Kielipolku 1/2015

1/2015

PUHEEN- JA KIELENKEHITYKSEN ERIKOISLEHTI

Tukiviittomat tukevat kielenkehityst채 Lapsi oppii liikkumalla Aistik채sittelyn ongelmat n채kyv채t arjessa

sisältö

YHTEYSTIEDOT Suvilinnantie 2, 20900 Turku p. 02 2138 200 info@aivoliitto.fi etunimi.sukunimi@aivoliitto.fi www.aivoliitto.fi www.sunnanvind.fi

LEHDEN TILAUKSET Maiju Rita-Kasari, p. 02 281 4310, maiju.rita-kasari@turuntilikeskus.fi JÄSENREKISTERI Carita Sinkkonen, p. 050 308 9095, carita.sinkkonen@aivoliitto.fi TILAUSHINNAT 39 € vuosikerta, 10 € irtonumero.

Yhdistysten jäsenille lehti sisältyy jäsenmaksuun.

Jäsenmaksut vaihtelevat yhdistyksestä riippuen.

Kannen kuva: Eliisa Laine

2

KIELIPOLKU 1/2015

e

in

ino

ILMOITUSMYYNTI JA -AINEISTOT TJM-Systems Oy, Sari Nikander, p. 046 8512 970 sari.nikander@tjm-systems.fi aineistot@tjm-systems.fi p. 09 849 2770, f. 09 852 1377

s. 8

He

PAINO JA ULKOASU Vammalan Kirjapaino Oy Taitto Jonna Hautamäki

da

TOIMITUSNEUVOSTO Professori Pirjo Korpilahti Turun yliopisto, puheenjohtaja Erikoistutkija Elisa Poskiparta Oppimistutkimuksen keskus, Turun yliopisto Erityisopettaja Tiina Siiskonen, Niilo Mäki Instituutti sekä Oppimis- ja ohjauskeskus Onerva Yhdistysten edustaja Tuija Kaijalainen Aivoliitto ry:n edustajat: Puheterapeutti Anna-Kaisa Antila Aluepäällikkö Anne Ingman (Suomen Nuortentalo Oy) Suunnittelija Elina Salo Viestintäpäällikkö Päivi Seppä-Lassila Tiedottaja Miia Suoyrjö Toiminnanjohtaja Tiina Viljanen

Lin

TOIMITUS toimitus.kielipolku@aivoliitto.fi Päätoimittaja Tiina Viljanen p. 040 833 1511, 02 2138 292 tiina.viljanen@aivoliitto.fi Toimituspäällikkö Päivi Seppä-Lassila p. 040 715 5198, 02 2138 262 paivi.seppa-lassila@aivoliitto.fi Toimitussihteeri Miia Suoyrjö p. 050 571 4588 miia.suoyrjo@aivoliitto.fi

La

JULKAISIJA Aivoliitto ry

1|2015 isa

Lehti ilmestyy 4 kertaa vuodessa.

14. vuosikerta ISSN-L 1799-5868 ISSN 1799-5868 (Painettu) ISSN 2323-4911 (Verkkojulkaisu) Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti

Eli

PUHEEN- JA KIELENKEHITYKSEN ERIKOISLEHTI

Psykomotoriikka vahvistaa luottamusta omiin kykyihin.

s. 26

Nuorten kurssilta sai uusia kokemuksia ja ystäviä.

Artikkelit

Palstat

4 Tukiviittomia opitaan kieltä

käyttämällä 8 Lapsi oppii liikkumalla 12 Kun arki ei suju, kyse voi olla

aistikäsittelyn ongelmista 14 Nitan arki sujuu hyvin –

Aistiyliherkkyyden kanssa voi pärjätä 16 Ensimmäistä kertaa

puheterapeutin luona 26 Kurssilta vertaistukea ja

uusia ystäviä

3 Pääkirjoitus 20 Poimittua 22 Tutkittua 24 Kirjahylly 29 Ajankohtaista kuntoutuksesta 33 Yhdistykset alueittain 35 Aivoliiton yhteystiedot

NO AINEISTOT ILMOITUKSET

ILMESTYY

2.

2.4.

7.4.

8.5.

3.

14.8.

18.8.

18.9.

4.

9.10.

13.10.

13.11.

Pääkirjoitus

Elina Salo

Tue ja kannusta lasta Lasta voidaan tukea monella tavalla, vaikka varsinaista diagnoosia ei vielä olisikaan. On tärkeää, että vanhemmat saavat tietoa niistä pienistä keinoista, joilla lapsen puhetta ja vuorovaikutusta voidaan tukea jo siinä vaiheessa, kun huoli kielenkehityksestä herää. Liian pitkäksi venähtänyt odottelu vie monia mahdollisuuksia helpottaa lapsen elämää.

Hyviä keinoja arjessa ovat esimerkiksi tukiviittomat ja kuvat. Ne helpottavat huomattavasti lapsen kommunikointia ja tukevat kielenkehitystä monellakin eri tavalla. Hyvätkään tukikeinot eivät kuitenkaan auta, jos lapsen lähipiiri ei käytä niitä itse aktiivisesti. Lapsi tarvitsee ensin mallin, jotta hän voi oppia itse käyttämään esimerkiksi tukiviittomia.

Tukea voidaan antaa kaikille lapsille siitä huolimatta, onko kielenkehityksessä ongelmia vai ei.

On tärkeää muistaa, että kielenkehitys on muutakin kuin puhetta. Jokainen lapsi hyötyy puhetta tehostavista eleistä, tukiviittomista ja kuvien käytöstä. Niitä voidaan käyttää jo pienen lapsen kanssa. Monissa lasten loru- ja laululeikeissä käytetäänkin eleitä, ku-

via ja viittomia ja näin lapset oppivat niitä leikeissä huomaamattaan.

Aivoliiton julkaisema Pienen kielipolku -opas tarjoaa vanhemmille arjen toiminnallisia vinkkejä alle kouluikäisen lapsen kielenkehityksen tueksi. Oppaan avulla halutaan kannustaa vanhempia leikkiMiia Suo mään ja olemaan lastensa kanssa yhdessä, yrj ö kiireettömästi. Ilon askeleet -opas puolestaan antaa vinkkejä vanhemmille alakouluikäisen oppimisen tueksi.

On tärkeää huomata, että tavallinen arki tarjoaa lapselle lukemattomia mahdollisuuksia oppia uutta, ja vanhemman rooli on tukea ja kannustaa lasta.

On hienoa huomata, että molemmat oppaat on otettu hyvin vastaan ja ne ovat laajalti käytössä muun muassa neuvoloissa. Joillakin paikkakunnilla on suunniteltu Ilon askeleet -oppaan jakamista jopa kaikille koulunsa aloittavien perheille.

Tärkeintä lapsen kielenkehityksen tukemisessa on kuitenkin mukava yhdessä olo sekä myönteinen ja kannustava ilmapiiri. Lisää vinkkejä arjen tueksi löydät myös tämän lehden artikkeleista.

Elina Salo on erityisopettaja ja Aivoliiton suunnittelija.

Hän on myös Kielipolku-lehden toimitusneuvoston jäsen.

Jokainen lapsi hyötyy puhetta tehostavista eleistä, tukiviittomista ja kuvien käytöstä.

1/2015 KIELIPOLKU

3

Kaisa Launonen

Tukiviittomia opitaan kieltä käyttämällä Jokainen ihminen tarvitsee ympäristönsä kanssa yhteistä kieltä voidakseen olla yhteisönsä täysivaltainen jäsen. Kun puheen ja kielen kehitys viivästyy, avuksi voidaan ottaa tukiviittomat. Ne toimivat puheen ymmärtämisen ja kielen kehityksen tukena.

P

ienen lapsen kielen kehitys ei ole vain sanojen ja lauseiden oppimista. Oppiessaan kieltä hän oppii samalla lukemattomia tärkeitä asioita ympäristönsä ihmisten kanssa. Myös puhetta korvaavilla keinoilla on samalla tavalla tärkeä, kehitystä ja oppimista tukeva merkitys.

Tukiviittomien käyttöönotossakaan ei ole kyse vain viittomamerkkien oppimisesta, vaan kielen käytöstä sen kaikissa tehtävissä.

Puhetta tukevia ja korvaavia keinoja tarvitsevat monenlaiset ihmiset lapsista aikuisiin sekä heidän keskustelukumppaninsa. Jotkut tarvitsevat niitä vain vähän aikaa varhaisen kielen- ja puheenkehityksen tueksi. Toiset tarvitsevat niitä koko ikänsä heikosti ymmärrettävän puheen tueksi tai korvaamaan kokonaan puuttuvan puheen. Aiemmin hyvin toiminut puhekyky voidaan menettää sairauden tai vammautumisen seurauksena.

Myös silloin tarvitaan puhetta tukevia tai korvaavia keinoja.

Tuen tarve ja kuntoutuksen keinot voivat vaihdella yksilöllisesti paljonkin. Myös jokaisen tukiviittomia tarvitsevan lapsen tilanne ja tukiviittomien käyttöönotto pitää harkita yksilöllisesti. Käytännön kokemusten ja tutkimusten perusteella tunnetaan kuitenkin joitakin periaatteita, joista on hyötyä useammille.

4

KIELIPOLKU 1/2015

Lapsi oppii mallista Vanhemmilla ja koko perheellä sekä päivähoidon työntekijöillä on suuri merkitys puhetta tukevien ja korvaavien keinojen käyttöönotossa ja käytön kehittämisessä. Kielen kehityksen alkuvaiheessa lapset voivat oppia kieltä vain aidoissa vuorovaikutustilanteissa, joissa sanoja tai viittomia käytetään niiden viestinnällisessä tehtävässä. Tietoisesti oppimalla lapsi voi oppia myöhemmin esimerkiksi vieraita kieliä, kun hän on ensin oppinut jonkin muun kielen riittävän hyvin.

Jos lapsi tarvitsee tukiviittomia, hänen äidinkielensä ei ole vielä niin kehittynyt, että hän voisi oppia toista kielijärjestelmää tietoisesti opettelemalla, ei edes tukiviittomia. Siksi on tärkeää, että vanhemmat ja päivähoidon työntekijät saavat riittävää opetusta ja tukea tukiviittomien käyttöön. Ne tulisi liittää mahdollisimman luontevasti lapsen arkeen kielen kehitystä tukevalla tavalla. Tukiviittomien käyttöönotossa ei ole kyse siitä, että ne otettaisiin käyttöön lapselle, vaan siitä, että muut alkavat käyttää niitä jutellessaan lapsen kanssa. Lapsi oppii tukiviittomat mallista huomatessaan, mitä hyötyä niistä on.

Kun tukiviittomia otetaan käyttöön, on erityisesti kiinnitettävä huo-

miota siihen, että lapsi katsoo henkilöä, jonka kanssa hän keskustelee.

Myöhemmin, oivallettuaan viittomisen merkityksen, lapsi oppii itsekin automaattisesti katsomaan kumppaniaan tämän puhuessa ja viittoessa.

Omaksuttuaan tukiviittomat käyttöönsä, lapsi itsekin yleensä tulee pian tietoiseksi siitä, että kumppanin on nähtävä hänet, kun hän viittoo.

Tyypillisesti puhumaan oppivat lapset omaksuvat uusia sanoja usein niin nopeassa tahdissa, että on vaikea ymmärtää, miten se on mahdollista.

Tukiviittomia tarvitsevilla lapsilla on usein monenlaisia kielenkehityksen vaikeuksia, jotka voivat hidastaa myös viittomien oppimista. He tarvitsevatkin niiden oppimiseen usein paljon enemmän toistoja ja aikaa kuin puhuvat lapset sanojen oppimiseen. Etenkin alkuvaiheessa, kun viittominen ei ole vielä vakiintunut lapsen käyttöön, on läheisten vaikea pitää motivaatiota yllä. Mutta jos aikuisten viittomisinto laantuu, lapsi saa yhä vähemmän sitä mallia, jota hän erityisesti tarvitsisi.

Ensimmäiset viittomat Usein keskustellaan siitä, mitä viittomia kannattaa lähteä opettelemaan ensimmäisenä. Tähän voidaan antaa viitteellisiä ohjeita. On kuitenkin hyvä

Eliisa Laine

Aivoliiton sopeutumisvalmennuskursseilla opetellaan tukiviittomia muun muassa muistipelin avulla.

1/2015 KIELIPOLKU

5

muistaa, että tyypillisesti puhumaan oppivan lapsen kanssa ei juuri koskaan mietitä, mitä sanoja hänen olisi hyvä oppia ensimmäisenä. Noin vuoden ikäiselle lapselle yritetään toki opettaa usein ympäristön esineiden tai ihmisten nimiä ja houkutellaan matkimaan: Sano kukka! Sano äiti!

Moni lapsi lähtee tällaiseen ääntelyllä ja sanoilla leikittelyyn mukaan jo ennen kuin hän alkaa käyttää sanoja omassa ilmaisussaan. Tämä leikittely tuottaa iloa sekä lapselle että vanhemmalle ja voi sen vuoksi osaltaan kiinnittää lapsen huomiota sanoihin ja yhteisten merkitysten jakamiseen.

Ensimmäiset omat käyttösanansa lapsi oppii, kun hänelle puhutaan arjen tilanteissa esineistä, joita hän juuri silloin itse käsittelee. Hän oppii asioista, joita hän tekee ja ihmisistä, joiden kanssa hän on vuorovaikutuksessa. Lapsi alkaa poimia kuulemastaan puheesta ensimmäiseksi sellaisia sanoja, jotka toistuvat usein ja ovat hänelle itselleen merkityksellisiä ja tärkeitä.

Pienelle lapselle osoitettu puhe on erilaista kuin isompien lasten ja aikuisten välinen puhe. Ilmaukset ovat lyhyitä ja viestin sisällön kannalta keskeisimpiä sanoja korostetaan.

Niitä myös toistellaan eri tavoin, jotta lapsen on helppo erottaa ne: Missä pallo on? Etsipä pallo! Anna lusikka äidille, anna! Lapsi alkaa ensimmäisenä käyttää useimmin toistuvia sanoja.

6

KIELIPOLKU 1/2015

Tukiviittomien oppimisessa on pitkälti kyse samasta kielen oppimisen ilmiöstä kuin puhuttujen sanojen oppimisessakin. Ensimmäiset lapsen oppimat tukiviittomat ovat sellaisia, jotka toistuvat usein ja jotka ovat hänelle tärkeitä, hyödyllisiä tai muuten vain mukavia. Jos aikuiset käyttävät tukiviittomia riittävän monipuolisesti, lapsi omaksuu nimeävien viittomien lisäksi esimerkiksi tekemistä ja tunnetiloja kuvaavia viittomia.

Leikittely tärkeää Vaikka puhumaan opettelevalla lapsella ei olisi ongelmia kielen kehityksessä, vahvistaa aikuinen puhettaan usein eleillä. Esimerkiksi anna-sanaan liittyy hyvin todennäköisesti äidin lasta kohti ojentunut käsi. Tässä kehitysvaiheessa lapset itsekin käyttävät eleitä, joita on enemmän kuin puhuttuja sanoja. Niillä lapset myös pystyvät ilmaisemaan itseään monipuolisemmin. Tämä on yksi syy siihen, että aikoinaan on lähdetty kokeilemaan viittomista sellaisten lasten kanssa, joiden puheilmaisu ei ole lähtenyt kehittymään normaalisti.

