TURVALLISUUS: Lentämistä sukelta misen jälkeen on nyt tutkittu

Tutkimuksen ehkä hankalin vaihe oli saada EMI-lupa (electromagnetic interference) sydämen kaikukuvausten tekemiseen lennon aikana.

Kuplat lennolla

Suositukset siitä, kuinka kauan sukelluksen jälkeen pitäisi odottaa ennen lentoa, ovat perustuneet teoriaan. DAN (Divers Alert Network) on tutkinut asiaa käytännössä tekemällä sukeltajille sydämen kaikukuvauksia lennon aikana. Tutkimus tehtiin Malediivien sukellusmatkan yhteydessä vuonna 2012. Toimittanut Kristiina Karila

Tutkimus muodostui neljästä vaiheesta. Ensimmäinen sydämen kaikututkimus tehtiin lentokoneessa menomatkalla, kun sukeltajan viimeisestä sukelluksesta oli yli 48 tuntia. Näin saatiin kerättyä tietoa, jossa ei vielä näy ylipaineelle altistumisen vaikutuksia.

Toisessa vaiheessa sydämen kaikututkimus ja muut testit tehtiin jokaisen sukelluksen jälkeen yli viikon kestävällä liveaboard-risteilyllä. Aina kun sukeltaja nousi pintaan, hänen tuli mennä testattavaksi. Tutkimustyö tuli osaksi normaalia päivärytmiä aluksella, jossa toiminta ei muuten poikennut tavallisesta lomaristeilyistä.

Kolmas tarkkailuvaihe tapahtui paluumatkan alussa lentokentällä, jossa sydämen kaikukuvaukset tehtiin sukeltajille juuri ennen koneeseen nousua niin, että pinnalla vietetty aika oli ollut 24 tuntia.

Viimeisessä vaiheessa paluumatkalla lentokoneessa kaikille sukeltajille tehtiin sydämen kaikututkimus ja doppler-tutkimus täsmälleen 30, 60 ja 90 minuutin kuluttua siitä, kun lentokone oli saavuttanut matkalentokorkeutensa.

LYHYILLÄ LENNOILLA ISOMPI RISKI Tutkimusprojekti esiteltiin vuonna 2013 EUBS:n (European Underwater and Baromedical Society) konferenssissa, jossa se sai Zetterström-palkinnon parhaasta tieteellisestä julkaisusta.

Osa tutkimustuloksista yllätti. Aiemmin on yleisesti uskottu, että pitkillä lennoilla sukeltajantaudin riski kasvaa. Asia näyttäisi olevan päinvastoin. Todennäköisimmin tämä johtuu matkustamon paineesta. Malediiveille lennettäessä (yleensä isommalla konetyypillä toim. huom.) matkustamon paine vastaa lentämistä noin 1 500–1 800 metriä merenpinnan yläpuolella. Lennettäessä lähempänä sijaitsevaan kohteeseen matkustamon paine voi vastata lentämistä 2 400 metrin korkeudella merenpinnasta, jolloin sukeltajantaudin riski kasvaa.

Kun sukeltajat testattiin lentokentällä ennen paluumatkaa, heillä ei havaittu kuplia. Tämän perusteella voidaan arvioida, että 24 tunnin pinta-aika sukelluksen jälkeen on riittävä silloin, kun pysytään merenpinnan tasolla – kuplia ei muodostu.

ALTTIUS VAIHTELEE Joillakin sukeltajilla kuplia näyttäisi muodostuvan herkemmin kuin toisilla, myös silloin kun sukellusprofiilit ovat samankaltaisia. Sukeltajat voitiin jakaa kolmeen ryhmään: ne, joiden elimistössä ei muodostunut kuplia, ne, joilla kuplia esiintyi silloin tällöin ja kolmantena ryhmänä ”kupla-alttiit”, joilla kuplia esiintyi jokaisen sukelluksen jälkeen. Sukellusprofiileilla oli vain vähän merkitystä luokittelussa. On kuitenkin selvää, että vaativamman sukelluksen jälkeen kuplia esiintyy todennäköisesti enemmän kuin helpon sukelluksen jälkeen.

