Museo-lehti 2/2016 by Suomen museoliitto

GEOK ÄTKÖJEN JÄL JILL Ä

2 / 2016

METSÄHALLITUS / TUOMO HÄYRINEN

54.

SIVU

K ANSAL AINEN, PERUSTA PUISTO !

SIVU

LUONTO

VUOSIKERTA

Museot luontokokemuksen tuottajina

SIVU 10

Pääkirjoitus

Museokortti – luonnollinen valinta

käyttöön vuosi sitten. Kortin tavoitteena oli lisätä ja monipuolistaa suomalaisten museokäyntejä. Asiakaspalautteen perusteella tavoitteessa on onnistuttu. Lähes kaikki Museokortin asiakaskyselyyn vastanneet ovat lisänneet museokäyntejään. Palautteen mukaan Museokortti on innostanut tutustumaan kohteisiin, joissa muuten ei olisi tullut käytyä. Museokortin käyttö näkyy myös museoilta saaduissa myönteisissä kommenteissa. Odotamme, että tänä vuonna Museokortilla tehtyjen museokäyntien määrä lähestyy miljoonaa. Samalla myös Museokortti kehittyy ja tuottaa omistajilleen entistä monipuolisempia palveluja. Näistä hyviä esimerkkejä ovat Museokortti-klubit ja Museokortin klubimatkat. Lisäksi Museokortti-asiakkaat saavat entistä enemmän kohdennettua tietoa museoiden näyttelyistä ja tapahtumista uutiskirjeiden ja asiakassivuston kautta. Myös Museokortti-museoiden valikoima monipuolistuu edelleen. Tervetullut lisä yli 200 museon joukkoon on Luomus eli Luonnontieteellinen keskusmuseo museo- ja puutarhakohteineen. Helsingin keskustassa sijaitseva Luonnontieteellinen museo, joka tunnetaan myös entisellä nimellään Eläinmuseo, on yksi Suomen suosituimmista museoista. Kävijöistä poikkeuksellisen suuri osa on lapsia ja lapsiperheitä. Toivomme, että Museokortti on jo tänä vuonna yhä useammin myös perheille luonnollinen valinta yhteisiin kulttuuriharrastuksiin. Uusiin Museokortti-kohteisiin sopii myös tämän Museo-lehden teema: luonto. Museon tehtävä on perinteisimmän määritelmän mukaan ”tallentaa, tutkia ja esittää aineellisia todisteita

MUSEO 2/2016

USEOKORTTI OTETTIIN

ihmisestä ja hänen ympäristöstään”. Useimmiten määritelmä on luettu siten, että tehtävä kohdistuu esineisiin ja rakennettuun ympäristöön. Viime aikoina sanan aineellinen rinnalle on kuitenkin noussut yhä useammin käsite aineeton. Museoiden odotetaan tallentavan esineiden, taideteosten, valokuvien ja arkistomateriaalien rinnalla suullista perinnettä, tapoja, rituaaleja sekä esittävää taidetta kuten teatteria, soittoa ja tanssia. Museoiden merkitys on sekä aineellisen että aineettoman kulttuuriperinnön osalta sama. Museoiden on edistettävä kulttuuriperinnön säilymistä ja samalla autettava ihmisiä ymmärtämään näkemäänsä, kuulemaansa ja kokemaansa. Luonto ja luonnonhistoria kuuluvat kiinteästi aineettomaan kulttuuriperintöön. Luonto ja siihen pohjautuvat uskomukset ovat aineettoman kulttuuriperinnön tärkeintä materiaalia. Se näkyy luontoon liittyvien sanontojen ja kertomusten määrässä, mutta myös siinä, kuinka perintöä hyödynnetään ja käytetään eri tarkoituksissa – vaikka sitten lentokoneiden nimissä, kuten tästä lehdestä voimme lukea. Kesä on suomalaisten museoiden ykkössesonki. Silloin tarjonta on runsaimmillaan sekä näyttelyjen että tapahtumien osalta. Hyvän kattauksen tämän kesän tarjonnasta saa keskiaukeaman näyttelyliitteestä. Kiinnostava valikoima ja Museokortti antavat luvan odottaa, että tästä on tulossa kaikkien aikojen museokesä.

Kimmo Levä on Suomen museoliiton pääsihteeri.

SIMO ROHUNEN

Ympäristöluotsit johdattavat löytöretkelle lähiympäristöön. Vapaaehtoiset auttavat katsomaan ympäristöä uusin silmin.

Vilna houkuttelee turisteja.

Mannerin lipan alla Kouvola ei ole harmaa.

Nappaa matkavinkit Baltian eteläisimmän pääkaupungin museoihin.

Uusi kaupunginmuseo vie nostalgiamatkalle kouvolalaiseen nuoruuteen.

ONTO LU K ESÄ

SAANA UUSIMÄKI

ANDERS SUNE BERG/STUDIO OLAFUR ELIASSON

2 Pääkirjoitus 4 Museokuvioita 6 Luonto ja kulttuuri kohtaavat Vallisaaressa 10 Museot luontokokemuksen tuottajina 14 Esihistoriallisten geokätköjen jäljillä 16 Puut eivät kuulu museoon 30 Lokki kiitää taivaalle 32 Museokortti tarjoaa yhteisöllisyyttä ja elämyksiä 34 Kansalainen, perusta puisto! 37 Museoitu luonto? 38 Museokirjallisuus on odottamaton aarreaitta 40 Naapurissa oli halpaa ja hauskaa 47 Museomestari Myyrynen

2016

Kannessa: Suomenlinnan vieressä sijaitseva Vallisaari avautuu kaupunkiluontoretkeilijöille. Vasemmalla ylhäällä: Olafur Eliassonin teos Riverbed oli esillä Louisianan modernin taiteen museossa Humlebækissä Tanskassa vuonna 2014. Oikealla ylhäällä: Monilla suomalaisia on muistoja 1980-luvun matkoista Neuvostoliittoon. Ulla Rohunen matkusti isänsä kanssa Leningradissa vuonna 1987. Oikealla alhaalla: Paikalliset koululaiset osallistuivat Rauman merimuseon pihalle rakennetun Paarlastipuiston istutustöihin. 4041 0428

Päätoimittaja Kimmo Levä Toimitussihteeri Tuuli Rajavuori Toimituskunta Kimmo Antila, Kati Kivimäki, Antti Mäkinen, Timo Kukko, Pauli Sivonen, Kimmo Levä ja Tuuli Rajavuori Ulkoasu Kirmo Kivelä ja Inari Savola Kustantaja Suomen museoliitto ry. Osoite Annankatu 16 B 50, 00120 Helsinki Puhelin 09 5841 1700 Tilaukset ja osoitteenmuutokset 09 5841 1700, museoliitto@museoliitto.fi Hinnat 2016 Kestotilaus 34 euroa, määräaikaistilaus 38 euroa, jäsenhinta 25 euroa Ilmoitukset Helena Piipponen, helena.piipponen@museoliitto.fi, puhelin 0444 300 701 Painopaikka Forssa Print ISSN 0781-0032

Museokuvioita

Verkkosivusto kokoaa kulttuuriympäristötiedon

Museokortin asiakassivu avattu

useokortin käyttäjien asiakassivu avattiin huhtikuussa. Sieltä kortinhaltija näkee omat museokäyntinsä, Museokorttinsa voimassaoloajan, uusii helposti Museokorttinsa credit- tai debit-maksukortilla ja tarvittaessa päivittää yhteystietonsa. Kortin voi uusia eli ostaa siihen 12 kuukautta lisäaikaa milloin tahansa. Voimassaolevan Museokortin uusiminen maksaa vain 54 euroa. Käyttöajan umpeutumisen jälkeen uusiminen maksaa 59 euroa. Museokortin voi uusia asiakassivun lisäksi Museokortti-museoiden lipputiskeillä. Uusimisen maksaminen Museokortti-museoissa onnistuu kaikilla niillä kulttuuri- ja virikeseteleillä, jotka kohteessa ovat muutenkin käytössä. Lisätietoja: Museot.fi/asiakassivu

MUSEO 2/2016

L A U R A R A U T J O K I / Y M P Ä R I S T Ö H A L L I N N O N K U VA PA N K K I

Äskettäin avattu ympäristöministeriön, Museoviraston ja opetus- ja kulttuuriministeriön ylläpitämä Kulttuuriymparistomme.fi-sivusto esittelee kulttuuriympäristön laajan kirjon perinnemaisemista urbaaniin miljööseen. Sivuston uutiset ja tapahtumat kertovat, mitä kulttuuriympäristöön liittyvää tapahtuu juuri nyt. Lisäksi pidemmät jutut ja asiantuntijoiden kirjoittamat artikkelit syventävät tietoja kulttuuriympäristön eri teemoista. Sivuston avautumista juhlistetaan kesän aikana kaikille avoimella valokuvakilpailulla. Kilpailuun voi osallistua lähettämällä kuvan itselle tärkeästä kulttuuriympäristöstä ja jakamalla sen Instagramissa. Kuvassa tulee käyttää aihetunnistetta #kulttuuriympäristömme ja linkata tiliin @kulttuuriymparistomme. Lisäksi kuvan yhteydessä voi kertoa lyhyesti, miksi kuvan kohde puhuttelee. Kaikkien osallistujien kesken arvotaan kulttuuriaiheisia palkintoja.

Vihervuosi kiinnittää katseen kestävään suomalaiseen maisemaan Vihervuosi on Viherympäristöliiton koordinoima valtakunnallinen teemavuosi, jota vietetään tänä vuonna viidettä kertaa. Teemavuoden tavoitteena on innostaa ihmiset, yhteisöt, järjestöt ja yritykset toimimaan oman lähiympäristönsä hyväksi. Tarkoituksena on edistää rakennetun ympäristön viihtyisyyttä ja sitä kautta ihmisten hyvinvointia. Teemavuosi on kaikille avoin ja sitä voi viettää monella tavalla, kuten järjestämällä talkoita, istutustapahtumia, kaupunkiviljelmiä, puutarhakävelyitä tai neuvontatapahtumia. Vihervuoteen osallistuu myös monia museoita. Satakunnan museo järjestää polkupyöräretkiä ja kävelyopastuksia, Forssan luonnonhistoriallisella museolla tutustutaan villiyrtteihin ja Luontotalo Arkin tapahtumassa vaihdetaan taimia. Teemavuoden tapahtumat on listattu osoitteeseen: www.vihervuosi.fi A MU SE OT LU KU IN

5 605 431 Ammatillisten museoiden kävijämäärä vuonna 2015. Kasvua edelliseen vuoteen on 2,9 prosenttia. Lähde: Museotilasto, Museovirasto

Museokuvioita Luonto E T SI TÄ Ä N

Autiotalo 1 000 vuodeksi

H E RT TA K I I S I K I

Taidemuseo haluaa pysäyttää ajan museoimalla rakennuksen. ”Halutaan ostaa tai otetaan vastaan lahjoituksena omalla tontilla sijaitseva mökki tai rintamamiestalo pitkäaikaista taideprojektia varten. Suosimme haja-asutusalueella tai erämaassa sijaitsevaa kohdetta, joka ei rajaudu tiehen. Missä tahansa päin Suomea, tontin ja talon koolla ei ole väliä. Talo voi olla asuttu, tyhjillään tai purkukuntoinen. Piharakennukset, hedelmäpuut, marjapensaat ja pala metsää ovat plussaa.” Yllä olevalla ilmoituksella Lönnströmin taidemuseo etsii omistukseensa kiinteistöä, joka voidaan ympäröidä portittomalla aidalla ja jättää ajan asunnoksi tuhanneksi vuodeksi. Tarkoituksena on, että aika tekee tehtävänsä ja luonto ottaa alueen haltuunsa. Kyseessä on taideprojekti nimeltään Khronoksen talo. Lönnströmin taidemuseo ja IC-98 eli taiteilijakaksikko Visa Suonpää ja Patrik Söderlund ovat ideoineet hankkeen, jossa halutaan pohtia nykytaiteen keinoin, miten aika tuhoaa ja samaan aikaan luo uutta. Se haastaa myös miettimään, mitä omistaminen ja siitä saatava hyöty ovat.

Elina Melgin pohti ekomuseon käsitettä Museo-lehdessä 2/1986. Koska sana on johdettu kreikan kielen sanoista eko ja ekologia, tarkasteltiin ekomuseoita aluksi nimenomaan ekologisesta näkökulmasta. Suomessa termi oli vielä vakiintumaton. Melginin mukaan käsite on muutoksessa ja sillä voidaan tarkoittaa esimerkiksi puistoja, museoituja maisemia, teollisuusperinnön keskuksia, alan tutkimusta seuraavia tutkimuslaitoksia tai matkailun ja opetuksen päämääriä toteuttavia laitoksia. Ekomuseoita yhdistävä tekijä on kuitenkin tavoite pyrkiä esittämään ihmisiä ja ilmiöitä ajassa mahdollisimman monipuolisesti rajautumatta yhteen tieteenalaan. Lähde: Museo-lehti 2/1986

”Museossa alakoululaiset nukkuvat Weegeen lattioilla makuupusseissa, mutta ennen nukkumaanmenoa luvassa on taskulamppuseikkailu, Yö museossa -elokuvan katsominen sekä pieniä yllätyksiä. Ohjelmassa on myös disco.” Sata espoolaista koululaista viettää yön museossa Weegee-talossa. Ohjelma on saanut myös aikuiset vaatimaan samanlaista ohjelmaa. Helsingin Sanomat 19. 4. 2016

”Adoptoi monumentti on kasvanut nopeasti ja nauttii melkoisesta suosiosta Suomessa. Uusia kohteita otetaan mukaan jatkuvasti ja toiminta on vähitellen alkanut levitä koko maahan. Palkinto on osoitettu kaikille toiminnassa mukana oleville.” Pirkanmaalla kehitetty Adoptoi monumentti -hanke sai Euroopan Unionin Europa Nostra -kulttuuriperintöpalkinnon. Aamulehti 7. 4. 2016

Yksivuotiasta Museokorttia markkinoidaan maailmalle: ”Paras keksintö sitten kirjastolaitoksen” Otsikko kertoo 1-vuotiaan Museokortin asiakastyytyväisyyden olevan huippuluokkaa. Yle Kulttuuri 4. 5. 2016

”Olisi se tietenkin mielenkiintoista käydä vaikka jossain konsertissa tai Eläin tieteellisessä museossa. Ja tietenkin aina ilmainen reissu kelpaa”, Topias Manninen Korvensuoran koulun kuudennelta luokalta arvioi. Suomen kulttuurirahasto käynnistää syksyllä 2017 historiansa suurimman Taidetestaajat-hankkeen, jossa kaikki kahdeksasluokkalaiset tutustuvat kulttuurikohteisiin. Helsingin Sanomat 13. 4. 2016

MUSEO 2/2016

Luonto

Luonto ja kulttuuri kohtaavat

Vallisaaressa Viisisataa vuotta historiaa avautui yleisölle toukokuussa. Vallisaari on ainutlaatuinen alue, jossa luonto ja kulttuuriympäristö kohtaavat pääkaupungin läheisyydessä.

Oikealla: Merenkulkijat noutivat juomavettä Vallisaaren lammesta jo keskiajalla. Viereisellä sivulla: Vanhat linnoitteet houkuttelevat tutkimusretkelle.

MUSEO 2/2016

ei löydy vastaavia esimerkkejä muistakaan maista. Suomessa lähimpiä vertailukohtia ovat Örön linnakesaari Kemiönsaaren kunnassa sekä Helsingin Pihlajasaari, Harakka ja Suomenlinna.

Vallisaaresta halutaan elävä luontomatkailukohde.

Puolustusvoimien toiminta saarella on tukenut monimuotoisen ympäristön kehittymistä. Laajat kentät ja kuivat kedot ovat houkutelleet saarelle poikkeuksellisen laajan eläinlajiston. Erityisesti perhoset viihtyvät alueella. aikana Vallisaaren mai sema on muuttunut, ja alkavaa kesäkautta kohden valmistelut ovat edenneet vauhdilla. Aluetta on raivattu ja rehevöitynyttä ympäristöä harvennettu. VIIME VUOSIEN

M E T S Ä H A L L I T U S / K A L L E K AT A I L A

metsälampi, sadat perhoslajikkeet, unohdettu koulurakennus, rapistuneet linnoitukset, betoniset ammusvarastot – Vallisaaressa vierailija astuu menneeseen aikaan ja ympäristöön. Suomenlinnan vieressä sijaitseva Vallisaari on Metsähallituksen uusin luontomatkailukohde. Aiemmin yleisöltä suljettuna ollut sotilassaari avattiin ensimmäistä kertaa siviileille toukokuun puolessa välissä. Odotukset ovat korkealla, sillä urbaanin elämän ja saaristoluonnon yhdistelmän arvioidaan houkuttelevan kaupunkiretkeilijät liikkeelle. Saari on helposti saavutettavissa, sillä se sijaitsee vain 20 minuutin lauttamatkan päässä Helsingin Kauppatorilta. Vesibussi kulkee kesäkaudella tunnin välein. Saarelle odotetaan loppuvuoden aikana 80 000– 100 000 vierailijaa. ”On ainutlaatuista, että näin lähellä pääkaupunkia avataan aiemmin yleisöltä suljettu alue”, Metsähallituksen projektipäällikkö Minttu Perttula sanoo. Vallisaareen erikoisuuksia ovat sotahistoria ja ainutlaatuinen luonto. Kulttuuriympäristö on kehittynyt vuosisatojen aikana kokonaisuudeksi, jolle ILJAINEN

Luonto

M E T S Ä H A L L I T U S / K A L L E K AT A I L A

MUSEO 2/2016

S TA R A

METSÄHALLITUS

Luonto

Yllä: Luonto pyritään palauttamaan lähelle 1800-luvun avointa maisemaa. Oikealla: Vallisaaren kunnostustöihin on osallistunut lähes 400 talkoolaista.

