Solidaarisuuslehti 1/2018

Syksy 2018

Paikallista uu m tosvoimaa KENIAN LLA A MA SEUDU 16

TEEMA:.

YHDESSÄ VÄKIVALTAA VASTAAN. SOMALIMAASSA,.

KENIASSA, NICARAGUASSA. JA SUOMESSA.

8 MEERI KOUTANIEMEN SILPOMISEN VASTAINEN KUVAREPORTAASI SOMALIMAASTA 12 GALLUP: MITEN NAISIIN KOHDISTUVA VÄKIVALTA ESTETÄÄN? 19 TYTÖT TURVAAN SILPOMISELTA

SINÄ OLET MUUTOKSENTEKIJÄ

S

uomi on saanut tänä vuonna paljon positiivista huomiota osakseen, kun alkuvuodesta YK:n julkaiseman World Happiness -raportin mukaan Suomi on maailman onnellisin valtio. Hyvä me!

Yhteistä onnea varjostaa kuitenkin väkivalta, joka on yksi maamme vakavimmista ihmisoikeusongelmista.Rakenteellista väkivaltaa esiintyy kaikissa kulttuureissa. Väkivallan kiertokulkua ei pysäytetä hetkessä, mutta kipupisteiden tunnistaminen voi auttaa ihmisiä huomaamaan, ettei väkivallalla hallita heikompaa tai ettei omia väkivallan kokemuksia saa toisintaa omassa parisuhteessa saati lasten kasvatuksessa. Sinä ja minä toimimme kulttuurin muuttajina. Väkivallattoman maailman tekemiseen tarvitaan meistä jokaista ikään tai sukupuoleen katsomatta.

Vapaaehtoispohjalta toteutetun lehtemme teema on ”Yhdessä väkivaltaa vastaan”. Jutuissa käsitellään vapaaehtoisten toimintaa täällä Suomessa ja tasa-arvotyön edistämistä yhteistyömaissa Somalimaassa, Keniassa ja Nicaraguassa. Jutuista huokuu voimaantumisen tärkeys. Kun ihmiselle syntyy tunne, että hänellä on mahdollisuus vaikuttaa omaan ja yhteisön elämään, syntyy eteenpäin johtava voimaantumisen kierre, joka ei ole pysäytettävissä.

Kattokäsite Muutoksentekijä kuvastaa meitä kaikkia Solidaarisuuden eteen töitä tekeviä ihmisiä: työntekijät, vapaaehtoiset täällä ja ulkomailla ja te lukijat olette kaikki tärkeitä toimijoita paremman huomisen tavoittamisessa. Lämmin kiitos yhteistyöstä sinulle, Muutoksentekijä.

Kirsikka Manninen

päätoimittaja

Lintulahdenkatu 10, 00500 Helsinki puhelin: 010 501 2120 ma–to klo 10–16 solidaarisuus@solidaarisuus.fi www.solidaarisuus.fi www.facebook.com/solidaarisuus www.twitter.com/solidaarisuus70 www.youtube.com/solidaarisuus70 www.instagram.com/solidaarisuus70 Solidaarisuus on kokenut suomalainen kehitys­ yhteistyöjärjestö. Teemme työtä sukupuolten tasa-­arvon ja ihmisarvoisen työn vahvistamiseksi.

Solidaarisuus-lehti lähetetään ilmaiseksi kaikille Solidaarisuuden lahjoittajille ja muille lehden tilanneille. Solidaarisuus ylläpitää tietosuojalain mukaista tukijaluetteloa, joka sisältää säätiön toimintaa tukevien henkilöiden nimen ja posti­ osoitteen. Mikäli haluat ilmoittaa muutoksesta tai poistaa tietosi tukijaluettelosta, voit tehdä sen soittamalla numeroon 010 501 2120 tai lähettämällä viestin osoitteeseen: solidaarisuus@solidaarisuus.fi.

SOLIDAARISUUDEN PANKKITILIT

IBAN

SWIFT/BIC

OP FI 15 5541 2820 019819 OKOYFIHH Nordea FI 76 1011 3007 2069 30 NDEAFIHH DANSKE BANK FI 54 8000 1000 2318 79 DABAFIHH Keräyslupa POL-2015-8679

KIRJOITTAJAT TÄSSÄ LEHDESSÄ

SOLIDAARISUUS-LEHTI SIIRTYY VERKKOON Solidaarisuus on tehnyt töitä kehitysyhteistyön muuttuvalla kentällä jo 48 vuotta. Iso kiitos tästä ajasta kuuluu teille Muutoksentekijöille, jotka olette omalla arvokkaalla panoksellanne auttaneet tärkeässä työssä solidaarisemman maailman saavuttamiseksi. Viittäkymppiä lähestyvälle järjestölle tukijoiden luottamuksen ansaitseminen edellyttää kestävien tuloksien ohella ajassa elämistä ja muutosvalmiutta.

Oleellinen osa järjestön toiminnasta tiedottamisessa on perinteisesti ollut juuri parhaillaan kädessäsi pitelemä Solidaarisuus-lehti.

Tulevaisuudessa lehteä ei kuitenkaan tulla enää julkaisemaan ja jakamaan totuttuun tapaan, koska siirrämme sisältöä entistä tiiviimmin verkkosivuillemme. Muistathan myös tilata uutiskirjeemme sekä seurata ajankohtaista keskustelua sosiaalisen median kanavissamme!

Hyvää joulunaikaa toivottaen, Miia Nuikka Solidaarisuuden toiminnanjohtaja Facebook: Solidaarisuus Twitter, Instagram, YouTube: Solidaarisuus70 www.solidaarisuus.fi

Ujuni Ahmed, Leena Kawamura, Tiia Kostiainen, Kirsikka Manninen, Sofia Marin, Ann-Marie Mäenmaa, Emmi Ylispangar ja Emilia Rodriguez SOLIDAARISUUS-LEHTI ISSN 1797-3430 Julkaisija: Kansainvälinen solidaarisuussäätiö Päätoimittaja: Kirsikka Manninen Toimitussihteeri: Emilia Rodriguez Taitto: Julia Widmann Kansikuva: Meeri Koutaniemi Kuvassa on kenialainen Stella Achoki, joka on naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ehkäisevän CECOME-järjestön toiminnanjohtaja.

Sisällysluettelon kuvat: Siru Aura, Jenni Heikkonen, Meeri Koutaniemi Painopaikka: Laine

”

Meidän on rohkaistava. naisia ilmaisemaan. mielipiteensä.”.

– Muna Mohamed Hussein

12–13

”

Silpominen vaikuttaa naisten kautta myös meihin miehiin – ja näin ollen se on jokaisen asia.”

e– Bashe Ismail Ahmed

”

Vapaaehtoistyöllä voi i muuttaa yhteiskuntaa.”.

