AjaTuksia elämästä ja uskosta: Villasukan verran parempi maailma

Kouluvuosina tekstiilikäsityö ei kuulunut suosikkeihini. Yritin selviytyä tehtävistä mahdollisimman nopeasti ja vähällä vaivalla. Ommellessa langan päätteleminen oli täysin tarpeetonta, eihän sitä kukaan nurjalta puolelta nähnyt. Neuloessa ei kannattanut huolestua muutamasta pudonneesta silmukasta, sillä kyllähän niitä jäi jäljelle ihan tarpeeksi. Pipon sain kyllä neulottua, mutta toistaiseksi en ole tavannut ketään, jonka päänmuoto vastaisi edes etäisesti silloin pipoksi kutsumaani tekelettä. Tästä syystä onkin merkillistä, että kypsempään ikään vartuttuani innostuin kovasti neulomisesta. Tämän päivän leikillisellä kielellä voisi kuvata, että minua vaivaa ”neuloosi”. Uskon, että minulla on paljon kohtalotovereita.

Nykyisin kiinnostukseni kohteena ovat erityisesti villasukat. On hienoa saada suunnitella erilaisia kuvioita ja väriyhdistelmiä. Silmukka silmukalta työ valmistuu – ja voi sitä riemua, kun nurinkäännetyn sukan viimeinen langanpää on solmittu ja saan kääntää sen jälleen oikeinpäin. Uusissa villasukissa on jotain ihanan kiehtovaa, jäivät ne sitten lämmittämään omia varpaitani tai jonkun toisen. Ylpeänä saan vetää jalkoihini omatekoiset upouudet villasukat ensimmäistä kertaa.

Suomen sääolosuhteissa villasukka on sen verran käyttökelpoinen asuste, että jo muutamassa kuukaudessa upouusi villasukka on nuhjaantunut, nyppyinen ja hyvin käytetyn näköinen. Kovimman kulutuksen kohdissa saattaa jo päivä paistaa läpi. Kumma kyllä, villasukan arvo ei vähene vanhetessa, vaan nyppyjen ja hiertymien ohella siitä on tullut pehmeä ja jalan muotoa seuraava. Sitä ei vaihdeta helposti uuteen. Sukassa on jotain tuttua ja turvallista. Jokainen nyppy muistuttaa eletystä elämästä. Muistan sen tekemiseen uhratun ajan, ja kuinka se valmistui silmukka kerrallaan. Pienet valmistusvirheetkin vain muistuttavat sen ainutlaatuisuudesta. Ei ole toista täysin samanlaista sukkaa.

Jokainen sukkapari muistuttaa minua Raamatun psalmista 139. Kirjoittaja kuvailee, kuinka Jumala on suunnitellut meidät ainutlaatuisiksi. Hän on tehnyt meidät käsityönä, punonut silmukka silmukalta. ”Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen.” (Ps. 139:13–14). Jumalalla oli jo mielessään valmis lopputulos ennen kuin me edes vedimme ensimmäisen henkäyksemme ilmaa. Olemme maailman parhaimman suunnittelijan designluomuksia, uniikkeja alkuperäiskappaleita.

Joskus mekin olimme uutuudenkarhea kirkasvärinen villasukka. Kuinka hieno ja ainutlaatuinen lahja se olikaan! Vuosien kokemukset ja koettelemukset hieroivat pintaan nyppyjä, elämän arpia. Joskus olo on kuin kuluneella villasukalla. Jumalan silmissä se ei vähennä arvoamme yhtään, olemme aivan yhtä rakkaita kuin syntymämme hetkellä. Hän tuntee jokaisen elämämme silmukan ja muistaa, kuinka ne syntyivät. Hän muistaa jokaisen elämäämme nypyn aiheuttaneen tapahtuman. Hän ei heitä meitä pois, kun olemme vanhoja ja kuluneita. Kokemuksemme ovat muovanneet meistä juuri sen, keitä olemme.

Villasukan tarkoitus ei ole jäädä vain kauniiksi koristeeksi. Neuloessaan meitä Jumala kyllästi jokaisen silmukan rakkaudellaan. Hän suunnitteli meidät käyttöä varten, tuomaan lämpöä viluisiin varpaisiin. Villasukka suojaa käyttäjäänsä ympäristön pakkasen puremilta, niiden nyppyjenkin uhalla. Petri Virtasen kaunis lastenlaulu kiteyttää sen sanomalla ”minun ystäväni on kuin villasukka, joka talvella lämmittää”. Kenen elämään sinä voit tänään tuoda hivenen verran lämpöä? Muutetaan maailmaa villasukkapari kerrallaan!

Kati Kivestö majuri

Kuva: Kati Kivestö