Kielipolku 1/2013 by Aivoliitto ry

1/2013

PUHEEN- JA KIELENKEHITYKSEN ERIKOISLEHTI

Vapaaehtoistoiminta muutoksessa

Vertaistoiminnasta voimaa ja virkistyst채

Soveltaen tavoitteisiin sisupartiossa

Teemana vertaistuki

PUHEEN- JA KIELENKEHITYKSEN ERIKOISLEHTI

(Ilmestynyt aikaisemmin nimellä Dysfasia) Lehti ilmestyy 4 kertaa vuodessa. 12. vuosikerta ISSN-L 1799-5868 ISSN 1799-5868 (Painettu) ISSN 2323-4911 (Verkkojulkaisu) Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti JULKAISIJA Aivoliitto ry YHTEYSTIEDOT Suvilinnantie 2, 20900 Turku p. 02 2138 200, f. 02 2138 210 info@aivoliitto.fi etunimi.sukunimi@aivoliitto.fi www.aivoliitto.fi www.sunnanvind.fi

TOIMITUSNEUVOSTO Professori Pirjo Korpilahti Turun yliopisto, puheenjohtaja Erityisluokanopettaja Mari Jaakkola Veromäen koulu, Vantaan kaupunki Erikoistutkija Elisa Poskiparta Oppimistutkimuksen keskus, Turun yliopisto Erityisopettaja Tiina Siiskonen Niilo Mäki Instituutti ja Haukkarannan koulu Yhdistyksen jäsen, toimittaja Tarja Autio Aivoliitto ry:n edustajat: Puheterapeutti Marjut Paavilainen Suunnittelija Elina Salo Viestintäpäällikkö Päivi Seppä-Lassila Tiedottaja Miia Suoyrjö Toiminnanjohtaja Tiina Viljanen PAINO JA ULKOASU MIKTOR Taitto Marko Vuorio, MIKTOR ILMOITUSMYYNTI JA -AINEISTOT TJM-Systems Oy, Ritva Helander p. ja f. 019 325 010 ritva.helander@tjm-systems.fi aineistot@tjm-systems.fi p. 09 849 2770, f. 09 852 1377 JÄSENREKISTERI, OSOITTEENMUUTOKSET, TILAUKSET JA JAKELUHÄIRIÖT Pia Vuoltee, p. 02 2138 222, 040 777 4571 (ma-ke) pia.vuoltee@aivoliitto.fi TILAUSHINNAT 39 € vuosikerta, 10 € irtonumero. Yhdistysten jäsenille lehti sisältyy jäsenmaksuun. Jäsenmaksut vaihtelevat yhdistyksestä riippuen.

Anna Lepistö

TOIMITUS toimitus.kielipolku@aivoliitto.fi Päätoimittaja Tiina Viljanen p. 040 833 1511, 02 2138 292 tiina.viljanen@aivoliitto.fi Toimituspäällikkö Päivi Seppä-Lassila p. 040 715 5198, 02 2138 262 paivi.seppa-lassila@aivoliitto.fi Toimitussihteeri Miia Suoyrjö p. 050 571 4588 miia.suoyrjo@aivoliitto.fi

s. 6

Suomalaisten auttamishalu on säilynyt.

Teema: Vertaistuki Kielipolku-lehden aikataulu NO

TEEMAT

Minäkuva ja sukupolvien ketju

pe 12.4.

ma 15.4.

ma 20.5.

Uusi varhaiskasvatuslaki

pe 9.8.

ti 13.8.

pe 13.9.

Kieli ja kulttuuri

pe 11.10.

ti 15.10.

pe 15.11.

Kannen kuva: Shutterstock 2

Kielipolku 1/2013

AINEISTOT ILMOITUKSET ILMESTYY

1/2013

s i sältö

6 10 13 14 16 17 18

Vapaaehtoistoiminta muuttuu ja pysyy Soveltaen tavoitteisiin sisupartiossa Yhdessä liikkumaan Vertaistoiminnasta voimaa ja virkistystä Leijonaemot auttaa jaksamaan Emma & Elias vahvistaa vanhemmuuden tukea Kaveruus, joka kestää

Anna Nyrhinen

ARTIKKELIT

s. 10

Esko Niemelä on innokas sisupartiolainen.

s. 18

Vertaistuella on suuri merkitys myös nuorille.

4 5 22 27 28 32 34 40 41 43

Ledare Pääkirjoitus Tutkittua Kolumni Liitto tiedottaa Kirjahylly Poimittua Yhdessä – postia yhdistyksiltä Yhdistykset alueittain Aivoliiton yhteystiedot

Marianne Kulmala

PALSTAT

1/2013 Kielipolku

Ledare Linda Kilpiö

Kamratstöd bär långt

örsta gången på dryga fyra år öppnar jag gymnasietidens lärobok i modersmål. Jag går till rubriken Ledare. Blir nervös, märker jag. Redan åsynen av boken gör att mina armar får gåshud. Jag minns tydligt hur svettigt det var att streta med essäerna och de andra uppgifterna. Jag deltog inte i stödundervisningen trots att det hade varit möjligt. Jag hade beslutat mig för att försöka klara av de besvärliga ämnena med nöd och näppe utan stödundervisning som alla andra gjorde. Jag tror inte att min lite snedvridna syn grundade sig på att jag hade gått tre år i en särskild dysfasiklass i lågstadiet. Jag tror att den grundade sig mera på en uppfattning som inpräntades i mig och mina klasskamrater. Vår lärare påverkade mig och trodde på mig mera än någon annan utomstående. Hon gav oss som vägkost inför framtiden en tro på att vi är kapabla till det samma som de andra, och att vi har gått i specialklass gör oss inte sämre än andra. En sådan lejonmamma hoppas jag finns vid något skede nära det barn som tvivlar på sig själv och känner sig sämre än de andra. Rytmen på studierna i gymnasiet blev ibland ångestfylld på grund av att uppgifterna var ohyggligt massiva. Det var nära på att bli pannkaka av matematikböckerna och av anteckningarna i många andra besvärliga ämnen. Men jag blev snart lättad när jag märkte att de andra gymnasisterna var av samma åsikt eller erbjöd sin hjälp. Till gymnasiet sökte jag för att jag hade en klar framtidsplan. Jag ville till universitetet för att studera historia. Två år försökte jag klara inträdesförhören till kulturhistoria, men bättre än en tjugoandra plats uppnådde jag aldrig. Jag var helt förkrossad och då förstod jag hur viktigt min familjs stöd var och alltid har varit. Jag skulle inte kunna föreställa mig själv här och nu utan min familj. I mina dystraste ögonblick har de

eftertryckligt sagt till mig att det finns värre problem eller sjukdomar och – upp kommer man alltid. Mina svårigheter har de dock inte underskattat utan jag har i lugn och ro fått ge uttryck för mina känslor. Som barn var de nära släktingarnas förståelse oerhört viktig till exempel när jag glömde bort överenskomna regler och förbjudna platser. Som barn blev jag snabbt förargad om man inte förstod mitt ärende eller mig. Det ömsesidiga tålamodet nådde då nya höjder. Nämnas kan till exempel mina varierande egna benämningar på saker och ting. Plötsligt bara glömde jag dem. Samhörigheten har varit bäst på anpassningskurserna med min familj. För mig var det alldeles nytt att vara tillsammans med andra likadana barn. Jag och mina två systrar var de enda barnen på vår ort som hade specifika språksvårigheter. Mina föräldrar har säkert också uppskattat möjligheten att diskutera med andra föräldrar om de problem de har haft, som t.ex. om kommunernas sätt att ta hand om deras ärenden. Kurserna har varit mycket bra som familjens gemensamma erfarenheter. Jag rekommenderar dem för alla. Allt det här ovan nämnda är för mig exempel på kamratstöd. Det behöver inte vara något stort. Jag har själv försökt vara till stöd för andra när det behövs. Särskilt har jag försökt ge dem samma vetskap som jag redan har. För mig viktiga personer – familjen, släktingarna och vännerna – försöker inte förändra mig eller få mig att spela någon annan roll än den jag har. De godkänner mig som jag är med alla mina (skriv)fel och får mig helt enkelt att älska också mig själv. ■ Linda Kilpiö studerar vid Livia yrkesskola till trädgårdsmästare.

För mig viktiga personer godkänner mig som jag är med alla mina (skriv)fel och får mig helt enkelt att älska också mig själv. 4

Kielipolku 1/2013

Maria Normasto

Linda Kilpiö

nsimmäistä kertaa reiluun neljään vuoteen aukaisen lukioaikaisen äidinkielen oppikirjan kohdasta pääkirjoitus. Huomaan heti hermostuvani. Jo kirjan näkeminen saa kädet kananlihalle. Mieleen palaa elävästi äidinkielen tuntien hikinen puurtaminen esseiden ja muiden tehtävien kanssa. En kuitenkaan ikinä lukioaikana käynyt tukiopetuksessa, vaikka siihen olisikin ollut mahdollista osallistua. Olin päättänyt mennä minulle hankalien aineiden kanssa läpi vaikka rimaa hipoen ilman tukiopetusta niin kuin muutkin. En usko vähän vinoutuneen näkemykseni pohjautuneen siihen, että olin ollut alakoulussa kolme vuotta erityisellä dysfasialuokalla. Luulen sen pohjautuneen enemmän uskoon, jota minuun ja luokkatovereihini iskostettiin. Opettajamme on vaikuttanut ja uskonut minuun enemmän kuin kukaan muu perheen ulkopuolinen. Hän antoi meille evääksi tulevaisuutta varten uskon siihen, että pystymme samaan kuin muutkin, eikä opiskelu erityisluokalla muuta meitä huonommiksi. Tällaisen leijonaemon toivoisin löytyvän jossain vaiheessa jokaisen itseään epäilevän ja itsensä muita huonommaksi tuntevan lapsen läheltä. Lukiossa tunsin opiskelutahdin välillä ahdistavaksi järkyttävien tehtävävuorien takia. Matematiikan ja monen muun itselleni vaikean oppiaineen kirjat ja muistiinpanot teki mieli heittää pannun pesään. Mutta huojennuin pian, kun huomasin muiden lukiokavereideni olevan samaa mieltä tai tarjoavan apuaan. Lukioon hain, koska minulla oli selkeä tulevaisuuden suunnitelma: halusin yliopistoon opiskelemaan historiaa. Kahtena vuonna yritin päästä läpi kulttuurihistorian pääsykokeista, mutta parhainkin tulos oli 22. sija. Olin täysin musertunut ja silloin ehkä tajusin parhaiten, miten tärkeää perheeni tuki on ja on aina ollut.

PÄÄKIRJOITUS

Vertaistuki kantaa pitkälle En voisi kuvitellakaan olevani tällainen ja tässä ilman perhettäni. Minulle on painotettu synkimpinä hetkinäni, että on pahempiakin ongelmia tai sairauksia ja ylös pääsee aina. Vaikeuksiani ei ole silti vähätelty, vaan olen rauhassa saanut purkaa tuntojani. Lähisukulaisteni ymmärtäväisyys etenkin lapsuudessani on ollut tärkeää, kun esimerkiksi sovitut säännöt ja kielletyt paikat unohtuivat kovin nopeasti mielestäni. Lapsena myös hermostuin hyvin helposti, jos asiaani tai minua ei ymmärretty. Tällöin molemminpuolinen kärsivällisyys kehittyi uusiin mittoihin. Mainittakoon esimerkiksi vaihtuvat omat nimitykseni asioille ja esineille ja niiden unohtaminen saman tien. Parhaimpia yhteenkuuluvuuden hetkiä olen kokenut perheeni kanssa sopeutumisvalmennuskursseilla. Minulle muiden samanlaisten lasten kanssa oleminen oli aivan uusi juttu. Minä ja kaksi sisarustani olimme paikkakunnallamme ainoat lapset, joilla oli kielellinen erityisvaikeus. Vanhempani ovat varmasti arvostaneet mahdollisuutta keskustella muiden vanhempien kanssa kohtaamistaan ongelmista kuten kuntien tavasta hoitaa asioita. Kurssit ovat olleet mahtavia perheen yhteisiä kokemuksia, joita voin suositella kaikille. Nämä kaikki yllämainitut ovat minulle esimerkkejä vertaistuesta. Sen ei tarvitse olla mitään suurta. Olen pyrkinyt itse olemaan tukena muille, kun he sitä tarvitsevat. Erityisesti olen halunnut antaa heille saman tietämyksen mikä minulla jo on. Minulle tärkeät ihmiset – perhe, sukulaiset ja ystävät – eivät yritä muuttaa tai saada minua esittämään mitään muuta kuin olen. He hyväksyvät minut sellaisena kuin olen kaikkine (kirjoitus)virheineni ja saavat minut kerta toisensa jälkeen rakastamaan myös itseäni. ■ Linda Kilpiö opiskelee Livian ammattioppilaitoksessa puutarhuriksi.

Minulle tärkeät ihmiset hyväksyvät minut sellaisena kuin olen kaikkine (kirjoitus)virheineni ja saavat minut kerta toisensa jälkeen rakastamaan myös itseäni. 1/2013 Kielipolku

Henrietta Grönlund Anna Lepistö

Vapaaehtoistoiminta muuttuu ja pysyy

Vapaaehtoiset voivat toimia esimerkiksi lapsiperhetyössä.

Vapaaehtoistoiminta on muutoksessa. Löytyykö enää vastuunkantajia, vertaistoimijoita ja auttajia?

ärjestösektoria on viime vuosina puhututtanut ja huolestuttanutkin vapaaehtoistoiminnan muutos. Ihmisten sitoutumishalu ja -kyky tuntuvat vähentyneen ja käsipareja puuttuu, kun yritetään järjestää toimintaa ja tapahtumia. Mitä tämä kaikki tarkoittaa? Onko vapaaehtoistoiminta tai kansalaisosallistuminen vähenemässä? Ovatko ihmiset muuttuneet itsekkäämmiksi tai välinpitämättömämmiksi? Vapaaehtoistoiminnan tieteellinen tutkimus todistaa monen järjestötoimijan kokemuksen: toiminta on muutoksessa. Aiemmin vapaaehtoistoiminnaksi miellettiin melko yksiselitteisesti organisoitu toimin-

Kielipolku 1/2013

ta yhdistyksessä, seurakunnassa tai omalla asuinalueella esimerkiksi talkoiden merkeissä. Yhteisön jäsenyys ja siihen kuuluminen olivat lähes aina toiminnan edellytyksenä. Ihmiset sitoutuivat sekä yhteisöön että siinä tapahtuvaan säännölliseen toimintaan usein vuosiksi. Nykyään ihmiset ovat projektiorientoituneempia aiempaan verrattuna, eikä kiireiseen ja vaihtelevaan elämänrytmiin aina sovi säännöllinen ja pitkää sitoutumista vaativa toiminta. Tässä ajassa menestyvätkin lyhytkestoiset, projektimaiset toimintamuodot ja toiminnan tavat, jotka ovat sovitettavissa erilaisten ihmisten elämään.

Sosiaalinen media avuksi Yleistä on myös itse organisoitu vapaaehtoistoiminta, jossa samasta asiasta kiinnostuneet löytävät toisensa sosiaalisen median avulla ja järjestävät tempauksen tai projektin, sitoutumatta muuhun kuin sen toteuttamiseen. Sosiaalisen median kautta järjestetään myös mielenosoituksia, kootaan kansalaisadresseja ja vaikkapa kerätään lasten vaatteita ja leluja lahjoitettavaksi ulkomaiden köyhille lapsiperheille. Vapaaehtoistoiminta onnistuu näin ilman yhdistyksiä tai muita organisaatioita. Sosiaalinen media on kuitenkin mahdollisuus myös järjes-

Anna Lepistö

HelsinkiMissio tekee työtä muun muassa lapsiperheiden ja nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi.

töille, jotka voivat löytää vapaaehtoisia tai organisoida toimintaansa sitä kautta.

Auttamishalu on säilynyt Samaan aikaan on paljon asioita, jotka eivät ole muuttuneet vapaaehtois- ja kansalaistoiminnan kentällä. Yksi sellainen on ihmisten auttamishalu. Se ei ole hävinnyt mihinkään. Päinvastoin, kiinnostus esimerkiksi vapaaehtoistoimintaa kohtaan on nuorten joukossa kasvussa. Nuoret ja muunkin ikäiset suomalaiset kokevat vastuuta muista ja yhteisistä asioista ja haluavat auttaa. Auttamishalu on Suomessa keskeisin vapaaehtoistoiminnan motivaatio kaikissa ikäryhmissä. Yhteisöllisyyttäkin arvostetaan ja kaivataan, vaikka yhteisöt eivät ole välttämättä samoja kuin ennen. Aiemmin seurakunta, yhdistys, asuinalue ja suku olivat keskeisiä yhteisöjä. Nykyään yhteisöt ovat yhä useammin itse valittuja: ystäväporukoita tai yhteisen asian ympärille, joskus vain tietyksi aikaa, silloin tällöin tai vain virtuaalisesti kokoontuvia joukkoja. Halu olla tarpeellinen, kuulua johonkin yhteisöön ja auttaa muita

ovat kuitenkin inhimillisiä perustarpeita, jotka eivät muutu, vaikka niiden toteutustavat vähän muuttuvatkin. Lisäksi vapaaehtoistoiminta voi tuoda vapaaehtoisen elämään merkityksellisyyden kokemuksia, joita kulutusyhteiskunta ei tarjoa.

Vertaisilla on suuri merkitys Erityisen sinnikkäältä vaikuttaa ihmisten halu auttaa toisia samankaltaisessa elämäntilanteessa kuin he itse ovat tai ovat olleet aiemmin. Olen itse tutkinut vapaaehtoistoimintaa muun muassa arvojen, minäkuvan ja elämänkaarien näkökulmista. Ihmiset, joilla on menneisyydessään kriisi tai haaste, josta he ovat selviytyneet, ovat usein löytäneet syvän motivaation auttaa muita samankaltaisessa tilanteessa olevia. Näin oma vaikeakin elämänkokemus voidaan kääntää myös voimaksi, valjastaa se johonkin hyvään. Sairauden, menetyksen, vamman tai erikoisen elämäntilanteen kokenut ja/tai sen kanssa elämään oppinut on usein tutkitustikin paras henkinen tuki toiselle vastaavassa tilanteessa olevalle. Apua ja tukea tuntuu olevan helpompi ottaa vastaan

saman kokeneelta ihmiseltä. Tieteelliset tutkimukset osoittavat myös, että esimerkiksi sairastuneiden lasten vanhemmat, syöpäpotilaat ja kriisinuoret kokevat vapaaehtoisilta tai vertaisilta saadun tuen tyydyttävämmäksi ja positiivisemmaksi, jopa paremmaksi kuin ammattiavun. Tätä selitetään kokemuksella siitä, että vapaaehtoiselta saatuun apuun ja tukeen liittyy lämmin kokemus toisen auttamishalusta. Vapaaehtoinen ei siis auta palkan, viran tai muun vastaavan tekijän vuoksi vaan siksi, että välittää. Suomalaiset luottavatkin avun tarpeessa vahvimmin omaan lähipiiriinsä ja omaan vastuuseen itsestään, mutta heti kolmanneksi luotetuin avun lähde on toisten ihmisten tuki ja lähimmäisvastuu. Ammattiavulla on totta kai paikkansa, mutta henkistä tukea ja käytännön apua voi usein tarjota vähintäänkin yhtä hyvin vapaaehtoinen tai vertainen.

