Museo-lehti 4/2013

MOBIILIKUVA MUUT TA A K AIKEN

4 / 2013 51.

sivu

4

AVOIMEN DATAN KUUMAT PERUNAT

sivu

32

VA L O K U VAT

VUOSIKERTA

HEIKKI PÖLÖNEN

Bremer

VALOKUVAUKSEN TIENRAIVAA JA sivu

8

Pääkirjoitus

Kuvien julkaiseminen verkossa ei ole ilmaista

K

ulahtaneen sanonnan mukaan yksi

kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Väitettä ei liene todistettu matemaattisesti, mutta suuntaa an-

tava se on.

Kuva sisältää tietoa, tarinoita ja tunteita, joiden kertomiseen tuhat sanaa eivät riitä.Toisaalta kuvan haaste tiedon ja tarinoiden lähteenä on siinä, että kuvat ovat mykkiä, jos niihin ei ole liitetty sanallista kuvailua: ajoitus-, paikka- tai henkilötietoja, joita kutsutaan metatiedoksi. Metatiedot ovat kuvien ja kuvakokoelmien käytössä nousseet entistä tärkeämpään rooliin, kun kuvia on siirretty ja siirretään selailtavaksi internetin kautta.

Museoissa on tällä hetkellä noin 25 miljoonaa valokuvaa. Niiden määrä on viimevuosina kasvanut puolen miljoonan kuvan vuositahtia.

Kuvallinen viestintä on suositumpaa kulttuurin muuttuessa entistä visuaalisemmaksi, lisäksi kuvien määrän kasvu ja niiden saatavuuden helpottaminen on lisännyt niiden käyttöä.

Uudet kuvien käyttötavat aiheuttavat erilaisia julkaisu- ja tekijänoikeusongelmia. Niihin liittyvä lainsäädäntö on vaikeaselkoista ja on huonosti käyttäjien tiedossa. Tekijänoikeuksista käytävä keskustelu on vähintäänkin varauksellista, koska kaikki haluavat pitää huolen siitä, että heidän oma työnsä tulee korvattua sekä taloudellisesti että moraalisesti.

valmistelee tekijänoikeuslain uudistamista. Samaan aikaan tekijänoikeuksia edustavat ja niitä käyttävät järjestöt käyvät tiivistyvää keskustelua kahdenvälisten kollektiivisopimusten aikaan saamiseksi.

Myös globaalilla tasolla halutaan löytää oikeuskysymyksiin lainsäädännöllisiä ja sopimusperusteisia ratkaisuja erilaisten lisenssien avulla.

Tekijänoikeuksiin liittyvä lainsäädäntö ei pysty muuttumaan samassa tahdissa kuin kuvien käyttömuodot. Sopimusmenettely on nopeampi, joustavampi ja siksi myös parempi keino siihen, että oikeuksien haltijat ja niiden käyttäjät kyke-

Opetus- ja kulttuuriministeriö

2

MUSEO 4/2013

nevät fiksusti vastaamaan muuttuviin tarpeisiin.

Museot ovat kuvakysymyksissä monessa roolissa. Ne ovat tekijänoikeuksia omistavia, välittäviä ja käyttäviä organisaatioita. Museoille on tärkeää, että ne voivat kaikissa rooleissaan olla edistämässä sekä moraalisten että taloudellisten arvojen tasapuolista toteutumista.

Tekijänoikeuksien käyttöön liittyvä keskustelu on ollut kuluneen vuoden aikana näkyvintä Open data -otsikon alla. Keskustelussa lähdetään yleensä siitä, että julkiset organisaatiot laittaisivat materiaaleja tarjolle maksutta ja täysillä käyttöoikeuksilla, jotta muut voisivat niitä hyödyntää.

Tämä lisäisi materiaalien käyttöä ja saisi aikaan uusia sovelluksia, joilla saattaisi olla myös taloudellista merkitystä.

Verkossa kuva-arkistoja selailevan on helppo unohtaa, että arkistojen avaaminen ei ole ilmaista, eikä tapahdu itsestään. Museoille tarjotaan tekijänoikeuksista käytävässä keskustelussa yleensä maksajan roolia. Museoiden on maksettava valokuvien tekijänoikeusmaksut, mutta niiden pyytämät palvelumaksut saavat käyttäjiltä harvoin ymmärrystä.

On helppo ymmärtää, että tekijän pitää saada korvaus työstään. Ymmärrystä riittää myös materiaalien käyttäjille, jotka rakentavat niistä maksullisia sovelluksia. Mutta museon, joka yhdistää tekijän ja käyttäjän, pitäisi monien open data -aktiivien mielestä hoitaa homma ilmaiseksi.

Oikeudenmukaisessa toimintamallissa jaettaisiin sekä riskejä että voittoja. Sellainen voisi esimerkiksi olla polku, jossa tekijä, välittäjä ja käyttäjä tuottaisivat loppuasiakkaalle palveluja yhdessä ja olisivat myös jakamassa heidän maksamiaan korvauksia.

Avoimesta datasta lisää sivuilla 32–34.

Kimmo Levä on Suomen museoliiton pääsihteeri.

Suomalaisen valokuvauksen tienraivaaja Urho Kekkonen Napoleonin kotitalon ikkunassa ja muut Caj Bremerin valokuvat ovat suomalaisen valokuvauksen ikoneita.

Ne ovat löytäneet tiensä myös museoiden seinille.

12

Kysy mitä vaan valokuvasta

26

Fotografiska kauppaa valokuvaelämyksiä

”Voisiko kuvassa olla isoisän nuoruudenrakastettu”, tiedustellaan Kysy museolta -palvelusta. Kokosimme vastaukset useimmin esitettyihin valokuvakysymyksiin.

SEPPO HONKANEN

FOTOGRAFISKA / MAX PLUNGER

8

V A L O K U V AT A I T E E N M U S E O

36

26

28

2 Pääkirjoitus 4 Mobiilikuva muuttaa kaiken 7 Kun Caj Bremer tykkäsi 14 Odotettu nautinto 15 Talvinäyttelyliite 28 Ikuistettujen kuvien säilyttäjä 30 Museot ovat myös hyviä sijoituksia 32 Avoimen tiedon kuumat perunat 35 Museoasiakas Jonni Roos 36 Surrealismia ja silmänlumetta 39 Museomestari Myyrynen

K LO UV

AT

VA

Yksityinen ruotsalainen valokuvamuseo on onnistunut siinä, mistä monet haaveilevat. Se tuottaa voittoa.

TALVI

2013

Kannessa: Caj Bremer. Vasemmalla ylhäällä: Surrealismia ja silmänlumetta -näyttelyssä ihaillaan vanhoja valokuvakortteja. Oikealla ylhäällä: Fotografiska Tukholmassa houkuttelee suuria yleisömassoja. Oikealla alhaalla: Veikko Pakkanen huolehtii Suomen laajimmasta taidekuvakokoelmasta.

Päätoimittaja Kimmo Levä Toimitussihteeri Seppo Honkanen Toimituskunta Kalle Kallio, Heli Heinäaho, Marjo Mikkola, Antti Mäkinen, Kimmo Levä ja Seppo Honkanen Ulkoasu Kirmo Kivelä ja Inari Savola Kustantaja Suomen museoliitto ry., osoite Annankatu 16 B 50, 00120 Helsinki, puhelin 09 5841 1700 Tilaukset ja osoitteenmuutokset puhelimitse 09 5841 1700 Hinnat 2013 Kestotilaus 34 euroa, määräaikaistilaus 38 euroa, jäsenhinta 25 euroa Ilmoitukset Helena Piipponen, helena.piipponen@museoliitto.fi, puhelin 0444 300 701 Painopaikka Esa Print Oy ISSN 0781-0032

Kolumni

Mobiilikuva muuttaa kaiken myös museoissa

S

inä aikana, kun luet tämän kolumnin, f-alkuiselle some-sivustolle on ladattu puoli miljoona uutta valokuvaa.

Päivittäin naamakirja karttuu yli 350 miljoonalla kuvalla.

Luvut tainnuttavat. Kamerapuhelinten ansiosta miljardit ihmiset ovat yhtäkkiä voineet alkaa valokuvata elämäänsä ja julkaista kuvia.

Se on 2000-luvun suurimpia sosio-kulttuurisia muutoksia. Ilmiötä ja sen vaikutuksia on tutkittu vielä kovin vähän.

Valokuvaaminen oli digiajalle asti lähinnä kehittyneiden yhteiskuntien vauraimpien ja keskiluokkaisten ihmisten huvia ja hyötyä. Aivan kohta kaikki kuvaavat kaikkea.

Tuleeko kuvaamisesta uusi, universaali kansalaistaito, niin kuin luku- ja kirjoitustaito ovat?

Miten siihen liittyvää etiikkaa pitäisi opettaa? Miten joka suunnista sihtaava, kaikkialle takertuva ja ehkä ikuisesti pysyvä kuva muuttaa historiaa?

Mobiilivalokuvan sisältämä metadata muutta-

nee maailmaa vielä enemmän kuin kuvien määrän kasvu sinänsä. Metadata, eli tieto tiedosta, voi kertoa, kuka otti kuvan ja milloin.

Kännykän GPS-paikannin lisää metadataan tarkan sijaintitiedon, elektronisen kompassin avulla tallentuu linssin suunta. Paljon muutakin on luvassa, kuten keitä kavereita oli läsnä kuvaushetkellä —laitteet voivat kertoa sen toisilleen — minkälainen syke kuvaajalla oli, minkälainen oli säätila. Ja se on vasta alkua.

Miten historiantutkimus tai museot voisivat tästä hyötyä? Ajatellaanpa kesällä 2013 internetiin avautunutta SA-kuva-arkistoa. Se sisältää lähes 160 000 TK-kuvaajien ottamaa valokuvaa Suomen sodista vuosilta 1939-1945. Arkisto on kenen hyvänsä katsottavissa ja siinä on hyvät hakutoiminnot.

Sama pätee legendaariseen FSA-kuva-arkistoon, joka taltioi Yhdysvaltain 1930-luvun lamakautta ja myöhemmin sotatoimia. Oheis-

4

MUSEO 4/2013

tietoa, metadataa, molempien arkistojen kuvissa on niukasti. Jokaisen tiedonmurun on jonkun täytynyt kirjoittaa käsin ensin kuvan taakse tai saatekaavioon ja siirtää sitten digimuotoon. Mobiilikuvassa metadata seuraa kuvaa sen tallentamishetkestä saakka. Tulevat arkistomme elävät.

Ihmisluonnonvarojen haurain ainesosa on tarkka tietoisuus historian hetkistä: kuka mitenkin vaikutti ja toimi jonain aikana. Laulut kertovat ja sananlaskut. Kirjapaino ja muut viestintävälineet hiukan kohensivat tilannetta. Mutta sitä, missä sinun esi-isäsi kulki kerran talvella 20-vuotiaana, tietää tuskin kukaan. Mitä hän näki, keitä oli rinnalla. Ikipetäjät kertoisivat, jos osaisivat.

Vielä 1800-luvulla harva ikuistui lapsuudessaan kuvaan. Oma isoisoisäni syntyi vuonna 1846, hänestä ei tiettävästi ole valokuvia – ei kai aikuisiältäkään.

Mobiilikuvassa meistä kaikista tulee kuolemattomia. Me elämme jo nyt tulevaisuudessa, merkittyinä toistemme aikajanoille. Kun kävelemme kaupungilla, lukuisat erityyppiset kamerat tallentavat meitä.

Erillisistä kuvista voidaan varsin helposti jo nykyisin rakentaa vaikkapa kolmiulotteinen kuvapilvi.Tulevaisuudessa kurkistetaan menneisyyden haluttuihin hetkiin tällaisten kuvapilvien avulla.

Sadan vuoden kuluttua jälkipolvesi tietää keiden kanssa vietit aikaasi talvella 2013–14, miltä he näyttivät, minkälaista kieltä käyttivät.

Tulevaisuudessa on vain harvoja henkilöitä, paikkoja ja hetkiä, joista ei olisi piirtynyt tiivistä digipolkua menneisyyden metsiin.

Anssi Männistö on visuaalisen journalismin professori (ma.)

Tampereen yliopiston Viestinnän, median ja teatterin yksikössä.

Museokuvioita Valokuvat

Designia ja teknologiaa luodaan museon tiloissa New York Times on perustanut Timespace-nimimisen työtilan, jonka tarkoituksena on houkutella innovatiivisia yrittäjiä toimimaan yhteistyössä lehden kanssa. Samassa kaupungissa toimiva New Museum on päättänyt soveltaa ajatusta museoympäristöön. ”Museo tarjoaa työtilaa noin 70 ihmiselle. Heitä kannustetaan kehittämään taiteeseen, designiin ja teknologiaan liittyviä ideoita”, kertoo John Coburn Museums Journalissa. Coburn kannustaa museoita tarttumaan ajatukseen. ”Museot ovat hieno ympäristö pohtia tulevaisuuteen liittyviä kysymyksiä”, toteaa Hillary Jennings samassa artikkelissa. Hänellä on harvinaisen hieno titteli: The Happy Museumin onnellisuuskonsultti.

”Ihminen on köyhä, jos hänellä on vain rahaa. Lahjakkaiden muotoilijoiden vaativat teokset ovat tarjonneet minulle innoitusta sekä haasteita tunteille ja älylle. Ne ovat opettaneet laaja-alaista ymmärtämistä, johon on kuulunut meditatiivinenkin puoli. Design ja sen kerääminen on matka itsensä kehittämiseen.”

Suomen museoliitto tiedottaa -lehden numerossa 5/1983 käsiteltiin kulttuuriesineiden maastaviennin rajoittamista. ”Kansallisen kulttuuriperinnön suojelemiseksi säädettiin vuonna 1978 laki ja asetus kulttuuriesineiden maastaviennin rajoittamisesta. Kulttuuriesineiden vientikielto koskee yli 50 vuotta vanhoja taideteoksia, taideteollisuuden ja taidekäsityön tuotteita sekä muista yli 50 vuotta vanhoja esineitä, joilla on yleistä kulttuurihistoriallista arvoa”, kerrotaan Suomen museoliitto tiedottaa -lehdessä vuonna 1983.

Käytännössä lähes kaiken iältään yli 50 vuotta vanhemman esineistön maastavienti oli opetusministeriön päätöksellä saatettu luvanvaraiseksi. ”Jyrkältä vaikuttava laki sisältää kuitenkin pykälän, joka rajoittaa lupaviranomaisen päätösmahdollisuutta. Vientilupa on aina myönnettävä, mikäli esine kuuluu ulkomaille muuttavan henkilön koti-irtaimistoon, mikäli ulkomailla asuva henkilö on saanut esineen perintönä tai mikäli luvan saaja sitoutuu tuomaan esineen takaisin asetetun määräajan kuluessa.”

Opetusministeriön päätöksessä määriteltiin tarkemmin, millä esineillä on katsottava olevan lain tarkoittamaan yleistä kulttuurihistoriallista arvoa. ”Vientikiellon piiriin kuuluvat iästä riippumatta esimerkiksi kansalliseen historiaan ja merkkihenkilöihin liittyvät esineet, arvokkaat käsikirjoitukset sekä tieteellisesti merkittävät kokoelmat. Ulkomaista alkuperää olevat esineet ovat myös vientikiellon alaisia, mikäli ne ovat olleet Suomessa viimeisen 70 vuoden aikana yli 50 vuotta.”

S uomen museoliitto

”Francis Baconin maalaus myytiin amerikkalaisessa huutokaupassa ennätyshintaan 142,4 miljoonalla dollarilla eli noin 106 miljoonalla eurolla. Yhdestäkään taideteoksesta ei ole koskaan maksettu huutokaupassa yhtä paljon. Vuodelta 1969 olevan kolmiosaisen teoksen nimi on Three Studies of Lucian Freud.”

tiedottaa - lehden kansi 5/1983

Mittavan muotoilukokoelman kerännyt Kyösti Kakkonen Glorian Antiikissa

STT uutisoi maailman suurimmasta taideostoksesta

Yhdysvaltalaisen Solomon R. Guggenheim -säätiön uudessakin esityksessä suurin osa 130 miljoonan euron museolaskusta jäisi Helsingin kaupungin ja valtion maksettavaksi. Rakentamisinvestointi maksaisi itsensä takaisin Guggenheimin säätiön pääjohtajan Richard Armstrongin mukaan nopeasti. ”Verokertymäarviointi on tehty standardien mukaisesti. Museo tuottaa veronmaksajille vuosittain voittoa.”

Helsingin Sanomat kertoo Guggenheimin museosuunnitelmista

Nykyiset maastavientisäännöt: nba.fi/fi/ajankohtaista/viranomaistoiminta/luvat/maastavientiluvat

MUSEO 4/2013

5

K YS

MUS

OLEH

TI

E

Harrastatko valokuvausta?

YY

Aarne Smith, 26 Kuvaan järjestelmäkameralla paljon katu- ja maisemakuvia. Olen käynyt katsomassa Brian Bowenin näyttelyn.

