Välähdyksiä menneisyydestä

Rohkeasti uutta kohti

Suomen Pelastusarmeijan vahvuuksiin kuului, että se oli aina valmis tarttumaan uusiin haasteisiin, kun uusi tarve paljastui. Ensimmäisen maailmasodan puhjettua vuonna 1914 venäläiset karkotettiin Euroopasta, ja pakolaisvirta kulki Suomen läpi Venäjälle. Viipymättä Pelastusarmeija lähetti kolme upseeria Raumalle, joka toimi kauttakulkusatamana päivittäin yli tuhannelle pakolaiselle. Suurten pakolaisjoukkojen tulo maahan oli uutta, eivätkä upseerit tienneet lainkaan, mitä heillä oli edessä. Silti kaikki kolme olivat valmiita äkkilähtöön sinne, missä heistä oli eniten hyötyä. Pelastusarmeijalainen tunsi olevansa omimmalla paikallaan siellä, missä kipeimmin kaivattiin apua ja lohtua.

Raumalla upseerit saivat tehtäväkseen opastaa ja neuvoa pakolaisia. Se oli apua, jota kaikki pakolaiset tarvitsivat, riippumatta yhteiskunnallisesta asemasta tai varallisuudesta. Pelastusarmeijan kolme upseeria olivat ainoat venäjän kielen taitoiset naiset oppaiden joukossa. Pakolaisista taas suuri osa oli naisia ja lapsia, ja mukana oli myös köyhiä ja sairaita. Nämä haavoittuvassa asemassa olevat ryhmät tarvitsivat erityisesti upseerien tulkkausta, myötätuntoa ja hoivaa. Tulkin työn lisäksi upseerit saivat toteuttaa myös slummisisaren kutsumustaan. He kokivat pakolaistyön Jumalan palvelemisena ja hänen rakkautensa välittämisenä.

Eija Jämbäck historioitsija