Museo-lehti 1/2018 by Suomen museoliitto

RAKKAUDESTA MUSEOIHIN

1 / 2018 VUOSI 1918 • 12 €

SISÄLL IS S HERKI OTA STÄ Ä M US E OT

Heikki Marila – maalattu sota

HEIKKI MARILA: ILMARI 2

KOHTI YHTEISTÄ MUISTAMISTA

KUN TSI / SOF IA BJÖR

KLU ND

MUSEOPÄIVÄT VAASASSA

päivien Museo a ja ohjelm inen autum ilmoit t 2 0 18 kuus s a ma alis liit to.fi mus e o

23.–25.5.2018

Valtakunnalliset museopäivät ja Suomen museoliiton 95. vuosikokous

TIKANOJA / MIKKOLEHTIMAKI

Riksomfattande museidagar och Finlands museiförbundets 95. årsmöte YKSI MUSEOALAN TÄRKEIMMISTÄ VUOSITTAISISTA TAPAHTUMISTA • Museopalkintogaalassa Vuoden museon palkitseminen ja ansiomitalien jako • Esittelyssä hankkeita sekä tuote- ja palvelutoimittajia • Retkiä mm. Merenkurkun maailmanperintöalueelle ja Napuen taistelun tapahtumapaikalle • Yhteistyökumppaneina Vaasan kaupunki ja Vaasan kaupungin museot – Vasa stads museer

POHJANMAAN MUSEO / KAJ HÖGLUND

• Museoalan ammattilaisille • Luottamushenkilöille • Kohtaamispaikka museoalan vaikuttajille • Museoiden ystäville • Syvennytään vaikuttavaan museotyöhön teemalla Euroopan ajankohtaisimmat museot 2030? • Ajankohtaisia puheenvuoroja ja keskustelutilaisuuksia

MUSEO-LEHDEN IRTONUMEROMYYNTI ESPOO Emma – Espoon modernin taiteen museo Ahertajantie 5 EKENÄS/TAMMISAARI EKTA Museo Gustav Wasas gata/ Kustaa Vaasan katu 11

MUSEO 1/2018

HELSINKI Tekniikan museo Viikintie 1 HAM Helsingin taidemuseo Tennispalatsi, Eteläinen Rautatiekatu 8

LAPPEENRANTA Lappeenrannan taidemuseo Kristiinankatu 8–10

TURKU Sibelius-museo Piispankatu 17

VAASA

JYVÄSKYLÄ

MÄNTTÄ-VILPPULA Serlachius-museo Gösta Joenniementie 47 TAMPERE Museokeskus Vapriikki Alaverstaanraitti 5 Tampereen Taidemuseo Puutarhakatu 34

VARKAUS Varkauden museo Wredenkatu 5 A

Suomen Ilmavoimamuseo

Tikkakoskentie 125

Pohjanmaan museo

Museokatu3

1 / 2018 VUOSI 1918

TUNTEET NOUSEVAT PINTAAN

HEINOLA 1918 – KAPINAN AIKA

VUODEN MUSEO MUUTTAA MUSEOMAAILMAA

Outi Alanko-Kahiluoto Miia-Leena Tiili

Nelli Korpi 12

SISÄLLISSOTA HERKISTÄÄ MUSEOT

RAKKAUDEN RENKAILLA

Jenna Parmalan haastattelussa Antti Liuttunen

Elina Teerijoki

JÄÄKÄREIDEN KUOLEMATTOMAT IHMISKOHTALOT

Teemu Keskisarja 38

KOHTI YHTEISTÄ MUISTAMISTA

29 MAALATTU SOTA

SISÄLLISSOTA TULI PULPETILLE

ALVAR AALLON IHANA BLOGIKOTI

SVINHUFVUDIN ISTUIN

JALUSTANSA MENETTÄNYT SOTURI

LAPSUUS SISÄLLISSODAN JALOISSA

Anne Salomäki Jukka Naaranlahti

ANNIINA MANNILA

18 TARINA KUVAN TAKANA

Katja Martelius Maaria Salo

Tuomas Hoppu Anne Salomäki Susanna Vallius Kimmo Antila

PÄÄKIRJOITUS

VEIKKO SOMERPURO

58. vuosikerta PÄÄTOIMITTAJA

Kimmo Levä TOIMITUSSIHTEERI

Nelli Korpi

TUNTEET NOUSEVAT PINTAAN

evättalvesta 1918 on kulunut täsmälleen sata vuotta. Tämän lehden jutuissa kerrotaan sisällissodan merkkivuoteen liittyvistä museoiden näyttelyistä, installaatioista ja hankkeista. Helsingin kaupunginmuseo on tuottanut Hakasalmen huvilaan kokonaisuuden, jossa käsitellään sisällissotaa draaman ja valokuvainstallaation keinoin. Sirpa Kähkösen käsikirjoittaman Vihan kevät 1918 -näytelmän pääosassa ovat tavalliset helsinkiläiset ja heidän näkökulmansa ympäröiviin tapahtumiin. Esityksen nähtyäni katsoin Helsinkiä uusin silmin; luotien jäljet näkyvät tänäkin päivänä esimerkiksi Hakaniemessä Pitkänsillan ympäristössä ja talojen seinissä. Vuosi 1918 on esillä lukemattomissa museonäyttelyissä. Monilla paikkakunnilla on etsitty museolle sotaan liittyvää materiaalia lehti-ilmoituksilla. Muun muassa Lahdessa ja Raumalla museot toteuttavat kaupunkikierroksia, joissa käydään sodan keskeisillä tapahtumapaikoilla. Espoossa kaupunginmuseo on tehnyt yhteistyötä lukioiden kanssa. Lukiolaiset ovat luoneet arkistomateriaaleista digitarinoita, jotka kertovat espoolaisista ihmiskohtaloista sisällissodassa. Sadan vuoden jälkeenkin sisällissota herättää meissä voimakkaita tunteita. Museoiden näyttelyissä ja installaatioissa koettava historia on tunnekokemus, joka voi avata uusia näkökulmia. Itse nieleskelin kyyneleitä Vihan kevät 1918 -näytelmää katsoessani. Kaupunkisodat ja väkivallaksi polarisoitunut aatteiden törmäys resonoivat meidänkin ajassamme. On tärkeää miettiä, miten estetään historian kipeiden tapahtumien toistuminen. Jokaisen sukupolven tehtävä on käydä läpi lähihistorian traumat oman aikansa näkökulmasta. Kuten kirjailija Sirpa Kähkönen on todennut: ”Kaikki haavat eivät parane koskaan. Mutta vihan tilalle voi kasvaa suru ja katkeruuden tilalle toivo.”

ULKOASU

Inari Savola TOIMITUSKUNTA

Kimmo Antila, Kati Kivimäki, Nelli Korpi, Hanna-Kaisa Melaranta, Riitta Ojanperä, Pauli Sivonen AVUSTAJAT

Kimmo Antila, Harri Haarala, Tuomas Hoppu, Teemu Keskisarja, Anniina Mannila, Katja Martelius, Jukka Naaranlahti, Jenna Parmala, Roni Rekomaa, Maaria Salo, Anne Salomäki, Tanja Salonen, Liisa Takala, Elina Teerijoki, Miia-Leena Tiili, Susanna Vallius KUSTANTAJA

Suomen museoliitto ry. Annankatu 16 B 50, 00120 Helsinki TILAUKSET& OSOITTEENMUUTOKSET

0444 300 701 museoliitto@museoliitto.fi HINNAT 2018

Kestotilaus 34€, määräaikaistilaus 38€, jäsenet ja opiskelijat 25€, kappalehinta 12€ ILMOITUKSET

Helena Piipponen helena.piipponen@museoliitto.fi 0444 300 701 PAINOPAIKKA

Forssa Print ISSN 0781-0032 KANNEN KUVA

Heikki Marila: Ilmari 2, 2016 (teosta rajattu kansikuvaan)

Outi Alanko-Kahiluoto Suomen museoliiton hallituksen puheenjohtaja 4041 0428

MUSEO 1/2018

MUSEOKUVIOITA Uutisia museomaailmasta

TYYTYVÄISIÄ MUSEOKÄVIJÖITÄ

aloustutkimuksen selvityksen mukaan ihmiset ovat yleisesti hyvin tyytyväisiä museoihin. Museoissa käytäisiin useammin, jos niistä kirjoitettaisiin mediassa ja tiedettäisiin enemmän. Museokortin tuntee jo yli 80 prosenttia suomalaisista. “Lomalla ja matkoilla käydään paljon museoissa. Museossa käyminen tulee helpommin mieleen Euroopan suurkaupungissa kuin kotimaanmatkoilla”, toteaa Taloustutkimuksen tutkimusjohtaja Pasi Holm. Ihmiset käyvät museoissa pääasiassa siksi, että ovat kiinnostuneita niistä. Muita syitä ovat elämysten hakeminen, oppiminen, ajanviete, sivistyminen sekä lomaohjelma. Tutkimuksesta selviää, että yleisö toivoo median kirjoittavan museoista enemmän. Ristiinmarkkinointi olisi myös yleisön mieleen. Suosikkimuseossa vieraillessa olisi kiva saada tietoa muista museoista. Lapsiperheet ovat yksi kasvava yleisöryhmä museoissa. Kotimaisten museoiden lapsiystävällisyyttä pidetään parempana kuin ulkomaisten. Myös opastus ja näyttelyn ymmärrettävyys saivat kotimaisissa museoissa paremmat arviot. Sen sijaan käynnin elämyksellisyys sekä näyttelyiden sisällöt ja taso arvioitiin useimmiten ulkomaisissa museoissa paremmiksi. Lähde: Taloustutkimuksen Miksi museoon -tutkimus 2017.

ENNÄTYKSET PAUKKUIVAT

useot ja Museokortti jatkoivat ennätystehtailua vuonna 2017. Museoviraston alustavien tietojen mukaan ammatillisesti hoidetuissa museoissa vierailtiin 7,1 miljoonaan kertaa, mikä on yli 400 000 käyntiä enemmän kuin viime vuonna. Museokortilla tehtiin noin 900 000 museovierailua, mikä on lähes puolet enemmän kuin edellisenä vuonna. Museokortteja myytiin 44 prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna, kaikkiaan 121 000. Museokortti oli joulun lahjasuosikki. Museokortti siivitti lukuisat museot ennätysten vuoteen. Museokortin kyselyn mukaan ainakin 40 museokohdetta teki kaikkien aikojen kävijäennätyksen. Kattavat Museoviraston museotilastot vuodelta 2017 valmistuvat touko–kesäkuussa 2018.

RONI REKOMAA

Lähteet: Museokortin tiedote 16.1.2018 ja Museoviraston tiedote 7.2.2018.

Museoissa käydään hakemassa elämyksiä, oppimassa, viettämässä aikaa ja sivistymässä.

”

7,1 miljoonaa museokäyntiä.

MUSEOKUVIOITA Uutisia musaeomaailmasta

MEDIASSA

”

Se on jotain ennennäkemätöntä. Kyse on toisesta todellisuudesta, johon voi astua fyysisesti sisään. Se on tietyllä tavalla virtuaalitodellisuutta, mutta teoksen voi kokea suoraan tilassa ilman erillisiä laitteita.” Museonjohtaja Kai Kartio kertoo Amos Rex -taidemuseon avautumisesta elokuussa 2018. YLE.fi 25.1.2018

”

Kulttuuriharrastus kertoo ihmisen kauniimmista piirteistä, uteliaisuudesta ja uuden etsimisestä. Se ei ole vain eliitin hobby.” Toimittaja Heikki Haapavaara, Kauppalehti.fi 10.1.2018

”

Kanta-asiakkuus vetoaa siis myös kulttuurimaailmassa. Se on hienoa ja toivottavaa on, että museoiden hyvä kehitys jatkuu ja into laajenee myös muihin kulttuurin lajeihin.” Aamulehden pääkirjoitus 12.1.2018

”

Pitää olla kaiken aikaa kartalla alati päivittyvästä termistöstä ja lyhenteistä, kuten: HDbaseT, LAN, CAT-6, Digital Link, RJ-45, Point-To-Point, UHD, 4K, 8K.” Serlachius-museoiden AV-mestari ja museotekniikan moniosaaja Olli Huttunen kertoo museoiden tekniikkaan ja teknologiaan syventyvässä artikkelissa. Tekniikanmaailma.fi 8.12.2017

KULTTUURIPERINNÖN TEEMAVUOSI 2018

änä vuonna vietetään kulttuuriperinnön eurooppalaista teemavuotta. Yhteisöjä, kansalaisjärjestöjä ja museoita kannustetaan kehittämään uusia toimintamalleja ja kokeilemaan erilaisia tapoja edistää vuorovaikutusta yksilöiden ja yhteisöjen kanssa – korostamaan osallisuutta kulttuuriperintöön. Tavoitteena on lisätä kulttuuriperinnön saavutettavuutta, saatavuutta sekä kestävää käyttöä. Tärkeä näkökulma on kulttuuriperintö kohtaamisten paikkana ja vuoropuhelun välineenä: sosiaalisena voimavarana. Kulttuuriperinnön teemavuoteen paneudutaan tarkemmin seuraavassa Museo-lehdessä, joka ilmestyy 18.5. kulttuuriperintovuosi2018.fi

MUSEODRAAMAA Vuoden 1988 ensimmäisessä Museo-lehdessä Marja-Liisa Rönkkö pohtii museon esittävyyttä ja draamallisuutta. Miten saada esine esittämään? ”Lempiteemojani on vertailla museota teatteriin ja näyttelyä teatteriesitykseen. Kovin kaukaa haettu tämä ajatus ei ole. Vuosi sitten Helsingin Sanomat kirjoitti esinekartunnastamme seuraavasti: ’Helsingin kaupunginmuseon kokoelmat kasvoivat viime vuonna sadoilla lahjaesineillä, jotka kattavat elämän koko kirjon. WC-istuin 1930-luvulta, saman vuosikymmenen alushousut ja lihapölkky ovat kuin Jumalan Teatterin rekvisiittaa tammikuulta 1987.’ Esineissä on siis jo sisänsä dramatiikkaa.” ”Perusnäyttelymme (kaupungin historia) on kuin klassista draamaa, loppuunkaluttu ja pitkäveteinen. Mutta koska useimmiten katsomme olevamme arvovaltainen (tieteellinen) laitos (teatteri), haluamme pitää tämän klassisen draaman perusohjelmistonamme. Operettimuseot (kuten auto- ja nukkemuseot) tai kiertuemuseot (esim. Hotelli- ja ravintolamuseo) ovat tietenkin asia erikseen. Tehtävänämme on esittää tämä perusdraama yhä uudelleen ja uudelleen, kulloisenkin yleisön tarpeita ja toiveita ajatellen, tieteellisyydestä tinkimättä ja kuitenkin ottaen huomioon myös, että ’Mikkelin vahakabinetti on Suomen paras museo’, kuten viimevuotisen markkinointiseminaarimme vetäjä totesi.” 30 VUOTTA SITTEN

MUSEOKUVIOITA Uutisia musaeomaailmasta

HEINOLA 1918 – KAPINAN AIKA

550-sivuinen teos tarjoaa antoisaa luettavaa kenelle tahansa Suomen itsenäisyyden varhaisvaiheista kiinnostuneelle.

otahistorian dosentti Jukka Kulomaan ja toimittaja Leena Kekkosen Heinola 1918 – Kapinan aika pureutuu nimensä mukaisesti Heinolan seudun tapahtumiin keväällä 1918. Teos tarjoaa antoisaa luettavaa kenelle tahansa Suomen itsenäisyyden varhaisvaiheista kiinnostuneelle eikä pelkisty paikallishistoriaksi. Syksyllä 2017 ilmestyneen 550-sivuisen kirjan sujuva kerronta, runsas kuvitus ja miellyttävä taitto tempaavat mukaansa myös lukijan, jolle Heinola ja sen asukkaat ovat vieraita. Teokselle ei tee oikeutta väite, että se kuvaisi sotaa tasapuolisesti kahden osapuolen näkökulmasta. Se ylittää kahtiajaon osoittaen, ettei sota ollut vain valkoisten ja punaisten. Jakolinjojen ulkopuolelle jääneille sekä aktiivista roolia syystä tai toisesta vältelleille on heillekin tarinassa paikkansa.