Valokuvat konkreettisista kohteista kiinnostavat enemmän kuin abstraktit kuvat. Esimerkiksi isoihin katastrofeihin liittyvät kuvat kulissien takaa kiinnostaisivat.

Saara Kuittinen, 24 En voi sanoa harrastavani valokuvausta, otan lähinnä turistikuvia. Olen käynyt Amsterdamin valokuvamuseossa.

Haluaisin nähdä juuri avatun näyttelyn, jossa on kuvia 50-luvun Helsingistä ja ajan arkielämästä.

Niilo Palin, 22 Minulle suhde kuvaamiseen syntyy valokuvien katsomisen kautta. Haluaisin nähdä museossa kuvajournalisminäyttelyn. Kuvajournalismin kautta näkee ajan kuvallisuuden ja historiallisia aiheita.

juho - matti paavola

Salla Merikari, 29 Kuvaan lähinnä tilannekuvia kännykällä. Viimeksi kävin katsomassa Michael Jacksonista kertovaa pääosin valokuvista koostunutta näyttelyä mediamuseo Rupriikissa.

Haluaisin käydä näyttelyssä, jossa on vanhoja ja uudempia kuvia vaikkapa samasta kaupungista vierekkäin.

Äänestä eo-

us parasta m propagandaa

Museojoukkueet eri puolilta Suomea heittäytyivät kokeilemaan uudenlaista verkkokampanjointia. Tuloksena on lähes 50 kampanjaa, jotka ovat mukana Suomen museoliiton Propagandaprojektissa.

Sen tarkoituksena on kannustaa museoi­ ta markkinoimaan sisältöjään uudella tavalla.

Joukkueisiin kuuluu viestinnän ammattilaisia, mutta myös rohkeita ensikertalaisia. ”Hyvät ideat ja iloinen mieli ovat olleet Propagandaprojektissa tärkeämpiä kuin kliinisen viimeistelty ison rahan suorittaminen”, viestintäpäällikkö Seppo Honkanen naurahtaa. ”Tuloksista näkee, että tekijöillä on ollut hauskaa.”

Paras propagandasuoritus valitaan Face­book-äänestyksen perusteella. Ehdokkaat ovat nähtävillä ja äänestys käynnissä Facebookissa. Eniten tykkäyksiä joulukuun loppuun mennessä kerännyt suoritus voittaa Propagandaprojektin.

Ensimmäiset viisi palkintoa on ehditty jo jakaa. Maailman luotettavin Suomen poliisi arpoi kaikkien osallistuneiden joukkueiden kesken viisi Ipad-tablettia Poliisimuseon tiloissa Tampereella. Arpaonni suosi Forssan museota, Teatterimuseota, Työväenmuseo Werstasta, Serlachiusmuseota ja Sinebrychoffin taidemuseota. ”Täytyy olla ylpeä Propagandaprojektiin mukaan lähteneiden museojoukkueiden suorituksista. Tästä on hyvä jatkaa kävijöiden houkuttelua”, Suomen museoliiton pääsihteeri Kimmo Levä kehuu.

Facebook.com/propagandaprojekti

6

MUSEO 4/2013

Kolumni

E lina H eikka

Kun Caj Bremer tykkäsi

M

yleensä valokuvaa, ryhdyin ihmiskokeeseen Töölönlahdella. Syysruska hehkui koreimmillaan. Rannassa tunsin sisäistä pakkoa kaivaa puhelimeni laukusta, kuten ne kymmenkunta muutakin maiseman lumoamaa ohikulkijaa.Tavallisesti vain katselen ja pohdin valokuvia, mutta nyt olin sisällä kuvaamisen ja julkaisemisen pyörteessä.

Kuvaamisen syistä on vaikea saada tolkkua.

Eikö harvinaisen näyn voisi vain todeta, ihastella kauneutta tässä ja nyt, taltioida yksityisesti mieleensä? Ei voi. Kauneuskokemukseen haluaa palata. Kauneuskokemus on sosiaalista liimaa.

Henkeäsalpaava näky vaatii muistamista ja jakamista. Sen kamera lupaa.

Töölönlahdella kauneuselämystäni kyllästettiin kanssakäymisellä. Kamerat loivat sosiaalisia suhteita ja yhteenkuuluvuutta kuin tupakka. ”Kuvaatko Instagramilla, vai tavallisella kameralla?” ”Oopperan varjo ei haittaa”, lohduttelin erästä kuvaajaa.

Entä inhimillinen turhamaisuus? Halu tulla nähdyksi ja hyväksytyksi? Näinhän se on: kuvasta janoaa kiitoksia ja ihastuneita kommentteja. En voi kieltää, että toiveikkuuteni heräsi jo lupaavan kuvausaiheen äärellä.

Kuvaamisen viattomuus on myytti. ”Paina nappia ja Kodak tekee loput”, oli 1890-luvun rentouttava mainoslause. 2010-luvulla nappi on valokuvan ammattilaiselle ongelma.

Mitä kuvata? Tuo pakahduttava maisemako – riittääkö se, vai yritänkö siirtyä metatasolle ja inä, joka en

käsitellä kameraa tapana luoda suhde maailmaan?

Näin tein, mutta hieman kiusaantuneena. Näyttihän se naurettavalta ja minuakin hymyilytti: katsoa nyt jumalaista kauneutta kännykän näytöltä.

Korvaani kuiskutteli Pentti Sammallahti, joka muistutti aktiivisesta seuraamisesta tilanteen loppuun. Niin tekee ammattilainen. Henri CartierBresson maalasi mieleeni tutun verrokkikuvan intialaisnaisista vuorimaiseman edessä, takaa kuvattuina ja kädet ekspressiivisesti kohollaan.Tarvitsin kuvaani ”ratkaisevan hetken”, jossa näppäilijöiden siluetit näyttivät valokuvaamista osoittavat eleet.

1980-luvulla aihe olisi kuvattu parhaat värit takaavalle dialle, filmi viety liikkeeseen, ja joululomalla olisi vietetty projisointi-iltaa. Tai ehkä kymppikuva olisi laitettu syksyn albumiin, jota vuoteen 2013 mennessä olisi harvakseltaan selailtu. Näytetty poikaystäville ja nostalgiannälkäisille nuoruuden ystäville.

Syksyllä 2013 hieno kuva pyöräyttää käyntiin julkaisuruljanssin. ”Ooh upea, laita museonkin Facebookiin”, sanoi kollega. ”Kysy, että onko ruska jo tallennettu.”

Ilman tekosyytä julkaiseminen olisi ollut noloa. Ilta ja pitkälle seuraava päivä menivät tykkäyksiä vilkuillessa ja sosiaalista verkostoani tarkastellessani. Caj Bremer tykkäsi. Vasta tätä juttua kirjoittaessani siirsin kuvan tietokoneen kovalevylle. Kas, koko kuva oli jäädä säilyttämättä.

Elina Heikka on Suomen va­lo­kuvataiteen museon johtaja. Museossa valmistellaan suurta näppäilykuvanäyttelyä syksyksi 2014.

MUSEO 4/2013

7

caj bremer

Valokuvat

tienraivaaja KUVAUKSEN SUOMAL AISEN VALO

Kekkonen seisomassa Napoleonin synnyin­talon ikkunan ääressä itsevaltiaan elkein. Kaksi nuorta naista utuisella Laatokalla tuijottamassa hiukset hulmuten tyhjyyteen.

Caj Bremerin valokuvat ovat suomalaisen valokuvauksen ikoneita, jotka ovat löytäneet tiensä myös museoiden seinille.

8

MUSEO 4/2013

Valokuvat

E

nsikosketus valokuvauksen parissa työskentelyyn tuli sattumalta. Suomi palautui sodasta. Parikymppinen miehenalku palasi armeijasta ilman tulevaisuudensuunnitelmia. Ammatillisia intohimoja ei ollut, eikä mikään innostanut. Lankomies ehdotti tarjoutumista tutun valokuvaajan oppipojaksi. Ehdotus ei liiemmin sytyttänyt, mutta kun muutakaan ei ollut näköpiirissä, ei nuorimies keksinyt syytä kieltäytyä.

Nyt tuosta sattumasta on kulunut yli kuusikymmentä vuotta. Noiden vuosikymmenten varrella Caj Bremer, 84, on viettänyt pimiöissä tuhansia tunteja, kiertänyt Helsingin Sanomien ja Viikkosanomien kuvaajana ympäri maailmaa ja osaltaan raivannut tietä uudenlaiselle kuvajournalismille Suomen lehdissä ja näyttelytiloissa.

Sattumuksilla on ollut osuutta moneen uralla tapahtuneeseen käänteeseen. Selvää kuitenkin on, että pelkästään sattumalta ei kenenkään uralle kerry pestejä lukuisissa suomalaisissa lehdissä, viittä vuotta taiteilijaprofessorina, näyttelyitä ympäri maailmaa saati lukuisia valtionpalkintoja.

Niiden saavuttaminen on vaatinut rohkeutta luopua tutusta ja hypätä tuntemattomaan.

Rohkeutta Caj Bremeriltä ei ole puuttunut.

Se on oikeastaan myös syy siihen, että hän istuu nyt puheensorinan täyttämässä Ateneumin kahvilassa valmiina haastatteluun. Nyt tutustutaan.

Elettiin 60-luvun loppua. Bremer oli työskennellyt 12 vuotta Viikkosanomissa, lehdessä, joka Aatos Erkon johdolla oli kunnianhimoisesti lähtenyt tavoittelemaan amerikkalaisen Lifekuvalehden tyyliä. Alussa Bremer oli nauttinut keskustelevasta tavasta tehdä lehteä ja siitä, että jutuissa pureuduttiin sosiaalisiin ongelmiin.

Nyt televisio ja sensaatiolehdet olivat kuitenkin alkaneet viedä lehdeltä lukijoita ja ilmoittajia, ja se vaikutti lehden aihevalintoihin. Bremer sai tarpeekseen. Hän irtisanoutui ensimmäistä kertaa elämässään ilman tietoa seuraavasta työnantajasta. Varmuutta tärkeämmältä tuntui vapaus. ”Halusin pitkästä aikaa määrätä itse työtahtini ja kuvauskohteeni. Viikkosanomissa olin huomannut, että minulle sopii paremmin sosiaalisten ongelmien kuvaaminen Pohjois-Karjalassa kuin Somaliassa. Eksotiikkaa riittää kyllä kotimaassakin. Tutussa ympäristössä pulmat on

helpompi ymmärtää ja elää itsensä sisään ihmisten kohtaamiin vaikeuksiin.”

Kuvaaja hyppäsi auton rattiin. Suunnaksi tuli pohjoinen, ja ajatuksena oli rauhassa katsoa, mitä tulee vastaan. Vastaan tuli nopean teollistumisen lieveilmiöitä: etelässä esimerkiksi öljynjalostamon jalkoihin jäänyt ammattikalastaja, pohjoisessa uusia viljelysmaita Lapin perukoilla raivaava perhe. Bremer jäi viikoksi elämään arkea uudisraivaajaperheen kanssa: auttoi tilan töissä, teki heinää ja kuvasi. Muistoja, valokuvia ja ystäviä tuli reissulla paljon. ”Tulen helposti toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Uudisraivaajaperheen olen tavannut monta kertaa kuvausreissun jälkeenkin.Viimeksi eilen minuun otti Facebookissa yhteyttä perheen tyttö ja kysyi, milloin tulen taas kylään”, Bremer kertoo nauraen.

Reissussa ottamistaan kuvista Bremer kokosi ensimmäisen yksityisnäyttelynsä, jonka nimeksi tuli Suomalaista arkipäivää. Hän tarjosi sitä kotikaupungissaan Helsingissä kaikkialle – ilman vastakaikua. Lopulta näyttely avattiin Porvoossa.

1970-luvulla valo­”Kun näyttely onnistui kuvan paikka oli kotihyvin Porvoossa, koko Suoalbumissa, ei museon mi jotenkin heräsi. Jokainen seinällä. kaupunki halusi sen. Ehkä Helsingin Sanomissa ollut aukeaman juttu näyttelystä avasi silmiä ympäri Suomea. Helsingissä se ei silti tähänkään päivään mennessä ole sellaisenaan ollut esillä”, Bremer kertoo huvittuneena.

Vaikeus saada valokuvia esille kertoo paljon siitä, miten ihmiset vielä 70-luvulla suhtautuivat valokuviin. Niitä oli totuttu näkemään kotialbumeissa ja lehdissä, mutta ei isoina vedoksina gallerioiden tai museoiden seinillä.

Muutos oli kuitenkin käynnissä, eikä Caj Bremerin roolia muutoksen dynamona sovi väheksyä. Kun suomalainen arkipäivä oli tallennettu ja saatu esille, palasi Bremer päivätöihin Helsingin Sanomiin. Illat puolestaan menivät usein keskustellessa valokuvauksesta ja sen kehittämisestä samanhenkisessä porukassa.

”

vain keskustelemaan, vaan pian alkoi tapahtua. Vuosi 1978 oli tärkeä käännekohta Bremerille ja suomalaiselle valokuvaukselle. Bremer irtisanoutui jälleen

Porukka ei tyytynyt

MUSEO 4/2013

9

caj bremer

Viereisellä sivulla: Urho Kekkonen katsoo Napoleonin syntymäkodin ikkunasta.

H eikki P ölönen

lehtikuvaajan töistä, kun hänet nimitettiin taiteilijaprofessorin virkaan. Lisäksi hän oli mukana perustamassa Suomen ensimmäistä valokuville tarkoitettua näyttelytilaa, Hippolytea. Näyttelytila helpotti kuvien saamista esille sellaisina, millaisiksi teknisestä laadusta tarkka Bremer oli ne tarkoittanut. ”Tilannehan on sama kuin kirjojen kirjoittamisen kanssa. Miksi kukaan kirjoittaa kirjoja? Siksi, että joku lukisi ne. Perustimme gallerian yksinkertaisesti voidaksemme näyttää ihmisille kuvia.

Halusimme myös tilan, jossa järjestää tilaisuuksia ja keskustella kuvista. Valokuvataiteen museota hoidettiin mielestämme silloin niin huonosti, että se ei sytyttänyt meitä. Halusimme jotain uutta.”

Kuvaajana Bremer on halunnut jatkuvasti uudistua. Konkreettisesti se on näkynyt hänen näyttelyissään, joiden kuvavalinnoissa hän on aina halunnut välttää toistoa. Uudistumista on vaatinut myös jatkuva muutos valokuvaustekniikassa. Se on jatkunut hänen uransa jälkeenkin. Kun Bremer jäi vuonna 1994 eläkkeelle Helsingin Sanomista, ei esimerkiksi digikameroista ollut vielä tietoakaan. Nyt lähes kaikilla on taskuissaan kameroilla varustetut kännykät. Se ei Bremerin mielestä kuitenkaan ole uhka ammattikuvaajille. ”Vaikka tekniikka on kehittynyt, ovat kuvaajalta vaadittavat ominaisuudet pysyneet ennallaan. Kuvaajan on oltava hyvä havainnoimaan ympäristöään ja saamaan kontaktin kuvattaviin, ja sitten vielä painettava nappia oikealla hetkellä.

Vieläkään ei tekninen kehitys ole tuonut kameroihin punaista valoa osoittamaan”, milloin laukaisijaa pitää painaa.

Kehitys ei ole rajoittunut tekniikkaan. Myös valokuvan asema ja suuren yleisön suhtautuminen valokuviin on Bremerin mukaan aivan toisenlaista kuin esimerkiksi 70-luvulla, Hippolyten perustamisen aikaan.

Sen osoitti Bremerin Ateneumin näyttely, joka pidettiin heti suursuosion saaneen Picasso-näyttelyn jälkeen.

Bremer pelkäsi, ettei kukaan tulisi katsomaan hänen valokuviaan, mutta toisin kävi. Näyttelyn näki 63 000 ihmistä. Muutamassa vuo-

sikymmenessä valokuvat ovat vakiinnuttaneet paikkansa museoiden ja gallerioiden seinillä. ”Hippolyten avaamisen jälkeen olin eräänä päivänä päivystysvuorossa, kun kaksi varakkaan näköistä rouvaa asteli sisään. He katsoivat yhden seinän, puolet toista ja sitten tiuskaisivat: ’Herran Jeesus, nämähän on valokuvia’. Sitten he kääntyivät ympäri ja lähtivät kohti ulko-ovea.

Sellainen suhtautuminen oli vielä silloin tavanomaista”, Bremer muistelee huvittuneena.

Bremer nauraa paljon, ja muistelee mielellään hänelle sattuneita kommelluksia. Niitä onkin ehtinyt kertyä.Vuonna 2001 ilmestyneeseen muistelmateokseen muistoja on taltioitu lähes 250 sivua – ja siinä käsitellään vain aikaa ennen vuotta 1978, jolloin hän aloitti taiteilijaprofessorina.