Haasteena uudet toimintatavat Mitä tämä kaikki sitten tarkoittaa järjestöjen, yhdistysten ja muiden vapaaehtois- ja vertaistoimintaa organisoivien tahojen kannalta? Ih1/2013 Kielipolku

Anna Lepistö

Tukihenkilönä toimiminen on yleinen vapaaehtoistoiminnan muoto.

Kielipolku 1/2013

Yhteistä vastuuta halutaan kantaa Organisoidun toiminnan etu verrattuna moniin muihin toiminnan tapoihin on sen jatkuvuus sekä jatkuvuuden ja suunnitelmallisuuden tuoma turvallisuus ja tuki vapaaehtoiselle. Pirkko Rönkkö

misten halu toimia ei ole kadonnut, pikemminkin se voi erittäin hyvin. Organisoijien haasteena ovat kuitenkin toiminnan tavat. Tutkimukset kertovat, että keskeisin kimmoke vapaaehtoiseksi lähtemisessä on se, että joku on pyytänyt mukaan toimintaan. Koska auttamishalu on ihmisissä jo olemassa, tarvitaan vain pyyntö taholta, joka tarjoaa sopivan toiminnan paikan. Tarvitaan toimintamuotoja, jotka ihminen voi sovittaa omaan elämäänsä, ja joissa sitoutuminen on ihmisen kokoista. Jos ennen sitouduttiin toimintaan kuin vetoketju: tiiviisti ja pitkään, nykyään toiminta voi olla nepparimallista: silloin tällöin, mutta kuitenkin aina uudelleen. Edelleen on myös ihmisiä, jotka haluavat sitoutua vaikkapa toisen ihmisen tukijoiksi jopa vuosiksi. Esimerkiksi omassa työpaikassani HelsinkiMissiossa hyvin suosittu vapaaehtoistoiminnan muoto kaikissa ikäryhmissä – keikka- ja projektimuotoisten tehtävien ohella – on nuoren tai seniori-ikäisen tukihenkilönä toimiminen, mikä edellyttää aina vähintään vuoden sitoutumista toiseen ihmiseen ja hänen säännölliseen tapaamiseensa. Tärkeintä onkin, että jokaisen vapaaehtoisen motiivia ja yksilöllistä tilannetta kuunnellaan. Jos vapaaehtoinen ei koe toimintaa laadukkaaksi ja itselleen sopivaksi, on nykyään todennäköistä, että hän siirtyy toimimaan muualle.

Nuoria kiinnostaa erityisesti omaan elämään hyvin sovitettava keikkamuotoinen auttamistoiminta.

Toimintaa organisoiva taho voi antaa koulutusta, ohjausta ja virkistystä ja olla apuna monenlaisissa kysymyksissä, joita vapaaehtoinen toiminnassa kohtaa. Äärimmäisen tärkeää on myös muistaa arvostaa vapaaehtoisten panosta erilaisissa tehtävissä. Vapaaehtoistoiminnan tärkein sana on ”kiitos”. Kaikki vapaaehtoistoiminnan muodot, sitoutuneet, projektimaiset, kertaluonteiset ja virtuaaliset, ovat arvokkaita ja kertovat ihmisen halusta kantaa yhteistä vastuuta. Vapaaehtoisena toimii suomalaisista jo useampi kuin joka kolmas, ja kiinnostuneita on vielä huimasti enemmän. Vapaaehtois- ja vertaistoiminnan rooli suomalaisessa yhteiskunnassa on valtava, eikä sen merkitys tule tulevaisuudessakaan vähenemään. ■ TT Henrietta Grönlund toimii kansalaistoiminnan johtajana HelsinkiMissiossa ja tutkijatohtorina Helsingin yliopistossa.

Haukkarannan ja Jyväskylän näkövammaisten koulut ovat yhdistyneet monimuotoiseksi oppimis- ja ohjauskeskukseksi, jonka yhteydessä toimii myös erityiskoulu.

Oppimis- ja ohjauskeskus Onerva Tarjoamme • palveluja oppimisen ja koulunkäynnin tueksi • asiantuntemusta erityisesti näkemiseen, kuulemiseen, kieleen ja vuorovaikutukseen liittyvistä tuen tarpeista.

Palvelutarjontamme sisältää muun muassa • koulutusta ja työnohjausta ammattihenkilöstölle, • ohjauskäyntejä päiväkoteihin ja kouluihin, • arviointi- ja kuntoutuspalveluja yksittäisille asiakkaille sekä • tukijaksoja oppilaille. Tuotamme myös monipuolista materiaalia – tietoa ja menetelmiä – tuen suunnitteluun ja toteuttamiseen.

Tutustu tarjontaamme osoitteessa www.onerva.ﬁ

Oppimis- ja ohjauskeskus Onerva puh. 029 533 2700, onerva@onerva.ﬁ

1/2013 Kielipolku

Taina Saarinen

Soveltaen tavoitteisiin sisupartiossa Sisupartiotoiminta on sovellettua partiotoimintaa erityistä tukea tarvitseville. Partion periaatteisiin sisutoiminta sopii mainiosti: jokainen on tervetullut, asioita tehdään yhdessä ja toinen toistaan auttaen. Lounais-Suomen partiopiirin sisujaoston puheenjohtaja Leena Aula kertoo, että sisupartio poikkeaa peruspartiosta loppujen lopuksi vain vähän. Ryhmässä on useita johtajia ja mukana voi olla avustajia. Sisuryhmien johtajat ovat koulutuksen läpikäyneitä aikuisia. Moni johtajaksi hakeutuva on opettaja tai lähihoitaja, mutta tärkeintä on innostus sekä kyky improvisoida ja soveltaa. – Erityistarpeiden mukaan tehdään sovelluksia ja viikkokokoontumisissa suunnitelmia muutetaan kun tilanne niin vaatii, Aula sanoo.

Anna Nyrhinen

Onnistumisen kokemuksia

Sisupartiolaiset tekevät kaikkea mitä muutkin partiolaiset. Esko Niemelä tekee puista noppaa omaan lautapeliinsä.

isupartiossa kukaan ei saa erityiskohtelua tai vapauksia enempää kuin on välttämätöntä. Erityistä tukea tarvitsevien partiotoiminnassa tarvitaan toki enemmän aikaa uusien asioiden opettelemiseen. 10

Kielipolku 1/2013

Samoin on taitoja ikäkausimerkkien laita. Nuo jokaisen partiolaisen tärkeät etapit suoritetaan partion yleisten vaatimusten mukaan. Vertaisryhmä ja perehtyvä ohjaus ovat silloin tärkeitä.

Sisupartiolaisia on Suomessa lähes 600. Erityistä tukea tarvitsevia käy lisäksi myös tavallisissa ryhmissä. Leena Aula kertoo palautteen olevan yksinomaan hyvää. Kiitosta tulee sekä lapsilta, vanhemmilta että muiden ryhmien johtajilta. – Partio on ensinnäkin se lapsen oma juttu. Retket itsenäistävät heitä ja heille kertyy onnistumisen kokemuksia. Vaikka kaikki eivät suoriudu kaikesta yhtä hyvin, yksi on hyvä yhdessä, toinen toisessa asiassa. Partioliikkeen tavoitteena on itsensä, toisten ihmisten ja ympäristön kanssa sopusoinnussa elävä ihminen, joka on vastuuntuntoinen ja itsenäisesti ajatteleva yhteiskunnan jäsen. Partiomenetelmiä ovat tekemällä oppiminen, elämykset ja seikkailut, toiminta luonnossa, yhdessä päättäminen ja henkilökohtainen kehitys. Luonnossa liikkuminen on keskeinen osa partiota, eikä rajoittunut liikkumiskyky ole esteenä.

Anna Nyrhinen

Poraamisessa Eskoa auttaa partiojohtaja Katri Lahti.

– Esimerkiksi pyörätuolilla liikkuminen otetaan reittisuunnittelussa huomioon, Aula kertoo.

Toimiva malli kiertoon Sisupartio-nimitys on vuodelta 1947, mutta Helsingin Sokeainkoululla kokeiltiin laajennettua partiotyötä jo vuonna 1928. Kansainvälisessä partiotyössä erityistä tukea tarvitsevat ovat olleet mukana alusta asti. Partio on lapsi- ja nuorisojärjestö, mutta sisuissa ei ole ikärajaa. Suomen vanhimmat sisulaiset ovat yli 70-vuotiaita. Leena Aulan johtama nelihenkinen ryhmä Turussa on toiminut yli 10 vuotta ja ryhmäläiset ovat jo nuoria aikuisia. Aula toivoo, että partion sisutoimintaan saadaan lisää johtajia, jotta kaikki halukkaat pääsevät mukaan. – Partio tuntuu olevan monelle ainoa harrastusmahdollisuus. Sisu-toimintamallia voisikin laajentaa myös muihin harrastuksiin.

Esko on meripartiolainen Aurajokeen ankkuroituneet vanhat purjelaivat Tall Ship Race -tapahtumassa neljä vuotta sitten saivat Esko Niemelän innostumaan. Hän liittyi heti turkulaisen meripartiolippukunta Sinikotkien sudenpentuihin. Jonkin ajan kuluttua vilkas, nyt 10-vuotias Esko siirtyi tavallisesta ryhmästä sisupartioon, jossa vetäjinä on aikuisia ja partiolaisen polussa sovelluksia. Ryhmässä on neljä ohjaajaa ja kymmenen poikaa. Nyt Eskon tarkkaavaisuus ja keskittyminen sujuvat paremmin. Sinikotkien ensimmäinen sisupartioryhmä aloitti vuonna 1996. Nykyisin toimii oma ryhmä muun muassa liikunta- ja aistihäiriöisille. Eskon äiti Elisa Niemelä kertoo Eskon olevan ahkera ja innokas seikkailija-ikätason sisupartiolainen, jolla on mukavia partiokavereita. Partio antaa paljon sellaista mitä koulu ei voi tarjota, mutta tukee samalla koulussakin tarvittavia tietoja ja taitoja.

– Luontoon ja ympäristöön tutustuminen näkyy Eskon ympäristöopin arvosanoissa. Ja puutöissä tehdyn puukoiran naruhännän solmu oli partiosta tuttu, Elisa Niemelä kuvaa. Partiossa Esko pitää eniten purjehtimisesta. Ensi kesänä perhe onkin lähdössä katsomaan Tall Ship Racea Helsinkiin, mistä meripartiolaiset seilaavat purjelaivoilla Turkuun.

Omassa porukassa ja kaikki yhdessä Elisa Niemelä pitää sisupartion vertaisryhmää hyvänä asiana. – Siellä tuntee olevansa samanlainen kuin toiset. Ei ole aina se huonoin, kuten tavallisessa partiossa voi olla. Toisaalta hyvää on myös se, että partiopiirin isoilla leireillä ja keväisillä partiomarsseilla sisulaiset ovat yhdessä peruspartiolaisten kanssa. – Esko ei erittele kumpi on parempi, vaan nauttii ryhmätyöstä ja yhdessä olemisesta.

1/2013 Kielipolku

Olli Jääsaari

Tarina kahdesta sammakosta

Partiojohtaja Mikko Akkola auttaa Esko Niemelää veneen rakentamisessa sudenpenturetkellä.

Esko Niemelä lähtee leireille ja retkille mielellään. Seuraava iso leiri, Lounais-Suomen piirin yhteinen Tammileiri kesäkuussa, on suuri odotuksen kohde. Syksyllä on sisulaisten oma viikonloppuretki. Partion taitokisassa sisupartiolaisten tehtävissä on suoritussovelluksia. – Vetäjät katsovat, että kaikki pystyvät tekemään kaiken. Jokaisen heikkoudet otetaan huomioon ja niiden mukaan mennään, mutta silti suoritetaan samat suoritus- ja taitomerkit kuin muutkin, Elisa Niemelä sanoo.

Erottelematta paras Vaikka vertaisharrastusryhmä on tärkeä, Elisa Niemelä arvelee, etteivät Eskon partioryhmän lapset juuri tapaa toisiaan sen ulkopuolella. Eskollakin on kolme kaveripiiriä, partio, koulu ja piha. Sisulaiset kuljetetaan partiokokouksiin eri puolilta kaupunkia ja naapurikunnista saakka. 12

Kielipolku 1/2013

Partio yhdistää koko Niemelän perhettä. Elisa Niemelästä, sudarivetäjästä eli nuorimpien johtajasta, on nyt lasten myötä tullut lippukunnan äitikerholainen. Äitikerho kerää varoja retkiä ja leirejä varten, järjestää kahvituksia ja keittää tapahtumissa soppaa. – Vanhemmat ovat siellä vain partiolaisten vanhempia. Ei ole erikseen sisupartion vanhempia ja tavallisten vanhempia, kaikki ovat yhdessä. Partiossa on se idea, ettei erotella. Elisa Niemelä on lähdössä opettamaan trangian eli retkikeittimen käyttöä sudenpentujohtajille. Hän iloitsee partioharrastuksessa erityisesti siitä, että se antaa lapselle ja nuorelle elämäntaitoja ja opettaa tavallisia asioita, kuten ruuan laittamista tai kartan ja kompassin käyttöä. – Partiossa myös oppii mitä pitää tehdä löytääkseen takaisin, jos eksyy. ■ Taina Saarinen on freelance-toimittaja.

Sisupartion hihamerkissä on sammakko ja solmu. Kahden köyden muodostama vahva jalussolmu kuvaa yhteistyötä ja sammakko tulee vanhasta tarinasta: ”Kaksi sammakkoa löysi hypellessään kerma-astian. Sammakot kurkistivat uteliaina astiaan ja putosivat sinne. Toinen arveli, että sammakon on mahdotonta uida kermassa. Niinpä se ei yrittänytkään, ja kun pelastajaa ei kuulunut, se hukkui. Toinen sammakko ei antanut periksi. Se yritti uida ja potki kaikin voimin. Välillä sekin vajosi, mutta ponnisti taas pinnalle. Näin se jatkoi ja jatkoi. Ja kuinka sitten kävikään? Lopulta se tunsi jalkojensa alla kiinteää ja pääsi hyppäämään pois astiasta. Kerma oli ponnistellessa kirnuuntunut voiksi ja sisukas sammakko pelastui.”

Lisätietoja: http://fi.scoutwiki.org/ Sisupartio

Pääkaupunkiseudun dysfasiayhdistyksen perheliikuntaryhmässä leikitään ja pelataan yhdessä, lasten ehdoilla.

Taina Saarinen

Yhdessä liikkumaan

aanantai-iltaisin kokoontuvassa Pääkaupunkiseudun dysfasiayhdistyksen perheliikuntaryhmässä on enimmillään tusina lasta ja 5–6 aikuista. Lapset, suurin osa poikia, ovat 4–9-vuotiaita ja taidoiltaan hyvin erilaisia. Polttopallo ja hipat ovat suosikkeja, hyvällä huumorilla varustettu juttu toimii aina. – Pallo on hyvä väline. Sillä voi tehdä monenlaista ja se sopii kaikille, ryhmän vetäjänä toimiva Virpi Lehto-Mertens kertoo. Lehto-Mertensillä on itsellään kolme erityislasta. Kun oma poika jäi muutama vuosi sitten ilman harrastusta edellisen vetäjän lopetettua, hän päätti tarjoutua ohjaajaksi. – Ohjaajatyö antaa valtavasti. Hyvänolontunne tulee siitä, että kun kotona elämä on haasteellista eikä onnistumisen tunteita aina tule, niin täällä tulee. Saan siitä voimia. Pystyn improvisoimaan hetkessä ja keksin ratkaisuja ristiriitoihin.

Ryhmään meneminen ei ole lapsille itsestään selvää. Kun ryhmään tulee uusi lapsi, Lehto-Mertens kertoo muuttavansa ohjelmaa. Silloin esittäydytään ja toivotetaan tulokas tervetulleeksi. – Periaatteeni on se, että ryhmään on kiva tulla, ei suorittaminen tai kilpaileminen. Yhteinen mukava yhdessäolo riittää. Kannustan paljon ja se toimii. Liikuntaryhmässä vanhemmat eivät seisoskele kentän laidalla. Yhteinen liikunta, leikki ja peli vahvistaa koko perhettä. Vinkkejä ja leikkejä saa kursseilta, mutta myös lapsilta, joille sääntöjen kertominen muulle ryhmälle on hyvää harjoitusta. Koska pitkäjänteinen keskittyminen on monelle vaikeaa, ohjelmaa joutuu improvisoimaan lähes joka kerta. – Joskus pelataan säännöiltään monimutkaisia pelejä, joskus vain palloillaan. Jokaisella kerralla tehdään vähintään kolmea eri asiaa. Kielelliset taidot ja pitkien ohjeiden kuunteleminen kehittyvät monella niin, että siirtyminen tavallisiin

Katja Niemi

Lasten ehdoilla

Julius Niemen mielestä liikuntaryhmässä on hauskinta polttopallon pelaaminen.

seuroihin on iän ja kokemuksen karttuessa mahdollista. Lehto-Mertensin pojista keskimmäinen pelaa koripalloa tavallisessa seurajoukkueessa. Vilkkailla lapsilla on paljon asiaa. Lehto-Mertens nauttii lasten kuuntelemisesta. Koska monella on puheentuottamisen ongelmia, se on myös tärkeää. – Mutta hiomisen varaa minulla on vielä siinä vaiheessa, kun lopuksi rauhoittelen lapsia ja valmistelen siirtymistä seuraavaan tilanteeseen eli kotiinlähtöön. ■

1/2013 Kielipolku

Tarja Autio Tarja Autio

Vertaistoiminnasta voimaa ja virkistystä

Keskustelupainotteisten vertaistapaamisten lisäksi kaikkia jäseniä yhdistävät virkistys- ja koulutustapahtumat. Kymenlaakson Aada ry:n kesäperinteisiin kuuluu retki Harjun luonnonvaraoppilaitokseen.