Heinola 1918 on aiemmin hyödyntämättömiin lähteisiin perustuvaa tarkkanäköistä kuvailua ja analyysiä, joka täydentää aiempaa tutkimusta. Kulomaa ja Kekkonen tarkastelevat aihettaan arkisto- ja muistitietoaineistojen valossa lähdekritiikkiä noudattaen. Lopputulos kuvaa uskottavasti sodan arkea. Lähestymistavan takia punaiset ja valkoiset eivät näyttäydy yhtenäisinä joukkoina vaan yksilöinä, jotka toimivat muuttuvien tilanteiden ja vaikuttimien ristivedossa. Kirjoittajien erityinen ansio onkin heidän kykynsä sietää ja kuvata sodan sumua ja inhimillisen todellisuuden monimutkaisuutta. Teos ei alista vuo-

”

Uskottavasti sodan arkea. den 1918 tapahtumia yksiksi totuuksiksi, ja siihen voivat huoletta tarttua sellaisetkin lukijat, jotka vieroksuvat yhtä näkökulmaa edustavia esityksiä ja niihin toisinaan liittyvää aatteellista sivumakua. Kulomaan ja Kekkosen motiivina näyttää olevan ihmisyyden ja tosiasioiden kunnioittaminen. Viimeistään teoksen loppuun koottuja henkilökuvia lukiessa ymmärtää, että eletty elämä on aina metakertomuksia monisävyisempää. Miia-Leena Tiili Kirjoittaja on filosofian tohtori ja Museo Militarian johtaja

KYSY MUSEOLTA Käyttivätkö suomalaiset kuvaajat jatkosodassa Agfan värifilmiä?

alokuvataiteen museon amanuenssi Sofia Lahti vastaa: ”Arvelusi osuu nähtävästi oikeaan. Vuonna 2016 aiheesta väitelleen Olli Kleemolan mukaan "Suomen ainoa filmitoimittaja oli jatkosodan aikana Saksa" (Kleemola 2016, s. 45). Vuoden 1943 jälkeen filmin saamisessa oli vaikeuksia, mikä vähensi sekä suomalaisten että saksalaisten valokuvaustoimintaa rintamalla. Sekä filmien tuotanto että filmipostin kulku rintamalle kohtasivat sodan myötä vastoinkäymisiä. Kleemola ei mainitse värifilmiä erikseen; se oli tuolloin vielä harvinaista, mutta jos sitä oli saatavilla, se oli riippuvaista samoista välityskanavista kuin mustavalkofilmikin.” Kysy museolta on suomalaisten museoiden verkkotietopalvelu. Museot vastaavat palvelun kautta erikoisalaansa liittyviin kysymyksiin. Lisää kysymyksiä: kysymuseolta.fi ja twitter.com/KMuseolta.

ERIKOISJUTTU Vuoden museo -finalistien esittely ANNE KURKI

VUODEN MUSEO MUUTTAA MUSEOMAAILMAA

uoden museo -ehdokkaat ovat vahvasti kiinni ajan hengessä, kantaaottavuudessa, tapahtumissa, yleisötyössä, kehittämisessä, elämyksellisyydessä ja muutoksessa. Finalistiesittelyt ovat lainauksia museoiden Vuoden museo -hakemuksista. Näin he itse saavat kertoa mikä kustakin tekee ainutlaatuisen. TEKSTI NELLI KORPI

Vuoden museo -kiertopalkinto on kuvanveistäjä Pekka Kauhasen suunnittelema Esko.

EMMA – ESPOON MO

AINEEN TAIDEMUSEO, TORNIO

”

Aika usein on kysytty eri tempaustemme äärellä, että miksi taidemuseo Torniossa, susirajalla toimii niin kuin me toimimme? Tarjoamme museota turvapaikanhakijoille turvapaikaksi. Esittelemme SuohPanterror-jäsenen Jenni Laitin Katu gáktiä, modernia saamenpukua, taideteoksena. Olemme mukana järjestämässä ensimmäistä kahden valtion, Suomen ja Ruotsin, yhteistä Pride-kulkuetta. Sateenkaariliputamme koko viikon. Siksi, että museoilla on aina ollut, ja on vieläkin, valta häivyttää ja vaientaa. Mutta myös nostaa esille, keskiöön ja keskusteluun.”

MUSEO 1/2018

”

EMMA:lla on takanaan poikkeuksellisten uudistusten vuosi. Uuden Aukio-tilan myötä museaalinen toiminta Suomessa on saanut uuden ulottuvuuden, jolle ei löydy vertailukohtaa kansainvälisestikään. Aukio avaa pysyvästi Rut Brykin ja Tapio Wirkkalan kulttuurihistoriallisesti merkittävää arkistoa ja kokoelmaa kävijöille esitellen samalla museon säilytys- ja käsittelyolosuhteita. Aukion myötä aineistot avautuvat tutkittaviksi kaikille ja kokoelma käy aitoa vuoropuhelua ajankohtaisten ja poikkitaiteellisten vaihtuvien näyttelyjen kanssa.”

SARAH MORRIS, MÄNTYJÄ, 2017, EMMA -ESPOO MUSEUM OF MODERN ART, PHOTO: ARI KARTTUNEN / EMMA

ILONA JUNTURA / AINEEN TAIDEMUSEO

DERNIN TAITEEN MUSEO

ERIKOISJUTTU Vuoden museo -finalistien esittely

”

Muumimuseo on Tampere-talossa 17.6.2017 avattu uudenlainen elämyksellinen taidemuseo, jossa voi tutustua kirjailija ja taiteilija Tove Janssonin alkuperäisiin muumikuvituksiin ja taidegraafikko Tuulikki Pietilän kolmiulotteisiin muumikuvaelmiin sekä teosten luonnosmateriaaleihin. Museosta on luotu

SUOMEN ILMAILUMUSEO, VANTAA

satumainen keidas, jossa voi uppoutua taiteen maailmaan keskellä kaupungin vilinää. Ensimmäisen viiden kuukauden aikana museo on saanut valtavan määrän positiivista palautetta sen yli 70 000 kävijän joukosta. Museon tunnelmaa, taidetta ja kaikenikäisille sopivuutta kehutaan.”

ILMAILUMUSEO / TUOMO SALONEN

”

Suurempi kuin Senaatintorin Millennium-juhla. Suurempi kuin Lordin euroviisuvoitto. Suurempi kuin jääkiekon maailmanmestaruus. Suomen historian suurin yleisötapahtuma järjestettiin Suomi100-juhlavuoden kunniaksi 9.6.2017 Helsingin edustalla. Suomen ilmailun historiaa, nykypäivää ja tulevaisuutta juhlistava Kaivopuiston lentonäytös veti yli 130 000 katsojaa paikan päälle ja tavoitti livelähetysten kautta yli 10 % koko Suomen väestöstä. Tapahtuman järjesti pieni suomalainen erikoismuseo, joka nosti toimintansa kerralla koko kansan tietoisuuteen.”

TOVE JANSSON: KANSIKUVAPIIRROS KIRJAAN MOUMINE LE TROLL (TAIKURIN HATTU), 1968. MUUMIMUSEO, TAMPEREEN TAIDEMUSEON MUUMILAAKSON KOKOELMA. KUVA: JARI KUUSENAHO ©MOOMIN CHARACTERSTM

MUUMIMUSEO, TAMPERE

ERIKOISJUTTU Vuoden museo -finalistien esittely

SAANA SÄILYNOJA / SUOMEN PELIMUSEO

SUOMEN PELIMUSEO, TAMPERE

”

Suomen kansallismuseolla on erityinen toiminta-alue ja asema valtakunnallisena, kansallisena museotoimijana. Museon toimintaa ja sen periaatteita on aktiivisesti uudistettu viime vuosina. Tavoitteena on ollut museon mielikuvan selkeä muutos, toiminnan avaaminen uusille yleisöille sekä kokemus museosta ajankohtaisena ja kiinnostavana toimijana yhteiskunnassa. Olemme suunnanneet niin omaamme kuin yleisöjenkin ajatusta historian vaalimisesta kohti historian tekemistä – menneisyys luodaan aina ajassa uudenlaiseksi, ja omat tekomme luovat uutta historiaa.”

MUSEO 1/2018

SUOMEN KANSALLISMUSEO , HEL SINKI

SUOMEN KANSALLISMUSEO

Mikä näistä kuudesta ehdokkaasta valitaan Vuoden museoksi 2018? Se selviää 24. toukokuuta Valtakunnallisten museopäivien museopalkintogaalassa Vaasassa.

”

Suomen pelimuseo avasi ovensa tammikuussa 2017 Museokeskus Vapriikissa. Tuoreiden peli-ilmiöiden huomioiminen, nuorten aikuisten kokemusmaailmaan paneutuminen sekä yhdessä harrastajien kanssa tekeminen ovat keränneet museolle rutkasti positiivista palautetta. Pelimuseo on syntynyt yhdessä tekemällä. Se on aktiivinen keskustelija, joka arvostaa laaja-alaista pelisivistystä ja pitää sitä tärkeänä itsen ja muiden ymmärtämisessä. Koska pelit heräävät henkiin vasta niitä pelaamalla, on museo joutunut luovimaan uudenlaisen museotyön äärelle.”

MUSEOMESTARI MYYRYNEN

Asiantuntevaa kansainvälistä kulttuuri- ja taidelogistiikkaa! CHS Expo Freight • Airside Center • Rahtitie 3 • 01530 Vantaa P 020 7669 420 • sales@chs.fi • www.chs.fi

REPORTAASI Syväluotaus lehden teemaan

SISÄLLISSOTA HERKISTÄÄ MUSEOT Vuosi 1918 tulee museonäyttelyissä esiin rintamalinjojen sijaan kokemusten ja ihmiskohtaloiden kautta. Sotanäyttelyiden kokoaminen on sadan vuoden jälkeenkin haastava tehtävä. TEKSTI ELINA TEERIJOKI

yhkeä Tarvonsaaren kivikoulu seisoo edelleen Rauman keskustassa. Vuonna 1918 päätettiin tiukassa äänestyksessä, etteivät punaiset räjäytä koulua. Mukana olisivat menneet siellä vangittuina olleet valkoiset. ”Punaiset vangitsivat Tarvonsaaren koululle paikallisia suojeluskuntalaisia ottaessaan Rauman haltuunsa. Oli todellinen uhka, että koulu vankeineen räjäytettäisiin, mutta yhden äänen erolla punaisten johto kannatti räjäyttämättä jättämistä”, kertoo Rauman museon vs. johtaja Hanna-Leena Salminen. Tarvonsaaren koululla toimii nykyisin lasten ja nuorten kuvataidekoulu. Ikkunoita peittävät oppilaiden taideteokset. Salminen ja museoamanuenssi Minna-Liisa Salonsaari kävivät jokin aika sitten koululla selvittämässä, missä tilassa tarkalleen käytiin koulun säilyttämistä koskeva keskustelu. Sitä ei kuitenkaan

voitu enää jäljittää. Eräs keskustelun osapuolista oli vasta 18-vuotias Elsi Enlund, jonka perhe oli valkoisten puolella. ”Punaisten johtajiin kuulunut ja maltillisena tunnettu Topias Grönroos haki Enlundin perheen naisia neuvottelemaan vankien kohtalosta, ja Elsi lähti matkaan. Hänen veljensä oli jo aiemmin surmattu. Ehkä Elsi onnistui puheessaan, koska koulu ja vangit säästettiin”, Salminen miettii.

lsi Enlund, sittemmin Varpio, kertoi muistonsa Rauman museolle 1970- ja 80-lukujen vaihteessa ensimmäistä maailmasotaa koskevan muistitietokeruun yhteydessä. Tänä vuonna hän on toinen Rauman museon Rauma 1918 -näyttelyn kahdesta päähenkilöstä. Toinen keskushahmo on punaisessa perheessä elänyt Jarl Narkko, joka oli sodan aikaan lapsi, mutta on kirjoittanut myöhemmin kokemuksistaan. Rauman sisällissotanäyttelyssä haluttiin tuoda esiin juuri tavallisen kaupunkilaisen näkökulma. Raumalla ei taisteltu kuin yhtenä päivänä, mutta yhteiskunnan pysähtyminen vaikutti pienessä kauppa- ja satamakaupungissa jokaiseen. ”Tavalliselle kaupunkilaiselle sota näyttäytyi pitkään jälkeenpäinkin ruoka- ja materiaalipulana.

”

Koulu vankeineen räjäytettäisiin.

> Yllä: Antautuneet punaiset vangittiin kirkkoon odottamaan kenttätuomioistuimen käsittelyä 21.2.1918. Alla: Lehtoniemen punakaartin esikunnan viesti Varkauden punakaartille.

MUSEO 1/2018

Lyhyt selostus siitä mistä palstalla on kyse.

MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ

VARKAUDEN MUSEON KUVA-ARKISTO, A. AHLSTRÖM OY:N KOKOELMA/ IVAR EKSTRÖM

VARKAUDEN MUSEON KUVA-ARKISTO, A. AHLSTRÖM OY:N KOKOELMA

RAUMAN MUSEON KUVA-ARKISTO.

REPORTAASI Syväluotaus museoteemaan

MUISTITIETO ON JO MUUNTUNUTTA

onilla paikkakunnilla on etsitty museolle materiaalia, joka liittyy vuoden 1918 sotaan. Näin tehtiin esimerkiksi Raumalla. ”Lehdessä oli ilmoitus, että haluamme tarinoita ja esineistöä. Saimme muutaman yhteydenoton. Materiaali oli yksityiskirjeitä ja päiväkirjamaisia, jälkipolvien luettavaksi tarkoitettuja muisteluita, kertoo museojohtaja Hanna-Leena Salminen Raumalta. Raumalla kerättiin ensimmäiseen maailmansotaan liittyvää muistitietoa 1970- ja 80-lukujen vaihteessa. Sisällissodasta ei suoraan kysytty, mutta se tuli esiin osassa kertomuksia. ”Aihe on ilmeisesti vielä silloin ollut vaikea lähestyä ja käsitellä. Se muistitieto, jota nyt saamme, on taas jo hyvin suodattunutta.” Sama huomattiin Varkauden järjestämässä aineistokeruussa. Yhteydenottoja tuli vain pari, joten aineistoa ei joko enää ole tai sitä ei haluta jakaa. ”Muistitiedon kanssa huomaa jo nyt, että ihmiset toistavat omana sukutarinanaan jotain, mikä onkin esimerkiksi luettu kirjasta”, Varkauden museoiden tutkija Hilkka Lehtimaa pohtii.

