Kaikesta huolimatta

Habakuk ei ole kovin tunnettu profeetta. Hänen mukaansa nimetty kirja on yksi Vanhan testamentin pienten profeettojen kirjoista. Habakuk eli Juudan kuningaskunnassa haastavana aikana. Siellä oli epäoikeudenmukaisuutta ja epäjumalanpalvontaa, ja babylonialaiset uhkasivat ottaa maan valtaansa. Vaikeuksien keskelläkin hän kirjoitti: ”Mutta jo nyt minä riemuitsen Herrasta, iloitsen Jumalastani, joka pelastaa.” (Habakuk 3:18).

Jumalaan uskominen ei tarkoita sitä, ettei elämässämme voisi olla kipua, tuskaa ja vaikeuksia. Palvelutyön tekeminenkin voi olla haastavaa. Pelastusarmeijan tarina Virossa alkoi 1920-luvulla. Tulevaisuus vaikutti valoisalta. Vuonna 1940 työ oli kuitenkin lopetettava Neuvostoliiton miehityksen takia. Vasta kun valta Neuvostoliitossa vaihtui, työ voitiin aloittaa uudelleen vuonna 1995.

Epäilemättä muutoksen puolesta rukoiltiin vilpittömästi ja hartaasti. Ehkä Jumalalle esitettiin vaikeita kysymyksiä ja epäilyjä siitä, miksi Hän antoi joidenkin asioiden tapahtua. Jumala on kiinnostunut kysymyksistämme ja kuuntelee, kun ilmaisemme tunteitamme. Joskus tunteiden näyttäminen toisille on meille vaikeaa. Joskus ihmiset eivät halua kuulla niistä. Jumala kuitenkin haluaa. Hän voi ottaa vastaan kaiken, koska Hän rakastaa meitä ja haluaa rehellisen ja luottavaisen suhteen kanssamme. Habakukilla oli Jumalalle kysymyksiä ja hän ilmaisi surun tunteensa Jumalalle. Huolimatta henkilökohtaisista vaikeuksistaan ja huolimatta kansansa hankaluuksista, hän teki tietoisen päätöksen ylistää Jumalaa joka tapauksessa.

Nyt iloitsemme siitä, että Armeijan työ Virossa jatkuu edelleen. Se kannustaa meitä muistamaan, että Jumala on aina työssä. Jeesus ei kutsunut meitä menestymään ja vaurastumaan henkilökohtaisessa elämässämme tai palvelutyössämme, vaan olemaan uskollisia ja luottamaan Häneen kaikesta huolimatta. Siksi voimme sanoa Habakukin tavoin: ”Mutta jo nyt minä riemuitsen Herrasta, iloitsen Jumalastani, joka pelastaa.”

Anna Kotrikadzemajurinaistyön sihteeri