2 / 2017 TAIDE
”
Kulttuuriharrastus tekee hyvää.
UUSI TEKNIIKKA PALJASTAA TAIDEVÄÄRENNÖKSET
TU TUTUS S E E N TU N E E UUDIS TEEN! LEH
Ollaan u teliai ta! S
uomen museot haluavat tehdä itsenäisyyden juhlavuodesta käännekohdan, jossa moniäänisyys, suvaitsevaisuus ja erilaisuuden ymmärtäminen vahvistuu.
Rohkaisemme ihmisiä uteliaisuuteen: Uteliaisuuteen kuunnella menneisyydestä kaikuvia viestejä, uteliaisuuteen kulttuureja ja erilaisuutta kohtaan sekä uteliaisuuteen kysyä, kyseenalaistaa ja suhteuttaa nykyhetken tapahtumat ajalliseen raamiinsa. Haastamme yhteiskunnallisesta keskustelusta vastaavat toimittajat, poliitikot ja muut päättäjät olemaan selkeästi ihmisyyden ja toivon puolella epäinhimillisyyttä ja epätoivoa vastaan. Tarjoamme nyt ja tulevaisuudessa uteliaille uusia näkökulmia, keskusteluun luotettavaa tietoa ja tilaa monille äänille. Kunnioitamme perinteitä ja katsomme tulevaisuuteen, jossa kulttuuri on keskeinen henkinen, sosiaalinen ja taloudellinen voimavara. Kehotamme jokaista kiertämään, katsomaan, tutustumaan, tutkimaan ja uuden ihmettelemiseen – yhdessä.
Raumalla 9. 5. 2017 Suomen museoliitto
Suomen museoliiton vuosikokous on antanut julkilausuman Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlan kunniaksi. Sen tarkoituksena on kannustaa kaikkia suomalaisia suhtautumaan uteliaisuudella menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta kohtaan.
2 / 2017 TAIDE
14 MUUMIKONSERVAATTORI
Eija Kangasmäki-Kurtti valmistelee kesäkuussa avautuvan Muumimuseon kokoelmaan kuuluvia teoksia näyttelykuntoon.
8 TAIDEVÄÄRENTÄJÄT Uusin tutkimus tuo tarkkaa tietoa taideteoksista.
4 Pääkirjoitus 5 Museokuvioita 7 Miljoona Museokortti-käyntiä 18 Taiteilijaelämää Tuusulanjärvellä 20 Saako taidetta somettaa? 21 Modernia elämää 22 Maalaismummola kaupungin laidalla 24 Muistojen taulukko 26 Museoretkelle Ahvenanmaalle 28 Näyttelyarvio: Taidemuseo Eemil 38 Taide, museot ja äänenkäyttö yhteiskunnassa
PÄÄKIRJOITUS Painavaa museoasiaa
57. vuosikerta
PÄÄTOIMITTAJA RONI REKOMAA
Kimmo Levä TOIMITUSSIHTEERI
Tuuli Rajavuori
SYDÄN VAI JÄRKI?
T
aide saa ihmiset liikkeelle. Ensivaiheessa se saa meidät lähtemään kotoa museoihin, gallerioihin ja tapahtumiin. Merkittävämpää liikettä taide saa kuitenkin aikaan mielissämme. Näyttelyt ja teokset saavat ihmettelemään, ihastelemaan ja innostumaan. Taiteen kokeminen on epäilemättä mieltymysten yksilöimää. Silti kokemukseen vaikuttavat myös teoksen taustat. Suomen kulttuurirahaston uusimmassa asiakaslehdessä säätiön yliasiamies Antti Arjava pohtii, miten tieto teoksen tekijästä ja teoksen hinnasta vaikuttaa katsojan ja teoksen omistajan saamaan elämykseen. Lisäksi hän kysyy, miten elämys muuttuu, jos todetaankin, että teos oli väärennetty. Kysymys on hyvä ja vastaus riippuu jälleen katsojasta. Toiset tuntevat olonsa petetyiksi kun taas toiset innostuvat entistä enemmän teoksen saadessa uuden jännittävän särmän. Aito tai väärennös –pohdinta alleviivaa keskeistä taiteen katsomiseen liittyvää vahvuutta: Taiteesta voi, ja pitääkin, nauttia pelkästään omista lähtökohdista. Kun lähdemme määrittämään tai tulkitsemaan, sydämen tilalle tulevat aivot. Museoiden näyttelyt ovat paras paikka kokea taide-elämyksiä. Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista ja siksi museoiden kehittyvä verkkotarjonta onkin monelle mieleinen kehityssuunta. Tältä osin digiloikan mahdollisuudet avautuivat, kun Suomen museoliitto ja Kuvasto allekirjoittivat sopimuksen, jolla helpotetaan museokokoelmaan kuuluvien teosten julkaisemista verkossa.
”
Taide-elämys on henkilökohtainen.
TOIMITUSKUNTA
Kimmo Antila, Kati Kivimäki, Hanna-Kaisa Melaranta, Antti Mäkinen, Pauli Sivonen, Kimmo Levä ja Tuuli Rajavuori ULKOASU
Inari Savola KUSTANTAJA
Suomen museoliitto ry. Annankatu 16 B 50, 00120 Helsinki 0444 300 701 TILAUKSET & OSOITTEENMUUTOKSET
0444 300 701 museoliitto@museoliitto.fi HINNAT 2017
Kestotilaus 34 €, määräaikaistilaus 38 €, jäsenhinta 25 € ILMOITUKSET
Helena Piipponen helena.piipponen@museoliitto.fi 0444 300 701 PAINOPAIKKA
Forssa Print ISSN 0781-0032 KANNEN KUVA
Roni Rekomaa
Hyvä Museo-lehden lukija, kädessäsi on uudistunut lehti. Toivottavasti Museo-lehti omalta osaltaan innostaa etsimään uusia elämyksiä sekä museoiden näyttelyistä että niiden verkkosivuilta. Kimmo Levä. Kirjoittaja on Suomen museoliiton pääsihteeri.
4
MUSEO 2/2017
4041 0428
MUSEOKUVIOITA Uutisia museomaailmasta
MISSÄ MUSEOSSA AIOT VIERAILLA KESÄLLÄ? Museopäivien osallistujat vastaavat.
MUSEOLEHTI KYSYY
M
HANNA-LEENA SALMINEN
Rauman museo
”Serlachius-museoissa ja Mäntän kuvataideviikoilla. Vanhempani asuvat Mäntässä, joten museo osuu sopivasti matkan varrelle. Lisäksi paikka on aina hieno elämys.”
SUSANNA KOSKI
Lottamuseo
”Rautatiemuseossa Hyvinkäällä. Perusnäyttelyssä on aina uutta ja kiinnostavaa nähtävää, se kestää monta katselukertaa. Siellä järjestetään myös paljon hauskoja tapahtumia.”
KAI MECKLIN
Suomen Ilmavoimamuseo
”Forum Marinumissa Turussa. Paikalle houkuttelee Tall Ship Races –purjelaivatapahtuma. Lisäksi olen kiinnostunut kaikista sotilasmuseoista.”
KUVAT TUULI RAJAVUORI
HELSINGIN KAUPUNGINMUSEO ON VUODEN MUSEO
SELMA GREEN
Vaasan kaupungin museot
”Kiasman ARS17-näyttelyssä. Se on kesän must see –näyttely, sillä haluan tietää, mitä nykytaiteen kentällä tapahtuu. Tuuli Rajavuori
useoalan parhaimmistoa palkittiin Raumalla järjestetyssä Museogaalassa toukokuun alussa. Merkittävimmän tunnustuksen sai Helsingin kaupunginmuseo, joka valittiin Vuoden museoksi 2017. Vuoden museoviestintäteko on Rakkauden tiloja -tapahtuma- ja näyttelykokonaisuus. Erikoispalkinto myönnettiin Vantaan taidemuseo Artsille. ”Keväällä 2016 avattu uudistunut Helsingin kaupunginmuseo on lunastanut paikkansa helsinkiläisten sydämissä. Museon uudistukseen otettiin mukaan koko henkilökunta ja kaupunkilaisia jo suunnitteluvaiheessa. Museo on monipuolinen kokonaisuus, joka vastaa erittäin hyvin avoimen ja yhteisöllisen museon käsitettä", palkintoraati perusteli valintaansa. Vuoden museoviestintäteko -palkinto jaetaan onnistuneelle, positiivisesti erottuvalle viestintäteolle. Raadin mukaan Rakkauden tiloja on onnistuneesti yhdistänyt neljän erilaisen museon näyttely- ja tapahtumakokonaisuudet positiiviseksi ilmiöksi. Erikoispalkinnon saanutta Vantaan taidemuseo Artsia palkintoraati kiitti nopeasta ja rohkeasta reagoinnista lähiympäristön tapahtumiin. Artsi on löytänyt paikkansa ja yleisönsä erikoistumalla graffitiin ja katutaiteeseen.
MUSEOT LU
KUINA
MUSEOIDEN OMISTAJAT
Suurin osa suomalaisista museoista on kuntien ylläpitämiä. 55 % 6% 39 %
Säätiöt ja yhdistykset
Valtio
LÄHDE: MUSEOTILASTO 2015
Kunnat
MUSEOKUVIOITA Uutisia museomaailmasta
”
Voima on käyttäjissä: museon rooli siirtyy portinvartijasta enemmän mahdollistajaksi. Emme halua enää istua tiedon päällä ja yrittää jalostaa sitä vain itse. Kun ihmisille tarjotaan vapaa pääsy kokoelmiin, he voivat käyttää sitä tavoilla, jotka eivät tulisi museolle mieleenkään.” Museonjohtaja Tiina Merisalo perustelee, miksi Helsingin kaupunginmuseo avasi 45 000 korkearesoluutioisen kuvan kokoelman vapaaseen käyttöön verkossa. Helsingin Sanomat 26.4.2017
”
Kansallismuseon mukaan lahjoitettava kokoelma lisää merkittävästi saamelaisen kulttuuriperinnön saavutettavuutta ja vaikuttavuutta saamelaisalueella ja edistää saamelaisten mahdollisuuksia ylläpitää kulttuuriperintöään. Kansallismuseon saamelaiskokoelma on historiansa ja laajuutensa perusteella kansainvälisestikin merkittävä. Siihen kuuluu noin 2 600 esinettä.” Kansallismuseo lahjoittaa saamelaiskokoelmansa saamelaismuseo Siidaan Inariin. Yle Uutiset 5.4.2017
”
Museoilla menee nyt hyvin. Tästä kuuluu kiitos sekä pitkäjänteiselle kehittämistyölle että uusille hienoille ideoille, kuten mahtavasti menestynyt Museokortti. Museomme ovat paikallisia, alueellisia ja jopa valtakunnallisia vetovoimatekijöitä, jotka kiinnostavat yhä laajempia yleisöjä.” Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen kehui suomalaisia museoita Museopoliittisen ohjelman julkistustilaisuudessa. Kuntalehti 16.3.2017
S
MUSEOIDEN TAIDEKOKOELMIEN ESITTÄMINEN VERKOSSA HELPOTTUU
uomen museoliitto ja Kuvasto ovat solmineet sopimuksen, joka tarjoaa rajattoman mahdollisuuden esitellä suomalaisten taiteilijoiden museokokoelmiin kuuluvia taideteoksia verkossa ilman erillisiä teostai tekijäkohtaisia maksuja ja sopimuksia. Aiemmin museot eivät ole pystyneet hyödyntämään täysimääräisesti digitoituja kokoelmiaan. Esteenä ovat olleet hankalaksi koetut sopimukset sekä niihin liittyvät maksut. Tilanne ei ole ollut hyvä myöskään taiteilijoiden näkökulmasta. Sopimus avaa uusia mahdollisuuksia museotoiminnalle, jossa mobiili- ja verkkokäyttöliittymä on tasaveroinen perinteisen museorakennuskäyttöliittymän kanssa. Sopimuksen taloudellinen arvo on vuositasolla noin 300 000 euroa ja sen maksamisesta vastaa Suomen museoliitto opetus- ja kulttuuriministeriöltä, säätiöiltä ja muilta mahdollisilta yhteistyökumppaneilta saadulla rahoituksella sekä museoiden sopimusmaksuilla. Ensimmäiset museokohtaiset sopimukset on allekirjoitettu ja yleisölle uudet toimintatavat näkyvät jo loppuvuoden aikana.