MUSEO 1/2018

Arkistokuva keväältä 1918. Rauman museolta arvellaan, että kuvassa vietetään Rauman torilla ns. verisunnuntain uhreina kuolleiden poliisien hautajaisia.

Ruokaa ei yksinkertaisesti saanut edes rahalla”, Salminen sanoo.

otatapahtumat ja rintamalinjat ovat yleisölle sen verran tuttuja, että vuoden 2018 sisällissotanäyttelyissä keskitytään toisenlaisiin asioihin: henkilönäkökulmaan, elämyksellisyyteen ja tapahtumapaikkoihin. Esimerkiksi Lahdessa ja Raumalla museot toteuttavat kaupunkikierroksia, joissa käydään keskeisillä sotatapahtumapaikoilla. ”Lahdessa nämä paikat ovat keskustassa ja hiihtostadionin alueella.

”

Suomen suurin vankileiri.

Tornionjokilaakson maakuntamuseo: Suomen

Tornionjokilaakso

sisällisota 1918

SISÄLLISSOTAAN LIITTYVIÄ NÄYTTELYITÄ

Pohjanmaan museo, Vaasa: Jääkärit Vaasan taidehalli:

Heikki Marila

Kuopion korttelimuseo: Toivon ja seka

Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseo:

Vaasa

sorron aika – Kuopio itsenäisyyden alkuvuosina

Mannerheim ja Seinäjoen päämaja

Ilmavoimamuseo, Tikkakoski:

Seinäjoki

Kuopio

Sotilasilmailumme uranuurtajia

Varkauden museot: Varkaus

Jyväskylä

Satakunnan museo:

Poliisimuseo:

Järjestys romahtaa 1917 – Kun viha muuttui hyveeksi ja kosto ansioksi

Satakunta vuotta sitten

Pori

Punainen vai valkoinen

Työväenmuseo Werstas: Vapauden museo

Mikkeli

Museokeskus Vapriikki:

Mäntyharju

Tampere 1918

Mäntyharjun museo: Mänty-

harju ja sisällissota 1918

Lahti

Lahden kaupunginmuseot:

Lieto

Turku

Wäinö Aaltosen museo:

Päämajamuseo:

Kevät 1918 – Emil Aaltonen ja Suomen sisällissota

Tampere

Rauma

Rauman museo Rauma 1918 21.4.2018 – 2.4.2019 rauma.fi/museo

Emil Aaltosen museo:

Vihan värit – Sisällissodan syitä ja seurauksia Varkaudessa 18.2.–20.5.2018 varkaus.fi/museot

Liedon Vanhalinna:

Espoo

Helsinki

Kartano 1918 22.3.-27.5.2018 lahdenmuseot.fi

Kahtiajakautunut

Sisällissota

Espoon kaupunginmuseo: Särkynyt elämä

– Espoo sisällissodassa

Suomen pankin rahamuseo:

Suomen Pankki 1918

Diakonissalaitoksen museo, Helsinki: Edith Sjösten – sisaret ja sisällissota

Helsingin kaupungin museo, Hakasalmen huvila: Vihan kevät

PIRITTA HÄKÄLÄ, LAHDEN KAUPUNGINMUSEON KUVA-ARKISTO

MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Lyhyt selostus siitä mistä palstalla on kyse.

PIRITTA HÄKÄLÄ, LAHDEN KAUPUNGINMUSEON KUVA-ARKISTO

Lahden museoiden työntekijöitä arkeologisilla kaivauksilla sisällissodan taistelumaastoissa Lahden urheilukeskuksessa kesällä 2016. Meneillään on taistelupaikkojen kartoitus ja metallinilmaisintutkimus. Juoksuhaudasta löytyi saksalaissotilaan pakin kansi.

Punaiset antautuivat vappuna saksalaisille ja heitä tukeneille valkoisille. Paikkakunnalle nousi Suomen suurin vankileiri, johon päätyi 22 000 ihmistä.

erformanssitaiteilija Kaisa Salmi teki viisi vuotta sitten nykyisin Fellmaninpuistona tunnetulle vankileiripaikalle yhteisöllisen taideteoksen, jonka toteuttamiseen osallistui yli 10 000 ihmistä. Tänä vuonna teosta esitetään uudelleen ryhmille. Täksi vuodeksi Lahdessa on raivattu pusikoita sodan tapahtumapaikoilta ja kunnostettu opastauluja. Yhteistyössä kaupunginteatterin kanssa toteutetaan fiktiivisistä, vuoteen 1918 sijoitettavista dialogeista äänitiedostot, joita omatoimisesti tapahtumapaikkoihin tutustuva yleisö voi kuunnella. Kaupungin historiallinen museo tekee lavastuksen, jossa näytetään sodan nykyisille museon tiloille aiheuttamat tuhot. Hannu Takala on työskennellyt sisällissodan parissa pitkään, tehnyt aiheesta aiemminkin näyttelyn ja kirjoittanut kirjan. Hänen mielestään aiheesta löytyy vielä uutta ammennettavaa: esimerkiksi tavallisesta arjesta ja yhteiskunnasta sodan aikana.

Kävelykierroksella avataan, mitä juuri näissä kortteleissa tapahtui sata vuotta sitten”, kertoo Lahden kaupunginmuseon tutkimuspäällikkö Hannu Takala. Lahdessa käytiin dramaattisia taisteluita sisällissodan loppuvaiheessa. Saksalaiset olivat vallanneet kaupungin punaisilta huhtikuun puolivälissä ja ajaneet punaiset pois. Kun punaisten asemat Länsi-Suomessa alkoivat murtua, kaupunkiin tuli myös tuhansia Länsi-Suomesta itään pakenevia punaisia, jotka yrittivät vallata Lahden.

MUSEO 1/2018

REPORTAASI Syväluotaus lehden teemaan

”Sodan syistä ja seurauksistakin on hyvä kertoa. Syyttömiä tapettiin, ja se on johtanut uhriutumiseen sekä katkeruuteen ja sen ylläpitoon”, Takala miettii. Varkauden museot nostivat näyttelynsä pääteemaksi nimenomaan sodan taustat ja seuraukset. Vihan värit – sisällissodan syitä ja seurauksia -niminen näyttely aukesi helmikuun 20. päivänä, varsin tarkkaan sata vuotta sen jälkeen, kun Varkaudessa taisteltiin. ”On harkittua, että näyttelyn nimessä on muoto ”syitä” eikä ”syyt”. Kaikkea ei voi selittää auki eikä yhtä totuutta ole”, sanoo Varkauden museotoimenjohtaja Hanna-Kaisa Melaranta. Varkaus oli vahvasti punainen tehdaspaikkakunta valkoisten alueiden keskellä. Itse sotatoimet kestivät paikkakunnalla noin kolme päivää, mutta jälkiselvittely oli verinen. Varkaudessa teloitettiin yli kaksisataa punaista, ja pitkään puhuttiin, että joukosta valittiin sattumanvaraisesti joka kymmenes teloitettavaksi. Taistelujen jälkeiset punaisten teloitukset ovat jättäneet paikkakunnalle syvät traumat. Melaranta kertoo, että paikkakunnalla on yhä ihmisiä, jotka eivät halua mennä tietyille sodan tapahtumapaikoille. Näyttelyä suunnitellessa otettiin lähtökohdaksi kokemus. Varkauden museoiden tutkija Hilkka Lehtimaa kertoo, että näyttelyssä on viisi kuvitteellista, aikalaiskertomuksiin pohjautuvaa henkilöhahmoa, joiden valinnat ja kohtalot avaavat näkökulmia sotaan. Näyttelykokemus voi siis olla erilainen sen mukaan, minkä hahmon valitsee. Arkistoaineisto painottuu voittajien, valkoisten, tuottamaan materiaaliin; hävinneiden dokumentit hävitettiin. Kuva-aineistokin on yhdestä suunnasta värittynyttä. Tämä halutaan tuoda avoimesti esiin näyttelyssä. ”Ideologia ja päämäärät näkyvät kyllä kuvissa hyvin selvästi”, Varkauden museoiden valokuvaaja Tuomas Toratti sanoo.

”

Kahvipöydässä puhutaan murhista. sellisen raskas. Sekä Salminen ja Salonsaari Raumalta että Varkauden museon työntekijät sanovat, että kyseessä on vaikein näyttely, joka omalla uralla on tullut vastaan. Valokuvaaja Tuomas Toratti on viettänyt vuoden digitoiden kuva-aineistoa vuodelta 1918. Teloituskuvat julmine kuvateksteineen ovat tulleet tutuiksi. ”Kuvamateriaali ei ole sisällöltään miellyttävää, ja kuvien tarinoista jää julma vaikutelma. Samat asiat toistuvat myös muita paikkakuntia käsittelevässä aineistossa. Työ on ollut raskasta”, Toratti sanoo.

arkauden museon työntekijät sanovat, että sodan parissa vietetty vuosi on vaikuttanut työpaikan ilmapiiriin. Toisaalta julmuus arkipäiväistyy, kun sen kanssa eletään ja kahvipöydässä puhutaan murhista. Jonkinlaista mustaa huumoria on tavoitettavissa jo aikalaislähteistä. Varkauden työryhmä päätti, ettei kuoleman esittely ole näyttelyn tärkein sanoma. Siksi raaimmat kuvat rajattiin pois näyttelystä. Parikymmentä vuotta sitten, kun museon sisällissotaan liittyvät arkistot avattiin, esillä olivat myös ne kuvat. ”En ollut vielä silloin täällä töissä, mutta se on ollut iso juttu. Vielä kymmenen vuotta sitten paikallislehden julkaisemasta teloituskuvasta tuli suuri kohu”, Hanna-Kaisa Melaranta kertoo. Painolastia tuovat myös yhteisön odotukset, jotka ainakin Varkaudessa ovat poikkeuksellisen suuret. ”Yleisö on kysellyt ja odottanut tätä näyttelyä meiltä jo vuosien ajan.” Yleisö on yhä jossain määrin jakautunut kahtia, joskaan ei yhtä jyrkästi kuin aikoinaan. On myös ihmisiä, jotka eivät haluaisi, että näistä asioista enää puhutaan. Museossa tiedetään, että pyrkimys avata sodan kummankin osapuolen näkemyksiä tulee aiheuttamaan sen, että osa yleisöstä kokee aiheen käsittelyn omalta kannaltaan vääränlaisena. ”Tällaista näyttelyä ei voi tehdä niin, että kaikki olisivat tyytyväisiä”, Melaranta sanoo.

adan vuoden jälkeenkin sisällissota herättää paljon tunteita. Lahdessa seurakuntayhtymä järjestää pienryhmätilaisuuksia sisällissodan muistoista, ja museo tuottaa niiden yhteyteen tietoaineistoa. Vaikeat kokemukset ovat siirtyneet muisteluna sukupolvelta toiselle. ”Seurakunnan työntekijät kohtaavat edelleen työssään sisällissotaan liittyviä kipeitä kokemuksia ja muistoja”, Lahden kaupunginmuseon Hannu Takala sanoo. Tunnesisällön vuoksi sisällissotanäyttelyiden koostaminen on ollut työtehtävänäkin poikkeuk-

MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Tutustutaan museoammattilaisen vaihteleviin työtehtäviin

TARINA KUVAN TAKANA Tampereen Museokeskus Vapriikin kuva-arkistossa on arviolta 1,7 miljoonaa kuvaa. Tutkija Antti Liuttunen yrittää etsiä kuville tarinoita. TEKSTI JENNA PARMALA KUVAT ANNIINA MANNILA

ymmenen aseen piiput osoittavat suoraan varomattomaan museovierailijaan. Vapriikin museokeskuksen Tampere 1918 -näyttelyn koonnut tutkija Antti Liuttunen naurahtaa. ”Tämä on yksi näyttelymme pysäyttävimpiä kohtia. Yleisöä tarkkaillessani olen huomannut, että aserivi saa ihmiset seisahtumaan.” Olemme saapuneet keskelle remonttityömaata, sillä näyttelyä uudistetaan kovaa vauhtia helmikuuksi. Tavoitteena on tehdä siitä helposti lähestyttävä myös ulkomaalaisille. ”Moni kansainvälinen vieras yllättyy kovasti siitä, että näin tasa-arvoisessa ja rauhallisessa maassa on vain sata vuotta sitten käyty yksi Euroopan verisimmistä sisällissodista.” Liuttunen odottelee vielä uusia kuvalöytöjä. Erityisesti ennestään tuntemattomia taistelijoiden ateljeekuvia saattaa olla sukujen hallussa. ”Punaisten potretteja on päätynyt arkistoihin esimerkiksi sitä kautta, että valkoiset takavarikoivat sisällissodan päätyttyä negatiiveja sotarikosoikeuden käyttöön.” Liuttunen arvelee monen punaisen ja valkoisen jälkeläisen piilottelevan sukunsa menneisyyttä. ”Onneksi muistaminen on kuitenkin muuttumassa. Politiikan sijaan ihmiset keskittyvät nykyään yksilöiden tarinoihin ja kärsimykseen. Suomen

sisällissota on saanut paljon tilaa taiteissa, populaarikulttuurissa ja mediassa, ja siitä on tehty jopa sarjakuvia ja pelejä.” Antti Liuttunen ei kuitenkaan pidä siitä, että sisällissodasta yritetään tehdä yhtä sovittelevaa kansallista tarinaa, sillä sellainen saattaa johtaa joidenkin historiallisten tosiasioiden huomiotta jättämiseen tai kokemusten silotteluun. ”Muistot ja kokemukset voivat olla ristiriitaisia ja silti yhtä tosia. Edes valokuva ei ole varma ikkuna totuuteen. En koskaan anna tarkastelemilleni kuville merkityksiä ennen kuin saan sijoitettua ne historialliseen kontekstiin.”

uskeiden pahvilaatikoiden valtaamassa arkistossa on viileää. Ohjesääntöjen mukaan ilmankosteus on 40 prosenttia ja lämpöasteita on 18. Tarkasta säilytyksestä huolimatta valokuvat eivät tule säilymään. ”On selvää, että niin valokuvapaperi kuin negatiivitkin tuhoutuvat aikanaan. Näistä huolehditaan kuitenkin niin hyvin, että ne kestävät ainakin minun loppuelämäni ajan”, Liuttunen toteaa. Negatiivit ja vedokset on säilötty eri paikkoihin täydellisen tuhoutumisen estämiseksi. Varovaisen arvion mukaan Vapriikin kokoelmissa on noin 1,7 miljoonaa kuvaa. Määrä on käsittämätön. ”Kuva-arkisto saa säännöllisesti lahjoituksia. Lahjoituksena saattaa tulla yksi kuva, perintöalbumi tai sitten tuhansia kuvia kerrallaan. Niiden läpikäymisessä on suuri työ tällä henkilökunnalla. Toisaalta siinä on tekemistä määräaikaisille työntekijöille, harjoittelijoille ja viikoittain kuva-arkistolla kokoontuville Tampereen kaupungin kulttuuriluotseille.”

”

Aserivi saa ihmiset pysähtymään.

> Valkoisten potrettikuvia uupuu arkistosta edelleen.

MUSEO 1/2018

MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Lyhyt selostus siitä mistä palstalla on kyse.