8–11

– Leena Kawamura

SOMALIMAA

NICARAGUA

Kuvareportaasi silpomista vastustavista paikallisista s. 8–11

Machokulttuuri elää yhä s. 14–15

Parasta Solidaarisuudessa s. 6 Lasten hyvinvointi edellä s. 7

GALLUP

Miten naisiin kohdistuvaa väkivaltaa estetään? s. 12–13 KENIA

Unelmana haitallisen perinteen kitkeminen s. 16

SUOMI

Uutiset s. 4 Vapaaehtoisen vuosi s. 5

Bloggaamalla tukea Silpomaton-kampanjalle s. 18 Turvaleirejä silpomisvaarassa oleville tytöille s. 19

5

UUTISIA

Viimeinen pisara -pulmapeli haastaa miettimään veden merkitystä Solidaarisuuden uusi globaalikasvatusprojekti, yläkoululuokille suunnattu pulmapeli Viimeinen pisara on saanut lupaavan vastaanoton.

Tradekan myöntämällä tuella toteutettua pulmapeliä on vuoden 2018 aikana testattu helsinkiläisissä kouluissa, joissa se on herättänyt paljon keskustelua koululaisten kesken. Aiheen ajankohtaisuus sekä toteutustapa ovat saaneet kiitosta oppitunneille osallistuneilta opettajilta. Syksyllä projekti laajenee osaksi opetusta kouluvierailujen kautta.

Viimeinen pisara -pulmapeli haastaa oppilaita ratkomaan ilmastokriisiä sekä kuivuuteen ja ruokaturvaan liittyviä kysymyksiä. Eri tehtävissä nuoret pääsevät tutustumaan Somalimaan naisten ja miesten elämään. Samalla globaalit kysymykset ja ryhmätyötaidot tulevat oppilaille tutuiksi yhdessä tekemisen kautta. Viimeinen pisara -pulmapeli on tilattavissa pääkaupunkiseudun yläkouluihin syyslukukaudesta 2018 alkaen.

Lisätiedot ja ennakkotilaukset: liisa.nerg@solidaarisuus.fi.

InsideOut Escape Games on toteuttanut pelin.

Solidaarisuuden oma tasa-arvofoorumi Keniaan Solidaarisuus kartoittaa parhaillaan paikallisten kisiiläisten verkostoja Kenian Nyanzan läänissä. Kartoituksen perusteella aloitetaan Solidaarisuuden tasaarvofoorumi, joka tarjoaa verkostoitumismahdollisuuksia kansalaisyhteiskunnan, yritysten ja tutkimuslaitosten välillä.

Solidaarisuuden koordinoiman foorumin kautta paikalliset toimijat voivat yhdessä etsiä ratkaisuja tyttöjen ja naisten oikeuksien edistämiseksi yhteiskunnan eri sektoreilla ja aloilla.

Solidaarisuus kiittää! ×× Viimeinen pisara -globaalikasvatuspelin testaamiseen osallistuneita kouluja: Elias-koulu, Lintumetsän koulu sekä hankkeeseen osallistunutta vapaaehtoista Oona Simolinia. ×× 180 Degrees Consultingia tutkimuksesta. ×× Megatwerk-tanssitapahtumia Silpomaton-kampanjan hyväksi järjestäneitä Alexandra Pekanpaloa ja Emmi Heimolaa. ×× Silpomaton-tukikonsertin järjestänyttä vapaaehtoistamme Elina Palomäkeä.

Ali Mohamoud Abdulahi

×× Suoraa puhetta sukuelinten silpomisesta -tilaisuuden puhujavieraita Batulo Essakia ja Ujuni Ahmedia sekä juontaja Maria Petterssonia. ×× Vierasblogin kirjoittaneita Ujuni Ahmedia ja Abdirahim "Husu" Husseinia. ×× Vapaaehtoisiamme Anna Ahtiaista, Sofia Marinia, Mari Paakkosta, Liisa Karlssonia, Ann-Marie Mäenmaata, Johanna Virtasta ja Matti Laitista avusta Kenian ja Somalimaan haastattelunauhojen litteroinneissa ja artikkelien kirjoittamisessa sekä erilaisissa käännöstöissä. ×× Solidaarisuuden tapahtumissa vapaaehtoistyötä tehneitä Karri-Pekka Kauppista, Anja Martikaista, Tiia Kostiaista, Helena Nurmea, AnnMarie Mäenmaata, Solveig Hagnäsia ja Karoliina Edlundia .

Tilaa sähköinen uutiskirje Solidaarisuuden sähköinen uutiskirje kertoo, miten tasa-arvon ja toimeentulon vahvistaminen parantaa ihmisten elämää Keniassa, Somalimaassa ja Nicaraguassa. Tilaa ilmainen uutis­kirje verkkosivuiltamme: www.solidaarisuus.fi

×× Tämän lehden vapaaehtoisista koostuvaa toimituskuntaa uutterasta ja ahkerasta työstä lehden parissa: Kirsikka Manninen, Emilia Rodriguez, Tiia Kostiainen, Leena "Mimmi" Kawamura, Sofia Marin, Ann-Marie Mäenmaa ja graafikko Julia Widmann. ×× Kaikkia Muutoksentekijöiksi lähteneitä!

4 1/2018

Jenni Heikkonen

VAPAAEHTOISEN PALSTA

Vuoteni Muutoksentekijänä

S

atuin törmäämään Solidaarisuuden Muutoksentekijät -ryhmään Facebookissa reilu vuosi sitten.

Olin pitkään toiminut Solidaarisuuden kuukausilahjoittajana ja lukenut uutiskirjeistä ja kotisivuilta Solidaarisuuden ajankohtaisesta työstä järjestön kohdemaissa sekä Silpomaton-kampanjasta. Kipinä heräsi ja halusin tukijasta toimijaksi.

Olen aina ajatellut, että vapaaehtoistyöllä voi oikeasti muuttaa yhteiskuntaa.

Ajatus on saanut paljon tukea liittyessäni Solidaarisuuden Muutoksentekijäksi. On vaikea kuvitella toista vaikuttamistapaa, jossa voisin olla osa yhtä isoa vapaaehtoisten toimintaketjua ja jossa oma tekemiseni linkittyisi yhtä tärkeiden asioiden puolesta puhumiseen ja ongelmien esiintuomiseen.

Solidaarisuuden Muutoksentekijät -ryhmä on tarjonnut minulle monia tapoja vaikuttaa. Olen toiminut niin varainkerääjänä, festarityöntekijänä kuin vapaaehtoistoimittajana. Kaikissa näissä rooleissa on ollut hienoa kohdata ihmisiä ja huomata, kuinka järjestön työ kiinnostaa monia ja kuinka auttaminen lopulta on meille jokaiselle ominaista.

Ensimmäinen kirjoittamani artikkeli Solidaarisuudelle käsitteli silpomista ja sen taustoja silpomisen vastaista työtä Keniassa tekevän opettajan näkökulmasta. Haastattelun litterointi ja artikkelin valmistelu vei todellakin “matkalle" Keniaan. Tekstiä työstäessäni opin paljon Solidaarisuuden ja sen kumppanijärjestön toiminnasta sekä silpomisperinteen taustoista.

Mietin etenkin, kuinka silpomiskokemuksistaan kertovat naiset jakavat meille kipunsa ja traumansa, mutta myös uskonsa siihen, että yhteiskuntaa voi muuttaa.

Uskomusten ja asenteiden muuttamiseen tarvitaan rohkeutta ja konkretiaa –

pitää auttaa muita ymmärtämään, miltä tuntuu, kun päätäntävalta omasta kehosta riistetään.

