Timantteja taivaasta

Osallistuin kesällä öljyvärimaalauskurssille. Muihin kurssilaisiin verrattuna olin todella noviisi, ja minua hävetti monta kertaa oma osaamattomuuteni. Taisin kuitenkin olla lopulta se, joka oppi kurssilla eniten, sillä kun ei osaa mitään, on vain yksi suunta: ylöspäin.

Kurssin alussa olin opettajan kanssa eri mieltä väreistä. ”Mitä sinä teet? Katso tuota metsää. Minkä värinen se sinusta on? Ei tuollaista vihreää ole olemassakaan”, hän huudahti katsoessaan työtäni. Väitin, että onhan se vihreä olemassa. Tuossahan se on minun taulussani. Mutta kun katsoin uudestaan maisemaa ja sen jälkeen tauluani, huomasin, että opettaja oli oikeassa, eihän se metsä ollut ollenkaan tuon värinen! Opin hyvin pian, että ei pidä olettaa mitään, vaan avata silmät ja katsoa. Silloin huomaa, että metsät eivät ole vihreitä, järvi ei ole sininen eikä kallio harmaa, vaan niissä on lukemattomia eri värejä ja sävyjä.

Opin maalauskurssilla myös sen, että ihmisen silmä hakee tauluista vaistomaisesti harmaan sävyjä ja kiinnittyy niihin. ”Jokaisessa taulussa pitäisi olla mukana harmaata” , neuvoi opettajamme. Syksystä kuulee usein sanottavan, että se on harmaata ja ahdistavaa aikaa. Tunnetussa virressäkin lauletaan ”syksyn synkän hetkistä”. Moni varmasti kokeekin näin, mutta minä pidän syksystä. En nauti pelkästään niistä päivistä, jolloin ruskaiset metsät keikistelevät värikkäissä juhla-asuissaan. Minusta syksy on kaunis silloinkin, kun sataa ja pilvet lepäävät harmaana viittana maiseman yllä. Kuinka kauniita ovatkaan sadepisarat puun lehdillä! Jokainen niistä on kuin taidokkaasti hiottu timantti. Ajattele: harmaana, sateisena päivänä voit kokea itsesi rikkaaksi, kun katsot ympä- rillesi ja näet miljoonia timantteja. Jos pysähdyt katsomaan tarkasti yhtä pisaraa, saatat nähdä siinä heijastuksena koko ympäröivän maailman.

Sanotaan, että Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Emme me ole kuin Jumala, mutta jokainen meistä heijastaa jotain hänestä. Kunpa oppisimme katsomaan toinen toisiamme kuin taidemaalari, joka ei oleta mitään, vaan katsoo malliaan avoimin silmin ja avoimin mielin. Kunpa oppisimme katsomaan jokaista ihmistä Jumalan silmin ja näkemään hänessä timanttiakin arvokkaamman, ainutlaatuisen mestariteoksen, jonka kykenee vain Jumala luomaan.

Saga Lippo
everstiluutnantti
territorion johtaja

Kuva: Wolfgang Eckert