Yhdistys liikkuu: Tulistelua yli yhdistysrajojen

21 asteen pakkanenkaan ei estä Eino Alataloa, Raili Alataloa, Sisko Pyhähuhtaa, Aila Hyypiötä, Pirjo Kantolaa ja Anja Ritanotkoa sekä Kantolan Nienna-koiraa lenkkeilemästä laavulle.

teksti Satu Juoperi kuvat Vesa Särkelä

Koillis-Lapin reumayhdistyksen toiminta on murroksessa. Yhteistyö paikkakuntien välillä tuo virtaa.

Koillis-Lapin Reumayhdistys levittäytyy Kemijärveltä niin laajalle, että välimatkoja ei kävellen taiteta. Alue ulottuu pohjoisessa noin 50 kilometrin päähän Pelkosenniemelle ja 90 kilometrin päähän Savukoskelle sekä etelässä reilun sadan kilometrin päähän Posiolle.

Yhdistyksen viikoittainen toiminta on Kemijärvellä, ja sitä vetää kunnan erityisliikunnanohjaaja. Vesijumppaajat kerääntyvät talvikaudella uimahallille maanantaisin kahdessa eri ryhmässä, ja torstaisin on jumppa.

–Jumppiin ja retkille mennään kimppakyydeillä. Vesijumppaan Kemijärvelle ei ilman autoa kyllä kauempaa pääse, kertoo yhdistyksen puheenjohtaja Pirjo Kantola.

Korona-aikana sisäliikunta ja saunan lauteilla tapahtuva vertaistukitoiminta ovat tauolla, mutta lähiseuturetkiä Kemijärven ympäristössä oleville tulistelupaikoille on jatkettu. Siellä jatkuvat myös kuulumistenvaihdot.

–Retkeilemme laavulle, jonne osa sauvakävelee rantaa pitkin ja osa tulee autolla. Tulistelemme, juomme nokipannukahvit ja nautimme yhdessäolosta.

Kantola kertoo, että vielä vuonna 2016 yhdistys osallistui kyläluutatoimintaan, jossa yhdistyk-

”Olemme retkeilleet Sallatunturissa, jossa on hyviä paikkoja liikuntarajoitteisille: pitkospuilla on helppo liikkua ja perille pääsee autolla.”

set hyppäsivät vuoroviikoin kirjastoauton kyytiin kiertämään haja-asutusalueita. –Tapasimme kaukana asuvia jäseniä ja vaihdoimme kuulumisia. Jaoimme tietoa toiminnasta uusille kiinnostuneille ja taukojumppasimme yhdessä. Toiminta kuitenkin päättyi kirjastoauton lakkauttamisen myötä.

Vuoroin vieraissa

Pirjo Kantolasta tuntuu, että 40-vuotisjuhlaansa tänä vuonna viettävä yhdistys on taitekohdassa. Kemijärvellä on huoli siitä, miten toimintaan saadaan työikäisiä mukaan. Jäsenten keski-ikä on 62. Nuorin on 6- ja vanhin 80-vuotias.

Samaan aikaan Reumaliiton uusi aluejako yhdisti Lapissa olevat yhdistykset omaksi alueekseen, ja siten Posion reuma- ja tulesryhmän jäsenet liittyivät Koillis-Lapin yhdistykseen.

–Ensin tuntui siltä, että häntä menee alaspäin mutta se taitaakin nousta ylöspäin. Tarkoitus on, että uudistusten myötä kehitämme yhteistyötä ja saamme Posiolta uutta virtaa ja aktiviteettejä. Siellä harrastetaan melontaa, sauvakävelyä ja lumikenkäilyä.

–Ajatus on, että käymme heidän kanssaan vuoroin vieraissa ja järjestämme siihen yhteyteen liikunnallista toimintaa.

Kantola kertoo, että yhdistys on kiinnostunut kehittämään perhetukitoimintaa. Nyt lapsijäseniä tuetaan maksamalla heidän uimahallimaksunsa.

Idea lapsiperhetoiminnasta on välitetty neuvolaan ja kouluterveydenhuoltoon reumaa sairastavien lasten perheiden tavoittamiseksi.

Yhteistyö kantaa

Kemijärveläiset yhdistykset järjestävät toimintaa yli järjestörajojen. Koillis-Lapin reumayhdistys on osallistunut kaupungin sauvakävelytempaukseen ja liikuntatapahtuma Suvikimaraan.

Eräänä vuonna yhdistys kokeili yhteisjumppaa sydänyhdistyksen kanssa. Osa alueen kylistä taas toimii yhdessä eläkejärjestöjen ja kyläyhdistysten kanssa.

Yhteistyötä tehdään myös muiden reumayhdistysten kanssa.

–Rovaniemen reumayhdistysväen kanssa ulkoilimme kerran Auttikönkäällä, jossa kukin osallistuja patikoi lyhyemmän tai pidemmän lenkin kauniissa maisemissa voimavarojensa mukaan.

Nyt koillislappilaiset ovat saaneet Sallan reumayhdistykseltä keilailukutsun Sallaan. Lisäksi yhdistykset suunnittelevat tämän vuoden ensimmäistä yhteistä liikuntapäivää Suomutunturille.

–Sallalaisten kanssa olemme tehneet yhteisretkiä tunturiin aiemminkin. Retkillämme juodaan perinteisesti nokipannukahvit ja tarjolla on kampanisua sekä notskimakkaraa. Olemme retkeilleet Sallatunturissa, jossa on hyviä paikkoja liikuntarajoitteisille: pitkospuilla on helppo liikkua ja perille pääsee autolla. 