En voi olla miettimättä, kuinka kulttuuriset odotukset ja normit sanelevat silpomisen ylläpitoa ja miten nämä teki-

”

Kirjoittamalla tuomme niiden naisten tarinat kuuluviin, joiden mielipidettä ei ole koskaan kysytty, sekä äänen niille lapsille ja perheille, joilla ei ole mahdollisuuksia tai voimavaroja vaikuttaa omaan tilanteeseensa.

Aiheet, joista me täällä kerromme, ovat toisille arkipäivää. Tehdään niistä parempia.

Leena “Mimmi” Kawamura

Olen aina ajatellut, että vapaaehtoistyöllä voi oikeasti muuttaa yhteiskuntaa.

Ajatus on saanut paljon tukea liittyessäni Solidaarisuuden Muutoksentekijäksi.” jät vaikuttavat naisten terveyteen, sosiaaliseen elämään, sosioekonomiseen asemaan sekä heidän itsemäärämisoikeuteensa.

Useassa silpomista harjoittavassa yhteisössä silpomattomia naisia mm. syyllistetään, kiusataan, halveksitaan ja syrjitään. Moni vanhempi elääkin siinä uskossa, että tyttölapsen silpominen on pitkässä juoksussa hänen omaksi parhaakseen. Esille nouseminen ja julkinen perinnettä vastustaminen vaatii paljon rohkeutta, mutta myös resursseja, koulutusta ja tukea.

Vallankäytön erilaisista ilmenemismuodoista huolimatta näen yhtymäkohtia omaan kulttuuriimme ja meneillään olevaan me too -kampanjointiin. On hienoa, että yhä harvempi joutuu olemaan kokemuksensa kanssa yksin.

On tärkeää, että voimme Solidaarisuuden kautta kertoa arjen voimankäytöstä ja etenkin naisiin kohdistuvasta väkivallasta kaunistelematta. Samalla uskon, että ilmiöiden ja perinteiden taustat aukeavat työmme myötä.

Kirjoittaja on Solidaarisuuden vapaaehtoinen.

Haluatko mukaan Solidaarisuuden toimintaan? Tervetuloa vapaaehtoiseksi!

Vapaaehtoisena olet mukana tärkeässä työssä edistämässä tasa-arvoisen ja ihmisarvoisen elämän etenemistä kehitysmaissa.

Voit valita omaan elämäntilanteeseesi ja itsellesi sopivan tavan toimia ja vaikuttaa. Roolisi voi olla kampanjapainotteinen, viestinnällinen, tai liittyä varainhankintaan. Voit myös ehdottaa meille omia ideoitasi - monipuolinen verkosto vapaaehtoisia on Solidaarisuuden suuri voimavara!

Pääset mukaan vapaaehtoiseksi milloin vaan! Otathan yhteyttä: liisa.nerg@solidaarisuus.fi. Kerrothan viestissäsi, mistä vapaaehtoistöistä olet kiinnostunut, sekä nimesi ja yhteystietosi.

Ollaan yhteydessä!

5 1/2018

SOLIDAARISUUS – KEITÄ OLEMME TOIMINTATAPAMME SOLIDAARISUUS tarjoaa kumppaneille asian­tuntijuutta, tukea ja rahoitusta. Seuraamme tarkasti työn edistymistä ja keräämme oppeja.

Huolelli­suuteen ja laatuun panos­taminen takaavat, että työmme vaikutukset yhteisöissä ovat pysyviä.

KUMPPANIJÄRJESTÖT ovat työmme ydin.

Heillä on tarvittava paikallistuntemus ja halu toimia yhteisönsä hyväksi. He suunnittelevat itse toimintaansa ja päättävät, miten ongelmia olisi paras­ta ratkoa juuri heidän yhteisössään.

VAIKUTTAJAT JA VAPAAEHTOISET jalkautuvat yhteisöihin levit­tämään tietoa ja osaamista. He ovat rohkeita aktii­veja ja esikuvia, jotka innostavat muut mukaan. Vain yhteisön sisältä alkava muutos on kestävä.

Solidaarisuus rakentaa maailmaa, jossa yksikään nainen ei kärsi väkivallasta eikä kukaan elä köyhyydessä. ×× Jokaisella naisella on oltava oikeus päättää itse omasta kehostaan. ×× Ihmisillä on oltava oikeus nousta köyhyydestä omalla työllään. ×× Työmme parantaa 85 000 ihmisen elämää Keniassa, Nicaraguassa ja Somalimaassa.

roth

ba Ki

ke

nd

i

Mary Momanyi, Monitoring Officer, Kenia

Liisa Nerg, vapaaehtoistyön ja globaalikasvatuksen suunnittelija

e rg

e

Avoin ja hyvä komEv munikaatio sekä hyvä erl yi n yhteishenki.

Nautin yhdessä työskentelystä, sillä meillä on hyvä keskinäinen luottamus ja arvostus toisiimme.

Tiimimme kuuntelevat toisiaan ja antavat palautetta toisilleen. Työni ansiosta minun on mahdollista oppia uusia taitoja ja kehittää itseäni jatkuvasti. Myös esimieheltäni saamani tuki, inspiraatio ja tunnustus auttavat minua saavuttamaan tavoitteeni.”

aB

”

”

Tällä hetkellä olen eniten innoissani globaalikasvatusprojektistamme.

Viimeinen pisara -pulmapelissä koululaiset pääsevät ratkaisemaan isoja globaaleja ongelmia. Peli on rakennettu samankaltaisten tehtävien pohjalta kuin suositut pakohuonepelit.

Meillä on kasassa mahtava motivoituneiden kouluvierailijoiden joukko!”

Ad

Mikä on työssäsi Solidaarisuudessa parasta juuri nyt?

NÄKÖKULMAT YHDESSÄ VÄKIVALTAA VASTAAN Näkökulmat-sarjassa asiantuntijat tuovat lisävaloa lehden teemaan.

Lapsi tulisi asettaa kulttuurin edelle

”Omalla vaikenemisella me ruokimme tyttöjen häpeän tunnetta”.

teksti Ujuni Ahmed ja Emmi Ylispangar kuva Kirsikka Manninen

T

urun Sanomissa oli Minna Akimon kirjoittama artikkeli “Tyttöjen ympärileikkaukset pelkona myös Suomessa – Tyksissä tehty avausleikkauksia” (10.2.2017), joka herätti huomiomme. Artikkelissa kerrottiin, kuinka Suomessa on epäilyjä siitä, että Suomessa syntyneitä lapsia on viety ulkomaille ympärileikattavaksi.

Aihe on ollut tapetilla pitkään. Esimerkiksi Voima-lehdessä oli Hannele Huhtalan kirjoittama artikkeli “Vaiennettu väkivalta” vuonna 2009, jossa Ujuni puhui jo silloin aiheesta.

Aloimme ihmetellä, miten on mahdollista, ettei yhtäkään selvää tapausta ole kirjattu Suomen historiassa. Päätimme tarttua toimeen ja etsiä suomalaisia naisia, jotka suostuisivat puhumaan lapsuuden silpomiskokemuksestaan.

Selvityksen avulla saisimme todennettua, että suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa on lapsenmentäviä aukkoja, joihin vastuussa olevien aikuisten tulisi puuttua.

