Kielipolku 1/2016

1/2016

PUHEEN- JA KIELENKEHITYKSEN ERIKOISLEHTI

Alex valmistautuu eskarissa kouluun Leikki on lapsen kieli Pedagoginen sensitiivisyys tuo lapsen osaksi ryhmää 1/2016 KIELIPOLKU

1

sisältö PUHEEN- JA KIELENKEHITYKSEN ERIKOISLEHTI

1|2016 t te

rst

Sh

JULKAISIJA Aivoliitto ry

ut ter

PAINO JA ULKOASU Vammalan Kirjapaino Oy Taitto Jonna Hautamäki ILMOITUSMYYNTI JA -AINEISTOT TJM-Systems Oy, Jaana Martiskainen, p. 044 566 7195 jaana.martiskainen@tjm-systems.fi aineistot@tjm-systems.fi p. 09 849 2770, f. 09 852 1377 LEHDEN TILAUKSET Salla Häkli, p. 02 281 4310, salla.hakli@turuntilikeskus.fi JÄSENREKISTERI Carita Sinkkonen, p. 050 308 9095, carita.sinkkonen@aivoliitto.fi TILAUSHINNAT 40 € vuosikerta Yhdistysten jäsenille lehti sisältyy jäsenmaksuun.

Jäsenmaksut vaihtelevat yhdistyksestä riippuen.

ck

TOIMITUSNEUVOSTO Emeritaprofessori Pirjo Korpilahti Turun yliopisto, puheenjohtaja Erikoistutkija Elisa Poskiparta Oppimistutkimuksen keskus, Turun yliopisto Ohjaava opettaja Tiina Siiskonen Oppimis- ja ohjauskeskus Valteri, Onerva Yhdistysten edustaja Tuija Kaijalainen Aivoliitto ry:n edustajat: Puheterapeutti Iris Lehtiö Aluepäällikkö Anne Ingman (Suomen Nuortentalo Oy) Suunnittelija Elina Salo-Orkamaa Viestintäpäällikkö Päivi Seppä-Lassila Tiedottaja Miia Suoyrjö Toiminnanjohtaja Tiina Viljanen

s to

YHTEYSTIEDOT Suvilinnantie 2, 20900 Turku p. 02 2138 200 info@aivoliitto.fi etunimi.sukunimi@aivoliitto.fi www.aivoliitto.fi www.sunnanvind.fi TOIMITUS toimitus.kielipolku@aivoliitto.fi Päätoimittaja Tiina Viljanen p. 040 833 1511, 02 2138 292 tiina.viljanen@aivoliitto.fi Toimituspäällikkö Päivi Seppä-Lassila p. 040 715 5198, 02 2138 262 paivi.seppa-lassila@aivoliitto.fi Toimitussihteeri Miia Suoyrjö p. 050 571 4588 miia.suoyrjo@aivoliitto.fi

Lapsen on tärkeää tuntea kuuluvansa ryhmään.

s. 10

2

KIELIPOLKU 1/2016

Esiopetuksesta eväitä kouluun

s. 14 Lapsi oppii leikkiessään tärkeitä taitoja.

s. 18

LukiMat auttaa lukemisen ja matematiikan oppimisessa.

Artikkelit

Palstat

4 Eskarin tuki on Alexin lottovoitto 10 Pedagoginen sensitiivisyys

ottaa lapsen mukaan 14 Leikki on lapselle toiminta

numero yksi 18 LukiMat tukee lukemisen

ja matematiikan oppimista 20 Uusi rahapeliyhtiö turvaa

järjestöjen rahoituksen 22 Kaappi täynnä karvakorvia

3 Pääkirjoitus 13 Kolumni 17 Ajankohtaista kuntoutuksesta 19 Tutkittua 23 Kirjahylly 24 Aivoliiton ajankohtaiset 30 Kysy puheterapeutilta 33 Yhdistykset alueittain

Kielipolun päivämäärät 2016 Kannen kuva: Vesa-Matti Väärä

isa

ock

ine

u Sh

Eli

La

Lehti ilmestyy 4 kertaa vuodessa.

15. vuosikerta ISSN-L 1799-5868 ISSN 1799-5868 (Painettu) ISSN 2323-4911 (Verkkojulkaisu) Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti

Pääkirjoitus

Elina Salo-Orkamaa

NO

AINEISTOT

ILMOITUKSET

ILMESTYY

2.

1.4.

5.4.

6.5.

3.

19.8.

23.8.

23.9.

4.

7.10.

11.10.

11.11.

L

apsen koulun aloittaminen on yleensä jokaiselle vanhemmalle jännittävä paikka. Kun lapsella on kielellinen erityisvaikeus, on perheellä usein vielä enemmän kysymyksiä lapsensa koulunkäynnistä. Esiopetus tarjoaa sekä lapselle että hänen vanhemmilleen mahdollisuuden valmistautua tulevaan koulun aloitukseen.

Esiopetuksen tavoitteena on edistää lapsen kehitys- ja oppimisedellytyksiä sekä vahvistaa lapsen sosiaalisia taitoja ja tervettä itsetuntoa leikin ja myönteisten oppimiskokemusten avulla yhteistyössä kodin ja huoltajien kanssa. Lisäksi tavoitteena on, että lapsen kehitykseen ja oppimiseen vaikuttavat ongelmat havaitaan ja niihin puututaan.

Perusopetuslain mukaan lapsen on oppivelvollisuuden alkamista edeltävänä vuonna osallistuttava vuoden kestävään esiopetukseen tai muuhun esiopetuksen tavoitteet saavuttavaan toimintaan. Jos kuitenkin lapsen oppivelvollisuus vamman tai sairauden vuoksi alkaa jo 6-vuotiaana ja hänellä on pidennetyn oppivelvollisuuden päätös, niin hänellä on oikeus esiopetukseen sinä vuonna, kun hän täyttää viisi vuotta. Pidennetyn oppivelvollisuuden piirissä

olevalla lapsella on velvoite osallistua esiopetukseen myös oppivelvollisuuden alkamisvuonna eli kuusivuotiaana.

Esiopetuksen järjestämisestä vastaavat kunnat. Esiopetus järjestetään kunnan päätöksen mukaisesti joko koulussa, päivähoitopaikassa tai muussa soveltuvassa paikassa. Esiopetuksen laajuus on vähintään 700 tuntia eli keskimäärin neljä tuntia päivässä. Lapsen esiopetuspäivään saa kuulua enintään viisi tuntia esiopetusta.

Vanhemmat jakavat usein kokemuksia esiopetusvuodesta ja tulevasta koulunaloituksesta paikallisten yhdistysten vertaistapahtumissa ja sosiaalisen median keskusteluryhmissä. Tämän vuoden alussa Aivoliitto on aloittanut uutena toimintana Tukinetpalvelun chat-ryhmät vanhemmille. Näissä ryhmissä vanhemmat voivat keskustella esimerkiksi esiopetukseen liittyvistä haasteista ja iloista. Keskusteluissa on mukana myös kaksi Aivoliiton työntekijää. Tervetuloa mukaan keskustelemaan!

Elina Salo-Orkamaa on erityisopettaja ja Aivoliiton suunnittelija. Hän on myös Kielipolku-lehden toimitusneuvoston jäsen.

Esiopetus tarjoaa sekä lapselle että hänen vanhemmilleen mahdollisuuden valmistautua tulevaan koulun aloitukseen.

1/2016 KIELIPOLKU

3

Kuvat: Vesa-Matti Väärä

Opettajan ja esikoulun yhteydenpito kotiin päin on kielihäiriöisessä perheessä kullan arvoista.

Raija Kerttula-Rantanen

Eskarin tuki on Alexin lottovoitto Sanojen, kielen ja arjen asioiden opettelua. Ihana opettaja. Piirtämistä, leikkejä ja hyviä ystäviä. Taksikuljetus kotoa eskariin ja takaisin.

Normipäivä 6-vuotiaan Alexin elämässä.

A

lex Kankaro opettelee uusia asioita seitsemän lapsen esiopetusryhmässä Katariinan keskitetyn palvelun koulussa Turussa.

Se, että niin käy, ei ollut itsestäänselvyys.

Jotta äidin ja kahden pojan perhe on päässyt tähän pisteeseen, äidin on pitänyt tehdä itsenäistä työtä, yhteistyötä sekä olla kaikin tavoin aktiivinen kuopuksensa diagnoosin jälkeen.

– Alex on hyvä esimerkki siitä, mitä merkitsee käytännössä lapsen vaikea kielellinen erityisvaikeus sekä puheen tuottamisessa että ym­ märtämisessä, Minna Kalliola kertoo sosiaalisesta ja iloisesta pojastaan, jonka kielimurheet eivät näy ulospäin.

Kelan myöntämä puheterapia oli avainasemassa Alex-pojan puheen kehityksessä. Toteutuakseen se vaati valituksineen kaikkineen paljon työ-

4

KIELIPOLKU 1/2016

tä ja sinnikkyyttä pojan äidiltä. Hän ei tyytynyt kielteiseen päätökseen, koska kaikki asiantuntijatahot puolsivat Alexille puheterapiaa. Äidin laatima valitus hyväksyttiin, ja poika pääsi Kelan tukemaan puheterapiaan, joka on nyt loppumetreillään.

Alexin isoveljellä oli puheviivästymä nelivuotiaaksi, ja Alexin ainoa sana 3-vuotiaana oli ”äiti”. Neuvolalääkäri suositteli pikkuveljelle tutkimuksia, ja diagnoosiksi tuli dysfasia, joka oli äidille täysin vieras.

– Olennaista oli, että saimme puheterapeutin heti alkuvaiheessa, äiti painottaa.

Yksi parhaista onnenkantamoisista oli, kun Alex pääsi tavallisen päiväkodin ja 14 lapsen integroidun päiväkotiryhmän kautta Katariinaan esiopetukseen.

– Täällä lapsi todella huomioidaan yksilöllisesti, Kalliola toteaa.

Jännitystä ja innostusta Talvisen iltapäivän hämärtyessä eskarin naulakoilla kirmailee nauravainen pikkumies. Jo edellisenä päivänä äiti ja opettaja ovat kuvien avulla selvittäneet Alexille, ettei seuraava päivä ole normipäivä.

Keskinäinen viestintä ja sen onnistuminen ovat erittäin merkittävässä roolissa sekä Alexin perheen sisällä että koulussa. Minna Kalliola kiitteleekin vuolaasti eskaria ja sen opettajaa Elina Packalénia hyvästä yhteistyötä ja avuliaisuudesta. Äiti ei tietäsi ilman Alexin ja opettajan reissupäiväkirjapiirroksia, mitä pojan päivässä on tapahtunut. ­Kalliola nauraa olevansa piirtäjänä onneton; siksi hän käyttää vies­ tinnässä valmiita boardmakerkuvia ja valokuvia, joita hän fotoshoppailee tietokoneellaan, tulostaa, leikkaa, >

1/2016 KIELIPOLKU

5

liimaa ja välillä laminoi. Alexin päiväkirjavihko on peräisin Aisti-yhdistyksestä, ja se on perheen yksilöllinen ratkaisu, eikä kuulu olennaisesti esikouluun.

Esikoulun alku jännitti viime kesänä niin poikaa kuin äitiäkin. Päällimmäisenä oli yhteinen huoli siitä, löytääkö Alex paikkansa uudessa ryhmässä. Poikaa mietitytti eniten, saako hän ystäviä ja millainen on ­uusi opettaja. Äitiä jännitti eniten sosiaalinen puoli. Päiväkodissa kaikki oli mennyt todella hyvin. Uuden edessä pelot olivat luonnollisia, mutta myöhemmän kokemuksen osoittamina turhia.

– Kaikki on mennyt hyvin. Opettaja auttoi sopeutumisessa hienosti. Alex on saanut kaksi hyvää uutta ­ystävää, joiden nimet hän aina mai-

6

KIELIPOLKU 1/2016

nitsee kotonakin. Vain melu ja yksittäiset kovat äänet harmittavat häntä joskus.

Yksilöllistä ja yhteistä Opettajan ja esikoulun yhteydenpito kotiin päin on kielihäiriöisessä perheessä kullan arvoista. Henkilökohtaisten yhteydenottojen lisäksi lukuvuoden aikana eteen tulevat vanhempainillat, -vartit sekä hojks-tapaamiset eli henkilökohtaiseen opetussuunnitelmaan liittyvät palaverit.

Minna Kalliola kertoo olleensa aktiivinen kouluun päin alkuvaiheessa, jolloin Alexin eteen tuli uusia asioita.

Suhtautuminen aktiiviseen äitiin oli myönteistä, ja ajan mittaan tarve yhteydenpitoon väheni. Tässäkin auttoi opettajan ja muun henkilökunnan

myönteinen asenne päiväkirjavihkon täyttämistä kohtaan.

Alexin äiti kehuu myös Wilmaa, joka on hänestä erinomainen yhteydenpidon väline ja informaation lähde varsinkin, kun lapsi ei itse pysty kertomaan tulevista tapahtumista.

– Näiden ansiosta tiedän, mitä Alexilla on ollut ohjelmassa tai mitä on odotettavissa.

Integroidussa päiväkotiryhmässä ennen eskaria Alex ja Minna oppivat käyttämään kuvastrukturoitua päiväjärjestystä ja viittomia, jotka ovat käytössä välillä vieläkin.

Niiden myötä Alex alkoi ymmärtää päiväkodin arkea, elämän arkea ja sanojakin alkoi tulla.

– Kun hän alkoi puhua enemmän, kävi ilmi, ettei hän ymmärtänyt esimerkiksi kysymyssanoja lainkaan.

Miksi, kuka, missä? Ei mitään käsitystä, äiti muistelee.

Sama tilanne jatkuu edelleenkin, mutta nyt äiti osaa asettaa auttavia jatkokysymyksiä ja saa lopulta vas­tauksen. Alexin pääasiallinen ongelma on, ettei hän ymmärrä ihan kaikkea ja häneltä puuttuu kyky ymmärtää syy–seuraus-suhdetta. Siksi äiti selittää joka päivä samat asiat uudelleen Alexin turvallisuuden ja hyvinvoinnin vuoksi.

– Selitän esimerkiksi joka päivä, ettei Neppikissaa voi häiritä, kun se nukkuu. Tai ettei jalkakäytävältä voi mennä noin vain ajokaistalle.

Kun Minna Kalliola sai opetettua vanhemmalle lapselleen puuttuvat kirjaimet ja onnistui löytämään kuopukselleen hänen yksilöllisiä tarpeitaan tukevan koulupolun, myös hän voi hengähtää ja kokea olonsa turvalliseksi. Aivan samoin kuin Alex kokee eskarissaan.

Raija Kerttula-Rantanen on freejournalisti.

1/2016 KIELIPOLKU

7

Raija Kerttula-Rantanen

Eskarilaista ei tarvitse prepata

T

ämä on se vuosi, jolloin me valmistaudumme kouluun menoon, Alexin esiopetuksen opettaja, erityisluokanopettaja Elina Packalén vastaa, kun häneltä kysyy, pitääkö perheen jotenkin prepata lastaan esikouluun.

Perheen on tosin hyvä käydä lapsen kanssa läpi, mitä tuleva muutos tarkoittaa lapsen arjessa.

– On hyvä, että kotona on jo itsenäisesti harjoiteltu päivittäistaitoja etukäteen, mutta kyllä me niitä täälläkin harjoitellaan. Tämä meidän toiminta on aika lailla kokonaisvaltaista.

Erityisluokanopettajan kokemus on, että keskitetyn palvelun koulujen esikouluryhmät ovat heterogeenisempia kuin aikaisemmin. Ulko­ puolisen silmin se pirstaloittaa entistä enemmän opetusta, joka haluaa tukea jokaista lasta juuri hänen henkilökohtaisten tarpeidensa mukaan.

Opettaja vakuuttaa, että esiopetuksessa he opettavat lapsia yksilöllisesti persoonina, eivät yhtenä ryhmänä.

– Omassa ryhmässäni ovat selkeästi päällimmäisinä kielelliset haasteet ja kuntouttava näkökulma. Samoin on yhteinen tarve arjen ja lapsen oman toiminnan jäsentämiseen.