Vertaisryhmässä samassa elämäntilanteessa olevat voivat antaa ja saada tukea sekä keskustella yhteisistä asioista. Vertaisten joukossa asioista voi puhua niiden oikeilla nimillä.

ymenlaakson Aada ry on niin sanottu kolmikantayhdistys. Yhdistys tukee henkilöitä, joilla on autismin kirjon oireyhtymä, adhd tai kielellinen erityisvaikeus sekä heidän läheisiään. Yhdistyksen toimialuetta on Kaakkois-Suomi. Vertaistoiminta sijoittuu tasaisesti alueen suuriin kaupunkeihin: Kotkaan, Kouvolaan ja Lappeenrantaan. Kouvolalaisten Anne ja Asko Uotilan kahdeksanvuotiaalla Kasperipojalla on kielellinen erityisvaikeus. – Saimme tietää vertaisryhmästä Kielipolku-lehdestä. Yhdessä-palstalla oli mainittu, että paikkakunnalla toimii yhdistys, jolla on vertaisryhmä.

Kielipolku 1/2013

Tulimme mukaan Aadan vertaisryhmään heti kun se alkoi toimia kaupungissamme.

Kolmikanta toimii hyvin Vanhempainryhmät on tarkoitettu erityisryhmiin kuuluvien vanhemmille ja läheisille. Itse erityisryhmään kuuluville nuorille ja aikuisille olisi tarvetta saada omia vertaisryhmiä. Ongelmana ryhmien perustamiselle on vertaisohjaajan tai vaihtoehtoisesti sopivan ryhmänohjaajan löytäminen. Aadassa toimii vanhempainryhmien lisäksi adhd-aikuisten ryhmä Kouvolassa.

– Kolmikantayhdistyksen ryhmässä on kielihäiriöisten lasten vanhempien lisäksi niitä, joiden lapsella on autismin kirjon oireyhtymä tai adhd. Se on kuitenkin enemmän etu kuin haitta. Vaikka kaikilla on omat erityisyytensä, ovat arjen ongelmat samankaltaisia, Uotilat toteavat. Tavallisimpia kaikille yhteisiä ongelmakohtia ja keskustelunaiheita ovat kosketuspinnat yhteiskuntaan, päivähoitoon, koulutukseen, harrastuksiin, sosiaalisiin suhteisiin ja kuntoutukseen. – Toisten kokemuksista saa itselle toisaalta hyviä vinkkejä, toisaalta vahvistusta omiin ratkaisuihin. Vertais-

Tarja Autio

Asko, Anne ja Patrik Uotila tulivat Kymenlaakson Aada ry:n joulunalustapahtumaan. Kuvassa (takana) myös puheenjohtaja Kata Kaukiainen.

ryhmässä voi asioista puhua niiden oikeilla nimillä. On lupa hengittää vapaasti ja puhua tietäen, että kuulijat ymmärtävät ja hyväksyvät, Uotilat kertovat. Vertaisryhmissä hyväksytään se, etteivät kaikki ole samasta muotista. – On myös antoisaa kuulla eri ikäisten lasten ja nuorten vanhempien kokemuksia. Ne auttavat ennakoimaan, mitä itselläkin voi tulevaisuudessa olla odotettavissa, Anne Uotila kuvaa. Muun muassa Kouvolan vertaisryhmässä on järjestetty toisinaan myös posliininmaalaus- ja askarteluiltoja. Käsillä tekeminen ja ajatusten suuntaaminen välillä muuhun toimintaan keventää keskustelupainotteista ryhmätoimintaa. – Yhdistys järjestää vertaistapaamisten lisäksi retkiä ja muita tapahtumia. Niihin lähdemme koko perhe. Se on mukavaa tekemistä ja samalla perheet voivat tavata toisiaan.

Ryhmäytyminen vie aikaa Tähän saakka Aadan ryhmät ovat olleet avoimia. Uusilla ihmisillä on siis aina ollut mahdollisuus tulla mukaan. – Vuoden 2013 kevään aikana aloitetaan kuitenkin niin kutsutut suljetut ryhmät eli uusia otetaan vain määrättyinä kertoina, Aadan puheenjohtaja Kata Kaukiainen kertoo. Syynä on se, että ryhmäytymisen aloittaminen alusta joka kerta uudelleen on ryhmäläisille raskasta. Tämä toimintatapa huomioi myös uudet

tulijat, kun niillä kerroilla, jolloin ryhmään otetaan jäseniä, tilaisuudet ovat sisältörungoltaan heidän tarpeensa huomioivia. Yksi ryhmien tärkeimpiä tavoitteita on luonnollisen vertaistuen jatkuminen arjessa. – Esimerkiksi Kotkassa vuosia kokoontuneesta ryhmästä osa on jatkanut säännöllisiä tapaamisia omatoimisesti erilaisten toiminnallisten harrastusten parissa.

Vertaisohjaajalta vaaditaan osaamista Kaukiainen toimii itse vertaisohjaajana vanhempainryhmässä sekä ryhmänohjaajana adhd-aikuisten ryhmässä. Vertaisohjaajana toimiminen vaatii hänen mielestään koulutusta, perehtyneisyyttä sekä tiedollisia valmiuksia. – Ryhmäytyminen, ryhmäyttäminen sekä dynamiikka ryhmän jäsenten välillä on paljolti ohjaajan käsissä varsinkin alkuvaiheessa. Samoin ryhmän sisällä käytyjen keskustelujen ohjaaminen. Esimerkiksi puheenvuorojen jakaminen tasapuolisesti ilman, että joku kokee tulleensa syrjäytetyksi, on haastavaa ja joskus vaativaakin. Hänen mukaansa myös henkilön oman tilanteen on oltava kunnossa toimittaessa vertaisohjaajan roolissa. Tunteet eivät ryhmässä ole kiellettyjä, mutta ne tulee olla hallinnassa. Samoin suhde omaan tai läheisen oireyhtymään tai erityispiirteeseen ja sen käsittelyyn.

Kata Kaukiainen haluaa kannustaa vertaisohjaamisesta kiinnostuneita yhdistysten jäseniä ja jo toimivia ryhmäohjaajia käymään koulutuksissa sekä päivittämään osaamistaan. – Omassa yhdistyksessämme otan omiin ryhmiini uusia vertaisohjaajuudesta kiinnostuneita tutustumaan, ryhmien tilanteen sen salliessa. Tälläkin hetkellä yhdessä ryhmässä on mukana tuleva uusi vertaisohjaaja. On tärkeää erottaa vertaisohjaajana toimiminen vertaistukihenkilönä toimimisesta ja muusta vertaistuesta. Vertaisohjaajuus on keskustelua, kannustusta vaikeassakin tilanteessa, epätoivon jakamista ja sen hyväksymistä sekä samojen tunteiden kautta eläneiden henkilöiden välistä vuorovaikutusta ohjaavasta näkökulmasta. Vertaistukea voi antaa samassa tilanteessa oleva henkilö toiselle yhteiseen tilanteeseen tai kokemukseen liittyen. Vertaistukihenkilönä voi toimia edellä mainituin tavoin, henkilökohtaisesti, ei ryhmämuotoisesti, mutta edelleen taustalla on vertainen tilanne. – Edellä mainituista ehkä eniten poikkeaa tukihenkilön rooli, joka myös usein sotketaan vertaistukeen. Tukihenkilötoiminnan määritteet ovat toiset ja lähtökohta vaihtelee sitä tarjoavan tahon mukaan. Siinä vertaisuus ei ole tukihenkilönä toimimisen edellytys, Kaukiainen kertoo. ■ Tarja Autio on autistisen pojan äiti, toimittaja ja Kielipolkulehden toimitusneuvoston jäsen. 1/2013 Kielipolku

Taina Saarinen

Leijonaemot auttaa jaksamaan Leijonaemot ry on vertaistukijärjestö, joka tukee erityislasten vanhempia lasten diagnooseista riippumatta.

ryhmä, johon voi tulla ja sanoa, ettei jaksa enää. – Kun niin sanottujen tavislasten vanhemmat väsyvät koliikin tai korvatulehdusten takia, he pystyvät jakamaan sen vaikkapa hiekkalaatikolla. Se on normivanhemmuutta, Grundström toteaa. Kun lapsi on hyvin sairas tai sairastanut vuosia, tavisten kanssa ei oikein synny vuoropuhelua. Heidän on vaikea ymmärtää sitä tilannetta. – Esimerkiksi syöpälapsen vanhempi päätyy usein itse lohduttamaan kuulijaa, hän jatkaa. Kuulluksi tulemisen tunne on tärkeää jokaiselle. Yhdistys kokoaa samantyyppisessä tilanteessa olevia yhteen. Grundströmillä on poika, jolla on harvinainen vammaryhmä, eikä täsmävertaistukea juuri ole. – Joka tapahtumassa kuulemme, miten ihanaa on ollut löytää niitä, jotka ymmärtävät ja joille ei tarvitse vääntää rautalangasta.

Janet Grundströmin kotialbumi

Kasvokkain tai netissä

Janet Grundström poikansa kanssa. Leijonaemojen työntekijät ovat itsekin erityislasten vanhempia.

nternetin keskustelufoorumeilta saa tietoa sairauksista ja lääkityksistä, mutta vanhemman omalle jaksamiselle ei keskustelutukea tahdo löytyä. Nettikeskustelussa kuusi toisensa löytänyttä erityislapsen vanhempaa käynnisti oman foorumin ja vertaistoiminnan. – Erityislasten vanhempien tunteet ja tunnelmat ovat hyvin samankaltaisia oli lapsen diagnoosi mikä 16

Kielipolku 1/2013

tahansa. Kun vanhemmat jaksavat, koko perhe voi paremmin, toiminnanjohtaja Janet Grundström sanoo.

Vertaisvanhemmat ymmärtävät Leijonaemot auttaa perheitä nimenomaan vanhempia auttamalla. Vahvistetaan jaksamista, käsitellään raskaita asioita. Ja Leijonaemot on

Leijonaemot järjestää 5–8 kertaa vuodessa vertaistukipäiviä ja -viikonloppuja eri puolilla Suomea. Kussakin tapaamisessa on teema, vaikkapa erityislapsen sisaruus. – Suomessa on vaikeasti masentuneita sisaruksia, jotka ovat jääneet perheessä liian vähälle huomiolle. Kunnat eivät perheitä valitettavasti tue, Grundström sanoo. Yhdistyksen Facebook-ryhmässä on 1 300 keskustelijaa. Internetin oma keskustelufoorumi on Grundströmin mukaan osoittautunut hyväksi vertaistuen muodoksi. Erityislasten perheissä eletään rankkaa arkea, josta on aika vaikeaa irrottautua. – Osalle riittää virtuaalinen tuki ja vastaus kysymykseen. Jo se kontakti helpottaa oloa. Leijonaemoilla on myös livetapaamisia, 25 kokoontuvaa vertais-

tukiryhmää 20 kunnassa. Mukaan on helppo tulla, koska ryhmän ajaksi voidaan palkata lastenhoitaja. – Samalla lapsetkin saavat vertaistukea. Erityislasten voi olla vaikeaa löytää kavereita, Grundström sanoo. Ystävyyssuhteet ovat asia, jota erityislapsen vanhemmatkin miettivät paljon. Viime syksynä valmistui Vammaisten lasten ja nuorten säätiön tuella kaksi videota, Kaveriksi Samu ja Kaveriksi Peppi. Ne näyttävät esimerkkejä erityislapsista, joilla on ystäviä. Videot ovat nyt katsottavissa myös verkossa YouTube-palvelussa. Leijonaemot ei ole etujärjestö,

mutta jäsenten toiveiden mukaan autetaan esimerkiksi vammaispalveluasioissa. – Vanhemmat tarvitsevat apua ja tukea erilaisten hakemusten kanssa. Useinkaan kunnan puolelta ei neuvoa eikä ohjeistusta saa, Grundström kertoo.

Toimintaa kehitetään RAY:n tuella Leijonaemot on saanut vuodesta 2008 lähtien Raha-automaattiyhdistyksen (RAY) tukea. Sillä on voitu lisätä vertaistapaamisten määrää sekä

palkata kaksi työntekijää ja yksi projektityöntekijä, kaikki Leijonaemoja itsekin. Tarvetta toiminnalle on. Yhdistyksen jäsenmäärä on noussut 47:stä yli tuhanteen. RAY:n avustusta hakeville yhdistyksille hän antaa yksinkertaisen neuvon: Pitää tehdä hyvä hakemus. – On oltava hyvä visio, suunnitelma ja strategia. On kartoitettava, että toiminnalle on tarvetta. Me kehitämme toimintaamme jatkuvasti, se on myös avustuksen saamisen kannalta hyvä asia. ■ Taina Saarinen on freelance-toimittaja.

Taina Saarinen

Emma & Elias vahvistaa vanhemmuuden tukea Raha-automaattiyhdistyksen Emma & Elias -ohjelman tavoitteena on vahvistaa vanhemmuutta.

aha-automaattiyhdistyksen (RAY) Emma & Elias -avustusohjelman (2012–2017) tavoitteena on yläkouluikäisten ja sitä nuorempien lasten kasvuolosuhteiden parantaminen. Ohjelman avulla etsitään ja vahvistetaan toimintatapoja, joilla järjestöissä voidaan edistää lasten ja heidän perheittensä hyvinvointia. Avustusohjelmaan valitaan mukaan ensisijaisesti uusia, alkavia projekteja. – Hanketta suunniteltaessa kannattaa mennä hankekärki edellä. On hyvä pohtia, mikä on hankkeen tarve, mitkä ovat sen tavoitteet ja kohderyhmät, millä keinoilla tavoitteisiin päästään sekä mitkä ovat oletettavissa olevat tulokset ja vaikutukset, RAY:n avustusosaston kehittämispäällikkö Elina Varjonen kertoo. Myös työtehtävät järjestössä kannattaa miettiä. Emma & Elias -avustusohjelma asettaa tiettyjä odotuksia ja velvoitteita, joten järjestön on hyvä selvittää, onko sillä resursseja sitoutua ohjelmaan. Ohjelma edellyttää muun muassa verkostokokouksiin osallistumista ja yhteisten tavoitteiden suuntaista toimintaa. – Toisaalta se tarjoaa myös tiettyjä tukitoimintoja, Varjonen painottaa. Emma & Elias -ohjelma tarjoaa järjestöille koulutusta, tukee paikallistason yhteistyötä ja verkostoitumista ja välittää sen toimintaa tukevaa materiaalia. RAY haluaa hyvän kiertävän ja juurtuvan. Ohjelmaan valitut hankkeet pyritään valitsemaan niin, että

ne tukevat toisiaan. Järjestöiltä odotetaankin aktiivisia yhteistyösuhteita ja tietämyksen ja osaamisen jakamista. Tälle vuodelle RAY:n Emma & Elias -ohjelmaan tuli useita kymmeniä hakemuksia. – Vertaistukitoiminta on yksi olennainen keino toteuttaa järjestölähtöistä työtä. Olemme avoimia hyville vertaistukea hyödyntäville hankkeille sekä ohjelmassa että ohjelman ulkopuolella, Varjonen sanoo. RAY tukee avustusstrategiansa mukaisesti terveyttä ja sosiaalista hyvinvointia vahvistavaa toimintaa, ongelmia ennalta ehkäisevää toimintaa tai haastavissa elämäntilanteissa olevien auttamiseksi toteutettavaa toimintaa. Vuoden 2012 hankkeet keskittyivät pitkälti neljän eri teeman alle: lapsiperheet ja arjenhallinta, kodin ja koulun välinen yhteistyö, osallistumismahdollisuuksien edistäminen ja sijaishuollon tukitoimet. – Vuodelle 2013 on haettu vahvempaa erityisperhenäkökulmaa ja mukaan saatiinkin muun muassa vammaisperheiden parissa toimiva Vammaisperheiden monitoimikeskus Jaatinen, Varjonen jatkaa. Hakuaika Emma & Elias -ohjelmaan on toukokuussa. Hakutiedot löytyvät RAY:n verkkosivuilta. ■ Lisätietoja: www.ray.fi/fi/jarjestot/hakeminen

1/2013 Kielipolku

Marianne Kulmala Marianne Kulmala

Kaveruus, joka kestää

Urhon (vasemmalla) ja Akselin ystävyys on kestänyt jo yli kymmenen vuotta.

Ystävykset muuttivat omilleen Nuortentalosta jo useita vuosia sitten, mutta ystävyys on säilynyt edelleen.

muuttaa vuosittain nuoria eri puolilta maata. Joskus matka kotoa uudelle asuinpaikkakunnalle on pitkäkin.

ikä yhdistää juankoskelaisen ja raisiolaisen nuoren miehen niin vahvasti, että heidän ystävyytensä on kestänyt jo kymmenen vuotta? Vastaus löytyy Turun Nuortentalosta, johon Urho Mustonen muutti vuonna 2002. Hän sai huonetoverikseen Akseli Syrjälän. – Tiesin heti löytäneeni kaverin, jonka kanssa on helppo olla ja viettää aikaa, Urho kertoo. Hänestä oli jännittävää muuttaa Juankoskelta Turkuun, koska hän ei tuntenut täältä ketään. – Olin silloin myös kovin nuori, vasta 17-vuotias. Akseli auttoi minua sopeutumisessa ja hän myös ihan konkreettisesti esitteli minulle Turkua ja ympäristökuntia. Suomen Nuortentalon yksiköihin Turkuun, Kuopioon ja Jyvässeudulle

Turun seudulle nuoret muuttavat usein siitä syystä, että lähellä on paljon erilaisia ammattioppilaitoksia. Bovallius-ammattiopisto on pyöräilymatkan päässä Nuortentalosta. Muita mahdollisia opiskelupaikkoja ovat muun muassa Turun Ammattiopistosäätiö, Ammattiopisto Livia, Naantalin ammattiopisto ja Turun ammatti-instituutti. – Kävin metallialan koulutusohjelman Bovalliuksessa, joka silloin oli nimeltään Aura-Instituutti. Urho oli samassa koulussa catering-linjalla. Koulun jälkeen kokkailimme kämpillä. Me olemme molemmat innokkaita ruuan laittajia ja ohjaajat varmasti muistavat annoksemme. Jos ei muusta, niin niiden isosta koosta, Akseli nauraa. Pojat olivat tuolloin tarkkoja rahasta.