KANSAINVÄLISTYVÄT MUSEOT Suomalaiset museoammattilaiset ovat pitkään hakeneet kokemuksia maailmalta. Vuonna 1987 Jouko Heinonen pohti artikkelissaan, ovatko suomalaiset museot kuitenkaan kansainvälistyneet riittävästi. Museotyön tekniikat olivat muutoksessa ja Heinosen mukaan mallia kannattaa hakea muualta mieluummin kuin tuhlata kallista aikaa ja rahaa suhteellisen pienen alueen omiin kokeiluihin. Kansainvälisistä yhteyksistä on myös muuta hyötyä. Tekstissä todetaankin: ”Kansainvälinen vuorovaikutus ja tietämyksen lisääminen muiden kansojen kulttuurista on Suomen kaltaiselle pienelle perifeeriselle maalle välttämättömyys. Paitsi se, että lisätään tietoa muista kulttuureista, lisätään samalla kansojen välistä ymmärtämystä ja harjaannutetaan suomalaisia kohtaamaan meidän kannaltamme eksoottisia olosuhteita.” Ajatukset pätevät varmasti edelleenkin. 30 VUOTTA SITTEN
Lähde: Museo-lehti 2/1987
MUSEOKORTILLA JO YLI MILJOONA KÄYNTIÄ Museokäynnit ovat kovassa kasvussa. Katriina Arrakoski teki miljoonannen Museokortti-vierailun Järvenpään taidemuseossa maaliskuun lopussa.
M
useokorttia on käytetty yli miljoona kertaa alle kahdessa vuodessa. Rajan rikkoi Järvenpäässä asuva Katriina Arrakoski, joka vieraili kotipaikkakuntansa taidemuseossa perjantaina 24. maaliskuuta klo 13.09. ”Museokortti kädessä voi mennä museoon kuin kotiinsa”, Arrakoski nauraa. Museot kiinnostavat jatkuvasti laajempaa ihmisjoukkoa. Vanhatkin kävijät ovat oppineet käyttämään museoita uusilla tavoilla, sillä Museokortti on muuttanut museoiden käyttökulttuuria. Kiinnostus näkyy kasvuna kävijätilastoissa. ”Nyt voi poiketa museoon, jos on sattumalta aikaa. Näin saa mielettömän upeita elämyksiä”, pohtii Arrakoski. Museokortti palkitsi Katriina Arrakosken merkkipäivän luonteeseen sopivalla tavalla: miljoonannen kävijän henkilökohtainen kortti on voimassa
seuraavat miljoona vuotta tai ainakin niin kauan kuin korttijärjestelmä on olemassa. Ahkerat museokäynnit ovatkin jatkuneet ja viimeksi Arrakoski vieraili Taidehallissa Anu Pentikin näyttelyssä. Viime vuonna suomalaiset museot ylsivät kaikkien aikojen kävijäennätykseen. Museoiden kävijämäärä nousi Museoviraston tilastojen mukaan 6,6 miljoonaan, pysyttyään vuosien ajan reilussa viidessä miljoonassa. Iloisia uutisia odotetaan myös tältä vuodelta. Kävijämäärät ovat kasvaneet samaa tahtia kuin Museokortin omistajapohja on laajentunut. Kun Museokortti otettiin käyttöön toukokuussa 2015, tavoitteena oli myydä 20 000 korttia ensimmäisen vuoden aikana. Tavoite on ylitetty moninkertaisesti, sillä kahdessa vuodessa yli 125 000 suomalaista on hankkinut Museokortin.
BEWESHIP Fine Art – Arvotaiteen logistiikkapalvelut ammattitaidolla.
www.beweship.com – fineart@beweship.com – 020 7857 500
REPORTAASI Syväluotaus museoteemoihin
SE, MITÄ SILMÄ EI NÄE Taideväärennöksiä tutkitaan entistä kehittyneemmän teknologian avulla. TUOMAS MACGILLEON KUVAT RIINA RINNE
N
aisen kasvoja reunustaa vaalea hilkka ja pään kiertävä, suuri myllynkivikaulus. Hänen ilmeensä on totinen, kasvot kulmikkaat ja uurteiset. Musta tausta tuottaa hieman aavemaisen vaikutelman, ikään kuin pää kauluksineen leijuisi irrallaan ilmassa. Maalaus tunnetaan nimellä Portrait of a Lady. Yksinkertaisen muotokuvan tarina on kuitenkin paljon ihmeellisempi kuin itse teos. Taulu saapui Suomeen, kun paperitehtaan johtaja ja vuorineuvos Gösta Serlachius osti sen taidekokoelmaansa vuonna 1936. Myyjänä oli tunnettu eurooppalainen taidekauppias, jonka mukaan teos oli hollantilaisen Frans Halsin 1600-luvulla maalaama. Frans Hals oli yksi hollantilaisen barokin tunnetuista muotokuvamaalareista. Hänen töidensä suosio oli 1900-luvun alussa voimakkaassa kasvussa.
Serlachius-museoiden kokoelmapäällikkö Tarja Talvitie kertoo, että teoksen aitoutta epäiltiin jo heti hankinnan jälkeen. ”Gösta oli tinkimätön ja halusi selvittää maalauksen alkuperän”. Lausuntoja pyydettiin eri puolilta Eurooppaa. Vuonna 1938 Frans Hals -museo Amsterdamissa totesi, että kyseessä oli huono jäljennös. Kauppojen peruminen oli kuitenkin jo myöhäistä. Muotokuva jäi Serlachiuksen kokoelmaan tuntemattoman taiteilijan teoksena 1600-luvulta. Seuraavaa tarkennusta maalauksen alkuperään saatiin odottaa lähes 80 vuotta. Viime vuonna kävi ilmi, että maalaus oli paljon tuoreempi kuin mitä kauppias oli Serlachiukselle uskotellut. ”Nykyaikaiset tekniset tutkimukset paljastivat, että muotokuva oli maalattu vasta 1930-luvulla”, Talvitie toteaa.
”
> Gösta Serlachiuksen ostama muotokuva Portrait of a Lady paljastui väärennökseksi. Teos myytiin Serlachiukselle Frans Halsin 1600-luvun työnä, mutta tutkimukset paljastivat muotokuvan 1930-luvulla maalatuksi. Teoksesta on otettu kuvia hyperspektrikameralla, ja saatu tällä tavalla näkyviin muotokuvan alle jäänyt kukka-asetelma.
Epäilykset heräsivät jo teosta hankittaessa.
8
MUSEO 2/2017
MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Lyhyt selostus siitä mistä palstalla on kyse.
9
MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Lyhyt selostus siitä mistä palstalla on kyse.
Recenartin materiaalianalyytikko Juhani Huuskonen (kesk.) tutkii vanhaa
”
keramiikanpalasta. Vasemmalla taustalla Recenartin tutkija Mikko Laitinen ja oikealla materiaalianalyytikko Seppo Hornytzkyj mikroskoopin ääressä.
Väärennösten tutkiminen on monitieteistä.
huipputeknologiaa”, toimitusjohtaja Tiina Koivulahti kertoo. Yritys on tutkinut useita teoksia Serlachius-museoiden vanhan taiteen kokoelmista. Viime vuonna kokoelmapäällikkö Talvitie päätti tutkituttaa myös Frans Halsina myydyn muotokuvan. ”Tiesimme jo, että kyseessä on melko varmasti väärennös, mutta halusimme saada lisää tietoa teoksen alkuperästä”, hän sanoo. Jo ensimmäinen öljyvärimaalaukseen tehty pigmenttianalyysi paljasti, että naisen muotokuvaa ei suinkaan ollut maalattu 1600-luvulla. ”Taulusta löytyi titaaninvalkoista pigmenttiä, joka tuli markkinoille vasta 1920-luvun lopussa”, Koivulahti toteaa. Pigmenttianalyysi toteutettiin XRF-spektrometrillä. Se on käsikäyttöinen, pienikokoinen laite, joka
I
kkunasta näkyvä räntäsade piiskaa vanhan sairaalan pihamaata Keski-Suomessa. Komea rakennus on suunnilleen yhtä vanha kuin naisen muotokuva. Yhteys Gösta Serlachiuksen ostamaan maalaukseen löytyy sairaalan tiloissa nykyisin toimivasta yrityksestä. Jyväskylän yliopiston tutkimushankkeesta alkunsa saanut taideteosten tutkimuslaitos Recenart yhdistää taidehistorian tuntemuksen ja modernin teknologian. ”Käytämme teosten tutkimisessa taidehistorian, fysiikan, kemian ja tietotekniikan osaamista ja
10
MUSEO 2/2017
REPORTAASI Syväluotaus museoteemoihin.
maallikon silmin katsottuna muistuttaa hieman nopeustutkaa. Recenartin kaksi materiaalianalyytikkoa valaisevat toimintaperiaatetta. ”Näytteeseen ammutaan röntgensäteitä. Takaisin kimpoavasta säteilystä saadaan tieto siitä, mitä alkuaineita kyseisestä kohdasta löytyy”, Juhani Huuskonen kertoo. Alkuaineiden suhteista voidaan puolestaan päätellä, millaisia väriaineita taiteilija on käyttänyt. XRF-spektrometrin käytön etu on se, että pigmenttianalyysi voidaan tehdä kajoamatta itse teokseen. Aina alkuaineista ei kuitenkaan voida vetää täysin varmoja johtopäätöksiä. ”Joskus tarvitaan näyte, jota voidaan tutkia mik roskoopilla tai kemianteknisillä keinoilla”, Seppo Hornytzkyj toteaa. Naisen muotokuvan kohdalla XRF-pigmenttianalyysi riitti. Koska teoksesta löytyi vasta 1900-luvun puolella kehitettyä väriainetta, se ei mitenkään voinut olla tätä vanhempi. Lisää tietoa saatiin, kun maalausta tutkittiin edistyneellä kameratekniikalla. Nykyaikaisen infrapunakameran avulla voidaan nähdä syvemmälle kuin mihin näkyvä valo ulottuu, eli teoksen maalipinnan alle. ”Voidaan tutkia, löytyykö teoksen alta toinen teos. Myös signeerausalueelle tehty manipulointi
Recenartin toimitusjohtaja Tiina Koivulahti Recenart Oy:n tiloissa.
V
anhan sairaalan kahvipöydässä nousee väistämättä esiin kysymys: kuinka yleisiä väärennökset ovat? ”Aivan liian yleisiä”, Talvitie ja Koivulahti toteavat hetken tuumittuaan. Heidän mukaansa lähes kaikkea taidetta väärennetään, mutta tiettyjen taiteilijoiden töitä useammin kuin toisten. Väärentäjälle tärkeää on se, että kyseisen taiteilijan työt myyvät hyvin. ”Tällaisia ovat esimerkiksi venäläisten avantgardistien teokset. Myös kotimaisia kultakauden mestareita on väärennetty paljon”, Koivulahti sanoo. Talvitie huomauttaa, että taidemuseoissa väärennöksiä tulee vastaan harvoin, koska teoksia hankitaan vasta tarkan harkinnan jälkeen. ”Museoiden kokoelmapoliittinen ohjelma määrittelee aika tarkkaan sen, mitä ja miten hankitaan. Edes lahjoituksia ei oteta vastaan, jos niiden alkuperä vaikuttaa epäselvältä”. Väärennöksen myyminen keräilijälle tai taidetta tuntemattomalle harrastajalle onkin paljon helpompaa. Tähän vaikuttaa myös se, että taiteeseen suhtaudutaan tunteella. Houkutus saada tunnetun taiteilijan työ edullisesti voi hyvin viedä voiton järjestä.
”
Taidemuseoissa väärennöksiä kohtaa harvoin. näkyy usein tällä tavalla”, Tiina Koivulahti kertoo. Tavallinen infrapunakamera ei kuitenkaan paljastanut Serlachius-museon muotokuvasta enempää. Tarvittiin järeämpää kameratekniikkaa. Hyperspektrikameralla päästään vielä syvemmälle pigmenttiin. Kamera mittaa pinnasta heijastuvaa valoa usealla sadalla eri aallonpituudella. Mittausten yhdistelmänä syntynyt kuva näytti tässä tapauksessa paljon muutakin kuin mitä paljaalla silmällä on mahdollista todeta. ”Muotokuvan kasvojen alta löytyi kukka-asetelmaa esittävä maalaus”, Koivulahti toteaa. Hänen mukaansa alkuperäinen maalaus saattaa hyvinkin olla 1600-luvulta. Tätä tukee muun muassa teoksen kääntöpuolelta löytyvä vanha lakkasinetti.
K
ansallisgalleria on Recenartin ohella toinen paikka Suomessa, josta löytyy sekä taidehistoriallinen osaaminen että tekniset apuvälineet taideteosten aitouden määrittämiseksi. Ateneumin johtava konservaattori Kirsi Hiltunen sanoo, että väärennöksiä liikkuu taidekaupassa
11
REPORTAASI Syväluotaus museoteemoihin.
