Suomenhevonen 1/2015

SUOMENHEVONEN Suomenhevosliitto ry:n jäsenlehti 1/2015 OMENHE V SU

IITTO r.y.

SL O

Uusi laji!

Maastotaitokilpailut

Kimpalla

kasvatus nousuun

Vieroittamisen lyhyt oppimäärä Ravivarmuusgeeni

Jyräävä juntti ja työtä pakoileva laiskamato?

suomenhevosen ongelmat ratsuna

Vokker - pikkuori, josta tuli legenda

OMENHE V SU IITTO r.y.

SL O

Suomenhevonen 2015

Arvoisat Suomenhevosen ystävät Olemme aktiivisesti uudistaneet Suomenhevosliiton toimintaa ja varsinkin monipuolisen suomenhevosen ympärillä tapahtuu nyt paljon. Runsaasti osallistujia keräävä Suomenhevosen ratsuksi koulutus jatkuu, ja kehitteillä olevan moniottelukilpailujen aloittaminen on vuorossa tulevana kesänä.

Tallivierailut aloitettiin pääsiäisenä Sivolan tilalla Kajaanissa. Heikki ja Antti Parviainen esittelivät tallin toiminnan vaiheita ja erittäin hyviä tuloksia. Aurinko paistoi lämpimästi ja tilaisuus oli muutenkin mukava ja lämminhenkinen, siellä on suomenhevosilla loistavat paikat niin tallissa kuin laajoilla laitumilla. Suuret kiitokset hyvistä tarjoiluista ja vieraanvaraisuudesta!

Miksi minulla on suomenhevonen?

TAITTO JA SUUNNITTELU Monika Partanen Petäjäveden nuorisotalo Feenix

Päivä alkaa aamutallista; on mukava kuulla hevosten tervehdykset kun menen talliin, juttelen niille, ne jo odottavat minua ja tietysti heiniä ja kauroja. Vähän myöhemmin saan hyvää liikuntaa aamun raikkaassa säässä, kun talutan hevoset aitauksiin. Päivän työtehtävien jälkeen otan hevosia talliin ja hetken päästä lähden lenkille, ajelen metsätietä ja pelloilla, kävelen rinnalla, välillä kun hevosella on paineita juosta, niin hyppään kyytiin. Olen osa luontoa hevosen kanssa, tulee tutuksi metsän ja niityn tuoksut, lintujen laulut eri vuodenaikoina. Naapurin piha-alueen metsäkauriit katselevat meidän menoa, mutta eivät vaivaannu sen kummemmin, vaan jatkavat kiireetöntä elämäänsä.

Minä valmennan hevosta ja samalla saan itse niin tärkeätä liikuntaa, hevonen motivoi minua lenkille. Jospa saisin hevosen näyttämään parhaat kykynsä raveissa, ja mihin asti tämä kehittyykään? Minunkin olotilani on aina parempi lenkin jälkeen huonollakin ilmalla, ja kun olen saanut hevosen hoidettua ja näen kuinka se jää tyytyväisenä rouskuttelemaan heiniä, - jää siitä hyvä mieli!

KANSIKUVA Jaana Hietanen

Miksi kannattaa hankkia suomenhevonen?

TOIMITUS/JULKAISIJA Suomenhevosliitto ry PÄÄTOIMITTAJA Anna Karhila

PAINOPAIKKA Kirjapaino Kari Oy, Jyväskylä

Suomenhevonen –lehti ei synny ilman suomenhevosia rakastavia taustajoukkoja! Haluammekin osoittaa suuren kiitoksemme laajalle suomenhevosystävien verkostolle, joka antoi oman panoksensa lehden tekoon.

Mutta mitäpä me emme olisi valmiita tekemään suurisilmäisen, muhkean, viisaan, lihaksikkaan ja ennen kaikkea oman suomenhevosemme eteen .

Yksikään ei ole kieltäytynyt tästä tehtävästä.

Se johtunee siitä, että onneksi, suomenhevonen kerää ympärilleen vielä sitä vanhaa kunnon yhteishenkeä, josta ainakin me olemme todella ylpeitä! Kiitos teille!

Suomenhevosliitto ry

Suomenhevonen on kasvanut ja kehittynyt meidän olosuhteisiin ja on monikäyttöinen.

Kun ostat hyväsukuisen varsan, siitä voi kehittyä aloitteleva ravuri. Kun olet edennyt valmennuksessa koelähtövaiheeseen, siinä on jo jännitystä, kuinka se suoriutuu radan vilkkaassa tunnelmassa? Kun koelähtö on hyväksytysti ohi, monesti jo varikolla kuulee hevosmiesten onnitteluja - ja varsinkin niitä saa, kun ekoissa lähdöissä lopulta pääsee rahoille. Se on sellaista lääkettä, jota ei apteekista saa! Hevosmiehet ovat todella hienoa porukkaa, aina saa neuvoja kun kysyy, jos jotain varusteita jää kotiin, aina joku antaa lainaksi, ja jokainen on iloinen, kun kaverikin on saanut hevosensa hyvään kuntoon.

Samalla ravurilla voi esim. perheen tytär ja äiti osallistua erilaisiin ratsastusharrastuksiin ja kisoihin asti. Samalla ravurilla voi myös ajaa puita metsästä ja antaa hevoskyytiä eri tapahtumissa. Kaikki nämä ovat mitä parasta valmentautumista myös ravurille.

Ja kaikkein parasta on, että tuttavapiiri laajenee ravipaikoilla. Suomenhevonen on niin arvostettu ihmisten keskuudessa, että moni kyselee myös työasioiden välissä hevosten kuulumisia.

Hevosalan markkinointi Meidän jokaisen hevosenomistajan tulee markkinoida hevosalaa tuomalla esille niitä hiukan varjoon jääneitä hyviä asioita ja elämyksiä, joita me olemme saaneet hevosten kautta kokea! Voimme jokainen tarjota uusille ihmisille mahdollisuutta tutustua talleihin ja hevosiin. Esimerkiksi hevosajelutuksella voi ansaita myös rahaa, ja se on hyvää alan markkinointia. Hevosalalle tarvitaan uusia harrastajia niin katsomoihin kuin radoillekin!

Timo Ryynänen Suomenhevosliitto ry:n puheenjohtaja

Löydät meidät Facebookista!

Suomenhevosliiton lehti 1/2015

3

Sisällysluettelo Puheenjohtajalta .................................................................................................................................................................................. ........... 3 Suomenhevosliitto r.y. .................................................................................................................................................................................... 5 Suomenhevosliiton hallitus ja jäsenyys .................................................................................................................................................... 6 Suomenhevostapahtumia 2015 .................................................................................................................................................................. 7 Aidot hevosvoimat pelissä Juankoskella .................................................................................................................................................. 7 Pitkä vaellusmatka taittuu kepeästi suomenhevosella ........................................................................................................................ 8 Suomenhevonen yhteinen aarteemme, jota täytyy vaalia................................................................................................................ 11 Suomenhevosesta on moneksi ................................................................................................................................................................. 12 Vokker - pikkuori, josta tuli legenda ........................................................................................................................................................ 14 Raviliigan suomenhevoset esittelyssä ..................................................................................................................................................... 20 I.P.Valo kirkastaa monen ravifanin mieltä ............................................................................................................................................... 23 Kimpalla kasvatus nousuun ........................................................................................................................................................................ 24 Tarjolla siitokseen ja siitostammapörssi .................................................................................................................................................. 25 Vuoden 2014 parhaat .................................................................................................................................................................................... 26 Varjomanni, arjen sankari ............................................................................................................................................................................ 29 Kuninkuusravit, Suomenhevoset valloittivat Joensuun ..................................................................................................................... 30 Jyräävä juntti ja työtä pakoileva laiskamato – suomenhevosen ongelmat ratsuna .................................................................. 32 Ravivarmuusgeeni suomenhevosella ...................................................................................................................................................... 35 Nuoret radalle ................................................................................................................................................................................................. 39 Suomen hippos ry uudistuksia .................................................................................................................................................................. 40 Vieroittamisen lyhyt oppimäärä ................................................................................................................................................................ 42 Nostalgian tuulahdus ................................................................................................................................................................................... 46 Maastotaitokilpailut, uusi laji! .................................................................................................................................................................... 48 Nuoret lupaukset! Ponilähdöistä kokemusta ja taitoa....................................................................................................................... 52 Ypäjän siittolan uutisia,Valtion siittolan seuratoiminna promoottorina ...................................................................................... 54 Ypäjän siittolan uutisia, ”Varsan polku” .................................................................................................................................................. 56

Venla Pat ja Kiviniemen Lahja. Kuva: Anna Karhila

Suomenhevosliitto ry.

Sotahevoselle

Suomenhevosliitto r.y. on perustettu Saarijärvellä 4.tammikuuta 1998. Liiton kotipaikkana on perustamispaikkakunta Saarijärven kaupunki. Liiton toiminta-alueena on koko Suomi. Liitto on suomen Hippos ry:n jäsen.

Minä olin vain suomalainen työhevonen Jussiksi minua kutsuttiin he veivät minutkin sodan kuritukseen viattoman eläimen sillä olin tarpeeksi vanha tykkien ruuaksi lahtihevonen tosin minulla oli tuuria selvisin hengissä palasin harmaakarvaisena rauhan töihin vetämään auraa tutuille pellolle Minusta ei ollut ratsuksi ei paraatihevoseksi upseerihevoseksi takkukarvaisesta työhevosesta mutta etulinjaan kelpasin kiskomaan soppakanuunoita läpi tulihelvetin läpi ryteikköjen tiettömien taipaleiden minä pelastin usein nälkäkuolemaan tuomitut miehet kelpasin vetämään tykkejä asemiin lumessa ja liejussa vetämään vainajia sekä haavoittuneita linjan taa.

Suomenhevosliitto ry on suomenhevosen käyttöä ja arvostusta edistävä valtakunnallinen yhdistys. Liitto pyrkii toiminnallaan lisäämään ja jakamaan tietoa suomenhevosesta sekä hankkimaan laajan kannatusjoukon suomenhevosen ympärille.

Päästäksesi liiton jäseneksi sinulla ei tarvitse olla omaa suomenhevosta, eikä sinun tarvitse aktiivisesti harrastaa hevosurheilua.

OMENHE V SU

IITTO r.y.

SL O

Kirjailija Heikki Hemmingin julkaisema runo sotahevoselle Sotahevospatsaan paljastustilaisuudessa Seinäjoella 3.8.1997

Anna Karhila

Hevosen rukous

Harry Strengin kirjasta suomenkielenalkeet

Kaikkien viimeistään 2.8.2015 klo 15:30 mennessä Suomenhevosliiton jäseneksi liittyneiden kesken arvotaan uudenveroinen Custom-kilpakärry. Voit liittyä jäseneksi Suomenhevosliiton osastolla Joensuun Kuninkuusraveissa. Myös vanhat jäsenet voivat osallistua kärryarvontaan palauttamalla tämän lipukkeen osastolle.

OMENHE U V S

Lisäksi kaikkien lippukkeen paluttaneiden kesken arvotaan VIP-lippuja Turun kuninkuusraveihin 2016.

• Montako suomenhevosta astutettiin vuonna 2014?

2596

1505

• Oletko Suomenhevosliiton jäsen?

Kyllä

En

• Jos et: haluatko saada jäsentarjouskirjeen Suomenhevosliitolta?

Kyllä

En

• Haluatko saada infopaketin Turun Kuninkuusraveista 2016?

Kyllä

IITTO r.y.

SL O

Rakkaat ihmiset, Kuulkaa mitä pyydämme.

Antakaa meille tarpeeksi ruokaa, puhdasta vettä sekä kylliksi lepoa.

Pitäkää tallimme puhtaina. Älkää lyökö meitä syyttä. Älkää panko jääkylmiä kuolaimia suuhumme, sillä ne polttavat kielemme kuin tulinen rauta. Älkää repikö suutamme suitsilla.

Suokaa meille usein ystävällinen sana. Älkää myykö meitä, jos elämme vanhoiksi.

Suokaa meille nopea kuolema palkaksi siitä, mitä olemme teille tehneet.

Ja muistakaa: huonohevonen kertoo kaikille, että hänen isäntänsä on kelvoton mies.

Osallistu arvontaan!

En

Nimi Puhelinnumero Katuosoite Postinumero ja -toimipaikka Sähköposti Palauta lipuke Joensuun Kuninkuusravien Suomenhevosliiton osastolle viimeistään 2.8.2015.

Kerro toiveesi ja kehittämisajatuksesi Suomenhevosliitolle lomakkeen taakse!

Suomenhevosliiton jäsenyys Suomenhevosliiton jäsenenä OMENHE Jäsenedut tuet suomenhevosen puolesta U V S tehtävää työtä rodun säilyttämiseksi

Liiton jäseneksi voi liittyä kuka tahansa suomenhevosen ystävä, omaa hevosta sinulla ei tarvitse olla.

Jäsenmaksu vuodelle 2015 on 25 €.

Jäseneksi voit liittyä esimerkiksi osoitteessa www.suomenhevosliitto.fi/jaseneksi tai lähettämällä sähköpostia osoitteeseen suomenhevosliitto@gmail.com

IITTO r.y.

SL O

elinvoimaisena. Suomenhevosliitto edustaa suomenhevosta sen kaikissa käyttömuodoissa ja kokoaa positiivisella toiminnalla suomenhevosihmisten yhteisön, jossa toimiminen on kaikkien yhteinen juttu.

• Suomenhevonen- lehti kaksi kertaa vuodessa

• Kuninkuusravien käsiohjelma ennakkolipun ostaneille • Ennen vuodenvaihdetta saat suositun seinäkalenterin seuraavaksi vuodeksi • Custom Sulky Oy: edullisia tarjouksia peruskunnostetuista Custom-kärryistä • MILDTEX Oy Finland: Mildtex-tuotteista 15 % alennus • Tallivaruste.fi: 10% alennus normaalihintaisista tuotteista.

Tilaa oma alennuskoodisi: asiakaspalvelu@ tallivaruste.fi • Palveluhakemisto: tekstimainos yhteystietoineen sekä linkki kotisivuillesi • Suomenhevosliittoon yhteisöjäseninä kuuluvat seurat ja yhdistykset ovat etusijalla Prix de Suomenhevosliitto-luokkien saajiksi

Suomenhevosliitto ry:n hallitus 2015 Hallitus, jäsenasiat ja pankkiyhteys Timo Ryynänen (puheenjohtaja) Niittyjamalintie 11, 81700 Lieksa puh. 0400-378633 timo.ryynanen@pp3.inet.fi

Jaana Strömberg (varapuheenjohtaja) Verkkalantie 154, 41900 Petäjävesi puh. 0400-640247 jaana.stromberg@gmail.com Rauli Anttila (rahastonhoitaja) Kalliolantie 35, 03400 Vihti puh. 050-4102966 rauli.anttila@elisanet.fi Anna Karhila (sihteeri)

Karhilantie 111, 42100 Jämsä puh. 050-3640 378 anna.karhila@hotmail.com

Tuula Pihkala

Vanha Kangasniementie 27, 50200 Mikkeli puh. 040-5579929 pihkalatuula@gmail.com

Ilpo Jaarinen

Tuomelantie 58, 03400 Vihti puh. 040-529 4413 ilpojaarinen@netti.fi OMENHE V SU IITTO r.y.

SL O

Terveiset Suomenhevosliitolle

Hannu Kalalahti

Uitontie 142, 32200 Loimaa puh. 040-8607600 hannu@kalalahti.net

Hannu Lepola

Hirvipuhdontie 28, 85840 Kuona puh. 040-560 9643 rantalahereford@gmail.com

Jaakko Mikkonen

Lähteenkorvantie 63 B, 73320 Nilsiä jjm50@suomi24.fi

Antti Turunen

Laakiintie 151, 82310 Oravisalo puh. 044-0511 220 tmiantti.turunen@telemail.fi

Jäsenasiat Anna Karhila suomenhevosliitto@gmail.com

Suomenhevosliiton pankkiyhteys 540804-224967, IBAN: FI32 5408 0420 0249 67

Laskutusosoite Suomenhevosliitto ry

Rauli Anttila

www.suomenhevosliitto.fi 6 Suomenhevosliiton lehti 1/2015

Kalliolantie 35 03400 VIHTI rauli.anttila@elisanet.fi puh. 050 410 2966

Suomenhevostapahtumia 2015 9.5. Valtakunnallinen työmestaruuskilpailu, Tampere, Teivo

1.-2.8. Kuninkuusravit, Joensuu

Keskustelutilaisuus suomenhevosen jalostusohjesäännön uusimisesta

8.-9.8. Suomenhevosten koulumestaruus, Oulu

16.5. Suomenpienhevosyhdistyksen show-näyttely, Forssa, Pilvenmäki 16.5. Työhevosharrastajien kevättyökurssi, Helsinki, Kumpula 16.5. Maastotaitokilpailut, Laukaa, Hiekkalan hevospalvelut (harjoituskisat)

22.-23.8. Suomenhevosten valjakkomestaruus, Wiurila Syyskuu Maastotaitokilpailut, Merijärvi, Pohjanmaan Vossikka Syyskuu Maastotaitokilpailut, Laukaa, Hiekkalan Hevospalvelut

6.6. Suomenhevosen kouluttaminen ratsuksi, Rovaniemi

3.-6.9. Suomenratsujen kuninkaalliset, suomenhevosten estemestaruus, Nuorten suomenhevosten laatuarvostelu, Ypäjä

6.6. Koillis-Savon vetokilpailut, Juankoski

6.9. Suomenhevosen liputuspäivä

12.-14.6. Sh-kummajaiset, Urjala

29.-30.10 Orinäyttely, Kiuruvesi, J, R, T ja P -suuntien oriiden kantakirjaus

25.5. Työhevosharrastajien kevättyökurssi, Uusikaupunki

13.6. Maastotaitokilpailut, Merijärvi, Työhevoskammari/Markku Jauhiainen (harjoituskisat) 27.6. Suomenhevosen kouluttaminen ratsuksi, Huittinen 27.-28.6. Suomenhevosten kenttämestaruus, Uusikaarlepyy 11.7. Valtakunnallinen suomenhevosten ja pienhevosten näyttely, Lammi, Talli Friis 25.7. Maastotaitoratsastus ja -ajokilpailut, Iisalmi Runni, Toppilan talli (harjoituskisat)

6.-8.11. Valtakunnallinen varsanäyttely, 1- ja 2-vuotiaat suomenhevoset, Helsinki (ELMA-messut) Muista myös tamma- ja varsanäyttelyt, kesäravit, suomenhevosten ikäluokka- ja suurkilpailut sekä ratsastuskilpailut!

Seuraa myös Suomenhevosliiton kotisivuja www.suomenhevosliitto.fi sekä Suomenhevosliiton Facebook-sivua!

25.-26.7. Pony -näyttely, Vermo

Aidot hevosvoimat pelissä Juankoskella

K

oillis-Savon perinteiset Suomenhevosten vetokilpailut järjestetään Juankoskella 6.6.2015 alkaen klo 10.30.

Kilpailulla on pitkät perinteet, ensimmäiset vetokilpailut järjestettiin jo vuonna 1993 Kaavilla. Vetokilpailuja ei tässä muodossa ja näin pitkäjänteisesti ole järjestetty missään muualla. Jatkuvuuden on mahdollistanut alueen hevosseurojen toimiva yhteistyö.

Mukana ovat Juankosken Hevosseura ry, Kaavin hevosystäväinseura ry ja Tuusniemen hevosystäväinseura ry, joista jokainen on vuorovuosin vetovastuussa omalla paikkakunnallaan.

Erityiskiitos on osoitettava alueen yrityksille ja muille yhteistyökumppaneille, jotka ovat tukeneet kilpailua ja mahdollistaneet hyvät palkinnot. Kilpailun voittajalle on maksettu jo pitkään 1000 € palkinto, ja siitä pyritään pitämään kiinni tulevaisuudessakin. Hyvällä palkintotasolla varmistamme sen, että saamme mukaan Suomen parhaat hevoset. Suurimman kuorman vetäneiden lisäksi palkitaan erikoispalkinnolla parhaiten suhteessa omaan painoonsa vetänyt hevonen, tähän palkintoon on myös pienikokoisilla hevosilla hyvä mahdollisuus.

Kilpailu käydään Suomen Hippoksen vanhojen työkilpailusääntöjen mukaisesti. Osallistua saavat kaikki rekisteröidyt suomenhevoset, myös ruunat ja kantakirjaamattomat.

Kilpailussa vedetään rekeä hiekkapinnalla, joka on jaettu 10 metrin pituisiin portaisiin.

Portaita ajetaan kaksi kerrallaan välillä pysähtymättä. Kahden portaan välein pidetään aina 1 minuutin tauko, jonka aikana kuormaa lisätään. Näiden pakollisten taukojen lisäksi kuorman vedossa sallitaan korkeintaan kolme pysähdystä, ja neljännestä luvattomasta pysähdyksestä kilpailusuoritus päättyy. Kilpailussa hevosta on kohdeltava kunnioittavasti eikä voimankäyttö ole sallittua. Hyvän vetotuloksen saavuttamiseksi on paitsi rautainen kunto ja vetotekniikka, myös hevosen ja ohjastajan välinen luottamus sekä hevosen palveluhalu välttämätöntä. Eläinlääkäri valvoo kilpailusuorituksia ja tarkkailee hevosten vointia kilpailun aikana.

Kilpailuun vuosien varrella osallistuneiden joukossa on hyvin monentyyppisiä hevosia.

On monipuolisia työhevosia, joilla tehdään ympäri vuoden kaikenlaista työajoa. On entisiä ja myös edelleen kilpailevia ravihevosia.

On oppilaitoksissa työskenteleviä hevosia ja perheen harrastehevosia. Kaikille osallistuneille on kuitenkin yhteistä se, että ne ovat kaikille meille niin rakkaita suomenhevosia.

Koillis-Savon hevosseurat toivottavat kaikki hevosihmiset lämpimästi tervetulleeksi tämän kesän tapahtumaan! Kilpailijaksi voi ilmoittautua ja lisätietoja kysyä juankoskenhevosseura@gmail.com tai 0442925599/ Leena.

Teksti ja kuva: Leena Partanen

Matti Makkonen ja Vinpotar, joka veti viime vuonna painoonsa nähden suurimman kuorman.

Suomenhevosliiton lehti 1/2015

7

Pitkä vaellusmatka taittuu kepeästi suomenhevosella Vaellusratsastus on elämysmatkailua parhaimmillaan. Luonnon hiljaisuus ja verkkainen vaeltaminen taltuttavat pahimmatkin arkimurheet.

R

ehellinen ja vankka suomenhevonen on oiva matkakumppani pitkällekin vaellusmatkalle. Suomen Vaellustallien Liiton puheenjohtaja Noora Ruuthin mukaan vaellusratsastus kannattaa kuitenkin aloittaa lyhyistä retkistä, jos vaelluksista ei ole aiempaa kokemusta. Vaellustallien järjestetyiltä retkiltä saa myös kokemusta ja ideoita omatoimiseen vaeltamiseen.

Onnistunut vaellus vaatii huolellista suunnittelua Ratsastusvaelluksen suunnittelu aloitetaan etsimällä kartasta sopivia reittejä ja maastoja. Reitti käydään etukäteen läpi ja samalla valitaan pysähdyspaikat.

Monipuoliset maastot ja valtatiet kartuttavat sekä ratsastajan että hevosen kokemusta, joten reitti kannattaa valita sen monipuolisuutta silmällä pitäen.

Ruuth muistuttaa myös, että reitin varrelta on hyvä etsiä paikka, josta saa tarvittaessa hälytettyä apua.

Matkan pituuden ja reitin lisäksi vaellusta suunnittelevan on huomioitava eri vuodenaikojen vaatimukset, kuten talven kylmyys ja kesän helteet.

Ruuthin mukaan omatoiminen vaeltaminen kannattaa aloittaa pikkuhiljaa, esimerkiksi kolmen tunnin päiväretkistä, ja lisätä vähitellen vaelluksen kestoa.

Jos vaeltaminen tuntuu sopivan sekä itselle että hevoselle, voi seuraavaksi

8 Suomenhevosliiton lehti 1/2015

suunnitella reitin yöpymistä varten.

Vain yhden päivän ruoat ja tarvikkeet kulkevat helposti mukana, joten reitille on vietävä etukäteen yöpymisvarusteet, ruokaa ja muita seuraavina päivinä tarvittavia varusteita. Yöpyä voi esimerkiksi laavulla, mökillä tai teltassa.

”Vauhti tappaa, ei matka” Vaellusratsastukseen sopii peruskoulutettu, aikuinen hevonen. Lisäksi on tärkeää, että hevosen kunto kestää pitkän matkan. Vaellusnopeus mitoitetaan hevosen mukaan siten, ettei se rasitu liikaa.

Taukoja pidetään aina tarvittaessa.

Ruuthin mukaan hevosen kanssa on mahdollista kulkea 50 kilometrin matka päivässä, mutta siihen on varattava aikaa ainakin 8–10 tuntia. ”Hevonen voi liikkua 30–50 kilometriä päivässä. Liikkuminen on hevoselle luonnollista. Ihmiset taas ovat hyvin suorituskeskeisiä tänä päivänä. Vauhti on se joka tappaa, ei matka”, Ruuth kertoo.

Kuten kaikissa muissakin ratsastuksen lajeissa, myös vaellusratsastuksessa oman kehon hallinta on tärkeää. Lisäksi ratsastajan on hallittava ratsunsa kaikissa askellajeissa, etenkin pitkillä vaellusmatkoilla. Ruuthin mielestä vaellusratsastus kuitenkin sopii kaikille ratsastajille, jos ratsastajan peruskunto on riittävä. Kokemattoman ratsastajan lihakset voivat olla kipeät tunnin ratsas-

tamisen jälkeen, mutta kokenut ratsastusvaellusten vetäjä voi istua hevosen selässä ongelmitta jopa kahdeksan tuntia päivässä.

Vaellusvarusteiksi Ruuth suosittelee käytettyjä, hyvin istuvia varusteita. Uudet varusteet voivat hiertää tai puristaa, koska ne eivät ole vielä muokkautuneet käyttäjälleen sopivaksi. Satulalaukkujen sopivuus on myös tarkistettava. Satulalaukut pakataan siten, että molemmat laukut ovat samanpainoisia, jotta paino jakautuu tasaisesti hevosen molemmille puolille. ”Turhia varusteita ei ole. Matkalla voi tarvita esimerkiksi kengitysvälineitä ja ensiaputarvikkeita”, Ruuth lisää.

Vaella vastuullisesti Jokaisen maastossa ratsastavan kannattaa tutustua ratsastusta koskeviin sääntöihin, kuten jokamiehenoikeuteen ja järjestyslakiin.

Suomen Ratsastajainliiton mukaan jokamiehenoikeuden perusteella luonnontilassa olevilla alueille, kuten metsässä, voi ratsastaa ilman maanomistajan lupaa. Ratsastuksesta ei kuitenkaan saa aiheutua vahinkoa tai muuta häiriötä. Lisäksi on kohteliasta pyytää maanomistajalta lupa hänen maillaan ratsastamiseen, vaikkei siihen olisikaan velvoitetta.

Ratsastus on kielletty viljelymailla, piha-alueilla, kuntopoluilla, taimikoissa, puunjuurien päällä ja kevyen liikenteen

väylillä. Kansallispuistoissa ja luonnonsuojelualueilla ratsastamisesta on hyvä ottaa selvää etukäteen, koska liikkumista näillä alueilla on useimmiten rajoitettu.

Ratsastajan on huomioitava myös kevään ja syksyn kelirikkoajat, jolloin ratsastamisesta voi helposti aiheutua vahinkoa ympäristölle.

Suomenhevonen, iso hevonen Noora Ruuthin tallissa Vanhamäen kylässä Mikkelissä asuu tällä hetkellä kuusi suomenhevosta. Ruuthin Luonto-Taipale-yritys tarjoaa erilaisia eräelämyksiä muun muassa vaellusratsastuksen muodossa. Ruuth pitää suomenhevosta sopivana vaellushevosena rodun monipuolisuuden ja hyvän luonteen vuoksi.

Hän kuivailee suomenhevosta järkeväksi hevoseksi, joka haluaa palvella ihmistä. Lisäksi suomenhevonen on voitu kouluttaa moneen eri lajiin. Esimerkiksi entinen ravuri on useimmiten liikennevarma, mikä on vaellushevoselle hyvin toivottu ominaisuus.

Suurin osa Suomen vaellustalleista tarjoaa ratsastusta islanninhevosilla. Suomenhevonen voi kuitenkin antaa kokemuksen isolla hevosella ratsastamisesta, mihin sitä pienempi issikka ei pysty.

Vaellusratsastajan tarkistuslista - Suunnittele reitti huolellisesti - Kulje valittu reitti etukäteen läpi ilman hevosta

”Issikoilla pääsee ihan samoja vauhteja kuin muillakin hevosilla. Se tunne, että on iso hevonen alla, on kuitenkin ihan toisenlainen”, Ruuth sanoo ja vertaa islanninhevosta pikkuiseen mopoon ja suomenhevosta isoon moottoripyörään.

- Varmista, että itselläsi ja hevosellasi on sopivat varusteet

Ruuthin mukaan rodun valintaan vaikuttaa ensisijaisesti se, mihin tarkoitukseen hevonen hankitaan.

- Vie ennakolta reitin varrelle seuraavien päivien ruoat ja muut varusteet, joita ei voi kuljettaa mukana

”Joku haluaa hevosen, joka menee koottuna vaikeaa A:ta. Joku toinen haluaa hevosen, joka menee vaikka suon tai ojan yli. Useimmiten suomenhevonen kyllä palvelee. Ainakin omat suomenhevoseni menevät yli paikasta kuin paikasta, siksi tykkään suomenhevosista”, Ruuth summaa.

- Tarkista, että kännykässä on tarpeeksi akkua ennen lähtöä

- Tarkista varusteiden kunto - Varmista, että hevonen on kengitetty hyvin

Teksti: Anni Lehto Kuvat: Kokkomäen talli/Anna Karhila

Tarpeelliset tavarat - Ensiaputarvikkeet (laastari, sideharso, kyypakkaus, antiseptinen aine, kipulääkettä) - Heijastinliivi ratsastajalle ja tarpeeksi heijastimia hevoselle - Hevoselle riimu ja riimunnaru - Puukko - Kengitysvälineet (vasara, tongit, raspi, kotkaustongit, nauloja) - Kaviokoukku - Ratsastajalle vuodenajan mukaiset vaatteet - Juomapullo - Taukoeväät - Otsalamppu

Suomenhevosliiton lehti 1/2015

9

Vaellusratsastusta kehitetään yhteistyöllä Suomen Ratsastajainliitto ja Suomen Vaellustallien liitto ovat viime vuoden aikana tiivistäneet yhteistyötään. Vaellustallien liitto liittyi viime vuonna Ratsastajainliiton valtakunnalliseksi jäsenseuraksi, ja vuoden 2015 alusta lähtien Vaellustallien liittoon kuuluvat tallit ovat voineet liittyä Ratsastajainliiton jäsentalleiksi.

Ratsastajainliitto ja Vaellustallien liitto ovat laatineet yhdessä vaatimukset vaellustalliluokitukselle.

Ratsastajainliiton uuteen jäsentalliluokitukseen lukeutuvat tällä hetkellä ratsastuskoulu, harrastetalli, vaellustalli ja yksityistalli.

Vaellustallien liiton ja Ratsastajainliiton seurayhteistyösopimuksen myötä Vaellustallien liittoon voi liittyä myös henkilöjäseniä, jotka saavat sekä Ratsastajainliiton että Vaellustallien liiton tarjoamat jäsenedut.

Suomen Ratsastajainliiton seurapalvelupäällikkö Nina Kaipion mukaan vaellusratsastuspalveluita aiotaan kehittää ja monipuolistaa tulevaisuudessa. ”Ratsastusreittien ja jokamiehenoikeuksien varmistaminen ovat edunvalvonnan kulmakiviä. Tärkeitä tavoitteita ovat myös yrittäjien kouluttaminen, turvallisuusasioiden varmistaminen ja laatuluokituksen luominen osaksi Ratsastajainliiton Laatutalli-järjestelmää”, Kaipio kertoo.

Kaipion mukaan vaellusratsastuksen suosio on vahvassa kasvussa ja siitä on kehittymässä merkittävä harrastus- ja matkailumahdollisuus. Suomen luonto tarjoaa upeat puitteet vaeltamiselle ja hevosmatkailulle. ”Meidän kansallisrotumme suomenhevonen on erittäin sopiva vaellusratsastukseen. Ratsastajainliiton näkökulmasta näemme alalle mahtavia kasvumahdollisuuksia”, Kaipio toteaa.

Teksti: Anni Lehto

10 Suomenhevosliiton lehti 1/2015

Ori Maranello. Kuva: Suvi Nieminen

SUOMENHEVONEN ON YHTEINEN AARTEEMME, JOTA TÄYTYY VAALIA Tammikuussa, tarkemmin 24.-25.1.2015, järjestettiin Ypäjällä jo 15. kerran perinteinen suomenhevosseminaari. Seminaarin kantaviin voimiin alusta saakka kuulunut Päivi Laine avasi tapahtuman sanoilla, joiden väkevän sanoman jokaisen suomenhevosen kanssa tekemisissä olevan soisi painaa sydämeensä. Tehdään yhdessä työtä sen eteen, että meillä tulevaisuudessakin on oma upea, kallisarvoinen ja ainutlaatuinen suomenhevosemme!

louden osalta asia on selvä: suomenhevosta ei voi tuoda, se on vain Suomessa.