MUSEO 1/2018

MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Tutustutaan museoammattilaisen vaihteleviin työtehtäviin

ANTTI LIUTTUNEN, 53

ntti Liuttusen työpöydälle on jätetty pussillinen Lempäälästä tulleita puunpalasia, joissa on kansalaissodan aikaisia luoteja. Tuolille nostetussa vanhassa pahvilaatikossa on pino vuonna 1918 julkaistua kirjallisuutta, voittajien historiaa. Työpöydällä lepäävät suurennuslasi, puuvillahanskat ja skanneri. Noin kymmenesosa arkiston kuvista on digitoitu Siiri-tietokantaan. Arvoituksia on paljon. Idyllisten maaseutukuvien alkuperää on lähes mahdotonta selvittää, joten tutkijan tehtäväksi jää valokuvamateriaalin tunnistaminen ja ajoittaminen oikealle vuosikymmenelle. ”Joidenkin kuvien osalta haluaisin todella tietää, että mitä ihmettä niissä oikein tapahtuu”, Liuttunen toteaa ja klikkaa auki mustavalkoisen kuvan Tampereen lumisesta Kauppakadusta. Kadun varteen on kokoontunut ihmisiä katselemaan ohi ajavia vossikoita. Jo katujen mainoskyltit kertovat Liuttuselle, että kuva on otettu 1920-luvulla. Liuttunen arvelee, että kuva saattaa esittää vanhalta kirkolta palaavaa hautajaisseuruetta. ”Mutta varmistus asialle saadaan vasta, jos onnistun löytämään lisää kuvia samasta tapahtumasta.”

• Museokeskus Vapriikin kuva-arkiston tutkija TYÖKOKEMUS:

• Vakituisena tutkijana Vapriikissa vuodesta 2011 • Määräaikaisena tallentajana ja tutkijana Vapriikissa vuosina 2007–11 KOULUTUS:

• Filosofian lisensiaatti, Tampereen yliopisto, 1998

ANTIN TYÖPÄIVÄ:

Töihin klo 8–9.30. ”Liukuva työaika sopii tutkijalle, jonka työtehtävät vaihtelevat paljon. Luennot, museon teemakierrokset, kirjaprojektit, erilaiset asiantuntijatehtävät ja esimerkiksi Kuva-arkiston kulttuuriluotsien ohjaaminen lohkaisevat päivistäni työaikaa. Vuonna 2017 olin myös projektipäällikkönä kahdessa Vapriikin näyttelyssä, Pajarin pojat ja Kadonneet kaunottaret.”

aikka Antti Liuttusen ei koskaan pitänyt päätyä museoon töihin, hän viihtyy tutkijana mainiosti. Tampere 1918 -näyttelyn kuvien kokoaminen ja kontekstointi aloittivat yleistä historiaa opiskelleen lisensiaatin uran museolla 10 vuotta sitten. ”Ilman vuonna 2007 tekemääni Tampereen sisällissotakuvien läpikäyntiä en ehkä toimisi tänä päivänä tutkijana. Pääsin heti näyttämään kynteni Vapriikin kannalta tärkeässä näyttelyssä.” Liuttunen esimerkiksi selvitti valokuvien raunioituneiden talojen osoitteet numerolleen. ”Useimmissa kuvissa oli vain kasa tiiltä ja pystyssä törröttävä savupiippu. Tärkeä työ oli myös erotella vuonna 1918 otetut valokuvat myöhemmin otetuista. Ajoituksessa näkee edelleen virheitä. Se, että miehellä on valkoinen nauha käsivarressa, ei tarkoita, että kuva olisi sisällissodan ajalta.” Mustavalkoisessa valokuvassa pienen pojan ruumis makaa kädet ristittyinä mukulakivikadulla. Pojan ruumis Verkatehtaan edessä on yksi Vapriikin Tampere 1918 -näyttelyn tunnetuimpia teoksia. Kuolleiden kuvat eivät ole enää vuosiin järkyttäneet Liuttusta. ”Koska olen lapsesta saakka tutkinut historiaa, olen tottunut kohtaamaan kuvissa kuolemaa.

Lounas 11.00. ”Arkistossa meitä työskentelee yhteensä viisi vakinaista työntekijää. Syömme välillä yhdessä Vapriikin ravintolassa, töitä teemme melko itsenäisesti.” Kotiin 15.30–17.00. ”Virallisesti työaikani on seitsemän tuntia ja parikymmentä minuuttia päivittäin. Olen kuitenkin kirjoittajana parhaimmillani myöhään illalla tai yöllä. Vien usein keskittymistä vaativat tai nopeasti valmiiksi tarvittavat työt mukanani kotiin.”

< Pysäyttävin Antti Liuttusen näkemä kuva on ollut yksi

harvinaisista Auschwitz-Birkenaun keskitysleiriltä otetuista valokuvista, jossa ryhmä unkarinjuutalaisia lepää keskellä pientä metsikköä. Rauhallisen kuvan keskellä seisoo vaaleahiuksinen pikkutyttö, joka sattuu katsomaan suoraan kameraan. "Tuolla tytöllä ei ole aavistustakaan siitä, että puolen tunnin kuluttua heidät kaikki on tapettu. Tarina muuttaa kuvan todella koskettavaksi."

MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Tutustutaan museoammattilaisen vaihteleviin työtehtäviin

> Liuttunen on pinonnut pöydälleen voittajien kirjoittamaa historiaa.

Koskettaviksi kuvat muuttuvat sitten, kun löydän niille tarinan.” Tampere 1918 -näyttelyä kootessa käytiin keskustelua siitä, voisiko museo esittää kuolemaa ja väkivaltaa näyttelyssä. Liuttusen mukaan ihmiset tottuvat järkyttävään sisältöön niin sodan kuin rauhankin aikana. ”Taidemuseoille yleisön järkyttäminen teoksilla on vain soveliasta. Mielestäni todellisuutta ei kulttuurihistoriallisessa museossakaan kannata silotella. Väkivalta ja kuolema kuuluvat näyttelyyn, kun aiheena on sota.” Kahden vuoden päästä 1918-näyttelyn on määrä antaa tilaa Finlaysonin juhlanäyttelylle. Antti Liuttunen siirtyy puolentoista tuhannen sisällissotakuvan tarkastelemisesta useiden tuhansien arkistoitujen Finlayson-kuvien pariin. ”Ehkä Vapriikin ainutlaatuiselle näyttelylle löytyy kuitenkin vielä koti jostakin.” Tampere 1918 -näyttely Vuoteen 2020 asti Museokeskus Vapriikki, Tampere Vapriikki.fi

Epäonnisen perheen kuva on kulkenut Liuttusen mukana työpisteeltä toiselle. Perheenpään pappila on juuri palanut, poika on mennyt konkurssiin ja tytär haudannut kuopuksensa ja eronnut. “Huonoina päivinä tämä kuva muistuttaa minua elämän realiteeteista”, Liuttunen sanoo.

MUSEO 1/2018

Lämmin valkea

Neutraali valkea

Museovalaistuksen uusi aikakausi on alkanut Concord Beacon Muse Tune LED

Viileä valkea

Beacon Muse Tune LED -valaisimella voidaan toteuttaa täydellinen valaistus. Enää ei tarvita useita erilaisia avautumiskulman tai värilämpötilan omaavia tuotteita, yksi tuote riittää. Innovatiivisella Beacon Muse Tune LED -valaisimella säädät värilämpötilan ja avautumiskulman tilanteen mukaan, kaikki ominaisuudet yhdessä ja samassa tuotteessa! Lisäksi valaisin on aina himmennettävissä, valittavissa myös huikea älypuhelinsovellus. Vastaamme vaativimpiinkin valaistusvaatimuksiin ja uskomme, että Beacon Muse Tune LED on markkinoiden kehittynein ja älykkäin valaistusratkaisu museoihin, gallerioihin ja erilaisiin näyttelytiloihin. www.sylvania.fi P. 09 54212100

MUSEON KANTA-ASIAKAS Mikä museofanien bussimatkoissa viehättää?

RAKKAUDEN RENKAILLA Mitä yhteistä on linja-autolla ja rakkaudella? Kummankin kyytiin voi lähteä – tai jäädä odottamaan seuraavaa. Museo-lehti hyppäsi Rakkausbussiin ja antoi sen viedä. TEKSTI ANNE SALOMÄKI KUVAT RONI REKOMAA

akkausbussin nimi on peräisin neljän uusmaalaisen museon Rakkauden tiloja -yhteistyöprojektista, johon kuuluu näyttelyitä ja tapahtumia. Kokonaisuus palkittiin toukokuun 2017 Museopalkintogaalassa Vuoden viestintätekona. Tänään on tarkoitus paitsi vierailla kaikissa neljässä museossa, myös puhua rakkaudesta. Oppaana toimiva Mari Ala-Nikkola neuvoo matkalaisia käytännön asioissa, kun bussi kurvailee Helsingin keskustan läpi kohti Kaapelitehdasta ja ensimmäistä etappia. Jokaisen paidanpieleen laitetaan nimellä varustettu rintanappi, ja jos päivän päätteeksi ei uskalla kasvotusten ehdottaa jatkotapaamista, homma luonnistuu myös järjestäjän tarjoamin kortein. Selitystä rakkaudelle ei bussimatkalla etsitä. Ala-Nikkola huomauttaa, että rakkaus on yksi maailman suurimmista mysteereistä. ”Mysteerin mahdottomuus ei kuitenkaan ole estänyt taiteilijoita yrittämästä selvittää sitä”, hän sanoo. Opas muistuttaa myös, että vaikka rakkautta usein tungetaan romanttis-eroottiseen muottiin, sitä on oikeasti olemassa ihan hurjan monenlaista. Eri tavat rakastaa kattavat niin itseen kuin lähimmäiseenkin kohdistuvan rakkauden – ja toki sen perinteisen romanttis-eroottisen muodon. Kaapelitehtaalla Merja Nummi jakaa kävijöille kuohuviinilaseista lemmenjuomaksi naamioitua mustikkavissyä.

akkautta ei ole ilmassa. ”Vaikka olemme nousemassa Rakkausbussiin, kaikki seisovat ainakin viiden metrin päässä toisistaan”, Anne Kavakka sanoo naurahtaen. Kavakka on yksi niistä kymmenistä matkustajista, jotka odottelevat pääsyä linja-autoon hyhmäisessä marraskuun iltapäivässä Kiasman edustalla. Kolmatta kertaa järjestettävä Rakkausbussiretki on jälleen lähes loppuunmyyty, mutta vielä jonossa tunnelma ei ole erityisen tiivis. Rakkausbussikin näyttää toistaiseksi varsin tavalliselta Åbergin Linjojen tilausajolta. Toiveita tilanteen kehittymisestä kuitenkin on. ”Jos päivän aikana on mukavaa ja on tutustunut uusiin ihmisiin, reissu on onnistunut”, Kavakka toteaa. Ei paineita, Rakkausbussi, mutta tänään suomalaisten on syytä jutella toisilleen. Kuski laittaa ykkösen silmään ja kaartaa pois Kiasmalta – eikä kukaan vielä tiedä, millä mielellä samaan paikkaan palataan viisi tuntia myöhemmin.

”

Selitystä rakkaudelle ei etsitä.

> Ranskalaisen Thierryn mielestä ryhmämatka on hyvä

tapa päästä tavallista syvemmälle näyttelyyn ja tutustua ihmisiin.

MUSEO 1/2018

MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Lyhyt selostus siitä mistä palstalla on kyse.

Susanna Niskanen rakkausbussin kyydissä.

”

Olsosen mielestä museo olisi hyvä treffipaikka varsinkin, jos kyseessä on sokkotreffit. Ventovieras on parempi tavata julkisella paikalla. Tuula Toivolalla on Hotelli- ja ravintolamuseossa eräänlaiset treffit. Hänen kasvonsa säteilevät onnesta, kun katse osuu Espilän julisteeseen. ”Tämä on aivan uskomatonta”, hän huokaa hehkuen. Kesällä 1973 Toivola tapasi Viljon Helsingin Fredrikinkadulla sijainneessa maineikkaassa tanssiravintolassa. Nuori nainen oli illalla niin suosittu, että Viljo haki ensin tanssiin tämän ystävätärtä. Ystävättäreltä Viljo pyysi Toivolan numeroa siltä varalta, ettei ehtisi hakea tätä tanssiin lainkaan. Mutta ehtihän hän. Sitä tanssia jatkui lähes kolme vuosikymmentä aina kolmeen lapseen ja omakotitaloon asti. Onni loppui kuitenkin traagisesti vuonna 2002, kun Finlandia-hiihtoa varten harjoitellut mies hukkui joulupäivänä hiihtoreissulla pettäneisiin jäihin. Museossa juliste tuo muistot kirkkaina mieleen. ”Nyt minä taas muistan, mitä rakkaus on ja miltä rakastuminen tuntuu!”

Ei haittaisi, jos löytyisi herraseuraa.

”Vaikutuksia en voi luvata, mutta väri toki sopii teemaan”, hän huomauttaa. Lemmenjuoman kupliessa mahassa on hyvä aloittaa ensimmäinen museokierros. Helsinkiläinen Riitta Olsonen löytyy tutkailemasta Hotelli- ja ravintolamuseon tuoksunäytteitä. Hänelle Rakkausbussi on erinomainen keino päästä Tuusulassa sijaitsevaan Lottamuseoon, jonne lähteminen ilman järjestettyä kuljetusta on tuntunut vaivalloiselta. Sekään ei haittaisi, jos matkalta löytyisi herraseuraa. ”Se olisi pelkkää plussaa. Aika naispainotteinenhan tämä porukka on.”

MUSEO 1/2018

MUSEON KANTA-ASIAKAS Mikä museofanien bussimatkoissa viehättää?

eatterimuseon ja Hotelli- ja ravintolamuseon jälkeen matka jatkuu kohti Tuusulan Lottamuseota. Bussissa Ala-Nikkola kannustaa ujoja tutustumaan netin flirttigeneraattoriin, josta voi poimia sopivia iskulauseita otollisten tilaisuuksien varalle. Kurkataanpa. ”Tuuks meille kattoon mun radioo?” generaattori ehdottaa. Onkohan Ala-Nikkola tosissaan? ”Suurin osa on sellaisia, että älä koskaan kokeile niitä oikeassa elämässä tai käy huonosti”, hän kiirehtii lisäämään. Lottamuseolla nautiskellaan leivoskahvit. Ala-Nikkola syö tarjoiluja jo kolmatta kertaa, sillä hän on ollut oppaana jokaisella Rakkausbussimatkalla. Sitä hän ei tiedä, onko reissujen jälkeen lähdetty treffeille, mutta viestejä on vaihdeltu. Aiemmista kerroista on otettu opiksi. Busseja ei esimerkiksi enää oteta kuin yksi kerrallaan, jotta porukka ei jakaantuisi kahtia. ”Eräs mies oli lohduton, kun häntä miellyttänyt nainen olikin ensimmäisen pysähdyksen jälkeen mennyt eri bussiin, eivätkä he enää tavanneet”, Ala-Nikkola kertoo.

Hotelli- ja ravintolamuseo oli Tuula Toivolalle tärkeä vierailukohde.

Rakkausbussin opas Mari Ala-Nikkola Lottamuseon pihalla.