Myöhemmin myös tutkimushavainnot ovat tukeneet viittomien käyttöä puheen ja kielen kehityksen tukena. Tukiviittomisessa on kyse paljon laajemmasta kielellisestä ilmiöstä kuin eleilmaisun tehostamisesta. Tukiviittomia opettelevaa aikuista voi

Eliisa Laine

Tukiviittomien käyttöönotossa ei ole kyse siitä, että ne otettaisiin käyttöön lapselle, vaan siitä, että muut alkavat käyttää niitä jutellessaan lapsen kanssa.

kuitenkin auttaa, jos hän ajattelee käyttävänsä viittomia puheen rinnalla eleiden tapaan.

Vauva- ja pikkulapsi-iässä lasten kanssa leikitään monenlaisia kontakti- ja vuorovaikutusleikkejä, joissa ääntelyllä leikittely ja ääntelyvuorotteluun houkuttelu on tärkeää. Asiantuntijat eivät osaa määritellä tarkasti, mikä merkitys tällaisella leikittelyllä on varsinaiselle puheen oppimiselle, mutta se tekee lapsen ainakin tietoiseksi omasta äänenkäytöstään sekä oman vuoron ja roolin ottamisesta.

Samalla tavalla tukiviittomia omaksuvalle lapselle on hyödyllistä ja tärkeää, että hän voi leikitellä tulevan ilmaisukielensä keinoin. Näin hän tottuu käsien vuorovaikutukselliseen käyttöön ja oppii ymmärtämään oman vuoronsa merkityksen.

Leikit voivat olla samoja leikkejä kuin muidenkin lasten kanssa, mutta niitä voidaan muokata niin, että lapsen huomio suuntautuu käsien käyttöön.

Tällaisessa leikissä lasta voidaan tarvittaessa myös ohjata kädestä pitäen tekemään mallin mukaisia viittomia.

Muissa tilanteissa se voi olla hankalaa ja monista lapsista myös epämiellyttävää.

Taitojen kehittyminen Usein keskustellaan siitä, pitäisikö monimutkaisia viittomia muokata motorisesti yksinkertaisemmiksi, jot-

Mari Salonen, Viittis-kansio/Aivoliitto

ta lapsen olisi helpompi tuottaa ne.

Tätä voidaan harkita yksilöllisesti, jos lapsella on erityisiä vaikeuksia käden käytössä. Pääsääntöisesti yksinkertaistaminen kannattaa jättää lapsen asiaksi. Viittomia opetteleva lapsi tietää itse parhaiten, miten hän voi tuottaa sellaisen viittoman, jota ei pysty vielä tekemään aikuisen tavoin.

Samalla tavalla puhumaan oppiva lapsi keksii yksilöllisen tavan ilmaista sellaiset tärkeät sanat kuin traktori ja helikopteri. Taitojen kehittyessä yksilöllinen viittoma voi vähitellen muuttua oikean mallin mukaiseksi.

Tukiviittomisen tulisi kehittyä osana lapsen kielen kehitystä niin pitkään kuin hän selviää kielellisesti paremmin niiden avulla kuin ilman niitä. Jotkut lapset tarvitsevat tukiviittomia vain väliaikaisesti ennen kuin puhuminen onnistuu. Puhekyky saattaa myöhemmin syrjäyttää viittomistarpeen kokonaan.

Joidenkin lasten puheilmaisu voi jäädä niin puutteelliseksi, että he hyötyvät tukiviittomista ehkä koko ikänsä. Erityisesti näiden lasten ja nuorten kanssa on tärkeää, että tukiviittomia käytetään puheen rinnalla aidosti kielellisen järjestelmän osana.

Heidän pitäisi saada jatkuvasti mallia uusista viittomista sen mukaan kuin tilanteet ja tarpeet muuttuvat.

On tärkeää saada mallia myös siitä, kuinka viittomia yhdistellään keskenään sekä puhuttujen sanojen kanssa ja miten kieltä käytetään erilaisiin tarkoituksiin. Kyse ei ole vain mallin antamisesta, vaan tasa-arvosta, yhteisen kielen käytöstä ja yhteisön jäsenyydestä.

Kaisa Launonen, dosentti, yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto/puhetieteet

Kurssilta varmuutta tukiviittomien käyttöön Tukiviittomiin voi tutustua esimerkiksi Aivoliiton järjestämillä kursseilla Turussa. Ohjaajana toimii viittomakielen tulkki. Lapsille on järjestetty omaa iänmukaista toimintaa, jota tuetaan muun muassa tukiviittomien avulla.

Kurssin aikana harjoitellaan myös muita kielen tukemisen keinoja,

­kuten kuvien ja piirtämisen käyttöä.

Aivoliiton tukiviittomakurssi järjestetään kaksi kertaa vuodessa.

Lisätietoja: puheterapeutti Anna-Kaisa Antila, anna-kaisa.antila@aivoliitto.fi, p. 02 2138 279.

NÄIN VANHEMMAT JA ISOVANHEMMAT KERTOVAT TUKIVIITTOMIEN KÄYTÖN ALOITTAMISESTA: • Aluksi tukiviittomat tuntuivat jotenkin oudoilta, mutta kyllä niihin aika nopeasti tottui. Oli myös vaikeaa, koska tuntui siltä, että lapsi ei seuraa niitä yhtään. Teki välillä jopa mieli lopettaa niiden käyttö. Mutta nyt kun olemme käyttäneet viittomia, lapsi seuraa paremmin, kuin jos emme niitä käyttäisi.

• On ollut ihan luontevaa aloittaa tukiviittomien käyttö, mutta ehkä yleisillä paikoilla tulee vielä arasteltua. Kotona kyllä viitomme.

• On hieno tunne, kun oma lapsi alkaa ensin matkia ja hetken kuluttua tulee ensimmäisiä viittomia ihan oikeissa tilanteissa. Nyt lapsi osaa jo pyytää itse, kun haluaa jotain.

• Tuntuu hyvältä, kun voi vihdoin auttaa lasta. Välillä viittominen meinaa unohtua, vaikka tietää, että lapsi ei opi niitä ilman meidän vanhempien mallia.

• Olen huomannut, että uudet viittomat pitäisi ottaa heti käyttöön, muuten ne unohtuvat. Varsinkin kun isovanhempina näemme lasta harvemmin. Opetteluun menee näin kauemmin aikaa.

• Välillä tuntuu, että lapsi melkein huokaisee helpotuksesta, kun olemme vihdoin ottaneet tukiviittomat käyttöön. Lapsi ymmärtää meitä nyt helpommin ja jaksaa kuunnella paremmin.

• Aluksi tuntui, että kaikki viittomat menevät väärin. Mutta sitten kun pääsee siitä yli ja huomaa, ettei jokaisen viittoman tarvitse olla juuri oikein, niin jotenkin sitä rentoutuu ja kädetkin toimii paremmin.

Kommentit on koottu tukiviittomakurssilta.

1/2015 KIELIPOLKU

7

Eliisa Laine

Lapsi oppii liikkumalla Anne Heimo

Jo aivan pieni vauva tutustuu itseensä ja ympäröivään maailmaan liikkumalla. Hän löytää omat sormensa ja varpaansa ja myöhemmin maailma laajenee ryömimällä. Uuden oppiminen tapahtuu usein lapsen liikkumisen avulla.

Psykomotoriikka auttaa positiivisen minäkuvan luomisessa ja vahvistaa luottamusta omiin kykyihin.

8

KIELIPOLKU 1/2015

O

len toiminut erityistä tukea tarvitsevien lasten kanssa noin 20 vuoden ajan. Työssäni erityisopettajana olen huomannut, että liikunnalla on suuri merkitys lapsen oppimiseen ja kokonaiskehitykseen. Tarkastelen tässä artikkelissa erityisesti sitä, miten psykomotoriikan avulla voidaan vahvistaa lasten itsetuntoa ja luottamusta omiin kykyihin.

Olen saanut opiskella professori Renate Zimmerin psykomotoriikka-

Kaija-Leena Hyrkäs

kursseilla. Zimmer on kehittänyt psykomotoristista kehitystä tukevan ja käytännön kokemuksiin perustuvan mallin. Hän keskittyy erityisesti lapsen positiivisen minäkuvan tukemiseen. Saksassa työskentelevä Zimmer on ohjannut hyvin erilaisia ryhmiä.

Hän sanookin, että psykomotoriikka on antibiootti vähän kaikkeen.

Kenelle psykomotoriikka sopii?

Psykomotoriikkaa on kuvattu sanomalla, että se on tie ihmiseen itseensä ja silta toisiin ihmisiin. Psykomotoriikka sisältää kaksi käsitettä: psyyke eli mieli, sielu, tunne ja ymmärrys sekä motoriikka eli liike ja kehollisuus. Keholla on suuri vaikutus psyykkeeseen ja päinvastoin.

Psykomotorisen harjaannuttamisen tavoitteena on persoonallisuuden vakauttaminen liikuntakokemusten avulla. Tavoitteena on myös vahvistaa lapsen omatoimisuutta ja luottamusta omiin kykyihinsä. Epäonnistumisen kokemukset saavat helposti aikaan noidankehän. Jos lapsella on jo kokemuksia epäonnistumisesta liikuntatilanteissa, hän alkaa välttää liikunnallisia haasteita. Kun lapsi ei liiku, epävarmuus lisääntyy ja suoritukset heikkenevät. Tällaisesta noidankehästä on vaikea päästä pois ilman apua.

Psykomotoriikkatunneilla lapsi voi huomaamattaan saada leikkimällä paljon myönteisiä kokemuksia ja vahvistusta itselleen. Psykomotoriikan avulla lapsi voi laajentaa omia toiminta- ja kommunikointitaitojaan.

Psykomotoriikka sopii kaikille.

Erityisesti harjoitukset sopivat lapsille, jotka ovat liikkumisessaan arkoja, kömpelöitä tai joilla on heikko itseluottamus. Myös ylivilkkaat ja levottomat lapset hyötyvät näistä leikeistä. Samoin lapset, joilla on vammasta tai sairaudesta johtuvia liikuntavaikeuksia.

Psykomotoriikasta on apua myös lapsille, joilla on vaikeuksia aistitoiminnoissa tai oppimis- tai käyttäytymisongelmia. Ympäristössä on heille liian paljon ärsykkeitä, minkä vuoksi on vaikeaa keskittyä olennaiseen.

Eetu Levosen mielestä yhdessä liikkuminen on hauskaa. Anne Heimo on samaa mieltä.

Monet leikit ovat sellaisia, joissa opetellaan hallitsemaan kaaosta. Maailmaa on vaikea muuttaa sellaiseksi, että vain yksi ärsyke tai aistikanava olisi käytössä. Sen vuoksi on tärkeää oppia sietämään tilanteita, joissa ärsykkeitä on paljon.

Taitoja ja tunteita Liikunnan avulla opitaan monia kognitiivisia taitoja. Toiminnanohjauksen taidot kehittyvät leikeissä hauskalla tavalla ja huomaamatta. Harjoitusten avulla voidaan opetella myös erilaisia käsitteitä. Esimerkiksi joka toinen on abstrakti käsite, jota voi olla vaikea ymmärtää. Harjoituksessa lapset ovat kontallaan rivissä ja yksi lapsi ryömii joka toisen vatsan alta ja ylittää joka toisen selän päältä. Tämän hauskan leikin avulla moni lapsi on oppinut käsitteen.

Myös sosiaaliset taidot kehittyvät liikunnan avulla. Psykomotoriikkatunneilla on aina useita lapsia. Ryhmän avulla voidaan oppia odottamista, toisten kuuntelemista ja sääntöjä sekä toisten huomioonottamista.

Liikunta kehittää myös tunnetaitoja. Ilmapiiri psykomotoriikkatunneilla on yleensä hyvin iloinen ja nau-

rua on paljon. Renate Zimmer sanookin koulutuksissaan, että nauru ei ole kaikkea, mutta mikään ei ole mitään ilman naurua. Innostuminen ja kokemus omista taidoista ja osaamisesta on jokaiselle lapselle tärkeää. Ohjaaja ei vahvista korostetusti lapsen osaamista, vaan pyrkii siihen, että lapsi itse löytää ja huomaa omat taitonsa.

Kuulluksi tuleminen on tärkeä ja hieno kokemus jokaiselle lapselle.

Ilmapiirin pitää olla tunneilla rohkaiseva ja lämmin. Mutta myös pettymykset kuuluvat elämään. Epäonnistumisen tunteen käsitteleminen ja sen voittaminen onnistuu paremmin hyväksyvässä ympäristössä ja ryhmässä.

Leikkien avulla voidaan lähestyä hyvinkin erilaisia tunteita. Niitä voidaan käsitellä ja nimetä esimerkiksi eriväristen muovitablettien tai erilaisten pullojen avulla. Lasta voi pyytää etsimään se väri, joka tulee mieleen sanasta koti, sinä, loma jne.

Häntä voi pyytää hakemaan pullon, joka on iloinen, surullinen tai pettynyt. Sen jälkeen voidaan keskustella siitä, miksi se on surullinen, mitä sille on tapahtunut.

Liikunnan avulla lapsi oppii motorisia taitoja usein huomaamattaan.

Hauskan tarinan ja hupsujen välinei1/2015 KIELIPOLKU

9

den avulla voi unohtaa omat vaikeudet. Metsässä liikkumisessa on vähän sama asia. Katkenneet puut, pehmeä sammal ja puissa kiipeily auttavat unohtamaan kömpelyyden.

PSYKOMOTORIIKAN KESKEISIÄ AJATUKSIA

Vauhtileikeistä rentoutumiseen

Harjoitukset ovat sellaisia, joissa jokainen voi onnistua.

Ei tähdätä liikunnallisiin suorituksiin. Jokainen liikkuu omilla kyvyillään, eikä kilpailua tarvita.

Harjoitukset sopivat kaikille, vauvasta vaariin.

kaavaisuuden oppiminen. Tulipalloleikki on aina yhtä suosittu lasten keskuudessa. Siinä lapset ovat piirissä ja keskellä liikkuu kuuma tulipallo, jota ei voi koskettaa. Mielikuva kuumasta pallosta auttaa leikkijöitä. Mukaan lisätään toinen ja kolmaskin tulipallo. Lapset oppivat huomaamattaan odottamaan, hallitsemaan tilaa, sietämään monia ärsykkeitä samanaikaisesti, hallitsemaan voimankäyttöä ja oman kehon hallintaa.

Rauhallisten leikkien jälkeen rentoudutaan. Rauhoittuminen ja rentoutuminen ovat tärkeitä taitoja, joita unohdetaan usein harjoitella. Pallohieronta ja tähtirentoutus ovat olleet vuosien aikana suosituimpia rentoutushetkiä. Tähtirentoutuksessa ollaan piirissä selällään ja rauhoitutaan jalat vuorotellen toisten nilkkojen päällä tai alla. Tämä on hyvin rauhoittava tapa olla toisten läheisyydessä.