Tämän vuoden teema on Uusi hevostalous. Tätä nimitystä on jo jonkin aikaa käytetty puhuttaessa lähitulevaisuuden muuttuvasta hevostaloudesta. Suomenhevosella tulee Uudessa hevostaloudessa olemaan keskeinen rooli – kuten sillä on ollut kautta suomalaisen historian vaihtelevien vaiheiden.

Me näemme nykyäänkin suomenhevosen itsestään selvänä osana raviurheilua, ratsastusta, monipuolista harrastamista sekä kasvavaa suosiota saavaa hevosavusteista toimintaa.

Meidän arkipäivässämme suomenhevonen ei ole mitään erityistä. Ja kuitenkin kyseessä on yksi maailman harvinaisimmista hevosroduista, tietyillä kriteereillä arvioiden ehkä jopa harvinaisin. Tämän olemme oppineet osallistuessamme Euroopan siittoloita ja hevoskulttuuria edustavan ESSA -järjestön toimintaan (European State Studs Association).

Hevosopisto on tämän järjestön jäsen, ja myös tätä kautta suomenhevonen tulee vähitellen tutummaksi Euroopassa. ESSA:n jäsensiittoloiden keskuudessa suomenhevosta pidetään harvinaisena paitsi rodun pienen pääluvun vuoksi myös siksi, että se on laajassa käytössä ja monessa eri käyttötarkoituksessa kotimaassaan. - Eikä sitä sitten muualla olekaan, toisin kuin Euroopan muita alkuperäisrotuja, joiden kantakirjoja pidetään useissa eri maissa.

Yksi Uuden hevostalouden – kuten vanhankin – kulmakiviä on kotimainen hevoskasvatus. Kaikissa hevostalousmaissa pysyvä ja vakiintunut hevosurheilu ja -harrastus perustuu kotimaassa tuotettuun hevoskantaan. Suomessa, ja eritoten suomenhevosta-

Tänään tullaan kuulemaan ja keskustelemaan suomenhevosen jalostusohjesäännön muutoksen tavoitteista ja tilanteesta. Tätä asiaa ajatellen on erityisen tärkeää ymmärtää suomenhevosen erityisyys ja harvinaisuus – sekä rodun ainutlaatuisen omaleimainen ke-

”Arvoisa seminaariväki - sekä vanhat tutut että uudet osallistujat, hyvät esiintyjät, Tervetuloa tänne Siittolanmäelle, jo viidenteentoista peräkkäiseen suomenhevoskasvatuksen seminaaripäivään!

hitys: suomenhevonen on puhtaasti käyttöominaisuuksien perusteella jalostettu rotu.

Tässäkin suhteessa se yksi maailman harvinaisimpia. Kun nyt ryhdymme kehittämään sen jalostusta, on meillä käsissämme aivan erityislaatuisen hevosen tulevaisuus. Meillä – ja ainoastaan meillä - on myös suuri vastuu suomenhevosen tulevaisuudesta. - Siis myös kansainvälinen vastuu. Suomenhevosen jalostuksen kohdalla kysymys on paljon muustakin kuin vain eläinjalostuksesta. Oma hevosemme on erottamaton osa kansakunnan identiteettiä ja kulttuuria – sekä juuri niitä arvoja, joilla mennään kohti modernia Eurooppaa. - Tässä muutoksessa suomenhevonen voi myös olla meille suuri mahdollisuus.

- Nämä ajatukset olkoot virikkeeksi iltapäivän paneelikeskusteluun, jossa yhdessä pohdimme suomenhevosen tulevaisuutta.

Hyvä seminaariväki, painavaksi lopuksi lainaan vuoden 2003 suomenhevosseminaarin julkilausumaan kirjattua, Laalahden perinteikkään hevostilan isännän Markku Pihkalan lausumaa:

”Suomenhevonen on ainutlaatuinen rotu. Se on nyt meidän käsissämme. Jos me sen tärvelemme, uutta emme enää mistään saa.”

Olkaa sydämellisesti tervetulleet!

Päivi Laine

Hienotunteista huolenpitoa hevosystäväsi viimeisestä matkasta.

• hevosten tuhkauspalvelut • odottaessatuhkaukset • lemmikkien tuhkauspalvelut • vastaanottopalvelu 24 h

Puhelin 0400 496 819

Suomenhevosesta

Liinu peltotöissä. Kuva: Heidi Ahlgren

”

Minulla on aina ollut haaveissa suomenhevonen juuri sen monipuolisuuden vuoksi. Hevoseni Liinun kanssa on ilo opetella myös itselle uusia asioita, sillä se on niin monipuolisesti koulutettu. Tästä kiitos kuuluu Liinun edellisille omistajille Koskisen Karille ja Sadulle”, Heidi Ahlgren kertoo hevosestaan Huima Hilkestä eli Liinusta, joka siirtyi Heidin omistukseen toukokuussa 2013. ”Kari on ollut myös suureksi avuksi opetellessani hevosen käyttöä perinnetöissä.”

Matkaratsastus suosikkilajina Heidi ja Liinu kilpailevat aluetasolla matkaratsastuksessa (20-39 km) sekä seuratasolla kouluratsastuksessa. Lisäk-

Suomenhevosen kanssa harrastaessa eivät lajit lopu heti kesken. Tässä artikkelissa esittelemme kaksi monitoimisuokkia: Liinun ja Hansan. si Heidin ystävä, Jaana Juhola, kilpailee Liinun kanssa kouluratsastuksessa aluetasolla (heB). Heidi ja Liinu harrastavat myös esteratsastusta ja monenmoista työtoimintaa kuten metsätöitä ja kyntämistä. Onpahan Liinu päässyt kyyditsemään hääpariakin. ”On hieno tunne ensi kertaa omalla hevosella vetää puuta metsästä tai kuljettaa hääparia heidän tärkeänä päivänään”, Heidi muistelee.

Heidin mukaan suomenhevosen monipuolisuus on sen etu näissä lajeissa; eri lajeja yhdistellen saa peruskuntoa rakennettua monipuolisesti. Tämä helpottaa liikuttamista erityisesti talvella. ”Suomenhevonen on luonnollinen valinta tällaiselle ihmiselle, joka haluaa kokeilla vähän kaikkea”, Heidi kertoo siitä, miksi päätyi juuri suomenhevoseen. Heidi pyrkii liikuttamaan hevostaan mahdolli-

simman monipuolisesti sekä selästä että kärryiltä käsin ja kiittelee Liinun rauhallisuutta ja toimivuutta tilanteessa kuin tilanteessa.

Kilpailulajeista erityisesti matkaratsastus on Heidin suosikki. ”Pääsin koittamaan matkaratsastusta jo edellisellä suomenhevosellani. Laji kiehtoo, sillä siinä kysytään hevosen ja ratsastajan välistä luottamusta. Maastossa voi tulla vastaan vaikka mitä ja itse suoritus kestää tunteja.”

Tulevaisuuteen uutta opetellen Tänä vuonna Heidin suunnitelmissa on siirtyä Liinun kanssa matkaratsastuksessa 2.2 tasolle (40-59 km) ja jatkaa kouluratsastusta seuratasolla. Aluetason kouluratsastuskilpailuissa Liinu on tarkoitus nähdä Jaanan ratsastamana. ”Eihän sitä tiedä, vaikka estekisojakin kokeiltaisiin“, Heidi mietiskelee. “Toivottavasti pääsemme jatkossakin harrastamaan mahdollisimman monipuolisesti uutta opetellen.” Erityisesti hevosen työkäyttö ja perinnetaitojen säilyttäminen kiinnostavat Heidiä.

Hansa on persoonallinen suomenhevonen

Rentoa menoa. Kuva: Heidi Ahlgren

12 Suomenhevosliiton lehti 1/2015

Suomenhevosen monipuolisuutta kiittelee myös Hansan omistaja Tiina Lähteenmäki. ”Suomenhevosen vahvuuksia ovat yhteistyöhalukkuus, uteliaisuus ja innokkuus lähteä töihin. Suomenhevonen on luotettava, mutta antaa tarvittaessa myös haastetta. Mo-

on moneksi

Hansa estekilpailuissa vuonna 2007.

nipuolinen harrastaminen vaatii voimaa, ketteryyttä, kestävyyttä, mukautumiskykyä ja molemminpuolista luottamusta.

Nämä kaikki löytyvät suomenhevoselta”, Tiina kertoo. ”Koskaan en ole tavannut kahta samanlaista suomenhevosta vaan jokainen on ollut oma persoonansa.”

Tiina harrastaa Hansan kanssa sekä koulu- että esteratsastusta ja maastoilua. Myös lännenratsastusta on tämä ratsukko kokeillut. Tiina ja Hansa käyvät säännöllisesti myös valmennuksissa.

ratonosuus oli Hansan suosikki, jossa se olikin lähes aina kärjessä. Kävipä Hansa myös Virossa kilpailemassa.

Valjakkouransa jälkeen Hansa palasi vielä hetkeksi kenttäratsastuksen pariin ennen kuin jäi eläkkeelle vuonna 2013. ”Hansalla on edelleen hyvä kunto ja se hyppää mielellään. Entinen kenttähevonen pääsee oikeuksiinsa erityisesti maastossa. Tulevaisuudessa jatketaan mahdollisimman monipuolista ratsas-

tusta, jotta Hansan kunto ja lihaksisto pysyvät yllä mahdollisimman pitkään”, Tiina suunnittelee. ”Toivottavasti meillä on tämän suurisydämisen humoristin kanssa vielä monia terveitä hetkiä yhdessä!”

Minna Kivimäki

Kenttäratsastuksesta valjakkoon ja takaisin Hansa on ehtinyt jo 22 vuoden ikään ja on jäänyt kisaamisesta eläkkeelle. Pitkän uransa Hansa aloitti ratsastuskoulun opetushevosena, jossa sen kyvyt esteratsastuksessa tulivat esille. Hansa kilpaili silloisen omistajansa Saija Kaidankankaan (os. Huupponen) kanssa esteratsastuksessa sekä alue- että kansallisella tasolla sekä myöhemmin myös valjakkoajossa lähes 10 vuoden ajan.

Vuonna 2006 Hansa ylsi Tiina Pirttijoen ratsastamana SM-kisoissa 110 cm –luokassa 4. sijalle. Esteiden lisäksi Hansa kilpaili myös kenttäratsastuksessa SM-tasolla ollen mukana kärkikahinoissa.

Valjakkoajossa Hansa kilpaili vaativaa luokkaa kuskinaan Saija ja groominaan Anu Aho sijoittuen parhaimmillaan kokonaiskilpailussa 3. sijalle. Erityisesti ma-

Hansa valjakkokisoissa vuonna 2008.

Kuva Marja Eskonmaa Suomenhevosliiton lehti 1/2015

13

Periyttäjälegendat!

Vokker ja Natero Vesterinen kotitalon edessä Laukaalla. Kuva: Hevosurheilu -lehden arkisto.

Vokker - pikkuori, josta tuli legenda

L

aukaan pikkuoriiksikin tituleerattu Vokker, markkamiljonääri ja yksi suurista suomenhevosperiyttäjistä aloittaa sarjan, jossa esittelemme suomenhevosjalostuksen tämän päivän suurimpia nimiä.

Vokker oli kestävä ja menestyksekäs kilpahevonen, jonka kohtalona oli joutua kilpailemaan aikansa ylivoimaisia veljeksiä Vieteriä ja Vekseliä sekä ihmeruuna Ollea vastaan. Siitä huolimatta Vokker juoksi kymmeniä suurkilpailuvoittoja ja -sijoituksia, joukossa mm. kaksi kuninkuuskakkosta. Siitä tuli myös järjestyksessä kolmas markkamiljonääri.

Siitoksessa Vokkerin elämäntyö oli sekä määrältään että laadultaan mittava. Se jätti yhteensä 935 jälkeläistä ja vuoden 2014 lopussa se on emänisänä jo yhteensä 1231 varsalle. Sen pojista Viesker on jättänyt vuoden 2014 loppuun mennessä yli 1300 jälkeläistä, ja siitostyö jatkuu yhä. Yli sadan jälkeläisen ovat Vokkerin pojista yltäneet myös Mikker (389 jälkeläistä), Vokkerilla (271), K.K. Kössi (256), Tähti-Vokker (195) Aatami (173) ja Tähti-Tili (105). Lähelle sataa on päässyt myös Vokkerin-Liikku HÅ 91 jälkeläisellä.

Isänä Vokker on jättänyt kaikkiaan 63 valiojuoksijaa, millä se on kaikkien aikojen tilaston kolmantena Turon (107 valiojuoksijaa) ja poikansa Vieskerin (65 valioa) jälkeen. Valiojuoksijoiden emänisätilassa Vokker on suvereeni ykkönen 75 valiolla. Periyttäjänä se kohoaa kärkikastiin myös monissa muissa eri mittareilla rakennetuissa tilastoissa. Se onkin

14 Suomenhevosliiton lehti 1/2015

kiistatta yksi nykypäivän suomenhevosjalostuksen kärkinimiä ja varmasti samalla yksi niistä, joiden nimi ei häviä tulevaisuudessakaan suomenhevosten sukutauluista

Vokker 662-72J Valio

Suku aikansa huipulta

syntynyt 17.5. 1969, kuollut 27.10.2000

tummanrautias, siima, juovakaviot.

kasvattaja Antti Kalliokoski, Kauhava

Vokker syntyi vuonna 1969 Kauhavan Alakylässä Antti ja Sirkka Kalliokosken tallissa.

Sen isä oli saman pitäjän Ville Pernaan ylpeys Forte, joka juuri tuona vuonna seppelöitiin ravikuninkaaksi. Seuraavana vuonna Forte uusi kuninkuuden ja voitti lisäksi suurmestaruuden. Keväällä 1971 kuitenkin tuli rankka isku: Forten elämä päättyi huhtikuussa suolikierteeseen. Ville Pernaa muisti ystäväänsä liikuttavin sanoin Hevostalous -lehdessä.

omistaja Antero Vesterinen, Laukaa

Siitoksessa Forte jätti vain 38 varsaa. Vaikka se oli kovasukuinen ja lahjakas hevonen, periyttäjänä se oli pettymys. Seuraavaksi parhaimpaan jälkeläiseen on Vokkerista matkaa paljon; sijaa pitävät 32,2a -aikaiset Valote ja Kirsi, joiden voittosumma pysähtyi 12 - 15 000 markan tuntumaan. Emänisänä Forte onnistui hieman paremmin. Parhaita sen tyttärien jälkeläisistä ovat nelivuotiaana menestynyt tamma Maritsa L 26,8a, stayertähti Fluori 26,8a sekä valioperiyttäjätamma Taksa.

Hyvät tyypit, pitkä säkä, sopusuhtainen lihaksikas runko, pitkähkö luisu lautanen.

Tukevat kuivanlaiset jalat, takajalat käyrähköt, hyvät kaviot.

Rauhallinen luonne, hyvä ohjastaa, suora ahtaanlainen käyntiliike, levittää.

Forten vaisu esitys siitosoriina oli yllätys, sillä se edusti aikansa huippusukuja. Sen isä, laaja- ja matalaliikkeinen Murtoon 2+3 linjattu Ponne kuoli vain 9-vuotiaana tyräleik-

22,3aly – 25,1ly 170 412 € (1 013 225 mk) 249 (82-59-36) Kantakirjattu Joensuussa 8.10.1973, pisteet: 23-9-8-8-9=57, II+ palk, korotettu 1975 I palkintoon

Mitat: 153 162 175 55 20 cm 490 kg /4-

kauksen komplikaatioon, mutta ehti jättää 148 jälkeläisensä joukkoon hämmästyttävän määrän erinomaisia juoksijoita ja juoksijaperiyttäjiä.

Forten emä, tunnetun kauhavalaisen jalostusmiehen Paavo Pihlgrenin kasvattama

ja omistama Kiito oli puolestaan hyvä juoksijatamma (ennätys 35,0) ja vielä parempi periyttäjä. Se jätti yhteensä neljä tähtijuoksijaa, mikä oli tuohon aikaan valtavan kova saavutus. Vuonna 1979 Hevosurheilun jalostuskuvasto listasi kaikki vähintään kaksi tähteä jättäneet emätammat, joita oli yhteensä 36.

Neljään tähtijuoksijajälkeläiseen ylsi tuolloin ainoastaan kolme tammaa: Vieterin ja Vekselin emä Vekkuli, myöhemmin mm. Niko-Vokkerin ja Messin kolmantena emänä tunnettu Vilike sekä Vokkerin emä Halla. Vuotta aiemmin vähintään neljä tähtijuoksijaa jättäneitä emälinjoja – siis kokonaisia emänsukuja – oli ollut ainoastaan 8 kpl.

Forten jälkeen Kiidon jälkeläisistä vauhdeiltaan nopein oli ruuna Kiitomies, jonka ennätys kirjattiin lukemin 25,9. Merkitykseltään seuraavaksi nykyhevosten suvuissa nousi kuitenkin Ero-Lerkko 29,1, jonka poika Voltti 24,6a oli hämmästyttävän hyvä emänisä ja löytyy tuolta paikalta mm. Mariminin ja Köppisen suvusta, sekä toisen emän isän paikalta mm. Mikko Manialta.

Kiito oli ahtaasti sukusiitetty, sillä Murron poika Vihu oli sen suvussa sekä isänisän että emänisän paikalla. Ilmari Ojala esittikin oletuksen vuoden 1982 talvikuvastossa Ponnen sukua luotaavassa jutussaan, että emän suvussa esiintynyt ahdas sukusiitos on voinut olla syynä Forten ”sisuskalujen pettämiseen”. Väljät nivuskanavat onkin yhdistetty Kiitoon ja Forteen periytyvänä huonoina ominaisuutena, mutta Vokkerin jälkeläisissä ongelmaa ei ole todistettu esiintyvän enempää kuin millä tahansa muulla oriilla.

meinen enemmän tammoja astunut siitosori eriaaronittomien kategoriassa. Pidempään Eri-Aaronista ”vapaista” oreista eli ainoastaan vuonna 2003 kuollut Apeli, joka kuitenkin astui paljon pienempiä tammamääriä kuin Vokker.

Varhaisvuodet valtion laitoksissa Vokkerin varhaiset vuodet kietoutuvat tiiviisti juoksijahevosjalostuksessa kunnostautuneiden valtion laitosten ympärille.

Uudellamaalla toiminut Lapinjärven alkoholistihuoltola teki johtajansa Aarne Salokankaan johdolla pienellä hevosmäärällä erinomaisia tuloksia juoksijakasvatuksessa.

Huoltolassa astuivat mm. Jonne ja Erilo, ja hyvien siitostammahankintojen ansiosta myös huoltolan kasvatit pärjäsivät hyvin. Vokker tuli huoltolaan kesällisenä varsana vuonna 1970.

tavoin Vokker oli jo ehtinyt vaihtaa omistajaa.

Tie huippuhevoseksi alkaa Uusi omistaja oli Paavo Vesterinen Laukaasta, tuleva kansanedustaja ja menestynyt kasvattaja ja ravimies, jonka aiempia huippuhevosia olivat mm. ruuna Toimitus 27,3a sekä kuningatarkilpailun kolmonen Erikka 30,3.

Samalla hevosenhankintareissulla Vesteriset ostivat Viitasaarelta tamma Puhelin, josta tuli viittä vaille valiojuoksija sekä valioperiyttäjä. ”Vokkerissa kiinnosti ennen kaikkea sen emänsuku”, Paavo Vesterisen poika Antero muistelee. ”Hevosena se oli vielä nelivuotiaanakin pieni ja vaatimattoman näköinen.”

Vokker aloitti nelivuotiskautensa Anteron ohjastamana. Samaan ikäluokkaan kuului lahjakas Hiluri, joka alitti tuona vuonna ensimmäisenä nelivuotiaana suomenhevosena tähtirajan mailin matkalla. Hiluri tuli ikäluokan suurimpaan kilpailuun Suomi-Derbyyn Tampereelle voittamattomana suursuosikkina.

Suomi-Derbyn voittajaksi saatiin kuitenkin suuryllättäjänä Vokker, joka vei voiton Hilurista vahvalla loppukirillään. Kilometriaika 33,6 oli nelivuotiaalle kova saavutus.

” Vokker oli varsana niin pieni ja vähäpätöisen näköinen, että näinkin tarkat hevosmiehet päästivät sen ohitseen ”

Vokkerin oma emä Halla oli Kiidon tapaan jalostusvalio ja harvinaisen kova periyttäjätamma aikanaan: se oli ensimmäinen suomenhevostamma, joka jätti neljä tähtijuoksijaa. Kaikkiaan sen tähtijuoksijajälkeläisten määrä nousi viiteen; Vokkerin lisäksi tähtiä olivat ikäjärjestyksessä Hippa 28,5, Jäävi 29,9, Kuvatin 27,8 ja Lohkaus 28,4a.

Kolme ensimmäistä ovat tammoja. Niistä Jäävi jätti kaksi orivarsaa, joista Jäävin-Jylhä 27,8a on jättänyt mm. moninkertaisen suurkilpailuvoittajan Jäävin-Pojan 21,7a. Kuvattimen kahteen jälkeläiseen mahtuu puolestaan kuninkuuskakkonen Kuvio 24,9a sekä tamma Hupatin 34,3a, jonka kahdesta tähtijuoksijajälkeläisestä tamma Vekutin 27,8a oli Valio -tittelin arvoinen periyttäjä. Tuoreimmissa polvissa emälinja ei enää ole tuottanut yhtä menestyneitä hevosia.

Halla oli sekin kovasukuinen hevonen. Sen isä oli yksi tuon ajan hyvistä raviperiyttäjistä, Lähetin 27,9, joka onnistui erinomaisesti varsinkin emänisänä. Hallan emänisä oli puolestaan Murron ehkä tärkein poika Murti, joka näin ollen kertautui Vokkerin suvussa, olihan se myös Forten isänisä. Halla itse oli linjattu 3 +4 yhdistelmällä kovaluontoiseen Erakkoon.

Vokker oli siis suvultaan vahvasti murtolainen hevonen, koska Fortessa oli emänsä kautta vielä iso annos Murton toista poikaa Vihua. Vokker oli kuitenkin murtolaisuudessaan myös harvinainen, sillä sen suvusta puuttui kokonaan Eri-Aaroni. Vokker olikin hämmästyttävän erisukuinen oman siitosuransa tammakantaan nähden. Viimeinen elossa ollut suomenhevonen, jolla ei ollut Eri-Aaronia suvussaan lainkaan, oli tamma Vappu-Totti, mutta Vokker oli epäilemättä vii-

”Menin katsomaan sitä helmikuussa ja se oli todella pieni jopa kesäkuiseksi varsaksi”, Aarne Salokangas muisteli Hevosurheilun jalostuskuvastossa vuonna 1978. ”Se oli lisäksi täysin peitsari, mutta pihalla paksussa lumessa se otti myös muutamia raviaskelia ja kauppa tuli.”

Oston jälkeen Salokangas sai kuulla kaikenlaista leikkiä pienenlännästä varsasta, mutta käski rehvakkaana naureskelijoiden odottaa nelivuotiskautta. Huoltolan talli jouduttiin kuitenkin jo samana vuonna lopettamaan kokonaan, ja Vokker myytiin yhdessä kahden lämminveritamman kanssa Pernasaaren koulukotiin Laukaalle.

Pernasaaren koulukodin hevosjalostustyötä johti asiantuntevasti Mauno Marttila, joka oli Salokankaan tapaan ihastunut Lähettimeen emänisänä. Salokankaan tavoin myös Marttilalla oli silmää hyville hevosille, ja niinpä Pernasaareen oli ostettu jo aiemmin mm.

Hilun emä Eri-Pulu, joka jätti koulukodille erinomaiset emätammat Eri-Ulpun ja Pimastimen, sekä periyttäjätamma Kivan-Käärön jättänyt Kuvan-Kiva 29,9a.

Vokker oli Pernasaaressa ensin kesän orivarsalaitumella. Seuraavana talvena sitä kävi moni hevosmies katsomassa ja jopa koeajamassa useamman kerran. Joukossa olivat Hilun omistaja Erkki Sääluoto sekä legendaarinen Tauno Tupamäki, mutta kumpikaan ei ostanut varsaa. ”Vokker oli varsana niin pieni ja vähäpätöisen näköinen, että näinkin tarkat hevosmiehet päästivät sen ohitseen”, Mauno Marttila totesi Hevosurheilun jalostuskuvastossa 1982.

Vokker starttasi kolmivuotiaana yhteensä viisi kertaa ja voitti kerran. Aika 49,8a riitti kuudenteen sijaan oriiden ja ruunien ikäluokan nopeustilastossa. Seuraavana vuonna nelivuotiaaksi kääntynyt Vokker joutui kuitenkin taas saman kohtalon eteen kuin Lapinjärvellä: kaikki Pernasaaren hevoset oli valtion määräyksestä myytävä. Päätös tallitoiminnan lopettamisesta peruttiin kesken myynnin, mutta muutaman muun hevosen

Viikkoa ennen Suomi-Derbyä Vokker oli joutunut Tampereen voittostartissa loppusuoran alkaessa kolariin ja kärryjen mentyä vinoon sen jalka oli osunut Antero Vesterisen sääreen sillä seurauksella, että sääriluu murtui. Niinpä Derbyssä Vokkeria ajoi ensimmäisen ja viimeisen kerran itse Paavo Vesterinen, jolle startti oli ohjastajauran viimeinen.

Suomi-Derbyn jälkeen Vokker oli jopa myytävänä, sillä Antero Vesterinen oli saanut opiskelustipendin Yhdysvaltoihin, ja Vokkerin ajot olivat jäämässä vähille. Paavo Vesterinen julisti tuolloin, että joko ori myydään nyt tai sitä ei myydä koskaan. Ostotarjouksia Vokkerista tuli, mutta jälkimmäinen vaihtoehto kuitenkin toteutui, sillä ostajaehdokkaiden jäätyä empimään myynti-ilmoitus ehdittiin vetää markkinoilta pois. Syynä myyntiaikeiden perumiseen oli Anteron päätös jäädä kotimaahan - johon taas syynä oli nimenomaan nuorelle miehelle jo siinä vaiheessa tärkeäksi muodostunut Vokker. Lupaava nuori ori jäi siis Vesteristen taloon, ja Antero ajoi kaikki sen startit koko loppu-uran ajan.

Viisivuotiskaudella Vokker noteerattiin jo yhtenä lupaavimmista tulevaisuuden hevosista. Kilpailukauden alussa tuli laukkoja, mutta sen jälkeen Vokker sai juonen päästä kiinni ja teki hienon kauden. Voittoja kertyi saaliiksi kahdeksan ja vuosiansiotkin olivat sen verran kovat, että ori noteraattiin Hevosurheilun rankingissa korkealle - vanhempien hevosten joukossa. Tähtiraja Vokkerilta alittui selvällä marginaalilla ajalla 28,3, mikä oli viisivuotiaalle kova tulos. Ennen tuota vuotta viisivuotiaana tähtirajan alittaneita hevosia oli kautta aikainkin vain viisi! Vokkerin ikäluokasta harvalukuiseen joukkoon nousivat vuonna 1974 myös Hiluri ja Hovi-Lohko.

Läpimurto huipulle Kuusivuotiskausi oli Vokkerin läpimurto huipulle. Oman ennätyksensä 25,4a Vok-

Suomenhevosliiton lehti 1/2015

15

ker juoksi juhannusyönä Seinäjoella. Kauden ansioillaan eli 36 550 markalla se oli vuoden rahatilaston neljäs, ja meriittilistalle tuli jo useita suurkilpailujen totosijoja. Yksi kauden kovimmista suorituksista oli koleassa ja tuulisessa säässä Suurmestaruudessa saavutettu kolmas sija Vieterin ja Ollen takana. Kuninkuusraveihin Vokker lähti jopa suosikkina ja olikin avausmatkan jälkeen toisena, mutta maililla mahdollisuudet pilaantuivat hylkäykseen johtaneeseen laukkaan.

konaiskilpailussa se sinnitteli kolmanneksi.

Vokkerin ja Vieterin tasaväkiset kaksinkamppailut ryydittivät kesän suurkilpailuja, ja kahdesti Vokker kukisti Vieterin.

jäi 13-vuotiaan Vokkerin viimeiseksi täysipainoiseksi kilpailuvuodeksi. Vielä seuraavana vuonna se starttasi kuusi kertaa ja tekaisi valioajan, mutta menestystä ei enää tullut.

Vuonna 1980 Vokkerin huiman hieno vire jatkui. Vieteri oli sivussa radoilta koko kauden kurkunpään tulehduksen takia, mutta Vekseli jatkoi sen jalanjäljissä valtiaana. Vokker onnistui kuitenkin kukistamaan sen kuudesti, ja vei nimiinsä peräti viisi suurkilpailua, mm. Killerin Kimaran, Tuopin, Festivaali-ajon ja Malja-ajon. Kuninkuuskilpailun maililla Vokker voitti oman osalähtönsä ja maratonin sitkeä kiri neljänneksi nosti sen kokonaiskilpailun kakkoseksi.

Pienillä ikäluokilla valioperiyttäjäksi

Vokker astui ensimmäiset tammansa vuonna 1975 eli kuusivuotiaana kotitallillaan kilpailemisen ohessa. Heti ensimmäiseen pieneen, vain seitsemän varsaa käsittäneeseen ikäluokkaan sattui menestyshevonen: varsatähti Vilo I, joka oli todellinen ilmiö. Se Vuonna 1981 Vokkerin menestys jatkui voitti nelivuotiaana kaikki 11 kilpailuaan ja edellisvuoden kaltaisena. Vekseli oli perinyt oli yksi kaikkien aikojen lupauksista. Kilpailopullisesti isoveljensä Vieterin aseman suo- lu-ura ei kuitenkaan saanut jatkoa, sillä Vilo I kuoli seuraavan vuoden toukokuussa tuntematTuohon aikaan ei vielä spermalle ollut kuljetuskeinoja, toman viruksen aiheuttamaan sairauteen. mutta kokeiluluontoisesti Vokkerin spermaa vietiin

Seuraavasta kaudesta tuli paljon edellistä lyhyempi, sillä Vokker loukkasi jalkansa kesken kesän ja joutui jäämään loppukaudeksi sivuun. Sitä ennen se ehti kuitenkin ottaa kakkostilan useissa suurkilpailuissa, joukossa mm. Suurmestaruus, ja tehdä Suviyön suurraveissa kauden toiseksi kovimman ajan 23,1a Vieterin voittaessa uudella SE-tuloksella 22,8a.

Alkukautta 1977 var- ” jostivat jälleen jalkavaivat, mutta huolimatta siitä että Vokker pääsi Ypäjälle yhdelle tammalle termospullolla, ja siitäkin Vokker jatkoi astumistositoimiin vasta toukota kotitallilla kilpailemivarhaisesta siirrosta syntyi varsa. ” kuun alussa, se ehti starsen ohella. Tammamäärä tata tiheään. Edessä vilkvaihteli vuosittain 25kuivat Vieterin ja Ollen kaviot, mutta niiden menhevosten kärjessä Vieterin siirryttyä sii- 67 tamman välillä, mutta ikäluokat pysyivät takana Vokker napsi tasaisesti kakkosia ja tokseen. Vokker pisti Vekselille jälleen tiu- vielä kilpauran päätyttyäkin melko pieninä. kolmosia suurkilpailuista. Kuninkuusraveissa kasti kampoihin ja onnistui lyömään sen Vokkeria mainostettiin vain vähän, ja kenties se oli urhea neljäs jaksettuaan sitkeästi pit- kahdesti, Erilo-juoksussa ja Tuoppi-ajossa. pienehkö koko ja vaatimaton olemus karkälläkin matkalla maaliin hyvällä sijoituksel- Kuninkuusraveissa Vokker oli kokonaiskilpai- kottivat tammanomistajia. Vokkerin jälki oli la. lun toinen, ja kauden ansiot olivat kaikkiaan kuitenkin jatkuvasti erittäin laadukasta. Ikä228 000 markkaa, mikä nosti sen jo kolman- luokkien starttiintuloprosentti oli huomattaVuonna 1978 Vokker pystyi peittoamaan nen kerran peräkkäin vuoden rahatilastossa van korkea, ja lahjakkaita hevosia syntyi joka itsensä Vieterin peräti neljästi voittaessaan kakkoseksi. Kuninkuuskilpailusta jäi jossitel- vuosi. Vuoden 1987 alussa Vokker palkittiin mm. Suviyön suurravit, Miljoona-ajon ja tavaakin, sillä uusien sääntöjen mukaan läh- jo jälkeläisistään Valio-palkinnolla, vaikka kilErilo-juoksun. Vokker teki myös kauden kär- töradat arvottiin ja Vokker joutui takariviin, pailuikäisiä jälkeläisiä siitä oli syntynyt siihen kiajan. Kuninkuusravit se joutui kuitenkin josta Antero Vesterinen joutui sanojensa mu- mennessä alle sata. jättämään väliin loukkaantumisen vuoksi, kaan vain varmistelemaan kakkostilaa. mutta pääsi takaisin radoille syksyksi ja ehti Vokkerilla tehtiin jo tuolloin myös siemenvoittamaan vielä esimerkiksi Saimaa-ajon.