Serlachius-museoiden kokoelmapäällikkö Tarja Talvitie museon tiloissa. Taustalla Frans Snydersin teos Koira, metsäkauris ja vihanneksia.
T
aideväärennöksiä tehdään eri tavoin. Yksi menetelmä on kokonaisen teoksen maalaaminen vanhan teoksen päälle, kuten Serlachius-museon tutkituttaman muotokuvan kohdalla oli tehty. ”Yleisin tapa on kuitenkin signeerauksen väärentäminen”, Tiina Koivulahti kertoo. Signeeraus voidaan yksinkertaisesti lisätä jälkikäteen, koska kaikki taiteilijat eivät aina signeeraa teoksiaan. Alkuperäinen signeeraus voidaan myös peittää ja vaihtaa tilalle toisen taiteilijan nimi. Signeerausväärennökset ovat Koivulahden mukaan yleensä todettavissa. Joko alueen pigmentti poikkeaa muusta maalauksesta, tai signeeraus on lisätty esimerkiksi alkuperäisen teoksen peittävän lakan päälle. Myös provenienssitietoja väärennetään. ”Teoksen mukana seuraaviin aitoustodistuksiin on aina suhtauduttava kriittisesti”, Koivulahti sanoo. Aina teknisissä tutkimuksissa paljastuvat epäselvyydet eivät tarkoita, että kyse olisi väärennöksestä tai ainakaan vilpillisessä tarkoituksessa maalatusta teoksesta. ”Saman taiteilijan eri töissä on laadullisia eroja. Taiteilijalla voi olla huono päivä, tai hän voi kokeilla erilaista tekniikkaa”, Koivulahti sanoo. Köyhä taiteilija saattaa myös käyttää vanhaa taulua uuden teoksen pohjana, joten alla näkyvä toinen teos ei välttämättä ole todiste väärennöksestä. Gösta Serlachiuksen ostaman muotokuvan kohdalla vilppi vaikuttaa tietoiselta. ”Arvelemme, että kyseinen taidekauppias tilasi teoksen joltakin taiteilijalta tai restauroijalta Keski-Euroopassa. Hän on saattanut myydä vastaavanlaisia teoksia myös muihin pohjoismaisiin kokoelmiin”, Koivulahti toteaa. Rikosoikeudellisia seuraamuksia on tässä ta pauksessa turha pohtia. Suomessa ja suuressa osassa Eurooppaa taideväärennösrikokset vanhentuvat kymmenen vuoden jälkeen.
”
Provenienssi kertoo teoksen taustat.
paljon. Väärentäjien suosikit ovat suurellekin yleisölle tuttuja nimiä. ”Gallen-Kallela, Schjerfbeck, Järnefelt, Halonen. Sitten on joitakin myöhäisempiä suosittuja taiteilijoita, kuten Reidar Särestöniemi ”. Hiltunen huomauttaa, että suurta osaa väärennöksistä ei päästä koskaan tutkimaan. ”Meillä tutkittavat teokset ovat vain jäävuoren huippu. Ne ovat sellaisia, jotka ovat herättäneet epäilyksiä tai jääneet poliisin haaviin”. Talvitien tavoin myös Hiltunen toteaa, että museoista löytyvät väärennökset ovat aika harvinaisia. ”Se johtuu kokoelmapolitiikan kehittymisestä, teoksia otetaan vastaan hyvin valikoiden”. Lahjoitukset tai testamenttilahjoitukset ovat Hiltusen mukaan se väylä, mitä pitkin väärennös todennäköisimmin päätyisi taidemuseoon, tosin niissäkin provenienssitiedot katsotaan tarkkaan. Provenienssi, eli omistushistoria, on tärkeässä roolissa taideteoksen alkuperän määrittelyssä. Jos luotettavaa dokumentointia teoksen vaiheista ei löydy, sitä on hyvin vaikea todistaa aidoksi.
Y
ksinkertainen kukka-asetelma on kulkenut 1600-luvun Euroopasta pitkän ja vaiherikkaan matkan nykypäivään, Suomeen ja Mänttään. Merkittävää rahallista arvoa teoksella on tuskin ollut ennen muodonmuutostaan, eikä väärennöksen paljastuttua sitä ole nytkään. Maalauksella on kuitenkin pysyvä koti Serlachiuksen taidesäätiön kokoelmatiloissa, varsin arvovaltaisessa seurassa.
12
MUSEO 2/2017
REPORTAASI Syväluotaus museoteemoihin.
”
Muotokuvan aitouden selvittäminen oli Gösta Serlachiukselle tärkeää, ja nykyteknologian avulla kysymykseen saatiin 80 vuotta myöhemmin lopullinen vastaus. Lisäksi tutkimus tuotti uutta tietoa, jonka saaminen olisi tätä ennen ollut mahdotonta. Talvitie huomauttaa, että kömpelön muotokuvan todellinen arvo on toimia esimerkkinä siitä, mihin tutkimuksen avulla voidaan päästä. ”Teosten taustalta voidaan löytää tarinoita ja kohtaloita. Säätiön taidekokoelman tutkiminen on vasta alussa”. Voi olla, että muotokuva päätyy vielä joskus yleisön eteen. ”On hyvä olla olemassa konkreettisia esimerkkejä siitä, miten keräilijöitä ja asiantuntijoitakin on huiputettu. Niiden avulla museot voivat havainnollistaa asiaa yleisölle”, Talvitie sanoo.
Teoksen taustalta löytyy uusia tarinoita.
Heinäsuova ilta-auringossa tutkittiin muutama vuosi sitten hyperspektrikameralla. Maalauksen alemmista pigmenttikerroksista löytyi taiteilijan signeeraus ja vuosiluku 1891, joita ei voinut nähdä paljaalla silmällä. Kyseessä oli Suomen ensimmäinen aidoksi varmistettu Claude Monet’n teos.
V
äärennösten paljastamisen lisäksi taideteosten nykyaikainen tutkimus voi tuottaa myös sykähdyttäviä onnistumisia. Serlachius-museon pohjakerroksessa esillä olevan Niittyjä ja erämaita –näyttelyn yksi vetonauloista on juuri sellainen.
Recenartin materiaalianalyytikko Seppo Hornytzkyj tutkii vanhaa taideteosta mikroskoopilla Recenart Oy:n tutkimustilassa.
13
MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Lyhyt selostus siitä mistä palstalla on kyse.
14
MUSEO 2/2017
MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Tutustutaan museoammattilaisten vaihteleviin työtehtäviin .
MUUMILAAKSON KONSERVAATTORI Eija Kangasmäki-Kurtti on Tampereen taidemuseon muumeihin erikoistunut paperikonservaattori. Kesäkuussa avautuva Muumimuseo on pitänyt Eijan kiireisenä viimeiset kaksi vuotta. JENNA PARMALA KUVAT MINNA KURJENLUOMA
”T
änään eivät ikävä kyllä ole kaikki muumit laaksossa”, paperikonservaattori Eija Kangasmäki-Kurtti naurahtaa ovelta. Tampereen museoiden kokoelmakeskuksessa tosiaan on hiljaista. Eijan työpöydällä pensselit, pinsetit ja kirurginveitset lepäävät hyvässä järjestyksessä. Niiden viereen pinotun teoskasan silkkipaperin alta pilkottaa kuitenkin tuttu paksukuono. Eija konservoi ja tarkastaa vuodessa noin viisisataa paperiteosta, joista suurin osa on muumiaiheisia. ”Viimeiset kymmenen vuotta olen tehnyt koko ajan enemmän ja enemmän pelkästään muumiaiheita”, Eija kertoo. Kesäkuussa avautuvan Tampereen Muumimuseon suunnittelu ja valmistelutyö aloitettiin kaksi vuotta sitten, mutta pysyvää kotia muumikokoelmalle on etsitty koko Eijan uran ajan. Kun tilat kaksi vuotta sitten löytyivät Tampere-talolta, alkoi Tampereen kokoelmakeskuksessa kiireinen konservointityö. ”Palkkasimme töihin määräaikaisia konservaattoreita, jotta saimme valtavan teosmäärän käsitellyksi. Käsiemme kautta on viimeisen vuoden aikana kulkenut Tampereen lisäksi teoksia Ateneumin kiertueelle ja Lontoon Southbank Centreen. Syksyl-
lä lähtee näyttely Etelä-Koreaan. Se tarkoittaa noin seitsemääsataa konservoitua teosta.” Nyt hyllyt notkuvat kehystetyistä ja kuplamuoviin pakatuista muumitauluista. Kaikki alkaa olla valmista Muumimuseota varten.
E
ijan ura Tampereen taidemuseossa alkoi Tyko Sallisen näyttelyn valvojana. ”Seuraavaksi toimin konservaattorin ja museomestareiden apulaisena ja sitten pääsinkin opiskelemaan paperikonservointia”, Eija naurahtaa. Tarkkuutta vaativa konservointityö tuntui Eijasta heti luontevalta. ”Tuntuu siltä, että tämä ammatti on juuri minulle tarkoitettu. Löysin äskettäin kansiollisen lapsuuteni vanhoja paperinukkeja, jotka olin järjestänyt ja lajitellut hyvin tarkkaan.” Eijan työstä haukkaa leijonanosan suunnittelutyö ja ennaltaehkäisevä konservointi. ”Suuri osa toimenkuvastamme perustuu sen ennakointiin, mitä kaikkea teoksille voi tapahtua näyttelyn, varastoinnin, kuljetusten ja käsittelyjen aikana. Se on ennaltaehkäisevää konservointia, jonka merkitys korostuu näyttelymäärien ja lainojen lisääntyessä.” Konservointiin Eija pääsee käsiksi usein vasta lounastauon jälkeen. Työpöydällä lepäävät suuret
< Konservaattorin työpöytä pysyy hyvässä järjestyksessä.
15
TÄRKEIMMÄT TYÖVÄLINEET Spatula
Tarkastuslamppu
”Spatulalla irrotetaan teoksen taustapaperi.”
”Piirroksen pintavaurioiden tutkimiseen.”
Kirurginveitsi
”Veitsellä rapsutetaan liimat ja teipit irti.”
Pumpulipuikko
Post it -laput
”Teosten luokitteluun ja merkkaamiseen sekä tuhansien asioiden muistamiseksi.”
”Pintapuhdistukseen ja liimojen ja tahrojen poistoon.”
Vesi, asetoni, etanoli ”Nesteet sijoitetaan pöydällä aina kauas konservoitavista teoksista. Liuottimia käsitellään aina kohdepoistimen alla.” Pienet pussipainot ”Hyödyllisiä esimerkiksi repeytymien paikkaamisessa.” Vehnätärkkelysliisteri, metyyliselluloosa, sampiliima ja Junfunori ”Repeytymien, irronneiden osien ja värien liimaamiseen ja kiinnittämiseen.” Imupaperi, japaninpaperi ja kuitukangas ”Pesuun ja paikkaukseen.”
EIJA KANGASMÄKI-KURTTI, 38 • Kotoisin Ruovedeltä, asuu Kangasalla • Perheeseen kuuluu aviomies ja kaksi koiraa KOULUTUS
• Ylioppilas, Ruoveden lukio. • Kulttuurihistorian opinnot Turun avoimessa yliopistossa • EVTEK muotoiluinstituutin konservointilinja, valmistunut paperikonservaattoriksi vuonna 2004 • SASKY, ammatti-instituutti Iisakki: Luonto- ja ympäristöneuvoja, 2015
EIJAN TYÖPÄIVÄ 7.30 Työpäivä alkaa aamuteellä. ”Aamupäivän hoidan sähköposteja, osallistun Muumimuseon suunnittelupalavereihin, käyn läpi kehystystä ja muita esillepanoasioita museomestareiden kanssa, sekä autan opiskelijakonservaattoriamme muumiaiheisen lopputyön kanssa.” 11.00 Lounas
TYÖKOKEMUS
• Harjoittelija Tampereen taidemuseossa, näyttelynvalvojana ja teknisen puolen assistenttina. • Konservoinnin työharjoittelut Kansallismuseon konservointilaitoksella, Hiekan taidemuseossa ja Whitworth Art Galleryssa Manchesterissa. • Paperikonservaattori Gösta Serlachiuksen taidemuseossa 2004–2005. • Tampereen taidemuseon paperikonservaattori vuodesta 2006.