Tavoitteena on palauttaa saaren luontoa lähemmäs 1800-luvun hoidettua, avointa maisemaa. Raivaamistyössä talkoolaisilla on ollut tärkeä rooli. Tähän mennessä saaren kunnostustöihin on osallistunut lähes 400 talkoolaista esimerkiksi luontojärjestöistä. Apua on saatu myös Rikosseuraamusviraston vankityövoimasta. Perttulan mukaan Metsähallitus ei olisi yksin pystynyt vastaamaan Vallisaareen avaamisesta. Raivaustyö on pääosin käsityötä, koska haurailla valleilla ei voi liikkua koneilla. odottaa alkavaa kesäkautta jännityksellä, sillä Vallisaaren herkän luonnon säilyminen huolestuttaa saaren parissa työskennelleitä. Toisaalta he ajattelevat, että kaikilla tulee olla oikeus päästä saarelle ja tutustua alueeseen. Jatkossa kävijäodotus on noin 300 000 henkilöä vuodessa. Perttulan mukaan se ”on kyllä tosi paljon”. Samalla hän ajattelee saaren kuuluvan koko kansalle. MINTTU PERTTULA

MUSEO 2/2016

”Saarta ei ole järkevää pitää enää suljettuna”, Perttula toteaa. Minttu Perttulan mukaan Vallisaaren-vierailu on verrattavissa kansallispuistoon. Kaikkiin luoliin ei pääse sisälle niiden huonon kunnon tai sortumavaaran takia. Myös luolien lepakoille halutaan taata asuinrauha. Maasto on osittain epätasaista, eikä kohde ole täysin esteetön. Kohdetta testanneet liikunta-

”Saarta ei ole järkevää pitää enää suljettuna.

esteiset pitivät sitä kuitenkin yllättävän helppokulkuisena. Alueen matkailupalveluja on tarkoitus kehittää tulevaisuudessa. Tänä kesänä Vallisaaressa toimii kahvila. Lisäksi saaressa on kuivakäymälöitä ja vesipisteitä, mutta muuten Vallisaareen kannattaa varautua kuin metsäretkelle. Vallisaaresta halutaan elävä luontomatkailukohde, joka avautuu uuden tarjonnan kautta. RapisTULEVAISUUDESSA

tuvan kulttuurimaiseman sijaan alueelle on kaavailtu elävää toimintaa: kahviloita, gallerioita, satamapalveluja, retkipaikkoja ja aamiaismajoitusta. Maankäyttösuunnitelman mukaan noin 85 prosenttia saaren pinta-alasta varataan luontomatkailuun ja 15 prosenttia saaren koillisosasta käytetään saaren houkuttelevuutta lisäävän yritystoiminnan käyttöön. Minttu Perttulan mukaan tällä hetkellä tärkeintä on kuitenkin ratkaista saareen jätevesitekniikkaan liittyvät kysymykset, sillä ilman toimivaa viemäröintiä alueen matkailupalveluja ei voida kehittää riittävästi. Palvelujen kehittämiseksi Helsingin kaupunki ja Metsähallitus järjestivät kevään aikana innovaatiokilpailun, jossa etsittiin luovia teknisiä ratkaisuja saaren kehittämiseksi ekologiseksi luontomatkailu- ja virkistyskohteeksi. Saaren tulevaisuutta on suunniteltu myös muun muassa Helsinki Design Weekillä järjestetyissä työpajoissa. Niissä osallistujat toivoivat saarelta yllätyksellisyyttä ja uusia elämyksiä. Ohjelmassa voisi olla esimerkiksi pukuteemaisia illallisia ja näytöksiä, joiden sisältöä ei kerrottaisi lippua ostettaessa. Myös eri taidemuodot, eettinen ja ekologinen ra-

Lampisaaresta kaupunkiluontokohteeksi

ei kuitenkaan haluta edistää luonnon kustannuksella. Herkän ympäristön suojelemiseksi Metsähallitus on pystyttänyt alueelle opasteita, joilla yleisöä ohjataan oikeille reiteille. Alkuvaiheessa saaren eteläosa pysyy suljettuna, sillä alueella on sortumavaarassa olevia rakenteita. Maasto-opasteisiin on liitetty myös paljon vanhoja kuvia sekä saareen liittyvää muistitietoa. Luonnon lisäksi opasteet kertovat myös saaren asukkaiden historiaa. Näin halutaan kunnioittaa Vallisaaren entisiä asukkaita. Myös saaren tuorein historia saa näkyä. Rapistunut koulurakennus kertoo saaren muuttuneesta käytöstä. Metsähallitus toivoo vierailijoiden noudattavan opasteita, eikä poikkeavan merkityiltä poluilta. Näin varmistetaan sekä luonnon säilyminen että vierailijoiden oma turvallisuus. ”Tänä kesänä saaren rauha järkkyy, mutta toivon ihmisten kunnioittavan alueen arvoja”, Perttula toteaa. m M ATK A ILUTOIMINTA A

Suomen itsenäistyttyä saaren historia armeijan alueena jatkui. Vallisaaressa varastoitiin puolustusvoimien aseita, ja siellä on myös ladattu ja huollettu ampumatarvikkeita, torpedoja ja miinoja, tehty säähavaintoja sekä korjattu kaasunaamareita. Vallisaari tunnetaan ehkä parhaiten vuonna 1937 tapahtuneesta ampumavaraston räjähdyksestä. Varastolta alkanut räjähdysten sarja jatkui koko päivän ja tuntui kaupungissa asti. Onnettomuudessa kuoli 12 henkilöä ja loukkaantui kymmeniä. Aluetta kutsutaan edelleen Kuolemanlaaksoksi, vaikka ammuksia ei enää maastossa ole. 1950–60 -luvuilla saaren arkielämä oli vilkasta, kun asukkaiksi muutti merivoimien kantahenkilökuntaa perheineen.

M E T S Ä H A L L I T U S / K A L L E K AT A I L A

vintolatarjonta, laadukkaat opastukset sekä leppoisa virkistäytyminen luonnossa saivat kannatusta.

Vallisaaren tunnettu menneisyys ulottuu Helsingin perustamisvuosiin. Keskiajalla Vallisaarta kutsuttiin Lampisaareksi, sillä merenkulkijat hakivat sieltä juomavettä. Ensimmäiset varmat tiedot saarella sijainneista linnoitteista ovat 1600-luvulta. Vallisaaren nykyinen kulttuuriympäristö sai alkunsa 1750-luvulla, kun aluetta käytettiin naapurisaarelle rakennettavan Suomenlinnan huoltosaarena. Vallisaaressa laidunnettiin karjaa ja metsät hakattiin polttopuiksi. 1700-luvulla Vallisaari toimi myös luotsien tukikohtana. Kertomusten mukaan Vallisaaren kautta kulki salakuljetettua viinaa ja saaren asukkaita epäiltiin laittomasta anniskelusta. Vallisaaren kultakaudella 1850-luvulla varuskuntaelämä oli vireää. Venäjän vallan aikana Vallisaareen rakennettiin tykistön ampumapaikkoja ja kasematteja. Luotsit muuttivat vuonna 1878 valmistuneeseen Luotsitaloon. Ensimmäisen maailmansodan alla Vallisaaren pattereita modernisoitiin betonisiksi ja saaren keskelle rakennettiin ruutikellari sekä rannassa sijaitseva upseeriston tiilinen kasarmi.

Luonto

Yllä: Vallisaari on ollut asumaton vuodesta 1996.

Saarella toimi oma koulu ja kauppa sekä nuoriseura, kuoro, näytelmäkerho ja partio. Parhaimmillaan saaressa asui yli 300 henkilöä. Puolustusvoimien käyttö saarella väheni pikkuhiljaa ja viime vuosina saari on toiminut lähinnä ammusvarastona. Arkipäivän elämä saarella hiljeni jo 1990-luvulla viimeisten vakituisten asukkaiden muuttaessa pois. Sen jälkeen luonto on elänyt omaa elämäänsä hiljalleen rapistuvien rakennusten ympärillä. 2000-luvulla Vallisaari tuli uuden ajan alkuun. Alue siirtyi Merivoimilta Metsähallitukselle vuonna 2012. Samalla alkoi keskustelu, mitä tehdä erinomaisella paikalla sijaitsevalle saarelle, jonka ympäristö muodostaa ainutlaatuisen linnoituskokonaisuuden Kuninkaansaaren ja Unescon maailmanperintölistalle kuuluvan Suomenlinnan kanssa. Vuonna 2013 perustettu saarityöryhmä päätti jättää Vallisaaren ja Kuninkaansaaren virkistysalueeksi. Samalla todettiin, että luonto ja kulttuuriarvot tulee suojella. Alueen kehittäminen määriteltiin Metsähallituksen luontopalvelujen tehtäväksi. Lähde: Metsähallitus Tuuli Rajavuori

Tuuli Rajavuori MUSEO 1/2016 2/2016

ANDERS SUNE BERG/STUDIO OLAFUR ELIASSON

Luonto

Museot luontokokemuksen tuottajina OIDEN SUHDE LUONNON JA MUSE ON MUUTTUNUT LUONTOKÄSITYKSEN MUKANA.

MUSEO 2/2016

Luonto

L A R S R A N E K / L O U I S I A N A M U S E U M O F M O D E R N A R T

tekstiä Kööpenhaminassa. Olen viettänyt päivän Louisianassa, eräässä Euroopan kauneimmista museoista. Louisianan perustaja Knud W. Jensen ihastui jylhään merelliseen maisemaan ja päätti rakentaa paikalla sijaitsevan vanhan huvilan ympärille museon, jonka tavoitteena oli opettaa tanskalaiset katsomaan modernia taidetta. Louisianan museon ensimmäinen osa avautui yleisölle vuonna 1958. Näyttelytilat myötäilevät ympäröivää luontoa ja päästävät etelästä meren sekä pohjoisesta englantilaisen villin puutarhan suurten lasiseinien kautta museoon sisälle. Rakennusta ympäröivä veistospuisto luonnonmuotoja seurailevine polkuineen houkuttelee museovieraita kävelyretkelle ympäristöön, jopa laskeutumaan jyrkkiä rinteitä alas meren rantaan. Louisiana on moderni taidemuseo, jossa arkkitehtuuri, taide ja ympäröivä luonto muodostavat saumattoman kokonaisuuden. Siellä taiteen katselu irrottaa arjesta ja vie ajattomuuden mielentilaan. Toisaalta se edustaa myös nykymuseota, jossa näyttelytilojen valaistus ja ilmankosteus ovat tarkasti kontrolloituja. Luonto ei pääse väärään aikaan tai väärällä tavalla sisälle. Modernissa museossa villi luonto on suljettu näyttelytilojen ulkopuolelle. Samalla luonto on silti keskeinen osa museokokemusta, kuten Louisianassa tai vaikkapa Seurasaaren ulkomuseossa. Museot ja erityisesti taidemuseot ovat kuitenkin tarjonneet luontokokemuksia usein maisemamaalausten eli esitetyn luonnon välityksellä. Museokävijän on helppo samaistua maisemamaalausten luontoon, sillä ne esittävät monesti pittoreskin perinteen mukaan kuvankauniita maisemia, joissa ihminen ja luonto elävät sopuisaa yhteiselämää. Maisemamaalauksen historiaan kuuluu toki myös toisenlaisia, lähestulkoon

biologian lisäksi tavallinenkin luonto, kuten vaikka ilmasto, on monen tutkijan mielestä ainakin osittain ihmisen tekemä tai ihmisen toiminnan muokkaama. Luonnon ja kulttuurin välistä rajaa on lähes mahdotonta osoittaa selkeästi. Nykyiset käsitykset luonnosta heijastuvat myös siihen, miten luonto on esillä museoissa. Maisemamaalaukset ovat vaihtuneet valokuva- ja videokuviin, jotka esittävät katsojille reaaliaikaisia tapahtumia metsässä tai merellä. Viime vuosina museoihin on ilmestynyt myös elävää, biologista luontoa, jonka hidasta muuttumista museokävijät voivat tarkkailla. Tällaisia biotaiteen nimissä toteutettuja teoksia voi nähdä niin taide- ja tiedemuseoissa kuin kulttuurihistoriallisissa museoissa.

IRJOITAN TÄTÄ

Viereisellä sivulla: Olafur Eliasson käyttää useissa teoksissaan luonnonmateriaaleja. Ice Watch -installaatio oli esillä Kööpenhaminan kaupungintalon edessä vuonna 2014.

Luonnon ja kulttuurin rajaa on mahdoton osoittaa. pelkoa aikaansaavia maalauksia, joiden aiheina ovat luonnon mahtavuutta ilmentävät myrskyt, lumivyöryt tai sakea sumu. Maisemamaalauksissa luonto tulee museoihin kuitenkin turvallisen etäisyyden päästä, illuusiona, jossa katseen on helppo vaeltaa. Maalaukset tarjoavat nopean pakomatkan luontoon keskellä kaupunkielämää. Luonnontieteellisissä museoissa maisemamaalausten kaltaiseen vaikutelmaan on päästy dioraamoissa. Niissä luonto on ainakin jonkin verran aidompi, sillä ne esittävät täytettyjä, uudelleen eläväksi tehtyjä ”oikeita” eläimiä. Ainakin eläinten nahka on kuulunut elävälle eläimelle. Muuten dioraamojen luonto on melko keinotekoista, luonnon jäljitelmää. Sitä kuvataan maalatuilla taustakuvilla, vanusta tehdyllä lumella ja lasikuidusta toteutetulla metsällä, joskus kaislalla ja sammaleella. Mutta mikä oikeastaan on oikeaa luontoa? Tätä kysymystä pohditaan niin taiteessa kuin tieteessä, eikä siihen tunnu löytyvän yksiselitteistä vastausta. Geenimanipulaation tai synteettisen

EDELLISEN KERRAN vierailin Louisianan

taidemuseossa lokakuussa 2014. Tuolloin minut houkutteli paikalle tanskalais-islantilaisen taiteilijan Olafur Eliassonin museon tiloihin suunnittelema installaatio Riverbed. Museon yksi siipi oli rakennettu kiviseksi ja mäkiseksi maisemaksi, jonka keskellä virtasi pieni joki. Museovieraat saattoivat kävellä luonnontilaisessa maisemassa vapaasti, istahtaa joen partaalle ja leikkiä installaation kivillä. Luonnollisen ja keinotekoisen välinen suhde oli käännetty päälaelleen museoon rakennetussa luonnonmaisemassa. Teos tarjosi museokävijöille erikoisen kokemuksen luonnontilaisesta maisemasta, jollaiseen yhä harvempi meistä löytää. Näyttää siis siltä, että museoiden toimintakenttä on laajenemassa. Niiden tehtäväksi tulee paitsi kulttuurin tuotteiden säilyttäminen myös arvokkaiden luontokohteiden ja luontokokemusten tallentaminen. m Hanna Johansson

Kirjoittaja on KuvA/Praxis-maisteriohjelman professori Taideyliopistossa ja taidehistorian dosentti Helsingin yliopistossa. Hän on tutkinut taiteen ja ympäristön välisiä suhteita erityisesti nykytaiteen osalta. MUSEO 2/2016

R E E TA R Ö N K K Ö / M S L

Luonto

Ympäristöluotsit

JOHDATTAVAT LÖYTÖRE TKELLE LÄHIYMPÄRISTÖÖN

Ihmiset kulkevat arkena samoja tuttuja reittejä. Matkan varrelta saattaa kuitenkin löytyä yllättäviä paikkoja. Ympäristöluotsi tarjoaa uusia näkökulmia tuttuunkin ympäristöön.

Y VÄ S K Y L Ä STÄ

LIIK K EELLE

lähteneellä ympäristöluotsitoiminnalla pyritään saamaan ihmiset liikkeelle ja tutustumaan paikalliseen ympäristöön – katsomaan sitä uudella tavalla. Mallia on otettu jo aiemmin vakiintuneesta kulttuuriluotsitoiminnasta. ”Luotsit auttavat kiinnittämään huomiota jättömaihin ja unohdettuihin pusikoihin, rakennettuun ympäristöön, museoihin tai yliopistoalueelle. Tai sitten he voivat pysäyttää urbaanin kulkijan linnunlaulun äärelle”, Jyväskylän kaupungin kulttuuri- ja ympäristöluotsikoordinaattori Hanne Laitinen kuvailee. Kymmenen vuotta sitten Jyväskylän taidemuseon museolehtori Sirpa Turpeinen halusi tutkia omien vertaisliikunta-

MUSEO 2/2016

ryhmistä saamiensa kokemusten innoittamana, olisiko ihmisillä kiinnostusta tehdä itse yleisötyötä yhdessä museon kanssa. Syntyi kulttuuriluotsitoiminta, jossa luotsien tehtävänä on toimia rohkaisijoina, oppaina ja kavereina erityistä kannustusta tarvitseville ihmisille, jotka eivät muuten käy kulttuurikohteissa. Kulttuuriluotsitoiminnan taustalla vaikuttaa ajatus siitä, että kulttuurin tulisi olla kaikkien saatavilla. Jyväskylässä kulttuuriluotsihankkeeseen haluttiin

Ympäristöluotsitoiminta on ennalta ehkäisevää hyvinvointityötä.

alusta asti mukaan paikallisten museoiden lisäksi myös muita toimijoita. Luotsaukseen kuuluu myös tietty vapaus tehdä toiminnasta omannäköistä. ”Jyväskylässä luotseilla ei ole toiminnassaan suoritevelvollisuutta, vaan kaikki on vapaaehtoista. Toivoisinkin, että jokainen Jyväskylässä voisi toimia luotsina toinen toiselleen”, Turpeinen sanoo. Ympäristöluotsit toimivat samojen periaatteiden mukaan. Koulutuksesta vastaa Maaseudun Sivistysliitto yhteistyössä paikallisten museoiden, yhdistysten ja kaupunkien kanssa. Koulutuksen sisältöä ja toimintamalleja on kehitetty parin viime vuoden ajan. Sekä kulttuuri- että ympäristöluotsitoiminnassa keskeistä on ihmisten saattaminen yhteen. ”Osallistaminen ja yhdessä tekemisen meininki ovat keskeisiä. Samalla se on myös ennaltaehkäisevää hyvinvointityötä”, Laitinen korostaa. Mikäli joku luotsattava ei pääse itse liikkeelle, voivat luotsit esitellä muiste-

SL I/M

INA LJOKKO KR

ISTI

Luonto

Vasemmalla: Ympäristöluotsi auttaa tarkastelemaan luontoa uusin silmin.

Minustako ympäristöluotsi?