MUSEON KANTA-ASIAKAS Mikä museofanien bussimatkoissa viehättää?

RAKK AUSBUSSIN LEMMENPESÄT

Henki porukoissa on aina ollut hyvä, ja bussimatkoilla on jaettu muistoja ja kerrottu tarinoita ensirakkauksista. Lisäksi esimerkiksi äitinsä Lottamuseon valokuvasta löytäneen naisen kanssa on iloittu yhdessä. ”Ryhmämatkalla jokin erityinen kokemus leviää kipinänä kaikkiin, vaikka vielä tunti sitten ei edes tunnettu.”

Teatterimuseo, Helsinki: Näytelty rakkaus Näyttely pohtii rakkautta esittävien taiteiden osana eri kulttuureissa ja eri aikoina, kuten Suomi-filmeissä ja Shakespearen näytelmissä.

ottamuseosta matka jatkuu Vantaan kaupunginmuseolle, jonka näyttelyyn on koottu vantaalaisten rakkauskokemuksia. Seinillä on käsin kirjoitettuja lappusia niin kauniista kuin kivuliaistakin muistoista. Ranskalainen, Suomessa 10 vuotta asunut Thierry on vaikuttunut Rakkausbussin matkasta. Hän ei halua sukunimeään lehteen mutta suostuu antamaan myös miesnäkökulman teemapäivästä. ”Ryhmämatka on hyvä tapa päästä tavallista syvemmälle näyttelyyn, ja samalla saa tilaisuuden tutustua uusiin ihmisiin. Monesti ystävien kanssa on vaikea löytää aikaa, joka sopisi kaikille.” Thierry kannustaakin järjestämään matkoja ja museoyhteistyötä myös muiden teemojen ympärille. Hän arvelee, että muut kuin rakkausaihe saattaisivat saada myös miehiä enemmän liikkeelle. Kaupunginmuseolla alkuiltapäivän jäyhyydestä ei ole enää tietoakaan. Päinvastoin: matkalaiset tunkeutuvat omasta ideastaan kiitoradaksi naamioituun huoneeseen, jotta heistä saadaan yhteiskuva. Yhtäkkiä viidelle metrille mahtuukin monta.

Hotelli- ja ravintola museo, Helsinki: Nautinnon nälkä Näyttely katsoo rakkautta ravintoloissa muun muassa nälän, odotuksen ja täyttymyksen kautta – eikä unohda queer-näkökulmaa. Lottamuseo, Tuusula: Avaa sydämesi! Millainen rooli auttajilla oli Suomen sodanaikaisissa evakuoinneissa? Näyttely pohtii lähimmäisenrakkauden ja velvollisuuden suhdetta. Vantaan kaupunginmuseo: Tunteiden kiitotiellä Vantaalaisten rakkaustarinat muuttuvat eläviksi niihin liittyvien kuvien, esineiden ja paikkojen kautta. Esillä ovat monet rakkauteen liittyvät tunteet, myös suru ja epätoivo.

Lisää kuvia Museoliiton Facebook-sivulla Rakkauden renkailla -kuvareportaasissa.

MUSEO 1/2018

HEIKKI MARILA, APOKALYPSIS 1918, 6, 2016 (RAJATTU)

TAITELIJAHAASTATTELU Taiteilija näyttelyn takana

MAALATTU SOTA Taiteilija Heikki Marilan sisällissota-aiheiset työt eivät romantisoi tai kaunistele. Teokset antavat sykäyksen muistamiselle. TEKSTI JUKKA NAARANLAHTI

TAITELIJAHAASTATTELU Taiteilija näyttelyn takana

JUKKA NAARANLAHTI

uomalaisen menestystarinan ylle kurottaa historiasta synkkä varjo, uhri, joka sata vuotta sitten vuodatettiin hankiin, metsiin ja teloituspaikkojen soraan. Siitä taiteilija Heikki Marila ei suostu vaikenemaan. Taiteilijan ensisijainen tapa osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun on luonnollisesti taiteen tekeminen. Marilan sisällissotaa käsittelevät maalaukset olivat ensimmäisen kerran esillä Galerie Forsblomissa vuoden 2016 syksyllä. Kokeellisen ja ylistetyn näyttelyn esillepano vaihteli viikoittain. ”Työt maalattiin siis itsenäisyyden juhlavuoden kynnyksellä eli ne liittyivät juhlavuoden tematiikkaan. Jo lapsesta saakka itsenäistymisestä puhuttaessa mieleeni on noussut kuvia lähinnä vuoden 1918 tapahtumista, ei niinkään vuosi 1917 ja sen tapahtumat”, Marila taustoittaa teosten syntyhistoriaa ja jatkaa: ”Sisällissota on kansallinen trauma, puhumattomuuden ja käsittelemättömyyden paise. Mielestäni itsenäisyydestäkään ei voi rehellisesti puhua, ellei sitä puhkaista.” Tänä vuonna Marilan sisällissota-aiheiset maalaukset ovat esillä keväällä Vaasan taidehallissa ja syksyllä Wäinö Aaltosen museossa.

aailman taidehistoriassa sisällissodista ja kapinoista on maalattu lukuisia ikonisia maalauksia, joista kaikkein tunnetuin lienee Pablo Picasson Guernica vuodelta 1937. Suomen kuvataiteissa sisällissotaa ei ole juurikaan sivuttu kuin satunnaisesti, lähinnä yksittäisissä maalauksissa ja kuvituksissa. Marila ei löydä selitystä sille, miksi näin on. Sen sijaan hän pitää aiheen laiminlyöntiä yleisten taidehistorian suuntausten valossa erikoisena: ”Suomalaiset taitelijat hakivat ja saivat vuosikymmenien ajan paljon vaikutteita Saksasta. Siellä kansallisia kipupisteitä on käsitelty taiteessa kattavasti, mutta meillä ei. 1960- ja 70-luvun maalauksissakin käsiteltiin usein realismin ihanteiden mukaisesti työtä ja tuotantolaitoksia, mutta sisällissotaa ei senkään ajan poliittisesti värittyneissä töissä kuvata. ” Toisaalta esimerkiksi kirjallisuudessa kansalaissodan tapahtumia on käsitelty laajasti. Marila muistuttaa, että eri taiteenlajeja ei voida suoraan rinnastaa toisiinsa ja ne vaikuttavat kokijoihin eri tavoin. Niille kaikille on oma tilansa ja tilauksensa. Kuvataiteen keinoin voidaan välittää tehokkaasti tunnetiloja ja avoimia merkityksiä.

> Muistamisen ja unohtamisen välinen ristiriita on yksi Heikki Marilan sisällissota-aiheisten teosten tärkeimmistä käyttövoimista.

MUSEO 1/2018

TAITELIJAHAASTATTELU Taiteilija näyttelyn takana

HEIKKI MARILA, TOIVO 2, 2016 (RAJATTU)

HEIKKI MARILA

• Vuonna 1966 syntynyt Marila kuuluu Suomen tunnetuimpiin ja arvostetuimpiin nykytaitelijoihin. • Voitti suuren pohjoismaisen Garnegie Art Award -taidepalkinnon vuonna 2012. • Teoksia kuuluu useisiin merkittäviin museokokoelmiin, kuten Helsingin taidemuseon ja Sara Hildenin taidemuseon kokoelmiin. • Suuren taideyleisön keskuudessa tunnetaan parhaiten kukka-aiheisista teoksistaan, jotka toivat Garnegie Art Award -palkinnon voiton.

”Kirjan tarina on usein sellaisenaan valmis, hieman kuin lukkoon lyöty. Kuvat taas voivat onnistua jonkin emootion tavoittamisessa. Tarinan katsoja voi muodostaa itse.”

iinä missä esimerkiksi Guernican hahmot ovat graafisia, rajusta sisällöstä huolimatta vaarattomia ja liki koomisia, Marilan työt kouraisevat katsojaa syvältä. Kuvientakainen maailma on piikkilangalla, ei ruusupunoksella kehystetty. Taiteellisen etäännytyksen jälkeenkin teokset henkilöineen tuntuvat hyvin eläviltä. ”Olen saanut töistä aikaisempaa enemmän hyvin tunteikasta palautetta. Sitä voisi sanoa myös hyytäväksi. Ihmiset ovat saaneet ikään kuin luvan ja sykäyksen muistella asioita.” Muistamisen ja unohtamisen välinen ristiriita onkin yksi Marilan sisällissota-aiheisten teosten tärkeimmistä käyttövoimista. Taiteilijan oman kuvauksen mukaan teosten lähtökohtana on ihmisen luonnollinen tarve muistaa, kun muistia häiritään koko ajan. Ristiriidan synnyttämä kuohunta on taiteen alkupiste. Tämä näkyy myös teosten toteutustavassa. ”Useiden teosten pohjana on valokuvasta jäljennetty ruiskumaalaus. Siitä syntyy utuinen vaikutelma. Sen päällä on vielä punaisella öljyväriliidulla maalattu kouristeleva viivasto – tunne unohduksesta.”

HEIKKI MARILA, APOKALYPSIS 1, 2016 (RAJATTU)

Heikki Marila -näyttely 3.3.–1.4.2018 Vaasan taidehalli Sisällissota-näyttely 5.10.2018–13.1.2019 Wäinö Aaltosen museo, Turku

KOKOELMAT KERTOVAT Kulttuurihistoriaa museoesineiden kautta.

A ALTO ALVAR HL A120-JU I VUOS

ALVAR AALLON IHANA BLOGIKOTI Riihitien kotimuseo Munkkiniemessä esittelee meille ikonisen arkkitehdin, joka piti makkarasta ja poltti toppakaupalla Saimaa-merkkisiä savukkeita. TEKSTI KATJA MARTELIUS KUVAT LIISA TAKALA

ÖLJYVÄRIM

AALAUS

EVA AND PERTTI INGERVO © ALVAR AALTO FOUNDATION

Alvar Aallon kotitalo Riihitie 20, Helsinki

uoden 1918 keväällä 20-vuotias arkkitehti Alvar Aalto (1898–1976) osallistui sisällissotaan valkoisten puolella – kuten miltei jokainen aikansa teekkari. Mitä episodi lopulta Aallon elämässä tarkoitti, sitä emme saa koskaan tietää, sillä Aalto kommentoi tapahtunutta myöhemmin elämäkerturilleen Göran Schildtille vain lyhyesti lakoniseen sävyyn. Kolme vuotta myöhemmin Aalto valmistui arkkitehdiksi Teknillisestä korkeakoulusta. Arkkitehti Jonas Malmberg Alvar Aalto -säätiöstä kertoo, että ammatillisessa elämässään Aalto onnistui pysyttelemään poliittisten jakolinjojen ulkopuolella. 1920-luvulla hän saattoi ilman mainittavampia maailmankatsomuksellisia tai yhteistyövaikeuksia suunnitella Jyväskylään sekä suojeluskuntaettä työväentalon. 1930-luvun alun laman ja siitä seuranneen muutaman vuoden hiljaisen työjakson jälkeen Aalto suunnitteli itselleen ja perheelleen vuonna 1936 valmistuneen kodin Riihitielle Munkkiniemeen. Poliittisen menneisyyden lisäksi kenties vähemmän tunnettu puoli Aaltoa on, että hän oli taitava kuvataiteilija. Monissa Aallon öljyvärimaalauksissa voi halutessaan nähdä viitteitä rakennusmassoista maisemassa. Teoksensa Aalto signeerasi punaisella alfa-merkillä.

Aallon toimisto- ja ateljeerakennus Tiilimäki 20, Helsinki alvaraalto.fi

MUSEO 1/2018

> Kuvassa Riihitien japanilaishenkisen

toimistotilan seinälle ripustettu Vihreä läikkä 1960-luvulta.

KOKOELMAT KERTOVAT Kulttuurihistoriaa museoesineiden kautta.

OVENKAHVA

”A

alto asui Riihitien kodissaan koko loppuelämänsä ajan”, kertoo Malmberg. Rakennukseen tehtiin vuosien saatossa vain vähäisiä muutoksia. Miksi olisikaan tehty, kun talossa kaikki oli niin kaunista ja toimivaa. Yläkerrassa sijaitsivat Aaltojen ja heidän kahden lapsensa makuuhuoneet, vierashuone, terassiparveke sekä aula. Alhaalla oli erillinen toimisto-osa, keittiö, kotoisa ja lämmin ruokasali sekä suuri olohuone flyygeleineen – sitä soitti Aallon ensimmäinen vaimo, arkkitehti ja muotoilija Aino Aalto (1894–1949). Sittemmin talosta on tullut kotimuseo ja Aallon arkkitehtuurin palvojien pyhiinvaelluskohde. Puritaanisimmat kävijöistä ovat kiinnittäneet ajoittain paheksuvaa huomiota olohuoneen takan yläpuolella roikkuvaan kimppuun paperimassasta kömpelösti tehtyjä hedelmiä, joiden alkuperää ei varmasti tiedetä. Ilmeisesti matkamuistoksi aikanaan hankittu koriste perustelee silti historiallisesti paikkansa, sillä se on nähtävissä useissa vanhoissa valokuvissa – samoin kuin yläkerran aulaa hallitseva tummahko, Aallon äitipuolta esittävä muotokuva. Sen sijaan kriittisimmänkin arkkitehtuurinystävän katseen kestävä ja muotoilultaan moitteeton on Riihitien talon sisäovien veistoksellinen ovenkahva. Kahva päätyi myöhemmin Artekin valikoimaan, ja Aalto käytti samanlaisia muutamaa vuotta myöhemmin valmistuneessa Villa Maireassa (1939).

KOKOELMAT KERTOVAT Kulttuurihistoriaa museoesineiden kautta.

NAHKAINEN MATKAL AUKKU

alto matkusti työasioissa laajalti ympäri maailmaa ja oli parhaimmillaan liesussa useita kuukausia vuodessa. Tässä hänen nahkainen matkalaukkunsa 1960-luvulta, asiaankuuluvine Alitalia-tarroineen. ”Halutessaan Aalto olisi voinut tehdä vieläkin näyttävämmän ja kansainvälisemmän uran”, sanoo Malmberg ja kuvaa Aaltoa karismaattiseksi henkilöksi, jossa yhdistyi mielenkiintoisella tavalla sekä kosmopoliitti että maalaispoika. Julkisissa esiintymisissään Aalto otti yleisönsä ja oli kuulu retorisista lahjoistaan. Toisaalta Aalto piti yksinkertaisista juomista ja ruuista – kuten makkarasta – ja oli haluton puhumaan yksityisasioistaan. Se kuitenkin tiedetään, että Aalto poltti solkenaan Saimaa-merkkisiä savukkeita, eikä halunnut kotiinsa televisiota. Malmberg kertoo, että Aallon toimistossa 1950-luvulla työskennellyt arkkitehti Annikki Hyötyniemi-Hirvelä on muistellut työpaikkansa olleen melko rento, joskin omistautumista vaatinut. Riihitien toimiston ja yksityisen osan erotti toisistaan paitsi melko ohut liukuovi myös paksu henkinen muuri. Toimiston työntekijät saattoivat ylittää sen vain niinä harvoina iltoina, kun työpäivä uhkasi venyä pitkälle yöhön ja talon emäntä halusi tarjota henkilökunnalle ruokasalissa pienen iltapalan. Toimistossa Aalto tapasi myös toisen vaimonsa Elissan (1922– 1994), joka asui Riihitien talossa 1990-luvulle asti. Sen jälkeen Alvar Aalto -säätiö hankki talon hallintaansa ja entisti sen nykyiseen asuunsa kotimuseoksi.

