Ajatuksia elämästä

Ajatuksia elämästä

​Kirjoittajamme pohtivat elämää, uskoaja sydämellään olevia asioita.

Elävä sana

Apostoli Johannes aloittaa evankeliuminsa ihmeellisellä toteamuksella, että Jeesus on elävä Sana. Luemme Joh. 1:14 ”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme”. Jeesuksen elämästä voimme nähdä, että opettaminen ja Jumalan sanasta kertominen oli tärkein osa hänen palvelutyötään. Lapsena hän opetteli pyhiä kirjoituksia ja jakoi niitä toisille vartuttuaan ja aloitettuaan palvelutyönsä. Jumalan sana oli hänen aseensa, jota hän käytti viisaasti muuttamaan ihmisten sydämiä ja mullistamaan heidän elämänsä.

Nykyisin sanoisimme, että Jeesus oli älykkö ja koulutettu ihminen. Voimme olettaa hänen puhuneen hyvin ainakin kahta kieltä, kreikkaa ja arameaa. Hän saattoi siteerata ulkoa pitkiä pätkiä Raamatusta. Hän oli mieleltään terävä, ja hän pystyi selviämään monimutkaisista väittelyistä, kun ihmiset yrittivät saada hänet kiikkiin jostakin, mitä hän oli sanonut. Hänellä oli kielikuvilla ja vertauksilla puhumisen taito, ja niiden avulla Jumalan sana saattoi saavuttaa ihmisten sydämet syvemmällä tasolla.

Mutta Johanneksen evankeliumin 11. luvussa Jeesus näyttää erilaiselta. Hän ei ole enää intellektuelli ja tietäjä. Hänen ystävänsä Lasarus on kuollut, ja silloin Jeesus alkaa itkeä. Luemme Joh. 11:35 ”Jeesus itki”. Tuona hetkenä Jeesus oli tunteita täynnä. Syynä saattoi olla syvä kiintymys ystävää kohtaan, joka ei ollut enää hänen luonaan. Syynä saattoi olla voimakas viha itse kuolemaa kohtaan, sitä mikä erottaa yhteenkuuluvuutta tuntevat toisistaan.

Mutta Jeesus ei vain ollut täynnä tunteita. Hänellä oli kyky ilmaista niitä. Hän ei pelännyt itkeä muiden edessä. Hän itki. Hän olisi helposti voinut olla avaamatta sydäntään ja ryhtyä suoraan toimintaan – herättämään Lasaruksen henkiin. Hän olisi voinut pysyä ihmisenä, joka tietää asioita ja tekee asioita. Kyllä, hän julisti Jumalan sanaa. Kyllä, hän rukoili Isäänsä. Kyllä, hän käski kuollutta ruumista heräämään henkiin. Mutta ennen kaikkea tätä hän ehti huomioida, mitä hänessä tapahtuu.

Jeesus ei vain huomaa tunteitaan, hän myös ilmaisee ne rohkeasti. Voimme vain kuvitella, mitä Jeesus tunsi. Kun hän itki julkisesti, muut sanoivat: ”Katsokaa, kuinka rakas Lasarus hänelle oli.” (Joh. 11:36). Kyse ei ollut esityksestä. Se ei ollut muita varten. Vaikuttaa siltä, että Jeesus ymmärsi, kuinka tärkeää oli huomata tunteensa ja antaa niille tilaa tulla esiin, toteuttaa niitä. Hänellä oli oikeus tuntea ja ilmaista tunteensa.

On käynyt niin, että meille kristityille ei juurikaan opeteta, miten toimia tunteidemme kanssa. Meille opetetaan, että meidän tulee opiskella Jumalan sanaa, meille opetetaan, että meidän tulee tehdä hyviä tekoja. Mutta emme ole hyviä ymmärtämään omia tunteitamme ja sitä, miten voimme tuoda niitä esiin. Usein emme tunnista tunteitamme ja ne jähmettyvät sisällemme, niille ei anneta mahdollisuutta tulla julki ja toteutua. Joskus tämä johtaa mielenterveyden ongelmiin.

Kun katsomme itkevää Jeesusta, katsomme ihmisyyttä kaikessa täyteydessään. Hän ei vain opettele asioita. Hän ei vain tee asioita. Hän tuntee tunteet ja ilmaisee niitä.

Seuratkaamme hänen jälkiään. Olkaamme ihmisiä, jollaisia Jumala tarkoitti meidän olevan.

Vitali Sidorov, majuri, Jyväskylän osaston johtaja