R E E TA R Ö N K K Ö / M S L

lusalkkuja tai matkalaukkuja, joilla näyttely- tai ympäristökokemus tuodaan luotsattavan luo. Luotsitoiminta risteilee yleisötyön, vapaaehtoistoiminnan ja kansalaisvaikuttamisen välimaastossa. Se on osallistavaa yleisötyötä, jota luotsit tekevät itselleen ja toisilleen. Museoille kulttuuri- ja ympäristöluotsaus tarjoaa uusia matalan kynnyksen kohtaamisia ja yleisöjä. Museoilta toiminta vaatii Turpeisen mukaan lähinnä vain ajallista panostusta. ”Toivoisin, että museot näkisivät luotsitoiminnassa mukana olevien vapaaehtoisten valtavan potentiaalin ja osaamisen. Museoiden näkökulmasta toiminnan ei tulisi olla rasite, vaan valtava voimavara”, Turpeinen sanoo. Jyväskylässä museot ovat ottaneet ympäristöluotsit lämpimästi vastaan. Alvar Aalto -museossa ympäristöluotsien perehdyttäminen rakennettuun maisemaan ja rakennusperintöön on vasta alkamassa, mutta odotukset ovat korkealla. ”Uskon, että Aallon tuotanto tarjoaa hedelmällisen aiheen pohtia ihmisen, luonnon sekä rakennetun ympäristön välisiä suhteita ja merkityksiä. Luotsit tekevät vertaiskulkijoina työtä omalla persoonallaan, aiempaan kokemukseensa ja tietoonsa pohjautuen. Se tuo oman sävynsä ja lisänsä toimintaan”, museolehtori Mirkka Vidgrén Alvar Aalto -museosta kertoo. m

Vapaaehtoisiksi ympäristöluotseiksi on lähtenyt mukaan laajasti ympäristö- ja kulttuuriasioista kiinnostuneita henkilöitä, joilla on yleensä jo valmiiksi paljon aiheeseen liittyvää tietoa ja harrastuneisuutta. Sitä ei kuitenkaan edellytetä, vaan luotsitoiminta sopii kaikille. ”Luotseja yhdistää ajatus siitä, että omaa kotiseutua, lähiluontoa ja etenkin niiden kestävää käyttöä tai suojelua tulisi tuoda paremmin esille”, Maaseudun Sivistysliiton ympäristöluotsitoiminnan hankekoordinaattori Reeta Rönkkö sanoo. Retkeilyä harrastava jyväskyläläinen ympäristöluotsi Pirita Korpivaara sopii kuvaukseen hyvin. Hänen mukaansa ympäristöluotsitoiminta on vapaaehtoistyötä oman ympäristön hyväksi, yhdessä tekemällä ja oppimalla. ”Luotsina olen vapaaehtoinen kanssakulkija ja vertaisihmettelijä, luontoelämysten mahdollistaja”, Korpivaara kertoo. Ympäristöluotsikoulutuksen aikana Korpivaara on saanut uutta tietoa ympäristökasvatuksesta, kulttuuriympäristöistä, kestävästä kehityksestä ja erilaisista vaikutusmahdollisuuksista. Ympäristöluotsaus on avannut hänelle näkökulmia ympäristön havainnoimiseen uudella tavalla arjessakin. ”Juoksulenkillä kaverin kanssa voi pysähtyä hetkeksi tuttuun paikkaan, josta tavallisesti kulkee ohi. Jos onnistuu pysäyttämään ajan ja jää havainnoimaan ympäristöä kaikessa rauhassa, voi yllättyä siitä, millaisiin kokemuksiin se saattaa johtaa. Aina ei tarvitse mennä metsään, vaan löytöretkiä lähiympäristöön voi tehdä missä vaan. Kokemuksen jakaminen jonkun toisen kanssa tekee siitä vielä paremman”, Korpivaara vinkkaa.

Maaseudun Sivistysliitto järjestää ympäristöluotsikoulutusta erilaisten ryhmien ja paikkakuntien tarpeiden mukaan Suosituimmat teemat ovat: • Jokamiehenoikeudet, myös urbaanit jokamiehenoikeudet • Jokamiehen vastuu ja kestävä kehitys, epäpaikkojen haltuun ottaminen • Luontosuhteen tarkastelu yhteisötaiteen ja kansalaisvaikuttamisen keinoin • Kuuluuko kauneus kaikille? Kehitetään yhdessä kauneutta ja hyvinvointia

omassa ympäristössä edistäviä menetelmiä • Ympäristöluotsaus kotoutumisen keinona Lisätietoja: Maaseudun Sivistysliitto, www.msl.fi

Sanna Lipponen MUSEO 2/2016

HELGA LÄHDEMÄKI

Luonto

Yllä: Geokätkörasiassa on vihko, johon harrastajat kuittaavat käyntinsä.

Esihistoriallisten geokätköjen jäljillä Geokätköillä voidaan lisätä muinaisjäännöksiin ja esihistoriallisiin kohteisiin liittyvää omatoimista retkeilyä.

EOK ÄTKÖILY ON ULKOILUMUOTO,

jossa harrastajat houkuttelevat toinen toisiaan vierailun arvoiseksi katsomilleen paikoille. Toiminta alkoi vuonna 2000 gps-signaalin vapauttamisen yhteydessä ja rantautui pian sen jälkeen myös Suomeen. Nykyään suomalaiselle geokätköilysivustolle on rekisteröitynyt lähes 90 000 nimimerkkiä, joista valtaosa kätköilee aktiivisesti. Geokätköjen sijainnit kokoava karttapalvelu on matkailuopas, jonka kautta suuri määrä ulkoiluharrastajia valitsee vapaapäiviensä suunnan. Lounais-Suomen esihistoriamatkailuyhdistys Louhi päätti kokeilla, miten kulttuurikuntoilua

MUSEO 2/2016

voitaisiin lisätä muinaisjäännöksille suuntautuvan omatoimiretkeilyn myötä. Yhdistys testasi, toimisiko geokätkö kulttuurikohteen matkaoppaana. Kätköt toteutettiin kolmeen erilaiseen kohteeseen: Piikkiön Rungon Koskenhaan muinaishaudalle, Yläneen Huvitus-omenapuulle ja Turun Ryssänmäen tulliaidan rauniolle. Liikkeelle lähdettiin pienillä resursseilla: kätköihin liittyvät tekstit kirjoitti Turun yliopiston historian opiskelija osana opintojaan ja rasioina käytettiin kierrätyspurkkeja. Geokätköverkkosivuston käyttö on perusominaisuuksien osalta maksutonta sekä kätkön tekijälle että kohteiden etsijälle.

Luonto

”

HELGA LÄHDEMÄKI

Enhän minä näitä purkkeja hae pelkästään purkkien takia. Ennen kaikkea tällaiset kätköt, jotka esittelevät jotain, ovat suosikkejani. Tämä on minulle erityisen mieleinen kätkö, sillä olen asunut tässä ihan nurkilla lähes koko ikäni. Silti en ole törmännyt tähän tulliaitaan aiemmin. On hienoa, että kotinurkiltakin löytyy jotakin itselle uutta.” Nimimerkki TJAI:n jättämä kommentti Turun tulliaidan kätköstä

Oikealla: Kätkörasian piilopaikka voi olla esimerkiksi opastekyltin ontto jalka.

Kätköistä saatu palaute on ollut yksinomaan positiivista. Lukuisat vierailunsa geokätkösivustolle kirjanneet mainitsivat, etteivät olisi käyneet tutustumassa kohteisiin ilman aluetta esittelevää kätköä. Rungon Koskenhaan muinaisjäännöstä esittelevällä geokätköllä kävi ensimmäisten kymmenen kuukauden aikana 202 geokätköilijää, joista monilla oli mukanaan ystäviä tai perheenjäseniä. Useat kohteella käyneet kirjoittivat verkkopalveluun lukeneensa ensin kohteessa olevan Museoviraston opastaulun ja kuitanneensa kätkön sen jälkeen. Keskeisellä paikalla Turun yliopistonmäellä sijaitsevalla Ryssänmäen tulliaidan jäännöksellä kävi ensimmäisen kahden ja puolen kuukauden aikana 112 geokätköilijää. Moni heistä kirjoitti opiskelevansa viereisessä yliopistossa, mutta kuulleensa muinaisjäännöksestä nyt ensimmäistä kertaa. m Helga Lähdemäki Kirjoittaja on Lounais-Suomen esihistoriamatkailu yhdistys Louhi ry:n puheenjohtaja.

LOUHI RY on vuonna 2000 perustettu arkeologinen yhdistys. Sen tavoitteena on edistää esihistoriamatkailua Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa sekä toimia yhteistyöelimenä esihistoriamatkailua kehittävien yhteisöjen ja yksityishenkilöiden välillä. Yhdistys järjestää aiheeseen liittyviä retkiä ja seminaareja, julkaisee kohdekuvauksia sekä tarjoaa opastuksia muinaisjäännöskohteilla. Geokätkötoiminta jatkuu tänä vuonna, kun yhdistys tekee uusia kätköjä Turun yliopiston arkeologian erikoiskurssin opiskelijoiden kanssa.

Geokätköilyn ABC Yksinkertaisimmillaan geokätkö on maastoon piilotettu säänkestävä rasia, jonka sisällä on vihko, johon kätköilijät kuittaavat nimimerkein käyntinsä kohteessa. Piilopaikkana voi kohteen luonteesta riippuen käyttää esimerkiksi valelinnunpönttöä tai opastaulun onttoa jalkaa. Maaston tulee olla riittävän kestävä, etteivät lukuisat kätköilijät aiheuta eroosiota alueelle. Kätköjen on oltava noudettavissa Suomen lainsäädännön sallimin keinoin ja ne tulee piilottaa paikkoihin, joihin kätköilijät ovat tervetulleita niitä etsimään. Herkissä kohteissa, kuten muinaisjäännöksien lähellä, kätkörasian sijaintiin tulee kuitenkin kiinnittää erityistä huomiota ja varmistaa, ettei kätköilijä erehdy rasiaa etsiessään vahingoittamaan kulttuurikohdetta. Museoalueilla on hyvä huomioida, että harrastajat käyvät toisinaan etsimässä kätköjä myös öiseen aikaan. Siksi kätkön toteuttamisesta kannattaa kertoa lähimmille naapureille etukäteen. Kun kätkö on sijoitettu haluttuun paikkaan, kätkön tekijä kirjoittaa haluamansa kohdekuvauksen ja julkaisee sen koordinaattien kanssa geokätköilijöiden verkkosivulla. Sieltä muut harrastajat löytävät tiedot ja voivat lähteä etsimään kohdetta. Mikäli purkin huoltamiselle ei ole aikaa, voi kätkön antaa adoptioon. Se tarkoittaa, että joku kätköily-yhteisön jäsen ottaa kohteen hoitaakseen. Helga Lähdemäki

MUSEO 2/2016

Kolumni

Puut eivät kuulu museoon

kunnostettiin pientä hirsirakennusta, ettei se olisi lahonnut pystyyn. Alimmat hirsikerrat vaihdettiin eli kengitettiin. Tämä täytyi tehdä jokaiselle talolle, uudestaan ja uudestaan. Museoväki turhautui hirsien mädäntyessä nopeammin kuin niitä ehdittiin vaihtamaan. Tällä kertaa päätettiin kuitenkin puuttua lahoamisen syihin eikä vain korjata seurauksia. Lähin puu kasvoi reilun metrin päässä seinästä ja metsä varjosti taloa aamusta iltaan. Aurinko ei kuivannut eikä tuuli puhaltanut nurkissa. Ei ihme, jos tuollaisella paikalla hirret mätänevät. Museo oli kuitenkin kaupungin maalla ja puiden kaatamiseen tarvittiin teknisen viraston suostumus. Pitkin hampain myönnettiin lupa kaataa enintään kymmenen puuta, etteivät kaupunkilaiset vain pahastu. Yksi kerrallaan puut kaadettiin ja niin isot kuin pienetkin kannot väännettiin pois. Kymmenennen rungon jälkeen tilanne näytti samalta kuin ennen töiden aloittamista. ”Ei tästä mitään tule”, amanuenssi parahti. Hakkuita päätettiin jatkaa salaa ja oman käden oikeudella. Kaadettujen puiden laskeminen lopetettiin, kun viideskymmenes oli nurin. Lopulta maisema saatiin sellaiseksi, että rakennus ei ollut jatkuvasti varjossa. Kaupunginmiehetkin kiittelivät, miten kiva näkymä saatiin aikaiseksi pari puuta kaatamalla. Ulkomuseoiden metsittyminen on meidän aikamme vitsaR Ä ÄSSÄ ULKOMUSEOSSA

us. Betoniviidakossa varttuvat suomalaiset rakastavat nostalgisesti jokaista kasvavaa puuta, ja varsinkin julkisilla paikoilla niiden kaataminen rinnastetaan maanpetokseen. Ihmiset tuntuvat uskovan, että entisajan ihmiset elivät tiheissä metsissä, ja tätä vaikutelmaa myös ulkomuseoiden toivotaan heijastelevan. Zachris Topeliuksen vuonna 1853 sanoittamassa Kesäpäivä Kangasalla -laulussa kuvaillaan Haralanharjulta aukeavaa järvimaisemaa. Tänä päivänä laulun järvet eivät näy edes kiikarilla: puita on ihan liikaa. Vain sata vuotta vanhoissa maisemavalokuvissa voi vielä aistia kadonneen avaruuden, kun puita ei kasva pihoilla, ojissa tai pientareilla. Ennen poltto- ja tarvepuut jouduttiin hakemaan kaukaa, koska talojen seinustoiltahan ne olisi ensimmäisenä otettu. Köyhempi kansa keräsi hellapuut yhteismailta ja karja piti vesakot kurissa. Puiden juuria ei päästetty tukkimaan ojia tai imemään voimaa ryytimaasta. Lisäksi kaikkialla kiemurtelivat harmaantuvat aidat, joiden kunnostaminen nieli valtavasti puuta. Suomalaisten aidoista olisi 1800-luvun lopulla saatu viisi kierrosta maapallon ympäri. Ulkomuseoissa näkyy vain surkea häivähdys takavuosien aitaamisvelvollisuudesta: metri pistoaitaa siellä, toinen täällä. Museoväen pitäisi vain laittaa surutta sahat soimaan. Kaupunkilaisten sietäisi hakea lohtua villin luonnon kaipuuseensa oikeista metsistä eikä pusikoituneista ulkomuseoista. Kun puut olisi raivattu ja museoiden pihat alkaisivat etäisesti muistuttaa perinnemaisemaa, yleisö huomaisi ihan saman kuin teknisen viraston kaverit: puita ei kaipaa kukaan.

Kalle Kallio on Työväenmuseo Werstaan johtaja.

MUSEO 2/2016

n e d i o e s u M elyt

t t y ä n ä s e k

KESÄ / 2016 Kesänäyttelyt-ilmoitusliite esittelee suomalaisten museoiden monipuolista tapahtuma- ja näyttelytarjontaa ympäri Suomen. Ajantasaisen näyttelykalenterin ja lisätietoa museoiden tapahtumatarjonnasta sekä kaikki Museokorttikohteet löydät osoitteesta museot.fi. Yhteydenotot Museo-lehden ilmoitusasioissa: Yhteistyökoordinaattori Helena Piipponen, helena.piipponen@museoliitto.fi, puh. 0444 300 701. Ilmoituskoot ja -hinnat löytyvät Museo-lehden mediakortista Museoliiton sivuilta osoitteesta www.museoliitto.fi/museo-lehti/ilmoitusmyynti.

Annankatu 16 B 50, 00120 Helsinki puh. 09 5841 1700 museoliitto@museoliitto.fi • www.museoliitto.fi

Näyttelykalenteri Kulttuurihistorialliset museot Toukokuu

1.5.2016–31.8.2016 Ennen vanhaan – nukketaidenäyttely Möhkön ruukkimuseo, Ilomantsi

Kesänäyttelyt

19.4.2016 - 5.3.2017

Tänne minä kuulun GLIMSIN VIISI VUOSISATAA

2.5.2016–31.12.2016 Sotasyylliset? Mikkelin kaupungin museot, Päämajamuseo, Mikkeli 2.5.2016–31.12.2016 Toivon talo – Mikkelin Pitäjänkirkko 200 vuotta Mikkelin kaupungin museot, Suur-Savon museo, Mikkeli 3.5.2016–30.9.2016 Perusnäyttely ”Minkä mitäkin Aholasta” Ahola, Järvenpää 6.5.2016–28.5.2016 Kursseilla tehtyä! Wanhat kurssikäsityöt -näyttely Käsityömuseo Miila, Paimio 10.5.2016–9.4.2017 Made in Japan Suomen Kellomuseo, Espoo 11.5.2016–28.10.2016 Herrain huvituksia – miesväen vapaaajan vietto Wahlbergin museotalo, Uusikaupunki 11.5.2016–4.9.2016 Lemmenjoki Saamelaismuseo Siida, Inari 11.5.2016–12.2.2017 Movie World Tiedekeskus Tietomaa, Oulu 12.5.2016–28.8.2016 Funkis Karjalassa Pohjois-Karjalan museo, Joensuu 12.5.2016–31.12.2016 Raunioista rakennettu – Erik ja Carin Bryggmanin Turun linna Turun linna, Turku

MUSEO 2/2016

TALOMUSEO GLIMS AVOINNA kesäkaudella 3.5.-31.8. ti-pe 10-17, la-su 11-17 talvikaudella 1.9.-29.4. ti-pe 10-16, su 11-16

PÄÄSYMAKSUT 4/3 e, alle 18-v. ilmaiseksi. Museokortilla vapaa pääsy. GLIMSINTIE 1, ESPOO, PUH. (09) 816 27337

Kesänäyttelyt

HELSINGIN OBSERVATORIO

SUOMEN LELUMUSEO HEVOSENKENKÄ

TÄHTITIETEEN YLEISÖKESKUS Yleisöopastus kk:n toinen la klo 14:00.

Erikoisnäyttely SIRKUKSEN MAGIAA Ti&to 11−18, ke&pe 11−19, la&su 11−17

Ti–ke, pe–su 12–16 to 12–20

Pääsyliput: 12/10/0 €, Museokortilla 0 €.