Muistot eivät tuohon vuoteen lopu, ja lisää tulee jatkuvasti.Tällä hetkellä arki Sipoon saaristossa kuluu kalastaessa ja pitäessä Facebookissa yhteyttä vuosikymmenten varrella kertyneisiin ystäviin. Kuvaamisestakaan hän ei ole luopunut. ”Ensi keväänä Sipoon Gumbostrandissa avataan meriaiheinen näyttelyni, johon tulee taas paljon sellaisia kuvia, joita ei aiemmin ole näyttelyissä nähty. Tämän talven aikana pitää näyttely saada kasaan.” m Heikki Pölönen

MUSEO 4/2013

11

Valokuvat

Kysy mitä vaan ”Voisiko kuvassa olla isoisän nuoruudenrakastettu”, tiedustellaan Kysy museolta -palvelusta. Kokosimme vastaukset useimmin esitettyihin valokuvakysymyksiin.

H arri N urminen

Vasemmalla: Hilja ja Aleksi, 1979. Suomen valokuvataiteen museo / kuvatoimisto Gorillan kokoelma.

P

uhelimissa, kovalevyillä, albumeissa,

kenkälaatikoissa, kehyksissä ja seinillä on valokuvia. Kysy museolta -palvelun kautta tulleet kysymykset ovat paljastaneet Suomen valokuvataiteen museon amanuensseille, mikä niissä eniten askarruttaa.

Vastauksia pyydetään välillä hyvinkin korkealentoisiin kysymyksiin. Useimmiten kysymykset kuitenkin liittyvät kysyjän hallussa oleviin valokuviin, oman suvun perintönä saatuihin vedoksiin tai negatiiveihin.

Isoisän nuoruutta jäljittämässä Kuka tässä kuvassa on, voisiko se olla isoisän nuoruudenrakastettu? Kuvassa olijoiden tunnistaminen on museolle lähetettyjen kysymysten yleisin aihe. Suoraa tunnistusta museolta saa tuskin

” 12

MUSEO 4/2013

Vanhan kuvan historiaa voi lähestyä kuvaajan tai kuvaamon kautta.

koskaan, mutta monenlaisia vihjeitä palvelussa on kyllä annettu.

Vanhan kuvan historiaa voi lähestyä kuvaajan tai kuvaamon kautta. Jos tiedetään, kuka kuvan on ottanut, saatetaan päästä myös sen jäljille, milloin ja missä kuva on otettu. Entä millaisessa elämäntilanteessa kuva on otettu?

Voisiko isoisän vuosikurssin kurssikirjasta olla apua? Vai saisinko enemmän selville edelleen hyvissä voimissa olevalta isotädiltä tai isoisän kanssa koulua käyneeltä vanhalta herralta, jonka tapasin hautajaisissa?

Tuntemattoman kuvan jäljitys voi olla hankalaa. Itse kannattaa omalta osaltaan ennaltaehkäistä tulevien sukupolvien päänvaivaa ja merkitä omien kuviensa yhteyteen edes nimet ja vuosiluvut.

Miten kuvaa kohtelisin?

Suojaisinko, skannaisinko?

Mutta tämä kuvahan on ihan revennyt ja haalistunut. Miten saisin siitä uuden kopion – ovatko kuvien negatiivit kenties tallella jonkin kuvaamon arkistossa? Miten tätä kuvaa pitäisi säilyttää, vai heittäisinkö sen menemään?

Haalistuneestakin kuvasta voi saada enemmän esiin digikuvauksen ja kuvankäsittelyn avulla. Kuvan alkuperäisen negatiivin löytyminen arkistoista on astetta vaikeampaa, vaikkei ihan mahdotonta. Se vaatii tietoa siitä, onko kuvaajan tai kuvaamon negatiiviarkisto säilynyt ja onko kuva mitenkään yhdistettävissä oikeaan negatiiviin.

Vanha valokuva kannattaa säilyttää, varsinkin jos tietää miten sen haalistumista voi hidastaa.

Millaisissa olosuhteissa, pusseissa tai laatikoissa kuvat säilyisivät? Museon konservaattorit ja valokuvaajat neuvovat mielellään kuvien digitoin-

Valokuvat

valokuvasta

”

Kuvien käyttöön liittyvät säännöt askarruttavat monia. Julkaisulupa

kannattaa pyytää aina erikseen.

nissa ja säilytyksessä tapauskohtaisesti, sillä eri kuvatyypeillä on omat vaatimuksensa. Kysy museolta -sivulta löytyy kuitenkin jo paljon vinkkejä siitä, mitä käsittelytapoja kannattaa varoa ja miten kuvia voi suojata valolta, naarmuilta ja kosteudelta.

Haluan näyttää kuvan kaikille!

Hurraa, sain selville, että kuvassa on kuin onkin vaarini mielitietty! Voinko julkaista kuvan omalla nettisivullani? Saanko julkaista taidenäyttelystä ottamani kuvan verkossa? Pitääkö toisen ottaman kuvan julkaisuun pyytää lupa? Milloin kuvan käytöstä täytyy maksaa?

Kuvien käyttöön liittyvät säännöt askarruttavat monia kysyjiä. Jos on yhtään epävarma, julkaisulupa kannattaa pyytää aina erikseen. Kun luvan on saanut, nyrkkisääntö on, että kuvan yhteyteen merkitään julkaistaessa kuvaajan nimi ja kuvalähde, esimerkiksi sitä säilyttävä arkisto.

Tekijänoikeuskysymykset voivat valokuvan kohdalla tuntua tavallista vaikeammalta ratkaista, sillä tekijänoikeutta sovelletaan teoksiksi määriteltyihin kuviin eri tavoin kuin muihin valokuviin.

Myös kuvissa esiintyvien ihmisten yksityisyyden suoja saattaa askarruttaa. Kuvien käyttöön liittyvissä tekijänoikeus- ja henkilötietosuojapohdinnoista museo voi antaa perustason ohjausta, mutta kinkkisemmät juridiset pulmat on syytä jättää sen alan ammattilaisille.Tällöin museo ohjaa kysyjän kääntymään esimerkiksi Kuvaston tai tietosuojavaltuutetun puoleen.

Lisää tietoa itselle ja muille Osoitteessa kysymuseolta.fi voit selata kysymyksiä vastauksineen ja kysyä uusia – vastaajina

Olisivatko valokuvani museokamaa?

1. Kirjoita muistiin Perheen ja suvun valokuvat ovat suurimmaksi iloksi suvun jäsenille, jotka tuntevat kuvien henkilöitä ja heidän tarinoitaan. Kirjoita muistiin nimet, vuosiluvut ja muut asiat, jotka kuvista tiedät. Haastattele vanhempia sukulaisia. Jälkeenpäin nimettömän kuvan henkilöä ja tarinaa voi olla vaikea ellei mahdoton jäljittää.

2. Järjestä Ahkeralla harrastajakuvaajalla voi olla lähes yhtä laaja tuotanto kuin ammattilaisella. Jos kuvausaiheet, ajat, paikat ja tilanteet on merkitty muistiin ja kuvat pidetty järjestyksessä, kuvakokoelma voi olla arvokas dokumentti omasta ajastaan. Jos taas kuvat ovat sekaisin muovikasseissa ilman taustatietoja, niistä ei ole iloa perheelle eikä muillekaan.

3. Kysy museolta Jos kuville ei löydy lähipiiristä sopivaa uutta omistajaa, niitä ei kannata heittää oitis roskiin, vaan kääntyä jonkin museon puoleen. Sieltä tiedustelu voidaan ohjata eteenpäin toiseen museoon. Aihepiirin ja taustatietojen perusteella selviää, sopiiko jokin museo kuvien säilyttäjäksi.

4. Kuva ois kiva!

Kuva kertoo usein enemmän kuin tuhat sanaa. Näppää siis otos joistakin kokoelmasi kuvista, joiden katsot edustavan hyvin kokoelmaasi.

Tavallinen digikamera tai vaikka älypuhelin sopii hyvin välineeksi. Liitä esimerkkikuvat mukaan, kun tarjoat kokoelmaasi museolle.

on useita museoita ja kysyä saa muustakin kuin valokuvasta. Jos haluat löytää tai välittää tietoa erityisesti valokuvaajista, apua löytyy osoitteesta kukakuvasi.valokuvataiteenmuseo.fi.

Eikä museoissakaan tiedä aivan kaikkea, joten vastauksia voi myös kommentoida. Jos tunnistat vaikkapa taustalla näkyvän, mysteeriksi jääneen maiseman, kerro tietosi ihmeessä eteenpäin.

Kenties yksi arvoitus on jälleen lähempänä ratkaisua. m Kirjoittajat Sofia Lahti ja Maria Virtanen ovat Suomen valokuvataiteen museon kokoelma-amanuensseja.

MUSEO 4/2013

13

Kolumni

Odotettu nautinto

S

eison valokuvagalleriassa Pulassa Kroatiassa. Teokseni suomalaisten yleisimmistä sairauksista ovat seinillä ja avajaisiin on kolme minuuttia.

Tuijotan gallerian keskikäytävän suuntaan; kaksi teoksia valaisevista kohdevaloista on selkeästi himmeämpiä kuin muut. Näyttelyn esittelyteksti on aavistuksen vinossa, yksi seinään kiinnitetyistä kuvista irvistää oikeasta alakulmasta, yhteen kuvaan on jäänyt suojaspraysta jälki, jonka näkee katsoessa kuvaa alakulman suunnalta valoa kohti.

Avatusta viinitonkasta on valunut lattialle yksi punaviinitippa, pöytäliina on rypyssä ja gallerian kadunpuolen ikkuna on pölyinen. Toisen kulmakarvani yläpuolella on finni.

Haen lasin viiniä ja odotan. Odotan täyttymyksen tunnetta siitä, että pitkä, kahden vuoden projekti huipentuu viimein yksityisnäyttelyyn.

Odotan tyydytystä siitä, että teoskokonaisuus on vihdoin valmis: 26 teosta ovat esillä.

Sitä ei tule.

Gallerian kuraattori avaa tilaisuuden, yritän sanoa kroatiaksi ”tervetuloa”, paikallinen toimittaja pyytää haastattelua ja muutamat kutsuvieraat tulevat kyselemään kuvista ja joku tulee kiittämään kädestä.

Ei tunnu miltään. Odotuksen tunne on vaihtunut käsittämättömäksi tyhjyydeksi. “Se on kun veisi lapsensa takapihalle ja ampuisi tämän”, kirjailija Truman Capote on sanonut kirjan valmistumisesta. Olen tuhonnut teokseni itseltäni laittamalla ne esille.

Ne ovat nyt menetettyjä ja menneisyyttä; samojen teoksen jatkaminen on muuttunut mahdottomaksi. Esillepanosta on tullut säälittävä tylsyyden näyttämö.Vastentahtoisesti ymmärrän olevani täydellisen kyllästynyt galleriassa oleviin kuviini.

Ensimmäisessä yksityisnäyttelyssäni kaksi ja puoli vuotta sitten ajattelin, että ehkä galleria ei ollut tarpeeksi iso tai tunnustus tarpeeksi suuri, jotta se olisi tuottanut nautintoa. Ehkä tavoitteeni ovat olleet liian matalalla. Ehkä jos teokset olisivat olleet paremmin kehystettyjä kuin nyt,

14

MUSEO 4/2013

galleria tunnetumpi ja paikalla enemmän yleisöä, olisin tuntenut onnistuneeni.

Kroatialaisessa valokuvagalleriassa tiedän, ettei täyttymystä koskaan tule. Ainoa tarjolla oleva nautinto on teosten tekemisessä, siinä fanaattisessa tarpeessa luoda, muokata ja parantaa.

Se on jossain sotkeutuneena epävarmuuden ja itsekritiikin vyyhteen, jossain epäonnistumisen ja onnistumisen rajamailla.

Ranskalainen psykoanalyytikko Jacques Lacan erotteli 1970-luvun teorioissaan odotetun ja saavutetun jouissancen (tietynlaisen nautinnon, johon sisältyy myös kärsimystä). Odotettu nautinto on idealisoitu kuvitelma myyttisestä, täydellisestä täyttymyksestä. Kuitenkin se, minkä subjekti aina saa, on saavutettu nautinto, joka ei koskaan yllä odotetun nautinnon ideaaliin vaan tuottaa aina pettymyksen.

Lisäksi saavutettu nautinto usein tuhoaa myös odotetun nautinnon mahdollisuuden; on vaikea rakentaa uutta idealisoitua mielikuvaa valokuvanäyttelystä, joka on jo toteutunut. Lacania mukaillen näyttelyn saaminen valmiiksi ei voi olla muuta kuin pettymys.

Gallerian kuraattori käy vaihtamassa viinilasini suurempaan ja ehdottaa että voisin lähteä galleriavieraiden kanssa jatkamaan juhlimista läheiselle terassille. Hän ehdottaa, että voisin kertoa heille tulevista projekteistani.

Ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin aloittaa seuraavan teoksen tekeminen epävarmana ja pelokkaana siitä, tuleeko siitä koskaan kokonaista.Täydellistä nyt ei ainakaan. Taiteen tekemiseen viitataan usein kutinana, jota on pakko raapia. Kukaan ei ole kertonut mitä tapahtuu, kun raapimisen lopettaa.

Maija Tammi on Finlandia-palkittu valokuvaaja, joka tekee taiteellista väitöskirjaa sairaudesta valokuvataiteessa. Tammen seuraava näyttely on Valokuvagalleria Hippolytessä tammikuussa.

n e d i o e s u t M y ta

l e t t y ä n i lv

ILMOITUSLIITE 4/2013 Talvinäyttelyt-ilmoitusliitteeseen on koottu museoiden monipuolinen näyttely- ja tapahtumatarjonta.

Näyttelyliitteen ilmoitusmyynnistä vastaa yhteistyökoordinaattori Helena Piipponen, helena.piipponen@museoliitto.fi, 0444 300 701. Ilmoituskoot ja -hinnat löytyvät mediakortista Museoliiton sivuilta osoitteesta www.museoliitto.fi/museo-lehti/ilmoitusmyynti.

Annankatu 16 B 50, 00120 Helsinki puh. 09 5841 1700 museoliitto@museoliitto.fi • www.museoliitto.fi

Näyttelykalenteri Kulttuurihistorialliset sekä luonnontieteelliset ja erikoismuseot

Talvinäyttelyt

10.9.2014 – 2.2.2015

Joulukuu

8.12.2013 Imatran ja lähiseudun arkeologiaa, Imatran kaupungin­ museo, Imatra 8.12.2013 Käsityö elämässä – Hantverk i livet – Craft in Our Lives, Suomen käsityön museo, Jyväskylä 8.12.2013 Saareen, Suomen merimuseo, Kotka 15.12.2013 “Aurat aseiksi, aseet auroiksi” – sota-aikojen toiminta Emil Aaltosen teollisuuslaitoksissa, Emil Aaltosen museo, Tampere 15.12.2013 Väinö Myllyrinne (1909–1963), Kankaanpään kaupunginmuseo, Kankaanpää 20.12.2013 Kaksipyöräisten vuosikymmenet, Mobilia, Kangasala 20.12.2013 Koneita tiellä, Mobilia, Kangasala 22.12.2013 Entisajan koulu, Lapinlahden taidemuseo ja Eemil Halosen museo, Lapinlahti 29.12.2013 Kuvia tehtaista, työstä ja tekijöistä, Taide- ja museokeskus SINKKA, Kerava 29.12.2013 Tunsitko?

Tiesitkö? Suomen käärmeet, liskot ja sammakko­eläimet, Luontotalo Arkki, Pori 29.12.2013 Tähtitaivas, Kieppi Kokkolan luonnontieteellinen museo, Kokkola 31.12.2013 Fredrikan puutarha – hyöty­tarhasta kukkivaksi keitaaksi, J. L. Runebergin koti, Porvoo 31.12.2013 Hyvä, paha susi, Kainuun Museo, Kajaani 31.12.2013 Jatkosodan valokuvia, Nautelankosken museo, Lieto

16

MUSEO 4 /2013

Remppailmoitus Museolehti 2-vaihtoehto11-2013.indd 1

11/1/2013 2:18:52 PM

Talvinäyttelyt

HeLSinGin YLiOpiSTOMUSeO

SuoMEN LELuMuSEo HEvoSENKENKÄ

Siperiaan!

3.12.2013–1.6.2014 M.a. Castrén Siperiassa

Erikoisnäyttely FANTASTISTA! 9.3.2014 saakka

Ti–pe 11–17 la–su 11–16

Perusnäyttely LAIvA oN LASTATTu LELuILLA

Snellmaninkatu 3 Helsinki

Avoinna ti, to–pe 11−18, ke 11−20, la–su 11−17 WeeGee-talon pääsylippu: 12/10 €, alle 18 v. ja yli 70 v. maksutta.

