Kielipolku 2/2013

2/2013

PUHEEN- JA KIELENKEHITYKSEN ERIKOISLEHTI

Kielellinen erityisvaikeus ja sukupolvien ketju

Isovanhemmatkin tarvitsevat Periytyykรถ kielellinen tietoa ja tukea erityisvaikeus?

PUHEEN- JA KIELENKEHITYKSEN ERIKOISLEHTI

(Ilmestynyt aikaisemmin nimellä Dysfasia) Lehti ilmestyy 4 kertaa vuodessa.

12. vuosikerta ISSN-L 1799-5868 ISSN 1799-5868 (Painettu) ISSN 2323-4911 (Verkkojulkaisu) Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti JULKAISIJA Aivoliitto ry YHTEYSTIEDOT Suvilinnantie 2, 20900 Turku p. 02 2138 200, f. 02 2138 210 info@aivoliitto.fi etunimi.sukunimi@aivoliitto.fi www.aivoliitto.fi www.sunnanvind.fi

TOIMITUSNEUVOSTO Professori Pirjo Korpilahti Turun yliopisto, puheenjohtaja Erityisluokanopettaja Mari Jaakkola Veromäen koulu, Vantaan kaupunki Erikoistutkija Elisa Poskiparta Oppimistutkimuksen keskus, Turun yliopisto Erityisopettaja Tiina Siiskonen, Niilo Mäki Instituutti sekä Oppimis- ja ohjauskeskus Onerva Yhdistyksen jäsen, toimittaja Tarja Autio Aivoliitto ry:n edustajat: Puheterapeutti Marjut Paavilainen Suunnittelija Elina Salo Viestintäpäällikkö Päivi Seppä-Lassila Tiedottaja Miia Suoyrjö Toiminnanjohtaja Tiina Viljanen PAINO JA ULKOASU MIKTOR Taitto Marko Vuorio, MIKTOR ILMOITUSMYYNTI JA -AINEISTOT TJM-Systems Oy, Markku Pentikäinen, p. 044 7168 262 markku.pentikainen@tjm-systems.fi aineistot@tjm-systems.fi p. 09 849 2770, f. 09 852 1377 JÄSENREKISTERI, OSOITTEENMUUTOKSET, TILAUKSET JA JAKELUHÄIRIÖT Pia Vuoltee, p. 02 2138 222, 040 777 4571 (ma-ke) pia.vuoltee@aivoliitto.fi TILAUSHINNAT 39 € vuosikerta, 10 € irtonumero.

Yhdistysten jäsenille lehti sisältyy jäsenmaksuun.

Jäsenmaksut vaihtelevat yhdistyksestä riippuen.

Eliisa Laine

TOIMITUS toimitus.kielipolku@aivoliitto.fi Päätoimittaja Tiina Viljanen p. 040 833 1511, 02 2138 292 tiina.viljanen@aivoliitto.fi Toimituspäällikkö Päivi Seppä-Lassila p. 040 715 5198, 02 2138 262 paivi.seppa-lassila@aivoliitto.fi Toimitussihteeri Miia Suoyrjö p. 050 571 4588 miia.suoyrjo@aivoliitto.fi

s. 6

Elisa Niemelä on käynyt lastensa kautta läpi omaa lapsuuttaan.

Teema: Sukupolvien ketju Kielipolku-lehden aikataulu NO

TEEMAT

3.

Varhaiskasvatus

pe 9.8.

ti 13.8.

pe 13.9.

4.

Kieli ja kulttuuri

pe 11.10.

ti 15.10.

pe 15.11.

Kannen kuva: Eliisa Laine 2

Kielipolku 2/2013

AINEISTOT ILMOITUKSET ILMESTYY

2/2013

s i sältö

6 Sukupolvien ketju 10 Isovanhemmat ovat tietoa janoava voimavara 13 Läppärit puistossa – itsetunto kovilla 14 Kielellisen erityisvaikeuden

periytyvyys ja geneettiset riskitekijät 17 Uudenlaista palveluasumista

Hirvensalon Validia-talossa 18 Älä anna puheen hämätä 24 Vakka on löytänyt kantensa 28 Yhteisillä Puheenjohtajapäivillä

vaihdettiin ajatuksia ja kokemuksia 29 ADHD-liitto ja Aivoliitto yhdistävät

voimansa – syntyy uusi lehti 36 Suomen Aivot ry vetosi eduskuntaryhmiin

Elisa Laine

ARTIKKELIT

s. 10

Lapsenlapsen diagnoosi mietityttää myös isovanhempia.

s. 18

Puheen ja kielen kehittymisen ongelmiin tulee puuttua varhain.

4 5 21 26 30 32 34 35 40 41 43

Ledare Pääkirjoitus Tutkittua Nuorten palsta Liitto tiedottaa Kirjahylly Tapahtumakalenteri Koulutuskalenteri Yhdessä – postia yhdistyksiltä Yhdistykset alueittain Aivoliiton yhteystiedot

Shutterstock

PALSTAT

2/2013 Kielipolku

3

Ledare Pirjo Korpilahti

Språket kan förena generationer

M

ed hjälp av språket knyts barnet närmare till familjen och släktens medlemmar. Vi är kulturella varelser, medlemmar i vårt eget språksamfund. När barnet lär sig ett språk påverkas inlärningen av individuella faktorer, uppväxtmiljö och ärftlighet. Barnet lär sig använda språket för att kunna kommunicera sina känslor och tankar i enlighet med den modell hans eller hennes egen uppväxtmiljö ger.

I en del familjer blir man kanske tvungen att göra det överraskande konstaterandet att det annars så pigga och aktiva barnet inte lär sig de språkliga färdigheterna på ett likadant sätt som barn i samma ålder brukar. Föräldrarna följer med särskilt intresse hur deras barn lär sig de första orden. De märker kanske att de flesta ett och ett halvt år gamla barn har lärt sig sina första ord och att två år gamla barn kan ord som används i vardagliga situationer.

Med barnets första ord kan man dock inte förutspå kommande språkfärdigheter, fastän det två och ett halvt år gamla barnets ordförråd ganska tillförlitligt har konstaterats kunna förutspå den kommande språkfärdigheten. Många föräldrar till barn med språksvårigheter berättar att de första orden har kommit i tid, men att barnet har tappat bort de ord han eller hon tidigare har kunnat eller också har barnet fastnat i ett skede där det bara säger enskilda ord. Barnet kan också leta efter bekanta ord och lyckas inte uttrycka sina tankar.

När misstanken väcks om att barnets språkliga utveckling på något sätt är avvikande börjar föräldrarna fråga sig: ”Hur lärde du dig prata? Har man i din släkt haft särskilda svårigheter med språk eller med att lära sig tala?” Man kanske minns att försenat tal inte behöver innebära att den övriga kognitiva utvecklingen är avvikande, och att det heller inte utgör något hinder för viktiga och betydelsefulla prestationer senare i livet.

Bakom speciella språksvårigheter (Specific Language Impairment, SLI) finner man ofta problem i språkutvecklingen i familjen eller hos nära släktingar. Ärftligheten har i många undersökningar bedömts vara ungefär femtio procent. Det här antyder ganska starkt att orsaken till att en del av barnen har speciella språkliga svårigheter är genetisk.

Under de senaste årtiondena har forskarna klarlagt det genetiska arvets betydelse för uppkomsten av språksvårigheter. När man hittade en mutation i FOXP2-genen konstaterade man att den var en betydelsefull faktor just när det gäller den språkliga förmågan. Senare forskning har dock visat att de språkliga färdigheterna ärvs på många olika sätt. Enskilda gener inverkar på språkets delfaktorer i utvecklingens olika skeden, och å andra sidan kan samma gener ändra sin funktion under barnets tidiga år. Vissa gener kan ha en påverkan redan under den tidiga fosterperioden. Till exempel DCDC2-genens mutation har man antagit att kan störa nervcellernas vandring till hjärnbarken under fosterutvecklingen, och att det här är en av orsakerna till senare upptäckta speciella språksvårigheter.

Men familjebakgrunden har inte med ärftlighet att göra hos alla barn med språksvårigheter. Svårigheterna med att lära sig ett språk kan till exempel bero på problem med strukturering av sinnesintrycken. Alltför intensiva sinnesintryck gör det svårt att bestämma vad man vill koncentrera sig på och kan göra livet svårt och tröttande. Barnet blir oroligt och har svårt att koncentrera sig på att lyssna. Att lyssna noga blir speciellt krävande i en bullrig miljö.

När det gäller en del av barnen med språksvårigheter har man konstaterat att de inte reagerar korrekt på ljudintryck. Talets viktiga ljudfrekvenser förmedlas då inte tillräckligt effektivt till hörselsystemet. De hörselintryck som är viktiga för språkinlärningen fungerar inte ändamålsenligt. Många barn med språksvårigheter har en avvikande behandling av hörselinformationen (Central Auditory Prosessing Disorder, CAPD).

När föräldrarna har blivit oroliga för barnets förmåga att lära sig språket bör även experter inom hälsovården förhålla sig till den här oron med största allvar och erbjuda stödåtgärder tillräckligt tidigt. ■ Pirjo Korpilahti är professor vid Åbo universitet och ordförande för tidningen Kielipolkus redaktionsråd. Översättning: Susanne Aminoff

När barnet lär sig ett språk påverkas inlärningen av individuella faktorer, uppväxtmiljö och ärftlighet.

4

Kielipolku 2/2013

PÄÄKIRJOITUS

ieli yhdistää lapsen perheeseensä ja perheet suvun jäseniin. Olemme kulttuurisia olentoja, oman kieliyhteisömme jäseniä. Lapsen kielen omaksuminen peilaa yksilönkehityksen, kasvuympäristön ja perinnöllisyyden osatekijöitä. Lapsi oppii käyttämään kieltä tunteiden ja ajatusten viestimiseen oman kasvuympäristönsä tarjoaman mallin mukaisesti.

Joissakin perheissä joudutaan yllättäen toteamaan, että muuten niin vireä ja aktiivinen lapsi ei omaksukaan kielellisiä taitoja ikätovereittensa tavoin. Erityisen kiinnostuneina vanhemmat seuraavat pienokaisensa ensisanojen omaksumista. Vanhemmat huomaavat, että useimmat kasvuympäristön puolitoistavuotiaat ovat jo omaksuneet ensisanansa ja kaksivuotiaat tuottavat arjen tilanteissa toistuvia keskeisiä sanoja.

Ensisanojen ilmaantuminen ei kuitenkaan yksinään ennakoi lapsen tulevaa kielitaitoa, joskin 2 ½-vuotiaan sanavaraston on todettu ennustavan verrattain luotettavasti tulevaa kielikykyä. Monet kielihäiriöisten lasten vanhemmat raportoivat ensisanojen ilmaantuneen ajallaan, mutta lapsen kadottaneen jo aiemmin tuottamiaan sanoja tai juuttuvan yksisanavaiheeseen. Lapsi saattaa myös haeskella tuttujakin sanoja, eikä tunnu löytävän ilmaisua ajatuksilleen.

Kun epäilys lapsen kielen kehityksen poikkeavuudesta herää, alkavat vanhemmat kysellä toisiltaan: ”Miten sinun oma puhumaan oppimisesi eteni? Onko teidän suvussanne esiintynyt erityisiä vaikeuksia puheen tai kielen omaksumisessa?” Vanhemmat saattavat muistaa esimerkin siitä, että puheen viivästyminen ei tarkoita muun kognitiivisen kehityksen poikkeavuutta, eikä ole esteenä merkittävillekään saavutuksille elämän aikana.

Kielellisten erityisvaikeuksien (specific language impairment, SLI) taustalla todetaan usein perheittäin tai lähisukulaisilla esiintyviä kielen kehityksen ongelmia. Periytyvyys on useissa tutkimuksissa arvioitu noin 50 %:ksi. Tämä luku viittaa vahvasti siihen, että osalla lapsista kielellisten erityisvaikeuksien syy on geneettinen.

Pirjo Korpilahti

K

Kieli sitoo sukupolvet toisiinsa Viime vuosikymmeninä tutkijat ovat selvittäneet geeniperimän merkitystä kielihäiriöiden synnyssä.

Kun tutkimuksissa löydettiin FOXP2-geenin mutaatio, todettiin sen vaikuttavan merkittävästi kielellisiin kykyihin. Myöhemmät tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että kielelliset taidot periytyvät hyvin eri tavoin. Yksittäiset geenit vaikuttavat kielen osatekijöihin kehityksen eri vaiheissa ja toisaalta samatkin geenit muuttavat toimintaansa lapsen varhaisten kehitysvuosien aikana. Jotkut geenit vaikuttavat jo varhaiseen sikiökehitykseen. Esimerkiksi DCDC2geenin mutaation arvellaan häiritsevän sikiönkehityksen aikana toteutuvaa hermosolujen vaellusta aivokuorelle, ja olevan näin yhteydessä myöhemmin todettavaan kielelliseen erityisvaikeuteen.

Kaikkien kielihäiriöisten lasten perhetausta ei kuitenkaan viittaa periytyvyyteen. Kielen omaksumisen vaikeudet voivat liittyä esimerkiksi aistitiedon jäsentämisen ongelmiin. Yliaktiiviset aistimukset vaikeuttavat huomion suuntaamista ja tekevät olemisesta tukalan ja väsyttävän. Lapsi vaikuttaa levottomalta ja hänen on vaikea keskittyä kuuntelemaan. Tarkka kuunteminen on erityisen vaativaa hälyisässä ympäristössä.

Osalla kielihäiriöisistä lapsista todetaan alireagoivuutta ääniärsykkeille. Tällöin puheen keskeiset äänitaajuudet eivät välity kuulojärjestelmään riittävän tehokkaasti, eivätkä kielen omaksumisen kannalta tärkeät kuulohavainnot muodostu tarkoituksenmukaisesti. Kuulotiedon käsittelyn poikkeavuutta (Central Auditory Prosessing Disorder, CAPD) esiintyy monilla kielihäiriöisillä lapsista.

Kun huoli lapsen kielen omaksumisesta on syntynyt vanhempien mielessä, pitää myös terveydenhuollon asiantuntijoiden suhtautua tähän huoleen tarvittavalla vakavuudella ja tarjota tukitoimia riittävän varhain. ■ Pirjo Korpilahti toimii professorina Turun yliopistossa ja on Kielipolku-lehden toimitusneuvoston puheenjohtaja.

Lapsen kielen omaksuminen peilaa yksilönkehityksen, kasvuympäristön ja perinnöllisyyden osatekijöitä.

2/2013 Kielipolku

5

Elisa Poskiparta

Sukupolvien ketju Kielen kehityksen erityisvaikeus kulkee toisinaan sukupolvelta toiselle.

Vaikeus saattaa myös muuttaa muotoaan ja syvyyttään sukupolvien ketjussa.

E

lisa Niemelällä on kaksi lasta.

Esikoinen Esko käy kolmatta luokkaa samassa erityiskoulussa kuin äitinsä aikoinaan. Nuorimmainen Katri on yleisopetuksen ensimmäisellä luokalla. Niemelällä on todettu puheen tuottamisen ongelma samoin kuin hänen kahdella sisaruksellaan ja pojallaan Eskolla.

Katrilla vaikeudet ilmenevät lukemisessa ja kirjoittamisessa, kuten hänen isoisällään ja isoisän isoäidillä.

Nykyään Elisa Niemelän veli työskentelee rekka-autonkuljettajana ja on suorittanut oman alansa ammattitutkinnon. Samoin sisar, joka työskentelee laitosapulaisena.

– Itse odotan pääsyä lähihoitajakoulutukseen. Minulla on jo suoritettuina ravitsemustyöntekijän ja kokin perustutkinnot, Elisa Niemelä kertoo.

Eliisa Laine

Omat koulumuistot

6

Elisa Niemelän lapset ovat saaneet apua kielellisiin erityisvaikeuksiinsa hyvissä ajoin, toisin kuin Niemelä itse aikoinaan.

Kielipolku 2/2013

Elisa Niemelä on käynyt lastensa kautta läpi omaa lapsuuttaan.

– Kävin koulua 1980-luvun puolivälissä. Ensin olin kaksi ja puoli vuotta yleisopetuksen koulussa ja sen jälkeen Katariinan (ent. Hakamaan) erityiskoulussa peruskoulun loppuun asti. Ennen koulun aloittamista puheen tuottamisen ongelmaani ei kiinnitetty huomiota. Ainoa muistikuvani on r-vika, joka korjaantui esikouluvuoden aikana, Niemelä kertoo.

Ensimmäiset luokat yleisopetuksessa olivat Elisa Niemelälle vaikeita.

Häntä kiusattiin rankasti eikä rehtori yrityksestään huolimatta saanut sitä loppumaan. Äidinkielen kanssa oli jatkuvia ongelmia, eikä erityisopetusta saanut kuin korkeintaan kerran viikossa.

– Lopulta isäni sai siirrettyä minut samaan erityiskouluun, jota nuorempi sisareni kävi. Olen aina ollut isän tyttö ja hän on kannustanut ja tuke-

Eliisa Laine

nut minua eteenpäin. Olen oppinut elämään vaikeuksieni kanssa ja huomannut, että niistä selviää tai ainakin niiden kanssa pärjää, Elisa Niemelä kertoo.

Koulunkäynti erityiskoulussa oli hyvin kodinomaista.

Koulussa oli pienet luokat ja tunnelma oli rauhallinen.

Opettaja sekä avustaja auttoivat aina tarvittaessa pienissäkin asioissa. Erityiskoulun kodinomaisuuden avulla Niemelä oppi tunnistamaan omat vahvuutensa ja ymmärtämään, mihin hän pystyy ja mikä on hänelle parasta.

– Tämä tieto ja koulussa saatu hyvä itsetunto auttoivat pärjäämään myös toisen asteen opinnoissa, Elisa Niemelä painottaa.

Hyppäys peruskoulusta uuteen kouluun oli suuri. Se tuntui pelottavalta ja vaikealta, koska aikaisempi koulun tuki ja turva puuttui. Muutoksen myötä hän ymmärsi nopeasti, että ei voi elää koko elämäänsä pumpulissa.

– Pääsin pikku hiljaa eteenpäin, sain töitä ja mahdollisuuden kokeilla omia rajojani, Niemelä kertoo.