16
MUSEO 2/2017
”Usein ehdin konservointipöydän ääreen vasta iltapäivällä.” 15.30 työpäivä päättyy ”Kovin tyypillisiä työpäiviä ei oikeastaan ole. Työpäivissä on paljon muuttuvia tekijöitä, joten koskaan ei tiedä, mitä päivä tuo tullessaan.”
MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Tutustutaan museoammattilaisten vaihteleviin työtehtäviin.
pinot muumiteoksia. Työpöydän kaapissa on kolmetoista isoa pakettia post it -lappuja, jotka auttavat työn organisoinnissa. Pöydän kulmalla on Sirkka Happosen kirjoittama Muumiopas muumien maailmaan. Vaikka Eijan työssä pääosassa on paperi, tekee muumitarinoiden tunteminen kuvien kanssa työskentelemisestä helpompaa.
”
Paperi on haastava työkaveri.
K
onservaattori näkee asioita, joita museoyleisö ei yleensä pääse näkemään. Kuvia käsitellessään Eija irrottaa usein piirustusten taustapaperin. ”Sen takana on usein Tove Janssonin kirjoittamia ohjeita, osoitteita tai mittoja kirjapainolle. Joskus teosten taustapuolella on myös hienon hienoja viivoja, luonnoksia kuvista, joita Tove on myöhemmin piirtänyt valmiiksi.” Nyt Eijan käsittelyssä on kuvituskuva teoksesta Muumipappa ja meri. Eija on tehnyt teoksesta vauriopiirroksen, jonka pohjalta hän konservoi työn. Kun liimat on rapsutettu kirurgiveitsen ja asetonihauteen avulla irti, laitetaan piirros kylpyyn. ”Paperi on haastava työkaveri. Ensin se on saatava rentoutumaan ja sitten se on koulutettava järjestykseen”, Eija kertoo. Paperikuiduilla on vahva muisti, ja suoristuksesta huolimatta paperi pyrkii usein takaisin aaltoilevaan muotoon. Oikein pahasti kellastuneesta paperista voi irrota vedessä ruskeita pilviä paperin happamuuden ja vanhenemistuotteiden liuetessa veteen. Seuraavaksi kylvetetty paperi prässätään imupapereiden välissä taas suoraksi. ”Uusimman muumimukin alkuperäiskuvitus Taikurin hatusta sai olla prässin alla kaksi kuukautta ennen kuin se suostui suoraksi. Muumimukin suunnittelutyötä aloittaessa teosta skannattiin melkein puoli tuntia, eli se sai vuosikymmenten valoannoksen kerralla. Valo on teosten pahin vihollinen, minkä vuoksi Muumimuseossakin tulee olemaan hämärää.” Tänä vuonna muumit ovat esillä Lontoossa, Tanskassa ja Etelä-Koreassa. Muumiteokset reissaavat koko ajan, ja kysyntä kasvaa jatkuvasti. ”Valitettavasti meiltä loppuvat pian muumit kesken, sillä teokset eivät kestä jatkuvaa esilläoloa”, Eija toteaa. Matkustaminen ja näytteillä oleminen on teoksille hyvin kuluttavaa. Teosten kuntoa seurataan tarkasti koko matkan ajan. Muumien perässä reissaa myös Eija, ja kuriirimatkat muumiteoksia esitteleviin kohteisiin vievät konservaattorin ympäri maailmaa.
V
araston seinällä vakavat kipsiset kasvokuvat tuijottavat vitriinilasin takaa hilpeää näkyä: vastapäisessä vitriinissä Muumipeikko ja Nipsu valitsevat mittavasta valikoimasta sopivaa häntää. Hahmojen ympärillä on helmiä, simpukoita, hilettä, nukkekodin posliiniastioita ja soittorasioita. Keskuskokoelman varastotilassa muumikokoelmat sekoittuvat iloisesti muun taiteen kanssa. Hännät ja näkinkengät ovat osa Tove Janssonin ja Tuulikki Pietilän kokoamaa varaosavarastoa muumihahmoille. Lähes kaikki vitriinin esineet, koristeet ja otukset on nyt kääritty silkkipapereissa arkistolaatikoihin, joiden päälle on napattu tarkka kuva kunkin laatikon sisällöstä. Muumitutkija Meri Kallio kävi Paraphernalia-kokoelmaa läpi melkein vuoden verran, ja esineet pakattiin konservaattorin ohjeiden mukaan. ”Ehkä tämä varaston luettelointi lähti vähän käsistä”, Eija naurahtaa, mutta muistuttaa samaan hengenvetoon, että myös Tove ja Tuulikki olivat tarkkoja. “Paraphernalia-kokoelma sisältää esimerkiksi taiteilijoiden laatimat maalinäytteet jokaisen muumilaakson asukkaan väreistä. Tosin esimerkiksi Niiskut vaihtavat väriä tunteidensa mukaan.”
E
ijan työkoneen taustakuvana on epätasainen rantakallio. Viime kesänä Eija vieraili Tove Janssonin ja Tuulikki Pietilän Klovharu-saarella Muumimuseon työryhmän
kanssa. ”Katselin saaren kallioita ja ymmärsin, että olin nähnyt nuo samat kalliot jo monta kertaa Toven piirroksissa. Saaren muodot ovat inspiroineet Tovea valtavasti.” Hurjinta konservaattorin mielestä oli merimatka maista saarelle. ”Tove ja Tuulikki ovat kuljettaneet osan teoksista maihin meriteitse. En voinut olla ajattelematta, kuinka moni niistä olisi voinut sillä matkalla pudota mereen!”
17
KOKELMAT KERTOVAT Kulttuurihistoriaa museoesineiden kautta.
TAITEILIJAELÄMÄÄ TUUSULANJÄRVELLÄ Juhani Ahon ja Venny Soldan-Brofeldtin kotimuseo Ahola Järvenpäässä esittelee taiteilijaperheen, jolla oli monimutkaisia ihmissuhteita ja kuuluisia naapureita. TEETÄ JA TAIDETTA
K
”
Kolmiodraaman osapuolet veivät salaisuudet mukanaan.
18
MUSEO 2/2017
irjailija Juhani Aho ja taiteilija Venny Soldan-Brofeldt muuttivat Tuusulanjärven valoon ja rauhaan vuonna 1897 tuttavalääkärin neuvosta, kun maalaukseen kuvattu esikoispoika Heikki oli kahden vuoden ikäinen. Varsinainen syy muutolle oli kaiketi se, että Juhani Aho oli rakastunut Vennyn pikkusisareen Tillyyn, kertoo Järvenpään museopalveluiden päällikkö Hanna Nikander. Suhde ei tosin muuttoon päättynyt. Tilly seurasi pian Tuusulanjärvelle – kuten myös joukko taiteilijaystäviä, tunnetuimpina heistä Jean Sibelius ja Pekka Halonen. Vuonna 1902 syntyi Juhani Ahon ja Tillyn poika Björn , joka esiteltiin maailmalle ottolapsena. Uteliaiden jälkipolvien harmiksi kolmiodraaman osapuolet veivät järjestelyn emotionaaliset ja käytännön yksityiskohdat mukanaan, sillä asiaa ei käsitelty kirjeissä tai päiväkirjamerkinnöissä. Se silti tiedetään, että Venny Soldan-Brofeldt oli itsenäinen ihminen, joka pystyi pitämään huolen itsestään. Jo nuorena hän oli matkustellut omin päin Ranskassa ja Espanjassa. Maalauksessa näkyvä messinkinen samovaari on mitä luultavimmin peräisin hänen opiskeluvuosiltaan Pietarissa.
KOKOELMAT KERTOVAT Kulttuurihistoriaa museoesineiden kautta.
SAVUKKEITA & SHAKKIA
T
KUVAT LIISA TAKALA
upakka-askin kanteen on Venny Soldan-Brofeldt hajamielisesti piirtänyt selällä lipuvan joutsenen kuvan. Maailmaa nähneenä naisena Soldan-Brofeldt sekä käytti housuja että tupakoi – ja etenkin hän poltti pientä, käyrää piippuaan. Siitä tuli Tuusulanjärven taiteilijayhteisön ompeluseurassa välillä sanomista. Venny ei neulaan tai virkkuukoukkuun koskenut, mutta istui kyllä seurassa mukana ja luonnosteli tai maalasi. Kerran hän tokaisi, miten joutavaa ajanhukkaa käsityöt ovatkaan. Aino Sibelius napautti siihen, että eipä yhtään sen enempää ajanhukkaa kuin sinun piipunpolttosi, Venny-hyvä. Iltaisin Aholassa juotiin samovaarikaupalla teetä, ja miesväki pelasi shakkia englantilaisilla, luusta tehdyillä nappuloilla. Sosiaalinen elämä oli vilkasta, joskus turhankin vilkasta. Sitä mukaa kun Juhani Ahon kirjailijanmaine kiiri, Aholasta tuli aina vain houkuttelevampi kyläpaikka sekä tutuille että aivan tuntemattomillekin vieraille, kertoo Nikander.
”
KIRJOJA & KALASTUSTA
J
uhani Aho on ensimmäinen suomalainen kirjailija, joka oli niin laajasti luettu, että ansaitsi kirjailijantyöllään elantonsa. Tässä on hänen romaaninsa Juhan hollanninkielinen käännös vuodelta 1914. Kielen mukana on vaihtunut myös teoksen nimi Marjaksi. Juhani Aho tunnetaan sanomalehtimiehenä ja kansalliskirjailijana, mutta ei pidä unohtaa, että hän on myös mies, joka toi Suomeen perhokalastuksen. Niinpä Aholassa onkin esillä kokoelma Ahon käsin sitomia kauniita perhoja. Tuusulanjärvellä toki kalastettiin rysällä, ja ulkona auringossa kuivuvan kalan haju oli mojova. Kuulemma naapurissa asuva Jean Sibelius tapasi ennen kyläilyä kysäistä noin varmuuden vuoksi, onko Aholassa ollut viime päivinä kalaonnea vai ei.
Aholassa riitti kyläilijöitä.
V
uon na 19 1 1 p er h e muutti Helsinkiin neljäntoista Tuusula-vuoden jälkeen. Vennyn rakennuttama ateljeesiipi purettiin vuokrasuhteen päättyessä, huonekalut huutokaupattiin, ja talo palautettiin aiempaan asuunsa. Aholan kulta-ajan jälkeen rakennuksessa on toiminut muun muassa kotitalous oppilaitoksen asuntola ja vuodesta 1997 alkaen kesämuseo, joka uudistui ja laajeni 2012. Katja Martelius
Ahola on auki toukokuun alusta syyskuun loppuun ti–su klo 11–18, talvella tilauksesta. Liput 4–7 euroa, sisäänpääsy myös Museokortilla. Osoite: Sibeliuksenväylä 57, Järvenpää.
19
KOLUMNI
PETRI SUMMANEN
Museopohdintoja ja mielipiteitä.
SAAKO TAIDETTA SOMETTAA? Tiedottajana ja bloggaajana törmään lähes viikoittain samaan ongelmaan: saako taidetta somettaa ja millä ehdoin? Kysymykseen hakevat vastausta niin alan ammattilaiset kuin yleisökin.
V
iimesyksyisessä Suomen Taiteilijaseuran ja tekijänoikeusyhdistys Kuvaston paneelikeskustelussa laadittiin viisi sääntöä teoskuvan somettamiseen.
Kunnioita teosta. Taideteos on aina uniikki ja erityinen. Älä siis turhaan rajaa, filtteröi tai lisää tarroja. Tutustu palvelun käyttöehtoihin. Käsi sydämellä: kuka on lukenut somepalveluiden käyttöehtoja? Niinpä. Silti ehdot olisi hyvä käydä läpi, sillä palveluiden ehdoissa on suuria eroja.
Kysy lupa. Kävijän näkökulmasta parasta olisi, että näyttelyn järjestäjä olisi sopinut taiteilijan kanssa kuvaamisesta ja some-julkaisemisesta etukäteen. Itse ilahdun joka kerta, kun seinäteksteissä tai näyttelyvihkosessa ilmoitetaan selkeästi, saako näyttelyssä kuvata. Näin erillistä lupaa ei tarvita. Muista kuitenkin, että jos missään ei lue, saako kuvia julkaista, on sinun teoskuvia somettaessasi kysyttävä lupa taiteilijalta.