Siksi käymme paljon läpi käsitteitä, sanastoa ja itse kieltä. Tärkeää on myös strukturoitu päiväohjelma sekä kiireetön, rauhallinen ja positiivinen lasten kohtaaminen.

Katariinan esikouluun on tullut yhä enemmän lapsia, joiden äidinkieli on muu kuin suomi. Lisäksi koulun arjessa näkyy, että lasten ja perheiden elämässä on nykyään kovin monenlaisia haasteita.

Syksyllä esikoulun alettua henkilökunta antoi kulua pari viikkoa ennen kuin se muodosti 19 lapsesta kolme ryhmää.

– Mietimme ryhmittelyä ryhmädynamiikan näkökulmasta. Yritimme tehdä tasaiset ja toimivat ryhmät.

Pohdimme myös, minkä tyyppistä tuen tarvetta kullakin lapsella on.

Packalénilla on edellisvuosilta 8

KIELIPOLKU 1/2016

Vesa-Matti Väärä

–

Erityisluokanopettaja Elina Packalén ja äiti Minna Kalliola iloitsevat Alexin eskarin sujumisesta.

kokemusta 8–9 lapsen ryhmistä. Nyt hän pystyy sanomaan, että muutaman oppilaan ero ryhmäkoossa on merkittävä. Seitsemän lapsen ryhmässä opettajalla on enemmän aikaa jokaiselle, työrauha kasvaa ja ryhmäkoko vaikuttaa myönteisesti koko toimintaan.

– Opettajalle se on aivan luksustilanne, hän iloitsee.

Yksilöllinen tuki on lapsen etu Koulussa ammattilaiset arvioivat vuosittain lapsen tarvetta integroituun tai erityisopetukseen.

– Ei ole lapsen edun mukaista siirrellä häntä edestakaisin. Suurin osa hyötyy siitä, että on meillä alkuopetuksen ajan.

Toisaalta, jos lapsi on oppinut kaikki taidot hyvin ja näyttää pärjäävän, hänelle voidaan miettiä Katariinassa omaan lähikouluun tai isompaan ryhmään siirtymistä.

– Itse en halua hötkyilyä. Joka vuosi istutaan oppilasta koskevaan hojks-palaveriin ja mietitään muutenkin oma koulupolku jokaiselle yhteistyössä kodin kanssa.

Opettaja ja eskarilaisen äiti ovat yhtä mieltä siitä, että koulupolun

alussa tuki on lapselle ja perheelle kaikista tehokkainta ja juuri siihen kannattaa satsata.

– Lapsi saa hyvät taidot omaan kasvutahtiinsa. Hänelle tulee positiivinen kuva koulunkäynnistä, positiivinen minäkuva sekä omasta oppimisesta ja taidoista, ja siitä, miten opiskellaan.

Jos eskarilaisella ja hänen vanhemmillaan on pelkoja ennen esiopetuksen alkua, niitä saattaa olla myös opettajalla. Hetken mietittyään Packalén keksii yhden.

– Mikäli näyttää siltä, ettei lapsi jostain syystä voi hyvin, se on asia, joka heijastuu lapsen koko olemiseen.

Se on opettajalle aika konkreettinen huolenaihe.

Samalla erityisluokanopettaja huomauttaa, että on lapsen etu, jos koti pystyy sitoutumaan kyseiseen kouluun, koulumuotoon ja tukemaan lasta siinä, että hän on siellä.

– Tämä on tärkeää, sillä kokonaisuuteen voi ilmaantua ristiriita, jos näyttää, että vanhemmilla on vielä prosessi kesken lapsen tuen tarpeesta.

Suunta yhdessä eteenpäin!

Hakuaika ammatillisiin erityisoppilaitoksiin 16.3.–6.4.2016.

Oppilaitoksiin haetaan www.opintopolku.fi -sivuston kautta.

Koulutuksemme ovat tarkoitettu opiskelijoille, jotka tarvitsevat opinnoissa ja työllistymisessä erityistä tukea.

Tutustu koulutustarjontaan yhteisillä nettisivuillamme

www.ameo.fi

Raija Kerttula-Rantanen on freejournalisti.

1/2016 KIELIPOLKU

9

Shutterstock

Virve Airola

Lapselle on tärkeää kuulua ryhmään

Pedagoginen sensitiivisyys ottaa lapsen mukaan Lapset leikkivät ryhmässä leikkejään, mutta yksi tytöistä alkaa jäädä syrjään. Piiri meinaa sulkeutua, mutta opettaja kiinnittää huomionsa lapseen ja tuo hänet jälleen leikin piiriin toisten lasten yhteyteen.

P

edagoginen sensitiivisyys ei ole abstrakti tunnetermi, vaan hyvin konkreettista toimintaa: miten autan tätä lasta ja tätä ryhmää tekemään sitä, mikä sopii tähän hetkeen.

Lapselle se tarkoittaa tutkimista, leikkimistä, syömistä, ulkoilua, nukkumaan menemistä… Päämääränä on tukea näitä toimia, sillä kuten kasvatusfilosofi John Dewey sanoi jo sata vuotta sitten, kaikki oppiminen tapahtuu kokemuksen kautta, toiminnassa.

Sensitiivisyys tarkoittaa, että kykenee joustamaan omassa toiminnassaan, kun huomaa, mitä se toisissa aiheuttaa. Tämä edellyttää herkkyyttä huomata, mitä toisissa tapahtuu, mutta myös kykyä ymmärtää, miten omalla toiminnallaan voi vaikuttaa siihen, mitä yksittäisessä lapsessa tai lapsiryhmässä tapahtuu.

Rauhallinen aikuinen säätää ryhmää Lapsen toimintaa tukee sopiva vireystila. Siinä koko elimistö aivot mukaan lukien on sopivassa tilassa ottamaan vastaan kunkin hetken haasteet ja mahdollisuudet. Tämä kuitenkin edellyttää säätövaraa, ja sitä sensitiivinen pedagogi toiminnallaan luontevasti toteuttaa: nostaa tai laskee ryhmän vireystilaa suuntaamalla toimintaa, vetäytymällä ja suuntaamalla

10

KIELIPOLKU 1/2016

sitä taas johonkin muualle ja valiten välillä jonkun lapsen, jonka ryhmään kuulumista ohjaa.

Vireystason säätely on itse asiassa stressin säätelyä. Lapsella se on hyvin pitkälti toisten läsnäolijoiden varassa. Rauhallinen aikuinen ryhmässä toimii koko ryhmän säätelijänä. Kun jonkun lapsen tarve nousee, aikuinen suuntaa huomionsa häneen. Kautta aikojen on ollut aikuisia, joilta tämä sujuu luonnostaan.

– Tämä luonteva aaltoilu siinä, milloin ohjaaja suuntautuu ryhmään kokonaisuutena ja milloin valikoi jonkun tai jotkut yksilöt ja nostaa heidät sellaiseen tilaan, jossa he voivat olla taas osa ryhmää – sitä on sensitiivisen pedagogiikka, havainnollistaa THL:n erityisasiantuntija Jukka Mäkelä, lastenpsykiatri ja lasten psykoterapeutti.

Ryhmään kuuluminen tukee kaikkien ryhmään kuuluvien säätely­ kykyä. Kokemus sen osana olemisesta vahvistaa lapsen omaa sisäisen tilan säätelykykyä ja on lapselle keskeinen hyvän olon kokemus. Kun opettaja osaa toimia niin, että lapsi kokee palaavansa osaksi ryhmää, hän vahvistaa lapsen toimintaa ja myös ryhmän kykyä ottaa lapsi mukaan.

– Opettaja kurottautuu jotakin lasta kohti ja vetää hänet takaisin ryhmän piiriin, kurottautuu kohti toista lasta ja vetää hänet takaisin. Silloin kun lapset kokevat kuuluvansa ryh-

Ryhmätilanne onkin oikeastaan lähempänä tanssia tai muodostelma­ luistelua kuin opetusta.

mään, aikuinen vetäytyy. Hänen erityistä huomiotaan ei tarvita.

Jos lapsi on jäämässä ryhmän ulkopuolelle, myös hänen sisäinen tilansa muuttuu. Hänen on entistä vaikeampi olla yhteydessä toisiin ja hänen kykynsä vastaanottaa hyväntahtoisia viestejä heikkenee. Syrjään joutumisen kokemus lisää ajatuksia siitä, että nuo ei tykkää minusta ja minä en tykkää niistä. Pahan­tahtoisten ajatusten myötä lapsi tulee yhä enemmän suljetuksi ulos.

– Tämän noidankehän huomaaminen ja siihen puuttuminen on sensitiivisen pedagogiikan ydin. Kun lapsi palautetaan sosiaalisen yhteyden tilaan, hänen elimistönsä rentoutuu ja vireytyy sellaiseen tilaan, jossa hän voi taas oppia ja toimia, Mäkelä toteaa.

Otetaan Ronja mukaan – Prosessit lapsen auttamiseksi ovat usein hyvin yksinkertaisia. Se ei vaadi muuta kuin että aikuinen tuo syrjään jäämässä olevan lapsen mukaan tilanteeseen: otetaan Ronja tähän mukaan. Tämä onkin päivän tärkein teko: opettaja sitoi yhteyksiä sinne, missä niitä ei luontevasti ollut.

Pedagogisessa muodossaan sensitiivisyys on ryhmäsensitiivisyyttä: miten juuri tämä ryhmä toimii, milloin lapsen kyky pysyä ryhmässä alkaa murentua, mitä opettaja tai ohjaaja voi tehdä palauttaakseen hänet ryhmään. Opettaja ei lakkaa havainnoimasta muuta ryhmää, vaikka suuntaa huomionsa hetkellisesti johonkuhun.

Kun tämä toimii, myöskään erityislapsi ei tunne poikkeavansa ­ryhmästä.

Olipa kyse kielellisestä erityisvaikeudesta tai yhteisen kielen puutteesta, lapsella on aina selkeä tarve päästä mukaan leikkiin ja toimintaan.

– Erilainen kielellisen lahjakkuuden taso tai suomen kielen puute ei yleensä vaikuta merkittävästi lasten yhteistoimintaan. Ja jos lapsi kokee, että muut ottavat minut mukaan, hänen erityisyyden kokemuksensa vähenee ja itseluottamuksensa vahvistuu, Mäkelä painottaa.

Mäkelä soisi, että puheterapeuttien ja muiden puheen ammattilaisten keinoja saataisiin opetettua enemmän myös lasten päivittäistä arkea ohjaaville aikuisille.

– Jos varhaiskasvatustyötä tekevät aikuiset tietäisivät esimerkiksi, millainen toisto tukee lasta löytämään oman ääntämiskykynsä, lapsi saisi asteittain kasvaa käyttämään kieltä kapasiteettinsa mukaan. P ­äivittäin toistuvia tilanteita voi olla satoja, ja niissä vahvistuu myös tietoisuus siitä, että suurin osa kommunikoinnissa tapahtuu itse asiassa ilman sanoja.

Ryhmätilanne onkin oikeastaan lähempänä tanssia tai muodostelmaluistelua kuin opetusta. Opetuk-

sessa pyritään luomaan kategorioita, joten siinä korostuvat sanat.

Vuorovaikutuksessa taas korostuvat joustava yhdessäolo ja eteneminen.

Sanat ja kieli ovat siinä hyödyllinen lisä, mutta keskeisempiä ovat äänensävyt, suuntautuminen, eleet, ilmeet.

Lapset, joilla on kielellinen erityisvaikeus, ovat usein hyvin taitavia tässä sanattomassa vuorovaikutuksessa, jossa sanojen merkityssisällöt eivät ole keskeisessä asemassa.

Minun ryhmäni Jukka Mäkelä näkee varhaiskasvatuksen moraalisena ensimmäisenä tehtävänä varmistaa, että lapset paitsi pysyvät itse, myös pitävät toiset mukana joukossa.

– Monet kasvattajat ovat tässä luontaisesti lahjakkaita, mutta haluan korostaa, että se on itse asiassa opettajan onnistumisen ydintä: sainko tänään aikaan sen, että herkästi syrjään jäävä lapsi onkin otettu mukaan. >

1/2016 KIELIPOLKU

11

Kolumni

Minna Luoma

Lapsilla on luontainen kyky ja pyrkimys yhteyteen ja ymmärrys siitä, että toisia kuuluu auttaa.

– Samanaikaisesti pitää kuitenkin muistaa myös luontainen taipumus jättää toisia ulkopuolelle. Jokaisessa päivässä tapahtuu jommankumman kehän vahvistumista.

Tutkimus on osoittanut, että jos aikuinen osoittaa, että kaksi hahmoa kuuluu yhteen, lapset etenkin varhaiskasvatuksen iässä hyväksyvät luontevasti sen, että näin kuuluu olla.

– Meidän aikuisten tehtävä on määritellä lapselle, ketkä kuuluvat samaan ryhmään. Se on ollut aikuisten tehtävä kaikissa ihmisyhteisöissä, ja tiedämme, että sitä tapahtuu sekä hyvässä että pahassa.

Siinä on myös haaste.

Meidän aikuisten tehtävä on määritellä lapselle, ketkä kuuluvat samaan ryhmään.

– Kaikki muu kyllä sujuu, jos me aikuiset tajuamme, miten ensisijaisen tärkeää on tukea sitä, että ulkopuolelle jäämässä oleva lapsi tulee otetuksi takaisin ryhmään.

Se ei tapahdu luonnostaan, jos se jätetään lasten varaan.

– Erityisyys pitää tunnistaa ja tukea lasta, mutta samanaikaisesti pitää muistaa, että samanlaisuus on lasten keskeinen ja määrittävä tekijä.

Varhaiskasvatusryhmä, päiväkoti, tarjoaa erittäin hyvän paikan kasvattaa sitä kokemusta, että tämä on meidän ydinporukkamme, mutta lisäksi myös nämä ja nämä kuuluvat porukkaan.

Mäkelä muistuttaa, että kasvatuksen kuuluisi olla yhteisö- ei yksilölaji.

– Vanhemmat tarvitsevat niitä, jotka vievät lasta ryhmään, niitä j­ otka opettavat. Ei ole kulttuuria, j­ossa yhdet vanhemmat hoitavat kaikki ­ tehtävät. Aina on tarvittu opettajia ja niitä, jotka hallinnoivat lapsiryhmiä.

Virve Airola on freejournalisti.

Pärjää porukassa Pärjää porukassa -kirja on tehty oppaaksi sosiaalisten taitojen harjoittelemiseen.

Se on selkeäkielinen, ja siinä on paljon kuvia ja pohdintatehtäviä.

Aiheita mm. t t t t t t t t t t

Tervehtiminen Hyvästely Keskustelu Puhelimessa toimiminen Anteeksi pyytäminen ja antaminen Jämäkkä kieltäytyminen Ystävyys Ihastuminen Seurustelu Kun suututtaa

Ei-toivotut ehdotukset

Jos ei kykene siitä saattaa sanomaan ei, seurata palj on ongelm ia.

Omien rajo jen tärkeä ja tarp puolustaminen on eellinen tait o.

Ei on lyhyt, mutta erittäin voim akas sana.

Sen avulla ker että et pidä rot, siitä, mitä sinulle tehdään.

Jos koet olos i joku kohtele uhatuksi tai e sinua huo ota ei-sana nosti, käyttöön.

Kun sanot ei, henkilöä, joll katso suoraan e puhut.

Pysy rauhall isena.

On tärkeää ilmaista selk että toisen eästi, toiminta ei ole mielestäsi toivottavaa .

Jos toinen ei vaikka olet lopeta, sanonut ei, hänen toim inta sanoa häirinnä ansa voidaan ksi.

Sinun ei tarv itse sietää minkäänlai henkistä tai sta fyys Kerro häirinnä istä häirintää. stä vanhem opettajille millesi, tai Voit yhdessä muille aikuisille. heidän kan onko asia sell ssaan miettiä , että teette ainen, ilmoitukse n poliisille.

Sinun ei tarv itse hävetä häirintä on asiaa, aina häiritsij än häpeä.

Pohdintaa Vieras hen kilö

pyytää sinu a aut

oonsa, mit ä sanot?