Omien lastensa varhaislapsuutta ja koulunkäyntiä Elisa Niemelä on seurannut tarkasti. Nykyään avun saaminen on aivan toista luokkaa kuin lähes 30 vuotta sitten. Neuvolassa hänen lastensa kehittymistä seurattiin tarkasti ja havaittuihin poikkeamiin puututtiin nopeasti.

Esko oppi puhumaan vasta kolmevuotiaana. Hän pääsi integroituun päiväkotiryhmään ja sai puheterapiaa sekä toimintaterapiaa. Elisa Niemelä onkin tyytyväinen siihen tukeen, jota he ovat saaneet.

Eliisa Laine

Lasten opinpolut

2/2013 Kielipolku

7

luaikana lukemaan ja kirjoittamaan oppimisen tukena, hän mainitsee.

Puheen tuottamisen vaikeus kuuluu

Eliisa Laine

Elisa Niemelä kertoo monien ihmisten suhtautuvan häneen ennakkoluuloisesti, eikä hän koe olevansa yhdenvertainen muiden kanssa. Lukemisen ja kirjoittamisen vaikeudet eivät tule esille samalla tavalla kuin puheen tuottamisen vaikeus. Sitä on vaikea peitellä.

– Kohtaan muiden ennakkoluuloja melkein joka tilanteessa; työelämässä, harrastuksissa, linja-autossa.

Se tuntuu ikävältä, mutta toisaalta myös ymmärrän ihmisten reaktiot.

Kun kerron syyn puhevaikeuteeni, ihmiset usein unohtavat erilaisuuteni, Niemelä kertoo.

Elämä on muuttanut Elisa Niemelää. Hän on oppinut suuntaamaan katseensa tulevaisuuteen ja tottunut elämään sen kanssa, mitä hänelle on annettu. Hän ei koe enää olevansa sisäänpäin kääntynyt ja ujo kuten ennen.

– Aikuiskoulutuspuolella kokin opinnoissa tunnustin muille opiskelijoille heti alussa, että minua pelotti.

He tukivat ja kannustivat minua hienosti. Nyt olen hakeutumassa lähihoitajakoulutukseen, koska omalla alalla ei ole töitä. Erityisesti vanhustenhuolto kiinnostaa ja siihen erikoistumalla voi jatkossa myös työllistyä hyvin. Pitää olla haaveita, Niemelä toteaa.

Esko on käynyt neljä vuotta Katariinan koulua ja on nyt kolmannella luokalla. Hän on oppinut lukemaan hyvin ja pärjää reaaliaineissa hienosti, mutta äidinkieli ja englanti tuottavat edelleen ongelmia. Eskon sisko Katri on yleisopetuksen ensimmäisellä luokalla.

– Katrilla on äidinkielessä jonkin verran ongelmia, mutta onneksi hän on saanut alusta alkaen kaiken tarvittavan tuen. Hän saa kerran viikossa yksilöllistä erityisopetusta ja osan äidinkielen tunneista hän opiskelee

8

Kielipolku 2/2013

pienryhmässä, Elisa Niemelä kertoo tyytyväisenä.

Monet asiat ovat muuttuneet vuosien saatossa. Elisa Niemelä muistaa käyttäneensä oranssinväristä lukukonetta, jonka pitkä liuska kulki eteenpäin tavu tavulta tai kirjain kirjaimelta. Nyt lapset pelaavat esimerkiksi Ekapeliä, joka on Niemelän mielestä todella hyvä opetuksen väline. Peli kertoo pelaajan kehityksen ja antaa heti palautteen.

– Olen myös ostanut lapsilleni Luko-pelin, jota itsekin käytin kou-

Viesti vanhemmille Luota itseesi, se on kultainen tie. Kukaan ei tunne lastasi niin hyvin kuin sinä. Näin vastasi Elisa Niemelä kysymykseen: Mitä haluaisit sanoa muille vanhemmille, jotka ovat samanlaisessa tilanteessa kuin sinä? ■ Elisa Poskiparta toimii erikoistutkijana Oppimistutkimuksen keskuksessa Turun yliopistossa.

Hän on myös Kielipolku-lehden toimitusneuvoston jäsen.

2/2013 Kielipolku

9

Taina Saarinen

Isovanhemmat ovat tietoa janoava voimavara Reetta-Kaija Mäkihongon lapsenlapsen diagnoosi on koko perheelle melko uusi asia. Niin isoäiti kuin vanhemmatkin ovat olleet ymmällään, mutta avoimin mielin. myksiin. Saman oli toki huomannut isoäitikin.

– Tyttö ei vastaa, mikäli ei osaa vastata heti, vaan ikään kuin kypsyttelee ja palaa asiaan jonkin ajan kuluttua, hän kertoo.

Mäkihonko tiedostaa, että kielellinen erityisvaikeus on olemassa, mutta miettii samalla, mikä on lapsen luonnetta ja persoonallisuutta ja mikä sitten muuta.

– Tyttäreni sanoo näkevänsä tyttäressään itsensä. Hänkin oli pienenä omissa oloissaan viihtyvä ja ujo, Mäkihonko kertoo.

Eliisa Laine

Tuki tärkeää

Reetta-Kaija Mäkihonkoa mietityttää tyttärentyttären koulunaloitus ensi syksynä.

O

man lapsenlapsen kielellinen erityisvaikeus tuntuu Reetta-Kaija Mäkihongosta vaikeasti hahmotettavalta asialta.

– Minulla ei ole vielä kovin selkeää mielikuvaa siitä, mitä se tarkalleen ottaen on.

Aluksi kielellinen erityisvaikeus -termi tuntui hurjalta. Mäkihonko

10

Kielipolku 2/2013

etsi netistä tietoa ja selvitti, mistä on kysymys.

– Olen miettinyt asiaa tosi paljon.

Mutta kun se ei näy eikä juuri vaikuta tavallisen arjen askareissa, huolikin on pienentynyt.

Kun tyttö oli 3–4-vuotias, päivähoidossa kiinnitettiin huomiota siihen, että hän ei vastannut kysy-

Pitkästä välimatkasta huolimatta Reetta-Kaija Mäkihonko ja lapsenlapset pitävät tiiviisti yhteyttä. Hiihtolomaviikon tytöt olivat mummolassa.

Mäkihonko kertoo kaiken sujuvan mukavasti, kielellistä erityisvaikeutta ei tarvitse ottaa erityisesti huomioon.

Mäkihonko kertoo yllättyneensä terapian ja avun runsaudesta. Puheterapiassa ja toimintaterapiassa käynti on pienelle lapselle helppoa, terapeutit ovat tulleet kotiin ja päiväkotiin.

– On hyvä ottaa vastaan kaikki mahdollinen tuki. Eikä niitä tarjota, ellei ole tarvetta.

Tyttärentyttären koulunaloitus ensi syksynä mietityttää. Mäkihonko luottaa koulun tukeen, mutta tietää entisenä opettajana, että muiden lasten käyttäytyminen ja suhtautuminen erilaista lasta kohtaan voi olla julmaa.

– Minua jännittää, mutta toivon alun sujuvan pehmeästi, niin ettei tulisi ongelmia.

Tietopäiviltä tukea Reetta-Kaija Mäkihonko osallistui Aivoliiton järjestämille Isovanhempien tietopäiville viime syksynä.

– Sain todella vahvan tietoiskun.

Puheterapeutti, fysioterapeutti ja neurologi kertoivat kielellisestä erityisvaikeudesta. Selitettiin, mitä se tarkoittaa ja annettiin käytännön vinkkejä arkeen.

Kurssit ovat paikallaan. Vuoden alussa eläkkeelle siirtyneenä peruskoulunopettajana Mäkihonko ehti saada kättä pidempää vielä omaan työhönsäkin. Isovanhempien ja lastenlasten yhteinen viikonloppukurssi on toivomuslistalla ja Mäkihonko näkee, että vastaavia koulutuspäiviä tarvitsisivat myös luokanopettajat.

– Tietoa tarvitaan erityisesti nyt, kun integrointi on kouluissa yleistä.

Pian viisivuotiaan Petja-pojan isovanhemmat Kirsti ja Timo Holgeri kiittävät Suvituulessa järjestettyjä Isovanhempien tietopäiviä.

– En tiennyt viivästyneestä puheenkehityksestä entuudestaan mitään. Mutta kun siitä tuli omakohtaista, asia alkoi kiinnostaa, Timo Holgeri kertoo.

– Saimme tietopäiviltä paljon sellaista tietoa, jota ei ollut ymmärtänyt ajatellakaan, palaset menivät yhteen.

Hauskaakin siellä oli, iltaa istuessa keskusteltiin ja kerrottiin kokemuksistamme, Kirsti Holgeri sanoo.

Vapaamuotoisissa iltakeskusteluissa saatiin havaita, että jokaisen omakohtaisten ja erityisten kokemusten lisäksi kaikilla oli aivan samanlaisiakin kokemuksia.

– Tuli tunne, ettei tässä olla yksin.

Ja että pojan selviytymismahdollisuudet ovat hyvät, Timo Holgeri kertoo.

Holgereille oli itsestään selvää lähteä Isovanhempien tietopäiville.

Ulkopuolinen apu, tuki ja tieto on heille isovanhempina tärkeää.

– Niin se on, että oli asia mikä hyvänsä, vertaistuki on erittäin vahva lääke. On arvokasta kuulla muiden

Eliisa Laine

Kokemusten jakaminen tärkeää

Kirsti ja Timo Holgeri pitivät Isovanhempien tietopäiviä tärkeinä. Oli arvokasta kuulla myös muiden isovanhempien kokemuksia.

kokemuksia ja saa itse puhua omistaan, Timo Holgeri korostaa.

Kyllä tästä selvitään Holgerien tyttärenpojan ollessa 1,5-vuotias isovanhemmat alkoivat miettiä, että puheenkehityksessä oli jotain vialla. Tutkimukset vahvistivat arvion.

– Siinä tilanteessa osasin vain ajatella, että kyllä tästä selvitään, vaikka aluksi tavallaan pahalta tuntuikin, Kirsti Holgeri kertoo.

Nyt kommunikointi pienen pojan kanssa sujuu hyvin. Aivan pienenä Petja ymmärsi, mitä hänelle puhuttiin, mutta hänen puheensa oli epäselvää eikä suuresta osasta saanut lainkaan selvää. Pari vuotta nuorempi pikkusisko alkoi puhua varhain, jolloin isoveljenkin puhe lisääntyi ja selveni.

Petja on käyttänyt myös tukiviittomia, mutta ne ovat jäämässä vähemmälle puheen lisääntyessä. Holgerit eivät ole tukiviittomia opetelleet.

– Paitsi sen, mitä Petja ja pikkusisko ovat meille opettaneet, Kirsti Holgeri kertoo.

Lounaissuomalaisen kotikunnan Kaarinan toimia Holgerit kiittävät esimerkillisiksi. Petja saa kerran viikossa puheterapiaa ja tukiviittomaopetusta kotona. Kerran viikossa hänet haetaan päiväkodista toimintaterapiaan.

Kultanummen päiväkodissa työskentelee oma varhaiskasvatuksen erityisopettaja lasten, vanhempien ja henkilökunnan tukena.

Kun koulunaloitus lähestyy, lähtökohtia pyritään tasoittamaan ja kouluvalmiuksia vahvistamaan.

2/2013 Kielipolku

11

Aika on isovanhempien puolella

Papan ja pienen pikkuretket

Eläkkeellä olevilla isovanhemmilla on etunaan aika – ei ole kiire mihinkään.

Isovanhemmilla on myös usein runsaasti kärsivällisyyttä.

– Asioita ei tehdä yhtäkkiä. Menemisiä valmistellaan ja ennakoidaan: nyt tätä, sitten sitä, sen jälkeen tätä.

Yhtäkkiä tulevista asioista Petja menee lukkoon. Papan kanssa menevät kyllä iltarutiinit joskus molemminpuoliseksi pelleilyksi, mutta muuten päivän kulku ja ohjelma on ennakoivaa, Kirsti Holgeri kertoo.

Petjan kotona on käytössä kuvakortit päiväohjelmasta ja rutiineista, mummolassa ei.

– Kun hän on meillä, keskitymme häneen kokonaan. Ja keskustelemme paljon, Kirsti Holgeri kertoo.

Isovanhempien ja lastenlasten erityinen suhde on sekä lapselle että hänen perheelleen voimavara. Näin on Holgereillakin.

Holgerit asuvat lähellä tyttärensä perhettä ja tapaavat vähintään kerran viikossa. Petja viettää välillä myös mökkipäiviä isovanhempien kanssa.

Papa ja Petja ovat hyvät kaverukset.

He käyvät kalassa, kokevat verkkoja ja tekevät mökkihommia. Aika ei tule pitkäksi.

Timo Holgeri kertoo hyödyntävänsä pojan omaa mielenkiintoa.

– Noin pienen kanssa ei tarvitse kuin mennä parin sadan metrin päähän retkelle, mehut ja keksit eväänä.

Istutaan, syödään ja tutkitaan todella tarkasti kivet ja jäkälät.

Hankalissa tilanteissa auttaa levollisuus.

– Omalla rauhallisella käyttäytymisellään voi vaikuttaa lapsen kiukkukohtaukseen. Aina raivariin joku konsti löytyy. ■

Isovanhempien tietopäivät Aivoliitto järjesti Isovanhempien tietopäivät 14.–16.9.2012 Erityisosaamiskeskus Suvituulessa Turussa. Päiville osallistui 27 isovanhempaa. Päivien aikana isovanhemmat saivat tietoa kielellisestä erityisvaikeudesta sekä käytännön ohjeita ja vinkkejä arkeen.

Seuraavat tietopäivät järjestetään 18.–20.10.2013 Erityisosaamiskeskus Suvituulessa Turussa. Lisätietoja www.aivoliitto.fi/tietopaivat tai palvelupäällikkö Ann-Mari Veneskoski, p. 02 2138 271, ann-mari.veneskoski@aivoliitto.fi.

Taina Saarinen on freelance-toimittaja.

Suvipäivä Suvituulessa Avoimet ovet torstaina 6.6. klo 11–16 Erityisosaamiskeskus Suvituulessa, Suvilinnantie 2, Turku • • • •

• •

lapsille poniratsastusta klo 13–15 Turun kaverikoiraryhmä Taikatassut rapsuteltavana klo 12–16 taimienvaihtopöytä viherpeukaloille Rautatiehanuristit-orkesterin säestämät iltapäivätanssit klo 13–15, solistina Eero Laiho tenori Reijo Tamminen esiintyy klo 11.30 hauska tehtäväreitti Suvituulessa – luvassa pieni palkinto kaikille

Talo tarjoaa kahvit ja pullat osallistujille.

Mahdollisuus lounastaa omakustanteisesti Kahvila Lasisydämessä klo 12–15.

Ohjelmaan saattaa tulla muutoksia ja täydennyksiä. Lisätietoja www.sunnanvind.fi

Tapahtuma on kaikille avoin ja maksuton. Tervetuloa!

12

Kielipolku 2/2013

J

o puiston portilla panet merkille, että puistossa on paljon väkeä. Lähestyt leikkipaikan penkkejä, sinulle hymyillään. Sinäkin hymyilet, tosin ehkä hieman kireästi, koska ennakoit jo tulevaa. Puristat tyttäresi kättä; tiedät, että hänellä on vaikeuksia vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Hän ei aina tiedä, miten pyytää muita leikkeihin tai miten ylipäätään ollaan yhdessä.

Nyt lapsesi mennä viipottaakin lähelle punaisissa haalareissa kyykkivää tyttöä ja halaa äkkiarvaamatta niin kovaa, että tyttö alkaa itkeä. Sitten hän alkaa toistella dvd:ltä oppimaansa fraasia, koska häntä jännittää.

Sinusta tuntuu, että joudut lapsesi kanssa nyt suurennuslasin alle. Tunnet jännityksen tunkevan mieleesi ja kehoosi. Ihmisten läsnäolo alkaa tuntua suoranaisena paineena ympärilläsi. Tunnet, että sinulta odotetaan jotakin. Kaikenlaista sekavaa kulkee mielessäsi. Ehkä tunnet häpeää, kiukkua ja suruakin. Mikä neuvoksi?

Katsotaan tilannetta pienen ajatusleikin kautta.

Kuvitellaan puistoissa istuneille tädeille, mummoille ja muille vanhemmille läppärit käteen. Sinullakin on läppäri ja vieläpä hyvin erikoinen läppäri, sillä siitä on suora yhteys keskushermostoosi: mieleesi, tunteisiisi ja ajatuksiisi.

Sitten palataan vielä hetkeen, jolloin tulit puistoon.

Jos sinulla on ollut aiempia negatiivisia kokemuksia tällaisista tilanteista, läppärisi sähköpostiin alkoi todennäköisesti kilahdella viestejä jo ennen kuin lapsesi teki yhtään mitään. ”Kylläpä on hermostuneen näköinen isä”, saattoi olla yhden viestin otsikko. ”Ei osaa ohjata”, julisti toinen. ”Taas menee pieleen”, ennakoi kolmas. Et tietenkään voinut tietää, millaisia viestejä ihmiset sinulle todella lähettivät, mutta superläppärisi osasi muodostaa viestin pienestäkin vihjeestä. Pelkkä katse tai rykäys sai uuden viestin aikaan. Osa viesteistä oli salamannopeita. Silti ne ehtivät tuottaa kehosi jännittymisen ja epävarmuuden lisääntymisen.

Läppärisi sähköpostiohjelma käytti myös taiten aiempaa informaatiota hyväksi. Jos sinua on joskus mollattu kipeästi, voi se viestittää ”olen osaamaton”. Jos lapsuudenkodissasi ei siedetty minkäänlaista huonoa käytöstä, saattoi seuraavassa viestissä lukea ”senkin kakara”. Jos työpaikallasi vieroksutaan erilaisuutta, osattiin tästäkin tavalla tai toisella viestittää.

Toisen lapsen purskahtaessa itkuun käynnistyi läppärissä todellinen viestimyrsky. Yhä uusia arvioita ja kehotuksia satoi näytölle. Kaikkia niitä et taaskaan ehtinyt lukea, mutta tunsit kyllä ne kehossasi.

