HAITA KUVAAMAAN? Näillä ohjeilla pääset jyvälle

Vasarahait näyttävät pelottavilta mutta ovat silti säyseitä kuvattavia.

Haiotokset talteen

Useimmat sukeltajat haluavat ottaa kerran elämässään hyvän haikuvan. Tämän jutun vinkeillä onnistut valokuvauksessa terveyttäsi vaarantamatta. ERKKI SIIRILÄ Kuvat Kimmo Hagman ja Erkki Siirilä

Iso tiikerihai käy kääntymässä aivan takanani, kun riipun kameroineni veneen alapuolella turvapysähdyksessä Moorealla Tyynellämerellä. Pienempiä riuttahaita juuri kalanperkeillä houkutelleet sukellusoppaat havaitsevat hain mutta minä en. Läheisellä Rangiroan atollilla ranskalainen sukeltaja taasen syöttää hopeaevähaita, joista kaksi kolmimetristä alkaa meidän turistikuvaajien edessä tapella pelottavan kiihkeästi lihankimpaleesta.

Kun painamme snorklauskaverini kanssa maskimme vyötärönsyvyiseen veteen Utilassa Karibianmerellä, koemme

hetken kauhua: kohti syöksyy parimetrinen härkähai. Peto kääntyy lähietäisyydeltä 180 astetta ja häviää sineen. Kuva jää saamatta. Meksikon La Pazissa otoksia sen sijaan kertyy, sillä tukialuksen ympärillä ui kahdeksan lauhkeaa valashaita.

Iltahämärässä Australian Isolla valliriutalla puolestaan valkoevähai kiertelee kuvaajaryhmämme alla. Emme iloitse, sillä olemme ajautumassa vuorovesivirran mukana etäälle veneestä. Onneksi siellä lopulta herätään vahdinpitoon. Joulukuussa 2018 kuvaan Kimmo Hagmanin safarilla Egyptissä valkopilkkahaita. Vaarallisen oloiset avomeren pedot yllättävät meidät Elphinstone-riutalla odottamalla sukeltajia jo veneen alla. Eteeni on siis tullut monta haita. Kuvaamaan on houkutellut rustokalojen virtaviivainen eleganssi. Kuten ylläolevista episodeistakin käy ilmi, tilanteet kehittyvät joskus arvaamattomaan suuntaan. Niinpä mieleeni onkin kiteytynyt muutama turvallisen hainkuvauksen periaate. Olen kuunnellut myös Ralf Tötterströmin (Helsinki), Osku Puukilan (Eilat) sekä Kimmo Hagmanin (Hurghada) kokemuksia.

Mustaeväriuttahai ohittaa kuvaajan hainsyöttöpaikalla.

Taidokkaan otoksen saaminen kettuhaista vaatii kärsivällisyyttä. Valkopilkkahaita ei tarvitse kuvaan houkutella.

NÄILLÄ VINKEILLÄ ONNISTUT • Tavallisimmin sukeltaja näkee hain etäällä, ja havainto kestää vain muutaman sekunnin. Valitse siis superlaajakulmaa pidempi optiikka, jos et ole kuvaamassa esimerkiksi valtavaa valashaita. Laita myös asetukset valmiiksi; salaman käyttö ei ole välttämätöntä. Otosten raw-tallennus yksinkertaistaa kuvankäsittelyä.

• Laitesukellus helpottaa useimmiten kuvausta, viihtyväthän monet hailajit virroissa ja melko syvällä. Älä kuitenkaan lähde kameroinesi sameaan veteen. Muista myös, etteivät sukelluskalastus ja turvallinen kuvaus sovi yhteen.

• Varoen kohdattavia lajeja ovat valko-, härkä-, mako-, sysi-, tiikeri-, hopeaevä-, valkopilkka- ja harmaariuttahait. Pohjahaitkin voivat ärsytettäessä olla vaarallisia.

• Salamanvarsi tai muu turvasauva auttaa työntämään liian lähelle pyrkivän meripedon etäämmälle. Parasta on aina liikkua rauhallisesti. Haita ei pidä myöskään ajaa loukkuun esimerkiksi korallikanjoniin.

• Muista, että sukelluskeskusten harrastama “turvallinen” hainsyöttäminen voi riistäytyä käsistä. Pidä syöttöpaikoilla kädet ja jalat lähellä kehoasi. Huomioi myös muutoksia haiden käytöksessä. Esimerkiksi harmaariuttahai laskee vaarallisesti kiihottuessaan rintaevät alas, köyristää selkänsä ja ui mutkitellen. • Kun haita on paljon, valvo niiden kaikkia mahdollisia lähestymissuuntia. Tehtävä helpottuu, jos jaat valvonnan parisi kanssa, olet osa ryhmää ja uit lähellä merenpohjan muodostelmia. Kuvaus snorklaten voi olla jopa vaarallista – vältä pintauintia ainakin ulapalla. Avomerisukelluksilla pidä mukana hätätilanteessa täytettävää, kauas näkyvää dekopoijua.

• Hyvässä haikuvassa pätevät perinteiset sommittelusäännöt. Otosta voi parantaa etualalla tai hain taustalla näkyvä sukeltaja: vuorovaikutus kiinnostaa katsojaa, ja kalan koko hahmottuu paremmin. Jos kuvaat videoklippejä, ota ne vakaalla kädellä sekä niin, että otoksilla on selvä alku ja loppu.

• Haiden valokuvausmahdollisuudet maailman merillä ovat ylellinen etuoikeus. Laita siis kuvat kiertoon. Nettihaulla löydät tietoa hyvistä haipaikoista. Youtubesta näet opettavaisia videoita. Lupaavat kohteet ovat enimmäkseen tropiikissa ja subtropiikissa. Uusinta lienee jättiläishaiden kuvaus kesäisin Britteinsaarilla.

• Toisin kuin useimmat muut kalat, hait tuottavat vain harvalukuisen määrän jälkeläisiä. Niinpä näiden petojen puolustaminen valokuvin on ekoteko, ovathan merten haimäärät liikapyynnin takia romahtaneet. Valashaiotokset auttavat lisäksi selvittämään lajin vaelluksia.