Vuosi 1982 oli Vokkerille suurkilpailusaa- nyksiä, yhtenä ensimmäisistä oreista. Tuohon vutusten osalta vaisumpi, sillä kakkostilo- aikaan ei vielä spermalle ollut kuljetuskeinoVuonna 1979 vanhat sotaratsut Olle ja Vie- ja tuli enää vain kolme. Vokker oli kuitenkin ja, mutta kokeiluluontoisesti Vokkerin sperteri parantelivat urakalla ennätyksiä, ja vauh- mukana kuninkuuskilpailussa jo kuudennen maa vietiin Ypäjälle yhdelle tammalle terti-ilotteluun liittyivät myös Vokker ja nuori kerran ja oli edelleen yksi Vekselin varteen- mospullolla, ja siitäkin varhaisesta siirrosta nouseva Vekseli. Vokkerin kauden kärkitulos otettavimmista haastajista. Tällä kertaa kil- syntyi varsa. oli kuninkuusmaililla syntynyt 22,3a, mikä pailu ratkesi kuitenkin jo avausmatkalla, kun alitti entisen Suomen ennätyksen liki se- kiivaassa lähtökiihdytyksessä hevoset repeikunnilla, Vieteri vain ehti korjata ennätystä livät pomppulaukoille, ja vain kolme hevosta Siitosmatadorin vuodet enemmän. Kuninkuuskisan täydellä matkalla pääsi ravilla matkaan. Vokkerilta katkesi toiVokker alitti toisena suomenhevosena kaut- nen etukenkä, ja se hylättiin pitkästä laukas- alkavat ta historian tuolla matkalla valiorajan, ja ko- ta, joten titteliin ei enää ollut toiveita. Kausi Vuosi 1987 tiesi muutenkin käännekohtaa Vokkerin siitosuralla. Vesterisen tilalla rakennettiin tuona kesänä uutta tallia – paljolti Vokkerin tammoja palvelemaan - ja tunnettu oriinpitäjä Veijo Toivonen vuokrasi Vokkerin kesän ajaksi siitoskäyttöön tilalleen Orimattilaan.

Vokker oli näin ensimmäisen kerran saatavissa siittolassa. Veijo sai perinteisesti kaikille oreilleen paljon tammoja, ja Vokkerinkin suosio suorastaan räjähti käsiin.

Se astui tuon sateisen kesän aikana 146 tammaa, joista syntyi sen ensimmäinen iso ikäluokka, 85 varsaa. Tuon vuoden tekosia olivat mm.

Aatami 22,6a, Niko-Vokker 21,9a, Tytön Säihke 23,7a ja Vonkamies 23,7a.

Vokker (numero 1) kävi monta unohtumatonta kamppailua Viterin ja Ollen kanssa. Kuva: Hevosurheilu -lehden arkisto.

16 Suomenhevosliiton lehti 1/2015

Kun pää oli saatu auki, Vokkerin suosio jatkui myös kotitallilla, johon se kauden päätyttyä palasi. Yli sata tammaa se astui myös vuosina 1989-

Vokkerin kilpaura numeroina Vuosi 1983 1982 1981 1980 1979 1978 1977 1976 1975 1974 1973 1972 Yhteensä

Startit

Vuosi

Jälkeläisiä

6 23 27 26 30 29 26 16 29 20 12 5 249

1. sijat

0 2 7 17 14 11 8 3 7 8 4 1 82

2. sijat

0 4 11 4 7 4 7 7 9 3 1 2 59

3. sijat

1 5 0 1 7 5 5 3 4 3 2 0 36

Voittosumma 925,00 € 15 944,00 € 38 380,00 € 36 950,00 € 30 879,00 € 19 652,00 € 12 479,00 € 6 323,00 € 5 979,00 € 2 078,00 € 747,00 € 70,00 € 170 412,00 €

Autoennätys 24,6aly 23,4aly 23,4aly 24,7aly 22,3aly 24,0aly 24,0aly 23,1aly 25,4aly 28,3aly 33,6aly 49,8aly 22,3aly

Tasoennätys 41,7ly 25,1ly 26,4ly 25,5ly 25,9ly 29,7ly 29,1ly 30,0ly 30,0ly 30,7ly 38,1ly 25,1ly

Vokkerin siitosura numeroina 2001 2000 1999 1998 1997 1996 1995 1994 1993 1992 1991 1990 1989 1988 1987 1986 1985 1984 1983 1982 1981 1980 1979 1978 1977 1976 Yhteensä

Startanneita

7 9 22 65 44 51 48 86 72 78 76 78 36 85 17 12 24 12 19 21 17 10 10 12 17 7 935

Startteja 2 6 18 46 25 33 29 63 46 52 51 60 22 52 13 7 15 9 15 18 14 9 9 8 15 7 644

1993, ja kahden reilun 80 tamman kauden jälkeen se astui 99 tammaa vuonna 1996 ja vielä uudelleen 146 tammaa vuonna 1997.

Yli 70 varsan ikäluokkia sille syntyi vielä viisi kappaletta. Vielä viimeisellä siitoskaudellaan vuonna 2000 Vokker astui parikymmentä tammaa. Kaikkiaan jälkeläisiä syntyi 935 kappaletta.

Miljonäärejä – ja Viesker Ensimmäinen todellinen huippuhevonen Vokkerin jälkeläisissä oli Vilo I:n jälkeen vuoden 1981 ikäluokkaan kuulunut K. K. Kössi 22,3a. Se ei ollut varsinainen varsatähti, mutta sitäkin menestyksekkäämpi kilpahevonen aikuisena: se voitti kymmeniä suurkilpailuja ja oli lisäksi kylmäveristen Pohjoismaiden mestaruudessa sekä kahdesti Elitkampenissa kolmas.

Jo ennen K.K. Kössiä luokkansa radalla ehti osoittaa vuotta nuorempi Mikker 21,4a, joka kuului jo nelivuotiaana ikäluokkansa parhaimmistoon ja jatkoi kilpauraansa suurkilpailumenestyjänä ollen mm. kuninkuuskilpailussa parhaimmillaan toinen. Näitä kahta seurasivat muutaman vuoden sisään mm. kuningatarkakkoset Vokkerin-Tähti 25,3a,

34 365 638 1864 1653 1507 1398 2634 2075 2904 2448 2666 1333 2958 872 432 1057 358 746 1251 1096 816 523 446 975 441 33490

Voittosumma 3 81 153 475 556 405 370 656 479 687 823 461 1 464 585 126 162 332 78 177 372 533 110 91 52 86 99 9 428

555,00 188,00 199,00 707,00 873,00 827,00 530,00 585,00 284,00 272,00 364,00 142,00 701,00 762,00 518,00 443,00 660,00 613,00 876,00 110,00 363,00 936,00 242,00 052,00 514,00 373,00 689,00

Voitot € € € € € € € € € € € € € € € € € € € € € € € € € € €

A.M. Tuli 24,6a ja A.T. Viksu 22,8a, kova kilpatamma Jousen Jatko 24,5a sekä ikäluokkatähti Vokkerin-Liikku HÅ 24,3a ja niin edelleen.

Todellinen superhevonen Vokkerin jälkeläisissä on kuitenkin vuonna 1989 syntynyt Viesker, joka olisi saavutuksiltaan ylivoimainen minkä tahansa hevosen jälkeläisissä.

Ensimmäisenä suomenhevosena maagisen 1.20 -rajan alittanut Viesker oli kilpahevosena jotain, jonka kohdalla edes ylisanat eivät ole tarpeeksi. Viisinkertaisen ravikuninkuuden lisäksi se voitti kaiken mahdollisen Suomessa ja myös Suomen rajojen ulkopuolella, sillä se oli viidesti ykkönen maalissa Elitkampenissa ja voitti lukuisia muitakin pohjoismaisia suurkilpailuja useammin kuin kerran.

Viesker oli nuorin markkamiljonääriksi ehtinyt hevonen, ja sen voittosumma kohosi lopulta myös euroissa yli miljoonan rajan. Se on saavutus, johon ei vielä mikään muu suomenhevonen ole yltänyt, eikä ehkä koskaan ylläkään. Markkamiljonäärejä Vokkerin jälkeläisissä on kuitenkin useampia: sekä K.K. Kössi että Mikker kipusivat tuon rajan yli, K.K. Kössin jopa tuplaten, sillä sen voittosumma oli uran lopussa yli kaksi miljoonaa markkaa.

Liki yhtä koviin lukemiin ylsivät myös kolminkertainen ravikuningatar V.H. Suvitar 21,5a ja kuningatarkakkonen Hymyhuuli, jotka tosin

Paras autolähtö 1 28 80 178 154 159 160 316 233 317 325 329 295 324 104 70 154 55 86 164 182 103 72 48 91 98 4126

33,5ake 25,6aly 23,3aly 21,8aly 21,9aly 22,1aly 20,5aly 21,8aly 23,0aly 22,6aly 21,5aly 23,5aly 19,9aly 21,9aly 23,9aly 22,2aly 22,8aly 25,6aly 24,3aly 21,4aly 22,3aly 26,7aly 29,6aly 28,9aly 27,6aly 27,0aly 19,9aly

Paras tasoitusajo 33,2ke 26,8ke 24,8ly 23,9ly 22,9ly 22,5ly 24,1ly 22,4ly 24,0ke 23,6ly 23,3ly 24,8ly 22,5ly 23,8ly 25,4ly 23,7ly 24,9ly 29,0ke 25,9ly 24,6ly 24,5ke 28,1ly 29,0ly 29,8ly 28,9ly 26,9ly 22,4ly

tienasivat suuren osan rahoistaan euroaikana.

Yli puolen miljoonan rajan markka-aikana ehtivät myös kuningatarkakkoset A.T. Viksu ja Vokkerin-Tähti, kova kilparuuna Vokkerin Veikko 22,3a, kesken lupaavan siitosuran kuollut Vokkerilla 22,2a, Vokun Viima 22,4a, ja sekä Derbyn ja Oulu Expressin voittoon on yltänyt Vokkerin Prinssi. Euroaikana saman luokan tienesteihin ylsivät Vokukka 21,8a, J.S. Vokkperi 23,0a, Kokeva 21,9a, kuningatarkakkonen Tähtihuvi 22,1a, Niko-Vokker 21,9a, Vänskä 23,2a ja ikäluokkatähti Loisto-Vokker 24,5a.

Erinomainen tammaperiyttäjä Vokkerin jälkeläisissä on lukuisia suurkilpailuvoittaja ja menestyjiä jo mainittujen hevosten lisäksi. Yhteensä sen jälkeläisistä tähtirajan on alittanut 296 hevosta, joista 63 on alittanut myös valiorajan. Lukemat ovat käytännössä jo lopullisia, sillä Vokkerin viimeisen seitsemän varsan ikäluokan kilpailuikä umpeutuu tämän vuoden lopussa.

Erityisen mielenkiintoista Vokkerin jälkeläisissä on se, että se on jättänyt hyviä tammoja vähintään yhtä paljoin kuin oriita – ravikuninSuomenhevosliiton lehti 1/2015

17

gatar V.H. Suvittaren lisäksi sen jälkeläisissä on viisi kuningatarkakkosta! Vaikka tammalle kovan voittosumman kerääminen on usein kovemman työn takan kuin oreille, kolmenkymmenen eniten ansainneen vokkerilaisen joukosta runsas kolmannes eli 11 kappaletta on tammoja, ja niistä peräti neljä on kaiken lisäksi kymmenen eniten ansainneen vokkerilaisen joukossa.

Vertailun vuoksi esimerkiksi Suikulla 30 eniten ansainneen joukossa on kuusi, Vieskerillä viisi ja Turolla kahdeksan tammaa. Suikulla vain yksi niistä on kymmenen eniten ansainneen joukossa (tosin se ainokainen on kärkitilaa pitävä I.P. Sukkula), Vieskerillä kaksi ja Turolla kolme.

Viesker odotetusti paras siitosoripoika Siitoksessa Vokkerin jälkeläisistä eniten on odotettu luonnollisesti Vieskeriltä, joka on myös nuo odotukset lunastanut; sen parhaimpia jälkeläisiä ovat mm. kaksinkertainen ravinkuningatar B. Helmiina 22,0a sekä voittamaton Derbyvoittaja Valtraus 24,6a lukuisten ikäluokkatähtien lisäksi. Hyvin ovat onnistuneet myös mm. Erikassonin jättänyt Tähti-Vokker ja mm. Apassin isänä tunnettu Vokkerilla.

Paljon astuneista Vokkerin pojista Mikker ja K.K. Kössi olivat myös kohtuullisen hyviä isäoriina, joskaan eivät täysin täyttäneet niihin asetettuja odotuksia. K.K. Kössi on parantanut asemiaan emänisätilastossa paljon isäoritilastoa korkeammalle, ja on kohoamassa sillä saralla suorastaan erinomaiseksi periyttäjäksi, jälkeläismäärään suhteutettuna jopa isäänsä korkeammalle.

Tyypillinen vokkerilainen?

Vokker jätti jälkeläisiinsä paljon omia ominaisuuksiaan. Sen parhaat pojat ja tyttäret olivat pitkäikäisiä, sitkeitä ja kestäviä kilpahevosia, isänsä tapaan lahjakkaita ja nopeita. Monet olivat myös ulkonäöltään isänsä kaltaisia: tummanpunarautiaita, merkittömiä hevosia, kuivarakenteisia ja kevyitä, hieman matalaryhtisiä ja nopealiikkeisiä. Moni perivät myös isänsä käyrät kintereet sekä tunnistettavan, älykkään katseen, kuivan, isohkon pään ja hauskan reilun kokoisen alahuulen.

Toisaalta joukkoon mahtui myös toisentyyppisiä, Mikkerin ja K.K. Kössin kaltaisia vaaleampia, usein vaaleaharjaisia ja läsipäisiä, ryhdikkäitä ja jopa pystypäisiä hevosia.

Vokkerilaisille yhteistä ovat myös väljät, isot liikkeet ja joillain jopa huomattavan matalaryhtinen juoksutyyli; tällainen oli esimerkiksi Korpilahden Kojoottina tunnettu V.H. Suvitar, jonka pää oli juostessa liki samalla tasolla kuin säkä. Toisaalta esimerkiksi Mikker ja Loisto-Vokker olivat pystypäisiä hevosia ainakin radalla. Kaviot ovat vokkerilaisilla usein kovat ja kasvavat hyvin, mutta jonkun verran esiintyy taipumusta matalapohjaisiin kavioihin ja alle vetäytyneisiin kantoihin.

Monet vokkerilaiset muistuttavat myös luonteeltaan isäänsä. Usein ne ovat älykkäitä ja viisaita hevosia, toiset jopa hankaluuteen asti. Monilla vokkerilaisilla on isänsä taipumus säikähdellä, vaikka ne eivät olisikaan arkoja. Useimmat ovat kilttejä käsitellä, mutta niiltä saattaa löytyä älykkyyden kylkiäisenä huumorintajua, joka haastaa ainakin käsittelijän pinnaa.

18 Suomenhevosliiton lehti 1/2015

Viisas ja kiltti hevonen Antero Vesterinen sai elää koko parhaan miehuutensa Vokkerin kanssa. Se onkin hänelle elämän hevonen, jollaista toista on kenen tahansa liki mahdoton saada. ”Sellaisia ei ole montaa edes syntynyt”, Antero Vesterinen toteaa lakonisesti. ”Vokker oli todella kiltti kaikissa tilanteissa ja oriiksi helppo hevonen käsitellä”, Vesterinen kuvailee. ”Se oli aivan loistava hevonen ajaa radalla, kuin auto. Mutta se oli myös jonkun verran arka, säikähti helposti melkein

len että kaikille se ei olisi edes toiminut. Älykäs hevonen ei välttämättä ole ihan helppo.”

Viisaus näkyi Vokkerissa kaikissa tilanteissa. ”Kerran se vetäisi itsensä perähevosena ollessaan irti ja juoksi kaunista kevyttä ravia kotiin. Meillä hevoset valjastettiin katoksessa, ja se oli peruuttanut itse katokseen ja seisoi siellä odottamassa”, Vesterinen kertoo.

Kilpahevosena Vokker oli lähes täydellinen ”Vokkerin kanssa tarvitsi yleensä miettiä vain voittaako se vai onko se toinen” Vesterinen naurahtaa. ”Se teki aina kaikkensa ja viihtyi millä tahansa juoksupaikalla, sekä keulassa että toisten takana. Se voitti monesti myös

” Se oli niin älykäs, että jos se olisi alkanut puhumaan, en olisi ollenkaan ihmetellyt. ” paniikinomaisesti, ja siksi sen kanssa oli oltava tarkkana ja suunniteltava tilanteet hyvin.”

kuolemanpaikalta. Sillä pystyi aina ajamaan siten kuin itse halusi.”

”Jos Vokkeria pitäisi yhdellä sanalla kuvailla, se olisi viisas, isolla v:llä”, Vesterinen painottaa. ”Se oli todella viisas hevonen, niin viisas ja älykäs, että koetteli miestäkin. Sen kanssa piti osata olla johdonmukainen, ja omat tekemiset piti aina perustella. Sen kanssa piti tavallaan keskustella, mutta sitten kun se otti kaverikseen, se toimi aivan täydellisesti. Luu-

”Sellainen mielikuva minulla siitä oli, ettei se koskaan mennyt täysiä”, Vesterinen lisää. ”Se pystyi aina kirimään lisää, kun siltä pyysi.

Se oli käsittämättömän nopea, en tiedä kuinka kovia pätkiä se menikään, kun joskus ajettiin alleajoja lämminveristen kanssa. Se pärjäsi kuitenkin kaikilla matkoilla, voitti mm. pitkällä matkalla ajetun Tammer-ajon.”

Vokkerin parhaat jälkeläiset SyntSukupuoli 1989 o

Nimi Viesker

Ennätykset 19,9aly-22,5ly

Voittosumma 1 154 422 €

1981

o

K.K. Kössi

22,3aly-24,5ke

341 434 €

1991

t

V.H. Suvitar

21,5aly-23,3ly

338 517 €

1992

t

Hymyhuuli

22,6aly-23,8ly

218 902 €

1982

o

Mikker

21,4aly-24,6ly

195 896 €

1998

t

Vokukka

21,8aly-24,0ke

146 855 €

1993

o

J.S. Vokkperi

23,0aly-24,0ke

141 663 €

1997

o

Kokeva

21,9aly-23,2ke

127 275 €

1991

r

Vokkerin Veikko

22,3aly-25,5ly

113 188 €

1981

t

Vokkerin-Tähti

25,3aly-25,6ly

102 090 €

1986

o

Vokkerilla

22,2aly-23,7ly

99 350 €

1996

t

Tähtihuvi

22,1aly-22,5ly

96 013 €

1988

o

Niko-Vokker

21,9aly-23,8ly

92 803 €

1985

t

A.T. Viksu

22,8aly-24,9ly

90 829 €

1997

o

Vänskä

23,2aly-22,9ly

88 222 €

1996

r

Loisto-Vokker

24,5aly-23,6ly

87 744 €

1989

o

Vokun Viima

22,4aly-23,8ly

87 029 €

1985

t

A.M. Tuli

24,6aly-25,0ly

84 060 €

1997

o

Vokmar

22,3aly-25,5ke

83 370 €

1988

t

Tytön-Säihke

23,7aly-25,0ly

81 638 €

1994

t

Hilujon Tähti

22,7aly-23,6ly

80 250 €

1994

o

Tähti-Tili

21,8aly-22,4ly

79 960 €

1995

o

Utun Voku

20,5aly-25,0ly

73 467 €

1994

o

Vaakuna

24,5aly-24,0ke

73 176 €

1988

o

Aatami

22,6aly-24,7ke

73 111 €

1991

o

Huvi-Musta

23,5aly-23,9ly

71 128 €

1990

t

Vokkerin Purje

23,5aly-25,1ly

68 191 €

1992 1983 1990

t o r

Rajali Vokkerin-Liikku HÅ Tuokseri

23,8aly-25,2ly 24,3aly-25,9ly 24,1aly-24,8ly

68 085 € 63 440 € 61 299 €

Kovarakenteinen ja kestävä

Orimiehen ystävä

Rakenteessa Vokkerin heikkous olivat käyrät kintereet, mutta ne eivät koskaan vaivanneet sitä mitenkään. Uransa alkupuolella Vokker kuitenkin loukkasi tapaturmaisesti vasemman etujalan koukistajajänteen, ja tietyllä lailla vamma oli jarruna koko sen kilpailu-uran. ”Vokkeria ei voinut sen takia valmentaa koskaan aivan täysillä, ja kaksista kuninkuusraveista se joutui jäämään vanhan vamman vihoittelun takia pois”, Vesterinen kuvailee.

Myös Veijo Toivoselle Vokker on hevonen, joka on jäänyt mieleen yhtenä suurista. ”Olin kiinnostunut ostamaan Vokkerin kun se oli Vesterisillä aikoinaan myynnissä, mutta en saanut lainaa pankista, ja osto jäi”, Veijo muistelee. ”Koitin tutuille rahamiehille suositella sitten sitä, mutta kukaan heistä ei kiinnostunut. Minun lisäksi ainakin Einari Vidgren oli Vokkeria kysynyt, mutta hän päätti käyttää sen rahan omakotitalon rakentamiseen, ja niin Vokker jäi loppuiäksi kotitalliinsa, niin kuin Paavo Vesterinen lupasi.”

Koukistajajänteen vammaa lukuun ottamatta Vokker oli koko elämänsä ajan perusterve hevonen, eikä koskaan sairastellut tai vaivaantunut. Se eli peräti 31-vuotiaaksi.

Vielä viimeisenä kesänään se astui parikymmentä tammaa, ennen kuin se lokakuun lopulla lopetettiin ja haudattiin kotitalon pihaan. ”Ihan viimeisinä vuosina ruokinnan kanssa jouduttiin tietenkin tekemään erikoisjärjestelyitä, kun hampaat olivat jo kuluneet”, Vesterinen muistelee. ”Vokkerin jalat olivat kuitenkin ihan loppuun asti hyvässä kunnossa, eikä se muutenkaan koskaan sairastellut.”

”Vokker oli Laukaan pikkuoriin maineessa, ja ehkä sekin vaikutti siihen, ettei kukaan sitä ostanut, vaikka se oli juoksijanlahjansa osoittanut”, Veijo pohtii. ”Se oli ulkonäöltään vaatimaton ja pienenoloinen hevonen, sellainen rotanpoikanen, varsinkin sadekelillä ja rapaisena. Mutta kun se lähti menemään, se oli todella hieno.”

Toivosen tallissa Vokker oli vain yhden kauden, mutta jätti lähtemättömän vaikutuksen. ”Se oli äärettömän kiva hevonen”, Veijo kuvailee. ”Se oli viimeisen päälle kiltti, ja astutustouhuissa kuin kone, hyväspermainen ja aina valmis.”

Aivan samalla tavoin kuin Antero Vesterinen, myös Veijo korostaa Vokkerin viisautta. ”Se oli erittäin viisas hevonen yli kaiken muun. Se oli niin älykäs, että jos se olisi alkanut puhumaan, en olisi ollenkaan ihmetellyt.”

Konkreettisen osoituksen Vokkerin älykkyydestä Veijo sai viedessään sitä kesän päätyttyä kotiin. ”Minulla oli silloin hevosauto, jossa oli kuskin ja apukuskin penkkien välissä ikkuna, josta hevonen näki suoraan eteenpäin”, Veijo kertoo. ”Vokker seisoi autossa aivan hipihiljaa, kunnes näki ikkunasta Laukaan vaakunan tulevan vastaan. Silloin se alkoi hirnua. Pidin sitä vielä sattumana, mutta kun kotiristeyksen kohdalla tein tyhjällä tiellä laajan kaarroksen vasemman kaistan kautta melkein ohittaen tienhaaran, Vokker alkoi hirnua ja potkia, kun luuli että ajoin kotitien ohi.”

Anna Karhila Lähteet: Hevosurheilun jalostus- ja vuosikuvastot 1973-2015. Antero Vesterisen ja Veijo Toivosen haastattelut.

Sisulla ja sydämellä!

SuoRa on suomenhevosen ratsastuskäyttöä edistävä yhdistys.

Yhdistyksen jäseneksi voi liittyä kuka tahansa suomenhevosten ratsukäytöstä kiinnostunut.

Liity jäseneksi!

Suomenratsut ry. p. 050 50 50 881 toimisto@suomenratsut.fi

www.suomenratsut.fi

Suomenhevosliiton VeriRyhmä auttaa tuntemattomia potilaita Ilmoita verta luovuttaessasi kuuluvasi suomenhevosliiton ryhmään.

Suomenhevosliiton lehti 1/2015

19

Kimppalaiset kävivät tervehtimässä Piskon Merkin emää Piskon Tyttöä Taisto Rautiaisen tallissa Rääkkylässä 14.03.2015. Kuva Katri Hirvonen

Raviliigan suomenhevoset esittelyssä

V

uonna 2013 lanseerattu Raviliiga on suomalaisen raviurheilun viime vuosien positiivisimpia ilmiöitä. Viime vuonna mukaan tulivat myös suomenhevosjoukkueet.

Raviliigan ensimmäinen kausi synnytti valtavan innostuksen sekä raviurheilun piirissä että lajia tuntemattomien keskuudessa. Pienellä alkumaksulla pääsi mukaan mahtavaan lajiin, jossa on elämyksiä ja yhteistä iloa tarjolla liki loputtomiin.

Raviliiga houkutteli hevosenomistajiksi satoja ensikertalaisia ja antoi myös valtavan piristysruiskeen Ypäjän varsahuutokaupalle, josta Raviliigan varsat ostettiin. Raviliiga valittiinkin Ravigaalassa vuoden 2013 raviteoksi, täysin ansaitusti!

Raviliiga muodostuu raviratojen tai muiden tahojen muodostamista, 800 osakkuuden joukkueista. Joukkueen keskiössä on hevonen; joko lämminverinen tai suomenhevo-

20 Suomenhevosliiton lehti 1/2015

nen. Joukkueeseen pääsee mukaan ostamalla 100€ maksavan osuuden. Raviliiga 2014 kestää vuoden 2017 loppuun saakka ja tällöin palkitaan liigan voittaja. Suurimman voittosumman keränneen hevosen joukkue voittaa Raviliigan.

Vuoden 2014 Raviliigassa joukkueiden oli mahdollista valita hevoseksi joko yksivuotias lämminverinen tai kaksivuotias suomenhevonen. Kolme joukkuetta päätyi valitsemaan suomenhevosen, niistä yhtenä Suomen ratsastajainliiton joukkue. Sen lisäksi suomenhevosvarsan ostivat Kaustisen ja Lahden liigajoukkueet.

Vuoden 2013 Raviliigan kilpailu julistettiin alkaneeksi, kun Jyväskylän joukkueen Golden Luxi juoksi Killerillä 12.3.2015 liigavarsoista ensimmäisenä virallisen startin. Ja hyvin juoksikin, sillä ”Maisa” oli maalissa toinen! Vuoden 2014 liigan kilpailun startti nähdään luultavasti ensi vuoden puolella. Sitä odotellessa kimp-

palaiset saavat kurkistaa varsojen mukana nuoren, kilpahevosen elämään valmistautuvan varsan arkeen.

Vaikka yhteisellä konseptilla mennään, jokainen kimppa on omanlaisensa. Tässä pieni esittely suomenhevoskimpoista - ja tietenkin niiden varsoista!

Lisätietoa Raviliigasta löytyy osoitteesta www.raviliiga.fi. Useimmilla joukkueilla on myös oma Facebook -ryhmä.

Anna Karhila

Raviliiga 2014 Kaustinen: Wallesmanni i. Lars 20,3a, e. Hiskin Vimma, ei.Kihin Hiski 21,3a ruuna, s.3.5.2012 Kasvattaja Pekka Lillbacka, Ylihärmä Valmentaja Veli-Erkki Paavola Kimpanvetäjä Hannu Virkkala ja Susanne Vähälä

Wallesmanni Kaustisen Raviliiga varsa Vallen talvi on sujunut suunnitelmien mukaan peruskuntotreenissä. Ratatreenit on tarkoitus aloittaa maaliskuun lopussa. Valle on lunki ja iso poika. Opetus- ja koelähtö ovat tänä vuonna ainakin ohjelmassa, mahdollisesti jo kesällä. Valmentaja Vellu sanoi, että toukokuussa ollaan varmasti jo paljon viisaampia. Koska Valle on iso, täytyy aloitus aloittaa sen ehdoilla, sitten kun sen kroppa on kunnolla valmis.

Kaustisen Raviliigan toiminta on käynnistynyt hyvin ja tapaamisia on suunni-

teltu tälle vuodelle ainakin 4.4., 11.7. ja 6.9. Kaustisen ravien yhteyksiin.

Vallen rehut sponsoroi Raviliigan ajaksi Speedex- rehut ja Valjasliike Saarinen huolehtii varusteista.

Kaustisen Raviliigan kummeina on kolme kovaa urheilijanimeä. Jääkiekkoilija Leo Komarov, moukarinheittäjä Olli-Pekka Karjalainen ja painija Rami Hietaniemi.

Susanne Vähälä Kaustisen kimpan vetäjä

Raviliiga 2014 SRL: R.R. Nykäisy i. Suikun Ero 22,2a, e. Nykäskä 26,3a, ei.Vokker 22,3a ruuna, s.26.6.2012 Kasvattaja Reijo Ranne, Kankaanpää Valmentaja Ilkka Korpi Kimpanvetäjä Pauliina Raento

R. R. Nykäisy suomenhevosen asialla -Ratsastan suomenratsulla ja ravit kiinnostavat. Eli kun Suomen Ratsastajainliitto ilmoittautui Raviliigaan nimenomaan suomenhevosella, siitä varsasta oli pakko saada osuus, sanoo Tiina, yksi R. R. Nykäisyn omistajista.

Suomenhevonen oli SRL:n kimppavarsaksi luonteva valinta, koska monikäyttöinen rotu rakentaa yhteyttä hevosurheilun lajien välille. Suomenratsujen

Nykä ja hoitaja Miia Myllymäki kävely lenkillä. Kuva: Pauliina Raento

suosio on kasvussa, ja monet harrastajat ovat uteliaita oppimaan ravurien valmennusmenetelmistä.

R. R. Nykäisyn eli Nykän peruskuntoa luodaan Hevosopiston urheilualueilla Ypäjällä. Valmentaja Ilkka Korpi ajaa sillä

neljä lenkkiä viikossa samanikäisessä seurassa.

Hevosopisto on oivallinen paikka SRL:n Raviliiga-varsalle myös siksi, että Nykä voi tavata omistajiaan Hevosopistolla järjestettävien kurssien ja kisatapahSuomenhevosliiton lehti 1/2015

21

tumien yhteydessä. Kimpalle on myös järjestetty erillistä ohjelmaa. Yhdessä on tutustuttu muuan muassa ravihevosen valjastamiseen ja suomenhevoskasvatuksen historiaan Siittolanmäellä.

Rapsutuksille ja tuliaisporkkanoille person Nykän mielestä on kivaa kun tapahtuu. Se onkin omiaan roolissaan ”suhdetoimintasuokkina”.

Rautias ruuna auttaa myös kääntämään bisnespuheita suomeksi ja edistää siten suomenhevosen tunnettuutta.

Ratsutaustaiset SRL-kimppalaiset kertovat, että tärkeä motiivi osallistua Ny-

kä-kimppaan on tilaisuus oppia ravi-ihmisten yhteisomistusrutiineista. Nykä on jaettu 800 osuuteen kolmen vuoden ajaksi, eli tutustuminen nuoren kilpahevosen joukkorahoittamiseen on edullista yksittäiselle omistajalle. Satasen sijoituksella saa koko joukon elämyksiä, kokemuksia ja ideoita.

Kyse on myös uusyhteisöllisyydestä – ja uusasiakashankinnasta. Nykä-suomeksi tämä tarkoittaa mukavaa yhdessäoloa samanhenkisessä seurassa, jossa omasta hevosesta riittää puhuttavaa. Näin mukaan ovat päässeet mutkattomasti myös ne, jotka ovat saaneet kimppaosuuden lahjaksi ja joille hevoset

ennen Nykää ovat olleet tuttuja vain perheenjäsenen tai ystävän harrastuksen kautta.

Pauliina Raento SRL:n kimpan vetäjä

Raviliiga 2014 Lahti: Piskon Merkki i. Camri 20,9a, e. Piskon Tyttö 35,0, ei. Ilon-Pisko 25,2a ori, s.2.7.2012 Kasvattaja Taisto Rautiainen, Rääkkylä Valmentaja Esa Holopainen Kimpanvetäjä Sirpa Korhonen

Piskon Merkki Lahden Raviliiga 2014-joukkue tarjoaa näyteikkunan pitkän linjan suomenhevoskasvatuksen tuotokselle. Kyseessä on joukkueen kimppahevoseksi valikoitunut näyttävä kolmivuotias ori Piskon Merkki (i. Camri, e. Piskon Tyttö, ei.

Ilon-Pisko). Hevonen on lähtöisin Taisto Rautiaisen tallista Rääkkylästä. Rautiaisella on yli viidenkymmenen vuoden kokemus suomenhevoskasvatuksesta.

Hän on saanut tunnustusta laadukkaasta kasvatustyöstään; esimerkiksi Pohjois-Karjalan Ravigaalassa Rautiainen pääsi pokkaamaan Vuoden 2014 Kasvattaja -palkinnon. Suomenhevosliitto ry puolestaan palkitsi hänet on Vuoden 2013 Kasvattajana.

Camrin ensimmäistä ikäluokkaa edustava Piskon Merkki on herättänyt huomiota silmiä hivelevän ulkonäön lisäksi komealla rakenteella, liikkeillä sekä loistavalla käsiteltävyydellä. Hyvinkasvatettua varsaa on helppo valmentaa ja sillä on hyvät ajo-ominaisuudet.

Hevosen treenit on pidetty ikäkauteen sopivan kevyenä. Tähtäimessä on suorittaa opetus- ja koelähtö loppukesästä tai alkusyksystä, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan. On sanomattakin selvää, että odotukset hevosen suhteen 22 Suomenhevosliiton lehti 1/2015

ovat kovat, toki hevosmaailman realiteetit tiedostaen. Tai sitten ei. Piskon Merkin emä Piskon Tyttö polveutuu Riuskan-Tytöstä, joka seppelöitiin ravikuningattareksi Lahden vanhalla Montulla vuonna 1974. Piskon Merkin ollessa juuri Jokimaan liigavarsa, herää kuitenkin utuinen unelma mahdollisista kohtalon merkeistä.