Kielipolku 1/2013

Turusta löytyy opiskelupaikkoja

– Ensimmäiset kuukaudet poljimme 30 kilometrin päähän kauppaan, koska sieltä sai hieman edullisempaa ruokaa. Onneksi sittemmin löytyi yhtä edullinen ruokakauppa vähän lähempää, Akseli jatkaa. Kaverukset muistelevat myös mustikanpoimintareissujaan, joiden saalis myytiin Aura-Instituutin keittiöön. Mieleenpainuvia juttuja ovat olleet myös Nuortentalolta yhdessä tehdyt matkat. Päällimmäisenä mielessä ovat monena vuonna tehdyt kahden päivän retket Kustaviin. – Kustaviin lähdettiin aina elokuussa, kun taloon oli muuttanut uusia tyyppejä. Se oli samalla ryhmäytymisreissu, Urho ja Akseli kertovat.

Nuoret tukevat toinen toisiaan Urhon muuttaessa Nuortentaloon, ohjaajat lupasivat leikkimielellä, että savolaisittain puhuvalle nuorelle miehelle opetetaan Turun murre heti ensi töiksi. – Tulkkia ei tarvittu. Aika hyvin ymmärsimme toistemme kieltä, eikä

Nuoret miehet muistelevat muuttoaan Nuortentalosta ja toteavat, että se oli yhtä aikaa sekä hauskaa että pelottavaa. Oli hienoa, että sai muuttaa omilleen ilman kotiintuloaikoja tai sääntöjä siivous- tai kotiruokapäivistä. Jännittävää oli se, että pärjääkö varmasti ilman tukea. Urho oli päättänyt, ettei palaakaan Juankoskelle, vaan jää Turkuun. Akseli sai asunnon kotikaupungistaan Raisiosta. – Sain työpaikan Turun Pizzalinesta ja työskentelen siellä edelleen. Aloitin yrityksessä koulun työharjoittelussa ja sain sieltä vakituisen työpaikan jo ennen valmistumistani. Olen viihtynyt työssäni. Vaikka ilta- ja osittain yötyökin tuntuu välillä rankalta, tunnen kuitenkin olevani omalla alallani, Urho kertoo. Sosiaalisena ihmisenä hän pitää työstä, jossa saa nähdä erilaisia ihmisiä ja keskustella heidän kanssaan. Omalla alallaan kokee olevansa myös Akseli, joka tekee metallitöitä raisiolaisessa yrityksessä. Rankan työn vastapainoksi Akseli harrastaa

Erä biljardia vanhojen aikojen muistoksi.

Akseli tiivistää tulevaisuuden haaveensa kolmeen sanaan: perhe, omakotitalo ja perunamaa. – Yksi mikä on varmaa, on se, että ystävyytemme kestää, Urho ja Akseli toteavat haastattelun lopuksi ja pelaavat vanhojen aikojen muistoksi erän biljardia. ■

aktiivisesti partiota. Hän toimii Jokikylän pojissa partiojohtajana. Politiikka on tullut uutena harrastuksena Akselin elämään ja hän oli muun muassa kunnallisvaaliehdokkaana syksyn vaaleissa. – Vielä ei paikka valtuustossa auennut, mutta harvapa sinne ensi yrittämällä pääsee. Olin äänimäärääni hyvin tyytyväinen ja mitä ilmeisimmin neljän vuoden päästä kokeillaan kannatusta uudelleen.

Marianne Kulmala toimii neuropsykiatrisena valmentajana.

Tulevaisuuden suunnitelmia Urho ja Akseli harrastavat molemmat salibandya. Urho pelaa Hirvensalon Heitossa ja Akseli eri-ikäisistä miehistä koostuvassa liikuntaryhmässä Turussa. Toisiaan he tapaavat yleensä baarissa tai kavereiden luona. – Mikäli tuo ukkomies nyt enää baariin poikaporukassa pääsee, Akseli kiusoittelee Urhoa, joka meni viime kesänä naimisiin. Itseoikeutettuna bestmanina häissä oli tietysti Akseli. Kaverukset näkevät tulevaisuutensa valoisana. Urho kertoo, että viiden vuoden tähtäimessä on uusi, yhteinen asunto vaimon kanssa ja myös lapset ovat jossain vaiheessa tervetulleita. Kymmenen vuoden kuluttua voisi jopa oma pizzeria olla mahdollinen.

Marianne Kulmala

Omaan asuntoon ja työelämään

Marianne Kulmala

Akseli oikeastaan murretta puhukaan, vaan aika selkeää yleiskieltä. Yhdistävänä tekijänä meillä on kielellinen erityisvaikeus. Vertaistuen merkitys nousi erittäin suureksi. Toinen ymmärsi sanomattakin miltä tuntuu, kun ei löydä oikeaa sanaa tai sanan tuotto kestää normaalia pidempään, Urho kuvaa. Nuortentalolla samankaltaisia tilanteita elämässään läpikäyneet nuoret tukevat toinen toisiaan. Talossa asuvilla nuorilla voi olla esimerkiksi kielellinen erityisvaikeus, adhd tai Aspergerin tai Touretten oireyhtymä. On helppo asua yhteisössä, jossa omat erityispiirteet hyväksytään ja joita muut asukkaat ymmärtävät oman kokemuksensa kautta. Asuminen tapahtuu toisia kunnioittavassa ilmapiirissä, tasavertaisessa ryhmässä. – Nuortentalo oli ensimmäinen paikka, jossa sain olla vertaisteni parissa ja aivan oma itseni. Sen vaikutus itsetuntooni oli suuri, Akseli kertoo.

Valokuvakansiota selatessa on mukava muistella menneitä.

1/2013 Kielipolku

Avuksi ja hyödyksi! Tilaa sinäkin omasi heti!

Selkokieliset ohjauskansiot

puhtaudesta ja siisteydestä huolehtimiseen

Ohjauskansiot ovat oiva apu ohjaustyöhön ja itsenäiseen käyttöön. Selkeät ohjeet ja kuvat auttavat onnistumaan ja tukevat oppimista. Laminoidut sivut kestävät käytössä.

Puhtaus ja kauneus Sisältää mm. seuraavat aiheet; Vartalon pesu ja hoito, intiimihygienia, hiukset, kasvot, kädet, jalat, hampaat ja meikkaus.

Puhtaus ja komeus Sisältää mm. seuraavat aiheet; Vartalon pesu ja hoito, intiimihygienia, hiukset, kasvot, kädet, jalat, hampaat, parranajo, finnit ja ihomadot.

Siistii! Opettaa perus- ja erikoissiivoukset vaiheittain kuvien kanssa. Opastaa siivousaineiden ja -välineiden käytössä.

Tilaukset: Anna Airaksinen, p. 050 543 5570, anna.airaksinen@nuortentalo.fi Suomen Nuortentalo Oy Suvilinnantie 10, 20900 Turku Hinta: 50 €/kpl. Maksutavat: Yritysasiakkaat laskutuksena. Yksityisasiakkaat postiennakkona. Toimitusmaksu: 1 kansio 5 €, 2 tai useampi 10 €. Toimitusaika: 1-2 viikkoa tilauksesta, tuotteet toimitetaan postitse.

tukee arjessa selviytymistä

Kielipolku 1/2013

www.nuortentalo.fi

Avuksi ja hyödyksi! Tilaa sinäkin omasi heti!

Pärjää porukassa Sosiaaliset taidot

Pärjää p Pärjää porukassa -kirja on tehty oppaaksi sosiaalisten taitojen harjoittelemiseen.

Sosiaali

orukass

set taid

Se on selkeäkielinen, ja siinä on paljon kuvia ja pohdintatehtäviä.

Lisätiedot: Anna Airaksinen, p. 050 543 5570, anna.airaksinen@nuortentalo.fi Suomen Nuortentalo Oy Suvilinnantie 10, 20900 Turku

tukee arjessa selviytymistä

www.nuortentalo.fi

1/2013 Kielipolku

TUTKITTUA

Pienten lasten kielelliseen kehitykseen vaikuttaa moni tekijä

elena Haapsamon väitöskirjassa tutkittiin 8–36 kuukauden ikäisten lasten kielellistä kehitystä ja sen yhteyttä lapsen tunne-elämään, käyttäytymiseen ja sosiaalisiin taitoihin. Tulosten mukaan lapsen kehityksen kannalta on erittäin tärkeää huomioida hänen kasvuympäristönsä. Vanhempien hyvinvointi ja sisarukset vaikuttavat positiivisesti sekä lapsen kielelliseen että tunne-elämän kehitykseen. Tutkimuksessa seurattiin myös, voidaanko säännöllisesti kokoontuvien, lapsen ja vanhempien vuorovaikutusta kehittävien laulu-leikki-

ryhmien (rikastuttamisryhmä) avulla edistää lapsen kielellistä kehitystä. Seurantatutkimukseen osallistui 50 perhettä Oulun alueelta vuosina 2006–2010. Tutkimus tehtiin neljässä eri ikävaiheessa lasten ollessa 8, 18, 24 ja 36 kuukauden ikäisiä. Rikastuttamisryhmät kokoontuivat joka toinen viikko ohjattuun laulu-leikkituokioon viiden kuukauden ajan. Lasten kielellinen kehitys eteni rikastuttamisryhmäläisillä jonkin verran paremmin, mutta erot jäivät pieniksi. Tutkimuksessa kävi ilmi, että lapsen kielellisten taitojen kehitys on yhteydessä tunne-elämään, käyttäy-

tymiseen ja sosiaalisiin taitoihin ja että nämä taidot noudattavat pääosin samaa linjaa kolmivuotiaaksi saakka. Lisäksi huomattiin, että lasten tasapainoisen kehityksen turvaamiseksi on vanhempien hyvinvointiin syytä kiinnittää huomiota, sillä vanhemman hyvinvointi näkyy lapsenkin hyvinvointina. ■ Helena Haapsamo: Lapsen kielellinen kehitys ja sen yhteys tunne-elämään, käyttäytymiseen ja sosiaalisuuteen sekä äidin kokemaan stressiin. Seurantatutkimus. Oulun yliopisto. ISSN: 0355-3221, ISBN: 978-951-42-9962-9.

Leikin arviointi osaksi päiväkotien arkea

iina Lautamo kehitti väitöstutkimuksessaan leikin arviointiin välineen, jonka avulla voidaan löytää tukea tarvitsevat lapset. Lautamo loi leikkitoiminnan käsitteellisen viitekehyksen ja rakensi leikkitoiminnan arviointiin tarkoitetun menetelmän, The Play Assessment for Group Settings (PAGS). PAGS osoittautui helppokäyttöiseksi ja luotettavaksi, kaikille lapsiryhmille soveltuvaksi leikkitoiminnan arviointivälineeksi. Sen avulla pyritään löytämän lapset, jotka tarvitsevat erityistä tukea leikkitaitojensa kehittymiseen. Tiina Lautamo osoitti esimerkiksi, että lapsilla, joilla on erityisiä kielenkehityksen ongelmia, leikkitaidot ovat alhaisemmat kuin vertailuryhmän lapsilla. Erityisten kielellisten ongelmien lisäksi heidän haasteensa

Kielipolku 1/2013

näkyvät leikkimisen taidoissa yleisimminkin. Lautamo seurasi myös arvioijien välistä ja sisäistä luotettavuutta. Päivähoidon työntekijät sekä terapeutit, jotka työskentelevät lasten kanssa kykenivät luotettavasti pisteyttämään havaintojaan lasten leikistä. Leikki on lapsille tärkeä toiminnan areena. Lapsi oppii leikkiessään taitoja, joita hän tarvitsee arjessaan ja oppimisessaan. Kun lapsella on haasteita kehityksessään, se todennäköisemmin näkyy myös leikkimisen taidoissa. Leikin taitavuuden on todettu heijastavan mm. ajattelun, kielen ja oman toiminnan ohjailun ongelmia. Sen vuoksi leikin taitavuuden systemaattinen arviointi tulisi sisältyä päiväkotien rutiineihin.

Ryhmätilanteessa käytettäväksi tarkoitettu lapsen leikkitoiminnan arviointimenetelmä tarjoaa menetelmän tunnistaa leikkitoiminnassa ilmeneviä lapsen vahvuuksia ja haasteita. Saadun tiedon avulla voidaan paremmin tukea ja ohjata lapsen yksilöllistä kehittymistä ja huomioida lapsen vahvuuksia ja erityishaasteita. ■ Tiina Lautamo: Ryhmässä tapahtuvan lapsen leikin arviointimenetelmä (PAGS): Päiväkotiympäristössä toteutettavan leikkitoiminnan arviointimenetelmän rakentaminen ja validiteetin tutkiminen. Teos on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research numerona 450. ISSN: 0075 4625, ISBN: 978-951-39-4890-4.

TUTKITTUA

Työn jakaminen auttaa opettajia kehittymään ammatillisesti

merkiksi kehittynyt vahva yhteinen ammatillinen me-identiteetti. Opettajat puhuivat työstään jatkuvasti me-muodossa, joka ulottui jopa tunteisiin. Yhteisyys ja jakaminen olivatkin heidän oppimisensa tunnusomaisimpia piirteitä. Yhteiset ammatilliset arvot puolestaan ohjasivat heitä kehittämään opetustaan niin, että se huomioi erilaiset oppijat entistä paremmin. Kaiken taustalla oli rehtori ja kouluyhteisö, jossa opettajien luovuutta ja ammatillista kehittymistä tuettiin. Jaettu opettajuus antaa opettajille enemmän keinoja luokanhallintaan. He voivat esimerkiksi jakaa oppilaita joustavasti erilaisiin ryhmiin. Tutkimusluokan ryhmistä osa oli pysyviä ja osa vaihtuvia. Pysyviäkin ryhmiä yhdisteltiin ja jaettiin eri tavoin, sillä tavoitteena oli opetella työskentelemään erilaisten ihmisten kanssa ja pitää luokka yhtenäisenä. Opettajat myös vaihtelivat omia roolejaan oppitunneilla, jolloin molemmat saivat keskittyä ajoittain opettamiseen toi-

sen huolehtiessa luokanhallinnasta. Rytivaaran mukaan suomalaisilla opettajilla on vahva autonomia, mutta he tarvitsevat aikaa ja kannustusta erilaisten työtapojen kokeilemiseen. Opettajankouluttajien tehtävä on kannustaa tulevia opettajia avoimuuteen ja ammatilliseen rohkeuteen. Luokan oppilaista kolmasosa oli erityisoppilaita. Tutkimukseen osallistuneet luokanopettajat ovat hyvä esimerkki siitä, miten ihan tavalliset opettajat ihan tavallisessa koulussa voivat toteuttaa inkluusiota siten, että se ei kuormita liikaa. Tämä vaatii kuitenkin sitoutumista työhön, halukkuutta työssä oppimiseen ja työyhteisön tukea. ■ Anna Rytivaara: Inkluusiota kohti – luokanopettajien ammatillinen oppiminen yhteisopetuksessa. Teos on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research numerona 453. ISSN: 0075-4625, ISBN: 978-951-39-4926-6.

futureimagebank.com

nna Rytivaara selvitti väitöstutkimuksessaan, millaisia kokemuksia opettajilla on yhdessä opettamisesta ja millaista yhteisopetus on käytännössä. Rytivaara haastatteli ja havainnoi kahta luokanopettajaa, joilla on yhteinen luokka. Jaettu opettajuus oli olennainen tekijä opettajien ammatillisessa kehittymisessä. Rytivaara osoitti, että yhteisopetus ja opettajien ammatillinen oppiminen olivat tiiviisti kytköksissä toisiinsa: yhdessä opettaminen ja yhteistyö olivat sekä oppimisen kohteita että oppimisympäristöjä. Oppimiseen liittyi sekä yhteinen ideointi että uusien asioiden kokeilu luokassa. Toisaalta opettajat eivät varsinaisesti puhuneet omasta oppimisestaan, vaan tarkastelivat työuraansa ja työssä tekemiään muutoksia erilaisina vaiheina. Työn kehittäminen perustui opettajien keskinäiselle luottamukselle ja yhteiselle arvopohjalle. Luottamus näkyi sekä opettajien puheissa että heidän työssään. Opettajille oli esi-

1/2013 Kielipolku

TUTKITTUA

Koulu nuorten näkemänä ja kokemana

petushallituksen ja Nuorisotutkimusverkoston yhdessä julkaisemassa tilannekatsauksessa Koulu nuorten näkemänä ja kokemana on käsitelty 2000-luvulla julkaistuja nuorisotutkimuksellisesti virittyneitä koulututkimuksia, jotka ovat kohdentuneet lähinnä peruskoulun yläluokille. Koulu on paitsi oppimispaikka, myös nuorisokulttuurinen areena, jossa nuoret viettävät aikaa ja kohtaavat suuren joukon muita nuoria – myös sellaisia, joita toisissa tilanteissa on mahdollista karttaa. Koulu on myös nuorta tukeva kasvuyhteisö, jossa opitaan demokraattisia perustaitoja. Nuorisokulttuurisena areenana koulua leimaavat ryhmäsuhteiden

tärkeys ja tavallisuuden vaade, mutta toisaalta myös eri ryhmäsidonnaisuuksien eriarvoistava vaikutus. Muiden nuorten hyväksynnän saaminen saattaa joissain tapauksissa osoittautua tärkeämmäksi kuin onnistuminen koulun arvioinneissa. Suosituilla nuorilla on enemmän toiminnan mahdollisuuksia ja riskinottokykyä kuin asemaltaan marginaalisemmilla nuorilla. Esimerkiksi sukupuoli, etnisyys ja seksuaalisuus aiheuttavat eroja nuorten mahdollisuuksiin olla koulussa. Demokraattisena pienoisyhteisönä koulu osallistaa nuoria päätöksentekoon, tukee yhteisöllisyyttä ja vahvistaa kuulumisen tunteita. Kasvunäkökulmasta voidaan nostaa esiin kiusaamisen ryhmäsidonnaisuus ja

kytkös nuorten maailmaan, sukupolvisuhteiden merkitys nuorten tiedon esille saamisessa sekä nuorten tukemisen monipuolisuus. Opetushallitus haluaa tuoreella julkaisulla vahvistaa yhteistyötä koulujen, nuorisotyön ja nuorisotutkimuksen välillä. ■ Tomi Kiilakoski 2012: Koulu nuorten näkemänä ja kokemana. Tutkimusinventaari: Nuorisotutkimuksen nuorten koulukokemuksista. Tilannekatsaus marraskuu 2012. Muistiot 2012: 6. Opetushallitus. Julkaisu verkossa: www.oph.fi/julkaisut/2012/koulu_ nuorten_nakemana_ja_kokemana

Motoriset ongelmat, liikkumattomuus ja lihavuus ennustavat heikkoa koulumenestystä

iikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES:in tutkimuksen mukaan lasten motoriset ongelmat ovat yhteydessä oppimisvaikeuksiin ja ennustavat heikkoa koulumenestystä. Motoristen ongelmien vaikutuksia koulumenestykseen selittävät liikkumattomuus ja lihavuus. Tutkimuksessa selvitettiin lasten motorisia ongelmia ja oppimisvaikeuksia kahdeksan vuoden iässä sekä fyysinen aktiivisuus, pituus ja paino sekä kouluarvosanat 16-vuotiaana. Tutkimuksessa oli mukana yli 8 000 lasta. Tutkijat havaitsivat, että lapsuuden motoriset ongelmat ennustivat

Kielipolku 1/2013

nuoruusiän liikkumattomuutta ja lihavuutta, jotka olivat vuorostaan yhteydessä heikkoon koulumenestykseen. – Kotona ja koulussa olisi hyvä tarkkailla lapsen motorista taitavuutta ja kiinnittää erityistä huomiota niiden lasten terveellisiin elämäntapoihin, joilla esiintyy motorisia ongelmia. Oppimisen ja koulumenestyksen kannalta nimenomaan säännöllinen liikkuminen ja painonhallinta näyttäisivät olevan keskeisessä asemassa, Marko Kantomaa selventää. Muutamissa kouluissa on ns. motoriikkakerhoja, joissa tuetaan lasten motorista oppimista ja liikkumista.