Pärjää poru Sosiaaliset

kassa

taidot

Vieras hen kilö pyytää sinua autoon sairaalaan. sa ja kertoo Hän lupaa viedä sinut , äidin luo. Mitä että äitisi on joutun ut teet?

Kaverisi tarj oaa sinulle olutta,

vaikka olet te molemm at alaikäisiä.

Jos olet aiku inen ja alai tupakkaa, käinen laps mitä sanot? i pyytää sinu a osta

Mitä sanot?

maan hänelle

Pärjää poru kassa 56

Minna Luoma on Kielipolun uusi kolumnisti. Hän on toimittaja ja sisällöntuottaja sekä kahden lapsen äiti, joka rakastaa sanoja, lukemista ja luontoa. Hänen mottonaan on “Mikään tarina ei ole liian pieni kerrottavaksi”.

Muisti voi olla lyhyt kuin kanan lento Äiti ja Telma laskivat yhdessä päiviä jouluun. Koulun matematiikan tehtävien laskemista helpottava satataulu oli kaapissa, eivätkä he jaksaneet kaivaa sitä esille. He käyttivät apuna sormia.

Tuloksen jälkeen kaksikko pohti, mitä joulu tarkoittaa ja mikä siinä on parasta. ”No se, että pelataan yhdessä lautapelejä”, Telma totesi. Äiti alkoi arvuutella, mikä on joulun jälkeen seuraava juhlapyhä.

Pääsiäinen ja vappu. Mitäs silloin tehdään? ”Toisena mennään pohjoisiin ja toisena puhalletaan ilmapalloja”.

Oikein.

No, entäs juhannus? Mikä se juhannus on? Telma menee hiljaiseksi.

Milloin sitä vietetään ja mitä silloin tehdään, muistelepa. Telma tuijottelee sormiaan ja sanoo: ”Äiti, en kyllä yhtään muista.”

Kielellisiä erityisvaikeuksia potevan lapsen ja nuoren muisti voi olla äärettömän kirkas – ja samassa hetkessä yhtä lyhyt kuin kanan lento.

Yksinkertaisten asioiden muistiin palauttaminen tuottaa haasteita, joita kielellisistä pulmista tietämättömän on vaikea edes aavistaa. Muistamattomuus näyttää asiaa tuntemattoman silmissä typerältä oikuttelulta ja laiskuudelta.

Kun lapsen ikätoveri luettelee kuukaudet ja suurimmat juhlapyhät tuosta noin vain mennen tullen ja takaperin, kielellisistä erityis­ vaikeuksista potevalle jo yhden juhlapäivän muistamisessa ulkoa on tarpeeksi. Ja kun koulussa opeteltavaksi tulee vieras kieli, lapsen sanapakka menee täydellisen sekaisin. Tutut vuodenajat kadottavat nimensä jopa suomeksi.

”No, se on se, se.. no, silloin on kukkia ja vihreää!” Kesäkö? ”No, se!”

Kyllä, juhannus on keskellä kesää. Silloin ollaan ulkona, paistetaan makkaraa ja saunotaan. ”No äiti, kyllä minä nyt muistan”, vastaa Telma helpottuneena.

Mutta kielellisten pulmien kanssa painiva lapsi ja nuori yllättää myös positiivisesti. Usein.

Joulun jälkeen äiti ja Telma pohtivat yhdessä, mikä menneessä joulussa oli mukavinta. ”Se, kun pelattiin niitä lautapelejä”, toteaa Telma nau­ raen. ”Mutta äiti – sinä olit pelissä kyllä ihan liian hidas.”

Nyt kyse ei ollut Afrikan tähdestä.

Perhe pelasi Aliasta.

Siis sanan selityspeliä.

57 Pärjää poru kassa

Hinta 30 €

+ toimitusmaksu

Lisätiedot ja tilaukset: Minttu Vanhala, p. 050 543 5570, minttu.vanhala@nuortentalo.fi Maksutavat: Yritysasiakkaat laskutuksena. Yksityisasiakkaat postiennakkona.

Toimitusaika: 1-2 viikkoa tilauksesta, tuotteet toimitetaan postitse.

12

KIELIPOLKU 1/2016

www.nuortentalo.fi

Yksinkertaisten asioiden muistiin palauttaminen tuottaa haasteita, joita kielellisistä pulmista tietämättömän on vaikea edes aavistaa.

1/2016 KIELIPOLKU

13

Shutterstock

Helena Tigerstedt

Leikissä tärkeintä on leikki itsessään, ei lopputulos.

LEIKKI on lapselle toiminta numero yksi Lapset leikkivät kaikkialla maailmassa, se on universaalia toimintaa.

Leikki on lapsen tärkein ja merkityksekkäin toiminta.

Leikki on lapsen kieli.

L

eikissä lapset kokeilevat uusia tapoja toimia, valloittavat ympäristöään, ovat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa muiden kanssa, käyttävät mielikuvitusta ja oppivat tärkeitä taitoja. Leikki on monimutkaista toimintaa, joka vaikuttaa monella tavalla lapsen kehitykseen.

Eri-ikäiset leikkivät eri tavoin Lapsen ikä vaikuttaa siihen, mikä leikissä on tärkeää. Ensimmäisen 14

KIELIPOLKU 1/2016

ikävuoden aikana lapsen leikki keskittyy oman kehon haltuunottoon.

Lapsi oppii oman kehonsa rajat ja liikkeiden säännöt.

Toisen ikävuoden alkaessa leikin painopiste siirtyy ympäristön ja sen esineiden ominaisuuksien tutkimiseen. Lapsi oppii esineiden säännöt.

Hän oppii yhdistämään esineitä toisiinsa ja ratkaisemaan ongelmia. Tässä vaiheessa muisti on jo kehittynyt niin, että mielikuvien käyttö antaa mahdollisuuden toiminnan suunnitteluun.

Lapsi oppii symboleja, joista abstrakteimpia ovat sanat ja kieli. Tähän vaiheeseen kuuluu myös mielikuvitusleikin alkaminen. Alussa lapsi tuo mielikuvitusleikkiin omaan elämäänsä kuuluvia päivittäisiä asioita kuten syöttäminen tai hiusten harjaaminen. Leikki suuntautuu

ensin itseen ja laajenee sitten toisiin ihmisiin sekä esineisiin. Toiminnat saattavat vielä tapahtua aikuisen näkö­kulmasta epäloogisessa järjestyksessä.

Kaksivuotiaana lapsen leikin teemat ovat laajentuneet jo kodin sisällä ja ulkona koettuihin tapahtumiin, esimerkiksi leipomiseen tai kaupassa käyntiin. Viisi–kuusivuotiaan leikki voi olla jo mitä tahansa, esimerkiksi seikkailua avaruudessa. Leikin juonen käänteet ovat monimutkaisia, mutta loogisia. Tässä vaiheessa leikki on kuin hämähäkin verkko; se alkaa jostain, mutta kukaan ei tiedä mihin se päätyy ja kuinka laajana. Leikissä tärkeintä on leikki itsessään, ei lopputulos.

Lapsi, jonka leikkitaidot ovat ikäodotuksenmukaiset, on taitava leikkijä. Leikki on hänelle mieluisaa,

aika kuluu nopeasti, eikä leikissä ole kaavamaista toistoa. Lapsi, jonka leikkitaidot eivät ole niin kehittyneet, kokee leikin ikätovereiden kanssa vaikeana. Leikki on hänelle kovaa työtä; hän ei keksi mitä tehdä tai miten tehdä, aika tulee pitkäksi ja leikissä on paljon toistoa.

Leikki rakentuu monesta tekijästä Ensimmäinen asia kuvitteellisessa leikissä on teema tai juoni. Pieni lapsi keksii idean ja alkaa leikkiä ajatustaan sen enempää toimintaa suunnittelematta. Teema on hänelle tuttu arjen toiminta tai tapahtuma. Kolmevuotias ottaa leikkiin ideaa saduista, lastenohjelmista tai uusista kokemuksista. Neljävuotiaille leikin juoni on usein dramatiikkaa sisältävä ja he

osaavat neuvotella kavereiden kanssa leikin juonesta sekä sen käänteistä.

Viisi–kuusivuotiaat ovat taitavia moninaisen juonen kehittelijöitä ja leikin teema voi olla lähes mitä tahansa.

Oleellista leikin onnistumisessa on lapsen kyky laittaa toimintoja peräkkäin. Pienellä lapsella leikin toimintasarjat ovat lyhyitä, minkä seurauksena yksi leikkiteema ei kestä kovin pitkään. Isommalla lapsella leikissä on jo pitkiä toimintaketjuja.

Viisi–kuusivuotiailla leikki voi kestää koko päivän tai useamman päivän peräkkäin.

Esinekorvaavuus on oleellinen osa leikkiä. Aina ei ole mahdollista saada kaikkia esittäviä leluja leikkiin, jolloin lapsen on keksittävä, millä korvaa puuttuvan lelun. Esinekorvaavuus edellyttää kykyä käyttää symboleja ja opettaa ongelmanratkaisua. Pie-

ni lapsi pyytää tarvitsemaansa. Vähän isompi lapsi korvaa puuttuvan esineen sitä muistuttavalla esineellä ja viisi–kuusivuotiaalle mikä tahansa esine voi korvata puuttuvan tavaran leikissä.

Heillä on myös taitoa sopia leikisti: leikitään, että tässä on ovi – ja kaikki lapset astuvat näkymättömän oven kynnyksen yli. Tämän ikäiset lapset kykenevät myös kumoamaan aikaperspektiiviä, mikä antaa leikille monipuolisuutta.

Leikissä opitaan ja käytetään paljon sosiaalisia taitoja. Pieni lapsi on vuorovaikutuksessa aikuisen tai isomman lapsen kanssa. Kaksivuo­ tias on kiinnostunut samasta leikistä kuin kaveri ja leikkii rinnakkain samaa leikkiä. Kolmevuotiaana alkaa niin sanottu sosiaalinen leikki, missä lapsi leikkii yhdessä saman ikäisen lapsen kanssa.

Sosiaalisen leikin vaiheessa lapsi opettelee sääntöjä. Mitä toinen tekee, kun minä teen näin ja päinvastoin. Tai miten ihmiset toimivat erilaisissa rooleissa. Toinen lapsi sanoo olevansa mummi ja soittavansa pianoa. Toinen lapsi toteaa oman kokemuksensa pohjalta, että eivät mummit soita pianoa, ne paistaa lettuja. Ja sitten kaverukset neuvottelevat, mitä mummi tässä leikissä tekee.

Roolileikki on oleellinen osa mielikuvitusleikkiä. Lapsi leikkii olevansa joku muu ja käyttäytyy kuin tämä persoona. Roolileikit antavat lapselle käsityksen siitä, miten eri ihmiset toimivat, puhuvat ja näyttävät tunteitaan.

Roolileikki alkaa jo varhain, lyhytkestoisena roolin ottamisena. Melko sujuvaa roolileikki on jo 3–4-vuotiailla.

Viisi–kuusivuotiaat hallitsevat useita rooleja samassa leikissä.

Nukeilla ja muilla figuureilla leikkiminen on monia valmiuksia vaativa leikin laji. Se edellyttää kykyä asettua ”nuken saappaisiin”. Nukkea tai fi1/2016 KIELIPOLKU

15

AJANKOHTAISTA KUNTOUTUKSESTA guuria käytetään leikeissä elävänä olentona, se liikkuu itsenäisesti, sille annetaan tunteita ja ominaisuuksia.

Nukke ajattelee asioita itsenäisesti ja tekee asioita eri tavalla kuin leikkijä.

Esikouluikäiset tytöt ovat usein tämän lajin huippuja. Heillä voi olla kokonainen nukkeyhteisö, jossa jokaisella henkilöllä on oma persoonansa ja oma elämänsä. Yksi leikkijä voi eläytyä useamman nuken elämään, ja leikki voi kestää jopa viikkoja. Tässä leikin osassa opitaan ymmärtämään eri ihmisten näkökulmia ja eri toimintamalleja.

Leikkiessä oppii Leikki itsessään on tärkeää lapselle. Osallistuminen leikkiin lähtee

lapsen sisäisestä halusta osallistua toimintaan ja hän on aktiivisesti l­ äsnä leikissä. Hänellä on mahdollisuus päättää mitä leikkii ja kenen kanssa.

Leikki ei ole väline taitojen saavuttamiseen, mutta leikkiessään hän oppii.

Hän oppii käsitteitä ja kielellisiä taitoja; hän oppii kerronallisuutta sekä tarinan ymmärtämistä. Leikissä opitaan loogista ajattelua ja ongelmanratkaisua. Leikkiin kuuluu oleellisena todellisuuden kumoaminen; siinä voi tapahtua mitä vaan ja missä vaan.

Sosiaalisten taitojen kehittyminen on tärkeä osa leikkiä: opitaan kommunikoimaan ja neuvottelemaan sekä katsomaan asioita toisen näkökulmasta. Tunteiden käsittely ja luovuus kuuluvat oleellisena osana leikkiin. Leikkiin on sisäänkirjoitettu, ettei ketään satuteta. Jos leikissä joku

satuttaa, leikki loppuu heti.

Lapsi tarvitsee kaikkia leikkiessä opittuja taitoja myöhemmin koulussa; vuorovaikutustaitoja, käsitteiden hallintaa ja kerronnallisuutta, ongelmanratkaisutaitoja ja loogista ajattelua. Viime vuosina on julkaistu useampia kansainvälisiä tutkimuksia, joissa on todettu, että leikkiä korostavaan varhaiskasvatukseen osallistuneet lapset ovat menestyneet myöhemmin koulussa paremmin kuin niin sanottuun perinteiseen varhaiskasvatukseen osallistuneet.

Aivoliiton kielellinen erityisvaikeus -kurssit 2016 Kurssiesite ilmestyi Kielipolku 4/2015 välissä. Siitä ja Aivoliiton verkkosivuilta löydät kaikki tämän vuoden lasten ja nuorten kielellinen erityisvaikeus -kurssit, jotka järjestetään Erityisosaamiskeskus Suvituulessa Turussa. Alla on mainittu kurssit, joiden hakuaika päättyy kesän alkuun mennessä.

SOPEUTUMISVALMENNUSKURSSIT PERHEILLE, JOIDEN LAPSELLA ON KIELELLINEN ERITYISVAIKEUS: Alle kouluikäiset lapset perheineen (4–6 v): KURSSINUMERO AJANKOHTA 103 25.4–29.4. ja 1.8.–5.8.2016 104 2.5.–6.5. ja 8.8.–12.8.2016 105 18.7.–22.7. ja 17.10.–21.10.2016

Helena Tigerstedt on Turun ammattikorkeakoulun lehtori.

Alakouluikäiset lapset perheineen (7–12 v):

Kirjoitus pohjautuu Stagnittin Learn to Play -ohjelmaan ja Esiopetus linnunradalla -julkaisuun.

110 111 112

27.6.–1.7. ja 26.9.–30.9.2016 11.7.–15.7. ja 3.10.–7.10.2016 25.7.–29.7. ja 24.10.–28.10.2016

Yläkouluikäiset lapset (13–15 v)

Esikouluikäinen osaa jo sääntöleikkejä

113 114 Shutterstock

Helena Tigerstedt

Esikouluikään mennessä lapsen tiedot ja taidot ovat niin kehittyneitä, että sääntöleikit ovat vähintään yhtä tärkeitä kuin kuvitteelliset leikit. Esikouluikäiset pelaavat mielellään lautapelejä, tietokonepelejä sekä leikkivät ulkoleikkejä sääntöjen mukaan.

He muistavat hyvin pelien ja leikkien sääntöjä, mutta ovat myös taitavia kehittelemään niitä joustavasti.

Heillä on selkeä ymmärrys, että säännöt koskevat kaikkia ja että häviäminen tai voittaminen tapahtuu sovittuja sääntöjä noudattamalla. Esikouluikäisillä on myös kyky ar­vioida omaa suoritustaan ja suhtautua siihen.

Sääntöleikit edellyttävät taitoa vuorotella ja hyväksyä tasavertaisuus. Tässä leikinvaiheessa kehittyvät tärkeät sosiaaliset käsitteet kuten oikeudenmukaisuus ja yhteenkuuluvuus. Ristiriitatilanteita esiintyessä esikoululaiset osaavat selvittää asioita ilman aikuisen apua.