Jokimaan kimppaa kutsutaan myös sydänten liigajoukkueeksi, eikä syyttä. Piskon Merkki on saanut monen sydämen tykyttämään -onnesta. Se on katseenkääntävä yksilö, joka on hurmannut laajan, yli 800 hengen omistajajoukkonsa.

Upea ulkonäkö on kuitenkin vain pieni osa varsan viehätystä, sillä sen luonne ja persoona ovat silkkaa kultaa. Erään kimppalaisen sanoin: ”Merkin ei tarvitse koskaan voittaa mitään, riittää kun on olemassa. Niin hieno hepo hän on!”

Sirpa Korhonen Lahden kimpan vetäjä Kuva: Jaana Lehtinen

Piskon Merkin ystävällinen luonne on hurmannut osakkaat. Kuva: Sirpa Korhonen.

I.P.Valo kirkastaa monen ravifanin mieltä

”

Tässä maailmassa on kaksi olentoa, joita minä, pohjoiskarjalainen pienviljelijän poika ja Suomen viimeinen luomukirjailija, olen ikäni kunnioittanut ja suren, kun molemmat ovat jääneet niin vähiin, elleivät peräti katoamassa tästä tekniikkaa, kaupunkilaista elämän-muotoa ja älyttömiä muoteja palvovasta pilipalimaailmasta.

Molemmat ovat myös yhtä aliarvostettuja, täysin vailla ansaitsemaansa kunniaa ja ylistystä ja muistopatsaita. Toinen on maatalon emäntä, aito Suomen nainen. Toinen on - suomenhevonen.”

Tämä pohjoiskarjalainen pienviljelijän poika on kirjailija Heikki Turunen. Myös hänen sydämensä suomenhevonen saa sykkimään – ja tässä tapauksessa eräs tietty suomenhevonen. Turunen nimittäin lupautui kummiksi Pohjois-Karjalan ensimmäisen suuremman kimpan hevoselle, I.P.Valolle. Tamman valmentajana toimii nuori, erityisesti suomenhevosilla mainetta niittänyt Markus Porokka Juuasta, jonne I.P.Valo saapui joulukuussa suoraan kasvattajiltaan Antti ja Heikki Parviaiselta Sivolan tilalta. Kimpan suunnittelussa ja toteutuksessa ovat olleet mukana Pohjois-Karjalan Hevosenomistajayhdistys, Hevosjalostusliitto ja Joensuun ravirata.

Viisivuotiaaksi kääntyneen I.P.Valon omistava Talli Valoilmiö on tarkoitus muodostua 400 osuudesta ja hevonen onkin herättänyt kiinnostusta Pohjois-Karjalan lisäksi mm. sen synnyinseuduilla Kainuussa. Kainuusta kummiksi ja I.P.Valon omistajaksi on ryhtynyt julkkiskokki Sauli Kemppainen.

Kolmas Valon julkkiskummi on entinen keihäänheittäjä Aki Parviainen, joten tällä luonteikkaalla tammalla on kummeja kuin Prinsessa Ruususella konsanaan niin kulttuurin, ruumiinkulttuurin kuin urheilukin saralta. ”Ja ne hevoset - useimmiten pienenpuoleiset punarautiaat liinaharjatammat - jotka vetivät aurat ja kivireet savuavilla raivioilla ja kiskoivat selät

köyryssä metrin hangessa kivikkoisessa metsämaastossa jopa kahdenkymmenen tukin lavettikuormia kuin tyhjää vaan. Siinä oli jotain yliluonnollista.

Mistä ihmeestä ne saivat voimansa, sitkeytensä ja nöyryytensä? Ehkä taivaasta; ainakin itse muistan ajatelleeni, kun katsoin pikkupoikana meille syntynyttä Liisa-nimistä tammavarsaa kesäisellä veräjällä, että sillä oli ihan enkelin silmät.”

Voima, sitkeys ja nöyryys, näitä luonteenpiirteitä Valon sukulaiset ovat totisesti osoittaneet raviradoilla. Valon kasvattaneelta Sivolan tilalta ovat maailmalle lähteneet mm. suomenennätystamma ja kolminkertainen ravikuningatar I.P.Vipotiina ja I.P.Sukkula, joka on myös kolminkertainen ravikuningatar.

Valon isä, derbykakkonen ja moninkertainen kuninkuusravikävijä I.P.Lento on myös Parviaisten kasvatti ja monia muita menestyksekkäitä hevosia Kainuusta on ponnistanut ilahduttamaan Suomen raviurheilevaa kansaa. Kaikki Talli Valoilmiön osakkaat tietysti uskovat ja toivovat, että meidän Valomme nimi nähdään tulevaisuudessa tuossa nimekkäiden I.P-kasvattien listassa.

Valo on ehtinyt esittäytyä uusille omistajilleen jo helmikuussa Joensuun lounasraveissa, jossa tamma tallentui monen omistajan ja fanin kameroihin.

Valon kuulumisia voi seurata viikoittain sen omilta facebook-sivuilta ja Joensuun raviradan nettisivuilta, josta myös uusiksi Valon omistajiksi haluavat saavat lisää tietoa. Omistajat saavat lisäksi kuukausittain sähköpostiinsa uutiskirjeen, josta he saavat tietää mitä tammalle kuuluu ja miten treenit etenevät. Tällä hetkellä näyttää oikein lupaavalta, sillä valmentaja on aloittanut tamman kanssa jo vauhdikkaammat harjoitukset ja tamma on ottanut ne hyvin vastaan. Radoille ja koelähtöön kilpailulupaa lunastamaan Valoa voitaneen odotella kaiken mennessä hyvin kesän korvalla.

Kirsi Tolvanen

Suomenhevosliitto onnittelee liiton perustajajäsentä ja I.Phevosten kasvattajaa

Heikki Parviaista 70 v johdosta!

I.P.Valo saapui valmentajansa Markus Porokan luo Juukaan joulukuussa. Nyt keväämmällä on aloitettu vauhtiharjoittelut, joissa tamma on ollut valmentajansa mieleinen.

Kuvat: Viivi Varis

Kimpalla kasvatus nousuun

K

asvatuskimppa on hevoskasvatusprojekti, jonka puitteissa on tarkoitus kerätä yhteen hevosista ja hevoskasvatuksesta kiinnostuneita ihmisiä, ja tukea samalla Suomen taantumassa taistelevaa hevoskasvatusta varsa kerrallaan. Vaikka kaupallista kysyntää ei varsoille tällä hetkellä ole, täytyy pitää huoli siitä, että suomenhevoskasvatus säilyy. Siitä kun ei pidetä huolta missään muualla kuin täällä kotimaassamme.

Hevosten yhteisomistaminen on lisääntynyt ja saanut enemmän näkyvyyttä kaiken aikaa. Iso kiitos siitä kohdistuu Hippoliksen hevosenomistamisen kehityshankkeeseen, kimpanvetäjäkoulutuksiin ja Raviliigan hevosiin. Useimmiten yhteisomistushevoset ovat kilpailevia hevosia ja ennen kaikkea ravihevosia, mutta poikkeuksiakin löytyy. Kasvatuskimppa on tällainen virkistävä poikkeus, josta voi ottaa myös mallia.

Ajatus yhteisestä siitostammasta oli kimpanvetäjä Heidi Nordmanilla itänyt jo useamman vuoden. Kasvatustyö harvemmin on taloudellisesti kannattavaa, mutta sitäkin antoisampaa, ja mitäpä muuta hevosen yhteisomistaminen on kuin elämyksellisyyttä. Riittävän ison kimpan myötä kulut saadaan pidettyä kohtalaisina, ja jokainen osakas pääsee kokemaan varsan kasvatuksen ihmeen, ilman että tarvitsee investoida kokonaan omaan tammaan ja sen varsotukseen. Kasvatuskimpassa ei myöskään tarvitse miettiä, riittääkö oma tietotaito. Aina voi kysyä kimpanvetäjältä tai muilta osakkailta, ja

hevosen hyvinvoinnista ovat vastuussa lähtökohtaisesti ammatti-ihmiset. Tehokkaan tiedottamisen myötä ala tulee väkisinkin tutuksi myös heille, jotka eivät aiemmin ole kasvatustoiminnassa olleet mukana.

Ajatus lähti muuttumaan idea tasolta todeksi alkuvuodesta 2015, kun tutun eläinlääkärin suosituksesta löytyi sopiva nuori villiarilainen tamma Vappustar. Nimestään huolimatta tamma ei itse mikään varsinainen stara ole, mutta varmasti tamma, jolla on annettavaa jalostukseen rakenteensa, luonteensa ja sukunsa puolesta.

Vappustar on vuokrattu omistajaltaan leasingsopimuksella ja siitä tehdään Hippoksen kasvattajarekisteriin hallintaoikeuden siirto, jolloin tulevan varsan kasvattajaksi tulevat tallinimen eli kimpan osakkaat. Jos niin hyvä tuuri käy, että varsa joskus kasvattajarahoja juoksee, nekin tilitetään kimpalle. - Sijoitusbisneksenä tätä on turha ajatella, kyse on enemmän yhteisöllisyydestä, mahdollisesti uuteen alaan tai osa-alueeseen tutustumisesta ja ennen kaikkea siitä jo aiemmin mainitusta elämyksellisyydestä.

Kasvatuskimppamme löytyy myös sosiaalisesta mediasta. Siellä jakamamme video aiemman varsan ensiaskeleista herätti suuria tunteita. Jokainen voi kuvitella, millaisia ne tunteet ovat sitten, kun kyseessä on oma varsa. Eikä sillä oikeasti ole merkitystä, kuinka ison tai pienen osan hevosesta omistaa.

Muun omistajajoukon kesken jaettu ilo on moninkertainen ilo, siinä missä vastavuoroi-

sesti vastoinkäymiset tuntuvat huomattavasti helpommalta, kun niitäkin on useampi jakamassa.

Kasvatuskimppamme on vasta alkutaipaleella, mutta suunnitteilla on monenlaista ohjelmaa kimpan osakkaille tallitapaamista yhteisiin ravimatkoihin, oheistoiminnan rajana on vain mielikuvitus ja ihmisten aktiivisuus.

Vappustar asustaa Pohjois-Espoossa yksityistallilla ja kimpan jäsenet saavat sitä käydä katsomassa ilmoittamalla asiasta ennakkoon kimpanvetäjälle. Kaksi kertaa vuodessa on tarkoitus järjestää tallitapaamiset, joihin toivon mukaan mahdollisimman moni osakas pääsee osallistumaan. Ammattitalleille majoitettuja kimppahevosia ei monesti pääse katsomaan kuin juuri näissä tallitapaamisissa.

Tätä tekstiä kirjoittaessa kimpan varsinainen perustamiskokous on vielä pitämättä, sen vuoro on toukokuussa 2015. Kasvatuskimpan tamman kuulumisia voit jatkossa lukea verkkosivuiltamme löytyvästä blogista www.kasvatuskimppa.com. Luvattu on, että jos tämän kimpan osuudet saadaan myytyä hyvissä ajoin kevään aikana, perustetaan vielä tälle vuodelle toinen kasvatuskimppa, jonka tavoitteena ratsuvarsa. Kulut ovat niin pienet, että osallistua voi vaikka molempiin kimppoihin halutessaan.

Heidi Nordman

Vappustar odottaa siitoskauden alkua Espoossa.

Kuva: Heidi Norman.

24 Suomenhevosliiton lehti 1/2015

Tarjolla siitokseen Vokmar 22,3a i.Vokker 22,3a e.Luonto-Mari 35,1a ei.

Luonnos 28,4a Hinnat: astutus 250 €, varsamaksu 300 €. Oriinpitäjä Laura Mustonen, Kouvola, p.040-5149 295 talliassa@gmail.com www.vokmar.webbis.fi

Vileman 24,3a i.Viltterin Vile 22,1a e.Hopeakutri 28,6ke ei.Veivi 25,3a Hinnat: astutus 200 € + varsamaksu 500 €. Oriinpitäjä: Tiina Levander, Äijänneva, p.040741813 www.tindentalli.fi

Villipappa 23,4a i.Hovi-Ari 23,3a e.Hissun Tyttö 25,4a

ei.Ponseri 20,4a Hinnat: ei astutusmaksua, varsamaksu 500 € sis. tiineystarkastus ultraäänellä. Oriinpitäjä: Jarkko Kervinen, Joensuu, p. 0500-576426

Veeran Taaveri ( R ) i.Hermeli e.Veeran Lento ei.Hilurin Lento Hinnat: ei astutusmaksua, varsamaksu 500 €. Omistaja: Pia Kiviranta p. 0400-987548. Oriinpitäjä: Voitto Eronen, Hammaslahti p. 0400-724164 www.varsapolku.net Pilven Pyhimys ( R ) i.Pilven Poika e.Anna-Liisa ei.Valpurin Vesa Hinnat: ei astutusmaksua, varsamaksu 400 €. Oriinpitäjä: Susanna Lilja, Mäntsälä p. 040 7655442.

Anna Karhila

Suomenhevosten siitostammapörssi Suomenhevosten ystävät, harrastajat ja yrittäjät – meidän kaikkien apua tarvitaan nyt, koska syntyvien varsojen määrä on laskenut huolestuttavasti.

Meillä on siis mahdollisuus vaikuttaa suomenhevosen tulevaisuuteen ja oman kansallisrotumme elinvoimaisuuteen astuttamalla mahdollisimman moni suomenhevostamma sopivalla oriilla tänäkin vuonna.

Ajatus tästä suomenhevosten siitostammapörssistä nousi mieleeni kun huolestuneena luin vuoden 2014 astutustilastoja. Mietin keinoa millä löytäisi varsoille ostajia tässä vallitsevassa markkinatilanteessa ja saisi luotua uskoa kasvattajiin. Olen itsekin teettänyt jo vuosia sitten itselleni tilausvarsan minua kiinnostavasta emästä ja sille valitsemastani oriista ja ajattelin että tätä ideaahan voisi jalostaa hieman. Tälläistä helppoa ja kaikille ilmaista markkinafoorumia en löytänyt mistään, joten otin yhteyttä Suomenhevosliittoon ja kerroin ideastani.

Suomenhevosliitto perusti Facebookiin sivuston, jossa tammojen omistajat voivat ilmoitella omiaan tilausvarsojen tekoon.

Ryhmä on luotu auttamaan ostajaa/myyjää/ liisaajaa tai vuokraajaa kohtaamaan toisensa. Suomenhevosliitto toimii ryhmässä vain tiedonjaon kanavana. Ryhmässä on tähän mennessä n. 600 jäsentä. Tammoja ilmoitettu mukaan useita, joista ensimmäiset ovat jo löytäneet liisaajan ja tilausvarsojen teettäjän.

Hyvää kesää kaikille ja ennenkaikkea onnea varsomisiin sekä uusiin astutuspäätöksiin!

Petra Rantala

Suomenhevosliiton lehti 1/2015

25

Kuva: Anna Karhila.

Vuoden 2014 parhaat

Suomenhevosliitto palkitsi jälleen vuosikokouksessaan edellisvuoden parhaita suomenhevosia.

Vuoden kasvattaja -palkinnon saaja julkaistaan perinteiseen tapaan Kuninkuusraveissa.

Vanhemmat tammat t. Mokomani (s.2003, Hovi-Ari Pimpotar) Kasvattaja Seppo Kivimäki ja Pekka Oravisjärvi, Pyhäjoki, omistaja Eero Flankkila ja Salmelat, Haapajärvi, valmentaja Eero Flankkila *startteja koko uralla on reilut 100 sijoin 2223-10 ja kokonaisvoittosumma jo yli 130.000 euroa *vuosi 2014 oli tamman paras kilpailukausi; se toi 74.000 euron suuruiset ansiot *tamma kilpaili helmikuusta lokakuuhun: 22 starttia toi yhteensä 3 voittoa ja yhteensä 8 totosijaa *St Michelin tammatähdestä tuli heinäkuun lopussa kuin enteillen kakkostila *elokuun alussa Porissa kaikki oli kohdallaan; mainio esitys toi tullessaan ravikuningattaren tittelin *yllätyksestä voidaan puhua, sillä lauantain kerroin oli yli 25, mutta sunnuntaina tammaan jo luotettiin *kuningatarkilpailun lauantaina 2100 m kakkonen, sunnuntaina mailin ykkönen ja 3100 metrin kuutonen *viimeistelystä ja ohjastuksesta kuningatarkilpailussa vastasi suomenhevosten tunnettu ammattimies Jukka-Pekka Kauhanen *syyskuussa tuli vielä kakkostila Oulun Osuuspankki/Pohjola GP:stä *emä Pimpottaren varsoista menestynyt on myös vuoden 2014 Suur-Hollola -voittaja Jokivarren Kunkku

Vanhemmat oriit ja ruunat o. Köppinen ( s.2003, Liising - Veto-Voltti) kasvattaja ja omistaja Kati-Maija ja Jyrki Korhonen, Siuntio, valmentaja Jyrki Korhonen *eniten ansainnut (146 800 €) suomenhevonen vuonna 2014, kokonaisvoittosumma lä26 Suomenhevosliiton lehti 1/2015

hes 400 000 € *viime vuonna 25 starttia sijoin 7 – 6 – 1, mailin ennätys 20,8a *Savo-Ajon voitto Kuopiossa toukokuussa *Porin kunkkareissa sijat 2., 10. ja 1. *unohtamaton esitys ja Suomen ennätys viimeisellä 3100 m matkalla, joka ratkaisi ravikuninkuuden 2014 *menestys jatkui vielä kuninkuusravien jälkeenkin : PM 2. Turussa elokuussa ja Tähtisprintterin kakkonen Vermossa syyskuussa *ohjaksissa on viime aikoina nähty vain Vihdin pumpulisormi Ari Moilanen *taustajoukot ja kannustajat ovat luoneet Köppisestä seuratun megatähden mediassa ja sosiaalisessa mediassa, tätä raviurheilu tarvitsee *emä Veto-Voltin jälkijäisistä on menestynyt myös pari vuotta nuorempi Turparulla

5-vuotiaat tammat t. Pörnä-Tyttö ( s.2009, Viesker - Lumolinja) kasvattaja Tuija Setälä, Juupajoki, omistaja ja valmentaja Petri Laine, Eräjärvi *vuonna 2014 yhteensä 15 starttia, joista 7 totosijaa, rahaa 45.050 euroa, ennätys 23,7 *kokonaisvoittosumma lähes 60.000 euroa *suurkilpailusijoituksia jo nelivuotiaana *2014 Pikkukunkun voitto Porissa ennen kolmea kovaa oritta SE-ajalla 24,6a *Villimiehen Tammakilpailun ykkönen syyskuussa *tammaa valmentaa omistaja Petri Laine ja sitä on ohjastanut viime starteissa Esa Holopainen

5-vuotiaat oriit ja ruunat o. Koivikon Kalle (s.2009, Viesker Virin Veera) kasvattaja Tuomo ja Erkki Lappi, Rautalampi, omistaja Team Kallellaan, Lahti, valmentaja Markus Porokka.

*ori starttasi viime vuonna 10 kertaa totosijoin 5 – 2 – 2 ja ansaitsi 48 600 euroa *Tawastjernan muistoajosta tuli voitto Vermossa heinäkuussa SE - ajalla 22,2a, juoksu oli vielä laukkajuoksu *kauden toinen laukka Suur-Hollolassa johti hylkäykseen * tärkein voitto oli tietysti 5 v. Derby Jyväskylässä, joka palkittiin 25000 euron ykkösellä *Derbyvoiton myötä oriista tuli yksi niitä harvalukuisia hevosia, jotka ovat voittaneet molemmat klassiset ikäluokkakilpailut eli Kriteriumin ja Derbyn *valmentajana on Markus Porokka, joka on luovuttanut ohjaat viime starteissa Tuomas Pakkaselle *jännityksellä odotetaan kuinka lähes 100.000 euroa voittanut ori aloittaa avoimissa sarjoissa

4-vuotiaat tammat t. Taruntuuli (s.2010, i. Auraus – Turotuuli) kasvattaja Anna-Liisa ja Kalevi Salmela, Rovaniemi, omistaja vuonna 2014 Toltec Oy *ensimmäinen kilpailuvuosi 2013 käsitti 4 starttia, joista kolme voittoa ja yksi kakkonen *viime vuonna 9 starttia totosjioin 5 - 2 – 1 *palkintosumma vuonna 2014 oli 25 300 euroa *Pikkupelimannin 3. sija *laukan jälkeen Pikkuprinssin 2. sija Porissa *syyskuussa 2014 Oulu Expressin voitto SE-ajalla 25,5 *tammaa on aiemmin valmentanut tunnettuakin tunnetumpi suomenhevosmies Seppo Suuronen, tällä hetkellä sitä valmentaa ja ohjastaa Esa Holopainen. *hevosen uusi omistaja on nyt Journey Stable, jonka taustoista löytyy tunnettu hevosten omistaja Heikki Taipale *emä Turotuuli oli vuoden 2002 ravikuningatar Kaustisilla

4-vuotiaat oriit ja ruunat o. Säihkeen Säpinä (s.2010, Sipori - Tohinan Säihke) kasvattaja ME-palvelut Oy ja Tohina-talli, omistaja ja valmentaja Taisto Bordi, Karkkila *ori starttasi 12 kertaa totosijoin 10 – 1 – 0 ja ansaitsi 84 400 euroa *viime vuoden voittolistalta löytyy Pikkupelimannin voitto Kaustisella, Kriteriumin voitto Tampereella, Satakunta-ajon voitto Porissa ja vielä Ilkka-ajon voitto Seinäjoella *Oulu Expressissa sattui hevoselle laukka, joka johti valitettavaan hylkäykseen *oriin ennätys 25,5 syntyi Pikkupelimanni-ajossa *valmentajana on omistaja Taisto Bordi *omistaja on ajanut yhden voiton, muut ovat ohjastaja Antti Teivaisen käsialaa

3-vuotiaat tammat t. Laurilan Esteri (s.2011, Sirpan Sisu - Kimulissa) kasvattaja Katriina ja Juha-Pekka Saarinen, Loimaa, omistaja Emmi Jalonen, Huittinen, valmentaja Tomi Ojanen * tamma starttasi vuonna 2014 vielä säästeliäästi vain kaksi kertaa, joista tuli sijat 2. ja 3. *voittosumma on 2850 euroa, josta on hyvä jatkaa tuleviin koitoksiin *Junnusstartin finaalissa tuli sija 2. ennätyksellä 35,2 * hevosta valmentaa nuori valmentaja Tomi Ojanen *tamman molemmissa starteissa on rattailla istunut tunnettu suomenhevosohjastaja Arto Hammar *tamman isä Sirpan Sisu on Perttusen Tapsan kasvatteja ja emä Kimulissa on jättänyt mm.

26,0 aikaisen Laurilan Aamorin

entinen suomenmestari Tuulian Toive kukistui raskaan kuolemanpaikkajuoksun jälkeen *mestaruus toi hevoselle 5 000 euron palkinnon * oriin satulassa on monté -starteissa istunut Susanna Visuri. * kuvankaunis vaalea suomenhevosblondi on jatkanut ravipuolella läpi talven ilman taukoja *hevosta valmentaa kokenut suomenhevosmies Kalevi Virkkunen Tampereelta *emä Virin-Toiveen kilpailu-ura jäi 4 startin mittaiseksi ja ennätys 34,7, mutta jälkeläisiä on mm. huippuori Auraus

Työhevonen t. Leonida (s.2001, Suikun Ero - Luonnos-Stella) kasvattaja Aira Soosalu omistaja Tarja ja Matti Pakarinen, Suonenjoki *tamman raviuran 36 starttia tuottivat rahaa lähes 23.000 euroa totosijoin 4-6-7 sekä tähtiaikaisen ennätyksen 27,2a *vuonna 2014 tamma debytoi työmestaruuskilpailuissa voittoisasti *Harjun oppimiskeskuksessa Virolahdella toukokuussa pidetyn Valtakunnallisen työmestaruuden voitto tuli komealla 26,6 portaan vetotuloksella ja kokonaispisteillä 36,6 *kilpailu oli erittäin tasainen, edellisen vuoden mestari tamma Vilpotar jäi kolmannek-

si tuloksella 35,0 *isäntä ja hevonen osoittavat saumatonta yhteistyötä vaativassa lajissa, ohjissa oli siis omistaja Matti Pakarinen *heinäkuun alussa heltisi voitto myös Puukeidas-vedoista Tuusniemeltä *vuonna 2015 tammaa ei nähdä mestaruusareenoilla, sillä se on kantavana Liisingistä *tamma on kuninkaallista sukua, sillä se on valiojuoksijaori Cameronin 22,7a täyssisko

Kouluhevonen r.Rosmo (s. 2002, Kelmi – Montsaana) kasvattaja ja omistaja Hevosopisto Oy, Ypäjä, ratsastaja Laura Porthan *voitti suomenhevosten koulumestaruuden Ypäjän Kuninkaallisissa syyskuussa ja jätti toiseksi monivuotisen voittajan ori Corleonen, jolla oli 3 vuoden peräkkäinen voittoputki *kouluhevosten ranking-pisteissä ykkönen vuonna 2014 *voitti aiemmin urallaan vuonna 2012 kouluratsastuksen joukkue-SM kultaa avoimella tasolla kilpailussa, jossa mukana on myös puoliverisiä *suomenhevosten koulumestaruudessa on ollut aiemmin kerran toinen (vuonna 2012) ja kahdesti kolmas *ratsastaja on ollut koko uran ajan Laura Porthan *opetushevosenakin Hevosopistolla toimiva

3-vuotiaat oriit ja ruunat o.Tulipalo (s.2011, Hullumies - Hissun Piirto) kasvattaja Fire-talli, omistaja Pertti Kirkinen, Pihlaisto, valmentaja Teemu Okkolin *ensimmäinen kilpailuvuosi käsitti vain kaksi starttia, joista molemmista heltisi voitto ja ennätys kirjataan nyt numeroin 35,1 *lisäksi oriilla ajettiin vielä loppuvuodesta nuorten lähtö, joka tuotti myös voiton *Junnustartin voitto palkittiin marraskuussa Porissa 5000 euron ykkösellä *oriin kokonaisvoittosumma on 6500 euroa *hevosta valmentaa ja sen rattailla istuu suomenhevosmies Teemu Okkolin *emä Hissun Piirto tunnetaan tulenpalavista jälkeläisistä, joita ovat mm Ruiskumestari, Palomestari, Pistoliekki, Letkumestari, Palopäällikkö, Tulipallo ja Tulimaili.

Montéhevonen o.Turnaus (s.2004, Turo - Virin Toive) kasvattaja Juhani Särkelä, Lumijoki omistaja Anja Sianoja ja Heikki Mikkola, Lumijoki, valmentaja Kalevi Virkkunen *oriilla on startteja takanaan 70 ja voitettua rahaa yhteensä 20 940 euroa; ennätys on niinkin kova kuin 25,1 *Porin Kuninkuusraveissa ori juoksi montén suomenhevosten Suomen mestaruuteen ajalla 28,5. Voitto ei tullut helpolla, vaan mm.

Koivikon Kalle ja Markus Porokka.

Kuva: Anna Karhila.

Suomenhevosliiton lehti 1/2015

27

ruuna jatkaa vuonna 2015 kilpailu-uraansa oppilaiden ratsuna

* hevosta on yli esteiden luotsannut omistaja Sari Kettunen

Estehevonen

Valjakkohevonen

o. Pimun Vilske (s. 2003, Vahto Konnan Pimu) kasvattaja Mira Syrjänpää, omistaja Laura Jalasto, Espoo

o.Vuohimäen Havu ( s.2000, Ellun Voi - S.O. Jessiina), kasvattaja Helena Lindahl, Jalasjärvi, omistaja Miina Äkkijyrkkä

*vuonna 2014 suomenhevosten estemestaruudessa toinen ja kenttämestaruudessa kolmas *kilpaillut esteillä 100 - 110 cm luokissa * vuonna 2014 kilpaillut peräti 22 kertaa, joista on tullut 6 voittoa. Puolessa kilpailuistaan ori on ollut kolmen parhaan joukossa *estehevosten ranking-pisteissä ori oli vuonna 2014 ykkönen *hevosta on ratsastanut omistaja Laura Jalasto *aiempiin saavutuksiin kuuluu mm. suomenhevosten kenttämestaruus vuonna 2011 ja suomenhevosten este-GP:n kakkostila samana vuonna *vuonna 2009 ori oli suomenhevosten kenttämestaruudessa kolmas ja voitti kenttäratsastuksen joukkue-SM kultaa kilpailussa, jossa on myös puoliverisiä

*tämä pikkuruinen suomenhevosori palkittiin ansioistaan jo kahtena viime vuonna, silloin suomenpienhevosten sarjassa * ori on merkittävällä tavalla vaikuttanut suomenhevosen kansainväliseen tunnettavuuteen, sillä se on kilpaillut ahkerasti ja menestyksekkäästi Keski-Euroopan valjakkokisoissa *vuonna 2014 ori voitti valjakkoajon poniyksiköiden SM-kultaa sekä suomenhevosten valjakkomestaruuden *ori osallistui 7 kilpailuun, joista se voitti 5, sijoittui kerran Hessin Vihtorin perään toiseksi ja yhdestä kilpailusta jo voitetun koulukokeen jälkeen valjakko joutui keskeyttämään hevosen kuumeen takia. Hevonen oli 2014 ponien rankingykkönen 147 pisteellä. * hevosen valmennuksesta ja ajamisesta vastaa Leena Kalalahti ja vaunuavustajana eli groomina on Annika Tamminen

Kenttähevonen

Pienhevonen

r. Tähti Ohjus (s.2000, Hilto - Antinan Tähti) kasvattaja Ilkka Huikkala, Kiikoinen, omistaja ja ratsastaja Sari Kettunen, Tuulos

r. Hessin Vihtori (s.1999, Vahto Vilkku Valo) kasvattaja Heidi Sinda, Urjala, omistaja Leena ja Hannu Kalalahti, Loimaa

*kenttäkilpailuissa ruuna on vuonna 2014 startannut 7 kertaa ja saavuttanut yhden voiton, yhden kakkossijan ja kaksi kolmossijaa *SM-kenttämestaruuskilpailuissa ruuna oli kolmas, kuten myös vuonna 2012 *kenttäratsastuksen rankingpisteissä ruuna oli vuonna 2014 suomenhevosten ykkönen *vuonna 2004 ruuna oli suomenhevosten laatuarvostelussa lupaavin 4-vuotias estehevonen

* tämä ruuna ei esittelyä valjakkohevosten joukossa tarvitse, sillä meriittilista on mittava *valjakkohevosen uran lisäksi ruuna tekee leipätöikseen opetushevosen töitä ratsastuskoulussa soveltuen kaikentasoisille ratsastajille ja erityisryhmille. Tuntiratsastajat saavat kilpailla hevosella tallin kisoissa niin koulukuin esteratsastuksessakin. *vuonna 2014 ruuna sijoittui valjakkoajon poniyksiköiden SM-kilpailuissa hopealle, sa-

Ilmari Ojala

Suomenhevosjalostusta Kymijoelta Laatokan rannoille Karjalaisia hevosia ja hevoskasvattajia kahdelta vuosisadalta

moin suomenhevosten valjakkomestaruudessa *Kansainvälisessä ”esi-MM -kilpailussa” Hollannin Bredassa valjakko sijoittui sijalle 20. maailman kovimpien valjakoiden joukossa *Hevosen valmentajana ja ajurina on toiminut Hannu Kalalahti ja groomina Annika Härkönen ja Roosa Virtanen.

Monipuolinen suomenhevonen

r. Varjomanni (s.2007, Hovi-Ari - R.R. Ilotar) kasvattaja ja omistaja Jaakko Varjonen, Vahto, valmentaja Bella Varjonen. * ruuna kilpailee menestyksekkäästi raveissa; sillä on yhteensä 51 starttia sijoin 10-9-6 ja rahaa 24 000 euroa, ennätys on 25,6 ja monté-starttejakin on 4 kpl *raviuran ohella ruuna tekee arvokasta työtä ratsastuskoulun opetushevosena *ravikilpailujen lisäksi se on startannut opetushevosen ominaisuudessa kouluratsastusja estekilpailuissa *erityisen tärkeä rooli ruunalla on erityisoppilaiden ja kehitysvammaisten ratsuna * ruunan tiimiin kuuluvat omistajan lisäksi valmentaja Bella Varjonen,ohjastaja Harri Koivunen, monté-lähdöissä ohjastajana toiminut taitava Virpi Kuossari ja ohjaksissa on ollut lisäksi mm. Antti Teivainen ja Seppo Markkula *taustajoukoista löytyy myös iso joukko läheisiä ratsastajia ja faneja, jotka auttavat hevosta valmentautumisessa ja startteihin lähdössä *vuoden 2015 ravikilpailukausi alkoi huimalla neljän voiton putkella, joista kaksi tuli T76-sarjoista.

Rauli Anttila

Suomenhevosen ja sen jalostajien historiaa kahdelta vuosisadalta.

Ilmari Ojalan uusin hevoskirja, 464 sivuavankkaa tekstiä, runsaasti kuvia.

Erinomainen kirja joululahjaksi, palkitsemiseksi, muistamiseksi.

40 € + toimituskulut Tilaukset sähköpostilla tai puhelimitse: eero.valkonen@dnainternet.net 040-842 8166 tai marjaleena.valkonen@dnainternet.net 0400190885 Kustantaja: Kaavin Hevosystäväinseura ry

– Valok. Hemmo J. Salmi.