Mitä tällaiselle ylitehokkaalle tietokoneelle voisi tehdä? Selvästikään sen toiminta ei ollut aivan tilanteeseen sopivaa. Osa ongelmaa on se, että viesteihin ylipäätään tartutaan. Tätä on toki vaikea välttää, sillä viestit suoras-

Shutterstock

Timo Teräsahjo

Timo Teräsahjo

Läppärit puistossa – itsetunto kovilla

taan pyytävät tulla avatuksi. Niissä voi olla jopa punainen huutomerkki korostamassa niiden tärkeyttä. Mutta juuri tähän kohtaan pystyisit ehkä vaikuttamaan. Nimittäin viestien avaaminen on se, joka usein saa stressihormonit erittymään ja tunteet laukkaamaan.

Oikean ihmismielen – ei siis esimerkkimme tietokoneen ­– kohdalla viestin avaaminen tarkoittaa ajatuksen sisällön uskomista. Sitä kutsutaan myös ajatuksiin sulautumiseksi. Tällöin ikään kuin hyppäät sisälle ajatukseen tai tunteeseen ja siitä tulee sinulle täyttä totta.

Tätä välttääksesi sinun on tärkeää sisäistää, ettei mielesi ole aina oikeassa. Tilanne on oikeastaan päinvastainen.

Tämä voi tulla järkytyksenä, mutta mielesi ei useinkaan piittaa faktoista, vaikka esittääkin asiat sellaisina. Tutkimusten mukaan se muun muassa yleistää perusteettomasti, poissulkee positiivisen, tekee mielivaltaisia johtopäätöksiä, rypee mielellään katastrofeissa, suurentelee ja mustavalkoistaa asioita. Älä siis aina usko mieltäsi! Se voi hyvinkin syöttää sinulle roskapostia, jonka avaaminen käynnistää uupumukseen johtavan viruksen.

Ojenna nyt ryhtiäsi penkillä. Ole tässä ja nyt. Ehkä huomaat selkeämmin lapsesi tunnetilan. Tunnet yhä omien tunteittesi myllerryksen ja kuulet ehkä arvostelut ja epätoivoiset ratkaisuehdotukset. Mutta jos olet päättänyt antaa mielen pauhata omia aikojaan, niin sinulla saattaa olla jo hiukan tilaa harkita. Kysy itseltäsi, mikä sinusta olisi parasta, jos kukaan ei olisi tätä hetkeä katsomassa. Mihin sinä haluaisit käyttää ajan lapsesi kanssa? Lähtisittekö kotiin lihapullia syömään vai jäisittekö sittenkin puistoon? Mikä tuntuisi aidosti oikealta? Tee nyt se ja anna arvoa valinnallesi. ■ Timo Teräsahjo toimii psykologina Aivoliitossa.

2/2013 Kielipolku

13

Elisa Heikkinen, Leena Ervast, Paavo H.T. Leppänen

Kielellisen erityisvaikeuden periytyvyys ja geneettiset riskitekijät Puheterapeutin arvioon tulee 3,5-vuotias poika. Terapeutin haastatellen tekemässä kartoituksessa käy ilmi, että pojan lähisuvussa on runsaasti kielellisiä ongelmia sekä lukemiseen ja kirjoittamiseen liittyviä pulmia (ks. kuvio 1).

Pojan kahdella vanhemmalla veljellä on diagnosoitu kielellinen erityisvaikeus.

Siskon kielellinen kehitys on sen sijaan sujunut tyypillisen kehityksen mukaisesti.

Pojan isä on käynyt lapsena puheterapiasPuheterapeutin arvioon tullut poika sa ja lukemaan oppiminen on ollut haasNainen, ei kielellisiä vaikeuksia tai lukivaikeuksia teellista. Isoisä on oppinut vanhempiensa Nainen, lieviä kielellisiä vaikeuksia, selkeä lukivaikeus kertoman mukaan puhumaan myöhään ja Mies, ei kielellisiä vaikeuksia tai lukivaikeuksia lukemisen vaikeuksia on vielä aikuisiässäMies, lieviä kielellisiä vaikeuksia, selkeä lukivaikeus kin.

Mies, diagnoosi: kielellinen erityisvaikeus Kun haastattelua jatketaan, käy ilmi, että isoisän veljellä, hänen lapsillaan ja lapsenlapsillaan on myös ollut kielellisen Kielellisten vaikeuksien esiintyminen eräässä kehityksen ongelmia sekä lukivaikeutta. suomalaisessa perheessä.

Lähisuvussa esiintyvät kielelliset ongelmat ovat tärkeä signaali puheterapeutille – poika kuuluu riskiryhmään kielellisten vaikeuksien osalta, joten arviointi on syytä tehdä tarkoin.

L

apsen kielellinen kehitys on monimuotoinen prosessi. Suurin osa lapsista omaksuu kielen normaalisti ja tavallisessa aikataulussa, mutta ongelmia puheen ja kielen kehityksessä ilmenee jollakin tasolla jopa 20 %:lla lapsista.

Myöhään puhumaan oppivista lapsista suurin osa saavuttaa ikätasoiset kielelliset taidot 4–5 ikävuoteen mennessä. Kielellisen erityisvaikeuden diagnoosin saa noin 7 % esikouluikäisistä lapsista.

Kielellinen erityisvaikeus näyttäytyy harvoin pelkästään kieleen ja puheeseen liittyvinä pulmina. Tarkkaavuuden säätelyn ongelmia esiintyy noin 20–50 %:lla lapsista. Kielelliseen 14

Kielipolku 2/2013

erityisvaikeuteen liittyy myös kömpelyyttä noin 46 %:lla. Suomalaistutkimuksessa jopa 71 %:lla havaittiin myös motoriikkaan liittyviä ongelmia.

Heikkoudet visuospatiaalisen prosessoinnin ja lyhytaikaisen muistin taidoissa ovat myös yleisiä. Jopa 43 %:lla lapsista on lukemisen ja kirjoittamisen ongelmia vielä 15 vuoden iässä. Lapsen, jolla on kielellinen erityisvaikeus, lähisuvussa esiintyy lukemisen ja kirjoittamisen ongelmia myös todennäköisemmin kuin sellaisen lapsen, jonka kielellinen kehitys on sujunut tyypillisellä tavalla.

Periytyvyys Lasten kielellisten vaikeuksien taustatekijöitä on tutkittu jo pitkään.

Yksiselitteistä vastausta kielellisten häiriöiden aiheuttajista ei ole löydetty. Kielellisten pulmien taustalla näyttääkin olevan kasautuvia riskitekijöitä useilla taitojen ja aivojen tiedonkäsittelyn alueilla.

Kielellisen erityisvaikeuden synnyssä perinnöllisyydellä näyttäisi olevan suuri merkitys. Perinnöllisyys ei yksistään selitä kielellisen erityisvaikeuden syntyä, vaan sen taustalla on geenien ja ympäristön yhteisvaikutus. Lapsi tarvitsee kuitenkin aina myös ympäristöstä tulevia ärsykkeitä,

futureimagebank.com

mallin omalle kielelleen, jotta kehitystä tapahtuisi. Geneettisen perimän osuutta kielellisen erityisvaikeuden syytekijänä on selvitetty esimerkiksi kaksostutkimusten ja laajojen perhetutkimusten avulla, mutta tutkimustulokset ovat olleet osin ristiriitaisia.

Erään perhetutkimuksen mukaan yli puolella lapsista, joilla on kielellinen erityisvaikeus, on sellainen perheenjäsen, jolla on myös kielellisiä vaikeuksia. Sen sijaan vertailuryhmänä käytetyistä tyypillisesti kehittyneistä lapsista noin 20 %:lla on perheenjäsen, jolla on kielellisiä vaikeuksia. Kielellisten vaikeuksien esiintyvyydestä perheenjäsenillä on annettu erilaisia arvioita, ja se vaihtelee noin kolmasosasta jopa 85 %:iin.

Kaksostutkimuksissa on todettu, että identtisillä (monotsygoottisilla) kaksosilla on lähes 100 %:n yhden-

mukaisuus kielellisen erityisvaikeuden synnyssä, kun puolestaan epäidenttisillä (ditsygoottisilla) kaksosilla luku on 50–70 %. Pojilla näyttäisi olevan suurempi riski kielelliseen erityisvaikeuteen kuin tytöillä, vaikka tutkimustulokset ovatkin osin ristiriitaisia.

Geenimuutosten merkitys Kielellisen erityisvaikeuden syntyyn on havaittu liittyvän poikkeavuuksia useissa geeneissä. Geenien vaikutusta tutkittaessa haasteita aiheuttaa etenkin kielellisen erityisvaikeuden monimuotoisuus sekä oirekuvan muuntuminen iän myötä. Kielelliset vaikeudet on yhdistetty ainakin kromosomin 12 alueen geeneihin, kromosomiin 16, kromosomin 2 (2q22) poikkeavuuteen, kromosomin 13

geenimutaatioon sekä FOXP2-geenin pistemutaatioon.

Kielellisten vaikeuksien monimuotoisuuden huomioon ottaen mitään yksittäistä, kaiken selittävää ’kielivaikeusgeeniä’ ei ole todennäköistäkään löytää. Kielellinen erityisvaikeus syntyy mitä todennäköisimmin useamman geenin ja ympäristön yhteisvaikutuksesta.

Geenit vaikuttavat hyvin monimutkaisella tavalla kognitiivisiin taitoihimme. Ne muovaavat aivojemme ja kognitiivisten (tiedonkäsittelyn) toimintojen ja taitojen kehitystä jo ennen syntymää ja sen jälkeenkin.

Tietyt geenit näyttäisivät olevan yhteydessä tietyn kaltaisiin kognitiivisiin taitoihin, joiden puutteellinen toiminta liittyy kielellisiin vaikeuksiin.

Esimerkiksi FOXP2-geenimutaation ajatellaan vaikuttavan varhaisessa 2/2013 Kielipolku

15

ta, varsinkin mitä tarkemmalle tasolle kykyjen analysoinnissa mennään.

Kaikilla lapsilla, joille kehittyy kielellisiä vaikeuksia, ei ole samanlaista taustatekijöiden profiilia, vaan oirekuva on yksilöllinen.

Shutterstock

Varhainen tunnistaminen tärkeää

sikiön kehityksessä niihin aivojen rakenteisiin, jotka ovat merkityksellisiä kielen ja puheen kehittymisen kannalta. Lyhytaikainen puheäänteisiin liittyvä muisti näyttäisi puolestaan liittyvän kromosomiin 16.

Kaksostutkimuksissa on todettu kielellistä muistia mittaavien merkityksettömien sanojen toistamisen sekä verbien taivuttamisen olevan geneettisesti periytyvä piirre. Sen sijaan kuulonvarainen äänneyksiköiden heikko tunnistaminen ei näyttäisi olevan perinnöllistä. Tutkimuksen valossa vaikuttaisi siis siltä, että geeneillä ja ympäristöllä olisi erilainen vaikutus kielen eri osa-alueisiin. Kielellistä vaikeutta harvemmin selittää yksi yksittäinen kielellisen osataidon heikkous, vaan ongelmat ilmenevät vasta useamman osataidon heikentyessä.

Geenien ja ympäristön keskinäinen vuorovaikutus on varsin moni16

Kielipolku 2/2013

mutkaista. Geenit eivät yksin ratkaise, millaisia taitoja yksilö oppii, vaan myös ympäristö vaikuttaa eri kognitiivisten toimintojen kehitykseen. Esimerkiksi mitä enemmän lapsi kuulee rikasta kieltä, sitä monipuolisemmaksi hänen sanavarastonsa todennäköisesti kehittyy. Toisaalta lapsen omat geneettiset ja sisäsyntyiset taipumukset voivat ohjata ympäristön suhtautumista häneen. Esimerkiksi jos lapsella on geneettisistä syistä johtuvaa puheen hahmottamisen vaikeutta, häntä ei välttämättä kiinnosta kuunnella kirjojen kertomuksia samassa määrin kuin muita lapsia.

Niinpä hänelle ehkä luetaankin vähemmän tai hänen annetaan puuhata muuta päiväkotien tarinatuokioiden aikana.

On tärkeää myös huomata, että eri yksilöiden kykyjen ja taitojen profiilimaisema näyttää hyvin erilaiselta.

Ihmisillä on eri vahvuuksia ja puuttei-

Geneettinen perimä selittää siis osan kielellisten vaikeuksien synnystä. Tämän perusteella voisi ajatella, että kielen kehitykseen liittyvät ongelmat kulkevat geeneissä, joten niille ei ole mitään tehtävissä. Ympäristöä muokkaamalla ja oikeanlaisilla tukitoimilla pystytään kuitenkin vaikuttamaan kielelliseen kehitykseen silloin, kun se on poikkeavaa.

On erityisen tärkeää hyödyntää geenitutkimusten antamaa tietoa kielellisten vaikeuksien riskin varhaisessa tunnistamisessa. Varhain, jo ennen kolmen vuoden ikää, aloitetuilla tukitoimilla ja kuntoutuksella pystytään tukemaan lapsen kielellistä kehitystä ja ehkäisemään myöhempien ongelmien syntyä.

Lopultakin tavoitteena on kieltä oppivien lasten oppimisedellytysten ja esteiden – siis myös geneettisten ja kognitiivisten reunaehtojen – ymmärtäminen sosiaalisessa arjessa.

Tärkeää onkin kyetä tukemaan yksilöllistä oppimista oppijan omien kykyjen mukaan. ■ Elisa Heikkinen Tohtorikoulutettava, puheterapeutti, FM, Oulun yliopisto/Logopedia Leena Ervast Tohtorikoulutettava, erikoispuheterapeutti, FL, Oulun yliopisto/Logopedia Paavo H. T. Leppänen Psykologian professori, Psykologian laitos, Jyväskylän yliopisto Artikkeliin liittyvän lähdeluettelon saa toimituksesta: toimitus.kielipolku@aivoliitto.fi.

Uudenlaista palveluasumista Hirvensalon Validia-talossa Hirvensalon Validia-talo avaa ovensa Turussa elokuussa. Uudenlainen palveluasumismalli on suunnattu henkilöille, joilla on kommunikointiongelmia, neuropsykologisia oireita tai muita kognitiivisia vaikeuksia.

Aivoliitto mukana suunnittelussa Palveluasunnot valmistuvat Erityisosaamiskeskus Suvituulen naapuriin.

Suvituulessa toimivat sekä Aivoliitto että Suomen Parkinson-liitto. Aivoliitto onkin ollut alusta alkaen tiiviisti mukana palveluasuntojen suunnittelutyössä. Aivoliiton palvelupäällikkö Ann-Mari Veneskoski kertoo, että suunnittelussa on huomioitu esteettömyyden lisäksi erityisesti kommunikointiin ja muihin kognitiivisiin oireisiin liittyvät asiat.

– Aivoliitolla on pitkä kokemus ja osaaminen neuropsykologisista ongelmista, joten yhteistyö uudenlaisen palveluasumismallin luomisessa on ollut tärkeää, Veneskoski painottaa.

Arkkitehtitoimisto Vapaavuori Oy

N

europsykologisilla oireilla tarkoitetaan vaikeuksia kommunikoinnissa, muistissa, hahmotuksessa, tarkkaavaisuudessa sekä ajattelussa ja päättelyssä. Oireet ilmenevät usein arjen perustoiminnoissa. Henkilöillä saattaa olla esimerkiksi vaikeuksia oikean suunnan löytämisessä, kellonaikojen tunnistamisessa, aloitekyvyssä tai puheen ymmärtämisessä ja tuottamisessa.

Neuropsykologiset häiriöt ovat usein seurausta neurologisesta sairaudesta tai vammasta ja ne ovat yleisiä esimerkiksi aivoverenkiertohäiriön sairastaneilla tai aivovamman saaneilla.

Hirvensalon Validia-talon palveluasunnot on suunnattu myös henkilöille, joilla on neuropsykiatrinen erityisvaikeus kuten Aspergerin oireyhtymä.

Hirvensalon Validia-talossa on yhteensä 20 asuntoa, kooltaan 37,5–50,5m2. Yksi asunnoista (26m2) on varattu lyhytaikaiseen asumiseen kuten valmennukseen tai omaishoitajan lomitukseen.

Aivoliitto ja Aivoliiton omistama Suomen Nuortentalo Oy ovat mukana esimerkiksi kouluttamassa palvelutalon henkilöstöä kommunikointiongelmiin ja neuropsykiatrisiin häiriöihin liittyvissä asioissa.

– Tavoitteena on, että koko henkilöstö tuntee kohderyhmien erityispiirteet ja osaa tukea ja auttaa arjessa, Veneskoski kertoo.

Invalidiliiton Asumispalvelut Oy:n palvelujohtaja Eija Kosusen mielestä yhteistyöllä on suuri merkitys uusien palveluiden tuottamisessa.

– Validia-palveluiden yli 40 vuoden kokemus vammaisten asumispalveluiden tuottamisessa yhdistettynä kumppaneidemme erityisosaamiseen tuottaa kohdennetun asiakasryhmän tarpeisiin palvelua, jota ei aiemmin ole ollut saatavilla, Kosunen toteaa.

Hakuaika käynnissä Palveluasuntoihin voi hakea henkilö, joka on oikeutettu vammaispalvelulain mukaiseen palveluasumiseen.

Hakuaika on parhaillaan käynnissä ja ensimmäiset asukkaat pääsevät muuttamaan tämän vuoden elokuussa. Validia-palvelut, Aivoliitto ja Suomen Nuortentalo tekevät yhdessä asukasvalinnat.

Palveluasunnot rakentaa Asumispalvelusäätiö ASPA ja palveluntuottajana on Invalidiliiton Asumispalvelut Oy Validia-palvelut, jotka ovat saaneet Yhteiskunnallisen yrityksen merkin osoituksena yhteiskunnallisen hyvän tuottamisesta toiminnallaan. ■ Lisätietoja ja hakuohjeet: Turun Validia-palvelut, palvelupäällikkö Annukka Teittinen, p. 044 765 0754, annukka.teittinen@invalidiliitto.fi

2/2013 Kielipolku

17

Marja Asikainen ja Sinikka Hannus

Varhainen puuttuminen tärkeää

Älä anna puheen hämätä Puheen ja kielen kehittymisen ongelmiin tulee puuttua varhain.