Kaupallisella käytöllä on omat ehtonsa. Kaupallista käyttöä harkittaessa on aina oltava yhteydessä kuvan oikeuksien omistajaan. Yllä mainitut viisi ohjetta koskevat vain epäkaupallista käyttöä. Miten sitten varmistetaan mahdollisimman onnistunut näyttelyvierailu kaikille osapuolille? Vastaus löytyy viestinnästä. Jos työskentelet museoalalla, huolehdi, että museon tiedottaja pääsee tarpeellisiin koulutuksiin ja on mukana suunnittelussa näyttelyprosessin alusta alkaen. Huolehdi myös, että valvojat ja muu henkilökunta ovat selvillä pelisäännöistä. Näin varmistat, että museovieraan esittämään kysymykseen valo- tai videokuvaamisesta löytyy oikea vastaus heti avajaisillasta lähtien. Viestintä on avainasemassa myös näyttelyvieraan roolissa. Kun taiteen sometuksen pelisäännöt ovat yleisesti tiedossa, on näyttelykokemuksesta mukavampi kertoa somessa. Kuva Instagramissa tai Facebookissa täydentää ihanan näyttelyvierailun!
Mainitse taiteilijan nimi. Tämä on helppo juttu. Somettajalle hyvä vinkki on napata kuva teoslapusta – näin nimi pysyy mielessä myöhemmin kuvia julkaistaessa.
”
Selkeillä pelisäännöillä luodaan sujuva näyttelykokemus.
Laura Boxberg Kirjoittaja on nykytaiteen tiedotuskeskus Framen tiedottaja, joka kirjoittaa blogia osoitteessa taidematkustaja.fi.
20
MUSEO 2/2017
MUSEOIDEN SUOMI 100 Museot juhlivat Suomen itsenäisyyden merkkivuotta.
MODERNIA ELÄMÄÄ Viiden museon yhteinen näyttely kertoo suomalaisen yhteiskunnan modernisaatiosta.
H
SUOM -TAPAH I 100 TUMAT & NÄY T T ELY T O N KOOT T U OSOIT TEESEE N M US E O100.F I
PIETISEN KOKOELMA, SUOMEN VALOKUVATAITEEN MUSEO.
elsingin taidemuseo HAM, Designmuseo, Suomen valokuvataiteen museo, Arkkitehtuurimuseo ja Alvar Aalto -museo juhlistavat Suomen itsenäisyyden merkkivuotta yhteisellä näyttelyllä. Modernia elämää! – Suomalainen modernismi ja kansainvälisyys -näyttely esittelee arkkitehtuurin, muotoilun, kuvataiteen ja valokuvan kohokohtia, jotka rakensivat modernia ja kansainvälistä Suomea vuosina 1917–68. Samalla näyttely kertoo siitä, miten visuaaliset taiteet muokkasivat vähitellen modernin elämän arkea. Näyttelyn taustalla on monivuotinen yhteistyö, jossa viiden museon asiantuntijat pohtivat, miten aikakausi tuo esiin suomalaisen yhteiskunnan murroskohtaa. Viidessä vuosikymmenessä kahtiajakautuneesta, maatalousvaltaisesta maasta kasvoi moderni ja kansainvälistyvä hyvinvointivaltio. Nuori valtio kohotti itsetuntoaan muun muassa maailmannäyttelyissä ja kansainvälisissä kilpailuissa. Näyttely on koottu yhteistyömuseoiden kokoelma-aarteista: yli 300 teoksesta ja teoskokonaisuudesta 50 tekijältä. Mukana on useita tuttuja nimiä suomalaisen taiteen ja designin alalta.
Kaikki museoiden Suomi 100 –tapahtumat ja näyttelyt on koottu osoitteeseen: www. museo100.fi
K
okonaisuuteen kuuluu myös monenlaisia tapahtumia. Näyttelyopastukset, tapahtumapäivät, asiantuntijaluennot ja opastetut kävelykierrokset johdattelevat aikakauden teemoihin. Lisäksi näyttelyä varten on luotu äänimaailma, johon voi tutustua sekä näyttelyssä että kotoa käsin. Näyttely keskittyy Tennispalatsissa sijaitsevaan Helsingin taidemuseo HAMiin, mutta sisällöt näkyvät myös
Otso Pietinen: UPO Oy:n mainoskuva, 1956. Tekniikka saapui kotikeittiöihin 1950luvulla. Mainoskuvilla tuotiin esiin käytännöllisyyttä ja helppoutta.
Helsingin taidemuseo HAM: Modernia elämää! Suomalainen modernismi ja kansainvälisyys Avoinna 30.7.2017 asti
muissa museoissa. Esimerkiksi Arkkitehtuurimuseossa on esillä saman aikakauden originaalipiirustuksia.
Arkkitehtuurimuseo: Kuinka Suomi modernisoitiin – 200 piirustuksen tarina Avoinna 27.8.2017 asti
21
VINTAGE-HARRASTAJAN MATKASSA Palstalla kurkistetaan hiukan tuntemattomampiin museoihin.
MAALAISMUMMOLA KAUPUNGIN LAIDALLA Kun kävijä lähestyy Kuralan kylämäkeä, laidunten välistä kulkeva hiekkatie on käytännössä sama kuin 1890-luvulla otetussa valokuvassa, joka on esillä polun alussa. Kontrasti taakse jäävään nykykaupunkiin on jyrkkä.
K
KUVAT ANIA PADZIK / TURUN MUSEOKESKUS
uralan kylämäki on Turun museokeskukselle kuuluva kokonaisuus, elävän historian kylä, jossa toimitaan kuten 1950-luvun maaseudulla. Kylän neljä taloa talousrakennuksineen olivat maatalouskäytössä 1970-luvun alkuun, ja kylä peltoineen on säilynyt ehjänä kokonaisuutena. Museokeskus aloitti toimintansa alueella vuonna 1987. Vaikka alue rakennuksineen on vanhempaa perua, teemaksi valittu 1950-luku on herkullinen: se on nykyihmisen elämästä samaan aikaan sekä todella kaukana että ymmärrettävän matkan päässä. Keräilijöille ja nostalgikoille tutut astiat ja koriste-esineet edustavat samaan aikaan
22
MUSEO 2/2017
”
Tupa on kuin kuvakirjan mummola.
sekä tätä päivää että alkuperäistä aikakauttaan. Iso-Kohmon päärakennus on tehty 1950-luvun maalaiskodiksi. Tupa on kuin kuvakirjan mummolassa, jossa on aina kesä ja aika pysähtynyt – paitsi täällä huomioidaan vuodenkierto, ja emäntä kertoo auliisti siihen liittyvistä askareistaan. Pääsiäisenä tuvassa tuoksuu mämmi, jota emäntä keittää ja imeltää puuhellalla. Ruoan ja käyttötavaroiden teollinen tuotanto nousi Suomessakin 1950-luvulla, mutta itse tekeminen oli maalla vielä tärkeää. Pönttöuunissa rätisee tuli, sillä vielä on aika viileää. Vanhassa talossa viihtyvät perinteiset huonekasvit: ihana, juuri kukkaan puhjennut kliivia ja runsaana
MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Lyhyt selostus siitä mistä palstalla on kyse.
valuva hienohelma pylväänsä päässä eivät kerrostalossa näin hyvin pärjää. Salin ja kamarin pöydille on nostettu selattavaksi vuodenaikaan sopivia 1950-luvun Seuroja ja Kotiliesiä. Naulakoissa roikkuvat vaatteet ja kamarin peilipöydän kaunistautumisesineet tuovat mielikuvan siitä, että joku asuisi täällä edelleen. Kaverinani oleva kaksivuotias ei ensin uskalla tulla koko tupaan, mutta ihastuu suunnattomasti toisesta kamarista löytyvään lastenhuoneeseen. Fortuna-peli, keinuhevonen ja muut klassikkolelut kiehtovat myös nykytaaperoa. Lisää leikittävää löytyy Vähä-Kohmosta, jossa on leikkitupa, pihapuoti ja läheisen, jo lakkautetun Ristimäen koulun esineistöstä sisustettu koululuokka. Esineistö kuuluu Turun museokeskuksen opetuskokoelmaan, eli esineisiin < Työpajoissa tutustutaan entisajan käsitöihin << Kylänraitti houkuttelee nostalgiamatkalle.
Opetuskokoelman esineillä saa leikkiä.
< Kuralan kylämäen nykyiset
”
Museokokemuksen täydentää Vähä-Rasin talon idyllinen kahvila.
päärakennukset ovat 1800-luvulta
saa koskea ja niillä voi leikkiä, kunhan esineitä kohtelee kunnioittavasti. Kylämäen kokeiluverstaalla järjestetään perinnekäsityö- ja askartelukursseja parsimisesta uusien vaatteiden ompeluun vanhoilla kaavoilla. Kesäisin alueella on myös lasten leirejä ja keskiaikaan perehtyvä kädentaitotapahtuma. Kylämäen asutushistoria yltää ainakin rautakaudelle: alueella on rautakautinen kalmisto, ja koko mäki on arkeologisesti arvokas kohde. Kylämäen rakennukset ovat avoinna ja alueella on toimintaa kesäisin ja tapahtumien aikaan. Ulkoilualueena kylämäki toimii ympäri vuoden. Myös pihoilla on paljon katsottavaa: perinnekasvit, kuten perennat ja hedelmäpuut, kuuluvat olennaisena osana miljööseen. Elina Teerijoki
23
RONI REKOMAA
MUSE HARRA OST YHDIS US TÄ Ä
24
MUSEO 2/2017
KANTA-ASIAKAS Mikä museoissa viehättää?
MUISTOJEN TAULUKKO Sirpa ja Heikki Järvisen ei tarvitse kiistellä, milloin käytiin missäkin museossa. Sen kun avataan lista ja katsotaan.
P
aksuksi tulostepinoksi nidotussa taulukossa on ensimmäinen merkintä maaliskuulta 1969. Ateneumissa oli tuolloin esillä Ars 69 -näyttely, jonka Järviset kävivät katsomassa. Sirpa oli ripausta vaille 18-vuotias, Heikki kolme ja puoli vuotta vanhempi, ja seurustelua takana vajaat kolme vuotta. Viime kesänä tuli täyteen 45 vuotta naimisissa – ja ties monesko sivu taulukoita, joihin museokäynnit on listattu. Kirkkonummella asuva pariskunta kirjaa museot ja näyttelyt, teatterireissut, matkat sekä kirpputorien keräilykohteet järjestelmällisesti excel-taulukoiksi. Keittiön seinällä korkkitaululla on vielä yksi lista: ne näyttelyt, joihin voisi mennä. Kaikissa ei käydä, mutta kaikkia harkitaan. ”Rovaniemelle asti ei heti lähdetä, mutta jos kohde löytyy läheltä ja on kiinnostava, sitten mennään”, Heikki sanoo. Joskus lähdetään kauaskin, ehkä tehdään parin päivän kiertoajelu. Museoiden ja taiteen lisäksi Järvisiä kiinnostavat kirpputorit. Samaan reissuun voi mahtua monta tuntia usealla kirpputorilla, kesäteatteri ja ennennäkemätön museovierailu.
I
han vuonna 1969 excelit eivät vielä olleet ajankohtaisia. Vanhimmat merkinnät on etsitty vanhoista kalentereista, joita keräilyä rakastava pariskunta on säilönyt vuosikymmenten ajalta. Varsinainen kirjaaminen alkoi vasta 2000-luvulla. ”Reilut kymmenen vuotta sitä on tehty järjestelmällisesti. Se on jalostunut suorastaan taiteenlajiksi”, pariskunta kertoo nauraen. Nyt listoja päivitetään jatkuvasti, ja tulevien vierailukohteiden luettelo kasvaa koko ajan. Ideoita tulee esimerkiksi sanomalehdistä, joita luetaan mattoveitsen kanssa, jotta kiinnostavat ilmoitukset saadaan talteen. Museo- ja näyttelyvierailuita tulee suurin piirtein 40–50 vuodessa. Lukuja ei kuitenkaan tuijotella: taulukoiden kartuttaminen ei ole itsetarkoitus, vaan kussakin kohteessa käydään kiinnostus ja kokemus edellä.
V
anha tavara kiinnostaa sekä kotona että museoissa. Kirpputorit ovat pariskunnalle aarreaittoja: keräilykohteita on niin paljon aina Tammen kultaisista kirjoista ja löylymittareista filmikameroihin ja pöllöfiguureihin, että kirppisreissu usein palkitsee. Esimerkiksi kirjoja on hyllyssä neli-
sentuhatta – niin paljon, että niistäkin on tehty oma taulukkonsa ja tulostettu mukana pidettäväksi kirjaseksi. Siitä voi tarkistaa, ettei tule ostettua ”tuplia”. Mitä tahansa ei viedä kassan kautta kotiin. Niin kirjoissa kuin muissakin tavaroissa sekä hinnan että kunnon on oltava kohdallaan. Ostaminen ei nimittäin ole ainoa kirpputorien tarjoama ilo. ”Kiertely on pään tyhjentämistä”, Sirpa selittää. ”Ei ajattele mitään muuta maallista kuin sitä, mitä löytyy pöydistä. Se on rentouttavaa.”