28 Suomenhevosliiton lehti 1/2015

Varjomanni, arjen sankari Suomenhevosta pidetään monipuolisena kilpailuhevosena ja sitä voidaan käyttää erilaisissa harrastuksissa. Jo toisena vuonna peräkkäin Suomenhevosliitto ry:n hallitus onkin muiden palkittavien lisäksi valinnut vuoden Monipuolisen suomenhevosen.

Tänä vuonna monipuolisen suomenhevosen palkinnon sai ansaitusti vahtolaisen Varjotallin opetushevonen Varjomanni, joka on pienten ja isompien ratsastajien alla löytänyt uuden vireen myös raviuraan. Varjotallin voimahahmo Bella Varjonen ei päässyt itse noutamaan Varjomannin palkintoa, mutta alla oleva haastattelu sai vuoden parhaiden palkintatilaisuudessa tipan kaikkien silmäkulmaan.

Ei ne aarteet löydy sateenkaaren päästä, vaan tässä yksi sellainen VARJOTALLISTA!

sen hetkellä juhlitaan pitkään ja hartaasti, viimeksikin pullakahvetta oli tarjolla koko viikon!”, ansaitusti hevosestaan ja koko tallin väestä ylpeä Bella kertoo.

”Ilman Mannia me ei pärjätä”, kertoo Bella Varjonen koko perheen rakkaasta kasvatista ja koko tallin väen monipuolisesta helmestä.

”Manni on opetushevosen ominaisuudessa kilpaillut kouluratsastuksessa ja esteratsastuksessa, mutta se mikä tekee siitä helmen meille on se, että se toimii myös lasten ja erityisnuorten luotettavana ratsuna niin kentällä kuin maastossakin. Manni on toiminut myös talutusratsuna ja tandemkärryhevosena Metsämäessä.”

”Katsellessamme Hepasta hevosen valmentajatietoja huomasimme siellä olevan "virheellistä" tietoa asiasta. Nimittäin Varjomanni valmentautuu vauvasta vaariin –ikäisten ja tasoisten hevosharrastajien kanssa, opetushevosena”, Bella kertoo. ”Mannin kilpailuhuumorissa ja työmoraalissa oli vähän sanomista alkuaikana, jolloin treenasin sitä pääasiassa kärryillä.

Päätimme sitten, että Manni saa alkaa sit toimimaan opetushevosena, jolloin alkoi löytyä työmoraalia ja huumoria joka lähtöön, myös sinne ravilähtöönkin. Tänäänkin Manni osallistuu estetreeneihin ja se toimii huomiseen starttiin valmistautumisena.” ”Raveihin kun lähdetään, Mannia katsomaan tulee iso joukko sen apuvalmentajia eli niitä ihmisiä, jotka meillä tunneilla käyvät ja ratsastavat sillä! Ja menestyk-

Tämän hevosen arvoa ja tärkeää elämäntehtävää kuvaa myös se, että se on erittäin tärkeä hevonen erityisoppilaille ja kehitysvammaisille, jotka saavat kokea sen kanssa sellaista mitä mikään muu ei pysty heille tarjoamaan. Manni tarjoaa silmänsä, jalkansa, liikkeensä, rytminsä, lämpönsä ja lempeytensä kaikille sitä tarvitseville.

Kuinka moni hevonen tarjoakaan yhtä paljo elämyksiä erilaisille ihmisille kuin tämä ruuna Varjomanni.

Onnea Varjosen perheelle ja kaikille Varjomannin faneille!

Jaana Strömberg

Varjomanni Kokemäen juhannusraveissa. Kuva: Taru Peltosaari

Suomenhevosliiton lehti 1/2015

29

Suomenhevoset valloittivat Joensuun

Suomenhevoset tähdittävät Kuninkuusravien mainosvideoita yhdessä tunnettujen pohjoiskarjalaisten henkilöiden kanssa.

M

onikäyttöinen suomenhevonen sopii myös filmitähdeksi. Se todistettiin Kuninkuusravien mainosvideon kuvauksissa, kun pääosan esittäjät pääsivät kameran eteen keskellä Joensuuta. Kilpavarustuksessa autojen seassa tai laukkaamassa vapaana joenvartta pitkin – upealta rodultamme luonnistuu kaikki.

Joensuussa halutaan järjestää elokuussa raikkaat ja iloiset Kuninkuusravit. Tapahtuman markkinointia ryhdyttiin miettimään jo reilusti ennen h-hetkeä ja alusta asti oli selvää, että jotain uutta pitäisi keksiä. Mainosvideota lähdettiin rakentamaan suurin suunnitelmin – jopa niin suurin, että itse kuvauksissa jouduttiin hämmästelemään, että ihanko todella joku lähti mukaan niin hulluilta tuntuneisiin ideoihin.

- Oli hienoa tuottaa markkinointimateriaalia asiakkaalle, joka ymmärtää liikkuvan kuvan merkityksen viestinnässä. Arvostamme kunkkariporukan tapaa heittäytyä ja uskaltaa, juttelee tuotannosta vastanneen Koju Film Companyn toimitusjohtaja Jouni Räsänen.

- Kojulle on tärkeää luoda jotain täysin uutta ja tässä oli hyvät edellytykset sellaiselle. Onnistuimme mielestäni todella hyvin. Tällaista uskallusta toivoisi asiakkailta enemmänkin!

Myös Joensuun raviradan toimitusjohtaja Pasi Pykäläinen on samoilla linjoilla – heittäytyminen kannatti.

- Kuvaukset olivat vaativat. Neuvottelimme muutaman muunkin tuotantoyhtiön kanssa, mutta muut näkivät ideat liian haastavina. Kojun kanssa kaikki onnistui hyvin, Pykäläinen kehuu.

Mainosvideoiden lyhyitä pätkiä on julkaistu kevään mittaan Kuninkuusravien sosiaalisessa mediassa. Suomenhevoset matkaavat mainoksessa kohti Linnunlahden ravirataa ja hevosten matkantekoa pääsee seuraamaan joukko tunnettuja pohjoiskarjalaisia henkilöitä.

- Halusimme tuoda Kunkkareita ja Joensuun kaupunkia tunnetuksi. Tavoite oli tehdä erilaiset videot ja mainokset, kuin muut ovat tehneet, Pykäläinen valottaa.

Kuninkuusravien takana touhuaa lennokkaita ideoita pyörittelevä joukko, mikä näkyy myös mainosvideoista. Suomessa ennennäkemättömät ideat haluttiin toteuttaa tunnistettavissa joensuulaisissa maisemissa, mikä tarkoitti sitä, että hevoset vietiin aivan kaupungin keskustaan.

- Halusimme, että mainos on omaleimainen ja nimenomaan niin, että suomenhevonen ja Joensuu kohtaavat, Pykäläinen valottaa.

30 Suomenhevosliiton lehti 1/2015

Syyskuisena aamuyönä kuvausryhmä avustajineen löytyikin Ilosaaren laguunista, jossa muusikko Jaakko Teppo pääsi hämmästelemään vedestä nousevaa suomenhevosta. Näyttelijänlahjoja oli myös Pikku-Iirolla, joka ei hätkähtänyt kameroita eikä kylmää vettä.

Suomenhevosia nähdään mainosvideolla myös muun muassa leikkimässä lasten kanssa hiekkalaatikolla, villitsemässä skeittareita sekä juoksemassa kilpaa Euroopan mestarin rinnalla.

Suurimman yleisöhuomion kuvauspäivien aikana keräsi 21-vuotias ruuna Ehori, joka päästeli autojen seassa Pielisjoen yllä pitkin Suvantosiltaa. Taisipa Ehori jonkun auton ohittaakin Jarkko Kervinen ohjaksissaan.

- Tiina Kuosmanen löysi kuvauksiin todella hyvät hevoset. Sillä oli suuri merkitys, että pystyimme käyttämään tuollaisia hevosia, joiden kanssa ideat oli mahdollista toteuttaa, Pykäläinen kiittelee.

Joensuun Kuninkuusraveista halutaan tehdä koko Pohjois-Karjalan yhteinen tapahtuma ja muun muassa mainosvideo toimii hienona esimerkkinä maakunnan hevosväen yhteistyöstä. Videoissa nähdään viitisentoista suomenhevosta, jotka olivat mukana touhussa porkkanapalkalla. Vaikka kuvauspäivät venyivät ja ottoja uusittiin, ei hevosista tai niiden taustajoukoista näkynyt väsymystä, päinvastoin.

- Mukaan pyydettiin paikallista hevosväkeä ja kaikki suostuivat mukaan. Olemme todella iloisia siitä, Pykäläinen iloitsee.

Videot ovat nähtävillä Kuninkuusravien verkkosivuilla sekä sosiaalisen median kanavissa. Tämän vuoden tapahtuman järjestelyjen etenemistä on päivitetty aktiivisesti somessa jo syksystä lähtien ja se onkin Pykäläisen mukaan yksi tapahtuman tärkeimmistä markkinointikanavista.

Pikku-Iiro hoiti näyttelijäntyönsä vanhan konkarin elkein. Kylmä vesi, savukone tai kamerat eivät ruunaa hätkähdyttäneet.

Kuva: Viivi Varis

- Kun on jo yhdet Kunkkarit järjestänyt, helposti muistelee vain sitä, mitä tehtiin 15 vuotta sitten, vuonna 2000 edellisen kerran Joensuussa Kuninkuusraveja järjestänyt Pykäläinen kertoo.

Alla. Ehori ja Jarkko Kervinen pääsivät hieman erilaisiin ajopuuhiin Joensuun Suvantosillalla.

Kuva: Teija Ruuhola

- Aiemmin on ollut verkkosivut ja lippuja on saanut netistä, mutta somen käyttö ei ole ollut niin voimakasta.

Se on nykyaikaa ja halusimme sillä nuorekkuutta – ja nuorta voimaa tekemään sitä, Pykäläinen sanoo.

Suvi Hakkarainen

Huutokauppaperinne saa jatkoa

Kuninkuusravien yhteydessä järjestettävästä varsahuutokaupasta toivotaan lennokasta lähtöä kunkkariviikonloppuun.

Joensuu jatkaa Porin aloittamaa perinnettä ja järjestää kaksivuotiaiden suomenhevosten varsahuutokaupan Kuninkuusraveissa. Huutokauppa käynnistää kunkkariviikonlopun perjantaina 31.7. kello 16.

Viime vuonna Porissa huutokauppa keräsi suuren suosion ja Joensuu haluaa omalta osaltaan olla mukana kehittämässä maamme hevoshuutokauppakulttuuria sekä suomenhevoskasvattajien asemaa.

- Voisi sanoa, että huutokauppa palaa juurilleen – ensimmäinen huutokauppa järjestettiin vuonna 2000 Joensuun Kuninkuusraveissa, Joensuun raviradan toimitusjohtaja Pasi Pykäläinen naureskelee.

- Myytäviä hevosia ei silloin tosin ollut kuin yksi, I.P. Veitikka. Silloin koko myyntihinta, yli 50 000 markkaa lahjoitettiin vammaisratsastuksen hyväksi, Pykäläinen kertoo.

Porin rohkaiseva esimerkki kertoi, että suomenhevosten huutokaupalle on kysyntää. Kaksivuotiaista varsoista maksettiin Porissa korkeimmillaan 17 500

euroa ja keskihinta kipusi huomattavasti ennakoitua suuremmaksi. Pohjois-Karjala on perinteistä suomenhevosaluetta ja huutokaupan odotetaan keräävän myös tänä kesänä kasvattajat ja ostajat yhteen laajalta alueelta.

- Huutokaupasta toivotaan hyvää starttia Kunkkariviikonloppuun, Porissa se toimi loistavasti, Pykäläinen sanoo.

Huutokauppaan otetaan myyntiin enintään 25 varsaa ja ilmoittautuminen on parhaillaan käynnissä. Hevosista julkaistaan kattavat esittelyt reilusti ennen Kuninkuusraveja ja tapahtumapäivänä varsat tuodaan Linnunlahdelle puolilta päivin. Ostajilla on mahdollisuus tutus-

tua varsoihin raviradan varikkoalueella sekä kaviouralla ennen huutokaupan alkamista. Yleisöllä on tapahtumaan vapaa sisäänpääsy ja tapahtumassa ovat kattavat ruoka- sekä juomapalvelut.

Varsansa voi ilmoittaa myytäväksi sähköpostilla osoitteeseen toimisto@joensuunravirata.fi.

Lisätietoja saa Joensuun raviradan toimistosta, p. 010 387 8580, ja huutokaupan tarkat säännöt löytyvät osoitteesta www.kuninkuusravit.fi.

Kuva: Porissa suuren suosion saavuttanut varsahuutokauppa saa jatkoa Joensuussa.

Kuvaaja: Ilkka Nisula

Joensuussa aikaa jää nauttimiseen Kuninkuusraviyleisön elämä on tehty Joensuussa helpoksi, jotta aikaa jää tapahtumasta nauttimiseen. Ravirata sijaitsee aivan kaupungin keskustassa ja tapahtuma-alueen pääporteilta on matkaa karavaani- ja leirintäalueille Linnunlahti Campingille alle sata metriä.

- Laulurinteen ja Linnunlahden alue on ainutlaatuinen - koko alue on suunniteltu suurten tapahtumien pitopaikaksi. Se on kaupungin ytimessä ja tarjoaa monipuoliset mahdollisuudet -

ravitapahtuma, leirintäalue ja iltajuhla samassa, ei tällaista ole missään muualla, Joensuun raviradan toimitusjohtaja Pasi Pykäläinen kuvailee.

Perjantaina ja lauantaina järjestettävät iltabileet juhlitaan Joensuu Areenassa, joka tunnetaan loistavista puitteistaan konserttiareenana.

- Areenassa on pidetty paljon suurtapahtumia ja se palvelee hyvin yleisöä, Pykäläinen kertoo.

Areena täydentää sijainnillaan kunkkarikansan tapahtuma-alueen, sillä kaikki tarvittava löytyy kivenheiton päästä toisistaan.

- Matkaa torille ja keskustan hotelleihin ja muihin majoituspaikkoihin on alle kilometri, joten liikkuminen kunkkariviikonlopun aikana on helppoa, Pykäläinen painottaa.

Kuva: Kunkkareissa päästään nauttimaan Linnunlahden upeista maisemista.

Suomenhevosliiton lehti 1/2015

31

Jyräävä juntti ja työtä pakoileva laiskamato – suomenhevosen ongelmat ratsuna Kuvaukset suomenhevosesta ratsuna eivät ole aina kovin mairittelevia. Moni on ratsastanut kovasuisella ja kovakylkisellä suomenhevosella, joka on ollut painava ratsastaa. Hevonen on purrut kiinni kuolaimeen ja jyrännyt ratsastajan apujen läpi tai sitten hevosen kaviot ovat kuin liimautuneet maneesin hiekkaan. Näihin suomenhevoselle tyypillisiin ongelmiin voi kuitenkin vaikuttaa koulutuksen avulla.

S

uomenhevosliiton Suomenhevosen kouluttaminen ratsuksi -koulutuksissa ohjaajana toimiva Anna Kilpeläinen kertoo, että suomenhevosen liian suuret menohalut ja laiskuus johtuvat usein hevosen tasapaino-ongelmista.

Myös ratsastajan apuja vasten painautuminen voi olla suomenhevoselle ominainen käytösmalli.

Kadonnutta tasapainoa etsimässä Hevosen rakenne vaikuttaa aina siihen, miten se lähtökohtaisesti toimii ratsuna. Kilpeläisen mukaan suomenhevonen on tavallisesti etupainoinen ja matala. Nämä ominaisuudet voivat aiheuttaa ongelmia hevosen tasapainolle, jos se ei osaa käyttää lihaksistoaan oman 32 Suomenhevosliiton lehti 1/2015

kehonsa tasapainottamiseen ratsastajan kanssa.

Tasapainon löytämiseksi hevonen useimmiten joko lisää vauhtia tai jarruttelee. Jos hevonen on vauhdikas, se yrittää tavallaan korvata tasapainon puuttumisen juoksemalla.

Hevosen etupainoisuus, epätasapaino ja kiirehtiminen liikkeissä voivat johtaa myös siihen, että hevonen alkaa vältellä reipasta liikkumista. Hevonen saattaa jarrutella liikettään, jotta se pysyy paremmin tasapainossa. Tämän vuoksi hevonen voi tuntua laiskalta ja haluttomalta liikkumaan, mikä on Kilpeläisen mukaan tavallinen ongelma suomenhevoselle.

Laiskalta tuntuvan hevosen kanssa ei

pitäisi hakea vauhtia. Sen sijaan hevonen opetetaan käyttämään kehoaan siten, että sille on mukavaa liikkua aiempaa reippaammin. ”Kouluttajan vastuulla on, että hevonen oppii käyttämään lihaksistoaan oikein. Jollakin tasapainoisemmalla ja pitemmälle ratsuksi jalostetulla hevosella tämä voi tapahtua automaattisemmin kuin suomenhevosella”, Kilpeläinen kertoo.

Rotuominaisuuksilla on merkitystä Kilpeläisen omien ja hänen kollegoidensa kokemusten perusteella suomenhevosilla on vahva taipumus vastarefleksiin. Vastarefleksi, eli tasapainon

Vastarefleksi Vastarefleksi, eli tasapainon korjausliike, on hevoselle vaistomainen tapa säädellä omaa tasapainoaan. Myös ihminen korjaa huomaamattaan tasapainoaan vastarefleksin avulla esimerkiksi kävellessään liukkaalla alustalla.

Hevosella vastarefleksi aiheuttaa sen, että eläin voi painautua pientäkin kehossa tuntuvaa painetta vasten. Jos ihminen esimerkiksi työntää hevosta yllättäen kyljestä, jotta se siirtyisi poispäin, hevonen todennäköisesti tekee korjausliikkeen ihmistä kohti. Näin se pyrkii säilyttämään horjutettua tasapainoaan. Hevonen ei tee korjausliikettä tietoisesti, vaan täysin refleksinomaisesti.

Jännittynyt hevonen liikuu usein tasapainottomasti ja painautuu ratsastajan apuja vasten.

Hevosen vastarefleksi voi olla ihmiselle jopa vaarallinen, jos se tapahtuu ahtaassa tilassa, kuten karsinassa. Tämän vuoksi ja ylipäätään arjen helpottamiseksi hevonen kannattaa tarkoituksellisesti opettaa väistämään kevyestä kosketusmerkistä.

Rauhallisuutta vai opittua avuttomuutta?

Opittu avuttomuus tarkoittaa stressitilaa, jolloin hevonen sulkeutuu ympäristön ärsykkeiltä. Hevonen on oppinut sulkemaan itsensä esimerkiksi kivulta, pelolta tai muulta epämukavuudelta. Sulkeutuminen voi näyttää rauhallisuudelta, jos ei huomaa opittuun avuttomuuteen liittyvää jäykkyyttä hevosen käytöksessä.

Aidosti rauhallinen ja rento hevonen tarkkailee eloisasti ympäristöään. Sulkeutuneen hevosen katse on lasittunut, ilme huolestunut, korvat ovat paikoillaan ja kaula usein jännittynyt matalaan asentoon.

Hevosen kanssa edetään sen tasapainon sallimassa vauhdissa siten, että hevosen työskentely säilyy rentona.

korjausliike, auttaa hevosta säilyttämään tasapainonsa esimerkiksi epätasaisessa maastossa. Kun hevonen tuntee painetta jossain ruumiinosassaan, vastarefleksi saa sen painautumaan painetta vasten.

Kilpeläinen on huomannut, että suomenhevosilla on enemmän taipumusta tähän vastarefleksin muotoon kuin muilla hevosroduilla. ”Uskon, että voimakas vastarefleksi on peräisin rodun taustasta. Suomenhevonen on alun perin jalostettu vetoja työhevoseksi, joten sillä on täytynyt olla voimakas taipumus pyrkiä painoa ja painetta vastaan. Sellaiset hevoset ovat olleet hyviä vetäjiä ja kuormankiskojia, joilla tämä taipumus on ollut vahva”, Kilpeläinen sanoo.

Työhevosjalostuksessa suosittiin hyviä vetohevosia, joten jalostuksen myötä painetta vasten painautuminen vahvistui voimakkaaksi käytösmalliksi. Piirre näkyy edelleen esimerkiksi ratsuilla si-

ten, että ne saattavat painautua kuolaintuntumaa tai pohjetta vasten.

Kilpeläinen kuitenkin korostaa, että kyse on vain hänen omasta teoriastaan, eikä sille ole mitään tutkimustietoon perustuvaa pohjaa.

Ongelmien korjaaminen Hevosen etupainoisuutta, tasapainottomuutta ja apuja vasten painamista voi korjata palaamalla koulutuksen perusteisiin. Kilpeläinen painottaa, että tasapainon säilyttäminen on hevoselle helpompaa, jos vauhtia on vähän. Käytännössä tämä tarkoittaa, että harjoittelu aloitetaan käynnissä. Kun hevonen ymmärtää halutut asiat käynnissä ja pystyy säilyttämään siinä tahtinsa, suoruutensa ja tasapainonsa, voi siirtyä ravi- ja laukkatyöskentelyyn.

Hevosen kanssa edetään sen tasapainon sallimassa tahdissa. Lisäksi on tärkeää pysyä hevosen

Hevonen ei välttämättä sulkeudu joka tilanteessa, vaan opittu avuttomuus voi näkyä vain tiettyjen asioiden yhteydessä.

Hevonen voi olla esimerkiksi turtunut epäsopivien varusteiden tai ratsastajan liian kovien apujen aiheuttamaan kipuun, minkä vuoksi se on ratsastaessa haluton liikkumaan ja vastaamaan apuihin. Opittu avuttomuus yleistyy kuitenkin helposti myös muihin tilanteisiin, joissa hevonen tuntee olonsa epämukavaksi.

Laiskalta ja itsepäiseltä vaikuttava hevonen on voinut jo oppia avuttomaksi. Tällöin hevosen jatkokoulutus ja sen kanssa harrastaminen saattaa vaikeutua, koska hevosen luonnollinen eteenpäinpyrkimys on hävinnyt. Lisäksi opittu avuttomuus voi aiheuttaa hevoselle fyysisiä oireita, kuten ruoansulatusongelmia, lihasjäykkyyttä ja stereotyyppistä käyttäytymistä.

Sulkeutuneen hevosen aktiivisuuden palauttaminen vie aikaa, mutta opitun avuttomuuden purkaminen parantaa huomattavasti hevosen hyvinvointia.

Anni Lehto Lähteet Kaimio, Tuire: Hevosen kanssa. Hevosen käyttäytyminen. WSOY 2012.

Suomenhevosliiton lehti 1/2015

33

mukavuusalueella, jotta se työskentelee rentona ja keskittyy oppimiseen. ”Jos hevonen on jossain tilanteessa menettänyt hallinnan tasapainostaan, se on yleensä menettänyt myös mielenrauhansa. Silloin hevonen on usein jo hätäinen, vauhti voi kasvaa tai se jotenkin muuten vastustelee tilannetta. Tällöin ei saa väkisin vaatia hevoselta mitään”, Kilpeläinen toteaa.

Ratsastajan apuja vasten painautumisen korjaamisessa tärkeintä on tarkistaa osaako hevonen ylipäätään avut.

Hevosta pyydetään lähtemään liikkeelle, hidastamaan ja kääntymään. Samalla arvioidaan, vastaako hevonen apuihin refleksiensä kautta painamalla vastaan vai osaako se tarjota pyydettyä asiaa.

Jos hevonen ei osaa vastata apuihin oikein, on apujen opettaminen aloitettava järjestelmällisesti alusta. Pyytämisen ja palkitsemisen kautta hevosen reaktiot muokataan oikeiksi. ”Kun hevonen on hyvässä tasapainossa ja rento, se pystyykin vastaamaan oikein ratsastajan antamiin apuihin. Jos hevonen liikkuu epätasapainossa ja jännittyneesti, saattaa refleksi laueta herkemmin ja hevonen painautuu apuja vasten”, Kilpeläinen sanoo.

Ratsastajan tehtävä on auttaa hevosta Ratsastajalla on suuri merkitys auttaa hevosta löytämään oma tasapainonsa.

Tilanne muuttuu hankalaksi, jos ratsastajalla ja hevosella on samat ongelmat, eli kehonhallinta, asennon tukeminen ja tasapainon löytäminen on vaikeaa.

Kilpeläinen suosittelee, että ratsastaja harjoittelee asioita ensin toisella, osaavammalla hevosella, jotta oman hevosen auttaminen onnistuu. Ratsastajan on osattava hallita oma kehonsa, käyttää apuja rauhallisesti sekä istua suorassa ja oikeassa tasapainossa.

Kilpeläinen vertaa suomenhevosen etupainoista, vauhdikasta juoksua siihen, kun ihminen juoksee alamäessä holtittomasti. Oman tasapainon korjaaminen voi silloin olla hyvin vaikeaa. Jos hevonen päätyy vastaavanlaiseen juoksuun, ratsastajan on keskeytettävä tilanne ja aloitettava uudelleen. ”Jos ratsastaja ei tiedä, mikä tilanteen aiheuttaa, hän saattaa pitää hevosen käytöstä kurittomuutena ja rankaisee hevosta. Hevosen pelko kasvaa rankai-

semisesta, joten se juoksee vain entistä enemmän pakoon. Tällaiseen kierteeseen joutumista pitää välttää viimeiseen asti”, Kilpeläinen sanoo.

Kilpeläisen mukaan hevosen käyttäytymisessä voi olla vahvasti mukana pelko, jos edellä kuvattuja tilanteita on tapahtunut usein. On erittäin tärkeää, että hevosen koulutuksessa edetään ilman pelkoa, koska pelko heikentää hevosen oppimiskykyä. ”Vaikka hevonen oppisikin jotain, pelko opitaan yleensä samalla mukaan siihen, mitä opitaan. Pelkokäytös itsessään tekee liikkumisesta etupainoista ja hätäistä. Pelolla on niin monta tekijää, jotka vievät käyttäytymistä väärään suuntaan. Ainoa järkevä tapa on toimia silloin, kun pelkoa ei ole”, Kilpeläinen kiteyttää.

Hevosen jännittyminen voi jäädä ihmiseltä huomaamatta Kilpeläinen pitää suomenhevosia hyvin herkkinä hevosina. ”Monesti niiden ensimmäinen reaktio on hiljaiseksi käpertyminen, jos ne huolestuvat tai jännittyvät. Tietysti voi olla aivan erilaisiakin hevosia, mutta usein suomenhevoset ensin vähän jähmettyvät”, Kilpeläinen kertoo.

Hevosen jännittyminen saattaa ilmetä sulkeutumisena ja hitautena. Joskus ihminen tulkitsee käytöksen virheellisesti rauhallisuudeksi, kun hevonen sulkeutuu jännitystä aiheuttavissa tilanteissa.

Jännitykseen sulkeutumisella reagoivan hevosen käytös voi yllättää, jos ärsyke kasvaa ja hevonen huolestuu yhä enemmän. Hevonen saattaa yhtäkkiä sännätä pakoon esimerkiksi ratsastaessa, taluttaessa tai muissa tilanteissa. Kilpeläisen mukaan hevosta kannattaa tarkkailla, koska hevosen jähmeys voi johtua jännityksestä.

Boko talli Ruotsista on käyttänyt menestyksekkäästi Calphorminia jo kymmenen vuoden ajan

Kilpeläisen mielestä minkä tahansa hevosen yrmeys voi hävitä, kun hevoseen suhtautuu aiempaa rauhallisemmin ja pehmeämmin.

OPTIMAALISEEN LUUSTON KEHITYKSEEN JA VAHVISTAMISEEN

Hevosen rankaiseminen kurittomasta tai itsepäisestä käytöksestä ratkaisee harvoin ongelmaa. Sen sijaan ongelmien syiden etsiminen ja niihin vaikuttaminen johdonmukaisella koulutuksella auttaa ratsukkoa eteenpäin.

Calphormin on ainutlaatuinen tuote, koska se sisältää tasapainoisen yhdistelmän makromineraaleja, hivenaineita, aminohappoja ja lisäksi natrium zeoliittipiitä sisältävän yhdisteen.

Perusta hevosten tulevaisuuden menestykselle voidaan luoda jo ennen kuin se on edes syntynyt. Varmistamalla, että emätamman ruokinnassa on oikeassa tasapainossa makromineraaleja, hivenaineita ja aminohappoja, syntynyt varsa saa parhaan alun kasvuunsa. Calphorminia suositellaan käytettäväksi nuoren, nopeasti kasvavan varsan ruokinnassa vieroituksen jälkeen.

Calphormin tukee luuston kasvua ja varsan kehitystä.

34 Suomenhevosliiton lehti 1/2015

”Jos hevoseen suhtaudutaan hitaana ja jähmeänä, sitä saatetaan kohdella äkkinäisesti. Tämä voi johtaa siihen, että hevosta alkaa pelottaa tai sen täytyy olla hieman varuillaan, mikä tekee suomenhevosista vähän yrmeitä”, Kilpeläinen sanoo.

Vieterikatu 1, 15700 Lahti, Finland puh. 03-875 990 velj.wahlsten@veljwahlsten.com www.veljwahlsten.com

Teksti ja kuvat: Anni Lehto

Ravivarmuusgeeni suomenhevosella Vuoden 2015 alussa saadut alustavat tulokset osoittavat, että ravivarmuusgeeni toimii suomenhevosella samaa tapaan kuin lämminverisillä. Hiukan yllättäen tulokset poikkeavat melko paljon ruotsalaisten ja norjalaisten kylmäveristen vastaavista.

jatko-opintojaan tekevä Kim Jäderkvist tekee väitöskirjaansa DMRT3-geenistä. Hän oli jo aiemmin tutkinut ruotsalaisilla ja norjalaisilla kylmäverisillä geenimuunnoksen ja hevosten ravikilpailusuoritusten välistä yhteyttä. Vuoden 2014 aikana hän otti tutkimukseen mukaan myös suomenhevoset.

Suomesta tutkimuksessa olivat mukana Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan vastuututkija Anna Mykkänen sekä Suomen Hippoksen jalostusjohtaja Minna Mäenpää.

avivarmuusgeeniksi nimetty DMRT3 -geeni löydettiin vuonna 2012 islanninhevosten kesäihottumaa käsittelevässä kansainvälisessä tutkimuksessa.

Tutkimukseen liittyneessä geenien skannauksessa havaittiin säännönmukaisia eroavaisuuksia geenipaikassa, jonka vaikutuksia ei tuolloin vielä tunnettu. Geenillä oli kuitenkin kolme eri muotoa: CC, CA ja AA.

Suomenhevosten omistajille tarjottiin mahdollisuus lähettää tutkimukseen itse jouhinäytteitä. Sen lisäksi Kim Jäderkvist teki elokuussa 2014 jouhinäytteiden keruukierroksen suomalaisissa ravikilpailuissa. Näytteiden lisäksi tallennettiin mukana olevien hevosten ravikilpailustatistiikka. Tutkimukseen otettiin mukaan myös suomenhevosratsuja, joiden kohdalla omistajat täyttivät kyselyn hevosen ratsastettavuudesta ja askellajeista.

R

Kyseessä oli yhdessä geenipaikassa tapahtunut mutaatio. Villihevosilla kyseinen geeni on aina muotoa CC, josta toinen C on peräisin emältä ja toinen isältä. Mutaation tuloksena on syntynyt toinen alleeli A, jonka ansiosta kesyhevosilla tavataan nykyään geenistä myös muotoja CA ja AA. Jatkotutkimuksissa havaittiin, että kyseisen geenin esiintymismuodossa oli suuria eroja nelikäyntisten ja viisikäyntisten eli passitaipumuksen omaavien islanninhevosten välillä. Viisikäyntihevosilla esiintyi muita useammin mutatoitunutta muotoa AA. Myös muilla roduilla geenin mutaatiomuodon eli AA -muodon huomattiin olevan voimakkaasti kytköksissä erikoisaskellajeihin.

Karkeasti ottaen kaikilla poneilla, arabianhevosilla, täysverisillä sekä raskailla kylmäveriroduilla esiintyy ainoastaan geenimuotoa CC, ja askellajiroduilla kuten missouri fox trotterilla, lämminveripeitsareilla, peruvian pasolla ja tennessee walker -hevosilla vain muotoa AA. Islanninhevosilla AA-muoto on yleisin, mutta niillä tavataan muista askellajiroduista poiketen melko paljon myös muotoa CA. Varsinainen läpimurto oli geenin testaus lämminverisillä ravihevosilla. Reilun kuudenkymmenen hevosen talliin tehty tutkimus paljasti, että valtaosa hevosista kantoi geenimuotoa AA. Vain kahdella tallin hevosista geeni oli muotoa CC, ja niillä molemmilla oli vaikeuksia ravin hallitsemisessa.

Tutkimukseen osallistui yhteensä 180 suomenhevosta, joilla oli ravikilpailutuloksia, ja 59 suomenhevosta, jotka ovat toimineet ratsuina. Ravihevosista reilu puolet (52 %) ja ratsuista 39 % edusti genotyyppiä CA .

Ravureilla seuraavaksi yleisin genotyyppi oli AA (37 %), ja CC -genotyyppiä edusti vain 11 %. Ratsuilla sen sijaan genotyyppiä CC oli 37 % eli liki yhtä paljon kuin genotyyppiä CA. Genotyyppiä AA ratsuista edusti 24 %.

Alustavat tulokset suomenhevosten osalta esiteltiin Suomen Hippoksen Jalostuspäivillä Joensuussa helmikuun 2015 puolivälissä.