Päätän tunnin aina kahteen tärkeään kysymykseen: Mikä oli tänään mukava leikki ja missä olit tänään hyvä? Uudessa ryhmässä kysymyksiin voi olla aluksi vaikea vastata. Hyvin nopeasti jokainen oppii kuitenkin löytämään omat mielileikkinsä ja vahvuutensa. Mikään vastaus ei ole väärä vaan lapsen oma valinta.

Nämä kysymykset sopivat myös moneen muuhunkin tilanteeseen.

Liikunnan avulla lapsi oppii motorisia taitoja usein huomaamattaan.

10

KIELIPOLKU 1/2015

Päivän päätteeksi ennen nukkumaan menoa jokainen voisi miettiä, mikä tänään oli mukavaa ja missä onnistuin.

Anne Heimo on erityisluokanopettaja, työnohjaaja ja kouluttaja.

Hauskat välineet innostavat liikkumaan.

Eliisa Laine

Psykomotoriikassa käytetään hyvin erilaisia ja hauskoja välineitä. Leikeissäni on käytössä esimerkiksi palloja, ilmapalloja, kärpäslätkiä, käpyjä ja sanomalehtiä. Tuttuja liikuntavälineitä voidaan käyttää uudenlaisilla tavoilla, esimerkiksi vanteista rakennetaan vannetalo. Uuden välineen kanssa toimimisen aloitan aina kysymyksellä: Miten tämän kanssa voi liikkua?

Jokainen saa tutustua leikkivälineeseen ja keksiä jotain mukavaa tekemistä sen kanssa.

Tunnin alussa on aina pieni keskusteluhetki, jossa kysytään kaikilta kuulumiset vuorotellen. Näin jokainen lapsi kohdataan henkilökohtaisesti. Tämä on hyvä hetki myös opetella kuuntelemaan toisia. Oman luokkani kanssa voin myös kertoa jonkin pienen tarinan, johon lähdemme tekemään yhdessä juonta.

Uuden ryhmän kanssa aloitetaan säännöistä. Sääntöjä on tunneilla vain kaksi: ei saa vahingoittaa itseä eikä toisia eikä saa häiritä toisten työskentelyä. Nämä säännöt ovat ehdottoman tärkeitä. Jos sääntöjä ei noudata, pääsee istumaan hetkeksi aikaa sivummalle ja seuraamaan toisten iloa ja hauskaa tekemistä.

Näin käy kuitenkin todella harvoin.

Ryhmässä on niin hauskaa, ettei sen ulkopuolelle halua jäädä.

Vauhdikkaat leikit aloittavat tunnin. Erilaiset hippaleikit saavat jokaisen lämpimäksi ja poistavat liiallisen levottomuuden.

Vauhtileikkien jälkeen on vuorossa rauhallisempia leikkejä. Niiden tavoitteena voi olla esimerkiksi tark-

Ihminen on kokonaisuus.

Sosiaalihuollon erityispalvelujen osaaja, tuottaja ja kehitt채j채.

Eskoon sosiaalipalvelujen kuntayhtym채

www.eskoo.fi

1/2015 KIELIPOLKU

11

Eliisa Laine

Kun arki ei suju, kyse voi olla

aistikäsittelyn ongelmista Aistikäsittelyn ongelmat voivat näkyä arjessa monella tavalla. Lapsella voi olla aistiyliherkkyyttä tai -aliherkkyyttä tai hän voi olla aistihakuinen. Lapsi tarvitsee tällöin tukea ja ymmärrystä haastavissa tilanteissa.

J

okaisella lapsella on sisäinen tarve saada aistimuksia. Lapsi tutustuu ympäristöön ja oppii uusia asioita aistien välityksellä: haistaen, maistaen, kosketellen, tutkien, liikkuen ja liikutellen. Kuulo-, näkö-, maku-, haju- ja tuntoaistit ovat kaikille tuttuja.

Tärkeitä aisteja ovat myös lihasja jänneaistimukset sekä liike- ja tasapainoaistimukset. Lihasten, jänteiden ja nivelten välittämä tieto kertoo, missä asennossa olemme. Tasapainoja liikeaistimukset auttavat meitä esimerkiksi pysymään pystyssä, säilyttämään pystyasennon painovoimaa vastaan tai käyttämään molempia kehonpuolia samanaikaisesti.

Aivot saavat jatkuvasti aistitietoa, ja keskushermoston tärkeä tehtävä onkin aistitiedon käsittely. Tarvitsemme aistikäsittelyä, jotta erilainen toiminta, kuten esimerkiksi liikkuminen, oppiminen, toiminnan suunnittelu, sosiaaliset suhteet tai tilanteeseen sopiva käyttäytyminen on mahdollista. Aistikäsittelyn toiminta vaihtelee esimerkiksi vireystilan mukaan.

12

KIELIPOLKU 1/2015

Yliherkkä, aliherkkä, aistihakuinen Emme kiinnitä aistikäsittelyn prosessiin mitään huomiota silloin, kun se toimii riittävän hyvin. Joskus keskushermoston kyky järjestää ja yhdistellä aistien välittämää tietoa on heikentynyt, jolloin meidän on vaikea hahmottaa tilanteita oikein tai suunnitella toimintaa.

Voimme kokea saamamme aistiinformaation hämmentävänä, liian voimakkaana, kuormittavana tai vääristyneenä. Tällöin puhutaan aistikäsittelyn häiriöstä. Aistikäsittelyn häiriö on yläkäsite monenlaisille aistikäsittelyn haasteille. Haasteet voivat ilmetä eri lapsilla eri tavoin lievistä vaikeisiin.

Aistikäsittelyn haasteiden tunnusmerkkejä voivat olla esimerkiksi yliherkkyys yhdelle tai useammalle aistille. Tällöin lapsi saattaa vältellä kosketusta, tietynlaisia vaatemateriaaleja tai muiden lasten lähellä oloa.

Hän voi kokea esimerkiksi sormiväreihin koskemisen epämiellyttävänä.

Lapsi voi reagoida myös tavallista herkemmin ääniin, makuihin tai hajuihin.

Toisaalta lapsi voi olla myös aliherkkä, jolloin hän ei ehkä tiedosta kipua, lämpötilaa tai hän saattaa jättää huomioimatta ääniä tai epämiellyttäviä hajuja.

Aistikäsittelyn ongelmat voivat näkyä myös kömpelyytenä tai jopa haluttomuutena osallistua liikunnallisiin peleihin ja leikkeihin. Lapsi ei välttämättä lähde itsenäisesti tutkimaan toimintaympäristöä ja kokei-

lemaan erilaisia leikkivälineitä. Lapsi saattaa hakeutua aina tuttuihin leikkitilanteisiin ja hänen on vaikea suunnitella ja ideoida uusia leikkejä.

Toiset lapset puolestaan saattavat olla liikkeessä koko ajan. Aistihakuisille lapsille on tyypillistä voimakkaiden aistikokemusten hakeminen ja tarve monipuolisten kehon käyttöä vaativien kokemusten saamiseen. Joskus toiminnot saattavat mennä äärimmäisyyksiin.

Tietynasteinen aistihakuisuus on osa lapsen normaalia kehitystä, mutta tällaisen korostuneen käytöksen taustalla on tarve stimuloida aistijärjestelmiä. Joskus lapsen reagointi aistimuksiin voi vaihdella yli- ja aliherkän välillä. Tähän vaikuttavat esimerkiksi ympäristön aistiärsykkeet tai lapsen vireystila.

Joillakin lapsilla voi olla merkkejä heikosta aistitiedon käsittelystä ilman lääketieteellistä ongelmaa.

Osalla haasteet voidaan liittää tunnistettaviin lääketieteellisiin diagnooseihin kuten esimerkiksi kielelliseen erityisvaikeuteen. Varsinaisesta aistikäsittelyn häiriöstä (käytetään myös nimitystä sensorisen integraation häiriö) puhutaan vasta, kun se aiheuttaa ongelmia jokapäiväiseen elämään tai estää lasta suoriutumasta niistä jokapäiväisistä asioista, joista hänen oletetaan ikänsä perusteella suoriutuvan.

Aistikäsittelyn häiriöihin erikoistuneet kuntoutuksen ammattilaiset tutkivat lapsen erilaisten normitettujen testien, haastatteluiden, kyselykaavakkeiden sekä havainnoinnin

Eliisa Laine

Aivoliiton sopeutumisvalmennuskurssin aistiradalla pääsi kokeilemaan ja maistelemaan erilaisia asioita.

avulla ja kartoittavat, johtuvatko oireet aistikäsittelyn häiriöstä. Jotkut lapset tarvitsevat yksilöllistä terapiaa taitojensa ja valmiuksiensa kehittämiseen.

Kannusta ja tue Lapsi, jolla on haasteita aistitiedon käsittelyssä, turhautuu herkästi helpoissakin tehtävissä tai toimiessaan toisten lasten kanssa. Lapsi tarvitsee ymmärrystä, kannustusta ja erityistä tukea asioissa, joista suurin osa lapsista selviytyy helposti. Monet näistä lapsista hyötyvät tilanteiden ennakoinnista.

Vanhempien on hyvä tietää, mikä lapselle on vaikeaa tai pelottavaa. He voivat valmistella lasta näihin tilanteisiin tai esimerkiksi pyrkiä vähentämään aistiärsyketulvaa. Tämä auttaa

lasta toimimaan oikein. Lapsi saa myös tilanteesta positiivisen kuvan ja tärkeitä onnistumisen kokemuksia.

Jos lapsi reagoi aistiärsykkeisiin ei-toivotulla käytöksellä esimerkiksi menettämällä malttinsa, rangaistus usein pahentaa tilannetta. Toistuva kieltäminen, negatiivinen palaute tai rangaistukset johtavat helposti noidankehään. Kun hermoston toiminta on erilaista, se vaikeuttaa arkipäivän toimintoja. Lapsi ei luota omiin kykyihinsä, turhautuu ja kokee riittämättömyyden tunteita, kun saa muilta ihmisiltä jatkuvaa kielteistä palautetta. Tämä voi johtaa itsetunnon heikkenemiseen.

Rangaistuksen sijaan lapsi tarvitsee jotain, mikä auttaa häntä selviämään tilanteesta. Usein auttaa, kun hän pääsee rauhalliseen paikkaan kuten omaan huoneeseen. Rakas

pehmolelu tai aikuisen rauhallinen, painetuntoa antava kosketus voivat myös tuottaa lapsen tarvitsemia, rauhoittavia aistimuksia. Rangaistuksen välttäminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö lapselle pitäisi asettaa rajoja. Lapsi, jolla on aistikäsittelyn haasteita, hyötyy aikuisen päämäärätietoisesta ja johdonmukaisesta ohjauksesta.

Vanhempien ei tule arjen kiireessä unohtaa, mistä lapsen haasteet johtuvat eikä omia odotuksiaan pidä myöskään asettaa liian korkealle.

Kuka tahansa lapsi nauttii siitä, että pienetkin onnistumiset huomataan.

Tärkeä keino tukea lapsen itsetuntoa on huomioida ja sanoittaa ääneen lapsen tekemiä myönteisiä asioita.

Eliisa Laine toimii fysioterapeuttina Aivoliitossa.

1/2015 KIELIPOLKU

13

Eliisa Laine

Nitan arki sujuu hyvin

Aistiyliherkkyyden kanssa voi pärjätä Nita-tytön aistiyliherkkyys on tuonut Turusen perheen arkeen paljon haastavia tilanteita. Nyt Nita on reipas koululainen, jonka elämää aistikäsittelyn haasteet eivät enää hallitse.

N

ita Turunen on viehättävä tyttö, toinen perheen 9-vuotiaista kaksostytöistä. Tyttöjen lisäksi perheeseen kuuluvat pikkuveli ja isoveli sekä äiti ja isä. Nitalla on puheen tuottoon painottuva kielellinen erityisvaikeus. Välillä sanat eivät meinaa löytyä tai ne menevät väärään järjestykseen. Nita on kuitenkin kehittynyt huimasti viime vuosina. Hän on oppinut paljon uusia asioita ja rohkaistunut puheen tuottamisessa.

Jo ennen kuin kielellinen erityisvaikeus diagnosoitiin, perheen äiti Sari Turunen huomasi, että moni arkinen asia oli poikkeuksellisen haasteellista. Erityisen vaikeaa oli hiusten pesu.

– Se aiheutti itkua ja huutoa. Ihmettelimme, miksi pään koskettaminen oli Nitalle niin epämiellyttävää.

Hän oli tuolloin alle 3-vuotias, äiti kertoo.

Nita oli myös hyvin valikoiva ruuan suhteen ja kelpuutti vain tietynlaisia koostumuksia. Ruokaa ei saanut myöskään sekoittaa lautasella, vaan ne piti olla selkeästi erillään toisistaan. Vaatteiden pukeminenkin oli hankalaa. Hän ei olisi välillä halunnut pukea päälle lainkaan.

– Yhtenä kiireisenä aamuna jouduin nappaamaan Nitan viltin sisässä kainaloon, kun lähdimme päiväkotiin. Myös sukat ja vaatteiden saumat 14

KIELIPOLKU 1/2015

tuntuivat hänestä inhottavilta ja aiheuttivat kiukkua. Mutta toisin kuin lapset yleensä, Nita viihtyi kireissä vaatteissa, äiti muistelee.

Ihon silittelystä Nita ei välittänyt ja esimerkiksi atooppisen ihon hoitaminen oli hankalaa. Hivelyn ja silittelyn sijaan Nita hyötyi selkeästä kosketuksesta.

– Nita pelkäsi myös kovia ääniä. Hän laittoi usein kädet korvien suojaksi, kun kuuli epämiellyttävän äänen. Kovat äänet aiheuttivat itkuisuutta, äiti kertoo.

Apua toimintaterapiasta Päiväkoti-ikäisenä Nita reagoi epämieluisiin ärsykkeisiin voimakkaasti saaden raivareita.

– Hän heitteli tavaroita ja karjui.

Toisinaan hän sulkeutui, jolloin häneen oli vaikea saada kontaktia. Myös päiväkotiin meno oli välillä vaikeaa.

Hän joutui jo ovella suorastaan paniikkiin ja halusi itkien pois, äiti muistelee.

Nita tuplasi eskarivuoden ja kartutti lisää kouluvalmiuksia. Opettaja ei enää antanut hänen sulkeutua, vaan ennakoi taitavasti haasteet ja ohjasi Nitan huomion muihin asioihin. Pitkäjänteinen työ auttoi ja vähitellen sulkeutuva käytös väheni ja jäi pois.

”On kunnioitettava lapsen ominaisuuksia ja löydettävä oikeat tavat toimia.”

Perhettä auttoi myös se, että Nita pääsi toimintaterapeutin arvioon.

– Saimme terapeutilta selityksen Nitan erityiselle käyttäytymiselle.

Hänellä on aistikäsittelyn haasteita, jotka ilmenevät aistiyliherkkyytenä.

Nitan haasteet eivät ole kovin vaikeita eikä hän saanut varsinaista aistikäsittely häiriön diagnoosia. Mutta tärkeintä oli, että saimme syyn Nitan käytökselle ja kontaktin, johon voimme ottaa yhteyttä ja kysyä neuvoa tiukassa tilanteessa. Saimme myös vinkkejä ja neuvoja kotiin, äiti kertoo.

