hyöty, että koira voi paremmin hyväksi käyttää esimerkiksi lihan entsyymejä ja rasvaa.

Entsyymejä ei ole kuumentamalla tapettu, ja myös rasvan koostumus muuttuu kuumennettaessa huonommin hyväksi käytettäväksi.”

Barffauksessa ei siis keitetä eikä lämmitetä luita tai luuseoksia, sillä silloin niistä voi tulla vahingollisia koiralle. Sisäelimiäkin kannattaa antaa kohtuudella, sillä niiden sisältämät rasvaliukoiset vitamiinit poistuvat kehosta vesiliukoisia hitaammin ja niiden yliannostus voi johtaa koiran vatsakipuihin, lukee Muschin sivuilla Ja jotta koira saisi BARFruokavaliossa riittävän monipuolista ravintoa, tulisi siihen viikoittain sisällyttää vähintään kolmen eri eläimen lihaa ja luita.

Mistä BARF-ruokavalio siis koostuu? Pelkästä lihasta? Muschin sivuilla kerrotaan, että lihaisia raakaluita aikuisen koiran barffauksessa käytetään noin 60–70 %, joiden lisäksi ravinto koostuu lihasta, sisäelimistä, kalasta sekä vihanneksista.

Ruokavaliota voi täydentää myös kasviksilla, hedelmillä ja maitotuotteilla, koiran yksilölliset ominaisuudet huomioon ottaen. Maitotuotteet eivät nimittäin sovi aivan kaikille. Kaikkia eri tuotteita ei myöskään tarvitse tarjoilla päivittäin, vaan riittää, että ruoka-aineiden välinen tasapaino saavutetaan

viikkotasolla.

Muschilla onkin asiantuntijoita käytössään, esimerkiksi BARF-ruokavalion suomalainen pioneeri ja aiheesta kirjankin kirjoittanut Riikka Lahti. Hän kirjoittaa tällä hetkellä myös ruoka-aiheista blogia yrityksen sivuille ja jakaa kokemuksiaan barffauksesta omillakin kotisivuillaan. Hänen kirjansa BARF – Raakaruokinta käytännössä käy läpi ruokavalion perusteet ”ja vähän muutakin”. Muschin sivuilla kerrotaan myös, että alunperin barffauksen on kehittänyt eläinlääkäri. Raakaruokinnan isä on nimittäin australialainen eläinlääkäri Ian Billinghurst, joka julkaisi kirjansa Give your dog a bone jo vuonna 1993.

Yksivuotiaan shih tzunsa ”Mandin” (Jo-Kin’s Raw Blueberry) kanssa barffaava Sari Finne kertoo, että hän kokee erittäin tärkeäksi sen, että haki neuvoa asiaan perehtyneiltä aloittaessaan raakaruokinnan.

Sari on siis tilannut Mandille asiantuntijan tekemän ruokaohjelman, jossa ”on määritelty ruoka-aineet niin tarkasti, että itse ei tarvitse laskea juuri mitään. Ainoastaan ruuan kokonaismäärä piti vähän kokeilemalla hakea. Annan lisäksi öljyjä, C-vitamiinia ja hivenainevalmistetta” hän kertoo.

Kuulostaako vaikealta? Barffauksen aloittaminen saattaa jonkun mielestä tuntua ensi alkuun pelottavalta, mutta Riikka Lahti sanoo blogissaan siirtymän sujuvan yleensä ongelmitta. Hän myös

27 lehti_4-2012.indd 27

14.12.2012 2:22:12

kehottaa perehtymään aiheeseen jonkun tuttavan kautta, joka jo barffaa koiraansa. Eläinkaupastakin näyttäisi löytyvän ihan valmiita, barffaukseen sopivia ateriakokonaisuuksia. Sari Finnekin kertoo, että ruokinta on helpottunut: ”Ruokia ja luita on helppo hankkia raakapakasteina. Valikoimat ovat kasvaneet jo tänäkin aikana, kun meillä on harrastettu BARF:ia.”