– Tämän tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että motorisen oppimisen, liikkumisen ja painonhallinnan tukemisella voidaan edistää myös oppimista ja koulumenestystä, arvioi Kantomaa. ■ Kantomaa, M. T., Stamatakis, E., Kankaanpää, A., Kaakinen, M., Rodriguez, A., Taanila, A., Ahonen, T., Järvelin, M.-R. & Tammelin, T. (2013). Physical activity and obesity mediate the association between childhood motor function and adolescents’ academic achievement. Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America (PNAS).

TUTKITTUA

Syrjäytymistä voitaisiin estää peruskoulua kehittämällä

uomalainen koulu tarjoaa kannustavan kasvuympäristön niille oppilaille, joilla menee elämässä muutenkin hyvin. Huonommin koulussa viihtyvät oppilaat, joiden tielle on kasautunut monenlaisia haasteita myös koulun ulkopuolella. Muun muassa tämä käy ilmi Suomen UNICEFin julkaisemasta kouluhyvinvointitutkimuksesta, jonka tarkoituksena oli luoda kokonaiskuva suomalaisesta kouluhyvinvoinnista ja antaa suosituksia sen parantamiseksi. – Yhä jyrkemmän eriarvoistumisen ehkäisemiseksi koulua pitäisi kehittää niin, että se tarjoaisi onnistumisen, kyvykkyyden ja osallistumisen elämyksiä jokaiselle lapselle, Suomen UNICEFin ohjelmajohtaja Inka Hetemäki toteaa. – Tähän on viime vuosina pyritty kiitettävästi ja opetussektorillamme on valtavan paljon osaamista ja tietoa asiasta. Opetustoimeen kohdistuvat jatkuvat säästöt huolestuttavat, sillä niiden vaikutukset tuntuvat raskaimmin juuri niissä lapsissa, joiden kouluhyvinvoinnissa on haasteita jo ennestään, Hetemäki sanoo.

kiin, vaikka oppilaat pitäisi ottaa mukaan myös opetuksen periaatteita ja käytännön järjestelyjä koskevaan päätöksentekoon. Oppilaatkin ovat asiantuntijoita, kun mietitään vaikkapa koulupäivän pituutta, oppituntien rytmitystä tai opetusmetodeja, Harinen sanoo. – Tämä vaatisi tietysti suuria muutoksia perinteiseen aikuisten tarpeista ja käsityksistä lähtevään päätöksentekoon. Täytyy kuitenkin sanoa, ettei lapsia kuulla usein myöskään sellaisissa asioissa, joissa heidän toiveensa olisi kohtalaisen helppo toteuttaa. Tällaisia ovat esimerkiksi koulun pihaan liittyvät toiveet, Harinen jatkaa.

Koulunvastustuskulttuuri Tutkimuksessa nousi esiin myös ilmiö, jota Harinen nimittää ”yleiseksi suomalaiseksi koulunvastustuskulttuuriksi”. – Me suomalaiset katselemme lähes kaikkea yhteistä tarjolla olevaa kriittisin silmin. Korostamme huonoja puolia. On toki tärkeää, että ongelmat tiedostetaan ja niihin puututaan,

– Eriarvoisuuden vuoksi on vaikea sanoa mitään yleisluontoista suomalaisesta kouluhyvinvoinnista. Näyttää kuitenkin siltä, ettei tilanteemme ole kautta linjan niin huono kuin mitä kansainväliset vertailututkimukset antavat ymmärtää, sanoo tutkimuksen UNICEFille toteuttanut nuorisotutkija, YTT, dosentti Päivi Harinen. Tutkimuksen mukaan yksi kouluhyvinvoinnin keskeisistä haasteista on oppilaiden osallistuminen. – Se on kanavoitu pääasiassa oheistoimintaan, kuten koulun ret-

Tutkimuksen tilaaja ja julkaisija on Suomen UNICEF ja se on ilmestynyt sekä painettuna että Nuorisotutkimusverkoston verkkojulkaisusarjassa. Tutkimuksen toteutti Nuorisotutkimusverkoston tutkija, YTT, dosentti Päivi Harinen. Harista avusti Juha Halme. Hanketta rahoitti opetus- ja kulttuuriministeriö. Julkaisu verkossa: http://www.nuorisotutkimusseura.fi/ julkaisuja/Hyva_paha_koulu.pdf

futureimagebank.com

Oppilaiden on saatava vaikuttaa opetuksen sisältöihin ja tapoihin

mutta näin olemme kaikki osaltamme luomassa kulttuuria, jossa koulu nähdään huonosti organisoituna pakkopullana. Miten voimme olettaa, että lapsemme viihtyisivät tällaisessa paikassa? Harinen kysyy. Hyvä, paha koulu – kouluhyvinvointia hakemassa -tutkimus kokoaa yhteen viime vuosikymmenen merkittävimmät kansainväliset tilastolliset vertailututkimukset ja kansalliset tilastolliset tutkimukset ja selvitykset. Lisäksi mukana on suomalaislasten ja -nuorten haastatteluihin pohjautuvia tutkimuksia sekä suomalaista kouluarkea ja sen ihmissuhteita analysoivia etnografisia tutkimuksia. Tutkimukseen haastateltiin myös kuutta alan suomalaista asiantuntijaa. ■

1/2013 Kielipolku

PRT-OHJAAJAKOULUTUS 2013-2014 PRT–menetelmä (Pivotal Response Training) on luonnolliseen oppimiseen tukeutuva menetelmä, joka on tarkoitettu autistisesti käyttäytyville sekä vuorovaikutuksen ja kielen kehityksen vaikeuksia omaaville lapsille ja nuorille. Menetelmän tavoitteena on kielen, sosiaalisten- ja leikkitaitojen kehittäminen luonnollisissa tilanteissa vanhempien, sisarusten ja muun lähiympäristön tuella. Koulutus on tarkoitettu mm. terapeuteille, opettajille, päivähoidon ja koulujen henkilöstölle sekä muille lasten kuntoutuksen parissa työskenteleville henkilöille. Koulutukseen otetaan kuusi henkilöä. Koulutus alkaa: 2.9.-3.9.2013 klo: 9-16 ja jatkuu lokakuu 2013 - maaliskuu 2014, 2 pv/kk. Yhteensä 14 pv. Koulutus sisältää lähiopetuspäiviä, asiakasperheen kanssa työskentelyä omalla paikkakunnalla ja työpaikkaohjauksen sekä lopputyö/näyttökoe. Paikka: Honkalampi-säätiö, Kuntoutus- ja ohjauspalvelut Rantakatu 26 A, 80100 JOENSUU Hinta: 1800 € + alv 24 %. Ilmoittautuminen 31.05.2013 mennessä: Sari Vänskä, sari.vanska@hl-s.fi. Lisätiedot: PRT-ohjaaja Annele Avoketo annele.avoketo@hl-s.fi p. 050-388 6679 Järjestetään myös tilauskoulutuksena!

Kielipolku 1/2013

KOLUMNI

Anu Alatalo

Miika Alatalo

Kaverit ja vertaiskaverit

n totta, että henkilöiden, joilla on autismin kirjon oireyhtymä, voi olla vaikeampi saada kavereita kuin muiden. Peruskoulussa meitä kiusataan, koska olemme erilaisia kuin niin sanotut normaalit ikätoverit. Onneksi yleensä on kuitenkin muutamia, jotka eivät yhdy kiusaamiseen. Ja onneksi jatko-opiskelupaikoissa ikätoverit ovat jo järkevämpiä, eivätkä tuomitse erilaisuuden vuoksi. Silloin on jo paremmat mahdollisuudet löytää kavereita. Samoihin harrastuksiin osallistuvat ovat usein melko mukavia, vaikkei heidän kanssaan olisikaan muuten vapaa-ajalla tekemisissä. Vertaiskavereita ei löydy kovin usein koulusta tai harrastuksista. Omassa lukiossani on kyllä kaverinani yksi oppilas, jolla on Aspergerin oireyhtymä. Myös harrastamassani nuorisoteatterissa oli mukana noin vuoden ajan eräs henkilö, jolla oli Touretten oireyhtymä, mutta muuten ei vertaiskavereita ole arjesta löytynyt. Jos taas etsimällä etsii ja haluaa vertaiskavereita, kannattaa käydä jossain vertaistapahtumassa tai vastaavassa. Itse tapasin pari vuotta sitten sopeutumisvalmennuskurssilla muutaman, itseäni vuoden tai kaksi nuoremman henkilön, joilla oli Touretten oireyhtymä. Yksi heistä on vieraillut kotikaupungissani perheensä kanssa. Joillekin heistä olen laittanut muun muassa hyvän joulun toivotukset, mutta muuta yhteydenpitoa ei ainakaan minulla ole heihin ollut. Kun asuu eri kaupungissa kuin toinen, ei muista pitää yhteyttä kovin usein, etenkään kun muuta kanssakäymistä ei ole paljoa ollut.

Se, että kahdella ihmisellä on sama sairaus, ei tarkoita, että he olisivat heti kavereita. Vertaiskaverisuhteen luominen vie aikaa, niin kuin minkä tahansa kaverisuhteen aikaansaaminen. Ja vaikka olisikin tuntenut pitkään jonkun, jolla on sama sairaus, se ei aina tarkoita kaveruuden syntymistä. Olemmehan kaikki kuitenkin omanlaisiamme, vaikka meillä olisikin sama sairaus. Emmehän me muutoinkaan ystävysty kaikkien tuntemiemme ihmisten kanssa. Kavereita ei siis välttämättä löydy heti, pitää olla kärsivällinen. Jos sinulla on huonot sosiaaliset taidot, sinun kannattaa harjoitella niitä, koska se auttaa pärjäämään paremmin muiden kanssa ja luomaan kaveruussuhteita. Vertaiskavereita voi löytyä ihan arjestakin, mutta jos haluaa ehdottomasti tavata muita saman sairauden omaavia, kannattaa hakea esimerkiksi jollekin kurssille. Ole kärsivällinen, kun muodostat kaverisuhdetta ja muista pitää yhteyttä. ■ Miika Alatalo on 16-vuotias lukiolainen Kouvolasta. Hän harrastaa partiota, nuorisoteatteria, rumpujensoittoa ja käy mielellään Vapaakirkon nuortenilloissa. Hänellä on Touretten ja Aspergerin oireyhtymät.

Kavereita ei välttämättä löydy heti, pitää olla kärsivällinen. 1/2013 Kielipolku

Liitto tiedottaa Soile Kohvakka puheterapeutiksi

Raija odottaa uudelta työltään roppakaupalla uusia haasteita. Raijan perheeseen kuuluu kaksi jo täysi-ikäistä poikaa. Vapaa-aikana hänet voi nähdä moottoripyörän selässä.

Hanne Itärinne

Uusia nimityksiä työryhmiin

Soile Kohvakka on aloittanut Aivoliiton puheterapeuttina tammikuun alussa Salla Pallarin sijaisena. Hänen tehtäviinsä kuuluvat yksilöterapiat sekä puheterapeuttina toimiminen sopeutumisvalmennuskursseilla. Soile on valmistunut filosofian maisteriksi Tampereen yliopistosta, jossa hän on opiskellut myös aikuiskasvatustiedettä. Työssään Soile haluaa päästä pureutumaan uusiin haasteisiin ja kehittää asiantuntijuuttaan. Työpaikan myötä Soilesta tuli osa-aikaturkulainen, sillä viikonloput hän pyhittää avopuolisolleen ja kavereilleen Tampereella. Vapaa-ajallaan Soile käy mielellään kuntosalilla ja juoksemassa. Hän viihtyy myös kotona ruoanlaiton ja leipomisen parissa. Uusimpana harrastuksena Soile on aloittanut Tampereen kaupungilla vapaaehtoistyön, jossa hän toimii tukihenkilönä.

Hanne Itärinne

Raija Ratilainen toimistosihteeriksi

Raija Ratilainen täydentää Aivoliiton toimistopalveluja. Hän työskentelee Aivoliitossa toimistosihteerinä torstaisin ja perjantaisin (Pia Vuoltee maanantaista keskiviikkoon). Toimistosihteerin tehtäviin kuuluvat muun muassa puhelinkeskus, erilaiset toimistotyöt ja tilausten käsittely. 28

Kielipolku 1/2013

Aivoliiton järjestöpäällikkö Tom Anthoni on valittu Valtakunnallisen vammaisneuvoston varajäseneksi kaudelle 2013–2015. Valtakunnallisen vammaisneuvoston tehtävänä on muun muassa edistää vammaisten henkilöiden, heidän järjestöjensä ja viranomaisten välistä yhteistyötä sekä toimia vammaisten henkilöiden vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi heitä koskevissa asioissa. Vammaisneuvosto toimii sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä. Aivoliiton järjestösuunnittelija Carita Sinkkonen on nimetty kokemuskoulutusverkoston ohjausryhmään. Kokemuskoulutusverkostoon kuuluu 27 eri sairaus- ja vammaisryhmiä edustavaa yhdistystä ja liittoa. Niissä toimii noin 340 kokemuskouluttajaa. Verkostossa on mukana myös 55 opetusyksikköä. Ohjausryhmää hallinnoi Reumaliitto.

Palveluasuntojen haku on käynnissä Erityisosaamiskeskus Suvituulen ja Turun Nuortentalon viereen Turun Hirvensaloon tulevien palveluasuntojen rakentaminen on aloitettu. Ensimmäiset asukkaat pääsevät muuttamaan elokuussa 2013. Palveluasuntojen suunnittelussa on huomioitu erityisesti esteettömyys sekä kommunikointiin ja muistiin liittyvät asiat. Asunnot ovat kooltaan 38 neliötä (18 kpl) ja 50 neliötä (1 kpl). Palveluasunnot rakentaa Asumispalvelusäätiö ASPA. Palveluntuottajana on Invalidiliiton Asumispalvelut Oy. Palveluasuntoihin voi hakea henkilö, joka on oikeutettu vammaispalvelulain mukaiseen palveluasumiseen. Haku on käynnissä. Asukasvalinnat pyritään tekemään kesäkuun alussa. Lisätietoja ja hakuohjeet: Turun Validia-palvelut, palvelupäällikkö Annukka Teittinen, p. 044 765 0754, annukka.teittinen@invalidiliitto.fi

Liitto tiedottaa Puheenjohtajapäivät ja liittovaltuuston kokous Aivoliiton jäsenyhdistysten puheenjohtajapäivät järjestetään 12.–13.4.2013 Riihimäellä. Päivien yhteydessä 12.4. pidetään myös Aivoliiton liittovaltuuston kokous. Kokous on avoin tilaisuus, johon liiton jäsenet ovat tervetulleita kuulijoiksi.

Yksi elämä alkaa sykkiä Tunne pulssisi -tahdissa

Koulutuksessa on ajateltu ennen muuta perusterveyden- ja vanhustenhuollon henkilökunnan tarpeita. Koulutusta tuetaan yhteistyöllä, johon haetaan mukaan terveydenhuollon yksiköiden ohella niin oppilaitoksia, apteekkeja kuin järjestöjäkin. Koulutuksia myös räätälöidään paikallisesti. Yhdistyksille Tunne pulssisi -hanke tarjoaa ennen muuta oivallisen teeman toimintapäiviä tai muita tapahtumia varten. Koska teema on yhteinen, yhteistyö paikallisten sydänpiirien- ja yhdistysten kanssa on luontevaa. Yhdistykset saavat käyttöönsä materiaalia, jolla tapahtumiin saadaan eloa ja väriä. Yhdistysaktiivit voivat toimia myös linkkinä paikkakuntansa apteekkeihin, terveyskeskuksiin ja muihin paikkoihin, joissa vaikkapa Tunne pulssisi -ohjeet tai koulutus otettaisiin mielellään vastaan. Tunne pulssisi kestää aina vuoteen 2015 saakka. Viestintäkampanjan rinnalla alkaa toimintakampanja, josta kerromme enemmän myöhemmin. Lisätietoja Tunne pulssisi -hankkeesta: Tiedottaja Liisa Koivula, p. 050 568 9263, liisa.koivula@aivoliitto.fi Koulutussuunnittelija Anita Rajala, p. 050 409 5675, anita.rajala@aivoliitto.fi

Yksi elämä -hankekokonaisuuteen kuuluva Aivoliiton ja Sydänliiton yhteinen Tunne pulssisi -hanke on saanut kampanjatunnuksen Tunne pulssisi – ehkäise aivoinfarkti ja ensimmäinen esite on juuri ilmestynyt. Kampanja julkistetaan helmikuun aikana. Varaslähtö kampanjaan otettiin jo tammikuun lopulla, kun Tunne pulssisi esittäytyi Apu-lehden terveysristeilyn osanottajille upouudella Viking Grace -laivalla. Hankeen yhteistyökumppaneiksi valikoituivat kilpailutusten perusteella viestintätoimisto Cocomms ja mainostoimisto Rocky sekä mediatoimisto Toinen Helsinki, joiden kanssa kampanja toteutetaan. Tunne pulssisi -hankkeessa tuodaan esille eteisvärinän ja aivoinfarktin välistä yhteyttä ja kerrotaan, että eteisvärinän jäljille voi päästä tunnustelemalla pulssiaan. Kohderyhmänä ovat yli 60-vuotiaat suomalaiset, mutta mukaan taitotalkoisiin kutsutaan myös heidän läheisiään ja kaikkia, joita oma terveys kiinnostaa. Koskaan ei ole liian aikaista oppia pulssin tunnustelu. Ammattilaisille Tunne pulssisi tarjoaa koulutusta eteisvärinästä. Ensimmäinen koulutustilaisuus järjestettiin tammikuussa Lohjalla. Seuraavaksi Tunne pulssisi -koulutuskiertue lähtee liikkeelle viiteen sairaanhoitopiiriin eri puolille Suomea.

www.tunnepulssisi.fi Sivusto avataan helmikuun aikana.