Nita osallistui myös ryhmämuotoiseen toimintaterapiaan, jossa hänen tavoitteenaan oli ryhmässä oleminen ja muiden lasten kanssa toimiminen. Äiti myöntää, että välillä on ollut vaikeita päiviä, jolloin jaksaminen on ollut koetuksella. Kun tuntuu, että kaikki konstit on käytetty, on ammattilaisten neuvoista ollut onneksi apua.

Arki helpottunut Nykyään Nita on reipas koululainen.

Hän viihtyy koulussa hyvin, vaikka päivät ovatkin hänelle edelleen melko rankkoja. Koulupäivän aikana tuleva ärsyketulva on niin voimakasta ja kuormittavaa, että päivän jälkeen väsymys saattaa purkautua kiukutteluna.

– Silloin hän tarvitsee omaa rauhaa, äiti toteaa.

Nita on itse löytänyt keinoja rauhoittaa olotilaansa, jos aistikuormitus käy liian suureksi. Tällöin hän tarvitsee rauhallisen tilan, jonne hän voi vetäytyä omiin oloihinsa. Nitalla on käytössä myös stressi- tai nystyräpallo, jonka käsittely helpottaa.

– Mitä enemmän päivän aikana tulee aistiärsykkeitä, sitä enemmän

Eliisa Laine

Nita Turunen on reipas ja iloinen koululainen.

Nita tarvitsee omaa tilaa ja rauhaa.

Myös terapiahiekka auttaa tehokkaasti rauhoittumaan, äiti kertoo.

Päiväkodissa Nitalle varmistettiin omaa tilaa esimerkiksi sijoittamalla naulakko reunimmaiseksi. Koulussa näihin asioihin ei tarvitse kiinnittää enää huomiota, sillä muiden lasten läheisyys ei aiheuta ongelmia. Myös ääniyliherkkyys on lieventynyt huomattavasti, vaikka Nita ei vielä olekaan halukas lähtemään ulos katsomaan ilotulitusta.

– Hiusten pesukin onnistuu jo hyvin, kunhan hän saa pestä ne itse.

Joskus Nita antaa jopa laittaa hiuksia kiinni, äiti kertoo.

Nita ei edelleenkään välitä hellyyden osoituksista hivelemällä tai silittämällä. Vaateostoksiltakin mukaan lähtee usein yhtä kokoa liian pieni paita. Sen pieni puristus antaa tuntoaistin kautta Nitalle sopivaa ja rauhoittavaa aistiärsykettä.

Vaikka monet aistikäsittelyn haasteet ovat helpottaneet, tulee silloin tällöin vielä tilanteita, joita Nitan on vaikea käsitellä ja hän vetäytyy. Tilanteet voivat olla ennalta arvaamattomia eivätkä mene niin kuin hän on itse suunnitellut. Vetäytyminen ja

a­ ggressiot olivat ennen päivittäisiä.

Nyt Nita on oppinut sanoittamaan omia tunnetilojaan ja sitä mistä tunnetilat johtuvat. Myös vanhemmat osaavat lukea Nitaa ja erilaisia tilanteita paremmin.

Rohkaise lasta Äidin mielestä on tärkeää ymmärtää, miksi lapsen erilainen käytös ja reagointi melko tavanomaisillekin asioille on poikkeavaa.

– Muistan, miten Nita kamppaili meitä vanhempia vastaan ja kuinka raskasta se meille oli, kun emme vielä tienneet, mistä oli kyse.

Vanhempien on aktiivisesti etsittävä keinoja lapsen kanssa toimimiseen. Vähitellen oppii huomaamaan, mikä on aistiyliherkkyyden aiheuttamaa oireilua ja mikä lapsen normaalia uhmakkuutta.

– Pidän tärkeänä sitä, että lasta ei pakoteta mihinkään. Pakottamalla tekee hallaa sekä lapselle että omalle jaksamiselle. Vanhempana ei voi päättää, että aistiyliherkkä lapsi toimii tietyllä tavalla. On kunnioitettava lapsen ominaisuuksia ja löydettävä oikeat tavat toimia. On hyvä asettua

lapsen ja aistien vaatimalle tasolle, äiti korostaa.

On tärkeää antaa lapsen toimia itse ja rohkaista häntä aktiivisesti vaikeampiinkin asioihin. Mitä enemmän lapsi tekee itse, sitä enemmän hän oppii ja sitä paremmin hän pystyy säätelemään ja kontrolloimaan käytöstään. Turusen perheessä sekä kielelliseen erityisvaikeuteen että aistikäsittelyn haasteisiin liittyvistä asioista on puhuttu aina avoimesti.

– Kun löytyy sopivat tavat toimia, pääsee isoja askeleita eteenpäin ja arki helpottuu, äiti painottaa.

Nitalla on vielä yksi puheterapia­ jakso tulossa, jonka jälkeen terapia luultavasti päättyy. Perheen elämä on helpottunut, kun terapioissa käyminen on vähentynyt.

– Samalla olo on kuitenkin vähän myös haikea, sillä vuosien varrella ammattilaisista on tullut tärkeitä tukijoita arjessa, äiti sanoo.

Nyt Nitalle mietitään terapioiden tilalle sopivaa harrastusryhmää, aistiyliherkkyys huomioiden.

Eliisa Laine toimii fysioterapeuttina Aivoliitossa.

1/2015 KIELIPOLKU

15

A

P

Aura Yli-Savola

Ensimmäistä kertaa PUHETERAPEUTIN LUONA Kielen ja puheen kehityksen ongelmat ovat vanhempien yleisimpiä huolenaiheita lapsen kokonaiskehitykseen liittyen. Jos lapsi ei 2-vuotiaana juurikaan tuota puhetta, perhe saa usein joko lähetteen puheterapeutille tai seurantaa tehostetaan neuvolassa. Vähän puhuva lapsi pitäisi lähettää puheterapeutin tutkimuksiin viimeistään 2,5-vuotiaana.

V

anhemmilla on usein paljon kysyttävää, kun lapsi puhuu ikään nähden vähän tai ei lainkaan. Monet vanhemmat miettivät, ovatko he tehneet jotain väärin tai olisivatko he voineet tehdä jotain toisin. Enkö ole lukenut tarpeeksi kuvakirjoja? Ymmärränkö lasta liian helposti? Jouduin käyttämään raskauden aikana voimakkaita särkylääkkeitä, aiheutinko tämän lapselleni? Äärita­pauksissa vanhemmat saattavat kokea syyllisyyttä esimerkiksi kaksikielisyydestä tai päivähoito­ ratkaisuista.

Puheterapeutti kyselee tutkimuskäynneillä taustatietoja lapsen kokonaiskehityksestä. Kuinka raskaus, synnytys ja varhaisvaiheet sujuivat?

Miten lapsi syö, leikkii ja nukkuu?

Tiedetään, että esimerkiksi ennenaikainen syntymä ja kaksosuus lisäävät riskiä lapsen kielenkehityksen vai­ keuksiin.

Ensimmäisillä puheterapeutin tutkimuskäynneillä puheterapeutti arvioi monipuolisesti lapsen kielellisiä taitoja. Lisäksi puheterapeutti

H 16

KIELIPOLKU 4/2014

saattaa arvioida esimerkiksi leikkiin, vuorovaikutukseen ja suun alueen motoriikkaan liittyviä taitoja. Arvioinnit tehdään lapsen ehdoilla ja leikin varjolla eikä lapsi koe olevansa erityisesti arvioinnin kohteena. Mitä pienempi lapsi on kyseessä, sitä leikkisämpiä tehtävät ovat. Vanhemmat saattavat olla myös arviointitilanteessa mukana ja tehtäviä voidaan tehdä yhdessä vanhemman kanssa.

Vanhempien kertoman avulla puheterapeutti pyrkii selvittämään, tuottavatko kielellisen kehityksen pulmat hankaluuksia arjessa. Usein lapsella, jolla on joko viiveistä tai poikkeavaa kielenkehitystä, on vaikeuksia siirtymätilanteissa, kuten päiväkotiin tai kauppaan lähtiessä.

Vanhempia saattaa helpottaa tieto siitä, että nämä joskus hyvin hankalatkin vaikeudet saattavat johtua kielellisistä pulmista. Lapsi ei ymmärrä kuulemaansa tai saa omia ajatuksiaan kuulluksi. Puheterapeutti pohtii yhdessä vanhempien kanssa, miten arjessa esiintyviä haasteita voidaan helpottaa.

Yhteistyö päivähoidon kanssa Päivähoito on keskeinen osa pienen lapsen elämää ja päivähoidon sujuminen on ensiarvoisen tärkeää. Jos lapsi on kotihoidossa, puheterapeutti saattaa suositella päiväkotihoitoa kuntoutuksellisista syistä ainakin osa-aikaisena. Moni kielihäiriöinen lapsi siirtyy jossain vaiheessa päivähoitouraansa integroituun päivähoitoryhmään. Integroidussa ryhmässä lapsella on paremmat mahdollisuudet saada sitä tukea, mitä hän tarvitsee.

Integroiduissa ryhmissä on vähemmän lapsia kuin muissa ryhmissä. Lisäksi ryhmässä työskentelee erityislastentarhanopettaja. Osa lapsista on erityistä tukea vaativia ja enemmistö ryhmän lapsista niin sanottuja tukilapsia.

Mikäli lapsi on jo päivähoidossa, puheterapeutti on usein mielellään yhteydessä lapsen hoitajiin. Puheterapeuttia kiinnostaa, onko päivähoidossa havaittu vaikeuksia ja jos on, millaisia vaikeudet ovat. Yhdessä

Shutterstock

R U päivähoidon kanssa pyritään miettimään, miten lapsen arjen sujumista voidaan helpottaa ja millaisia tukitoimia tarvitaan. Vanhemmat ovat aina mukana puheterapeutin ja päivähoidon yhteisissä palavereissa ja kaikki työskentelevät lapsen parhaaksi.

Havainnoista tukitoimiin Usein vanhemmat ovat jo itse huomanneet lapsensa puheen tuoton olevan viiveistä, eivätkä puheterapeutin havainnot yllätä vanhempia. Sen sijaan puheen ymmärtämisen vaikeudet saattavat olla hankalia huomata arjessa. Mikäli puheterapeutti havaitsee ymmärtämisen jäävän ikätasosta, vanhemmat saattavat olla hyvinkin hämmästyneitä. Osa vanhemmista ei ehkä tiedä, että esimerkiksi kolme­ vuotiailta odotetaan jo helppo­ jen sijaintikäsitteiden ymmärtämistä ja siksi puheen ymmärtämisen pulmia ei ole arjessa havaittu. Joku vanhempi saattaa todeta, että on pitänyt lastaan hitaana ja itsepäisenä, kun ohjeita on pitänyt toistaa useita kertoja.

Osa vanhemmista saattaa olla kovinkin huolissaan ja osa suorastaan järkyttyneitä siitä, että heidän lapsellaan on kielellisiä vaikeuksia. Puheterapeutin pitäisi osata asetella sanansa taitavasti ja vastata vanhempien kysymyksiin rehellisesti. Tarvittaessa vanhemmat voidaan ohjata purkamaan ajatuksiaan esimerkiksi neuvolapsykologin luokse. Myös puheterapeutin kanssa voi käsitellä diagnoosiepäilyn aiheuttamia tunteita.

Mikäli puheterapeutti havaitsee pienellä lapsella kielenkehityksen vaikeuksia, on tukitoimet aloitettava heti – huolimatta siitä, onko kyseessä viivästynyt tai poikkeava kielenkehitys. Puheterapeutti esittelee vanhemmille usein puhetta tukevia ja korvaavia kommunikointimenetelmiä. Tukiviittomat ja kuvat täydentävät usein toisiaan ja molemmat saattavat vakiintua käyttöön.

Perhe saattaa olla ymmällään kuvien ja viittomien kanssa. Joku saattaa kokea, että kädet eivät kerta kaikkiaan taivu viittomaan, kuvat ovat aina hukassa eikä lapsi hyö-

dy vaihtoehtoisesta kommunikaatiomenetelmästä. Puheterapeutin tehtävänä on kannustaa perhettä etenemään askel askeleelta omaan tahtiinsa uuden kommunikointimenetelmän kanssa.

Usein pienten alkuvaikeuksien jälkeen viittomat ja kuvien käyttö alkavat sujua. Moni perhe on jälkikäteen kiitellyt sitkeyttään, sillä lapselle avautuu usein uusi maailma, kun kommunikaatio alkaa toimia. Turhautuminen vähenee ja perheen arki alkaa sujua entistä hyväntuulisemmissa merkeissä, kun lapsi saa ilmaistua itseään.

Puhetta tukevien ja korvaavien kommunikointikeinojen lisäksi pienen lapsen kielenkehitystä voi tukea parhaiten arjessa. Lapsi ymmärtää paremmin puhetta, kun ohjeet annetaan pilkottuina pieniin osiin. Vanhemman kannattaa laskeutua lapsen tasolle ja varmistaa katsekontakti.

Keskustelutilanteiden rauhoittaminen mahdollisuuksien mukaan helpottaa lapsen ymmärtämistä. Lapsen pieniinkin aloitteisiin kannattaa

1/2015 KIELIPOLKU

17

E

Puheterapeutti pohtii yhdessä vanhempien kanssa, miten arjessa esiintyviä haasteita voidaan helpottaa.

tarttua ja lapsen ilmauksia laajentaa.

Vanhempi voi korostaa eleitä ja ilmeitä oman puheensa tukena.

Diagnosointi ja vertaistuki Kielellisen erityisvaikeuden diagnoosi annetaan moniammatillisessa työryhmässä, johon kuuluu puheterapeutin lisäksi usein psykologi, toimintaterapeutti ja lääkäri. Diagnosointi voi tapahtua joko perusterveydenhuollossa omassa terveyskeskuksessa tai erikoissairaanhoidossa. Työryhmä laatii yhteistyössä vanhempien kanssa kuntoutussuunnitelman, jossa määritellään kuntoutuksen tavoitteet ja toteutuminen.

Puheterapeutin pitäisi neuvoa perhe vertaistuen piiriin. Aivoliitolla on paikallisia yhdistyksiä jo yli 30 paikkakunnalla ympäri Suomea. Moni perhe on kokenut hyötyneensä myös sopeutumisvalmennuskursseista. Puheterapeutti kertookin, miten näille kursseille voi hakea.

Nykyään myös Facebookista löytyy vertaistukiryhmiä vanhemmille, joiden lapsilla on tai epäillään kielellistä erityisvaikeutta.

On kuitenkin muistettava, että internetistä löytyvään tietoon on suhtauduttava kriittisesti.

Puheterapeutin vastaanotolla tapaa usein vanhempia, jotka pohtivat lapsen koulutaivalta ja jopa sijoittu-

mista työelämään, vaikka lapsi on vasta parivuotias. Valitettavasti puheterapeutti ei voi ennustaa, miten yksilöllinen kehitys etenee. Osa lapsista saa ikätoverit kiinni kielenkehityksessä ja oppiminen edistyy hienosti koulussakin. Mikäli lapsella todetaan myöhemmin kielellinen erityisvaikeus, on oppimiseen ja sen tukemiseen lähes aina kiinnitettävä erityistä huomiota ja lapsi saattaa aloittaa kouluuransa esimerkiksi pienryhmässä.