Pian huomasimme, että haastateltavien saaminen oli helpommin sanottu kuin tehty. Anonymiteetista huolimatta monet naiset kieltäytyivät yhteisön reaktiota peläten.

Selvityksen julkaistuamme huomasimme, että aihetta oli vaikea käsitellä myös monien suomalaisten politiikkojen toimesta, joko pelosta väärään suhtautumistapaan tai yksinkertaisesti kiinnostuksen puutteesta. Monet jättivät reagoimatta kokonaan. Nähtyämme julkisen reaktion, joka myös hyvin ilmentää suomalaista “Ei puututa muiden asioihin”-kulttuuria, jäimme miettimään, mi-

×× Vuonna 2017 tehdyssä Fenix Helsinki ry:n selvityksessä haastateltiin neljää Suomessa syntynyttä naista, jotka oli lähetetty ulkomaille ympärileikattaviksi.

ten paljon se vaikuttaa myös silvottujen tyttöjen haluun tuoda vanhempien kulttuurin tuomia fyysisiä tai psyykkisiä haasteita päivänvaloon.

Omalla vaikenemisella me ruokimme tyttöjen häpeän tunnetta. Tämän vuoksi tytöt hakeutuvat ympäristöön, jossa heidät hyväksytään ja jossa he kasvaessaan alkavat normalisoida kulttuurinsa tapoja niin hyvässä kuin pahassa.

Jäimme ihmettelemään, miten hienotunteisuus voi olla suomalaiselle tärkeämpi arvo kuin lapsen hyvinvointi.

Lastensuojelullisia toimenpiteitä on tehty, mutta yksikään tapaus ei ole edennyt rikosoikeudellisiin toimenpiteisiin, kuten olisi “tavallisessa” pahoinpitelyssä tapahtunut. Selkeissä silpomistapauksissa vanhemmat eivät saa yrittää vaikuttaa lapsen hyvinvointia uhkaavan arvion tekemiseen yrittämällä selittää tilannetta kulttuurilla tai tietämättömyydellä. Lastensuojelun perhekeskeisyys saattaa joissakin tapauksissa tarkoittaa liiaksi vanhemman tarpeiden kuuntelua lapsen kustannuksella. Selvitys näytti meille hyvin toteen, että nykyinen Suomen lainsäädäntö ei anna riittävästi työvälineitä tai selkeyttä viranomaisille tai silpomista harjoittaville kohderyhmille.

×× Selvityksessä pohditaan, miten tuloksia voisi hyödyntää ympärileikkauksien ennaltaehkäisyssä Suomessa.

Kirjoittajat ovat tehneet selvityksen Suomessa

Selvitys Suomessa syntyneiden tyttöjen ympärileikkauksesta

×× Selvitys on luettavissa osoitteessa www.fenixhelsinki.fi

syntyneiden tyttöjen ympärileikkauksesta (2017) Fenix Helsinki Ry:lle.

7 1/2018

KUVAREPORTAASI SOMALIMAA Silpomisen kokenut opiskelija Najah Mahamed Aden (vas.) haluaa jakaa Solidaarisuuden koulutuksessa oppimaansa tietoa eteenpäin. Amal Ahmed Mohemoud (oik.) lisää ihmisten tietoisuutta silpomisen vaaroista kätilön työssään klinikalla.

Kuva­ reportaasi

HE HALUAVAT LOPETTAA SILPOMISEN kuvat Meeri Koutaniemi kuvareportaasin koonnut Emilia Rodriguez Kuvatekstit perustuvat Meeri Koutaniemen keräämiin tarinoihin.

8 1/2018

KUVAREPORTAASI SOMALIMAA

Nima-tytön isä, taksikuskina työskentelevä Deek Abdi Ali ei aio silpoa tyttäriään. Hänestä on tärkeää lisätä miesten tietoa silpomisen haitoista naiselle ja tavoittaa maaseudun ihmiset.

Somalimaassa yhä useampi vastustaa silpomisperinnettä.

Solidaarisuuden työn piirissä olevat naiset ja miehet kertovat, miten he osaltaan vaikuttavat pysyvään muutokseen.

Solidaarisuus tekee tyttöjen sukuelinten silpomisen vastaista työtä Somalimaassa. Työtä toteuttavat paikalliset kumppanijärjestöt, jotka järjestävät koulutuksia ja keskustelutilaisuuksia sekä vaikuttavat päättäjiin.

Palkittu kuvajournalisti Meeri Koutaniemi kuvasi ja haastatteli Solidaarisuuden hankealueiden rohkeita ihmisiä. He ovat eri-ikäisiä miehiä sekä naisia, opiskelijoita, työssäkäyviä ja vanhempia, joita yhdistää tahto lopettaa silpominen ja toimiminen esimerkkinä omassa yhteisössään. ”Kuvat tuovat lähemmäksi ne yksilöt, jotka ovat nousseet kehittämään sisältä päin omaa kulttuuriaan ja vaatimaan pysyvää muutosta koko yhteisölleen. Nämä yksilöt osoittavat, kuinka hiljaisuuden tabu rikotaan vain ääntä pitämällä”, Meeri Koutaniemi sanoo.

Seuraavia kuvia on julkaistu Koutaniemen Muutoksentekijät-valokuvanäyttelyssä, joka on kiertänyt Helsingin Sanomatalossa, Espoon Unelmafoorumissa, Galleriapuoti Aistinjyvässä ja kulttuurikeskus Stoassa vuoden 2018 aikana.

Mohamed Rashid aloitti silpomisen vastaisen työn kirjoittamalla artikkeleita yliopiston lehteen. Työssään hän on ollut mukana kouluttamassa entisiä leikkaajia uuteen ammattiin.

JATKUU

9 1/2018

KUVAREPORTAASI SOMALIMAA

Uskonnollinen johtaja Hassan Rayale Oayre on kehottanut kyläläisiään luopumaan silpomisesta. Hänestä tärkeintä muutostyössä on keskittyä nuoreen sukupolveen, joka avioituu lähiaikoina.

Mohamed Abdirahman Aden tekee silpomisen vastaista vaikuttamistyötä virassaan ministeriössä. Hänen tavoitteenaan on saada Somalimaahan silpomisen kieltävä laki.

Terveyskeskuksen johtaja Fadhya Mahamed Ege puhuu silpomisen vaaroista ja leikkauksen hyödyttömyydestä kaikille terveyskeskuksessa käyville. Hänen vierellään on yksi hänen seitsemästä tyttärestään.

10 1/2018

KUVAREPORTAASI SOMALIMAA

Amoun Aden Ismail työskentelee Solidaarisuuden kumppanijärjestössä, joka on kouluttanut noin 1000 ihmistä ja vaikuttanut välillisesti tuhansien ihmisten asenteisiin.

Opiskelija Khalid Ibrahim Ali haluaa silpomisen vastaiseksi lähettilääksi ja avioitua silpomattoman naisen kanssa. Hänen tavoitteenaan on, että seuraava sukupolvi olisi vapaa haitallisesta perinteestä.

