Punaista kilpeä arvostaen

Pelastusarmeijan tunnuksia ovat sekä punainen kilpi että vaakuna. Punainen kilpi kertoo maailmalle sosiaalisesta työstämme, mutta sillä on myös arvokasta teologista merkitystä. Kansainvälisen päämajan viestintäsihteeri, everstiluutnantti Dean Pallant rohkaisee Pelastusarmeijan jäseniä käyttämään kilpeä ja kertomaan sen merkityksestä.

Olin Ison-Britannian Salvationist-lehden päätoimittaja yli kymmenen vuotta sitten. Punaisen kilven käytöstä on erilaisia mielipiteitä, ja olen kiitollinen mahdollisuudesta osallistua keskusteluun.

Ensinnäkin kannattaa muistaa, että keskustelu Pelastusarmeijan tunnuksista ei ole uutta. Kun olin Salvationist-lehden päätoimittaja, kävimme kiihkeitä keskusteluja vaakunan ja punaisen kilven käytöstä. Päätimme sisällyttää molemmat jokaiseen lehden numeroon. Pelastusarmeija on hämmästyttävä, monipuolinen Jumalan luomus. Rakasta liikettämme ei voi helposti määritellä. Seurakuntaelämämme, työmme, ohjelmiemme ja palveluidemme moninaisuus on Jumalan lahjaa. Kaikella toiminnallamme voimme vaikuttaa Jumalan valtakunnan rakentumiseen. Jokainen Pelastusarmeijassa mukana oleva voi osallistua: vapaaehtoinen, työntekijä, ystävä, siviilijäsen, sotilas, upseeri... aivan jokainen!

Jotkut ovat olleet sitä mieltä, että punainen kilpi kuuluu vain sosiaalipalveluiden yhteyteen. Eräs Salvationist-lehteen palautetta lähettänyt väitti, että sosiaalipalvelut ovat ”todelliseen työhömme eli sielujen pelastamiseen nähden toissijaisia”. Tämän ajattelun juuret ovat gnostilaisuudessa, harhaopissa, joka on vaivannut kristillistä kirkkoa Uuden testamentin ajoista lähtien. Professori Tom Wright, johtava evankelinen raamatuntutkija ja anglikaanisen kirkon eläkkeellä oleva piispa, on sanonut: ”Jako sielujen pelastamiseen ja maailmassa hyvän tekemiseen ei ole peräisin Raamatusta tai evankeliumista, vaan kyse on länsimaisen kulttuurimme orjuuttavasta vaikutuksesta.” Tämä lainaus on kirjasta Surprised by hope, jota suosittelen lämpimästi.

Pelastusarmeijan ja muiden kristillisen kirkon osien on ”toivuttava pitkäaikaisesta skitsofreniasta”, kuten Wright sanoo. Meillä ei ole kahta tehtävää, meillä on yksi tehtävä: liittyä Jumalan antamaan tehtävään pelastaa maailma. Sen mahdollistavat Jeesuksen Kristuksen elämä, kuolema ja ylösnousemus. Hän palaa ja tulee vahvistamaan rauhan kaiken kanssa, mitä on maan päällä ja taivaissa (ks. Kol. 1:19–20).

Kaiken tekemämme tulee olla Jumalan antaman tehtävän innoittamaa. Meidän on varottava ylenkatsomasta Armeijan työmuotoja, joiden ajattelemme olevan vähemmän merkityksellisiä (ks. 1. Kor. 12).

Kirkko ja hyväntekeväisyysjärjestö

Joku kysyi, onko Pelastusarmeija kirkko vai hyväntekeväisyysjärjestö. Olemme sekä kirkko että hyväntekeväisyysjärjestö. Meidän täytyy ensisijaisesti olla uskollisia Jumalalle: siksi kirkko-opillisesti katsoen kaikki mitä teemme on ”kirkkoa”. Isossa-Britanniassa Pelastusarmeija toimii hyväntekeväisyysjärjestöjä koskevan sääntelyn alaisena ja valvonnassa. Me voimme ottaa vastaan lahjoituksia suurelta yleisöltä, yrityksiltä, rahastoilta ja hallituksilta – näiden varojen ansiosta voimme toteuttaa Jumalan tehtävää laajemmin kuin jos olisimme vain jäsentemme tuen varassa.

