Museo-lehti 1/2017 by Suomen museoliitto

PEL A AMISEN HISTORIA A

1 / 2017 54.

PELIT

VUOSIKERTA

SIVU 12

MINNA KURJENLUOMA

Päivä museossa

SIVU

PEDAGOGISET PALIK AT

SIVU

Pääkirjoitus

Pelimuseo on voimannäyte

ovensa tammikuun alussa Tampereen Vapriikissa. Heti valtavan suosion saavuttanut pelimuseo on monella tapaa ainutlaatuinen niin Suomessa kuin maailmalla. Pelit ovat myös tämän lehden pääteemana, joten nyt on hyvä hetki ottaa mukava asento ja sukeltaa pelien ja museoiden maailmoihin. Nykyajan lapset tutustuvat peleihin yhä useammin video- ja mobiilipelien kautta. Omassa 70-luvun lapsuudessani peleillä tarkoitettiin vielä etupäässä lauta- tai korttipelejä, ja kalliita videopelejä oli vain varakkaissa kodeissa. 1990-luvulla syntyneiden lasteni elinaikana virtuaalipelit ovat räjäyttäneet maailman, eikä jatkuvasti laajentuvalle pelien avaruudelle näy äärtä, ei rajaa. Enää ei puhuta vain sähköisten pelien luomasta virtuaalitodellisuudesta. Nyt sähköiset pelit myös lisäävät todellisuutta arkiseen ympäristöömme. Niin sanotulla lisätyllä todellisuudella pelaava Pokémon Go villitsi viime kesänä kaikenikäiset suomalaiset metsästämään Pokémon-hahmoja mitä mielikuvituksellisimmista ympäristöistä maalta, mereltä ja ilmasta. Kasvattajat ihastelivat virtuaalipelien voimaa syrjäytymisen ehkäisyssä, kun öisin pelaamaan tottuneet nuoret intoutuivat liikkumaan pokehahmojen perässä parhaimmillaan kymmeniä kilometrejä päivässä. Viime kesänä ja syksynä Pokémon-hahmojen metsästäjät tunnisti julkisiin paikkoihin kokoontuneina, kännykkäänsä räpläävinä porukoina, joita pelaaminen yhdisti – aivan kuten petankki eli Pétanque yhdistää pelaajia ranskalaisissa pikkukaupungeissa tai lotto ja bingo yhdistävät satunnaisia peliporukoita Suomessa. Kun pelit vielä minun kouluaikanani kuuluivat ehdottomasti vapaa-aikaan, käytetään pelejä nykyään opetuksessa havainnollistamisen välineinä. Peleistä on myös tullut oma teollisuu-

MUSEO 1/2017

ELIMUSEO AVASI

denalansa, jonka merkitys valtion taloudelle tulee edelleen kasvamaan. Uudet pelimiljonäärit ovat olleet viime vuosien suurimpia yhteisöveron maksajia. Luova talous on eräs 2000-luvun työelämänmuutosta kuvaavia käsitepareja, jota pohtimaan, kehittämään ja ennakoimaan on perustettu lukemattomia työryhmiä. Pelien merkitys yhteiskunnalle on siis moninainen, eikä ole ihme, että myös uusi pelimuseo on otettu innostuneesti vastaan. Pelimuseo vie meidät takaisin muistoihin, joita pelaamisen piirissä yksin tai kaveriporukalla olemme keränneet. Pelimuseo myös johdattaa kävijät pohtimaan, kuinka digitalisoituvassa maailmassa tallennetaan sirpaloituvan todellisuuden osa-alueita, jotta voimme välittää niistä tietoa jälkipolville. Pelimuseo on ensimmäinen laajasti joukkorahoitettu museo, jonka rahoitukseen osallistui huikeat 1100 rahoittajaa. Joukkorahoitus ei tarkoita vastuun ulkoistamista asiakkaille tai julkisten palvelujen siirtämistä hyväntekeväisyyden varaan, vaan täydentävää mahdollisuutta tehdä palveluista tai tässä tapauksessa museon sisällöistä laajempia ja parempia. Uskon, että pelimuseon kaltaiset hankkeet saavat aivan uusia yleisöjä lähtemään museoon. Tampereen Vapriikissa samalla pääsylipulla näkee kätevästi myös laajan kirjon muita upeita näyttelyitä. Museokortin haltijalle taas kortti takaa pääsyn lukemattomien museoiden maailmoihin, jotka uusien näyttelyiden myötä avartuvat yhä uusiin maailmoihin ja aikakausiin. Siis tervetuloa museoon!

Kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto on Suomen museoliiton hallituksen puheenjohtaja.

N I I N A TA N S K A N E N , VA N H A L I N N A

Etnosentrismi nousussa

Lontoo yllättää

Nuori museoasiantuntija

Etnografiset museot auttavat ymmärtämään muita kulttuureja.

Ulla Teräs vietti kolme kuukautta työvaihdossa Museum of Londonissa.

L O T TA M U S E O

MAIJA ASTIKAINEN / HELSINGIN KAUPUNGINMUSEO

2 Pääkirjoitus 4 Museokuvioita 6 Nopasta Nintendoon 12 Amanuenssin matkassa 18 Pedagogiset palikat 20 Pelibugeista tuli taidetta 26 Sukella pelien historiaan 40 Näyttelyarvio: Suomen pelimuseo 43 Museomestari Myyrynen

8-vuotias Tuure Alanne kertoo, mikä museoissa viehättää.

PELIT KEVÄT

2017

Vasemmalla ylhäällä: Aikakone vie virtuaalimatkalle sadan vuoden taakse Signe Branderin Helsinkiin. Oikealla ylhäällä: Vanhalinna sijaitsee Linnavuoren kartanoympäristössä, Aurajokilaakson kansallismaisemassa. Oikealla alhaalla: Lottamuseon kokoelmaan kuuluvassa kuvassa lapsi on evakkomatkalla. 4041 0428

Päätoimittaja Kimmo Levä Toimitussihteeri Tuuli Rajavuori Toimituskunta Kimmo Antila, Kati Kivimäki, Hanna-Kaisa Melaranta, Antti Mäkinen, Pauli Sivonen, Kimmo Levä ja Tuuli Rajavuori Ulkoasu Kirmo Kivelä ja Inari Savola Kustantaja Suomen museoliitto ry. Osoite Annankatu 16 B 50, 00120 Helsinki Puhelin 0444 300 701 Tilaukset ja osoitteenmuutokset 0444 300 701 , museoliitto@museoliitto.fi Hinnat 2017 Kestotilaus 34 euroa, määräaikaistilaus 38 euroa, jäsenhinta 25 euroa Ilmoitukset Helena Piipponen, helena.piipponen@museoliitto.fi, puhelin 0444 300 701 Painopaikka Forssa Print ISSN 0781-0032

K YS

MUS

OLEH

Mikä peli pitäisi museoida? Museovieraat vastaavat

”

Jääkiekkopeli, koska siitä on parhaat muistot! Pelasimme sitä sisarusten kanssa – ja aina meni tappeluksi. Peli on merkittävä, sillä jääkiekko ei ollut Suomessa kovin suosittua ennen sen ilmestymistä. Sen voimin minä ja veljeni kirjoitimme ylioppilaiksi vuonna 1963. Se poisti turhan jännityksen! Ilkka Talvitie, Suomen Lelumuseo Hevosenkenkä

”

Ensimmäisenä tulee mieleen Kimble, vaikka se on vähän retropeli. Kimble otettiin kotona esiin, jos mietimme, mitä tehtäisiin. Se on sellainen hyvän tuulen räiskintäpeli, joka ei juuri kehitä strategiataitoja. Olen aika kilpailuhenkinen, mutta hyvä häviäjä. Siksi mun kanssa on kiva pelata! Annamari Jääskeläinen, Helsingin kaupunginmuseo

”

Mobiilipelit kiinnostavat eniten, koska niitä tulee pelattua eniten. Klassikkopeleissä tarvitaan laskelmointikykyä, eikä pelkällä tuurilla pärjää. Vaativuuden lisäksi niissä kiehtoo visuaalisuus. Mobiilipelit ovat muuttaneet pelaamisen luonnetta. Toisin kuin lautapelit, ne kulkevat mukana ja viihdyttävät hetken – ja pelaamisen voi keskeyttää koska tahansa. Lauri Setälä, Näyttelykeskus WeeGee

”

Monopoly ja Afrikan tähti, sillä ne ovat kestosuosikkeja, joita pelaan edelleen. Laitan 12-vuotiaat oppilaani pelaamaan niitä, sillä pelit kehittävät yhteistyötaitoja. Eivät lautapelit heidän mielestään ole yhtä siistejä kuin mobiilipelit, mutta voittavat aina perinteisen opiskelun. Ossi Kärpänen, Helsingin kaupunginmuseo Teksti ja kuvat Päivi von Rabenau

-palkintofinalistit valittu Vuoden museo 2017 -finalistimuseot ovat Helsingin kaupunginmuseo, Lenin-museo, Päivälehden museo ja Vantaan taidemuseo Artsi. Voittajat julkistetaan Valtakunnallisilla museopäivillä, jotka järjestetään Raumalla 8.–10.5.2017. Suomen museoliiton ja ICOMin Suomen komitean Vuoden museo -palkinto myönnetään museolle, joka on omalla toimintaalueellaan edistänyt merkittävällä tavalla museoalan yhteiskunnallista näkyvyyttä ja vaikuttavuutta. Museon toiminta on myös tuonut uusia tai erilaisia näkökulmia, ideoita ja ajatuksia museoalalle. Museopalkintogaalassa valitaan myös Vuoden museoviestintäteko 2017. Tämän sarjan finalisteja ovat Hotelli- ja ravintolamuseon, Lottamuseon, Teatterimuseon ja Vantaan kaupunginmuseon yhteinen näyttely- ja tapahtumakokonaisuus Rakkauden tiloja, Visavuoren museon Visavuoren kokoelmat kommentoimassa nykyaikaa somessa ja Vantaan taidemuseo Artsin Graffitin merkitys yhteiskunnallisessa keskustelussa. Vuoden museoviestintäteko -palkinnolla huomioidaan onnistunut ja positiivisesti erottuva museoalan viestintäteko.

Suurten lukujen Museokortti-vuosi Alkanut vuosi on Museokortin kohdalla suurten lukujen vuosi. Tammikuun alussa ylittyi 100 000 kirjautuneen Museokortti-käyttäjän raja, kuluvana vuonna tehdään yli miljoona Museokortti-käyntiä, ja Museokortin Facebook-sivuilla on nyt yli 20 000 tykkääjää. Näiden lisäksi korttikohteiden määrä ylittää keväällä 250 kappaletta, kun mukaan saadaan myös Ahvenanmaan museoita. Myös Suomi juhlii suuria lukuja, ja Museokortti toimiikin erinomaisena matkalippuna 100-vuotiaan Suomen historiaan!

MUSEO 1/2017

Museokuvioita Pelit

Muistoja lempimuseoista Suomen museoliiton koordinoima Yhteinen perintö -hanke toteutti Nelonen Median kanssa radiokampanjan 2.–15.1.2017. Kampanjan aikana kerättiin kuulijoiden kokemuksia heidän lempimuseoistaan. Vastuksia tuli lähes 700 kappaletta. Yhteensä muisteluissa mainittiin 172 eri museota, joten kävijöiden mieltymyksissä oli hajontaa. Museoista eniten mainintoja keräsivät Ateneum, LUOMUS, Kiasma, Vapriikki ja HAM. Kampanjan aikana kerätyt tarinat julkaistaan museo100.fi-sivultolla. Sivuston näyttelykalenterin kautta voi myös tutustua museoiden näyttely- ja tapahtumatarjontaan itsenäisyyden juhlavuonna.

”

Olin lapsena uskomattoman kiinnostunut marsalkka Mannerheimin elämästä ja teoista. Viidennen luokan kesälomamatkalla vanhempani kertoivat meidän olevan matkalla sukulaistemme mökille, mutta veivätkin minut Louhisaaren kartanon museoon. Olin seota innosta ja minut piti lähes raahata pois museosta sen sulkeuduttua. Siksi saavuimmekin sukulaisten mökille reilusti myöhässä.

” ”

1990-luvun ARS-näyttelyn pinkki huone on yksi mieleen painuneimmista teoksista. Nainen 30 vuotta

Tampereen Vapriikin näyttely sodasta vuonna 1918 on jäänyt mieleen, koska sen kautta pystyy eläytymään erittäin hyvin omien sukulaisten kohtaloihin sodan keskellä. Olen käynyt useamman kerran katsomassa sen. Vapriikissa on muutenkin hienoja ja monipuolisia näyttelyitä.

”Otetaan vaikka museokortti; niitä olen itsekin antanut monesti lahjaksi. Jos sen lahjoittaa ihmiselle, jolla ei yleensä ole tapana käydä museoissa, hän saattaa innostua kokeilemaan. Ja jos taide puhuttelee jollain lailla, tuo käynti voi johtaa toiseen. Itsensä – ja läheisensä – kannattaa mahdollisimman usein altistaa taiteelle"” Turun kirjamessujen ohjelmapäällikkö, tasavallan presidentin puoliso Jenni Haukio perustelee, miksi museoissa kannattaa käydä. Ateneumin blogin kuukauden vieras 30.1.2017.

Nainen 22 vuotta

”

Turun taidemuseon ilmaiset perjantait olivat aina nuorina likkoina meidän etkot ennen baareja. Kutsuttiin kulttuuriperjantaiksi. Nainen 29 vuotta

Mies 27 vuotta

Museo-lehti järjesti lukijoilleen kilpailun, jossa etsittiin mitä erikoisimpia museo-sanan käyttömahdollisuuksia. Osallistujat löysivät monia esimerkkejä, joissa sanalla oli pääosin negatiivinen kaiku. Mikkelissä todettiin, että ”ekolääni ei ole museolääni” ja Pohjanmaalla pohdittiin, ”onko jumalanpalvelus vain museoesine, jonka haluamme”. Stockmann puolestaan mainosti partakonemainoksessaan: ”Parranajokonemuseo ensimmäistä kertaa Suomessa Stockmannilla kodinkoneosastolla, 4. kerroksessa”. Voittajaksi valittiin Anna-lehden otsikko, jonka mukaan ”Kirkkonummi oli aiemmin sovinismin ulkomuseo”. Käytännössä kuntaan oli perustettu ryhmä, joka edistää ”intellektuellia poliittista keskustelua”.

”Näyttelystä tuli netti-ilmiö heti avautumisen jälkeen, kun sosiaalisessa mediassa lähti leviämään kuvia ja tietoa näyttelystä. Kyllä sillä varmasti oli vaikutuksensa näyttelyn houkuttelevuuteen, sanoo Suojoki. Näyttely houkutteli taiteen pariin kävijöitä tavallista laajemmalla kirjolla, Kusaman teokset vetivät museoon erityisesti nuoria.” Helsingin taidemuseo HAMin markkinointipäällikkö Saara Suojoki kertoo Yayoi Kusaman näyttelyn herättämästä verkkoilmiöstä. Yle Uutiset 23.1.2017

“Olipa miellyttävä tilaisuus loppiaisena Hämeenlinnan taidemuseolla Suomi 100 -juhlavuoden merkeissä. Avoimien ovien päivänä oli oiva tilaisuus kahvikupposen äärellä vaihtaa ajatuksia muiden taiteenystävien kanssa. Toivottavasti vastaavanlaisia tilaisuuksia järjestäisivät yhdistykset, seurat, järjestöt ym. Näin vähävaraisille ja yksinäisillekin olisi pienempi kynnys saada uusia virikkeitä ja itselleen lämmintä mieltä sekä vaihtelua arjen harmauteen.” Nimimerkki Päivi mielipidepalstalla. Hämeen Sanomat 10.1.2017

Lähde: Museo-lehti 1/1987 MUSEO 1/2017

KALLE LINDGRÉN / VAPRIIKIN KUVA-ARKISTO S A A N A S Ä I LY N O J A / S U O M E N P E L I M U S E O

Nopasta Nintendoon – kurkistus pelaamisen historiaan Pelien historia ulottuu yli 5000 vuoden taakse.

on oranssi muovipistooli, joka on valmiiksi hikinen. Istun lattialla ja tähtään jännittyneenä putkitelkkaria. Koira hyökkää heinikkoon, sorsa syöksähtää lentoon. Hetkeä myöhemmin peli on ohi ja tuijotan ÄDESSÄNI

GAME OVER -tekstiä. Pettyneenä luovutan pistoolin seuraavalle pelaajalle. Varhainen muistikuva kaverin synttärikutsuilta palaa mieleen, kun katson museon seinälle kiinnitettyjen pelikonsolien joukossa komeilevaa 8-bittistä Nintendoa. Synnyin 1980-luvulla, ja Duck Hunt on ensimmäinen konsolipeli, jota muistan pelanneeni.