Oletuksena oli, että suomenhevosten tulos muistuttaisi norjalaisten ja ruotsalaisten kylmäveristen tuloksia, mutta analyysi paljastikin, että suomenhevosilla DMRT3-geeni käyttäytyy ravikilpailuominaisuuksien kannalta hyvin samalla tavalla kuin lämminverisillä.

Nuorilla suomenhevosilla genotyyppien väliset erot selkeitä Juoksijapuolen suomenhevosilla tutkittiin genotyypin ja ravikilpailusuoritusten yhteyt-

tä kuudella eri mittarilla: starttien määrä, voittoprosentti, sijoitusprosentti, voittosumma sekä ennätykset auton takaa ja voltista.

Kaikkia edellä mainittuja ominaisuuksia tutkittiin erikseen nuorilla eli 3-6 -vuotiailla suomenhevosilla sekä vanhemmilla, 10-vuotiailla suomenhevosilla.

Starttien määrän suhteen eri genotyypit eivät eronneet toisistaan juuri lainkaan.

Tilanne oli samanlainen sekä nuorissa että vanhoissa hevosissa. Merkille pantavaa kuitenkin on, että 3-vuotiaana startanneiden suomenhevosten joukossa ei ollut yhtään CC-tyypin hevosta.

Muissa ominaisuuksissa sen sijaan nuorilla suomenhevosilla oli selkeät erot eri genotyyppien välillä. Vanhemmilla hevosilla suurin osa eroista oli vielä havaittavissa saman suuntaisina, mutta niiden tilastollinen merkitsevyys heikkeni oleellisesti.

Nuorilla eli 3-6 -vuotiailla suomenhevosilla genotyyppi AA osoittautui parhaaksi kaikissa vertailukohdissa. Sekä voitto- ja sijoitusprosentti että voittosumma ja ennätykset olivat nuorilla AA-tyypin suomenhevosilla selvästi CA-tyypin hevosia parempia. Samanlainen selkeä, joskin hieman pienempi ero ravikilpailutuloksissa oli nuorilla hevosilla myös CA-tyypin ja CC-tyypin hevosten välillä. Selkeästi parhaimmat tulokset olivat siis AA-tyypin hevosilla, kakkosena olivat CA-tyypin hevoset ja heikoimpana CC-tyypin hevoset.

Kun samoja ominaisuuksia eli voitto- ja sijaprosenttia sekä voittosummaa ja ennätystä tutkittiin vanhemmilla, 10-vuotiailla suomenhevosilla, genotyyppien väliset erot pienenivät selkeästi. Voitto- ja sijaprosentissa AA-hevosten ero CA-hevosiin näkyi yhä, samoin CA-hevoset olivat edelleen parempia kuin CC-hevoset. Voittosummassa sekä ennätyksissä erot vanhemmilla hevosilla ovat kuitenkin jo sen verran pieniä, ettei niillä ole tilastollista merkitsevyyttä.

Vanhempien hevosten osalta vertailtiin myös BLUP-arvoja. Niissä AA-tyypin hevosilla oli selkeästi korkeimmat arvot ja CC-tyypin hevosilla matalimmat.

Viime vuoden nopeimpiin nelivuotiaisiin kuulunut Kihisee osallistui geenitutkimukseen.

Sen todettiin edustavan genotyyppiä AA. Rattailla valmentaja Eero Laitinen.

Kuva: Anna Karhila

Tulosten perusteella pystyttiin päättelemään, että geenimutaatio mahdollistaa sen, että hevonen pystyy säilyttämään kovassa ravissa vauhtinsa lankeamatta laukalle. Geeni vaikuttaa selkäytimen tuntumassa oleviin hermoyhteyksiin, jotka yhdistävät hevosen oikean ja vasemman puolen liikkeet toisiinsa. Geeni vaikuttaa siis hevosen jalan liikkeiden koordinaatioon ja sitä kautta hevosen askellajeihin.

Suomenhevoset mukaan tutkimukseen Ruotsin maatalousyliopistossa (Sveriges Lantbruksuniversitet) genetiikan laitoksella Suomenhevosliiton lehti 1/2015

35

jonka avulla pyrittiin määrittelemään hevosten liikkeiden laatua ja ratsastettavuutta eri askellajeissa. Kyselyssä pyydettiin arvioimaan numeerisella asteikolla hevosen liikkeiden rytmi ja tasapaino sekä siirtymisten laatu sekä kootussa että lisätyssä ravissa ja laukassa sekä käynnissä. Samalla asteikolla arvioitiin myös hevosen hyppykyky.

Geenityyppien määrällinen jakauma Hevostyyppi Ravurit Ratsut Yhteensä

n 180 59 239

AA 37% 24% 34%

AC 52% 39% 49%

*P<0,001 = tilastollisesti erittäin merkitsevä ero n = lukumäärä

Vertailu muihin rotuihin Suomenhevosten tulokset olivat lähes yksi yhteen samanlaisia kuin lämminverisillä ravihevosilla, joilla paremmat kilpailusuoritukset ovat hyvin vahvasti kytköksissä AA -genotyyppiin. Lämminverisistä ravihevosista tosin noin 95-98 % edustaa genotyyppiä AA, joten vertailukohtia CA ja CC-genotyypeissä on erittäin vähän. AA-tyypin lämminverisillä kuitenkin sekä voitto- ja sijoitusprosentit että voittosumma ja ennätykset ovat selvästi korkeampia kuin CA ja CC-tyypin hevosilla.

Kylmäveriravurit sen sijaan poikkeavat suomenhevosista ja lämminverisistä, sillä niillä genotyyppien väliset erot ovat liki olemattomia. Tutkimuksessa on niputettu yhteen norjalaiset ja ruotsalaiset kylmäveriset, joita testattiin yhteensä 290 kpl. Eri genotyyppien määrä niillä painottui hieman enemmän CA- ja CC-tyypin hevosiin kuin suomenhevosella: CA-tyyppiä edusti kylmäverisistä 58 %, AA-tyyppiä 26 % ja CC-tyyppiä 17 %.

Tilastollisesti merkitseviä eroja eri genotyyppien välillä saatiin vain nuorien eli 3-6-vuotiaiden kylmäveristen voitto- ja sijoitusprosenteissa, joissa AA-genotyyppi oli muita genotyyppejä jonkun verran parempi. Voittosummassa ja ennätyksessä ei eri genotyyppien välille enää löytynyt nuorilla hevosilla tilastollisesti merkitseviä eroja.

Numeroarvoissa tosin hienoisia eroja oli, ja hieman yllättäen vielä CA-tyypin hyväksi, jonka edustajilla oli sekä paras voittosumma että ennätys.

Myös yli kymmenvuotiailla kylmäverisillä paras voittosumma oli numeroina mitattuna CA-tyypin hevosilla ja paras ennätys sekä voitto-ja sijaprosentit AA-tyypin hevosilla.

Erot genotyyppien välillä olivat kuitenkin niin pieniä, ettei niillä ole tilastollista merkitystä.

Kylmäveristen kohdalla tutkittiin kyselyn avulla myös hevosten raviliikkeiden laatua 73 hevosen otannalla. Siinä eroja löytyi: raviliikkeet olivat CA-tyypin hevosilla aivan selkeästi paremmat kuin muilla genotyypeillä. AA-tyypin hevosissa oli eniten tölttiin ja peitsiin taipuvaisia hevosia ja CC-tyypin hevosissa puolestaan eniten niitä, jotka eivät esittäneet lainkaan puhdasta ravia.

Mielenkiintoista on se, että genotyyppien kartoituksessa oli mukana myös puhtaita pohjoisruotsalaisia työhevosia. Niitä testattiin yhteensä 31 kappaletta, ja ne kaikki edustivat genotyyppiä CC. Vaikka pohjoisruotsalainen työhevonen on yksi kylmäverisen ravurin pohjaroduista, geenimutaatio ei todennäköisesti ole tulosten perusteella tullut kylmäveriravuriin ainakaan pohjoisruotsalaisen työhevosen kautta.

Ratsastetuissa askellajeissa CAtyyppi päihitti muut Tutkimukseen osallistuneiden ratsusuomenhevosten kohdalla kerättiin kyselyllä tilasto, 36 Suomenhevosliiton lehti 1/2015

mutta ero CC-tyyppin oli äärettömän pieni.

AA-tyyppikin erottui käynnin kohdalla selvemmin muita heikommaksi vain siirtymisten osalta. Erot CC-tyyppiin jäivät sillä jo niin pieniksi, ettei niillä ollut enää tilastollista merkittävyyttä.

CC P 11% 37% 18% 0,000074

Ratsuominaisuuksien perustella tutkimukseen osallistuneista hevosista osa oli kilpaillut myös ravikilpailuissa, mutta sen suhteen eri genotyypit eivät erottuneet selkeästi toisistaan. Sen sijaan niistä ratsuista, jotka olivat startanneet kouluratsastuskilpailuissa, tilastollisesti merkitsevä osa edusti genotyyppiä CA.

Tutkimus antoi tilastollisesti merkitseviä tuloksia liki kaikkien askellajien ominaisuuksissa eri genotyyppien välillä. Parhaaksi melkein kaikkien ominaisuuksien ja askellajien kohdalla nousi CA-genotyyppi, joka päihitti muut genotyypit liki kaikissa kategorioissa. Varsinkin laukkaominaisuuksissa CA-tyyppi oli paras, joskin ero CC-tyyppiin oli melko pieni.

Ero AA -tyypin hevosiin on sen sijaan selkeä: niillä kaikki mainitut ominaisuudet olivat sekä kootussa että lisätyssä laukassa selvästi heikommat kuin CA- ja CC -tyypin hevosilla.

Kyselyssä oli myös tiedusteltu, olivatko hevoset koskaan esittäneet tölttiä tai peitsiä.

Tölttiä esittäneistä ratsusuomenhevosista valtaosa oli genotyyppiä AA. Peitsitaipumukset sen sijaan jakautuivat niin tasaisesti eri genotyyppien välille, ettei niissä löytynyt tilastollisesti merkitsevää eroa.

Ratsastusominaisuuksien vertailu muihin rotuihin

Myös kootun ravin ominaisuuksien kohdalla CA-tyypin hevoset olivat selvästi AA-tyypin hevosia parempia, ja ero oli selkeä myös CCja AA-tyypin hevosten välillä. Sen sijaan lisätyn ravin osalta AA-tyypin ja CC-tyypin välillä ero ei ollut enää tilastollisesti merkittävä, vaikka CA-tyyppi edelleen erosi merkittävästi AA-tyypistä.

Ratsastettavuuden ja askellajien ominaisuuksia on vastaavalla kyselyllä selvitetty myös lämminverisillä ravihevosilla sekä kylmäverisillä. Tässäkin kategoriassa suomenhevoset muistuttivat etenkin laukan ja hyppykyvyn osalta lämminverisiä.

Kuten suomenhevosilla, myös lämminverisillä ravihevosilla ratsastetuista askellajeista laukka oli parempi CA-hevosilla kuin AA-hevosilla. Myös hyppykyvyssä CA-tyypin lämminveriset päihittivät selkeästi AA-tyypin.

Ravin sekä käynnin kohdalla lämminverisillä ei kuitenkaan löydetty tilastollisesti merkittäviä eroja eri genotyyppien välillä. Numeerisilla arvoilla mitattuna lisätty ravi sekä käynnin rytmi olivat jopa lievästi parempia

Hyppykyvyssä sekä käyntiominaisuuksissa eri tyyppien väliset erot olivat pienempiä.

Hyppykyvyssä CC-tyypin hevoset olivat hienoisesti parempia kuin CA-tyypin hevoset, jotka puolestaan päihittivät lievällä erolla AA-tyypin hevoset. Erot eivät kuitenkaan ole tilastollisesti merkitseviä. Käyntiominaisuuksissakin parhaita olivat CA-tyypin hevoset,

3-5 -vuotiaiden suomenhevosten ravikilpailutulokset Starttien määrä Voitto % Sijoitus % Voittosumma Ennätys (auto) Ennätys (voltti)

AA (n=41-52) 21,7 23,4 46,4 20 659 € 1.28,4 1.29,9

CA (n=60-83) 26,9 11,6 32,4 11 411 € 1.29,2 1.31,5

CC (n=13-19) 24,2 6,1 21,7 4 026 € 1.31,9 1.32,9

P 0,23 0,000 0,000 0,009 0,006 0,005

*P<0,001 = tilastollisesti erittäin merkitsevä ero 0,001<P<0,01 = tilastollisesti merkitsevä ero 0,01<P<0,05 = tilastollisesti melkein merkitsevä ero n = lukumäärä

10 -vuotiaiden suomenhevosten ravikilpailutulokset Starttien määrä Voitto % Sijoitus % Voittosumma Ennätys (auto) Ennätys (voltti)

AA CA CC P (n=18-19) (n=31-34) (n=8-9) 52,3 65,5 67,6 19,6 10,6 5,0 40,9 30,3 22,4 45 439 € 32 007 € 15 664 € 1.26,3 1.27,8 1.29,3 1.28,1 1.30,2 1.30,7

BLUP

AA (n=59) CA (n=86) 119,5

CC P (n=20) 113,7 107,9

*P<0,001 = tilastollisesti erittäin merkitsevä ero 0,001<P<0,01 = tilastollisesti merkitsevä ero 0,01<P<0,05 = tilastollisesti melkein merkitsevä ero n = lukumäärä

0,33 0,001 0,005 0,13 0,12 0,15

0,000

Ratsusuomenhevosten askellajiominaisuudet Askellaji Koottu laukka -rytmi -tasapaino -siirtymiset Lisätty laukka -rytmi -tasapaino -siirtymiset Hyppykyky

AA (n=14)

CA (n=23)

CC (n=22)

P (AA vs CA)

2,5 2,71 2,57 2,71 2,79 2,64 3,54

4,57 4,3 4,04 4,52 4,09 3,87 4,13

4,23 4,14 3,82 3,82 3,91 3,64 4,32

0,000 0,0008 0,002 0,000 0,007 0,007 0,22

P (AA vs CC) 0,0002 0,003 0,006 0,01 0,02 0,02 0,08

Skaala 1 (huono) – 6 (täydellinen) *P<0,001 = tilastollisesti erittäin merkitsevä ero 0,001<P<0,01 = tilastollisesti merkitsevä ero 0,01<P<0,05 = tilastollisesti melkein merkitsevä ero n = lukumäärä

Ratsusuomenhevosten askellajiominaisuudet Askellaji Koottu ravi Lisätty ravi Käynti

AA (n=13) 2,38 2,38 2,38 2,85 2,85 2,77 4,00 4,08 3,85

-rytmi -tasapaino -siirtymiset -rytmi -tasapaino -siirtymiset -rytmi -tasapaino -siirtymiset

CA (n=22) 4,34 4,43 4,3 4,09 3,95 3,95 4,91 4,95 4,77

CC (n=22) 4,41 4,55 4,45 3,68 3,73 3,64 4,50 4,68 4,55

P (AA vs CA) 0,000012 0,000 0,000 0,003 0,02 0,01 0,02 0,01 0,01

P (AA vs CC) 0,000 0,000 0,000 0,05 0,05 0,06 0,14 0,12 0,08

*P<0,001 = tilastollisesti erittäin merkitsevä ero 0,001<P<0,01 = tilastollisesti merkitsevä ero 0,01<P<0,05 = tilastollisesti melkein merkitsevä ero n = lukumäärä

Ratsusuomenhevosten ominaisuudet, kysely Hevonen on kilpaillut ravikilpailuissa Hevonen on kilpaillut kouluratsastuksessa Esittänyt joskus tölttiä Esittänyt joskus peitsiä

kyllä

AA (n) 21 (3)

CA (n) 41 (9)

CC (n) 23 (5)

ei kyllä

79 (11) 31 (4)

59 (13) 78 (18)

77 (17) 24 (5)

ei kyllä ei kyllä ei

69 (9) 38 (5) 62 (8) 46 (6) 54 (7)

22 (5) 4 (1) 96 (22) 22 (5) 78 (18)

76 (16) 5 (1) 95 (21) 18 (4) 82 (18)

AA-hevosilla kuin CA-hevosilla, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkittävä.

Kylmäveriset poikkesivat myös ratsastusominaisuuksien osalta suomenhevosista ja lämminverisistä, sillä niiltä ratsastusominaisuuksista löytynyt minkäänlaisia eroja eri genotyyppien väliltä. Sen sijaan kyky esittää tölttiä ja peitsiä yhdistettiin sekä niillä että lämminverisillä erittäin vahvasti AA-tyyppiin.

P

jotka ovat kaikilta ominaisuuksiltaan riittävän hyviä.

DMRT3-geenityyppien jakautumat paljastavat toki myös merkittäviä asioita suomenhevospopulaatiosta. Ensinnäkin geenijakaumat suomenhevosen eri käyttösuunnilla osoittavat, että jalostus- ja uravalinnat ovat suomenhevosilla osuneet ainakin tämän geneettisen markkerin suhteen suorastaan yllättävän hyvin oikeaan. Ravipuolelta löytyy sinne heikosti soveltuvia CC-tyypin hevosia prosentuaalisesti hyvin vähän, samalla kun juoksijaominaisuuksille edullisempia AA-tyypin sekä CA-tyypin hevosia on ravureissa suhteessa enemmän kuin ratsuissa. Ratsupuolella taas on enemmän sinne soveltuvia CA ja CC-tyypin hevosia kuin AA-hevosia, joilla ratsuominaisuudet ovat heikompia.

Toinen mielenkiintoinen paljastus on luonnollisesti suomenhevosen suuri ero ruotsalaisiin ja norjalaisiin kylmäverisiin, joita on pitkään pidetty suomenhevosen kanssa samankaltaisina. Tuoreet tutkimukset ovat osoittaneet, että suomenhevonen ei aiempien oletuksien mukaan polveudukaan skandinaavisesta metsähevosesta, vaan on paljon itäisempää perua. Siperialaiset jakutianhevoset ovat siis suomenhevoselle läheisempää sukua kuin pohjoismaiset kylmäverihevoset. DMRT3-geenitutkimus tuntuisi vahvistavan tätä tietoa, sillä kylmäveriravureilla sekä eri genotyyppien jakauma että niiden vaikutus hevosten kilpailu- ja askellajiominaisuuksiin on hyvin erilainen kuin suomenhevosella.

0,006

Seuraava mielenkiintoinen tutkimussuunta DMRT3-geenin osalta olisi geenimutaation iän ja alkuperän selvittäminen. Siitä ei ole toistaiseksi esitetty edes arvauksia. Sen paljastuminen kertoisi paljon sekä jalostushistoriasta että mahdollisesti myös rotujen välisistä sukulaisuussuhteista.

0,21

Anna Karhila

0,39 0,0006

SynchroGait-nimellä on saatavissa kaupallinen DNA-testi, jolla voi selvittää hevosen DMRT3-geenimuodon. Testiä myyvät Suomessa Sakari Juusola ja Tommi Ylitolva.

Lisätietoa löytyy mm. osoitteesta www. capitalgenetics.com.

Päätelmiä DMRT3-geenitutkimuksen tulokset ovat herättäneet hevosharrastajien keskuudessa suurta mielenkiintoa ja innostusta. Geenitutkimuksen on povattu jo tietävän uutta aikakautta jalostuksessa, ja moni vannoo testitulosten nimiin.

Tuloksia tuijottaessa ja tulkitessa on kuitenkin syytä muistaa, että ravivarmuusgeeni on vain yksi osa suurta geenien ja ympäristötekijöiden yhdistelmää, joka vaikuttaa hevosen kilpailutuloksiin. Tuloksia on myös helppo ylitulkita: vaikka esimerkiksi voittosummien luvuissa on pieniä eroja, kannattaa muistaa, että kaikki niistä eivät ole tilastollisesti merkitseviä. Mitä pienempi tilastollinen merkitsevyys on, sitä suurempi osa tuloksista on sattuman summaa ja ennusteina epävarmoja. Yksittäistä geenimuotoa tärkeämpää onkin varsinkin jalostuksessa suosia hevosia,

Ratsuori Tosi-Romeo edustaa genotyyppiä CC. Kuva: Tiia Tahvanainen.

Suomenhevosliiton lehti 1/2015

37

Kesäratabongari Suomenhevosliitto on aloittanut tiiviimmän yhteistyön kesäratojen kanssa. Ensiaskeleena kesän 2015 aikana käydään ensimmäinen kesäratabongari -kilpailu. Kierrä eniten kesäratojen raveja ja voita vapaalippu neljälle hengelle kaikkiin kesän 2016 kesäraveihin!

Kerää käymistäsi kesäraveista todisteet pääsylippujen tai kesärataselfieiden muodossa. Kuvia voit jakaa Facebookin Kesäratabongari -ryhmässä. Hauskimmat ja parhaimmat kuvat palkitaan!

Kesäravikausi alkaa 1.5. Haapajärven perinteisistä vappuraveista ja päättyy elokuun lopussa. Kaikki kesäradat ja niiden ravit päivämäärineen löydät esimerkiksi Kesäratabongari -sivulta www.suomenhevosliitto.fi/kesaratabongari sekä Suomenhevosliiton tämän vuoden seinäkalenterista.

Lisätiedot ja kilpailusäännöt löytyvät kilpailun oman sivun lisäksi Facebookin Kesäratabongari -ryhmästä.

Ruohonjuuritason raveja kannattaa jokaisen harrastajan ja hevosihmisen nauttia riittävä annos kesässä!

Tavataan kesäraveissa!

Paras lomakohde Lieksan ravireissulla!

2 v. Turelainen oripoika Alpertto toivottaa teidät tervetulleeksi PikkuKiliin!

Koe elämyksiä laajassa n. 11 ha eläinpuistossamme.

Eläimiä on kesäisin jopa yli 200. Uusimpana eläimenä voit ihastella kattohaikaraa!

Sekä tietysti alueeltamme löytyy mm. valkohäntäpeuroja, villisikoja ja emuja.

Vaaran laella on 22 m korkea näköalatorni ja kesäisin voi kalastaa kirjolohta pihalammesta.

Meillä voit myös majoittua alueen perinteisissä ja idylleissä hirsimökeissä.

Kioski

-

Uimaranta -

PikkuKili Elämyspiha Jarmo Leinonen & Mirva Wickstrand Salonkyläntie 90, 81570 Kelvä gsm. 040-5862863, 040-7690743 www.pikkukili.net

Vuoden 2012 kesäravirata

Ravikesä 2015

• ti 9.6. • ma 29.6. • ti 14.7. • ti 28.7.

Lieksan perinteisen idyllinen kesäravirata tarjoaa elämyksen joka pitää kokea! leppoisaa tunnelmaa, elävää musiikkia, näytöksiä. Poni- ja montelähtöjä.

Vohveleita ja pannukahvin tuoksua, kavion jytkettä joka on lähes “käsinkosketeltavaa”!

TERVETULOA!

Pielisjärven Hys r.y. www.lieksanravirata.net

Nuoret radalle H

–kilpailusarja sai hyvän vastaanoton

einäkuussa 2014 starttasi vanhan opetuslähtöjärjestelmän korvannut uusi Nuoret radalle –kilpailusarja. Se on suunnattu kunkin ikäluokan 2-vuotiaille lämminverisille ja 3-vuotiaille suomenhevosille heinäkuusta alkaen. Lähtöihin osallistumisoikeus on vuoden loppuun mennessä opetuslähdön suorittaneilla hevosilla. Nuoret radalle -lähtöjä järjestetään samalle ikäluokalle seuraavan vuoden heinäkuuhun saakka, jolloin vuoron saa jälleen seuraava ikäluokka.

raan Toto-lähtöön osallistumalla voi kuitata nuorille kohdistetun palkkion.

Lisäksi avattaneen mahdollisuus osallistua Nuoret radalle –lähtöihin myös rutiinilähtöinä, mikäli lähdössä on tilaa.

Tämä koskisi osallistumisoikeutta varsoille, jotka ovat juosseet Nuoret radalle –lähdöistä jo yli 300 euroa, mutta haluavat kuitenkin osallistua lähtöön ilman mahdollisuutta rahapalkintoon. Näissä tapauksissa lähdöt järjestetään, mikäli niihin ilmoitetaan vähintään neljä rahapalkinnosta juoksevaa hevosta.

Uudessa järjestelmässä hevoset juoksevat opetuslähdön jälkeen omalle ikäluokalle rajoitetun Nuorten lähdön, johon osallistumalla voi samalla suorittaa koelähdön. Lähtöön osallistumisesta maksetaan vanhan opetuslähtöpalkkion korvaava palkinto, kuitenkin kilpailullisuutta painottaen. Ykkösenä maalilinjan ylittävä hevonen saa 250 euron, toinen 150 euron ja kaikki muut hyväksytyn juoksun tekevät 100 euron palkkion.

Nuoret radalle –lähtöihin osallistuvien hevosten palkintoja ei merkitä niiden voittosummaan. Vuoden loppuun mennessä järjestettiin 131 lähtöä, joissa startteja hevosille tuli 697. Suomenhevosten osuus oli 43%, kun totolähtöihin osallistuneista hevosista suomenhevosten osuus vuonna 2014 oli hiukan alle 30%.

Uusi kilpailusarja sai varsinkin suomenhevosten osalta heti erittäin hyvän vastaanoton, 3-vuotiaita suomenhevosia nähtiin Nuoret radalle -lähdöissä ilahduttavan paljon. Kaikkein varhaisimpia varsoja varten järjestelmää kehitetään vuonna 2015 niin, että myös suo-

Nuoret radalle -lähtöjä on mahdollisuus juosta liki kaikissa totoraveissa.

Lähtö järjestetään aina, kun siihen ilmoitetaan vähintään neljä saman rodun hevosta. Lähdöistä saatuja palkintoja ei merkitä hevosen voittosummaan eivätkä ne näy kilpailustatistiikassa, mutta ne merkitään starttihistoriaan kuten opetus- ja koelähdöt nykyisin.

Nuoret radalle –jatkot Seuraavana askeleena Nuorten lähtöihin osallistuneille varsoille järjestetään kevään 2015 aikana Nuoret radalle jatkot –lähtöjä, joihin osallistumisoikeus on vähintään yhteen Nuoret radalle – lähtöön osallistuneilla hevosilla. Nämä ovat tavallisia totolähtöjä. Lähdöt järjestetään aina kun sarjaan ilmoitetaan vähintään kuusi hevosta ja lähdöissä palkitaan aina vähintään viisi hevosta. Mikäli nämä lähdöt keräävät tänä keväänä hyvin osallistujia, voidaan lähtöjen määrää tulevaisuudessa lisätä.

Kevään 2015 kilpailukalenteri, Nuoret radalle –sarjat 4-v. suomenhevoset: 5.4 16.4 20.4 5.5 12.5

Mikkeli Nuoret radalle -sarja Seinäjoki Nuoret radalle -sarja Oulu Nuoret radalle -sarj Tampere Nuoret radalle -sarja Kuopio Nuoret radalle -sarja

4 4 4 4 4

FI FI FI FI FI

Jukka Niskanen, kilpailutoimenjohtaja

Karhila 39 Suomenhevosliiton Anna lehti 1/2015

SUOMEN HIPPOS RY

SUOMENHEVOSEN JALOSTUSOHJESÄÄNTÖ UUDISTUU

J

alostusohjesäännön uudistus tehdään yhdessä suomenhevoskasvattajien ja sidosryhmien kanssa. Tavoitteena on, että uudistettu jalostusohjesääntö astuu voimaan vuoden 2016 alussa.

Jalostusohjesäännön uudistamista varten on koottu kullekin jalostussunnalle oma työryhmä. Työryhmät ovat kokoontuneet talven aikana ensimmäisiin kokouksiinsa ja niiden työ jatkuu läpi kevään. Työryhmien puheenjohtajina toimivat Toini Immonen (J), Heidi Sihvo (R), Katja Kannisto (P) ja Hannu Ala-Korpi (T).

J-suunnan työryhmässä mukana ovat Antti Ojanperä, Risto Tupamäki, Jukka-Pekka Kauhanen, Timo Ryynänen, Antti Karhila, Jenni Timlin, Jukka Huuskola ja Mikko Väisänen. R-suunnan työryhmän jäsenet ovat Liisa Mattila, Kirsti Palva, Laura Kajanto, Anne-Mari Pekonen, Heidi Sinda, Katja Kannisto, Elina Kylämäki ja Susanna Frey.

P-suunnan työryhmässä jäseninä ovat Soile Pakkanen, Lia Merimaa ja Leena Kalalahti sekä T-suunnan työryhmässä Reijo Tuomaala, Kauko Tuominen, Matti Ahola ja Anna Karhila. Työn varrella kuullaan myös muita suomenhevosasiantuntijoita.

Jalostusohjesääntöä tukemaan rakennetaan yhdessä työryhmien kanssa kesän 2015 aikana laajempi suomenhevosen jalostusohjelma. Jalostusohjelmassa kuvataan suomenhevosjalostuksen ja kasvatuksen tavoitteet sekä keinot tavoitteiden saavuttamiseksi ja mittaamiseksi.

Jalostusohjelmaan sisällytetään myös jalostusarvojen laskennan perusteet ja populaation elinvoimaisuuden seuranta. Jalostusohjelma sisältää kuvauksen suomenhevosen näyttely- ja kantakirjaustoiminnasta asiantuntijoineen.

Jalostusohjelmaan kootaan myös suomenhevoskasvatustoimintaa tukevat kilpailutoiminnan keinot.

Keskustelutilaisuus uudistuksesta toukokuussa Suomen Hippos järjestää yleisölle avoimen keskustelutilaisuuden jalostusohjesäännön uudistuksesta Tampereella Teivon raviradalla 9.5. valtakunnallisen työmestaruuskilpailun yhteydessä. Tilaisuudessa kuullaan työryhmien asiantuntijoita ja tehdyn työn keskeisiä linjauksia. Suomen Hippoksen internetsivuilla olevan lomakkeen (hippos.fi > Jalostus ja näyttelyt > Suomenhevosen jalostusohjesäännön uudistus) avulla suomenhevosen parissa toimivien harrastajien ja ammattilaisten on mahdollista jättää kommentteja ja ajatuksia uudistustyöhön jo ennen keskustelutilaisuutta.

Suvi Louhelainen

Uudistustyössä tarkennetaan olemassa olevaa jalostusohjesääntöä niin, että se ohjaa suomenhevosjalostusta tulevina vuosina eteenpäin. Kantakirjaan hyväksymis- ja palkitsemisrajoja tarkennetaan vastaamaan nykypäivän suomenhevoselle asetettavia vaatimuksia urheilu- ja harrastehevosena.

Anna Karhila

40 Suomenhevosliiton lehti 1/2015

SUOMEN HIPPOS RY

Anna Karhila

RAVIHEVOSKASVATTAJIA KOSKEVIA UUDISTUKSIA Suomen Hippoksen kasvattajapalveluissa tapahtuu vuonna 2015 useampia uudistuksia. Ravihevosten kasvattajapalkintojärjestelmä uudistui vuoden 2015 alusta.

Kasvattajapalkinnot maksetaan uuden mallin mukaisesti vuonna 2015 juostujen ravikilpailupalkintojen perusteella ensimmäisen kerran toukokuussa 2016.

Myös Kriteriumin ja Derbyn ennakkomaksukäytäntö uudistuu tänä vuonna. Suomen Hippos maksaa kaikista vuonna 2015 ja sen jälkeen syntyvistä rekisteröidyistä ravurivarsoista ensimmäisen osallistumismaksuerän Kriteriumiin ja Derbyyn molemmilla roduilla.

Uusi kasvattajapalkintomalli nostaa Kuninkuusravien ylimääräistä kasvattajapalkintoprosenttia Uuden mallin mukaiset kasvattajapalkinnot maksetaan ensimmäisen kerran toukokuussa 2016 vuonna 2015 juostujen palkintojen perusteella. Järjestelmä suuntaa kasvattajapalkinnot entistä nopeammin palvelemaan kotimaista kasvatustoimintaa.

Kasvattajapalkintojärjestelmä: Suomenhevoset

Lämminveriset

3-4v

15 %

2-3v

15 %

5v

13 %

4v

13 %

6-11v

10 %

5-7 v

10 %

12-15v

5%

8-12v

5%

halutaan tukea kasvatusta konkreettisella toimenpiteellä sekä varmistaa Suomen suurimpien kasvattajakilpailuiden tulevaisuus. Uudistuksella uskotaan madallettavan omistajien kynnystä maksaa varsoista myös seuraavat maksuerät kilpailuihin ja kasvattavan ikäluokkien mukanaoloprosentteja Kriteriumissa ja Derbyssä.

Jalostusoriit.hippos.fi tarjoaa tietoa tammanomistajille Vuoden 2015 alussa Suomen Hippos avasi myös uuden tammanomistajia palvelevan orisivuston.

Suomen Hippoksen jalostusoriit.hippos.fi –sivustolla on luettavissa tietoja kantakirjatuista suomenhevosoriista ja Suomessa jalostukseen hyväksytyistä lämminverioriista. Myöhemmin vuoden 2015 aikana sivustolle lisätään myös ratsuja ponioriit.

Kuninkuusravien ylimääräinen kasvattajapalkinto on noussut entisestä 10 %:sta 15 %:iin. 6-11-vuotiaiden kuninkuusraviosallistujien kasvattajat saavat entistä suuremman, 25 % kasvattajapalkinnon. Kasvattaja, jonka kaikkien kasvattien kasvattajapalkkiokertymä on vähintään 150 euroa vuodessa, on oikeutettu Suomen Hippoksen maksamiin kasvattajapalkintoihin.

Sivusto tarjoaa tietoa Suomessa käytössä olevien jalostusoriiden suvusta, suorituksista ja jälkeläisistä entisiä orikortteja visuaalisemmalla tavalla.Oriinpitäjän on mahdollista toimittaa sivuille lisäkuvia oriista sekä ilmoittaa hintatiedot ja linkki oriin tai oriaseman kotisivuille.