Tässä iässä lapset hakeutuvat usein leikkiin samaa sukupuolta olevien kanssa. Pojat leikkivät ryhmissä ja liikunnalliset sääntöleikit ovat keskeisessä asemassa.

Tytöt hakeutuvat usein leikkiin pareittain tai pienemmissä ryhmissä.

Sääntöleikeissä lapset oppivat usein kirjaimia, sanojen kirjoittamista, numeroita ja laskemista.

HAKUAIKA 26.2. asti 26.2. asti 13.5. asti

6.6.–10.6.2016 8.8.–12.8.2016

22.4. asti 6.5. asti 20.5. asti

8.4. asti 3.6. asti

Peruskoulunsa päättäneet nuoret 115

4.7.–8.7.2016

29.4. asti

Yli 18-vuotiaiden nuorten kurssi (RAY) 34

1.8.–6.8.2016

3.6. asti

Hakeminen kursseille Kelan kursseille haetaan Kelan hakulomakkeella KU 132 (harkinnanvarainen kuntoutus) tai KU 104 (vaikeavammainen kuntoutus). Raha-automaattiyhdistyksen kursseille saat hakemuksen Aivoliitosta tai sivuilta www.aivoliitto.fi. Hakemuksen liitteeksi tarvitaan lääkärin suositus kurssille tai kuntoutussuunnitelma, jossa kurssi on mainittu. Hakemuslomakkeiden liitteet eivät saa olla vuotta vanhempia.

Kursseille hakiessasi, toimita hakemus liitteineen suoraan Aivoliittoon.

Kaikista kursseihin liittyvistä asioista voit kysyä kurssisuunnittelijoiltamme Sari Hietaselta tai Kirsi Lönnqvistiltä. Myös palvelupäällikkö Ann-Mari Veneskoski ja kuntoutussuunnittelija Ulla ­Ehrlund vastaavat mielellään kysymyksiisi. Yhteystiedot löydät tämän lehden sivulta 35. Ota rohkeasti yhteyttä!

Kelan matkakorvausten omavastuuosuuteen on tullut vuoden alusta korotus, omavastuu nousi 16 eurosta 25 euroon yhteen suuntaan tehdyltä matkalta.

Helena Tigerstedt on Turun ammattikorkeakoulun lehtori.

16

KIELIPOLKU 1/2016

1/2016 KIELIPOLKU

17

Shutterstock

noja tukea matematiikan taitojen harjoittelua kotona.

Harjoitteluosio sisältää erilaisia menetelmiä matematiikan taitojen kehittämiseen: Numerorata, EkapeliMatikka ja Neure. Numerorata-peli vahvistaa lapsen likimääräistä lukumääräisyyden ymmärrystä sekä lapsen lukujonotaitoja. Ekapeli-Matikka kehittää lapsen lukukäsitetaitoja, lukujonotaitoja ja yhteenlaskutaitoja.

Sekä Numerorata että Ekapeli-Matikka soveltuvat hyvin esi- ja alkuopetukseen.

Neure sisältää matematiikan taitojen arviointi- ja harjoitustehtäviä ja soveltuu käytettäväksi esi­opetuksesta yhdeksännelle luokalle saakka. Neure kattaa monipuolisesti eri matematiikan taitoalueet lukumäärän laskemisen taidoista muun muassa aritmeriik-

Juha-Matti Latvala

Jonna Salminen

LukiMat tukee lukemisen ja matematiikan oppimista

Väitöstutkimus osoittaa

Lukimat on Niilo Mäki Instituutin verkkopalvelu, josta löytyy tietoa lukemisen ja matematiikan perustaitojen oppimisesta sekä oppimisvaikeuksista.

Lisäksi on saatavilla tutkimustietoon perustuvia arviointi- ja ­harjoitusmenetelmiä.

arhaisten numeeristen taitojen kehityksen arviointi, seuranta ja tukeminen ovat tärkeitä, sillä nämä taidot muodostavat pohjan peruslaskutaitojen oppimiselle ja vaikuttavat sen myötä lapsen koko koulupolkuun.

Selvitin väitöstutkimuksessani, hyötyvätkö varhaisilta numeerisilta taidoiltaan kaikkein heikoimmat esiopetusikäiset lapset intensiivisestä tietokone­avusteisesta taitoharjoittelusta. Tutkin myös, missä määrin ja millaiset harjoitteet ovat hyödyllisiä erityisesti niille l­apsille, joiden riski matematiikan oppimisvaikeuksiin on kaikkein suurin. K ­ okeellisissa EkapeliMatikka -interventiotutkimuksissa kerättiin taitojen arviointitietoa ja pelitallennetietoa. Ekapeli-Matikka kuuluu Niilo Mäki instituutin LukiMat-verkkopalveluun.

L

ukiMat on suunnattu esiopetuksessa ja vuosiluokilla 1–4 oleville lapsille, heidän vanhemmilleen ja opettajille. Palveluun kuuluvat lukeminen, matematiikka ja oppimisen arviointi.

18

KIELIPOLKU 1/2016

Lukemisen tietopalvelu antaa tietoa lukutaidon kehittymisestä ja lukemisen opettamisesta sekä lukutaidon ja oppimisen vaikeuksista. Sivuilta löytyy tietoa, tukikeinoja ja -materiaaleja myös lukemista opettelevien lasten vanhemmille.

Ekapeli-harjoitukset on suunnattu lukemisen perustaitojen harjoittamiseen. Pelit ovat tulleet tutuksi monelle lukemisen perustaitoja harjoittelevalle lapselle: Ekapeliä pelaa joka päivä keskimäärin 6 000 lasta.

Vuoden aikana Ekapelin avulla harjoitteluun käytetty aika vastaa jopa 450 opettajan koko vuosityötä.

Ekapeleissä lapsi harjoittelee lukemaan oppimisen kannalta olennaisia taitoja, kuten kirjainten ja äänteiden yhteyksiä, tavujen ja sanojen tunnistamista sekä lukemisen sujuvoit-

tamista. Pelit mukautuvat pelaajan taitotasoon ja pyrkivät tarjoamaan pelaajalle sopivan haastavia harjoitteita, jotta mielenkiinto pitkäjänteiseen harjoitteluun säilyisi.

Matematiikan oppiminen LukiMatin matematiikkaosio tar­joaa tutkimukseen perustuvaa tietoa lasten matemaattisista tiedoista ja taidoista. Painopiste on esi- ja alku­ opetustaitojen kehittymisessä.

Tietopalvelusta löytyy tietoa matematiikan taitojen kehittymisestä, perustaitojen arvioinnista, oppimisvaikeuksista ja tukikeinoista. Mate­ riaali on suunnattu erityisesti opettajille ja erityisopettajille. Oppilaiden vanhemmille suunnatusta palvelusta löytyy näiden lisäksi vinkkejä ja kei-

kaan, paikka-arvon ja kymmenjärjestelmän harjoitteluun saakka.

Oppimisen arviointi Oppimisen arviointi on tärkeää, jotta opettaja voi seurata tehokkaasti lukemisen, kirjoittamisen ja matematiikan taitojen oppimista sekä tarvittaessa tarjota tukea harjoitteluun. Perusopetuslaissa määritellään, että oppimisen ja koulunkäynnin tuen tarvetta tulee arvioida kokonaisvaltaisesti.

Arvioinnissa tulisi huomioida tuen tarpeen tunnistaminen mahdollisimman varhain, arvioinnin jatkuvuus ja suunnitelmallisuus sekä ­käytettyjen menetelmien luotettavuus. Myös moniammatillinen yhteistyö ja v­uorovaikutus kotien kanssa sekä arviointitietojen hyö-

dyntäminen tuen suunnittelussa on tärkeää. Havainnot ja tulokset on myös dokumentoitava tarkasti. Arvioinnilla tulisi siis luoda perusteet lapselle tarjottavalle tuelle.

LukiMat-palvelussa on saatavilla arviointivälineitä tuen tarpeen tunnistamiseen sekä oppimisen seurantaan. Lukemisen ja kirjoittamisen osalta välineet on saatavilla vuosiluokille 1 ja 2 sekä matematiikassa edellisten lisäksi myös esiopetukseen.

Arviointimenetelmät on tarkoitettu opettajien ja erityisopettajien käyttöön.

Juha-Matti Latvala on Niilo Mäki Instituutin toiminnanjohtaja.

Tutustu: www.lukimat.fi

Lapset hyötyvät tietokoneavusteisesta taitoharjoittelusta

V

Tulosten mukaan intensiivisellä tietokoneavusteisella taitoharjoittelulla oli myönteinen vaikutus taidoiltaan kaikkein heikoimpien lasten varhaisiin numeerisiin taitoihin, vaikkakin hyötymisessä oli yksilöllistä vaihtelua. Harjoituksen tuottama hyöty näkyi taidoissa välittömästi kolmen viikon päivittäisen harjoittelun jälkeen erityisesti niissä taidoissa, joihin interventio kohdentui.

Taitopuutteissa on yksilöiden välisiä eroja ja oppimisen vaikeudet ovat moninaisia, päällekkäistyviä sekä usein sitkeitä. Siksi varhaisen tuen tarpeen tunnistaminen, tuen suunnittelu, toteuttaminen ja sen mahdollinen muokkaaminen näyttäisivät vaativan erityistä pedagogista herkkyyttä.

Tietokoneavusteisia menetelmiä voi hyödyntää tuen tarpeiden tunnis-

tamisessa, tuen yksilöllistämisessä ja tehostamisessa. Menetelmät voidaan ohjelmoida etukäteen sisällöltään, esitystavoiltaan ja palautejärjestelmiltään lapsen tarpeisiin muuntuviksi. Perustaitoharjoittelun määrää sekä siitä saatua yksilöllistä palautetta voidaan lisätä huomattavasti.

Väitöskirjan tulosten perusteella Ekapeli-Matikka osoittautui lupaavaksi keinoksi tukea heikkoja varhaisia numeerisia taitoja. Pelin käyttöä voi siis soveltaa esiopetukseen ja mahdollisesti myös alkuopetukseen eriyttävänä, tehostetun ja erityisen tuen menetelmänä.

Jonna Salminen on tutkijatohtorina Jyväskylän yliopistossa.

1/2016 KIELIPOLKU

19

Veikko Somerpuro

Erja Saarinen

Uusi rahapeliyhtiö turvaa järjestöjen rahoituksen Suomessa rahapelaamisen tuotot on valjastettu yhteiseen hyvään ja ne ovat pitkälti pysyneet kotimaassa. Jotta näin jatkuisi internetin muuttamassa pelimaailmassa, tarvitaan yksi vahva suomalainen rahapeliyhtiö, sanoo SOSTEn pääsihteeri Vertti Kiukas.

K

olmea perinteistä suomalaista rahapelitoimijaa, kahta yhtiötä – Veikkausta ja Fintotoa – sekä Raha-automaattiyhdistystä ollaan yhdistämässä uudeksi rahapeliyhtiöksi. Suomen rahapelimonopoli on ollut jaettu näiden kolmen kesken.

RAY:n rootelissa olivat alun perin raha-automaatti- ja myöhemmin kasinopelaaminen, Veikkauksen urheilutulosten veikkaaminen, Lotto, erilaiset arvat ja vedonlyönti. Fintoto edeltäjineen taas järjesti raveja ja niissä vedonlyöntiä. Nyt kaikki kolme järjestävät nettipelejä ja juuri nettipelaaminen synnytti muutoksen tarpeen.

ten yhtiöiden kanssa, koska ne voivat tarjota kaikkia pelejä samoilla sivustoilla. Asiakas ei lähde hakemaan eri pelejä eri sivustoilta. Maailmalla myös kasvattavat suosiotaan sellaiset pelit, jotka ovat Suomessa kiellettyjä, koska ei ole osattu päättää, minkä yhtiön valikoimaan ne voisivat kuulua.

– Ulkomaille menee jo nyt arviolta joka neljäs nettipelieuro, 140 miljoonaa euroa vuodessa. Nuo eurot ovat pois suomalaisen yhteiskunnan hyväksi käytettävästä pelipotista, Kiukas muistuttaa.

Monopolin säilyttäminen edellyttää muutoksia

Rahapelejä pelataan kaikkialla ja kaikkialla niistä myös aiheutuu haittoja. Tämän vuoksi niitä myös säädellään jotenkin kaikkialla.

Julkinen monopolijärjestelmä pystyy ehkäisemään haittoja tehokkaammin kuin yksityiset yhtiöt. Se vähentää pelaamiseen liittyvää rikollisuutta, kuten rahanpesua. Se pystyy myös tehokkaammin ehkäisemään pelaajille koituvia haittoja sekä takaamaan kuluttajasuojan. Ulkomaisissa nettipeleissä on esimerkiksi epävarmaa, saako voittojaan rahana vai jäävätkö ne vouchereina pelinjärjestäjälle.

Juuri nämä seikat ovat monopolin säilyttämisen perusteita.

– Kolmelle toimijalle jakautuva monopoli oli perusteltu, kun pelit olivat selvästi erilaisia. Nyt esimerkiksi Veikkauksella ja RAY:lla on verkossa pelejä, joita on vaikea erottaa toisistaan, sanoo sosiaali- ja terveysjärjestöjen kattojärjestön SOSTEn pääsihteeri Vertti Kiukas.

SOSTE edustaa meneillään olevassa rahapelijärjestelmän uudistamistyössä RAY-avustusta saavien ja yleisemmin sosiaali- ja terveysjärjestöjen etua.

Rahapeliyhtiöiden valvonnasta vastaa sisäministeriö. Sen mukaan monopoliehdot eivät enää viime vuosina ole täyttyneet: joko yhtiörakennetta pitää muuttaa tai rajata pelejä, joita kukin yhtiö saa tarjota.

Tämä heikentäisi suomalaisyhtiöiden mahdollisuuksia kilpailla ulkomais20

KIELIPOLKU 1/2016

Monopoli ehkäisee haittoja

tehokkaampi kuin yksityinen yhtiö, jonka ainoana tarkoituksena on tuottaa mahdollisimman suuri voitto.

– Julkisen monopoliyhtiön ei tarvitse repiä katteeseen sitä viimeistäkin pelieuroa. Monopoli poistaa yksityisen voitontavoittelun ja yhdistää vastuullisuuden ja pelien tuotekehityksen hyvällä tavalla.

Suomalaiset ovat kovia pelaamaan niin Euroopan kuin maailman mittakaavassa. Yksi syy tähän on ollut peliautomaattien sijoittaminen ihmisten arkisiin asiointipaikkoihin, marketteihin ja huoltoasemille.

Suomessa onkin ollut paljon sellaisia pelaajia, jotka pelaavat pari kolikkoa vuodessa, mutta viime vuosina pelaajien määrä on vähentynyt: yhä harvempi pelaa ja yhä enemmän.

Noin kymmeneltä prosentilta pelaajista otetaan kolme neljästä pelieurosta.

Kiukas korostaa, että tämä suuntaus on kestämätön. Se on saatava käännettyä ja se on yksi uuden yhtiön tavoitteista.

– Tarvitaan lisää kohtuullisesti pelaavia ihmisiä.

Kun uudessa yhtiössä erilaiset pelit saadaan saman sateenvarjon alle, Kiukas uskoo, että pelihaittoja on helpompi ehkäistä. Nyt kun RAY:n peleissä päivittäinen euroraja täyttyy, voi siirtyä pelaamaan naapuriyhtiöön.

Uusi yhtiö tuo yhteisen pelikaton.

Uusia keinoja puuttua ongelmapelaamiseen

Uudistus turvaa rahoituksen

Kiukas korostaa, että monopoliyhtiö on ongelmapelaamisen ehkäisyssä

RAY-avustusta saaville järjestöille uusi peliyhtiö turvaa rahoituksen

nykymallia paremmin. Kun ihmiset käyttävät yhä vähemmän käteistä, kolikkoautomaattien pelaaminen on vähentynyt. Nettipelaamisessa taas RAY on tullut Veikkauksen jäljessä. Yksi suomalainen yhtiö, jonka kautta voi pelata kaikkia pelejä, pystyy kilpailemaan suomalaisten pelieuroista ulkomaisten yhtiöiden kanssa ja auttaa pitämään tuotot Suomessa.