Tampereen museokeskus Vapriikkiin tänä vuonna avattu Suomen pelimuseo tuo lapsuusajan elämykset video- ja tietokonepelien parissa takaisin mieleen omituisen voimakkaina. ”Museot käynnistävät aina nostalgiaprosessin. Täällä se on ehkä vielä vahvempi kuin yleensä”, Mediamuseo Rupriikin tutkija Niklas Nylund sanoo. Toden totta. Pelimuseota kierrellessä erilaiset koneet ja pelit herättävät omanlaisiaan muistoja. Kenellä kaverilla oli Amiga 500, kenellä Commodore 64.

Pelit MUSEOKUVA

Viereisellä sivulla: Korttia pelaavat naiset on kuvattu 1900-luvun alussa. Oikealla: Muumipelilauta 1960-luvulta kuuluu Lelumuseo Hevosenkengän kokoelmaan.

Muistan myöhemmin saamani 386-prosessorilla varustetun PC:n, joka oli jo silloin vanhanaikainen. Oli siinä kuitenkin värit ja Windows. Demopelejä kopioitiin disketeille, internetistä ei tiedetty vielä mitään. Oi niitä aikoja! ja muistojen tulvan lisäksi museokäynti antaa suhteellisuudentajua. Omat lapsuudenkokemukseni ovat pieni, vaikkakin mielenkiintoinen pätkä pelikehityksen aikajanalla. Nintendot, Amigat ja C-64:t eivät suinkaan kuuluneet digipelien ensimmäiseen aaltoon, vaikka niiden aikaa voisi luonnehtia digitaalisen pelaamisen läpimurroksi Suomessa. Tutustun esimerkiksi 1970-luvulla kehitettyyn Pongiin. Pelin idea on tuttu. Ruudulla näkyy poikittain liikkuva pallo ja sen reunoissa liikutettavat mailat, joilla pallo yritetään saada takaisin vastustajan puolelle. Muistojeni varhaisesta tietokoneesta poiketen käyttöliittymänä toimii kuitenkin jykevä kaappi, ja mailoja ohjataan näppäimistön sijaan pyöritettävällä rullalla. Näitä huvipuistoista ja kauppakeskusten auloista tuttuja videopelejä on kerätty museoon pelihalliksi, jossa niitä voi edelleen pelata. Ensimmäinen suomalainen digitaalinen peli on yllättävän vanha: vuonna 1955 kehitetty logiikkapeli nimeltä Aapeli. Tietysti tätä ennenkin pelattiin. Pelimuseoon on tallennettu historiaa myös videopelejä edeltävältä ajalta. ”Meillä on digipelien lisäksi otettu mukaan myös lautapelejä, mikä tekee museosta jokseenkin ainutlaatuisen muihin pelimuseoihin verrattuna”, Nylund sanoo. NOSTA LGI A N TUNTEEN

Lasken värikkäitä seteleitä. Olohuoneen matto tuoksuu pölyiseltä.

Museot käynnistävät aina nostalgiaprosessin.

Haistan myös tulevan voiton. Minulla on jo Tehtaankatu, Eira ja Bulevardi sekä Mannerheimintie. Nyt pääsen viimein ostamaan Erottajan, pelin kalleimman tontin. Pian olen miinoittanut pelin yhden laidan kokonaan hotelleilla. Vain ilmiömäi-

nen tuuri voi pelastaa veljeni häämöttävältä konkurssilta. Monopoly on yksi suomalaisten muistoihin painuneista klassikkopeleistä. Kotimaisia suosikkeja ovat esimerkiksi Afrikan tähti, Alias ja korttipeli Hullunkuriset perheet. Lautapelien joukosta löytyy myös Suomen pelimuseon vanhin esine, Lustfärd till Aavasaksa, eli Huvimatka Aavasaksaan. Peli julkaistiin vuonna 1862, ja sen idea on melko ykMUSEO 1/2017

Pelit

V. H O L L M I N G / S A - K U V A

sinkertainen. Pelaajat etenevät noppaa heittämällä halki Suomen. Eri paikkakunnilla tapahtuu erilaisia sattumuksia, joiden seurauksena pelaajat menettävät tai saavat rahaa. Ensimmäisenä perille päässyt voittaa pelin. Nylund kertoo, että lautapelit olivat 1800-luvulla melko pienen piirin harrastus. ”Vanhojen lehtimainosten perusteella niitä markkinoitiin lähinnä kaupungeissa asuvalle sivistyneistölle”. Aikojen saatossa lautapelit ovat usein olleet yhteiskunnan yläluokkien huvia, mutta niiden historia ulottuu toki paljon 1800-lukua kauemmaksi. TOISTAISEKSI VA NHIN tiedossa oleva lautapeli on nimeltään senet. Egyptistä löydetty pelilauta on yli 5 000 vuotta vanha, eikä pelin sääntöjä tunneta. Vielä nykyisin pelattavista, Suomessakin tunnetuista peleistä pitkä historia on ainakin shakilla ja backgammonilla. Modernin shakin edeltäjän uskotaan

MUSEO 1/2017

Vanhin pelilauta on yli 5 000 vuoden takaa.

olevan intialainen chaturaga-peli, jota pelattiin jo 500-luvulla. Backgammonin juuria pitää hakea vielä paljon kauempaa. Lautapelien lisäksi eri sivilisaatioissa on huvin vuoksi tai rahasta pelattu korttia, kilpailtu erilaisissa urheilupeleissä ja tietenkin heitetty noppaa. ”Varhaiset nopat olivat nikamia tai luun osia, jotka heitettäessä jäävät luontevasti neljään asentoon”, Nylund kertoo. Yksittäisten pelien ja niiden historian sijaan tärkeämpi huomio on se, että eri puolilta maailmaa on löydetty pelejä, joiden ikä ulottuu lähelle ajanlaskun alkua tai paljon kauemmas. Pelaaminen on siis universaali ilmiö ja kiinteä osa ihmisyyttä. Tämän ovat huomanneet myös tutkijat.

Pelitutkimus eli ludologia on tieteenala, joka tutkii pelejä ja niihin liittyviä ilmiöitä. Yksi sen ensimmäisistä vaikuttajista oli hollantilainen historioitsija Johan Huizinga. Vuonna 1938 julkaistussa teoksessaan Homo Ludens (suom. Leikkivä ihminen) Huizinga esittää, että leikit ja pelit ovat keskeinen osa kulttuuria. Huizinga löytää leikkisiä piirteitä esimerkiksi sodasta, runoudesta, filosofiasta ja taiteesta. Hän huomauttaa, että ihmisten lisäksi myös monet eläimet leikkivät yhteisesti ymmärretyillä säännöillä. Näin ollen leikkiminen ei ole kulttuurin tuottama, vaan sitä edeltävä piirre. Pelitutkimukseen on vaikuttanut erityisesti Homo Ludensissa esitetty taikapiirin käsite. Huizingan mukaan leikit ja pelit tapahtuvat todellisen maailman sisälle rakennetussa keinotekoisessa todellisuudessa, jossa pätevät erilaiset säännöt. Muutama vuosi sitten kuollut uusiseelantilainen pelitutkija Brian Sut-

Pelit Viereisellä sivulla: Etuvartion teltassa Rukajärvellä pelattiin korttia kesällä 1942. Alla: Vänrikki Stoolin tarinat -seurapeli on valmistettu 1920-luvulla. Kortit on jaettu 19 kahden kortin sarjaan, joista jokaisessa on säkeistöjä J.L. Runebergin runoista ja aiheeseen liittyvät kuvat.

ton-Smith pohti koko elämänsä ajan,

mitä merkitystä leikeillä ja peleillä on ihmiselämälle. Hänen varhaisemmissa teorioissaan leikkiminen nähtiin hauskanpidon lisäksi ihmislajille elintärkeänä mahdollisuutena paeta arkielämän murheita. Myöhemmin Sutton-Smith esitti, että monissa kulttuureissa tunnistettu aikuisten pieniin lapsiin kohdistama kiusoitteleva leikkiminen valmentaa lapsia paitsi kohtaamaan vaaroja, myös tekemään yhteistyötä muiden kanssa. Palataan Sutton-Smithiin vielä myöhemmin. Mutta mikä on leikin ja pelin ero?

Tämä taitaa olla määritelmällisesti ulkoleikki. ”Toisaalta jotkut ihmiset puhuvat siitä, että pelataan vaikkapa kirkonrottaa tai peiliä. On veteen piirretty viiva, onko kyseessä leikki vai peli”, sanoo Johanna Rassi.

Lelumuseo Hevosenkengän museonjohtaja on joutunut työssään pohtimaan leikin olemusta ja suhdetta peleihin, jotka ovat myös osa lastenkulttuuria ja lelumuseon kokoelmia. ”Ehkä ero tulee siinä, että leikkejä on niin monen tyyppisiä”, hän sanoo. Rassi antaa esimerkin kuvitteluleikeistä, joissa otetaan rooleja ja matkitaan aikuisten arkea.

Pelin ja leikin raja on veteen piirretty.

”Sitten toisaalta on ulkoleikkien kaltainen kategoria, jossa korostuu yhteisten sääntöjen noudattaminen ja kisailumieli. Pelaaminen liippaa aika läheltä sitä muotoa”. Peleissä on Rassin mukaan yleensä tärkeää voittaa tai päästä jostakin johonkin. Leikin rakenne voi olla paljon vapaampi. merkityseroja pohdittaessa myös kielellä on väliä. Englannin kielessä verbi play voi tarkoittaa niin leikkimistä, pelaamista kuin näyttelemistäkin. Peliksi useimmiten käännetty substantiivi game taas viittaa ”sääntöjä sisältävään kilpailuhenkiseen toimintaan tai urheiluun”, mutta myös ”toimintaan, johon osallistutaan huvin vuoksi”. Jälkimmäinen sanakirjamääritelmä käsittää kaikenlaista aina lasten leikeistä (children’s games) tietokonepeleihin. Ehkei ole kovin tärkeää, onko kymmenen tikkua laudalla määritelmällisesti leikki vai peli. Ja oli asia niin tai näin, leikeissä ja peleissä on paljon samaa. ”Pelejä ja leikkejä yhdistää yhteisöllisyys. Vaikka yksinkin voi leikkiä tai pelata, yleensä sitä tehdään jonkun kanssa, tai vielä useammin isommalla porukalla”, Rassi toteaa. LEIKKIEN JA PELIEN

LELUMUSEO HEVOSENKENKÄ

Makaan hievahtamatta hiekoituslaatikossa. Tarkkailen kannen ja laatikon väliin jäävästä raosta koulun pihalla liikkuvaa etsijää. Näen vain kumisaappaat ja kurahousut.

Etsijä kerää pitkin poikin lentäneet tikut ja asettaa ne paikalleen. ”Kymmenen tikkua laudalla!” Olen täydellisessä piilopaikassa valmiina pelastamaan nähdyt.

MUSEO 1/2017

Pelit Alakouluikäiset pojat tulevat kävelytiellä vastaan. Keskustelu koskee Pokémoneja, ja kummankin katse on nauliutunut tiukasti älypuhelimen ruutuun. Ei voi tietää, milloin ja mistä seuraava löytyy. Mietin, millaisia pelejä alle vuoden vanha tyttäreni tulee muistamaan lapsuudestaan. Pelit ja pelaamisen tapa muuttuvat jatkuvasti. Viime vuosien aikana digitaalisten pelien pelaaminen on levinnyt kotikoneista ja konsoleista älypuhelimien ruuduille. Mobiilipelejä voi pelata missä tahansa. Viime vuoden hittipeli Pokémon Go on paitsi hyödyntänyt paikasta riippumattomuutta, myös vienyt ajatuksen pidemmälle. Jos pelaaja haluaa pärjätä, hänen on pakko liikkua. Karttoja ja gps-teknologiaa hyödyntävä peli onkin saanut monet nuoret ja aikuiset pelaajat viihtymään ulkona päivittäin tuntien ja kymmenien kilometrien ajan. Toinen kehityssuunta puolestaan vie pelaajan entistä syvemmälle virtuaalimaailmaan. Esimerkiksi suomalaista tieteisseikkailupeli P.O.L.L.E.N:ia voi pelata tuttuun tapaan tietokoneella, mutta aivan uudenlainen pelielämys syntyy virtuaalitodellisuuslasien avulla. Ulkopuolinen maailma lakkaa olemasta, kun laittaa lasit päähän ja kuulokkeet korville. lisäksi 1900-luvun loppupuolella on kehittynyt toinen, ehdottomasti maininnan ansaitseva pelilaji. 1970-luvulla Dungeons & Dragons -pöytäroolipelin suosio käynnisti roolipeli-ilmiön, joka painottaa kilpailemisen sijaan eläytymistä kuvitteellisen hahmon rooliin. Suomalaista Ropeconroolipelitapahtumaa dokumentoinut Espoon kaupunginmuseon museolehtori Nina Talvela huomauttaa, että peli-ilmiön nuo-

DIGITAALISTEN PELIEN

MUSEO 1/2017

resta iästä huolimatta tämäkään idea ei sinänsä ole uusi. ”Ihminen on leikkivä ihminen. Roolin ottamista ja toisen asemaan asettumista on tehty halki vuosituhansien. Roolipelaaminen liittyy selvästi samaan jatkumoon näyttelemisen kanssa”. Roolipelit jaotellaan pöytäroolipeleihin, liveroolipeleihin eli larppaamiseen ja internet-roolipeleihin. Roolin ottamisen kautta ihminen voi tutustua siihen, mitä toisen ihmisen päässä voi liikkua. ”Voi miettiä vaikkapa sitä, millaista elämä olisi keskiaikaisessa kylässä. Ylipäätään se, että pääsee olemaan toimija tarinassa, joita luetaan yleensä kirjoista, on hauskaa”, Talvela toteaa. VAIKK A TEK NOLOGIA kehittyy, kaikki pelaaminen ei kuitenkaan ole muuttunut digitaaliseksi. Perinteiset lauta-, kortti- ja roolipelit elävät rinta rinnan mobiilipelien kanssa, ja niitä pelaavat myös lapset ja nuoret. Pelimuseossa käytyäni huomaan toivovani, että oma tyttäreni innostuisi vanhoista peleistä virtuaalitodellisuuden sijaan. Olisihan se mukavampaa pelata perheen kesken vaikka Scrabblea kuin

Kaikki pelaaminen ei ole muuttunut digitaaliseksi.