Yksi elämä tukee yhdistysten liikuntatoimintaa Liikunta terveyden ja hyvinvoinnin edistäjänä sekä sairastumisen ennaltaehkäisynä on tärkeä osa Aivoliiton Yksi elämä -hankekokonaisuutta. Tällä hetkellä Aivoliitto tuottaa materiaalia yhdistysten ja kerhojen liikuntatoiminnan tueksi ja tekee tiivistä yhteistyötä eri järjestökumppaneiden kanssa. Yhteistyöllä voidaan tarjota muun muassa lisää koulutusmahdollisuuksia jäsenille. Yhteistyötahoja liikuntatoiminnassa ovat muun muassa Ikäinstituutti, Soveltava Liikunta SoveLi ry ja Liikkujan Apteekki -hanke. Soveltava Liikunta SoveLi ry:n kanssa tehdään monimuotoista yhteistyötä. Yhdistykset voivat viettää SoveLin koordinoimaa Liiku terveemmäksi -päivää 10.5. SoveLi auttaa ideoimaan päivää ja palkitsee tapahtumia. Liikuntatapahtumat kannattaa myös ilmoittaa Liiku terveemmäksi -kalenteriin verkkosivuilla www.soveli.fi tai www.liikuterveemmaksi.fi.

1/2013 Kielipolku

Liitto tiedottaa Liikkeelle – liikuntavastaavan käsikirja on julkaistu. Aivoliitto hankkii yhden kirjan kaikille yhdistyksen tai kerhon liikunnan vertaisohjaajille. Yhdistysten edustajia kannustetaan osallistumaan SoveLin järjestämiin Liikkeelle-koulutuksiin. Koulutus antaa eväitä yhdistysten liikuntatoimintaan ja yhteistyöhön kunnan ja muiden paikallisyhdistysten kanssa. Tiedot koulutuksista löytyvät muun muassa Aivoliiton verkkosivujen tapahtumakalenterista ja SoveLin verkkosivuilta: www.soveli.fi/koulutus. Liikkujan Apteekki -yhteistyö on käynnistynyt. Liikkujan Apteekki on uusi konsepti, jonka tavoitteena on tukea ja aktivoida apteekkeja liikunnan puheeksi ottamisessa ja liikuntaan kannustamisessa. Liikkujan Apteekkeja on ympäri Suomea. Ne tunnistaa ovessa olevasta tarrasta ja liikuntahyllystä. Liikkujan Apteekit toivovat saavansa tietoa kunnan ja yhdistysten liikuntaryhmistä, jotta voivat palvella asiakkaita entistä paremmin. Erityisenä toiveena on saada tietoa liikuntaneuvonnasta ja matalan kynnyksen ryhmistä. Yhdistysten toivotaankin vievän tietoa omasta liikuntatoiminnastaan toiminnassa mukana oleviin apteekkeihin. Lisätietoja liikunnasta: Liikuntasuunnittelija Virpi Lumimäki, p. 040 737 5879, virpi.lumimaki@aivoliitto.fi Lisätietoja Yksi elämä -hankkeista: projektipäällikkö Marika Railila, Aivoliiton Yksi elämä -hankkeet, p. 040 543 7287, marika.railila@aivoliitto.fi Aivoliiton, Diabetesliiton ja Sydänliiton Yksi elämä -hankkeet edistävät valtimoterveyttä. Toimintaa rahoittaa Raha-automaattiyhdistys.

Lakipalvelua jäsenille Lakimies Anu Aalto vastaa lakikysymyksiin, jotka liittyvät lapsen tai nuoren kielelliseen erityisvaikeuteen. Anu Aalto vastaa kysymyksiin torstaisin ja perjantaisin klo 8–16, p. 040 734 5773 tai anu.aalto@ms-liitto.fi. Palvelu on jäsenistölle maksuton. Soittamisesta aiheutuvia kuluja ei korvata.

Kielipolku 1/2013

Kansainvälisen Aivoviikon tapahtumia Yhdet, ainutlaatuiset aivot Avoin yleisötilaisuus Helsingissä Aika: tiistai 12.3.2013 klo 15–19 Paikka: Helsingin yliopisto, Porthanian sali 1, Yliopistonkatu 3, Helsinki Järjestäjä: Suomen Aivot ry yhteistyössä Helsingin yliopiston Neurotieteiden osaston kanssa • Miksi tieteellisen aivotutkimuksen edistäminen on tärkeää? Mitä tiedämme aivojen toiminnasta tänään? • Kun aivojen toiminnassa on häiriöitä – kuinka voimme auttaa ja tukea? • Miten aivosairaus vaikuttaa elämään? Kuinka edistää aivosairauksista kärsivien ihmisten selviytymistä? Tilaisuuteen ei ole erillistä ilmoittautumista. Luennot reaaliaikaisena livelähetyksenä verkossa osoitteesta: www.neuro.fi/suomenaivot Lisätietoja: www.neuro.fi/suomenaivot Toimiva arki Avoin yleisötilaisuus Raumalla Aika: maanantai 11.3.2013 klo 17–20 Paikka: Rauman Järjestötalo, Siikapolku 1, Rauma Järjestäjä: Neurologiset vammaisjärjestöt yhteistyössä OK-opintokeskuksen kanssa • Vammaisneuvosto toimivan arjen puolestapuhujana. • Ajankohtaista oikeuksista ja sosiaaliturvasta. • Mielekäs arki neurologisesta sairaudesta huolimatta. Tilaisuus on maksuton. Lisätietoja ja ilmoittautuminen: Carita Sinkkonen, Aivoliitto, p. 050 308 9095, carita.sinkkonen@aivoliitto.fi

Kiitos lahjoittajille Aivoliitto ry kiittää lämpimästi liittoa erilaisin lahjoituksin vuonna 2012 muistaneita tahoja!

Dysfasialla on uusi nimi – kielellinen erityisvaikeus Kielellistä erityisvaikeutta on Suomessa aiemmin kutsuttu dysfasiaksi. Kielellinen erityisvaikeus (specific language impairment, SLI) vaikuttaa laaja-alaisesti lapsen ja nuoren toimintakykyyn, osallistumiseen ja vuorovaikutukseen. Kielellisessä erityisvaikeudessa lapsen/nuoren kielellinen oppiminen on hidasta ja hänen kielellinen toimintakykynsä on ikään nähden puutteellinen, vaikka näönvarainen päättelykyky on normaali. Kielellinen erityisvaikeus voidaan diagnosoida leikkiiässä, mutta tukitoimet tulee aloittaa jo epäilyvaiheessa. Varhain aloitetut, riittävät ja oikein kohdennetut tukitoimenpiteet pienentävät erityisvaikeuden haittaa. Kielellisen erityisvaikeuden syy on usein perinnöllinen. Sen esiintyvyys on noin seitsemän prosenttia. Suomessa on siten noin 70 000 alle 18-vuotiasta lasta ja nuorta, jolla on kielellinen erityisvaikeus.

Tervetuloa Aivoliiton yleisötilaisuuteen kuulemaan lisää kielellisestä erityisvaikeudesta 28.2.2013 Kajaani klo 18.00–20.00 Paikka: Kajaanin kaupunginkirjasto, Kalevala -sali Seminaarinkatu 15, 87100 Kajaani • Avaus Elina Salo, suunnittelija, Aivoliitto ry • Luennoitsijana Leena Ervast, erikoispuheterapeutti, FL • Vanhemman puheenvuoro Lisätietoja: Suunnittelija Elina Salo/Aivoliitto ry, p. 040 5437 292, elina.salo@aivoliitto.fi

Käypä hoito -suositus lasten ja nuorten kielellisestä erityisvaikeudesta valmistui toukokuussa 2010. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Foniatrit ry:n ja Suomen Lastenneurologisen yhdistyksen asettama työryhmä on koonnut suosituksen.

Aivoliitto ry ∙ Suvilinnantie 2, 20900 Turku ∙ Puh. 02 2138 200 ∙ info@aivoliitto.fi ∙ www.aivoliitto.fi ∙ www.facebook.com/Puhetta 31 1/2013 Kielipolku

Kirjahylly Peace!

Parhaimmatkin ihmissuhdetaidot joutuvat koetukselle, kun oma lapsi tulee murrosikään. Kuinka ajanjaksoon voisi varautua etukäteen? Miten tulehtuneita välejä voi paikata? Millä tavoin nuoren aggressiivisuutta tai välinpitämättömyyttä tulisi kohdata? Psykologi, psykoterapeutti Katja Myllyviidan (s. 1971) uutuuskirjan käytännölliset harjoitukset ja ohjeet auttavat luovimaan murrosiän tyrskyissä. Peace! – Selviytymisopas nuoren vanhemmille korostaa kohtaamisen ja läsnäolon tärkeyttä murrosikäisen perheessä. Kirja kertoo, kuinka tunteita voi säädellä ja ilmaista tarkasti, ja sen avulla voi opetella vastapuolen hyväksyvää ymmärtämistä ja ymmärryksen julkituomista. Tämä tervehdyttää vuorovaikutusta ja rauhoittaa riitatilanteita. – Perheissä on unohtunut kohtaamisen ja läsnäolon taito. Kyky pysähtyä ja olla läsnä tässä hetkessä ovat taitoja, jotka parantavat ihmissuhteita ja elämänlaatua. Kirjan harjoitukset opettavat näitä taitoja vanhemmille ja niitä voi opettaa myös lapsille ja nuorille. 32

Kielipolku 1/2013

Tietoinen läsnäolo vuorovaikutustilanteessa tarkoittaa sitä, että et mieti kauppalistaa tai silmäile Facebook-päivityksiä, vaan kyselet ja kuuntelet avoimen uteliaasti lapsesi elämästä hyväksyvässä hengessä, Myllyviita kertoo. Kirjan harjoitusten avulla on mahdollista oppia, kuinka kuunteleminen, neuvottelu ja hyväksyminen muuttavat konfliktin läheisyydeksi ja rauhoittumiseksi. Harjoitukset perustuvat dialektisen käyttäytymisterapian menetelmiin. Harjoitusten lisäksi kirjassa on paljon käytännön esimerkkejä ongelmallisista tilanteista sekä niihin soveltuvista lähestymistavoista, joiden avulla konfliktin voi selvittää rauhallisesti. Harjoitusten perusta on omien tunteiden, ajatusten ja tarpeiden tunnistamisessa. Itsetuntemuksen lisäksi harjoituksia tekemällä oppii tunteidensäätelyä, itsensä tarkkaa ilmaisemista, kykyä ymmärtää vastapuolen näkökulmaa, neuvottelutaitoja sekä kykyä kääntää konflikti läheisyydeksi. Näistä taidoista on todistetusti apua vaativissa vuorovaikutustilanteissa myös aikuisten ihmissuhteissa, kuten parisuhteessa tai muissa läheisissä ihmissuhteissa. Katja Myllyviita on koulutukseltaan psykologi ja ylemmän erityistason kognitiivinen psykoterapeutti. Katja Myllyviita: Peace! – Selviytymisopas nuorten vanhemmille. Kustannus Oy Duodecim. 2012.

Sopivasti ihana Maaret Kallion kirjoittama Sopivasti ihana -kirja vastaa aidosti tyttöjen kysymyksiin seksuaalisuudesta ja seksistä. Sen parissa jokainen nuori voi vaivaantumatta tutustua omaan kehoon, tunteisiin, rakkauden moninaisuuteen ja rajoihin. Teos perustuu 13–18-vuotiaiden tyttöjen esittämiin todellisiin kysy-

myksiin. Reiluun avoimuuteen kannustavan, Pietari Postin raikkaasti kuvittaman kirjan parissa tyttö saa tietoa ja asiantuntijan vastauksia ajankohtaisiin ja vaikeisiin kysymyksiin. Sopivasti ihana käsittelee rehellisesti ja selkeästi mm. tunteita, seksuaalisuutta, rakkautta sekä seurustelua. Asiantuntijan vastausten lisäksi kirjassa on mukana syventäviä artikkeleita aiheista.   Maaret Kallio on erityistason seksuaaliterapeutti (NACS). Hän työskentelee Väestöliiton Seksuaaliterveysklinikan erityisasiantuntijana ja Suomen Seksologisen Seuran puheenjohtaja. Sopivasti ihana pohjautuu hänen Miss Mix -lehdessä pitämälleen seksuaaliterapeutin palstalle lähetettyihin kysymyksiin. Maaret Kallio: Sopivasti ihana. Q&A tyttöjen seksuaalisuudesta ja seksistä. WSOY 2012.

Haukku haavan tekee Kun lasta kiusataan tai paljastuu, että lapsi kiusaa muita, moni kasvattaja ahdistuu ja häpeää. Menikö kasvatuksessa jotakin pieleen? Mitä olisi pitänyt tehdä toisin? Miten puuttua kiusaamiseen? Helppojen ja näennäisten ratkaisujen hakeminen on tuottanut myyttisiä käsityksiä ja selityksiä koulukiusaamisen syistä. Myytit kulkevat

sukupolvelta toiselle suhtautumisen ja asenteiden kautta: kiusaajat ovat pärjääjiä ja kiusatuissa itsessään on jokin syy, joka laukaisee kiusaamisen. Usein myös kysytään, miksi kiusattu ei vain pidä puoliaan. – Lapsi voi olla luonteeltaan hiljainen tai vetäytyvä. En tiedä, kuinka mielekästä on kysyä, miksi hän ei puolustaudu. Samaan hengenvetoon voimme kysyä, pitääkö lasten – tai aikuistenkaan – olla yhteisössä puolustus-hyökkäysasetelmassa, kysyy Haukku haavan tekee -teoksen kirjoittaja Päivi Hamarus. Ensimmäinen askel koulukiusaamisongelman ratkaisemiseen alkaa asenteiden tunnistamisesta ja kiusaamisen kriteerien määrittelystä. Tällä hetkellä yleisesti vallalla on tutkimuksesta kouluihin levinnyt kiusaamisen määritelmä, jossa kriteereinä ovat pitkäkestoisuus ja se, että kiusattu ei ole tasaveroinen puolustautumaan kiusaajaa vastaan. Arjessa tällainen määritelmä estää kiusaamiseen puuttumisen varhaisessa vaiheessa, jolloin puuttuminen olisi kaikkein tehokkainta. Tapahtumien annetaan jatkua, sillä niitä ei tulkita jatkuvaksi ja toistuvaksi kiusaamiseksi. Kodin ja koulun välillä ensimmäinen väärinymmärrys kiusaamistilanteissa voi johtua yksinkertaisesti siitä, että vanhemmat ja koulun aikuiset tarkoittavat kiusaamisella eri asioita. Myös kiusatun pärjäämistä helpottaa ratkaisevasti se, että hän ymmärtää kiusaamisilmiön luonteen ja sen, miksi kiusaamista ilmenee.

Kiusaamisen määrittely ja siihen puuttumisen ohjeet tulisi luoda yhteistyössä koulun aikuisten ja vanhempien kanssa. Tällöin aikuisen ei tarvitse perustella tai puolustella omaa toimintaansa ja kiusaamistapauksia päästään selvittämään tarpeeksi ajoissa. Ilman yhdessä määriteltyjä sääntöjä aikuiset päätyvät helposti vahvistamaan kiusaamista, vaikka he kuvittelevat puuttuvansa siihen. Teos Haukku haavan tekee – Puututaan yhdessä kiusaamiseen perustuu kirjoittajan tutkimuksiin kiusaamisilmiön luonteesta sekä vanhempien lukuisiin yhteydenottoihin, joissa kaivattiin konkreettisia neuvoja silloin kun omaa lasta kiusataan tai oma lapsi kiusaa. Päivi Hamarus: Haukku haavan tekee. Puututaan yhdessä kiusaamiseen. PS-kustannus. 2012.

Särkyvä mieli

Lapsuuteen ja nuoruuteen kuuluu normaalisti monta haastavaa vaihetta. Usea lapsi ja nuori ajautuu joskus – syystä tai toisesta – psyykkiseen kriisiin. Nykyajalle on ominaista, että lähes jokainen joutuu kosketuksiin traumatisoivien tapahtumien kanssa. Internetin ja sosiaalisen median vaarat sekä viihteen väkivaltaistuminen ja yliseksualisoituminen ovat tämän ajan ilmiöitä, joilta lapsia ja nuoria on hankala varjella. Kirjassa Särkyvä mieli – lasten ja nuorten psyykkinen oireilu käydään läpi lapsen ja nuoren normaalia psy-

kososiaalista kehitystä. Teos tarjoaa tietoa muun muassa aivojen kehityksestä ja tunteiden neurobiologisesta perustasta. Psyykkistä oireilua käsitellään paitsi merkkinä mahdollisesta sairaudesta myös normaalina reaktiona epätavallisiin olosuhteisiin ja ärsykkeisiin. Usein lapsen ja nuoren rajuakin psyykkistä oireilua voidaan pitää sinänsä normaalina reaktiona, joka liittyy akuuttiin kriisiin tai traumaattiseen kokemukseen. Kirjoittaja esittelee monipuolisesti käytännön toimenpiteitä, joilla psyykkisesti oireilevaa lasta ja nuorta voidaan tukea ilman, että häntä välttämättä tarvitsee leimata sairaaksi. Kirjassa tuodaan esiin myös interventioita, joita voidaan hyödyntää monenlaisessa ammatillisessa vuorovaikutuksessa, esimerkiksi koulumaailmassa, sosiaalityössä, terveydenhuollossa, nuorisotoimessa ja harrastuspiireissä. Lukija voi oppia, miten psyykkisiin ja neurobiologisiin prosesseihin on mahdollista vaikuttaa. Kirjan kirjoittaja Raul Soisalo on suosittu psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntija, psykoterapiakouluttaja ja ‑tutkija. Koulutukseltaan hän on vaativan erityistason psykoterapeutti. Kliinikkona hänellä on paljon kokemusta lasten ja nuorten sekä heidän läheistensä auttamisesta. Soisalo tuntee haasteellisimmatkin ongelmatilanteet, joissa ainoana ratkaisuna on yleensä pidetty psykiatrista osastohoitoa. Hänen mukaansa laitoshoitoa ja huostaanottoja voidaan vähentää oikea-aikaisilla ja oikein annostelluilla avohuollon tukitoimilla. Raul Soisalo: Särkyvä mieli – lasten ja nuorten psyykkinen oireilu. Suomen Psykologinen Instituutti. 2012. Kirjastonhoitajana toimi Päivi Seppä-Lassila.