Suomen Hippos maksaa ikäluokan 2015 Derbyn ja Kriteriumin osallistumismaksujen ensimmäiset maksuerät

Orisivusto: jalostusoriit.hippos.fi

Suomen Hippos maksaa kaikista vuonna 2015 ja sen jälkeen syntyvistä rekisteröidyistä ravurivarsoista ensimmäisen osallistumismaksuerän molempien rotujen Kriteriumiin ja Derbyyn. Päätöksellä

Lisätiedot

Kasvattajapalkintojärjestelmä: www.hippos.fi/kasvattajapalkinnot Suvi Louhelainen

NÄYTTELYKAUDELLA UUTTA Ruunat saivat osallistumisoikeuden varsanäyttelyihin Hevosjalostusliittojen näyttelyihin ovat oikeutettuja osallistumaan tästä näyttelykaudesta (vuosi 2015) alkaen kaikki Suomessa syntyneet 1 - 3 -vuotiaat suomenhevosvarsat ja 1 - 2 -vuotiaat lämminveriravurivarsat.

Tamma- ja orivarsojen lisäksi voidaan näyttelyssä vuoden 2015 alusta esittää myös ruunavarsoja. Ruunavarsoille ei makseta näyttelypalkintoja eikä niillä ole osallistumisoikeutta valtakunnallisiin näyttelyihin.

Ulkomailla syntyneillä ja sinne alkuperäisesti rekisteröidyillä lämminverivarsoilla ei ole lainkaan osallistumisoikeutta varsanäyttelyihin.

Valtakunnallisissa varsanäyttelyissä huimat palkinnot Näyttelykauden huippuhetket koetaan Valtakunnallisissa varsanäyttelyissä.

3-vuotiaiden suomenhevosten Valtakunnallinen varsanäyttely järjestettiin jo keväällä, 12. huhtikuuta Tampereen Hevoset –messujen yhteydessä. Näyttelyn voittaja sai 1 000 euroa.

Loppuvuodesta näyttelyvoittajan kruunusta kisailevat 1-vuotiaat lämminveriset ravihevoset sekä 1-2-vuotiaat suomenhevoset. Tuolloin ELMA-messujen yhteydessä järjestettävän näyttelyn voittajille on luvassa 1 500 euron ykköspalkinnot.

Suomenhevosliiton lehti 1/2015

41

Vieroittamisen lyhyt oppimäärä Rautiaisen tallilla totutut tavat

Vieroittaminen tuntuu olevan yksi vanhan kansan hevosmiestaidoista. Vieroittaminen tehdään pieniä tallikohtaisia eroja lukuun ottamatta samoilla kaavoilla. Varsa vieroitetaan emästään Suomessa nuorimmillaan kolmen kuukauden ikäisenä ja joillain kasvattajilla varsa kulkee emänsä matkassa lähes seuraavaan varsomiseen asti. Rautiaisen tallilla Pohjois-Karjalassa vieroitus tehdään puolen vuoden iässä ja tallin karsinatilanne otetaan huomioon, kun vieroitustapa päätetään.

S

uomenhevospuolella hevosten käsittelyn pitkät perinteet näkyvät myös vieroittamisesta puhuttaessa. Monesti tavat ovat edelliseltä kasvatussukupolvelta opittuja, eikä uusia tuulia vieroitustyyleihin ole viime vuosina tullut. Suomenhevosia kasvatetaan paljon pienissä talleissa, jolloin yleisesti kasvattajalle syntyy yhdestä kolmeen varsaa kesässään.

Jo viidenkymmenen vuoden ajan hevosia on kasvatettu Pohjois-Karjalassa

Rääkkylän Rasivaarassa Rautiaisen tallilla. Tänä päivänä kasvatuksesta vastaa maatalousyhtymä, jonka taustalla toimivat Taisto ja tytär Mari Rautiainen. Rautiaisten kasvatuksen tulosta ovat mm. oriit Tähen Topelius ja Rapin Aatos. Vieroitustapojen katsotaan tälläkin tallilla muovautuneen verenperintönä. ”Kyllä se meillä ainakin on minun kohdallani isältä opittua ja minusta tuntuu että sitä ei hirveästi mietitä, vaan se tapahtuu luonnollisesti. Sääntönä pide-

tään että vieroitus tapahtuu, kun varsa on vähintään puolivuotias”, selventää Mari Rautiainen.

Rautiaisen tallilla kaikki lähtee siitä, että vieroitettava varsa on terve ja se osaa syödä väkirehua. ”Varsan yleiskunto ja tallin karsinatilanne vaikuttavat, mutta yleensä meillä mennään samalla kaavalla vuodesta toiseen”, muistellaan tallilta.

Myynti-ikä vaikuttaa Vuosittain Rautiaiselle on syntynyt yhdestä viiteen omia myyntiin tarkoitettuja kasvatteja. Vieroittamisen kanssa on edetty tilanteen mukaan, joskus varsoja on saatu myytyä suoraan emän altakin. ”Kasvattajallehan taloudellisesti se emän vierestä myyminen olisi kannattavinta, mutta varsinkaan tänä päivänä ei siihen ole mahdollisuuksia. Kasvatustahtia on pitänyt hidastaa, kun myynnistä ei ole takeita”, toteaa Mari Rautiainen.

Yleisesti suomenhevosvarsoja on vaikea saada myytyä ja näin ollen myös Rautiaisen tallilla varsat valmentautuvat kaksi - kolmevuotiaiksi asti omissa käsissä. Tammoja ja varsoja pidetään samassa laumassa päivät aina pitkälle keväälle asti, olivatpa varsat sitten tammoja tai oriita. ”Laumassa tarhaaminen auttaa meidän mielestämme varsoja monessa asiassa. Sosiaalisuus ja oppi tulevat siinä vähän huomaamatta, kun emät vähän antavat mallia ja pitävät kuria tarvittaessa”, huomauttaa Mari Rautiainen heidän tarhaustavastaan.

Vieroituksessa on tiettyjä lainalaisuuksia, jotka antavat eväät onnistuneelle jatkolle niin varsan kuin emänkin kohdalla. ”Oleellista vieroituksessa on se, että varsa on terve, madotettu asianmukaisesti ja osaa jo syödä hyvin kiinteää ruokaa. Emän maidontuotannon on syytä myös olla vähän laantunut alkusysäyksestään”, muistuttaa myös Terhi Simonen-Jokinen Savon Eläinsairaalasta.

42 Suomenhevosliiton lehti 1/2015

Mari Rautiainen pitää heidän varsojen vieroitustaan luontaisena tammoille sekä varsoille. Varsojen määrä sekä sillä hetkellä oleva karsinoiden määrä myös sanelee, miten lopullisesti vieroitus tapahtuu. ”Viime kesän oripojat lähtivät yhdessä pihattoon, eivätkä tuntuneet kyllä paljoa emiensä perään olevan. Tammat ja varsat kun ovat samassa laumassa niin kyllä, nämä varsat olivat jo keskenään hyvät kaverukset”, muistelee Rautiainen.

Eläinlääkäri Simonen-Jokisen mukaan ajankohtaiseksi tulevan vieroituksen merkit ovat usein nähtävillä jo etukäteen. Tamman voi kuvitella ilmoittavan vieroitustarpeesta, kun se ei anna varsalle tissiä mielellään ja imemiskerrat harvenevat, varsa viettää aikaa muualla leikkien varsakavereiden kanssa enemmän kuin emänsä kanssa. ”Käytännössä meillä vieroittaminen tehdään aina samalla rutiinilla, eli tammat ja varsat ovat päivät yhdessä laumassa. Yöt sitten vieroitusaikaan jokainen viettää omassa karsinassaan, jos sellainen vain on vapaana. Tilanteen mukaan toki on elettävä”, muistuttaa Mari Rautiainen.

Rautiaisen tallissa on tällä hetkellä kahdeksan ajohevosta varsojen ja tammojen lisäksi. Hevosten päivärutiineista vastaa isäntä tyttären ollessa vieraalla päivätyössä, mutta opetusta ja ajoa tehdään yhdessä. ”Reki on meillä se mihin varsat sitten kaksivuotiaana talvikeleillä ensin opetetaan ja sillä myös paljon treenataan sen

jälkeenkin. Käsiteltyjähän varsat meillä ovat jo ensimmäisistä päivistä lähtien, joten opetuksessa harvemmin tulee suurempia ongelmia”, kerrotaan Rautiaisen tallilta.

Rautiaiset laittavat riimun varsalle päähän jo ensimmäisenä päivänä, jolloin edessä häämöttävän kesälaitumen koittaessa on jo tutustuttu ihmisiin lähemmin. ”Tammat pyritään astuttamaan niin, että varsat syntyvät jo kesäkeleihin. Toukokuun puolivälin jälkeen on yleensä sopiva aika laiduntamista ajatellen. Varsat pääsevät ulos heti mahdollisimman paljon ja laidunkausikin saadaan käyntiin.”

Siementämisajankohdasta ollaan montaa mieltä, mutta Rautiaisella siemennystä ei tehdä vielä varsakiimaan.

Astuttaminen ensimmäiseen kiimaan noin kuukauden päästä syntymästä on tallilla hyväksi havaittu käytäntö.

Kaveri on kiva Suomen Hevostietokeskuksen Minna-Liisa Heiskanenkaan ei osaa sanoa, että miten se vieroitus sitten tehdään yhdellä tavalla oikein. Jokainen hevonen on omanlaisensa, kuten myös olosuhteet, joissa talleilla eletään. Yleisesti nähdään, että sama lopputulos voidaan toteuttaa monilla hieman erilaisilla vieroitustavoilla. ”Yksi asia on varmaan kuitenkin totta, että kaverista on aina vieroitustilanteessa hyötyä. Kaverin avulla saadaan sitten varsa tai emä yleensä rauhoittu-

Vieroitusstressin vähentäminen Vieroituksen aikana ja jälkeen tavoite on pitää tamma ja varsa mahdollisimman terveinä. Ota huomioon seuraavat asiat: • Vältä aiheuttamasta lisästressiä varsalle esim. rokottamalla tai antamalla loishäätölääke vieroituksen aikaan.

• Varmista että varsa on tottunut vieroituksen aikaan ja jälkeen käytettäviin rehuihin jo ennen vieroitusta. Mikäli varsalle tarjotaan vieroituksen yhteydessä esim. pihattoon siirryttäessä aivan uusia rehuja, voi se heittäytyä syömättömäksi.

• Tarkkaile varsaa vammojen sekä hengitys- ja ruuansulatuselimistön sairauksien varalta. Stressi heikentää varsan immuunijärjestelmää, jolloin se on alttiimpi sairastumaan.

• Vieroitusstressi lisää stereotyyppistä käyttäytymisen riskiä varsoilla. Erityisesti varsan runsas tallissa pitäminen, yksin pitäminen sekä elinympäristön muutos samanaikaisesti vieroituksen kanssa lisäävät stereotyyppisen käyttäytymisen riskiä. Riski vähenee, jos varsa vieroitetaan ryhmässä muiden varsojen kanssa tai sitä pidetään laitumella.

• Stressi voi aiheuttaa myös mahan haavaumia. Huono ruokahalu, kiilloton karvapeite, hidastunut kasvu ja apaattisuus voivat olla merkkejä mahahaavasta. Varsalle voi antaa vieroituksen aikana hevosten mahahaavan hoitoon ja ennaltaehkäisyyn tarkoitettuja tuotteita. Lisätietoja valmisteista ja annostuksesta kannattaa kysyä eläinlääkäriltä.

Lähde: Suomen Hevostietokeskus ry

Suomenhevosliiton lehti 1/2015

43

maan ja sillä tietenkin vältetään suuremmat stressit sekä vahingot”, arvioi Heiskanen vieroitusasiasta.

Rautiaisen tallilla tammat tarhaavat vuoden ympäri yhdessä ja Mari Rautiainen arveleekin siitä olevan paljon hyötyä. ”Tuntuu kuin ensimmäistä kertaa varsovatkin osaisivat jo kaiken, kun ovat olleet noiden vanhojen tammojen kanssa samassa laumassa.”

Vieroitusta ei Rautiaisen tallilla ole päästy aina toteuttamaan halutulla tavalla, eikä ikäviltä yllätyksiltäkään ei ole vältytty. ”Eräs tammamme menehtyi ennen vieroitusta, mutta onneksi oltiin jo niin lähellä vieroitusikää, että emme huomanneet siinä mitään ongelmaa varsalle”, muistelee Mari Rautiainen yhtä poikkeuksellisista vieroitusta.

Terhi Simonen-Jokinen muistuttaa, että vieroituksen jälkeen on tärkeää seurata varsan syövän ja juovan. Vettä on hyvä olla tarjolla ämpärissäkin juomakuppien lisäksi, koska siitä voi olla helpompi juoda. Mahahaava voi olla vieroitusta seuraavassa stressitilasta varsalle mahdollinen, jotenkin senkin takia varsaa kannattaa seurata ja tarvittaessa keskustella eläinlääkärin kanssa varsan hyvinvoinnista. ”Myöskään tammaa ei pidä unohtaa, myös sen syömistä ja juomista pitää seurata, sekä nisiä tulehduksen varalta”, muistuttaa eläinlääkäri Simonen-Jokinen.

Hevosmiestaitoa ja näkemystä Suomenpienhevosyhdistys on perustettu vuonna 2000 vahvistamaan pienhevosten asemaa alkuperäisrodun edustajana. Yhdistyksen tarkoituksena on edistää pienhevosen käyttömahdollisuuksia ja jakaa tietoa mm. sen monipuolisuudesta.

Rautiaisen tallissa on kasvatettu tyttären aikana myös lämminverisiä, joskin siitä on sittemmin luovuttu ja tilalla jatketaan kasvatusta ainoastaan suomenhevosvoimin. ”Suomenhevonen on vaan se juttu, jota halutaan olla tekemässä ja josta halutaan olla ylpeitä. Menestys myös tuo lisää nälkää ja pyrkimyksenähän on tehdä aina parempia jalostusvalintoja.”

tapahtumia vuonna 2015:

Rautiaiset tekevät orivalinnat yhdessä, joskin tytär aloittaa listalla ja isä tekee rankingin vaihtoehdoista. ”Isän näkemystä ja hevosmiestaitoa pitää kunnioittaa, mutta kyllä me yhdessä näitä valintoja pohdimme monelta kantilta”, Mari-tytär lisää tallin päätäntävallasta.





suomenhevosten show-näyttely Forssan Pilvenmäellä 16.5.2015



kenttäratsastusleiri Niinisalossa 5.-7.6.2015

mestaruudet koulu-, este- ja kenttäratsastuksessa ilmoittautumisohjeet, lisätiedot ja muita tapahtumia:

Teksti ja kuvat Elina Hirvonen

44 Suomenhevosliiton lehti 1/2015

www.suomenpienhevonen.fi

Kutsu

Nostalgian K

austisen Köyhäjoen kylällä sijaitseva Anttilan talossa on dokumentoitu työhevosten kauden viimeisiä vuosia 1960- ja 1970-luvuilla tavalla, jota ei monessakaan paikassa tehty. Talossa oli tuolloin jo traktori, mutta hevosellakin tehtiin vielä töitä.

Kauno Anttila heinätöissä Köyhäjoen Meriläisnevalla.

Talon emäntä Maija Anttila oli innokas valokuvaaja ja kuljetti aina mukanaan kameraa. Filmille tarttui jälkikäteen korvaamattoman arvokkaita tallenteita arkisesta työstä – aikana, jolloin tavallisen työn tekoa ei kovin paljon kuvattu. ”Äiti kuljetti aina kameraa mukana navettatakinkin taskussa. Kyllä me joskus tuskailtiin sille, että mitä sinä nyt tällaisia kuvaat, mutta nyt kuvista täytyy olla todella kiitollinen”, talon nykyinen isäntä, Maija Anttilan poika Toni Anttila toteaa.

Vuonna 2012 kuollut Maija Anttila oli mukana kotiseutuyhdistyksen ja 4H:n toiminnassa. Kuvaamisen lisäksi hän nauhoitti kymmenien C-kasettien verran vanhojen sukulaistensa kertomuksia. Innokkaana historian tallentajana hän myös säästi, pesi ja paikkasi kaikki talon vanhat tavarat jauhosäkkejä myöten.

Maija Anttila ja talon viimeinen työhevonen Tahti

Kotitalonsa emännäksi Maija Anttila tuli isänsä rinnalle 17-vuotiaana emäntäkoulun jälkeen, kun sisarussarjan muut lap-

set olivat jo lentäneet maailmalle. Kotivävyksi ”reisiliisinkiin” tuli Tonin isä Yrjö. ”Äitini oli kova karjaihminen ja piti eläimistä, joten hän oli sopivin ihminen tilan jatkajaksi vanhempiensa Hildan ja Kaunon mielestä”, Toni kertoo. ”Hän teki yhdessä isänsä Kaunon kanssa paljon töitä hevosella. Kaikki vanhat hevostyökoneet ovat tallella, sillä äiti on vienyt ne aikanaan katonalusiin. Meillä on muuan muassa vedetty kahdella hevosella niittokonetta.”

Hevonen ja traktori töissä rinta rinnan Parhaimmillaan Anttilan talossa oli yhtä aikaa kolme hevosta: Haukan Mahdista polveutunut ruuna Tahti, sen emä Pulla ja yksi varsa. Traktori oli ostettu taloon jo vuonna 1962, mutta Kauno oli vanhan kansan hevosmies, jolle traktori oli vieras väline. Kauno oli molempien sotien veteraani, joka oli ikänsä tehnyt töitä hevosella ja ollut myös sodassa hevosmiehenä. ”Leipä on kyllä ollut lujalla silloin, kun hevosella tehtiin talon työt”, Toni toteaa. ”Vaari Kauno ajoi puut metsästä talvisin aina hevosella. Hevosella hän kuljetti myös apulantasäkit kevättä varten kauemmas kytömaiden latoihin, mikä on ollut paksussa hangessa todella kova homma.

Vas. Tahti valvoo, kun Yrjö Anttila seivästää heiniä.

Yllä. Maija Anttila ja Tahti sonnanajossa.

tuulahdus Paluumatkalla hän toi heinäkuorman tullessaan lehmille.”

saatan olla liian äkkinäinen hevosmieheksi”, Toni naurahtaa.

”Vanhoissa muistiinpanoissa lukee, että heinätöissä Kauno ajoi yleensä koko päivän haravakonetta ja väki seivästi heinää”, Toni jatkaa. ”Äitikin teki paljon hevostöitä yksin, hän muun muassa ajoi hevosella sontaa ja veltras eli jyräsi.

Raskaammat työt, kyntö ja äestys, sen sijaan tehtiin Massey Ferguson 35:lla, talon ensimmäisellä traktorilla.”

Arvokkaat kuvat pääsivät näytille

Toni itse ei ole hevosmiehiä, vaan omien sanojensa mukaan lehmien lypsäjä. Tilalla on nykyään 70 lypsylehmää. 1950-luvulta 1970-luvulle lehmiä oli tilalla 16 ja peltohehtaareita 18. ”Meillä oli jo 1930-luvulla puutarhurin tekemä puutarhasuunnitelma ja mm. syreenikuja. Kauno ja hänen isänsä Juhani halusivat panostaa myös siihen puoleen”, Toni kertoo.

Pullan viimeinen varsa myytiin Anttilan talosta vuonna 1976. Kauno kuoli vuonna 1979, ja tuolloin loppui myös hevostenpito: talon viimeinen hevonen oli paljon irrallaan pihassa käyskennellyt Tahti-ruuna, joka myytiin seuraavana vuonna. Toni oli tuolloin vasta kuusivuotias, mutta muistaa hämärästi istuneensa hevosen selässä. ”Äiti aina sanoi, että hevosen kanssa pitää olla sopivan lakia luonne. Äiti joskus minullekin sanoi, että

Anttilan pikkuväkeä Tahtia tervehtimässä.

Ensimmäinen kamera oli Anttilan talossa ollut jo 1930-luvulla Kaunon veljellä Toivolla. Se saattaa olla yksi syy Maija Anttilan valokuvausintoon. Kaikkiaan hänen ottamiaan kuvia arjen askareista on Tonin arvion mukaan tuhansia.

Toni on jakanut äitinsä ottamia kuvia mm. Facebookin julkisissa ryhmissä, ja saanut paljon hyvää palautetta. Kuvat ovat saaneet ihmisiä jakamaan muistoja ja omiakin kuviaan. ”Sitäkin on tosin ihmetelty, että eikö tämä ole vähän elvistelyä, ja eivätkö nämä ole yksityisiä kuvia, mutta en osaa ajatella niin. Jos nämä kuvat ovat vain pöytälaatikossa, ei niitä näe kukaan, ja seuraavien polvien aikana ne saattaisivat olla vaikka pannupesässä”, Toni perustelee kuvien julkista jakamista.

Kevätkylvöt käynnissä Kaustisella.

Tonille ja hänen äidilleen Maijalle kuuluu siis iso kiitos siitä, että monen muistoissa, mutta harvojen kuvissa olevat hetket ovat nyt kaikkien ihailtavina, antamassa sytykettä myös omille muisteluille!

Anna Karhila Yrjö ja Toni Anttila sekä Tahti.

Yllä. Tahti navettakäynnillä.

Oik. Savusauna, mummo ja hevonen Hilda Anttila hoitaa kasvimaata.

Uusi laji!

Maastotaitokilpailuissa

kehitetään erilaisissa maastoissa liikkumisen taitoja sekä yhteistyötä hevosen kanssa Suomenhevosliitto päätti hallituksen kokouksessaan edistää suomenhevosen monipuolista käyttöä luomalla uuden kilpailumuodon, jossa arvioidaan hevosen yhteistyökykyä, levollisuutta, rauhallisuutta ja toimivuutta sekä ratsastajan tai ohjastajan antamien apujen laatua. Kilpailumuoto sai aloitteensa suomenhevosten omistajien ja harrastajien lisääntyneestä halusta harrastaa hevosen kanssa muissa kuin perinteisissä lajeissa ja heidän halunsa kehittyä taidoissaan monipuoliseksi hevosenkäsittelijäksi. Lajiksi valittiin maastotaitoratsastus ja siitä kehitetään myös maastotaitoajo.

Pikku Rami ja Eija Albrecht. Rennosti pressun yli. Kuva Noora Hämäläinen

T.R.E.C.

eli Equestrian Trail Riding and Trecking Techniques Competition eli suomalaisittain maastotaitoratsastus on alun perin ranskalainen vaellusratsastusohjaajien kehittelemä kilpailumuoto. Siihen kuuluu kolme osakoetta; suunnistus (A), askellajikoe (B) ja maastotehtävät (C). Ranskasta laji on levinnyt 1990-luvulla Isoon-Britanniaan, Saksaan, Yhdysvaltoihin sekä pohjoismaihin, erityisesti Ruotsiin.

Suomessa laji on tunnettu pienimuotoisesti jo 2000-luvun alkupuolelta alkaen. Kilpailuja on järjestetty Kaija Borupin johdolla lähinnä Lahden Messilässä, mutta jonkin verran muuallakin.

Maastotaitokilpailulle on olemassa viralliset kansainväliset säännöt, joista Kaija Borup on kääntänyt ja soveltanut Suomen oloihin sopivat säännöt.

48 Suomenhevosliiton lehti 1/2015

Suomen Ratsastajainliitto on hyväksynyt maastotaitoratsastussäännöt, mutta laji on toistaiseksi kilpailulajina epävirallinen. Viralliseksi laji on mahdollista ehkä saada, jos kilpailujen järjestäminen Suomessa lisääntyy ja vakiintuu.

Laji sopii kaikille Maastotaitoratsastus sopii kaikille ikään, kokoon ja rotuun katsomatta. Tehtävät on mahdollista suunnitella niin helpoiksi, että pienimmätkin tai vähemmän harrastaneet harrastajat pärjäävät radalla. Lajin hienous on myös siinä, että se voidaan järjestää ilman mitään kalustohankintoja käyttämällä ympäröivää luontoa ja talliympäristöä hyödyksi.

Laji sopii erityisesti niille, jotka eivät innostu perinteisistä kilpailulajeista, mutta haluavat

silti testata taitojaan ja kehittää yhteistyötaitojaan hevosen kanssa monipuolisesti.

Koska laji ei vaadi hevoseltakaan liitokavio-ominaisuuksia eikä jättimäistä hyppykapasiteettia, siinä voi pärjätä millä tahansa hyvään yhteistyöhön kykenevällä hevosella.

Suomenhevoset ovat rohkeita, varmajalkaisia ja ne ovat metsässä kuin kotonaan ja siksi usein tuloslistojen kärkipäässä maastotaitokilpailuissa.

Kaija Borupin mukaan suurin työ kilpailujen järjestämisessä on radan merkitsemisessä ja rekvisiitan hankkimisessa.

– Mitä enemmän tehtävien suunnittelussa pystyy hyödyntämään maastoa ja luonnossa valmiina olevia puita, kiviä ja niin edelleen, sitä parempi, hän vinkkaa.

Tehtävät

Suunnistusosuus (A)

Hypättävien esteiden lisäksi maastotaitoradalta voi löytää muita ratsastustaitoa mittaavia tehtäviä:

Suomessa järjestetyissä kilpailuissa ei toistaiseksi ole ollut suunnistusosuutta, koska sen järjestäminen vaatisi enemmän lajituntemusta kuin kilpailujen järjestäjillä on toistaiseksi ollut käytettävissään. Myös sopivan ja riittävän laajan maastoalueen löytäminen asettaa omat haasteensa.

• ratsasta ympyrä leikkaa -kuvio kevyessä ra vissa • pujottele keilojen välistä kiemurauralla • laukkaa 300 metriä nopeudella 300 m/min • kiipeä mäki käynnissä kevyessä istunnassa ylös, palaa alas • ratsasta puomien väliin, pysähdy ja peruuta • ratsasta hevonen kuudesta puomista rakennetun labyrintin läpi hevosta käännöksissä taivuttaen

Suunnistusosuudessa on paljon samaa kuin matkaratsastuksessa ja säännöt onkin otettu lajiin SRL:n matkaratsastussäännöistä.

Ratsastettavan reitin pituus on 3–40 kilometriä. Reitti kerrotaan ratsastajille kartalta ennen kilpailua. Reitti jaetaan rastien välisiin osuuksiin, joista jokaisella on oma tavoiteaikansa. Osuuksilla voi olla erillisiä tarkastuspisteitä. Seuraavalle rastille on edettävä suorinta reittiä eikä välillä saa pysähtyä – ihanneaikaan ei siis voi pyrkiä etenemällä ensin kovaa vauhtia ja jäämällä sitten odottelemaan paikoilleen.

Viimeksi mainittu tehtävä sisältyy kansainvälisiinkin lajin sääntöihin.

Maastotaitokilpailuissa vastaan voi tulla tällainenkin tehtävä. Kuvassa tätä harjoitellaan kotioloissa. Kuva: Noora Hämäläinen

Ratsukko saa jokaisesta osuudesta oman tuloksen, joka saadaan ihanneajan ja kilpailijan suoritusajan erotuksesta. Osuuden pistemäärä saadaan vähentämällä maksimipisteistä kilpailijan saamat virhepisteet.

Maastotaito, tehtäväosuus (C)

Virhepisteitä voi saada, jos ylittää tai alittaa ihanneajan, väärästä reitistä rastille tai siitä, ettei löydä rastia lainkaan.

C-osuus eli tehtäväosuus on koko kilpailun monimuotoisin. Sen järjestämisessä rajana on oikeastaan vain järjestäjien mielikuvitus – turvallisuudesta tinkimättä.

Matkaratsastuskilpailujen tapaan pidemmillä reiteillä on pakolliset 5–10 minuutin lepoajat, joita ei lasketa mukaan suoritusaikaan sekä eläinlääkärin tarkastukset hevosille. Sykeraja on 64–74 (matkaratsastuksessa 64).

Suunnistusosuudella on tunnettava hevosen laukkanopeus, sillä osuuden tavoiteaika voi vaihdella 5–20 km/h välillä. Kahdella perättäisellä osuudella ei voi olla samaa tavoiteaikaa.

Vertailun vuoksi 5 km/h on sopiva vauhti shettikselle, 20 km/h tavoiteajassa saa jo laukata reippaasti.

Matkaratsastuskilpailujen ihanneaikaluokissa vauhti on 12–14 km/h. Maailmanmestaruustasolla arabit etenevät 120–160 kilometrin matkoja 20 km/h vauhdilla.

Sääntöjen mukaan reitin pituus on viisi kilometriä ja ihanneaika 12 km/h. Askellaji on vapaa. Kääntöpisteessä reitti merkitään nuolilla.

Ratsastajan ja hevosen välistä luottamusta mittaavia tehtäviä ovat esimerkiksi • ratsasta käynnissä pressun yli (tai hokkiaikaan kovan levyn yli) • ota karkki aidalta, syö se ja laita roska roskikseen • siirrä kartio tolpan päästä toisen tolpan päähän • avaa portti, kulje sen läpi ja sulje portti • ratsasta riman ali *ohita auto turvallisesti *ota kirje postilaatikosta *ratsasta pyöröpaalien välistä *hyppää oja *ratsasta ojan pohjaa

Luonnos

Reitin varrella on enintään 16 tehtävää, joista kaksi tai kolme on selvästi hypättäviä esteitä. Helpolla tasolla esteiden maksimikorkeus on noin 50 cm.

– Opetushevosilla kilpailtaessa on mahdollisuus suorittaa tehtävät pareittain, koska hevoset eivät ole tottuneet liikkumaan yksin.

Tämä lisää turvallisuutta, Borup huomauttaa. – Tämän takia emme ole käyttäneet kilpailuissa enimmäisaikaa, koska esteille saattaa syntyä ruuhkaa.

Ratsukkoa arvioidaan kokonaisuutena, erityishuomiota kiinnitetään ratsukon yhteistoimintaan.

Askellajikoe (B)

Pohjanmaan Vossikka

Askellajikokeessa kentälle merkitään esimerkiksi kartioilla 150 metrin matka, joka laukataan ensin mahdollisimman hitaasti toiseen suuntaan ja palataan samaa reittiä mahdollisimman reippaassa käynnissä.

Uran leveys on 2–2,5 metriä ja suoritus hylätään, jos ratsukko poistuu uralta tai liikkuu väärässä askellajissa.

Tehtävästä saa pisteitä taulukon mukaan, mitä hitaammin onnistuu laukkaamaan ja mitä nopeammin kävelemään, sitä paremmin saa pisteitä.

– Ratsastuskouluhevosella mahdollisuudet vaikuttaa hevosen askeleisiin hyvin rajalliset ja siksi tämä tehtävä on helpon tason kilpailuissa hieman epäreilu, Kaija Borup huomauttaa.

– Tehtävä on myös haasteellinen, koska laukkaosuus on ennen käyntiä.

Maastotaitoratsastuskilpailut Lahdessa.

Kuva: Kaija Borup

Suomenhevosliiton lehti 1/2015

49

Valmiina maastossa olevia puita ja pensaita on hyödynnetty esimerkiksi tekemällä pensaikkoon kuljettavaksi reitti, jossa punaisten lippujen on jäätävä ratsukon oikealle puolelle.

– Messilässä meillä oli Villi joki -niminen tehtävä, jossa ratsastajan piti ratsastaa pitkin puron pohjaa sata metriä ja nousta sitten kuivalle maalle. Messilässä oli muutenkin paljon hyviä mahdollisuuksia vesisesteiden rakentamiseen, Borup kertoo.

Lajin yleissivistävä osuus riippuu sekin täysin järjestäjän mielikuvituksesta. Tehtävänä voi olla esimerkiksi viljalajien tai puiden tunnistusta tai ratsastaja voidaan pyytää laskeutumaan ratsailta, etsimään metsästä sieni ja kertomaan tuomarille mistä sienestä on kyse. Osa tehtävistä liittyy yleensä jotenkin hevostaitoihin ja hevostietoon – tehtävänä voi olla hevosen merkkien tunnistamista tai sen painon arviointia.

Tehtävinä voi olla lähes mitä tahansa, hevosiin liittymätöntäkin, vaikka renkaan heittoa keppiin.

Kilpailijoilla on mahdollisuus tutustua reittiin jalan tuomariston tai järjestäjän ohjeiden mukaisesti.

Esteitä saa jättää väliin, kunhan ilmoittaa siitä tuomarille esteelle saapuessaan. Esteen jättäminen väliin voi olla aiheellista vaikkapa silloin, jos tietää, ettei hevonen suostu menemään veteen. Jokaisella esteellä on oma tuomari.

Arvostelu Koko kilpailun maksimipistemäärä on 460. Suunnistusosuudesta voi saada 240 pistettä, maastotehtävistä 160 (10 jokaisesta tehtävästä) ja askellajikokeesta 60 pistettä.

Pisteitä jaetaan tehokkuudesta ja tyylistä.

Tehokkuudesta (Efficiency, E) voi saada pisteitä seuraavasti (esimerkkitehtävänä on ympyrä leikkaa -kuvio kevyessä ravissa): 7 – oikea tie, oikeat kevennykset, pyöreät ympyrät 4 – vähän ongelmia 1 – yritystä on 0 – ei onnistu ollenkaan tai ratsastaja putoaa esteen lähelle määritellyllä rangaistusalueella Jos tehokkuuspisteitä on nolla, on koko esteen tulos nolla.

Tyylistä (Style, S) voi saada kolme pluspistettä, mikäli suoritus on erittäin hyvä.