Vieresellä sivulla: Arkistoon talletetun tiedon mukaan alikersantti Riipinen on innokas pasianssin pelaaja. Kuva on otettu Valkjärvellä 2.12.1943. Alla: 1940-luvulla valmistetussa syöksypommituspelissä pelaajat pudottavat seisaaltaan pomminsa pelilaudan päälle ja yrittävät saada ne osumaan sotilaallisesti merkittäviin kohteisiin, joista saa paljon pisteitä. Osumista ei-sotilaallisiin kohteisiin, kuten museoihin, saa miinuspisteitä.

katsella älylasit päässä sohvan nurkassa viihtyvää lasta. Toisaalta tällaisilla toiveilla ei lopulta ole kovinkaan suurta merkitystä. Aikaisemmin mainitsemani tutkija Brian Sutton-Smith valmisteli vielä ennen kuolemaansa uutta teosta leikkimisen luonteesta. Hänen mukaansa leikkiminen on aiemmin ymmärrettyä monimutkaisempi ja vaikutuksiltaan laaja-alaisempi ilmiö, jolla on valtava merkitys evoluution ja mielen kehityksen kannalta. Sutton-Smith pohti varhaisia matkimisleikkejä ja totesi, että niiden avulla lapsi alkaa ensimmäistä kertaa ymmärtää subjektiivisen ja objektiivisen eron ja kehittää omaa ajatteluaan. Itsenäisen ajattelun lisäksi tämä valmistaa häntä elämään, jossa pärjätäkseen on tasapainoiltava omien halujen ja ajatusten sekä näiden kanssa usein ristiriidassa olevien sosiaalisten sääntöjen ja odotusten välillä. Aikuiselle yksityisen ja julkisen minän erottelu ja samanaikainen läsnäolo tuntuu luontaiselta, mutta Sutton-Smithin mukaan tämän oppimiseen tarvitaan leikkiä. Muotoilen toiveeni uusiksi: pelaa tytär mitä haluat, kunhan opit leikkimään. m Tuomas MacGilleon

LÄHTEET: Huizinga, Johan (1949): Homo Ludens. Sutton-Smith, Brian (2008): Play Theory. A Personal Journey and New Thoughts. Artikkeli American Journal of Play -verkkojulkaisussa.

J . TA U B E / S A - K U VA

Pelit

Ihminen on leikkivĂ¤.

MUSEO 1/2017

Pelit

MINNA KURJENLUOMA

Amanuenssin matkassa

MUSEO 1/2017

Päivi Yli-Karhula on Riihimäen kaupunginmuseon monitoiminainen. Viime syksynä amanuenssi keräsi museolle joukkorahoituskampanjassa lähes 10 000 euroa.

”T

peremmälle sieltä kylmästä!” Päivi Yli-Karhula kutsuu ja heilauttaa kättään punaisen puutalon ovensuussa. Amanuenssi on juuri luonut lumet Riihimäen kaupunginmuseon ulkoportailta. Puutalo on aiemmin toiminut ratainsinöörin asuntona. Kauniit vanhat kakluunit näyttelyhuoneiden nurkissa muistuttavat vielä ajasta, jolloin museo oli yksityiskoti. ”Talon lasiverannalta näkyi aiemmin suoraan radalle ja veturitalleille. Kuvittelen, että ratainsinööri seisoi verannallaan katselemassa ylpeänä valtakuntaansa”, Päivi Yli-Karhula sanoo. Vuonna 1858 rakennettu puutalo on nyt amanuenssin valtakunta. Puhelimen pirinä keskeyttää seuraavan lauseen. Päiväkodista soitetaan, ja Päivi sopii näyttelykierroksesta 3–5-vuotiaille lapsille. Päivi vastaa museokierrosten opastuksista ja räätälöi kierroksen kullekin ryhmälle sopivaksi. ”Yleensä tutkimme lasten kanssa ensin esihistoriallisia löytöjä. Riihimäeltä on kaivauksissa löydetty lukuisia kivikautisia asuinpaikkoja.” Museon perusnäyttelyn huoneet on jaettu eri aikakausiin. Esihistorian jälkeen lapset johdatetaan 1400-luvun Riihimäeltä aina tähän päivään saakka. Tapahtumiin ja lastenkierroksille Päivi pukeutuu toisinaan Wilhelmhiireksi, museon maskotiksi. Hahmon esikuva on Riihimäen ensimmäinen asemapäällikkö Anton Wilhelm Öller. ULK A AHAN

Viereisellä sivulla: Vanhaa junanlähettäjän hattua käsitellään puuvillahansikkaat kädessä.

Kahden hengen työyhteisössä tarvitaan luovuutta.

Riihimäen kaupunginmuseo järjesti kolme näyttelyä ja 21 tapahtumaa. Kävijöitä oli noin 12 500, mikä on kahtena päivänä viikossa auki olevalle museolle ennätysmäärä. Päivi suhtautuu asiakkaiden laskemiseen kuitenkin kriittisesti. ”Minusta on väkinäistä laskea asiakkaita byrokratiaa varten. Jos haluaisimme rikkoa kävijäennätyksiä, järjestäisimme täällä koko ajan tapahtumia. Kertovatko kävijämäärät totuuden museon toiminnan aktiivisuudesta? Jonain toisena vuotena pienessä museossa täytyy keskittyä esimerkiksi kokoelmiin enemmän, jolloin kävijämäärät jäävät väistämättä pienemmiksi”, Päivi pohtii. Henkilökunnan kahvihuoneeseen sujahdetaan 1945–1990-luvuista kertoVIIME VUONNA

van huoneen pienestä sivuovesta. Kahden vakituisen työntekijän museossa ei kahvitaukoja juuri pidetä. ”Aamiaisen syön yleensä työpöytäni ääressä aamun lehteä lukien ja museon Facebookia hoitaen. Tänä vuonna saamme museoon työllistetyn ja Riihimäen taidemuseon kanssa jaetun siviilipalvelusmiehen, joten lounasseurueemme kasvaa mukavasti”, Päivi kertoo. Päivin esimies vastaa Riihimäen kaupunginmuseon ja Riihimäen taidemuseon hallinnollisista tehtävistä. Päivi puolestaan ideoi ja toteuttaa kaupunginmuseon näyttelyitä ja tapahtumia, tiedottaa museon toiminnasta, hoitaa museon myyntipistettä, ylläpitää sosiaalista mediaa, hoitaa esinekokoelmia ja tekee asiakaspalvelutyötä. ”Minun toimenkuvaani kuuluu myös kaikenlainen askartelu. Toimintabudjettimme on pikkuruinen, joten luovuutta on hyödynnettävä paljon ”, Päivi kertoo. ASIAKKAAN TUOMA emalinen mehumai-

ja odottaa Päivin pöydällä luet-

Päivi Yli-K arhula, 42 Riihimäen kaupunginmuseon amanuenssi Kotoisin Riihimäeltä Perhe: 4-vuotias tytär ja mielitietty Koulutus: • Jalkineenvalmistaja, Hervannan

ammattioppilaitos

Työkokemus: • Vantaan kaupunginmuseo • Portaan nahkurinverstas

• Vaatetusalan artesaani, Tyrvään

• Verlan tehdastyömuseo

käsi- ja taideteollisuusoppilaitos • Filosofian maisteri, kansatiede, Helsingin yliopisto

• Riihimäen kaupunginmuseossa

vuodesta 2008 alkaen pysyvästi, vakituinen 2009 alkaen.

MUSEO 1/2017

Pelit teloimista. Seinällä lehtileike 1970-luvulta tiedottaa, että ”Riihimäen kotiseutulautakunta laatii säilyttämishankkeen vanhoille rakennuksille”. Kuvassa on Riihimäen kaupunginmuseo. ”Vuonna 1970 tästä rakennuksesta tehtiin museo. Eräs asiakas kävi tuomassa lehtileikkeen tänne omista arkistoistaan”, Päivi sanoo. Aktiiviset riihimäkeläiset ovat museon henki ja elämä. Heidän ympärilleen museon tämän vuoden päänäyttelykin rakentuu. 100 aarretta Riihimäeltä -näyttely kokoaa yhteen esineitä ja niihin liittyviä tarinoita paikallisilta ihmisiltä. Juuri nyt pöydällä odottavat vaaleanpunaiset balettitossut ja valtava miehen vihkisormus. ”Suurin osa esineistä palautetaan näyttelyn jälkeen omistajilleen, ne ovat meillä vain lainassa”, Päivi sanoo. Tämän vuoden tulevista pienemmistä näyttelyistä kolmessa on esillä Riihimäen Facebook-ryhmästä löydetyn harrastelijakuvaajan teoksia. ”Eräs kuluvan vuoden hienoista näyttelyistä on paikallisen postikortteja keräilevän miehen uurastuksen tulos. Mies on erotellut sata vuotta vanhoja maisemia postikorttikokoelmastaan ja

Aktiiviset paikkakuntalaiset ovat museon henki.

käynyt kuvaamassa samat maisemat tänä päivänä”, Päivi kertoo. Pöydän kulmalla lepää myös yksi museon omista aarteista. Vanha punainen auton jäähdyttimen säleikkö on osin ruostunut, ja etulistasta puuttuu puolet. Tulevana kesänä niin säleikkö kuin autokin tulevat olemaan entistä ehompia. Päivi YliKarhula seisoi Riihimäen kaupunginmuseon ulkovarastossa. ”Olin juuri aloittanut työt museon tutkijan sijaisena, kun minut vietiin katsomaan museon omistamaa vuoden 1937 punaista Fordson Sussex -paloautoa. Siitä lähtien auton kunnostaminen on ollut haaveeni.” Päivi piti kiinni haaveestaan, vaikka seuraavan kymmenen vuoden aikana autoa yritettiin ostaakin. Viime kesänä auton kunnostaminen alkoi viimein vaikuttaa mahdolliselta. KYMMENEN VUOTTA SITTEN

Viereisellä sivulla: Kunniamerkit kuuluvat Antrean pitäjän kunnanlääkärin Väinö Purasen Thilda-rouvan lottapukuun. Riihimäen seudulle sijoitettiin sodan aikana evakkoja Antreasta ja Riihimäen kaupunginmuseoon kuuluu Antrean kulttuuriperinnöstö kertova osasto.

”Olin jo pari vuotta aiemmin kuullut joukkorahoituksesta ja alkanut miettiä, olisiko sillä tavalla mahdollista saada rahoitus Sussexin kunnostamiseksi. Emme kuitenkaan uskaltaneet laskea pelkästään sen varaan, vaan hankimme esimieheni kanssa ensin perusrahoituksen paikallisilta yrityksiltä. Saimme porukkaan myös vanhat autot läpikotaisin tuntevan naisen ja hänen avullaan paikallisen korjaamon auton tekniikkaa kunnostamaan.” Paikallisten yritysten ja ammattilaisten tuen saavutettuaan Päivi aloitti joukkorahoituskampanjan auton kunnostamiseksi, ja kampanjasta tuli hänelle lopulta yhtälailla harrastus kuin työ. Kampanja keräsi viidessä viikossa lähes 10 000 euron rahoituksen. Sen ja yritysrahoituksen avulla museo voi hankkia autoon tarvittavat varaosat ja maksaa erikoistöiden vaatimat kustannukset.

Päivin päivä ”On mahdotonta panna työtehtäviä tiettyihin kellonaikoihin. Tehtävät vaihtelevat museon näyttely- ja tapahtumakierron mukaan tarpeen mukaan asioita painottaen. Asiakkaat kuitenkin palvellaan aina.” 06:30 herätys 08:00 tyttären vieminen tarhaan 08:20 työpäivä alkaa aamiaisella ja päivän lehdellä 8:40–12:00 sähköpostit, sosiaalinen media, nettisivut, koululais- ja päiväkotiryhmien kierrokset, viikon palaverit, tulevan suunnittelu, yhteydenpito sidosryhmiin. ”Kokoustan museon ulkopuolella esimerkiksi Kulttuuriyhteistyöryhmän ja Lasten kulttuuritoiminnasta vastaavan ryhmän kanssa.” 12:00 lounastauko. ”Yritän muistaa syödä lounasta samaan aikaan, mutta joskus ehdin syömään vasta iltapäivällä.” 12:30–16:00 mahdolliset opastuskierrokset, tulevan suunnittelu: näyttely-, kokoelma- ja/tai tapahtumatyöt. Tiedottaminen. Osa palavereista pidetään iltapäivällä. ”Jos minulla on omaa aikaa, luetteloin esineitä. Sitä harvoin kuitenkaan on.”

MUSEO 1/2017

Tärkeimmät työvälineet: Tietokone Puhelin Kynä ja paperia ”Luonnostelen mieluiten suunnitelmani aluksi paperille.” Kamera Skanneri Museoammattilaisten verkosto ”Jos kohtaan visaisen pulman, otan herkästi yhteyttä tuttuihin museoammattilaisiin sosiaalisessa mediassa.” Puuvillakäsineet

MINNA KURJENLUOMA

Pelit

MUSEO 1/2017

MINNA KURJENLUOMA

Pelit

MUSEO 1/2017

K U V AT M I N N A K U R J E N L U O M A

Pelit

Museon ovet ovat avoinna kaikille.

tilanteet liittyvät aikatauluihin. Vaikka suunnittelisin päiväni kuinka huolella, en voi ennakoida yllättäviä asiakaskäyntejä, sähköposteja tai sosiaalisen median keskusteluja”, Päivi toteaa. Tänään hän on päivän aikana pystyttänyt yhden pienen näyttelyn, aloittanut toisen purkamisen, tarkistanut tulevan näyttelyn mainokset ja tiedotteet sekä skannannut viikon historiallisen kuvan Riihimäen Facebook-ryhmää varten. Kaiken voivat keskeyttää sisään pyrähtävät asiakkaat. Vaikka museo on kiinni, sen ovet ovat auki kaikille – se on Päivin filosofia. Jokainen pääsee asiansa kanssa sisään kysymään tai kertomaan. Päivillä on tapana selvittää asiakkaiden kinkkisetkin kysymykset juuria myöten. Mitä amanuenssi sitten toivoisi museon tulevaisuudelta? ”Kuluvalle vuodelle toivon kauan odotettua uutta kokoelmanhallintaohjelmaa. Yleisesti toivoisin lisää säilytystiloja”, Päivi sanoo. ”Muutenhan tämä museo on keidas keskellä kaupunkia. Idyllisen Riihimäen rautatienpuiston keskellä pihapiirissämme ihmiset käyvät kesäisin piknikillä ja talvisin pulkkamäessä. Pihamme tanssilavalla järjestämme kesäisin muun muassa tansseja. Joka vuosi kuitenkin tavoitamme riihimäkeläisiä, jotka eivät ole aiemmin meillä käyneet. Parantamisen varaa siis vielä on”, Päivi naurahtaa. m ”TYÖNI HAASTAVIMMAT

Jenna Parmala

Viereisellä sivulla: Päivi muuntautuu Wilhelm-hiireksi. Lastenkierroksilla pohditaan työvälineiden nimiä ja käyttötarkoituksia Oikealla, ylhäällä: Päivi pakkaa Riihimäen päiväkotitoimintaa esitelleen näyttelyn unikavereita pois. Oikealla, alhaalla: Museon perusnäyttelyyn on koottu esimerkkejä Riihimäki-Pietari -radan mukana tulleista vaikutteista. MUSEO 1/2017

Kokoelmat kertovat

Pedagogiset palikat

P E L E JÄ J A M U I TA

Lastentarhamuseon esineistö valottaa suomalaisen varhaiskasvatuksen vaiheita – ja saa museossa leikkiäkin.