Ymmärrän, että monet suhtautuvat epäillen yhteiskunnalliseen säätelyyn. Jaan nämä huolenaiheet, ja kirjoitin väitöskirjani tästä aiheesta (julkaistu nimellä Keeping Faith In Faith-Based Organizations, 2012). Maalliset viranomaiset eivät voi muokata ja määritellä Armeijaa, ellemme anna heidän tehdä niin. Olemalla sekä kirkko että hyväntekeväisyysjärjestö Pelastusarmeijan on helpompi uskollisesti osallistua Jumalan missioon maailmassa.

”Punainen kilpi voi olla toivon ja turvan kristillinen symboli, jos käytämme sitä kaikkialla ja kerromme sen edustamasta evankeliumin totuudesta.”

Risti ja kilpi

Tästä pääsemme seuraavaan esille tulleeseen asiaan. Miksi emme korvaisi punaista kilpeä ristillä? On hyviä syitä olla tekemättä niin. Risti on paljon enemmän kuin pelkkä logo. Se on yleismaailmallinen, syvästi merkittävä kristillisen uskon symboli, joka on kaikille kristillisille kirkoille ja yhteisöille yhteinen. Ristin on aina oltava Pelastusarmeijan elämän keskipiste. Ilman Kristuksen uhrautuvaa ristikuolemaa meillä ei ole syytä olla olemassa. Risti ei vain muistuta historiallisesta tapahtumasta, vaan kutsuu meitä kaikkia joka päivä seuraamaan Jeesusta ja syntymään uudelleen. Se, miten elämme, kertoo kaiken! Pelastusarmeijan esikuvana ovat Jeesuksen opetuslapset, jotka todistivat teoillaan ja asenteillaan. Hengen voimassa jokainen pelastusarmeijalainen voi osallistua Jumalan tehtävään maailmassa.

Myös ristin ja punaisen kilven yhdistämistä yhdeksi tunnukseksi on ehdotettu. Sitä pohdimme täällä Ison-Britannian ja Irlannin territoriossa yli kymmenen vuotta sitten. Johtajat päättivät, että ristin ja punaisen kilven on pysyttävä erillisinä, ja kiinteistöissämme suositellaan käytettävän sekä kilpeä että ristiä. Ristin syvää merkitystä tulee kuitenkin kunnioittaa antamalla sen esiintyä erillään. Punaista kilpeä ei tule koristella. Näin annamme kahdelle voimakkaalle symbolille tilaa viestiä yksittäin ja suhteessa toisiinsa.

Maailmanlaajuisesti tunnistettava tunnus

Mennään tämän keskustelun ytimeen. Miksi punaisen kilven käyttö tuntuu joistakin jäsenistämme kiusalliselta? Muiden maiden pelastusarmeijalaiset eivät ymmärrä, miksi aiheesta keskustellaan Briteissä niin vilkkaasti. Kansainvälisen päämajan teettämät tutkimukset kertovat, että punainen kilpi on Ison-Britannian tunnetuimpia symboleita. Se on tunnus, jota ihmiset kunnioittavat ja johon he luottavat.

Punainen kilpi on symboli, joka kertoo yksinkertaisesti ja selvästi, keitä olemme ja missä olemme. Se toimii majakkana pimeässä maailmassa. Euroopan pakolaiskriisin aikana punaista kilpeä käyttävät pelastusarmeijalaiset tervehtivät lämpimästi Ruotsiin saapuvia syyrialaispakolaisia, jotka olivat oppineet luottamaan punaista kilpeä kantaviin ihmisiin matkansa aikana. Miten ihmeellisen etuoikeutettua on olla tunnistettava osa maailmanlaajuista Armeijaa! Punainen kilpi symboloi suojan tarjoamista.

