Kutsuttu sotilaaksi

Tässä kirjoitussarjassa Pelastusarmeijan sotilaat eri puolelta Suomea pohtivat omaa kutsumustaan ja kertovat, mitä ajatuksia heille on herännyt Kutsuttu sotilaaksi -kirjan äärellä. Tässä kuussa puheenvuoro on Marjatta ja Olli Kariniemellä Hämeenlinnan osastosta.

Liittolupaus kutsuu pyhitykseen

Olemme Marjatta ja Olli Kariniemi ja olemme kotoisin Rovaniemeltä, kahden virran kaupungista, jossa olemme asuneet puolet elämästämme. Suuren laman kynnyksellä 1990-luvun alussa muutimme Etelä-Suomeen opiskelemaan ja valmistuimme uuteen ammattiin. Hämeenlinnassa olemme asuneet lähes 30 vuotta. Pelastusarmeijan sotilaita meistä tuli kolmannen iän kynnyksellä, kun matkustaminen ja varsinkin iltatyöt vähenivät ja aikaa jäi myytäväksi asti.

Marjatta:

– Ensimmäiset Jumalan sanan siemenet kylvettiin sydämeeni äitini pitämässä pyhäkoulussa, joka kokoontui kodissamme Kursun kylässä Sallassa. Pyhäkouluun osallistuivat myös naapurin lapset, joten ryhmä oli kooltaan varsin suuri. Äitini lähetti minut ja nuoremmat sisarukseni myöhemmin myös seurakunnan leirille, jossa tulin uskoon. Kemijärven kauppaoppilaitoksesta valmistuttuani muutin töihin Rovaniemelle ja löysin paikkani seurakuntanuorten keskuudesta.

Olli:

– Äitini opettama iltarukous oli ensimmäinen kosketus hengellisiin asioihin. Hän lähetti minut myös Pelastusarmeijan pitämään pyhäkouluun, jossa kuulin ensimmäisen kerran Jeesuksesta havainnollistamiseen käytetyn hiekkalaatikon äärellä. Lapsenuskoni syveni omakohtaiseksi vakaumukseksi nuorille järjestetyssä gospel-konsertissa, joka oli 1970-luvun alussa uutta ja erilaista. Tuosta marraskuisesta illasta vuonna 1973 tuli käännekohta elämässäni, eikä tuolloin tehtyä uskonratkaisua ole tarvinnut katua.

– Rovaniemen aikana löysimme toisemme, perustimme perheen ja meistä tuli myös poikalapsen onnellisia vanhempia. Vartuttuaan poikamme osallistui vuosia Pelastusarmeijan Pallero-kerhoon, ja kävimme myös osaston järjestämillä retkillä. Ystävystyimme useiden työntekijöiden kanssa, joista muutamat ovat ystäviämme edelleen. Jossain elämänvaiheessa harkitsimme jopa Pelastusarmeijan työntekijäksi ryhtymistä, mutta elämä vei muualle.

Pelastusarmeijan ystävästä sotilaaksi

Olemme osallistuneet Hämeenlinnan osaston toimintaan muutaman vuoden. Alokkaiksi ilmoittauduimme vuosi sitten, ja vuoden 2022 keväällä meistä tuli Pelastusarmeijan sotilaita. Sotilaaksi tultaessa annetaan liittolupaus Jumalalle, joka eletään todeksi Pelastusarmeijassa. Mietimme, mitä liittolupaus meille merkitsee. Mikä siinä tuntui hyvältä ja mikä haastavalta?

Marjatta:

– Liittolupauksen antaminen oli tärkeä hetki elämässäni. Poikani ja hänen puolisonsa lapsineen olivat paikalla katsomassa, kun heidän mumminsa lupasi palvella Jumalaa. He saivat omin silmin ja korvin tutustua Pelastusarmeijan toimintaan, mikä tuntui minusta kerrassaan upealta. Ehkäpä haastavinta liittolupauksessa on edellytys pitää aktiivisesti esillä Jumalan sanaa. Minulle luontevinta on tavoitella sellaista elämää, joka jo itsessään kirkastaa Jumalaa. Vastaan kyllä Jumalaa koskeviin kysymyksiin, kun joku niitä minulle esittää.