Riikka Lahti käsittelee blogissaan barffauksen vaikeutta vertaamalla sitä ihmisten ruokavalioon: ”Jos kuuntelee joitakin eläinlääkäreitä sekä koirien kuivamuonan valmistajia, voisi joskus luulla, että koiran ruokkiminen on tähtitiedettä. On sitä ja tätä mitä pitää ottaa huomioon, on erilaisia energiantarpeita ja erilaisia elämänvaiheita.

Toisaalta, jos kuuntelemme ihmisten ravintoterapeutteja, meidän ihmistenkin ruokavalio saattaa kuullostaa aivan yhtä monimutkaiselta.”

Ainahan uudet keksinnöt kumpuavat tarpeesta, ja koirien ruoka-aineallergiat sekä yliherkkyydet ovat lisääntynyt huomattavasti. Yhtenä syynä tähän pidetään teollista koiranruokaa sekä sen aiheuttamia sivuvaikutuksia. Koiran allergiat syntyvät kehon puolustusjärjestelmän reagoinnista ympäristön sinänsä harmittomia allergeeneja kohtaan. Koirilla ruoka-aineallergiat liitetään yleensä erilaisiin iho- ja suolisto-oireisiin, vaikka näiden oireiden syynä voi olla esimerkiksi haitallisten lisäaineiden yliannostus. Tämä saattaa johtaa suolisto-ongelmiin, jotka puolestaan saattavat johtaa allergian kaltaisiin oireisiin kerrotaan Muschin sivuilla. Myös Mandin tapauksessa ruokavalion vaihto oli välttämätön, sillä ”Mandilla oli toistuvasti virtsassa kiteitä ja tulehdussoluja, jolloin eläinlääkäri sanoi kohta ainoan vaihtoehdon olevan erikoisruokavalio eli lääkenappulat jopa loppuiäksi,” kertoo Sari Finne. ”Sattumalta samoihin aikoihin olin kuullut jostain, että raakaravinto saattaisi auttaa koiran monenlaisiin vaivoihin. Niinpä syötin Googleen sanan BARF ja siitä se lähti.”

Barffaus saattaa siis tuoda avun monenlaisiin vaivoihin. Riikka Lahti uskoo, että kemiallisilla yhdisteillä on paljon tekemistä myös virtsakivien syntymisessä ”Meidän tapauksessa virtsaongelmat ainakin poistuivat, eikä muitakaan vaivoja ole ollut,” Sari Finne kertoo. Koiran vastustuskyky ja suoliston toiminta vaativat vitamiineja, mineraaleja ja rasvahappoja oikeassa suhteessa, tiedetään Muschilla. Tämä tasapaino saavutetaan helposti, kun koiran ravinto sisältää eri eläinlajien lihaa ja luita. Ruokinta vaikuttaa myös koiran luonteeseen, koirakoulu Visionin sivuilla sanotaan. Usein hyperaktiiviset koirat tasapainottuvat ja flegmaattiset saavat lisää virtaa. Ruoka voi ja sen pitääkin myös virikkeellistää koiraa. Kaluaminen on yksi osa koirana oloa ja välttämätöntä sen hyvinvoinnille.

Sari Finne on samoilla linjoilla terveyden suhteen: ”Mandi on ollut hyvinvoiva ja turkki kiiltää.”

Koirakoulu Visionin sivuilla ollaan sitä mieltä, että raakaruokinta ei ole työlästä. Ruokaa ei tarvitse valmistaa, vaan tarkoitus on nimenomaan syöttää kaikki raakana. Koulutusnamit voi kypsentää, mutta vain siksi, että kypsennettynä niitä on mukavampi käsitellä. Työläintä on muistaa ottaa pakkasesta ruoka sulamaan seuraavaksi päiväksi. Monesti myös hinta askarruttaa, varsinkin jos koiria on useita. Raakaruokinta on edullista, sanotaan Visionilla. Se maksaa suunnilleen saman verran kuin kuivanappula, mutta säästät sekä tarvikemaksuissa (et tarvitse arsenaalia korvan- ja silmienpuhdistusaineita ja kalliita turkinhoitoshamppoita) ja säästät eläinlääkärikuluissa. Mittaamattoman arvokasta on koiran hyvinvointi. Sarikaan ei pidä barffausta kalliina: ”Hinta saattaa olla hieman kalliimpi, mutta ei paljoa kuitenkaan.” Heillähän vaihtoehtona olisi ollut vieläpä kallis eläinlääkärin erikoisruoka. ”Tosin jouduimme hankkimaan lisäpakastimen ihan tätä varten,” Sari kuitenkin lisää.