Kopernikuksentie 1, Hki

Näyttelykeskus WeeGee Ahertajantie 5, Espoo puh. 09-81631833 lelumuseohevosenkenka.fi

Aukioloajat ja hinnat muuttuvat 1.8. lähtien.

www.observatorio.fi

PÄivikki JA SAkAri SoHlBErGin kotiMuSEo

13.5.2016–11.9.2016 Museum Of Broken Relationships Helsingin kaupunginmuseo, Helsinki 13.5.2016–11.9.2016 Usko, toivo, rakkaus – Merimiestatuointeja Suomen merimuseo, Kotka 14.5.2016–16.10.2016 Missä meri ja maa kohtaavat – Kuuluisia taiteilijapersoonia Hangossa Hangon museo, Hanko

HANGON MUSEO

1900-luvun kulttuurikoti Helsingin katajanokalla

MISSÄ MERI JA MAA KOHTAAVAT Tunnettuja taiteilijapersoonia Hangossa 14. 5.–31. 8. ti–su 11–16, tuo myös 18–19 1. 9.–16. 10. ke, to, la, su 13–15, to myös 18–19

Avoinna Opastetut kierrokset maanantaisin 15.30 ja 17.00, kesäaikana sopimuksen mukaan

pääsy Museokortilla 5/3/0 € Nycanderinkatu 4 10900 Hanko 040 135 9224 www.hanko.fi

15.5.2016–21.8.2016 Kaunis morsian Kainuun Museo, Kajaani 15.5.2016–31.8.2016 Sydäntalvelta suvikuulle – Matka läpi kuukausien Naantalin museo, Naantali 16.5.2016–28.10.2016 Virtaa, elantoa ja elämää Iijoen alajuoksulla Kierikkikeskus, Oulu 17.5.2016–22.5.2016 Hyvingiensis – puistoja ja muistoja Suomen Rautatiemuseo, Hyvinkää 18.5.2016–24.9.2016 Eläinlapset Kuopion museo, Kuopio

Ty ko

lli

irr

äs

sä

11,

yk sit

sk ok oe

Kauppiaankatu 11 A, Helsinki p. 09 636 753 www.pss-saatio.fi

SA LLINEN • RUOKOKOSKI SA K K I • LIND FO RSS L EINONEN 3.6.–4.9.2016

Näyttelykalenteri

HYVINKÄÄN TAIDEMUSEO Hämeenkatu 3 D, Hyvinkää ti–to 11–18, pe–su 11–17 hyvinkaantaidemuseo.fi

18.5.2016–21.12.2016 Leikkiä ja kaurapuolukkaa Riihimäen kaupunginmuseo, Riihimäki 18.5.2016–8.1.2017 Saako sitä syödä? Teatteriruokaa Teatterimuseo, Helsinki

Ainutlaatuinen kotimiljöö Töölön sydämessä Pohjoinen Hesperiankatu 7. Avoinna ke 14–18 ja su 12–16. Ei pääsymaksua. Ryhmille myös tilauksesta. www.taidekotikirpila.fi

18.5.2016–4.9.2016 UNIONIN26 Suomen käsityön museo, Jyväskylä 18.5.2016–31.7.2016 Verla – Järvikymen helmi Verlan tehdasmuseo, Kouvola

MUSEO 2/2016

Näyttelykalenteri

Kesänäyttelyt

cover

20.5.2016–7.8.2016 Seitajärvi 1944 – Sota asuu meissä kaikissa Lapin maakuntamuseo Arktikum, Rovaniemi

art

21.5.2016–21.8.2016 Lydia alaston setelityttö – piiasta jumalattareksi Keski-Suomen museo, Jyväskylä

eläköön

vinyyli!

21.5.2016–29.4.2017 Reimaa meininkiä Kankaanpään kaupunginmuseo, Kankaanpää

#ARTSI

21.5.2016–31.10.2016 VinyyliCocktail Huittisten museo, Huittinen 24.5.2016–21.8.2016 Unelmien kuteet Lohjan museo, Lohja 24.5.2016–21.6.2016 Valmis ja vihitty! Diamus – Helsingin Diakonissalaitoksen museo, Helsinki

PORVOON MUSEO HOLMIN TALO Os. Välikatu 11, puh. 0400 407 475 Erikoisnäyttely 16. 6.–18. 9. 2016: Alva Forsius 150, Porvoon synnytyssairaalan ja äiti-lapsikodin perustaja. Ma–la 10–16, su 11–16 8/6/1/0 € www.porvoonmuseo.fi Museokortti

ORIMATTILAN TAIDEMUSEO 12.6.–21.8.2016 TAPANI KOKKO: Pampula Paula ja tsirp-tsirp linnut ti–pe 12–16 la 10–14 su 11–15 1. 6.–31. 7. ti–su 12–18 2–5 € / Museokortti Lahdentie 65, Orimattila p. 044 781 3567 www.orimattila.fi/ taidemuseo

28.5.2016–11.9.2016 Nykyseppien metsästyspuukot Suomen Metsästysmuseo, Riihimäki

Teatterimuseon upeat epookkipuvut eri vuosikymmeniltä Lohjan Museossa

29.5.2016–11.9.2016 Anja Juurikkala – Oman tiensä kulkija Heinolan kaupunginmuseo, Heinola

Unelmien kuteita

1.6.2016–29.1.2017 Hovien helmoista Haminan kaupunginmuseo, Hamina 1.6.2016–31.8.2016 Suden paluu – suomalaista susihistoriaa Parppeinvaaran runokylä, Ilomantsi

NTA AN TAIDEMUSEO

Kesäkuu

1.6.2016–31.8.2016 Hatut ja myssyt – poliittisesti sitoutumaton päähinenäyttely Raahen museo: Kruununmakasiinimuseo, Raahe

arts i

17.6.16 –15.1.17 Vapaa pääsy! Tervetuloa! Vantaan taidemuseo Artsi Myyrmäkitalo, Paalutori 3 artsimuseo.com

MUSEO 2/2016

Lohjan MUSEO 24.5.–21.8.2016

Iso-Pappila, Rovastinkatu 1, Lohja Puh. (019) 369 4204 | www.lohja.fi/museo

Kesänäyttelyt

2.6.2016–2.10.2016 Harmoonit soikoon! Nummelan harmoonitehtaan tarina Vihdin museo, Vihti

Tuhat ja yksi yötä Idän hurmaa kuvitustaiteessa – Rudof Koivu ja Martta Wendelin

Näyttelykalenteri

PALAVAT TORNIT Otteita Suomen taiteen 1980-luvusta 19.5.-4.9.2016

5.6.2016–23.10.2016 Kotona ja kylässä, Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseo Törnävän museoalue, Seinäjoki 9.6.2016–8.1.2017 Sata sankaritarinaa urheilusta Pohjois-Pohjanmaan museo, Oulu 10.6.2016–28.8.2016 Kuudestoista huone Aboa Vetus & Ars Nova -museo, Turku 10.6.2016–16.10.2016 Nukketyöt tunnetuista maalauksista, Suomen nukketaiteilijat ry Savonlinnan maakuntamuseo, Savonlinna

Taiteilijakoti Erkkola

Rantatie 25, Tuusula p. 09 8718 3471, www.erkkola.fi Avoinna 1.5.–31.8. ti–su klo 11–18 1.9.–30.4. ke–su klo 12–17

TUUSULAN TAIDEMUSEO

Leena Luostarinen, Gebardi, 1982

Kuva: Eino Nieminen

Kouvolan taidemuseo ja kaupunginmuseo nyt saman katon alla.

10.6.2016–2.10.2016 Paperikoski – Muistoja paperilla Myllysaaren museo, Valkeakoski 11.6.2016–21.8.2016 By Vaasan taidehalli, Vaasa 11.6.2016–18.9.2016 Tynnyrit Suomen käsityön museo, Jyväskylä 11.6.2016–2.10.2016 Värikkäämpi, iloisempi, hienostuneempi – 1960-luvun suomalaista arkkitehtuuria Keski-Suomen museo, Jyväskylä

3.5.–4.9.2016

Kesän taikaa

Pekka Halosen ja aikalaisten taidetta

13.6.2016–2.7.2016 Paavo Nurmen kotitalo Urheilumuseo, Helsinki

NÄYTTELY NUORUUDESTA KOUVOLASSA 1960-80-LUVUILLA 9.10.2016 asti

Rantatie, Tuusula p. 09 8718 3466, www.halosenniemi.fi Avoinna 1.5.–31.8. ti–su 11–18 1.9.–30.4. ti–su 12–17

14.6.2016–14.8.2016 Mäntyharjun teollisuus Mäntyharjun Museo, Mäntyharju 15.6.2016–3.9.2017 Lasin aika. Kauklahden lasitehdas 1923-1952 Espoon kaupunginmuseo, KAMU, Espoo

MUSEO 2/2016

Näyttelykalenteri 15.6.2016–2.10.2016 Le Carré Bleu. Lehden varhaiset vuodet, 1958-1961 Arkkitehtuurimuseo, Helsinki

Kesänäyttelyt

SUOMEN RAUTATIEMUSEO

15.6.2016–2.10.2016 Suomen Arkkitehtuuria. Kaksivuotiskatsaus 2016 Arkkitehtuurimuseo, Helsinki

KESÄ TÄYNNÄ TAPAHTUMIA! Nähtävää ja koettavaa koko perheelle

Museossa on kaksi näyttelyhallia, sotilasvirkatalo 1700-luvulta, laaja ulkoalue sekä kahvio ja museomyymälä.

Avoinna kesäkaudella ma–su 10–17

Avoinna ti–su klo 11–17. Aikuiset 7 €, lapset 1 €, alle 7-v. ja veteraanit 0 €. Museokortti!

8/5/3 € Pääsy Museokortilla

Klaavolantie 2, Tuusula, +358 40 314 3470, itmuseo@gmail.com, ilmatorjuntamuseo.fi

Hyvinkäänkatu 9, Hyvinkää p. 040 862 5241 www.rautatiemuseo.fi

16.6.2016–18.9.2016 Alva Forsius 150 Porvoon museo, Holmin talo, Porvoo 17.6.2016–11.9.2016 Aistitko kaupungin? Tornion laakson maakuntamuseo, Tornio

ILMATORJUNTAMUSEO

HÄMEENLINNAN KAUPUNGINMUSEO

SOTAMUSEO

MUSEO SKOGSTER Ooh, Hämeenlinna! 16.6. alkaen Raatihuoneenkatu 8

Suomenlinna, Helsinki: SUKELLUSVENE VESIKKO Tykistölahti p. 0299 530260

17.6.2016–31.12.2016 Outo luonto – Ihmisen ja eläimen yhteinen polku Turun linna, Turku

SIBELIUKSEN SYNTYMÄKOTI Hallituskatu 11

SOTAMUSEON MANEESI Iso Mustasaari p. 0299 530261

PALANDERIN TALO Linnankatu 16

sotamuseo.fi 9. 5.–2. 10. 2016 päivittäin 11–18

17.6.2016–11.9.2016 Uhra-Beata Simberg-Ehrström Pohjanmaan museo ja Terranova Merenkurkun luontokeskus, Vaasa

Meillä käy museokortti www.hmlmuseo.fi

liput 5/3/12 €, yhteislippu 6 €, pääsy museokortilla

21.6.2016–30.9.2016 Haltijamaa Sallan sota- ja jälleen rakennusajan museo, Salla 22.6.2016–22.8.2016 Voimia tulevaan vuoteen Diamus – Helsingin Diakonissalaitoksen museo, Helsinki 27.6.2016–7.8.2016 Asta Siurua – Huovan kauneutta Kierikkikeskus, Oulu 28.6.2016–14.8.2016 Arjen pauloissa koltanmaalla RIISA – Suomen ortodoksinen kirkkomuseo, Kuopio 28.6.2016–28.8.2016 Heli Koskela: Kotona maisemassa Luontotalo Arkki, Pori 29.6.2016–21.8.2016 Marimekot Meritalossa Meritalon museo, Salo

Harmoonit soikoon! Nummelan harmoonitehtaan tarina Vihdin museossa 2.6.-2.10.2016 Kirkkoniementie 4

MUSEO 2/2016

03400

Vihti

p. 09 4258 3185

museo@vihti.fi

Www.vihti.fi/museo

Kesänäyttelyt

MUSEO MILITARIA JÄÄKÄRITYKISTÖ 100 VUOTTA -näyttely 18. 3.–31. 12. 2016 Sodan värit -näyttely 24. 9. 2015–31. 8. 2016

KIMMO PYYKKÖ -TAIDEMUSEO Kimmo Pyykkö: PITKÄN MATKAN ATELJEE Raili Tang: ILOLLA JA INTOHIMOLLA

ma–su 10–17 8/4/6/18 € ja Museokortti Opastusmaksu 40 €

Kimmo Pyykkö -taidemuseo Kangasala-talo Kuohunharjuntie 6, Kangasala

Vanhankaupunginkatu 19, HÄMEENLINNA p. (03) 682 4600 www.museomilitaria.fi

Liput: 6/4/0 € Avoinna: ti–ke 11–17, to 11–19, pe–su 11–17 kimmopyykkotaidemuseo.fi

ETELÄ-POHJANMAAN ALUETAIDEMUSEO NELIMARKKA-MUSEO Kaarina Heikinheimo 11. 6.– 4. 9. Lumous – tekstiilitaidetta Pekkolantie 123 62900 Alajärvi p. 06 557 2129 www.nelimarkka-museo.fi Avoinna: Ti–pe 11–17, La 12–16 Su 12–17 Liput: 6/4 € / Museokortti

LAPUAN TAIDEMUSEO KUKOLLA KUUHUN ja muita tarinoita 27. 5.–10. 9. 2016 Avoinna ti–pe 12–18 la 11–15 Vapaa pääsy Kulttuurikeskus Vanha Paukku Kauppakatu 23, Lapua p.06-4384520 www.lapuantaidemuseo.fi

Näyttelykalenteri 30.6.2016–5.3.2017 Jännitettä elämään Helsingin observatorio, Helsinki

Taidenäyttelut Toukokuu

2.5.2016–15.5.2016 Kotipihani Suomen maatalousmuseo Sarka, Loimaa 3.5.2016–4.9.2016 Kesän taikaa – Pekka Halosen ja aikalaisten taidetta Tuusulan museot, Halosenniemi, Tuusula 4.5.2016–3.7.2016 Das Meer – Meri Kymenlaakson museo, Kotka 4.5.2016–31.12.2016 Khronoksen talo Teresia ja Rafael Lönnströmin kotimuseo, Rauma 5.5.2016–11.9.2016 15 huonetta Aboa Vetus & Ars Nova -museo, Turku 5.5.2016–11.9.2016 Anneli Nygren: Vampyyrin tutkijat Aboa Vetus & Ars Nova -museo, Turku 6.5.2016–26.5.2016 Arja Vepsän ikoneita – muistonäyttely Keuruun museo, Keuruu 6.5.2016–30.8.2016 Matti Pukki: Metsänhenki Kolin luontokeskus Ukko, Lieksa 6.5.2016–30.8.2016 Tuuli Meriläinen: Vaaroja Kolin luontokeskus Ukko, Lieksa 7.5.2016–7.8.2018 Tom of Finland: The Pleasure of Play Helsingin Taidehalli, Helsinki 10.5.2016–4.9.2016 Kesä on Eero Eirton Poikilomuseot, Kouvolan taidemuseo ja Kouvolan kaupunginmuseo, Kouvola

MUSEO 2/2016

Näyttelykalenteri

Kesänäyttelyt

12.5.2016–18.9.2016 ITE metsällä ja savannilla Suomen Metsästysmuseo, Riihimäki

VALO

12.5.2016–28.8.2016 Karen Bit Vejle – Sakset siveltimenä Joensuun taidemuseo, Joensuu

Päreestä lediinoptiikasta tunnelmaan

12.5.2016–28.8.2016 Paloheimon perinnesäätiön kokoelma esittäytyy Järvenpään taidemuseo, Järvenpää

Satakunnan m useo, Hallituskatu 11 Pori

12.5.2016–4.9.2016 Rut Bryk / Taikalaatikko EMMA – Espoon modernin taiteen museo, Espoo

Sydäntalvelta suvikuulle Matka läpi kuukausien

Från midvinter till blomstertid

14.5.2016–4.9.2016 Feminiininen sensibiliteetti Serlachius-museo Gösta, MänttäVilppula

En resa genom månaderna

15.5.–31.8.2016 ti–su/ti–sö 11–18

14.5.2016–12.6.2016 Sanattomia kertomuksia, kuvitteellisia tositarinoita Seinäjoen taidehalli, Seinäjoki

17.5.2016–21.5.2016 Saimaan AMK:n kuvataiteen yksikön opinnäytteet Imatran taidemuseo, Imatra 18.5.2016–14.8.2016 Andrey Bogush: When Every thing Is Over, So We Can Discuss Suomen valokuvataiteen museo, Helsinki 18.5.2016–11.9.2016 Etsimessä täydellinen muoto – Matti ja Otso Pietisen design kuvia Suomen valokuvataiteen museo, Helsinki 18.5.2016–14.8.2016 Taneli Eskola: Kaunis Maa Suomen valokuvataiteen museo, Helsinki

MUSEO 2/2016

Greg Mort, osakuva teoksesta Zero G Apples, 2008. Kuva: Greg Mort.

14.5.2016–8.1.2017 Taiteen tähtitaivaat Serlachiusmuseo Gösta, Mänttä-Vilppula

Naantalin museo/Nådendals museum Mannerheiminkatu 21 02 4352 727 www.naantali.fi/museo

-30.7.2017 asti WWW.PORI.FI/SMU

016

.2 2.3

a ast

il e n

GÖSTAN UUTUUDET Taiteen tähtitaivaat

tähtitiedettä taiteessa 8.1.17 asti

Feminiininen sensibiliteetti

–

017

.2 6.1

aa n i r

Koe, miten tarinat, tilat ja mielentilat yhdistyvät.