Aura Yli-Savola on puheterapeutti ja toimii yliopisto-opettajana logopedian oppiaineessa Turun yliopistossa.

VIITTIS - Viittomia perheille Kansio on tarkoitettu perheelle, jonka lapsi tarvitsee puheen ja kielenkehityksen tukena viittomia. Kansiota voi käyttää viittomaopetuksen tukena yhdessä viittomaopettajan kanssa. Myös muut lapsen kanssa työskentelevät voivat käyttää materiaalia.

Kansiossa on lyhyesti kerrottu kielellisestä erityisvaikeudesta, vuorovaikutuksesta ja siitä, miten viittomaopetusta haetaan. Pääpaino on kuitenkin piirretyillä viittomakuvilla, joita kansiosta löytyy yhteensä 399. Lisäksi kansiossa on sormiaakkoset sekä 5 kpl ns. toimintakuvia, joita voidaan käyttää viittomaopiskelun tukena.

Hinta: 50 € Tilaukset numerosta 02 2138 222 tai 02 2138 225, sähköpostitse tilaukset@aivoliitto.fi, verkkokaupasta www.aivoliitto.fi > Verkkokauppa Kansio, 4. uudistettu painos 2011, ISBN 952-5058-18-2

www.aivoliitto.fi 18

KIELIPOLKU 4/2014

VIITTIS Viittomia perheille

Suunta yhdessä eteenpäin!

Hakuaika ammatillisiin erityisoppilaitoksiin 8.4.2015 mennessä.

Oppilaitoksiin haetaan www.opintopolku.fi -sivuston kautta.

Koulutuksemme ovat tarkoitettu opiskelijoille, jotka tarvitsevat opinnoissa ja työllistymisessä erityistä tukea.

Tutustu koulutustarjontaan yhteisillä nettisivuillamme

www.ameo.fi

1/2015 KIELIPOLKU

19

iPad apuvälineenä

Sovelluksia erilaisen oppijan arkeen Kuinka toimii iPad erilaisen oppijan apuvälineenä? iPad-vihkoseen on kerätty sovelluksia, jotka auttavat hidasta lukijaa ja kirjoittajaa, hyödyttävät vieraiden kielten pulmissa tai tuovat oppimiseen monipuolisia ulottuvuuksia. Selkeät kuvat havainnollistavat sovellusten käytön hahmottamista. Vihkosen on julkaissut Erilaisten oppijoiden liitto.

Lisätietoja: www.erilaistenoppijoidenliitto.fi

AIVOVIIKOLLA TAPAHTUU Aivoviikkoa vietetään Suomessa viikolla 11. Neurologiset vammaisjärjestöt (NV) tuovat silloin esiin neurologisesti sairaiden ja vammaisten tuen tarpeita.

NV-järjestöt järjestävät eri puolilla Suomea yleisötilaisuuksia, joissa kerrotaan neurologisista sairauksista ja vammoista, kuntoutuksesta sekä hoidosta. Aivoviikon tapahtumat löytyvät verkkosivuilta www.nv.fi/ aivoviikko.

•Aivosäätiö, Suomen Aivot ry ja Helsingin yliopisto järjestävät Aivoviikon luentotilaisuuden tiistaina 10.3. klo 16–18 Porthaniassa, Yliopistonkatu 3, Helsinki. Puhujina ovat muun muassa Itä-Suomen yliopiston molekulaarisen neurobiologian professori Heikki Tanila ja Helsingin yliopiston neurologisen kuntoutuksen professori Aarne Ylinen.

Lisätietoja: www.aivosaatio.fi •Aivoliiton Korvaamaton kova­ levy -hanke osallistuu 11.3.

Work Goes Happy -työhyvinvointitapahtumaan Helsingissä. Suomen suurimman työhyvinvointitapahtuman pääteemana on tänä vuonna aivot ja terveys. Lisätietoja: www.wgh.fi

• Neurologiset vammaisjärjestöt järjestävät Turussa vaalipaneelin, jonka teemoina ovat erityisesti vammaisia ja pitkäaikaissairaita koskevat sosiaali- ja terveysalan kysymykset. Vaalipaneeli järjestetään keskiviikkona 11.3.2015 klo 17–19 Turun pääkirjaston Studiasalissa, Linnankatu 2. Ei ennakko­ ilmoittautumisia.

Lisätietoja: www.nv.fi •Aivot ja Aivoliitto ovat esillä yleisöluentoillassa Asiaa aivoista torstaina 12.3. klo 18–20 Turun yliopistollisessa keskussairaalassa. Puhujana on muun m ­ uassa neurologian professori ja Aivoliiton ylilääkäri Risto O. Roine.

Luentojen aiheina: Hanki itsellesi käytetyt aivot! Voiko aivoverenkiertohäiriön ehkäistä? Suojaa aivosi! Nauttivat aivot. Lisätietoja: http://bit.ly/vsshp_luennot.

Lisää tapahtumia löydät verkkosivuilta www.nv.fi/aivoviikko

20

KIELIPOLKU 1/2015

Silta sujuvaan lukemiseen Niilo Mäki Instituutin uusi sivusto Lukusilta.fi keskittyy antamaan tietoa ja vinkkejä lukemisen siihen vaiheeseen, kun varsinainen lukemaan oppiminen on jo tapahtunut. Sivuston vinkit neuvovat eteenpäin tilanteessa, jossa lapsi osaa jo lukea, mutta lukeminen on hidasta, takkuista tai lapsi ei pidä lukemisesta.

Lukusilta.fi tarjoaa tietoa, vinkkejä ja kokemuksia vanhemmille ja muille asiasta kiinnostuneille. Lisäksi sivustolta löytyy kattava vinkkipankki kotiharjoittelun tueksi. www.lukusilta.fi

Kimmo Tolvanen, Asetelma

Papunetin kuva­ taidekilpailu 2015 Papunet järjestää jälleen kuvataidekilpailun kaikille puhe- ja kehitysvammaisille lapsille, nuorille ja aikuisille.

Kilpailun tavoitteena on kannustaa kuvalliseen ilmaisuun.

Kilpailussa on kaksi sarjaa: harrastajien sarja ja taideopetusta saaneiden sarja. Kilpailutyön aihe ja tekotapa ovat vapaat.

Kilpailuaika päättyy 31.3.2015.

Voittajat palkitaan rahapalkinnoilla.

Lisätietoja: www.papunet.net/kilpailu

Nämä olivat suomalaisten yleisimmät uudenvuodenlupaukset Suomalaiset haluavat huolehtia omasta terveydestään liikkumalla ja muuttamalla ruokailutottumuksiaan.

Keskeinen tavoite on myös huomioida nykyistä paremmin perhe ja ystävät.

Tämä käy ilmi Yksi elämän www.uudenvuodenlupaus.fi-lupauspankista.

Suomalaisten ja amerikkalaisten lupauksissa yhteneväisyyksiä ja eroja Amerikkalaiset tekevät innokkaasti uudenvuodenlupauksia, kuten suomalaisetkin. Yhteistä molempien mantereiden lupauksille on se, että uuteen vuoteen liittyy ajatus terveemmistä elämäntavoista. Ylivoimaisesti eniten lupauksia tehdään liittyen kuntoiluun ja ruokailutottumuksiin; luvataan liikkua enemmän,

syödä terveellisemmin ja laihtua. Lupausten kärkipäähän lukeutuu molemmilla mantereilla myös lupaus viettää enemmän aikaa perheen ja läheisten kanssa.

Selkeä ero on kuitenkin lupausten äänensävyssä. Amerikkalaisten lupauksissa korostuvat amerikkalaisuuteen yleisesti liitetyt mielikuvat positiivisuudesta. Lähes kolmannes amerikkalaisista (28 %) lupaa uutena vuonna nauttia elämästä täysillä, kun taas Suomessa vastaavan lupauksen tekee vain 4 prosenttia. Muutenkin amerikkalaisilla lupaukset tähtäävät hauskempaan elämään: aiotaan matkustaa enemmän (14 %), lukea enemmän (12 %) ja opetella jotain uutta tai aloittaa uusi harrastus (14 %).

Suomalaisten lupauksissa taas korostuvat katumukseen ja parannukseen liittyvät aspektit: suomalaiset lupaavat stressata vähemmän (7 %),

nukkua enemmän (5 %), vähentää alkoholinkäyttöään (5 %), lopettaa tupakoinnin (3 %) ja ottaa positiivisemman asenteen elämään (4 %).

Tiedot perustuvat vertailuun suomalaisten lupauksista Yksi elämä kampanjassa ja Nielsenin tutkimukseen amerikkalaisten uudenvuoden lupauksista.

Mistä on kyse?

Uudenvuodenlupaus.fi on osa Aivoliiton, Diabetesliiton ja Sydänliiton yhteistä Yksi elämä -hankkeen kampanjaa, joka haluaa tukea ihmisiä elämäntapamuutoksessa. Lupauksen tehnyt voi saada kannustusta ja neuvoja terveellisempään ja mukavampaan elämään. Lupauspankkiin voi tehdä lupauksen aina, kun kokee elämänmuutoksen tarpeelliseksi.

Shutterstock

Selvästi suosituin lupaus on lisätä liikuntaa ja parantaa omaa kuntoa. Jopa 28 prosenttia kaikista lupauksen tekijöistä haluaa muutosta juuri sillä elämän osa-alueella.

Toiseksi suosituimman lupauksen muuttaa omia ruokailutottumuksia lisäämällä terveellisiä vaihtoehtoja ateriointiin ja vähentää herkuttelua on tehnyt 15 prosenttia lupauksentekijöistä.

Läheisten nykyistä parempaa huomioimista tavoittelee lupauksen tekijöistä 11 prosenttia. Enemmän läsnäoloa, lähimmäisten tekeminen onnelliseksi ja nykyistä tiiviimpi yhteydenpito ystäviin erottautuvat lupausten joukosta keskeisimmiksi keinoksi toteuttaa kolmanneksi suosituinta lupausta.

TUETTUJEN LOMIEN HAKU KÄYNNISSÄ Muistathan hakea Aivoliiton ja Maaseudun Terveys- ja Lomahuollon vuoden 2015 tuetuille lomille ja luontolomille.

Lomavaihtoehtoihin voit tutustua Aivoliiton verkkosivuilla

www.aivoliitto.fi. Lomat on esitelty myös Kielipolku-lehdessä 4/2014.

Lisätietoja: Järjestösuunnittelija Johannes Hietala, p. 040 543 7289, johannes.hietala@aivoliitto.fi.

1/2015 KIELIPOLKU

21

Lue tuoreimmat Yksi elämä -uutiset sähköisesti Parhaiten saat tuoreet Yksi elämä -uutiset tilaamalla sähköisen uutiskirjeen. Uutiskirje ilmestyy sähköpostitse kerran kuukaudessa. Sen voit tilata verkossa osoitteessa http://yksielama. mailpv.net.

Lohjan seudun Dyfa lopettanut toimintansa Lohjan seudun dysfasiayhdistys Dyfa ry on lopettanut toimintansa.

Tärkeä työ SLI-lasten ja -nuorten sekä heidän perheidensä tueksi kuitenkin jatkuu Lohjan seudulla toimivassa Länsi-Uudenmaan Neuris ry:ssä. Suurin osa Dyfan jäsenistä siirtyi Neuriksen jäseniksi. Tervetuloa myös kaikki uudet kiinnostuneet!

Neuris on Aivoliiton, ADHD-liiton sekä Autismi- ja Aspergerliiton jäsenyhdistys. Lisätietoja: www.neuris.fi.

Tutkittua Oppimisvaikeudet kannattaa ottaa esiin myös työpaikoilla Oppimisvaikeudet eivät rajoitu vain kouluun ja opiskeluun, vaan voivat hankaloittaa myös työssä selviytymistä.

Kuntoutussäätiö selvitti yhdessä suomalaisten ja pohjoismaisten ammattiliittojen kanssa, kuinka työpaikoilla tunnistetaan oppimisvaikeuksia ja kuinka niihin reagoidaan.

Selvityksessä tehtiin sähköinen kysely ammattiliittojen kautta luottamusmiehille, työsuojeluvaltuutetuille ja työnantajan edustajille Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa.

– Kyseessä on siis selvitys, ei tieteellinen tutkimus. Tavallaan kyseessä on pilotti, jolle toivomme jatkoa. Selvitys osoittaa, etteivät oppimisvaikeudet ole aivan tuntematon ilmiö työpaikoilla, mutta lisää tietoa kaivataan. Erityisesti kaivataan tietoa niistä keinoista, joiden avulla työelämässä voi selvitä, vaikka olisikin eriasteisia oppimisvaikeuksia.

Selvityksestä käy ilmi, että muissa maissa ollaan asiassa jonkin verran pidemmällä kuin Suomessa, toteaa Kuntoutussäätiön tutkija Jouni Puumalainen.

Hankkeessa tutkittiin, miten oppimisvaikeudet ilmenevät ja mitä vaikutuksia niillä on. Lisäksi selvitettiin miten

työtä ja uuden oppimista voi tukea niiden henkilöiden kohdalla, joilla on oppimisvaikeuksia.

– Silloin kun oppimisvaikeudet oli mainittu jossakin työpaikan suunnitelmassa tai ohjelmassa, oli työpaikalla myös pohdittu ja otettu käyttöön tukemisen keinoja. Mutta ehkä työpaikoilla ei pitäisi puhua oppimisvaikeuksista, vaan ottaa käyttöön jokin uusi termi. Hankkeessamme nousi esille esimerkiksi termi erilainen osaaja. Erilaisuuden hyväksymisestähän tässä on kysymys. Osaamme erilaisia asioita ja omaksumme niitä eri tavoin, Puumalainen jatkaa.

Selvitys toteutettiin vuosina 2013–2014 kartoituskyselynä teollisten ja palvelualojen työpaikoilla Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa. Oppimisvaikeudet työpaikoilla -hanketta koordinoi Työväen Sivistysliitto TSL. Suomesta mukana olivat myös Kansan Sivistystyön Liitto KSL ry., Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK, Paperiliitto, Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL, Palvelualojen ammattiliitto PAM ja Metalliliitto. Hanketta rahoitti Nordplus Vuxen.

Tietokoneen välityksellä ujokin rohkenee osallistumaan luokassa Tietotekniikan tutkimuslaitos HIITin tutkijat selvittivät miten matkapuhelimella käytettävä anonyymi keskustelukanava vaikuttaa 12–13-vuotiaiden oppilaiden käyttäytymiseen luokassa.

Tutkimus osoitti, että tietokonevälitteinen viestintä vapauttaa oppilaat ilmaisemaan itseään sosiaalisista suhteista välittämättä.

– Tutkimuksessa havaitsimme, että nimettömyys mahdollisti moniäänisemmän keskustelun ja vapautti oppilaat ilmaisemaan itseään vapaammin, kun ei tarvinnut välittää

22

KIELIPOLKU 1/2015

olemassa olevista sosiaalisista suhteista. Haastatteluissa nousivat esille niin mahdollisuus kuin velvollisuuskin muodostaa omia mielipiteitä, kertoo Aalto-yliopiston tohtoriopiskelija Matti Nelimarkka.