Virhepisteet (Penalty, P)vähennetään ratsukon tuloksesta, tosin nämä ovat kilpailuissa harvoin käytössä. Huono asenne ja käytös, esimerkiksi kiroileminen tai suuttuminen, hevosen huono kohtelu tai tuomarin tervehtimisen laiminlyönti näkyvät arvioinnissa.

Kullekin tehtävälle voidaan määrätä tietty askellaji. Esimerkiksi pujottelu ravissa, tai mäen kiipeäminen tai portaiden laskeutuminen käynnissä. Jos ratsukko liikkuu määrätystä poikkeavassa askellajissa tai vaikkapa loikkaa kaikki portaat yhdellä loikalla, seurauksena on yksi virhepiste.

Lopulliset tulokset lasketaan siten, että teho- ja tyylipisteet lasketaan yhteen ja saadusta luvusta vähennetään virhepisteet. Tulos ei kuitenkaan koskaan voi olla negatiivinen. Miinukselle menevä tulos kirjataan nollana.

Jokaisen kilpailijan suoritus merkitään tulospöytäkirjaan. Tulosten kirjaamista helpottamaan jokaiselle kilpailijalle annetaan kilpailunumero

Kilpailuasu Haastetta saattaa tuoda vieraassa paikassa olevat pelotteet, vaikka niitä olisi kotona harjoiteltu. Kuva: Eija Albrecht

Kilpailuasuksi käy sopiva siisti asu. Hyväksytty turvakypärä on pakollinen varuste. Raippa saa olla enintään 75 cm pitkä.

Hevosella tulee olla sopivat ja turvalliset varusteet. Kaikilla osuuksilla käytetään samoja varusteita. Apuohjista ainoastaan vapaajuoksuinen martingaali on sallittu.

Maastotaitoratsastusrataa sovelletaan myös ajamiseen Postilaatikot tulevat olemaan suosittuja tehtäviä maastotaidon tehtäväradoilla. Kuvassa Peli-Turo ja Markku Jauhiainen. Kuva: Saara Laatinen

Kun kilpaillaan monipuolisuudessa, olisi tarkoitus, että kilpailuissa rata mennään myös koppakärryillä. Ratsastusrataa suunnitellessa osa tehtävistä olisi hyvä suunnitella niin, että ne voidaan suorittaa myös kärryillä pienin muutoksin. Maastotaitoajo -luokassa A-osuus olisi valjastus, jossa tarkoituksena on valjastaa silavaljaisiin. Tässä arvioidaan mm. hevosen käsittelyä, rauhallisuutta ja levollisuutta sekä itse valjastuksesta suoriutumista.

B-osuuteen kuuluisi askellajikoe, jossa arvioidaan valjakon suoriutumista: seisominen, käynti, ravi, pysähdys ja peruutus. Askellajikokeessa arvioidaan ajajan ohjastuntumaa, apujen käyttöä, hevosen levollisuutta, rauhallisuutta ja yhteistyökykyä.

Tehtävien suorittaminen arvostellaan asteikolla 0 – 10 tyylin ja tehokkuuden perusteella. Arvosanat tyylistä ja tehokkuudesta merkitään suorituspöytäkirjaan. Kolmantena osakilpailuna on C-osuus eli tehtä-

Talvella rata voidaan mennä myös reellä. Kuva: Noora Hämäläinen Pelkäämisen ja jännittymisen syyt ovat hevoselle aina todelliset. Nina Divine ja Anna Tulla. Kuva: Sini Apunen

50 Suomenhevosliiton lehti 1/2015

Kiitos Lahden Ratsastajien demoratsukoille ja Kaija Borupille 21.2. 2015 lajiesittelystä Jaana Strömberg, alkuperäinen teksti ilmestynyt Hevoshullussa, kirjoittanut Terhi Kemppinen.

Kiitos Terhille!

Kiinnostuitko lajista?

sa

Suomenhevosliitto pitää tilastoa kilpailuissa sijoittuneista suomenhevosista ja palkitsee vuoden lopussa rohkeat ja ennakkoluulottomat moniottelijat. Kilpailuihin on myös mahdollista saada liitolta palkintotukea; mm. ”Moniottelu” -ruusukkeita. ja parhaalle suomenhevosmoniottelijalle ”Moniottelu” -loimi.

Moniotteluun osallistuu silloin, kun samalla hevosella suorittaa ratsastus- ja ajoluokan hyväksytysti. Vuonna 2016 käynnistyy Prix de Suomenhevosliitto kilpailusarja, johon tulee kuulumaan 6 osakilpailua.

kunna i k n

Tavoitteena on järjestää vuoden 2015 aikana harjoituskilpailuja, joissa on maastotaitoratsastus- ja maastotaitoajo -luokat.

Maastotaitoajoluokkien järjestämisessä kannattaa tehdä yhteistyötä paikallisten hevosystäväinseurojen tai työhevosseurojen kanssa, kaikkea kun ei itse tarvitse osata. Kilpailuja voi järjestää seura tai talli, jolla on voimassaoleva vastuuvakuutus myös tapahtumien järjestämiseen. Harjoituskilpailuissa on tarkoitus testata sääntöjä maastotaitoajoon soveltuvaksi ja kerätä kokemuksia mm. tehtäväratojen rakentamisessa.

un

a

Moniottelua harjoitellaan vuonna 2015

Iironmalja Suomenhevoselle!

Jo

värata. Tähän voidaan suunnitella vaikka: taskuunperuutusta, käännös ahtaassa paikassa, pujottelut, tien ylitys turvallisesti, auton ohittaminen turvallisesti, pyöröpaalien välistä ajo jne. Ja voihan yhtenä tehtävänä olla vaikka, että arvioi ajamasi hevosen paino!

r u ase

– kun sen oikein oivaltaa –

Lähde seuraamaan kilpailuja! Vuodelle 2015 on sovittuna jo seuraavat maastotaitokilpailut:

Laukaa 16.5. harjoituskilpailut, Hiekkalan Hevospalvelut Merijärvi 13.6. Järjestäjänä Työhevoskammari, Merijärvi.

Iisalmi 25.7. Iisalmen Runnissa, Toppilan tallilla.

Syyskuu, Merijärvi, Pohjanmaan Vossikka Syyskuu, Laukaa, Hiekkalan Hevospalvelut Lisätietoja maastotaitokilpailuista ja Moniottelusta: jaana.stromberg@gmail.com (SHL ry) Lajin säännöt löytyvät SRL:n nettisivuilta Materiaalisalkusta.

Lisätietoja Facebookista, jossa on oma ryhmä lajille: www.facebook.com/groups/1055848821097254/?fref=ts YouTubesta löytyy lisää erilaisia aiheeseen liittyviä videoita laittamalla hakusanaksi TREC riding.

Tunnistatko liikennemerkin? Maastotaitoradalla voi tulla eteen kaikenlaisia tehtäviä.

Kuva: Noora Hämäläinen

Suomenhevosliiton lehti 1/2015

51

Nuoret lupaukset!

Ponilähdöistä kokemusta ja taitoa Ponilähdöissä ajamiseen oikeuttavan P-ajoluvan ajaa vuosittain usea raviharrastuksesta kiinnostuneet tyttö ja poika.

Osa nuorista poniohjastajista suorittaa C-ajoluvan täytettyään 16 vuotta, ja siirtyy kilpailemaan hevosilla, pojista lähes kaikki, mutta tytöistä vain osa. Tarkkoja lukuja määrästä ei ole tiedossa, mutta silmämääräisesti ravilähtöjä katsomalla pystyy toteamaan, että miehet ne siellä ajavat. ”Tytöillä on isompi kynnys siirtyä ison hevosen kärryille ja miesohjastajien sekaan”, toteaa Kauhavan Ylihärmässä asuva Anu Penttilä.

Moni poniraveista tuttu kilpakumppani on lopettanut kilpailemisen saavutettuaan 18 vuoden iän, jolloin pienempien

ponien lähdöissä ajaminen ei enää onnistu. B-poneilla ajaa saisi, mutta jostain syystä niihinkin siirtyy vain osa A-poneilla ajaneista. Osa tytöistä ajaa montélähtöjä, mutta vain muutama siirtyy hevosen kärryille.

Anulle poneilla ajaminen oli vain välivaihe, josta kertyi kokemusta ja hyvää oppia C-ajolupaa silmällä pitäen. 117 ajetun ponilähdön tuomalla kokemuksella oli helppoa mennä C-lupakurssille, vaikka hiljattain operoitu polvi pakotti kävelemään kainalosauvoilla. Monta vuotta haaveiltu ravikortti ei jäänyt polven takia pelkäksi haaveeksi, sillä isä Anssi Penttilä kantoi sinnikkään tytön hevosen kyytiin korttikurssin ajoharjoituksiin radalla ja pian oli kortti taskussa. ”Helppoa se oli, kun osasi volttaamisen jo valmiiksi”, toteaa Anu.

Pienestä pitäen Anun vanhemmilla, Helillä ja Anssilla, on ravihevosia ollut aina, eikä tytön hevosrakkaus ole ihmetyksen aihe. Naisra-

viohjastaja Anu on jo kolmannessa polvessa: äiti Heli on ajanut kilpaa, kuten myös hänen äitinsä Riitta. Ajovuoro on aina siirtynyt tyttärelle siinä vaiheessa, kun tämä on kortin saanut, ja äiti on saanut siirtyä sivuun.

” Anu ei kuitenkaan jää epäonnistumisiaan suremaan vaan tilanteesta otetaan oppia ja matka jatkuu kohti tulevaa. ” Anu on saanut viettää lapsuutensa mukana ravireissuilla, johon lähdettiin koko perheen voimin. Monta valmennettavaa hevosta kotitallissa takasivat yhteistä aikaa hevosten parissa koko perheelle. Pienelle hevostytölle oli suuri juhlan aihe päästä isän ajaman suomenhevosori Eeliksen kyytiin harjoituslenkin päätteeksi. Äiti nosti tytärtään hevosen selkään silloin tällöin, mutta Anu halusi touhuta jo pienenä hevosten kanssa enemmän.

Mummi Riitta Maikkula osti 3-vuotiaalle tytölle oman ponin, jonka kanssa sitten opeteltiin hoitamisen saloja ja ratsastuksen alkeita. Siitä huolimatta kärryillä ajelu oli haaveissa koko ajan. Paperittomalla Pulla-ponilla ei kuitenkaan kilpailemaan olisi päässyt.

Raveja pienestä pitäen kiertäneen tytön toive täyttyi 10-vuotiaana, kun talliin saapui shetlanninponi Ajoksen Kaunotar ja yhteinen raviura alkoi. Alkuun startit olivat vain kärryillä istumista, mutta pian syttyi voitontahto. Anu kuunteli ajo-ohjeita vanhemmiltaan ja laati taktiikoita starttiin. Tamma paransi ennätystään koko ajan ja laukkojen harventuessa monen kakkostilan jälkeen tuli ensimmäinen voitto, se voitto joka vieläkin nousee mielessä ponistarttien parhaimmaksi. Monen monta hienoa hetkeä ja menestystä, kuten MiniOlympia-karsintojen voitto ja muita tähtihetkiä jäi ponikuskin uralta käteen, mutta myös niitä muita, lajiin kuuluvia pettymyksen tunteita. Anu ei kuitenkaan jää epäonnistumisiaan suremaan vaan tilanteesta otetaan oppia ja matka jatkuu kohti tulevaa.

Syksyllä 18-vuotta täyttävä Anu on ajellut enää harvakseltaan ponilähtöjä ja nekin lainaohjastajana. Viimeisin startti oli Härmän Ponikuninkuusraveissa syyskuussa, jossa Jari Pietiläisen valmenta-

52 Suomenhevosliiton lehti 1/2015

ma Saphira juoksi A-ponien vanhempien tammojen SE-ajan Anun ohjastamana.

Ponikuninkuusravien järjestämään kannustuskilpailuun osallistui ryhmä paikkakunnan tyttöjä, joiden suosikista ei ollut epäselvyyttä. Anun ajaessa ohi oli huuto melkoinen. Aina iloinen ja ystävällinen Anu on monen pienen ponitytön idoli. Oma kilpakaveri Helmi-poni siirtyy siitokseen ja astutetaan näillä näkymin Celexillä.

Haaveita ja tavoitteita Penttilän tallissa on pääosin suomenhevosia, suurin osa omia kasvatteja.

Lämminverisiä on kaksi. Tällä hetkellä valmennettavia on kuusi, neljä kilpailevaa ja kaksi 2-vuotiasta varsaa. Suomenhevoset ovat aina olleet Penttilässa lähellä sydäntä, sopivan tamman osuessa kohdalle se on astutettu mieleisellä oriilla ja tehty niin kuin kaikki muutkin kasvattajat, odotettu hyvää varsaa radoille.

Anu korostaa suomenhevosen hienoa luonnetta, välillä vähän haastavatkin hevoset ovat nuoren ohjastajan mieleen.

Valmennuksesta vastaavat Anun vanhemmat Heli ja Anssi, mutta ainakin viikonloppuisin ja lomien aikana lukiota käyvä Anu haluaa tuulettaa päätään treenilenkillä hevosten kanssa. ”11-vuotiaasta lähtien se on näitä meidän hevosiakin ajellut”, muistelee äiti Heli.

on tullut; 16 starttia ja 1-2-2. ”Voitto Topassin kanssa oli mahtavaa”, kertoo Anu. Niitä varmasti tulee lisää, jos kaikki menee toiveiden mukaisesti.

Yhtenä hienona kokemuksena hevoslähdöistä Anu haluaa nostaa esille Ilkka-ajon karsinnat. Vastassa oli hyviä hevosia ja oli hieno kokemus ajaa niitä vastaan. ”Tiesimme ettei Topassi pärjää siinä porukassa, mutta ajettiin silti”, toteaa Anu. Samalla Anulla tuli 15 startin raja täyteen jolloin saa ajaa myös lähdöissä, joiden ykköspalkinto on yli 900€.

Tällä hetkellä Anu on ajanut yhteensä 37 starttia ja tavoitteena olisi saada B-ajolupa, jotta pääsee ajamaan kovemmissa lähdöissä hiljattain ruunatun Topassin kehittyessä. Vaadittavat 50 ravilähtöä täyttyvät pikkuhiljaa ja näyttää siltä että vanhemmat saavat tulevaisuudessa seurata raveja radan reunalta, vaikka isä Anssi siitä eri mieltä taitaa ollakin. Asiasta seuraa hetkisen väittelyä ja pilke silmäkulmassa puhutaan perheenvälisistä. ”Samassa lähdössä isä ja tytär, siinä ei sitten hevosia säästellä”, huokaa Heli -äit.

Tulevaisuudessa Anulla on kuitenkin opiskelemaan lähtö edessä ja todennäköisesti silloin on muutettava kauemmaksi kotoa. Anua ei asia huoleta, raviratojahan on ympäri maan ja hevosethan voi ilmoittaa startteihin Anua lähelle. Ra-

viurheilusta Anu ei ammattia haaveile, vaikka tavoitteet ohjastajana korkealla ovatkin. ”Ei se ponilähtöjen voitontahto ja kilpailuvietti ole kadonnut, voitosta ajetaan aina, eikä seura pelota”, kertoo Anu. ”Hienosti ne miehet ovat siellä radalla mukaansa ottaneet, enää ei edes tytötellä”, hän jatkaa.

Tavoitteita tulevalle on asetettu ja niihin tähdätään. ”Nuoria hevosia on tulossa radalle ja Topassin kanssa tähdätään Toto76-lähtöihin ja sitten siihen uuteen Härmässä ajettavaan Nordic Kingiin”, listaa kunnianhimoinen tyttö ja nauraa perään. ”Älä sitä Nordic Kingiä siihen laita, se oli vitsi. Ei hevonen ole sillä tasolla.

Vielä.”

Nuorille ohjastajanaluille Anu antaa ohjeeksi sen, että kannattaa aloittaa ajaminen poneista. Niiden kanssa saa hyvää oppia ja varmuutta ennen hevosiin siirtymistä. Lisäksi Anu rohkaisee poniohjastajia kokeilemaan sitä hevosellakin ajamista. ”Tämän hienompaa harrastusta ei olekaan”, toteaa Anu. Teksti ja kuvat: Katja Ranta

Ensimmäinen varsinaisen ravilähtönsä Anu ajoi tietenkin Anun ja isoisä Sulo

”Ei se ponilähtöjen voitontahto ja kilpailuvietti ole kadonnut, voitosta ajetaan aina, eikä seura pelota” Maikkulan kasvattamalla Topassilla, jota Anu kotonakin on eniten ajellut. Hevonen on Anun ja Marjo Mäen omistuksessa. ”Topassi oli tuolloin vielä oriina, eikä mikään helpoin ajettavakaan, se tykkäsi kovin oristella radalla ja pukitteli kovin herkästi”, Anu kertoo. ”Taitaa kuitenkin olla naisten hevonen, hienosti tyttö sen kanssa on pärjännyt”, jatkaa Heli-äiti. ”Vaikka välillä hirvittääkin siellä radan reunalla menoa katsella.”

Anu lämmitti pomppivaa ruunaa radan toisella reunalla, poissa äidin silmistä. ”Rohkeutta Anulla on enemmän kuin minulla”, lisää Heli. Ensimmäisestä startista tuli viides sija.

Kuin kertauksena Anun ja Topassin yhteinen ura lähti samaa rataa kun Helmi ponin kanssa aikoinaan. Ennätykset on laitettu uusiksi monta kertaa ja tulosta Suomenhevosliiton lehti 1/2015

53

Ypäjän Siittolan uutisia:

Ypäjän Hevosystäväinseura 70 vuotta

VALTIONSIITTOLA SEURATOIMINNAN PROMOOTTORINA Ypäjän Valtionsiittolalla on ollut kautta vuosikymmenien merkitystä paitsi suomenhevosjalostukselle valtakunnallisesti, myös paikallisesti raviurheilun ja hevoskasvatuksen seuratoiminnalle. Siittolan ”kylkeen” perustettiin vuonna 1945 Ypäjän Hevosystäväinseura, YHYS.

Y

päjän Hevosystäväinseurassa on aina ollut jäseninä ja aktiivisina toimijoina Valtionsiittolan, Hevosjalostuslaitoksen ja viime vuosikymmeninä Hevosopiston henkilöstöä.

Seuran aktiviteettien tapahtumapaikkana on luonnollisesti ollut useimmiten Siittolanmäen ravirata sekä ratsastuskentät ja maneesit. Seura on omalta osaltaan kehittänyt alueen hevoskasvatusta ja kilpailutoimintaa sekä järjestänyt korkeatasoista kulttuuritarjontaa. Seuran iltamissa ja tanssiaisissa on aikoinaan nähty esiintyviä taiteilijoita valtakunnan huipulta, Georg Malmstenista Tapio Rautavaaraan.

Ypäjällä on ratsastus on ollut Siittolanmäen laitosten alusta asti merkittävä hevosurheilun laji.

Puolustuslaitoksen ratsukoulu käynnistyi vuonna 1933, jo ennen Valtionsiittolan toiminnan alkamista vuonna 1937. Ratsastusharrastus levisi vähitellen seudun siviiliväestön ja myös hevosystäväinseuran piirissä. Seura päätti edistää myös jäsenistön ratsastustoimintaa ja perusti vuonna 1964 jäsenkerhokseen Ypäjän Hevosystäväinseuran ratsastuskerhon. Kerho toimi vuoteen 1974, uuden paikallisen ratsastusseuran Ypäjän Ratsastajat ry:n perustamiseen saakka.

Ypäjän Hevosystäväinseura on Hämeen hevosjalostusliiton jäsenseura ja on sitä kautta vaikuttamassa hevosjalostukseen ja raviurheiluun liittyvään päätöksentekoon Suomen Hippoksessa.

Hevosjalostusliiton tamma- ja varsanäyttelyjen sekä Suomen Hippoksen orinäyttelyjen järjestämi-

sessä seura on toiminut yhteistyössä Valtionsiittolan ja sittemmin Hevosopiston kanssa.

Suomenhevonen, Ypäjän Hevosystäväinseuran lippulaiva Läheisyys Valtionsiittolaan lienee vaikuttanut siihen, että Ypäjän Hevosystäväinseuran jäsenet ovat menestyneet ja yltäneet valtakunnan huipulle saakka nimenomaan suomenhevosilla. Seuraavassa löytyvät luetteloituna seuran jäsenten omistuksessa kilpailleet valiojuoksijat, suomenennätyshevoset sekä kuninkuus- ja kuningatarkilpailuun osallistuneet hevoset, sekä seuran jäsenten omistuksessa jalostusvalion arvoon nousseet oriit ja tammat (seuran jäsenistöön lukeutuu myös Valtionsiittola, myöh. Hevosjalostuslaitos, MTT ja nykyisin laitoksen siittolaa pyörittävä Hevosopisto).

Mukaan on otettu myös suomenhevosratsuja periyttäneet jalostusvaliot (merkintä R).

Seuran ensimmäinen kunniapuheenjohtaja oli myös sen perustaja Osmo Aalto, joka luotsasi seuraa ensimmäiset vuodet 1945 – 54. Vuosina 1955- 56 puheenjohtajana toimi Pentti Paavilainen, vuosien 1957 – 68 puheenjohtaja oli Siittolan

Valiojuoksijat Aino-Ilona 22,5 Aro-Valo 23,5 Huumaava Eeva 24,7 Karttuva 23,9 Kertova 22,1 Kokeva 21,9 Marimin 21,7 Nahkaparturi 22,9 Oktaavia 21,5 Olle 21,8 Pyrypolun Dumdum 22,8 Pysteri 21,7 Rolleri 24,7 Taikova 23,7 Taikuri 24,8 Ulleri 24,8 Valvi 23,1 Ypäjä Eila 23,0

SE-hevoset Marimin Nahkaparturi Oktaavia Roikka Taikuri Ulleri Ypäjä Eila

ajomestari Aimo Isomäki. Vuonna 1969 puheenjohtajaksi tuli sittemmin Siittolan palveluksessa elämäntyönsä tehnyt agronomi Leea Rauvala, jonka kausi kesti vuoteen 1985. Vielä pitemmän puheenjohtajakauden, vv. 1986 - 2007 teki silloisessa Valtion hevosjalostuslaitoksen ja myöhemmin MTT Hevostutkimuksen palveluksessa toiminut agronomi Helena Jansson. Erityisen suuren työpanoksen seuran toimintaan antoi myös yli kolmenkymmenen vuoden ajan sihteerin ja rahastonhoitajan tehtäviä hoitanut, Siittolanmäen henkilöstöön kuulunut Jaakko Orasmaa. Seuran historian pisimmän yhtäjaksoisen, vuodesta 1968 edelleen jatkuvan rupeaman johtokunnan jäsenenä on tehnyt Iikka Huttunen. Nyt jo eläköitynyt Huttunen työskenteli Hevosjalostuslaitoksella ja Hevostalouskoulussa tallimestarina sekä myöhemmin Hevosopiston päätallimestarina. Hän toimi aktiivisesti näyttelyjen järjestämisessä sekä näyttelylautakunnan jäsenenä.

Leea Rauvala ja Helena Jansson nimitettiin seuran kunniapuheenjohtajiksi vuosikokouksessa, jota vietettiin Ypäjän perinteikkäässä paikallisessa Karrinpuomi –ravintolassa maaliskuun lopulla.

Päivi Laine Ypäjän Hevosystäväinseuran puheenjohtaja vuodesta 2008

Kuvat

Kuninkuus- ja kuningatarkilpailuhevoset Aino-Ilona Aro-Valo Kokeva Marimin Oktaavia Pysteri Systi Uskoton

Jalostusvaliot Aro-Lahja Elina Elva R Eriste Hörö Jatsi R Kasti Kelmi R Keva Muiston-Piiru Neeva Niina Nukeva Okeva Pysti R Saikka Saparo R Taikuri Tirppa R Unikko Untuva Uskoton Ysti (juoksijoita ja ratsuja)

Vas. ylä :Ypäjän Hevosystäväinseuran tähän mennessä ainoa kuninkaallinen on vuoden 2013 ravikuningatar Marimin – kuvassa viettämässä voittoisan kuningatarkilpailun väliyötä majapaikassaan Kuopiossa.Kuva: Esa Heikkisen kotialbumi Vas. ala: Seuran kuningatar-kakkonen vuodelta 2009, Oktaavia lenkkeilee omistajansa Taisto Nurmion kanssa kesänviettopaikassa Joutsan Amerikanniemessä.

Kuva: Päivi Laine Ala: Ypäjän Hevosystäväinseuran menestyksekkäin ori on Siittolan jalostusori Pysteri, joka palveli Hevosopiston opiskelijoiden oppimestarina pitkän elämänsä loppuun saakka. Parhaimmillaan kuninkuuskilpailun kolmosen saavuttanut ori oli myös erinomainen työhevonen. Tässä opiskelija Teija Nummi työnäytöksessä 23-vuotiaan Pysterin kanssa suomenhevosen juhlavuonna 2007. Kuva: Timo Yli-Hollo

Ypäjän Siittolan uutisia:

”VARSAN POLKU” -pihattovarsojen

valmennusohjelma Hevosopistolla

Ypäjän Siittolassa on harjoitettu kasvatusta pihattoja hyödyntäen jo 1970– luvulta saakka. Kasvatuksessa noudatetaan Hevosopiston ammattikoulutuksen ohessa muotoutunutta ja hyväksi koettua Varsan polku –järjestelmää. ”Varsan polku” pitää sisällään kaikkien varsaikäluokkien kokonaisvaltaisen hoidon: ruokinnan, terveydenhuollon, liikutuksen ja opetuksen. Hevosopisto kasvattaa vuosittain 10 – 15 varsaa, joiden uran kaksi – kolme ensimmäistä vuotta kuluu etenee tätä ”polkua”. Myös vieraiden omistamia varsoja voidaan ottaa täysihoitoon Hevosopiston pihattoihin. Opiskelijoille, erityisesti hevoskasvatukseen erikoistuville on ”Varsan polku” on erinomainen opiskeluympäristö. Se tarjoaa mahdollisuuden työskennellä käytännössä eri-ikäisten varsojen kanssa systemaattisesti, opettajien ja tallimestareiden ohjauksessa. ”Varsan polku” etenee loogisesti ikäluokittain. Eri roduilla ”polku” etenee rodun ikäluokkatavoitteiden mukaan. Tässä on kuvattu järjestelmän keskeisimmät vaiheet suomenhevosvarsojen osalta:

Ryhmässä on hyvä totutella kengityspajaan.

Vierotus: - marras-joulukuussa, n. 6 kuukauden iässä - ensimmäinen talvi yöt tallissa, omassa karsinassa - päivät laumassa, suuressa laiduntarhassa - jokaisella varsalla ”nimikkohoitaja” (hevoskasvatukseen valinnaisopinnoissa erikoisituva opiskelija) - ”valmennus”: totutusta hoitorutiineihin, irtojuoksutusta maneesissa

1-vuotiskevät

Varsojen näytös Hevosopiston Avoimet ovet –tapahtumassa on kevätkauden avajaistapahtuma.

- esiintyminen Hevosopiston Avoimet ovet tapahtumassa helmikuun alussa - siirtyminen pihattoon huhtikuun alussa - ennen laidunkautta: tottuminen pihaton rutiineihin sekä ohjasajon aloitus - toukokuussa 1-v. varsanäyttely - touko-kesäkuun vaihteessa Siittolanmäen kesälaitumelle

1-vuotissyksy - siirtyminen kesälaitumelta pihattoon syys-lokakuun vaihteessa - mahdollinen varsahuutokauppa juoksijavarsoille - tottuminen laumaan ja pihaton rutiineihin

Ratsuvarsat Ypäjä Jatsi ja Ypäjä Juhla kaksivuotiskevään ajoharjoituksissa.

- irtojuoksutus maneesissa jatkuu - ohjasajo jatkuu, sekä ulkona että maneesissa, kärryt perään - loka-/marraskuussa varsanäyttely - mahdollinen osallistuminen valtakunnalliseen varsanäyttelyyn - marraskuussa aloitetaan irtohypytys

2-vuotiskevät - ajoharjoitukset 1-3 kertaa viikossa - irtojuoksutus ja -hypytys maneesissa tarpeen mukaan, ulkoalueiden kelistä ja pohjasta riippuen - esiintyminen Hevosopiston Avoimet ovet tapahtumassa helmikuun alussa - maalis-huhtikuussa juoksijavarsat siirtyvät pihatosta talliin, jossa peruskuntovalmennus 5 krt viikossa ratsuvarsat jatkavat ajoharjoituksia, irtojuoksutusta ja irtohypytystä - toukokuussa 2-v. varsanäyttely - touko-kesäkuun vaihteessa Siittolanmäen kesälaitumelle

2-vuotissyksy

- ratsuvarsoilla huhti-toukokuussa osallistuminen Suomenratsujen Kuninkaallisten Laatuarvostelun karsintaan - toukokuussa 3-v. varsanäyttely ”Varsan polku” on yhtenä osana ja kehittämiskohteena Opetushallituksen tukemassa TALLIMESTARI –hankkeessa, jota Hevosopisto koordinoi. Hankekumppaneina ovat Ylä-Savon ammattiopisto, Luonnonvarakeskus (Luke, entinen MTT), Suomen Hippos, Hippolis ry sekä hankkeen käytännön kehittämistoimissa mukana Hämeen ja Pohjois-Savon hevosjalostusliitot. Hankkeen tavoitteena on paitsi kehittää Tallimestarin erikoisammattitutkinnon koulutusta myös edistää hevoskasvatusta uusien kokeilujen kautta. Hankkeen pilottiprojekteina mainittujen hevosjalostusliittojen alueella ovat Hämeessä ”Varsan polku” ja Pohjois-Savossa ”Siitostammakimppa”. - Jälkimmäiseen projektiin palaamme tämän lehden sivuilla syksymmällä.

PL

- juoksijavarsoilla siirtyminen laitumelta talliin, jossa valmennus 4-5 kertaa viikossa, mahd. opetuslähtö - ratsuvarsoilla siirtyminen pihattoon, jossa jatkuu ajovalmennus, irtojuoksutus ja –hypytys sekä uutena asiana juoksutus - loka-/marraskuussa varsanäyttely - mahdollinen osallistuminen valtakunnalliseen varsanäyttelyyn

3-vuotiskevät - esiintyminen Hevosopiston Avoimet ovet tapahtumassa helmikuun alussa - juoksijavarsoilla valmennus jatkuu tallista käsin, mahdollinen opetus- ja koelähtö - ratsuvarsat siirtyvät huhtikuun alussa talliin, jossa aloitetaan remonttikoulutus - mahdollinen osallistuminen valtakunnalliseen 3-vuotisnäyttelyyn

Irtohypytystä harjoittelemassa Ypäjä Arska, nyt jo kantakirjattu R-suunnan ori. Kuva: Terttu Peltonen

Orivarsojen laidunkausi alkaa touko-kesäkuun vaihteessa.

SUOMENRATSUJEN KUNINKAALLISET 3. - 6.9.2015 YPÄJÄ FINLAND

SUOMENRATSUJEN KUNINKAALLISET 3.-6.9.2015 YPÄJÄLLÄ l Suomenhevosten

estemestaruus l Suomenratsujen kasvattajakilpailut este- ja kouluratsastuksessa l Suomenhevosten laatuarvostelu 5-vuotiaille ja laatuarvostelun finaali 3- ja 4-vuotiaille l Suuri orikavalkadi l Kelmi Kür www.hevosopisto.fi/srk Yhteistyössä

Rakennusautomaatiojärjestelmät

www.eleta.fi Lippalakit, musta 10e kpl+ postikulut

Joensuun Kaupungineläinlääkärit Satu Rönkkö (p.0400 889844) Marjaana Konttinen (p.044 7559499)

-röntgentutkimukset -hengitysteiden endoskopia -ultraäänitutkimukset

OMENHE V SU IITTO r.y.

SL O

ottavat vastaan hevosia Joensuun Linnunlahdella. mm.

Suomenhevosliiton pinssi 2 € kpl + postikulut

www.suomenhevosliitto.fi

Suomenhevosliiton lehti 1/2015

59

Perjantai 31.7.

Happoradio Arttu Wiskari Kaukolasipartio Lauantai 1.8.

Yölintu Maija Vilkkumaa Kaukolasipartio Dirty Gentlemen

31.7.–1.8.2015 Ryntää radalle ja revitä Joensuu Areenalle!

Kunkkaribileet ovat vuoden riehakkain tapahtuma – näissä raveissa reivataan mutta hevostelu on vapaaehtoista. Portit avataan molempina iltoina klo 20.

Mukana musiikkimaailman villeimmät tammat ja korskeimmat oriit!

Liput ennakkoon Passi ..................... 73,50 €

Sisäänpääsy alueelle lauantaina ja sunnuntaina sekä lauantain iltajuhla.

Aluelippu 1 pv ...27,50 € Aluelippu 2 pv ...53,50 €

Päiväkohtainen aluelippu joko lauantaille tai sunnuntaille.

VIP ........................ 123,50 €

Varaa lippusi verkkokaupasta, ennen kuin ne viedään käsistä! www.kuninkuusravit.fi

Sisäänpääsy alueelle lauantaina tai sunnuntaina, VIP-alueen palvelut ja ruoka.

Iltajuhla 1 pv .....27,50 € Kuninkuusravit

@Kunkkarit2015

kuninkuusravit2015

Päiväkohtainen iltajuhlalippu joko perjantaille tai lauantaille.

Lippujen hinnat sisältävät toimituskulut. Iltajuhla ja Aluelippu 1 pv 2,50 €/lippu. Passi, Aluelippu 2 pv ja VIP 3,50€/lippu.

Liput portilta Passi ......................75,00 € Aluelippu 1 pv ... 30,00 € Iltajuhla 1 pv ..... 27,50 €