Pääsiäisruoat meillä ja maailmalla

Pääsiäinen on kristikunnan tärkein juhla. Kuten muissakin juhlissa, ruoat ja herkut ovat tärkeä osa juhlaan valmistautumista ja juhlallisuuksia. Tutustumme omaan pääsiäisruokaperinteeseemme ja kurkistamme myös, millaisia herkkuja muualta maailmasta löytyy.

Pääsiäinen on kristikunnan tärkein juhla, sillä sitä vietetään Jeesuksen ylösnousemuksen kunniaksi. Sen ajankohta vuosittain vaihtelee, sillä pääsiäissunnuntaita vietetään kevätpäiväntasausta seuraavan täydenkuun jälkeisenä sunnuntaina, joka sijoittuu 22.3. ja 25.4. väliselle ajalle. Tänä vuonna pääsiäissunnuntaita vietetään 9.4.

Pääsiäinen on kristinuskon vanhin juhla, jota alettiin viettää vuosittain jo 100-luvulla viikoittaisen ylösnousemusjuhlan, sunnuntain, rinnalla. Nikean kirk olliskokouksessa vuonna 325 päätettiin, että pääsiäistä vietetään tiettynä sunnuntaina, mutta ajankohdan yhtenäistäminen vei vuosisatoja. Ortodoksisessa perinteessä pääsiäistä vietetään edelleen – Suomen ortodoksista kirkkoa lukuun ottamatta – eri ajankohtana kuin luterilaisessa ja katolilaisessa perinteessä. Tämä johtuu gregoriaanisen ja juliaanisen kalenterin 13 päivän erotuksesta sekä siitä, että ortodoksinen kirkko noudattaa edelleen vuonna 325 tehtyä päätöstä, että pääsiäistä vietetään juutalaisen pääsiäisen jälkeen. Näin säilytetään Kristuksen kärsimysten raamatullinen järjestys.

Pääsiäisenä päästään paastosta

Ennen kuin puhumme ruoasta, on puhuttava paastosta. Pääsiäispaasto eli suuri paasto kestää varhaiskristillis eltä ajalta periytyvän tavan mukaan 40 vuorokautta. Esikuvana paaston pituudel- le on se, että Raamatun mukaan Jeesus vetäytyi 40 päiväksi autiomaahan paastoamaan ja rukoilemaan ennen julkisen toimintansa aloittamista.

Suuri paasto on pääsiäiseen valmistautumisen aikaa. Siihen liittyy hiljentyminen, ja tavoitteena on antaa tilaa hengellisyydelle, kuten rukoilulle ja Raamatun lukemiselle. Sen tueksi on muotoutunut ruokapaasto, tietyistä ruokalajeista sekä nautintoaineista kieltäytyminen. Monet katolaiset viettävät myös ympäri vuoden lihatonta perjantaita. Perjantaikatumus olemalla syömättä liharuokaa on vanha katolinen tapa osallistua Kristuksen ristinuhriin.

Suomen kielen sana pääsiäinen on kirjakielemme isän Mikael Agricola n keksimä uudissana. Se tarkoittaa paastosta pääsemistä eli 40 päivän paaston päättymistä. Lisäksi pääsemisen on selitetty kertovan juutalaisten pääsystä Egyptin orjuudesta, ylösnousemukseen liittyvästä pääsemisestä kuolemasta elämään, kristikunnan pääsystä synneistä ja maallisemmin pääsyä talvesta kevääseen.

Pääsiäisherkkumme

Millaisia ovat omat pääsiäisruokaperinteemme? Talonpoikaisyhteiskunnassa perinteisiä pääsiäisruokia olivat lammas, vasikan- ja karjalanpaistit, mämmi, munamaito, verimakkarat, tuore leipä ja uunijuusto. Nykyään suomalaisiin pääsiäisruokiin kuuluu myös ortodokseilta omaksuttu pasha. Herkkuna monille maistuu suklaa, erityisesti lapset arvostavat suklaisia yllätysmunia.