Noora Schroderus 4.9.16 asti

Mark Wallinger Mark 28.5.16 alk.

s-bussilla Serlachiu- Mänttä Tampere suoraan Tampere in! museoih

Sisäänpääsy myös museokortilla! Mänttä | serlachius.fi | (03) 488 6800

Suomalaisen kirjan museo, kauppa ja kahvila Marttilankatu 12, Sastamala pukstaavi.fi p. 010 3212 950

Kesänäyttelyt

UUDENKAUPUNGIN MUSEO WAHLBERGIN MUSEOTALO Herrain huvituksia -kesänäyttely 13. 6.–28. 8. 2016 ma–pe 10–17, la–su 12–15 muulloin ti–pe 12–15 4 € (pääsy myös Museokortilla). Ylinenkatu 11, Uusikaupunki uudenkaupunginmuseo.fi

POSTIMUSEO Elämyksellinen SALAISTA JÄÄKÄRIPOSTIA -näyttely (19.3.2017 saakka) kertoo jääkäreistä kirjeiden ja päiväkirjojen avulla. Myynnissä myös Jääkärit Saksan tiellä -kirja. ti–su 10–18, 4/10 euroa, museokortti Museokeskus Vapriikissa Alaverstaanraitti 5, Tampere puh. 03 5656 6966 www.postimuseo.fi

Näyttelykalenteri 19.5.2016–4.9.2016 Palavat tornit – Otteita Suomen taiteen 1980-luvusta Poikilomuseot, Kouvolan taidemuseo ja Kouvolan kaupunginmuseo, Kouvola 20.5.2016–31.12.2016 Accident – 10 suomalaista lasitaiteilijaa Suomen lasimuseo, Riihimäki 20.5.2016–25.9.2016 Kainin jalanjäljillä Saarijärven museo, Saarijärvi 20.5.2016–25.9.2016 Venäläiset mestarit – AIvazovskista Repiniin Tikanojan taidekoti, Vaasa 21.5.2016–28.8.2016 Merestä ja kohtaloista – tuulen vanavedessä Forum Marinum, Turku

ALAVERSTAANRAITTI 5, TAMPERE / PUH. 03 5656 6966 10/4¤ / WWW.VAPRIIKKI.FI

24.5.2016–4.9.2016 Kukkaryöppy Porin taidemuseo, Pori 25.5.2016–28.8.2016 Tamara Piilola & Matkaajat – suosikkeja omista kokoelmista Didrichsenin taide- ja kulttuurimuseo, Helsinki 27.5.2016–19.8.2016 Omat kokoelmat Imatran taide museo, Imatra 27.5.2016–28.8.2016 Baltiska speglingar – Heijastuksia vuodelta 1914 Turun taidemuseo Varsinais-Suomen aluetaidemuseo, Turku 27.5.2016–14.8.2016 Helena Inkeri: Elämän paikat Suomen valokuvataiteen museo, Helsinki 27.5.2016–28.8.2016 PIMIÖ: Carlos Amorales Turun taidemuseo Varsinais-Suomen alue taidemuseo, Turku

MUSEO 2/2016

Näyttelykalenteri 27.5.2016–28.8.2016 Rauman Taiteilijaseura: Messissä Rauman merimuseo, Rauma 27.5.2016–28.8.2016 STUDIO Lars Brunström Turun taidemuseo Varsinais-Suomen alue taidemuseo, Turku 27.5.2016–12.6.2016 The World of Kustom Kulture Taide- ja museokeskus SINKKA, Kerava 28.5.2016–28.8.2016 Anni Rapinoja Kuntsin modernin taiteen museo, Vaasa 28.5.2016–29.10.2016 Kallavesj, Kallavesj Kuopion taidemuseo, Kuopio 28.5.2016–9.10.2016 Lyyli Säilä, Uuno Eskola ja taiteilijatoverit Salon taidemuseo Veturitalli, Salo 28.5.2016–9.10.2016 Mark Wallinger Mark Serlachiusmuseo Gösta, Mänttä-Vilppula 29.5.2016–11.9.2016 Anja Juurikkala – Oman tiensä kulkija Heinolan taidemuseo, Heinola 31.5.2016–21.8.2016 Lasivoltteja Suomen lasimuseo, Riihimäki

Kesäkuu

1.6.2016–31.7.2016 Maalauksia, Outi Rämö Forssan Luonnonhistoriallinen museo, Forssa 2.6.2016–16.10.2016 Ron Mueck Sara Hildénin taidemuseo, Tampere 2.6.2016–4.9.2016 Tiepolo – Venetsialaisia fantasioita Sinebrychoffin taide museo, Helsinki

MUSEO 2/2016

Kesänäyttelyt

HUITTISTEN MUSEO VINYYLICOCKTAIL 21. 5.–31. 10. 2016 Presidentti Risto Ryti Kuvanveistäjä Lauri Leppänen Avoinna la–su 12–16, 1.6. alk. myös ti–pe 12-17, ryhmät sop. muk. 2/0 €, Museokorttimuseo Kirkkotie 4, 32700 Huittinen P. 044 560 4319 www.huittinen.fi/museo

RAISION MUSEO HARKKO HANDMADE IN RAISIO VOL. 3 10. 6.–28. 8. Opastukset ke klo 17 ti–to 10–18, pe 10–16, la–su 12–15 Nallinkatu 2 / Raision kaupungintalo Vapaa pääsy www.raisio.fi/harkko

ETELÄ-POHJANMAAN MAAKUNTAMUSEO TÖRNÄVÄN MUSEOALUE Östermyran vaiheita, talonpoikaiselämää. Keidas-luontonäyttely. Vinttigalleriassa Kotona ja kylässä 5. 6.–23. 10. 2016. Liput 4/2 €, museokortti Avoinna ti–ke 12–19, to–su 12–17 Törnäväntie 23, Seinäjoki p. 06 416 2648 www.seinajoki.fi/museo

ETELÄ-POHJANMAAN MAAKUNTAMUSEO SUOJELUSKUNTA- JA LOTTA SVÄRD -MUSEO Suojeluskuntien ja lottien historiaa. Aatteen kodit ja Suomalaiset rauhaa turvaamassa 30. 12. 2016 saakka. Liput 4/2 €, museokortti Avoinna ti–ke 12–19, to–su 12–17 Kauppakatu 17, Seinäjoki p. 06 416 2734 www.seinajoki.fi/museo

Näyttelykalenteri 3.6.2016–11.9.2016 Aili Hiukka-Iivarinen: Heijastus Varkauden taidemuseo, Varkaus 3.6.2016–31.7.2016 Elina Salonen Suomen lasimuseo, Riihimäki 3.6.2016–24.7.2016 Gravur on Tour: Modernia eurooppalaista lasikaiverrusta Suomen lasimuseo, Riihimäki 3.6.2016–4.9.2016 Humala ja Krapula – viisi taiteilijaa Hyvinkään taidemuseo, Hyvinkää 3.6.2016–18.9.2016 Jussi Heikkilä, Simo Heikkilä, Räppänä Jyväskylän taidemuseo, Jyväskylä 3.6.2016–31.8.2016 Möhkönvirta 2016 –nykytaidenäyttely Parppeinvaaran runokylä, Ilomantsi 3.6.2016–18.9.2016 Sami Korkiakoski Jyväskylän taidemuseo, Jyväskylä 4.6.2016–21.8.2016 Ihana maisema – maisemamaalauksia Lappeenrannan taidemuseon kokoelmista Lappeenrannan taidemuseo, Lappeenranta 4.6.2016–4.9.2016 Malmin madonna Gallen-Kallelan Museo, Espoo 4.6.2016–3.9.2016 Möhkönvirta 2016 –nykytaidenäyttely Möhkön ruukkimuseo, Ilomantsi 4.6.2016–11.9.2016 Painting of the Mind – Maiseman nykykuva Mikkelin kaupungin museot, Mikkelin taidemuseo – EteläSavon aluetaidemuseo, Mikkeli

MUSEO 2/2016

Näyttelykalenteri

Kesänäyttelyt

4.6.2016–20.8.2016 Tuottavin yksikkö Lahden kaupunginmuseo, Taidemuseo/Julistemuseo, Lahti

KULTAMUSEO SUOMEN JA KANSAINVÄLINEN KULTAHISTORIA Museokauppa ja kesäkahvila

5.6.2016–30.8.2016 Heliotrooppinen Särestöniemimuseo, Kittilä

tarinasoitin.fi/seinaton

Kullanhuuhdontaa ja kulta-aiheista toimintaa! Avoinna kesäkaudella joka päivä 9–17 Pääsymaksut 10/8/5 € Meillä käy museokortti! 99695 Tankavaara p. 016-626171 www.kultamuseo.fi

7.6.2016–21.8.2016 Irma Laukkanen ja Markku Hirvelä – Valon ja ajan jälkiä Lappeenrannan taidemuseo, Lappeenranta

KUOPION TAIDEMUSEO

7.6.2016–27.8.2016 Mielenliikettä Harjamäen sairaalamuseo, Siilinjärvi

SÄRESTÖNIEMI-MUSEO REIDAR SÄRESTÖNIEMEN VÄRIKYLLÄISTÄ TAIDETTA

KORU5 10. 6.–10. 9. KALLAVESJ, KALLAVESJ 28. 5.–29. 10.

7.6.2016–7.8.2016 Muodonmuutoksia – Jöötti ry:n jäsentaiteilijoiden näyttely Lapinlahden taidemuseo ja Eemil Halosen museo, Lapinlahti 7.6.2016–18.9.2016 Tuhat ja yksi yötä – Idän hurmaa kuvitustaiteessa Tuusulan museot, Taiteilijakoti Erkkola, Tuusula

TARINOITA MATKALLESI

TAITEILIJAN MATKASSA Kokoelmanäyttely

Avoinna ti–la 12–18 Pääsymaksut 12/10 € Meillä käy museokortti!

Avoinna ti–la 10–17 6/4 €, alle 18-v. maksutta, pääsy museokortilla

Särestöntie 880 99110 Kaukonen p. +358 (0)16 654 480 sarestoniemenmuseo.fi facebook.com/ sarestoniemimuseo

Kauppakatu 35, Kuopio puh. 017 182 633 taidemuseo.kuopio.fi

JOENSUUN MUSEOKESÄ 2016

KESÄN NÄYTTELYT 2016

10.6.2016–2.10.2016 Alice Neel Ateneumin taidemuseo, Helsinki

Mikkelin taidemuseo 4.6.–11.9. Painting of the Mind

10.6.2016–2.10.2016 Ester Helenius Hämeenlinnan taidemuseo, Hämeenlinna

– Maiseman nykykuva Ristimäenkatu 5 50100 Mikkeli Puh. 015 194 2424 Avoinna ti, to, pe, su 10–17, ke 12–19, la 10–13, ma suljettu.

10.6.2016–28.8.2016 Fluxus Ny Porin taidemuseo, Pori

10.6.2016–10.9.2016 KORU5 Kuopion taidemuseo, Kuopio

www.pohjoiskarjalanmuseo.fi

KAREN BIT VEJLE

10.6.2016–28.8.2016 Jaakko Kahilaniemi: 100 Hectares of Understanding Suomen valokuvataiteen museo, Helsinki

Pohjois-Karjalan museo Hilma Koskikatu 5 ma–pe 10–17, la–su 10–15, 3/5 €

Sakset siveltimenä – Scissors for a Brush 12.5. – 28.8.2016 www.joensuuntaidemuseo.fi

10.6.2016–28.8.2016 Handmade in Raisio vol 3 Raision museo Harkko, Raisio

JOENSUUN TAIDEMUSEO ONNI

Kirkkokatu 23 | ti, to–su 10 –16, ke 10–20, ma sulj. Pääsyliput 3 – 7 €, perhelippu 11 €

MUSEO 2/2016

E. Brotherus, Der Wanderer, 2003, yksityiskohta, ©Kuvasto ry

Päämajamuseo 2.5.–31.12. Sotasyylliset?

Päämajankuja 1–3 50100 Mikkeli Puh. 015 194 2427 Avoinna 2.5.–31.8. päivittäin 10–17.

Suur-Savon museo 2.5.–31.8. Mikkelin pitäjänkirkko 200 vuotta

Otavankatu 11 50130 Mikkeli Puh. 015 213 606 Avoinna 2.5.–31.8. ke, to, pe 10–17, la 14–17, su 10–17, ma–ti suljettu.

MIKKELIN KAUPUNGIN MUSEOT Hallituskatu 8 E, 50100 Mikkeli Puh. 015 194 2424 • Fax. 015 366 161 museot@mikkeli.fi • www.mikkeli.fi/museot Museoissa käy valtakunnallinen museokortti.

Kesänäyttelyt

Näyttelykalenteri 10.6.2016–11.9.2016 Kuvataideseura Palas 50 vuotta Rovaniemen taidemuseo Korundi, Rovaniemi 10.6.2016–2.10.2016 Lumipalloefekti 2016 Aineen taidemuseo, Tornio 10.6.2016–2.10.2016 Lumipalloefekti 2016, Kemin taidemuseo, Kemi 10.6.2016–21.8.2016 Mansikkapaikka Wäinö Aaltosen museo, Turku 10.6.2016–11.9.2016 Reidar Särestöniemi Rovaniemen taidemuseo Korundi, Rovaniemi 10.6.2016–28.8.2016 Vappu Rossi: Avioliitto (2015) Porin taidemuseo, Pori 11.6.2016–24.9.2016 Kohtaaminen kuvassa – muotokuvanäyttely Keuruun museossa Keuruun museo, Keuruu

Sisäänpääsy myös Museokortilla

Saamelaismuseo & Luontokeskus

11.6.2016–11.9.2016 Vuoden nuori taiteilija 2016 – Reima Nevalainen Tampereen taidemuseo – Pirkanmaan aluetaidemuseo, Tampere 12.6.2016–21.8.2016 Tapani Kokko: Pampula Paula ja tsirp-tsirp linnut Orimattilan taidemuseo, Orimattila

puh. 0400 898 212

Avoinna 1.6. – 19.9. joka päivä klo 9 – 19

15.6.2016–4.9.2016 Turppi-ryhmä EMMA – Espoon modernin taiteen museo, Espoo

Ikkuna saamelaiseen kulttuuriin ja pohjoiseen luontoon

16.6.2016–11.9.2016 Transitions of Energy Kajaanin taidemuseo, Kajaani 18.6.2016–15.1.2017 Hiukkavaaraa Oulun taidemuseo, Oulu

www.siida.fi

MUSEO 2/2016

HELGE LAITISEN KOKOELMA/SUOMEN ILMAILUMUSEO

Kokoelmat kertovat

Lokki kiitää taivaalle Taivaankirppu, Myrsky ja Taifuuni. Mitä lentokoneiden nimet kertovat niiden luonteesta?

lentomatkustaja kiinnittää huomiota siihen, minkälaisella koneella matkustaa. Ennen oli toisin. Kaikille Valtion lentokonetehtaalla suunnitelluille konetyypeille annettiin kuvaava tyyppinimi ja aiheet haettiin usein luonnonilmiöistä tai lintulajeista. Suomen Ilmailumuseon kokoelmissa on monia lentokonetyyppejä, jotka tunnetaan omalla erisnimellään. Lentokoneiden nimien haluttiin kuvaavan niiden luonnetta. Sotakoneille ei annettu vaatimattomia nimiä, sillä nimen tuli luoda mielikuvaa voittamattomasta ja tehokkaasta lennostosta. ”Myrsky oli hävittäjä, kun taas Tuuli rauhallisempi koulukone”, kertoo Suo-

YKYÄÄN HARVA

MUSEO 2/2016

Aero Oy:n johdossa ymmärrettiin brändäämisen merkitys.

men Ilmailumuseon intendentti Matias Laitinen.

Taivaankirppu on puolestaan kulosaarelaisten koulupoikien rakentama pienoislentokone 1920–1930 -lukujen vaihteesta. Finnairin edeltäjän Aero Oy:n johdossa ymmärrettiin brändäämisen merkitys. Suomeen tilatuille viidelle DC-3 -matkustajakoneelle etsittiin nimeä vuonna 1946 järjestetyssä nimikilpailus-

sa. Ehdotuksia Aeron ja Ilmailulehden järjestämään kilpailuun tuli lähes kaksi tuhatta. Koneiden nimiksi valittiin keskikokoisten lintujen nimet: Sotka, Kuikka, Tiira, Lokki ja Haahka. Erisnimiä käyttivät sekä miehistö että matkustajat. Samalla koneita inhimillistettiin ja niihin liitettiin tiettyjä ominaisuuksia. ”Lokki on nopea, kun taas Sotka jätti kentälle, kun öljyt vuosivat pois”, kuvailee Laitinen entisaikojen puhetta lentokentillä. Suomalainen nimeämistapa ei ole ainutlaatuinen. Myös esimerkiksi IsonBritannian Kuninkaallisissa ilmavoimissa hävittäjiä on nimetty Hurrikaaniksi ja Taifuuniksi. Vastaavasti kuninkaallisen laivaston ilmavoimissa on ollut käytös-

KAI MELLEN/SUOMEN ILMAILUMUSEO

Kokoelmat kertovat

Yllä: Alkeiskoulukone Valmet Tuuli III ja sen koelennon toukokuussa 1957 suorittanut koelentäjä Esko Halme. Viereisellä sivulla: Turun Rakennusmestariyhdistyksen Joensuun-retken ryhmäkuva otettiin Aero Oy:n OH-LCD Lokin edessä elokuussa 1953. Keskellä on koneen päällikkö Helge Laitinen.

sä useita merilintujen mukaan nimettyjä konetyyppejä. Japanissa käytettiin paljon tuuleen liittyviä nimiä.