K U V AT L I I S A T A K A L A

lastentarhanopettajattaren valvovan silmän alla. Mutta vuosikymmenten saatossa niillä alettiin leikkiä tavallisia palikkaleikkejä, ja kehittävät kaaviot jäivät unholaan. Fröbelin palikat olivat alkuperäisessä käytössään suomalaisissa lastentarhoissa aina 1970-luvulle asti ja ne kiehtovat kummasti lapsia edelleen, kertoo museon toiminnanjohtaja Taina Sillanpää. Kenties syy on se, että palikat ovat kuin varhaisia legoja. Museossa Fröbelin palikoita on tarjolla kokonainen iso vetolaatikollinen, ja niillä saa halutessaan leikkiä.

Nalle

Fröbelin palikat

ylläpitämän Lastentarhamuseon vetonaula ovat puiset Fröbelin palikat. Tämä setti on peräisin 1900-luvun taitteesta. Palikat kehitti lastentarha-aatteen isä, saksalainen Friedrich Fröbel vuonna 1837 osana ”lahjoiksi” kutsumiensa pedagogisten leikkivälineiden sarjaa. Palikoita säilytettiin puurasiassaan, ja Fröbel laati niiden kokoamiseen yksityiskohtaiset ohjeet. Rakentamalla palikoilla kaavojen mukaan lapset tutustuisivat geometrisiin muotoihin ja ymmärtäisivät asioiden välisiä yhteyksiä. Kauneuttakin, tuumi Fröbel. Pitkään Fröbelin palikoita koottiin

BENESER - SÄ ÄTIÖN

MUSEO 1/2017

joskin hieman apea nalle on tullut Lastentarhamuseon kokoelmiin Marjalan päiväkodista Helsingin Kumpulasta. 1920-luvulla perustettu Marjala on eräs niistä varhaisista lastentarhoista, joita sittemmin perustettiin Helsingin työväenkaupunginosiin. Tarvetta toiminnalle oli, sillä äidit kävivät yleisesti työssä. Kansanlastentarhoihin tuotiin yleensä yli kolmivuotiaita lapsia, ja he viettivät tarhassa muutamia tunteja päivässä. Sillanpää ajoittaa surusilmäisen nallen 1950-luvulle. Nallejen ajoittaminen ei ole aina aivan yksinkertaista. Asiantuntijat päättelevät niiden iän esimerkiksi siitä, millä tavoin mohairturkki on kulunut takatassujen anturoista tai siitä, ovatko nallen silmät muovia vai laENK EVÄ N OLOINEN,

sia – tosin tavallisesti silmät on ehditty vaihtaa useampaan kertaan. Lastentarhamuseon kokoelmissa on melko vähän nalleja. Sillanpään mielestä se saattaa johtua siitä, että nalle on vielä nukkeakin henkilökohtaisempi esine, eikä niinkään tarhalelu. Sitä paitsi ne usein rutistetaan vuosien saatossa käyttökelvottomiksi.

Silitysrauta

pitkä, valurautainen lasten silitysrauta on valmistettu Ruotsissa 1800-luvun lopulla. Se on täydellinen, toimiva kopio täysikokoisesta, ja tehty varta vasten sopimaan kolmevuotiaan käteen. Sillä on myös oikeasti silitetty. Lastentarha-aatteen mukaisesti tarhoissa paitsi leikittiin ja opittiin myös tehtiin aivan oikeaa työtä. 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla lastentarYMMENISEN SENTTIÄ

Kokoelmat kertovat Silitysrauta on peräisin museorakennuksesta, sillä Lastentarhamuseon tiloissa Ebeneser-talossa toimi aiemmin oikea lastentarha. Sillanpää kertoo, miten erään 80-vuotiaan kävijän kasvot kirkastuivat, kun hän tunnisti tutun silitysraudan omilta tarhavuosiltaan.

Puhelin leikkipöytäpuhelin on kovamuovia ja peräisin 1980-luvulta. Sen on valmistanut suomalainen Plasto, sillä lastentarhoissa ja päiväkodeissa on suosittu kotimaisia leikkivälineitä. Sillanpää on saanut huomata, että kännykkäsukupolven lapset kyllä tunnistavat vitriinistä vanhan kunnon lankapuhelimen, sillä sellainen saattaa olla vielä mummon kotona. Puhelimella on aina ollut tärkeä MUSEON

hoissa opeteltiin muun muassa leipomaan, pesemään pyykkiä ja silittämään vaatteita. Kotitöitä opettelivat sekä pojat että tytöt. Mottona oli ”tekemällä oppii.” Aina 1980-luvulle asti varhaiskasvatuksen tavoitteisiin oli kirjattu pienet työtehtävät, ja nyt ne ovat taas tauon jälkeen palaamassa osaksi päiväkodin arkea, kertoo Sillanpää. Tämä pikkuinen rauta on aikanaan kuumennettu hehkuvaksi lastentarhanopettajan valvovan silmän alla, ja sillä on silitetty hänen esimerkkinsä mukaan. Lastentarhanopettajat tulivat tarha-aatteen alkuvuosina usein paremmista perheistä, joissa taloustyöt tekivät palvelijat. Niinpä silittäminen saattoi olla melko tuore kokemus myös opettajattarelle, sanoo Sillanpää.

asema kotileikissä, kertoo Sillanpää. Valokuvat menneiltä vuosikymmeniltä todistavat, miten kotileikin isä usein lukee lehteä ja puhuu puhelimessa tärkeitä asioitaan, kun taas äitiä leikkivä valmistaa perheelle ruokaa. Lastentarhamuseon esineistö on peräisin sekä Ebeneserin lastentarhasta että lähialueen toimintansa lopettavista päiväkodeista, joihin Sillanpää kollegoineen matkaa tutkimaan esineistöä. Vaikka lastentarhamuseon näyttelyesineet herättävät aikuiskävijöissä varhaisia muistoja, ne ovat vain osa museon antia. Pienille kävijöille tuntuu olevan tärkeintä, että he saavat vapaasti leikkiä ja nauttia vanhan lastentarhan avarasta salista. Kesäisin leikki saa laajentua Ebeneserin pihalle, jossa otetaan esiin jättikokoiset, solumuoviset Fröbelin palikat. ”Fröbel sanoi, että kun lapsi ymmärtää, että osista muodostuu kokonaisuus, hän ymmärtää myös, että on lapsi muitten lasten joukossa”, sanoo Sillanpää. m Katja Martelius EBENESER-SÄÄTIÖN YLLÄPITÄMÄ Lastentarhamuseo on avoinna keskiviikkoisin 12–18 ja päiväkotiryhmille sopimuksen mukaan. Osoite: Helsinginkatu 3–5 Sisäänpääsy: 2/4 €

Maalaustaiteen, kehysten, paperiteosten ja tekstiilien konservointia jo vuodesta 2001 lähtien        

konservointipalvelut näyttelypalvelut, teosten kuljetus ja ripustus, tekniset suunnittelupalvelut sekä teosten näyttelytarkastukset taidevarastointi lämpötila-Prima ja kosteusvalvotuissa tiloissa ART olosuhdetarkastukset ja -valvonta kuriiripalvelut kokoelmanhallintapalvelut, inventointi ja arvonmääritykset kehysten konservointi, kultaus ja muut kehystyspalvelut kehysten konservointi ja muut kehystyspalvelut

www.primaart.fi hannele.heporauta@primaart.fi, puh. 040 541 1525

MUSEO 1/2017

Pelit

Pelibugeista tuli taidetta Ohjelmointivirhe, joka huomataan vasta vahingossa, aiheuttaa riemua osassa tietokonepelaajia. Näistä virheistä, glitchseistä, tehdään Vaasaan näyttely. Glitchit eivät kuitenkaan ole pelkästään naurun aihe.

I KULU UUTISPÄIVÄÄ, jolloin ei kuultaisi tietojärjestelmien kaatumisista tai häiriöistä verkkopankeissa. Ei työpäivää ilman taistelua matkalaskujärjestelmän tai tietokantaohjelman kanssa. Mutta miten ihmeessä Vaasan Kuntsin modernin taiteen museoon suunnitellaan näyttelyä tästä kaikesta? Vaasan yliopiston viestintätieteiden professori ja peliasiantuntija Tanja Sihvonen kertoo: ”Maailma digitalisoituu ja sitä pidetään hyvänä asiana. Teknologia on ujuttautunut elämäämme joka osa-alueelle, mutta usein tekniikka aiheuttaa erilaisia hankaluuksia. Teknologiassa on kiinnostavaa se, miten huonosti se toimii. Tämän haluamme näyttelyssä tuoda esiin.” Glitch-termille ei ole suomenkielistä vastinetta. Sillä tarkoitetaan virhettä ohjelmoinnissa, systeemipoikkeamaa tai alkuperäisestä ohjelmoinnista poikkeavaa toimintatapaa. Glitchejä voivat olla esimerkiksi pikselöityneet kuvat, häiriöt

MUSEO 1/2017

Glitch ei toimi suunnitelman mukaan.

sähköisissä opastetauluissa tai tietokonepelihahmon outo liikkuminen pelissä. Leimallista glitcheille on, että niissä jokin asia toimii eri tavoin kuin sen suunnittelija on aikonut. Suursuosion saaneesta Pokémon Go -mobiilipelistä pelaajat ovat havainneet niitä useita. Esimerkiksi samaan paikkaan ohjelmoidut virtuaalihahmot näkyvät pelissä päällekkäin, vaikka se ei ole tarkoitus. Toisessa pelissä pelaaja voi koostaa käyttämänsä hahmon niin kookkaaksi, ettei se mahdu peliympäristöön. ”Olen kerännyt glitchejä pitkään, sillä aihe on kiinnostava ja glitchien bongaaminen hauskaa. Monet pelaajat ovat vihkiytyneet niiden etsimiseen. Samalla virheet ovat pahaenteisiä. Ne ovat merk-

ki siitä, miten haavoittuvaa arkemme on, kun se on tietojärjestelmien varassa”, Tanja Sihvonen sanoo. Museoon koottava näyttely ei siis kierry vain pelimaailman ympärille, vaikka juuri peleistä glitchejä paljon bongataankin. Näyttelyn kuraattorina toimiva Sihvonen toivoo näyttelyn havahduttavan ihmisiä huomaamaan, miten kompleksinen ja siksi huonosti toimiva digitaalinen maailmamme on. Virheiden mahdollisuus on läsnä kaikkialla, eikä vähiten tietoturvaongelmien muodossa. Tanja Sihvonen on iloinen yliopiston ja museon yhteistyöstä. Hänen mukaansa on jo aikakin, että tehdään yhdessä. ”Yliopiston pitää avautua muulle maailmalle. On myös hienoa, että voin ottaa näyttelyn toteuttamisen osaksi opetusta. Opiskelijat voivat esimerkiksi tehdä nettisivuja tai älypuhelinsovelluksen, jolla museovieraat voivat itsekin osallistua näyttelyn tekemiseen. Opiskelijat voivat myös toimia oppaina näyttelyssä.” Näyttelyn glitch-teokset ovat käytännössä näytteillä näyttöruuduilla. Myös fyysisiä objekteja on tulossa. Glitch ei ole vain tahatonta tietojärjestelmäin virhekuvastoa, vaan glitch-taidetta myös tehdään. ”Suomessa ei glitch-taiteilijoita juuri ole, tai ainakaan he eivät kutsu itseään sillä nimellä. Mutta esimerkiksi Hollannissa glitch-taidetta on paljon. Osa näyttelyn taiteesta saadaan varmasti sieltä.” Kirsi Haapamatti TYÖNIMELLÄ Glitch kulkeva näyttely on esillä 22.9.2018–13.1.2019 Vaasassa Kuntsin modernin taiteen museossa.

n e d i o e s u M elyt

t t y ä n t ä v e k KEVÄT / 2017

Kevätnäyttelyt-ilmoitusliite esittelee suomalaisten museoiden näyttelytarjontaa. Ajantasaisen näyttelykalenterin ja lisä tietoa museoiden tapahtumatarjonnasta sekä kaikki Museokorttikohteet löydät osoitteesta museot.fi. Yhteydenotot Museo-lehden ilmoitusasioissa: Yhteistyökoordinaattori Helena Piipponen, helena.piipponen@museoliitto.fi, puh. 0444 300 701.

Annankatu 16 B 50, 00120 Helsinki museoliitto@museoliitto.fi www.museoliitto.fi

Näyttelykalenteri Helmikuu

8.2.2017–21.5.2017 Joseph Beuys / Toisin ajatellen EMMA – Espoon modernin taiteen museo, Espoo 8.2.2017–21.5.2017 Olafus Eliasson: Pentagonal Landscapes EMMA – Espoon modernin taiteen museo, Espoo

Talvinäyttelyt

SOTAMUSEO

SUOMEN RAUTATIEMUSEO

AUTONOMIASTA ATALANTAAN – Näyttely Suomen sotahistoriasta ma–su 11–18 liput 7 / 4 €, pääsy Museokortilla Sotamuseon Maneesi Suomenlinna, Helsinki p. 0299 530261 www.sotamuseo.fi

28.2.2017–6.8.2017 Phuranengo drom – vanhojen tie Helinä Rautavaaran museo, Espoo

NÄHTÄVÄÄ JA KOETTAVAA KAIKENIKÄISILLE! Uudistuvassa perusnäyttelyssä rautateiden historiaa 1870-luvun asemamiljöössä. Avoinna talvikaudella ti–pe 12–15, la–su 12–17 9/6/4 € Hyvinkäänkatu 9, 05800 Hyvinkää p. 040 862 5241 www.rautatiemuseo.fi

TAIDEMUSEO EEMIL

2.2.2017–24.4.2017 Riisuttu – Teoksia kokoelmista Amos Andersonin taidemuseo, Helsinki

KUVANVEISTOA AJASSA 22. 2.–21. 5. 2017 www.eemil.fi Suistamontie 3, 73100 Lapinlahti

3.2.2017–29.4.2017 Poliittisen valokuvan festivaali 2017: Ruoka Suomen valokuvataiteen museo, Helsinki

ke–su klo 12–17, 8/7/0 € Museokorttikohde Opastukset ryhmille (6–25 hlöä/ryhmä), ennakkovarauksella erillishintaan info@eemil.fi, puh. 040 187 2678

8.2.2017–28.5.2017 Juho Rissanen – Lapsuuden muisto Didrichsenin taide- ja kulttuurimuseo, Helsinki

NELIMARKKA-MUSEO

14.2.2017–7.1.2018 Rakkauden tiloja − Näytelty rakkaus Teatterimuseo, Helsinki 14.2.2017–5.8.2018 Rakkauden tiloja – Nautinnon nälkä Hotelli- ja ravintolamuseo, Helsinki 16.2.2017–14.5.2017 Caesar van Everdingen – Siveltimen mestari Rembrandtin aikaan Sinebrychoffin taidemuseo, Helsinki

HELSINGIN YLIOPISTOMUSEO Fabianinkatu 33, 3. krs. VAPAA PÄÄSY www.museo.helsinki.fi

HELSINGIN OBSERVATORIO Kopernikuksentie 1. Liput: 8/6/4/0 € www.observatorio.fi

POHJALAINEN TAITEILIJALIITTO 4. 3.–4. 6. 2017 Etelä-Pohjanmaan aluetaidemuseo NELIMARKKA-MUSEO Pekkolantie 123 62900 Alajärvi p. 06 557 2129 www.nelimarkka-museo.fi Avoinna: Ti–pe 11–17, La 12–16 Su 12–17 Liput: 6/4 € / Museokortti

17.2.2017–28.5.2017 Come to Finland Kansallismuseo, Helsinki 22.2.2017–12.11.2017 Rohkeutta välittää Diamus – Helsingin Diakonissalaitoksen museo, Helsinki 28.2.2017–16.4.2017 Tuulikki Pietilä Ateneumin taidemuseo, Helsinki

MUSEO 1/2017

VINO KATSE KULTAKAUDESTA MODERNISMIIN Maksuttomat queer-opastukset sunnuntaisin 19.2., 19.3. ja 2.4. klo 14.30. Ryhmille myös tilauksesta. Pohjoinen Hesperiankatu 7, Helsinki. Avoinna ke 14–18 ja su 12–16. Ei pääsymaksua. www.taidekotikirpila.fi

Talvinäyttelyt

SUOMEN MAATALOUSMUSEO SARKA

Avoinna talvikaudella ti–su klo 10–17 Pääsymaksu 6/4/2 €, Museokortti Vanhankirkontie 383, Loimaa p. 02 763 7700 www.sarka.fi

R IIK O SAK K INEN, AFR IK AN TÄHTI, 2016– 2017

MAATALOUDEN AIKA Suomalaisen maatalouden tarina

SERLACHIUS-MUSEOT RAJAT KIINNI Riiko Sakkinen 4.2.2017–7.1.2018 ”Haluan maailman, jossa kenenkään ei tarvitse lähteä kotoaan sodan, väkivallan, vainon tai köyhyyden takia.” Riiko Sakkinen Serlachius-museo Gösta Mänttä | www.serlachius.fi Serlachius-bussilla Tampereelta suoraan museoihin!