L
ähes kaikki harrastukset ovat Järvisille enemmän tai vähemmän yhteisiä. Näyttelyssä tai ulkomaanmatkalla ei juurikaan käydä ilman toista. Vuosikymmenten aikana toisen seuraan on ehtinyt tottua. Mutta mitä sanovat tuttavat, kun he kuulevat listoista ja taulukoista? Ensin Järviset väittävät nauraen, ettei kenellekään kerrota asiasta. ”Ei vaan, kyllä ne tietävät”, Heikki sanoo. ”Mutta emme me missään pedantin maineessa ole.” Sirpa toteaa, että yhdessä tekeminen on tärkeää, ei niinkään se, mitä tehdään. ”Oli suhde sitten vanha tai nuori, yhteiset harrastukset ovat aina hyväksi.” Anne Salomäki
25
MUSEO-LEHTI MATKAILEE Paikalliset museot kertovat alueen historiaa.
MUSEORETKELLE AHVENANMAALLE Ahvenanmaa on kulttuurimatkailijan unelmakohde.
V
TUTUS TU AI N AK IN NÄI H I N
ÅLANDS MUSEUM & ÅLANDS KONSTMUSEUM
Viime syksynä täysin uudistuneena avautunut museo sijaitsee Maarianhaminan keskustassa. Samassa rakennuksessa sijaitsevat kulttuurihistoriallinen museo ja taidemuseo täydentävät hyvin toisiaan. Perusnäyttely johdattaa teemoittain Ahvenanmaan vaiheisiin esihistoriasta nykypäivään. Moderni
26
MUSEO 2/2017
TUULI RAJAVUORI
äkilukuun ja pinta-alaan suhteutettuna museoita on Ahvenanmaalla runsaasti – museoita on lähes jokaisessa kylässä. Valikoima vaihtelee korkeatasoisista taidemuseoista pieniin kotiseutumuseoihin ja yksityisten keräilijöiden persoonallisiin kokoelmiin. Selityksiä poikkeukselliseen museotiheyteen voi hakea vahvasta kotiseutuidentiteetistä, perinteiden arvostamisesta ja matkailun kehittämisestä. Monet museoista ovat auki pääosin kesällä, mutta usein ovet avataan myös tilauksesta. Tänä keväänä maakunnan ensimmäiset museot liittyivät Museokortti-järjestelmään. Kulttuurimatkailijan käyntilista täydentyy harmaakivikirkoilla, perinnemaisemilla ja esihistoriallisilla kohteilla, joten retkeen kannattaa varata aikaa useampi päivä.
näyttelytekniikka ja tyylikäs esillepano miellyttää vaativaakin museokävijää. Taidemuseon näyttelyt tuovat puolestaan esille sekä paikallista että kansainvälistä taidetta laajalla perspektiivillä. Museokaupassa on laadukkaita paikallisia käsityötuotteita.
”
Ahvenanmaan museokulttuuri on vahva.
ÖNNINGEBYMUSEUM
Önningebyn taiteilijayhteisön kultakausi ajoittuu vuosiin 1886–1914. Ruotsalaisista ja suomalaisista taiteilijoista muodostunut yhteisö kokoontui kesäisin Jomalaan taidemaalari Victor Westerholmin kutsusta. Önningebymuseumissa on esillä kattava otos yhteisöön kuuluneiden taiteilijoiden teoksia sekä alueeseen liittyviä esineitä. Museon pihapiirissä toimii myös kahvila sekä kirpputori, josta taiteenystävä voi tehdä kiinnostavia löytöjä.
MUSEOAMMATTILAISEN PÄIVÄ Lyhyt selostus siitä mistä palstalla on kyse.
JUHO VESA
ÅLANDS SJÖFARTSMUSEUM
ÅLANDS JAKT OCH FISKEMUSEUM
Eckerössä, Ahvenanmaan länsirannikolla, tutustutaan paikalliseen metsästys- ja kalastuskulttuuriin. Luonnonolot ovat vaikuttaneet alueen asukkaisiin merkittävästi. Ankariin säihin on
”
Merihistoria johdattaa uusiin elämyksiin.
ÅLANDS FOTOGRAFISKA MUSEUM
TUULI RAJAVUORI
Ålands Sjöfartsmuseum sijaitsee keskeisellä paikalla Maarianhaminan länsisatamassa. Nimensä mukaan museo esittelee Ahvenanmaan merenkulun historiaa ja jännittävät tarinat johdattelevat talonpoikaispurjehduksesta Ruotsin-laivoille saakka. Monissa näyttelypisteissä merihistoriaan voi tutustua itse tekemällä ja kokeilemalla. Viime vuonna Suomen Vuoden museoksi valitun kohteen näyttelyissä on huomioitu erityisesti myös lapsivieraat. Museon vieressä sijaitsee myös nelimastoinen parkki Pommern, joka avataan yleisölle konservointitöiden jälkeen kesällä 2018.
C. L. Engelin suunnittelemaan Postija tullitaloon. Viihtyisässä pihapiirissä järjestetään kesäisin korkeatasoisia taidekäsityönäyttelyitä. Samalla kannattaa kurkistaa myös pikkuruiseen Postiruotumuseoon.
sopeuduttu sukupolvien ajan ja museossa voikin tutustua esimerkiksi kalastusmajojen karuihin olosuhteisiin. Museon erikoisuus on avoin säilytystila, jossa on esillä muun muassa kattava perämoottorikokoelma. Eckerössä kannattaa piipahtaa myös vuonna 1828 valmistuneeseen,
Yksi Ahvenanmaan erikoisimmista museoelämyksistä on Ålands Fotografiska museum. Yksityisen keräilijän, Olle Strömbergin, kokoelmaan kuuluu tuhansia kameroita ja muuta valokuvaukseen liittyvää esineistöä. Entisen Pålsbölen kyläkoulun tiloihin on sisustettu myös kokonainen valokuvausliike, pimiö ja ateljee. Museossa kannattaa vierailla jo pelkästään kiinnostavien tarinoiden takia. Museokäyntiin kuuluu kokoelman kerääjän perusteellinen opastus, joka menee tekniikkaa syvemmälle. Hyvällä onnella kaupan päälle voi saada vaikka akrobatiaesityksen! Tuuli Rajavuori
27
TITUS VERHE / LAPINLAHDEN TAIDEMUSEO EEMIL
TAIDEMUSEO EEMIL YHDISTI KAKSI MUSEOTA Peruskorjauksen ja laajennuksen jälkeen Eemil Halosen museo ja Lapinlahden taidemuseo toimivat saman katon alla.
T
aidemuseo Eemil kohoaa uljaana Puustellin kallion laella. Vanhasta rakennuksesta on jäänyt vain runko pohjaksi uudelle. Noppamainen, punatiiliverhoiltu ulkoasu on vaihtunut valkoisiksi pinnoiksi vastakkaisilla pulpettikatoilla puolitoista vuotta kestäneen remontin aikana. Samalla neljänkymmenen vuoden ongelmat on ratkaistu. Museotoimin-
28
MUSEO 2/2017
nan kannalta kysymys on ollut peruskokoelman säilyttämisolosuhteista ja toisaalta erillisen taidekeskuksen aiheuttamista pitkäaikaisista kustannuksista. Viime vuoteen asti kuvanveistäjä Eemil Halosen(1875–1950) alkuperäiskipsit olivat esillä Eemil Halosen museossa, joka oli kunnostettu pappilan entiseen kivinavettaan. Se oli idyllinen ja kaunis kesämuseo, mutta talvella
näyttelyesineet ja kokoelma olivat kylmässä. Vuonna 1977 museota täydentämään valmistui Lapinlahden Taidekeskus, jossa edistettiin taiteen harrastusta monipuolisesti ympäri vuoden. Nyt kaksi toimijaa ovat saman katon alla. Uuden museorakennuksen sisääntulotason näyttelysalissa tilaa on runsaat 300 neliötä. Tila on jaettu neljällä siirtoseinäkkeellä kahteen osaan. Alakerran näyttelytiloja ovat Studio 70
NÄYTTELYARVIO Miltä näyttävät uudet ja uudistuneet museot?
”
ja Sohvin soppi, joka on monipuolinen työpaja- ja toimintatila. Mikä parasta, kokoelmatiloihin avautuu näkymä näyttelysalin takasivulta lasiseinän läpi. Säilytystilaa on nyt kahdessa kerroksessa yhteensä 250 neliötä. Myös sisältö on uudistunut. Suomen itsenäisyyden juhlavuoden merkeissä museota ylläpitävä Halosten museosäätiö on voinut aloittaa peruskokoelman eli Eemil Halosen kipsiveistosten konservointityön Suomen Kulttuurirahaston tuella. Taidemuseo Eemilin useamman vuoden avoinna oleva kokoelmanäyttely Taiteilijan tie esitteleekin 80 konservoitua veistosta. Kokonaisuus on edustava valikoima taiteilijan tuotannosta 1900-luvun alkukymmeniltä ja ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Uudet tilat tarjoavat myös näyttävät puitteet kesän vaihtuvalle näyttelylle, joka on taidegraafikko Kirsi Neuvosen Luontoäidin helmassa. Tähän pisteeseen on päästy merkittävien tahojen tuella. Kaikkiaan noin 2,4 miljoonaa euroa maksaneen peruskorjauksen ja laajennuksen ovat rahoittaneet Lapinlahden kunta, opetusja kulttuuriministeriö ja Olvi-säätiö. Konservointia ja sisältötuotantoa ovat tukeneet myös Iisalmen kaupunki sekä useat paikalliset toimijat. Uudistuneen museon perustan muodostavat laajat taidekokoelmat, joi-
SINIKKA MIETTINEN
Uudistuneelta museolta on lupa odottaa suuria.
hin kuuluvat Eemil Halosen kokoelman 550 teosta, Eemilin sisaren Anna Halosen (1889–1972) tekstiilikokoelma, Piispa Arsenin 300 teoksen kokoelma sekä lähes 500 muun teoksen kokoelma. Kokoelmassa ja museon toiminnassa näkyy myös vahva yhteys paikkakuntaan. Eemil Halonen oli syntyisin Lapinlahdelta ja työskenteli siellä opiskeluvuosien jälkeen vuodet 1903–1919. Paikkakunnalla jatkuu edelleen Eemil Halosen ja hänen veljensä, kuvanveistäjä ja taidevalaja Arttu Halosen (1885–1965) käynnistämä taidevalimotoiminta. Kuvanveistäjän kipsiveistoksia säilytettiin aikanaan kivenheiton päässä museon nykyisestä rakennuksesta, Eemilin veljen Jussi Halosen Tervolassa. Tervolan riihi eli Eemilin ateljee ja varasto on nykyisin Taidemuseo Eemilin pihapiirissä odottamassa uutta toimintaa.
L
apinlahden kunnan virallisena missiona on olla taidepitäjä – liikunnan ja juuston lisäksi. Ja se kyllä näkyykin. Viitostieltä taidemuseolle johtavan tien varrella on useita nykyveistoksia Eemilin pronssiteosten lisäksi. Reittiin kuuluu myös Lapinlahden hautausmaa, jossa on useita Eemil Halosen tekemiä hautamuistomerkkejä sekä Halosten sukuhauta. Eemil Halosen tuotantoon voi tutustua myös monilla muilla paikkakunnilla jo ennen museovierailua.
Kokoelmanäyttely kertoo kuvanveistäjä Eemil roolista itsenäisen Suomen raken tajana.
<< Uusi rakennus sisältää toimivat näyttely
ja kokoelmatilat.
Pronssivaloksia ja marmoriin, puuhun tai graniittiin toteutettuja teoksia on esillä esimerkiksi Helsingin katukuvassa, Ateneumin perusnäyttelyssä ja Hietaniemen hautausmaalla hautamuistomerkkeinä. Kuopiossa on puolestaan graniittinen vapaussodan muistomerkki vuodelta 1920 sekä Minna Canthin patsas vuodelta 1937.
U
udistuneelta museolta on lupa odottaa suuria. Uuden rakennuksen ja kokoelmatilojen lisäksi museossa satsataan taidekasvatukseen. Kattavien paikallisten yhteistyöverkostojen lisäksi museo kehittää parhaillaan uutta tarina- ja tehtäväreittiä, joka johdattelee Eemil Halosen elämään. Jään kiinnostuksella odottamaan, minkälaiseksi museon toiminta kehittyy.