Nykyään lentokoneita ei enää yksilöidä omalla kutsumanimellä, vaan niistä puhutaan tyyppimallien mukaan. Luontoteemaan liittyvä lentokoneperinne elää kuitenkin Ilmailumuseossa. Viime kesänä Lokki oli näkyvästi esillä Vantaan asuntomessuilla ja nyt konservoitu DC-3 kiiltelee Ilmailumuseon pihalla. Vuonna 2019 puolestaan valmistuu monivuotinen rakennusprojekti, jossa tehdään kopio Myrsky-koneesta

usean yhteistyötahon ja vapaaehtoisten voimin. Tuuli Rajavuori SUOMEN ILMAILUMUSEO on valtakunnallinen erikoismuseo, jonka kokoelmaan kuuluu noin 80 lentokonetta sekä muuta ilmailuun liittyvää aineistoa. Suomen Ilmailumuseo sijaitsee Vantaan Aviapoliksessa kehäradan rautatieaseman tuntumassa. Museo on avoinna ma–ti & to-su klo 10–17 sekä keskiviikkoisin klo 10–20. MUSEO 2/2016

Museokortilla yhteisöllisyyttä & elämyksiä

Museokortti on muutakin kuin pääsylippu – se haluaa tuoda kulttuurin ystävät yhteen.

markkinoille tulleen Museokortin suosio on ylittänyt kaikki odotukset: kortteja on myyty lähes 60 000 kappaletta. Korttikohteita on tällä hetkellä noin 220 ympäri Suomen. Museokortin 1-vuotisjuhlia vietettiin toukokuun alussa juhlaseminaarin merkeissä Kiasmassa. Samalla kerrottiin myös Museokortin asiakaskyselyn tuloksista. Vastaukset osoittivat muun muassa sen, että Museokortin ansioista käyttäjät ovat vierailleet museokohteissa, jotka ilman korttia olisivat saattaneet jäädä väliin. Myös kynnys poiketa museoissa on kortin kautta madaltunut. Ensimmäisen vuotensa aikana Museokortti on saavuttanut sille asetetut tavoitteet ja vakiinnuttanut asemaansa lippuna vuoden mittaiselle kulttuurimatkalle. Museokortin ympärille on syntynyt myös museoaiheista oheistoimintaa: Museokortti-klubit sekä Museokortti-klubiUOSI SITTEN

Museokortti on ilmiö, joka lisää kulttuurin ystävien yhteisöllisyyttä. 32

MUSEO 2/2016

matkat. Niiden tavoitteena on vahvistaa ajatusta siitä, että Museokortti ei ole pelkästään pääsylippu, vaan ilmiö, joka lisää kulttuurin ystävien yhteisöllisyyttä ja osallistumista. Museokortti-klubeja on tähän mennessä järjestetty neljä kertaa. Ensimmäinen klubi-ilta pidettiin marraskuussa Helsingin taidemuseo HAMissa. Sen jälkeen tapahtumia on järjestetty Tamminiemessä, Kaapelin museoissa sekä Sara Hildénin taidemuseossa. Museokortti-klubin ytimessä on kokea museoiden tiloja uusilla tavoilla. Jokaisessa tapahtumassa käsiteltiin ajankohtaisia yhteiskunnallisia teemoja puheenvuoron sekä elävän musiikin kautta. Klubit on järjestetty Museokortin ja nykytaideorganisaatio Checkpoint Helsingin yhteistyönä. ”Museokorttiklubi yhdistää erilaisia yleisöjä, esiintyjiä ja tiloja sekä tarjoaa ajankohtaisiin aiheisiin tuoreita näkökulmia. Klubin kautta kutsumme museoihin uusia yleisöjä ja uudenlaista elämää”, Checkpoint Helsingin toiminnanjohtaja Eva Neklyaeva kertoo. Tapahtumat ovat olleet erittäin suosittuja ja ne ovat keränneet paljon kiitosta kävijöiltä. HAMin tapahtumassa vieraili noin 300 museokorttilaista, Kaapelin museoiden klubi-illassa 100 ihmistä ja Tampereella Sara Hildénin taidemuseossa paikalle saapui lähes 120 kävijää. MUSEOKORTIN KLUBIMATKOJEN tavoitteena on esitellä korttikohteiden monipuolista tarjontaa sekä tarjota uusia kokemuksia muiden museokorttilaisten kanssa. Yksinkertaisuudessaan klubimatka on Museokortin omistajille suunnattu bussimatka, jonka aikana vieraillaan erilaisissa Museokortti-kohteissa.

Kynnys poiketa museoissa on madaltunut.

Maaliskuussa ajettiin Helsingistä Salon kautta Turkuun ja matkan aikana vierailtiin Salon taidemuseossa, Aboa Vetus & Ars Novassa sekä Turun biologisessa museossa. Reitin suunnitteluvaiheessa haluttiin osoittaa, kuinka erilaisissa korttikohteissa Museokortti on käytettävissä. Kohteiksi valikoituvat monipuolinen, erilaisia näyttelyjä sisältävä museo (Aboa Vetus & Ars Nova), pienempi, luontoa esittelevä museo (Turun biologinen museo) sekä nykyaikainen taidemuseo (Salon taidemuseo). Ensimmäisten matkojen suosiosta rohkaistuneena seuraavan reitin lähtökohdaksi valittiin Museokortin käyttömahdollisuudet yhdessä kaupungissa. Kohteeksi valittiin Rauma, sillä kaupungissa on monipuolisesti erilaisia Museokortti-kohteita sekä historiallinen Vanhan Rauman alue. Huhtikuussa linja-auto suuntasi siis Turusta Raumalle, jossa vierailukohteina olivat Rauman merimuseo, Rauman taidemuseo sekä Vanhan Rauman alue ja sen Museokortti-kohteet. Museokortin klubi-iltojen ja klubimatkojen suosio osoittaa, että museoihin sijoittuva ohjelma, museotilojen kekseliäs käyttö ja monipuoliset museovierailut kiinnostavat kortin omistajia. Museokortti on valtakunnallinen pääsylippu, mutta se tuo museoihin myös osallistumista, uutta yleisöä ja elämää!

”Bussissa samanhenkiset kohtaavat” Vuokko ja Risto Reijonen osallistuivat maaliskuun alussa kaikkien aikojen ensimmäiselle Museokortti-bussimatkalle Helsingistä Salon kautta Turkuun. He ovat omistaneet kortit marraskuusta alkaen ja ovat olleet erittäin tyytyväisiä sekä Museokortin toimintaan että tarjontaan. Vuokko arvioi, että korttia on tullut käytettyä yhdeksän kertaa. Risto on puolestaan vieraillut museoissa kuusi kertaa kortin hankinnan jälkeen. Museokorttiin liittyvästä oheistarjonnasta, kuten klubimatkoista ja klubitapahtumista, heillä oli vain positiivista sanottavaa. Matkalta Turkuun ja Saloon heille jäi erityisesti mieleen Aboa Vetus & Ars Novan erinomainen opas sekä mukava tunnelma. ”Bussissa samanhenkiset kohtaavat”, totesi Vuokko retken päätteeksi.

klubi-illan järjestämisestä tai onko sinulla ehdotus klubimatkan reitistä? Olethan yhteydessä osoitteeseen museokortti@museot.fi. PS. OLETKO KIINNOSTUNUT

Jussi Kilpinen MUSEO 2/2016

Luonto

SAANA UUSIMÄKI

perusta puisto! K A NSA L A IN E

Rauman merimuseon takana sijaitseva joutomaa muuttui puistoksi paikallisten toimijoiden yhteistyönä. Paarlastipuisto kohentaa lähiympäristöä ja nostaa esiin kaupungin merellistä menneisyyttä.

vuotta sitten Rauman merimuseon takana sijaitseva mäkialue näyttäytyi lähinnä joutomaana ja ohikulkupaikkana. Kesäisin se kasvoi läpitunkematonta, korkeaa heinää, mikä

IELÄ PARI

MUSEO 2/2016

ei houkutellut alueella liikkumiseen tai oleiluun. Tarvittiin joukko talven iloista nauttivia lapsia, jotta mäkialan arvo huomattiin. Läheisen päiväkodin ja koulun lapset hyödynsivät sitä mäenlaskuun, mikä

havahdutti museon väen huomaamaan ”takapihansa” arvon: se ei ollut pelkkää joutomaata, vaan upea pulkkamäki. Museossa alettiin pohtia, miten isoa, niittymäistä ja kallioon toiselta reunaltaan rajautuvaa aluetta voitaisiin hyödyntää paremmin. Kaupungin omistama merimuseon kiinteistö sijaitsee keskustassa lähellä Rauman kanaalia ja opettajankoulutuslaitosta. Tavoitteena oli nostaa monen kaupunkilaisen arkiympäristöön kuuluva mäkiala esiin

Luonto PA U L A K U PA R I

Viereisellä sivulla: Rauman normaalikoulun 1A-luokka osallistui taimien istuttamiseen keväällä 2015. Oikealla: Nuokkukarhiainen, Carduus nutans, on esimerkki kaukaa, erilaisista kasvuolosuhteista tulleen painolastikasvin kyvystä sinnitellä pitkäänkin samoilla kasvupaikoilla. Porin Reposaaressa puutarhojen koristeenakin käytetty komea kasvi ei leviä helposti, mutta siemen voi säilyä maaperässä pitkään. Raumalla viimeinen yksilö nähtiin vuonna 1983. Oikealla, alla: Taimet esikasvatettiin Seminaarin puutarhalla.

sekä lisätä alueen käyttöä ja yleistä viihtyvyyttä. Rauman merimuseon tehtävä on kertoa raumalaisten merellisestä historiasta. Siksi museossa syntyi ajatus painolastikasvien puistosta. Kaupungin merellisessä menneisyydessä korostuu erityisesti 1800-luvun loppupuoli ja purjelaivojen aikakauden huippuvuodet. Silloin lähes puolet kaupunkilaisista sai leipänsä merenkulusta ja raumalaisten laivat kuljettivat rahtia ympäri maailman. Jos purjelaivoilla ei ollut lastia kuljetettavanaan tai se oli kevyttä, ne tarvitsivat aluksen vakauttamiseksi painolastia eli jätemaata, kiviä ja hiekkaa. Painolastin eli paarlastin (ruots. bara last) mukana kulkeutui kasvien siemeniä, juurakoita, rönsyjä ja kokonaisia kasveja. Määränpääsatamassa painolastimaa tyhjennettiin tiettyyn paikkaan, yleensä varsinaisen purku- ja lastauslaiturin ulkopuolelle. Näiltä painolastialueilta versoi Suomessa ennestään tuntemattomia kasvilajeja. Osa niistä hävisi muutaman esiintymän jälkeen, mutta jotkin versoivat vuosikymmenien tauon jälkeen uudelleen, kun maata muokattiin. Suomen laajin ja monipuolisin painolastikasvialue sijaitsee Porin Reposaaressa. Rauman satamaan rakennettiin vuonna 1846 erillinen painolastilaituri, jotta tilaa säästyi varsinaisessa laituripaikassa. Tämä ja muut Rauman sataman painolastialueet ovat kuitenkin jääneet asfalttikenttien alle sataman laajentuessa. Perinne haluttiin kuitenkin elvyttää, sillä painolastikasvien istuttaminen

M A R K E T TA K O RT E L A H T I

tui useita yhdistyksiä. Kasvisuunnitelmat teki Rauman seudun luonnonystävien edustaja ja istutusalustaa muokattiin Rauman puutarhayhdistyksen kanssa. Osa lajeista esikasvatettiin ja kylmäkäsiteltiin Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksen Rauman yksikön puutarhassa. Taimet istutettiin seminaarin puutarhan johdolla ja kylvötöihin osallistuivat paikkakunnan koululaiset. Kesäkauden kasteluista ja muusta huollosta vastaa Rauman seudun työttömien yhdistys. Puistoprojektin aikana etsittiin myös uutta tietoa unohtuneesta kasviperinteestä. ”Painolastikasvit olivat kiinnostava uusi kasviryhmä minullekin. Projektiin osallistuneet koululaiset tutustuivat kasveihin ja purjelaivakauden historiaan ja opimme paljon uutta”, kertoo Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksen Rauman yksikön puutarhuri Marketta Kortelahti. iskettiin ensimmäisen kerran maahan museonmäellä syksyllä 2014. Rakennustyöt ovat edenneet nopeasti, ja puiston avajaisia vietetään tänä keväänä. Aiemmin unohdetusta alueesta syntyi puisto, johon on istutettu 32 Satakunnan alueelta tavattua painolastikasvilajia. Opasteiden avulla vierailija voi tutustua kasvien historiaan. Muu osa alueesta on luonnonniittyä, joka palvelee talvisin edelleen myös pulkkamäkenä. Museolle puiston perustaminen on tarkoittanut uuden opettelua, uusien ihmisten tapaamista, yhteistyön organisointia, sormet mullassa tehtyä työtä sekä ennen kaikkea jännitystä siitä, miten painolastikasvit lähtevät kasvamaan. Sama jännitysnäytelmä tullaan kokemaan joka kevät. Paarlastipuisto on elävä kokonaisuus, joka muotoutuu luonnonlakien ja olosuhteiden mukaan aina uudelleen. m KAIVINKONEEN KAUHA

Paarlastipuistossa yhdistyy monen alan osaajan työ.

puistoalueelle palvelisi niin kulttuurimatkailijoita, kaupunkilaisia kuin kasviharrastajiakin. Samalla saataisiin kaupungin merellisiä juuria esiin. Rauman merimuseon Paarlastipuistossa yhdistyi monen alan osaajan työ. Kaupungin vihertoimen lisäksi puiston suunnitteluun ja rakentamiseen osallis-

Paula Kupari Kirjoittaja työskentelee amanuenssina Rauman merimuseossa. MUSEO 2/2016

kerro meille

MuseoKesä-lehden

löydät seuraavista paikoista:

Kerro meille mikä on tämän lehden mielenkiintoisin juttu. Voit antaa palautetta Museolehdestä myös omin sanoin. Minkälaiset jutut purevat? Mikä mättää? Vastaa ja voit voittaa Museokortin! Palautetta lähettäneiden kesken arvotaan yksi Museokortti. Museokortti on suomalaisten museoiden yhteislippu, joka on voimassa vuoden ajan ensimmäisestä käyttöpäivästä alkaen. 59 euroa maksavalla henkilökohtaisella Museokortilla pääsee yli 220 museokohteeseen eri puolilla Suomea. Museokortti on saatavilla kaikista järjestelmässä mukana olevista museoista, Museot.fi-verkkokaupassa ja Tiketti-lippupalvelusta.

LEHDEN MIELENKIINTOISIN JUTTU LÖYTYY SIVULTA

PALAUTETTA TOIMITUKSELLE

NIMI

LÄHIOSOITE

POSTINUMERO

POSTITOIMIPAIKKA

Postita palautekortti 15. 9. 2016 mennessä. Vastauksesi ja palautetta toimitukselle voit lähettää myös sähköpostitse osoitteeseen info@museoliitto.fi. Vastanneiden kesken arvomme Museokortin.

MUSEO 2/2016

Museoliitto maksaa postimaksun

SUOMEN MUSEOLIITTO Tunnus 5015312 00003 VASTAUSLÄHETYS

Alajärvi: Nelimarkka-museo, Pekolantie 123 Espoo: EMMA – Espoon modernin taiteen museo • Espoon kaupunginmuseo KAMU • Suomen Lelumuseo Hevosenkenkä, WeeGee-talo, Ahertajantie 5 Forssa: Forssan museo, Wahreninkatu 12 Hanko: Hangon museo, Nycanderinkatu 4 Helsinki: Aalto-yliopiston kirjasto; Arabia, Hämeentie 135 A • Diamus Helsingin diakonissalaitoksen museo, Alppikatu 2 • Helsingin kaupunginmuseo, Aleksanterinkatu 16 • Hakasalmen huvila, Mannerheimintie 13b • Työväenasuntomuseo, Kirstinkuja 4 • Ratikkamuseo, Töölönkatu 51 A • Helsingin matkailu/Visit Helsinki, Pohjoisesplanadi 19 • Helsingin Observatorio, Korpenikuksentie 1 • Päivikki ja Sakari Sohlbergin kotimuseo, Kauppiaankatu 11 A • Sotamuseon Maneesi, Suomenlinna C 77 • Taidekoti Kirpilä, Pohjoinen Hesperiankatu 7 Huittinen: Huittisten museo, Kirkkotie 4 Hyvinkää: Hyvinkään taidemuseo, Hämeenkatu 3 D • Suomen Rautatiemuseo, Hyvinkäänkatu 9 Hämeenlinna: Hämeenlinnan kaupunginmuseo Museo Skogster, Raatihuoneenkatu 8 • Palanderin talo, Linnankatu 16 • Sibeliuksen syntymäkoti, Hallituskatu 11 • Hämeenlinnan matkailuneuvonta, Raatihuoneenkatu 11 • Museo Militaria, Vanhan kaupunginkatu 19 • Hämeenlinnan kaupunginkirjasto, Lukiokatu 2 • Jukolan kirjasto, Eeronkuja 5 Inari: Saamelaismuseo Siida, Inarintie 49 Joensuu: Carelicum, Koskikatu 5 • Joensuun taidemuseo, Kirkkokatu 23 • Joensuu seutukirjasto, Koskikatu 25 Kajaani: Kainuun museo, Asemakatu 4 • Kajaanin taidemuseo, Linnankatu 14 • Kajaanin kaupunginkirjasto, Seminaarinkatu 15 • Kangasala: Kimmo Pyykkö -taidemuseo, Kangasala-talo, Kuohunharjuntie 6 Kittilä: Säresöniemi-museo, Särestöntie 880 Kouvola: Poikilo-museot, Varuskuntakatu 11 • Kouvolan kaupunginkirjasto, Salpausselänkatu 33 Kuopio: Kuopion museo, Kauppakatu 23 • Kuopion korttelimuseo, Kirkkokatu 22 • J.V. Snellmanin kotimuseo, Snellmaninkatu 19 • Kuopion taidemuseo, Kauppakatu 35 Lahti: Lahden kaupunginkirjasto, Kirkkokatu 31 Lappeenranta: Lappeenrannan maakuntakirjasto, Valtakatu 47 Lapua: Lapuan Taidemuseo, Kulttuurikeskus Vanha Paukku, Kustaa Tiitun tie 1 Lohja: Lohjan museo, Iso-Pappila, Rovastinkatu 1 • Johannes Lohilammen museo, Peririnnantie 2, Sammatti • Lohjan Matkailupiste, Karinaiseten ABC Loimaa: Suomen maatalousmuseo Sarka, Vanhankirkontie 383 Mikkeli: Mikkelin taidemuseo, Ristimäenkatu 5 • Suur-Savon museo, Otavankatu 11 • Viestikeskus Lokki, Naisvuori Mänttä: Serlachius-museo Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 • Serlachius-museo Gösta, Joenniementie 47 Naantali: Naantalin museo, Mannerheimintie 21 ja Katinhäntä 1 Orimattila: Orimattilan taidemuseo, Lahdentie 65 • Orimattilan kotiseutumuseo, Pappilantie 4 Oulu: Oulun kaupunginkirjasto, Kaarlenväylä 3 Pori: Porin taidemuseo, Eteläranta • Satakunnan museo, Hallituskatu 11 • Luontotalo Arkki, Pohjoispuisto 4 • Rosenlew-museo, Kuninkaanlahdenkatu 14 Porvoo: Porvoon museo, Raatihuoneenkatu 21 • Holmin talo, Välikatu 11 Raisio: Raision museo Harkko, Nallikatu 2 Rovaniemi: Rovaniemen kaupunginkirjasto, Jorma Eton tie 6 • Korkalovaaran kirjasto, Hillapolku 9 • Ounasrinteen kirjasto, Salmenperä 2 • Saarenkylän kirjasto, Napapiirintie 24 Sastamala: Pukstaavi, Marttilankatu 12 • Sastamalan seudun museo, Jaatsinkatu 3 Seinäjoki: Etelä-Pohjanmaan museo, Törnävän museoalue, Tärnäväntie 23 • Suojeluskunta ja Lotta Svärd –museo, Kauppakatu 17 • Seinäjoen kaupunginkirjasto, Alvar Aallon katu 14 Sodankylä: Kultamuseo, Tankavaarantie 11 C, Tankavaara Tampere: Leninmuseo, Hämeenpuisto 28 • Mediamuseo Rupriikki • Postimuseo, Museokeskus Vapriikki, Alaverstaanraitti 5 • Työväenmuseo Werstas, Väinö Linnan aukio 8 • Tampereen kaupunginkirjasto, Pirkankatu 2 Turku: Forum Marinum, Linnankatu 72 Tuusula: Halonniemi, Tuusulan taidemuseo, Taitelijakoti Erkkola, Rantatie • Taidekeskus Kasarmi, Jääkärinpolku 2 • Ilmatorjuntamuseo, Klaavolantie 2 Uusikaupunki: Uudenkaupungin museo, Ylinenkatu 11 Vaasa: Kuntsin modernin taiteen museo, Sisäsatama • Tikanojan taidekoti, Hovioikeudenpuistikko 4 • Pohjanmaan museo, Museokatu 3 • Vaasan taidehalli, Senaatinkatu 1 D Vantaa: Vantaan kaupunginmuseo, Hertaksentie 1 • ARTSI Vantaan taidemuseo, Paalutori 3 Vihti: Vihdin museo, Kirkkoniementie 1

Kolumni

Museoitu luonto? Luonto voi olla museossa tai museo voi olla luonnossa. Kyse on aistimisesta, kokemisesta ja merkityksistä.