Omassa arkiympäristössä toteutettavat tukitoimet ehkäisevät myöhempiä ongelmia, kuten oppimiseen ja vuorovaikutukseen liittyviä vaikeuksia.

Nykyisen seulontakäytännön myötä tukitoimet aloitetaan usein kuitenkin liian myöhään, jos ollenkaan. ten ja kokemusten jäsentämiseen?

Puutteellinen kielellinen toimintakyky haittaa yleisesti muun muassa puhumista, keskustelua ja kertomista, kuullun puheen ymmärtämistä, sosiaalista vuorovaikutusta, tunteiden käsittelyä ja uusien asioiden oppimista. Puutteellinen kielellinen toimintakyky voi näiden myötä altistaa oppimisvaikeuksille sekä sosiaalisille ja tunne-elämän ongelmille.

futureimagebank.com

Käyttösanasto heijastaa kehitystä

K

ielen hallinnan perusta muodostuu ensimmäisten ikävuosien aikana. Se ohjaa olennaisella tavalla lapsen myöhempää ke-

18

Kielipolku 2/2013

hitystä. Miten toimii ja kehittyy lapsi, joka riitatilanteissa ei löydä sopivia sanoja? Miten ikään nähden suppea sanavarasto vaikuttaa omien ajatus-

Useimmat lapset sanovat ensimmäiset sanansa noin vuoden ikäisenä.

Kun lapsen käyttösanastoon on kertynyt noin 50 sanaa, hän alkaa tavallisesti tuottaa lyhyitä lauseita. Viimeistään tässä vaiheessa käyttösanasto myös laajenee nopeasti.

Käyttösanaston kehittymisen on todettu olevan yhteydessä myöhempiin kielellisiin taitoihin. Yhteys on selvin lapsilla, joiden kehitys etenee ikäodotuksia hitaammin. Sanojen nopean lisääntymisen, ns. spurtin, puuttuminen tai viivästyminen voi viitata ongelmiin.

Suomessa tehdään nykyisin laajaalainen neuvolatarkastus nelikuisille, puolitoistavuotiaille ja neljävuotiaille lapsille. Näistä erityisesti puolentoista vuoden ikä on erinomainen vaihe arvioida lapsen käyttösanaston laajuutta. Sitä on tässä vaiheessa vielä helppo arvioida ja vanhempien näkemykset käyttösanaston laajuudesta ovat luotettavia. Puolitoistavuotiaan käyttösanaston laajuuden on myös todettu parhaiten ennustavan kielellistä toimintakykyä kolmevuotiaana.

Shutterstock

Hämäävä puhe Vaikka tiedetään, että puheen kehityksen viivästyminen voi johtua esimerkiksi kielellisestä erityisvaikeudesta, osa ammattilaisistakin arvioi viivästymisen ajan myötä itsestään korjautuvaksi ongelmaksi, josta ei tarvitse huolestua.

Käsitykseen voi vaikuttaa se, että useimmiten lapsi ennemmin tai myöhemmin alkaa puhua, vaikka hänellä olisi ongelma, joka haittaa huomattavasti arjen toimintoihin osallistumista.

Puheen lisääntyminen ja selkiytyminen ei kuitenkaan ilman muuta tarkoita, että kielellinen toimintakyky on kehittynyt iänmukaiseksi. Puhutut sanat ovat ”jäävuoren huippu”. Puhe voi kuulostaa normaalilta, vaikka kielellinen toimintakyky, kielellisen symbolijärjestelmän hallinta tai kognitiiviset taidot olisivat ikään nähden huomattavan heikkoja. Tutuista arkisista asioista voi puhua hyvinkin suppealla sanavarastolla.

Jos lapsi saavuttaa ikäodotusten mukaiset taidot neljän vuoden ikään mennessä, arvioidaan, että puheen ja kielen kehityksen viivästyminen on hyvänlaatuista. Oletus perustuu kuitenkin usein arvioon siitä, miltä lapsen puhe arjessa kuulostaa. Puheen lisääntyminen ja osittainenkin selkiytyminen tulkitaan usein merkiksi siitä, että ongelma on korjautumassa tai jo korjautunut. Alkuvaiheen jälkeen ilmeneviä kielellisen toimintakyvyn puutteita saattaa olla vaikea huomata.

Seulontakäytännössä parannettavaa On siis melko tavallista, että viivästynyttä puheen kehitystä pelkästään seurataan, kunnes näyttää siltä, ettei ikäta-

Vinkkejä vanhemmille arkeen

• Anna lapselle puhuessasi hyvä malli: puhu selkeästi ja rauhallisesti, painota tärkeitä sanoja.

• Lapsen kanssa toimiessasi juttele asioista ja esi-

neistä, joita yhdessä tekemiseen liittyy.

• Nimeä esineitä ja toimintoja sekä niiden helposti havaittavia ominaisuuksia.

• Kun puhut, osoita huomion kohteena olevia asioita usein.

• Suuntaa oma huomiosi siihen, mistä lapsi on kulloinkin kiinnostunut.

• Katsele ja lue lapsen kanssa hänen ikäänsä sopivia kuvakirjoja ja keskustele kuviin liittyvistä asioista.

• Lue lapselle loruja ja laula hänelle ja yhdessä hänen kanssaan.

• Rajaa lapsen television katselua ja seuraa lasta kiinnostavia ohjelmia yhdessä hänen kanssaan. Keskustelkaa näkemästänne katselun lomassa tai ohjelman päätyttyä.

• Nimeä arjen tilanteissa myös tunteita ja pue sanoiksi lapsen tunnetiloja.

• Kun toimit yhdessä lapsen kanssa, minimoi ympäristön ylimääräiset ärsykkeet aina kun se on mahdollista.

Lähde: Duodecim 2013;129:182–8

2/2013 Kielipolku

19

soa saavutettukaan. Käytäntöön voi osaltaan vaikuttaa se, että esimerkiksi useimmat päivähoitotahot ja vanhemmat tietävät lapsia, jotka ovat olleet pitkään puhumattomia ja alkaneet puhua 2–3 vuoden iässä.

Myös vaikeutta ymmärtää kuultua puhetta iänmukaisesti on vaikea huomata arjessa. Kokemuksen mukaan lievät kielen ymmärtämisvaikeudet tuleva testeissä esiin usein vasta 5–6 vuoden iässä. Jos ymmärtämistä ei arvioida systemaattisesti neljävuotiaana tehdyn terveystarkastuksen jälkeen, jäävät ymmärtämisvaikeudet herkästi huomaamatta.

Kouluiässä enemmistö lapsista, joilla on kielellistä erityisvaikeutta, ymmärtää jo arkipuheen. Siksi monimutkaisemman ja käsitteellisemmän kielen ymmärtämisen haasteiden voidaan virheellisesti tulkita johtuvan pelkästään esimerkiksi keskittymisvaikeudesta.

On siis mahdollista, että toimintakyvyn puutteita aiheuttavaa kielellistä ongelmaa ei koskaan tunnisteta. Tällöin myös tarkoituksenmukaiset tukitoimet puuttuvat tai toteutuvat vain osittain. Näillä lapsilla on suurentunut oppimisvaikeuksien sekä sosiaalisten ja tunne-elämän ongelmien riski. Myös kaverisuhteet saattavat jäädä niukoiksi.

Vuorovaikutuksen tukeminen tärkeää Puheen ja kielen kehityksen viivästymiseen onkin aiheellista puuttua varhain. Varhaiskuntoutuksen perusta on lapsen ja lähiympäristön aikuisten välisen vuorovaikutuksen oikea-aikaiPiirros: Arto Törmänen

Loukusjärven hirviö Papunetin uudessa selkotarinassa seikkailevat Eino ja hänen ystävänsä Lauri-hirviö. www.papunet.net/pelit/selkotarinat

nen tukeminen, joka alkaa jo heti syntymän jälkeen.

Neuvoloilla on merkittävä rooli vanhempien ja lasten vuorovaikutuksen tukemisessa. Vanhempien on tärkeä saada neuvoloista ohjeita ja vinkkejä puheen ja kielen kehittymisen tukemiseksi arjessa.

Kielen kehittymiseen vaikuttavista asioista on tärkeä keskustella vanhempien kanssa.

Puheterapeutin konsultaatiota kannattaa harkita, kun puolitoistavuotiaan lapsen käyttösanastoon kuuluu vain muutama yksittäinen sana tai kun epäillään vaikeutta ymmärtää kuultua.

Puheterapeutti ohjaa lapsen vanhempia toimimaan niin, että he voivat tukea lapsen toimintakykyä ja sen kehittymistä. Tavoitteena on myös lisätä vanhempien tietoisuutta niistä keinoista, joilla he voivat arjessa vaikuttaa puheen ja kielen kehittymiseen. ■

Suositus puheterapeutille ohjaamisesta Yksikin alla mainituista riittää perusteeksi.

• Puolitoistavuotiaalla tai sitä vanhemmalla lapsella epäillään vaikeutta ymmärtää kuulemaansa puhetta.

• Puolitoistavuotiaan lapsen käyttösanastossa on selvästi alle 20 sanaa.

• Lapsen sanasto ei ala laajentua kiihtyvällä tahdilla viimeistään vuoden ja yhdeksän kuukauden ikään mennessä.

• Puolitoistavuotiaan tai sitä vanhemman lapsen tiettyä asiaa tarkoittavien sanamuotojen äännekoostumus vaihtelee ilmaisukerrasta toiseen eli sanahahmot eivät ole vakiintuneita.

• Lapsella on taipumusta unohtaa aiemmin käyttämiään sanoja.

• Kaksivuotiaan lapsen käyttösanasto on keskimääräiseen kehityskulkuun verrattuna suppea.

• Kaksivuotias lapsi ei vielä käytä lyhyitä lauseita.

• Kaksivuotias lapsi käyttää vuorovaikutustilanteissa ns. omaa kieltä.

• Kaksivuotias lapsi turhautuu, kun ei tule ymmärretyksi.

Lähde: Duodecim 2013;129:182–8

LT, foniatrian erikoislääkäri Marja Asikainen toimii ylilääkärinä Turun yliopistollisessa keskussairaalassa.

FM, puheterapeutti Sinikka Hannus toimii kuntoutusyksikön johtavana puheterapeuttina Vantaan terveyskeskuksessa.

Artikkeli perustuu Marja Asikaisen ja Sinikka Hannuksen artikkeliin Kehittyvä puhe, joka ilmestyi Aikakauskirja Duodecimissa 2/2013. www.papunet.net

20

Kielipolku 2/2013

Artikkeli on toimituksen lyhentämä.

Lapsen sosiaaliset kyvyt ja yksinäisyys näkyvät jo alakoulussa

TUTKITTUA

Yksinäisyys ei häviä Puolen vuoden välein toteutettujen mittausten perusteella jo alakouluikäiset lapset kokevat suhteellisen pysyvää yksinäisyyttä. Sosiaalinen yksinäisyys eli itsensä kaveriporukasta ulkopuoliseksi kokeminen oli pysyvämpää kuin emotionaalinen yksinäisyys, jolla tarkoitetaan läheisen luotettavan ystävyyssuhteen puuttumisen aiheuttamaa ahdistavaa tunnetta.

Alakouluikäisillä lapsilla yhteys heikon sosiaalisen kompetenssin ja yksinäisyyden välillä oli vahva. Yläkouluun siirryttäessä yksinäisyys vahvistui vieläkin pysyvämmäksi eli jos nuori jäi ensimmäisen puolen vuoden aikana ilman kaveri- ja ystävyyssuhteita oli hän todennäköisesti yksinäinen myös tästä eteenpäin. Samanaikaisesti nuorten yksinäisyys linkittyi sosiaaliseen ahdistuneisuuteen ja sosiaalisen fobiaan, jotka molemmat rajoittavat nuoren arkipäiväistä sosiaalista toimintaa.

Poikien emotionaalinen yksinäisyys Sukupuolten välisissä tarkasteluissa nousi huolestuttavan selkeästi esille poikien kokema vahva emotionaalinen yksinäisyys. Tämä toistui jokaisessa mittauspisteessä neljänneltä viidennelle ja edelleen seitsemänneltä kahdeksannelle luokalle. Myös aineiston isien yksinäisyys oli äitien yksinäisyyttä tilastollisesti erittäin merkitsevästi korkeampaa.

Shutterstock

N

iina Junttila osoitti väitöstutkimuksessaan, että lasten sosiaalinen kompetenssi ja yksinäisyys ovat luotettavasti mitattavissa jo alakouluvuosina. Lapsen sosiaalinen kompetenssi on rakenteeltaan samankaltainen, mutta tasoltaan erilainen lapsen itsensä, hänen luokkatovereidensa, opettajansa ja vanhempiensa silmin katsottuna.

Tutkimuksessa ilmeni, että lähinnä samankaltaisia olivat luokkatovereiden ja opettajien arviot lasten yhteistyötaidoista, empatiakyvystä, impulsiivisuudesta ja häiritsevyydestä. Toisaalta, kun vertailtiin tyttöjen ja poikien tai heikkojen ja taitavien oppilaiden sosiaalista kompetenssia, olivat erot näiden ryhmien välillä suurimmat opettajien tekemissä arvioissa.

Junttilan mukaan tukitoimia suunniteltaessa olisi ensiarvoisen tärkeää kerätä arviot useammalta taholta, koska näiden pohjalta voidaan päätellä heijastuvatko lapsen sosiaalisen käyttäytymisen tai taitojen ongelmat enemmän koulu- vai kotiympäristössä ja toisaalta vertaisten vai opettajan silmissä.

Koska yksinäisyydellä on useita vakavia ja kalliita seurauksia, olisi Junttilan mukaan poikien emotionaaliseen yksinäisyyteen kiinnitettävä huomiota jo alakouluvuosina.

Yksinäisten vanhempien yksinäiset lapset Junttilan väitöskirjassa tarkasteltiin myös yksinäisyyden periytyvyyttä eli siirtymistä vanhemmilta heidän lapsilleen. Siirtymä tapahtunee suurimmaksi osaksi opittujen ja koettujen sosiaalisten tapojen ja käyttäytymissääntöjen, esimerkiksi kodin sisäisten vuorovaikutussuhteiden kautta. Myös perityillä ominaisuuksilla, kuten ujoudella sekä alttiudella sosiaaliseen ahdistuneisuuteen lienee merkitystä koetun yksinäisyyden siirtymässä.

Tutkimus osoitti, että vanhemmat, jotka kokevat yksinäisyyttä, arvioivat oman kykynsä kasvattaa ja tukea lastaan muita heikommaksi. Nämä ennustivat edelleen lapsen heikompaa sosiaalista kompetenssia ja vahvempaa yksinäisyyttä sekä toisaalta negatiivisempaa motivoitumista oppimiseen ja heikompia akateemisia taitoja. ■ Niina Junttila: Social competence and loneliness during the school years – Issues in assessment, interrelations and intergenerational transmission.

Annales Universitatis Turkuensis B 325.

ISBN 978-951-29-425-1 (PRINT).

ISBN 978-951-29-4226-8 (PDF).

2/2013 Kielipolku

21

TUTKITTUA

Lapsi aistii vanhemman työpäivän tunnelmat jo tuulikaapissa

T

uija Vasikkaniemi selvitti väitöstutkimuksessaan vanhempien työn myönteisten ja kielteisten kokemusten yhteyttä lasten hyvinvointiin. Hän selvitti, toimiko vanhemman kasvatustyyli välittävänä tekijänä vanhempien työn kokemusten ja lasten hyvinvoinnin välillä.

Tutkimus osoitti, ettei vanhempien kasvatustyyli ollut välittävänä tekijänä vanhempien työn kokemusten ja lasten hyvinvoinnin välillä. Sen sijaan työn negatiiviset kokemukset selittivät suoraan lapsen ahdistuneisuutta tai ärtyneisyyttä niin lasten, äitien kuin isien arvioissa. Näyttääkin siltä, että vanhempien työn negatiiviset tunnelmat vaikuttavat perheessä jo kotiovella tuulikaappikokemuksena eivätkä kasvatuksen kautta.

Mitä tyytymättömämpi vanhempi oli työhönsä, ja mitä enemmän hän koki uupumusasteista väsymystä, sitä negatiivisemmin työn koettiin heijastuvan perheessä. Äideillä myös työn vähäinen itsenäisyys ja koettu aika-

paine työssä ja isillä työssä koettu vähäinen tuki olivat yhteydessä kielteisiin työn kokemuksiin perheessä.

Tehdyt työtunnit eivät selittäneet kielteisiä työn kokemuksia.

Mitä enemmän lapsi koki myönteisiä vanhemman työhön liittyviä kokemuksia kotona, sitä myönteisempi hänen itsearvostuksensa oli.

Tulosten mukaan lapsen myönteinen itsearvostus merkitsi myös vähäisempiä käyttäytymiseen ja tunteisiin liittyviä oireita.

Lasten hyvinvointiin voitaisiin vaikuttaa työpaikkojen perhemyönteisyyttä kehittämällä ja vanhemmuutta tukemalla. Vasikkaniemen mukaan työtyytyväisyyden lisääminen ja uupumusasteisen väsymyksen vähentäminen ovat avainasemassa.

Työn merkitystä perheen hyvinvoinnille on syytä tarkastella yksilöllisesti, mikä olisi hyvä ottaa huomioon myös johtamiskoulutuksessa.

Tutkimuksessa selvitettiin myös lapsen tapaa säädellä toimintaan-

sa vanhemman tullessa väsyneenä kotiin. Sekä lapset että vanhemmat olivat samaa mieltä siitä, että lapset reagoivat yleensä tottelevasti ja mukautuvasti sekä rakentavasti. Lapset itse kertoivat käyttäytyvänsä myös varautuneesti ja tunneilmaisunsa tukahduttaen, mitä vanhemmat eivät tuntuneet havaitsevan.

Vasikkaniemen mukaan on tärkeää auttaa vanhempia näkemään arjen työhön liittyvät vuorovaikutustilanteet, kuten tuulikaappihetket, enemmän lapsen näkökulmasta. On myös tärkeää kysyä lapsilta heidän kokemuksistaan. ■ Tuija Vasikkaniemi: Vanhempien työ, työn siirräntä kotiin ja lasten hyvinvointi – kohtaamisia tuulikaapissa.