Postimerkkiaarteita Postimuseossa Vapriikissa

Elisabet II

28.4.–28.5.2017

www.postimuseo.fi

Helmiä kuningatar Elisabet II:n ja Postimuseon kokoelmista. Osa kohteista on ainutlaatuisia ja niitä tunnetaan maailmalla vain muutamia kappaleita. Postimuseon näyttelyt museokeskus Vapriikissa Alaverstaanraitti 5, Tampere 12 €/6 € tai Museokortti

Järvenpäässä sijaitseva Ainola oli säveltäjä Jean Sibeliuksen ja hänen perheensä koti yli 60 vuoden ajan. Nykyisin se on yksi Suomen merkittävimmistä kulttuurikohteista ja kansainvälisestikin arvostettu nähtävyys. Tervetuloa vierailulle alkuperäisenä säilytettyyn Ainolaan ja Aino Sibeliuksen luomaan puutarhaan!

Näyttelykalenteri 28.2.2017–16.4.2017 Valo muuttaa kaiken – Tuomo Sepon kokoelma Ateneumin taidemuseo, Helsinki 10.2.2017–29.4.2017 ARTSI & HML Hämeenlinnan taide museo, Hämeenlinna 16.2.2017–21.1.2018 Idästä tuulee Hämeenlinnan kaupunginmuseo, Museo Skogster, Hämeenlinna 24.2.2017–18.3.2017 Kohtaaminen Imatran taidemuseo, Imatra 2.2.2017–30.4.2017 Reetta Gröhn-Soininen: Voi poijaat! Joensuun taidemuseo, Joensuu 9.2.2017–29.4.2017 Olenitsan rouvan kutsut Jyväskylän yliopiston tiedemuseo, Kulttuurihistoriallinen museo, Jyväskylä 10.2.2017–21.5.2017 Lasten mittakaava Alvar Aalto -museo, Jyväskylä 11.2.2017–1.10.2017 Elisabeth Järnefelt Järvenpään taidemuseo, Järvenpää

Aino ja Jean Sibeliuksen koti

– Aino ja Jean Sibeliuksen koti

Ainola Avoinna Ainolankatu toukokuu–syyskuu, ti–su klo 10–17, 04400 Järvenpää suljettu maanantaisin ja 23.–24.6. Varaukset ja tiedustelut info@ainola.fi www.ainola.fi

9.2.2017–26.3.2017 Takaisin Karjalaan – Caj Bremer Neuvosto-Karjalan runokylissä Kajaanin taidemuseo, Kajaani 15.2.2017–5.4.2017 Taidetta ja arkitavaraa – suomalaista muotoilua 1950-luvulla Kainuun Museo, Kajaani 28.2.2017–26.3.2017 Minä ja tilkut 20 vuotta Kemin historiallinen museo, Kemi

hmlmuseo..

MUSEO 1/2017

Näyttelykalenteri 9.2.2017–10.9.2017 Ilmakehä-työpaja; Joni Virtanen, SkyScapes, valokuvia Kieppi Kokkolan luonnontieteellinen museo, Kokkola 1.2.2017–31.3.2017 Bart Kotka Kymenlaakson museo, Kotka 2.2.2017–16.4.2017 Kohtaamisia Poikilo-museot, Kouvolan taidemuseo ja Kouvolan kaupunginmuseo, Kouvola 9.2.2017–1.4.2017 Toiveretki – Suomalais-arabialainen näyttely lapsille Kuopion museo, Kuopio 10.2.2017–27.5.2017 Dream Kuopion taidemuseo, Kuopio Lahti 24.2.2017–14.5.2017 Takaisin puuhun Lahden kaupunginmuseo, Taidemuseo/Julistemuseo, Lahti 22.2.2017–21.5.2017 Materian kans(s)a – kuvan veistoa tässä ajassa Taidemuseo Eemil, Lapinlahti 22.2.2017–21.5.2017 Suuria suomalaisia – lapinlahtelaisten lasten ja nuorten kutsunäyttely Taidemuseo Eemil, Lapinlahti 22.2.2017–31.12.2020 Taiteilijan tie – kuvanveistäjä Eemil Halonen Suomea veistämässä Taidemuseo Eemil, Lapinlahti 5.2.2017–20.8.2017 Sodan värit -valokuvanäyttely Liedon Vanhalinna, Lieto 19.2.2017–2.4.2017 Aarno Ahtajan muistonäyttely – Aarno Ahtajas minnesutställning Loviisan kaupunginmuseo, Loviisa

MUSEO 1/2017

Talvinäyttelyt

Talvinäyttelyt ETELÄ-POHJANMAAN MAAKUNTAMUSEO

ETELÄ-POHJANMAAN MAAKUNTAMUSEO

SUOJELUSKUNTA- JA LOTTA SVÄRD -MUSEO Suojeluskuntien ja lottien historiaa.

TÖRNÄVÄN MUSEOALUE Östermyran vaiheita, talonpoikaiselämää. Lavatansseista Linnan juhliin – Suomen Nukketaiteilijoiden teoksia

Suojeluskunnat edelläkävijänä

15. 2.–9. 4. 2017

25. 1.–29. 12. 2017

Liput 4/2 €, museokortti Avoinna ke 12–18, to–pe, su 12–16 Törnäväntie 23, Seinäjoki p. 06 416 2648 www.seinajoki.fi/museo

Liput 4/2 €, museokortti Avoinna ke 12–18, to, pe, su 12–16 Kauppakatu 17, Seinäjoki p. 06 416 2734 www.seinajoki.fi/museo

Näyttelykalenteri 24.2.2017–21.5.2017 Emma Ainala Mikkelin kaupungin museot, Mikkelin taidemuseo – EteläSavon aluetaidemuseo, Mikkeli 24.2.2017–21.5.2017 Menneen ja tulevan välissä – Valtion taideteostoimikunta 60 vuotta Mikkelin kaupungin museot, Mikkelin taidemuseo – EteläSavon aluetaidemuseo, Mikkeli 4.2.2017–7.1.2018 Rajat kiinni Serlachius-museo Gösta, Mänttä-Vilppula

KULTAMUSEO

18.2.2017–28.5.2017 Present Serlachius-museo Gösta, Mänttä-Vilppula

SUOMEN JA KANSAINVÄLINEN KULTAHISTORIA Kullanhuuhdontaa Museokauppa

4.2.2017–30.4.2017 Esko Männikkö – !VALMIS? Oulun taidemuseo, Oulu

Avoinna talvikaudella ma–pe 10–16 31. 12. 2016–15. 4. 2017 myös la 12–16 Pääsymaksut 10/8/5 EUR Meillä käy Museokortti! 99695 Tankavaara p. 016-626171 www.kultamuseo.fi

www.museo100.fi

18.2.2017–17.2.2018 Ihminen ja eläin – kykyjen koitos Tiedekeskus Tietomaa, Oulu 2.2.2017–2.4.2017 Tiina Tonttutyttö ja 40-luvun moderni kuvakirja – MaijaKaarina Nenosen kuvituksia Orimattilan taidemuseo, Orimattila 7.2.2017–26.3.2017 #läsnäolo Porin taidemuseo, Pori 14.2.2017–3.9.2017 Maailma ennen ihmistä Luontotalo Arkki, Pori

PÄÄSYLIPPUSI MUSEOON 24/7 Seinätön museo -mobiiliopasteet avaavat perinteisen museokäynnin aikaan ja paikkaan rajoittumattomaksi 24/7 palveluksi.

SEINÄTÖN MUSEO -MOBIILIOPASTEISTA LÖYDÄT

• museoiden esineistöä, teoksia ja näyttelyjä tai • vaikkapa lähiseudun puistojen patsaita tai • alueen kauneimpia kulttuurimaisemia.

opasteet, selosteet ja ulkoreittien ohjeet Seinätön museo -opasteiden kaikki videot, toimivat suoraan älypuhelimessa tai tabletissa – erillisten sovellusten lataamista ei tarvita. Tutustu Seinättömään museoon osoitteessa tarinasoitin.fi/seinaton.

11.2.2017–21.5.2017 Aarrekammion avainkaappi Rauman taidemuseo, Rauma 11.2.2017–21.5.2017 Puuta, rautaa ja rakkautta Rauman taidemuseo, Rauma 1.2.2017–23.4.2017 Subjective trophies – Metsästäjien muotokuvia Suomen Metsästysmuseo, Riihimäki

MUSEO 1/2017

Pelit

Sukella pelien historiaan Menovinkki: Vanhoja pelejä pääsee myös pelaamaan.

sijaitsevassa Museokeskus Vapriikissa avattiin tammikuussa 2017 Suomen pelimuseo, joka keskittyy pelaamisen historiaan ja esittelee monipuolisesti suomalaista pelikulttuuria. Pääpaino on digitaalisessa pelaamisessa, mutta museossa on esillä myös erilaisia lauta- ja roolipelejä sekä pelihallien laitteita. Elämyksellisyyteen panostavassa museossa on mahdollista kokeilla pelejä autenttisissa ympäristöissä. Eri aikakausien mukaisesti sisustetut teemahuoneet esittelevät esimerkiksi 1980- ja 1990-lukujen pelikulttuuria, ja pelihallissa taas pääsee kokeilemaan kolikkopelejä. Yhteisöllisyys on myös tärkeää, ja pelimuseo haluaakin olla kohtaamispaikka, jossa peleistä kiinnostuneet voivat tavata ja jakaa ajatuksia. Näyttelyarvion museosta voit lukea sivulla 40. Tampereen pelimuseon lisäksi myös Helsingissä on mahdollista tutustua pelien historiaan. Erilaisia konsoleita, pelikoneita sekä tietotekniikkaan liittyvää oheismateriaalia on nähtävillä TietokoA M PER EELL A

ne- ja pelikonsolimuseossa. Kompakti näyttelytila löytyy Verkkokauppa.comin Jätkäsaaren myymälän 4. ja 5. kerroksen aulasta. Näyttely on maksuton ja avoinna myymälän aukioloaikoina. Helsingin Malmilla sijaitseva Sugoi puolestaan on perinteinen pelihalli, jossa

Pelaaminen on yhteisöllistä. pelaamaan pääsee kertamaksulla. Pääpaino on japanilaisvalmisteisissa peleissä ja pelikoneissa, ja tarjonta koostuu vaihtuvista taistelu-, räiskintä- ja musiikkipeleistä 1990-luvulta tähän päivään. Flippereistä kiinnostuneiden kannattaa suunnata Jätkäsaaressa sijaitsevaan Golden Classics Cafe & Bariin. Vintage-flippereihin on mahdollista päästä tutustumaan myös Apollonkadulla sijaitsevassa Extraballissa, mutta paikka on varattavissa ainoastaan yksityiskäyttöön. Jussi Kilpinen

Kuljetus- ja huolintapalvelut näyttelyihin ja tapahtumiin. Ovelta osastolle ja takaisin. Puh. 010 520 4285 | events.fi@dbschenker.com

Kuva: Deutsche Bahn AG /Jason Niedle

MUSEO 1/2017

www.dbschenker.com/fi

Pelit

kerro meille Kerro meille, mikä on tämän lehden mielenkiintoisin juttu. Voit antaa palautetta Museo-lehdestä myös omin sanoin. Minkälaiset jutut purevat? Mikä mättää? Vastaa ja voit voittaa Serlachiusmuseoiden näyttävän sammutuspeitteen! Sammutuspeitteen suojapussia somistaa osakuva Akseli Gallen-Kallelan maalauksesta Rantaantulija (1891). Pussin taustapuolelle on painettu peitteen käyttöohjeet ja vaadittavat turvamerkinnät. Suojapussi on kooltaan 31 x 16 cm ja valmistettu puuvillasta. Tuotteen on valmistanut Serlachius-museoille kotimainen Likiz, ja sen hinta on 36 €. Sammutuspeitettä myyvät Serlachius-museoiden museokaupat. Vastanneiden kesken arvotaan yksi sammutuspeite. Taidemuseo Gösta, Joenniementie 47, Mänttä Gustaf-museo, R. Erik Serlachiuksen katu 2, Mänttä Museot ovat avoinna talvikaudella 1.9.–31.5. ti–su klo 11–18

VIRON

O O, VIR

MUSE

ALLIS KANS

2016 kaiku,

lin ely Ura

näytt Perus

OM O, SU

NGIN

HELSI

USE ON M OPIST

YLI

2015 imaa, lun vo

Ajatte äyttely

TS , RUO USEO 15 M N A 0 2 NIIK ind,

LEHDEN MIELENKIINTOISIN JUTTU LÖYTYY SIVULTA

n Perus

TEK

PALAUTETTA TOIMITUKSELLE

äyttely

n Perus

Mega

NIMI

LÄHIOSOITE

POSTINUMERO

POSTITOIMIPAIKKA

Postita palautekortti 31.5.2017 mennessä. Vastauksesi ja palautetta toimitukselle voit lähettää myös sähköpostitse osoitteeseen info@museoliitto.fi. Vastanneiden kesken arvomme hienon museokauppatuotteen.

L S MIL KESKU O I T A A 15 e, 20 NNOV

äyttely

n Perus

UOLA GE, P

LED KNOW

Ide

Museoliitto maksaa postimaksun

SUOMEN MUSEOLIITTO Tunnus 5015312 00003 VASTAUSLÄHETYS

TARJOAMME KOKONAISVALTAISTA NÄYTTELYIDEN SUUNNITTELUA JA TOTEUTUSTA www.MUSEKO.com MUSEO 1/2017

MAIJA ASTIKAINEN / HELSINGIN KAUPUNGINMUSEO

Tulevaisuus on täällä Virtuaaliteknologia on tullut museoihin jäädäkseen.

kaidetta, sillä alas on pitkä pudotus. Ympärillä avautuu Helsinki sellaisena kuin Signe Brander sen Kansallismuseon tornista yli sata vuotta sitten panoraamakuviinsa tallensi. Vilkaisu kuvassa näkyvään rataspalloon, ja näkymä siirtyy ajassa eteenpäin – videoituun ratikkakyytiin. Kolmiulotteiseen ja 360-asteiseen esitykseen pääsee sisään, kun vetää kasvoilleen virtuaalitodellisuuslasit Helsingin kaupunginmuseon Aikakoneessa. Sovelluksesta on pyritty tekemään niin helppokäyttöinen, ettei museovieraiden tarvitse jännittää laseihin tarttumista. ”Kivaa, pelottavaa, outoa”, kuvailee kokemustaan Kapkaupungissa asuva alakouluikäinen Jesse Jantunen. Samoilla linjoilla on hänet museo-

ÄSI HAPUILEE

MUSEO 1/2017

Virtuaalielämys on houkutellut uusia asiakkaita.

retkelle tuonut isoäiti Liisa Raitio. ”Kun huomasi yhtäkkiä, että ei seiso minkään päällä, rupesi huimaamaan. En tiennyt, että täällä oli tällainen. Tämä oli mukava yllätys.” Kaupunginmuseoon suunniteltu aikamatka on ensimmäisiä jatkuvaan asiakaskäyttöön tehtyjä virtuaalisovelluksia Euroopan museokentällä. Museossa uskotaan, että virtuaalielämys on houkutellut paljon uusia asiakkaita Senaatintorin kupeeseen keväällä auenneeseen museoon.