Sinikka Miettinen Kirjoittaja työskentelee intendenttinä Var kauden museoissa ja on tehnyt taidehistorian lopputyönsä Eemilin veljestä, kuvanveistäjä ja taidevalaja Arttu Halosesta (1885–1965).
29
NÄYTTELYLIITE Museoiden kesänäyttelyt
MU
SE
AL
LE
!
Museo-lehden näyttelyliite esittelee kesäkauden kiinnostavimmat näyttelyt. Lisätietoja museoiden näyttelyistä ja tapahtumista löydät myös verkosta osoitteesta museot.fi.
ANE GYLLENBERG – KERÄILIJÄN ITSENÄISYYS 29.3.–29.10.2017
AKSELI GALLEN-KALLELA, AD ASTRA, 1907
LÄ
E HD
ATK OM
Taidekoti Kirpilä Kesän mittaisissa kastanjankukkajuhlissa nykytaide kohtaa kultakauden aarteet
“Kohtauksia pöydillä” 28.5.–30.8.2017
TYKKÄÄ MUSEOLIITOSTA FACEBOOKISSA
Pohj. Hesperiankatu 7, Hki Vapaa pääsy Avoinna ke 14–18 ja su 12–16 www.taidekotikirpila.fi
Taidemuseo Villa Gyllenberg juhlistaa Suomen 100-vuotista itsenäisyyttä näyttelyllä, jossa on esillä museon omia avainteoksia ja huippulainoja muista museoista. Esillä mm. Gallen-Kallelan, Edelfeltin ja Schjerfbeckin ikonisia teoksia. Museo auki ke klo 15–19, su klo 12–16. Lauantaisin 10.6.–26.8.2017 klo 11–15. Liput: 8–10 €, alle 18 v. 0 € Meille käy myös Museokortti! Kuusisaarenpolku 11, 00340 Helsinki Bussit: 194, 195, 551, 552.
www.villagyllenberg.fi
Museoiden kesänäyttelyt NÄYTTELYLIITE
SOTAMUSEO
NURMIJÄRVEN MUSEO
Sukellusvene Vesikko,
Konstiniekka Kivi
p. 0299 530260
Sotamuseon Maneesi,
p. 0299 530261 Suomenlinna ,
00190 Helsinki avoinna joka päivä klo 11–18 yhteislippu Maneesi ja Vesikko 7/4 €, museokortilla vapaa pääsy. www.sotamuseo.fi
Aleksis Kiven kodin uusi näyttely esittelee kansalliskirjailijan elämää. Koettavaa kaikenikäisille. Museokauppa ja kahvikioski. 1.6.–31.8. ti–su 11–18, 0/2/4 €, Palojoentie 271, Nurmijärvi. 040 317 4148 www.nurmijarvi.fi/museo
Järvenpäässä sijaitseva Ainola oli säveltäjä Jean Sibeliuksen ja hänen perheensä koti yli 60 vuoden ajan. Nykyisin se on yksi Suomen merkittävimmistä kulttuurikohteista ja kansainvälisestikin arvostettu nähtävyys. Tervetuloa vierailulle alkuperäisenä säilytettyyn Ainolaan!
– Aino ja Jean Sibeliuksen koti
Avoinna toukokuu–syyskuu, ti–su klo 10–17 Varaukset ja tiedustelut info@ainola.fi
www.ainola.fi
Loviisa Lovisa 1917 –2017 12.5.2017–7.1.2018
12.5-3.9.2017 ti-su 11-16, 5.9.2017-7.1.2018 ti-pe & su 12-16
Loviisan kaupungin museo — Komendantintalo Puistokatu 2, 07900 Loviisa 040 660 4517, 044 450 5009
R Y T M I TA J U 2 0 1 7 1 6 . 6 .—3 . 9 . 2 0 1 7
Poikkitaiteellinen näyttely- ja tapahtumakokonaisuus 3 N ÄY T T E LY PA I K K A A 4 3 N Y K Y TA I T E I L I J A A PA L JON TA PA H T UMI A
Hy v inkä än t aid e mu s e o H äm e e nkat u 3 D P r om en a dig al l e r i a Vai v e r o nkat u 1 0 Taid e a s e m a Hyvinkään rautatieasema R aut at ie nk at u 9 w w w. hy v inka ant aju . f i
Urheiluhistoriaa Kouvolassa 8.10.2017 asti
KUUTTI LAVONEN Hypnos ja Thanatos
Avoinna ti–pe 11–18, la-su 12–17, ma suljettu Varuskuntakatu 11, Kouvola-talo Liput 7/5 €, yhteislippu 11/8 €, alle 18-vuotiaat vapaa pääsy
www.poikilo.fi
museot
museot
Kuutti Lavonen, Sacral del Monte, 2017
museot
museot
Kuva: Rauno Träskelin
11.5.–20.8.2017
HAASTA ITSESI,
MENE MUSEOON!
NÄYTTELYLIITE Museoiden kesänäyttelyt
Into toIvo rohKeuS Pekka Halonen, Eero Järnefelt, Venny Soldan-Brofeldt, Maria Wiik, Akseli Gallen-Kallela, Albert Edelfelt, Helmi Biese, Albert Gebhard
2.5.–3.9.2017
Tuusulan taidemuseo Rantatie, Tuusula p. 09 8718 3466 www.halosenniemi.fi Avoinna ti–su klo 11–18
Lähde vuoden mittaiselle kulttuurimatkalle! Museokortti on pääsylippusi 250 museoon. 6.6.–17.9.2017
IhanuuksIen Ihmemaa Kirjailijoiden Suomi taiteessa ja kuvituksissa
Museokortti • m
useot.fi
64
90
TaiTeilijakoTi erkkola Tuusulan taidemuseo Rantatie 25, Tuusula p. 040 314 3471 www.erkkola.fi avoinna 1.5.–31.8. ti–su klo 11–18 1.9. alkaen ke–su klo 12–17
Museoiden kesänäyttelyt NÄYTTELYLIITE
ääsy! Vapaa p
MANTAN KAMMARI Vaivaako luumätä tai vatsakatarri? Tule tutustumaan kuuluisaan kansanparantajaan Tyrvään Mantaan eli Amanda Jokiseen (1853–1922).
Avoinna o 12–17 kl u –s ke . 1.6.–6.8 asti) 18 (heinäk. klo ala tam Sas 2, Jaatsinkatu o use unm @sastamalanseud a ant @tyrvaanm
KIMMO PYYKKÖ TAIDEMUSEO
HUITTISTEN MUSEO
Kuohunharjuntie 6, Kangasala Ti–ke 1–17, to 11–19, pe–la 11–17, su 11–15 6/4/2/0€, Museokortti kimmopyykkotaidemuseo.fi Kesänäyttelyt
Ilmassa itekkin 27.8. asti Isorättyät Kangasalla 6.6.–27.8. Merja Palin 14.6.–3.9.
20.5.–31.10. Mennään Eläviin kuviin! Presidentti Risto Ryti Kuvanveistäjä Lauri Leppänen
la–su 12–16, 1.6.–15.8. myös ti–pe 12–17 Ryhmät sop. muk. 2€ / Museokortti Kirkkotie 4, Huittinen p. 044 560 4319 www.huittinen.fi/museo
Sata vuotta eteläpohjalaista eloa 10.6.2017–14.1.2018
ETELÄ-POHJANMAAN MAAKUNTAMUSEO Törnävän museoalue, Kivinavetta Törnäväntie 23, Seinäjoki P. 06 416 2648
SAVIKYLPYJÄ, ELINTARVIKEPULAA JA POLKUPYÖRÄ PATRULLEJA
GYTTJEBAD, LIVSMEDELSBRIST OCH CYKEL PATRULLER
Elämää Naantalissa vuonna 1917
Livet i Nådendal år 1917
16.5.–31.8.2017 | ti–su/ti–sö 11–18 Naantalin museo Mannerheiminkatu 21 02 4352 727 www.naantali.fi/museo
1.5.-28.5. UUSIA ALKUJA
Jaana Houessou
9.6.-16.7. ILMALINNOJA
21.7.-3.9. NÄKYMÄTTÖMÄT REITIT
Sirpa Häkli Sandra Kantanen Senni Aleksandra Laura Kärki Minna Lenfeldova´ Päivi Allonen Tiina Marjeta Liisi Huotari Eila Minkkinen Sanna JuujärviArja-Maarit Puhakka Bremer Suvi Suikki Saana Inari Tiina-Liisa Kaalamo Pive Toivonen Mirimari Väyrynen Enni Kömmistö Irmeli Mäkilä ja Ann Sundholm 9.6.-3.9. PUISTOALUE Hannu Palosuo Emma Rönnholm Jani Rättyä Salla Vapaavuori Emma Rönnholm Paula Vierikko Nanna Saarhelo
Hannu Palosuo, Vanitas Vanitatum, 2015
seinajoki.fi/museo
1.6.–31.8. ke–pe 12–19, la–su 12–17 1.9.–31.5. ke 12–18, to, pe, su 12–16
WIURILAN KARTANO, Viurilantie 126, Halikko
avoinna ma-su 11-17, vapaa pääsy, www.wiurilankesa.fi
Naantalin museo on museokorttimuseo!
Näyttelyiden tuotantoa tukevat Salon kaupungin kulttuuripalvelut, Wiurilan kar tano, Suomen Kulttuurirahasto, Taiteen edistämiskeskus
UUTUUSNÄYTTELYT Tehdas on ulkopuolella – Esther Shalev-Gerz 1.4.2018 saakka Kesäpäiviä, Summer Days – pohjoismaalaisia nykytaiteilijoita 1.10.2017 saakka Nautinto – Jukka Korkeila, Elina Merenmies ja Anna Retulainen vuorovaikutuksessa Serlachiuksen vanhan kokoelman kanssa 10.6.2017–4.11.2018 Bling Bling – Kimmo Schroderus 10.6.–10.9.2017
Esther Shalev-Gerz, Erottamattomat, 2000.
Troels Wörsel, Nimetön (osakuva), 2015.
Kimmo Schroderus, Fleskepanne, 2015.
Jukka Korkeila, Mies ja valopallo (osakuva), 2016.
Mänttä | serlachius.fi Serlachius-bussilla Tampere - Mänttä - Tampere suoraan museoihin!
NÄYTTELYLIITE Museoiden kesänäyttelyt
LÄHDE MUSEOTURISTIKSI RAUMALLE! PUUTA, RAUTAA, RAKKAUTTA
Raumalaisten museoiden yhteinen mobiiliopas. Kurkista kaupungin historiallisiin kohteisiin. tarinasoitin.fi/prr #puutarautaarakkautta
LÖNNSTRÖMIN MUSEOT
RAUMAN MERIMUSEO
Teresia ja Rafael Lönnströmin kotimuseo / Lönnströmin taidemuseo Syväraumankatu 41 puh. 045 2610 504 lonnstrominmuseot.fi
Kalliokatu 34 puh. 02 822 4911 rmm.fi
1.7.–1.10.2017 Kesäisiä hetkiä – Teresia Lönnströmin teoshankintoja 1984–86 kotimuseon Galleriassa
MARELA, LAIVANVARUSTAJAN KOTI Kauppakatu 24 puh. 02 834 3528 rauma.fi/museo
Aikamatka nuoruuteen – selviytymistarina 1917-2017
Koko perheen merellinen museo navigointisimulaattoreineen ja Saa koskea! -pisteineen
VANHA RAATIHUONE & MUSEOKAUPPA "KISTUPUAD" Kauppakatu 13 puh. 02 834 3532 rauma.fi/museo Kaikkjast Vanhin Vanh Rauma –kaupungi ensmäise vuossada Raumalaisia mestarinyplääjiä – Aallon sisarukset: Anna Palmu ja Ester Aaltonen
RAUMAN TAIDEMUSEO Kuninkaankatu 37 puh. 02 822 4346 raumantaidemuseo.fi
KIRSTI, MERIMIEHEN KOTI Pohjankatu 3 puh. 02 834 3529 rauma.fi/museo
Kauniisti säilynyt pihapiiri rakennuksineen kertoo, miltä Vanha Rauma näytti 100 vuotta sitten.
Ars Rauma 2017 – Minä ja torakka Hannu Artinahon retrospektiivinen näyttely 10.6.–10.9.2017
Avoinnaolo- ja näyttelytiedot museoiden verkkosivuilta. Kaikkiin kohteisiin Museokortilla! Opaspalvelut: Rauman matkailuneuvonta, puh. 02 834 3512, matkailu@rauma.fi Lisää löytöretkikohteita Raumalta osoitteesta aikamatkasatakunnassa.fi/kunnat/rauma
Museoiden kesänäyttelyt NÄYTTELYLIITE
Kesän näyttelyt 2017
Paula Troxler, Blickfelder, 2016, yksityiskohta.