1/2013 Kielipolku

Poimittua Selkokirjallisuuden valtiontukea voi jatkossa hakea kerran vuodessa

elkokeskuksen selkokirjatyöryhmän myöntämää tukea voi tänä vuonna hakea 31.3.2013 mennessä. Haku on jatkossa vain kerran vuodessa, sillä syksyn hakukerrasta on luovuttu. Selkokirjallisuuden tukea voivat hakea selkokirjojen kirjoittajat, kuvittajat ja kustantajat. Tukea myönnetään kirjahankkeille, jotka täyttävät selkokirjoille asetetut kriteerit. Siksi hakemuksen liitteenä on lähetettävä selkokirjatyöryhmälle riittävät teksti- tai kuvitusnäytteet tulevasta kirjasta.

Valtiontukea myöntää selkokirjatyöryhmä, jonka jäseninä ovat kirjailijajärjestöjen, kirjastolaitoksen sekä Selkokeskuksen neuvottelukunnan nimeämät edustajat. Tuen tarkoitus on edistää selkokirjallisuuden julkaisemista Suomessa. ■ Lisää tietoa tuesta, hakuohjeet ja -lomakkeet osoitteesta www.papunet.net/selkokeskus/ selkokirjallisuuden-valtiontuki.html

Oppimis- ja ohjauskeskus Onerva tarjoaa tukipalveluja

yväskylän näkövammaisten koulu ja Haukkarannan koulu yhdistyivät vuoden 2013 alusta Oppimis- ja ohjauskeskus Onervaksi. Uuden monimuotoisen oppimis- ja ohjauskeskuksen yhteydessä toimii myös Onerva Mäen koulu. Keskus

on nimetty KT (h.c.) Onerva Mäen mukaan, joka on tehnyt merkittävän elämäntyön erityisopettajien kouluttajana ja alan kehittäjänä. Oppimis- ja ohjauskeskus Onerva tarjoaa tukipalveluja oppimiseen ja koulunkäyntiin eli yleisen, tehoste-

tun ja erityisen tuen toteuttamiseen. Asiakkaina ovat etenkin kuntien opetustoimet ja toiminta on valtakunnallista. ■ Lisätietoja: www.onerva.fi

Pitkäaikaissairaiden ja vammaisten sosiaaliturvatieto on päivitetty

itkäaikaissairaiden ja vammaisten tarpeisiin tuotettu verkkojulkaisu Sosiaaliturvaopas on päivitetty vuoden 2013 tasalle. Opas löytyy osoitteesta www.sosiaaliturvaopas.fi. Kyseessä on ainoa pitkäaikaissairaiden ja vammaisten yhteisestä sosiaaliturvasta kertova opas. Sosiaali- ja terveyspalveluiden kokonaisuus on sirpaleinen ja sen hahmottaminen on vaikeaa. Palveluiden tarjoajia on useita, etuudet muuttuvat ja niiden myöntämiseen vaikuttavat monet tekijät. Järjestöissä olevan syvällisen sosiaali- ja terveysturvan asiantuntemuksen yhdistäminen on

Kielipolku 1/2013

tuottanut kiitosta saaneen ainutlaatuisen aineiston. Vuoden 2013 oppaaseen on koottu ajantasainen sosiaaliturvaan liittyvä tieto. Lähteenä ovat sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädäntö ja sen soveltamiskäytännöistä järjestöille kertynyt tieto. Opas on hyvä käsikirja pitkäaikaissairaita ja vammaisia neuvoville ja ohjaaville. Siitä hyötyvät myös omaa sosiaaliturvaansa pohtivat henkilöt. Julkaisun on tehnyt 12 järjestöstä koostuva toimikunta, johon kuuluvat Aivoliitto ry, Hengitysliitto ry, Mielenterveyden Keskusliitto ry, Munuais- ja

maksaliitto ry, Näkövammaisten Keskusliitto ry, Psoriasisliitto ry, Suomen CP-liitto ry, Suomen Diabetesliitto ry, Suomen MS-liitto ry, Suomen Nivelyhdistys ry, Suomen Reumaliitto ry ja Suomen Sydänliitto ry. Opas on hyödynnettävissä myös sen laatimiseen osallistuneiden järjestöjen verkkosivuilta. Lisätietoja: Tarja Pajunen, Hengitysliitto ry, p. 040 574 7515, tarja.pajunen@hengitysliitto.fi www.sosiaaliturvaopas.fi

Poimittua Lyhytelokuva Lopeta! kannustaa keskustelemaan adhd:sta

DHD-liiton lyhytelokuva kertoo yhdestä koulun biologian tunnista, mutta sen tapahtumat ovat yleistettävissä muihin luokkiin ja muillekin tunneille. Opetuskäyttöön suunniteltu elokuva kertoo huonosta kommunikaatiosta ja väärinymmärretyksi tulemisesta luokkahuoneessa. Kohderyhmänä ovat sekä opetus- ja ohjaustyötä tekevät aikuiset että peruskouluikäiset lapset ja nuoret. Filmissä ei suoranaisesti käsitellä adhd:ta, mutta elokuvan henkilöillä esiintyy adhd-diagnoosille tyypillisiä oireita. Elokuvan avulla voidaankin keskustella käyttäytymis- ja tarkkaavaisuushäiriöistä sekä siitä, miten niihin tulisi luokassa suhtautua. Lyhytelokuvaa voi hyödyntää keskustelun avauksena muuallakin kuin opetustilanteessa. Sitä voidaan käyttää muun muassa opettajien kesken, vanhempainillassa tai muussa tilanteessa, jossa halutaan käsitellä esimerkiksi erilaisen oppijan kohtaamista, palautteen antamista, tarkkaavaisuuden haasteita tai kiusaamista ja siihen puuttumista. Lyhytelokuva soveltuu laajasti vuorovaikutuksesta keskustelemiseen. Valmiita vastauksia ei tarjota. Elokuvan tekijät, tohtorikoulutettava Juho Honkasilta ja medianomi Essi Tarvonen, kertovat: – Konfliktit eivät yleensä johdu vain yhdestä ihmisestä tai asiasta, joten halusimme tuoda elokuvan

avulla näkyviin jokaisen ihmisen toiminnan vaikutusta yhteen ongelmatilanteeseen. Elokuva on hyvä väline vaikeiden asioiden käsittelemiseen ja uskon, että onnistuimme aika hyvin tässä tarkoituksessa. Elokuva koostuu luokkahuonekohtauksesta ja asiantuntijaosuudesta. Asiantuntijaosuudessa psykologian tohtori Vesa Närhi puhuu elokuvan esimerkkejä apunaan käyttäen adhd-oirehdinnan kohtaamisesta koululuokassa. Lyhytelokuva ja asiantuntijaosuus kestävät yhteensä 15 minuuttia. Elokuva on tekstitetty suomeksi, ruotsiksi, englanniksi ja venäjäksi. DVD:n yhteydessä on infovihkonen, josta löytyy perustietoa adhd:sta sekä tarkkaavaisuusoireisen tukemisesta ryhmässä. Vihko tarjoaa myös

tukikysymyksiä keskustelun pohjaksi ja muita tapoja elokuvan käyttämiseen. DVD:tä on tarkoitus jakaa ilmaiseksi kouluihin ympäri Suomea. Lisätietoa tilaamisesta sekä itse lyhytelokuva, asiantuntijaosuus ja infovihkonen löytyvät ADHD-liiton verkkosivuilta osoitteesta: www.adhd-liitto.fi/ oppaat-ja-julkaisut/videomateriaalit/ Lisätietoja: tiedottaja Helin Vesala, helin.vesala@adhd-liitto.fi, p. 045 636 1842

1/2013 Kielipolku

Styrka genom nätverk

VÅREN 2013 – evenemang i Österbotten Mera information på www.fduv.fi/kalender.

Är du förälder till barn med särskilda behov? Kom med i föräldragruppen närmast dig! Tillsammans blir föräldrarna starkare i sina påverkningsmöjligheter. Grupperna bestämmer själva när och hur de träffas, vad som diskuteras och hur man vill påverka. Projektkoordinatorn sköter det praktiska. Projektet stödjer familjerna i att påverka sin egen situation och bli delaktiga i de beslut som rör dem.

Projektet finansieras av RAY och förvaltas av FDUV. Projektets styrgrupp består av representanter för Hjärnförbundet, Kårkulla samkommun, CP-förbundet, FDUV och Folkhälsan. Inom projektet finns sex föräldranätverksgrupper: NY! Stödgrupp i Helsingfors är för föräldrar som har barn med särskilda behov. Barnet behöver inte ha en fastställd diagnos. Gruppen ordnas i samarbete med Folkhälsans Familjerum och träffas i Folkhälsans seniorhus 19 mars och 17 maj kl.17–19 med temat din rätt till stöd och service. Föräldragruppen i Pargas träffas i Folkhälsanhuset 5 mars, 9 april och 14 maj kl. 18–20. Föräldragruppen i Raseborg träffas 26 februari, 26 mars och 23 april kl. 18.30– 20.30. Föräldragruppen i Borgå träffas på Café Ankaret 12 mars och 16 april kl. 18.30– 20.30. Föräldragruppen i norra Österbotten träffas 15 april och 13 maj kl.18–20.30. Föräldragruppen i mellersta och södra Österbotten träffas 9 april och 23 maj kl. 18–20.30. Vill du delta i gruppen närmast dig eller anmäla dig till en träff? Ta kontakt: Österbotten: Tina Holms 040 567 92 57, tina.holms@fduv.fi Nyland & Åboland: Marita Mäenpää 09 434 236 13, marita.maenpaa@fduv.fi

14.2 i Jakobstad och 18.2 i Vasa kl. 18-20 Föreläsning och diskussion om arv och testamente med advokat Björn Båsk 4.3 Föreläsning om utbildning och arbete på Optima i Nykarleby kl.18–20.30 Projektledare för OptiMax Anki Sundqvist och rektor för Optima i Nykarleby Sixten Snellman berättar om utbildning och arbete. Anki berättar vad OptiMax är och hur en arbetskonsulent arbetar. Sixten berättar om övergången från studier till arbetslivet både för personer med och utan pension. 23.3 Liv och rörelse-dag på Norrvalla i Vörå kl. 9.30–15 Både vuxna och barn prövar på olika sporter, t.ex. bollspel och cirkelträning tillsammans med sina familjer eller stödpersoner. Dagen avslutas med simning. 25.3 Studiebesök Lärum och Sensoteket i Vasa kl.18–21 Den pedagogiska handledaren Ulla Stina Åman berättar om Lärums material. Kaffe och avslappning i Sensoteket efteråt.

Ändringar förbehållna.

Gilla oss på Facebook: facebook.com/styrkagenomnatverk. På Facebook finns också en sluten diskussionsgrupp (sök diskussionsgrupp för föräldrar i Styrka genom nätverk), där du kan utbyta erfarenheter.

www.fduv.fi/styrkagenomnatverk

Nuortentalo tukee arjessa selviytymistä

Nuortentalo tarjoaa asumispalveluita valtakunnallisesti. Valmennus- ja muita palveluita on tarjolla Turun, Kuopion ja Jyvässeudun alueilla.

Kielipolku 1/2013

Suomen Nuortentalo Oy www.nuortentalo.fi

VIITTIS - Viittomia perheille Kansio on tarkoitettu perheelle, jonka lapsi tarvitsee puheen ja kielenkehityksen tukena viittomia. Kansiota voi käyttää viittomaopetuksen tukena yhdessä viittomaopettajan kanssa. Myös muut lapsen kanssa työskentelevät voivat käyttää materiaalia.

VIITTIS Viittomia perheille

Kansiossa on lyhyesti kerrottu kielellisestä erityisvaikeudesta, vuorovaikutuksesta ja siitä, miten viittomaopetusta haetaan. Pääpaino on kuitenkin piirretyillä viittomakuvilla, joita kansiosta löytyy yhteensä 399. Lisäksi kansiossa on sormiaakkoset sekä 5 kpl ns. toimintakuvia, joita voidaan käyttää viittomaopiskelun tukena. Hinta: 50 € Tilaukset numerosta 02 2138 222 tai 02 2138 225, sähköpostitse tilaukset@aivoliitto.fi, verkkokaupasta www.aivoliitto.fi > Verkkokauppa Kansio, 4. uudistettu painos 2011, ISBN 952-5058-18-2

www.aivoliitto.fi

Taita keskeltä ja kiinnitä puolet yhteen.

✂

Vastaanottaja maksaa postimaksun

Aivoliitto ry Tunnus: 5006009 Info: 1200 00003 VASTAUSLÄHETYS

Tervetuloa jäseneksi! 1/2013 Kielipolku

Fysiikkaa ja kemiaa kuvilla Mitä on akustiikka ja optiikka, miten ukkospilvet syntyvät ja miten magneetti toimii? Kuvin tuettua tietoa näistä ja monista muista fysikaalisista ja kemiallisista ilmiöistä löytyy Papunetin kuvasivuilta. Materiaalin lähteenä on Oppimateriaalikeskus Opikkeen julkaisema Päivänselvää - Fysiikka ja kemia -oppikirja. www.papunet.net/kuva/ fysiikkaa_ja_kemiaa/

www.papunet.net

✂ Haluan liittyä: SLI-yhdistykseen (aiemmin dysfasiayhdistys) liiton kannatusjäseneksi. Olen henkilö, jolla on kielellinen erityisvaikeus läheinen lapsen syntymävuosi ____________________ ammattilainen muu _________________________________ Nimi

____________________________

Osoite

____________________________

Postinumero ____________________________ Postitoimipaikka __________________________ Puhelin

____________________________

Sähköposti

____________________________

Syntymäaika ____________________________ Kieli

suomi

ruotsi

Sukupuoli

nainen

mies

Kielipolku 1/2013

muu

Lähetämme tietosi paikallisyhdistykseen. Jäseneksi liittyvän pitää olla 15 vuotta täyttänyt. Jäsenmaksu on 10-25 € yhdistyksestä riippuen. Liiton kannatusjäsenten jäsenmaksu on yksityisiltä 50 € ja 80 € yhteisöiltä ja yrityksiltä. Suostun tietojeni tallentamisen jäsen- ja lehtirekistereihin. Tietoja ei luovuteta ulkopuolisten käyttöön.

_______________________________________ Allekirjoitus

Vaasan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä Vaasan keskussairaala www.vshp.fi

ARKKITEHTITOIMISTO JURVAINEN & PESOLA OY

Laivanvarustajankatu 2, 00140 Helsinki puh. 0207 661 030

TURUN SEUDUN INVATAKSIT

Korsholms Kommun Mustasaaren Kunta

Tilauskeskus 02-233 2233 1 + 8 tilataksit

Tilitalja Oy Vuorikatu 35 A, Lahti, puh. 0400 833 126 www.tilitalja.fi

SJL - FJF Suomen Journalistiliitto - Finlands Journalistförbund ry.

SOTAINVALIDI- JA VETERAANIKUNTOUTUSTA laitos-, päivä- ja avokuntoutusta Veteraanipolku 3, 13600 Hämeenlinna Puh. 03-5706 100, fax 03-5706 119 www.ilveskoti.com

Kiinteistö Oy Kissantassu

Parikkalan 1. apteekki

PL 2000, 33521 Tampere puh. 050 304 0146

Saaren sivuapteekki

59100 Parikkala puh. 05-430 016 puh. 05-435 256

1/2013 Kielipolku

Yhdessä postia yhdistyksiltä

Haluatteko yhdistyksellenne näkyvyyttä Kielipolku-lehdessä?

n tärkeää avata yhdistysten toimintaa uusille ihmisille, jotka saattaisivat olla kiinnostuneita liittymään jäseniksi. Kun perheet, joiden lapsella tai nuorella on kielellinen erityisvaikeus, sekä alan ammattilaiset saavat konkreettista tietoa, mitä yhdistyksissä tapahtuu, heille on helpompaa ja houkuttelevampaa tulla mukaan. Tästä hyötyvät sekä yhdistykset että perheet ja lapset. Yhdistyksillä on nyt mahdollisuus kertoa toiminnastaan Kielipolku-lehden sivuilla. Alla on avuksi joitain kysymyksiä, joihin voitte vastata kirjallisesti joko sähköpostitse tai perinteisellä kirjeellä. Järjestötiedottaja Hanne Itärinne muokkaa vastausten perusteella lehteen yhdistysesittelyjä, joita julkaistaan Kielipolku-lehdissä sitä mukaa, kun saamme vastauksia yhdistyksiltä. Yhteen lehteen mahtuu 1–3 esittelyä. Mikäli kirjoittaminen tuntuu hankalalta, voitte sopia Hanne Itärinteen kanssa ajan, jolloin hän haastattelee yhdistyksenne edustajaa puhelimitse. Hannen puhelinnumero on 050 3623 217. Voitte kysyä tarvittaessa muitakin lisäohjeita Hannelta. 1. Yhdistyksen nimi. 2. Millä alueella yhdistys toimii? 3. Paljonko yhdistyksessä on jäseniä? 4. Minkälaista toimintaa yhdistys järjestää? - Jos säännöllisiä kokoontumisia, kuinka usein ja mitä siellä tehdään? - Liikunta- tai harrastekerhoja? Minkälaisia? - Retkiä tai matkoja? Minne viimeksi ja minne seuraavaksi? - Tapahtumia tai juhlia? - Vertaistukitoimintaa? - Hankkeita tai projekteja? - Yhteistyötä muiden järjestöjen tai virallisen sektorin kanssa? 5. Onko yhdistyksellä aluekerhoja ja jos on niin missä?