Meeri Koutaniemi

Linssin takana Meeri Koutaniemi ×× Urallaan arkoihin ja vaiettuihin aiheisiin tarttunut kuvajournalisti, joka on tehnyt tunnetuksi tyttöjen sukuelinten silpomisperinnettä.

kuva Hans Andersson

×× Palkittu useasti, mm. valittu Suomen Vuoden Lehtikuvaajaksi vuosina 2012 ja 2013 sekä voittanut Vuoden Ulkomaan Reportaasi -palkinnon vuonna 2013. ×× On mukana Solidaarisuuden Silpomatonkampanjassa: ”Meidän tehtävämme on tukea paikallisia muutoksentekijöitä, jotka tuntevat itse oman kulttuurinsa parhaimmat keinot saada aikaiseksi pysyvä sosiaalinen muutos.”

11 1/2018

YHDESSÄ VÄKIVALTAA VASTAAN GALLUP

MILLAISTA VÄKIVALTAA NAISIIN KOHDISTUU JA MITEN SE ESTETÄÄN?

1. Millaista väkivaltaa naisiin kohdistuu maassasi?

2. Mikä on mielestäsi ratkaisevinta naisiin kohdistuvan väkivallan kitkemisessä?

Somalimaa

Kenia

haastattelu ja kuva Siru Aura teksti Tiia Kostiainen

haastattelu ja kuva Ulla Sarén teksti Tiia Kostiainen

Khalid Ibrahim Ali, opettaja

1

Väkivaltaa tapahtuu valitettavasti joka puolella Afrikkaa, ja mielestäni esimerkiksi Somalimaassa hallitus ei ole ollut tarpeeksi tehokas väkivallan ehkäisemiseksi.

Naisiin kohdistuva väkivalta on tyypillisesti fyysistä: raiskauksia, silpomista ja fyysistä pahoinpitelyä. Lisäksi naisiin kohdistuu seksuaalista hyväksikäyttöä. Naisen asema yhteiskunnassamme on todella heikko, eivätkä naiset pääse esimerkiksi töihin tai kouluun.

2

Naisiin kohdistuva väkivalta puhuttaa ympäri maailmaa.

Sen muodot ovat moninaisia, siltä ei voida ummistaa silmiä eikä sitä saa lakaista maton alle. Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus sekä keskustelu ja koulutus ovat ratkaisevassa roolissa väkivallan ehkäisemisessä.

On erittäin tärkeää nostaa asia keskusteluun sekä tiedostaa ja tunnustaa, että naisilla ja tytöillä on samat oikeudet kuin miehillä. Meidän

tulee myös korjata väärä uskomus siitä, että silpominen pohjautuisi uskontoomme ja tätä kautta kulttuurimme.

Kun naisille annetaan ääni ja kanava kertoa tunteistaan ja vaikuttaa, he kokevat voimaantumisen tunteen ja taistelevat oikeuksistaan.

1

Muna Mohamed Hussein, E nsimmäisenä ja suurimpana hanketyöntekijä ongelmana minulle tulee mieleen Candlelight-järjestössä epätasa-arvo. Yhdenvertaisuuden puute johtaa siihen, että kaikki väkivaltateot kohdistuvat naisiin, jotka arvotetaan miesten alapuolelle ja joilla ei ole samoja oikeuksia kuin miehillä. Tämän ajatusmallin myötä miehellä on oikeus raiskata nainen, naiset jätetään koulutuksen ulkopuolelle ja naisten silpomista pidetään perusteltuna.

2

Meidän on rohkaistava naisia ilmaisemaan mielipiteensä. Naisille on tarjottava töitä, ja meidän kaikkien on valettava heihin voimaa ja uskoa omiin kykyihinsä. Lisäksi on pyrittävä vaikuttamaan kulttuuriin niin, että tulevaisuudessa naiset voisivat tehdä enemmän – nainenhan on

yhtä tärkeä yhteisön jäsen kuin mies. Naisella on äänioikeus, hän voi tehdä töitä, hän voi omistaa maata ja käydä koulua. Mies ei pärjää ilman naista. Uskon, että naisten oman suhtautumisen ja vallitsevan kulttuurin muutoksella väkivaltateot saadaan loppumaan.

Brenda Abuga Damaris, vastaanottovirkailija

1

Useimmiten väkivalta on fyysistä, ja se tapahtuu läheisissä ihmissuhteissa, joissa naisia lyödään. Työpaikkojen iso ongelma on sen sijaan seksuaalinen väkivalta. Tämän lisäksi maassamme vallitsee haitallisia tapoja ja perinteitä, kuten pakotettuja avioliittoja ja naisiin kohdistuvaa silpomista, joiden kaltaisilla väkivaltateoilla on elämänmittaiset, haitalliset seuraukset tytöille.

Uskon, että ratkaisevaa kaiken väkivallan

2 kitkemisessä on erityisesti tyttölasten koulutus.

Koulutuksella on mahdollista saada heidät ymmärtämään, ettei esimerkiksi silpominen ole sallittua, ja että jos näin kuitenkin käy, asiasta täytyy raportoida viranomaisille.

Edwin Akunga Nyagwench, liikemies

1

Naisiin kohdistuu sekä fyysistä että henkistä ja psyykkistä väkivaltaa.

Fyysinen väkivalta on usein lyömistä; joko mies lyö naista tai sitten toinen nainen on väkivaltainen toista naista kohtaan.

Henkistä ja psyykkistä väkivaltaa sen sijaan esiintyy paljon koulutettujen ihmisten kotona.

Väkivallan kitkemiseksi tar-

2 vittaisiin kaikkien ihmisten

hyvää tahtoa, erityisesti johtajuustasolla, sekä integroimalla johtajat mukaan väkivallan vastaiseen työhön. Tarvitaan myös keskustelua sukupuoliin kohdistuvasta väkivallasta ja hyväksikäytöstä, sillä miehissä elää uskomus, että heillä on oikeus lyödä naisia.

Keskustelujen tulisi olla myös osa koulutusjärjestelmää, jolloin lapset oppisivat jo nuorina, että väkivalta on väärin. Vaaditaan lisäksi keskinäistä vuorovaikutusta ja rohkeutta sanoa toiselle, että lyöminen on väärin. Vain näillä toimilla väkivalta saadaan loppujen lopuksi kitkettyä pois kulttuuristamme ja uskomuksistamme.

12 1/2018

YHDESSÄ VÄKIVALTAA VASTAAN GALLUP

Suomi haastattelu, teksti ja kuvat Tiia Kostiainen

Laura Rissanen, lähihoitaja

2

1

Suomessa naisiin kohdistuva väkivalta on ehkä hieman vähäisempää kuin muualla maailmassa. Suomessa väkivaltaa tapahtuu paljon piilossa, esimerkiksi parisuhteissa ja perheen sisällä. Väkivallasta ei uskalleta puhua tai pahimmillaan sen olemassaolo kielletään kokonaan. Fyysisen väkivallan ohella naisiin kohdistuu myös seksuaalista häirintää ja henkistä väkivaltaa, kuten kontrolloimista ja rajoittamista.

Otto Kostiainen, myyjä

hen, miten väkivallan aiheuttajia voitaisiin auttaa, jotta myös tätä kautta pystyttäisiin ehkäisemään väkivallan tekoja.