Ahertajantie 5, Espoo www.hevosenkenka.fi

Vapaa pääsy www.museo.helsinki.fi

helsinGin OBseRVATORiO

PÄIVIKKI JA SAKARI SOHLBERGIN KOTIMUSEO

TähTiTieTeen yleisökeskus yleisöopastus kk:n toinen la klo 14.00 kuukauden tähtitaivas – planetaarioesitys kk:n ensimmäinen la klo 13.00

1900-LUVUN KULTTUURIKOTI HELSINGIN KATAJANOKALLA Avoinna Opastetut kierrokset arkimaanantaisin 15.30 ja 17.00 sekä ryhmille sopimuksen mukaan Kauppiaankatu 11 A, Helsinki p. 09 636 753 www.pss-saatio.fi

Ti–ke, pe–su 12–16 to 12–20 Kopernikuksentie 1 Helsinki 6/4/2 € www.observatorio.fi

SOTAMUSEO Kruununhaka

Suomenlinna

Näyttelykalenteri 31.12.2013 Kansallisaarteemme viisi elämää, Forum Marinum, Turku 31.12.2013 Korholan kokoelmasta Rautalammin museoksi, Rautalammin museo, Rautalampi 31.12.2013 Lieksa 40 vuotta, Pielisen museo, Lieksa 31.12.2013 Palveluksessanne!, Hotelli- ja ravintolamuseo, Helsinki 31.12.2013 Suomen suksi – suksisepästä teolliseen muotoilijaan, Lahden kaupungin­ museo, Hiihtomuseo, Lahti 31.12.2013 Tähtiä ja tyttösiä, Tampereen museot, Museokeskus Vapriikki, Tampere 31.12.2013 Vanhaa suomalaista lasia 1700- ja 1800-luvulta, Suomen lasimuseo, Riihimäki Tammikuu

4.1.2014 Museon joulu, Kuopion museo, Kuopio 4.1.2014 Topi Ikäläinen: Rakkaudesta koti- ja hyöty­ eläimiin, Suomen maatalousmuseo Sarka, Loimaa 5.1.2014 Joulu on taas – 20. joulu Porvaristalossa / Nu är det jul igen – 20:e julen i Borgargården, Tammisaaren museokeskus EKTA, Raasepori 5.1.2014 MÚSICA CUBANA, Sibelius-museo, Turku 5.1.2014 Näyttelijän kengissä, Teatterimuseo, Helsinki

ELÄYDY SUOMEN SOTAHISTORIAAN HELSINGISSÄ!

Hakkapeliitoista rauhanturvaajiin Liisankatu 1 (Kruununhaka) Helsinki, p. 0299 530 259 Avoinna ti–to klo 11–17, pe–su klo 11–16, ma suljettu

Autonomiasta Atalantaan Sotamuseon Maneesi (Suomenlinna) Helsinki, p. 0299 530 261 Avoinna 27.12.2013 – 6.1.2014 klo 11–16

www.sotamuseo.fi

5.1.2014 Tonttujen joululeikit, Lohjan museo, Lohja 5.1.2014 Tragedia ajassa -ajaton tragedia, Teatterimuseo, Helsinki 6.1.2014 Rautpohjan 75-vuotisnäyttely, Keski-Suomen museo, Jyväskylä 7.1.2014 Karhu ja tähti, Työväenmuseo Werstas, Tampere

MUSEO 4/2013

17

7.1.2014 Maat, metsät, tehtaat, Työväenmuseo Werstas, Tampere

Talvinäyttelyt

SUOMEN METSÄSTYSMUSEO

12.1.2014 Arjen aakkoset, Kymenlaakson museo, Kotka

Uusittu ja laajennettu JaakkO OJaNpErÄN TrOfEEkOkOElMa avataan 23.1.2014

12.1.2014 Hahmoja Meressä – Vedenalainen matka Saaristomeren veden­alaiseen historiaan, Forum Marinum, Turku

avoinna: 1.9.–30.4. ti–pe klo 9–16, la–su klo 10–17 1.5.–31.8. ti–su klo 10–18 Maanantaisin suljettu

12.1.2014 Joulu on jo ovella, Kainuun Museo, Kajaani

Tehtaankatu 23 A 11910 Riihimäki Puh. (019) 722 294 www.metsastysmuseo.fi

12.1.2014 Joulun pauloissa, Hotelli- ja ravintolamuseo, Helsinki 12.1.2014 Kelloseppien jalan­ jäljissä – Elfströmin kelloseppäsuvun 250-vuotisjuhlanäyttely, Suomen Kellomuseo, Espoo

Palanderin talo 30.11.2013–6.1.2014 Palanderin talon joulu

12.1.2014 Mainio Metsälehti, Lusto - Suomen Metsämuseo, Savonlinna

Avoinna la–su 12–16, myös to 26.12. ja ma 6.1.

Opastetut kierrokset puolen tunnin välein Pääsymaksu 5/4/2 €

12.1.2014 Puusta jalkoihin, Lusto – Suomen Metsämuseo, Savonlinna

Linnankatu 16, Hämeenlinna p. 03 621 2967 hameenlinna.fi/ historiallinenmuseo

19.1.2014 Kuin silloin ennen – Lasten elämää Rudolf Koivun kuvittamana, Porvoon museo, Holmin talo, Porvoo

ELOKUVIIN! Näyttelyn leffateatterissa voit katsoa Kassilan ohjaamia elokuvia.

MATTI KASSILA

– ohjaaja omalla maallaan Avoinna ti–pe 10–17 ja la–su 11–16.

Pääsymaksut 2/1/0 €.

Hertaksentie 1, puh. (09) 8392 2449 www.vantaa.fi/kaupunginmuseo

Näyttely 30.3.2014 saakka

Näyttelykalenteri

25.1.2014 KPY – sopivasti savolainen – 130 vuotta, Kuopion museo, Kuopio 26.1.2014 Maatalouden pienoismalleja, Suomen maatalous­ museo Sarka, Loimaa 26.1.2014 Pongista pleikkaan, Tekniikan museo, Helsinki Helmikuu

1.2.2014 Turhake, Kuopion korttelimuseo, Kuopio 2.2.2014 AJATONTA – Aallon arkkitehtuuria Rovaniemellä, Alvar Aalto -museo, Jyväskylä 2.2.2014 Kestävän kehityksen kärjessä: Kansainvälisen arkkitehtuuri­palkinnon saajat 2010.2011.2012, Arkkitehtuurimuseo, Helsinki

18

MUSEO 4 /2013

Suomalaista taidetta ainutlaatuisessa kotimiljöössä Helsingin Töölön kattojen tasalla Avoinna ke 14–18 ja su 12–16. Yleisöopastukset ke 14.30 ja su 12.30 Vapaa pääsy. Ryhmät myös tilauksesta (60/75 eur) POHJOINEN HESPERIANKATU 7, 00260 HELSINKI • (09) 494 436 www.taidekotikirpila.fi

Talvinäyttelyt

Näyttelykalenteri 2.2.2014 MUUTOS – kohti kestävää tulevaisuutta, Arkkitehtuurimuseo, Helsinki 2.2.2014 Pohjoistuuli noolan – Marja Rak, Emil Ceder­ creutzin museo, Harjavalta 2.2.2014 Päivikki Reinamo: pukuja ja kuoria ihmiselle, Emil Cedercreutzin museo, Harjavalta 2.2.2014 Sarvilakki ja samsara, Saamelaismuseo Siida, Inari 2.2.2014 Satakunnan kulttuuri­ ympäristöt eilen, tänään, huomenna, Emil Cedercreutzin museo, Harjavalta 9.2.2014 Taito – kansallispukutarjontaa, Suomen käsityön museo, Jyväskylä 16.2.2014 Art nouveaun luonto, Helsingin kaupunginmuseo, Helsinki 16.2.2014 Jokapäiväinen paperimme, Rosenlew-museo, Pori 23.2.2014 Työtä, työtoimintaa ja sähköjohtimia, Rosenlew-museo, Pori 28.2.2014 Suomen pienois­ ilmavoimat – “Albatrosista Pilatukseen”, Keski-Suomen Ilmailumuseo, Jyväskylä 28.2.2014 Hurjaa menoa!

Kiljusen herras­väen vallaton maailma, Suomalaisen kirjan museo Pukstaavi, Sastamala 28.2.2014 Jalmari Finne – Rikaslahjainen, kaikkineuvos, renessanssi-ihminen, Suomalaisen kirjan museo Pukstaavi, Sastamala

Taidenäyttelyt Joulukuu

15.12.2013 Surrealismia ja silmänlumetta 1900-luvun alun valokuvakorteissa, Suomen valokuvataiteen museo, Helsinki

MUSEO 4/2013

19

Näyttelykalenteri

Talvinäyttelyt

22.12.2013 Anna Alapuro: Ikkuna pohjoiseen, Hiekan taidemuseo, Tampere 22.12.2013 Etienne Descargues: Maisemia – Paysages, Hiekan taidemuseo, Tampere 22.12.2013 Lasten ja nuorten kuvataidenäyttely, Lapinlahden taidemuseo ja Eemil Halosen museo, Lapinlahti 29.12.2013 Jotain sinistä, jotain söpöä -pienoisnäyttely, Suomen Lelumuseo Hevosenkenkä, Espoo

MUOTOKUVA 18.10.2013-19.1.2014

Juha Kuosmanen: yksityiskohta teoksesta Silmälläpitäjä

31.12.2013 Elina Förstin tekstiiligraffiteja, Nelimarkkamuseo, Etelä-Pohjanmaan alue­ taidemuseo ja Nelimarkka-residenssi, Alajärvi 31.12.2013 Ichi-go ichi-e – Takeshi Moron valokuvanäyttely, Serlachius-museo Gustaf, Mänttä-Vilppula

Objekti 14, Kahlaaja, 1973

31.12.2013 Ekotaideteos, K. H. Renlundin museo – Keski-Pohjanmaan maakuntamuseo, Roosin talo, Kokkola

31.12.2013 Kankaalla, Kankaanpään kaupunginmuseo, Kankaanpää

31.12.2013 Kokoelmanäyttely, Ateneumin taidemuseo, Helsinki 31.12.2013 Kootut teokset, Turun taidemuseo Varsinais-Suomen aluetaidemuseo, Turku 31.12.2013 KOUTA-gallerian näyttelyt 2013, Poikilo-museot, Kouvolan taidemuseo, Kouvola 31.12.2013 Kouvolan taide­ museon gallerian näyttelyt 2013, Poikilo-museot, Kouvolan taidemuseo, Kouvola 31.12.2013 Käyttöesineitä riistasta, Suomen Metsästysmuseo, Riihimäki

20

MUSEO 4 /2013

ESKO TIRRONEN Ikuisesti muistoissa 17.10.2013-5.1.2014

Ulla ja minä, 1959

31.12.2013 Kokoelmakavalkadi – Edelfeltistä Kasitonniin, Hämeenlinnan taide­ museo, Hämeenlinna

1934-2011

Varuskuntakatu 11, Kouvola-talo Avoinna ti-pe 11-18, la-su 12-17

www.poikilo.fi

Suomen museoliitto Twitterissä

Twitter.com/museoliitto

Talvinäyttelyt

Helena Salminiitty-Suominen 5.12.13–12.1.14 40 vuotta kaupunkina 17.1.–16.2.14 Näyttelyt Raision kaupungintalolla, Nallinkatu 2 Avoinna ti–pe 10–16, la–su 12–15 Vapaa pääsy 044 797 1683 www.raisio.fi/harkko

ETELÄ-POHJANMAAN MAAKUNTAMUSEO TÖRNÄVÄN MUSEOALUE Perusnäyttely Mihinä me ollahan?

Vinttigalleriassa Askeleen edellä 150 vuotta – Maanviljelysseurasta ProAgriaan 1863–2013 Avoinna ke 12–18 to, pe, su 12–16 Törnäväntie 23, Seinäjoki p. 06 416 2642 www.seinajoki.fi/museo

HÄMEENLINNAN LENIN-MUSEO TAIDEMUSEO 2.12.2006–18.3.2007 LENIN TURUSSA JA Anu Tuominen RIIASSA KESÄPÄIVÄT TALVIUNTA 5.10.–1.12.2013 Anu Tuomisen teoksissa Taidetta Pohjois-Koreasta arkinen käyttöesine saa 5.–30.12.2013 uuden merkityksen.

Toiminta siirtyy TyöväenAvoinna museo Werstaan hallintaan ti–to 11–18, pe–su 2014. Osoite edelleen: 11–17, ma suljettu Hämeenpuisto 28, Tampere Viipurintie 2 p.

621 3017 Ks.03 aukiolot ja hinnat: www.hameenlinna.fi/ www.lenin.fi taidemuseo www.tyovaenmuseo.fi

SUOJELUSKUNTA- JA LOTTA SVÄRD -MUSEO Perusnäyttelyä täydennetty osiolla Mannerheim ja Seinäjoen päämaja, vaihtuva näyttely Lotta Svärd 90 Avoinna ke 12–18 to, pe, su 12–16 Kauppakatu 17, Seinäjoki p. 06 416 2734 www.seinajoki.fi/museo

Ainutlaatuinen tilaisuus Vaasassa!

Linnan aarteet taidetta Presidentinlinnasta

31.12.2013 Presidentti – kohtauksia presidentti Kekkosen elämästä, Urho Kekkosen museo Tamminiemi, Helsinki 31.12.2013 Tapio Wirkkala – Lasin ja hopean runoilija, Kyösti Kakkonen Collection, Suomen lasimuseo, Riihimäki 15.12.2013 Surrealismia ja silmänlumetta 1900-luvun alun valokuvakorteissa, Suomen valo­ kuvataiteen museo, Helsinki 22.12.2013 Anna Alapuro: Ikkuna pohjoiseen, Hiekan taide­ museo, Tampere

ETELÄ-POHJANMAAN MAAKUNTAMUSEO

Elin Danielsson-Gambogi 1861–1919 Nuori äiti 1885 Ateneum Kuva: VTM / KKA, Kirsi Halkola

RaiSion muSeo HaRKKo

Näyttelykalenteri

22.12.2013 Etienne Descargues: Maisemia – Paysages, Hiekan taidemuseo, Tampere 22.12.2013 Lasten ja nuorten kuvataidenäyttely, Lapinlahden taidemuseo ja Eemil Halosen museo, Lapinlahti 29.12.2013 Jotain sinistä, jotain söpöä -pienoisnäyttely, Suomen Lelumuseo Hevosenkenkä, Espoo 31.12.2013 Ekotaideteos, K. H. Renlundin museo – Keski-Pohjan­ maan maakuntamuseo, Roosin talo, Kokkola 31.12.2013 Elina Förstin tekstiiligraffiteja, Nelimarkkamuseo, Etelä-Pohjanmaan aluetai­ demuseo ja Nelimarkka-residenssi, Alajärvi 31.12.2013 Ichi-go ichi-e – Takeshi Moron valokuvanäyttely, Serlachius-museo Gustaf, Mänttä-Vilppula 31.12.2013 Kankaalla, Kankaan­ pään kaupunginmuseo, Kankaanpää

2.11.2013–16.2.2014 Näyttelyn on tuottanut Ateneumin taidemuseo yhdessä Tasavallan presidentin kanslian kanssa.

Hovioikeudenpuistikko 4, Vaasa Avoinna: ti-su 12-17. Pääsyliput: 7 / 5 €, alle 18-vuotiaat maksutta.

Erikoisnäyttelyn aikana ei perjantaisin ole ilmaista sisäänpääsyä näyttelyyn.

Opastusvaraukset: 040 356 4870 (ti–ke klo 10-13). www.tikanojantaidekoti.fi

31.12.2013 Kokoelmakavalkadi – Edelfeltistä Kasitonniin, Hämeenlinnan taide­ museo, Hämeenlinna 31.12.2013 Kokoelmanäyttely, Ateneumin taidemuseo, Helsinki 31.12.2013 Kootut teokset, Turun taidemuseo Varsinais-Suomen aluetaidemuseo, Turku

MUSEO 4/2013

21

Näyttelykalenteri

Talvinäyttelyt

31.12.2013 KOUTA-gallerian näyttelyt 2013, Poikilo-museot, Kouvolan taidemuseo, Kouvola

HÄMEENLINNAN HUITTISTENTAIDEMUSEO MUSEO

suoMen MaatalousMuseo saRKa

2.12.2006–18.3.2007 PrESIDENTTI rISTO ryTI Anu Tuominen Kuvanveistäjä Lauri KESÄPÄIVÄT TALVIUNTA Leppänen Anu Tuomisen teoksissa arkinen käyttöesine saa Paikallishistoriaa uuden merkityksen.

Avoinna 1.2.2014 alkaen Avoinna la–su 12–16, ryhmät sop. ti–to 11–18, mukaan, myöspe–su 1.11.–31.1.

11–17, ma suljettu Pääsymaksu 2€ Viipurintie Kirkkotie 4,2 p.