”Tämä on niin erilaista sisältöä, uudenlainen tapa elävöittää historiaa. Koko uuden museon hankkeessa olemme pyrkineet murtamaan pölyttynyttä museokuvaa ja olemaan kiinni tässä ajassa”, Aikakoneen ideointivaiheen tuottaja Mirella Lampela kertoo. Helsingin kaupunginmuseon ohella perinteistä museokuvaa tuuletettiin viime vuonna Kuopion kulttuurihistoriallisessa museossa. Museo julkaisi vuosi sitten kännykkään ladattavan virtuaalisovelluksen, jolla voi tarkastella, miltä Kuopio näytti 100 vuotta sitten tuomiokirkon tornista. Virtuaalikokeilu sai marraskuussa jatkoa sovelluksesta, jonka avulla voi tutustua mallinnettuun kivikautiseen pihapiiriin Pohjois-Savossa. Kuopiossa aiotaan laittaa rahaa virtuaalitodellisuuteen jatkossakin. Myös Helsinkiin nopeasti kehittyvä teknologia tuli jäädäkseen, ja kaupunginmuse-

TIMO KORKALAINEN

Pelit Viereisellä sivulla: Aikakoneessa pääsee menneisyyteen virtuaalilaitteiden avulla Oikealla: Sanan seppä -sovellus vie nykyihmisen keskelle 1500- ja 1600- luvun tapahtumia Turun tuomiokirkossa.

Virtuaalihahmot johdattavat menneisyyteen.

ossa pohditaan jo, miten virtuaalimaailmaan eläytymisestä voitaisiin rakentaa aiempaa sosiaalisempi kokemus. todellisuuksiin sukellettiin vuonna 2013 yliopiston, VTT:n ja museoiden yhteisessä Futuristic History -tutkimushankkeessa. Pääpaino Tekesin rahoittamassa projektissa oli lisätyn todellisuuden sovelluksissa, joissa tietokoneella tuotettua tietoa lisätään todellisiin ympäristöihin. Sovellukset eivät ole enää käytössä, mutta historian elävöittäminen on jatkunut Miracle-hankkeessa, joka päättyy keväällä. Sen suurimpia ponnistuksia on Turun tuomiokirkkoon sijoittuva seikkailullinen Sanan seppä -sovellus: mobiililaitteeseen ladattavan sovelluksen avulla kirkossakävijä pääsee tutustumaan uskonpuhdistuksen aikaan fiktiivisten hahmojen kokemusten kautta. ”Tabletin kameran läpi pystyy katsomaan kirkkotilaa, ja sovellus lisää näkymään henkilöhahmot ja muut digitaaliset lisäykset. Tästä voisi ehkä puhua jonkinlaisena lisätyn todellisuuden elokuvana”, hankkeessa mukana ollut historiantutkija Lauri Viinikkala kertoo. Vastaavan tyyppisiä tarinallisia toteutuksia hahmotellaan paraikaa Mikkeliin suunnitteilla olevaan Sodan ja rauhan keskus Muistiin. Ajatuksena on, että museovieraat voisivat lisätyn todellisuuden avulla samastua sota-ajan ihmisten kokemuksiin ja tunteisiin. Historian väitöskirjaa lisätyn todellisuuden mahdollisuuksista viimeistelevän Viinikkalan mukaan tällainen eläytyminen mahdollistaa menneisyyden syvemmän ymmärtämisen. Vaarana tosin on se, että oman ja menneisyyden ihmisten maailmojen erot hämärtyvät. Turussa lisätyn todellisuuden mahdollisuuksia on punnittu hankkeessa, jossa kaupunkiin suunnitellaan TURUSSA TOISIIN

MUSEO 1/2017

Pelit historiallista museota. Mikäli museo päätetään rakentaa, voisi se lisätyn todellisuuden keinoin ulottaa toimintaansa ympäröivään kaupunkiin. Kaupungin historian elävöittämistä ehdotettiin syksyllä myös valtuustoaloitteessa. Siinä Turku esiteltiin valmiiksi ulkoilmamuseoksi, johon voitaisiin mobiilisovellusten avulla saada opastus kaikkien ulottuville. Turun museokeskus ottanee kantaa aloitteeseen alkuvuodesta. Viinikkalan mukaan lisätty todellisuus sopii erityisen hyvin menneisyy-

Suunnitteluun kannattaa lähteä sisältö edellä.

tegiassa lisätty todellisuus on vain yksi osanen. Teknologia kehittyy vauhdilla ja tarjoaa museoille erilaisia mahdollisuuksia. Niinpä esimerkiksi keväällä Helsingissä aukeavaan Kansallismuseon uuteen Esihistoria-näyttelyyn on tekeillä digitaalisia ratkaisuja, jotka eivät edellytä museokävijöiltä virtuaalilasien tai kännyköiden käyttöä. ”Esihistorianäyttely lähtee siitä, että ihmiset saataisiin ennemmin pois kännyköiden pläräämisestä ja keskittymään näyttelyyn. Jos myöhemmin tehdään opetustarkoitusta varten sovelluksia, niin se on asia erikseen”, näyttelyn toteutusta suunnitteleva Panu Heikkilä kertoo. teknologia on Viinikkalan mukaan kehittynyt siinä määrin, että museot voivat suunnitella tyyliteltyjä sovelluksia jo muutaman tuhannen euron budjeteilla. Jos toteutuksesta halutaan tehdä graafisesti yhtä vaikuttava kuin uusissa tietokonepeleissä, voi loppusummaan kuitenkin lisätä monta nollaa. Myös huipputason virtuaalitodellisuuslaseja saa jo kohtuullisin hinnoin. Esimerkiksi Helsingin kaupunginmuseon Aikakoneessa käytettävät VR-lasit maksoivat 750 dollaria kappaleelta. Halvimmalla päästään, jos virtuaalisovellus ladataan puhelimeen, joka laitetaan karLISÄTYN TODELLISUUDEN

den elävöittämiseen ja historiallisten kohteiden rekonstruointiin, sillä sen avulla voidaan havainnoida, mikä on ajan saatossa muuttunut ja mikä on pysynyt samana. ”Menneisyys ei ole oma fantasiamaailmansa, vaan sillä on selvä kytkös siihen, mikä meitä tällä hetkellä ympäröi. Se tulee lisätyn todellisuuden kautta voimakkaasti esille”, tutkija toteaa. Turun museokeskuksesta suurinta innostusta kuitenkin toppuutellaan muistuttamalla, että museon digistra-

tongista taiteltavien VR-lasien sisään. Tällaiset lasit saa kaupasta kymmenellä eurolla. ”Sisältö tietysti maksaa riippuen siitä, kuinka paljon siihen haluaa tuoda erilaisia ulottuvuuksia. Jos ohjelmoidaan ääntäkin, se tulee kalliimmaksi”, Aikakoneen toteuttamisesta vastannut kuva-arkiston tutkija Sari Katainen toteaa. Katainen uskoo, että virtuaali- ja lisätyn todellisuuden kehittyessä museoiden sisältöä voidaan siirtää yhä enemmän museorakennusten seinien ulkopuolelle. ”Ja voimme käyttää aineistojamme aivan uudella tavalla. Ihan mielettömiä mahdollisuuksiahan tämä antaa.” Viinikkala puolestaan on varma, että autenttiset esineet pysyvät tulevaisuudessakin näyttelyiden keskiössä. Uusilla menetelmillä niistä voidaan kuitenkin kertoa elävästi ja havainnollisesti. Tämä edellyttää tutkijan mukaan sitä, että suunnittelua tehdään vau-efektien ja teknologian sijaan sisältö edellä. ”Kannattaa lähteä siitä, mitä haluaisi menneisyydestä tai omista kokoelmista kertoa, ja sitten pohtia sitä, missä yhteydessä vaikkapa lisätty todellisuus voisi olla se teknologia, joka auttaa halutun sanoman välittämisessä. Ja milloin taas ei.” m Juha Kaita-aho

FILMINSIIRROT Teräväpiirtona ammattiskannerilla

35mm, 16mm, 9,5mm, Super 8, 2x8 Ilmalankatu 2 09-2787915

Reel One www.reelone.fi

Video- ja audiomateriaalien digitoinnit, diojen, negojen ja kuvien skannaukset 30

MUSEO 1/2017

Kaivokatu 10 09-684 4450

Pelit K AIK KIE N AIK OJ EN

kävijäennätys museoissa

6 600 000 Suomen 154 ammatil lisen museon museo kohteissa käytiin vuonna 2016 yli 6,6 miljoonaa kertaa. Museoihin tehtiin yli miljoona vierailua enemmän kuin edellisenä vuonna.

kehittämisjohtaja Pirjo Hamari löytää kävijämäärien kasvulle useita syitä. ”Museot kiinnostavat yhä laajempaa ihmisjoukkoa ja erilaisia yleisöjä. Myös vanhat kävijät ovat oppineet käyttämään museoita uusilla tavoilla. Keskeisiä syitä käyntimäärien kasvuun ovat uudenlaiset museokonseptit sekä näyttelyt, jotka puhuttavat ihmisiä.” Suomen museoliiton pääsihteerin Kimmo Levän mukaan positiivisen kävijäkehityksen taustalla olevista tekijöistä tärkein on Museokortti. Lisäksi hän näkee onnistumisen avaimiksi museoiden pitkäjänteisen työn näyttelyjen ja palveluiden kehittämisessä. Viisi suosituinta museokohdetta vuonna 2016 olivat Ateneumin taidemuseo (397 198 käyntiä), Nykytaiteen museo Kiasma (319 945), Helsingin kaupunginmuseo (315 334), Helsingin kaupungin taidemuseo HAM (253 522) ja Suomen kansallismuseo (177 916). Kävijätiedot perustuvat Museoviraston vuosittain kokoamaan Suomen ammatillisten museoiden toiminnasta kertovaan Museotilastoon. USEOVIRASTON

Beacon XL Muse Tyylikäs ja kustannustehokas Beacon XL Muse tarjoaa mielenkiintoisen LED-kohdevalaisinkonseptin, joka on kehitetty museoihin. Valon avautumiskulmaa voidaan laajentaa tai kaventaa optisen linssin avulla tarpeen mukaan. • • • •

• • • • •

• • • •

LED 41W 2544 – 2884lm Painevalettu alumiinirunko 3-vaihekiskoon tai yksittäisasennuksena seinään tai kattoon (Monopoint-asennuslevyllä) Värilämpötila lämmin valkea 3000K ja valkea 4000K Valokeilan portaaton säädettävyys 10°- 70° Monipuoliset lisävarusteet Saatavissa mustalla tai valkoisella rungon värillä Saatavissa valaisinkohtaisella himmennyksellä, DALI tai Casambi bluetooth –himmennyksellä Himmennys 100 – 5% Ihanteellinen museoihin, gallerioihin ja näyttelyihin Pitkä elinikä 50 000h Tutustu Beacon-sarjan kohdevalaisimiin www.sylvania.fi

MUSEO 1/2017

Näkökulma

Etnografinen museo on maailman peili Etnografiset kokoelmat avautuvat uusille tulkinnoille.

OULUKUUSSA

2016 galleristi

Ilona Anhava avasi Helsin-

MUSEO 1/2017

XXX xxxxx xxxx.

ta ja uskonnosta. Usein arvio on negatiivinen, ja siksi tarvitaan museoita, jotka toimintansa avulla avaavat määritelmiä kulttuurista, taiteesta ja uskonnosta. Samalla etnografiset museot purkavat ymmärrettävämpään muotoon erilaisia sosiaalisesti luotuja rakenteita kuten rasismia, seksismiä tai homofobiaa. Sana etnografia tulee kreikan kielestä: ethnos tarkoittaa ’kansaa’ ja graphein

H E L I N Ä R A U TAVA A R A N M U S E O

gin Sanomien (HS Kulttuuri 2.12.2016) kommenttipalstalla keskustelun etnografisen museon tarpeellisuudesta Suomessa. Tällä hetkellä Suomessa on kaksi etnografista eli maailmankulttuureita esittelevää museota. Niistä molemmat olivat vuodenvaihteessa suljettuina. Tennispalatsissa vuonna 2013 ovensa sulkenut Kulttuurien museo odottaa edelleen päätöstä uusista näyttelytiloista. Helinä Rautavaaran museo puolestaan muutti viime keväänä pois Näyttelykeskus WeeGeeltä. Etnografisille museoille olisi kuitenkin tarvetta enemmän kuin koskaan. Elämme ennennäkemättömän liikkuvuuden aikakautta. Nousussa on etnosentrismi, jossa yksilö arvioi muita suhteessa omaan kulttuuriinsa, kantaen huolta kielestä, käyttäytymisestä, tavois-

Yllä: Helinä Rautavaaran museo välittää tietoa kulttuurisesta moninaisuudesta.

’kirjoittaa’. Termi tarkoittaa siis kansan ja sen kulttuurin kuvausta. Etnografiset museot perustuvat eri kulttuurien väliseen kanssakäymiseen. Ne ovat antropologi James Cliffordin sanoin kontaktialueita, joissa käydään jatkuvaa neuvottelua eri osapuolten poliittisista,

Näkökulma historiallisista ja moraalisista suhteista. Parhaimmillaan etnografinen museo voi auttaa kohtaamaan ”toisen”. Tuo ”toinen” ei enää pitkään aikaan ole ollut kaukainen ja eksoottinen, vaan monin tavoin osa omaa kulttuuriamme. Museoiden toiminta heijastaa ympäröivää maailmaa. Vieraat kulttuurit olivat kahden vuosisadan ajan läsnä länsimaisissa museoissa vain esineiden välityksellä. Siirtomaa-ajan päätyttyä ja post-kolonialistisen keskustelun ja kritiikin seurauksena myös etnografiset museot ovat muuttaneet toimintatapojaan. Samalla kokoelmia on alettu avata uusille tulkinnoille. Nykyään kokoelmien lähdeyhteisöjen ja alkuperäiskansojen edustajat työskentelevät aktiivisesti museoihin tallennettujen materiaalien parissa. Uuden sukupolven edustajat tulkitsevat omaa materiaalista kulttuuriperintöään. He muodostavat kokoelmien pohjalta uudenlaisia kulttuurisia käsityksiä itsestään ja oikovat historiallisia väärinkäsityksiä. Onnistuessaan etnografinen museo on tila, jossa erilaiset yhteisöt voivat tuoda oman historiansa esille tasa-arvoisella tavalla. m Kristina Tohmo Kirjoittaja työskentelee amanuenssina Helinä Rautavaaran museossa.