Oppilaat kokivat keskustelukanavan positiivisena. He kertoivat oppineensa luokkatovereidensa avulla uusia näkökulmia opetuksen teemoihin. Myös luokan opettaja suhtautui keskustelukanavaan positiivisesti: hän raportoi saaneensa sen avulla oppilailta erilaisia vastauksia, joita ei normaalisti olisi tullut esille.

Eliisa Laine

Päiväkodeissakin istutaan liikaa LitM Anne Soinin väitöstutkimuksen tulokset osoittavat, että jo päiväkoti-ikäiset istuvat liikaa ja liikkuvat liian vähän.

Liikunnallisen elämäntavan ainekset alkavat rakentua jo varhaislapsuudessa ja kantavat pitkälle myöhemmälle iälle.

Tutkimustulokset auttavat hahmottamaan erityisesti kolmevuotiaiden päiväkotilasten fyysistä aktiivisuutta.

Tulosten mukaan lasten fyysinen aktiivisuus on pääosin matalatehoista: istumista, seisomista tai kävelemistä.

Päiväkotipäivästä vain noin kaksi prosenttia kului tehokkuudeltaan vähintään kohtuullisesti kuormittavan leikin merkeissä. Vain harva tutkimukseen osallistunut liikkuu reippaasti kaksi tuntia päivittäin, mikä on suositus.

– Aikuisten ja kouluikäisten lasten lisääntyneistä istumistottumuksista ja riittämättömästä fyysisestä aktiivisuudesta on viime aikoina keskusteltu paljon julkisuudessa.

Tämän tutkimuksen tulokset viittaisivat siihen, että myös päiväkoti-ikäisten lasten spontaani, fyysisesti aktiivinen leikki ja toiminta ovat huolestuttavan vähäisiä, Anne Soini pohtii.

Päiväkodilla on iso rooli lasten liikuntatottumusten vahvistajana. Tutkimus osoitti, että fyysiseen aktiivisuuteen kannustaminen oli varsin vähäistä.

– Lapsia tulisi kannustaa ulkoiluun ja fyysisesti aktiivisiin leikkeihin kaikkina vuodenaikoina. Pitkäkestoinen paikallaanolo ja istuminen tulisi minimoida, Soini muistuttaa.

Anne Soini: Jatkuvasti liikkeessä – Kolmevuotiaiden päiväkotilasten mitattu fyysinen aktiivisuus.

Jyväskylän yliopisto. 2014.

Liikkuminen vähentää lapsen stressiä Liikkumattomuus ja uniongelmat lapsilla ja nuorilla ovat herättäneet viime aikoina paljon keskustelua. Erityisesti suomalaislapsilla liikunnan määrä vähenee huomattavasti murrosiässä muihin eurooppalaislapsiin ja -nuoriin verrattuna. Samalla suomalaislasten uniongelmat ovat lisääntyneet.

Psykologian maisteri Silja Martikainen selvitti väitöskirjassaan unen ja liikunnan yhteyksiä hyvinvointiin.

Stressijärjestelmien tasapainoinen toiminta ja niiden riittävä reagointi ovat elintärkeitä. Jatkuva stressijärjestelmien kuormittuminen voi kuitenkin johtaa terveydelle haitalliseen krooniseen stressiin.

– Riittävä uni ja liikunta tukevat stressijärjestelmien tasapainoista toimintaa ja vaikuttavat yhdessä hyvinvointiin, toteaa Martikainen.

Martikainen tutki erityisesti 8-vuotiaiden lasten unen laatua ja sen suhdetta verenpaineeseen ja stressiin, fyysisen aktiivisuuden yhteyttä psykiatrisiin oireisiin sekä 8- ja 12-vuotiaiden fyysistä aktiivisuutta ja sen suhdetta stressihormoni kortisoliin ja kortisolivasteisiin.

Martikaisen mukaan useista aikaisemmista tutkimustuloksista poiketen terveillä 8-vuotiailla lapsilla uni ei ole yhteydessä sydän- ja verisuonitautien riskiä lisäävään kardiovaskulaariseen fenotyyppiin. Kahdeksan vuoden iässä fyysisesti aktiiviset lapset kärsivät vähemmän psykiatrisista oireista kuin passiiviset ikätoverinsa. Lisäksi heidän kortisolivasteensa stressiin olivat passiivisia lapsia matalammat.

Silja Martikainen: Sleep, physical activity, and health in children – a developmental perspective. Helsingin yliopisto. 2014.

1/2015 KIELIPOLKU

23

Luomuliikunta on vastaisku liialliselle istumiselle Istumistutkija Arto Pesola on julkaissut Luomuliikunnan työkirja -teoksen, joka sisältää konkreettiset ohjeet aktiivisempaan arkeen ja luomuliikuntaan, joka on vastaisku liialliselle istumiselle.

– Suurin virhe, mitä ihmiset tekevät kerrasta toiseen elämäntapamuutoksen kynnyksellä, on asettaa mahtipontiset tavoitteet. Sen jälkeen he rypevät itsesäälissä oman saamattomuutensa edessä. He tuntevat huonoa omaatuntoa, kun eivät harrasta tarpeeksi liikuntaa pari kertaa viikossa. Samalla he saattavat istua huonossa asennossa 13 tuntia päivässä viikosta toiseen. Pienet usein toistuvat teot ovat taatusti tehokkaampia kuin suuret teot, jotka jäävät tekemättä.

Istumisen lisääntyminen on tapahtunut kovin vaivihkaa, koska yleensä emme edes ajattele istumistamme. Ensimmäinen käytännön askel on muuttaa suhtautumista liikuntaan. Liikunta ei ole vain tavoitteellista kuntoilua, vaan se on kaikkea pientäkin aktiivisuutta arjessamme. Juuri

neuvoja istumisen vaarojen vähentämiseen.

Arto Pesola on liikuntafysiologi ja väitöskirjatutkija liikuntabiologian laitoksella Jyväskylän yliopistossa.

Pesolan aiheena tutkimuksessa ovat istumisen terveyshaitat sekä terveyden edistäminen arkiaktiivisuuden avulla.

Arto Pesola: Luomuliikunnan työkirja.

Fitra Oy 2015.

tuo pieni aktiivisuus on tehokkainta istumisen haittojen poistamiseen.

Luomuliikunnan työkirjan tarkoituksena on tehdä aktiivisesta valinnasta se normaali valinta. Kirja kertoo käytännön askeleet aktiiviseen arkeen. Siinä käydään muun muassa läpi erilaiset työasennot ja mukana on runsaasti taukoliikuntaohjeita ja

Koululaiset aikaisemmin nukkumaan Uni on ihmisen perustarve, josta ei kiireenkään keskellä tulisi tinkiä. Riittävä yöuni on tärkeää etenkin lapsille ja nuorille. Mitä myöhemmin lapset ja nuoret käyvät nukkumaan, sitä enemmän heille kasaantuu terveysriskejä. Riittävän määrän yöunta voi varmistaa yksinkertaisesti menemällä nukkumaan ajoissa.

Lisää unta – kiireen lyhyt historia on lääketieteen tohtori Timo Partosen puheenvuoro säännöllisen vuorokausirytmin ja riittävän yöunen tär24

KIELIPOLKU 1/2015

keydestä etenkin lapsille ja nuorille.

Se sisältää myös käytännön ohjeita vuorokausirytmin säännöllistämiseksi ja yöunen turvaamiseksi.

Lasten ja nuorten nukkumaanmenoajalla on merkitystä, sillä tutkimusten mukaan terveysriskit kohdistuvat illanvirkkuihin. Illanvirkut kärsivät muita useammin univajeesta, mutta siitä riippumatta he ovat myös alttiimpia erilaisille sairauksille.

Suomessa koululaisten terveyskyselyn perusteella ne nuoret, joilla

Kirjastonhoitajana toimi Päivi Seppä-Lassila.

Mielen ruokaa Sinikka Piipon Mielen ruokaa -kirja kertoo, miten ruoka ja sen eri ainesosat vaikuttavat mieleemme. Se selvittää, miten aivot, hermosto ja muisti toimivat ja millaisia ruoka-aineita ja lisäravinteita tarvitsemme ylläpitääksemme ja parantaaksemme muis­ tiamme ja kognitiivisia kykyjämme.

Kasvit ja ravinto vaikuttavat terveyteemme kokonaisvaltaisesti. Oikealla ravinnolla voi myös helpottaa stressiä, ahdistusta, masennusta, uupumusta ja unettomuutta. Teos esittelee suuren määrän mieleen positiivisesti vaikuttavia marjoja, yrttejä, mausteita ja monia muita ruokaaineita.

Kirja on käytännön opas kaikille, jotka haluavat parantaa elämän­ laatuaan ja henkistä jaksamistaan.

FT Sinikka Piippo on kasvitieteen professori Helsingin yliopistossa. Hän on kirjoittanut noin 260 tieteellistä ja populaaria artikkelia ja julkaisua.

Sinikka Piippo: Mielen ruokaa – Ravinnon vaikutus muistiin, jaksamiseen ja henkiseen tasapainoon.

Minerva Kustannus Oy 2014.

on myöhäisimmät nukkumaanmenoajat, käyttävät muita enemmän alkoholia, tupakoivat muita useammin, harrastavat liikuntaa joko hyvin paljon tai eivät lainkaan, surffaavat internetissä ja jättävät muita useammin aamiaisensa syömättä. He ovat muita väsyneempiä koulussa, kärsivät muita useammin masennusoireista ja saavat muita huonompia arvosanoja.

– Mitä myöhemmin lapset ja nuoret menevät nukkumaan, sitä enemmän heille kasaantuu ongelmia.

Yöunen määrästä ei kannata nipistää, sillä univaje on terveydelle

Leppoisa opas huusholliin mullistaa laiskankin suhteen kodinhoitoon Miten pestä vessa kahdessa minuutissa tai suunnitella kerralla viikon ateriat? Mitkä ovat ne muutamat siivousvälineet, joilla selviää liasta kuin liasta? Kuinka saada tilaa tavarakaaokseen?

Saara Henrikssonin ja Aino-Maija Leinosen Leppoisa opas huusholliin vie lukijan hauskaan, ekologiseen ja simppeliin arkeen. Kenenkään koti ei ole koko ajan mallikunnossa. Kirja innostaa unohtamaan täydellisyyden ja löytämään oman tavan siivota. Oikeilla välineillä se ei olekaan niin vaivalloista. Pienten rutiinien avulla arki rullaa ja löysäilyyn jää aikaa.

Kirja sisältää paljon käytännön siivousvinkkejä, jotka kenen tahansa on helppo toteuttaa. Kirjassa käydään läpi kodin tilat siivouskomerosta lastenhuoneeseen sekä annetaan vinkkejä viidestä eri siivouksesta: paniikkirutistus, viikkosiivous, sairastupasiivous, laiskan sunnuntain intervallisiivous sekä viimeinen pelastusyritys. Oppaasta saa vinkkejä myös taloudenpitoon.

Saara Henriksson on kirjailija, toimittaja ja kotityöläinen, joka kotoa 17-vuotiaana muuttaessaan ei ollut eläessään pessyt koneellista pyykkiä.

Aino-Maija Leinonen on siivousalan ammattilainen ja ammattijär-

haitallista. Koululaisten kannattaakin mennä ajoissa nukkumaan. Itsensä voi totuttaa varhaisempaan uneen aikaistamalla nukkumaanmenoa viidellä minuutilla joka ilta, kunnes tavoiteltu aika on saavutettu.

Myös ajankäytön ja kiireen hallinta on tärkeää, jotta unelle tulee varatuksi riittävästi aikaa. Sosiaalisen kalenterin ei kannata olla liian iltapainotteinen. Valo ja rasittava liikunta illalla vaikeuttavat nukahtamista. Vuorokausirytmin säännöllistämiseen auttavat muun muassa kirkasvalohoito, kuntoliikunta, riittävän pitkä

jestäjä, joka kiinnostui ekologisista pesuaineista ja siivousmenetelmistä esikoisen ollessa vauva. Hän on työskennellyt kodinhoitajana ja kotisiivoojana, joten hänellä on paljon kokemusta ja näkemystä siitä, miltä tämän päivän kaupunkilaiskodeissa todella näyttää.

Saara Henriksson & Aino-Maija Leinonen: Leppoisa opas huusholliin.

Into Kustannus 2014.

yöuni ja syömisen välttäminen klo 20 jälkeen.

Vaikka ihminen olisikin perintötekijöidensä puolesta enemmän iltakuin aamuihminen, hän voi sopeutua työaikoihin ja vapaa-ajan toimintojen kellonaikoihin siten, että hänen sisäinen kellonsa käy enemmän aamukuin iltaihmisen aikaa.

Timo Partonen: Lisää unta – Kiireen lyhyt historia.

Kustannus Oy Duodecim 2014.

Viivi Viita

Kuvat Linda Heino, Pirjo Laine

Kurssilta vertaistukea ja uusia yst채vi채

26

KIELIPOLKU 1/2015

Sain kokemuksen siitä, että on muitakin nuoria aikuisia, joilla on kielellinen erityisvaikeus, ja he pärjäävät elämässään siitä huolimatta.

O

sallistuin yli 18-vuotiaiden nuorten aikuisten sopeutumisvalmennuskurssille Erityisosaamiskeskus Suvituulessa Turussa viime elokuussa. Kurssi oli tarkoitettu nuorille, joilla on kielellinen erityisvaikeus. Meitä osallistujia oli eri puolilta Suomea kahdeksan. Mukana oli myös viisi ohjaajaa. Hain kurssille erityisesti vertaistuen vuoksi. Halusin myös erilaista tekemistä kesäksi.

Helteinen sää suosi koko kurssiviikon ajan. Aamupäivisin meillä oli keskustelutuokioita pienryhmissä.

Aiheina olivat oma elämä ja arki, oma tulevaisuus, ihmissuhteet sekä seksuaalisuus. Iltapäivät olivat toiminnallisia. Työstimme nahka- ja vuolukivitöitä ja grillasimme siinä lomassa vaahtokarkkeja. Teimme melontaretken Aurajoella, luontoretken Kurjenrahkan kansallispuistoon Kuhankuonoon ja kaupunkiretken Turun keskustaan.

Luontoretki Kurjenrahkan kansallispuistoon Kuhankuonoon oli kokopäiväretki. Luontoreitin kävelyn jälkeen teimme ruokaa trangioilla ja kokeilimme jousiammuntaa. Halukkaat saivat mennä järveen uimaan ja saunaan.

Kaupunkiretkellä tutustuimme purjelaivoihin Gangut Regatta -purjelaivatapahtumassa. Turun keskustassa jakauduimme pieniin ryhmiin oman shoppailumielenkiinnon mukaan. Shoppailun jälkeen menimme ravintolaan syömään pitsaa.

Iltaohjelman järjestimme yhdessä nuortenohjaajan kanssa. Leivoimme pikkuleipiä ja juustokakun, pelasimme lautapelejä ja frisbeegolfia sekä

vain oleskelimme rennosti. Kävelimme myös läheiselle uimarannalle, jossa pelasimme hetken mielijohteesta jalkapalloa ennen kuin palasimme takaisin Suvituuleen.

Kurssilla oli myös omaa vapaaaikaa, jolloin sai esimerkiksi lepäillä omassa huoneessa. Muuten vietimme aikaa suurimmaksi osaksi yhdessä.