Teos on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research numerona 462, 182 s., Jyväskylä 2013, ISSN 0075–4625, ISBN: 978–951–39–8 (nid.), 978–951–39–5080–4 (PDF).

Tue Aivoliiton tärkeää työtä Aivoliitto tukee perheitä, joiden lapsella tai nuorella on kielellinen erityisvaikeus.

Voit olla mukana tärkeässä työssä antamalla lahjoituksen tilille (IBAN): FI43 1590 3000 173813. Lahjoituksen voi tehdä myös verkkopankin kautta.

Voit myös jättää perintösi hyvään tarkoitukseen tekemällä testamenttilahjoituksen Aivoliitolle. Lisätietoja: www.aivoliitto.fi/lahjoita

Kiitos tuestasi!

Keräyslupa: 2020/2012/5033

22

Kielipolku 2/2013

Lukemisvaikeudet ja osa-aikainen erityisopetus

TUTKITTUA

Seurantatutkimus esikoulusta yhdeksännen luokan loppuun

A

Suomalainen osa-aikaisen erityisopetuksen malli, joka on kansainvälisestikin nostettu yhdeksi koulujärjestelmämme positiiviseksi erityispiirteeksi, sai tukea tutkimustuloksista. Alakoulun aikana saadulla osa-aikaisella erityisopetuksella pystytään tukemaan oppilaan lukutaidon kohentumista alakoulussa sekä

koulumenestyksen paranemista yläkoulussa. ■ Anne-Mari Panula: Lukemisvaikeudet ja osa-aikainen erityisopetus: Seurantatutkimus esikoulusta yhdeksännen luokan loppuun. Helsingin yliopisto.

ISBN: 978-952-10-7871-2.

Shutterstock

nne-Mari Panula selvitti yhdeksän vuotta kestäneessä seurantatutkimuksessa lukemisvaikeuksien esiintymistä, pysyvyyttä ja yhteyttä koulumenestykseen sekä osa-aikaisen erityisopetuksen saamista erään eteläsuomalaisen kunnan yhdessä ikäluokassa.

Tutkimuksessa tarkasteltiin myös lukutaidon kehittymistä sekä koulumenestyksen muutosta osa-aikaista erityisopetusta saaneiden oppilaiden ryhmässä.

Tutkimustulokset osoittavat lukutaidon olevan erittäin merkityksellisessä asemassa koulumenestyksen määrittäjänä koko koulupolun ajan.

Erityisesti pojilla heikko lukutaito ennustaa kauaskantoisia negatiivisia vaikutuksia. Myös luokalla ja opettajalla on vaikutusta tekniseen lukutaitoon ja sen vaihteluun. Vielä yhdeksännellä luokalla teknisellä lukutaidolla on oma positiivinen lisäarvonsa koulumenestyksen kannalta.

Äänioppikirjojen käyttöä perusopetuksessa tutkitaan

I

tä-Suomen yliopisto tutkii Daisy-äänikirjojen käyttöä perusopetuksessa koko Suomen alueella. Tavoitteena on saada tietoa lukemis-esteisten oppilaiden tarpeista äänioppikirjojen kehittämisen tueksi. Äänioppikirjat on perinteisesti suunniteltu näkövammaisille oppilaille, mutta viime vuosina myös muiden käyttäjien määrä on lisääntynyt. Niitä käyttävät muun muassa oppilaat, joilla on luki- ja oppimisvaikeuksia. Nyt toteutettavan tutkimuksen avulla kehitetään Daisy-äänioppikirjojen sisällöllisiä ja pedagogisia ominaisuuksia vastaamaan parhaalla mahdollisella tavalla käyttäjien tarpeita.

Tutkimus kohdistuu niihin suomen- ja ruotsinkielisiin perusopetuksen oppilaisiin, jotka käyttävät

tai ovat käyttäneet vuosien 2011–2012 aikana Celian äänioppikirjoja opiskelunsa tukena. Tutkimus toteutetaan postikyselynä vanhemmille ja oppilaille huhti-toukokuun aikana. Lisäksi opettajien ja erityisopettajia lähestytään sähköisellä kyselyllä. Tutkimus kestää vuoden 2013 loppuun. Toimeksiantajana on Celia-kirjasto. ■ Celia on valtion erikoiskirjasto, joka tuottaa ja välittää kirjallisuutta saavutettavassa muodossa kaikille niille, jotka eivät sairauden tai vamman vuoksi voi lukea tavallisia painettuja kirjoja. Valikoimasta löytyy suurin osa peruskoulun oppikirjoista ja runsaasti lukion oppikirjoja.

2/2013 Kielipolku

23

Marianne Kulmala

Vakka on löytänyt kantensa

Marianne Kulmala

Meri ja Mika Aalto asuvat Turun Validia-talossa. Heillä on viihtyisä ja kauniisti sisustettu kaksio, jossa tämä tuore aviopari harjoittelee yhteiselämää. Paljon on kuitenkin tapahtunut ennen kuin tähän on päästy.

Tuore aviopari nauttii yhteisestä arjesta ja odottaa häämatkaa.

K

ummankaan nuoren elämä ei ole ollut pelkkää ruusuilla rullaamista. Mika muistelee, miten hän muutti lapsuuden kodistaan Kustavista Turun Nuortentaloon.

– Olin asunut isän kanssa jo pitkään kahden ja meillä oli erittäin lämpimät välit. Minun oli kuitenkin aika lähteä harjoittelemaan itsenäistä elämää. Kotoa lähteminen ei ollut minulle helppoa eikä varmasti isällekään, Mika kertoo.

Alkuvaiheen ikävän jälkeen Nuortentalossa asuminen oli kuitenkin ki-

24

Kielipolku 2/2013

vaa aikaa. Mika Aalto muistelee yhä vuosien jälkeenkin kavereitaan ja ohjaajia.

– Joskus ohjaaja paistoi aamun varhaisina tunteina sämpylöitä. Niiden tuoksu ja maku eivät unohdu minulta koskaan. Oli kiva herätä uuteen päivään, kun pöydällä odotti tuoksuvat lämpimäiset. Pidin myös siitä, että Nuortentalossa sai itse laittaa ruokaa.

Nykyinen asumismuotoni on kaikin puolin hyvä, mutta kokkaamista kaipaan, hän kertoo.

Asuttuaan pari vuotta Nuortentalossa Mika muutti vuodeksi opiskelemaan Lehtimäen opistoon. Opintojen jälkeen hän palasi asumaan kotiin isänsä luokse. Vuoden kuluttua Mikan isä kuitenkin joutui sairaalaan eikä Mika pärjännyt yksin ilman avustajaa. Täynnä olevaan Turun Nuortentaloon saatiin onneksi järjestettyä väliaikainen majoitus.

– Oli hyvä, että sain olla Nuortentalossa tuttujen ympäröimänä, sillä jo seuraavana päivänä sain suruviestin

sairaalasta. Onneksi ympärilläni oli ystäviä, jotka lohduttivat, Mika muistelee.

Nuortentalon väliaikaisen majoituksen jälkeen Mika muutti Validia-taloon.

– Vuokrasopimus tehtiin aprillipäivänä, mutta kyllä se täyttä totta oli, Mika kertoo hymyillen.

Ensikohtaamisesta tahdon-sanaan Meri ilmestyi Mikan elämään muutamia vuosia sitten. Pariskunnalla on erilaiset tarinat ensikohtaamisesta. Mika kertoo, miten he olivat yhtä aikaa ensimmäisellä luokalla Katariinan koulussa. Hän muistaa ujon ja hiljaisen pikkutytön tuolissaan. Mika ei ilmeisesti tehnyt vielä tuolloin Meriin suurtakaan vaikutusta, sillä Meri ei Mikaa tuolta ajalta muista. Merin muistot ensimmäisestä kohtaamisesta ovat aivan erilaiset.

– Kävin silloin tällöin moikkaamassa ystävääni Validiatalossa. Yhtenä kertana aulan tolpan takaa rullasi Mika.

Mikakin muistaa hyvin kyseisen hetken.

– Kaunis tyttö ja jotenkin tutun näköinen. Ajattelin, että tuosta tytöstä pitää ottaa selvää. Siitä se juttu sitten lähti etenemään, Mika kertoo.

Tämän tapaamisen jälkeen Merillä oli toinenkin syy tulla käymään Validia-talossa.

Aika kului ja nuoret huomasivat viihtyvänsä entistä paremmin toistensa seurassa. Tuli hetki, jolloin Mika ehdotti seurustelun aloittamista.

– Huomasin vain, että Merin kanssa oli hyvä olla, Mika muistelee.

Kun seurustelun alkamisesta oli kulunut vuosi, Mika kysyi Meriltä, että jos tämä vuosi menee meillä hyvin niin mennäänkö ensi vuonna kihloihin. Pariskunta kertoo nauraen, miten Mika herrasmiehenä ajatteli kysyä Merin isältä lupaa kihlaukseen.

– Isä luki Bilteman kuvastoa, eikä katsonut päinkään.

Murahti vain, että päättäkää itse. No, me tulkitsimme sen myönteiseksi vastaukseksi, Meri nauraa.

Varsinainen kosinta tapahtui Kööpenhaminan Grandhotellissa.

– Kysyin Meriltä, että mitä jos menisimme naimisiin.

Meri vastasi, että voisitko toistaa, ja minä toistin. Siihen Meri vastasi, että anteeksi, mutta mä en nyt ymmärrä.

Mutta ymmärsi hän lopulta ja sain myöntävän vastauksen, Mika tarinoi.

Nuoripari vihittiin lokakuussa 2012 Turun Henrikin kirkossa. Hääjuhlaa vietettiin Erityisosaamiskeskus Suvituulessa sukulaisten ja ystävien seurassa.

– Se oli jännittävää, vaikka ei tarvinnut sanoa kuin yksi sana. Eli ”tahdon”, Mika naureskelee.

Yhteinen arki Merillä ja Mikalla on ollut toinen toisistaan turvaa ja iloa.

Heillä molemmilla on paljon sairauksia ja kriittisissä tilanteissa toisen apu on ollut tarpeen.

Liikuttunut morsian ja onnellinen sulhanen vihkitilaisuuden jälkeen.

– Aina ollaan takaisin jousille noustu, Meri sanoo pyörätuolislangia käyttäen.

– Meillä on samanlainen huumorintaju ja hauskaa yhdessä. Musiikkimaku ei tosin käy aina yhteen. Mika pitää vanhoista iskelmistä ja minä enemmän nykyajan popista.

Kuuntelen Junnu Vainiota vain kun hatuttaa tai järki on muuten Ruotsin reissulla, Meri jatkaa.

Pariskunta viettää paljon aikaa yhdessä, mutta heillä on myös omia harrastuksia. Meri laulaa Pihlavat-kuorossa ja kertoo olevansa fanaattinen tietokoneen käyttäjä. Mika sen sijaan harrastaa äänikirjojen kuuntelua, vanhoja elokuvia ja historiaa.

– Minä olin viimeksi leffateatterissa katsomassa elokuvan 21 tapaa pilata avioliitto. Nyt tiedän, että puuroa ei kannattaisi polttaa pohjaan. Harmi vaan, että se on jo tapahtunut meillä monta kertaa, Meri nauraa.

Pohjaan palanut puuro tuskin tätä liittoa kaataa, niin onnellisia he ovat toistensa seurassa.

– Olin haaveillut murrosiästä asti, että minulla olisi joskus vaimo. Mitä minä tekisin ilman Meriä? Istuisin täällä yksin ja odottelisin seuraavaa kauppareissua, Mika pohtii.

Nyt he sen sijaan odottavat yhdessä tulevaa häämatkaa, joka tehdään tietenkin Kööpenhaminaan! ■ Marianne Kulmala toimii neuropsykiatrisena valmentajana.

2/2013 Kielipolku

25

Nuorten palsta

Mangatyyli lumoaa

Y

asmina Madmoune on 15-vuotias nuori taiteilija, joka piirtää pääasiassa mangatyylillä. Vaikka Yasu on iältään nuori, on hän ehtinyt piirtää mangaa jo noin kuuden vuoden ajan.

Kaikilla piirtäjillä on oma persoonallinen tyylinsä ja niinpä Yasminallakin on vuosien myötä hioutunut oma tyyli ja omia hahmoja.

nulle

Miten paljon rakkaus merkitsee mi

n halata Haluan halata sinua aamulla. Halua loin vaan. sinua illalla. Haluan halata sinua mil n Haluan suudella sinua päivällä. Halua silti suudella sinua keskellä yötä. Haluan tä. suudella, vaikka se teettäisi paljon työ n ihoasi, Haluan sinun ihoasi lämpimää. Halua reeni vaikka se olisi kylmää. Haluan että vie nukkumaan jäät.

Meidän rakkautta ei pilaa mikään.

Arto Suominen

26

Kielipolku 2/2013

Lähetä postia Voit lähettää tekstejä tai kuvia (jpg-muodossa) toimituksen osoitteeseen: toimitus.kielipolku@aivoliitto.fi.

Kuviin mukaan tiedot kuvatekstiä varten ja tieto kuvaajasta.

Toimitus valitsee julkaistavan aineiston ja lyhentää tekstejä tarvittaessa.

Avuksi ja hyödyksi! Tilaa sinäkin omasi heti!

Selkokieliset ohjauskansiot puhtaudesta ja siisteydestä huolehtimiseen

Ohjauskansiot ovat oiva apu ohjaustyöhön ja itsenäiseen käyttöön.

Selkeät ohjeet ja kuvat auttavat onnistumaan ja tukevat oppimista.

Laminoidut sivut kestävät käytössä.

Puhtaus ja kauneus Sisältää mm. seuraavat aiheet; Vartalon pesu ja hoito, intiimihygienia, hiukset, kasvot, kädet, jalat, hampaat ja meikkaus.

Puhtaus ja komeus Sisältää mm. seuraavat aiheet; Vartalon pesu ja hoito, intiimihygienia, hiukset, kasvot, kädet, jalat, hampaat, parranajo, finnit ja ihomadot.

Siistii!

Opettaa perus- ja erikoissiivoukset vaiheittain kuvien kanssa.

Opastaa siivousaineiden ja -välineiden käytössä.

Hinta: 50 €

Toimitusmaksu: 1 kansio 5 €, 2 tai useampi 10 €.

Pärjää porukassa Pärjää porukassa -kirja on tehty oppaaksi sosiaalisten taitojen harjoittelemiseen.

Se on selkeäkielinen, ja siinä on paljon kuvia ja pohdintatehtäviä.

Aiheita mm.

• • • • • • • • • •

Tervehtiminen Hyvästely Keskustelu Puhelimessa toimiminen Anteeksi pyytäminen ja antaminen Jämäkkä kieltäytyminen Ystävyys Ihastuminen Seurustelu Kun suututtaa

Ei-toivotut

ehdotukset

Jos ei kykene siitä saattaa sanomaan ei, seurata palj on ongelm ia.

Omien rajo jen tärkeä ja tarp puolustaminen on eellinen tait o.

Ei on lyhyt, mutta erittäin voim akas sana.

Sen avulla kerrot, että et pid ä siitä, mitä sinulle tehdään.

Jos koet olos i joku kohtele uhatuksi tai e sinua huo ota ei-sana nosti, käyttöön.

Kun sanot ei, katso suo raan henkilöä, joll e puhut.

Pysy rauhall isena.

On tärkeää ilmaista selk että toisen eästi, toiminta ei ole mielestäsi toivottavaa .

Jos toinen ei vaikka olet lopeta, sanonut ei, hänen toim inta sanoa häirinnä ansa voidaan ksi.

Sinun ei tarv itse sietää minkäänlai henkistä tai sta fyys Kerro häirinnä istä häirintää. stä vanhemmil opettajille lesi, tai Voit yhdessä muille aikuisille. heidän kan onko asia sell ssaan miettiä , että teette ainen, ilmoitukse n poliisille.

Sinun ei tarv itse hävetä häirintä on asiaa, aina häiritsij än häpeä.

Pohdintaa Vieras hen

kilö pyytää

sinua autoon

sa, mitä san

ot?

Vieras hen kilö pyytää sinua autoon sairaalaan. sa ja kertoo Hän lupaa viedä sinut , äidin luo. Mit että äitisi on joutun ut ä teet?

Kaverisi tarj oaa sinulle olutta,

vaikka olet te molemm at alaikäisiä.

Mitä sanot?

Jos olet aiku inen ja alai tupakkaa, käinen laps mitä sanot? i pyytää sinu a osta

maan hänelle

Pärjää poru

kassa 56

57 Pärjää poru

kassa

Hinta: 60 €

Lisätiedot ja tilaukset: Anna Airaksinen, p. 050 543 5570, anna.airaksinen@nuortentalo.fi Maksutavat: Yritysasiakkaat laskutuksena. Yksityisasiakkaat postiennakkona.

Toimitusaika: 1-2 viikkoa tilauksesta, tuotteet toimitetaan postitse.

www.nuortentalo.fi Suomen Nuortentalo Oy, Suvilinnantie 10, 20900 Turku 2/2013 Kielipolku

27

Yhteisillä puheenjohtajapäivillä oli yli 70 osallistujaa.

Helin Vesala

Tom Anthoni Helin Vesala

Yhteisillä Puheenjohtajapäivillä vaihdettiin ajatuksia ja kokemuksia

Sosiaalisen median asiantuntija Piritta Seppälä antoi vinkkejä yhdistysten viestintään.

A

Kansalaisareenan hallituksen jäsen Liisa Reinman kannusti järjestämään tapahtumia yli järjestörajojen.

28

Kielipolku 2/2013

pienellä katsauksella menneeseen ja luotauksella tulevaan. Varsinaisen ohjelman päätyttyä osallistujat saivat tutustua toisiinsa hauskojen tutustumisleikkien avulla. Vilkas puheensorina ja kokemusten vaihto jatkui yhteisellä illallisella.

Puheenjohtajapäivien toisen päivän ohjelma oli myös osittain yhteinen ADHD-liiton kanssa. Päivän ensimmäisestä esityksestä vastasi Piritta Seppälä, joka tempaisi kuulijat mukaansa sosiaalisen median ihmeelliseen ja monipuoliseen maailmaan. Osallistujat saivat käytännön vinkkejä ja ohjeita omaan toimintaansa. Hauska ja innostava esitys jäi monelle mieleen päivien kohokohtana.