Shih tzuista kun on puhe, monia varmasti askarruttaa myös syöminen ja jätökset. Karvat kun tuppaavat likaantumaan muutenkin helposti. ”Onhan syöminen hieman sotkuisempaa, varsinkin jos esim. raaka kananmuna on aterialla vuorossa,” Sari kertoo. Entä tulisiko koira sitten ruokkia useammin, jos ollaan raakaruokinnalla? Varsinkin jos ruokavalio koostuu pääosin luista, olisi koiraa hyvä ruokkia kerran päivässä, jotta vatsalaukulla olisi myös aikaa levätä.

Koiran elimistö on tehty siihen, että syödään suuri annos kerralla, jota sitten sulatellaan pidemmän aikaa, Riikka Lahti kirjoittaa blogissaan. Hän kertoo myös, että jotkut koiranomistajat ovat huolissaan siitä, tuleeko tosiaan kaikki tarpeellinen ulos, kun koiran ulostemäärä vähenee noin kolmasosaan siitä mitä se oli kuivamuonaa syötettäessä. Siihen on kuitenkin täysin luonnollinen syy ja se johtuu yksinkertaisesti siitä, että raakaruoka sulaa huomattavasti paremmin. Siinä ei ole yhtä paljon ”ylimääräistä”, vaan koiran elimistö imee itseensä suurimman osan ja siksi jäljelle jää huomattavasti

28 lehti_4-2012.indd 28

14.12.2012 2:22:14

vähemmän, Riikka selventää.

Ulosteen väri ja koostumus muuttuu myös usein dramaattisesti BARFiin siirryttäessä. Väri muuttuu usein huomattavasti vaaleammaksi ja koostumus kovemmaksi, Riikka jatkaa. Se, että koira joutuu pinnistämään jonkin verran ulostaessaan, tekee lähinnä hyvää kehon lihaksistolle sekä anaalirauhasille, jotka tyhjenevät tehokkaasti ulosteen ollessa hieman kovempaa, hän kertoo. Siten ne koirat, joilla on ollut ongelmia anaalirauhasten tyhjenemisen ja tulehtumisen kanssa, saavat monesti huokaista helpotuksesta näiden vaivojen suhteen siirryttäessä raakaruokintaan. Kaikille tämä ei tosin tehoa anaalirauhasvaivoihin, varsinkaan niille, joilla vaivan syy on anatomiassa, hän muistuttaa.

Keille kaikille raakaruokintaa siis voi suositella?

Muschin sivuilla sitä suositellaan kaikille, aivan pikkupennuista lähtien. ”Suosittelen kaikkia ainakin kokeilemaan. Varsinkin, jos on allergiaa, iho-ongelmia tai tulehduksia,” vastaa Sari Finne. ”Nirsoille...meillä ruokakuppi tyhjenee muutamassa sekunnissa,” hän jatkaa. Nirsoilu onkin tuttua monille shih tzujen omistajille. Jos raakaruokintaan haluaa siirtyä jonkin allergian vuoksi, voi olla hyvä kokeilla ensin eliminointidieettiä. Se soveltuu vain aikuiselle koiralle, ja sen tarkoitus on eliminoida ruoka-aine kerrallaan allergian lähde. Raakaruokinta sinänsä saattaa kuitenkin jo auttaa, huomautetaan Muschilta. Kannattaa kuitenkin muistaa, että

koira saattaa tarvita hieman aikaa tottuakseen raakaruokaan.

