Kaukana asuvat isoäidit tietävät Perheyhteyden vaaliminen on tärkeää!

Asumme kaukana vanhemmistamme ja lastemme isovanhemmista. Usein meillä ikävöidään, ja välimatka tuntuu kurjalta. Varsinkin pandemian aikana on ollut pitkiä jaksoja, jolloin emme ole voineet heitä tavata. Lapsille olen sanonut, että vaikka ikävä on kurja tunne, se kertoo, että meidän elämässämme on paljon rakkautta. Lämmin yhteys isovanhempiin onkin aina säilynyt, ja isovanhemmat ovat rakkaita ja tärkeitä lapsillemme.

Olen huomannut, että kun lapset näkevät, kuulevat ja osallistuvat arkiseen yhteydenpitoon ja huomaavat meidän vanhempien puhuvan isovanhemmista usein, käsitys perheyhteydestä vahvistuu silloinkin, kun fyysinen läheisyys ei ole mahdollista. Mitä ajattelevat isoäidit perheestä, isovanhemmuudesta ja läheisyydestä? Kysyin äidiltäni Pirjo Kalpiolta ja anopiltani Ritva Leinolta.

Millaista on mielestäsi hyvä isovanhemmuus?

Pirjo Kalpio (mummi): – Hyvä isovanhemmuus koostuu erilaisuuden hyväksymisestä ja kunnioittamisesta, kannustavasta asenteesta ja ennen kaikkea rakkaudesta, suuresta sylistä ja anteeksiannosta. Isovanhemmuus voi olla konkreettista apua arjessa tai taloudellista tukea mutta myös perspektiivin antamista elämään, apua arvojen etsinnässä ja turvallisuuden tunteen ylläpitämisessä.

– Isovanhempana voi mainiosti vahvistaa lapsen tunnetta siitä, että hän on hyväksytty juuri sellaisena kuin on. Meillä isovanhemmilla on erilaiset mahdollisuudet olla lastenlastemme tukena mutta se, mitä aina voimme, on rukoilla heidän puolestaan. Se voikin olla parhainta isovanhemmuutta. Lohdullista on, ettei isovanhempien eikä vanhempien tarvitse olla virheettömiä.

Ritva Leino (famu): – Perheyhteys on arvokas asia. Isovanhemman on tärkeää ymmärtää oma paikkansa tässä yhteydessä, johon kuuluminen on ihana etuoikeus. Hyvää isovanhemmuutta on yhteisymmärryksen vaaliminen kaikkien perheenjäsenten välillä.

”Hyvää isovanhemmuutta on yhteisymmärryksen vaaliminen kaikkien perheenjäsenten välillä.”

Pirjo-mummi ja lastenlapset Anna Leinon lapsivihkimysjuhlassa. Pirjon sylissä Anna. Oiva Annalan sylissä Arvo Annala. Eturivissä vasemmalta Akseli Leino, Väinö Annala ja Niilo Annala.

Mikä isovanhemmuudessa on ollut yllättävää?

Pirjo: – Meillä on itsellä vain kaksi lasta ja olemme saaneet kuusi lastenlasta. Se on ollut yllättävää, ja välillä aina ihmettelemme onneamme. Vaikka näemme Oivaa, Niiloa, Väinöä, Arvoa, Akselia ja Annaa harvoin, ovat he päivittäin ajatuksissamme. Jokainen on ainutlaatuinen lahja, jonka olemme saaneet, ja he yllättävät meidät sanomisillaan ja taidoillaan jatkuvasti.

Ritva: – Odotin lastenlasten syntymää todella paljon – enemmän kuin muistan odottaneeni mitään muuta. Heidän mukanaan myös sain paljon enemmän kuin koskaan osasin odottaa. Mieleeni on jäänyt erään ystäväni ajatus: ”Isovanhemmuuden ja lastenlasten arvon ymmärtää vasta lasten synnyttyä.” Minulle on käynyt juuri niin. Lapsenlapset ovat minulle tavattoman rakkaita, ja heistä on tullut todella tärkeä osa elämääni.

Miten lapsenlapset ovat vaikuttaneet sinun ja oman lapsesi väliseen suhteeseen?