Suomessa naisiin kohdistuu fyysistä väkivaltaa esimerkiksi perheväkivaltatapauksissa, mutta silti uskon Suomen olevan suhteellisen turvallinen maa asua ja elää. Fyysisen väkivallan ohella naisiin kohdistuu myös paljon henkistä väkivaltaa, kuten seksuaalisvivahteisia kommentteja. Naisia ei myöskään pidetä

tietyissä asioissa, kuten jossain perinteisissä ammateissa, samanvertaisina kuin miehiä.

Naisia vähätellään ja saatetaan uskoa, ettei nainen voisi suoriutua tehtävästä miehen kanssa yhtä hyvin.

Ratkaisevinta on ihmisten asennoituminen asiaa kohtaan ja se, miten meidät kasvatetaan ja opetetaan ajattelemaan aiheesta.

Puhumalla avoimesti väkivallasta ja nostamalla asiat keskusteluun vertaistuen määrä lisääntyisi varmasti. Lisäksi tarvittaisiin toimintamalleja ja keinoja myös sii-

1

2

Ongelman ratkaisu edellyttää avoimuutta ja aktiivista reagointia.

On pyrittävä vaikuttamaan ihmisten mielipiteisiin ja asenteisiin.

Myös naisten esineellistämisestä pitäisi päästä eroon. Tässä asiassa vaaditaan toimia niin miesten kuin naisten taholta, sillä mm. sosiaalinen media, musiikki, televisio ja muotiala pitävät yllä tietynlaista naiskuvaa, mikä saattaa aiheuttaa naisille ja tytöille epävarmuutta.

13 1/2018

Kuva Liisa Nerg

SOLIDAARISUUDEN HANKKEET NICARAGUA

Tippakastelujärjestelmässä vesi kohdistuu suoraan sinne, missä sitä tarvitaan.

VAHVUUKSIEN OIVALTAMINEN VIE YHTEISÖÄ ETEENPÄIN teksti Kirsikka Manninen kuvat Ada Bergroth, Liisa Nerg

Solidaarisuuden Nicaraguan maapäällikkö ja kenttätyöntekijä Jukka Pakkala kertoo Solidaarisuuden hankkeista Pohjois-Nicaraguassa. Paikallisten henkilökohtaiset onnistumiset ovat niissä tärkeässä roolissa.

M

utta aloitetaan ilmastonmuutoksesta. Nicaraguassa ilmastonmuutos lisää kuivuutta alueilla, jotka kärsivät siitä jo valmiiksi. ”Pohjois-Nicaraguassa sijaitsevassa Somotossa sataa enemmän vuoden aikana kuin Helsingissä, mutta sateet tulevat rankkasateina muutaman päivän sisällä. Suuri osa vedestä on jäänyt käyttämättä, kun se virtaa rinteitä pitkin lopulta mereen”, Pakkala kertoo.

Kastelualtaiden avulla vesi saadaan talteen maatalouden tarpeisiin.

TAVOITTEENA ILMASTOKESTÄVÄ MAATALOUS Kasteluvettä säästetään käyttämällä tippakastelua. Viljelmille tehdään letkuverkosto, ja letkujen suuttimista vesi tihkuu tippoina hyötykasveille. Näin kastelu kohdistuu suoraan sinne, missä sitä tarvitaan.

“Maanviljelyssä suositaan kuivuutta sietäviä kasveja, kuten durraa ja kurkumaa. Maidon tuotannossa puolestaan edistetään vuohien kasvatusta. Ne pär-

jäävät kuivilla alueilla silloinkin, kun lehmien pitäminen käy mahdottomaksi“, Pakkala summaa.

KÄSITYÖLÄISET JAKAVAT TIETOTAITOA TOISILLEEN Solidaarisuuden tuella Nicaraguan pääkaupunkiin Managuaan ja tärkeimpään matkailukohteeseen Granadaan on perustettu Manos Nicas -myymälöitä, jotka myyvät Pohjois-Nicaraguassa tuotettuja käsitöitä.

14 1/2018

SOLIDAARISUUDEN HANKKEET NICARAGUA

Pienviljelijät suosivat maanviljelyssä kuivuutta sietäviä kasveja, kuten durraa ja kurkumaa.

Jukka Pakkala toimii Solidaarisuuden maapäällikkönä Pohjois-Nicaraguassa.

Manos Nicas -kauppaverkoston kivijalkaliike Nicaraguan pääkaupungissa, Managuassa.

”Manos Nicas -kauppoihin otetaan vain hyvin tehtyjä tuotteita”, Pakkala korostaa. Näin käsityöläiset oppivat tekemään laatua, joka menestyy markkinoilla.

Kaupan alan ammattilaiset pitävät käsityöläisryhmille koulutuksia, joissa toimintaa kehitetään asiakaspalautteen pohjalta. Käsityöläiset myyvät myös itse tuotteitaan, joten myynti ei ole riippuvainen vain Manos Nicas -kaupoista.

Nicaragualaiseen kansanluonteeseen kuuluu auttavaisuus. Koulutetut käsityöläiset jakavat oppimaansa muille. ”Tämä on ihmislähtöistä kehitystä, jonka juuret ovat paikallisyhteisöissä. Kehitys jatkuu projektirahoituksen loputtuakin”, Pakkala sanoo.

Tällä hetkellä käsityöläisten hankkeet ovat seisahtuneina Nicaraguan heikentyneen turvallisuustilanteen takia, koska tiesulut, kaikonneet turistit ja kauppojen vaihtelevat aukioloajat estävät myyntiä.

Maanviljelyshankkeet jatkuvat levottomuuksista huolimatta.

TÄRKEINTÄ ON TUNNE PÄRJÄÄMISESTÄ Moni Nicaraguan käsityöläinen ansaitsee alle sata euroa kuussa. Sillä saa perusruoan, mutta muusta pitää tinkiä. Viime vuoden projektien vuosihaastatteluista kuitenkin selvisi, että vastanneista yli 70 % ei tunne itseään köyhäksi. Miten tämä on mahdollista?

Pakkala nostaa esiin erään haastatte-

luun vastanneen käsityöläisen sanat: ”En ole köyhä, koska minulla on kaksi kättä ja pärjään.” ”On tärkeää, että ihmiset ajattelevat sitä, mitä osaavat”, Pakkala sanoo. Hankkeet, joissa erityisesti naisia autetaan alkuun siinä, että omiin asioihin voi itse vaikuttaa, antavat heille voimia löytää ongelmiin ratkaisuja vaikeissa elämäntilanteissa.

MACHOKULTTUURI VAIKUTTAA YHÄ Viestiä käsityöläisnaisten voimaantumisesta tarvitaan, koska machokulttuuri elää Nicaraguan syrjäisissä maaseutuyhteisöissä tiukasti. Voimakkaampi kohdistaa väkivaltaa hauraampaan; mies nai-

MANOS NICAS -VERKOSTO

Manos Nicas on vuonna 2014 perustettu tuotemerkki ja verkosto, joka tukee nicaragualaista pienyrittäjyyttä, tuotekehittelyä ja kauppakontakteja.

Tuotekehittelyyn on saatu mukaan kansainvälisiä osaajia, esimerkiksi meksikolaisia, suomalaisia ja bolivialaisia muotoilijoita.

Manos Nicas -tuotemerkin myymälöissä kerätään tietoa tuotekehittelyä varten.

