Nuoret riveissämme

Sarjassa tutustumme Pelastusarmeijan toiminnassa mukana oleviin lapsiin ja nuoriin ja heitä koskettaviin teemoihin.

Olla apuna ja läsnä

a

Anneli Krüger Vargas

• 17 vuotta, asuu Porvoossa

• Syntyisin Brasiliasta, Novo Hamburgosta

• Opiskelee Linnankosken lukiossa Porvoossa. Mahdollisena ammattihaaveena hammaslääkäri.

• Harrastaa pianonsoittoa. On aikaisemmin harrastanut myös sirkusakrobatiaa.

Annelilla on hetki lukiotuntien välissä, ja juttelemme Whatsappin välityksellä. Puhelimen ruudussa loistavat iloisen ja pirteän nuoren naisen kasvot. Juttelemme koulusta. Näinä kuukausina on ollut vaikeaa välttää puhumista koronasta, joten kyselen, miten se vaikutti viime keväällä lukiossa. – Meillä oli etäopiskelua yhden jakson lopussa sekä seuraava jakso kokonaisuudessaan. En pitänyt siitä. Minusta tuntuu, että opin paljon helpommin, jos joku opettaa luokassa. Etäopiskelu sopii niille, jotka pitävät itsenäisestä opiskelusta. Mutta se ei ollut mun juttuni.

Pelastusarmeijan voisi sanoa olevan Annelin juttu, sillä vanhempien myötä sen ”välttäminen” on ollut mahdotonta. Annelin vanhemmat, Eliel ja Ana Vargas, ovat luutnantteja ja toimivat Porvoon osaston johtajina. – Ollessani aivan pieni muutimme Brasiliasta Suomeen. Ensimmäinen yhteisö, johon tutustuimme, oli Pelastusarmeija, joten se on ollut aina mukana. Muistan pienenä, kun isä ja äiti olivat osastossa työskentelemässä, olin pyhäkouluhuoneessa leikkimässä, Anneli kertoo hymyillen.

Anneli auttaa vanhempiaan osaston toimissa. Lisäksi hän on osallistunut Pelastusarmeijan lasten ja nuorten leireille. Pari kesää sitten hän kävi myös Lasten lomakodin apparikoulutuksen. Apparit ovat 12–16-vuotiaita nuoria, jotka toimivat Lomakodilla leiriavustajina. Anneli viihtyi siellä ja mielellään suosittelee sitä muillekin kiinnostuneille. Lisätietoa apparikoulutuksesta löytyy sivulta: pelastusarmeija.fi/lomakoti.

Anneli auttaa Porvoon osaton toiminnoissa. Annelin vanhemmat, luutnantit Eliel (kuvassa) ja Ana Vargas toimivat osaston johtajina.

Anneli on Pelastusarmeijan sotilas. Mitä hänen mielestään siihen kuuluu? – Se, että ollaan avuksi ja läsnä. Ennen jumalanpalvelusta on mukava jutella muiden kanssa. Tuntuu hyvältä olla myös avuksi esimerkiksi raamatunluvussa, tai missä milloinkin tarvitaan. Autoin ja olin mukana jo aiemminkin, joten tuntui luontevalta tulla sotilaaksi.

Kiusoittelen, ettei häntä kiinnostaisi seurata vanhempiensa jalanjälkiä upseeriksi? – Katsotaan tulevaisuudessa, miten käy, Anneli suo hymyn. – Katsotaan, mitä Jumala on minun elämälleni suunnitellut. Koska olen elänyt kristityssä perheessä, niin usko on tuntunut minusta aina luontevalta. Kun pienenä menin nukkumaan, iltasatuni olivat raamatunkertomuksia. Yläasteella kyseenalaistin uskoani, mutta se oli vain vaihe. Nyt jälleen rukoilen ja luen Raamattua.

Pelastusarmeijalla on välillä vaikeuksia houkutella nuoria, ja Anneli näkee sen johtuvan siitä, että nuoret eivät koe hengellisiä asioita tärkeiksi. – Se on sääli. Esimerkiksi nuorille suunnatut leirit, joissa olen ollut mukana, ovat olleet tosi mukavia. Moni varmasti viihtyisi, jos osaisi tulla mukaan.

Yksi tällainen leiri oli elokuussa järjestetty EYE-viikonloppu, jossa yhteen kokoontui toistakymmentä nuorta. – Se oli lyhyt, mutta todella kiva leiri. Saarnat ja puheet tuntuivat oikeasti meille nuorille tarkoitetuilta. Tuntui myös hyvältä olla muiden samanikäisten seurassa. Usein sitä on ainoana nuorena osastossa. Kun näkee muitakin uskovia nuoria, se on tosi piristävää ja kivaa.

Jos koronatilanne sallii, tulevana syksynä järjestetään Euroopan laajuinen EYE-leiri (European Youth Event). Anneli on mielellään mukana: – Olisi hienoa tutustua muihin nuoriin armeijalaisiin Euroopan eri maista.

Whatsapp-jutustelun lopuksi kysyn, mitä toiveita Annelilla on. – Toivon, että kokisin henkistä kasvua. Toivon myös, että Armeijakin kasvaisi ja useampi nuori löytäisi sen. Tämä on rukouksissani.

Toni Kaarttinen