Helinä Rautavaaran museo uudistuu Helinä Rautavaaran museo avataan uudistuneena Espoon Tapiolassa tänä keväänä. Uusi kokoelmanäyttely Leiri avaa sekä historiallisia että nykypäivän kulttuurisia ilmiöitä ja niiden vaikutuksia toisiinsa. Helinä Rautavaaran museon kokoelmat sisältävät taide-, rituaali- ja käyttöesineitä Afrikasta, Aasiasta ja latinalaisesta Amerikasta. Esimerkiksi länsiafrikkalaisissa tanssipuvuissa, pilagojen sandaaleissa ja Bengali-yhteisön lahjoittamassa alttarissa näkyy paikallisyhteisöjen voima ja kyky selviytyä muuttuvassa maailmassa. Museolla on pitkä kokemus paikallisyhteisöjen osallistamisesta, ja museon kotimaiset ja kansainväliset yhteistyökumppanit ovat osallistuneet myös uuden kokoelmanäyttelyn valmisteluun aktiivisesti. He kuvaavat omista lähtökohdistaan niitä kulttuurisia ilmiöitä, joihin museon esineet ja arkistomateriaalit liittyvät. Näyttelyssä yleisöllä on mahdollisuus tutustua brasilialaiseen capoeiraan Mestre Cobra Mansan johdattelemana tai eläytyä charleston- ja hiphop -tanssien afrikkalaisiin juuriin yhdessä Clyde ja Malin Wilderin kanssa. Yleisö voi kurkistaa,

mitä pääkaupunkiseudun Bengali-yhteisön Durga-juhlassa tapahtuu tai kuunnella Nur Nasibin kertomuksia ensimmäisten Suomeen saapuneiden somalipakolaisten vaiheista 1990-luvulla. Museon tavoitteena on välittää näyttelytoimintansa ja kokoelmiensa kautta tietoa kulttuurisesta moninaisuudesta sekä lisätä hyvinvointia, ehkäistä syrjäytymistä ja tur-

Esineet kertovat ihmisten kulttuurisista siteistä.

vata yhteiskuntarauhaa. Esimerkkinä tällaisesta toiminnasta museo koordinoi vuosina 2015–2017 opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaa hanketta Turvapaikkana museo, jossa on mukana 15 suomalaista museota. HELINÄ RAUTAVAARAN MUSEO Ahertajankuja 4, 02100 Espoo Avoinna: ma suljettu, ti–to 11–18, pe 11–19, la–su 11–17 Vaihtuva näyttely Phuranengo drom – vanhojen tie avautuu 28.2.2017. Kokoelmanäyttely Leiri avautuu 25.3.2017.

KONSERVOINTIKESKUS Salmirannantie 3, 40520 Jyväskylä. Puh. 014 266 4383 konservointikeskus@jkl.fi www.konservointikeskus.fi

TEKSTIILIKONSERVOINNIN JA KOKOELMANHOIDON ASIANTUNTIJAPALVELUT • Konservointi ja huolto • Kuntotarkastukset, konsultointi, luennointi ja neuvonta • Kokoelmanhoito ja ennaltaehkäisevä konservointi • Konservointikeskus toimii valtakunnallisesti MUSEO 1/2017

Pelit

K U V AT N I I N A T A N S K A N E N / V A N H A L I N N A

Liedon Vanhalinna on monipuolisesti paikallinen Kiinnostavia yksityiskohtia, jännittäviä tarinoita ja upeita maisemia. Uudella palstalla pääsemme tutustumaan hiukan tuntemattomampiin museoihin vintage-harrastajan matkassa. Sarjan aloittaa Vanhalinna.

Liedossa sijaitsevasta kartanotila Vanhalinnasta tuli museo vuonna 1956, kun omistajapariskunta Mauno ja Ester Wanhalinna lahjoitti tilan silloin vielä yksityiselle Turun yliopistolle museokäyttöön. Kotiseutu ja isänmaa olivat Wanhalinnoille tärkeitä, ja he keräsivät Liedon seudulta runsaasti esineistöä museon tarpeisiin. Oman seudun perinteeseen ankkuroituvassa Vanhalinnassa on kolme

URAJOEN VARRESSA

MUSEO 1/2017

perusnäyttelyä ja vaihtuvat näyttelyt, joista osa on pitkäaikaisia, jopa vuoden mittaisia. Käyntiin kannattaa varata aikaa, sillä tutkittavaa on paljon. Tilan uusklassisen päärakennuksen alakerta on kotimuseo, joka kertoo vauraan kartanon kotielämästä sodanjälkeisessä Suomessa. Kodin henki on arvokas, jopa juhlava. Mauno Wanhalinna hankki osan huonekaluistaan huutokaupasta, joka pidettiin, kun Turun yliopisto muutti entisestä hotelli Phoenixista uusiin tiloihinsa Yliopistonmäelle. Huutokaupasta on peräisin osa salin kalusteista sekä alun perin Kultarannassa Vasemmalla: Kartanorakennus valmistui vuonna 1930 ja oli aikanaan moderni maaseudun rakennus. Talossa oli alusta alkaen sähkö, juokseva vesi sekä vesikiertoinen keskuslämmitys.

Vintage-harrastajan matkassa Viereisellä sivulla: Kartanokotimuseo vaalii Mauno ja Ester Wanhalinnan perinnettä. Esineistö ja huonekalut ovat pääosin sotien jälkeiseltä ajalta.

ruokasalin kalustona toiminut kansallisromanttinen kalusteryhmä. Ester Wanhalinna sai modernin keittiön, johon sittemmin Artekissa toiminut lietolainen puuseppä Eetu Lampero suunnitteli kaapistot. Keittiön ohessa oli kylmäkamariksi kutsuttu ruokakomero, jossa maitotuotteet pidettiin viileinä jään avulla. Nyt sen hyllyjä koristavat 1940–70-lukujen elintarvikepakkaukset, kuten peltiset karkkipurkit ja muut arkiset aarteet. Päärakennuksen kellariin on koottu alueen arkeologiset löydöt. Kartanon vieressä kohoavalla linnavuorella on asuttu jo rautakaudella, ja kartanon alueella on kalmisto.

Vanhassa navetassa on kansatieteellinen näyttely Elämänlanka, joka kuvaa talonpoikaisajan varsinaissuomalaisten elämänkaarta. Kiehtovaa on nähdä vaikkapa, millaisia helyjä kylän kaason eli morsianten pukijan varastossa on ollut. Mieleen tulee helposti joulukuusen koristelu. Mielenkiintoista tietoaineistoa ovat hautaamiseen ja synnyttäneen naisen kirkottamiseen liittyvät käytänteet, jotka kertovat kirkon vaikutusvallasta. Esimerkiksi ”jumalattomasti eläneet” ja vankeudessa kuolleet ihmiset, mutta myös murhatut lapset, saivat niin kutsutun paheellisen hautauksen eli paikan kirkkomaan laidalla ilman kirkollista siunausta. Joutsenten kultaa -näyttely taas on seikkailuhenkisen unelma. Köyhistä oloista nokkeluudella, teknisillä taidoilla ja sinnikkyydellä miljonääreiksi nous-

seiden kullankaivajaveljesten tarina on kuin Roope Ankan elämästä. Karl Fredrik Joutsen ja Anton Fabian Johnsson testamenttasivat suuren osan omaisuudestaan Turun yliopistolle, jonka pääkirjasto rakennettiin näillä varoilla. Hauska yksityiskohta on portinpielen vahtituvan Säästöpankki-näyttely säästölipaskokoelmineen. Sen katsoo parissa minuutissa, mutta ne ovat hyvin käytettyjä minuutteja. Museo on avoinna ympäri vuoden vähintään sunnuntaisin. Kartanomiljöön ja jokilaakson maisemat ovat aina upeat. Linnavuorelle pääsee portaita pitkin talvisinkin, mutta huonolla kelillä laella voi olla liukasta. Museossa tai sen lähellä ei ole ympärivuotista kahvilaa, joten linnavuoripiknik on sään salliessa hyvä vaihtoehto ateriointiin. m Elina Teerijoki

Asiantuntevaa kansainvälistä kulttuuri- ja taidelogistiikkaa! CHS Expo Freight • Airside Center • Rahtitie 3 • 01530 Vantaa P 020 7669 420 • sales@chs.fi • www.chs.fi

MUSEO 1/2017

Kansainvälistä

Työtä epätavalliseen tapaan MUSEUM OF LONDON

Lontoo eksytti, yllätti ja inspiroi Ulla Terästä, joka vaihtoi Helsingin kaupunginmuseon kolmeksi kuukaudeksi Museum of Londoniin.

läkähdyttävän kuumasta metrotunnelista Elephant and Castlen asemalla. Vaikka on syyskuun loppu, päivä on hiostavan lämmin. Katson ympärilleni ja huomaan olevani valtavassa, kaksikerroksisten bussien täyttämässä risteyksessä. Ostarin katoksen päältä minua tervehtii punainen elefanttipatsas. Lähden raahaamaan matkalaukkuani kohti majapaikkaa. Ohitan suuria rakennustyömaita ja ihastelen viktoriaanisia taloja erkkereineen, kunnes yhtäkkiä huomaan olevani umpikujassa suuren betonisen vuokratalon

IPUAN ULOS

MUSEO 1/2017

pihalla. Olen eksynyt ensimmäistä, mutta en viimeistä kertaa oleskeluni aikana. Lontoo alkaa opettaa minua heti ensimmäisten päivien aikana, vaikka kolme kuukautta MOBIUS-työvaihdossa ovat vasta alkamassa. Suomen Lontoon Instituutin koordinoiman hankkeen tavoitteena on edistää muistiorganisaatioiden ammattilaisten liikkuvuutta. Olen vapautunut kertaheitolla tutuista arkisista rutiineista, mutta uusien oppiminen käy työstä. Lontoo jaksaa yllättää. Kotikulmillani opin, miltä tuntuu kuulua etniseen vähemmistöön, ja alan

ymmärtää, että täällä todella on koko maailma yhdessä kaupungissa. Mittakaavaero näkyy ja tuntuu myös museoalalla. Ensimmäisinä työpäivinä Museum of Londonissa olo on kuin ekaluokkalaisella. Onnistun alkuun eksymään jopa museorakennuksessa, jonka sokkeloisiin tiloihin sisältyy yhdeksän valtavaa galleriaa. Noin 240 työntekijän museo on lontoolaisittain keskikokoinen – ja ylpeä ketteryydestään. Museon toiminta on brittiläiseen tyyliin hyvin organisoitua. Strategiat, suunnitelmat ja toimintamallit on huolellisesti kirjattu, mikä hyödyttää perehtyjää. Saan nopeasti luotua kokonaiskuvan museosta, ja vaikutuksen tekee heti ensimmäisenä päivänä käteeni ojennettu museon sisäinen

Kansainvälistä Viereisellä sivulla: ”Museum of Last Parties” oli osa aikuiselle yleisölle järjestettyjen elämyksellisten iltatapahtumien sarjaa.

Audience, Brand Personality, Content Framework -käsikirja. Yhteistä alkaa löytyä nopeasti päästessäni esittelemään Helsingin kaupunginmuseon uudistusta museon henkilökunnan työpajassa. Kolmivuotisen kehittämishankkeemme kokemusten, ilojen, surujen ja lopulta myös loistavien tulosten jakaminen antaa luontevan alun verkostoitumiselle ja kokemusten vaihdolle. Museum of Londonissa vastaava, vuoteen 2022 tähtäävä muutoshanke, on vasta aluillaan. Minusta tulee ”critical friend” eli kannustava ja keskusteleva ystävä, joka luo rehellisen ulkopuolisen katseen alkavalle muutokselle. Seuraavina kuukausina saan kutsuja eri yksiköiden ja työryhmien tapaamisiin ja jututan itse lukuisia kollegoitani ahnehtien kiinnostavia toimintamalleja, ideoita ja kokemuksia. Uppoudun vertaisoppimisen ihmeelliseen maailmaan. Perehdyn muun muassa varainhankintaan, benchmarkkaan museon asiakaspalvelumallin ja jututan työstään aktiivisesti somettavaa kokoelmatutkijaa. Lisäksi tutustun museon esimerkillisesti hoidettuun vapaaehtoistoimin-

taan, jonka mittakaava ja laajuus huimaavat. Vapaaehtoisten kanssa yhdessä toimiminen koskettaa lähes jokaista museoammattilaista, sillä vapaaehtoisia on noin 270 kymmenissä eri tehtävissä. Heitän hetkeksi narikkaan myös tutun turvallisen ammatillisen roolini ja lyöttäydyn mukaan Museums at Night -iltatapahtumien tuotantoon. Käytännön tuotantotehtävät ja työryhmään osallistuminen avaavat uusia näkökulmia museon työkulttuuriin ja käytäntöihin tasolla, jota ei ole mahdollista saavuttaa kahvikupin ääressä. Työvaihtoni kokemukset yhteen sitovaksi punaiseksi langaksi muodostuu lopulta selvitystyö, jossa tutkin, miten lontoolaisten osallisuutta ja osallistumista voisi lisätä uudistuvassa museossa. Työtä tehdessäni ymmärrän, miten vahvasti sikäläiset museot ovat ja haluavat olla osa yhteiskuntaa. Museot eivät pelkää näkyä ja kuulua tai ottaa osaa keskusteluun. Kulttuurilaitokset kilpailevat ihmisten vapaaajasta ja asettavat itselleen kunnianhimoisia tavoitteita. ”We are London” ei ole museolle vain iskulause, vaan toimintaa ja rakenteita perusteellisesti ravisuttava lupaus. näkökulma omaan arkeen kirkastuu. Voisinpa siirtää Suo-

KAUKAA KATSOESSA

men museokentälle ripauksen lontoolaista itseluottamusta ja moninaisuutta, joka näkyy myös organisaatiokulttuurissa erilaisten osaamisten ja kansainvälisten taustojen kirjona. Toisaalta ajattelen, miten arvokasta ja maailmalla vielä suuressa mittakaavassa melko harvinaista on avoin ja osallistava, käyttäjälähtöinen kehittämisote, jota Suomessa on kokeiltu monissa museoissa.

Lontoossa museot näkyvät ja kuuluvat.

Jään pohtimaan suomalaisen museokentän tulevaisuutta ja toimintaedellytyksiä. Voisiko tulevaisuuden vahvuutemme olla raikkaat, ennakkoluulottomat museokonseptit, jotka syntyvät avoimessa, tasavertaisessa vuorovaikutuksessa yhdessä asiakkaiden ja yhteisöjen kanssa? m Ulla Teräs Kirjoittaja työskentelee Helsingin kaupunginmuseossa ja johti reformirehtorina museon uudistamishanketta vuosina 2013–2016.

FINE ART LOGISTICS

MUSEO 1/2017

Nuori museoasiantuntija Tokaluokkalaisen mielestä museo on tylsä, jos koskeminen on kokonaan kielletty.

KSI K AHDEKSANVUOTIA AN

Tuure Alanteen lempipai-

koista kotikaupungissa Helsingissä on Luonnontieteellinen museo Luomus. Sekään ei haittaa, että hän on kolunnut museon läpi lukemattomia kertoja. ”Täältä löytyy aina jotakin uutta”, Tuure perustelee Luomuksen kahvilassa. ”Vaikka jutut ovat samoja, ne vaihtavat paikkoja. Lisäksi tänne pääsee tosi helposti kotoa junalla.” Luomus saattoi olla ensimmäinen museo, jossa Tuure on käynyt. Varma ei voi olla: nuoresta iästään huolimatta hän on kiertänyt niin useassa museossa, että monen aikuisenkin kulttuurikokemukset jäävät kakkoseksi. Elämysten lisäksi museoissa oppii aina. Tuure tietää, miksi Egyptissä oli muumioita, milloin mammutit elivät ja mikä on Taistelevat metsot. Koulussa opeista ei yllättäen ole Tuuren mielestä juurikaan hyötyä – ainakaan vielä. Esimerkiksi Luomus opettaa paljon sellaista, mistä moni tokaluokkalainen ei ole luokkahuoneessa kuullutkaan. ”Ei meillä ole vielä bilsaa”, Tuure muistuttaa. ”Mutta äikäntunneilla ja ET:ssä kyllä puhutaan sellaisista asioista, joista on museoissa kuullut ja lukenut.” isosiskon ja isoveljen kanssa Käpylässä asuva Tuure on jo viiden vanhana itse pyytänyt päästä museoihin. Juha-isän mukaan Tuuren kanssa on mukava käydä näyttelyissä ja VANHEMPIENSA SEK Ä

MUSEO 1/2017

museoissa siksi, että poika jaksaa pohtia näkemäänsä. ”Olemme usein puhuneet vaikkapa kuvataiteesta museokäynnin jälkeen vielä kotonakin”, Juha Alanne kertoo. Aina kokemus ei ole mieluisa. Lontoossa Tate Modernissa Tuure kertoo saaneensa ahdistuskohtauksen. Nyt muisto naurattaa, mutta silloin oli pakko päästä pihalle. Modernin taiteen museon ääni-installaatio oli sekä korva- että silmätulehduksen vaivaamalle pojalle liikaa. ”Se huone oli ihan hirveä!” Tuure tuumaa nyt huvittuneena.