RAY:n, Veikkauksen ja Fintoton edunsaajat ovat sopineet, että rahapelituottojen nykyiset jakosuhteet säilyvät: sosiaali- ja terveysjärjestöt ja muut RAY-avustusta saaneet järjestöt saavat vastaisuudessakin 43 prosenttia uuden yhtiön jaettavasta tuotosta.

Veikkauksen edunsaajat, kuten urheilu- ja liikuntajärjestöt ja esimerkiksi kirjastot ja Suomen Akatemia, saavat 53 prosenttia tuotosta. Hevostalous saa 4 prosenttia voittovaroista.

Kaikkien rahapelien tuotto on noin 1,2 miljardia vuodessa: Veikkauksen reilut 500 miljoonaa, RAY:n 450 miljoonaa ja Fintoton noin 30 miljoonaa.

SOSTE on arvioinut, että viimeistään uuden yhtiön kolmantena toimintavuonna sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustussumma olisi suurempi kuin nyt jaettava RAY:n tuotto. Summaa kasvattaisivat toimijoiden yhdistymisestä saatavat kustannussäästöt ja entistä houkuttelevampien kotimaisten pelien kasvattamat tuotot.

Pelit ja avustusten jakaminen erilleen RAY on sekä tehnyt rahaa peleillä että valmistellut järjestöjen avustuspäätökset. Uusi yhtiö pyörittää vain pelitoimintaa. Sen rinnalla rakennetaan uutta avustusjärjestelmää, jonka yksityiskohdat ovat vielä auki. Nykyinen järjestelmä toimii vielä ainakin seuraavat kaksi vuotta. SOSTE on mukana uutta järjestelmää valmistelevissa työryhmissä.

Hieman yli vuosi sitten SOSTE vielä puolusti RAY:n säilyttämistä. Tiedot pelimarkkinoiden kehityksestä muuttivat kuitenkin ajattelun.

– Oikein mihinkään muuhun johtopäätökseen ei voinut tulla kuin että rahapelitoimijoiden yhdistäminen on välttämätöntä. Maailma on muuttunut niin, että kolmen toimijan malli on menneisyyttä.

Erja Saarinen toimii viestinnän asiantuntijana SOSTE Suomen sosiaali- ja terveys ry:ssä.

SOSTE vaikuttaa aktiivisesti rahapelijärjestelmän muutokseen. Asian etenemistä voi seurata SOSTEn verkkosivuilta www.soste.fi > rahapelifuusio

Uusi suomalainen rahapeliyhtiö pyrkii hillitsemään pelituottojen virtaamista ulkomaille: ”Rahaa on saatava jäämään kotimaisiin turvallisiin peleihin hyödyttämään omaa yhteis­ kuntaamme”, Vertti Kiukas painottaa.

Kolme rahapelitoimijaa Yhdeksän sosiaali- ja terveysjärjestöä perusti RAY:n vuonna 1938 keräämään varoja sosiaali- ja terveysjärjestöille. Koko historiansa ajan se on harjoittanut raha-automaattitoimintaa Suomessa yksinoikeudella.

Myöhemmin yksinoikeuden piiriin tuli kasinotoiminta.

Vuodesta 2010 RAY on järjestänyt rahapelejä myös netissä.

Kolmen urheilun kattojärjestön perustama Veikkaus lähti liikkeelle 1940 urheilutulosten vakioveikkauksella.

1950-luvulta lähtien veikkausvoittovaroja on käytetty urheilun ja liikuntakasvatuksen lisäksi taiteeseen, nuorisokasvatukseen ja tieteeseen. Lotto laajensi toimintaa vuodesta 1971 alkaen. Vedonlyönti tuli valikoimaan 1990-luvulla. Ensimmäinen nettipeli aukesi 1996.

Totalisaattoripelejä alettiin järjestää raveissa 1928.

Hevosalan järjestöt yhdistettiin 1973 Suomen Hippokseksi ja totalisaattoripelin tuottoja alettiin ohjata hevostalouteen. 1980-luvulla valtakunnalliset ravipelit siirtyivät Veikkaukselle. 2001 pelien järjestäminen siirtyi Hippokselta Fintoto Oy:lle. Vuonna 2012 hevospelit siirtyivät Veikkaukselta Fintotolle. Netissä hevospelejä on voinut pelata vuodesta 2002.

1/2016 KIELIPOLKU

21

Marianne Kulmala

Kirjastonhoitajana toimi Päivi Seppä-Lassila.

Kaappi täynnä karvakorvia

Mitä ihmettä fursuittaaminen sitten on?

Fursuitingin alkuperän katsotaan olevan lähtöisin 1900-luvun amerikkalaisista underground-sarjakuvista.

Myöhemmin Disneyn eläinhahmojen fanit löysivät nämä sarjakuvat ja alkoivat kehittää ideaa eteenpäin omissa julkaisuissaan ja muuttivat samalla nimensä furryiksi.

Heli kertoo, että furryksi tai suomalaisittain turriksi kutsutussa kulttuurissa fanitetaan eläinhahmoja, joilla on inhimillisiä piirteitä. Furryjä esiintyy sarjakuvissa, animaatioissa tai roolipeleissä. Fursuitit ovat turripukuja ja usein itse rakennettuja tai ostettuja.

Turriharrastajan henkilökohtaista turrihahmoa kutsutaan fursoonaksi.

Osalla harrastajista on oma fursoona, johon he samaistuvat.

22

KIELIPOLKU 1/2016

Heli Ruusuranta tekee itse kaikki pukunsa.

– Mielestäni turripukuilua voisi verrata vaikka cosplayaukseen, sillä se on myös pukuilua. Siinä ihmiset pukeutuvat manga-, anime-, sarjakuva-, peli- tai elokuvahahmoiksi. Suomessa järjestetään jo fursuit-meettejä, joissa harrastajat esittelevät erilaisia asujaan, Heli kertoo.

Peukalo ei saa olla keskellä kämmentä Heli tarkentaa, että fursuit-pukutyyppejä on kahdenlaisia: fullsuit on kokopuku ja partial on osittainen puku, joka sisältää esimerkiksi vain pään, hännän tai käpälät.

– Minulla on jo valmiina useita partial-pukuja ja ensimmäinen fullsuit-pukukin on viittä vaille valmis.

Pukuja voi ostaa valmiina, mutta Heli tekee ne itse, jolloin niihin syntyy

jo tekovaiheessa kiinteä suhde. Pukujen tekoon voi Helin mukaan käyttää muutamia kymppejä tai sitten monia satoja euroja.

– Välillä on pitänyt säästää rahaa, jotta olen saanut haluamaani mate­ riaalia. Turkiskankaat ovat kovin kalliita ja se on hieman hillinnyt ompelujen etenemistä.

Heli kertoo, että puvun voi tehdä monista eri materiaaleista ja muutenkin pukujen teossa vain mielikuvitus on rajana.

– Tekemällä oppii. Minunkin ­fursuitien päät ovat toinen toistaan parempia, sillä aina keksin, miten jonkun asian voi tehdä vielä paremmin.

Aikaa yhden partial-puvun tekemiseen menee noin viikon verran, sillä koulunkäynti haittaa harrastustoimintaani, Heli nauraa.

Keino ilmaista itseään

Tarvitaan rohkeutta mennä ihmisten ilmoille turripukuun pukeutuneena.

Innokkaimmat harrastajat pitävät fursuittaamista osana identiteettiään ja siitä on tullut heille enemmänkin ­elämäntapa kuin harrastus. Osalle harrastajista taas riittää, että voi ilahduttaa muita ihmisiä ja erityisesti ­lapsia pehmeillä ja suloisilla eläinpuvuilla.

Heli korostaa, että fursuittaaja ei voi olla kovin ujo ja arka tyyppi. Tar-

Tämä harrastus on sellainen, joka tuottaa iloa muillekin kuin minulle itselleni.

Marianne Kulmala

T

urun seudulla asuva Heli Ruusu­ranta, 14, on aina nauttinut käsillä tekemisestä. Myös neuropsykiatrinen erityisyys vaikuttaa siihen, että Heli paneutuu harrastukseensa täysillä.

– Kaikenlainen askartelu ja puuhastelu rentouttaa minua. Stressaavan koulupäivän jälkeen on kiva lepuuttaa aivoja mielenkiintoisen ompelutyön parissa, Heli pohtii.

Kirsi Ruusurinta

Heli pursuaa tekemisen ja luomisen iloa. Muutamia vuosia sitten hän aloitti keppihevosten teolla ja nykyään hän on intohimoinen fursuitpukujen rakentaja.

Heli harrastaa pukujen tekemisen lisäksi myös fursuittaamista eli turripukuilua.

Kiusaamisen jälkihoito

vitaan rohkeutta mennä ihmisten ilmoille turripukuun pukeutuneena.

– Varsinkin monet aikuiset katsovat pitkään, koska he eivät aina tiedä, miten tällaiseen outoon ilmestykseen pitäisi suhtautua, Heli nauraa.

Lapset suhtautuvat aivan eri tavalla.

– He ovat aina innokkaita ja uteliaita ja tulevat rohkeasti kysymään, miksi minulla on eläimen pää.

Heliä ei katseet haittaa, päinvastoin. Puvut on tehty katsottaviksi.

– Tämä harrastus on sellainen, joka tuottaa iloa muillekin kuin minulle itselleni.

Pukuilu on Helille myös keino ilmaista itseään. Hän tykkää esiintyä ja varsinkin susiin hän kokee jonkinlaista sielujen sympatiaa.

– Jokaisella asukokonaisuudella on nimi ja keksin hahmojen ympärille myös tarinoita.

Fursuit onkin parhaimmillaan yhdistelmä käsitöitä, tarinan kerrontaa, roolitusta, näyttelemistä ja yhteisöllisyyttä.

– Harrastuksena ihan ykkösjuttu, Heli toteaa.

Marianne Kulmala on neuropsykiatrinen valmentaja ja Aune-ohjaaja.

Kiusaamisen ehkäisyyn ja siihen puuttumiseen on viime vuosina panostettu paljon, mutta lähes huomiotta on jäänyt se, miten kiusaamisesta voi selvitä. Ovatko arvet aina elinikäisiä?

Kiusatuksi joutunut voi kantaa kiusaamiseen liittyvää ahdistusta pitkälle aikuisuuteen. Kiusaaminen saattaa myöhemmin pulpahtaa pinnalle masennuksena, ahdistuksena tai jännitystiloina. Kiusaaminen aiheuttaa myös syrjäytymistä.

Ongelman vakavuudesta huolimatta kiusattujen jälkihoitoon ei toistaiseksi ole ollut toimintamallia. Pitkäaikaista kiusaamista kokeneille tulisi tarjota yksilön tarpeista lähtevää jälkihoitoa, jossa he voivat käsitellä kokemaansa riippumattoman, ulkopuolisen henkilön kanssa. Oleellisia jälkihoidossa käsiteltäviä teemoja ovat muun muassa syyllisyys, häpeä ja toivo.

Opas kiusaamisen jälkihoitoon on käytännönläheinen teos, jossa esitetty kiusaamisen jälkihoidon malli perustuu RAY:n rahoittamasta Valopilkku-projektista saatuihin kokemuksiin ja Tuki- ja neuvontakeskus Valopilkun kehittämään vertaistukimalliin. Oppaassa kuvatut kiusaamisilmiön piirteet, kiusaamisen vaikutukset ja jälkihoidossa käsiteltävät teemat perustuvat Päivi Hamaruksen tutkimustyöhön.

Päivi Hamarus–Tina Holmberg-Kalenius–Saija Salmi: Opas kiusaamisen jälkihoitoon. PS-kustannus 2015.

Tupakkakirja tytöille ja naisille Tupakointi vaikuttaa monin tavoin naisen terveyteen eri elämänvaiheissa. Erikoislääkäri Hannu Vierolan Tyttöjen ja naisten tupakkatietokirja kokoaa yhteen tupakoinnista tehdyn tutkimuksen tuoreimpia tuloksia ja esittää tupakoinnin vaikutukset yleistajuisesti ja havainnollisesti.

Tupakoinnin seuraukset on kuvattu jäsennellysti elimistön eri alueiden ja niiden sairauksien mukaan. Lukijalle annetaan monia käytännön vinkkejä tupakoinnin lopettamiseen aina vieroitushoidosta mielikuvaharjoituksiin ja omien asenteiden muuttamiseen.

Ensimmäisen kerran vuonna 2006 ilmestynyt Tyttöjen ja naisten tupakkatietokirja julkaistaan nyt uudistettuna ja ajantasaistettuna sähkökirjana. Ajankohtaisena uutuutena teoksessa selvitetään viime aikoina yleistyneen sähkötupakoinnin haittoja.

Hannu Vierola: Tyttöjen ja naisten tupakkatietokirja.

Tietosanoma 2015. Sähkökirja saatavana Elisa Kirja -palvelusta.

1/2016 KIELIPOLKU

23

AIVOLIITON AJANKOHTAISET

PUHETTA-chat Lakipalvelua jäsenistölle

Tule keskustelemaan kielellisestä erityisvaikeudesta Puhetta-chatin liveryhmät ovat teemaluontoisia keskusteluryhmiä netissä vanhemmille, joiden lapsella tai nuorella on kielellinen erityisvaikeus. Keskustelut ryhmissä käydään anonyymeinä. Ryhmiä ohjaavat Aivoliiton työntekijät ja jokaisessa ryhmässä on kaksi ohjaajaa.

Jokaiseen ryhmään mahtuu 12 osallistujaa osallistumisjärjestyksessä.

Ryhmässä voi viipyä hetken tai koko session ajan. Jos osallistujia poistuu kesken session ryhmästä, voivat uudet osallistujat liittyä mukaan.

Puhetta-chatin aikoja • tiistaina 8. maaliskuuta 2016 klo 18.–20.00 • keskiviikkona 13. huhtikuuta 2016 klo 18.–20.00.

Osallistuaksesi ryhmään sinun pitää rekisteröityä palveluun Tukinetin sivuilla.

Rekisteröitymisen jälkeen käyttäjän tulee hakea kirjoitusoikeutta avoimiin ryhmiin hyväksymällä säännöt.

Kirjautumisen jälkeen siirry kohtaan Ryhmät > Liveryhmät ja etsi listalta Puhetta-chatin ryhmä.

Tervetuloa mukaan! www.tukinet.net

Arjen vinkkejä vanhemmille

Kiinnostuitko?

Ota yhteyttä: Aivoliiton projektisuunnittelija Elina Salo-Orkamaa, elina.salo-orkamaa@aivoliitto.fi, p. 040 543 7292.

* Aina avoin tukikeskus netissä. * Apua arjen murheiden keskellä ja elämän kriisitilanteissa. * Yhteyttä voi ottaa nimettömästi ja kotikuntaansa ilmoittamatta. * Toiminta toteutetaan järjestöjen yhteistyönä. * Palvelut maksuttomia, toiminnan rahoittaa Raha-automaattiyhdistys.

Sh

ut

te

ck

KIELIPOLKU 1/2016

* Arjen vinkit vanhemmille lapsen kielenkehityksen ja oppimisen tueksi -projekti vuosina 2016–2018. * Vanhempien vinkkipäiviä, ohjattuja verkkokeskusteluja, tietoa Varhaisen tuen -verkkosivustolla, Facebookissa ja Youtube-kanavalla. * Projektin rahoittaa Rahaautomaattiyhdistys ry * Lisätietoa projektista kevään aikana: www.aivoliitto. fi, www.facebook.fi/Puhetta.

Mikä Tukinet on?

to

24

ARJEN VINKKEJÄ

Kielipolku löytyy osittain nyt myös verkkolehtenä. Voit lukea juttuja tietokoneella, tabletilla tai puhelimella. Sivuille on valikoitu osa lehden mielenkiintoisista artikkeleista. Käy tutustumassa ja anna meille juttuvinkkejä tai palautetta. www.kielipolku.fi

rs

Aivoliiton uusi projekti Arjen vinkit vanhemmille on suunnattu perheille, joiden lapsella on haasteita kielenkehityksessä tai oppimisessa (alakoulussa). Tavoitteena on tarjota vanhemmille keinoja tukea lasta arjessa ja oppimispolulla. Myös perheiden toivotaan jakavan keskenään arjen hyviä käytänteitä ja vinkkejä.