Kansalaisareenan hallituksen jäsen Liisa Reinman jatkoi kertomalla vapaaehtoistyön mahdollisuuksista ja haasteista omien kokemustensa ja

pitkän työuransa pohjalta. Reinman kannusti järjestöjä järjestämään yhteisiä koulutuksia ja vertaisten tapaamisia yli järjestörajojen.

Yhteisen ohjelman jälkeen ADHDliiton osallistujat kokoontuivat vuosikokoukseen ja Aivoliiton osallistujat kuulivat ajankohtaista asiaa liiton vertaistoiminnasta, yhdistysten viestinnästä, varain- ja jäsenhankinnasta sekä Yksi elämä -hankkeista.

Täysipainoisen ohjelman lisäksi kaksipäiväinen tapahtuma antoi mahdollisuuden tavata toisia yhdistysten edustajia ja vaihtaa ajatuksia.

Saadun palautteen mukaan osallistujat olivat tyytyväisiä Puheenjohtajapäiviin. Myös ensi vuonna jatketaan yhteisten päivien merkeissä. ■ Tom Anthoni toimii Aivoliitossa järjestöpäällikkönä.

Carita Sinkkonen

Helin Vesala

ivoliitto ja ADHD-liitto järjestivät jäsenyhdistyksilleen Puheenjohtajapäivät 12.– 13.4.2013 Riihimäellä. Päiville osallistui yhdistysten puheenjohtajia, sihteereitä, hallituksen jäseniä ja muita yhdistysten edustajia.

Päivien ohjelma alkoi Aivoliiton valtuustoseminaarilla, jossa käytiin läpi liiton ajankohtaisia asioita. Keskustelua syntyi erityisesti jäsenhankinnasta. Seminaarin jälkeen pidettiin liittovaltuuston sääntömääräinen kevätkokous.

Päivän kääntyessä iltaan alkoi yhteinen ohjelma ADHD-liiton osallistujien kanssa. Aivoliiton toiminnanjohtaja Tiina Viljanen ja ADHD-liiton toiminnanjohtaja Nina Hovén-Korpela toivottivat osallistujat tervetulleiksi

Aivoliiton liittovaltuuston kevätkokous kokoontui puheenjohtaja Oili Holopaisen johdolla.

Shutterstock

V

uoden 2014 alussa ADHDlehden ja Kielipolku-lehden lukijoiden postiluukusta tipahtaa uusi upea lehti. ADHD-liiton ja Aivoliiton yhteistyössä syntyy astetta laadukkaampi ja nykyaikaisempi lukupaketti.

Yhteinen lehti palvelee Aivoliiton ja ADHD-liiton jäseniä sekä muita lehden lukijoita. Vaikka sisältö uudistuu ja monipuolistuu, lehtijutut käsittelevät asioita, jotka liittyvät ADHD:hen ja kielelliseen erityisvaikeuteen.

Uusi lehti tehdään, koska lehtien lukijakunta on pitkälti sama ja liittojen jäsenillä on runsaasti yhteisiä teemoja.

– Molemmat liitot tekevät muutenkin keskenään paljon yhteistyötä, joten tuntui luontevalta yhdistää voimat ja luoda jotakin uutta, kertoo Aivoliiton toiminnanjohtaja Tiina Viljanen.

Uusi lehti tulee olemaan enemmän kuin kahden lehden summa.

– Pyrimme sisällössä eroon vakiintuneista kaavoista. Joistakin asioista luovutaan, joitakin tulee lisää. Koko konsepti ajatellaan uusiksi. Lähtökohtana on se, että lehti palvelee mahdollisimman hyvin jäseniä, korostaa ADHD-liiton toiminnanjohtaja Nina Hovén-Korpela.

Uusi lehti ilmestyy nykyisten lehtien tapaan neljä kertaa vuodessa.

Jäsenille uusi lehti tulee edelleen kotiin postitettuna eikä edellytä mitään toimenpiteitä.

Sinä voit vaikuttaa lehden nimeen Tällä hetkellä uudella lehdellämme ole vielä nimeä. Tarvitsemme nyt teidän lukijoiden apua sopivan nimen löytämiseksi.

Helin Vesala

ADHD-liitto ja Aivoliitto yhdistävät voimansa – syntyy uusi lehti

Erityisesti ilahdumme seuraavanlaisista nimiehdotuksista: - lehden nimellä on jokin merkitys - nimi on positiivinen ja ilmaisee aktiivisuutta - nimi ei liity suoraan adhd:hen tai kielelliseen erityisvaikeuteen Lähetä nimiehdotuksesi viimeistään 1.8.2013 sähköpostitse osoitteella: helin.vesala@adhd-liitto.fi Arvomme kaikkien nimiehdotuksia lähettäneiden kesken kolme Lippupisteen lahjakorttia (arvo 50 €).

Jos haluat osallistua palkintojen arvontaan, laita mukaan yhteystietosi.

Voit myös lähettää ajatuksia ja ideoita lehden sisällöstä. Teemme lehteä teitä lukijoita varten.

Uudesta lehdestä voit lukea lisää ADHD-lehden ja Kielipolun vuoden viimeisistä numeroista. ■ Helin Vesala toimii ADHD-liiton tiedottajana.

2/2013 Kielipolku

29

Liitto tiedottaa RAY:n edustajia vierailulla Aivoliitossa

R

Kuvassa vasemmalta Aivoliiton toiminnanjohtaja Tiina Viljanen, Aivoliiton palvelupäällikkö Ann-Mari Veneskoski, RAY:n toimitusjohtaja Velipekka Nummikoski, Aivoliiton hallintopäällikkö Kirsi Haanperä ja Länsi-Suomen aluepäällikkö Mauri Kokkonen.

Hanne Itärinne

aha-automaattiyhdistyksen toimitusjohtaja Velipekka Nummikoski, tiedottaja Elina Halme ja Länsi-Suomen aluepäällikkö Mauri Kokkonen olivat huhtikuussa tutustumassa Aivoliiton toimintaan ja ajankohtaisiin asioihin.

Aivoliitto hakee vapaaehtoisia vertaistukiperheitä

V

ertaistuki on sosiaalista tukea, jossa perheet jakavat keskenään kokemuksia arjen asioista ja nikseistä. Se on saman vamman/ diagnoosin tai asian kokeneiden perheiden välistä vuorovaikutusta, joka perustuu vapaaehtoisuuteen ja tasa-arvoon. Perheet voivat vaikeissa elämäntilanteissa löytää vertaistuen avulla voimavaroja arkeen.

Haemme vertaistukiperheiksi vapaaehtoisia perheitä, joiden lapsella on kielellinen erityisvaikeus. Kou-

lutamme tukiperheet viikonlopun kestävillä koulutuspäivillä tai tarvittaessa etäkoulutuksena. Koulutukset järjestetään mahdollisesti yhteistyössä ADHD-liiton ja Autismi- ja Aspergerliiton kanssa.

Välitämme tukiperheitä niin sanotun suojatun välityksen kautta.

Kysymme ensin perheeltä, ovatko he valmiit ottamaan kontaktin tuettavaan perheeseen. Näin perheellä on mahdollisuus aina harkita onko heillä aikaa ja voimavaroja yhteydenot-

Aivoliiton toimisto on suljettuna kesällä 1.7.–28.7.2013.

Toivotamme kaikille aurinkoista ja hyvää kesää!

30

Kielipolku 2/2013

toon. Tukiperhe voi tavata tuettavan perheen kasvotusten tai olla yhteydessä esimerkiksi Skypen kautta, sähköpostitse tai puhelimitse.

Tukiperhetoiminta on täysin vapaaehtoista ja sen voi lopettaa milloin tahansa vain ilmoittamalla asiasta.

Lisätietoja antaa Aivoliiton järjestösuunnittelija Risto Lappalainen, p. 040 543 7290, risto.lappalainen@aivoliitto.fi

Liitto tiedottaa Yksi elämä -hankekokonaisuus näkyy ja kuuluu

Y

ksi elämä -hankekokonaisuuden viestintätiimiä on täydennetty rekrytoimalla Aivoliittoon, Diabetesliittoon ja Sydänliittoon kuhunkin oma digitaalisen viestinnän tuottaja. Aivoliitossa tehtävässä on juuri aloittanut Markku Liukkonen. Hänet esittelemme tarkemmin seuraavassa lehdessä.

Myös hankekokonaisuuden ulkoasu ja tunnus saadaan valmiiksi kesään mennessä. Ilmeen luomisesta vastaa helsinkiläinen suunnittelutoimisto Tsto, jonka aiempiin töihin kuuluu muun muassa kansainvälisestikin palkittu Flow-festivaalin uusi visuaalinen ilme.

Arvi Lind tuntee pulssinsa Yksi elämä -hankekokonaisuuden Tunne pulssisi -osahanke lanseerattiin 15.4. Uuden iloisen teatterin ennakkonäytöksessä Helsingissä. Paikalla oli mediatoimittajia ja kutsuvieraita, jotka pääsivät nauttimaan hulvattomasta revyyesityksestä. Esitykseen oli otettu mukaan pulssin tunnustelu.

Tunne pulssisi on saanut myös omat verkko- ja Facebook-sivut, joille on koottu kattavasti tietoa eteisvärinästä, pulssintunnustelusta sekä keskustelupalsta. Verkosta löytyy muun muassa video, jolla Arvi Lind kertoo pulssin tunnustelusta. Verkkosivut löytyvät osoitteesta: www.tunnepulssisi.fi ja Facebook-sivu osoitteesta: www.facebook.com/tunnepulssisi. Facebookissa on muun muassa paljon ajankohtaista tietoa paikallisista tapahtumista ja sekä linkkejä videoihin, verkkoartikkeleihin ja muihin materiaaleihin.

kuksessa. Pulssin tunnustelua esitellään myös Kuljetus 2013 -messuilla 23.–25.5. Jyväskylässä, Farmari-messuilla 3.–6.7. Seinäjoella ja Tangomarkkinoilla 10.–13.7. niin ikään Seinäjoella. Tervetuloa mukaan tapahtumiin!

…ja kouluttaa ammattilaisia Jyväskylässä pulssin tunnustelun opettaminen liitetään Keski-Suomen sairaanhoitopiirin jo suunniteltuihin ammattilaisten koulutuksiin. Oulussa koulutus järjestetään 29.5.

Valtakunnallisen verkkokoulutuksen tuottajaksi valittiin Frame Graphics Oy, jonka kanssa tuotetaan myös videomateriaalia opetuksen tueksi www.tunnepulssisi.fi -sivustolle. Verkkokoulutus Tunne pulssisi – elävä kosketus potilaaseen järjestetään 1.10. Helsingistä ja se on katsottavissa internetissä samaan aikaan kaikkialla Suomessa.

Pulssin tunnustelun ABC -oppaasta tehdään selkokielinen versio, jonka toimittaminen Selkokeskuksen kanssa on alkanut. Ammattilaisten esitteen ja Pulssin tunnustelun ABC -oppaan ruotsin- ja englanninkieliset versiot ilmestyvät syksyllä.

Tunne pulssisi neuloo graffiteja… Åbolands hantverk rf järjestää 18.5. klo 10–17 Aurajoen rannalla Knit’n’Tag Turku -tapahtuman, jossa Aurajokirannan puut koristellaan neulegraffiteilla. Tunne pulssisi on neulonnan huumassa mukana ja kaikki halukkaat voivat osallistua tämän kaupunkitaideteoksen tekoon! Myös Aivoliitolla on Läntisellä rantakadulla oma puu. Lisätietoa osoitteessa: www.gullkrona.fi/articles/1831/ ja Facebookissa: www.facebook.com/KnitnTagTurku.

Tunne pulssisi osallistuu TERVE-SOS-messuille 15.– 16.5. Messut järjestetään Turun Messu- ja Kongressikes-

Lisätietoja Tunne pulssisi -hankkeesta: Tiedottaja Liisa Koivula, p. 050 568 9263, liisa.koivula@aivoliitto.fi Koulutussuunnittelija Anita Rajala, p. 050 409 5675, anita.rajala@aivoliitto.fi Lisätietoja Yksi elämä -hankekokonaisuudesta: Projektipäällikkö Marika Railila, p. 040 543 7287, marika.railila@aivoliitto.fi Aivoliiton, Diabetesliiton ja Sydänliiton Yksi elämä -hankkeet edistävät valtimoterveyttä. Toimintaa rahoittaa Rahaautomaattiyhdistys.

2/2013 Kielipolku

31

Kirjahylly Ruuhkataidot

rauhoittamaan oman mielensä ruuhkan tunteen keskellä ja nauttimaan enemmän pikkulapsiperheen arjesta.

Kirja soveltuu myös ammattilaisten lisämateriaaliksi esimerkiksi neuvoloissa ja perheterapiassa.

Kaisla Joutsenniemi, Veera Mustonen: Ruuhkataidot – Iloa vanhemmuuteen.

Kustannus Oy Duodecim. 2013.

Pienten piirissä

Ryhmäkäyttäytymisen perussäännöt opitaan hyvin varhaisina vuosina.

Lasten yhteisö antaa lapselle kokemuksia yhteisön jäsenyyden saavuttamisesta, jäsenyyden haasteista sekä yhteisöön kuulumisen tunteesta.

Ryhmässä lapsi oppii kohtaamaan myös negatiivisia tunteita.

Kirjassa kerrotaan, miten lasten yhteisöt kehittyvät ja ilmenevät ja millainen merkitys niitä on lapselle.

Kirjassa osoitetaan, miksi lasten yhteisöllisyyttä on tuettava kaikin tavoin. Se nostaa myös esiin ajatuksia ja välineitä yhteisöllisyyden tuomiseksi varhaiskasvatuksen arkeen.

Päivi Marjanen, Marjaana Marttila ja Marjo Varsa (toim.): Pienten piirissä – Yhteisöllisyyden merkitys lasten hyvinvoinnille. PS-kustannus. 2013.

Tuntuuko elämä pikkulasten kanssa välillä työleiriltä? Tunnetko syyllisyyttä vanhemmuuteen liittyvien ristiriitaisten odotusten keskellä? Kärsitkö ruuhkasta, kun perhe, työ ja omat tarpeet vetävät eri suuntiin? Kirja Ruuhkataidot – Iloa vanhemmuuteen tarjoaa kymmenen ruuhkataidon ohjelman, jonka avulla vanhemmat saavat arjen sujumaan.

Ruuhkataitoja käsittelevän kirjan idea syntyi kirjan tekijöiden LT, VTM Kaisla Joutsenniemen ja FM, kognitiotieteilijä Veera Mustosen omakohtaisista vanhemmuuden kokemuksista ja havainnoista. Kirja pohjautuu vahvasti tutkimustietoon sekä Ruuhkataidot-valmennukseen, jonka kirjoittajat ovat kehittäneet pienten lasten vanhempien kanssa.

Kirjan lukuisat käytännön harjoitukset kannustavat vanhempia kehittämään ajattelu-, tunne- ja vuorovaikutustaitojaan ja toimimaan aktiivisesti omien arvojensa mukaisesti. Harjoitukset auttavat vanhempia 32

Kielipolku 2/2013

Tue lapsesi lahjakkuutta

Pienillä lapsilla on kehityksellinen herkkyys sosiaalisiin kontakteihin ja sosiaalisten taitojen harjoitteluun.

Viime aikojen tutkimukset osoittavat, että esimerkiksi syrjäytymisen ja kiusaamisen ilmiöt ovat silti todellisuutta jo pienten lasten elämässä.

Nykykasvatus on pedagogisoitunut ja keskittynyt yksilön kasvattamiseen. Ryhmän merkitys lasten kasvun, kehityksen ja oppimisen mahdollistajana jää liian vähälle huomiolle, todetaan teoksessa Pienten piirissä – Yhteisöllisyyden merkitys lasten hyvinvoinnille.

Missä sinun lapsesi on lahjakas? Miten löytää ujon lapsen lahjakkuus?

Lapsen lahjakkuudesta puhutaan paljon, mutta arastellen ja yleisellä tasolla. Janne Viljamaa tarttuu aiheeseen rohkeasti ja tarjoaa käytännön ohjeita lasten ja teinien lahjakkuuden tukemiseen.

Viljamaa esittelee lahjakkuuden eri lajit ja edellytykset sekä selvittää, miten niihin liittyvät luovuus, mielikuvitus, rohkeus sekä pettymykset.

Kirja auttaa tunnistamaan niin äänekkään kuin ujonkin lapsen piilevät kyvyt ja kehittämään lahjakkuuden parhaita ystäviä: sinnikkyyttä, epäitsekkyyttä ja korkeaa moraalia.

Janne Viljamaa on sosiaalipsykologi, tietokirjailija ja viiden lapsen isä.

Janne Viljamaa: Tue lapsesi lahjakkuutta. WSOY. 2013.

ADHD – Diagnosointi, hoito ja hyvä arki

joskus ja jossain määrin, mutta tämän diagnoosin saavat ne henkilöt, joilla oireita on runsaasti ja niistä aiheutuu merkittävää haittaa toimintakyvylle.

Kouluikäinen ADHD-oireinen lapsi pyrkii liikuskelemaan oppitunnin aikana tai voi yhtä lailla olla takapenkin uneksija. Aikuisilla ylivilkkaus usein vähenee ja tarkkaamattomuus korostuu.

ADHD on kehityksellinen neuropsykiatrinen häiriö, jonka oirekuvan kehittymiseen vaikuttavat sekä perimä että erilaiset ympäristötekijät.

Tuen määrällä voidaan merkittävästi vaikuttaa ADHD-oireisten hyvinvointiin. Lapset, jotka ovat saaneet runsaasti tukea haasteiden voittamiseksi, ovat oppineet keinoja, joiden avulla pärjätä oireiden kanssa – tai niistä huolimatta.

Tässä kirjassa kerrotaan monipuolisesti, miten lasta, nuorta ja aikuista voi tukea, jos hänellä on ADHD, ja mistä ADHD-oireinen löytää itse apua ja tukea. Teoksessa esitellään myös, miten ADHD ilmenee, miten se diagnosoidaan ja millaista hoitoa ja kuntoutusta on saatavilla. Kirja on hyödyllistä luettavaa opetus-, kasvatus-, sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille sekä vanhemmille ja muille läheisille, jotka kaipaavat vinkkejä ADHD-oireisen tukemiseen. Teos soveltuu myös hyvin nuorille ja aikuisille, joilla itsellään on ADHD. Virpi Dufva, Mirjami Koivunen (toim.): ADHD – Diagnosointi, hoito ja hyvä arki. PS-kustannus. 2012.