Museotoiminnan ydin on taiteen ja kulttuurin tallentaminen, tutkiminen ja esittäminen. Tätä tehtävää toteutetaan yli 300 ammattimaisesti hoidetun museon voimin kaikkialla Suomessa. Kattava palveluverkko sekä suomalaisten kasvava kiinnostus historiaansa ja kulttuuriaan kohtaan tekevät museoista yhden suosituimmista kulttuuripalveluista. Vuosittain museoiden näyttelyt tuottavat iloa ja hyvää mieltä yli 6 miljoonalle kävijälle.

MUSEO 1/2018

”

Kosmopoliitti ja maalaispoika.

Museorahoituksen ydin on Veikkauksen pelien tuotoissa. Museot saavat valtionosuusrahoituksena ja muina avustuksina vuosittain yli 20 miljoonaa euroa.

Veikkauksen tuotot mahdollistavat kansallisten aarteidemme säilymisen sekä niihin liittyvien tietojen ja kertomusten siirtymisen sukupolvelta toiselle. Veikkausvoittovaroilla mahdollistetaan myös museovierailujen edullisuus. Yli puolet kävijöistä pääsee tutustumaan museoiden näyttelyihin ilmaiseksi. Kiitos Veikkauksen pelien pelaajat. Kimmo Levä pääsihteeri Suomen Museoliitto

MAHDOLLISUUKSIA

KOLUMNI Pohdintoja ja mielipiteitä

MIKKO LEHTIMÄKI

JALUSTANSA MENETTÄNYT SOTURI

evättalvesta 1918 on kulunut täsmälleen sata vuotta, mutta historialliset tapahtumat tuntuvat yhä ajankohtaisilta. Ihan kuin tuolloin kahtiajakautunut kansa olisi yhä pakotettu valitsemaan puolensa. Myös taideteos jakaa mielipiteet kahtia. Se voi toimia välineenä keskustelussa, jossa yhteiskunnallinen, historiallinen ja poliittinen näkökulma ohittavat taiteellisuuden. Kuvanveistäjä Viktor Janssonin Vapaudenpatsas, alkuperäiseltä nimeltään Victor, valittiin muistuttamaan Tampereen valtauksesta. Aihe oli poikkeuksellisen hankala, koska patsaan pystyttämisestä oli päättänyt varallisuuden perusteella valittu kaupunginvaltuusto. Vuonna 1920 valtaan noussut vasemmistoenemmistö vastusti koko hanketta. Patsaan ympärillä vellonut poliittisuus on leimannut teosta tähän päivään asti.

Viime vuonna Työväenmuseo Werstaan museonjohtaja Kalle Kallio ehdotti sovinnon eleenä veistoksen rintamasuunnan muutosta, kun teosta joka tapauksessa siirrettäisiin raitiotierakentamisen alta. Tähän vastasi puolestaan Tampereen taidemuseon kokoelmapäällikkö Tapio Suominen, jonka näkemys puolusti alkuperäistä taiteilijan suunnitelmaa. Näkemykset puolesta ja vastaan herättivät poikkeuksellisen vilkkaan ja julkisen keskustelun, johon osallistuivat myös kansalaiset. Näkemyserot ovat kiinnostavia, mutta vastakkainasettelu johtaa usein vain rintamalinjojen syventymiseen. Sen sijaan kannattaisi tarkastella,

mistä oikein on kysymys. Mitä arvoja tämä taideteos on ladattu kantamaan? Onko sillä merkitys vapautta symboloivana patsaana vai poliittisuutta tunnustavana taiteena? Voiko taideteos toimia alustana rauhanneuvottelulle ja sovinnolle? Julkisessa tilassa sijaitseva taideteos vaikuttaa enemmän yhteiseltä kuin teos kokoelmien uumenissa, sillä julkisessa tilassa teos altistuu katsottavaksi, nähdyksi ja koetuksi 24/7. Erityisesti julkisten veistosten kolmiulotteisuus tarjoaa 360-asteisen näkökulman, ja veistokset identifioituvat vahvasti sijoituspaikkoihinsa. Klassinen kuvanveisto suosi alastonta figuuria, joka väistämättä yhteen suuntaan kumartaessa toiseen kääntää selkänsä. Plastisesti veistotaide massoittaa muotoja tasapainoisesti, mutta myöhemmin moderni kolmiulotteisuus rikkoi näitä sääntöjä vastaan. Janssonin soturi edustaa sankarimuistomerkkiä. Miekka on kohotettu traagisen kaupunkisodan muistoksi. Taideteoksena sen korkea, yli kuusimetrinen jalusta lisää mielikuvaa kohotetusta sankarista, vaikka malliksi todennettu Elias Simelius oli äärioikeistolainen samoin kuin toinen patsaaseen identifioitu persoona, tunnettu teloittaja Johannes From. Nykykuvanveistosta poissaolevat jalustat pudottaisivat soturin maan pinnalle, symbolisesti vastaamaan teoistaan. Maaria Salo Kirjoittaja on taidehistorioitsija ja kuvataidekriitikko

ASIANTUNTIJAKIRJOITUS Asiantuntija aiheen äärellä

JÄÄKÄREIDEN KUOLEMATTOMAT IHMISKOHTALOT Hehkuvat ääriaatteet, kirkkaat ihanteet, pimeä elämäntilanne, ryssäviha, seikkailunjano, isänmaanrakkaus, työttömyys, pyrkyryys, uhrimieli, radikalisoituminen politiikan umpikujassa, kyrpiintyminen yliopisto-opintoihin tai ojankaivuuseen…

ääkäriksi värväytymiseen oli monenlaisia motiiveja. Jokainen päätös kalskahti kohtalokkaalta. Nekin, joilla ei siviilissä ollut paljon menetettävää, riskeerasivat elämänsä juuri siten, että ”koko onnemme kalpamme kärjessä on”. Arvanheittäjät eivät olleet syrjäytyneitä reppanoita vaan kohtalon seulomaa parhaimmistoa. Hullunrohkeus oli hyve ja hetkeen heittäytyminen paras elämänkatsomus. Tolkun ihmisille ei tarjoutunut pienen kansan historian suurinta roolia. Värväyksen alkaessa vuonna 1915 tuskin tuntui todennäköiseltä, että suuriruhtinaskunta edes pääsee irti Venäjän ikiaikaisesta imperiumista. Mutta jälkiviisaasti katsottuna jääkäriliike oli valmistautumista ainutkertaiseen aikaikkunaan, joka 6. joulukuuta 1917 aukesi. Saksaan lähtijät ja vielä Suomeen palaajatkin luulivat päävihollisekseen ryssää. He päätyivät sisällissotaan, jossa kuoli yli 30 000 maanmiestä, prosentti väestöstä. Huijattiinko jääkäreitä? Ei. Jo lähtöhetkillä jokainen heistä tunsi, että isänmaan tulevaisuus ja omakin on tuntematon. Miksi valkoiset voittivat? Mannerheimia ei tule taivaisiin kohotella.

MUSEO 1/2018

Punakaartin amatööripäälliköille olisi pärjännyt kuka hyvänsä kouliintunut kenraali tai everstikin. Yhtä ylipäällikköä korvaamattomampia olivat toki jääkärit. Heidän vaikutuksensa ulottui talonpoikaisarmeijan koulutuksesta aina ratkaisutaistelujen etulinjaan ja teloitusmontuille saakka.

”

Hullunrohkeus oli hyve. Veri punnittiin ja vuodatettiin. Yllättävän monta vihreää univormua lävisti luoti, jonka kylmiltään oli ampunut tihrusilmäinen muonamies tai työläispoika. Joka kymmenes jääkäri kaatui vapaussodassaan ja kaksinkertainen määrä haavoittui. Niin kuin kaikissa ihmisjoukoissa, oli jääkäreissä valioita, ylisuorittajia, keskivertoja, onnekkaita, huono-onnisia ja kyvyiltään vajavaisia. Hyvä näin. Vain typerä yleisö jaksaisi vuonna 2018 innostua putipuhtoisina eläneistä ja kuolleista kiiltokuvista.

> Jääkäreitä Libaussa Liettuassa helmi-

kuussa 1918, juuri ennen Suomeen paluuta.

Mikä jääkäreissä on kuolemattominta? Nuorten miesten väkevät, sakeat kohtalot. Nopeatempoinen kehityskertomus. Sattuman ylivalta yksilön elämään taikka yhden ainoan valinnan kauaskantoisuus. Kuka jää kauppaopistoon opiskelemaan kirjanpitoa ja kuka hiihtää yli Merenkurkun? Kenestä tulee isona konttoristi ja kenestä kenraali? Kenestä sankari ja kenestä joukkomurhaaja, kenestä sekä että? Jääkäreiden veretseisauttava ihmishistoria tuskin lakkaa suomalaisia kiinnostamasta vielä muutamaan sataan vuoteen. Teemu Keskisarja

Kirjoittaja on Suomen luetuimpia historioitsijoita

JÄÄKÄRIT-NÄYTTELY

Pohjanmaan museo, Vaasa 27.5.2018 asti Näyttely esittelee jääkäriliikkeen historiaa ja vuosien 1917–1918 tapahtumia Vaasan ja Pohjanmaan näkökulmasta. pohjanmaanmuseo.fi

JÄÄKÄRISÄÄTIÖ

MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Lyhyt selostus siitä mistä palstalla on kyse.

NÄYTTELYARVIO Miltä näyttävät uudet ja uudistuneet museot?

KOHTI YHTEISTÄ MUISTAMISTA Vapauden museon helmi on Pispalan naiskaartin Emma Oksalan ”univormu” eli naiskaartilaisen housupuku sisällissodan ajalta. TYÖVÄEN ARKISTO

yöväenmuseo Werstaalla avautui marraskuussa 2017 uusi näyttely, Vapauden museo, jossa pureudutaan Suomen historiaan sadan vuoden ajalta. Luonnollisesti käsittelystä saa osansa myös Suomen historian vaikein kipupiste, sisällissodan vuosi 1918. Kuinka työväenmuseo lähtee sadan vuoden perspektiivistä kuvaamaan tätä kohtalokasta tapahtumaa? Näyttelyn aluksi kävijä tutustute-

MUSEO 1/2018

taan Suomen itsenäisyyden ja vuoden 1918 taustoihin. Ennakkoon voisi olettaa, että tarina rakentuu suuren yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden varaan. Tämä on kuitenkin se yleinen näkökulma, josta työväenliike on sisällissotaa tottunut tarkastelemaan. Yllätykseksi saa havaita, että näyttely esittää asiat hyvinkin neutraalisti. Johdanto ei ole – yhtä sivutekstiä lukuun ottamatta – varsinaista kuvaus-

Vangit ruokailevat Suomenlinnan vankileirillä 1918.

ta työväestön kärsimysnäytelmästä. Tai jos on, se rakentuu kävijälle ikään kuin huomaamatta. Itse sisällissodan osio jää esineistöltään hieman vaatimattomaksi, joskin sen helmenä on Pispalan naiskaartin Emma Oksalan ”univormu” eli naiskaartilaisen housupuku sisällissodan

NÄYTTELYARVIO Miltä näyttävät uudet ja uudistuneet museot?

ajalta. Sellaista ei ole tiettävästi toista maailmassa. Asiayhteyden kannalta mielenkiintoinen on Laukon kartanosta ennen sen polttamista anastettu tuhkakuppi. Esineistön puute itse sodan ajalta on toki ymmärrettävää. Aseita lukuun ottamatta aineistoa on vähän saatavilla, eikä aseistus perustellusti kuulu tämän näyttelyn luonteeseen. Sotatalvesta 1918 kerrotaan vain lyhyesti, tosin tämä kolmen kappaleen mittainen näyttelyteksti olisi voinut olla sisällöllisesti onnistuneempi. Useiden nykypäivän kirjojen sudenkuopalta kuitenkin vältyttiin: punaisen lyhdyn nostaminen Helsingin työväentalon torniin tapahtui tosiaan 26. tammikuuta 1918. Vuoden 1918 osalta näyttelyn kruunu on vankileireistä kertova osio. Vaikka kyse on historiallisesti äärimmäisen murheellisesta ajanjaksosta Suomen historiassa, näyttely jatkaa edelleen neutraalilla kerrontalinjalla. Se ei lähde mässäilemään vankileirien kauheuksilla vaan antaa kävijän itse muodostaa kuvan tapahtumista. Tällä kertaa esineistöä on ollut paremmin saatavilla, ja runsaan valokuva-aineiston, kirjeiden ja muiden dokumenttien ohessa se on myös kauniisti esillä. Vankileiriosiossakaan näyttely ei tyrkytä kävijöille valmiita ajatuksia. Niitä saa jokainen itse muodostaa tutkimalla valokuvien ja dokumenttien ihmiskohtaloita. Ainakin allekirjoittaneen mielestä museokävijälle jätetään ylipäätään varsin vapaat kädet oman mielikuvansa muodostamiseen. Vapaudestahan näyttelyn nimessäkin on kyse. Sisällissodan jälkeen Vapauden museo siirtyy käsittelemään suomalaista yhteiskuntaa nykyaikaan saakka, joten kävijällä vierähtää vielä hyvä tovi näyttelyn parissa. Vaikuttavimpiin kohteisiin kuuluu talvisodan aikainen pommisuoja, jossa voi hyvin aistia siellä istuvan lapsen tai naisen pelon. Loppuvuodesta 2017 sanomalehdissä julkaistiin kirjoitus, jossa tuotiin julki huoli siitä, että sisällissodan

TYÖVÄENMUSEO WERSTAS

muistoa ei vaalita yhdessä. Sen sijaan kummankin puolen muistelijat tuntuvat haluavan käpertyä omaan piiriinsä vaalimaan haluamansa kaltaista muistoa sodasta. Minusta Vapauden museo ottaa hyvän askeleen lehtikirjoittajan kaipaamaan suuntaan, yhteiseen muistamiseen. Työväen perinteestään Werstaan näyttely oikeutetusti pitää kiinni, mutta se ei provosoi eikä syytä. Tällaista muistamista toivoisi vuoden 1918 osalta enemmänkin. Kyse on kan-

Kuvassa naispunakaartilaisen paheksuttu housuasu.

sallisesta tragediasta, jossa ei enää ole syytä etsiä syyllisiä tapahtumiin. Tuomas Hoppu Kirjoittaja on sisällissotaan erikoistunut historiantutkija

Vapauden museo Työväenmuseo Werstas, Tampere Werstas.fi

SISÄLLISSOTA TULI PULPETILLE Espoon kaupunginmuseon arkistojen avulla lukiolaiset ovat saaneet uusia ulottuvuuksia niin opintoihinsa kuin kotiseutuunsakin. TEKSTI ANNE SALOMÄKI KUVAT RONI REKOMAA

adan vuoden takainen sisällissota voi olla nykypäivän nuorille kasvoton tahra kotimaan historiassa. Espoolaisen Etelä-Tapiolan lukion abiturientit Emmi-Lotta Sarikka, Venla Nummela , Aleksander Jalo, Roosa Puumalainen , Oliver Pietilä ja Suvi Vuori saivat kuitenkin lakitiedon kurssilla tehtäväkseen tuoda muistot tähän päivään – kasvojen kera. Kurssilaiset tutkivat valtiorikosoikeuden tuomion saaneiden punaisten

MUSEO 1/2018

tarinoita Espoon kaupunginmuseon arkistomateriaalien perusteella ja pohtivat, toteutuivatko oikeusvaltion periaatteet ja olivatko tuomiot nykypäivän oikeuskäsityksen mukaisia. Näin nuoret ylittivät oppiainerajoja: seassa oli niin historiaa ja oikeustiedettä kuin hieman filosofiaa ja psykologiaakin. ”Oli tosi kiinnostavaa käsitellä oikeita tapauksia. Yleensä tunneilla käydään läpi fiktiivisiä tilanteita, mutta nyt käytössä oli oikeita dokumentteja”, Puumalainen sanoo.