Perheille järjestetään toiminnallisia työpajoja erilaisilla teemoilla yhteistyössä Aivoliiton paikallisyhdistysten kanssa. Työpajoja järjestetään eri puolilla Suomea. Vanhemmat saavat niissä vinkkejä, keinoja ja malleja arjen erilaisiin tilanteisiin.

Lapsille on työpajojen aikana järjestetty omaa toimintaa. Muutamilla paikkakunnilla kokeillaan myös lasten toiminnallisia ryhmiä, jotka painottuvat liikuntaan.

Lisäksi Tukinetin Puhetta-chat tukee vanhempia verkkokeskustelujen avulla. Tietoa kootaan myös Varhaisen tuen -verkkosivustolle ja jaetaan sosiaalisessa mediassa.

Raha-automaattiyhdistys on myöntänyt hankkeelle rahoituksen vuosille 2016–2018.

Lue Kielipolkua verkossa

Tuettujen lomien haku käynnissä

Muistathan hakea Maaseudun Ter­ veys- ja Lomahuollon ja Aivoliiton tuetuille lomille sekä Elämyksiä luonnosta -lomille.

Lomavaihtoehtoihin voit tutustua Aivoliiton verkkosivulla ­www.aivoliitto.fi. Lomat on esitelty myös Kielipolku-lehdessä 4/2015.

Lisätietoja: Järjestösuunnittelija Johannes Hietala, p. 040 543 7289, johannes.hietala@aivoliitto.fi.

Lakimies Anu Aalto vastaa kielelliseen erityisvaikeuteen liittyviin sosiaaliturvan ja kuntoutuksen lakikysymyksiin to–pe klo 8–16, p. 040 734 5773 tai anu.aalto@neuroliitto.fi.

NAURETTAVAN TERVEELLISTÄ LASTENTEATTERIA Vita & Mini on osallistava lastenteatteriesitys, jossa käsitellään draaman keinoin terveyttä ja hyvinvointia.

Esityksen hahmot Vita & Mini seikkailevat yhdessä ja käsittelevät terveelliseen syömiseen, liikkumiseen ja leikkimiseen sekä ruutuaikaan liittyviä asioita hauskalla tavalla.

Esitys on suunnattu 5–10-vuo­ tiaille ja se on toteutettu mimiikan ja komiikan keinoin, joten kaikki lapset voivat ymmärtää sen kielellisistä taidoista riippumatta.

Esityksen ovat tuottaneet Sydänliiton Neuvokas perhe, Yksi elämä (mukana myös Aivoliitto) ja ­DOT ry.

Esitys kiertää valtakunnallisesti vuonna 2016 kouluissa, varhaiskasvatuksessa ja erilaisissa tapahtumissa. Opettajille ja muille lasten kanssa toimijoille on tarjolla myös pedagoginen oheismateriaali terveysteemojen käsittelyyn. Kysy lisää ja pyydä tarjous teidän yksikköönne anne.kuusisto@sydanliitto.fi.

Opettajien kommentteja esityksestä: ”Hauskasti toteutettu esitys tärkeistä teemoista ja oli hienoa, että se jätti jotain mielikuvituksen varaan.

Ruutuajasta ja ruokailusta syntyi hyvää keskustelua luokassa esityksen jälkeen. Lapset myös halusivat leikkiä Vita & Miniä.”

”Koulumme vastaanottoluokka oli haltioissaan esityksestä, kun hekin ymmärsivät tarinan. Ruokailuun liittyvät haasteet, leikkiminen ja liiallinen pelaaminen puhututtivat kaikkia. Koimme esityksen erittäin hyvänä!”

Lasten kommentteja: ”Oli hassua, kun se Vita vaan pelasi eikä huomannut sen kaverin leikkejä.

Ei kannata liikaa pelata, kun sitten jää jotain kivaa huomaamatta” ”Se Vita ei halunnut maistaa kasviksia, se tykkäs vaan karkeista. Mut se maistoi kuitenkin.”

1/2016 KIELIPOLKU

25

AIVOLIITON AJANKOHTAISET

KIITOKSET LIITTOHALLITUKSELLE Päivi Seppä-Lassila

Nuortentalo tarjoaa palveluita myös perheille Aivoliiton Nuortentalo tarjoaa palveluita nyt myös perheille. Neuropsykiatrista valmennusta voidaan suunnata perheille, joissa jollakin perheenjäsenellä on neuropsykiatrinen erityisvaikeus. Perhettä autetaan löytämään keinoja ja toimintamalleja arkeen. Heitä autetaan käsittelemään kokemuksiaan, ratkomaan ongelmia

ja löytämään yhdessä polku parempaan tulevaisuuteen.

Valmennuksen on todettu sopivan myös koululaisille, joilla on haasteita esimerkiksi oman toiminnan ohjaamisessa. Koululaisten neuropsykiatrisissa valmennustapaamisissa harjoitellaan muun muassa tunnetaitoja ja vuorovaikutusta.

Nuortentalo tarjoaa palveluita Kuopion ja Turun seudulla. Ota yhteyttä: Kuopio/Satu Pasanen, p. 040 5629 118, satu.pasanen@ nuortentalo.fi; Turku/Anne Ingman, p. 050 4420 092, anne.ingman@ nuortentalo.fi. www.nuortentalo.fi.

Tehdään yhdessä #Unelmien­liikuntapäivä 10.5.

Hurahda Sinäkin toukokuussa Unelmien liikuntapäivään, kaikenlaisen liikkumisen pop up -tapahtumaan.

Tuhansissa liikuntatempauksissa otetaan 10.5. ilo irti liikkumisesta. Yksi elämä kutsuu Sinut mukaan! Osallistu ja vie viestiä eteenpäin läheisillesi tai vaikka työpaikallasi!

Organisaatiosi, harrastusryhmäsi ja muu lähipiirisi ovat tärkeä osa Unelmien liikuntapäivää. Varaa siis jo omaasi ja vaikutuspiirissäsi ole­vien

Aivoliiton hallitus kokoontui yhteispotrettiin viimeisessä kokouksessaan: Matti Pelttari (vas.), Kaisa Kiiski, Anu-Maarit Lehtonen, Johanna Antila, Heikki Lehmusto, Matti Lehtihalmes, Terttu Erilä ja Risto Laalo.

Aivoliiton vuosina 2014−2015 toiminut liittohallitus kokoontui joulukuussa viimeiseen kokoukseensa.

Hallituksen puheenjohtajana on toiminut neurologi Terttu Erilä, varapuheenjohtajana logopedian professori Matti Lehtihalmes ja varsinaisina jäseninä Johanna Antila Afasia- ja aivohalvausyhdistys ry:stä, talousjohtaja Risto Laalo, liikkeenjohdon konsultti Heikki Lehmusto, Anu-Maarit Lehtonen Pirkanmaan Kielipolku ry:stä, Matti Pelttari Pirkanmaan AVH-yhdistys ry:stä ja vammaispalvelujohtaja Kaisa Kiiski.

Monet hallituksen jäsenet ovat hoitaneet luottamustehtäväänsä useita vuosia, kuten Matti Lehtihal-

26

KIELIPOLKU 1/2016

mes ja Risto Laalo, joka tiivisti 12 vuoden kokemustaan: ”Tuli vähän pitempi reissu.”

Työskentelynsä päättäneet hallituksen jäsenet korostivat puheenvuoroissaan muun muassa pitkäjänteisyyttä, sitoutuneisuutta, hienoa ja miellyttävää kokemusta tutustua järjestöön sekä asioiden hoitumista vaikeinakin aikoina. Myös Yksi elämä -terveystalkoot nousi esiin positiivisena asiana yhdistystoiminnan kannalta. Kommenteissa tuli esiin myös evästystä tulevaan, jossa digitaalisuudella on sijansa, mutta toiminnassa tulee olla myös tunnetta, älyä ja yhteisöllisyyttä.

Vaikka Risto Laalon ja Matti Lehtihalmeksen hallitustyöskentely päättyykin, on heidän asiantuntemukselleen käyttöä Suomen Nuortentalo Oy:n hallituksessa ja Kommunikaatiokeskuksen ohjausryhmässä. Muidenkin osalta yhteistyö jatkunee eri muodoissa yhteisen asian eteenpäin viemiseksi.

Uuteen vuoden 2016−2015 hallitukseen jatkavat Terttu Erilä edelleen puheenjohtajana sekä Kaisa Kiiski varsinaisena jäsenenä.

Aivoliitto kiittää lämpimästi hallituksen jäseniä sujuvasta ja antoisasta yhteistyöstä sekä toivottaa kaikille hyvää jatkoa.

kalentereihin 10.5. Tapahtumien järjestäjille ja niihin osallistujille on luvassa myös huikeita palkintoja.

Unelmien liikuntapäivä ei ole vain urheiluseurojen tai muiden organisaatioiden järjestämä tapahtuma.

Jokaisella on oikeus tehdä päivästä omanlaisensa. Mikä on sinun liikuntaunelmasi?

Unelmien liikuntapäivä on YK:n terveysjärjestö WHO:n Move for Health -päivän tapahtumia. Tapah­

tumaa ovat edistämässä suomalais­ ten terveys-, liikunta- ja urheiluorga­ nisaatioiden verkostot.

Lue lisää verkkosivulta unelmien­ liikuntapaiva.fi ja seuraa meitä Face­bookissa: www.facebook.com/ UnelmienLiikuntapaiva.

Aivoviikko 14.–19.3.

NV – Neurologiset vammaisjärjestöt viettävät Aivoviikkoa perinteisesti viikolla 11 eli 14.–19. maaliskuuta. Tänä vuonna teemana on Aivoterveyttä läheltä.

Aivoviikolla NV-verkosto tavoittelee yhtenäistä ja vahvaa näkyvyyttä aivoterveyden edistämiseen. Tavoitteena on, että viikon aikana järjestetään useammalla paikkakunnalla Aivohoitola, joka tarjoaa matalan kynnyksen keinoja edistää aivoterveyttä. Tarkoituksena on esitellä helppoja ja vaivattomia keinoja, jotka sopivat kiireisenkin ihmisen arkeen.

NV-järjestöt edistävät neurologisesti vammaisten ja sairaiden ihmisten hyvää elämää. Aivoviikolla järjestöt haluavat kannustaa ihmisiä pitämään huolta omasta aivoterveydestään.

Aivoviikkoa vietetään Suomessa nyt 11. kerran. Kansainvälistä aivoviikkoa (Brain Awareness Week) on vietetty vuodesta 1996. Teemapäivän tavoitteena on edistää aivoterveyttä ja tehdä tutuksi neurotiedettä. Kansainvälisen aivoviikon tapahtumia järjestetään yhteensä 60 maassa.

Tutustu NV – Neurologisten vammaisjärjestöjen Aivoviikon tapahtumiin osoitteessa nv.fi.

NV-verkoston löydät myös osoitteesta facebook.com/ nvfanit. Osallistu keskusteluun sosiaalisessa mediassa tunnuksilla #neurologiset ja #aivoviikko.

Kokemuskouluttajat kertovat Sairaanhoitajapäivillä NV-verkostolla on Sairaanhoitajapäivien tietotorilla 20 minuutin tietoisku 10. ja 11.3. klo 12. Tuolloin Neurologisten vammaisjärjestöjen kokemuskouluttajia on Aivovammaliiton tiedottajan Pia Warvaksen haastattelussa.

Puhumaan molempina päivinä ovat lupautuneet Ida Kettunen (CP-liitto), Sari Dunder (Aivoliitto), Kaarina Malm (Parkinson-liitto) ja Mikko Ruponen (Aivovammaliitto).

Kokemuskouluttajat ovat Tietotorin haastattelun jälkeen tavattavissa ja jututettavissa NV:n osastolla tunnin ajan noin 12.30–13.30).

NV – Neurologiset vammaisjärjestöt on 14 valtakunnallisen järjestön verkosto, joka ylläpitää ja edistää jäsenjärjestöjensä yhteistyötä neurologisesti sairaiden ja vammaisten ihmisten hyväksi.

1/2016 KIELIPOLKU

27

KUOPION EV.LUT. SEURAKUNNAT

Vaasan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä Vaasan keskussairaala www.vaasankeskussairaala.fi

Nuorten aikuisten tapaaminen Oletko noin 18–35-vuotias, jota kielellinen erityisvaikeus (aiemmin dysfasia) koskettaa henkilökohtaisesti?

Haluaisitko tavata muita rennon yhdessäolon merkeissä?

Olet lämpimästi tervetullut nuorten aikuisten tapaamiseen jollekin seuraavista paikkakunnista Tampere 20.2.2016 klo 13–15 Helsinki 19.3.2016 klo 13–15 Jyväskylä 16.4.2016 klo 13–15 Oulu 23.4.2016 klo 13–15 Tapaamisen ohjelmassa on ruokailu (Aivoliitto tarjoaa ruuan), tutustumista ja nuorten aikuisten vertaisryhmän jatkosuunnitelmat.

Ilmoittaudu nopeasti mukaan!

Löydät lisätietoja tapaamisista myös www.facebook.com/Puhetta, Tapahtumat, Nuorten aikuisten tapaaminen.

Lisätiedot ja ilmoittautuminen Aivoliitto, suunnittelija Elina Salo-Orkamaa p. 040 543 7292, elina.salo-orkamaa@aivoliitto.fi

Aivoliitto on potilas- ja asiantuntijajärjestö, joka tukee edustamiensa ryhmien arjessa selviytymistä.

Näitä ryhmiä ovat aivoverenkiertohäiriön sairastaneet ja heidän läheisensä sekä henkilöt, joilla on kielellinen erityisvaikeus.

28

KIELIPOLKU 1/2016

www.aivoliitto.fi

1/2016 KIELIPOLKU

29

Kysy puheterapeutilta 1. Minulla on 1-vuotias suloinen ja iloinen lapsi, mutta hänen kehityksensä huolestuttaa minua. Hän on hyvin vuorovaikutuksessa ja innostuu, jos hänen kanssaan juttelee ja hassuttelee. Minusta kuitenkin tuntuu, että hän edelleen ymmärtää vain muutamia yksittäisiä sanoja. Hän ei esimerkiksi tunnista tuttuja esineitä tai leluja kotona. Hän on kyllä kiinnostunut omista leluistaan ja tykkää leikkiä niillä, mutta hän ei vielä osoita esineitä. Jokeltelukaan ei ole kovin monipuolista, vaan lähinnä yksittäisiä tavutoistoja ja ääntelyä. Eikö tämän ikäisen lapsen pitäisi jo alkaa jokellella monipuolisemmin?

Olen ymmärtänyt, että kielellinen erityisvaikeus on vahvasti perinnöllinen. Huoleni johtuu siitä, että meillä esiintyy suvussa kielellistä vaikeutta. Haluaisin tietää, milloin yleensä saadaan lähete puheterapiaan, miten kielenkehitys etenee tällaisissa tapauksissa ja miten voin itse tukea lapsen puheen ja kielen kehitystä kotona?

KIELIPOLKU 1/2016

kean mallin. Kuva auttaa häntä hahmottamaan puhetta.

On tärkeää, että aikuinen itse käyttää kuvia, vaikka lapsi ei niitä käyttäisikään. Lapsi tarvitsee ensin mallin, jotta hän voi omaksua uusia kommunikointikeinoja.

Myös tukiviittomien käyttö tukee lapsen kielen kehitystä. Niiden käyttö kannattaa aloittaa mahdollisimman varhain. Tukiviittomia käytetään samalla tavalla kuin kuviakin, eli aikuinen puhuu normaalisti ja viittoo lauseen avainsanat. Voitte kokeilla sekä viittomia että kuvia, ja katsoa, mikä sopii teille parhaiten. Mikään keino ei poissulje toista.

Aivoliiton puheterapeutit vastaavat lukijoiden lähettämiin kysymyksiin.