Entä onko jotain muuta erityistä, mikä liittyy raakaruokintaan ja sen seurauksiin? Riikka Lahti kertoo blogissaan myös liikunnan merkityksestä.

Huomattavasti kovempi ja kuivempi ulostemassa tarvitsee jonkin verran liikettä jotta se liikkuisi suolistossa eteenpäin kunnolla. Siksi on tärkeää liikuttaa koiraa joka on raakaruualla, hän muistuttaa.

Myös hammaskiven esiintyminen saattaa vähentyä merkittävästi, kun koira kaluaa paljon luita. Sari taas kertoo ihmisten reaktioista heidän ruokintamalliaan kohtaan. ”Varsinkin miespuolisissa koiranomistajissa Mandin ruokavalio on herättänyt jopa huvittuneisuutta. Meidän pikku fifi onkin raakaa lihaa syövä peto!” hän naurahtaa.

Lähteet: Ylen artikkeli. Yle uutiset Etelä-Savo 31.1.2012 ”Barffaus on koirien trendiruokavalio”. (http://yle.fi/uutiset/barffaus_on_koirien_ trendiruokavalio/5062299) Koirakoulu Visio. (http://www.koirakouluvisio.com/52) Musch (http://www.musch.fi/) Riikka Lahden blogi Muschin sivuilla. http://www.musch.fi/blogi/

Riikka Lahden kotisivut. (http://www.calcifers.net/)

29 lehti_4-2012.indd 29

14.12.2012 2:22:16

Merry Christmas & Happy New Year !

kuva: Nana Simelius

Fin Ch Ta Maria Dancing Devil “Willy” Fin Ch Ta Maria Johnnie Rebel “Hugo” Fin Ch Ta Maria Dream On “Danny”

Kati & Turo Nukari

Talvenselkä 9

20400 Turku e-mail: turo.nukari@pp.inet.fi

30 lehti_4-2012.indd 30

14.12.2012 2:22:21

Veteraanisyntymäpäivä

Shih tzu ry toivottaa hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2013 kaikille shih tzujen ystäville!

20.12 täyttää 9-vuotta C.I.B. FI, NO, EST Mva Anmar Cornelius ”Cassu” Iloista Cassua onnittelee kotiväki!!

31 lehti_4-2012.indd 31

14.12.2012 2:22:24

32 lehti_4-2012.indd 32

14.12.2012 2:22:25

Päivästä jolloin pentue on suunniteltu, päivään jolloin kaunis pentu on laskettu käsiisi

Valvotut yöt odottaen syntymistä, tarkistaen joka äännähdyksen minkä kuulen. Odottaen ja katselle, en malta odottaa enää.

Loppumattomat päivät astellen pitkin lattiaa. Synnytyslaatikkoon kun se päivä tulee, emän lämpötila on laskenut, synnytys on alkanut.

Kun istun hiljaa hänen vieressään. Kantson hänen hengitystään ja kuuntelen äännähdyksiä.

Mietin minkä värinen tyttö/poika onkaan. Rakkaus kasvaa sisälläni.Tunnista tuntiin katson emää.

Odottaen hetkeä syntymän.

Ponnistus ja ähkäisu, pään jo näen. Kaunis elämä on ojennettu minulle. Niin kaunis, niin pieni, 200 grammaa kädessäni. Jokainen henkäys jonka pentu ottaa kasvattaa iloani.

Uudelleen ja uudelleen uusi pentu syntyy. Kolme tuntia raskasta synnytystä ja nyt niitä on neljä.

Kaksi poikaa ja kaksi tyttöä, synnytys on ohi. Kuvat on otettu tunnistusta varten. Emä ja pennut asettuvat omiin oloihinsa. Käpertyvät toisiinsa pentulaatikossa.

Viikosta toiseen katson kuinka kasvavat. Pelkään päivää jolloin minun on luovuttava.