Lennon aikainen analyysi osoitti, että suurimmalla osalla sukeltajista ei kehity kuplia paluulennon aikana, kun viimeisestä sukelluksesta on kulunut vähintään 24 tuntia. ”Kupla-alttiilla” sukeltajilla kuplia muodostui. On siis suositeltavaa, että tähän ryhmään kuuluva sukeltaja pidentää pinta-aikojaan ennen lentoa. Tutkimusviikon aikana kaksi kokeisiin osallistunutta henkilöä osoittautui todellisiksi ”superkuplijoiksi”. Heitä neuvottiin jättämään viimeinen sukellus väliin, jolloin heille jäi pinta-aikaa 36 tuntia ennen lentoa. Merkittävää on, ettei kummallekaan sukeltajalle muodostunut kuplia lennon aikana. Niille, joiden elimistössä kehittyy helposti kuplia, sopiva pinta-aika on yli 24 tuntia. Vaihtoehtoisesti DANin tutkijat ehdottavat ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä normobarisen hapen hengittämistä ennen lentoa. Suurimmat kuplamäärät voitiin havaita 30 minuutin kuluttua siitä, kun oli saavutettu matkalentokorkeus. Sen jälkeen määrät vähenivät 60 minuutin ja 90 minuutin välisellä ajanjaksolla periaatteessa samalla tavalla kuin noustaessa pintaan sukelluksen jälkeen. Matkustamon paineen aleneminen vaikuttaa siis samoin kuin pintaan nousu, ja vaikutukset elimistössä ovat samanlaiset. Kun aikaa kuluu tietyssä lentokorkeudessa, elimistössä oleva inertin kaasun määrä vähenee ja kuplien määräkin laskee. Tälle ilmiölle on olemassa myös toinen mahdollinen selitys: veressä on jo valmiiksi hyvin pieniä kuplia, mutta ne ovat niin pieniä, ettei niitä voida havaita kaikukuvauksella. Paineen aleneminen voi kasvattaa niitä ja tehdä niistä näkyvämpiä.

Teksti on tiivistelmä Stefano Ruian artikkelista Flying After Diving: Finally, the Facts (Not Just Theory), joka on julkaistu Alert Diver Magazinessa 25.7.2015.

24 tuntia näyttäisi riittävän useimmille pinta-ajaksi ennen lentoa.

12h? 36h? 24h?

Huomioi myös vuoristossa

SUKELLUSLÄÄKÄRI Anne Räisänen-Sokolowski muistuttaa, että Norjan sukellusreissulta palatessa olisi hyvä jättää myös vastaavat pinta-ajat.

– Kölivuorten yli ajettaessa syntyvät samanlaiset hypobariset olosuhteet kuin lentokoneen matkustamossa. Valitettavan usein paluuaikataulu tehdään niin tiukaksi, ettei tuota suositusta noudateta, ja sukeltajantaudin riski lisääntyy.

TYKSIN ylipainehappihoidon vastuulääkäri, apulaisylilääkäri Olli Arolan mukaan TYKSissä painekammiohoidetuissa sukeltajantautipotilaissa (2015–2017) kaukomailla (Aasia, Afrikka) sairastuneita oli 18 % ja sukeltajantautiin johtaneista mahdollisista syistä paluulentomatka oli osallisena 27 %:lla.

– Näyttää siltä, että suositeltu 24 h varoaika viimeisestä sukelluksesta paluulentoon on useimmille sopiva ja perusteltu. Tähän vaikuttaa tietysti edeltävien päivien elimistöön mahdollisesti kertynyt kaasukuorma esim. useiden ja pitkien päivittäisten sukellusten ja useiden sukelluspäivien jälkeen, jolloin varoaika voisi olla jopa pidempi, esim. 36 h.

– Kirjoittajat tunnistivat myös joukon sukeltajia, jotka olivat erityisen alttiita kaasujen kerryttämiseen (ja kuplanmuodostukseen). Tällaiseen voisivat viitata aiemmat painekammiohoitoa edellyttäneet sukeltajantautiepisodit. Tällöin varoaika vois olla jopa 48 h, hän toteaa.