Lähetä kysymyksesi sähköpostitse osoitteeseen toimitus.kielipolku@ aivoliitto.fi tai osoitteella Kysy puheterapeutilta/Kielipolku, Suvilinnantie 2, 20900 Turku.



Vastaanottaja maksaa postimaksun.

30

3. Kysyn lapsestani, jonka puheen kehitys mietityttää.

Lapsi on 3-vuotias ja neuvolassa todettiin puheen­ kehityksen olevan viivästynyttä. En kuitenkaan tiedä, ­milloin pääsemme puheterapeutin vastaanotolle, koska jonot ovat pitkiä. Lapsen puhe on erittäin epäselvää. Hän puhuu kyllä usean sanan lauseilla, mutta meillä on kotonakin vaikea ymmärtää hänen ­puhettaan. Hän ymmärtää melko hyvin lyhyitä lauseita, mutta mielestäni puheen ymmärtämisen vaikeudet tulevat selkeästi esille pidemmissä lauseissa.

Hän ei esimerkiksi osaa pyynnöstä laittaa tavaroita oikeille paikoilleen. Hän kuulee hyvin, mutta hänen on vaikea näyttää ­kuvista oikeita asioita, jos sanat muistuttavat toisiaan (kuu-suu). Tuntuu, että sanat eivät jää mieleen eikä sanavarasto kasva. Lapsi on tosi

On hyvä, että neuvolassa on jo huomattu kehityksen olevan viivästynyttä ja että sitä tarkkaillaan. Kertomasi perusteella kuulostaa siltä, että teette jo paljon hyviä asioita kotona puheen ja kielen kehityksen tukemiseksi. Esimerkiksi kirjojen lukeminen ja asioiden nimeäminen yhdessä ovat hyviä asioita. Myös se on hienoa, että tunnistatte lapsen vaikeudet puheen ymmärtämisessä ja olette huomanneet, että hän ymmärtää paremmin, kun käytätte lyhyitä lauseita.

Näiden asioiden lisäksi esimerkiksi kuvien käyttö voisi olla teille hyödyksi. Jos haluat tulostaa kuvia eri tilanteisiin (esim. leikkiin, ulkoiluun, aamu/iltatoimia varten) niin suosittelen, että tutustutte Papunet-sivuston Kuvatyökaluun http://papunet.net/materiaalia. Sieltä voi helposti hakea kuvia ja tulostaa niitä juuri oman tarpeen mukaan.

Kuvia käytettäessä aikuinen puhuu normaalisti samalla kun näyttää kuvaa, eli aikuinen sanoo esim. ”laitetaan vaatteet päälle ja mennään ulos” samalla kun näyttää uloskuvaa. Tällä tavalla lapsi kuulee puhutun viestin ja saa oi-

Aivoliitto ry Tunnus: 5006009 Info: 1200 00003 VASTAUSLÄHETYS

2. Meillä on 2-vuotias lapsi, joka ei puhu vielä sanaakaan. Hänen puheensa on pelkkää ääntelyä ja hän elehtii runsaasti. Puheen puuttumisen vuoksi hänen kanssaan tulee usein niitä tilanteita, joissa hän ei tule ymmärretyksi. Tällöin hän turhautuu niin, että saa pahoja raivokoh­tauksia. Missä vaiheessa pienen lapsen puhumattomuuteen tulisi kiinnittää huomiota ja jol-

Ehdottaisin, että pyydätte neuvolan kautta ajan puheterapeutin arviointiin. Mielestäni tuette jo nyt hyvin lapsen puheen ja kielen kehitystä käyttämällä tukiviittomia. Juuri erilaisilla kommunikointikeinoilla (esimerkiksi tukiviittomilla ja kuvilla) tuetaan monia puheen ja kielen kehityksen eri osa-alueita. Keinot tukevat lapsen puheen ymmärtämistä, oma-aloitteellisuutta ja omaa ilmaisua. Usein lasta auttaa juuri se visuaalinen tuki, mitä saadaan puheen rinnalla käytettävistä kuvista ja viittomista. Kertomasi perusteella lapsi myös omaksuu viittomia helposti, eli tätä kannattaa ehdottomasti jatkaa. Kuvien käyttöä voit kokeilla esimerkiksi leikkitilanteissa tai muissa sellaisissa mukavissa toiminnoissa, joista lapsi tykkää. Siitä voitte laajentaa käyttöä niihin tilanteisiin, mihin itse koet tarvitsevanne tukea. Kun lapsen kanssa käyttää näitä keinoja ja hänelle tarjotaan vaihtoehtoisia tapoja kommunikoida, voi turhautuminenkin vähentyä.

Lapsen puheentuottoa kannattaa kannustaa mallin antamisen kautta. Eli jos lapsi osoittaa koiraa ja ääntelee, hänelle vastataan ”Joo, siellä on koira”. Ei kannata vaatia lasta käyttämään sanoja (tai viittomia ja kuvia). On tär­keää kannustaa vuorovaikutukseen ja ilmaisuun antamalla lapselle oikea malli.

Oman kunnan tukiviittomaopetuksen järjestämisestä kannattaa kysyä neuvolasta, lääkäriltä tai sosiaalitoimesta.

kiinnostunut kirjoista ja kotona luemmekin paljon.

Mietimme, millä muulla tavalla hänen taitojaan voisi tukea arjessa?

Taita ja kiinnitä puolet yhteen.

Ymmärrän hyvin huolesi sukurasitteen takia. On hyvä, että seuraat lapsesi kehitystä. On kuitenkin vaikea sanoa, miten kielenkehitys tulee etenemään. Ensinnäkin lapsen puheen ja kielen kehitys on aina yksilöllistä ja toiseksi, lapsi on tässä vaiheessa vielä niin pieni. Toiset lapset tuottavat sanoja jo vuoden ikäisinä, toiset taas pääsevät vauhtiin vasta lähempänä toista ikävuotta tai hieman sen jälkeen. Tärkeä osa lapsen puheen ja kielen kehitystä on varhainen vuorovaikutus. Kirjoittamasi perusteella lapsi nauttii yhteisestä vuorovaikutuksesta kuten hassuttelusta.

Mietit viestissäsi, miten lapsen kielenkehitystä voi tukea kotona. Tässä vaiheessa, kun lapsi on vielä niin pieni, tukitoimet ovat yleensä arkisia asioita: Vanhempi kiinnittää huomiota siihen, miten on vuorovaikutuksessa lapsensa kanssa. Voi olla yhteisiä laulu- tai loruhetkiä, katsellaan ja nimetään eri asioita ympäristössä sekä ihmetellään ja ”jutellaan” yhdessä. Tärkeintä tässä vaiheessa on kannustaa lasta vuorovaikutukseen. Myös yksittäisiä kuvia tai tukiviittomia voi käyttää arjen eri tilanteissa. Suosittelen, että ilmaiset huolesi ensi kerralla kun menette neuvolaan. Ellei lapsen vuorovaikutuksessa huomata selkeitä puutteita jo aikaisemmin (lapsi ei esimerkiksi ota katsekontaktia), lähete puheterapiaan tehdään yleensä kahden–kolmen ikävuoden jälkeen, kun lapsen puheen- ja kielenkehitys tyypillisesti lähtee käyntiin.

lain tavalla ryhtyä tukemaan puheen kehitystä? Neuvolassa käskettiin vielä odottamaan, mutta lapsen vaikeudet huolestuttavat minua. Hänellä on selvästi kova tarve kommunikoida, mutta yrityksistä huolimatta puhetta ei tule. Lapsi on muuten ikäistensä tasolla ja on esimerkiksi motorisesti hyvin taitava.

Eli mitä voimme tehdä tukeaksemme lapsen kielen kehitystä? Meillä on muutamia viittomia käytössä.

Lapsi oppii niitä helposti ja selvästi nauttii, kun pystyy niillä kommunikoimaan. Emme kuitenkaan ole saaneet tukiviittomaopetusta. Mistä sitä voisi hakea?

Tervetuloa jäseneksi!

1/2016 KIELIPOLKU

31

Yhdistykset alueittain Tilaa Kielipolku – puheen- ja kielenkehityksen erikoislehti Jokaisessa numerossa on uusinta tietoa kielellisestä erityisvaikeudesta: - asiantuntija-artikkeleita - haastatteluja - referointeja tutkimuksista - vanhempien kokemuksia.

40 € vuosikerta (4 numeroa)

Yhdistysten jäsenille lehti sisältyy paikallisyhdistyksen jäsenmaksuun.

Jäsenmaksut vaihtelevat yhdistyksestä riippuen.

Tilaukset: Salla Häkli salla.hakli@turuntilikeskus.fi p. 02 281 4310 www.aivoliitto.fi/tilaakielipolku

ETELÄ-SUOMEN ALUE järjestösuunnittelija Veijo Kivistö, p. 040 5430 009 Malmin kauppatie 26 00700 HELSINKI veijo.kivisto@aivoliitto.fi HYVINKÄÄN SEUDUN DYSFASIAYHDISTYS RY www.hsdy.org/ Nina Väyrynen (pj), Nina.HSDY@gmail.com Päivi Heikkinen, p. 040 568 0505 paivi.heikkinen@kolumbus.fi hyvinkaan.dysfasiayhdistys@hsdy.org KYMENLAAKSON AUTISMI-, ASPERGER-, DYSFASIA- JA ADHD-YHDISTYS AADA RY www.kymenlaaksonaada.com kymenlaakson.aada@gmail.com Facebook: Aada ry.

Kata Kaukiainen (puheenjohtaja) p. 040 732 0285 puheenjohtaja.aada@gmail.com Anne Uotila (sihteeri) p. 0400 235 512 sihteeri.aada@gmail.com

Vanhempain ja läheisten vertaistukiryhmä Kouvola vertaisohjaaja Kata Kaukiainen kata.aada@gmail.com p. 045 121 9331 Neuron kirjon aikuiset -ryhmä Kouvola vertaisohjaaja Kata Kaukiainen kata.aada@gmail.com p. 045 121 9331 Vanhempain ja läheisten vertaistukiryhmä Kotka Yhteyshenkilö Minna Kurki p. 050 5454 152 m.kurki@kymp.net Vanhempain ja läheisten vertaistukiryhmä Lappeenranta Yhteyshenkilö Kata Kaukiainen p. 045 121 9331 lappeenranta.aada@gmail.com LÄNSI-UUDENMAAN NEURIS RY www.neuris.fi lansiuudenmaan.neuris@yahoo.fi Taina Lehtiö (puheenjohtaja), p. 044 237 5223 (arkisin maanantait klo 18–19 tai tekstiviesti) Nuorten ryhmä, Nummela Tiina Österberg tiina.osterberg@vihti.fi

Nuorten ryhmä, Lohja Tiina Österberg tiina.osterberg@vihti.fi Vanhempainryhmä, Lohja Eva Korhonen p. 040 593 0531 evamariakorhonen@gmail.com Vanhempainryhmä, Kirkkonummi Anu Laajanen p. 040 759 6814 Vertaisryhmä aikuisille Maarit Ruuska p. 0400 717 669 (tekstiviestillä) Mervi Piispanen p. 040 181 5566 (tekstiviestillä) PÄÄKAUPUNKISEUDUN DYSFASIAYHDISTYS RY www.paakaupunkiseudundysfasiayhdistys.fi Tuija Kaijalainen (puheenjohtaja) tuija.kaijalainen@paakaupunkiseudundysfasiayhdistys.fi Katja Niemi (jäsenasiat), katja.niemi@paakaupunkiseudundysfasiayhdistys.fi

 Haluan liittyä jäseneksi kielellinen erityisvaikeus -yhdistykseen

Etunimi _______________________________________

Yhdistyksen nimi _______________________________

Osoite ________________________________________

Jos yhdistyksen nimi ei ole tiedossa, tämä kohta jätetään tyhjäksi. Tällöin jäsen liitetään asuinkuntaa lähimpänä toimivaan yhdistykseen.

Postinumero_________________

Sukunimi ______________________________________

Aivoliiton kannatusjäseneksi

Puhelinnumero _________________________________ Sähköpostiosoite _______________________________

Olen henkilö, jolla on kielellinen erityisvaikeus.

Huom! Alle 15v lapsen osalta jäseneksi liitetään läheinen.

läheinen, lapsen syntymävuosi _________________ ammattilainen muu_______________________________________ Sukupuoli

nainen

mies

Kieli

suomi

ruotsi

Postitoimipaikka ________________________________

muu

Lähetämme tiedot paikalliselle jäsenyhdistyksellemme.

Vuosittainen jäsenmaksu vaihtelee 15–25 euron välillä yhdistyksestä riippuen. Jäseneksi liittyvän pitää olla vähintään 15-vuotias.

Kannatusjäsenen jäsenmaksu on yksityishenkilöille 50 euroa, yhteisöille ja säätiöille 80 euroa ja yrityksille 500 euroa vuodessa.

Suostun tietojeni tallentamiseen jäsen- ja lehtirekistereihin. Tietojani ei luovuteta ulkopuolisten käyttöön.

_____________________________________________________ 32

KIELIPOLKU 1/2016

Allekirjoitus

LÄNSI-SUOMEN ALUE Suunnittelija Elina Salo-Orkamaa, p. 040 543 7292 Hämeenkatu 13 B 33100 TAMPERE elina.salo-orkamaa@ aivoliitto.fi ETELÄ-POHJANMAAN JA POHJANMAAN KIELELLINEN ERITYISVAIKEUS -YHDISTYS KIERVA Yhteyshenkilöt Maaret Ojaluoma, maaret.ojaluoma@netikka.fi Anne Mäenpää (pj), p. 044 269 8176 KANTA-HÄMEEN AUTISMI-, ASPERGER-, DYSFASIA JA ADHD-YHDISTYS HYMY RY www.hymyry.net Johanna Lehmusoksa kantahameen.hymyry@gmail.com KIELELLINEN ERITYISVAIKEUS SLI RY Hannu Kuusela hannu.kuusela@sliry.fi www.nic.fi/~hkuusela/

LAHDEN SEUDUN KIELELLISET KUNTOUTUJAT KIEKU RY www.kieku.org Jäsenasiat Tuomo Leppänen, p. 0440 776 845 tuomo@leppaset.com PIRKANMAAN KIELIPOLKU RY www.saunalahti.fi/pdy/dysfasia.htm kielipolku@gmail.com Hannu Lehto (pj., jäsenasiat) p. 050 374 3003 hannu@lehto.info Anu-Maarit Lehtonen (rahastonhoitaja, varapj.) p. 050 466 6331 Sastamalan Seudun Erityislasten Tukiryhmä ERKKI Hannu Laaja p. 0500 886 037 hannu.laaja@saunalahti.fi SATAKUNNAN AUTISMI-, ADHD- JA DYSFASIAYHDISTYS SAMDY RY Tietoa toiminnasta ja tapahtumista www.samdy.info Toimisto: Satakunnan yhteisökeskus, Isolinnankatu 16, 28100 PORI p. 044 346 0898, toimisto avoinna sopimuksen mukaan samdy@samdy.info Tuija Koski puheenjohtaja@samdy.info Saara Korkeamäki, jäsenasiat jasenasiat@samdy.info p. 040 848 3414 (iltaisin)

Kankaanpään aluekerho kankaanpaa@samdy.info Satu Holopainen p. 040 575 2188 sadut@netti.fi Minna Lehtinen p. 050 330 5068 minlehti@suomi24.fi Kokemäen aluekerho kokemaki@samdy.info Tuula Pärssinen p. 040 934 3264 tuula.parssinen@pp.inet.fi Rauman aluekerho rauma@samdy.fi VARSINAIS-SUOMEN KIELELLISEN ERITYISVAIKEUDEN TUKI Susanna Stolpe (puheenjohtaja) p. 044 583 9789 keinuva@gmail.com www.keinuva.fi

1/2016 KIELIPOLKU

33

Yhdistykset alueittain ITÄ-SUOMEN ALUE järjestösuunnittelija Johannes Hietala Litmasenkaari 1 C 13 70820 Kuopio p. 040 543 7289 johannes.hietala@aivoliitto.fi POHJOIS-SAVON NEUROLOGISET ERITYISVAIKEUDET JA AUTISMIKIRJOYHDISTYS EIJSVEIKEET RY www.eijsveikeet.fi Tulliportinkatu 52, 70110 Kuopio (käynti sisäpihan puolelta) p. 044 7211 127 (ma klo 15-18) Parhaiten tavoitat meidät sähköpostitse: toimisto@eijsveikeet.fi Vertaistukipuhelin 044 757 9477.