Kuinka kauniita pennuista on tullut. Niin hellyttäviä, niin iloisia ja kuinka hauskoja myöskin.

Hännän heilutus ja suukkoja minulle. Jokainen pentu on valmis omaan perheeseen.

Telmivät ja leikkivät puutarhassani. Vahvistaen rakkautta sydämessäni.

Joten pyydän rakkaat pentujen omistajat ymmärtäkää, tämä arvokas pentu jonka annan käsiinne.

On elämä jota olen rakastanut alusta alkaen. ja olen häntä varten tässä maallmassa johon hän kuuluu.

Uusi perheeni on jälleen kasvanut.

Sinä pennun omistaja sekä pentu jota pidät käsivarsillasi. Joten älä ole vihainen kun puhelin soi, se olen vain minä joka kyselee kuinka PERHEENI voi.

Kirjoittanut Serena Norman Lewis (vapaasti suomentanut RK)

33 lehti_4-2012.indd 33

14.12.2012 2:22:29

Shih tzu ry:n

Vuosikirjat

BUTIIKKI

Valiokirjat

Koko vuoden näyttelyarvostelut yksissä kansissa - kuka sai mitä ja miksi!

Tutustu shih tzujen historiaan valiokirjojen avulla - kuka, ketä, missä ja milloin!

Vuosikirja 2011 20,00 €/kpl Vuosikirja 2010 20,00 €/kpl Vuosikirja 2009 20,00 €/kpl Vuosikirja 2008 20,00 €/kpl Vuosikirja 2007 15,00 €/kpl Vuosikirja 2006 15,00 €/kpl Vuosikirja 2005 15,00 €/kpl Vuosikirja 2004 15,00 €/kpl Vuosikirja 2003 15,00 €/kpl Vuosikirja 1999 - 2002 10,00 €/kpl Vuosikirja 1985 - 1998 5,00 €/kpl

Valiokirja 1997 - 2005 20,00 € Valiokirja 1988 - 1996 } 10,00 € Valiokirja 1962 - 1988 yhteishinta!

Tilaa aikaisemmat valiokirjat yhdessä !

Vanhoja lehtiä - miten silloin ennen..

Vuoden 2005-06 lehdet 2,00 €/kpl ja vanhemmat lehdet 1,00 €/kpl

Turkinhoito BIO-GROOM: Protein-lanolin shampoo 10,00 € Silk hoitoaine 10,00 € LATEKSILENKIT: 100 kpl:n pussi 2,20 € 1000 kpl:n pussi 16,00 € Saatavana eri värisiä, kysy lisää!

Kuva: Mikko Marttinen

Lenkinpoistosakset 6,00 € Shih tzu autotarra 5,10 €

Tilaaminen Tehtyäsi ja luettuamme tilauksen saat tilausvahvistuksen sähköpostiisi. Vahvistuksessa näkyvät tarvittavat tiedot postikuluineen ennakkomaksua varten.

Jos tilauksessa/toimituksessa on epäselvyyttä, ota/ otamme yhteyttä sähköpostitse. Ilmoitathan jos vahvistusta ei kuulu 3 vrk sisään tai se on puutteellinen Kun maksusuoritus näkyy tilillämme, saat tästä sähköpostitse tiedon.

Tilinumero on LUSP 400600-135539 Lähetä meille sähköinen kuitti maksusta käsittelyn nopeuttamiseksi. Postikulut lisätään tilaukseen. Tilaukset lähetetään vain ennakkomaksulla.

Lue tarkemmat toimitusehdot yhdistyksen internetsivuilta tai kysy lisää!

Tilaukset: Marjut Hautanen, Innanlahdentie 79, 40950 Muurame Puh: 0400 - 795 282 e-mail: marjut.hautanen@gmail.com Tilaukset netissä: www.shihtzury.net -> Butiikki

34 lehti_4-2012.indd 34

Kun tilaat kauttamme, tuet yhdistyksen toimintaa!