03 621 3017 32700 Huittinen, www.hameenlinna.fi/ P. 044 560 4319 taidemuseo www.huittinen.fi/museo

31.12.2013 Kouvolan taide­ museon gallerian näyttelyt 2013, Poikilo-museot, Kouvolan taidemuseo, Kouvola 31.12.2013 Käyttöesineitä riistasta, Suomen Metsästysmuseo, Riihimäki 31.12.2013 Presidentti – kohtauksia presidentti Kekkosen elämästä, Urho Kekkosen museo Tamminiemi, Helsinki

Maatalouden pienoisMalleja 4.4.2014 saakka avoinna talvikaudella ti–su 10–17 Pääsymaksu 6/4/2 € Vanhankirkontie 383, Loimaa p. 02 763 7700 www.sarka.fi

31.12.2013 Tapio Wirkkala – Lasin ja hopean runoilija, Kyösti Kakkonen Collection, Suomen lasi­ museo, Riihimäki 4.1.2014 Karua kauneutta Juho Rissasen seurassa, Kuopion taide­ museo, Kuopio

4.1.2014 Tule ja katso. Harri Larjoston unista herätetyt, robotit ja naamiot, Vantaan taide­ museo, Vantaa 4.1.2014 Ville Vuorenmaa – Rapistunut raparperipaperi, Lapuan Taidemuseo, Lapua 5.1.2014 Bart, Talvivaara – Jari Arffmanin valokuvia, Oulun taidemuseo, Oulu 5.1.2014 Hanna Ojamo & Anna Nykyri: Dream Reconstructed – Uudelleen löydettyjä unelmia, TR1 Taidehalli, Tampere 5.1.2014 IC-98 ABENDLAND, Turun taidemuseo Varsinais-Suomen aluetaidemuseo, Turku 5.1.2014 Ikuisesti muistoissa, Esko Tirronen (1934–2011), Poikilo-museot, Kouvolan taidemuseo, Kouvola 5.1.2014 Ilkka Lammi ja menneisyyden kaiku, Salon taide­ museo – Veturitalli, Salo

22

MUSEO 4 /2013

Kuva: Elisabet Kaukola, näyttelystä SUPERSANKAREIDEN KOHTAAMINEN – kuka siellä? minä täällä!

Tammikuu

NELIMARKKA-MUSEON TALVI 2013–2014 27.10.2013 alkaen perusnäyttely PARIISI ON SESAM

Eero Nelimarkan Ranskan matkojen vaikutuksesta syntyneitä teoksia.

27.10.2013–19.1.2014 YDINJOUKKO

Pohjalaisen Taiteilijaliiton perustamisvaiheen aktiivitaiteilijat.

12.10.2013–19.1.2014 SUPERSANKAREIDEN KOHTAAMINEN – KUKA SIELLÄ? MINÄ TÄÄLLÄ!

ETELÄ-POHJANMAAN ALUETAIDEMUSEO NELIMARKKA-MUSEO, Pekkolantie 123, 62900 Alajärvi, 06-5572129, www.nelimarkka-museo.fi, ti–pe 11–17, la 12–16, su 12–17

Taiteen perusopetuksen visuaalisten taiteiden taidekoulujen lapset ja nuoret.

8.2.–4.5. 2014 VALOHÄMYÄ

Seppo J. Tannisen maalauksia

Talvinäyttelyt

MuseoTalvi-lehden

löydät seuraavista paikoista: Alajärvi: Nelimarkka-museo, Pekkolantie 123 Espoo: Espoon kaupunginmuseo KAMU • Suomen Lelumuseo Hevosenkenkä,WeeGee-talo, Ahertajantie 5 Helsinki: Aalto-yliopiston kirjasto, Arabia, Hämeentie 135 A, 3. kerros • Helsingin yliopistomuseo, Snellmaninkatu 3 • Helsingin Observatorio, Korpeniuksentie 1 • Päivikki ja Sakari Sohlbergin kotimuseo, Kauppiaankatu 11 A • Sotamuseo, Liisankatu 1 • Suomen Urheilumuseo, Olympiastadion • Taidekoti Kirpilä, Pohjoinen Hesperiankatu 7 Huittinen: Huittisten museo, Kirkkotie 4 • Huittisten pääkirjasto, Lauttakylänkatu 26 • Huittisten kaupungin infopiste, Risto Rytin katu 2 Hyvinkää: Suomen Rautatiemuseo, Hyvinkäänkatu 9 Hämeenlinna: Hämeenlinnan kaupungin historiallinen museo, Kustaa III:n katu 8 • Palanderin talo, Linnankatu 16 • Sibeliuksen syntymäkoti, Hallituskatu 11 • Hämeen linna, Kustaa III:n katu 6 • Hämeenlinnan matkailuneuvonta, Talaskuja 3 Kouvola: Kouvolan taidemuseo Poikilo, Varuskuntakatu 11 • Kouvolan kaupunginkirjasto, Salpausselänkatu 33 Kajaani: Kajaanin kaupunginkirjasto, Seminaarinkatu 15 Kuopio: Kuopion museo, Kauppakatu 23 • Kuopion korttelimuseo, Kirkkokatu 22 • Kuopion taidemuseo, Kauppakatu 35 Lahti: Lahden kaupunginmuseo, Lahden kartano, Lahdenkatu 4 • Lahden kaupunginkirjasto, Kirkkokatu 31 Lapinlahti: Emil Halosen museo ja Lapinlahden taidemuseo, Suistamontie 3 Lappeenranta: Lappeenrannan maakuntakirjasto, Valtakatu 47 Loimaa: Suomen maatalousmuseo Sarka, Vanhankirkontie 383 Mikkeli: Mikkelin taidemuseo, Ristimäenkatu 5 • Päämajamuseo, Päämajakuja 1–3 • Suur-Savon museo, Otavankatu 11 Mänttä-Vilppula: Serlachius museot, R. Erik Serlachiuksen katu 2 Oulu: Oulun taidemuseo, Kasarmintie 9 • Pohjois-Pohjanmaan museo, Ainola • Merimiehenkotimuseo, Pikisaarentie 6 • Turkansaaren ulkomuseo, Turkansaarentie 165 • Tiedekeskus Tietomaa, Nahkatehtaankatu 6 • Kierikkikeskus, Pahkalantie 447, Yli-Ii • Oulun kaupunginkirjasto, Kaarlenväylä 3 Pori: Porin taidemuseo, Eteläranta Porvoo: Porvoon kaupunginkirjasto, Papinkatu 20 Raisio: Raision museo Harkko, Nallikatu 2 Riihimäki: Suomen Metsästysmuseo, Tehtaankatu 23 Seinäjoki: Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseo, Törnäväntie 23 • Suojeluskunta ja Lotta Svärd –museo, Kauppakatu 17 • Seinäjoen kaupunginkirjasto, Alvar Aallon katu 14 • Nurmon kirjasto, Nurmontie 20 • Peräseinäjoen kirjasto, Keikulinkuja 2 • Ylistaron kirjasto, Matinpalontie 1 Sodankylä: Kultamuseo, Kultakuja 35, Tankavaara Tampere: Lenin-museo, Hämeenpuisto 28 • Tampereen Kaupunginkirjasto, Pirkankatu 2 Vaasa: Kuntsin modernin taiteen museo, Sisäsatama • Tikanojan taidekoti, Hovioikeudenpuistikko 4 Vantaa: Vantaan kaupunginmuseo, Hertaksentie 1

Näyttelykalenteri 5.1.2014 Kesän kaipuu – matka naivismin maailmaan, Tampereen taidemuseo – Pirkanmaan aluetaide­ museo, Tampere 5.1.2014 Korpimailta, Suomen Metsästysmuseo, Riihimäki 5.1.2014 Laila Pullinen – Valon kaari, Lönnströmin taidemuseo, Rauma 5.1.2014 Merja NykänenNaukkarinen Keramiikka­ veistoksia, Varkauden taidemuseo, Varkaus 5.1.2014 Mia Damberg – Other Stories 12.10.2013–5.1.2014, Kuntsin modernin taiteen museo, Vaasa 5.1.2014 Nuoret 2013, Helsingin Taidehalli, Helsinki 5.1.2014 Sinikka Palonen, Rauman Taidemuseo, Rauma 5.1.2014 STUDIO Päivi Takala: Torso, Turun taidemuseo VarsinaisSuomen aluetaidemuseo, Turku 5.1.2014 Taide (maailma) muuttuu, K. H. Renlundin museo – Keski-Pohjanmaan maakuntamuseo, Roosin talo & Museokortteli, Kokkola 5.1.2014 Thread and Paper, 12.10.2013-5.1.2014, Kuntsin modernin taiteen museo, Vaasa 5.1.2014 Valokuvan opiskelijat ry 40 vuotta: Summer School, TR1 Taidehalli, Tampere 6.1.2014 “VAUHTIA JA VAAROJA”, Aineen taidemuseo, Tornio 6.1.2014 Liisa Haverila, Eeva Riikonen, Outi Särkikoski & Sirpa Ylhäinen, Joensuun taide­ museo, Joensuu 12.1.2014 6 taiteilijaystävää, Jyväskylän taidemuseo, Jyväskylä 12.1.2014 Anna Ruth: Vahinko, Keski-Suomen museo, Jyväskylä

MUSEO 4/2013

23

Näyttelykalenteri 12.1.2014 Kuriton kaunosielu / Birger Kaipiaisen keraamisia fantasioita, EMMA - Espoon modernin taiteen museo, Espoo

Talvinäyttelyt TALVEN NÄYTTELYT 2013 Mikkelin taidemuseo

PROSPEKTORIN PROFIILI 20.1.–30.5.2014 Suomen ja kansainvälinen kultahistoria

15.11.2013–9.2.2014 Suomalaista modernismia

12.1.2014 Lunta tupaan – talvimaisemia, Tuusulan museot, Halosenniemi, Tuusula

kivi- ja mineraalinäyttely museokauppa kullanhuuhdontaa

– Forselles-kokoelma

27.9.2013–25.5.2014 Animals!

12.1.2014 Olli Marttila, Muistikuvia Litorinamereltä, Jyväskylän taidemuseo, Jyväskylä

– Kuvataiteen eläimiä

Ristimäenkatu 5 50100 Mikkeli Puh. 015 194 2424 Avoinna ke 12–19, to, pe, su 10–17, la 10–13, ma–ti suljettu Loka-huhtikuu pe vapaa pääsy

12.1.2014 Puut ovat runoja -Kristoffer Albrecht, Taneli Eskola, Pentti Sammallahti, Ritva Kovalainen, Sinebrychoffin taidemuseo, Helsinki

Hiltunen, Näky lähteessä, 1971

12.1.2014 SJÄHLÖ 9 Näyttelyaika 15.11.2013-12.1.2014, Hyvinkään taidemuseo, Hyvinkää

Päämajamuseo

12.1.2014 Toinen tila, EMMA – Espoon modernin taiteen museo, Espoo

Suur-Savon museo Otavankatu 11

13.1.2014 Ars Fennica 2013: Jeppe Hein, Amos Andersonin taide­ museo, Helsinki

KULTAMUSEO

Suljettu remontin vuoksi

31.12. saakka Korttipeliä

Avoinna talvikaudella ma–pe 10–16 Pääsymaksut 10/8/5 € 99695 Tankavaara www.kultamuseo.fi

laPinlaHDEn taiDEMusEo

Päämajankuja 1–3 50100 Mikkeli Puh. 015 194 2427

50130 Mikkeli Puh. 015 213 606 Avoinna 1.9.–30.4. ke 10–17, la 14–17

MIKKELIN KAUPUNGIN MUSEOT Hallituskatu 8 E, 50100 Mikkeli Puh. (015) 194 2424 • Fax. (015) 366 161 museot@mikkeli.fi • www.mikkeli.fi/museot

Entisajan koulu 27. 4. 2014 saakka lasten ja nuorten kuvataidenäyttely 4.–22. 12. 2013 Pohjois-savon kuvataideseurojen näyttely 31. 1.–27. 4. 2014 ke–su 12–16, 5/4/0 € Suistamontie 3 73100 Lapinlahti 040 1872678 info@eemil.fi, www.eemil.fi

13.1.2014 August Uotila, Amos Andersonin taidemuseo, Helsinki 15.1.2014 Keuruun kansalaisopiston lasten kuvataidekoulu, Keuruun museo, Keuruu 19.1.2014 Elävä taide – Hämeen alueen kuvataiteilijoiden yhteisnäyttely, Riihimäen taidemuseo, Riihimäki 19.1.2014 I PERFORM, THEREFORE I AM – kansainvälinen performanssitaiteen sarja, Porin taidemuseo, Pori 19.1.2014 Juhana Moisander: A Game of Cards, Suomen valokuva­ taiteen museo, Helsinki 19.1.2014 Kova reuna ja kosketuspinta, Porin taidemuseo, Pori 19.1.2014 KOVA REUNA JA KOSKETUSPINTA Uusia kysymyksiä MG-kokoelmalle, Porin taidemuseo, Pori

24

MUSEO 4 /2013

10.10.2013-15.2.2014

LASTEN JA NUORTEN KANSAINVÄLINEN TAIDEBASAARI Kauppak. 35

ti-la 10-17

taidemuseo.kuopio.fi

Tykkää Suomen museoliitosta Facebookissa facebook.com/suomen.museoliitto

Talvin채yttelyt

N채yttelykalenteri

MUSEO 4/2013

25

Fotografiska

Fotografiska / Max Plunger

kauppaa valokuvael채myksi채

26

MUSEO 4/2013

Valokuvat

Yksityinen ruotsalainen valokuvamuseo on onnistunut siinä, mistä monet haaveilevat.

Se tuottaa voittoa.

T

ukholman Stadsgårdenissa sijaitseva Fotografiska on

pysynyt avaamisesta lähtien otsikoissa: kävijät viihtyvät, museoväki ihmettelee, lehdistö etsii skandaaleja ja taitelijoilla on monta mielipidettä.

Selvää on, että vuonna 2010 avattu Fotografiska on osunut oikeaan aikaan ja paikkaan – valokuvaus kiinnostaa nyt enemmän kuin ehkä koskaan aiemmin.

Miltä se näyttää suomalaisen museovieraan silmin?

Fotografiskaa ei ole helppo sijoittaa perinteiseen museomuottiin. Kokoelmaa kartutetaan parhaillaan, mutta toistaiseksi siihen kuuluu vasta hiukan yli 100 teosta. Perusnäyttelyä ei luonnollisesti vielä ole, vaan tunnettujen valokuvaajien vaihtuvia näyttelyjä tuodaan eri puolilta maailmaa. Olisiko parempi puhua näyttelytilasta? Kenties museon omin sanoin ”tapaamispaikasta, joka on erikoistunut valokuvaamisen sen eri ilmenemismuodoissa”?

Museon sijainti on suomalaiselle risteilymatkustajalle erinomainen. Viking Linen terminaalista Vanhaankaupunkiin johtava, katuun piirretty viiva kulkee Fotografiskan ohi. Pääsylipun ja julisteen voi halutessaan ostaa jo risteilyä varatessa. Matkailijoiden lisäksi tärkeä kohderyhmä ovat nuoret tukholmalaiset.

Monista on tullutkin kanta-asiakkaita.

Fotografiska on poikkeus ruotsalaisella kulttuurikentällä, sillä se ei hakenut lainkaan julkisia avustuksia toimintaansa. Sen taustalla toimivat ruotsalaiset veljekset Jan ja Per Broman sijoittajien tukemina. Jo ensimmäisten vuosien aikana Fotografiska on tuottanut voittoa.

Museolla on sponsoreita, eikä yriViereisellä sivulla: Fotografiska sijaitsee Tukholmassa, aivan Viking Linen terminaalin vieressä.

tysyhteistyö jää huomaamatta vierailijalta. Logoihin törmää viimeistään pääsymaksukuitin kääntöpuolella. Tuntuu yllättävältä, että sponsoritulojen osuus museon budjetista on kuitenkin vain neljä prosenttia. Näkyvyyttä sponsorit ovat sillä summalla saaneet kiitettävästi.

Museossa vierailee vuosittain noin 450 000 maksavaa kävijää, mikä on ainakin suomalaisesta näkökulmasta erittäin hyvä saavutus. Facebookissa Fotografiskalla on yli 218 000 tykkääjää ja Twitterissä lähes 10 000 seuraajaa.

Fotografiskaan ei tulla vain katsomaan valokuvataidetta, vaan tärkeä tekijä on myös museon muu tarjonta. Noin 80 prosenttia tuloista on pääsymaksuja ja loppuosa menoista katetaan kurssitoiminnan, ravintolan ja museokaupan tuotoilla. Lokakuussa museon verkko-

”

pohjakerroksesta. Valokuvat ovat esillä tyylikkäästi tilavissa näyttelysaleissa.

Ylimmässä kerroksessa odottaa ravintola ja taidekauppa. Pois lähdetään perinteisemmän museokaupan kautta.

