Joulua katselemassa

Seimiasetelmassa lepäävän Jeesus-lapsen äärellä ovat Maria, Joosef, paimenet ja tietäjät sekä usein myös erilaisia eläimiä. Joulua Kuva: Herbert Aust katselemassa

Joulu on juhla, jota eletään kaikilla aisteilla. Sitä katsellaan, kuunnellaan, maistellaan ja jopa haistellaan. Jouluun liittyy monia tuttuja kuvia ja symboleja. Myös tuoksuilla ja äänimaailmalla on oma merkityksensä. Jokaisen joulu on omanlaisensa. Minun jouluni on sammaleen vihreä ja puolukan punainen. Se tuoksuu kanelille ja kuusenhavuille. Jouluni verhoutuu hiljaisuuteen, jonka rikkoo enkelikellojen etäinen helinä. Minun suomalainen jouluni lienee kovin erilainen kuin ensimmäinen joulu, jonka värit, äänet ja tuoksut olivat aivan toisenlaisia. Betlehemin joulu näyttäytyy meille arkisen harmaana, tallilta ja oljilta tuoksuvana.

Seimiasetelman historiaa

Kerrotaan, että 1200-luvulla pyhä Franciscus Assisilainen halusi viettää oikean joulun oikean seimen äärellä. Hän halusi omin silmin nähdä, kuinka köyhänä ja surkeana Jumalan Poika tuli maan päälle meidän tähtemme. Niinpä hän rakensi Italiaan Greccion kaupungin lähelle metsään seimen, joka oli täytetty heinillä ja jota ympäröivät elävät härät ja aasit. Jouluyönä kaupungin asukkaat kerääntyivät viettämään messua seimen äärelle. Kynttilöiden ja soihtujen valossa seimi loisti kirkkaana pimeän metsän keskellä. Kokemus oli varmasti ainutlaatuinen ja mieleenpainuva jokaiselle läsnä olevalle. Sinä yönä sai alkunsa näihin päiviin asti jatkunut perinne rakentaa asetelmia, joissa seimessä lepäävän lapsen äärellä ovat Maria, Joosef, paimenet ja tietäjät sekä usein myös erilaisia eläimiä. Perinne on vahva erityisesti katolilaisissa maissa. Suomessa julkisille paikoille ja kirkkoihin rakennetut isot seimiasetelmat ovat verrattain harvinaisia, mutta monessa kodissa meilläkin lipaston päälle asetellaan oma pieni seimi – ehkä se sama, joka on kulkenut suvussa jo monta sukupolvea.

Greccion metsästä alkanut seimiperinne levisi nopeasti Italian muihin kaupunkeihin, vähitellen myös muualle Eurooppaan ja lopulta ympäri maailman. Rooman Santa Maria Maggiore -kirkossa ovat tallella maailman vanhimmat jäljellä olevat seimihahmot, jotka on tehty marmorista vuonna 1289. Varhaisimmat puiset seimihahmot, jotka ovat säästyneet, ovat vuodelta 1370, ja ne ovat nähtävillä Bolognassa. Perinteen levitessä maasta toiseen ja kirkoista ruhtinaiden linnoihin Franciscuksen alkuperäinen ajatus köyhästä ja surkeasta Jeesus-lapsesta hautautui kullan ja loiston alle. Seimien rakentaminen muuttui kilpavarusteluksi, ja 1700-luvulla siitä muodostui oma taidemuotonsa.

Prameista seimistä on monissa paikoin siirrytty uudenlaisiin asetelmiin, joissa Jeesus lapsi syntyy keskelle arkista elämää tai ihmisvilinää. Itse seimi on saatettu tarkoituksella asetella niin, että sitä on vaikea ensisilmäyksellä havaita, mikä tekee asetelman tutkimisesta mielenkiintoista ja saa etenkin lapset etsimään Jeesus-vauvaa ja iloitsemaan hänet löytäessään.

Matka pyhiin kirjoituksiin

Jokaisella seimen äärelle asetetulla hahmolla on oma teologinen merkityksensä. Kun pysähtyy katsomaan seimiasetelmaa, huomaa, että siitä löytyy viittauksia niin Vanhan testamentin ennustuksiin kuin Luukkaan ja Matteuksen joulukertomuksiinkin. Seimiasetelman hahmot johdattavat meidät kiehtovalle matkalle pyhien kirjoitusten äärelle. Lähdetään liikkeelle tapahtumapaikalta.