Villit ja kiltit ADHD tarkoittaa aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriötä, jonka keskeisiä oireita ovat keskittymisvaikeudet, yliaktiivisuus ja impulsiivisuus. Näitä oireita esiintyy useimmilla ihmisillä

Tyttöjen ja poikien leikit, värit, harrastukset, kiinnostuksenkohteet…

Lokeroimmeko lapsia liikaa?

Suunnitelmien tasolla jokaisessa päiväkodissa ollaan tasa-arvon asial-

la. Silti arjen toimintakäytännöt ovat usein sukupuolittuneita: tyttöjen ja poikien välisiä eroja ja stereotyyppistä ajattelua pikemminkin vahvistetaan kuin puretaan.

Tämä kirja herättelee kasvattajia pohtimaan omia toimintamallejaan sukupuolisen tasa-arvon edistäjinä.

Sukupuolisensitiivisessä kasvatuksessa pyritään siihen, että jokainen lapsi saa olla omanlaisensa, mutta siinä ei tavoitella sukupuolineutraaliutta.

Tavoitteena on ottaa huomioon lapsen persoona eikä asettaa häntä tiettyihin sukupuolirooleihin. Kaikki tytöt eivät leiki mieluiten nukeilla eivätkä kaikki pojat ole riehuvia rämäpäitä. Tärkeintä on tarjota monipuolisia mahdollisuuksia ja tukea myös sellaisia persoonallisuuden piirteitä, joita ei yleensä pidetä tytöille tai pojille tyypillisinä. Kaikki tarvitsevat rohkaisua omassa kasvussaan.

Outi Ylitapio-Mäntylä (toim.): Villit ja kiltit – Tasa-arvoista kasvatusta tytöille ja pojille.

PS-kustannus. 2012.

2/2013 Kielipolku

33

2013

TAPAHTUMAKALENTERI KESÄKUU

Suvipäivä Suvituulessa, Turku Aika: 6.6. klo 11–16 Paikka: Erityisosaamiskeskus Suvituuli, Turku Avoimet ovet Suvituulessa. Ohjelmaa koko perheelle. Lue lisää lehden sivulta 12, www.sunnanvind.fi

SYYSKUU Dysfasialla on uusi nimi – kielellinen erityisvaikeus –yleisötilaisuus, Salo Aika: syyskuu Paikka: Salo Avoin yleisötilaisuus lasten ja nuor-

ten kielellisestä erityisvaikeudesta ja sen tunnistamisesta.

Lisätiedot: elokuussa www.aivoliitto.fi ja suunnittelija Elina Salo, elina.salo@aivoliitto.fi

lokakuu Dysfasialla on uusi nimi – kielellinen erityisvaikeus –yleisötilaisuus, Hämeenlinna Aika: lokakuu Paikka: Hämeenlinna Avoin yleisötilaisuus lasten ja nuorten kielellisestä erityisvaikeudesta ja sen tunnistamisesta.

Lisätiedot: elokuussa www.aivoliitto.fi ja suunnittelija Elina Salo, elina.salo@aivoliitto.fi

Valtakunnalliset Neuvolapäivät, Helsinki Aika: 9.–10.10.

Paikka: Helsinki Congress Paasitorni Lisätiedot: www.thl.fi Varhaiskasvatusmessut, Helsinki Aika: 11.10.

Paikka: Helsingin Wanha Satama Lisätiedot: www.varhaiskasvatusmessut.net

Tule hakemaan tietoa ja toimintavalmiutta yhdistystoimintaan

Y

mmärrä yhdistystä – yhdistystoiminnan verkkokurssi toteutetaan NV-järjestöjen yhteistyönä 2.9.–15.12.2013.

Ymmärrä yhdistystä -verkkokurssi on tarkoitettu henkilöille, jotka haluavat tietoa tai kerrata yhdistystoiminnan perusasioita. Kurssilla opitaan seuraavia asioita: • Mitä yhdistystoiminta on?

• Keitä ovat yhdistyksen luottamushenkilöt ja mitä he tekevät?

• Mitä toimintaa yhdistyksen vuoteen mahtuu?

• Miten kokoukset toimivat?

• Miten jäsenistä huolehditaan?

Osallistujat tarvitsevat tietokoneen, nettiyhteyden ja ohjaajien antamat salasanat sekä toimivan säh-

34

Kielipolku 2/2013

köpostiosoitteen ja tietokoneen käytön perustaidot (tekstinkäsittely, tiedonhaku internetistä).

Verkkokurssin osallistumismaksu on 20 euroa/ hlö.

Kurssin suorittamisen jälkeen opiskelijat saavat halutessaan todistuksen 2 opintopisteen arvoisesta opiskelustaan.

Aivoliiton järjestösuunnittelija tukee ja ohjaa opiskelua verkossa koko kurssin ajan.

Ilmoittautumiset viimeistään 19.8.2013 mennessä: Järjestösuunnittelija Veijo Kivistö, veijo.kivisto@aivoliitto.fi, p. 040 5430 009

KOULUTUSKALENTERI Erilainen lapsi liikunta- tai harrastusryhmässä (N1113) Miten voit tunnistaa ja ottaa huomioon lapsen vaikeuksia toimia ryhmässä.

• Keskittyminen, toiminnan ohjaus, ohjeiden ymmärtäminen • Kömpelyys, aistitiedon käsittely Järjestäjä: Aivoliitto ry ja Suomen Nuortentalo Oy yhteistyössä Ok-opintokeskuksen kanssa Aika: 18.10.2013 klo 17.30–20.30 Paikka: Erityisosaamiskeskus Suvituuli, Suvilinnantie 2, Turku Kohderyhmä: Lasten liikuntaryhmien ja muiden harrastusryhmien vetäjät, iltapäiväkerhojen ohjaajat, urheiluseurojen valmentajat Tavoite: Osallistujat saavat valmiuksia ottaa lapsi mukaan harrastusryhmään ja osaavat tukea hänen selviytymistään.

Sisältö: Lyhyt teoriaosuus ja käytännön ratkaisujen etsiminen esimerkkien ja harjoitusten avulla. Liikkumiseen soveltuva asu.

Hinta: 40 €, sisältää iltakahvit Kouluttajat: Fysioterapeutti, puheterapeutti ja neuropsykiatrinen valmentaja Tarkempi ohjelma ja ilmoittautuminen 1.10. mennessä Aivoliiton nettisivujen kautta www.aivoliitto.fi/koulutukset tai Suomen Nuortentalojen nettisivujen kautta www.nuortentalo.fi Lisätietoja: Koulutussuunnittelija Riitta Tuusa, p. 040 543 7288, riitta.tuusa@aivoliitto.fi

Miten ohjaan lasta/nuorta, jolla on neuropsykiatrisia erityisvaikeuksia (N1313) Järjestäjä: Aivoliitto ry ja Suomen Nuortentalo Oy yhteistyössä Ok-opintokeskuksen kanssa Aika: 12.11.2013 Paikka: Erityisosaamiskeskus Suvituuli, Suvilinnantie 2, Turku Kohderyhmä: Lasten ja nuorten kanssa työskentelevät Tavoite: Osallistujat kykenevät ottamaan huomioon lapsen/ nuoren neuropsykiatriset vaikeudet ja tukemaan hänen toimintaansa arjessa.

Sisältö: Tietoa neuropsykiatrisista vaikeuksista, tilanteiden pohtimista ja ratkaisujen etsimistä käytännön esimerkkien kautta.

Hinta: 70 €, sisältää iltapäiväkahvit Kouluttajat: Psykologi, puheterapeutti, neuropsykiatriset valmentajat, kokemuspuhuja Ohjelma ja ilmoittautuminen 10.10. mennessä Aivoliiton nettisivujen kautta www.aivoliitto.fi/koulutukset tai Nuortentalojen nettisivujen kautta www.nuortentalo.fi Lisätietoja: Koulutussuunnittelija Riitta Tuusa, p. 040 543 7288, riitta.tuusa@aivoliitto.fi

Lisätietoja koulutuksista: koulutussuunnittelija Riitta Tuusa, p. 040 543 7288, riitta.tuusa@aivoliitto.fi tai www.aivoliitto.fi.

Erilainen lapsi liikunta- tai harrastusryhmässä (N1213) Sisällöltään sama koulutus kuin N1113.

Aika: lauantai 26.10.2013 klo 10.00–13.00 Paikka: Kuopio, tarkempi osoite varmistuu myöhemmin.

Ilmoittautuminen ja hinta kuten edellä, viimeinen ilmoittautumispäivä 25.9.

2/2013 Kielipolku

35

Lisää rahoitusta aivosairauksien tutkimukseen

Sari Tervonen

Sari Tervonen

Suomen Aivot ry vetosi eduskuntaryhmiin

Puolueiden vastauksen Suomen Aivot ry:lle antoivat kansanedustajat tai puolueiden edustajat. Kuvassa vasemmalta: Sari Sarkomaa (kok), Annika Saarikko (kesk), Astrid Thors (rkp), Maiju Kaajakari (vas, kansiliasta), Suomen Aivot ry pj Reetta Kälviäinen, Timo Juurikkala (vihr, kansliasta) ja Johanna Jurva (peruss).

S

uomen Aivot ry on huolissaan aivotutkimuksen rahoituksen riittämättömyydestä ja ehdottaa aivosairaiden potilaiden hoidon kehittämistä. Suomen Aivot ry järjesti huhtikuussa eduskuntaryhmille suunnatun lähetystövastaanoton, joka keräsi lähes 20 osallistujaa.

Suomen Aivot ry nosti esiin, että aivosairautta sairastavia ihmisiä on noin kolmannes väestöstä ja niitä sairastavat eri-ikäiset ihmiset. Suomen Aivot ry vaati, että aivosairauksien asema tulee päivittää nykyaikaan ja terveydenhuollon keskeiseksi kiintopisteeksi sekä nostaa aivoalojen tutkimusrahoitus muiden kansansairauksien tasolle.

Lisäksi Suomen Aivot esitti, että Suomeen perustettaisiin aivosairauksille strateginen asiantuntijaryhmä, joka kartoittaisi aivosairauksien aiheuttamat haasteet palvelujärjestelmälle ja esittäisi ratkaisuehdotukset poliittista päätöksentekoa varten.

Suomen Aivot ry painotti, että aivosairaudet ovat merkittävä kehittyvien aivojen ongelma ja siten myös keskeinen syrjäytymisen riskitekijä. Tiedämme, että aivo36

Kielipolku 2/2013

sairauksien merkitys lisääntyy aikapommin lailla väestön ikääntyessä. Tunnemme yli 10 psykiatrista ja neurologista aivojen sairautta. Samalla henkilöllä voi olla yhtäaikaisesti useampia aivosairauksia liitännäissairauksina, jolloin sairauksien aiheuttama taakka usein moninkertaistuu.

Monet kansanedustajat olivat yllättyneitä aivotutkimuksen resursoinnin vähäisyydestä muihin kansansairauksiin verrattuna. Mielenkiintoa herätti aivosairauksien taustalla esiintyvät monimuotoiset oireyhtymät ja aivojen sairaudet sekä niiden vaikutukset sairastuneiden toimintakykyyn. Suomen Aivot ry piti vastaanottoa onnistuneena ja arvioi vastaanoton lisänneen vuoden toimineen yhdistyksen tunnettuutta. Aivoliitto yksi Suomen Aivot ry:n yli 20 jäsenjärjestöstä. ■ Lisätietoja Suomen Aivot ry:stä: www.neuro.fi/suomenaivot Sari Tervonen on Suomen Aivot ry:n hallituksen jäsen ja Epilepsialiiton toiminnanjohtaja.

Kysy puheterapeutilta!

Oletko huolissasi lapsen kielen kehityksestä?

Haluatko tukea lapsen kielellistä kehitystä joko vanhempana tai ammattilaisena, mutta et tiedä miten?

Aivoliiton Kommunikaatiokeskuksen puheterapeutit vastaavat kysymyksiin, jotka liittyvät kielelliseen erityisvaikeuteen, puheterapeuttiseen kuntoutukseen tai puhetta tukeviin ja korvaaviin kommunikaatiokeinoihin.

Kysymyksiin vastataan sähköpostitse noin kahden viikon sisällä.

Kysymyksiä tai vastauksia ei julkaista verkkosivuilla.

Kysymyksiä voi esittää verkkosivulla

www.aivoliitto.fi/kielellinenerityisvaikeus/kysy

Taita keskeltä ja kiinnitä puolet yhteen.

✂

Vastaanottaja maksaa postimaksun

Aivoliitto ry Tunnus: 5006009 Info: 1200 00003 VASTAUSLÄHETYS

Tervetuloa jäseneksi!

2/2013 Kielipolku

37

VIITTIS - Viittomia perheille Kansio on tarkoitettu perheelle, jonka lapsi tarvitsee puheen ja kielenkehityksen tukena viittomia. Kansiota voi käyttää viittomaopetuksen tukena yhdessä viittomaopettajan kanssa. Myös muut lapsen kanssa työskentelevät voivat käyttää materiaalia.

VIITTIS Viittomia perheille

Kansiossa on lyhyesti kerrottu kielellisestä erityisvaikeudesta, vuorovaikutuksesta ja siitä, miten viittomaopetusta haetaan. Pääpaino on kuitenkin piirretyillä viittomakuvilla, joita kansiosta löytyy yhteensä 399. Lisäksi kansiossa on sormiaakkoset sekä 5 kpl ns. toimintakuvia, joita voidaan käyttää viittomaopiskelun tukena.

Hinta: 50 € Tilaukset numerosta 02 2138 222 tai 02 2138 225, sähköpostitse tilaukset@aivoliitto.fi, verkkokaupasta www.aivoliitto.fi > Verkkokauppa Kansio, 4. uudistettu painos 2011, ISBN 952-5058-18-2

www.aivoliitto.fi

✂ Haluan liittyä: SLI-yhdistykseen (aiemmin dysfasiayhdistys) liiton kannatusjäseneksi.

Olen henkilö, jolla on kielellinen erityisvaikeus läheinen lapsen syntymävuosi ____________________ ammattilainen muu _________________________________ Nimi

____________________________

Osoite

____________________________

Postinumero ____________________________ Postitoimipaikka __________________________ Puhelin

____________________________

Sähköposti

____________________________

Syntymäaika ____________________________ Kieli

suomi

ruotsi

Sukupuoli

nainen

mies

38

Kielipolku 2/2013

muu

Lähetämme tietosi paikallisyhdistykseen.

Jäseneksi liittyvän pitää olla 15 vuotta täyttänyt.

Jäsenmaksu on 10-25 € yhdistyksestä riippuen.

Liiton kannatusjäsenten jäsenmaksu on yksityisiltä 50 € ja 80 € yhteisöiltä ja yrityksiltä.

Suostun tietojeni tallentamisen jäsen- ja lehtirekistereihin. Tietoja ei luovuteta ulkopuolisten käyttöön.

_______________________________________ Allekirjoitus

Vetelin Apteekki Koulutie 77, Veteli puh. 06-862 1419

Korsholms Kommun Mustasaaren Kunta

Parikkalan 1. apteekki 59100 Parikkala puh. 05-430 016

Saaren sivuapteekki

KUOPION EV.LUT. SEURAKUNNAT

puh. 05-435 256

www.pkssk.fi

Tilaustyönä ruoka-annokset: kiusaukset, täyte- ja voileipäkakut, salaatit ym. Juhlapalvelut Tiloissamme vuokrattavana edustussauna

2/2013 Kielipolku

39

Yhdessä postia yhdistyksiltä

Haluatteko yhdistyksellenne näkyvyyttä Kielipolku-lehdessä?

O

n tärkeää avata yhdistysten toimintaa uusille ihmisille, jotka saattaisivat olla kiinnostuneita liittymään jäseniksi. Kun perheet, joiden lapsella tai nuorella on kielellinen erityisvaikeus, sekä alan ammattilaiset saavat konkreettista tietoa, mitä yhdistyksissä tapahtuu, heille on helpompaa ja houkuttelevampaa tulla mukaan. Tästä hyötyvät sekä yhdistykset että perheet ja lapset.

Yhdistyksillä on nyt mahdollisuus kertoa toiminnastaan Kielipolku-lehden sivuilla. Alla on avuksi joitain kysymyksiä, joihin voitte vastata kirjallisesti joko sähköpostitse tai perinteisellä kirjeellä. Järjestötiedottaja Hanne Itärinne muokkaa vastausten perusteella lehteen yhdistysesittelyjä, joita julkaistaan Kielipolku-lehdissä sitä mukaa, kun saamme vastauksia yhdistyksiltä. Yhteen lehteen mahtuu 1–3 esittelyä.

Mikäli kirjoittaminen tuntuu hankalalta, voitte sopia Hanne Itärinteen kanssa ajan, jolloin hän haastattelee yhdistyksenne edustajaa puhelimitse. Hannen puhelinnumero on 050 3623 217. Voitte kysyä tarvittaessa muitakin lisäohjeita Hannelta.

1. Yhdistyksen nimi.

2. Millä alueella yhdistys toimii?

3. Paljonko yhdistyksessä on jäseniä?

4. Minkälaista toimintaa yhdistys järjestää?

- Jos säännöllisiä kokoontumisia, kuinka usein ja mitä siellä tehdään?

- Liikunta- tai harrastekerhoja? Minkälaisia?

- Retkiä tai matkoja? Minne viimeksi ja minne seuraavaksi?

- Tapahtumia tai juhlia?

- Vertaistukitoimintaa?

- Hankkeita tai projekteja?

- Yhteistyötä muiden järjestöjen tai virallisen sektorin kanssa?

