4 minute read
Kriisien asiantuntija Catherine Motee Sladen
from Sotahuuto 2023/06-07
by Sotahuuto
Vuosina 1939–1945 Suomessa elettiin sota-aikaa, joka vaikutti monin tavoin myös Pelastusarmeijan työhön. Yhtenä tämän ajan keskeisimpänä henkilönä toimi Catherine Motee Sladen, kenraali William Boothin tyttärentytär.
Komentajat Hugh Sladen ja Catherine Motee Sladen saapuivat toukokuussa 1939 Pelastusarmeijan johtajiksi Suomeen. Tuon vuoden piti olla 50-vuotiaan Pelastusarmeijan riemujuhlavuosi, mutta toisin kävi. Marraskuun lopussa Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen. Talvisodan alettua hallitus määräsi Karjalan kannaksen ja itärajan asukkaat evakuoitavaksi. Pelastusarmeija aloitti komentaja Motee Sladenin johdolla neuvottelut Lotta Svärd -järjestön ja myöhemmin perustetun Suomen Huollon kanssa tulevasta hätäaputyöstä. Suuremmilla risteysasemilla oli Pelastusarmeijan upseereita ottamassa vastaan idästä tulevia evakkoja. Osastot eri puolella maata toimivat avustuskeskuksina ja majoituspaikkoina.
Useimmat miesupseerit olivat joutuneet rintamalle. Osa päämajasta muutti talvisodan ajaksi Vaasaan, josta käsin Sladenit johtivat työtä. Komentaja Motee Sladen matkusti miehensä pyynnöstä Ruotsiin keskustelemaan Suomen tilanteesta sikäläisen Pelastusarmeijan ja valtion edustajien kanssa. Moteen ollessa Ruotsissa komentaja Hugh Sladen joutui Vaasassa onnettomuuteen ja loukkaantui vakavasti, minkä johdosta hän matkusti Ruotsiin saamaan hoitoa. Kriisityön johto jäi Moteen hartioille. Ruoka- ja vaate- ja tarvikeapua sekä vapaaehtoisia alkoi saapua Ruotsista ja mm. USA:sta, Kanadasta ja Uudesta Seelannista. Motee alkoi järjestellä avun jakoa yhdessä naistyön johtajien kanssa ja vieraili avustuspisteissä eri puolilla Suomea järjestäen hengellisiä tilaisuuksia. Hän myös piti aktiivisesti yhteyttä ulkomaisiin tiedotusvälineisiin kertoen Suomen vaikeasta tilanteesta.
’Apu’ tuo apua
Maaliskuussa 1940 talvisota päättyi, ja alkoi 400 000 evakon asuttaminen. Pelastusarmeija alkoi kerätä tavaroita ja kalusteita Karjalan pakolaisille. Tavaroita kerättiin kaikin mahdollisin tavoin. Suomen Armeijalta saatiin työhön myös hevonen, jonka nimeksi tuli ’Apu’. Sitä ohjasti Etelä-Amerikasta tullut vapaaehtoinen, brittiläinen rouva Marjorie Lancaster. Yksistään Helsingissä Pelastusarmeija kalusti yli 200 asuntoa. Jälleenrakennustyö oli valtava. Pelastusarmeijan upseerit kiersivät evankelioimisautoillaan ympäri Suomea jakaen ruokaa, vaatteita ja järjestäen hengellisiä tilaisuuksia. Sairaaloissa käytiin tervehtimässä haavoittuneita sotilaita, lapsille järjestettiin kesätoimintaa.
Rauha jäi lyhytaikaiseksi. Jatkosota alkoi kesällä 1941, jonka myötä Sladenien asema englantilaisina tuli hankalaksi, sillä Suomi joutui sodan eri puolelle kuin Iso-Britannia. He jäivät kuitenkin valtiojohdon myötävaikutuksella Suomeen, mutta helmikuussa 1942 heidän oli pakko poistua maasta. He lensivät Ruotsiin samassa koneessa 70 suomalaislapsen kanssa. Lapset olivat menossa Armeijan lastenkoteihin sodalta suojaan. Komentajat johtivat Ruotsista käsin Suomen Pelastusarmeijan työtä vuoden 1942 loppuun saakka. Talvisodan aikana alkanut kriisityö jatkui voimakkaana koko sodan ajan.