USEOIDEN TEHTÄVÄNÄ on nostaa esiin myös luonnon ajalliset kerrostumat. Se voidaan tehdä museon seinien ja kynnysten ulkopuolella, joten vitriiniin aseteltu kovakuoriainen on vain yksi näkökulma museoituun luontoon. Luonto on läsnä museoissa yhä useammin tapahtumissa ja muussa toiminnassa, jota toteutetaan yhdessä erilaisten yhdistysten kanssa. Museoiden tehtävänä on herätellä ihmisissä suhdetta menneisyyteen ja muistamiseen sekä luoda vuorovaikutteisuutta ajallisiin kerroksiin ja jatkumoihin. Museot auttavat meitä paikantamaan itsemme ajassa ja paikassa, osana luontoa ja osana elettyä ympäristöä. Havainnollisimmin tämä tapahtuu menemällä sinne, missä muutenkin elämme. Tänä vuonna vietetään vihervuotta. Lähimuseossani Satakunnan Museossa puutarha-aiheisten luentosarjojen lisäksi luontoa tarkastellaan monissa tapahtumissa ja retkillä. Oman ympäristön ajalliset kerrokset tulevat tutuiksi vaikka Porin metsässä, jossa kiemurtelee monen suosima lenkkipolku. Monikaan ei ole lenkkeillessään huomannut toisen maailmansodan aikaisia lentokonesuojia. Museon retkellä kiinnitetään huomio myös niihin. Arjen luonto ja eletyt paikat saavat uusia ulottuvuuksia museon tekemän työn kautta. Museotyö ei ole vain kokoamista, säilyttämistä ja esille asettamista. Se on muistin aktivoimista identiteetin määrittelyn tueksi sukupolvien ketjussa niin ajassa kuin paikassa. Se on myös osallistamista. Monen museon yhteydessä toimii nykyään museon ystäväyhdistys. Esimerkiksi Satakunnan Museon ystävät on aktiivinen yli kahdensadan paikallisen vapaaehtoistyöhön osallistuvan joukko. Omalla innokkuudellaan he

tekevät museotyötä tunnetuksi omassa elinympäristössään. Ystäväyhdistys muun muassa hoitaa rakennuskulttuuritalo Toivon perinnekasvien puutarhaa sekä pitää yllä Porin Reposaaressa sijaitsevaa museohinaaja Santtua. Museoiden ja niiden yhteydessä toimivien yhdistysten lisäksi moni muukin järjestö tekee tärkeää kulttuurityötä menneisyyden elävöittämiseksi. Luonnon ja oman eletyn ympäristön merkitykset saivat uudenlaisia merkityksiä Kalevalaisten Naisten Liiton teemavuotena Voimapaikka. Vuoden tarkoituksena oli aktivoida ihmiset etsimään paikkoja, joissa on heille erityistä merkitystä ja voimaa. Usein tämä suhde liittyi muistoihin ja menneisyyteen. Osa luontoa, sen omiksi koettuja merkityksellisiä paikkoja, oli museoitu ihmisten mieleen. Teemavuoden aktivoimina he kirjoittivat paikoista ja jakoivat tietoja niistä muiden kanssa. Otsikossa esitettyyn kysymykseen voisi vastata: luonto on museo. Omien aistiemme lisäksi saatamme kuitenkin tarvita jonkun, joka osoittaa ja kaivaa esille ajalliset kerrokset: maastoon hautautuneet lentokonesuojat, kivikautiset asuinpaikat, lapsuuden polun, sen koppakuoriaisen, joka on pyörittänyt maatunutta menneisyyttä jaloissaan. Luontoon on museoitunut aineellisia viitteitä menneisyydestämme. Lisäksi tarvitaan muisti ja mieli työstämään niistä esille henkilökohtaisia merkityksiä.

Laura Puromies valmistelee maisemantutkimuksen alaan liittyvää väitöskirjaa Porissa, lähellä Satakunnan Museota. Hän on myös Kalevalaisten Naisten Liiton hallituksen jäsen.

MUSEO 2/2016

Kirjallisuus

Museokirjallisuus on odottamaton aarreaitta Museot julkaisevat runsaasti kirjallisuutta. Viime vuosina julkaisut ovat monipuolistuneet, ja nykyisin tarjolla on kaikenlaista historiateoksista lastenkirjoihin.

UN MUSEOKAUPAT tuntevilta

museotyöntekijöiltä kysyy suosituimpia museokauppatuotteita, vastaukseksi saa usein ”kirjat”. Monissa museoissa kirjat ovatkin tärkeimpiä, elleivät ainoita myyntiartikkeleita, joita museokaupassa myydään. Iso osa myynnissä olevista kirjoista on museoiden omaa tuotantoa.

MUSEO 2/2016

Perinteisesti museoiden julkaisut ovat painottuneet historiallisiin teoksiin. Monet Suomen museoiden julkaisuista ovat tutkimuskirjallisuutta, josta hyötyvät eri alojen ammattilaiset. Museoissa julkaistaan kuitenkin koko ajan monipuolisempia teoksia yhä kattavammalle yleisölle. Olisitko esimerkiksi odottanut näkeväsi Fredrika Runebergin puutarhanhoi-

tovinkkejä museokaupan valikoimassa 1990-luvulla? Nykyään niitä sisältävän kirjan Unelmien puutarha voi ostaa Porvoon museosta. Yhä useammalla museolla on tarjolla myös lapsille suunnattuja julkaisuja, historiallisia reseptikirjoja tai harrastajille sopivia erikoiskirjoja. Alkaa olla hankala keksiä kohderyhmiä, joita museoiden julkaisutoiminnassa ei olisi ajateltu. Museoiden julkaisutoiminnan monimuotoisuus näkyy hyvin tämän kevään Vuoden museojulkaisu -ehdokkaiden kirjossa. Ehdokkaita ilmoitettiin laidasta laitaan aina näyttelyjulkaisuista puutarhakirjoihin. Historiateoksista mukana

Kirjallisuus oli henkilö-, rakennus- ja paikallishistoriaa. Lisäksi mukana oli yksi lastenkirja. Kilpailuun osallistui myös digitaalinen julkaisu, joka eteni finalistiksi. Museoiden julkaisema materiaali on muuttunut sekä sisällön että julkaisumäärän puolesta. Kun tarkastellaan Museoviraston kokoamia museotilastoja vuodesta 1996 vuoteen 2014, on julkaisujen määrä vähentynyt. Vuosi 1996 on tarkastelujakson huippuvuosi 518 julkaisulla kun taas vuonna 2014 nimikkeitä oli vain 178. Julkaisujen vähentyminen ei ole kuitenkaan ollut tasaista, sillä väliin sijoittuvina vuosina julkaisujen määrä on vaihdellut. Keskimäärin kussakin tilastoidussa museossa julkaistaan nykyään kaksi uutta nimikettä vuosittain, kun

Julkaisutoiminta on museoille tärkeää tiedon välittämisen ja tutkimuksen takia.

vuosina 1996–2000 keskimääräinen julkaisumäärä oli noin viisi uutta julkaisua. Vuodesta 2007 lähtien museotilastossa on eroteltu painetut julkaisut muista julkaisuista. Muiden julkaisujen määrä ei ole missään vaiheessa ollut erityisen suuri, ja hieman yllättäen esimerkiksi verkkojulkaisujen määrä on jopa vähentynyt vuodesta 2007 vuoteen 2014. Museot luottavat julkaisutoiminnassaan painettuun sanaan, eikä muutosta tähän näytä vielä olevan tulossa. Julkaisutoiminta ei ole museoille tärkeää niinkään taloudellisen hyödyn tavoittelemisen vaan tiedon välittämisen ja tutkimuksen vuoksi. Museojulkaisujen tulevaisuutta ei voikaan ennustaa muun julkaisutoiminnan perusteella, sillä julkaisuja tuotetaan eri lähtökohdista kuin kirjankustantamojen kustannusohjelmiin päätyvää kirjallisuutta.

Vuoden museojulkaisu -finalistit Vuoden museojulkaisu kuuluu Vuoden museo -palkintoihin, ja se jaetaan joka toinen vuosi esitystavaltaan innovatiiviselle ja kohderyhmänsä hyvin tavoittavalle julkaisulle. Alla ovat tämän vuoden ehdokkaat. Rurik Wasastjerna: KOLME TEHDASTA, YKSI KUNTA – KUUSANKOSKEN KAAVOITUS- JA RAKENNUSPERINTÖ 1850–1959

Kouvolan kaupunginmuseon julkaisema kolmiosainen kirjasarja perehdyttää Kuusankosken kaavoitus- ja rakennusperintöön. Sarja alkaa Kuusankosken vanhimmista säilyneistä maatilojen pihapiireistä ja päättyy sodanjälkeisen jälleenrakennuskauden omakotitaloihin. Kunkin aikakauden olosuhteita ja arkkitehtuuri-ihanteita peilataan Kuusankosken paikallishistoriaan.

Henna Paunu (toim.) NUBBEN – LARS-GUNNAR NORDSTRÖM

Taiteilija LarsGunnar Nordströmin elämää ja taidetta kartoittava julkaisu liittyy taiteilijan tuotantoa esittelevään näyttelyyn EMMAssa, ja on samalla ensimmäinen Nordströmin taidetta kattavasti käsittelevä kirja. Kirja esittelee monipuolisesti taiteilijan henkilökuvaa, tuotantoa ja toimintaa taiteen kentällä.

Annika Pynnönen

ja Pauli Sivonen (toim.): PAPERIPERKELE – PAPER DEVIL

Paperiperkelejulkaisussa avataan Serlachius-museo Gustafin teatterinomaiseen ilmaisuun nojautuneen näyttelyn, Paperiperkeleen näyttelyfilosofiaa. Näyttely oli poikkitaiteellinen projekti, jossa historiallinen tarina kerrottiin ilman yhtään varsinaista museoesinettä. Sari KatajalaPeltomaa, Christian Krötzl ja Marjo Meriluoto-Jaakkola

(toim.) SUOMALAISTEN PYHIINVAELLUKSET KESKIAJALLA: KUN MAAILMA AUKENI

Teos toteutettiin yhteistyössä Tampereen yliopiston historian oppiaineen ja SKS:n kanssa Vapriikin Suomalaisten pyhiinvaellukset keskiajalla -näyttelyprojektia varten. Teos on suurelle yleisölle suunnattu tietokirja ja laajin suomeksi julkaistu pyhiinvaelluksista kertova teos. Se oli myös vuoden 2015 Tieto-Finlandia-ehdokas.

Lisäksi mukana on yksi digitaalinen julkaisu: Gallen-Kallelan Museon julkaisemat, Facebookissa vuonna 2015 esillä olleet Pekka Halosen ja Akseli Gallen-Kallelan Facebook-profiilit, joilla juhlistettiin taiteilijoiden 150-vuotisjuhlavuotta.

Tanja Salonen MUSEO 2/2016

Uusi museo

Naapurissa oli halpaa ja hauskaa Tampereella sijaitseva Lenin-museo avautuu kesällä uudistuneena. Perusnäyttelyn sisältöjä on suunniteltu muisteluilloissa, joissa matkaillaan Neuvostoliitossa.

1970- ja 1980-luvuilla aktiivisesti Neuvostoliittoon työn tai huvin merkeissä. 1980-luvun alussa pelkästään Leningradissa kävi jo 100 000 suomalaista vuodessa. Yleisöpalvelupäällikkö Ulla Rohunen Työväenmuseo Werstaalta muistelee, kuinka hänen lapsuudessaan Lappeenrannassa oli tavallista käydä rajan takana. ”Mieleen on jäänyt esimerkiksi se, kuinka isä pakkasi farkkuja ja sukkahousuja mukaan”, Rohunen kertoi Werstaan järjestämässä neuvostomatkailun muisteloillassa viime syksynä. Näitä tuotteita vastaan Neuvostoliitossa sai ruplia. Suomesta ei saanut sikäläistä valuuttaa, ja Neuvostoliitossa vaihdettiin markkoja usein pimeästi – parempaan hintaan. ”Pääsin itsekin lapsena mukaan matkoille Neuvostoliittoon. Muistan, kuinka matkaan liittyi aina jotain hämärää säätämistä jossain porttikongissa.” Hinnat olivat suomalaisille halpoja, jolloin pienituloinenkin suomalainen pystyi elämään hetken herroiksi. Naapurissa oli tarjoilla korkeatasoista, mutta edullista kulttuuritarjontaa. Ravintolassa juotiin samppanjaa sekä herkuteltiin kaviaarilla ja graavilohella. ”Lapseenkin teki vaikutuksen hieno ravintola kristallikruunuineen, samettiverhoineen ja monine ruokalajeineen. Tosin ruoka kyllä maistui mielestäni usein vähän oudolta, esimerkiksi tattariin en ollut tottunut. Ja oli tavallista, että vessassa ei ollut vessapaperia, tai se oli harmaata ja karheaa. Vessan valotkaan eivät aina toimineet.” Myös Pietarin metro häikäisi. Neuvostoliitossa metroasemilla ei marmoria ole säästelty, ja katoissa loistavat kristallikruunut. ”Kaikki ne mosaiikit metrokäytävillä näyttivät ihmeellisiltä. Mutta toinen todellisuus avau-

MUSEO 2/2016

UOMALAISET MATK AILIVAT

tui heti, kun astuimme ulos viimeisellä metropysäkillä mennessämme perhetuttujemme luo. Ei ollut katuvaloja ja piti kulkea varovasti, sillä päällystämättömät kadut olivat kuoppaiset.” LENIN-MUSEON erikoistutkija Mia Heinimaa kävi

ensimmäistä kertaa Neuvostoliitossa lukion ensimmäisellä luokalla. Opiskelijat tekivät viikon luokkaretken Viipuriin. Noin 40 nuoren, venäjän kielen opettajan ja parin muun opettajan ryhmä saapui hotelli Astoriaan. ”Kaalikeiton, mahorkan, voimakkaiden hajuvesien, pesu- ja puhdistusaineiden hajujen kakofonia vyöryi nenään. Siitä reissusta tuli pysäyttävä kokemus. Sen jälkeen ajattelin, että Neuvostoliitto on niin mielenkiintoinen maa, että sitä on saatava lisää”, Werstaalla Lenin-museon kokoelmasta ja näyttelyistä vastaava Heinimaa muisteli. Heinimaalle kertyi kokemuksia roppakaupalla, sillä ylioppilaaksi päästyään hän lähti Kiovaan opiskelemaan venäjän kieltä ja kulttuuria. 1980ja 90-luvuilla hän työskenteli Neuvostoliitossa työmaatulkkina ja matkaoppaana. 1980-luvulta Heinimaalle palautuvat mieleen esimerkiksi georgialaisen keittiön herkut. ”Söin ensimmäistä kertaa eksoottisia hedelmiä – Suomessa ei vielä tunnettu tuoreita viikunoita, granaattiomenia ja muita. Tuoreet yrtit mausteina olivat tuntemattomia, ja saslik ilmestyi ruokalistoille vasta myöhemmin. En yhtään ihmettele, että Ville Haapasalo on ihastunut georgialaiseen ruokaan.” Herkullisen ruoan lisäksi Heinimaalle tarjottiin myös oudompia ruokalajeja. Paikallisesta ruoasta oltiin kaikkialla ylpeitä, ja sitä tarjottiin vieraille. ”Kazakstanin perinteiset ruoka-aineet olivat lammas ja vuohi, ja ne valmistettiin keittämällä

T Y Ö V Ä E N M U S E O W E R S TA S

Uusi museo

Muisteluilta on yhteisöllistä toimintaa Lenin-museossa neuvostomatkailun muisteluiltaa vietettiin syksyllä 2015. Ulla Rohunen kertoo, että matkailu Neuvostoliitossa on yksi niistä teemoista, joita Lenin-museon uudessa näyttelyssä käsitellään. ”Museo kerää sekä matkailuun liittyviä esineitä, kuvia että muistoja. Muisteluilta poiki myös videoituja haastatteluja, joissa ihmiset muistelevat neuvostomatkailua”, Rohunen mainitsee. Lenin-museo on nykyisin osa työväenmuseo Werstasta. Se on ollut suljettuna yli vuoden laajan remontin ja perusnäyttelyn uudistamisen takia. Siksi ilta järjestettiin osana Werstaan Taidetta neuvostomaasta -näyttelyä, jonka teokset ovat Lenin-museosta. Nyt järjestetty muisteluilta ei kuitenkaan jää viimeiseksi. ”Muisteluilta on ennen kaikkea yhteisöllistä toimintaa. Samalla syntyy runsas ja moniääninen kuva neuvostomatkailusta. Matkat Neuvostoliittoon ovat todella monen suomalaisen historiaa ja useille ensimmäisiä ulkomaanmatkoja.”