Lammaspaisti, meilläkin suosittu pääsiäisen juhlaruoka, periytyy juutalaisesta pääsiäisestä eli pesachista. Lammas on pääsiäisruokana verrattain uusi. Maalaistaloissa lampaat teurastettiin syksyllä, joten lampaanlihaa ei ollut keväällä tarjolla. Juutalaisuudessa lammas muistuttaa israelilaisten Egyptin orjuudesta vapautumisesta. Israelilaiset teurastivat lampaan ja sivelivät sen verellä ovenpielet, jotta egyptiläisten esikoispoikia surmaava tuhon enkeli jättäisi heidät huomioimatta. Kristityille lammas symboloi uhrikaritsaa. Jeesus antoi tämän uuden merkityksen viimeisellä aterialla. Hän oli Jumalan karitsa, joka uhrasi henkensä ihmisten vapauttamiseksi.

Mämmi on pääsiäisruokiemme perinteisintä ydintä. Mämmi juontaa juurensa juutalaisen pääsiäisen leipään. Hapan liitetään juutalaisessa perinteessä pahaan, mistä syystä koti puhdistetaan juhlan edellä kaikesta happamasta. Kristillisessä perinteessä happamaton leipä on pahuuden vallasta vapautumisen ja Kristuksen sovitustyön vertauskuva. Mämmi on maltaista, ruisjauhoista ja vedestä imelletty ja uunissa loppuun kypsennetty ruoka. Tyypillisesti mukana on myös hieman suolaa ja pomeranssin tai hillotun appelsiinin kuorta, joissakin resepteissä on lisäksi siirappia.

Mämmin juuret ovat Lounais-Suomessa. Sen arvellaan saaneen alkunsa

1100-luvulla, kun leivinuuni en kä yttö levisi Suomen länsirannikolle Ruotsista. Keskiajalla se oli pitkäperjantain paastoruokaa. Silloin uuneihin ei sytytetty tulta, vaan syötiin kylmiä ruokia. Vielä 1700-luvulla mämmiä nautittiin ruisleivän päälle siveltynä. Ensimmäiset kirjalliset tiedot mämmistä pääsiäistraditiona löytyvät Turun akatemian teologian professorin Daniel Jusleniuksen vuonna 1700 kirjoittamasta väitöskirjasta Aboa Vetus et Nova. Juslenius kertoo varsinaissuomalaisten valmistamasta puurosta, joka on mustaa ja makeaa. Mämmi levisi Lounais-Suomen ulkopuolelle vasta 1900-luvulla, jolloin sitä alettiin valmistaa teollisesti. Nykyään se on erottamaton osa pääsiäisen ruokakulttuuria, ja useimmiten se nautitaan kerman ja sokerin kera. Nykyään löytyy myös lukuisia reseptejä, joissa tämä klassikko saa uuden tulkinnan, esimerkiksi moussena, jäätelönä tai kakkuna.

Pääsiäismuna on ylösnousemuksen ja uuden elämän vertauskuva. Munan kova kuori symboloi Jeesuksen hautaa, josta elämä murtautui ulos. Jo esikristillisellä ajalla muna on ollut monissa kulttuureissa luomisen, hedelmällisyyden ja kasvun symboli. Jopa suklaamunilla on oma symbolinen arvonsa, sillä sisältä

Monelle suomalaiselle mämmi on se kaikkein perinteisin pääsiäisherkku. Kuva: kotivalo löytyvä yllätys kuvastaa pääsiäisaamun iloa siitä, että Jeesus voitti ylösnousemuksellaan kuoleman. Pääsiäismunien värjäys on myös merkityksellinen osa pääsiäiskulttuuriamme. Tutustu tähän maalausperinteeseen numerossa 4/2021; lehden löydät Sotahuudon arkistosta osoitteesta pelastusarmeija.fi/sotahuuto

Makea lahja idästä

Monet rakastavat pashaa, itänaapuristamme tullutta pääsiäisherkkua. Pasha kuuluu ortodoksiseen pääsiäisperinteeseen ja se on saanut nimensä heprean pääsiäistä merkitsevästä sanasta pesah.

Pashan makeus viittaa mämmin tavoin happamattomaan eli synneistä vapautumiseen. Monilla ortodokseilla on perinteenä viedä pasha pääsiäisyönä kirkkoon siunattavaksi.