Kielipolku 1/2013

Liittäkää vastausten oheen 1–2 valokuvaa, jotka on otettu jossain yhdistyksen tapahtumassa, kerhossa tai muun toiminnan yhteydessä. Kuvat saisivat mieluiten olla sähköpostin liitteenä jpg-muodossa, mutta myös paperikuvia voi postittaa kirjekuoressa (kuvat palautetaan lähettäjälle). Kertokaa, missä kuvat on otettu ja mitä niissä tehdään. Jos kuvissa on selvästi ja tunnistettavasti henkilöitä, muistattehan kysyä heiltä suostumuksen kuvien julkaisemiselle. Kuvien julkaisuun pitää olla myös kuvaajan lupa. Kertokaa myös kuvaajan nimi. Liittäkää mukaan myös kyselyyn vastaajan nimi ja yhteystieto, jos Hannen pitäisi tarkistaa joku asia. Vastaajan nimi ja tiedot eivät tule lehdessä esille. Lähettäkää vastaukset ja kuvat järjestötiedottaja Hanne Itärinteelle: Aivoliitto, järjestötiedottaja, Suvilinnantie 2, 20900 Turku tai sähköpostitse hanne.itarinne@aivoliitto.fi.

6. Minkälaista toimintaa aluekerhot järjestävät? 7. Mitä muita etuja tai hyötyjä yhdistyksen jäsenyydestä on? 8. Mitkä ovat jäsenillenne yleensä mieluisimpia, tärkeimpiä ja antoisimpia asioita, minkä vuoksi he haluavat olla yhdistyksessä mukana? 9. Joku yhdistykseen liittyvä hauska sattumus tai tarina vuosien varrelta tai joku kohokohta viime ajoilta: jotain erityisen mukavaa, mitä olette yhdessä tehneet. 10. Miten uusi jäsen voi liittyä yhdistykseen? Mistä löytää lisätietoja yhdistyksestä? Kotisivut, sähköpostiosoite tai yhteyshenkilö.

Kymenlaakson Aada ry:n vuosikokouskutsu

ymenlaakson Aada ry:n sääntömääräinen vuosikokous on lauantaina 16.3.2013 klo 15 alkaen. Kokouspaikkana on Punaisen Ristin toimisto, Sibeliuskatu 25, Hamina.

Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat ja sääntöuudistusehdotus. Tarjoilujen vuoksi toivotaan ennakkoilmoittautumista 8.3. mennessä: puheenjohtaja Kata Kaukiainen,

p. 040 732 0285 tai sähköpostitse kata.aada@gmail.com.

Lähetä postia

Yhdessä – postia yhdistyksiltä -sivulle yhdistykset voivat lähettää tekstejä ja kuvia esimerkiksi toiminnastaan, merkkipäivistään, tärkeistä tapahtumistaan tai toimintavinkeistään muille yhdistyksille. Lyhyet tekstit (enintään 2 700 merkkiä väleineen) ja kuvat (jpg-muodossa) toimitetaan mieluiten sähköisesti lehden toimitukseen osoitteeseen: toimitus.kielipolku@aivoliitto.fi. Kuviin mukaan tiedot kuvatekstiä varten ja tieto kuvaajasta. Toimitus valitsee julkaistavan aineiston ja lyhentää tekstejä tarvittaessa. Lehteen 2/2013 tarkoitetut aineistot 12.4.2013 mennessä..

Yhdistykset alueittain ETELÄ-SUOMEN ALUE järjestösuunnittelija Veijo Kivistö, p. 040 5430 009 Malmin kauppatie 26 00700 HELSINKI veijo.kivisto@aivoliitto.fi HYVINKÄÄN SEUDUN DYSFASIAYHDISTYS RY www.hsdy.org/ Nina Väyrynen (pj), Nina.HSDY@gmail.com Päivi Heikkinen, p. 040 568 0505 paivi.heikkinen@kolumbus.fi KYMENLAAKSON AUTISMI-, ASPERGER-, DYSFASIA- JA ADHD-YHDISTYS AADA RY www.kymenlaaksonaada.org kymenlaakson.aada@gmail.com Facebook: Aada ry. Vanhempain ja läheisten vertaisohjausryhmä, Kouvola Kata Kaukiainen kata.aada@gmail.com, p. 040 73 20 285

Adhd-aikuisten ryhmä, Kouvola Vertaisohjaaja Kata Kaukiainen kata.aada@gmail.com, p. 040 7320 285 Vertaistukiryhmä, Lappeenranta Heidi Pautamo heidi.pautamo@luukku.com, p. 040 7272 410 Vertaisohjausryhmä, Kotka Vertaisohjaaja Jaana Rautio jaanarautio@luukku.com, p. 050 5977 361 LOHJAN SEUDUN DYSFASIAYHDISTYS DYFA RY www.dyfa.fi Arto Mäenpää (pj), p. 040 567 7073 Käpytie 16, 09220 SAMMATTI arto.o.maenpaa@gmail.com Aila Peippo (siht), p. 046 85678 23 aila.peippo@dnainternet.net Sporttikerho (kerran viikossa) Arto Mäenpää, p. 040 567 7073 Käpytie 16, 09220 SAMMATTI arto.o.maenpaa@gmail.com

PÄÄKAUPUNKISEUDUN DYSFASIAYHDISTYS RY www.paakaupunkiseudundysfasiayhdistys.fi Kaika Korhonen, kaika.korhonen@paakaupunkiseudundysfasiayhdistys.fi Jäsenasiat Katja Niemi, katja.niemi@paakaupunkiseudundysfasiayhdistys.fi

ETELÄ-SUOMEN ALUE järjestösuunnittelija Satu Lukka, vuorotteluvapaalla 23.9.2013 saakka.

1/2013 Kielipolku

Yhdistykset alueittain LÄNSI-SUOMEN ALUE Suunnittelija Elina Salo, p. 040 543 7292 Hämeenkatu 13 B 33100 TAMPERE elina.salo@aivoliitto.fi Vastuualue: kielellinen erityisvaikeus

KANTA-HÄMEEN AUTISMI-, ASPERGER-, DYSFASIA JA ADHD-YHDISTYS HYMY RY koti.aina.net/~hymy/ Johanna Lehmusoksa j.lehmusoksa@netti.fi

AFASIALASTEN TUKI RY www.nic.fi/~hkuusela/ Maarit Heimonen maarit.heimonen@elisanet.fi Keski-Suomen kerho ks. yhdistyksen tiedot Ääneseudun kerho ks. yhdistyksen tiedot

PIRKANMAAN DYSFASIAYHDISTYS RY www.saunalahti.fi/pdy/dysfasia.htm pdy@sci.fi PL 11, 33451 Tampere Hannele Selin, p. 045 2602 141 hannele.selin1@gmail.com Vertaistukiopintokerho (Tampere) Hannele Selin, ks. tiedot yllä Sastamalan seudun erityislasten tukiryhmä ERKKI Hannu Laaja, p. 0500 886 037 hannu.laaja@saunalahti.fi

ELLA RY - ERITYISLASTEN LOIMAAN JA LÄHIKUNTIEN ALUEKERHO RY ellary@suomi24.fi Paula Immonen, p. 040 542 0345 Vanha Hämeentie 68 32200 Loimaa paula.immonen1@luukku.com

PÄIJÄT-HÄMEEN DYSFAATTISTEN JA KUULOVAMMAISTEN LASTEN TUKI RY www.dysfasia.org Hämeenkatu 26 A, 15140 Lahti Jäsenasiat Tuomo Leppänen, p. 0440 776 845 tuomo@leppaset.com

Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan kielellinen erityisvaikeus -yhdistys KiErVa Yhteyshenkilöt Maaret Ojaluoma, maaret.ojaluoma@netikka.fi Anne Ikonen (pj), anne.ikonen@gmail.com

SALON SEUDUN DYSFASIAYHDISTYS RY Jari Kilpiö, p. 02 734 7824 (k), 040 502 6907 Kuusjoenperäntie 55, 25340 Kanunki

ITÄ-SUOMEN ALUE järjestösuunnittelija Johannes Hietala p. 040 543 7289 Tulliportinkatu 25 B 70100 Kuopio johannes.hietala@aivoliitto.fi Pohjois-Savon Neurologiset erityisvaikeudet ja Autismikirjoyhdistys Eijsveikeet ry www.eijsveikeet.fi Tulliportinkatu 52, 70110 Kuopio (käynti sisäpihan puolelta) p. 044 7211 127 (ma klo 15-18) Parhaiten tavoitat meidät sähköpostitse: toimisto@eijsveikeet.fi

KAINUUN, POHJOIS-POHJANMAAN ALUE ja pohjois-SUOMEN ALUE järjestösuunnittelija Risto Lappalainen p. 040 5437 290 Kauppakatu 34 A 9 87100 Kajaani risto.lappalainen@aivoliitto.fi Vastuualue: tuettu lomatoiminta

Kielipolku 1/2013

TURUN SEUDUN DYSFASIA-, ADHD- JA AUTISMIYHDISTYS RY Yhdistyksellä ei ole tällä hetkellä toimintaa.

ETELÄ-SAVON ADHD-, AUTISMI- JA DYSFASIAYHDISTYS RY www.es-ada.com Tarja Lahdenperä (pj.) p. 040 5573269 tarja.lahdenpera@haukkamaenhevostila.net Puumalan aluekerho Marjo Montonen, p. 044 349 1004, 050 349 1003 Koivutie 15, 52200 Puumala marjoa.montonen@netti.fi Ristiinan aluekerho Anu Puttonen, p. 040 567 8770 Katariinantie 10, 52300 Ristiina anu.puttonen@luukku.com ITÄ-SAVON PUATTI RY www.puatti.com Kati Sairanen (pj) p. 050 542 8499 puheenjohtaja@puatti.com Anne Otranen-Silvennoinen (sihteeri, jäsenasiat) sihteeri@puatti.com Alueella ei ole tällä hetkellä kielellinen erityisvaikeus -yhdistystä. Jos olet kiinnostunut perustamaan uuden yhdistyksen, ota yhteyttä järjestösuunnittelijaan.

SATAKUNNAN AUTISMI-, ADHD- JA DYSFASIAYHDISTYS SAMDY RY Tietoa toiminnasta ja tapahtumista www.samdy.info Toimisto: Satakunnan yhteisökeskus, Isolinnankatu 16, 28100 PORI p. 044 346 0898, toimisto avoinna sopimuksen mukaan samdy@samdy.info Tuija Koski puheenjohtaja@samdy.info Saara Korkeamäki, jäsenasiat jasenasiat@samdy.info p. 040 848 3414 (iltaisin) Kankaanpään aluekerho kankaanpaa@samdy.info Satu Holopainen p. 040 575 2188 sadut@netti.fi Minna Lehtinen p. 050 330 5068 minlehti@suomi24.fi Kokemäen aluekerho kokemaki@samdy.info Outi Juhela 0400 807 171 outijuhela@luukku.com Rauman aluekerho rauma@samdy.info ADHD-aikuisten ja -nuorten vertaistukihenkilö Mira p. 044 992 2165 mira.rokka@raumalainen.com

POHJOIS-KARJALAN ADHD-, AUTISMI- JA DYSFASIAYHDISTYS AKSONI RY www.aksoni.suntuubi.com Anne-Maarit Palviainen (pj.) p. 050 306 8261 annemaarit.palviainen@gmail.com Noora Mikkonen (siht.) p. 040 412 3792 nmikkone@luukku.com VARKAUDEN SEUDUN WAMDY RY Anita Rikalainen, p. 040 732 8360 Koivukuja 8, 78210 Varkaus www.wamdy.info varkaudenseudun@wamdy.info

Yhteystiedot AIVOLIITTO RY Suvilinnantie 2 20900 TURKU p. 02 2138 200, f. 02 2138 210 Henkilökunnan sähköpostiosoitteet: etunimi.sukunimi@aivoliitto.fi etunimi.sukunimi@nuortentalo.fi info@aivoliitto.fi, www.aivoliitto.fi ALUEELLINEN TOIMINTA Järjestöpäällikkö Tom Anthoni Malmin kauppatie 26, 00700 HELSINKI p. 050 568 9145 Järjestösuunnittelijoiden yhteystiedot sivuilla 41-42 JÄSENREKISTERI Toimistosihteeri Pia Vuoltee p. 02 2138 222, 040 777 4571 (ma-ke) Toimisto ja tilaukset Toimistosihteeri Pia Vuoltee p. 02 2138 222, 040 777 4571 (ma-ke) Toimistosihteeri Raija Ratilainen p. 02 2138 225, 040 845 0430 (to-pe) LAKIPALVELUA JÄSENISTÖLLE Lakimies Anu Aalto vastaa sairastamiseen liittyviin sosiaaliturvan ja kuntoutuksen lakikysymyksiin to-pe klo 8-16, p. 040 734 5773 tai anu.aalto@ms-liitto.fi. KUNTOUTUSPALVELUT JA KOMMUNIKAATIOKESKUS Palvelupäällikkö Ann-Mari Veneskoski p. 02 2138 271, 040 7313 592 Kurssisihteeri Sari Hietanen p. 02 2138 221 Kurssisihteeri Pirkko Pohjola p. 02 2138 272 Fysioterapeutti Eliisa Laine p. 02 2138 242, 050 523 6056 Fysioterapeutti Päivi Liippola p. 02 2138 220 Fysioterapeutti Kirsi Lönnqvist p. 02 2138 275 Puheterapeutti Piia Aro-Pulliainen p. 02 2138 274, 0400 586 359 Puheterapeutti Soile Kohvakka p. 02 2138 252, 0400 386 001 Puheterapeutti Marjut Paavilainen p. 050 337 0122 Puheterapeutti Maria Widenius p. 040 827 6623

TULKKIPALVELUT Puhevammaisten tulkki Sinikka Vuorinen Tulkkikeskus p. 02 2138 278, p. 050 329 2905 tulkkikeskus@aivoliitto.fi KOULUTUSPALVELUT JA AVH-YHDYSHENKILÖTOIMINTA Koulutussuunnittelija Riitta Tuusa Tampereen aluetoimisto Hämeenkatu 13 B, 33100 TAMPERE p. 040 5437 288 KIELELLINEN ERITYISVAIKEUS -TOIMINTA Suunnittelija Elina Salo Tampereen aluetoimisto Hämeenkatu 13 B, 33100 TAMPERE p. 040 543 7292 PROJEKTIT Yksi elämä -hankkeet Projektipäällikkö Marika Railila Malmin kauppatie 26 p. 040 543 7287 Viestintäsuunnittelija Pia Puustelli p. 050 568 8149 Projektisihteeri Anna Helin-Välkky p. 050 534 3201 Liikuntasuunnittelija Virpi Lumimäki p. 040 737 5879 Tunne pulssisi -hanke Tiedottaja Liisa Koivula p. 050 568 9263 Koulutussuunnittelija Anita Rajala p. 050 409 5675 Ovet auki afaattisille – Juttu-tupa Projektikoordinaattori Victoria Mankki p. 0400 909 904 Projektityöntekijä Pirjo Laine p. 02 2138 223, 050 597 7663 Onnistunut työhönpalaaminen -projekti Palvelupäällikkö Ann-Mari Veneskoski ks. Kuntoutuspalvelut Kielellinen erityisvaikeus tutuksi -projekti Suunnittelija Elina Salo ks. Kielellinen erityisvaikeus -toiminta

TOIMISTO JA HALLINTO Toiminnanjohtaja Tiina Viljanen p. 02 2138 292, 040 833 1511 Hallintopäällikkö Kirsi Haanperä p. 02 2138 232, 040 7155 223 VIESTINTÄ Viestintäpäällikkö Päivi Seppä-Lassila p. 02 2138 262, 040 7155 198 Järjestötiedottaja Hanne Itärinne p. 050 3623 217 Tiedottaja Miia Suoyrjö p. 02 2138 231, 050 5714 588 SUOMEN NUORTENTALO OY Turun Nuortentalo Suvilinnantie 10, 20900 TURKU p. 02 2580 094, 0400 539 306 turku@nuortentalo.fi Vastaava ohjaaja Mari Lujala p. 050 442 0092 Kuopion Nuortentalo Litmasenkaari 1 C 13 70820 KUOPIO p. 0400 772 543 kuopio@nuortentalo.fi Vastaava ohjaaja Satu Pasanen p. 040 562 9118 Jyvässeudun Nuortentalo Ruokoniementie 8 A 9 41520 HANKASALMI p. 040 526 2364 jyvasseutu@nuortentalo.fi Vastaava ohjaaja Eeva Salomaa p. 050 303 7703 Valmennuspalvelut Vastaava ohjaaja Anna Airaksinen p. 050 447 8763 anna.airaksinen@nuortentalo.fi LIITTOVALTUUSTON PUHEENJOHTAJA Oili Holopainen Pohjois-Savon aivohalvausyhdistys ry p. 044 5376021 oili.holopainen@suomi24.fi LIITON JA LIITTOHALLITUKSEN PUHEENJOHTAJA Neurologian erikoislääkäri, LKT Terttu Erilä terttu.erila@aivoliitto.fi ERITYISOSAAMISKESKUS SUVITUULI Tilat ja majoitus: p. 02 2138 500 tai suvituuli@sunnanvind.fi. Ravintola ja ruokailu: Kahvila Lasisydän p. 02 2138 509 libbe.ranta@gmail.com

1/2013 Kielipolku

PALAUTUSOSOITE Aivoliitto ry Suvilinnantie 2 20900 Turku

Uusi opas vanhemmille Pienen kielipolku

vinkkejä lapsen kielenkehityksen tueksi

Tutustu Aivoliiton oppaaseen, jossa on vinkkejä lapsesi kielenkehityksen tukemiseen sekä kivaan yhdessäoloon. Opas on maksuton ja sitä voi tilata Aivoliiton verkkokaupasta www.aivoliitto.fi > Verkkokauppa, numerosta 02 2138 222 (ma–ke) tai sähköpostitse pia.vuoltee@aivoliitto.fi. Oppaaseen voi tutustua myös sähköisessä muodossa osoitteessa www.aivoliitto.fi > Kielellinen erityisvaikeus > Julkaisut.