Seimien rakentaminen muuttui kilpavarusteluksi, ja 1700-luvulla siitä muodostui oma taidemuotonsa. Tietyt seimet sisälsivät kokonaisen kylän, jossa Jeesus-lapsi syntyy keskelle ihmisvilinää. Itse seimi on saatettu tarkoituksella asetella niin, että sitä on vaikea ensisilmäyksellä havaita, mikä tekee asetelman tutkimisesta mielenkiintoista. Löydätkö seimen ja Jeesus-lapsen tästä napolilaisen Pyhän Klaaran basilikan hulppeasta seimisasetelmasta? Kuva: Toni Kaarttinen

Suomessa julkisille paikoille ja kirkkoihin rakennetut isot seimiasetelmat ovat verrattain harvinaisia, mutta monessa kodissa meilläkin lipaston päälle asetellaan oma pieni seimi. Seimiasetelma voi olla myös hyvin moderni, kuten tämä posliinista valmistettu setti. Kuva: Eva Kleman

Betlehem

Profeetta Miika kirjoitti jo aikoinaan: ”Sinä Betlehem, sinä Efrata, sinä olet pienin Juudan sukukuntien joukossa! Mutta sinun keskuudestasi nousee Israelille hallitsija.” Jumalan Poika syntyi syrjäseudulle, tuntemattomaan pieneen kylään, joka nopeasti nousi maailmankartalle. Tallin oletetulle paikalle rakennettiin 300-luvun alussa kirkko, joka on yksi maailman vanhimmista edelleen käytössä olevista kirkoista. Joka joulu kaupunkiin saapuu tuhansia turisteja, jotka haluavat viettää joulun aidon, alkuperäisen seimen äärellä. Moni pettyy, sillä kullan ja marmorin keskellä on vaikea tavoittaa ensimmäisen joulun tunnelmaa. Aidoimman joulun voi sittenkin kokea siellä, missä ”Joulun lapsi saa sydämessä asustaa”, kuten Joy Webb sanoo tunnetussa laulussaan.

Härkä ja aasi

Jesajan kirjan alussa sanotaan, että härkä tuntee omistajansa ja aasi isäntänsä seimen, mutta Jumalan oma kansa ei ymmärrä. Seimiasetelman härkä ja aasi muistuttavat siitä, kuinka moni kulkee joulun läpi ymmärtämättä tai välittämättä joulun sanomasta. He eivät tunnista eivätkä tunnusta seimessä makaavaa lasta Jumalan Pojaksi – vaikka härkä ja aasikin ymmärtävät, mistä on kyse.

Maria

Yksi keskeinen hahmo seimen äärellä on Maria, Jeesuksen äiti. Maria puetaan usein punaiseen asuun ja siniseen viittaan, ja hänen päähänsä asetellaan valkoinen liina. Sinisen värin sanotaan kuvaavan uskollisuutta ja Kristusta, punaisen rakkautta ja valkoisen puhtautta. Värejä ei kuitenkaan mainita Raamatussa, vaan ne ovat myöhempää kristillistä perinnettä. Raamatun mukaan Maria on tavallinen nuori nainen, kotoisin pienestä Nasaretin kaupungista ja avioitumassa rakennustyömiehen kanssa.

Evankelista Matteus kertoo ikään kuin ohimennen, että Maria oli tullut raskaaksi Pyhän Hengen vaikutuksesta, ja selittää kuinka tässä toteutui profeetta Jesajan ennustus: ”Neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan.” Luukas sen sijaan kertoo ensimmäisen joulun sekä sitä edeltävät että sen jälkeiset tapahtumat nimenomaan Marian näkökulmasta. Maria esiintyy vielä Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeenkin Luukkaan toisessa teoksessa, Apostolien teoissa. Oletettavasti Maria oli yksi Luukkaan keskeisistä tietolähteistä.

Joosef

Hiukan erillään Mariasta, usein härän vieressä, seimen äärellä istuu tai seisoo Joosef. Hänen puvussaan voi nähdä keltaista väriä, joka edustaa viisautta, uskoa ja Pyhää Henkeä. Juuri tällaisena Raamattu kuvaa Joosefin: viisaana, Jumalaan luottavana miehenä, joka unessa saa ohjeita Pyhältä Hengeltä enkeli Gabrielin välityksellä. Joosef katoaa näyttämöltä verrattain pian, eivätkä evankelistat kerro hänen myöhemmistä vaiheistaan. Hänet nähdään kuitenkin vielä kerran Jerusalemissa, etsimässä kadoksiin joutunutta 12-vuotiasta Jeesusta. Kun Jeesus vihdoin löytyy temppelistä, Maria sanoo tälle: ”Isäsi ja minä olimme huolissamme.” Silloin Jeesus paljastaa tietävänsä, ettei Joosef ole oikeasti hänen isänsä. ”Minun tulee olla Isäni luona”, hän vastaa äidilleen tarkoittaen Jumalaa.