Hätäapua kärsivään Eurooppaan
Sodan jälkeen Euroopan infrastruktuuri oli hajalla, ja sodasta selvinneiden ihmisten kärsimys oli mittaamatonta. Ihmiset asuivat raunioiden keskellä, ruokaa ei ollut ja kaikesta oli pulaa. Britannian kansainväliset vapaaehtoisjärjestöt olivat alkaneet jo vuonna 1942 valmistella jälleenrakennusta ja aputyön järjestämistä sodan jälkeen. Tähän työhön komentajat Hugh ja Motee Sladen tulivat Pelastusarmeijan edustajina. Helmikuusta 1945 lähtien Pelastusarmeija alkoi toimittaa ruoka- ja vaateapua sekä järjestää majoitusta sodan uhreille Hollannissa, Belgiassa, Ranskassa, Itävallassa ja myöhemmin myös Saksassa. Lapsille järjestettiin leirejä. Ihmisten henkinen tila oli heikko, ja sitä pyrittiin kohottamaan jakamalla Raamattuja ja muuta hengellistä kirjallisuutta.
Vielä kerran Suomeen – Lappiin
Lapin sodan jälkeen 1945 Pelastusarmeija aloitti suururakan Lapin ihmisten auttamiseksi yhdessä Punaisen Ristin ja muiden järjestöjen kanssa. Rakennuksia ei ollut, ihmiset asuivat kellareissa ja maakuopissa. Tiet ja sillat oli tuhottu, ruokaa oli niukasti. Pelastusarmeijan avun kohteina olivat Suomen pohjoisimmat kunnat Utsjoki, Inari ja Kittilä. Lokakuussa 1945 komentaja Motee Sladen palasi Suomen Lappiin. Hän matkusti Ruotsin kautta ja tapasi siellä Punaisen Ristin johtajan, kreivi Folke Bernadotten. Mukaansa Ruotsista hän sai muutamia Punaisen Ristin työntekijöitä auttamaan tässä valtavassa projektissa. Kaiken kaikkiaan jaettiin 35 000 kiloa ruoka- ja vaateapua kesään 1946 mennessä. Sekä Suomesta että ulkomailta tullutta apua vietiin perille lahjaksi saaduilla kuorma-autoilla ja syrjäisimpiin paikkoihin myös poroilla. Vuoden 1946 alussa komentaja Motee Sladen palasi kotimaahansa. Lapin työ jatkui majuri Martta Soinin ja suomalaisten upseereiden johdolla.
Sodan jälkeen komentajat Hugh ja Motee Sladen matkustivat eri puolilla maailmaa kiittämässä avusta, jota eri kansainväliset toimijat olivat antaneet Pelastusarmeijalle vaikeina sodan vuosina. Työstään sota-ajan Suomessa Motee Sladen on kirjoittanut kirjan Tuntematon taival. Presidentti myönsi hänelle Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan kunniamerkin. Hänet ylennettiin kirkkauteen Englannissa vuonna 1975.
Motee oli vasta 12-vuotias, kun hänen äitinsä Emma Booth-Tucker menehtyi junaonnettomuudessa. Vanhimpana lapsena hän joutui ottamaan vastuuta nuoremmista sisaruksistaan. Tämä kokemus osaltaan valmisti häntä tuleviin tehtäviin ja vastuuseen sodan runtelemassa Euroopassa. Jumala johdattaa lapsiaan erityisellä tavalla.
Eija Kornilow
everstiluutnantti
Lähteet: Catherine Motee Sladen, Tuntematon taival
Elsa Könönen, Hengen miekka – auttava käsi