Yhdessä tekeminen mukavaa Kurssilla oli monia kohokohtia. Erityisesti mieleeni jäi melontaretki.

Oli upea kokemus meloa keskellä kaupunkia katsellen samalla Turun keskustaa. Mieleen jäi myös uusiin ihmisiin tutustuminen ja yhdessä tekeminen. Kaikki otettiin mukaan eikä kukaan jäänyt sivuun. Ryhmähenki oli tosi hyvä ja kaikki olivat toisilleen ystävällisiä.

Koin, että tämä kurssi oli minulle hyödyllinen ja antoisa. Sain kokemuksen siitä, että on muitakin nuoria aikuisia, joilla on kielellinen erityisvai-

keus, ja he pärjäävät elämässään siitä huolimatta. Positiivinen asenteeni auttoi minua kurssilla. En ollut ennakkoluuloinen tai arka uusille a­ sioille, vaan lähdin rohkeasti mukaan kaikkeen tekemiseen.

Yhdessä tekeminen muiden kanssa oli mukavaa. Jokainen sai olla oma itsensä ja ilmaista itseään itselleen sopivalla tavalla. Hyväksyimme toisemme sellaisena kuin olimme. Meistä kurssilaisista pidettiin myös tosi hyvää huolta. Ei tarvinnut itse huolehtia esimerkiksi aikatauluista, vaan ohjaajat muistuttelivat meitä asioista.

Suosittelen lämpimästi tätä kurssia yli 18-vuotiaille nuorille aikuisille, joilla on kielellinen erityisvaikeus.

Tältä kurssilta saat vertaistukea ja voit tehdä asioita yhdessä muiden kurssilaisten kanssa. Tutustut taatusti myös uusiin ihmisiin, joten voit saada uusia ystäviä.

Lähtekää rohkeasti mukaan sopeutumisvalmennuskurssille!

Seuraava yli 18-vuotiaiden nuorten kurssi järjestetään 3.8.–8.8.2015.

Hakuaika on 5.6. asti. Tarkemmat hakuohjeet löydät lehden sivulta 29.

1/2015 KIELIPOLKU

27

Hyvän mielen ruokaa aivoille Elämänilo, mielenrauha, stressittömyys ja kirkasjärkinen vanhuus ovat asioita, joita ei heti yhdistä ruokavalioon. Kannattaisi yhdistää. Se, mitä suuhumme pistämme, vaikuttaa aivoihin ja siihen, miltä elämä maistuu. ”Terveellisen ruuan, aivoterveyden ja mielialan välillä on selvä yhteys”, sanoo genomisen ravitsemuksen professori Raija Tahvonen. Joka ateriassa on aineita, jotka vaikuttavat suoraan aivoihin ja saavat aikaan hyvää tai pahaa.

Esimerkiksi se, sairastuuko ihminen Alzheimerin tautiin ja milloin niin tapahtuu, on osin kiinni ravinnosta. ”Runsas kalan syönti ja riittävä D-vitamiinin saanti näyttävät vähentävät ikäihmisen riskiä sairastua dementiaan.

Kalaa kannattaa syödä kolmella aterialla viikossa, sillä kalassa on myös edullisia rasvoja ja B-ryhmän vitamiineja.”

Kypsentämättä kiitos Kalan lisäksi aivoystävällisessä ruokavaliossa on runsaasti kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Mitä useammin ne nauttii kypsentämättömänä, sen parempi. Tuoreissa marjoissa ja vihanneksissa on runsaasti muun muassa antioksidantteja, hyviä mikrobeja ja kuituja. ”Kuidut edistävät hyvien mikrobien kasvua suolistossa.

Se on tärkeää, koska suolistomikrobit tuottavat aivojen tarvitsemia välittäjäaineita ”, Raija Tahvonen kertoo.

Suolistomikrobien tuotteilla saattaa olla kyky hillitä aivoissa niitä muutoksia, jotka voivat vuosikymmenten saatossa johtaa aivosairauksiin. Suoliston suunnasta ollaan

myös löytämässä selityksiä sille, miksi masennus ja ahdistus ovat yhteydessä ruokavalioon, jossa on runsaasti sokeria ja kovaa rasvaa. Huono ruoka on siis mielialalle myrkkyä monella tapaa.

Rasvaton dieetti ei tee aivoja onnelliseksi. Aivoissa on koko ajan uusiutuvia osia ja siksi ne tarvitsevat päivittäin muun muassa hyviä rasvahappoja. Niitä saa helposti juoksevista ruokaöljyistä. Paras rasvahappokoostumus on kotimaisessa rypsiöljyssä. Oivallisia aivojen öljyäjiä ovat myös pellava-, saksanpähkinä- ja hamppuöljy.

AJATUS KIRKKAANA LOUNAAN JÄLKEEN? KOKEILE NÄITÄ: - Nauti runsaskuituinen aamiainen, sillä aamun kuidut vaikuttavat vielä lounasaikaankin verensokeriin tasoittavasti. Mitä tasaisemmin aivot saavat glukoosia eli sokeria, sen paremmin ne toimivat.

- Ota lounaalla kohtuudella lisuketta , neljännes lautasesta riittää. Suosi viljatuotteissa täysjyvää.

- Siemaile vettä pitkin päivää.

Tori on sadonkorjuun aikaan täynnä täsmäruokaa aivoille. ”Tällä hetkellä tunnetaan 60 niin sanottua välttämätöntä ravintoainetta. Sen lisäksi ruuassa on tuhansia muita yhdisteitä, jotka näyttävät olevan hyväksi aivoille”, Raija Tahvonen kertoo. Tahvonen työskentelee Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa Jokioisissa.

Teksti: Liisa Koivula Kuva: Esko Keski-Oja

Yksi elämä on Aivoliiton, Diabetesliiton ja Sydänliiton yhteinen Raha-automaattiyhdistyksen rahoittama hankekokonaisuus.

Ajankohtaista kuntoutuksesta

Aivoliiton kielellinen erityisvaikeus -kurssit 2015 Kurssiesite ilmestyi Kielipolku 4/2014 välissä. Sieltä löydät kaikki tämän vuoden lasten ja nuorten kielellinen erityisvaikeus -kurssit, jotka järjestetään Erityisosaamiskeskus Suvituulessa Turussa. Kursseihin on tullut

yksi muutos, alakouluikäisten kurssi (nro 108) on vaihdettu alle kouluikäisten kurssiksi hakijoiden vähyyden vuoksi. Kaikkien Kelan kurssien hakuaikaa on pidennetty. Kurssien hakuaika päättyy vasta kaksi kuu-

kautta ennen kurssin alkua. Myös Kelan matkakorvausten omavastuuosuuteen on tullut vuoden alusta muutos, omavastuu nousi 14,25 eurosta 16,00 euroon.

Kevään ja kesän sopeutumisvalmennuskurssit perheille, joiden lapsella on kielellinen erityisvaikeus: KURSSINUMERO

AJANKOHTA HAKUAIKA

Alle kouluikäiset lapset perheineen (4–6 v): 108 103 104

20.4.–24.4. ja 13.7.–17.7.2015 6.7.–10.7. ja 16.11.–20.11.2015 27.7.–31.7. ja 26.10.–30.10.2015

19.2. asti 5.5. asti 24.5. asti

Alakouluikäiset lapset perheineen (7–12 v): 109 110

20.7.–24.7. ja 2.11.–6.11.2015 3.8.–7.8. ja 23.11.–27.11.2015

20.5. asti 3.6. asti

Yläkouluikäiset lapset (13–15 v): 113 114

29.6.–3.7.2015 27.7.–31.7.2015

27.4. asti 24.5. asti

Peruskoulunsa päättäneet nuoret: 115

6.7.–10.7.2015

2.5. asti

Yli 18-vuotiaiden nuorten kurssi (RAY): 34

3.8.–8.8.2015

5.6. asti

Hakeminen kursseille Kelan kursseille haetaan Kelan hakulomakkeella KU 132 (harkinnanvarainen kuntoutus) tai KU 104 (vaikeavammainen kuntoutus). Raha-automaattiyhdistyksen kursseille saat hakemuksen Aivoliitosta tai verkkosivuilta www.aivoliitto.fi. Hakemuksen liitteeksi tarvitaan lääkärin suositus

kurssille tai kuntoutussuunnitelma, jossa kurssi on mainittu. Hakemuslomakkeiden liitteet eivät saa olla vuotta vanhempia. Kursseille hakiessasi, toimita hakemus liitteineen suoraan Aivoliittoon.

Kaikista kursseihin liittyvistä asioista voit kysyä kurssisuunnit-

telijoiltamme Sari Hietaselta tai Kirsi Lönnqvistiltä. Myös palvelupäällikkö Ann-Mari ­Veneskoski ja kuntoutussuunnittelija Ulla Ehrlund vastaavat mielellään kysymyksiisi. Yhteystiedot löydät tämän lehden sivulta 35. Ota rohkeasti yhteyttä!

1/2015 KIELIPOLKU

29

Opas vanhemmille Pienen kielipolku

vinkkejä lapsen kielenkehityksen tueksi

Tutustu Aivoliiton oppaaseen, jossa on vinkkejä lapsesi kielenkehityksen tukemiseen sekä kivaan yhdessäoloon.

Opas on maksuton ja sitä voi tilata Aivoliiton verkkokaupasta www.aivoliitto.fi > Verkkokauppa, numerosta 02 2138 222 tai sähköpostitse tilaukset@aivoliitto.fi.

Oppaaseen voi tutustua myös sähköisessä muodossa osoitteessa www.aivoliitto.fi > Kielellinen erityisvaikeus > Julkaisut.

Suvilinnantie 2, 20900 Turku • p. 02 2138 200 www.aivoliitto.fi • info@aivoliitto.fi www.facebook.com/Puhetta 30

KIELIPOLKU 1/2015

Tiina Siiskonen - Tuija Aro - Timo Ahonen - Ritva Ketonen (toim.)

Joko se puhuu?

Kielenkehityksen vaikeudet varhaislapsuudessa Mitä tehdään, kun huoli kielenkehityksestä herää?

Millaisia vaikeuksia kielenkehityksessä voi olla?

Entä miten lasta voisi parhaiten tukea?

Voiko niihin liittyä muita ongelmia?

Miten lapsen kieli kehittyy?

Uudistettu käsikirja toimii sekä vanhempien että ammattilaisten helposti lähestyttävänä tietolähteenä.

38€

+ toimituskulut

Suvilinnantie 2, 20900 Turku • p. 02 2138 200

 Taita ja kiinnitä puolet yhteen.

Vastaanottaja maksaa postimaksun.

Aivoliitto ry Tunnus: 5006009 Info: 1200 00003 VASTAUSLÄHETYS

Tervetuloa jäseneksi!

1/2015 KIELIPOLKU

31

Tervetuloa tutustumaan Suomen Nuortentaloon!

Suomen Nuortentalo Oy tarjoaa asumis- ja avopalveluita Kuopion ja Turun seuduilla. Palvelut on tarkoitettu henkilöille, jotka tarvitsevat tukea arjessa, itsenäistymisessä ja elämänhallinnassa.

Nuortentalojen asumispalvelu on tuettua itsenäisen asumisen harjoittelua.

Avopalvelussa on tarjolla ammatillista tukihenkilöpalvelua ja neuropsykiatrista valmennusta.

Palveluista löytyy lisätietoa Nuortentalon verkkosivuilla osoitteessa www.nuortentalo.fi.

Ota yhteyttä Kuopion tai Turun Nuortentaloon ja sovitaan käynti meille!

Kuopion Nuortentalo Satu Pasanen p. 040 562 9118

Turun Nuortentalo Anne Ingman p. 050 442 0092

www.nuortentalo.fi

 Haluan liittyä jäseneksi kielellinen erityisvaikeus -yhdistykseen

Etunimi _______________________________________

Yhdistyksen nimi _______________________________

Osoite ________________________________________

Jos yhdistyksen nimi ei ole tiedossa, tämä kohta jätetään tyhjäksi. Tällöin jäsen liitetään asuinkuntaa lähimpänä toimivaan yhdistykseen.

Postinumero_________________

Sukunimi ______________________________________

Aivoliiton kannatusjäseneksi

Puhelinnumero _________________________________ Sähköpostiosoite _______________________________

Olen henkilö, jolla on kielellinen erityisvaikeus.

Huom! Alle 15v lapsen osalta jäseneksi liitetään läheinen.

läheinen, lapsen syntymävuosi _________________ ammattilainen muu_______________________________________ Sukupuoli

nainen

mies

Kieli

suomi

ruotsi

Postitoimipaikka ________________________________

muu

Lähetämme tiedot paikalliselle jäsenyhdistyksellemme.

Vuosittainen jäsenmaksu vaihtelee 15–25 euron välillä yhdistyksestä riippuen. Jäseneksi liittyvän pitää olla vähintään 15-vuotias.

Kannatusjäsenen jäsenmaksu on yksityishenkilöille 50 euroa, yhteisöille ja säätiöille 80 euroa ja yrityksille 500 euroa vuodessa.

Suostun tietojeni tallentamiseen jäsen- ja lehtirekistereihin. Tietojani ei luovuteta ulkopuolisten käyttöön.

_____________________________________________________ 32

KIELIPOLKU 1/2015

Allekirjoitus

Tilaa Kielipolku – puheen- ja kielenkehityksen erikoislehti 2/ 20 13

EN KE - JA KI EL PU H EE N

H IT YK SE

ikeus n erityisva Kielelline ien ketju lv o ja sukup

IS LE H TI N ER IKO PUHEE N - JA K IE L E N

3 /2 0 1 K E H IT

YK S E N

3

E R IKO

IS L E H

Laaduk varhais as kasvatu s

Kuv tukiviitt at ja om päiväko at din arjessa

matkin Isovanhem itsevat Peikkotarv m e tstukea virik tie k toa ja ästä elellinenaiste eitä kaikille ki ö yk ty ille Periy eus? erityisvaik

Yhdistysten jäsenille lehti sisältyy paikallisyhdistyksen jäsenmaksuun.

Jäsenmaksut vaihtelevat yhdistyksestä riippuen.

TI

Jokaisessa numerossa on uusinta tietoa kielellisestä erityisvaikeudesta: - asiantuntija-artikkeleita - haastatteluja - referointeja tutkimuksista - vanhempien kokemuksia.

39 € vuosikerta (4 numeroa)

Tilaukset: Maiju Rita-Kasari p. 02 281 4310 maiju.rita-kasari@turuntilikeskus.fi www.aivoliitto.fi

Yhdistykset alueittain ETELÄ-SUOMEN ALUE järjestösuunnittelija Veijo Kivistö, p. 040 5430 009 Malmin kauppatie 26 00700 HELSINKI veijo.kivisto@aivoliitto.fi HYVINKÄÄN SEUDUN DYSFASIAYHDISTYS RY www.hsdy.org/ Nina Väyrynen (pj), Nina.HSDY@gmail.com Päivi Heikkinen, p. 040 568 0505 paivi.heikkinen@kolumbus.fi hyvinkaan.dysfasiayhdistys@hsdy.org KYMENLAAKSON AUTISMI-, ASPERGER-, DYSFASIA- JA ADHD-YHDISTYS AADA RY www.kymenlaaksonaada.org kymenlaakson.aada@gmail.com Facebook: Aada ry.