Alkujaan pashaan käytettiin paaston aikana käyttämättä jääneitä maitotuotteita, kuten rahkaa, kermaa ja voita. Niiden lisäksi pashaan tarvitaan kananmunia ja sokeria sekä maustamiseen sitruunamehua, manteleita ja rusinoita. Massa laitetaan harsokankaalla vuorattuun korkeaan muottiin, josta liika neste valutetaan pois, ja niin pashasta muodostuu kakkumainen, kiinteä jälkiruoka. Pasha-muottiin on yleensä kaiverrettu kirjaimet XB, tarkoittaen ”Kristus on ylösnoussut”. Tarjolle pantaessa pasha koristellaan hedelmillä, suklaalla tai makeisilla.

Pasha on runsaskalorinen jälkiruoka, ja nykyään moni terveystietoinen korvaa pashan kevyemmällä rahkalla. Rahkajälkiruoka on helposti valmistettava, raikas ja maukas vaihtoehto. Kreikassa ja monissa muissa ortodoksissa maissa pashaa vastaa pääsiäisjuusto.

Kurkistus maailmalle

Maailmalta löytyy monia meille vieraampia pääsiäisruokaperinteitä. Kysellessäni asiaa kansainväliseltä ystäväpiiriltäni, moni kertoi pääsiäiseen liittyvän makeita leipiä, leivonnaisia ja makeisia. Käydään kuitenkin läpi ensin muutamia suolaisia pääsiäisruokia.

Saksassa, Puolassa ja Ecuadorissa pääsiäispöytään kuuluu keitto. Kiirastorstai tunnetaan Saksassa nimellä Gründonnerstag eli ”vihreä torstai”. Kiirastorstaina tarjoillaan kirvelikeittoa, jonka vihreä väri symboloi kyseistä päivää. Puolassa puolestaan syödään pääsiäisen aikaan valkoista borssikeittoa, joka tunnetaan myös nimellä zurek. Keitto valmistetaan hapatetusta ruisjauhosta, makkaroista ja kovaksi keitetyistä munista. Se on tunnettu täyttävyydestään ja maukkaudestaan.

Ecuadorissa nautitaan fanescaa, täyteläistä keittoa, joka koostuu erilaisista viljoista ja pavuista sekä kuivatetusta turskasta. Jokaisella perheellä on keitolle oma reseptinsä, mutta useimmiten se sisältää härkäpapuja, kurpitsaa, maissia, riisiä, valkosipulia, herneitä ja maitoa. Tavoitteena on käyttää 12 erilaista viljaa ja raaka-ainetta symboloimaan 12 opetuslasta.

Puolalainen zurek

Ecuadorilainen fanesca

Argentiinassa ja Italiassa luotetaan suolaisiin leivonnaisiin. Napolin alueella syödään pizza chienaa eli täytettyä pizzaa. Tämä piirakkaa muistuttava naposteltava on täytetty erilaisilla kypsennetyillä lihoilla ja juustoilla. Argentiinassa maistuu Tarta Pascualina eli pääsiäispiirakka. Herkullinen piirakka on täytetty ricottajuustolla, keitetyillä kananmunilla, pinaatilla, artisokalla ja persiljalla. Koska piirakka on lihaton, sitä voi nauttia myös paaston aikana. Piirakan kananmunat muistuttavat Jeesuksen ylösnousemuksesta.

Tarta Pascualina

Makeaa mahan täydeltä

Käydäänpä sitten käsiksi kansainvälisten ystäviemme mainitsemiin makeisiin herkkuihin.

Ortodoksien ruokaperinnettä on kulitsa. Se on pullamainen leipä, joka joko syödään sellaisenaan tai sen päälle levitetään pashaa. Kulitsan koristeisiin kuuluvat pashan tavoin kirjaimet XB, ja ortodoksisen perinteen mukaan myös leivän voi siunata pääsiäisyönä kirkossa. Kreikassa ja Portugalissa samantyyppisen pääsiäisleivän sisään on leivottu kokonaisia kananmunia.

Iso-Britanniassa ja muissa anglosaksisissa maissa, kuten Kanadassa, Australiassa ja Yhdysvalloissa, syödään pääsiäisenä ”kuumia ristipullia” (hot cross buns). Pullan eri osilla on omat merkityksensä. Päälle valeltu risti kertoo Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta, käytetyt mausteet balsamoinnista ja appelsiininkuori katkerasta ajasta ristillä. Ristipullat ovat olleet pääsiäisperinne jo satojen vuosien ajan. Kreikkalaiset merkitsivät leipomuksensa ristillä jo 500-luvulla. St. Albanyn luostarin munkkia Thomas Rodcliffea pidetään tämän reseptin isänä.