– Jäin sairauteni vuoksi eläkkeelle Hämeenlinnan ammattikorkeakoulusta muutama vuosi sitten, mutta kuntouduttuani palasin takaisin työelämään. Toimin tällä hetkellä kirjanpitäjänä Tilipalvelu Rantalaisen Hämeenlinnan toimistossa.

Marjatta ja Olli Kariniemen sotilasvihkimys keväällä 2022. Sotilasvihkimystä suorittamassa osastonjohtaja, kapteeni Seppo J. Takala. Kuva: Seppo Kariniemi

Vapaa-aikanani neulon ja osallistun aktiivisesti lastenlasteni elämään sekä käyn sunnuntaisin Pelastusarmeijan tilaisuuksissa. Vuosien ajan olen neulonut sukkia sukulaisille ja myös joulumyyjäisiin myytäväksi. Vuosittain järjestetään Hämeenlinnan Loimua Areenalla yritysten ja järjestöjen joulumyyjäiset, joissa olen myynyt neulomiani villasukkia poikani vanhimman tyttären kanssa. Viime vuonna myyntipöydälläni oli myös joulukuun Sotahuuto-lehti.

Olli:

– Liittolupauksen antaminen oli minulle kuin uudistettu vihkivala, jossa sanoin Jumalalle toisen kerran: ”Tahdon.” Olenhan saanut palvella Häntä nuoresta pitäen monin eri tavoin. Tiedän kokemuksesta, että Hän on ollut ja on edelleen armollinen, mikä teki lupauksen antamisesta helpompaa. Varmasti haastavinta lupauksessa on sen mukana tulevat velvoitteet. Sainhan kannettavakseni sotilaan ”sotisovan”, mikä tekee Jumalalle antamastani lupauksesta julkisen ja velvoittaa elämään yhteisön arvoille sopivalla tavalla. Minulle liittolupaus on kutsu pyhitykseen ja jatkuvaan kilvoitteluun. – Olen meidän perheestämme se, joka osallistuu Pelastusarmeijan toimintaan lähes kaikilla mahdollisilla tavoilla. Eläkeläisenä minulla kun on aikaa myös arkipäivisin. Leipäkirkko ja sen jälkeen tapahtuva ruoan jakaminen on mieluisaa työtä, jonka kautta tulevat tutuiksi niin osaston uudet ja kuin vanhat jäsenet. Soitan kokouksissa myös bassokitaraa, mistä pidän erityisesti. Ajattelen, että olen Jumalan valtakunnan työntekijä, jonka ”palkan” maksaa eläkevakuutusyhtiö. Ja osallistun tietysti aktiivisesti lastenlasteni elämään kuljettamalla heitä aina tarpeen vaatiessa. Mitä muuta sitä voi elämältä sen loppumetreillä odottaa.

Sotilaana Jeesuksen armeijassa

Meidän mielestämme kansainvälisyys ja kristittyjen yhteyden korostaminen tekevät Pelastusarmeijasta aivan erityisen. Se elää todeksi tehtäväänsä osana Kristuksen maailmanlaajuista, globaalia kirkkoa unohtamatta omia juuriaan ja erityispiirteitään.

Olli:

– Kansainvälisyys on korostunut erityisesti nyt Ukrainan sodan aikana, kun Pelastusarmeijakin on kerännyt varoja sodan uhrien auttamiseksi. On ollut helppo osallistua keräykseen, kun on tiennyt, että paikallisen Pelastusarmeijan jäsenet osallistuvat kriisiavun jakamiseen.

Marjatta:

– Olen arvostanut Pelastusarmeijassa aina sitä, että se haluaa kuunnella ja auttaa erityisesti vähäosaisia. Minusta se on kristillisyyttä aidoimmillaan. Jeesuskin muistutti siitä, että ”kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle” (Matt. 25:40). Ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa.

Olli:

– Minulle on tärkeää myös Jumalan armon korostaminen, joka on yksi Pelastusarmeijan opinkappaleista. Armo on kuin Lapin kaamoksen päättävän aamun ensimmäinen sarastus, joka valaisee tykkylumen taakoittamat, huurteiset puut. Keväisen auringon säteet julistavat valon voittoa ja kutsuvat luomakuntaa uuteen ja niin tekee Jumalan armokin. Se sulattaa menneen talven lumet ja tarjoaa uuden mahdollisuuden elämälle.

Marjatta & Olli Kariniemi