Kata Kaukiainen (puheenjohtaja) p. 040 732 0285 puheenjohtaja.aada@gmail.com Anne Uotila (sihteeri) p. 0400 235 512 sihteeri.aada@gmail.com

Vertaistoiminta Kouvolassa Vanhempain ja läheisten vertaisohjausryhmä kokoontuu toimitila Veturissa, Kauppamiehenkatu 4, 2. kerros Adhd-aikuisten ryhmä kokoontuu toimitila Veturissa (ks. osoite yllä).

Vertaisohjaaja Kata Kaukiainen, kata.aada@gmail.com, p. 040 7320 285 Vertaistoiminta Lappeenrannassa Vertaistukiryhmä kokoontuu Kuutinkulmassa, Valtakatu 23, joka kuukauden ensimmäisenä torstaina.

Yhteyshenkilö Heidi Pautamo, heidi.pautamo@luukku.com, p. 040 7272 410 Vertaistoiminta Kotkassa Tiedustelut: Kata Kaukiainen, kata.aada@ gmail.com, p. 040 7320 285 LÄNSI-UUDENMAAN NEURIS RY www.neuris.fi lansiuudenmaan.neuris@yahoo.fi Taina Lehtiö (puheenjohtaja), p. 040 751 2658 Jäsenvastaava Kaisu Oksanen lansiuudenmaan.neuris@yahoo.fi

PÄÄKAUPUNKISEUDUN DYSFASIAYHDISTYS RY www.paakaupunkiseudundysfasiayhdistys.fi Tuija Kaijalainen (puheenjohtaja) tuija.kaijalainen@paakaupunkiseudundysfasiayhdistys.fi Katja Niemi (jäsenasiat), katja.niemi@paakaupunkiseudundysfasiayhdistys.fi

KAINUUN, POHJOIS-­ POHJANMAAN ALUE JA POHJOIS-SUOMEN ALUE järjestösuunnittelija Risto Lappalainen p. 040 5437 290 Kauppakatu 34 A 9 87100 Kajaani risto.lappalainen@aivoliitto.fi Alueella ei ole tällä hetkellä kielellinen erityisvaikeus -yhdistystä. Jos olet kiinnostunut perustamaan uuden yhdistyksen, ota yhteyttä järjestösuunnittelijaan.

1/2015 KIELIPOLKU

33

Yhdistykset alueittain LÄNSI-SUOMEN ALUE Suunnittelija Elina Salo, p. 040 543 7292 Hämeenkatu 13 B 33100 TAMPERE elina.salo@aivoliitto.fi

ELLA RY – ERITYISLASTEN LOIMAAN JA LÄHIKUNTIEN ALUEKERHO RY ellary@suomi24.fi Paula Immonen, p. 040 542 0345 paula.immonen1@luukku.com ETELÄ-POHJANMAAN JA POHJANMAAN KIELELLINEN ERITYISVAIKEUS -YHDISTYS KIERVA Yhteyshenkilöt Maaret Ojaluoma, maaret.ojaluoma@netikka.fi Anne Ikonen (pj), anne.ikonen@gmail.com KANTA-HÄMEEN AUTISMI-, ASPERGER-, DYSFASIA JA ADHD-YHDISTYS HYMY RY www.hymyry.net Johanna Lehmusoksa j.lehmusoksa@netti.fi KIELELLINEN ERITYISVAIKEUS SLI RY Hannu Kuusela hannu.kuusela@pp.inet.fi www.nic.fi/~hkuusela/

ITÄ-SUOMEN ALUE järjestösuunnittelija Johannes Hietala p. 040 543 7289 Tulliportinkatu 25 B 70100 Kuopio johannes.hietala@aivoliitto.fi POHJOIS-SAVON NEUROLOGISET ERITYISVAIKEUDET JA AUTISMIKIRJOYHDISTYS EIJSVEIKEET RY www.eijsveikeet.fi Tulliportinkatu 52, 70110 Kuopio (käynti sisäpihan puolelta) p. 044 7211 127 (ma klo 15-18) Parhaiten tavoitat meidät sähköpostitse: toimisto@eijsveikeet.fi Vertaistukipuhelin 044 757 9477.

(Vertaistukiryhmät ja muut vertaistukiasiat).

Neuvontapuhelin 044 721 1127 maanantaisin klo 15–18.

Muulloin tekstiviestit tai sähköposti tuovat viestisi perille.

Facebook: Eijsveikeet ry

34

KIELIPOLKU 1/2015

LAHDEN SEUDUN KIELELLISET KUNTOUTUJAT KIEKU RY www.kieku.org Jäsenasiat Tuomo Leppänen, p. 0440 776 845 tuomo@leppaset.com PIRKANMAAN KIELIPOLKU RY www.saunalahti.fi/pdy/dysfasia.htm pdy@sci.fi Johanna Hoikkanen, p. 040 720 0216 Muumi-temppukoulu Sunnuntaisin klo 15.00–15.45 Liisanpuiston koulu Ilm. Kaisa Purmonen p. 050 430 7839 Perhekahvila (Tampere) Johanna Hoikkanen p. 040 720 0216 Sastamalan Seudun Erityislasten Tukiryhmä ERKKI Hannu Laaja, p. 0500 886 037 hannu.laaja@saunalahti.fi SATAKUNNAN AUTISMI-, ADHD- JA DYSFASIAYHDISTYS SAMDY RY Tietoa toiminnasta ja tapahtumista www.samdy.info Toimisto: Satakunnan yhteisökeskus, Isolinnankatu 16, 28100 PORI p. 044 346 0898, toimisto avoinna sopimuksen mukaan samdy@samdy.info Tuija Koski puheenjohtaja@samdy.info Saara Korkeamäki, jäsenasiat jasenasiat@samdy.info p. 040 848 3414 (iltaisin)

ETELÄ-SAVON ADHD-, AUTISMI- JA DYSFASIAYHDISTYS RY www.es-ada.com Tarja Lahdenperä (pj.) p. 040 5573269 tarja.lahdenpera@haukkamaenhevostila.net Puumalan aluekerho Marjo Montonen p. 044 349 1004, 050 349 1003 marjoa.montonen@netti.fi Ristiinan aluekerho Anu Puttonen p. 040 567 8770 anu.puttonen@luukku.com ITÄ-SAVON PUATTI RY http://puattiry.blogspot.fi/ Kati Sairanen (pj) p. 050 542 8499 sairanen.kati@gmail.com Eija Myllys (sihteeri, jäsenasiat) puattiry@gmail.com

Kankaanpään aluekerho kankaanpaa@samdy.info Satu Holopainen p. 040 575 2188 sadut@netti.fi Minna Lehtinen p. 050 330 5068 minlehti@suomi24.fi Kokemäen aluekerho kokemaki@samdy.info Outi Juhela p. 0400 807 171 outijuhela@luukku.com Rauman aluekerho rauma@samdy.fi ADD-aikuisten ja nuorten vertaistukihenkilö Mira p. 044 992 2165 mira.rokka@raumalainen.com VARSINAIS-SUOMEN KIELELLISEN ERITYISVAIKEUDEN TUKI Susanna Stolpe (puheenjohtaja) p. 044 583 9789 stolpe.susanna@gmail.com www.keinuva.fi

POHJOIS-KARJALAN ADHD-, AUTISMI- JA DYSFASIAYHDISTYS AKSONI RY www.aksoni.suntuubi.com Anne-Maarit Palviainen (pj.) p. 050 306 8261 annemaarit.palviainen@gmail.com Noora Alm (siht.) p. 040 412 3792 alm.noora@gmail.com VARKAUDEN SEUDUN WAMDY RY Anita Rikalainen (puheenjohtaja), p. 040 732 8360 www.wamdy.info varkaudenseudunwamdy@gmail.com

Yhteystiedot AIVOLIITTO RY

Suvilinnantie 2 20900 TURKU p. 02 2138 200 Henkilökunnan sähköpostiosoitteet: etunimi.sukunimi@aivoliitto.fi info@aivoliitto.fi, www.aivoliitto.fi HALLINTO Toiminnanjohtaja Tiina Viljanen p. 02 2138 292, 040 833 1511 Hallintopäällikkö Kirsi Haanperä p. 02 2138 232, 040 715 5223 JÄRJESTÖPALVELUT Järjestöpäällikkö Tom Anthoni Malmin kauppatie 26, 00700 HELSINKI p. 050 568 9145 Järjestösuunnittelijoiden yhteystiedot sivuilla 45–46.

JÄSENREKISTERI Järjestösuunnittelija Carita Sinkkonen p. 050 308 9095 TOIMISTO JA TILAUKSET Toimistoassistentti Raija Ratilainen p. 02 2138 225, 040 845 0430 LAKIPALVELUA JÄSENISTÖLLE Lakimies Anu Aalto vastaa sairastamiseen liittyviin sosiaaliturvan ja kuntoutuksen lakikysymyksiin to-pe klo 8-16, p. 040 734 5773 tai anu.aalto@neuroliitto.fi.

KUNTOUTUSPALVELUT Palvelupäällikkö Ann-Mari Veneskoski p. 02 2138 271, 040 7313 592 Kuntoutussuunnittelija Ulla Ehrlund p. 050 365 6619 Kurssisuunnittelija Sari Hietanen p. 02 2138 221 Kurssisuunnittelija Kirsi Lönnqvist p. 02 2138 272 Puheterapeutti Anna-Kaisa Antila p. 02 2138 279, 050 413 2738 Puheterapeutti Marjut Paavilainen p. 050 337 0122 Puheterapeutti Piia Aro-Pulliainen p. 02 2138 274, 0400 586 359 Puheterapeutti Maria Widenius p. 040 827 6623 Fysioterapeutti Eliisa Laine p. 02 2138 242, 050 523 6056 Fysioterapeutti Päivi Liippola p. 02 2138 220 Fysioterapeutti Johanna Di Nardi p. 050 573 0867 Fysioterapeutti Tove Simolin p. 050 453 3303 Psykologi Timo Teräsahjo p. 050 462 3276

TULKKIKESKUS Tulkkikeskuksen vastaava Ilona Spiliotopoulos p. 050 329 2905 tulkkikeskus@aivoliitto.fi KOULUTUSPALVELUT JA AVH-YHDYSHENKILÖTOIMINTA Koulutussuunnittelija Riitta Tuusa Tampereen aluetoimisto Hämeenkatu 13 B, 33100 TAMPERE p. 040 543 7288 KIELELLINEN ERITYISVAIKEUS -TOIMINTA Suunnittelija Elina Salo Tampereen aluetoimisto Hämeenkatu 13 B, 33100 TAMPERE p. 040 543 7292 JUTTU-TUPA-VERKOSTO Vastaava suunnittelija Pirjo Laine p. 02 2138 223, 050 597 7663 Suunnittelija Krista Hoffström p. 050 453 3301 PROJEKTIT Yksi elämä -hankkeet Projektipäällikkö Marika Railila p. 040 543 7287 Projektisihteeri Anna Helin-Välkky p. 050 534 3201 Projektisuunnittelija Ville Niemi p. 050 453 3246 Digitaalisen viestinnän tuottaja Markku Liukkonen p. 050 345 6486 Viestintäsuunnittelija Pia Puustelli p. 050 568 8149 Liikuntasuunnittelija Virpi Lumimäki p. 040 737 5879 Yksi elämä -viestintäpäällikkö Eija Seppänen p. 040 508 3645 eija.seppanen@yksielama.fi Tiedottaja Liisa Koivula p. 050 568 9263 Onnistunut työhönpalaaminen -projekti Kuntoutussuunnittelija Ulla Ehrlund ks. Kuntoutuspalvelut

LIITTOVALTUUSTON PUHEENJOHTAJA Oili Holopainen Pohjois-Savon aivohalvausyhdistys ry p. 044 537 6021 oili.holopainen@suomi24.fi LIITON JA LIITTOHALLITUKSEN PUHEENJOHTAJA Neurologian erikoislääkäri, LKT Terttu Erilä terttu.erila@aivoliitto.fi

SUOMEN NUORTENTALO OY Henkilökunnan sähköpostiosoitteet: etunimi.sukunimi@nuortentalo.fi

ASUMISPALVELUT Turun Nuortentalo Suvilinnantie 10, 20900 TURKU p. 02 2580 094, 0400 539 306 turku@nuortentalo.fi Anne Ingman, aluepäällikkö (Länsi-Suomi, yleishallinto p. 050 442 0092 Kuopion Nuortentalo Litmasenkaari 1 C 13, 70820 KUOPIO p. 0400 772 543 kuopio@nuortentalo.fi Satu Pasanen, aluepäällikkö (Itä-Suomi) p. 040 562 9118 AVOPALVELUT Turun seudun avopalvelut Anne Ingman, aluepäällikkö (Länsi-Suomi, yleishallinto p. 050 442 0092 Kuopion avopalvelut Satu Pasanen, aluepäällikkö (Itä-Suomi) p. 040 562 9118

ERITYISOSAAMISKESKUS SUVITUULI Tilat ja majoitus: p. 02 213 8500 tai suvituuli@sunnanvind.fi.

Ravintola ja ruokailu: Kahvila Lasisydän p. 02 213 8509 libbe.ranta@gmail.com

VIESTINTÄ Viestintäpäällikkö Päivi Seppä-Lassila p. 02 2138 262, 040 715 5198 Järjestötiedottaja Sanna Reuna p. 050 362 3217 Tiedottaja Miia Suoyrjö p. 02 2138 231, 050 571 4588

1/2015 KIELIPOLKU

35

PALAUTUSOSOITE Aivoliitto ry Suvilinnantie 2 20900 Turku

”Saku on pieni poika.

Sakun äiti sanoo, että Saku on spesiaali lapsi. Äiti voisi sanoa myös, että Saku on erityislapsi.

Tai hän voisi käyttää samaa sanaa, joka on saatu lääkärintutkimuksissa: eli että Sakulla on Aspergerin oireyhtymä.”

Näin alkaa toukokuussa 2014 ilmestynyt kirja: Saku, spesiaali lapsi.

SAKU, SPESIAALI LAPSI on todenmukainen, lämmöllä ja huumorilla kirjoitettu kirja Sakusta, 9-vuotiaasta reippaasta ja mukavasta pojasta.

Kirjaa lukemalla pääset seuraamaan Sakun keväistä torstaipäivää. Koska Sakun elämästä ei vauhtia ja vaarallisia tilanteita puutu, tämänkin yhden päivän aikana tapahtuu monenlaisia kommelluksia!

Kirja soveltuu kaikille erityislapsille ja heidän perheilleen.

Voit käydä tutustumassa kirjaan: www.sakuspesiaalilapsi.fi.

Tilaukset Aivoliiton verkkokaupasta www.aivoliitto.fi/verkkokauppa.

Kirjan voi tilata myös puhelimitse Aivoliiton toimistosta p. 02 2138 225 tai kirjan kirjoittajalta p. 040 846 6409. Hinta 30 € + toimituskulut.

Kirjoittaja: Marianne Kulmala | Kuvittaja: Kirsi Tapani | ISBN: 978-952-93-3026-3 | Sivumäärä: 105 | Kustantaja: Aivoliitto ry