Ostoksia varten ei tosin tarvitse edes käydä paikanpäällä, sillä hankinnat voi suorittaa kätevästi verkkokaupasta. Museovierailu onnistuu melkein milloin vain, sillä Fotografiska on avoinna joka päivä joulu- ja juhannusaattoa lukuun ottamatta. Ovet avautuvat kello 9.00 ja ovat avoinna iltayhdeksään, torstaista lauantaihin peräti kello 23 asti.

Kaikki ei kuitenkaan ole sujunut ongelmitta. Fotografiska on päätynyt useisiin lehtijuttuihin muun muassa henkilökunnan matalan palkkatason takia.

Kritiikkiä on tullut sekä muilta ruotsalaisilta museoilta että alustaviin näyttelylupauksiin ja viime hetkellä peruttuihin näyttelyihin pettyneiltä valokuvaajilta.

Joidenkin mielipiteiden mukaan silmiinpistävä kaupallisuus vie uskottavuutta taiteelta ja kulttuurikohteelta.

Yhden päivän valokuvauskurssi Fotografiskassa maksaa 300 euroa.

Opetella voi esimerkiksi ruokakuvausta.

sivuilla muistutetaan isolla bannerilla, että nyt on ajankohtaista varata paikka ravintolan joululounaalla tai musiikkipitoisella viikonloppubrunssilla.

Vierailin Fotografiskassa heinäkuussa keskellä parasta lomasesonkia. Lomista huolimatta pohjakerroksen koulutustilat olivat täynnä valokuvauksen opiskelijoita. Nyt kurssit ovat varattuja koko loppuvuodeksi. Valikoimasta löytyy jokaiselle jotain: perhevapaalla oleville suunnatusta vauvakuvauskurssista ruokakuvaamiseen. Edes noin 300 euron osallistumismaksu yhden päivän kurssista ei tunnu olevan este osallistumiselle.

Museovierailu sujuu Fotografiskassa mutkattomasti. Matkalle ei voi eksyä, lipun ostaminen on vaivatonta, vessat ja vaatelokerikot löytyvät helposti

Fotografiska on onnistunut siinä, mistä monet museot haaveilevat. Nuoret ja muut museoissa harvemmin nähdyt kävijät tulevat museoon viettämään aikaa, tutustumaan taiteeseen, tapaamaan ystäviä ja syömään hyvin. Toisaalta museo ei tarjoa vapaata sisäänpääsyä kouluryhmille, opastus- ja työpajapalvelut ovat maksullisia, eikä ravintolassa ole tarjolla edullisia vaihtoehtoja.

Valokuvat kiinnostavat myös muualla kuin Ruotsissa, joten Fotografiska ei halua jäädä vain tukholmalaiseksi ilmiöksi. Laajentamissuunnitelman mukaan toimiva museokonsepti monistetaan ja uudet Fotografiskat avataan Sanghaissa ja New Yorkissa vuonna 2016.

Tuuli Rajavuori MUSEO 4/2013

27

SE P P O H ONKANEN

Ikuistettujen kuvien säilyttäjä Veikko Pakkanen on huolehtinut Suomen laajimmasta taidekuvakokoelmasta jo 30 vuotta.

O

ululainen nainen poikkesi Ateneu-

min tiskillä kysymässä, olisiko hänen kuvilleen jotakin käyttöä. Paljastui, että hän omisti neljä uniikkia valokuvaa Albert Edelfeltin perheestä 1900-luvun alkuvuosilta”, kertoo amanuenssi Veikko Pakkanen innostuneena. ”Tällaisissa tapauksissa tuntee todellista löytämisen riemua!”

28

MUSEO 4/2013

Pakkanen tietää vanhoista valokuvista likipitäen kaiken. Hän työskentelee Kuvataiteen keskusarkistossa, joka kerää ja tallentaa kokoelmiinsa erityisesti suomalaiseen kuvataiteeseen liittyviä aineistoja.

Kyseessä on Suomen laajin taidekuvakokoelma. Se koostuu museoiden ja yksityisten henkilöiden hallussa olevien taideteosten valokuvista.

Työntekijät dokumentoivat myös taiteilijoiden

Valokuvat Viereisellä sivulla: ”Italialaisetkin ihmettelevät, kun meillä on Suomessa näin hieno kuvakokoelma klassisista taideteoksista”, kehuu amanuenssi Veikko Pakkanen.

ajatuksia ja taide-elämän ilmiöitä haastattelemalla ja videoimalla. ”Dokumentoimme sitä puolta taiteilijoiden elämästä, joka ei näy taideteoksista: miten taiteilija tekee taidettaan, millaisessa ympäristössä hän elää. Se tuo teoksiinkin aivan uuden tason.”

Keskusarkiston ydin on puolen miljoonan valokuvaoriginaalin kokoelma, joka sisältää pääosin taideteosvalokuvia. Lisäksi arkistosta löytyy painokuvia, kutsukortteja ja julisteita sekä taiteilijoihin ja taide-elämään liittyvää kuvamateriaalia.Vanhimmat arkistossa säilytettävät valokuvat ovat Suomen taideyhdistykselle 1860-luvulla hankittuja.

Veikko Pakkanen on työskennellyt museoalalla

yli 40 vuotta ja Kuvataiteen keskusarkistossakin lähes kolme vuosikymmentä. Kun hän aloitti työnsä, Ateneumin kiinteistössä sijaitsevaan arkistoon oli tallennettu noin sadantuhannen valokuvan kokoelma. ”Olen hiljalleen koettanut verkostoitua. Vähitellen tieto arkistosta on levinnyt jo edesmenneidenkin taiteilijoiden perikuntiin. Hyvien suhteiden ansiosta lahjoituksia on alkanut kertyä.”

Siltä vaikuttaa. Pakkasen työrupeaman aikana keskusarkiston kokoelma on paisunut seitsemänkertaiseksi.

Digitaaliteknologian ansiosta kuvien tallennustavat ovat muuttuneet. Se näkyy myös lahjoitusten sisällöissä: nyt lahjoitetaan CD-aineistoja sekä video- ja audiotallenteita. ”Jatkossa meille varmasti tulee myös taiteilijoiden läppäreitä, älypuhelimia ja muita digitaalisia tallenteita”, Pakkanen pohtii.

Vaikka mustavalkoiset valokuvat ovat oikein säilytettyinä erittäin kestäviä, valokuvat lasketaan herkästi tuhoutuviin – fragiileihin – materiaaleihin. ”Tallentaminen vaatii erityistä tietämystä.

USA:ssa on tutkimustulosten perusteella luotu tarkat säilytysstandardit, joiden mukaan mekin toimimme. Komiteat ovat pohtineet materiaali materiaalilta, miten kuvat säilyvät parhaiten.”

Nyrkkisääntöjä säilymiselle ovat viileys, pimeys ja sopiva kosteusprosentti. Mutta välttä-

mättä nekään eivät riitä: säilytyslaatikon pahvista saattaa esimerkiksi erittyä kemikaaleja, jotka tuhoavat kuvista informaatiota. ”Jos jostakin säilytysohjeiden kohdasta lipsutaan, niin säilyttäminen on liki turhaa!” korostaa Pakkanen.

Kotitallentajia hän muistuttaa CD-levyjen kelvottomuudesta. ”Levyjen lakkakerros hapettuu erityisesti reunoilta. Degeneroitumisen alussa katoaa bitti sieltä ja täältä. Ensin tallenteeseen tulee katkoksia, sitten koko levy muuttuu käyttökelvottomaksi.”

Kun Veikko Pakkanen avaa Ateneumin ylläker-

roksessa olevan arkistohuoneen oven, huomaa että hän on omalla tontillaan. ”Italialaisetkin ihmettelevät nyt, miten meillä Suomessa on niin hienoja kuvia vanhasta Roomasta. Se johtuu siitä, että Helsingin yliopistoon alettiin opetusta varten keräämään kuvia merkittävistä taideteoksista 1800-luvun lopussa.” ”Nyt ne kaikki ovat tässä huoneessa.”

Vaikuttaa siltä, että Pakkanen muistaa ulkoa jokaisen kuva-arkistoon tallennetun kuvan sisällön ja niihin liittyvät tarinat. Miten arkisto pärjää, kun hän jää eläkkeelle? ”Normaalin eläkeiän rajat olen ylittänyt ajat sitten. Kohta minun pitää hyväksyä, että 68 vuoden jälkeen ei voi enää töihin tulla.”

Pakkanen miettii hetken. ”Olen yrittänyt jakaa kokemusperäistä tietoa jo parin vuoden ajan. Ja onhan meillä sähköpostit ja kännykät käytettävissä, en minä mihinkään katoa.” m Seppo Honkanen

Lue Edelfeltin kirje verkossa Kuvataiteen keskusarkisto on toteuttanut Lähteillä-sivuston, joka esittelee poimintoja kokoelmista: asiakirjoista, valokuvista, julkaisuista ja muista dokumenteista.

Kävijä voi esimerkiksi tutustua Suomen kuvataide-elämän käynnistäneen Suomen Taideyhdistyksen historiaan, lukea Albert Edelfeltin kirjettä ja tarkastella Suomen ensimmäistä taidenäyttelyluetteloa. Aineistoa on 1800-luvulta nykypäivään. www.lahteilla.fi

MUSEO 4/2013

29

Museotalous

Museot ovat myös hyviä sijoituksia Museoiden ansiosta valtio ja kunnat tienaavat enemmän verotuloja kuin maksavat kustannuksia, paljastaa ennakkotieto Vaasan yliopiston tutkimuksesta.

V

aasan yliopistossa viimeistellään tutkimusta, jossa on selvitetty museoiden taloudellista vaikuttavuutta.

Alustavien tulosten mukaan jokainen näyttelykävijä jättää museoiden sijaintipaikkakunnalle ja lähialueelle 32–49 euroa. Eniten rahaa saavat ne paikkakunnat ja alueet, joissa on museon lisäksi runsaasti muita matkailupalvelujen tarjoajia, erityisesti ravintoloita ja hotelleja.

Museot ovat alueillaan myös merkittäviä työllistäjiä ja palvelujen ostajia, joten Taloudellisen vaikuttavuuden tutkimuksen ennakkotulosten perusteella museot tuottavat rahaa ympäristöönsä satoja miljoonia: positiivisimman arvion mukaan jopa puoli miljardia euroa. Siitä kertyy verotuloja kuntien ja valtion kassoihin yliopiston arvion

”

mukaan enemmän kuin niiden panostukset museoihin ovat avustuksina ja muina tukina.

Suomen museoista valtio ja kunnat omistavat yhteensä 60 prosenttia.

Julkiselle sektorille museot tuottavat voittoa kasvavan verokertymän muodossa, mutta lisäksi museot tuottavat voittoa alueensa ravintoloille, hotelleille ja muille palvelujen tarjoajille.

Niille museotoiminnan ansiosta kertyvät voitot ovat jopa kunta- ja valtioomistajaorganisaatioita suuremmat, sillä pääosa museoiden aiheuttamasta suoran kulutuksen kasvusta ja kannattavuudesta näkyy yksityisten palveluntarjoajien tilikirjoissa. Eikä niiden tarvitse huolehtia museotoiminnan kuluista.

Yritykset tukevat museotoimintaa tällä hetkellä vuositasolla vain noin

miljoonalla eurolla. Museota kohden panostus on 9 000 euron luokkaa.

Kunnallisalan kehittämissäätiö julkaisi marraskuun alussa tutkimuksen, jossa selvitettiin kansalaisten halukkuutta säästää kunnan menoista. Tutkimuksen mukaan kulttuurimenot olivat säästölistan kärkipäässä. Tutkimustulos vastaa aikaisempien selvitysten tuloksia.

Mutta kun tarkoituksena on löytää keinoja julkisen talouden tasapainottamiseen, on tulos kahdesta syystä virheellinen.

1) Kulttuurimenojen osuus julkisista menoista on niin pieni, että niistä leikkaamalla ei julkista taloutta pelasteta.

2) Esimerkiksi Vaasan yliopiston tutkimuksen perusteella voi päätellä, että museot ovat kunnille ja valtiolle kannattava investointi. Käytännössä museoiden talousluvut olisi kirjattava menojen sijasta tulopuolelle!

Jokainen museokävijä kasvattaa alueen taloutta

32-49

e

30

MUSEO 4/2013

Museotalous

MUSEOKÄVIJÄN RAHANKÄYTTÖ KOKONAISUUDESSAAN

Unohtamisen ja kulujen arvioinnin vaikeuden aiheuttama virhe

Matkailijat (yli 20 km) a) varta vasten museoon tulleet b) ne, joille museo on tärkeä kohde c) ne, joille museo on yksi kohteista d) ne, joille museo on osa ohjelmaa e) museo ei vaikuta matka päätökseen

Paikalliset asukkaat f) Eivät lisää kulutuksellaan alueellista kokonaiskysyntäät

Museokävijöiden kokonaiskulutuksen osuus, joka lisää alueellista kokonaiskysyntää a) 100% kulutuksesta liittyy museoon, 5 % kokonaiskulutuksesta (summataso) b) 75% kulutuksesta liittyy museomatkaan, 11 % kokonaiskulutuksesta c) 50% kulutuksesta liittyy museomatkaan, 12 % kokonaiskulutuksesta d) 25% kulutuksesta liittyy museokäyntiin, 31 % kokonaiskulutuksesta e) vain museossa tapahtunut kulutus otetaan mukaan arvioon f) museokäyntiin liittyvän kulutuksen vaikutusta ei arvioida lainkaan

Vähennetään alueen ulkopuolelle kohdistuva kulutus (matkaliput yms)

Museokävijää kohden laskettu, aluetaloutta kasvattava vaikutus on noin 32,80 euroa per museokävijä. Tähän voidaan lisätä alueellinen kerroinvaikutus 1,2 – 1,5.

M u s e o k ä v i j ö i d e n m at k a i l u k u l u t u k s e n a l u e e l l i s e n k o k o n a i s v a i k u t u k s e n a r v i o i n t i t u t k i m u k s e n k y s e ly s s ä s a at u j e n t i e t o j e n p e r u s t e e l l a .

”

Vaasan yliopiston tutkimuksen perustella museot ovat kunnille ja valtiolle kannattava investointi.

Museo- ja kulttuuritoimen rahoituksen näkeminen menona edustaa mennyttä maailmaa. Suomi ja Eurooppa ovat siirtyneet luovan talouden aikaan, jossa kulttuuri ja siihen liittyvät teollisetkin toiminnat ovat lähes ainoita kasvualoja – puhtaasti taloudellisessakin mielessä.

Teollisuuskylien konepajakeskittymät, joille edelleen löytyy vahva poliittinen

tuki, ovat korvautumassa kulttuuriteollisuuskylillä tai -keskittymillä. Kulttuuripalvelut lisäävät sekä välitöntä rahavirtaa turistien ja muiden kulttuurinkuluttajien että välillistä rahavirtaa lisäämällä muiden alojen innovatiivisuutta ja paikkakunnan vetovoimaisuutta.

Museoiden täytyy epäilemättä olla enenevässä määrin mukana talouskeskus-

teluissa. Siitä pitävät huolen uudet museohankkeet, julkisen talouden ongelmat sekä kulttuurihistoriallisten rakennusten ja ympäristöjen suojeluun liittyvät kysymykset. Museoilla ovat kaikki eväät menestyä näissä keskusteluissa.

Kun museoiden rahoituksesta tehdään päätöksiä, pitäisi nähdä mekaanista taulukkoa syvemmälle. Mitä pienet leikkaukset käytännössä tarkoittavat museoiden arjessa?

Keskimäärin 80 prosenttia museoiden kuluista on kiinteitä kuluja eli palkka- ja kiinteistömenoja. Kiinteiden menojen huomattava osuus näkyy museotalouden jäykkyytenä ja siinä, että mahdolliset säästötoimenpiteet näkyvät ensimmäisenä toiminnan vähentymisenä. Toisin sanoen suurelle yleisölle näkyvä näyttelytoiminta vähenee huomattavasti pientenkin leikkausten vuoksi.

Marraskuussa 2013 opetus- ja kulttuuriministeriö ilmoitti valtionosuusleikkauksista, jotka kohdistuivat 17 museoon.Yhden henkilötyövuoden leikkaus näiden museoiden keskimääräisestä budjetista oli vain 3 prosentin luokkaa, mutta toimintamenoihin se tarkoittaa kuitenkin keskimäärin viidenneksen säästöpakkoa.

Vaasan yliopiston tekemän tutkimuksen ennakkotiedot osoittavat museotoiminnan kannattavuuden kulttuuristen arvojen lisäksi myös talouslukujen näkökulmasta. Museoiden ovella ei kannata pitää suljettu-kylttiä!

Museoiden pitkäaikainen menestys kuitenkin riippuu siitä, kuinka hyvin museot onnistuvat niiden korvaamattomien arvojen säilyttämisessä, mitä ne edustavat. Museotoiminta on talousluvuista huolimatta ensisijaisesti itseisarvo, ei markkina-arvo. m Kimmo Levä Kirjoittaja on Suomen museoliiton pääsihteeri Vaasan yliopiston Levón-instituutin toteuttama, Suomen museoliiton tilaama Museoiden taloudellinen vaikuttavuus -tutkimus julkistetaan Kansallismuseossa 12. 12. klo 12. Tuloksia esittelee tutkimuspäällikkö Arttu Vainio.