Kuusikko on yhtä mieltä siitä, että on aivan eri asia lukea muiden kirjoittamaa historiaa kuin tuottaa sitä itse. Aineistojen tutkiminen opetti paljon sekä tiedonhausta ja -seulonnasta että lähdekritiikistä. ”Mukana oli paljon voittajien kirjoittamia tekstejä, joissa kritisoitiin punaisia. Niitä piti osata lukea kriittisesti”, Pietilä toteaa. Motivaatiota kohensi entisestään se, että työn tulokset ovat nyt esillä verkossa kaikkien nähtävillä.

PEDAGOGINEN MUSEOTYÖ Museon ja koulun oppiainerajat rikkovaa yhteistyötä

< Lukiolaiset Emmi-Lotta Sarikka, Suvi

Vuori, Roosa Puumalainen, Aleksander Jalo, Venla Nummela ja Oliver Pietilä.

”On paljon mielekkäämpää, että ei vain palauta tehtävää opettajan sähköpostiin”, Sarikka huomauttaa. Työ oli myös ikkuna museomaailmaan. Nummela kertoo alkaneensa projektin myötä ymmärtää, kuinka työlästä vanhojen asiakirjojen tutkiminen voi olla ja kuinka hyvin museot onnistuvat tiivistämään tiedot kävijöille ymmärrettävään muotoon.

uhde oman kotipaikkakunnan historiaankin muuttui. ”Kun näki, mitä itselle tutuissa paikoissa on tapahtunut, se toi sisällissodan tosi lähelle”, sanoo Jalo. Kahden Etelä-Tapiolan lukion kanssa toteutetun projektin lisäksi Espoon kaupunginmuseo on työllistänyt Olarin lukiolaisia. Olarilaiset tekivät arkistomateriaalien pohjalta espoolaisista sisällissodan kohtaloista kahdeksan digitarinaa, jotka olivat esillä museolla ja ostoskeskus Isossa Omenassa. Museolehtori Sanna ValorantaSaltikoff kertoo, että yhteistyö tukee sekä museon että Espoon kaupungin tavoitteita: kumpikin haluaa osallistaa nuoria. Valoranta-Saltikoff itse pitää myös olennaisena sitä, että nuoret näkevät historiassa toistuvia teemoja, jotka resonoivat nykypäivässäkin. ”Projekteissa nuoret huomaavat, että esimerkiksi aatteisiin liittyvä keskustelu on voinut olla sata vuotta sitten ihan samanlaista kuin nyt. Kaikista tärkeintä on miettiä, voisivatko

ätietoja? Haluatko lis 85 tai 42 0 52 P. 010 henker.com sc db events.fi@

historian tapahtumat toistua tänä päivänä.” Etelä-Tapiolan lukion historian ja yhteiskuntaopin lehtori Mikko Puustinen toivoi opiskelijoiden oppivan historiallista empatiaa ja kykyä ymmärtää eri ryhmien erilaisia näkemyksiä historian tapahtumista. ”Oppikirjat usein irtaantuvat tavallisista ihmisistä ja esittelevät ylätasoa. Nyt opiskelijat saivat eläytyä yksilöiden tarinoihin”, hän sanoo. Valoranta-Saltikoff on erityisen tyytyväinen siihen, että projektit toivat museoissa esillä olevat teemat nuorten ihon alle. Hän haluaa työssään murtaa menneisyyden myyttejä ja tarjota sekä perspektiivejä että omakohtaisuutta. ”Usein historia nähdään ulkoa opeteltavana tietona, kuten vuosilukuina.

Museolehtori Sanna Valoranta-Saltikoff ja historian ja yhteiskuntaopin lehtori Mikko Puustinen.

Se on kuitenkin myös tunnepitoinen kokemus, joka voi avata uusia näkökulmia.”

Särkynyt elämÄ – Espoo sisällissodassa -näyttely 21.10.2018 asti Espoon kaupunginmuseo KAMU / Näyttelykeskus WeeGee Kulttuuriespoo.fi

Nuorten työt: historiaaoppimassa. blogspot.fi

Messulogistiikan palvelut ja räätälöidyt ratkaisut. Maailmanlaajuisesti kaikilla markkina-alueilla. 41

Kuva: DB Schenker

www.dbschenker.com/fi

SUOMEN ILMAVOIMAMUSEO

SVINHUFVUDIN ISTUIN Presidentti P.E. Svinhufvudin pako punaisesta Helsingistä valkoisten puolelle epäonnistui – ja samalla hajosi lentokoneen vaneri-istuin.

uomen Ilmavoimamuseon yksi vanhimmista esineistä on venäläisen M-16-lentokoneen istuin, jolla senaatin puheenjohtaja, vuosien 1931–37 tasavallan presidentti P.E. Svinhufvud istui yrittäessään paeta punaisesta Helsingistä valkoisten puolelle 5. helmikuuta 1918. Lentäjänä oli suomalainen Väinö Mikkola, joka palveli vielä tuolloin Venäjän laivaston ilmavoimissa Hermannin lentoaseman päällikkönä, mutta toimi samaan aikaan salaa valkoisten hyväksi. Suomalaisia ilmailuvoimia

MUSEO 1/2018

”

Pakkasrasvaa ja konjakkipullo.

ei tuolloin vielä ollut perustettu, joten heidän piti kaapata venäläinen kone pakoaan varten. Sovittuna pakopäivänä oli aurinkoinen, mutta kipakka pakkassää. Svinhufvud naamioitui leikkaamalla viiksensä tasaiseksi ja värjäämällä ne mustiksi, laittoi sanomalehtiä lämmikkeeksi villapaitansa alle ja silmälasit päähänsä ja nappasi mukaansa vielä pakkasrasvaa ja konjakkipullon. Mikkola ja meriväenkapteeni Yrjö Roos tulivat hakemaan Svinhufvudia Uudenmaankatu 3:sta Venäjän lipulla

PUHEENVUORO MUSEOLLE Seikkailutarina sisällissodan maailmasta.

TOMI TUULIRANTA

Venäläisen M-16-koneen istuin on vanhimpia esineitä Ilmavoimamuseon kokoelmassa.

< Väinö Mikkola (vas.) M-16-koneen

ohjaamossa, tähystäjä tuntematon.

varustetulla avoautolla. Lentoasemalla Mikkola asettui ohjaamoon ja Roos ja Svinhufvud ahtautuivat koneen nokkaosan tähystämöön. Tähystämö oli niin ahdas, että Svinhufvud joutui riisumaan turkkinsa ja käärimään sen itsensä ja Roosin harteille. Vaneri-istuin rasahti miesten painon alla. Hiljaa ja tasaisesti kone lähti liikkeelle jääkenttää pitkin ja kohosi huomaamatta ilmaan. Kone nousi viidensadan metrin korkeuteen, ensin Sörnäisten suuntaan, ja kaartoi sitten Kulosaareen ja pohjoiseen. Svinhufvud kaivoi povitaskustaan taskumatin, otti pienen ryypyn ja huusi: ”Eläköön Suomi!” Pian sen jälkeen moottori meni epäkuntoon. Konetta huoltaneet matruusit olivat juoneet Mikkolan lentoa varten hankkiman, jäähdytysveteen sekoitettavan spriin omaksi lämmikkeekseen. Pakomatkalaisten täytyi liidellä takaisin jäälle nousupaikan läheisyyteen ja Svinhufvudin palata piilopaikkaansa. Sisällissodan jälkeen kesällä 1918 kone sai romutustuomion. Mikkolan

hyvä ystävä, lentäjä Erland Nygren, otti tuolloin istuimen talteen. Hän kätki sen vuosikymmeniksi ullakolleen ja kirjoitti istuimeen jälkipolvien tiedoksi: ”Nykyinen valtionhoitaja istui tällä penkillä yrittäessään paeta Helsingistä lentokoneessa Kapteeni Mikkolan kanssa.” Hänen tyttärensä lahjoitti istuimen Keski-Suomen Ilmailumuseolle, nykyiselle Suomen Ilmavoimamuseolle, 1980-luvulla. Susanna Vallius Kirjoittaja on Suomen Ilmavoimamuseon museolehtori ja Väinö Mikkola – Alppi lentäjän elämä valokuvina ja esineinä -kirjan kirjoittaja

Suomen Ilmavoimamuseo 100 vuotta

Sotilasilmailumme uranuurtajia -näyttely 6.3.2018 alkaen Väinö Mikkola – Alppilentäjän elämä valokuvina ja esineinä -kirja julkaistaan 6.3.2018 Tikkakoskentie 125, Tikkakoski ilmavoimamuseo.fi

KANSAINVÄLISTÄ Lapsuuden sotamuistot muuttuivat museoksi Bosnia-Hertsegovinassa

LAPSUUS SISÄLLISSODAN JALOISSA

WARTIME CHILDHOOD MUSEUM

Lapset ovat sisällissotien suuria kärsijöitä, mutta heidän kohtaloitaan ei näe museonäyttelyissä. Sota-ajan lapsuuden museo Sarajevossa tarttuu rohkeasti vaikeaan aiheeseen.

ammikuussa 2017 Sarajevossa Bosnia-Hertsegovinassa avattu Sota-ajan lapsuuden museo (Muzej ratnog djetinjstva, War Childhood Museum) tuo koskettavasti esille lasten kokemukset ja kärsimyksen niin verisessä Bosnian sodassa

MUSEO 1/2018

TEKSTI KIMMO ANTILA

(1992–1995) kuin muissa kriiseissä ympäri maapalloa. Museon perustaja Jasminko Halilovi´c oli ainoastaan neljävuotias sodan syttyessä. Omien lapsuuden kokemustensa pohjalta hän teki Sarajevon sotaa ja siitä lapsuudessaan kärsineitä ihmi-

siä käsittelevän tutkimuksen. Myöhemmin aiheesta ilmestyi kiitetty ja useille kielille käännetty kirja. Teoksessa esitellään yli tuhannen War Childhood Museum sijaitsee Sarajevossa, Bosnia-Hertsegovinassa.

KANSAINVÄLISTÄ Lapsuuden sotamuistot muuttuivat museoksi Bosnia-Hertsegovinassa

> Moni tarina kytkeytyy tallessa olevaan

WARTIME CHILDHOOD MUSEUM

esineeseen tai muistoon lapsuudesta.

”

Euroopan neuvoston museopalkinto.

lapsen kohtalo. Moni tarina kytkeytyy tallessa olevaan esineeseen ja muistoon lapsuudesta. Haastateltujen kertomukset ja tavarat muodostivat lopulta pohjan uudenlaiselle museolle. ”Halusin luoda museosta alustan, jolla nykyiset ja entiset sota-ajan lapset voivat jakaa kokemuksiaan ja sitä kautta helpottaa ja prosessoida omia traumaattisia muistojaan”, kertoo museonjohtaja Halilovi´c. ”Uskon vakaasti, että museomme voi auttaa ymmärtämään sotien monimutkaisuutta ja rauhantyön tärkeyttä. Lyhyen ajan sisällä museo on herättänyt huomiota ympäri maailmaa ja olemme aloittaneet projekteja Bosnian lisäksi Libanonissa, Ukrainassa ja Yhdysvalloissa.”

useon vain noin 200 neliön kokoinen näyttelytila esittelee hyvin arkisia esineitä: leluja, soittimia, vaatteita ja ruokapakkauksia. Niihin liittyvät lyhyet koskettavat tarinat, museon tallentamat videohaastattelut ja äänioppaan kertomukset herättävät sota-ajan kokemukset eloon. Esillepano on yksinkertainen, mutta se riittää vahvojen todistusvoimaisten esineiden kanssa.

KIMMO ANTILA

> Suomen sisällissodastakin tuttua panssa-

riautoa käytettiin 1921 Sleesian kapinassa. Lavastettua sodan tunnelmaa Sleesian kansannousujen museosta S´ wietochłowicesta, Puolasta.

KANSAINVÄLISTÄ Lapsuuden sotamuistot muuttuivat museoksi Bosnia-Hertsegovinassa

SISÄLLISOTIEN MUSEOT MAAILMALLA

useon perustaminen sisällissodan muistolle ei ole helppoa, sillä sodan varjot ovat vähintäänkin kahden sukupolven mittaisia. Vielä vaikeampaa on löytää näyttelyyn tasapuolinen ja kaikkia osapuolia ymmärtävä näkökulma.

Välittömästi Yhdysvaltain sisällissodan (1861–1865) jälkeen hautausmaiden ja taistelupaikkojen yhteyteen perustettiin historiapuistoja. Ensimmäinen sisällissodan museo syntyi 25 vuotta etelävaltioiden joukkojen antautumisen jälkeen Richmondiin Virginiaan. Museon perinnettä jatkaa nykyisin kolmesta eri kohteesta koostuva American Civil War Museum. Vuonna 2001 Harrisburgiin Pennsylvaniaan perustettu National Civil War Museum painottaa olevansa ainoa museo, joka kertoo puolueettomasti sisällissodan koko historian. Euroopassa sisällissotien esittäminen museoissa on ollut ongel-

MUSEO 1/2018

mallista, ja matka sodasta museoon on kestänyt pitkään. Vuoden 1916 Irlannin pääsiäiskapina, saaren jakautumisen ja itsenäistymiskehityksen lähtölaukaus, sai oman museonsa merkkivuonna 2016. Dublinin entisessä pääpostissa sijaitseva GPO Wittness Centre tarjoaa elämyksellisen matkan pääsiäiskapinan tapahtumiin ja yksittäisten ihmisten kohtaloihin kriisin aikana. Puolan ja Saksan rajamailla käytiin 1920-luvun alussa useita paikallisia kamppailuita, joiden historiaa ´ esitellään Katowicen lähellä Swie-

tochłowicessa kolme vuotta sitten avatussa Sleesian kansannousujen museossa, Museum of Silesian Uprisings. Sisällissodan luonne, jossa ”veli kävi veljeä vastaan”, tulee esille museon laadukkaissa elokuvissa ja hienosti lavastetuissa näyttelysaleissa. Espanjan sisällisota (1936–1939) on maassa yhä arka aihe. Vain muutama museo on uskaltanut tarttua aiheeseen. San Telmo museo San

Sebastianissa Baskimaalla esittelee nelisen vuotta sitten uusitussa perusnäyttelyssään sisällissodan tapahtumia ja ihmiskohtaloita. Baskimaalle sijoittuu myös Gernikan kaupungin rauhanmuseo (Museo De La Paz De Gernika), joka perustettiin kertomaan kaupunkia sisällissodan pommituksissa kohdanneesta täydellisestä tuhosta. Picasson tunnetun maalauksen myötä Gernikasta tuli symboli pyrkimykselle rauhaan. Jugoslavian repivistä hajoamissodista on yhä jokaisella alueen maalla ja kansalla oma tulkintansa. Vukovarin vuosina 2012–2014 kokonaan uudelleen rakennettu kaupunginmuseo (Gradski Muzej Vukovar) Kroatiassa esittelee rikkaan historiallisen ja arkeologisen perinnön ohella myös kaupungin kohtaloa sodassa. Sarajevossa Bosnia-Hertsegovinassa Galerija 11/07/95 esittelee dramaattisilla mustavalkoisilla valokuvilla Srebrenican tragediaa.