ja maustamalla suolalla. Liha tarjoiltiin jonkinlaisten pastalevyjen ja sipulin kanssa. Aineksista koottiin sormin keko ja syötiin. Siitä tuli mieleen märkä villasukka.” Heinimaa kertoi, että tärkeille vieraille tarjottiin kerran lampaan aivoja. Lampaan pää oli Heinimaan muistikuvien mukaan liekitetty karvojen irrottamiseksi. ”Pää laitettiin kiertämään, ja sieltä olisi pitänyt ottaa aivoja sormiinsa ja palan painikkeeksi vodkaa. Sain kieltäydyttyä sen varjolla, että väitin, etten voinut ottaa teräviä toimiessani oppaana.” m Hämeenpuistossa Tampereella sijaitseva Lenin-museo avataan yleisölle 17.6.2016. Museo viettää tänä vuonna 70-vuotissyntymäpäivää. Mia Hemming

Vasemmalla: Aleksandr Korolev, Valta neuvostoille (1970). Juliste kuuluu Lenin-museon kokoelmaan. MUSEO 2/2016

Kansainvälistä

Kulttuurimatkalle Vilnaan Vilna on noussut Keski-Euroopan matkailijoiden trendikohteeksi. Museo-lehti tutustui kaupungin museoihin.

pääkaupunki Vilna tunnetaan erityisesti keskiaikaista vanhaakaupunkia halkovista kapeista kaduista, tunnelmallisista kahviloista ja monipuolisesta arkkitehtuurista. Kaupungin museotarjontaan kuuluu monia käymisen arvoisia kohteita, joiden kautta pääsee lähelle Liettuan monikerroksista historiaa ja kulttuuria. Vilnan museoissa vierailua voi luonnehtia vaivattomaksi, sillä sisäänpääsymaksut ovat edullisia ja varsinkin turistisesongin ulkopuolella näyttelyistä pääsee nauttimaan rauhassa ilman pitkiä jonotusaikoja tai ruuhkaa. Helpoin tapa tutustua kaupunkiin ja sen museoihin on kulkea jalan tai äskettäin uusituilla kaupunkipyörillä. Spontaanit kävelykierrokset vanhassa-

ALEKSI KUITUNEN

ALTIAN ETELÄISIN

kaupungissa johtavat usein yllättäviin löytöihin ja paikkoihin, joita ei ole edes mainittu turistioppaissa. Persoonalliset sisäpihat, katutaideteokset ja pienet putiikit tarjoavat jo itsessään mielenkiintoisia kokemuksia. Myös keskeisimmät museot sijaitsevat ydinkeskustan lähellä. Esimerkiksi tässä jutussa esitellyt kolme kohdetta sekä Liettuan kansallismuseo, Nykytaiteen keskus ja Meripihkamuseo sijaitsevat kilometrin säteellä Vinco Kurdikan aukiosta, joka on yksi ydinkeskustan maamerkeistä. Jo viikonlopun mittaisella vierailulla ehtii nähdä ja kokea monenlaista ilman kiirettä. Vilnassa on yhteensä kolmisenkymmentä museota, joista tunnetuin lienee kansanmurhien historialle omistettu

The Museum of Genocide Victims. Näyttävin kohde, 326 metriä korkea televisiotorni, sijaitsee keskustan ulkopuolella (Sausio 13-osios str. 10) ja tarjoaa hulppeiden näkymien lisäksi aineistoa tornin pihamaalla käydyistä itsenäisyystaisteluista. Museot ovat tyypillisesti suljettuina maanantaisin ja juhlapyhinä. Aukioloajat vaihtelevat kello 10 ja 20 välillä. Tarkemmat tiedot kannattaa tarkistaa museoiden verkkosivuilta. Aleksi Kuitunen

National Gallery of Art taidekokoelmaa esittelevä National Gallery of Art sijaitsee Nerisjoen jakaman kaupungin modernilla puolella. Museon pysyvä näyttelu koostuu monipuolisesta katsauksesta liettualaiseen 1900-luvun taiteeseen, jossa eri aihealueita käsittelevät kokonaisuudet on jaoteltu huoneittain. Pysyvien näyttelyjen lisäksi esillä on ollut muun muassa liettualaisten nykyvalokuvaajien retrospektiivejä sekä näyttely Vilnassa toimineista elokuvateattereista. Aivan Nerisjoen kupeessa komeileva myöhäismodernia tyylisuuntaa edustava museorakennus on myös mielenkiintoinen arkkitehtoninen nähtävyys. Keväällä museossa vieraileva voi oikealla ajoituksella päästä nauttimaan viereisen sakurapuiston kukkaloistosta. LIETTUAN K ANSALLISTA

NACIONALIN Ė DAIL Ė S GALERIJA – NATIONAL GALLERY OF ART Osoite: Konstitucijos pr. 22

MUSEO 2/2016

Kansainvälistä The Museum of Genocide Victims vuoden ajan (1940– 1990) Liettua oli vuorollaan natsiSaksan ja Neuvostoliiton miehityksen alaisena ja sadattuhannet ihmiset joutuivat ideologisten vainojen kohteeksi. Kansanmurhien uhreille omistetun museon hienosti koottu näyttely esittelee yksityiskohtaisesti miehitysten ja sotien vaiheita. Museoon kootut esineet ja aineistot tekevät historiasta käsinkosketeltavaa. Näyttelyn vaikuttavin osa löytyy museon kellarikerroksesta, jossa vuonna 1940 perustettu KGB:n vankila on monelta osin alkuperäisessä muodossaan. Vierailijoiden nähtävillä ovat sellit, vankien ulkoilualue ja teloituskammio. Kolmikerroksisessa museossa saa helposti kulumaan kokonaisen päivän, joten vierailulle kannattaa varata reilusti aikaa. VIIDENKYMMENEN

ALEKSI KUITUNEN

Aleksi Kuitunen

GENOCIDO AUK Ų MUZIEJUS – THE MUSEUM OF GENOCIDE VICTIMS Osoite: Auk ų str. 2A

Lelumuseo tuomiokirkon kupeessa sijaitseva lelumuseo on erityisesti lapsiperheille suunnattu kohde, jossa lelujen kulttuurihistoria hahmottuu toiminnallisen ja leikkisän ympäristön välityksellä. Vapaasti kokeiltavissa olevia leluja ja pelejä on esillä varhaisista ajoista viime vuosikymmeniin saakka. Kokoelma painottuu liettualaisiin ja Liettuassa käytössä olleisiin leluihin. Yksi museon helmistä on neuvostovalmisteisille pelikoneille omistettu huone, jossa pääsee kokeilemaan esimerkiksi laitteista vanhinta ja suosituinta laivan upotuspeliä. Esillä olevat pelit olivat suosittua ajanvietteitä huvipuistoissa, elokuvateattereissa ja ostoskeskuksissa 1980- ja 1990-luvuilla.

ALEKSI KUITUNEN

AIVAN VILNAN

ŽAISL Ų MUZIEJUS – TOY MUSEUM Osoite: Barboros Radvilaitės g. 7 / Šiltadaržio g. 2 MUSEO 2/2016

Luonto

Kouvolassa

JOHANNES WIEHN/KOUVOLAN KAUPUNGINMUSEO

O ST N UOR I S ON

MUSEO 2/2016

A LGI A A

Näyttelyarvio

Kouvolan kaupunki on tylsän ja mitäänsanomattoman maineessa, eikä se esiinny mielikuvamittausten mitalisijoilla. Uuden kaupunginmuseon avajaisnäyttely nuoruudesta Kouvolassa 1960–80-luvuilla esittelee toisenlaisen kaupungin.

historia nuorisokaupunkina on oivaltava ja raikas valinta pienten paikallismuseoiden lakkauttamisen jälkeen perustetulta kaupunginmuseolta. Näyttelyn Kouvola ei ole harmaa. Tässä Kouvolassa on ihmisiä ja etenkin nuoria. 1960-luvulla Kouvolan väestöstä yli puolet oli alle 25-vuotiaita ja viikonloppuisin kokoonnuttiin keskustaan – Mannerin lipan alle. Kun Kouvola-talolla sijaitsevan kaupunginmuseon huomaamattoman sisäänkäynnin on löytänyt, päätyy kuvataiteilija Charles Sandisonin Jokiteoksen alajuoksulle. Kutsukilpailun voittaneen teoksen projisoidut kuvat juoksevat näyttelytilaan nousevasta portaikosta aulatilaan asti. Sandisonin graafinen informaation virta on mielenkiintoinen alku museovierailulle. Pelkistetyn mediataideteoksen jälkeen teemanäyttelyn värikäs ja runsas nostalgia korostuvat entisestään. Vanhempia aikoja kaipaavalle näyttelytilan alkuun on tuotu kokoelmapoimintoja nykyisen Kouvolan historian merkittävistä teemoista kuten rautatiestä, varuskunnasta ja paperiteollisuudesta. Kaupunginmuseota varten remontoituun näyttelytilaan on koottu runsaasti esineistöä, valokuvia, elävää kuvaa, ääntä, tekstiilejä ja arkistomateriaalia. Aivan alkumetreillä hämääntyy joutuessaan äänisuihkun alle: lukeako alkutekstit, katsoako valokuvasuurennoksia vai kuunnellako kerrottua tarinaa kaiuttimista? Paikallisen legendan, portsari-Hirvosen, muisteloita kuuntelee kuitenkin mielenkiinnolla alkuhämäännyksestä selvittyään. Näyttelyn parasta antia ovatkin haastattelujen lisäksi vanha OU VOLA N VÄ RIK ÄS

Viereisellä sivulla: Valoteos johdattelee aulasta yläkerran näyttelyyn.

filmimateriaali ja valokuvat, joista näkee kaupunkiympäristön muutoksen. Nuoriso sen sijaan on pysynyt ulkoista olemusta lukuun ottamatta samanlaisena, minkä huomaa kuunnellessaan aitoa äänitettä Mannerin lipan alta vuodelta 1974 tai katsoessaan nuorten kuvaamaa humoristista filmiä 70-luvulta. ja ravintolat ovat nuorisokulttuurin tärkeitä osa-alueita ja ne esitellään näyttelyssä perusteellisesti. Vitriineissä on esillä tuttuja esineitä kolmelta vuosikymmeneltä: Suosikki-lehdet, teinikalenterit, hiuskähertimet, partavedet ja viihdeelektroniikka. Väsymyksen yllättäessä voi istahtaa sohvanurkkaukseen selaaMUSIIKKI, VA ATTEET, AUTOT

Kouvola on saanut oman kaupunginmuseon pitkän odotuksen jälkeen. maan Tekniikan maailman vuosikertoja ja katsomaan kuvaputkitelevisiosta Kouvolan Kaapeli-TV:n vuonna 1986 tuottamaa filmiä ”Amerikanrauta – harrastus vai ei?”. Notkuttuaan hetken oman aikansa suosikkibaarin Red Carin tiskillä näyttelykierroksen voikin päättää kulkemalla kirjaston musiikkiosaston kautta nuorisotalolle biljardipöydän ääreen. Näyttelyn esillepano on valokuvasuurennoksineen, videoprojisointeineen ja autoineen näyttävä, mutta kuitenkin helposti lähestyttävä. Vain pienesineet ja osa tekstiileistä on sijoitettu vitriineihin. Huoneinteriööreissä on kodikasta tunnelmaa ja niihin voi kävellä sisään

vapaasti. Lattioille on aseteltu jopa mattoja ja vitriinien ulkopuolella oleviin esineisiin saa koskea. Onpa muutama nykyajan nuori löytynyt sängyistä pötköttämästä älypuhelimiensa kanssa. Vaikka tunnelmat ja nostalgia jäävät päällimmäisenä mieleen, näyttely tarjoaa sopivasti Kouvola-tietoutta. Paikalliset bändit ovat nousseet valtakunnan julkisuuteen ja vaateliikkeet ovat laajentuneet tunnetuiksi ketjuiksi. Muistoja Kouvolan ravintoloista on kerätty netin keskustelupalstoja myöten. Taustoittavia yleistekstejä oli sopivasti, mutta esineistä ja valokuvista olisi kaivannut tarkempia tietoja. Näyttelyn vuosikymmenet eläneelle tuttujen esineiden ja kasvojen löytäminen on hauskaa ajanvietettä, mutta nuoremmalle polvelle lisätiedot voivat olla paikallaan. Myös kartta olisi auttanut sijoittamaan tärkeät paikat nykyiseen Kouvolaan. jälkeen Kouvola on saanut oman kaupunginmuseonsa ja ajanmukaiset näyttelytilat. Avajaisnäyttelyn perusteella museolla on hyvä mahdollisuus vaikuttaa jatkossakin kaupungin julkikuvaan niin ulkopaikkakuntalaisten kuin omien asukkaiden silmissä. Muistot tekevät näyttelystä elävän ja jaetut muistot luovat yhteisöllisyyttä. Museottomuus on omalta osaltaan vaikuttanut Kouvolan ja kouvolalaisen identiteetin epämääräisyyteen. Mannerin lipan alta löytyi rosoja ja huumoria. Se antoi tarttumapintaa ja laittoi pohtimaan omaa suhdetta Kouvolaan. Uusi museo toteuttaa tehtäväänsä näkökulmien antajana, ajatusten herättäjänä ja identiteetin vahvistajana. m PITK ÄN ODOTUKSEN

Hanna Kaivonurmi Kirjoittaja on muuttanut Kouvolaan aikuisena. Hän on opiskellut arkeologiaa ja museologiaa ja työskentelee projektisuunnittelijana Kouvolan kansalaisopistossa. MANNERIN LIPAN ALLA – NÄYTTELY NUORUUDESTA KOUVOLASSA 1960–80-LUVUILLA Avoinna 9.10.2016 asti Kouvola-talossa MUSEO 2/2016

oulutusk a a v e l u T

Creative Museum – a Gamified Conference for Makers, Museums and Independent Minds 2. 6. 2016 at 12.30–17, Helsinki -project presents a conference aiming to make connections between museums and makers. The conference consists of series of short workshops running multiple times. The experience is glued together by a participatory game in which everyone participates. Conference venue is the Theatre Museum and the Finnish Museum of Photography at the Cable Factory. CREAT I V E M USEU M ER A SM US+

Museonjohtajapäivät 25.–26.8.2016, Rauma museonjohtajien koulutuspäivät toteutetaan yhteistyössä Rauman museoiden ja Suomen museonjohtajat ry:n kanssa. Tänä vuonna päivien teemana on ”Mikä on hyvä hinta? Museoiden talouden uudet tuulet”.

V UO SI T TA I SET

2016 tarjontaa Ryhmänohjauksen ja fasilitoinnin taidot museotyössä Syyskuu, Helsinki KOULUTUKSESTA ON HYÖTYÄ museoammattilaisille, jotka työssään tarvitsevat ryhmän ohjauksen taitoja kohdatessaan erilaisia ryhmiä esimerkiksi museon yleisötyössä, museopedagogissa palveluissa, vapaaehtoistoiminnan ohjauksessa tai museoiden sisäisessä organisaation kehittämisessä. Fasilitoinnilla tarkoitetaan menetelmiä, joilla ohjataan ryhmien työskentelyä tavoitteellisesti. Ohjaaja tukee ja motivoi ryhmää, helpottaa ja auttaa ryhmää ideoimaan, etenemään, tekemään päätöksiä ja saamaan tehtävän loppuun. Koulutuspäivän menetelmät ovat aktivoivia ja osallistavia.

Museologian kurssi Verso, syksy, 5. 9.–12. 12. 2016, lähipäivät Helsingissä (25 op) on mahdollista suorittaa yhden vuoden aikana. Kurssin ensimmäinen osa opiskellaan keväällä ja toinen syksyllä. Kurssin tavoitteena on johdattaa käytännön museotyötä tekevät henkilöt museologiseen ajattelutapaan, museologian tutkimukseen ja keskusteluun. Syksyn opiskelu alkaa lähipäivänä 5.9.2016 ja päättyy toiseen lähipäivään 12.12.2016.

M U S E OL O GI A N P E RU S OP I N NO T

Näyttelycafé 13.–14. 9. 2016, Tampere NÄYTTELYCAFÉ KOKOA A yh-

teen näyttelyitä suunnittelevat, toteuttavat ja tuottavat museoammattilaiset. Koulutus nostaa esiin kiinnostavat, uudet näyttelysuunnittelun toteutukset ja tekniset ratkaisut. Näyttelycaféssa perehdytään monipuoliseen tamperelaiseen näyttelytuotantoon ja -osaamiseen, mm. Mediamuseo Rupriikkiin, Museo Milavidaan ja vuoden lopulla avautuvaan Suomen pelimuseoon.

Katso tarkemmat sisällöt osoitteesta www.museoliitto.fi/koulutus

VAPRIIKIN KUVA-ARKISTO/MANU PÄRSSINEN

SUOMEN MUSEOLIITON KOULUTUSPALVELUT

Museomestari Myyrynen

Käytä tätä palvelukorttia kun haluat tilata lehden, ilmoitat osoitteenmuutoksesta tai irtisanot tilauksesi. Täytä kortti, leikkaa irti ja lähetä Suomen museoliittoon.

Itselleni

Lahjaksi

Muutan osoitteeni

Kestotilaus 34 euroa /

201

alkaen

Vuositilaus 38 euroa

Jäsentilaus 25 euroa

Irtisanon tilaukseni

Suomen museoliitto maksaa postimaksun

VANHA OSOITE TAI TILAUKSEN MAKSAJA SUKUNIMI ETUNIMI

JAKELUOSOITE

POSTINUMERO- JA TOIMIPAIKKA

UUSI OSOITE TAI LAHJAN SAAJA SUKUNIMI ETUNIMI

JAKELUOSOITE

POSTINUMERO- JA TOIMIPAIKKA

PUHELIN

PÄIVÄYS JA TILAAJAN ALLEKIRJOITUS

Kestotilaus jatkuu ilman erillistä uudistamista. Ulkomaille meneviin tilauksiin tulee postituslisä. Tilauksen voi keskeyttää ennen tilauskauden loppua joko puhelimitse 09 5841 1700 tai sähköpostitse museoliitto@museoliitto.fi. Mikäli lehtitilaus irtisanotaan, veloitetaan vastaanotettujen lehtien hinta. Lehtiä ei veloiteta, jos ilmoitat irtisanomisesta kirjallisesti kahdeksan vuorokauden kuluessa ensimmäisen lehden saatuasi. Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset tulevat voimaan 2–4 viikon kuluessa ilmoituksen saapumisesta.

SUOMEN MUSEOLIITTO Tunnus 5015312 00003 VASTAUSLÄHETYS

MUSEO 2/2016

SUOMEN MUSEOLIITTO ANNANKATU 16 B 50, 00120 HELSINKI