MUSEO 4/2013

31

Puolustusvoimat avasi sota-ajan kuva-

Valokuvat arkiston vapaaseen käyttöön. Esimerkiksi

SA - KUVA

iltapäivälehdet ovat hyödyntäneet kuvia ahkerasti.

Avoimen tiedon kuumat perunat Museot ovat harpanneet avoimen tiedon polulle.

Mutta tietovarantojen avaaminen ei ole ilmaista saati yksinkertaista puuhaa.

P

julkaisi keväällä sotakuvien kokoelman verkossa. Palvelimet kaatuivat hetkessä, kun jopa 100 000 käyttäjää yritti yhtä aikaa selata vapaaseen käyttöön avattuja vuosien 1939–1945 kuva-arkistoja.

Avoin data, avoin tieto, avoimet sisällöt. Näihin termeihin törmää jatkuvasti paitsi teknologianörttien puheissa, myös julkishallinnon kehityssuunnitelmissa.

Mitä tiedon avoimuus tarkoittaa museoille? Minkälaisia mahdollisuuksia se avaa ja mitä haasteita siihen sisältyy? Museo-lehti lähti selvittämään asiaa avoimen datan parissa toimineiden museoammattilaisten kanssa.

32

uolustusvoimat

MUSEO 4/2013

Avoimella tiedolla tarkoitetaan erilais-

ten tietovarantojen tarjoamista vapaasti kaikkien saataville. Avoimesta datasta on innostuttu myös julkishallinnon puolella. Ajatus on, että verovaroin tuotetun tiedon kuuluu olla kaikkien saatavilla. ”Museo on julkinen toimija, jonka tehtävä on jakaa tietoa. Muuten kukaan ei löydä meitä ja palvelujamme”, kokoelmapäällikkö Riitta Kela Tampereen museoista sanoo.

Museoiden tietovarantoja on digitalisoitu laajamittaisesti jo 1990-luvulta alkaen, joten kokoelmanhallintajärjestelmistä löytyy valtavia määriä tietoteknisesti käsiteltävissä olevia aineistoja.

Valokuvia, karttoja, äänitteitä ja tietoja

kulttuuriympäristöstä sekä museoissa olevista teoksista ja esineistä eli niin sanottua metatietoa on mielin määrin muodossa, jossa niiden avaaminen olisi teknisesti mahdollista.

Museot ovatkin ottaneet askeleita avoimen tiedon valtatiellä. Erilaisia yhteistyöhankkeita on vireillä useita ja ensimmäisiä tietoaineistoja on saatu jo tarjolle. Esimerkiksi Valtion taidemuseo avasi vastikään kaiken kokoelmateoksiinsa liittyvän metadatan vapaaseen käyttöön.

Myös kirjastojen, arkistojen ja museoiden yhteinen hakupalvelu Finna avautui virallisesti lokakuussa. Palvelun kautta voi hakea tietoa kirjastojen ja arkistojen kokoelmista, katsella kuvia museoesineistä ja taideteoksista sekä ladata käyttöön asiakirjoja ja vanhoja kirjoja. ”Avoimesta tiedosta on selkeästi innostuttu monella suunnalla. Museoalan työntekijät, julkishallinnon päätöksentekijät ja aktiiviset museopalveluiden käyttäjät haluavat samaa asiaa. Tietojen vienti verkkoon on tärkeää koko alan kehittymisen kannalta, kun mukana ovat kokoelmien sisältöasiantuntijat,

Avoin tieto

Tiedon avaaminen vaikuttaisi siis olevan varsin suoraviivainen juttu: kootaan porukka, laitetaan data saataville ja pyritään varmistamaan, että ihmiset löytävät sen.

Asiaan syvemmälle pureutuessa pal­ jas­tuu kuitenkin paljon monisyisempi ilmiö.

Tietovarantojaan avaavat museot jou­tuvat painimaan monien kysymysten kanssa. Mitä jaetaan, kenelle ja millä ehdoilla? Ovatko tiedot vain nähtävissä, vai saako niitä myös käyttää vapaasti? Pitäisikö nyt maksulliset, tulovirtoja museoille tuovat palvelut muuttaa ilmaisiksi?

Onko museolla ylipäänsä oikeus levittää kuvia teoksista vapaasti kaikkien käytettäväksi netissä?

Kysymyksiin ei ole valmiita vastauk­sia. ”Näitä asioita pitää pohtia aina tapauskohtaisesti, kun tehdään päätöstä avata tai olla avaamatta aineistoja”, Antila muistuttaa.

Monet museot rahoittavat toimintaansa myymällä tietovarantojaan ja asiantuntijuuttaan esimerkiksi kuvapal-

veluiden kautta.Tiukassa taloustilanteessa pienetkin tulovirrat ovat tärkeitä. ”Saamme suurten kuvatiedostojen myynnistä jonkin verran tuloja vuodessa, joten en olisi laittamassa kaikkia jakoon heti. Niitä voisi avata teemoittain, esimerkiksi tiettyyn näyttelyyn liittyen.Tunnettavuuden lisääntyessä myös asiakkaiden määrä kasvaa”, Kela sanoo.

SA - KUVA

koodarit ja museoiden markkinointiväki yhdessä», kertoo Kansalliskirjastolla Finna-portaalin toteuttamisessa mukana ollut Tapani Sainio.

Avoimeen tietoon liittyykin läheisesti myös laajempi avoimuuden ja yhdessä tekemisen kulttuuri. Yhteistyö ja kokemusten, niin hyvien kuin huonojenkin, jakaminen ovat olennainen osa datan avaamiseen liittyvää toimintaa.

Museoalan asiantuntijoiden kesken on jo syntynyt raja-aitoja ylittäviä yhteistyökuvioita.

Pelkkä raakadatan tarjoaminen käytettäväksi ei kuitenkaan riitä. Museoiden asiantuntijuuden tulee olla mukana myös siinä vaiheessa, kun datasta jalostetaan sovelluksia. ”Kehittäjäpuolen mukaan ottaminen on seuraava askel. Kummatkin osapuolet hyötyisivät varmasti yhteistyön tiivistämisestä”, pohtii Postimuseon johtaja Kimmo Antila.

Esimerkkejä avoimen datan palveluista: • openglam.org – Avoimen tiedon perusteista ja kansainvälisestä yhteistyöstä • finna.fi – Suomalaisten arkistojen, kirjastojen ja museoiden hakuportaali • europeana.eu – Eurooppalaisten digitaalisten materiaalien hakukone • kokoelmat.fng.fi – Valtion taide­museon kokoelmiin liittyvä avoin data • luomus.fi/keskusmuseo/avoimuus – Luonnontieteellisen museon avoimet datavarannot • arjenhistoria.fi – Usean mm. tekniikkaan ja teollisuuteen keskittyneen museon yhteinen hakuportaali • sa-kuva.fi – Puolustusvoimien kuva-arkisto sotakuvista vuosilta 1939–1945

Tietoa jakaessa vastaan tulee myös tekijänoikeussäädösten ja henkilösuojaasetusten tiheä viidakko. Nykyään laaditaan tarkat sopimukset, joissa määritellään myös museoiden oikeudet välittää teostietoja verkossa.

Menneinä vuosikymmeninä ei kuitenkaan osattu tehdä sopimuksia digitaaliseen muotoon muutetun materiaalin jakamisesta netissä, koska tällaista mahdollisuutta ei ollut olemassa. ”Museoiden tulkinta asiasta on sellainen, että jos on tuonut valokuvia tai esineitä museoon, niin ne on tarkoitettu jaettaviksi ”, sanoo Suomen valokuvataiteen museon johtaja Elina Heikka.

Toistaiseksi avattuihin tietovarantoihin liittyen ei ole tullut oikeuskiistoja.

Riski kuitenkin kasvaa, jos vapaasti käytettävissä olevia kuvia alkaa ilmestymään kaupallisiin julkaisuihin. ”Tietoa avatessa myös mahdollisuus kontrolloida sen käyttöä vähenee. Erilaisilla lisensseillä voidaan määritellä

käyttöoikeuksia, mutta lähtökohtaisesti hallinnan menettäminen on vain hyväksyttävä. Siksi pitää miettiä, mitä nettiin laitetaan ”, Kela sanoo.

Tiedon avaaminen vaatii myös työpanosta ja osaamista. Datan valitseminen ja muotoilu sekä tekijänoikeuksien selvittäminen ovat aikaa vievää puuhaa.

Museoita ei voida vaatia avaamaan tietovarantojaan, jos niille ei anneta vaadittavia resursseja.

Varsinkin pienille museoille tietovarantojen avaaminen voi olla ylivoimaisen vaikea tehtävä.Yhden ihmisen pitäisi olla tekniikan, lainsäädännön ja tekijänoikeuksien asiantuntija. Se rajoittaa pienten toimijoiden halukkuutta lähteä avaamaan tietovarantojaan.

Datan avaamiseen liittyviä hankkeita tehdään usein yhteistyössä museoiden kesken. Esimerkiksi Tampereen museoiden Kela ja Postimuseon Antila ovat molemmat mukana opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamassa MUSEO 4/2013

33

Avoin tieto Sämple-projektissa, jossa kehitetään Tampereen seudun museoiden sähköisiä palveluita yhdessä. ”Hankkeessa etsitään hyviä käytänteitä ja jaetaan kokemuksia.Tärkeintä on yhteistyö”, Kela sanoo.

Teknologian kehittyminen ja internet ovat

34

MUSEO 4/2013

Palautteen lähettäneiden kesken arvomme Aboa Vetus & Ars Novan Keskiajan koulupojat -lasihelmiriipuksen, jonka arvo on 60 €. Kyseessä museomyymälä Laurentiukseen tilaustyönä teetetty Nikkotakko-uniikkikoru. Siinä käytetty kuva on Riikka Soinisen piirros, joka on osa Kirjain kerrallaan -näyttelyn kuvitusta.

Kirjain kerrallaan – lukemisen ja kirjoittamisen jäljet on esillä Aboa Vetus & Ars Novassa 6.12.2013– 15.2.2015.

Näyttely kertoo luku- ja kirjoitustaidon tulosta Suomeen erityisesti arkeologisen esineistön valossa.

Lehden mielenkiintoisin juttu löytyy sivulta

Palautetta toimitukselle

Nimi

Lähiosoite

Postinumero

Postitoimipaikka

Postita palautekortti 1.9.2013 mennessä. Vastauksesi ja palautetta toimitukselle voit lähettää myös sähköpostitse osoitteeseen info@museoliitto.fi. Vastanneiden kesken arvomme hienon museokauppatuotteen.

Museoliitto maksaa postimaksun

Juho-Matti Paavola

Kerro mikä on Museo-lehden mielenkiintoisin juttu. Voit antaa palautetta myös omin sanoin.

SUOMEN MUSEOLIITTO Tunnus 5015312 00003 VASTAUSLÄHETYS

vaikuttaneet ihmisten tapaan hankkia tietoa ja viihdettä. Myös museoiden on mentävä sinne, missä ihmiset ovat.

Pelkkä yksisuuntainen tiedon tarjoaminen ei kuitenkaan enää riitä. Museot ovatkin viime vuosina pyrkineet ottamaan asiakkaat mukaan luomaan toimintaa ja jakamaan kokemusta.

Tietokantojen avaaminen ja tiedon rikastaminen harrastajien ja muiden kiinnostuneiden avulla onkin olennainen osa laajempaa kehitystä. Näin paitsi osallistetaan ihmisiä, myös kerätään museoiden kannalta oleellista tietoa. Se jäisi muuten saamatta.

Antila valaisee ajatusta esittelemällä vanhaa kuvaa, jossa postinkantaja on kierroksellaan Tampereen Pispalassa. ”Tiedämme kuvasta vain sen, että se on otettu Pispalassa. Verkossa joku kuvia lapsuudenmaisemistaan etsivä ihminen voisi esimerkiksi tunnistaa valokuvassa esiintyviä henkilöitä tai paikkoja, kertoa koska tämä on otettu ja lisätä omat tietonsa osaksi kuvaa.

Tietoa voisi myös linkittää. Vaikkapa kuvassa näkyvistä esineistä tai taloista voisi saada lisätietoa, josta taas löytyy linkit uusiin kohteisiin», hän innostuu.

Avoimen tiedon kanssa ollaankin vielä kokeiluvaiheessa. Nyt etsitään sopivaa tasapainoa avattavien tietovarantojen, tekijänoikeuksien ja tulonmuodostuksen suhteen.

Varsinaiset avointa museodataa hyödyntävät sovellukset ovat vasta tulossa. Avoimen datan luonteeseen kuuluu se, että tulevaa käyttöä on vaikea ennustaa. Selvää kuitenkin on jo nyt se, että jakamalla tietoa mahdollisimman laajasti saavutetaan suurempi yleisö. ”Kannattaa miettiä, mikä on museon perustehtävä. Minun mielestäni se on jakaa tietoa mahdollisimman laajalle joukolle ihmisiä», Kela pohtii. m

kerro meille

Museoasiakas Roos

Puut ovat runoja

P

entti Sammallahti, Kristoffer Al-

brecht, Ritva Kovalainen ja Taneli Eskola ovat ehkä arvostetuimpia suo-

malaisia valokuvataiteilijoita – tekijöitä, jotka ovat kirjoittaneet itsensä pysyvästi valokuvan historiaan. Heidän kaunis näyttelynsä Puut ovat runoja yhdistää valokuvat vanhaan taiteeseen.

Sinebrychoffin taidemuseossa heidän teoksensa on asetettu esille korostaen niiden välistä tasa-arvoisuutta: seinässä on syvennys, sitten puukehys, sitten passe-partout ja lopulta vielä itse vedoksen valkoinen kehysalue ennen kuin tullaan itse kuva-alalle. Vähemmästäkin tajuaa, että kyse on arvokkaasta asiasta.

Ratkaisu lienee tehty sillä perusteella, että sekä vanhat että uudet teokset saadaan sopimaan samaan tilaan, mutta samalla ei voi välttää vaikutelmaa, että tässä samalla hieman vielä legitimoidaan valokuvaa taiteena – ikäänkuin sellaiselle enää olisi tarvetta.

Rembrandtin Kolme puuta -teoksen viereen ripustettu teksti kertoo, että mieleenpainuvinta Rembrandtin tuotannossa on hänen grafiikkansa.

Mutta eikö Rembrandtin taiteessa mieleenpainuvinta ole kuitenkin ne maalaukset, jotka miltei koko maailma tuntee? Pian selviää, että puhuja ei olekaan “museo”, vaan näyttelyn taiteilijoista Pentti Sammallahti. Nyt koko teksti asettuu uuteen valoon ja muuttuu heti kiinnostavaksi. Se, kuka puhuu, on olennaisen tärkeä tieto lukijalle.

On hieno oivallus, että valokuvaajat jakavat katseensa logiikan myös sanallisesti.

Salin keskelle on tehty alttarimainen lasipöytä, jossa nähdään nelikon valokuvakirjoja. Ne – kuten kuvat itse – ovat äärimmäisellä huolenpidolla ja pieteetillä tehtyjä ihmeitä paperilla. Se, mistä nämä huokailevan kauniit kirjat ja kuvat eivät kerro, on se nykyaika, joka on mahdollistanut niiden tekemisen. Koko moderni yhteiskunta loistaa poissaolollaan.

Sali salin jälkeen näkyviin tulee häkellyttävää kauneutta. Mestarillista? Kyllä. Nysvättyä? Kyllä.

Mutta ei ilman yksityiskohtia, jotka vaivihkaa ja velmusti pitävät katsojan hereillä, kuten “väärin” polvista rajattu ihmiskeho tai etualalta yllättäväs-

ti kuvaan salakuljetetut kaislat. Silti muutaman salin jälkeen usvassa kuvattuihin puihin alkaa uupua, ja mieleen tulee, että valokuvaajat olisivat tehneet kokonaisuudelle palveluksen karsimalla hieman teoksia.

Nurkan takana näyttely pelastaa itsensä, eikä yhtään liian aikaisin. Pelastajana toimii tällä kertaa vanha taide. Barokin ajan graafikko Jacques Callot’n viivasyövytys, jossa puu on täynnä hirtettyjä ihmisiä, on sitä, mitä näyttelystä on tähän asti puuttunut. Samoin Albrecht Dürerin ja Francisco de Goyan groteskit näkymät – joissa puut saavat todistaa ihmisen julmuutta – tuovat näyttelyyn tarpeellista tasapainoa.