Tietäjät

Usein seimen äärellä nähdään myös tietäjiä tuomassa lahjoja vastasyntyneelle. Voi olla monelle yllätys, että asetelma tällaisenaan ei varsinaisesti perustu Raamatun teksteihin. Matteus kyllä puhuu itäisiltä mailta tulleista tietäjistä, mutta ei kerro heidän lukumääräänsä. Historian kannalta tietäjien lukumäärää isompi ongelma on se, että Matteuksen mukaan he eivät tulleet talliin, vaan taloon, jossa perhe jo asui. Jeesuksen syntymästä oli heidän saapuessaan saattanut kulua jo kaksikin vuotta. On kuitenkin paikallaan asettaa heidätkin seimiasetelmaan ja ottaa heidät siten osaksi kertomusta.

Tietäjät olivat oikeasti aikansa tiedemiehiä. He olivat astronomeja, jotka olivat perehtyneet matematiikkaan ja tähtitaivaan tutkimiseen, mutta myös teologiaan. He tunsivat juutalaiset Messias-ennustukset ja oivalsivat tähden nähtyään heti, mistä oli kyse. Valitettavasti he kuitenkin luottivat enemmän oletuksiin kuin Jumalan Sanaan ja Betlehemin sijaan menivät ensin Jerusalemiin. Näin hirmuhallitsijana tunnettu Herodes Suuri sai vihiä Jeesuksen syntymästä ja toteutti kauhistuttavan tekonsa, poikalapsien surmaamisen. Jeesus syntyi vaatimattomaan perheeseen syrjäisessä kylässä. Hänen ensimmäinen vuoteensa oli eläinten syöttökaukalo. Tähän sopii hyvin myös se, että ensimmäiset, jotka saivat kuulla uutisen Vapahtajan syntymästä, olivat halveksittuja paimenia. Ilman heitä seimiasetelma ei olisi täydellinen. Paimenten rinnalla seisoo yleensä yksi tai useampi enkeli edustamassa taivaallista sotajoukkoa, jonka tehtävänä oli välittää ilosanoma paimenille ja heidän kauttaan koko maailmalle.

Jeesuksen syntymän aikoihin Betlehemin lähistöllä kasvatettiin lampaita, joita oli tapana uhrata temppelissä ihmisten syntien edestä. Juuri Betlehemissä syntyi Vapahtaja, jonka Johannes Kastaja esittelee sanoilla: ”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin.” Seimiasetelmaa katsoessani sydämeni yhtyy enkelin ylistyslauluun. ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa!”

Saga Lippo, majuri

Raamatun kohtia, jotka opastavat sinua matkalla seimen ääreen

Profeetta Miikan ennustuksen mukaan Hallitsija syntyy Betlehemissä: Miika 5:1

Härkä ja aasikin ymmärtävät jotain, mitä ihmiset eivät aina ymmärrä: Jesaja 1:3

Profeetta Jesaja ennusti, että neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan: Jesaja 7:14

Uudessa testamentissa Maria mainitaan usein. Tarkimman kuvauksen Jeesuksen syntymästä ja sitä edeltävistä vaiheista antaa evankelista Luukas: Luukas 1:26–2:20.

Evankelista Matteus katsoo tapahtumia Joosefin, Marian kihlatun näkökulmasta: Matteus 1:18–25 ja 2:13–23.

Viimeinen kuvaus, jossa Maria, Joosef ja Jeesus ovat yhdessä koolla löytyy Luukkaan evankeliumista. Siinä Jeesus tunnustaa vanhemmilleen, että hän tietää olevansa Jumalan Poika: Luukas 2:41–52.

Idän tietäjiä kutsutaan ”viisaiksi miehiksi” – ei vain siksi, että he olivat oppineita, vaan koska he tunnistivat Jeesuksen kuninkaaksi. Matteus 2:1–12.

Luukkaan joulukertomus huipentuu huikeaan spektaakkeliin, jossa kedon paimenet ja taivaan enkelit ylistävät yhdessä Jumalaa. Luukas 2:8–14.

Tämän päivän paimenia työssään. Paimen laiduntamassa vuohia Lähi-idässä. Kuva: Fabio Nodari