Kadonneet käsineet

Olen viime aikoina kohdannut saman ilmiön monissa paikoissa. Kävelinpä sitten Mannerheimintiellä tai Bulevardilla, ylitin Vanhan kirkkopuiston tai odotin vuoroani postissa, olen usein nähnyt siellä täällä unohtuneita käsineitä. Joku huomaavainen ihminen on yleensä nostanut sen pysäkille, ikkunalaudalle tai ovenkahvalle. Käsineet ovat arvokkaita, etenkin Suomessa. Minäkin olen joskus kadottanut käsineeni...

Ensimmäisellä kerralla pudotin käsineen mereen, kun olin ylittämässä siltaa. Jouduin pyytämään apua rouvalta, joka oli sauvakävelyllä. Sauvan avulla onnistuin kalastamaan sen merestä.

Toisella kerralla olin kiirehtimässä joulupadalle, ja käsineeni putosi päämajan läheiselle jalkakäytävälle. En huomannut sen putoamista, vasta joulupadalla näin, että käsine oli pudonnut. Juoksin takaisin etsimään käsinettä, mutta turhaan. En halunnut myöhästyä padalta, joten soitin vaimolleni ja pyysin, että hän jatkaisi etsintöjä. Siispä vaimoni lähti etsimään käsinettäni, ja hän löysi sen. Se löytyi päämajan läheltä, niin kuin sanoin. Käsineelläni on nyt tarina, ja siksi se on minulle tärkeä.

Kadonnut käsine on aina valitettava asia. Käsineen omistaja, nuori tai vanha, tulee aina suremaan sen katoamista. Se on kuin ”tekokäsi”, joka on yhtäkkiä tuomittu jää- mään ikuisesti elottomaksi. Käsineellä on tärkeä tehtävä, sillä on tarkoitus. Monia se suojaa kylmältä. Mutta monet muut käsineet – hienostuneet sellaiset – antavat suojan muita uhkia vastaan.

Sama asia pätee tavallaan meidän elämässämme. Elämällämme on tehtävä: kunnioittaa Luojaamme ja rakastaa ihmisiä ympärillämme. Se on tärkeää! Raamatussa muistutetaan, että kaikki elämä pyörii sen rakkauden ympärillä, josta Jeesus tuli meitä opettamaan. Maailma tarvitsee kipeästi rakkautta. On tuskallista katsoa, miten monet menettävät elämänsä ensisijaisen tarkoituksen, koska he unohtavat, mikä tekee elämästä arvokkaan.

Häkeltyessään Jeesuksen rakkaudesta apostoli Paavali sanoo: ”Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kär- simäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii. Rakkaus ei koskaan häviä.” 1. Kor. 13:4–8.

Asia on selvä. Tämä on tehtävämme elämässä! Jeesus, Jumalan poika, tuli ihmisen poikana kertomaan sen meille. Hänen tehtävänsä oli muistuttaa maailmaa rakkauden, solidaarisuuden ja arvokkuuden sanomasta.

Saakoon Jeesuksen rakkaus syntyä, syntyä uudelleen tai jatkaa oloaan elämässänne. Se on avain henkilökohtaiseen menestykseen, ja monet hyötyisivät sen löytämisestä.

Patrick Naud, eversti

Kuva: Robson Machado