Pirjo: – Kun omista tyttäristä on tullut äitejä, uskon heidän paremmin ymmärtävän minua äitinä ja naisena. Lapsenlapset tuovat eteen asioita ja tilanteita, jotka ovat minulle tuttuja omasta äitiydestäni ja tyttärilleni heidän lapsuudestaan. Minusta näyttää, että vanhemmuus on tänä päivänä paljon vaativampaa kuin ennen, ja pandemia on vielä tuonut omat haasteensa. Kunnioitan ja ihailen tyttärieni taitoja ja voimia kasvattajina.

Ritva: – Lasten syntymä on lähentänyt minua ja poikaani. Lasten paras ja heidän hyvinvointinsa on meille molemmille tärkeää. Usein puhelimessa puhumme lasten kuulumisista. Poikani kertoo siitä, mitä lapset ovat oppineet ja millaisia hauskoja tilanteita heidän kanssaan on sattunut. Nauramme ja ihmettelemme yhdessä heidän taitojaan, kasvuaan ja kommelluksiaan.

Millaiset asiat luovat läheisyyttä sinun ja lastenlastesi välille?

Pirjo: – Kun välimatkojen ja elämäntilanteen takia en ole fyysisesti voinut paljon olla lähellä, niin ne lyhyetkin läheiset hetket nousevat arvoonsa. Sanat ja kosketukset pysyvät ainakin mummin mielessä unohtumattomasti. Minusta on myös tärkeää jokaisella tapaamisella kohdata jokainen lapsenlapsi erikseen. – Onneksi meillä on myös nykyaikaisten viestintävälineiden mahdollisuudet yhteydenpitoon. Kiitollisena olen huomannut, ettei tämä erikoinen aika ole pahasti vaikuttanut läheisyyden tunteeseen. Lapsenlapseni ovat avoimia ja ujostelemattomia, ja läheisyys pitkien erojenkin jälkeen on tuntunut luontevalta ja itsestään selvältä.

Ritva: – Kaikkein tärkeintä on tietenkin yhteydenpito ja yhdessä tekeminen. Välimatkan vuoksi emme kuitenkaan voi tavata usein. Lasten kuvat kodissani ja heidän askartelemansa kortit ja piirustukset pitävät heidät läsnä arkipäivässäni. Kaksivuotiaan Annan piirtämä äitienpäiväkortti saa minut helposti hymyilemään. Siinä on kuva famusta, eli kaksi silmää, kaksi jalkaa ja maata jalkojen alla. – Myös lapset ymmärtävät välimatkan tuomat haasteet ja pyrkivät omalla toiminnallaan pitämään yhteyttä yllä. Jäähyväiset ovat heille aina tunteellisia paikkoja. Kerran, kun he olivat isänsä kanssa olleet luonani monta päivää ja koitti kotiinlähdön hetki, viisivuotias Akseli asetti vierekkäin kolme pehmolelua ja sanoi: ”Tässä on minä, isä ja Anna. Halaa näitä, jos sinun tulee ikävä, kun me lähdemme.”

Mikä isovanhemmuudessa on parasta?

Pirjo: – Isovanhemmuudessa on paljon hyvää mutta luulen, että parasta on se, että lapsenlapset antavat tarkoitusta ja toivoa elämälle. On ihana saada seurata lasten kasvua ja kehitystä ja löytää heistä suvussa kulkeneita piirteitä ja taipumuksia. Oma elämä saa merkitystä lasten ja lastenlasten kautta. Olen kiitollinen lapsistani ja lapsenlapsistani.

Ritva: – Lapset ja koko perhe ovat parasta! Yhteydenpito, yhdessä tekeminen ja monet hauskat tilanteet tuovat iloa, väriä ja merkitystä elämään. Olin kerran mukana, kun lapsia haettiin päiväkodista. Akseli halusi esitellä parhaan kaverinsa. Kun kaveria kuitenkin ujostutti, kuulin Akselin sanovan: ”Tule vain, se on ihan kiltti, se tuo joskus tuliaisiakin.”

Kaisu Leino, luutnantti

Ritva-famu ja pikku Anna

Pirjo-mummin ja Akselin ensikohtaaminen