Pelastusarmeijan termit tutuksi

Tamburiini

Olet saattanut joskus nähdä tamburiiniryhmän esiintymässä Pelastusarmeijan ulkoilma- tai juhlakokouksissa. Tiesitkö, että tamburiininsoittajiin saattaa törmätä kaikkialla maailmassa, missä Pelastusarmeija toimii? Esityksiin liittyy oleellisena osana taidokas koreografia, joka saa ohikulkijat pysähtymään – ja ehkäpä myös jäämään kuuntelemaan itse sanomaa.

Miksi juuri tamburiinista on tullut niin tärkeä soitin Pelastusarmeijassa, sitä ei tarkalleen tiedetä. Kerrotaan, että 1800-luvulla eräässä pienessä lontoolaisteatterissa oli kassanhoitajana Lizzie-niminen tyttö, joka ihastui teatterissa vierailevan mustalaisryhmän taidokkaaseen tamburiiniesitykseen. Esityksen innoittamana Lizzie opetteli itsekin samanlaisen soittotyylin.

Kun Lizziestä tuli myöhemmin Pelastusarmeijan sotilas, häntä pyydettiin soittokuntaan. Pian hänet nähtiinkin Pelastusarmeijan kulkueissa soittamassa tamburiinia sellaisella antaumuksella ”kuin koko hänen elämänsä riippuisi siitä”.

Ehkä oli juuri Lizzien ansiota, että tamburiinista tuli Pelastusarmeijassa niin suosittu. Esimerkiksi vuonna 1882 kerrottiin englantilaisessa Sotahuudossa, että viikossa oli myyty 1 600 tamburiinia. Vuotta myöhemmin William Goddard suunnitteli erityisen Pelastusarmeijan tarpeisiin sopivan tamburiinin. Tätä samaa mallia käytetään edelleenkin ympäri maailman.

Englantilaisessa maailmassa Pelastusarmeijan tamburiinista käytetään Raamatusta peräisin olevaa sanaa ”timbrel”, joka meillä usein suomennetaan rummuksi. Seuraava psalmin teksti soveltuisi hyvin Pelastusarmeijan tamburiiniryhmän motoksi: Halleluja! Laulakaa Herralle uusi laulu, kokoontukaa ja ylistäkää häntä, te Herran omat! Iloitkoon Israel Luojastaan, riemuitkoot Siionin asukkaat kuninkaastaan, ylistäkööt tanssien hänen nimeään, soittakoot hänen kiitostaan rummuin ja harpuin! (Psalmi 149:1–3)

Saga Lippo everstiluutnantti