KANSAINVÄLISTÄ Lapsuuden sotamuistot muuttuivat museoksi Bosnia-Hertsegovinassa

”

Lasten näkökulma sotaan.

asten näkökulma näihin tapahtumiin tuo esiin sodan koko kauheuden, mutta tarinoista huokuvat kaikesta huolimatta myös selviämisen ja uuden elämän aloittamisen teemat. Vuonna 1991 syntynyt Meliha kertoo museossa kokemuksistaan ja näyttelyyn päätyneestä jäniksestään seuraavasti: ”En muista veljeäni, hän oli vain vähän vanhempi kuin minä. Veljeni napattiin äitini käsivarsilta ja tapettiin. Pakenimme kotoamme lukitsematta ovia takanamme, ja sitten asuimme pakolaisleirillä. Sininen jänis oli ainoa asia, joka tuotti minulle iloa leirillä. Jäniksen väri ja hymy valaisivat synkintäkin päivää. Lahjoitin pois kaikki leluni, mutta olen pitänyt sinisen pupun.” ”Haluamme muuttaa käsitystä lapsista passiivisina sodan uhreina ja siirtää näkökulmaa lasten sinnikkyyteen ja selviytymiskykyyn ja heidän mahdolli-

METKA FUJS

Bosnian sodan tapahtumat olivat hirvittäviä: sotaa ja pommituksia, joukkokarkotuksia, tap pamista, ryöstämistä, tuhopolttoja, talojen räjäytyksiä, kidutuksia, raiskauksia ja vankileirejä. Sodassa kuoli noin 110 000 ihmistä, joista 40 prosenttia oli siviilejä. Noin 1,8 miljoonaa ihmistä pakeni tai joutui karkotetuksi.

TAIDE KUULUU TAITEEN YSTÄVÄLLE. NÄYTELYITÄ, TAIDETTA, HAVAINTOJA, ARVIOITA, NÄKEMYKSIÄ JA PALJON PALJON MUUTA.

Sininen jänis oli ainut mikä tuotti iloa pikkutytölle Bosnian sodan pakolaisleirillä.

suuksiinsa vaikuttaa ympärillä olevien ihmisten elämään”, korostaa Jasminko Halilovi´c. Sota-ajan lapsuuden museo sai viime joulukuussa arvostetun Euroopan neuvoston museopalkinnon. Museota kiitettiin aidosti monella tapaa inspiroivaksi ruohonjuuritason ilmiöksi, jonka mallia voi seurata ja toistaa muilla sota-alueilla. Museon epäpoliittisuus ja tasavertaisuus saivat kiitosta. Suurimman vaikutuksen tekivät kuitenkin lasten koskettavat kertomukset. ”Sodasta puhuminen lasten näkökulmasta on ehkä voimakkain sodan vastainen viesti”, tiivistää Halilovi´c museon merkittävimmän tehtävän. Syyrian ja Ukrainan sisällissotien lasten tarinat ovat tulossa esille museoon jo tämän vuoden aikana. Kirjoittaja on Postimuseon johtaja ja Vuoden eurooppalainen museo (EMYA) -tuomariston jäsen.

Vuositilaus 79,00 €, kestotilaus 71,00 €, opiskelijatilaus 64,50 € 47 www.taidelehti.fi

Museoiden NÄYTTELYLIITE kevätnäyttelyt. Museoiden NÄYTTELYLIITE kevätnäyttelyt.

LÄ

E HD

ATK OM

Museo-lehden näyttelyliite esittelee kevätkauden kiinnostavimmat näyttelyt.

Särkynyt elämä

TYKKÄÄ MUSEOLIITOSTA FACEBOOKISSA

21.10.2018 SAAKKA

ESPOO SISÄLLISSODASSA

Särkynyt elämä -näyttely johdattaa meidät sadan vuoden takaisten tapahtumien ja ihmiskohtaloiden äärelle. Yleisöopastukset näyttelyssä sunnuntaisin klo 14. Tervetuloa!

KAMU | NÄYTTELYKESKUS WEEGEE AHERTAJANTIE 5, ESPOO | ESPOONKAUPUNGINMUSEO.FI

Kuva: Tilly ja Björn Soldan. Museovirasto

Välähdyksiä

BJÖRN JA TILLY SOLDANIN tarinasta

1.3.–31.8.2018 JÄRVENPÄÄN TAIDEMUSEO Kirjastokatu 8, 040 315 3881 www.jarvenpaa.fi/taidemuseo helmikuu – huhtikuu ke-su 10–17, touko – elo ti-su 11–18

Museoiden kevätnäyttelyt. NÄYTTELYLIITE

VIHAN VÄRIT Sisällissodan syitä ja seurauksia Varkaudessa 18.2. - 20.5.2018 www.varkaus.fi/museot

NÄYTTELYLIITE Museoiden kevätnäyttelyt. Reijo Hukkanen Luontopolku, 2017 sekatekniikka

Kuva: Raimo Ahonen

KANGASALA-TALO Kuohunharjuntie 6, Kangasala, 040 773 0148 taidemuseo@kangasala-talo.fi, www.kimmopyykkotaidemuseo.fi, Liput 6/4 €, alle 18-v. maksutta. Avoinna: ti-ke 11-17, to 11-19, pe-la 11-17, su 11-15, ryhmät sop. mukaan

JAANA PARTANEN

Postimuseon näyttelyt museokeskus Vapriikissa Alaverstaanraitti 5, Tampere 12 €/6 € tai Museokortti•www.postimuseo.fi

Tuottaja:

Partanen & Lamusuo Oy

Mielen alkemiaa – Arjen alkemiaa Kaksi polkua, kumman valitset? Eheys ja tasapaino vai kaaos ja tragedia? Kouvolan taidemuseo 1.2.–6.5.2018

SEINÄTÖN MUSEO -MOBIILIOPASTEET OVAT PÄÄSYLIPPUSI MUSEOON 24/7 Monipuoliset Seinätön museo -opasteet, ulkoreitit ja näyttelyopasteet toimivat kaikilla älypuhelimilla ja tableteilla ilman erillisten sovellusten lataamista. Seinätön museo on aina mukana – aina avoinna. Tutustu Seinättömään museoon osoitteessa tarinasoitin.fi/seinaton.

Kansallisarkisto Mikkeli, Kalle ja Valma Pukkilan sukuarkisto

MYYTINMURTAJIA JA MATKANTEKIJÖITÄ

13.10.2019 asti

K AARLO KIVEK ÄS

– KOLMEN ARMEIJAN KENRAALI 1866–1940

Untitled-3 1

3.2.2019 asti

20.11.2017 10.12

Kouvolan kaupunginmuseo Avoinna ti–pe 11–18, la-su 12–17, ma suljettu Varuskuntakatu 11, Kouvola-talo Liput 7/5 €, yhteislippu 11/8 €, alle 18-vuotiaat vapaa pääsy

www.poikilo.fi

Museoiden kevätnäyttelyt. NÄYTTELYLIITE

Lähde vuoden mittaiselle kulttuurimatkalle!

68€

Uusi voimassaoleva Museokorttisi

58€

MUSEOKORTTI on pääsylippusi yli 250 museoon Ahvenanmaalta Inariin!

Museot.fi

Tervetuloa Museo Militariaan! Pohjan Pojista Suomen-poikiin. Näyttely suomalaisista Viron vapaussodassa ja virolaisista Suomen talvi- ja jatkosodassa. Avoinna 16.12.2018 asti. Salattua! Puolustusvoimien salauslaitteet. Uudistettu näyttelyosio 25.2. alkaen. Kesällä 2018 opastettuja kierroksia kasarmialueen historiaan: autonomian ajan kasarmista punavankileiriksi, itsenäisen Suomen armeijan kasarmista museoksi. Vuonna 2018 Suomen puolustusvoimat juhlii 100-vuotista taivaltaan. Puolustusvoimien vaiheisiin voi tutustua laajassa perusnäyttelyssämme.

Vanhankaupunginkatu 19, 13100 Hämeenlinna www.museomilitaria.fi

H A M I N A ke v ä t – ke s ä

NÄYTTELYLIITE Museoiden talvinäyttelyt.

HAMINAN K AUPUNGINMUSEO K AUPPIA ANTALO

Kadettikoulunkatu 2, 49400 Hamina

Kasarminkatu 6, 49400 Hamina

Kivikautta Kaakonkulmalla 31.8. saakka. Näyttely esittelee Metsäkylän Viidankankaalla tehtyjen yleisökaivausten löytöjä ja tuloksia.

Punainen pääsiäinen 21.3.–1.4. Muravjevin kauppatalossa vietetään pääsiäistä vuonna 1918 ja kaupunki on punaisten vallassa. Kauppiasperhe ja heidän vuokralaisensa odottavat henkeä pidätellen, mitä tuleman pitää.

Nuoruus ympyröillä 15.2.–31.8. Haminan nuorisovaltuuston ja Haminan kaupungin museoiden yhteisnäyttely Kesänäyttely 5.6.–31.8. nuoruudesta ympyräkaupungissa.

Kysymuseolta.fi – ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT

Pääsymaksu: aikuiset 2 €, alle 18v. ilmaiseksi

Tattoo-maiden lippunäyttely 22.5.–31.8. Museoiden aukioloajat: www.hamina.fi Vuoden 2018 osallistujamaiden esittely Lisätiedot ja tiedustelut: museot@hamina.fi, puh. 040 199 1201 lippujen ja niiden historian kautta.

Kysy museolta on matalan kynnyksen verkkotietopalvelu, jossa museot vastaavat erikoisalaansa liittyviin kysymyksiin. Kysymyksen voi lähettää helposti palvelussa lomakkeen avulla. Mukaan voi tarvittaessa liittää kuvan. Tutustu palveluun ja anna asiantuntijan auttaa!

Kaikki koossa. Kokoelmat käytössä. museoliitto.fi/kookos

kysymuseolta.fi &

@KMuseolta

Mikä on tämän lehden mielenkiintoisin juttu? Mikä inspiroi? Mitä pitäisi parantaa? Vastaa 1.4.2018 mennessä, ja voit voittaa kuvassa olevat Espoon kaupunginmuseon lahjoittamat Suutarinpallolasipallon ja Lasin aika -julisteen. Arvomme yhden tuotepaketin kaikkien palautteenantajien kesken.

ELLA TOMMILA / EMMA

KERRO MEILLE

Paras juttu 4/2017 Edellisen Museo-lehden parhaaksi jutuksi lukijat äänestivät äitiyspakkauksen historiaa ja nykypäivää valottavan Laita lapsi laatikkoon. Hyvä lehti, 10 pistettä! – Aila Lukemista kannesta kanteen. – Kirsi Visuaalisesti tyylikäs lehti. – Sirpa Erinomainen lehti, vaan voisi olla enemmän sivuja ja juttuja. – Mauri

Palautetta voi antaa tällä lomakkeella tai sähköpostilla. info@museoliitto.fi. Lehden mielenkiintoisin juttu löytyy sivulta: Palautetta toimitukselle

Suomen museoliitto maksaa postimaksun

ANNA PALAUTET TA 1.4.2018 MENNESSÄ

Nimi

Lähiosoite Postinumero ja -toimipaikka

SUOMEN MUSEOLIITTO Tunnus 5015312 00003 VASTAUSLÄHETYS

BEWESHIP Fine Art – Arvotaiteen logistiikkapalvelut ammattitaidolla.

www.beweship.com – fineart@beweship.com – 020 7857 500

RAKKAUDESTA MUSEOIHIN

MUSEO-LEHTI

TALVITARJOUS

Museoiden ajankohtaiset ilmiöt ja näyttelyt pintaa syvemmältä neljä kertaa vuodessa.

Vuoden kestotilaus, Tarjous voimassa 15.3. asti

25 € MUSEOLIITTO.FI/ TILAA-LEHTI

2/2018 ILMEST Y Y 18.5. Lehdessä syvennytään Kulttuuriperinnön eurooppalaiseen teemavuoteen museoiden näkökulmasta. Mitä kaikkea kulttuuriperintö on? Mitä se merkitsee? Mitä on uusi kulttuuriperintö? Miten osallisuus ja vuorovaikutus näkyvät museoissa? Kesänumerossa on esillä monia kesäreissujen varrelle osuvia kohteita, joiden rooli suomalaisten museoiden kulttuuriperinnössä on ohittamaton.

Käytä tätä palvelukorttia kun haluat tilata lehden, ilmoitat osoitteenmuutoksesta tai irtisanot tilauksesi. Lehden voi tilata myös verkossa: museoliitto.fi/tilaa-lehti

JOHTAVA MUSEOALAN AIKAKAUSLEHTI NELJÄ KERTAA VUODESSA Itselleni

Lahjaksi

Vuositilaus 38 euroa

Kestotilaus nyt vain 25 € (15.3. asti, norm. 34 €) Jäsentilaus 25 euroa

Opiskelijatilaus 25 €, opiskelijakortin no.: Muutan osoitteeni — / 201— alkaen

Irtisanon tilaukseni

PALVELUKORTTI

Suomen museoliitto maksaa postimaksun

Vanha osoite tai tilauksen maksaja Sukunimi

Etunimi

Jakeluosoite Postinumero ja -toimipaikka Uusi osoite tai lahjan saaja Sukunimi

Etunimi

Jakeluosoite Postinumero ja -toimipaikka Puhelin

SUOMEN MUSEOLIITTO Tunnus 5015312 00003 VASTAUSLÄHETYS

Päiväys ja tilaajan allekirjoitus

Kestotilaus jatkuu ilman erillistä uudistamista. Ulkomaille meneviin tilauksiin tulee postituslisä. Tilauksen voi keskeyttää ennen tilauskauden loppua joko puhelimitse 0444 300 701 tai sähköpostitse museoliitto@museoliitto.fi. Mikäli lehtitilaus irtisanotaan, veloitetaan vastaanotettujen lehtien hinta. Lehtiä ei veloiteta, jos ilmoitat irtisanomisesta kirjallisesti kahdeksan vuorokauden kuluessa ensimmäisen lehden saatuasi. Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset tulevat 1/2018 54 MUSEO voimaan 2–4 viikon kuluessa ilmoituksen saapumisesta.

huoMisen KulttuuriPerintÖ KÄsissÄMMe MTAB käsittelee ja kuljettaa herkkiä esineitä vahvalla ammattitaidolla ja vuosien kokemuksella. Pohjoismaiden johtavana taidelogistiikan toimijana tarjoamme yksilöllisiä taide- ja museoesineiden kuljetus-, pakkaus- ja säilytyspalveluita.

fi ne art logistics, storage and warehousing

www. mtab.fi

SUOMEN MUSEOLIITTO ANNANKATU 16 B 50, 00120 HELSINKI