Yläkerrassa oleva, videota käyttävän nykytaiteilijan, Hanna Haaslahden näyttely on vielä kiinnostavampi tapaus vanhan ja uuden taiteen museaalisen yhdistämisen kannalta. Haaslahti on käyttänyt tilateostensa osana museon kokoelman sellaisia teoksia, jotka ovat joutuneet syrjäiseen asemaan esimerkiksi siitä syystä, että ne ovat osoittautuneet väärennöksiksi. Kokonaisuus on riemastuttava täysosuma. Olemassaolevien teosten sulauttaminen uuden teoksen osaksi on vaikea laji, mutta Haaslahden hämärissä huoneissa vaeltava valo saa kokonaisuuden toimimaan mainiosti.

Museon alakerrassa on eläimiä taiteessa esittelevä pieni näyttely. Kaunis kellari on näyttelyarkkitehtuurin keinoin tehty häkellyttävän rumaksi: vihreät ja tummanpunaiset seinäkkeet eivät kerta kaikkiaan istu tiiliseinän sävyyn. Mutta ajatusten tasolla kauneutta on: Disney -animaatio ja piirustuspöytä osoittavat lapsiasiakkaitakin ajatellun. Ja ehkä taiteen eläinkuvat voivat myös toimia lapsille siltana taiteen maailmaan. Mutta eivät nämä eläinaiheiset teokset lapsia tarvitse.

Ne ovat hienoja aiheestaan riippumatta ja kenelle tahansa.

Puut ovat runoja Sinebrychoffin taidemuseossa 12. tammikuuta saakka.

Jonni Roos on taidehistorioitsija, joka työskentelee Ylen toimittajana. Hän kirjoittaa palstalla museoista asiakkaan näkökulmasta.

MUSEO 4/2013

35

Näyttelykritiikki

Surrealismia ja silmänlumetta valokuva­taiteen museossa Marja-Liisa Rönkkö poistui värikkäästä fantasiamaailmasta marraskuun harmauteen valaistuneena ja virkistyneenä.

P

ostikorttien kultakautta esittelevä

Surrealismia ja silmänlumetta on nykyisin yleistyvä, kuraattorikeskeinen näyttely. Aiemmin kuraattoreita olivat museoiden intendentit ja amanuenssit, jotka pysyttelivät anonyymeinä kulisseissa.Vapaita tutkijoita käytettiin valikoiden näyttelyjulkaisujen kirjoittajina.

Nykyään kuraattoreiksi voidaan jo erikseen kouluttautuakin.Vapaa akateeminen tutkija saattaa intoineen ja julkaisuineen saada käyttöönsä koko näyttelyn ja esiintyä sen päätekijänä, kuten nyt dosentti Harri Kalha, jonka viime vuonna ilmestynyt kirja Ihme ja kumma ja 2013 ilmestynyt Kokottien kultakausi ovat pohjana Surrealismia ja silmänlumetta näyttelylle. Kalha on vetänyt museossa kuraattorikierroksia, pitänyt luentosarjan ja hän myös kertoo valokuvakorttien kiehtovasta maailmasta kännykkäoppaassa.

Syväluotauksen näyttelyn aiheeseen saa Taidelehden numerosta 5/2013, jossa taidehistorian ja käytännöllisen filosofian opiskelija Petra Lehtoruusu kirjoittaa: ”Kyseessä ei kuitenkaan ole kulttuurihistoriallinen näyttely, vaan kortit on asetettu esille itsenäisinä taideteoksina. Ne myös kestävät katseen: näyttelyn kortit ovat kaukana banaaliudesta, joka postikortista nykyään ensimmäisenä tulee mieleen. Sen sijaan ne ovat pieniä, teknisesti uusinnettavia ja demokraattisia taideteoksia, joiden lumovoimaa pyrittiin tehostamaan värittämällä käsin tai liimaamalla kortteihin kankaita, hiuksia, höyheniä tai lasimurskaa. Näin teollinen valokuva saatiin vaikuttamaan ainutlaatuiselta.”

Sen verran protestoin,

että kortit ovat toki kulttuurihistoriaa eikä niitä ole aikanaan taiteeksi tehtykään. Taiteeksi ne muuttuvat valitussa nykykontekstissaan. Ajatukseni on, että museo on

36

MUSEO 4/2013

myös itsenäinen taidemuoto siinä kuin vaikkapa teatteri tai kirjallisuus, ja sen teos on se mitä yleisölle tarjotaan eli näyttely. Silloin kun on.

Amerikkalaisen, kävijäkeskeisen Frameworktyökalun mukaan näyttelyllä on neljä arviointikriteeriä. Onnistuneen näyttelyn edellytys on, että se on 1. mukava (comfortable) 2. mukaansatempaava (engaging) 3. kokemusta voimistava (reinforcing) 4. merkityksellinen (meaningful).

Onko näyttely sekä fyysisesti että psyykkisesti mukava: jollei ole, siihen paneutuminen estyy kokonaan. Surrealismia ja silmänlumetta -näyttelyn ongelmana on kalsean teollisuustilan ja pienten herkkien kuvien yhdistäminen onnistuneeksi kokonaisuudeksi.

Sisään astutaan jättiläiskokoisen kortin läpi ja kävellään pitkin tummien verhojen kehystämää hämärää käytävää näyttelyn alkuun. Näyttelyvieraan automaattinen kääntyminen heti oikealle estetään lattiassa olevien isojen nuolien avulla.

Eksymisen tunnetta ei synny ja kävijä saattaa ryhtyä rauhallisesti tutustumaan sisältöön.

Yleistekstiä on seinillä riittävästi orientoitumista varten, korttikohtaiset tekstit tosin vaativat hyvää näköä. Lisäksi on erikielisiä laminoituja tekstejä mukaan otettavaksi. Jokaisessa tilassa on sohvia tai pehmeitä jakkaroita taukoja varten.

Onnistuneen näyttelyarkkitehtuurin takaa paljastuu jälleen kerran kokenut Taina Väisänen.

Näyttelymateriaali itsessään on niin houkuttelevaa, että se tempaa heti mukaansa.

Valokuvakorttien aikakausi kesti 1800-luvun lopulta ensimmäisen maailmansodan vaiheille, ja niiden aiheita ovat avaruus ja planeetat, uusi tekniikka, rantaelämä, kauniit maisemat ja somat lapset, enkeli- ja pyhäinkuvat, juhlapäivät, teatteri-, sirkus- ja varieteetaiteilijat, joiden joukkoon on päässyt myös meidän Aino Acktémme,

VALOKUVATAITEEN M USEO

”

Kalsea teollisuustila ja herkät kuvat yhdistetään onnistuneesti.

luonnon luomat ja kummallisuudet, rakkaus ja erotiikka, sodan ihannointi sekä fotomontaasit ja erilaiset pilakortit.

Iso tila on jaettu seinäkkein neljään osastoon, joiden avulla kortteja on koottu eri teemojen alle. Otsikot ovat Liike, Leike, Lumo ja Lempi. Kortit on kehystetty pieninä ryhminä ja ripustettu taidegrafiikan tapaan siten, että kokonaisuus on taidenäyttelymäinen. Kolmiulotteisia kortteja on sijoitettu myös vitriineihin.

Alueiden keskellä on diaohjelmia pyörittäviä ”tivolitelttoja”, joita voi seurata penkillä istuen aihepiirien ollessa Pyhän kosketus, Sodan hurmio ja Erotiikan taika.

Kokemusta voimistaa, että vaikka näyttely sisältää viitisensataa korttia, se on sopivan kokoinen kerralla nautittavaksi. Näyttely on lisäksi rytmitelty niin, että osioista syntyy kävijälle selkeä kokonaiskuva. Projekti-tilasta kuuluva Juhana Moisanderin A Games of Cards -videon äänimaailma sekä Lumo-osastoon sisältyvä Jouko Korkeasaaren installaatio Kumpi ja kampi vielä vahvistivat nostalgisten korttien synnyttämiä vau-efektejä.

Kävijä voi tuntea itsensä ”intellektuaalisesti kompetentiksi”, kuten Framework ystävällisesti ehdottaa.

Framework-työkalun mukaan merkityksellinen näyttely koskettaa syvästi ihmisyyttä eikä karta kiistanalaisiakaan aiheita. Parhaassa tapauksessa näyttely muuttaa kävijän ajattelua.

Surrealismia ja silmänlumetta on tämän kriteerin mukaan erinomainen. Hyvinkin erilaisia perustietoja omaava kävijä saa näyttelystä halutessaan runsaasti uutta tietoa, mutta jo pelkästään kuvien tarkastelu ilman tekstejä on viihdyttävää. Itselleni uutta tietoa oli ”kilometrivalokuva” eli tuhannen metrin paperirulla, jolle syntyi 40 000 valokuvaa päivässä. Valokuvakorttien yleisestä merkityksestä kuraattorina toiminut Kalha kirjoittaa teoksissaan.

Museoiden muutoksessa ydintehtäviä on mietittävä uudelleen. Näyttelysuunnittelun enenevässä ulkoistamisessa on järkeä, jotta museoammattilaiset voivat keskittyä kokoelmien laadun ylläpitoon.

Minä astuin värikkäästä fantasiamaailmasta ulos marraskuun harmauteen valaistuneena ja virkistyneenä. m

Yllä: Valokuvakorttien aikakausi kesti 1800-luvun lopulta ensimmäisen maailmansodan vaiheille.

Surrealismia ja silmänlumetta 1900-luvun alun valokuvakorteissa 15. joulukuuta saakka Valokuvataiteen museossa.

Marja-Liisa Rönkkö Kirjoittaja on museologian dosentti, joka jäi eläkkeelle Helsingin yliopiston lehtorin tehtävästä marraskuun alussa.

MUSEO 4/2013

37

Jaettua osaamista VUODESTA

1923

koulutuspalvelut

Tutustu vuoden 2014

12.12.2013 Tietopäivä Helsingissä Perinteisessä Museoliiton Tietopäivässä julkistetaan lopulliset tulokset Taloudellisen vaikuttavuuden tutkimuksesta.

Tutkimuksen mukaan jokainen museokävijä kasvattaa alueen taloutta 32–49 eurolla. Tule kuulemaan ja keskustelemaan mitä tämä tarkoittaa museoiden toiminnan kannalta! Tietopäivän ohjelma striimataan verkkoon.

16.1.2014 Rakennemuutos museoissa Helsingissä Suomen museoliitto ja Museoalan ammattiliitto järjestävät yhteistyössä seminaarin yhteiskunnallisen rakennemuutoksen ja kuntien yhdistymisen vaikutuksista museoihin.

27.1.–26.5.2014 Museologian kurssi Verso I Museologian perusopinnot (25 op) on mahdollista suorittaa yhden vuoden aikana. Kurssien tavoitteena on johdattaa käytännön museotyötä tekevät henkilöt museologiseen ajattelutapaan, museologian tutkimukseen ja keskusteluun. Perusopinnot muodostuvat Verso 1 - ja Verso 2 -kursseista, jotka sisältävät yhteensä neljä lähipäivää sekä runsaasti etäopiskelua, keskusteluja ja ryhmätöitä verkossa. Yksi opintopiste vastaa noin 27 tuntia opiskelijan työtä. Verso II järjestetään syksyllä 2014.

6.2.2014 Viestintämoduuli IV, Valokuvauksen työpaja Viestinnän koulutuspolkuun sisältyy valokuvauksen työpaja, jossa harjoitellaan käytännön valokuvaamista museon viestinnän tarpeisiin.

koulutustarjontaan Museoliiton koulutuspalvelut tarjoavat monia mahdollisuuksia museoammattilaisten osaamisen kehittämiseen ja päivittämiseen. Osana Miljoona uutta kävijää -ohjelmaa kehitetään museoammattilaisten markkinointiosaamista.

Kulttuurimatkailuhankkeen koulutukset sekä suomalaisvenäläiset museopäivät kesäkuussa Pietarissa kehittävät museoiden matkailu- ja verkostointiosaamista. Verkostoitumista tarjoaa myös koti- ja henkilömuseoiden koulutuspäivä.

21.–23.5.2014 Valtakunnalliset museopäivät ja Suomen museoliiton 91. vuosikokous järjestetään Savonlinnassa.

Vuoden koulutustapahtumia ovat • Nykydokumentoinnin koulutus tarjoaa työkaluja nykydokumentoinnin hankkeiden onnistuneeseen toteuttamiseen.

• Syksyllä alkaa Museoliiton ensimmäinen mentointikoulutus, jonka tavoitteena on tuottaa museoalalle tulevien nuorten ammattilaisten tueksi mentorointipalveluita.

• Vuoden 2014 aikana alkaa tallennuksen ja dokumentoinnin koulutuspolku.

• Linkki – museot mediakasvattajiksi -hankeen koulutustilaisuudet kehittävät museopedagogien ja muiden museoammattilaisten mediakasvatustaitoja.

• Kookkaat koneet -koulutustilaisuus kokoelma-asiantuntijoille.

• Koulutus museonjohtajille tai näihin tehtäviin siirtyville käynnistetään syksyllä.

• Toteutetaan Näyttelycafe Turussa • Järjestetään taidemuseopäivät ja tiedottajapäivät.

• Viestinnän koulutuspolun viimeiset moduulit IV ja V toteutetaan keväällä 2014.

Koulutusohjelman tarkemmat sisällöt julkaistaan joulukuussa osoitteessa www.museoliitto.fi/koulutus

Museomestari Myyrynen

Käytä tätä palvelukorttia kun haluat tilata lehden, ilmoitat osoitteenmuutoksesta tai irtisanot tilauksesi.

Täytä kortti, leikkaa irti ja lähetä Suomen museoliittoon.

Itselleni

Lahjaksi

Muutan osoitteeni

Kestotilaus 34 euroa /

201

alkaen

Vuositilaus 38 euroa

Jäsentilaus 25 euroa

Irtisanon tilaukseni

Suomen museoliitto maksaa postimaksun

Vanha osoite tai tilauksen maksaja Sukunimi Etunimi

JAKELUOSOITE

POSTINUMERO- JA TOIMIPAIKKA

uusi osoite tai lahjan saaja Sukunimi Etunimi

JAKELUOSOITE

POSTINUMERO- JA TOIMIPAIKKA

SUOMEN MUSEOLIITTO Tunnus 5015312 00003 VASTAUSLÄHETYS

puhelin päiväys ja tilaajan allekirjoitus

Kestotilaus jatkuu ilman erillistä uudistamista. Ulkomaille meneviin tilauksiin tulee postituslisä. Tilauksen voi keskeyttää enne tilauskauden loppua joko puhelimitse 09 5841 1700 tai sähköpostitse museoliitto@museoliitto.fi. Mikäli lehtitilaus irtisanotaan, veloitetaan vastaanotettujen lehtien hinta. Lehtiä ei veloiteta, jos ilmoitat irisanomisesta kirjallisesti kahdeksan vuorokauden kuluessa ensimmäisen lehden saatuasi. Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruttukset tulevat voimaan 2–4 viikon kuluessa ilmoituksen saapumisesta.

MUSEO 4/2013

39

SUOMEN MUSEOLIITTO ANNANKATU 16 B 50, 00120 HELSINKI

Abstracts A study of the economic impact of museums is being finalised at the University of Vaasa. According to the preliminary results, each exhibition visitor spends approximately €32–49 in the locality and neighbouring regions of the museums, writes Kimmo Levä, Secretary General at the Finnish Museums Association. The most money is received by localities and areas with numerous other tourism service providers, especially restaurants and hotels.

Museums are also important employers and buyers of services in their areas, so the museums discussed in the economic impact study provide hundreds of millions of euros for their surrounding areas. According to the estimate of the University of Vaasa, this is more in tax revenue to municipalities and central government than their investments in museums in appropriations and other forms of support.

The central government and municipalities own 60 per cent of all museums in Finland. According to the study, museums generate profit for them in the form of increased tax revenue. In addition, museums also generate revenue for restaurants, hotels and other service providers in the area.

The profit margin generated for them by the museums is even more significant than for the municipal or central government owner organisations. The majority of the increase in direct consumption and profitability is steered to them, while they do not have to worry about financing museum activities.

When looking for means to balance public expenditure, the idea of cutting down on cultural expenditure is wrong.

1. The share of culture in public expenditure is so small that public finances will not be saved by cutting down on them.

2. The study by the University of Vaasa suggests that museums are a profitable investment for municipalities and central government. In practice, financial figures related to museums should be entered in accounting as income instead of expenditure!

Seeing the financing of museums and culture as a cost belongs to the past. Finland and Europe have moved on to the era of the creative economy, where culture and related industrial operations are almost the only growth sectors – also in purely economic terms. Engineering workshop clusters in industrial villages with strong political support are being replaced by culture industry villages or clusters. Cultural services increase both the direct flow of money between tourists and other consumers of culture and the indirect flow of money by increasing innovation in other sectors and the attraction of the locality.

A T S A R A P ! Ä A T A S ÄÄNE PROPAGANEDAT! D I O A E J S T MU VIDEOT, KUVA KATSO

ÄÄNESTYSAIKAA 30. 12. SAAKKA. FACEBOOK.COM/PROPAGANDAPROJEKTI