Kaupat toimivat paikkana, joissa valmistajat voivat tavata kuluttajia ja saada palautetta tuotteista. On tärkeää, että käsityöläiset valmistavat ja kehittävät tuotteistaan kysyntää vastaavia.

seen ja vanhempi lapseen.

Mieskin voi toki olla machokulttuurin uhri, Pakkala toteaa. ”Miehuus saatetaan kyseenalaistaa, jos mies antaa hellyyttä lapsilleen tai siivoaa”. Lähes jokainen vuosihaastatteluun vastannut oli itse kokenut lapsena väkivaltaa.

Siksi voimaantumisen tärkeyttä ei voi painottaa liikaa. ”Jokainen onnistuminen kohottaa ihmisen itsetuntoa. Onnistumiset ruokkivat uusia onnistumisia ja omanarvontuntoa. Tämä on parasta vastarintaa väkivaltaa vastaan”, Jukka Pakkala summaa.

Kirjoittaja on Solidaarisuuden vapaaehtoinen.

Solidaarisuuden käsityöläisille suunnatuissa yrittäjyyskoulutuksissa pureudutaan miesten ja naisten rooleihin perheissä ja yhteisöissä, koska perheväkivalta on Nicaraguassa yleinen ilmiö. Erityishuomiota kiinnitetään siihen, että naiset saavat tuotteitaan markkinoille.

Koulutuksissa keskustellaan avoimesti väkivallasta ja koulutetaan tukihenkilöitä, jotka rohkaisevat väkivaltaisessa suhteessa eläviä eteenpäin. Tukihenkilöt on valittu käsityöläisten keskuudesta. Heillä voi olla omakohtaisia kokemuksia väkivaltaisessa suhteessa elämisestä – tärkeintä on kuitenkin se, että yhteisön jäsenet luottavat heihin.

15 1/2018

YHDESSÄ VÄKIVALTAA VASTAAN KUMPPANIT KERTOVAT Tässä osiossa kerrotaan Solidaarisuuden kumppanijärjestöjen työstä Somalimaassa, Nicaraguassa ja Keniassa.

PAIKALLISTA MUUTOSVOIMAA KENIAN MAASEUDULLA teksti Sofia Marin kuva Ulla Sarén

Kenian kisii-yhteisön parissa toimii Manga Heart -järjestö, joka on yksi Solidaarisuuden kumppanijärjestöistä. Bernard Oseko on toiminut Manga Heartin toiminnanjohtajana vuodesta 2006 lähtien. Hän on myös yksi järjestön perustajista.

Bernard Oseko on kenialaisen Manga Heart -järjestön toiminnanjohtaja.

Järjestö toimii Solidaarisuuden tuella silpomisperinteen katkaisemiseksi.

M

anga Heart perustettiin alunperin HI-virukseen sairastuneiden tueksi ja hoitamiseksi, sillä Bernard Osekon asuinalueella oli paljon HIV-tapauksia. Järjestö mahdollisti sairastuneiden lääkitykset ja sairauteen liittyvän stigman vähentämisen.

Muutama vuosi sitten, kun Solidaarisuus tuli mukaan Manga Heartin toimintaan, järjestössä alettiin työskennellä tyttöjen sukuelinten silpomisen ehkäisemiseksi. Silpomisperinne on juurtunut syvälle kulttuuriin ja yhteiskuntaan, joten ehkäisytyö on vaikeaa. Manga Heart kertoo yhteisönsä asukkaille silpomisen vaaroista ja haitoista. “Jotkut ihmiset ovat jo ymmärtäneet silpomisen haitat, mutta edelleen on paljon työtä tehtävänä”, Oseko sanoo.

Sukuelinten silpominen on nykyään Keniassa laitonta. Siitä huolimatta perinne on jatkunut kisii-yhteisössä.

Sukuelinten silpominen on nykyään Keniassa laitonta. Se on kuitenkin toimi-

nut kisii-yhteisössä jo kauan aikaa tyttöjen siirtymäriittinä aikuisuuteen. Oseko kertoo yhteisössä vallitsevasta ajatuksesta, että tyttö ei tule naiseksi eikä voi mennä naimisiin, jos hänen sukuelimiään ei leikata. Tämän takia monet vanhemmat pakottavat tyttärensä leikkaukseen. Taustalla on myös taloudellinen syy: naiset ovat taloudellisesti riippuvaisia miehistä, ja he saavat taloudellista turvaa vain menemällä naimisiin.

jät kertovat lapsille, mitä tyttöjen sukuelinten silpominen tarkoittaa ja mitä haittoja siitä tytöille koituu. Näin he osaavat varoittaa vanhempiaan näiden aikoessa leikkauttaa lapsensa. Lapsille opetetaan, että silpomisen uhatessa he voivat ilmiantaa vanhempansa Manga Heartille, joka vie asian poliisille. Leirit ovat tuottaneet tulosta. Monet vanhemmat haluavat lastensa osallistuvat leireille, joten niille on jo tunkua.

Perinteisesti silpomisen tekee kylän oma leikkaaja, mutta nykyään silpominen on medikalisoitu, eli se tehdään usein lääketieteen ammattilaisten toimesta.

Laittomuuden takia silpominen tapahtuu salaisissa paikoissa. Leikkaus maksaa paljon. Manga Heart kertoo silpomista suunnitteleville vanhemmille, että suuren rahallisen menetyksen lisäksi silpominen myös vaarantaa tytön hengen.

“Meidän visiomme on, että panostamalla nuoriin tällä hetkellä, tulevat sukupolvet säästyvät kokonaan silpomiselta. Jos sinua ei ole ympärileikattu, et myöskään ympärileikkaa omia lapsiasi”, Oseko kiteyttää toiminnan perusajatusta.

Manga Heartin rooli on erityisen tärkeä, koska kisiin kaltaiset pienemmät yhteisöt jäävät hallituksen tekemän silpomisen vastaisen työn ulkopuolelle. Oseko iloitseekin siitä, että Solidaarisuus on tullut juuri kisii-yhteisössä tehtävään työhön mukaan. “Yksi isoimmista unelmistani kävi toteen, kun käynnistimme tämän ohjelman”, hän sanoo.

Osekon haastattelu tapahtuu kenialaisessa peruskoulussa, jonka tiloja Manga Heart hyödyntää työssään. Lapsilla on kuukauden mittainen loma, jonka aikana Manga Heart järjestää koululla lapsille leirin. Leirillä Manga Heartin työnteki-

Kirjoittaja on Solidaarisuuden vapaaehtoinen.

16 1/2018

Rakkaudesta muuttuvaan maailmaan

Tilaa lehti!

Ajattelevien maailmankansalaisten lehti

Tee tilaus: maailmankuvalehti.fi/tarjous

KIINNOSTAVAA LUKEMISTA SYKSYYN

Matti Salminen ERNO PAASILINNAN KIRJALLINEN ELÄMÄ 29,90 €

Ulla Koskinen SUOMESSA SELVIYTYMISEN HISTORIAA 29,90 €

Silja Pitkänen & Ville-Juhani Sutinen PROPAGANDAN HISTORIA 26,90 €

Risto Isomäki VIIDEN MEREN KANSA 29,90 €

Philip Lymbery & Isabel Oakeshott FARMAGEDDON 26,90 €

INTOKUSTANNUS.FI

TUKIJAT TUTUIKSI

”Kun tietää, mitä silpominen oikeasti on, niin siltä on aika vaikea sulkea silmänsä”, Jenni Rotonen toteaa.

