Nuoret riveissämme

Sarjassa tutustumme Pelastusarmeijan toiminnassa mukana oleviin lapsiin ja nuoriin ja heitä koskettaviin teemoihin.

Daniela ja Brandon Laukkanen:

Harrastakaa partiota!

Laukkasen perheen kaikki neljä lasta ovat tiiviisti mukana Pelastusarmeijan partiotoiminnassa. Tempelscouterna-lippukunnan jäsenet, 9-vuotias Daniela ja 11-vuotias Brandon, kertovat nyt Sotahuudon lukijoille, mitä kaikkea he ovat partiossa tehneet.

Daniela ja Brandon Laukkanen asuvat ja käyvät koulua Vantaalla. Daniela on kolmannella ja Brandon viidennellä luokalla. Tämä poikkeava korona-aika on vaikuttanut heidänkin koulussaan.

– Me oltiin alussa koulusta pois pari kuukautta... Oltiin etäopetuksessa. Isoveli joutui olemaan vielä meitä pidempään. Välillä kotona oppiminen meni paremmin ja joskus huonommin, Brandon nyökkää.

Brandonin lempiaineet ovat matematiikka ja puutyöt. Daniela pitää käsitöistä, mutta myös liikunnasta:

– Puukässässä olen tehnyt puuauton, palapelin ja kaikkea pientä, Brandon paljastaa, ja Daniela jatkaa: – Me ollaan kässässä tehty erilaisia pelejä.

Kysyn heiltä, mitä he haluaisivat tehdä isoina. Brandonilta tulee vastaus kuin lämäri mailasta – NHL-jääkiekkoilija! Hän on innokas jääkiekon harrastaja. Daniela puolestaan esittelee minulle mukana olevan pehmotiikerin ja sanoo haluavansa eläinlääkäriksi. Danielan harrastus kertoo myös eläinrakkaudesta, hän on käynyt ratsastustunneilla.

Kaikkea kivaa partiossa

Tähän haastatteluun Danielan ja Brandonin on kuitenkin tuonut partioharrastus. Brandon on ollut Pelastusarmeijan Tempelscouterna-lippukunnassa noin viisi ja Daniela noin kolme vuotta.

Danielan ja Brandonin isä Johan kertoo, että perheen äiti on ollut myös mukana partiotoiminnassa. Äkkiseltään hänelle ei muistu mieleen, bongasivatko he Pelastusarmeijan partiotoiminnan ulkoilmatapahtumassa vai netissä. He ovat kuitenkin iloisia että näin kävi, sillä nyt kaikki neljä lasta ovat partiolaisia.

Tiedustelen, mikä partiossa on kivointa.

– Solmujen tekeminen on tosi kivaa! Lipun nostaminen on ollut kanssa siistiä. Ihan leikkiminenkin on hauskaa,

Brandon listaa, ja Daniela lisää pihaleikit ja suunnistuksen.

– Mä olen hyvä suunnistamaan, Brandon toteaa, ja Daniela kuittaa saman tien takaisin muistuttaen eräästä tilanteesta: – Hei, mä olen vielä parempi! Mikä se sun navigointitapaus oli?

– Se oli Google Mapsin vika! Brandon puolustautuu hymyillen.

Brandon on pitänyt myös ”aarteenetsinnästä”. – Oli hauskaa, kun etsittiin asioita vinkkien avulla ja lähetettiin kuvia löytyneistä jutuista.

Pelastussotilas Kaj Silander on opettanut Brandonia soittamaan trumpettia. Brandon ja Daniela ovat olleet myös leireillä mukana. Niistä heillä on vaihtelevia muistoja.

– Meillä oli iso kamiinateltta, jossa piti aina olla joku vartioimassa tulta öisin. Olin niin nuori, ettei minun olisi tarvinnut, mutta ehdottomasti halusin! Se oli jännää ja siistiä… Piti katsoa, ettei kukaan koske siihen ja että se pysyi lämpimänä, Brandon muistelee.

– Se, mikä ei ollut leirillä niin hauskaa, oli ulkohuussi. Pimeällä piti juosta etsimässä sitä. Kolmena yönä jätin vessakäynnin väliin, Daniela nauraa.

Joulu lähestyy

Daniela ja Brandon ovat olleet useampana vuonna partiolaisten mukana Helsingin tuomiokirkolta lähtevässä Luciakulkueessa. He ovat myös tienanneet lippukunnalle varoja myymällä partiolaisten joulukalentereita. Danielalla on tosin toive tulevien kalentereiden suhteen.

– Ne on kivoja, mutta on hiukan tylsää, että siinä on vain kuvia. Suklaa olisi kivempi!

Kysyn, mikä heistä on parasta joulussa.

– Lahjat ja syöminen, Brandon aloittaa, ja Daniela jatkaa: – Lahjat… ja nukkuminen! Molemmat nyökkäävät ja nauravat.

Tiedustelen, mitä kivoja lahjoja ”pukki” on sitten aiemmin tuonut.

– Sain viime jouluna uuden puhelimen, Brandon kertoo. Danielan lahja liittyy ratsastusharrastukseen. – Keppari (eli keppihevonen). Sillä on kiva leikkiä!

Kysyn heiltä vielä, olisiko heillä terveisiä lukijoillemme:

– Harrastakaa partiota! Brandon toteaa. Daniela esittää kauniin ajatuksen loppuun:

– Auttakaa ihmisiä, jotka tarvitsevat apua!

Toni Kaarttinen