(Vertaistukiryhmät ja muut vertaistukiasiat).

Neuvontapuhelin 044 721 1127 maanantaisin klo 15–18.

Muulloin tekstiviestit tai sähköposti tuovat viestisi perille.

Facebook: Eijsveikeet ry ETELÄ-SAVON ADHD-, AUTISMI- JA DYSFASIAYHDISTYS RY www.es-ada.com Tarja Lahdenperä (pj.) p. 040 5573269 tarja.lahdenpera@haukkamaenhevostila.net Puumalan aluekerho Marjo Montonen p. 044 349 1004, 050 349 1003 marjoa.montonen@netti.fi Ristiinan aluekerho Anu Puttonen p. 040 567 8770 anu.puttonen@luukku.com

Yhteystiedot

ITÄ-SAVON PUATTI RY http://puattiry.blogspot.fi/ Kati Sairanen (pj) p. 050 542 8499 sairanen.kati@gmail.com Kirsi Rantala (sihteeri, jäsenasiat) puattiry@gmail.com POHJOIS-KARJALAN ADHD-, AUTISMI- JA DYSFASIAYHDISTYS AKSONI RY www.aksoni.suntuubi.com Noora Alm (puheenjohtaja) p. 040 412 3792 alm.noora@gmail.com Päivi Verkasalo (jäsenvastaava) p. 045 675 5134 p.verkasalo@gmail.com Joensuun ADHD-aikuisten vertaistukiryhmä Panu Rinne panu.rinne@gmail.com p. 050 531 6691 ​ Joensuun seudun autismin kirjon aikuisten vertaistukiryhmä Marko Heiskanen marko.heiskanen@mail.com p. 050 357 9831 www.autismikirjolaisetjns.webbisivu.fi Outokummun vertaistuellinen ryhmä ­ADHD-aikuisille Sonja Parviainen sotirkko@gmail.com p. 050 5432 729.

POHJOIS-SUOMEN ALUE järjestösuunnittelija Risto Lappalainen PL 93 87101 Kajaani p. 040 543 7290 risto.lappalainen@aivoliitto.fi

Lieksan seudun vanhempien vertaistuki­ ryhmä Heta Komonen p. 040 583 9401 Miia Eronen miia.eronen@gmail.com p. 0400 215 276 Joensuun seudun vanhempien vertaistukiryhmä Noora Alm alm.noora@gmail.com p. 040 412 3792 Joensuun seudun autisminkirjolaisten ­vertaisystävätoimintaa Veikko Lilja pilvilampaat@pilvilampaat.fi Henna Makkonen sissinpissi@gmail.com.

Kuntokeitaan palloiluvuoro Anne-Maarit Palviainen annemaarit.palviainen@jippii.fi Palloilukerho (yli 12-vuotiaille) Asmo Mielonen asmo.mielonen@gmail.com Anne Palviainen annemaarit.palviainen@jippii.fi.

VARKAUDEN SEUDUN WAMDY RY Anita Rikalainen (puheenjohtaja), p. 040 732 8360 www.wamdy.info varkaudenseudunwamdy@gmail.com Alueella ei ole tällä hetkellä kielellinen erityisvaikeus -yhdistystä. Jos olet kiinnostunut perustamaan uuden yhdistyksen, ota yhteyttä järjestösuunnittelijaan.

Tervetuloa yleisöseminaariin

NUKKUVAT(KO) AIVOT Maanantaina 14.3.2016 klo 17–19 PAIKKA: Porthania, Yliopistonkatu 3, Helsinki Kurkistetaan eri-ikäisten uneen, uneen aivojen elvyttäjänä, unettomuuteen, aivojen toimintakykyyn, unettomuuden vaikutuksesta sairastavuuteen ja tapaturmiin, unen merkitykseen lapsen huikean kehityksen aikana sekä unenaikaiseen aivosoluun.

PUHUJINA Professori Pentti Arajärvi Professori, neurologi, unitutkija Markku Partinen Professori, lastenpsykiatri Eeva Aronen Tutkijatohtori Henna-Kaisa Wigren

Klo 15–17 on mahdollisuus tutustua uni­tutkijoiden postereihin ja haastatella tutkijoita.

AIVOLIITTO RY

TULKKIKESKUS Tulkkikeskuksen vastaava Ilona Spiliotopoulos p. 050 329 2905 tulkkikeskus@aivoliitto.fi

Suvilinnantie 2 20900 TURKU p. 02 213 8200 Henkilökunnan sähköpostiosoitteet: etunimi.sukunimi@aivoliitto.fi KOULUTUSPALVELUT 2/2015 JA info@aivoliitto.fi, www.aivoliitto.fi Yhdistysposti AVH-YHDYSHENKILÖTOIMINTA Koulutussuunnittelija Riitta Tuusa HALLINTO Tampereen aluetoimisto Toiminnanjohtaja Tiina Viljanen Hämeenkatu 13 B, 33100 TAMPERE p. 02 2138 292, 040 833 1511 p. 040 543 7288 Hallintopäällikkö Kirsi Haanperä Suunnittelija Kirsi Lukka-Aro p. 02 2138 232, 040 715 5223 p. 050 463 6101 JÄRJESTÖPALVELUT Viime Yhdistyspostissa kerroin Aivoliiton KommuniKIELELLINEN ERITYISVAIKEUS Järjestöpäällikkö Tom Anthoni kaatiokeskuksen rahoituksen loppumisesta. Olemme -TOIMINTA nyt viemässä tätä rahoitusasiaa vielä uudelleen oikaiMalmin kauppatie 26, Suunnittelija Salo-Orkamaa Rahasupyyntönä sosiaali- Elina ja terveysministeriöön.

00700 HELSINKI Tampereen aluetoimisto automaattiyhdistyksen (RAY) kanssa jatketaan asian p. 050 568 9145 tiimoilta neuvotteluja,13 kansanedustajia on myös läB, 33100 TAMPERE Järjestösuunnittelijoiden yhteystiedot Hämeenkatu hestytty taholta ja mediassa ollaan oltu esil monelta p. 040 543 7292 sivuilla 33–34.

LIITTOVALTUUSTON PUHEENJOHTAJA Oili Holopainen Pohjois-Savon AVH-yhdistys ry p. 044 537 6021 oili.holopainen@suomi24.fi LIITON JA LIITTOHALLITUKSEN PUHEENJOHTAJA Neurologian erikoislääkäri, LKT Terttu Erilä terttu.erila@aivoliitto.fi

Puhevammaisuus tunnetuksi

lä.

JUTTU-TUPA-VERKOSTO JÄSENREKISTERI Vastaava suunnittelija Pirjo Laine Kommunikaatiokeskus on tarkoitettu kaikille, jotka Järjestösuunnittelija Carita Sinkkonen p. 02 213 8223, 050 597ihmisten 7663 kanssa. ovat tekemisissä puhevammaisten p. 050 308 9095 Suunnittelija Kristatietoa, Hoffström Sen tehtävä on ollut jakaa antaa neuvoja ja TOIMISTO JA TILAUKSET opastusta. tiedämme, p.Kuten 050 453 3301 Suomessa on aivan liian Toimistoassistentti Raija Ratilainen vähän puheterapeutteja, jotta he ehtisivät palvelePROJEKTIT p. 02 2138 225, 040 845 0430 maan kaikkia avun tarvitsijoita.

Yksi elämä -hankkeet LAKIPALVELUA JÄSENISTÖLLE Projektipäällikkö Railila Nyt tuo toiminta on siisMarika päättynyt.

Valitettavasti Lakimies Anu Aalto vastaa p. 040 543 7287 kysymyksiin tai tukeemme pysty enää vastaamaan sairastamiseen liittyviin Anna Helin-Välkky maan Projektisihteeri yhdistyksiä puhevammaisten asioissa. Komsosiaaliturvan ja kuntoutuksen munikaatiokeskuksen puheterapeutit ovat siirtyneet p. 050 534 3201 lakikysymyksiin to-pe klo 8-16, maksullisen palvelutoiminnan piiriin; maksuton neuProjektisuunnittelija Ville Niemi p. 040 734 5773 vonta yms. nyt loppunut. p. on 050 534 3246 tai anu.aalto@neuroliitto.fi.

Digitaalisen viestinnän tuottaja RiskinäMarkku on, ettäLiukkonen RAY lopettaa myös Juttu-tupa-toiKUNTOUTUSPALVELUT minnan rahoituksen ensi vuoden alussa!

p.

050 345 6486 Palvelupäällikkö Viestintäsuunnittelija Pia Puustelli Ann-Mari Veneskoski p. 050 568 8149 p. 02 213 8271, 040 731 3592 Liikuntasuunnittelija Virpi Lumimäki Kuntoutussuunnittelija Ulla Ehrlund p. 040 737 5879 p. 050 365 6619 Yksi elämä -viestintäpäällikkö Kurssisuunnittelija Sari Hietanen Eija Seppänen p. 02 213 8221 p. 040 508 3645 Kurssisuunnittelija Kirsi Lönnqvist eija.seppanen@yksielama.fi p. 02 213 8272 Yhdistyspostin ilmestymisaikataulu 2015 Tiedottaja Liisa Koivula Puheterapeutti Iris Lehtiö

p.

050 568 9263 p. 050 466 7060 3/2015 viikolla 15 Puheterapeutti Marjut Paavilainen Onnistunut työhönpalaaminen p. 050 337 0122 -projekti4/2015 viikolla 20 Puheterapeutti Piia Aro-Pulliainen Kuntoutussuunnittelija 5/2015 viikolla 35 p. 02 213 8274, 0400 586 359 Ulla Ehrlund Puheterapeutti Maria Widenius ks. Kuntoutuspalvelut 6/2015 viikolla 40 p. 040 827 6623 VIESTINTÄ 7/2015 viikolla 45 Fysioterapeutti Eliisa Laine Viestintäpäällikkö p. 02 213 8242, 050 523 6056 8/2015 viikolla 50 Päivi Seppä-Lassila Fysioterapeutti Johanna Di Nardi

p.

02 213 8262, 040 715 5198 p. 050 573 0867 Järjestötiedottaja Sanna Reuna Fysioterapeutti Tove Simolin p. 050 362 3217 p. 050 453 3303 Tiedottaja Miia Suoyrjö Psykologi Timo Teräsahjo p. 02 213 8231, 050 571 4588 p. 050 462 3276

SUOMEN NUORTENTALO OY

Henkilökunnan Haastankin nytsähköpostiosoitteet: myös yhdistysväen mukaan talkoisiin: etunimi.sukunimi@nuortentalo.fi tehdään puhevammaisuus tunnetuksi.Eduskunta-

vaalit lähestyvät ja kansanedustajaehdokkaat ovat ASUMISPALVELUT varmasti kiinnostuneita äänestäjistä, joten haasteTurun Nuortentalo taan heitä keskustelemaan, mitä on puhevammaiSuvilinnantie 10, 20900 TURKU suus. AVH-yhdistykset voisivat haastaa paikalliset p.eduskuntakuntavaaliehdokkaat 02 258 0094, 0400 539 306keskustelemaan afa turku@nuortentalo.fi siasta. SLI-yhdistykset puolestaan haastaa ehdokkaat Anne Ingman, aluepäällikkö keskusteluun kielellisen erityisvaikeuden tiimoilta.

(Länsi-Suomi, yleishallinto) Toistaiseksi liitossa on vielä maksutonta afasiamateri p.aalia 050 442 0092 Pienen kielipolku- ja Ilon askeleet ja esimerkiksi Kuopion Nuortentalo -esitteitä käyttöönne, mutta ne tulevat myös loppumaan rahoituksen päätyttyä.

Litmasenkaari 1 C 13, 70820 KUOPIO p. 0400 772 543 Tiedämme, että jos puhevammaiset ihmiset ovat mu kuopio@nuortentalo.fi keskusteluryhmässä, on todella vaikea Satukana Pasanen, aluepäällikköheidän (Itä-Suomi) saada itsensä kuulluksi ja ymmärretyksi.

Tästä syystä p. 040 562 9118 heidät usein myös ohitetaan ja unohdetaan. Nyt on

AVOPALVELUT tärkeää muistuttaa asiasta. Samalla on tärkeä tehdä tunnetuksi paikallisyhdistysten toimintaa Turun seudunAivoliiton avopalvelut tuleville kansanedustajille.

Anne Ingman, aluepäällikköNämä ehdokkaat ovat paikallisia ihmisiä, nykäiskää heitä hihasta ja kutsu(Länsi-Suomi, yleishallinto) keskustelemaan. p.kaa 050 442 0092 Kuopion avopalvelut terveisin SatuTalvisin Pasanen, aluepäällikkö (Itä-Suomi) Tiina Viljanen p. 040 562 9118 toiminnanjohtaja

ERITYISOSAAMISKESKUS SUVITUULI

Tilat ja majoitus: p. 02 213 8500 tai suvituuli@sunnanvind.fi.

Ravintola ja ruokailu: Aivoliitto on nyt somessa Kahvila Lasisydän Tykkää meistä Facebookissa ja p. 02 213 8509 seuraa Twitterissä.

Aina libbe.ranta@gmail.com tuoretta asiaa!

Aina tuoretta asiaa!

Aivoliitto Puhetta Suomen Nuortentalo Yksi elämä @Aivoliitto @yksi_elama

2

www.aivosaatio.fi 34

KIELIPOLKU 1/2016

1/2016 KIELIPOLKU

35

AIVOLIITON JULKAISUJA Pienen kielipolku vinkkejä lapsen kielenkehityksen tueksi

ILON ASKELEET Vinkkejä kouluikäisen lapsen kielenkehityksen ja oppi­misen tukemiseen. 12 sivua. ­2014.

Hinta 4 €.

PIENEN KIELIPOLKU Vinkkejä lapsen kielenkehityksen tukemiseen ja kivaan yhdessäoloon.

12 sivua. 2013.

Hinta 4 €.

RUFUS, SPESIAALI LAPSI Boris, bostoninterrieri, kertoo selkokielisessä kirjassa ikiomasta ihmisestään, 9-vuotiaasta Rufuksesta.

Poikien päivistä ei seikkailua puutu.

Kirjassa on osiot sekä lapsille että aikuisille. Aikuisille suunnatussa osiossa Rufuksen äiti kertoo, millaista on arki lapsen kanssa, jolla on Touretten oireyhtymä. Sivumäärä 104, kirjoittaja Marianne Kulmala, kuvittaja Kirsi Tapani. 2015.

Hinta 30 €.

SAKU, SPESIAALI LAPSI Todenmukainen, lämmöllä ja huumorilla kirjoitettu selkokielinen kirja Sakusta, 9-vuotiaasta reippaasta ja mukavasta pojasta, jolla on Aspergerin oireyhtymä. Kirjassa on osiot sekä lapsille että aikuisille.

Sivumäärä 105, kirjoittaja Marianne Kulmala, kuvittaja Kirsi Tapani.

2014.

Hinta 30 €.

VIITTIS – VIITTOMIA PERHEILLE Kansio perheille, joilla on viittomia puheen- ja kielenkehityksen tueksi tarvitseva lapsi. Suunniteltu viitto­ mien opiskelun ja muistamisen tueksi.

Kansiota voidaan käyttää myös viittomien opettamisen apuna. Piirrettyjä viittoma­kuvia 399 ja sormiaakkoset.

Uusintapainos 2015.

Hinta 50 €.

KIELELLINEN ERITYISVAIKEUS Perustietoa kielellisestä erityisvai­ keudesta.

Uudistettu painos v. 2014.

Maksuton.

Hintoihin lisätään toimituskulut. Tilaukset Aivoliiton verkko­kaupasta www.aivoliitto.fi/verkkokauppa tai puhelimitse 02 2138 225.

Esitteet löytyvät pdf-muodossa verkkokaupan sivuilta.