TIEDOLLA SILPOMISPERINNETTÄ VASTAAN teksti Ann-Marie Mäenmaa kuva Sam Jamsen

K

un bloggaaja Jenni Rotonen perehtyi ensimmäistä kertaa tarkemmin siihen, mitä sukupuolielinten silpominen konkreettisesti tarkoittaa, olo oli järkyttynyt. Rotonen ei kuitenkaan jäänyt toimettomaksi tiedon kanssa, sillä halu auttaa oli vahva.

Nyt Rotonen on mukana jo toista vuotta Muutoksentekijänä Solidaarisuuden Silpomaton-kampanjassa, jota toteutetaan yhteistyössä paikallisten kumppanijärjestöjen kanssa Kenian Kisiissä.

Vaikka silpominen on Keniassa lailla kielletty, jopa 96 prosenttia tytöistä silvotaan yhä kisii-yhteisössä.

KUKA? Bloggaaja Jenni Rotonen, Muutoksentekijä syksystä 2016 alkaen.

MISTÄ TUNNETAAN? Rotonen kirjoittaa suosittua Pupulandia-blogia, jolla on kuukausittain noin 50 000 lukijaa. Hän on myös tuttu ääni Afterwork-podcastin sekä Radio Helsingin Kuosissa-ohjelman takaa. Rotosen mietteitä kampanjasta voi lukea blogikirjoituksesta ”#silpomaton” osoitteesta pupulandia.fi.

Perinnettä jatkamalla vanhemmat haluavat turvata tytöille kunniallisen ja hyvän tulevaisuuden yhteisössään. Naisten terveydellisiä ongelmia ei osata yhdistää silpomiseen, eikä uskomuksia sen hyödyistä aina kyseenalaisteta. ”Onhan se hyvin, hyvin haastavaa muuttaa tällaisia ikiaikaisia uskomuksia ja kulttuurisia tapoja”, Rotonen pohtii.

Rotosen mielestä surullisinta tilanteessa on juuri se, että perinnettä harjoittavat ihmiset aidosti uskovat silpomisen olevan hyvä teko. Siksi hänen mielestään ainoa toimiva keino silpomisen vastaisessa työssä on levittää tietoa silpomisen haitoista sitä harjoittavissa yhteisöissä.

Tieto ei ole kuitenkaan valttia vain Keniassa, vaan myös Suomessa. Rotonen huomauttaa, ettei Eurooppa ole kokonaan irrallaan ilmiöstä, sillä perinne voi seurata muuttavien ihmisten mukana.

PIENISTÄ PUROISTA SUURIA VIRTOJA Rotosen äänessä on yhä läsnä huoli tyttöjen puolesta, eivätkä sanatkaan aina riitä kuvailemaan silpomiseen liittyviä tunteita. Hän haluaa kuitenkin puhua silpomisen vastaisen työn puolesta ja valita sanansa niin, että ne kuvaavat tekoa kaunistelematta. ”Kun tietää, mitä silpominen oikeasti on, niin siltä on aika vaikea sulkea silmänsä”, hän toteaa.

Rotonen kertoo tukevansa mielellään Silpomattoman kaltaista kampanjaa ja herättelevänsä ihmisiä kanavissaan siihen, mitä asian hyväksi voi Suomessa tehdä. Erityisenä syynä vaakakupissa painaa naisten oikeuksien huono tilanne monissa paikoissa maailmalla. ”Tämä on minun mielestäni meidän kaikkien yhteinen asia.”

Rotosen mielestä on olennaista, että keskustelu tuodaan myös ihan tavallisten ihmisten pariin, esimerkiksi juuri blogien kautta. Näin tietoisuus niin itse silpomisperinteestä kuin silpomisen vastaisesta työstäkin leviää. ”Pienetkin purot muodostavat suuria virtoja”, hän toteaa rohkaisevasti.

Rotonen nostaa myös esille Meeri Koutaniemen, jonka silpomisaiheiset valokuvat ovat konkreettisella tavalla tehneet aihetta näkyväksi Suomessa. ”Hänen kauttaan tulevat kuulluiksi monet niistä tarinoista, joista emme muuten tietäisi mitään”, Rotonen kiittelee.

Rotonen uskoo, että tie silpomattomaan maailmaan on vielä pitkä. Samalla hän on kuitenkin toiveikas ja ajattelee, että jokaisen Muutoksentekijän pienikin panos Suomessa auttaa eteenpäin. ”Toivosta ei saa luopua”, Rotonen sanoo päättäväisesti. ”Uskon, että yhteistyöllä voidaan viedä asioita parempaan suuntaan.”

Kirjoittaja on Solidaarisuuden vapaaehtoinen.

18 1/2018

TYTÖT TURVAAN SILPOMISELTA

Ulla Sarén

TURVALEIREJÄ SILPOMISVAARASSA OLEVILLE TYTÖILLE Joululoma on Kenian Kisiissä tytöille riskiaikaa joutua sukuelinten silpomisen uhriksi. Silpomisia tehdään erityisesti silloin, kun lapsilla on koulusta lomaa ja aikaa toipua leikkauksen aiheuttamista vammoista.

Solidaarisuus järjestää leirejä, joilla tytöt ovat turvassa silpomiselta. Leireillä tytöt oppivat ikätasoisesti silpomisperinteen kulttuurisista syistä, siihen liittyvistä uskomuksista ja silpomisen terveyshaitoista.

Heille kerrotaan, kuinka tärkeitä ja arvokkaita he ovat ja ettei kukaan saa kajota heihin ilman lupaa.

Lapsia opetetaan puolustamaan omia oikeuksiaan.

Leirillä käsitellään myös, miten ympärileikkauksen seurauksien kanssa voi oppia elämään.

Leiriviikon aikana leikitään, lauletaan, kilpaillaan ja lausutaan runoja. Lapset käsittelevät silpomista ja heissä herääviä tunteita myös piirtäen ja kirjoittaen.

Viimeisenä päivänä paikalle kutsutaan lasten vanhemmat.

He osallistuvat leirin loppujuhlaan, jossa lapset esiintyvät ja näyttävät, mitä he ovat viikon aikana tehneet ja oppineet.

AUTA PELASTAMAAN TYTTÖJÄ SILPOMISELTA Tyttöjen sukuelinten silpominen on julmaa ja järjestelmällistä väkivaltaa, joka vaikuttaa pysyvästi tytön elämään.

Lahjoituksella autat kitkemään silpomisperinteen Kenian kisiiyhteisöstä. Kerätyillä varoilla järjestetään turvaleirejä silpomisvaarassa oleville tytöille, draamatyöpajoja koululaisille sekä koulutuksia pienten lasten vanhemmille, terveydenhoitajille ja päättäjille.

Osallistu Tytöt turvaan -joulukeräykseen.

www.silpomaton.fi

KUVA: ULLA SARÉN

Keniassa moni tyttö odottaa joulua peläten. Suuri osa sukuelinten silpomisista tehdään joululomalla.

AUTA TYTÖT TURVAAN. WWW.SILPOMATON.FI