”Toimintaa pitää olla!”

TUUREN MIELESTÄ hyvässä museossa ei tarvitse jäädä vain katsojaksi. ”Oli museon aihe mikä tahansa, toimintaa pitää olla. Jos pitää vaan seistä kaukana eikä saa koskea mihinkään, se on tylsä museo.” Yksi esimerkki hyvästä museosta on Teatterimuseo. Ensimmäisellä kerralla Tuure myöntää vähän pelänneensä. ”Sitten kun tottuu, se on tosi hieno!” Teatterimuseossa pääsee nimenomaan tekemään itse. Tuure on tehnyt oman sääennustelähetyksen ja testannut prinsessamekkoja. ”Kerran pukeuduin kaapiksi. Ja on siellä vielä oudompiakin juttuja.”

museot vetävät kaupunkilaispoikaa puoleensa, koska eläimiä ei usein pääse näkemään läheltä. Myös kuvataide kiinnostaa. Esimerkiksi Kiasmassa perhe käy katsomassa näyttelyjä säännöllisesti. Eniten Tuurea viehättää perinteinen maalaustaide. Moderni taide voi olla paitsi hienoa, myös jännää. ”Välillä katsoo vaikka johonkin huoneeseen, että uskaltaako tuonne mennä ollenkaan”, Tuure kertoo. Kaikkea nuori katsoja ei niele. Välillä hän huomaa ajattelevansa, että olipa hirveä, en aio koskaan enää tulla takaisin. Museoinnosta huolimatta Tuure ei omasta mielestään ole kovin kiinnostunut historiasta. Isä on eri mieltä. ”Minusta sinua kiinnostaa kaikki”, hän huomauttaa. ”Aina löytyy jokin uusi juttu, josta innostut.” ”Ja sitten taas uusi ja taas uusi. Niin se menee”, Tuure myöntää. Juuri nyt yksi mielenkiinnon kohde on piirtäminen. Tuure on miettinyt, ryhtyisikö hän aikuisena taitelijaksi. Museoihinkin voisi tehdä taidetta. Tai sitten näytellä tai kuvittaa kirjoja. Kahdeksanvuotiaalla on vielä aikaa muuttaa mieltään. ”Olisi se hienoa, jos vaikka johonkin Lontoon museoon pääsisi jonkun suomalaisen tyypin teos. Vaikka mun.” Sitä ennen ehtii vielä kiertää Luomuksessa, ties monettako kertaa. LUONNONHISTORIALLISET

Anne Salomäki

RONI REKOMAA

Pelit

MUSEO 1/2017

Näyttelyarvio

Pelisilmää museossa R E E T TA T E RVA K A N G A S / S U O M E N P E L I M U S E O

Suomen pelimuseo on kansainvälisen tason museo.

A M PEREEN M USEOK ESK US

Vapriikissa sijaitseva Suomen pelimuseo avautui yleisölle tammikuun alussa. Kansainvälisistä esikuvistaan poiketen museo esittelee erityisesti suomalaisia pelejä ja peli-ilmiöitä. Poikkeavaa on myös se, että museo ei ole keskittynyt pelkästään digitaalisiin tietokone- ja videopeleihin vaan esittelee lisäksi lauta-, kortti- ja seurapelejä sekä roolipelaamista. Suomen pelimuseo järjesti suunnitteluvaiheessa menestyksekkään joukkorahoituskampanjan, jolla paitsi kerättiin rahaa museolle, myös markkinoitiin museota pelaajille ja pelialan toimijoille. Nimenomaan se, miten kampanja sitoutti museoon peleistä kiinnostuneita tahoja, on museon kannalta erittäin tärkeä asia. Pelimuseon on jatkossakin pystyttävä ylläpitämään ja kehittämään yhteisöä ja moninaista sidosryhmäverkostoa, joka on rakentunut kampanjan myötä. Museoammatillisesti toteutetut pelimuseot ovat maailmalla harvinai-

MUSEO 1/2017

suuksia. Yleensä ”pelimuseoiksi” kutsutaan keräilijöiden julkisesti esiteltäviä kokoelmia. Harrastajien kokoelmatyö on erittäin arvokasta, mutta monesti harrastajaprojekteista puuttuu pitkäjänteisyys. Kokoelmat toistavat usein yhdysvaltalaisvetoista lineaarista tarinaa digitaalisen pelaamisen kehittymisestä nostaen esiin samoja yleismaailmallisia

Museo sopii erinomaisesti Vapriikkiin.

on Pelikonepeijoonit-keräilijäryhmän eli Mikko ja Ville Heinosen sekä Manu Pärssisen pitkäaikainen työ ja kokoelma. Lisäksi heidän kontaktinsa ja kykynsä kehitellä joukkorahoituskampanjan kaltaisia onnistuneita toimintatapoja ovat vieneet museota eteenpäin. Museohanke on puhjennut kukkaan sen yhdistyessä Vapriikin museoammatilliseen osaamiseen. Kun tähän lisätään yhteistyö Tampereen yliopiston sekä monen muun tahon kanssa, on saatu aikaan kansainvälisestikin ainutlaatuinen yhteistyöverkosto ja museo, joka sopii erinomaisesti Vapriikin kokonaisuuteen. perusnäyttely on laajempi ja kattavampi kuin ennakolta odotin. Museon neliöt on käytetty tehokkaasti, eikä neliömäärä kalpene verrattuna Berliinin tietokonepelimuseoon, joka on käytännössä lähin vertailukohta Suomen pelimuseolle. Suomen pelimuseossa on esillä satakunta suomalaista peliä ja satoja muSUOMEN PELIMUSEON

suosikkilaitteita ja -pelejä. Jos kokoelmissa esitellään paikallisia peli-ilmiöitä, ne jäävät usein vaille kontekstitietoa. Kontekstitieto rajoittuu yleensä laitteen tai pelin nimeen ja julkaisuvuoteen. Suomen pelimuseossa on päästy huomattavasti pidemmälle kuin harrastajakokoelmissa. Näyttelyn pohjana

S A A N A S Ä I LY N O J A / S U O M E N P E L I M U S E O

MUKAVA LISÄ näyttelyyn ovat ”pelikaup-

seoesineitä. Vaikka on selvä, etteivät Suomen pelikulttuurit ole kehittyneet umpiossa ja että kansainvälisiä sidoksia voisi aina tuoda enemmänkin esille, on hyvä, että museo painottaa suomalaisia pelikulttuurin ilmiöitä. Niitä kun ei museoista Suomen ulkopuolelta löydy. Museonäyttelyssä on huomioitu niin indiepelejä kuin kaupallisia harvinaisuuksia ja menestyksiä. Noin 30 prosenttia museossa esillä olevista peleistä on muita kuin digipelejä, mikä sekin tekee Suomen pelimuseosta erityisen verrattuna Berliinin museoon. Museonäyttely etenee kronologisesti kohti nykypäivää. Vitriiniin aseteltujen esineiden lisäksi näyttelyssä on runsaasti pelattavaa. Videopelien lisäksi voi kokeilla esimerkiksi Speden Speleistä tuttua muisti- ja reaktiopeliä. Nokian pelivaiheista muistuttavat jättimäinen matopeliversio sekä N-Gage-pelipuhelin. Luento- ja opetustilan seinälle on koottu näyte pelikonsoleista Pelikonepeijoonien kokoelmista.

pahuone” sekä interiöörit, jotka kuvaavat eri vuosikymmenien pelihuoneita kodeissa. Ne sisältävät pelien ja pelilaitteiden lisäksi runsaasti tunnelmaa luovaa aikakauden esineistöä. Interiöörit kutsuvat museokävijöitä istuutumaan tuoleille ja sohville sekä kokeilemaan pelejä yksin tai yhdessä. Interiööreissä on taidokkaasti otettu huomioon pelaajien ikään ja sukupuoleen liittyviä eroja. 1970–1980-lukujen taitteen tv-peli-inter-

Museossa pääsee pelaamaan. iööri on sisustettu kuusineen jouluiseen asuun, mikä alleviivaa joulun merkitystä pelien saamisen ja pelaamisen ajankohtana. Suomen pelimuseossa on samankaltainen pelihalliosasto kuin Berliinin tietokonepelimuseossa, ja molemmissa pääsee pelaamaan vanhoja hallivideope-

lejä. Ylipäätään museossa on huomioitu toiminnallisuus niin, että pelejä pääsee kokeilemaan joko alkuperäisversioina, toiseen käyttöjärjestelmään siirrettyinä tai uustuotettuina versioina. Lisäksi peleistä ja pelintekijöistä on kuunneltavia videohaastatteluita. Pelimuseoon kuuluu myös vaihtuvien näyttelyjen tila, jonka ensimmäinen näyttely esitteli Tampereen yliopiston opiskelijoiden omakohtaisia pelaamistarinoita. Jatkossa pelimuseossa voisi toteuttaa vaihtuvia näyttelyitä vaikkapa juhlavuosiaan täyttävistä peleistä sekä esitellä laajemmin vähemmistöjen pelikulttuurien muotoja, ulkomaisia pelikulttuuri-ilmiöitä sekä pelaamiseen liittyviä alakulttuureita. Suomen pelimuseo on ehdoton vierailukohde kaikille peleistä kiinnostuneille. Se on heti avauduttuaan aihealueensa ehdotonta eliittiä kansainvälisesti. m Jaakko Suominen

Kirjoittaja on Turun yliopiston digitaalisen kulttuurin professori Porin yliopistokeskuksessa. MUSEO 1/2017

Rakkaus yhdistää museot Museot eri puolilla maata osallistuvat Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlaan.

hankkeista on Rakkauden tiloja, joka kokoaa yhteen neljän uusmaalaisen museon rakkaudesta kertovat näyttelyt. Kokonaisuuteen osallistuvat Hotelli- ja ravintolamuseo, Teatterimuseo, Lottamuseo sekä Vantaan kaupunginmuseo. Jokainen museo tarkastelee rakkautta omasta näkökulmastaan. Ajatus rakkausaiheisista näyttelyistä syntyi useassa museossa samaan aikaan. Kun yhteinen teema huomattiin, innostavasta näyttelyideasta luopumisen sijaan museot päättivät yhdistää voimansa. K SI JUHLAV UODEN

löytyi omaan profiiliin sopiva näkökulma: Hotelli- ja ravintolamuseon näyttely kertoo rakkaudesta ravintolaympäristössä, Teatterimuseo nostaa valokiilaan tunnettuja näytelmiä rakkaudesta. Vantaan kaupunginmuseon näyttely keskittyy vantaalaisiin rakkaustarinoihin sekä niihin liittyviin paikkoihin ja esineisiin. Lottamuseon näyttelyn teemana on lähimmäisenrakkaus. ”Yhteistyöhankkeen aikana omaa museota on tullut tarkasteltua uudesta näkökulmasta. Lähimmäisenrakkaus ei aiemmin ole tullut kovin selvästi esille museon näyttelyissä, vaikka sillä on ollut suuri merkitys lottatoiminnassa”, Lottamuseon amanuenssi Maria Andersin kertoo. Museo on löytänyt yhteyksiä myös nykypäivään. Näyttelyssä lottien suorittamat evakuoinnit rinnastetaan nykypäivän pakolaisvirtaan. Suomessa asuvat maahanmuuttajat ovatkin yksi näyttelyn tärkeistä kohderyhmistä. JOK AISELLE MUSEOLLE

LÖNEGREN / SA-KUVA

NÄYTTELYN LISÄKSI kokonaisuuteen kuuluu ylei-

söopastuksia, käsityöiltapäiviä, monikulttuurinen puutarhajuhla ja elokuvaseminaari. Kaikkiin Rakkauden tiloja –näyttelyihin voi tutustua kevään aikana järjestettävillä Rakkausbussi-kierroksilla. Ensimmäinen kierros järjestetään 29. huhtikuuta.m Tuuli Rajavuori Oikealla: Lotat muonittavat Parikkalasta evakuoituja kesällä 1941.

MUSEO 1/2017

RAKKAUDEN TILOJA -NÄYTTELYT Hotelli- ja ravintolamuseo: Nautinnon nälkä 14.2.2017–5.8.2018 Lottamuseo: Avaa Sydämesi! 14.2.–17.12.2017 Teatterimuseo: Näytelty rakkaus 14.2.2017–7.1.2018 Vantaan kaupunginmuseo: Tunteiden kiitotiellä 14.2.–23.12.2017

Museomestari Myyrynen

Käytä tätä palvelukorttia kun haluat tilata lehden, ilmoitat osoitteenmuutoksesta tai irtisanot tilauksesi. Täytä kortti, leikkaa irti ja lähetä Suomen museoliittoon.

Itselleni

Lahjaksi

Muutan osoitteeni

Kestotilaus 34 euroa /

201

alkaen

Vuositilaus 38 euroa

Jäsentilaus 25 euroa

Irtisanon tilaukseni

Suomen museoliitto maksaa postimaksun

VANHA OSOITE TAI TILAUKSEN MAKSAJA SUKUNIMI ETUNIMI

JAKELUOSOITE

POSTINUMERO- JA TOIMIPAIKKA

UUSI OSOITE TAI LAHJAN SAAJA SUKUNIMI ETUNIMI

JAKELUOSOITE

POSTINUMERO- JA TOIMIPAIKKA

PUHELIN

PÄIVÄYS JA TILAAJAN ALLEKIRJOITUS

Kestotilaus jatkuu ilman erillistä uudistamista. Ulkomaille meneviin tilauksiin tulee postituslisä. Tilauksen voi keskeyttää ennen tilauskauden loppua joko puhelimitse 0444 300 701 tai sähköpostitse museoliitto@museoliitto.fi. Mikäli lehtitilaus irtisanotaan, veloitetaan vastaanotettujen lehtien hinta. Lehtiä ei veloiteta, jos ilmoitat irtisanomisesta kirjallisesti kahdeksan vuorokauden kuluessa ensimmäisen lehden saatuasi. Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset tulevat voimaan 2–4 viikon kuluessa ilmoituksen saapumisesta.

SUOMEN MUSEOLIITTO Tunnus 5015312 00003 VASTAUSLÄHETYS

MUSEO 1/2017

SUOMEN MUSEOLIITTO ANNANKATU 16 B 50, 00120 HELSINKI

EMMA - ESPOON MODERNIN TAITEEN MUSEO NÃ&#x201E;YTTELYKESKUS WEEGEE, AHERTAJANTIE 5, TAPIOLA, ESPOO AVOINNA TI, TO 11-18, KE 11-19, PE 11-19 (ILMAISILTA 17-19), LA-SU 11-17. WWW.EMMA.MUSEUM