Kilven teologinen merkitys

Punainen kilpi ei ole mikään uusi tunnus. Pelastusarmeijan jäsenet käyttivät metallisia kilpiä rintamerkkeinä ja -koruina jo alkuaikoina. Vuonna 1891 osastoupseereille annetuissa määräyksissä ja ohjeissa kannustettiin kaikkia sotilaita käyttämään univormua ”vaikkei se tarkoittaisi muuta kuin kilpeä”, jotta heidät tunnistettaisiin pelastusarmeijalaisiksi. Boothit ymmärsivät kuvien ja symbolien voiman. Nykyaikaiset asetakit eivät kerro kenellekään, keitä me olemme, joten käytän takissani punaista kilpineulaa sekä pientä ristiä.

Punaisella kilvellä oli varhaisille pelastusarmeijalaisille teologinen merkitys, ja nuo totuudet pätevät edelleen. Kun valmistauduin kirjoittamaan tätä artikkelia, innostuin lainauksesta kesäkuun 1917 All The World -lehdessä: ”Kilpi kertoo elämän pituisesta hengellisestä taistelusta ja siitä, kuinka Jumala Jeesuksen kautta on kilpi, joka pelastaa meidät ja suojaa meitä.”

Muistan, että minulle opetettiin Pelastusarmeijan vaakunan merkitys lapsena, mutta en muista kenenkään puhuneen kilven merkityksestä. Olen oivaltanut, että punaisella kilvellä on runsaasti teologista merkitystä. ”Kilpeen” viitataan usein Raamatussa. Mooseksen kirjassa 15:1 Herran ääni käyttää kilven kuvaa luvatessaan suojaa Abramille ja hänen jälkeläisilleen. Efesolaiskirjeen 6. luvussa kilpi on osa Jumalan taisteluvarustusta: ”Kaikessa ottakaa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet.” (16. jae).

Ehkä tämän opetuksen puutteen takia jotkut pelastussotilaat yhdistävät punaisen kilven Pelastusarmeijan maallistumiseen. Maallistuminen tapahtuu, kun ihmiset unohtavat, että Jeesus on maailman Vapahtaja. Kaikki on mahdollista sekularisoida. Jotkut jopa näkevät ristin ennemmin muodikkaana koruna kuin uhrin ja toivon symbolina. Etenkin länsimaissa tämä on Armeijan ongelma. Ihmiset näkevät sotilaiden määrän vähenevän ja pelkäävät, että maallinen sosiaalityömme jättää varjoonsa Armeijan ytimessä olevan Jumalan palvelemisen. Voit olla varma siitä, että nämä aiheet ovat Pelastusarmeijan johtajien sydämissä ja mielissä. Asia on kuitenkin tunnuksen käyttöä monimutkaisempi.

Emme saa olla omahyväisiä. Jokaisen sukupolven on kuultava viestistämme, tehtävästämme ja palvelutyöstämme. Kilpi antaa meille mahdollisuuden puhua sen teologisesta merkityksestä. Jumalan tahtoa toteuttava Pelastusarmeija tulee aina olemaan merkityksellinen, elinvoimainen ja kasvava. Tarvitsemme enemmän rohkeutta ja vähemmän epätervettä itsetutkistelua. Punainen kilpi voi olla toivon ja turvan kristillinen symboli, jos käytämme sitä kaikkialla ja kerromme sen edustamasta evankeliumin totuudesta.

Dean Pallant, everstiluutnantti, viestintäsihteeri kansainvälinen päämaja

Lyhennetty Ison-Britannian ja Irlannin territorion Salvationist-lehden numerossa 1710 (29.6.2019) ilmestyneestä kirjoituksesta.

Kuva: Heikki Tahvanainen, Helsingin kaupunginmuseo