14.12.2012 2:22:42

Kasvattajia

Nimen tälle kasvattajalistalle saa maksamalla 10 e/vuosi yhdistyksen tilille LUSP 400600-135539 /Shih tzu ry. Tiedot julkaistaan myös yhdistyksen kotivuilla, sis. yhden kuvan. Muistathan ilmoittaa toimitukseen/webmasterille osoitteen- ym. muutokset!

BASSTRICK’S Teija Valkama Kannontie 505, 61280 Jokipii puh. 0500 898 900 teija.valkama@netikka.fi www.anvianet.fi/basstricks BEEZ’N ROCK Satu Keskinen Vantaa puh. 050 594 9709 satukes@hotmail.com www.beeznrock.com BESAMANO’S Sari Lammintausta Kuusimäentie 5 A 5, 16900 Lammi puh. 040 415 0173 slammintausta@gmail.com www.besamanos.com CAMELLE Kati Mäkelä Tervakoski puh. 040 718 0890 camelle@kolumbus.fi www.kolumbus.fi/camelle HEIDIWAY’S Heidi Seppä Kolkontie 175, 39500 Ikaalinen puh. 0400-778 738 heidi.seppa@ippnet.fi JO-KIN’S Johanna Kinnari ja Jennika Orpana Viikalankuja 3 A as.1, 04200 Kerava puh. 040 748 4493 /040 748 4463 jokins@luukku.com www.shihtzukenneljokins.net KUMINAAMAN Helena Hyttinen Myllykoluntie 4, 37560 Lempäälä puh. 045 123 8778 kuminaaman@gmail.com kuminaaman.webs.com

KING’S SHINING Terhi Tanhuansuu 35300 Orivesi puh. 045 131 0384 terhi.t@hotmail.com OMNIBUS Anna-Maija Halme Proomukatu 3 B 36, 15140 Lahti puh. 03 733 4777 PARSIALAN Anne Kuutti Parsialanpolku 5, 69100 Kannus puh. 06 873 366 /040 830 2122 a.kuutti@kotinet.com www.kotinet.com/kuutti RAIJARIN Raija ja Ari Toivanen Vantaa puh. 040 582 4390 /0500 604 003 raijarin@gmail.com www.daly.tvnn.org RED-DEEGO Irina Nurmi ja Kirsikka Nurmi-Haara Pakaantie 980, 16390 Pakaa puh. 044 222 2164 kirsikka@red-deego.com www.red-deego.com SHAN’LANS Virpi Kinnunen Riihimäki puh. 044 203 3952 viwpit@gmail.com www.shanlans.webs.com

SAN FUN Sanna Yrjänäinen Yrjänäntie 36, 64700 Teuva puh. 050 357 4547 sanfun@netikka.fi www.netikka.net/sanfun TA MARIA Anne ja Maria Laaksonen Lehtoniementie 11, 09220 Sammatti puh. 040 521 4012 /040 705 3810 tamaria@tamaria.net www.tamaria.net TATOKASIN Sisko Törnvall Niittytie 15, 85100 Kalajoki puh. 040 553 7636 sisko.tornvall@kotinet.com www.kotinet.com/tatokasi/ TELLENMUSSUKAT Toini Rautakoski Saarikuja 9, 69100 Kannus puh. 06 873 580 /050 351 3963 toini.rautakoski@kotinet.com www.kotinet.com/toini.rautakoski TUTUCIN Erica Hagman Sippolankuja 4, 04430 Järvenpää puh. 050 590 9009 tutucin@hotmail.com www.tutucin.com YULILJAN Julia Hyttinen Eetinkatu 2 as 7 37100 Nokia puh. 0400 468 090 juliahyttinen@gmail.com www.yulilja.webs.com ZYSS Ritva Kinnunen Pyytie 12, 11120 Riihimäki puh. 040 777 5196 zysses@gmail.com www.zyss.fi

35 lehti_4-2012.indd 35

14.12.2012 2:22:43

M Itella Posti Oy Itella Green

lehti_4-2012.indd 36

14.12.2012 2:22:44