Hän valmisti ristipullien tyyppisiä leipäsiä paikallisille köyhille pitkäperjantaina 1361.

Toinen anglosaksinen herkku on simnel cake, hedelmäkakku. Kakkua koristaa 11 marsipaanipalloa, jotka – arvasit oikein – edustavat 11 opetuslasta (Juudas Iskariot jätetään laskuista).

Colomba di Pasqua

Kuuma ristipulla

Italiassa pääsiäispöytää koristaa Colomba di Pasqua eli pääsiäiskyyhky, joka nimestään huolimatta on leivonnainen. Se muistuttaa koostumukseltaan monille tuttua italialaista joulukakkua panettonea, paitsi että joulukakusta tutut rusinat loistavat poissaolollaan. Makeuden leipä saa kandeeratuista he- delmistä. Leipä leivotaan kyyhkysen muotoon ja se koristellaan raesokerilla ja manteleilla.

Itä-Euroopan maita yhdistää myös makea leipä, joka tunnetaan Bulgariassa nimellä kozunak ja Romaniassa cozonac. Sitä nautitaan pääsiäisaikaan edellä mainittujen lisäksi mm. Serbiassa,

Pohjois-Makedoniassa, Moldovassa ja Kreikassa. Makea, rikas hiivataikina saa makunsa munista, maidosta ja voista. Mukana on usein rusinoita, ja satunnaisesti täytteeksi lisätään saksanpähkinää ja unikkoa. Myös Unkarissa tunnetaan samankaltainen pääsiäisherkku kalács, joka rikastetaan runsaalla määrällä rusinoita ja kanelia. Unkarilainen ystäväni kertoi, että hänen isoäidillään oli tapana joka pääsiäisenä valmistaa kyseistä herkkua isossa pyöreässä vuoassa. Leipä on niin suosittu, että jokaisella perheellä on oma salainen reseptinsä sen valmistukseen.

Lopuksi katsahdetaan latinalaisiin perinteisiin. Espanjassa mutustetaan rasvassa paistettuja rosquillas-donitseja, joiden koostumus on kakkumainen. Erityisen makunsa donitsit saavat aniksesta. Myös Hondurasissa nautitaan donitseista, mutta niiden valmistukseen käytetään maissitaikinaa ja juustomassaa, ja uppopaistamisen sijasta ne paistetaan uunissa.

Rosquillas

Capitorada

Itä-Euroopan maita yhdistää makea leipä

Meksikossa pitkänperjantain jälkiruokakuningas on leipävanukas capitorada. Yleensä sen tekemiseen käytetään patongin kaltaista leipää, joka on uitettu sokerilla, kanelitangoilla ja neilikalla maustetussa siirappiliemessä. Vanukas koristellaan pähkinöillä, kuivatetuilla hedelmillä ja strösseleillä. Capitorada kertoo ristiinnaulitsemisesta: kanelitangot edustavat ristiä, neilikat nauloja ja leipä Kristuksen ruumista.

Vieläkö sokerihammasta kolottaa?

Aterian voi päättää brasilialaisilla herkuilla paçoca de amendoim, joita nautitaan pääsiäisen ohella myös muina brasilialaisina juhlapyhinä. Nimi juontuu tupi-kielen sanasta posok, joka tarkoittaa murustua. Nämä murenevat, herkulliset karamellit koostuvat muutamasta yksinkertaisesta raaka-aineesta: jauhettua maapähkinää, suolaa ja sokeria. Joissakin resepteissä on myös maniokkijauhoa. Yksinkertaista, mutta maistuvaa.

Herkullista ja siunattua pääsiäisen aikaa!

Toni Kaarttinen

Lähteet: Wikipedia, evl.fi, katolinen.fi, ortodoksi.net, Kirkko ja kaupunki, Viiniposti, Insider, Tasteatlas

Pentti Lempiäinen: Pyhät ajat. Kirjapaja, 1995.