5. Onko yhdistyksellä aluekerhoja ja jos on niin missä?

40

Kielipolku 2/2013

Liittäkää vastausten oheen 1–2 valokuvaa, jotka on otettu jossain yhdistyksen tapahtumassa, kerhossa tai muun toiminnan yhteydessä. Kuvat saisivat mieluiten olla sähköpostin liitteenä jpg-muodossa, mutta myös paperikuvia voi postittaa kirjekuoressa (kuvat palautetaan lähettäjälle). Kertokaa, missä kuvat on otettu ja mitä niissä tehdään. Jos kuvissa on selvästi ja tunnistettavasti henkilöitä, muistattehan kysyä heiltä suostumuksen kuvien julkaisemiselle. Kuvien julkaisuun pitää olla myös kuvaajan lupa. Kertokaa myös kuvaajan nimi.

Liittäkää mukaan myös kyselyyn vastaajan nimi ja yhteystieto, jos Hannen pitäisi tarkistaa joku asia. Vastaajan nimi ja tiedot eivät tule lehdessä esille.

Lähettäkää vastaukset ja kuvat järjestötiedottaja Hanne Itärinteelle: Aivoliitto, järjestötiedottaja, Suvilinnantie 2, 20900 Turku tai sähköpostitse hanne.itarinne@aivoliitto.fi.

6. Minkälaista toimintaa aluekerhot järjestävät?

7. Mitä muita etuja tai hyötyjä yhdistyksen jäsenyydestä on?

8. Mitkä ovat jäsenillenne yleensä mieluisimpia, tärkeimpiä ja antoisimpia asioita, minkä vuoksi he haluavat olla yhdistyksessä mukana?

9. Joku yhdistykseen liittyvä hauska sattumus tai tarina vuosien varrelta tai joku kohokohta viime ajoilta: jotain erityisen mukavaa, mitä olette yhdessä tehneet.

10. Miten uusi jäsen voi liittyä yhdistykseen? Mistä löytää lisätietoja yhdistyksestä? Kotisivut, sähköpostiosoite tai yhteyshenkilö.

Uusi yhdistys Varsinais-Suomen alueelle

V

anhemmat perustivat maaliskuun alussa uuden yhdistyksen, jonka nimi on VarsinaisSuomen kielellisen erityisvaikeuden tuki ry. Yhdistys on perustettu Turun alueelle tarjoamaan vertaistukea perheille, joiden lapsella on kielellinen erityisvaikeus.

Tervetuloa iloiseen joukkoomme kehittämään yhteistä asiaamme!

Ota yhteyttä: Puheenjohtaja Suvi Reponen, suvi.reponen@gmail.com Sihteeri Minna Kankaro, minna.kankaro@luukku.com, p. 045 147 6757

Lähetä postia

Yhdessä – postia yhdistyksiltä -sivulle yhdistykset voivat lähettää tekstejä ja kuvia esimerkiksi toiminnastaan, merkkipäivistään, tärkeistä tapahtumistaan tai toimintavinkeistään muille yhdistyksille. Lyhyet tekstit (enintään 2 700 merkkiä väleineen) ja kuvat (jpg-muodossa) toimitetaan mieluiten sähköisesti lehden toimitukseen osoitteeseen: toimitus.kielipolku@aivoliitto.fi.

Kuviin mukaan tiedot kuvatekstiä varten ja tieto kuvaajasta. Toimitus valitsee julkaistavan aineiston ja lyhentää tekstejä tarvittaessa. Lehteen 3/2013 tarkoitetut aineistot 9.8.2013 mennessä.

Yhdistykset alueittain ETELÄ-SUOMEN ALUE järjestösuunnittelija Veijo Kivistö, p. 040 5430 009 Malmin kauppatie 26 00700 HELSINKI veijo.kivisto@aivoliitto.fi HYVINKÄÄN SEUDUN DYSFASIAYHDISTYS RY www.hsdy.org/ Nina Väyrynen (pj), Nina.HSDY@gmail.com Päivi Heikkinen, p. 040 568 0505 paivi.heikkinen@kolumbus.fi KYMENLAAKSON AUTISMI-, ASPERGER-, DYSFASIA- JA ADHD-YHDISTYS AADA RY www.kymenlaaksonaada.org kymenlaakson.aada@gmail.com Facebook: Aada ry.

Kata Kaukiainen (puheenjohtaja) p. 040 732 0285 puheenjohtaja.aada@gmail.com Anne Uotila (sihteeri) p. 0400 235 512 sihteeri.aada@gmail.com Vanhempain ja läheisten vertaisohjausryhmä, Kouvola Kata Kaukiainen kata.aada@gmail.com, p. 040 73 20 285

Adhd-aikuisten ryhmä, Kouvola Vertaisohjaaja Kata Kaukiainen kata.aada@gmail.com, p. 040 7320 285 Vertaistukiryhmä, Lappeenranta Heidi Pautamo heidi.pautamo@luukku.com, p. 040 7272 410 Vertaisohjausryhmä, Kotka Tiedustelut: Kata Kaukiainen, ks. puheenjohtajan yhteystiedot.

LOHJAN SEUDUN DYSFASIAYHDISTYS DYFA RY www.dyfa.fi Arto Mäenpää (pj), p. 040 567 7073 Käpytie 16, 09220 SAMMATTI arto.o.maenpaa@gmail.com Aila Peippo (siht), p. 046 85678 23 aila.peippo@dnainternet.net Sporttikerho (kerran viikossa) Arto Mäenpää, p. 040 567 7073 Käpytie 16, 09220 SAMMATTI arto.o.maenpaa@gmail.com

PÄÄKAUPUNKISEUDUN DYSFASIAYHDISTYS RY www.paakaupunkiseudundysfasiayhdistys.fi Liisa Jaakkola (puheenjohtaja) liisa.jaakkola@paakaupunkiseudundysfasiayhdistys.fi Katja Niemi (jäsenasiat), katja.niemi@paakaupunkiseudundysfasiayhdistys.fi

ETELÄ-SUOMEN ALUE järjestösuunnittelija Satu Lukka, vuorotteluvapaalla 23.9.2013 saakka.

2/2013 Kielipolku

41

Yhdistykset alueittain LÄNSI-SUOMEN ALUE Suunnittelija Elina Salo, p. 040 543 7292 Hämeenkatu 13 B 33100 TAMPERE elina.salo@aivoliitto.fi Vastuualue: kielellinen erityisvaikeus ELLA RY - ERITYISLASTEN LOIMAAN JA LÄHIKUNTIEN ALUEKERHO RY ellary@suomi24.fi Paula Immonen, p. 040 542 0345 Vanha Hämeentie 68 32200 Loimaa paula.immonen1@luukku.com Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan kielellinen erityisvaikeus -yhdistys KiErVa Yhteyshenkilöt Maaret Ojaluoma, maaret.ojaluoma@netikka.fi Anne Ikonen (pj), anne.ikonen@gmail.com KANTA-HÄMEEN AUTISMI-, ASPERGER-, DYSFASIA JA ADHD-YHDISTYS HYMY RY koti.aina.net/~hymy/ Johanna Lehmusoksa j.lehmusoksa@netti.fi Kielellinen erityisvaikeus sli Ry www.nic.fi/~hkuusela/ Maarit Heimonen (vertaistapaamiset) maarit.heimonen@elisanet.fi

ITÄ-SUOMEN ALUE järjestösuunnittelija Johannes Hietala p. 040 543 7289 Tulliportinkatu 25 B 70100 Kuopio johannes.hietala@aivoliitto.fi Pohjois-Savon Neurologiset erityisvaikeudet ja Autismikirjoyhdistys Eijsveikeet ry www.eijsveikeet.fi Tulliportinkatu 52, 70110 Kuopio (käynti sisäpihan puolelta) p. 044 7211 127 (ma klo 15-18) Parhaiten tavoitat meidät sähköpostitse: toimisto@eijsveikeet.fi

KAINUUN, POHJOIS-POHJANMAAN ALUE ja pohjois-SUOMEN ALUE järjestösuunnittelija Risto Lappalainen p. 040 5437 290 Kauppakatu 34 A 9 87100 Kajaani risto.lappalainen@aivoliitto.fi Vastuualue: tuettu lomatoiminta

42

Kielipolku 2/2013

PIRKANMAAN DYSFASIAYHDISTYS RY www.saunalahti.fi/pdy/dysfasia.htm pdy@sci.fi PL 11, 33451 Tampere Hannele Selin, p. 045 2602 141 hannele.selin1@gmail.com Vertaistukiopintokerho (Tampere) Hannele Selin, ks. tiedot yllä Sastamalan seudun erityislasten tukiryhmä ERKKI Hannu Laaja, p. 0500 886 037 hannu.laaja@saunalahti.fi PÄIJÄT-HÄMEEN DYSFAATTISTEN JA KUULOVAMMAISTEN LASTEN TUKI RY www.dysfasia.org Hämeenkatu 26 A, 15140 Lahti Jäsenasiat Tuomo Leppänen, p. 0440 776 845 tuomo@leppaset.com SALON SEUDUN DYSFASIAYHDISTYS RY Jari Kilpiö, p. 02 734 7824 (k), 040 502 6907 Kuusjoenperäntie 55, 25340 Kanunki SATAKUNNAN AUTISMI-, ADHD- JA DYSFASIAYHDISTYS SAMDY RY Tietoa toiminnasta ja tapahtumista www.samdy.info Toimisto: Satakunnan yhteisökeskus, Isolinnankatu 16, 28100 PORI p. 044 346 0898, toimisto avoinna sopimuksen mukaan samdy@samdy.info Tuija Koski puheenjohtaja@samdy.info Saara Korkeamäki, jäsenasiat jasenasiat@samdy.info p. 040 848 3414 (iltaisin)

ETELÄ-SAVON ADHD-, AUTISMI- JA DYSFASIAYHDISTYS RY www.es-ada.com Tarja Lahdenperä (pj.) p. 040 5573269 tarja.lahdenpera@haukkamaenhevostila.net Puumalan aluekerho Marjo Montonen, p. 044 349 1004, 050 349 1003 Koivutie 15, 52200 Puumala marjoa.montonen@netti.fi Ristiinan aluekerho Anu Puttonen, p. 040 567 8770 Katariinantie 10, 52300 Ristiina anu.puttonen@luukku.com ITÄ-SAVON PUATTI RY www.puatti.com Kati Sairanen (pj) p. 050 542 8499 puheenjohtaja@puatti.com Anne Otranen-Silvennoinen (sihteeri, jäsenasiat) sihteeri@puatti.com Alueella ei ole tällä hetkellä kielellinen erityisvaikeus -yhdistystä. Jos olet kiinnostunut perustamaan uuden yhdistyksen, ota yhteyttä järjestösuunnittelijaan.

Kankaanpään aluekerho kankaanpaa@samdy.info Satu Holopainen p. 040 575 2188 sadut@netti.fi Minna Lehtinen p. 050 330 5068 minlehti@suomi24.fi Kokemäen aluekerho kokemaki@samdy.info Outi Juhela 0400 807 171 outijuhela@luukku.com Rauman aluekerho rauma@samdy.info ADHD-aikuisten ja -nuorten vertaistukihenkilö Mira p. 044 992 2165 mira.rokka@raumalainen.com TURUN SEUDUN DYSFASIA-, ADHD- JA AUTISMIYHDISTYS RY Yhdistyksellä ei ole tällä hetkellä toimintaa.

Varsinais-Suomen kielellisen erityisvaikeuden tuki Suvi Reponen (puheenjohtaja) suvi.reponen@gmail.com

POHJOIS-KARJALAN ADHD-, AUTISMI- JA DYSFASIAYHDISTYS AKSONI RY www.aksoni.suntuubi.com Anne-Maarit Palviainen (pj.) p. 050 306 8261 annemaarit.palviainen@gmail.com Noora Mikkonen (siht.) p. 040 412 3792 nmikkone@luukku.com VARKAUDEN SEUDUN WAMDY RY Anita Rikalainen, p. 040 732 8360 Koivukuja 8, 78210 Varkaus www.wamdy.info varkaudenseudun@wamdy.info

Yhteystiedot AIVOLIITTO RY Suvilinnantie 2 20900 TURKU p. 02 2138 200, f. 02 2138 210 Henkilökunnan sähköpostiosoitteet: etunimi.sukunimi@aivoliitto.fi etunimi.sukunimi@nuortentalo.fi info@aivoliitto.fi, www.aivoliitto.fi JÄRJESTÖPALVELUT Järjestöpäällikkö Tom Anthoni Malmin kauppatie 26, 00700 HELSINKI p. 050 568 9145 Järjestösuunnittelijoiden yhteystiedot sivuilla 41-42 JÄSENREKISTERI Toimistosihteeri Pia Vuoltee p. 02 2138 222, 040 777 4571 (ma-ke) Toimisto ja tilaukset Toimistosihteeri Pia Vuoltee p. 02 2138 222, 040 777 4571 (ma-ke) Toimistosihteeri Raija Ratilainen p. 02 2138 225, 040 845 0430 (to-pe) LAKIPALVELUA JÄSENISTÖLLE Lakimies Anu Aalto vastaa sairastamiseen liittyviin sosiaaliturvan ja kuntoutuksen lakikysymyksiin to-pe klo 8-16, p. 040 734 5773 tai anu.aalto@ms-liitto.fi.

KUNTOUTUSPALVELUT JA KOMMUNIKAATIOKESKUS Palvelupäällikkö Ann-Mari Veneskoski p. 02 2138 271, 040 7313 592 Kurssisihteeri Sari Hietanen p. 02 2138 221 Kurssisihteeri Pirkko Pohjola p. 02 2138 272 Fysioterapeutti Eliisa Laine p. 02 2138 242, 050 523 6056 Fysioterapeutti Päivi Liippola p. 02 2138 220 Fysioterapeutti Kirsi Lönnqvist p. 02 2138 275 Puheterapeutti Piia Aro-Pulliainen p. 02 2138 274, 0400 586 359 Puheterapeutti Soile Kohvakka p. 02 2138 252, 0400 386 001 Puheterapeutti Marjut Paavilainen p. 050 337 0122 Puheterapeutti Maria Widenius p. 040 827 6623

TULKKIPALVELUT Puhevammaisten tulkki Sinikka Vuorinen Tulkkikeskus p. 02 2138 278, p. 050 329 2905 tulkkikeskus@aivoliitto.fi KOULUTUSPALVELUT JA AVH-YHDYSHENKILÖTOIMINTA Koulutussuunnittelija Riitta Tuusa Tampereen aluetoimisto Hämeenkatu 13 B, 33100 TAMPERE p. 040 5437 288 KIELELLINEN ERITYISVAIKEUS -TOIMINTA Suunnittelija Elina Salo Tampereen aluetoimisto Hämeenkatu 13 B, 33100 TAMPERE p. 040 543 7292 PROJEKTIT Yksi elämä -hankkeet Projektipäällikkö Marika Railila Malmin kauppatie 26 p. 040 543 7287 Viestintäsuunnittelija Pia Puustelli p. 050 568 8149 Projektisihteeri Anna Helin-Välkky p. 050 534 3201 Liikuntasuunnittelija Virpi Lumimäki p. 040 737 5879 Tunne pulssisi -hanke Tiedottaja Liisa Koivula p. 050 568 9263 Koulutussuunnittelija Anita Rajala p. 050 409 5675 Ovet auki afaattisille – Juttu-tupa Projektikoordinaattori Victoria Mankki p. 0400 909 904 Projektityöntekijä Pirjo Laine p. 02 2138 223, 050 597 7663 Onnistunut työhönpalaaminen -projekti Palvelupäällikkö Ann-Mari Veneskoski ks. Kuntoutuspalvelut Kielellinen erityisvaikeus tutuksi -projekti Suunnittelija Elina Salo ks. Kielellinen erityisvaikeus -toiminta

TOIMISTO JA HALLINTO Toiminnanjohtaja Tiina Viljanen p. 02 2138 292, 040 833 1511 Hallintopäällikkö Kirsi Haanperä p. 02 2138 232, 040 7155 223 VIESTINTÄ Viestintäpäällikkö Päivi Seppä-Lassila p. 02 2138 262, 040 7155 198 Järjestötiedottaja Hanne Itärinne p. 050 3623 217 Tiedottaja Miia Suoyrjö p. 02 2138 231, 050 5714 588 SUOMEN NUORTENTALO OY Turun Nuortentalo Suvilinnantie 10, 20900 TURKU p. 02 2580 094, 0400 539 306 turku@nuortentalo.fi Vastaava ohjaaja Mari Lujala p. 050 442 0092 Kuopion Nuortentalo Litmasenkaari 1 C 13 70820 KUOPIO p. 0400 772 543 kuopio@nuortentalo.fi Vastaava ohjaaja Satu Pasanen p. 040 562 9118 Jyvässeudun Nuortentalo Ruokoniementie 8 A 9 41520 HANKASALMI p. 040 526 2364 jyvasseutu@nuortentalo.fi Vastaava ohjaaja Eeva Salomaa p. 050 303 7703 Valmennuspalvelut Vastaava ohjaaja Anna Airaksinen p. 050 447 8763 anna.airaksinen@nuortentalo.fi LIITTOVALTUUSTON PUHEENJOHTAJA Oili Holopainen Pohjois-Savon aivohalvausyhdistys ry p. 044 5376021 oili.holopainen@suomi24.fi LIITON JA LIITTOHALLITUKSEN PUHEENJOHTAJA Neurologian erikoislääkäri, LKT Terttu Erilä terttu.erila@aivoliitto.fi ERITYISOSAAMISKESKUS SUVITUULI Tilat ja majoitus: p. 02 2138 500 tai suvituuli@sunnanvind.fi.

Ravintola ja ruokailu: Kahvila Lasisydän p. 02 2138 509 libbe.ranta@gmail.com

2/2013 Kielipolku

43

PALAUTUSOSOITE Aivoliitto ry Suvilinnantie 2 20900 Turku

Uusi opas vanhemmille Pienen kielipolku

vinkkejä lapsen kielenkehityksen tueksi

Tutustu Aivoliiton oppaaseen, jossa on vinkkejä lapsesi kielenkehityksen tukemiseen sekä kivaan yhdessäoloon.

Opas on maksuton ja sitä voi tilata verkosta www.aivoliitto.fi > Verkkokauppa tai sähköpostitse tilaukset@aivoliitto.fi.

Isompia määriä tilattaessa postituskulut tulevat tilaajan maksettaviksi.

Oppaaseen voi tutustua myös sähköisessä muodossa osoitteessa www.aivoliitto.fi > Kielellinen erityisvaikeus > Julkaisut.