Mikkelin taidemuseo 10.6.–10.9. Mikkelin 11. kuvitustriennale Ristimäenkatu 5, 50100 Mikkeli Puh. 015 194 2424 Avoinna ti 10–17, ke 12–19, to–su 10–17, ma suljettu
Museokortti • museot.fi
SA-kuva
Päämajamuseo 2.5.–31.12. Jos se olisin ollut minä
MATKALLA JOSSAIN PÄIN SUOMEA?
Päämajankuja 1–3, 50100 Mikkeli Puh. 015 194 2427 Avoinna 2.5.–31.8. päivittäin 10–17.
MKM
Suur-Savon museo 4.1.–31.12. Mikkelin pitäjänkirkko 200 vuotta LÖYDÄ TARINA, JOKA LIIKUTTAA SINUA.
Otavankatu 11, 50130 Mikkeli Puh. 015 213 606 Avoinna 2.5.–31.8. ti–pe 10–17
MIKKELIN KAUPUNGIN MUSEOT Hallituskatu 8 E, 50100 Mikkeli Puh. 015 194 2424 • www.mikkeli.fi/museot Museoissa käy valtakunnallinen museokortti.
NÄYTTELYLIITE Museoiden kesänäyttelyt.
TAIDEMUSEO EEMIL
TARINOITA MATKALLESI tarinasoitin.fi/seinaton
Luontoäidin helmassa,
Kirsi Neuvosen taidetta 8.6.–17.9.
Taiteilijan tie – Eemil Halonen Suomea veistämässä
ti–su klo 11–18, 8/7/0 €, Museokorttikohde Suistamontie 3, Lapinlahti info@eemil.fi, 040 187 2678, eemil.fi
Backstage joensuun taidemuseo onni 18.5.-17.9.2017
TeIjA Ja pEkKa iSoRäTtYä iSoRäTtYä sWiNgErS
ToMmI LiImAtTa
AbSoLuUtTiNeN NoLlApIsTe
rIa sTeReO AnSsI KaSiToNnI & mA 0 StErEo 800 PeKkA KaInUlAiNeN & iIrIs pEsSa kErÄnEn
nUs PeTrI AlA-MaU
JeNnI RoPe
AsKo
22-PiStEpIrKkO J. A. mÄkI RaDiOpUhElImEt KaRkKiAuToMaAtTi NiNnI LuHtAs AaRi mIeSkUoRo hUuTaJaT PiNtAn
HeInI LeHvÄsLaIhO DaKoTa kOlLeCtIvE ToNeS Of rEvOlUtI oN
PiNk tWiNs
Kirkkokatu 23, Joensuu Avoinna: ti, to-su 10-16, ke 10-20 Liput: 3-7 € / Museokortti
36
DwEfAlL
NeN PiRi E cK A ViLlBlA uDiO SeReMoNiA
ViLlE VuOrEnMaA
SuR-rUr
HaRrI TuRuNeN oUtO LiNtU
SIIDA – SAAMELAISMUSEO JA LUONTOKESKUS
Avoinna 1.6.–31.8. ma–su 9–19, 1.–30.9. ma–su 9–18 ja 1.10.–31.5. ti–su 10–17 (ma suljettu). Pääsymaksut: 10€/aik, 8 €/eläkel., opisk., 5€/koulul. 7–17v, 0€/lapsi 0–6v. Siida, Inarintie 46 99870 Inari, 0400-898 212, www.siida.fi
AN
NA
PA
UT LA
ET
TA
KERRO MEILLE Mikä on tämän lehden mielenkiintoisin juttu? Minkälaiset jutut purevat? Mikä mättää?
Vastaa, ja voit voittaa Ålands Sjöfartsmuseumin merellisen leikkuulaudan! Leikkuulautaan on painettu Ahvenanmaan ja Turun saariston merikortti 1800-luvulta. Leikkuulaudan koko on 20 x 30 cm. Esimerkiksi mökkituliaiseksi erinomaisesti sopiva museokauppatuote on Ålands Sjöfartsmuseumin omaa tuotantoa ja myynnissä ainoastaan museon kaupassa Maarianhaminassa. Kaikkien palautetta lähettäneiden kesken arvotaan yksi leikkuulauta. Ålands Sjöfartsmuseum Hamngatan 2, Maarianhamina Avoinna kesäkaudella ma–su 10–17, syys–toukokuussa ma–su 10–16
POSTITA PALAUTELOMAKE 15.9.2017 MENNESSÄ
ÄÄNESTÄ VUOSISADAN MUSEOTA!
S
atavuotias Suomi juhlii itsenäisyyden ajan kulttuurin tekijöitä ja kulttuuritekoja Vuosisadan Kulttuurigaalassa 18.10.2017. Gaalassa palkitaan eri kulttuurin- ja taiteenalojen parhaimmistoa. Yksi palkittavista on Vuosisadan museo, jonka valintaan tarvitaan yleisön apua. Mikä suomalainen museo ansaitsee arvonimen Vuosisadan museo? Nyt sinulla on mahdollisuus antaa äänesi omalle suosikkimuseollesi. Äänestysaikaa on 15.7.2017 asti. Kaikkien yhteystietonsa jättäneiden kesken arvotaan Museokortteja ja Museo-lehden vuosikertoja.
Lehden mielenkiintoisin juttu löytyy sivulta: Palautetta toimitukselle
Nimi
Ä ÄNEST YSOHJEET O.FI/ MUSEOLIIT T U S EO M N VUOSISADA
Lähiosoite Postinumero ja -toimipaikka
KONSERVOINTI ARKKI PAPERIKONSERVOINTIA KOKOELMIEN HALLINTAA +358-0504128905
arkki@suomiforum.com Fb Konservointi Arkki
37
KOLUMNI
PIRJE MYKKÄNEN/KANSALLISGALLERIA
Museopohdintoja ja mielipiteitä.
TAIDE, MUSEOT JA ÄÄNENKÄYTTÖ YHTEISKUNNASSA
T
aiteilijat ovat kautta aikojen käsitelleet teoksissaan vaikeita ja kipeitäkin asioita. Eero Järnefeltin Raatajat rahanalaiset/ Kaski (1893) nostatti kohun, sillä teos kuvasi työväen elämän kovuutta realismin keinoin. Harro Koskisen Sikamessias (1969) toi tekijälleen jumalanpilkkasyytteen ja -tuomion ja näyttelyn järjestäjät saivat sakkorangaistuksen. Kansainvälinen uutiskynnys ylittyi, kun Jani Leinonen kidnappasi Ronald McDonaldin Ruoholahden McDonaldista ja mestautti siitä tehdyn kopion (2011). Ja listaa voisi jatkaa. Taiteilijat osoittavat teoksillaan yhteiskunnan kipupisteisiin. Museot puolestaan toimivat taiteen esillepanon foorumeina. Tänä päivänä esillepano ei kuitenkaan rajoitu näyttelysaleihin. Se voi tarkoittaa näkyvyyttä verkossa, kuuluvuutta keskusteluissa, kannanottoja, aloitteita tai teosten esittämistä näyttelytilojen ulkopuolella. Se voi tarkoittaa myös nopeaa reagointia. Tässä suhteessa museo on muuttunut peruuttamattomasti. Eikä paluuta enää ole.
tämänhetkiseen humanitääriseen kriisiin, joka on ajanut sotia ja vainoa pakenevat ihmismassat hakemaan turvallista asuinsijaa. Tämä oli nopea, mutta harkittu päätös. Saamamme palaute oli lähes poikkeuksetta kannustavaa. Kannustajat olivat sitä mieltä, että kantaaottavan teoksen esittäminen oli äärimmäisen arvokas teko. Banderollista oltiin kuitenkin myös täysin päinvastaista mieltä. Vastustajien mielestä Ateneum
”
Taide kuuluu kaikille. ei saisi lainkaan ottaa kantaa yhteiskunnallisiin asioihin esittämällä EGSin banderollin kaltaisia teoksia. Voin kuitenkin vakuuttaa, että nyky-Ateneum elää jatkossakin ajassa ja nostaa esiin yhteiskunnallisesti tärkeitä kysymyksiä. Taide kuuluu kaikille ja haluamme varmistaa, että palvelumme ovat saavutettavia. Tästä on myös tuore esimerkki: Kansallisgallerian museot ovat vastikään päättäneet, että vähävaraisille sosiaali- ja terveystoimijoiden asiakkaille suunnatun Kaiku-kortin haltijat pääsevät maksutta museoihimme.
Lokakuussa 1888 yleisölle avattu Ateneumin taidemuseo on eri aikoina sijoittunut eri kohtiin mittaristoa, jonka ääripäissä nähdään vastinparit konservatiivinen-kokeellinen, passiivinen-aktiivinen ja esimerkiksi menneeseen tuijottava-tulevaisuuteen katsova. Tämän päivän Ateneum haluaa käyttää ääntä ja lunastaa paikkansa yhteiskunnassa joka ikinen päivä. Kunnioitamme perinteitä, mutta haastamme toimintatapoja ja haluamme myös yllättää. Eri ryhmille tämä merkitsee eri asioita. Tämä kävi erityisen selväksi kuluneena keväänä, kun asetimme Ateneumin julkisuun EGSin graffititeoksen Europe’s Greatest Shame (2017). Teos otti kantaa
Susanna Pettersson Dosentti, museonjohtaja, Ateneumin taidemuseo / Kansallisgalleria
38
MUSEO 2/2017
MUSEOMESTARI MYYRYNEN
Käytä tätä palvelukorttia kun haluat tilata lehden, ilmoitat osoitteenmuutoksesta tai irtisanot tilauksesi. Täytä kortti, leikkaa irti ja lähetä Suomen museoliittoon.
Itselleni
Lahjaksi
Kestotilaus 34 euroa
Vuositilaus 38 euroa
Jäsentilaus 25 euroa
Muutan osoitteeni — / 201— alkaen
Irtisanon tilaukseni
Vanha osoite tai tilauksen maksaja Sukunimi
PALVELUKORTTI
Etunimi
Jakeluosoite Postinumero ja -toimipaikka Uusi osoite tai lahjan saaja Sukunimi
Etunimi
Jakeluosoite Postinumero ja -toimipaikka Puhelin Päiväys ja tilaajan allekirjoitus
Kestotilaus jatkuu ilman erillistä uudistamista. Ulkomaille meneviin tilauksiin tulee postituslisä. Tilauksen voi keskeyttää ennen tilauskauden loppua joko puhelimitse 0444 300 701 tai sähköpostitse museoliitto@museoliitto.fi. Mikäli lehtitilaus irtisanotaan, veloitetaan vastaanotettujen lehtien hinta. Lehtiä ei veloiteta, jos ilmoitat irtisanomisesta kirjallisesti kahdeksan vuorokauden 39 kuluessa ensimmäisen lehden saatuasi. Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset tulevat voimaan 2–4 viikon kuluessa ilmoituksen saapumisesta.
SUOMEN MUSEOLIITTO Tunnus 5015312 00003 VASTAUSLÄHETYS
Suomen museoliitto maksaa postimaksun
SUOMEN MUSEOLIITTO ANNANKATU 16 B 50, 00120 HELSINKI
Parhaat ratkaisut museoihin Tyylikäs ja kustannustehokas Beacon Muse -sarja tarjoaa mielenkiintoisen LED-kohdevalaisinkonseptin, mikä on suunniteltu erityisesti museoiden tarpeisiin. Beacon Muse • Valokeilan portaaton säädettävyys 10°–70° (41W) • Valaisinkohtainen himmennys / DALI 100 –1% • Värintoistoindeksi CRI 97 • Tehot 21W ja 41W Beacon Wallwash – UUTUUS • Uuden aikakauden seinänpesuri • Valaisinkohtainen himmennys / DALI 100 –1% • Värintoistoindeksi CRI 85 ja CRI 93 • Teho 48W Beacon Tune • Säädettävä värilämpötila 2100 – 4300K • Valaisinkohtainen himmennys • Värintoistoindeksi CRI 90 • Teho 23W
Beacon-sarjassa vakiona 3-vaihevirranotin, joka soveltuu useimpien kiskovalmistajien 3-vaihekiskoon (mm. Nordic Aluminium, ERCO, Staff, iGuzzini, Hoffmeister) Feilo Sylvania Finland Oy • www.sylvania.fi