OMA MIELIPIDE ESILLE

Jotta yhdessä päättäminen onnistuu, on jokaisen kerrottava mielipiteensä. Sen kertominen voi tuntua ajoittain vaikealta, on sitten johtaja tai ryhmäläinen. Omaa mielipidettä ei välttämättä ole, tai muut tuntuvat niin varmoilta omissa kannoissaan, ettei omaa ajatusta tee mieli sanoa ääneen. Joskus keskustelu on niin innokasta, että siihen on vaikeaa päästä mukaan. Jokaisen mielipide on kuitenkin yhtä arvokas.

Partiossa johtajan tehtävänä on varmistaa, että jokainen saa äänensä kuuluville. Käytännössä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että johtaja jakaa puheenvuoroja ja pyytää mielipiteitä tarvittaessa erikseen ryhmän hiljaisemmilta. Toisaalta jokainen on yhtä lailla velvollinen huomaamaan, jos jonkun mielipide jää kuulematta. Hyvä tapa saada kaikkien mielipiteet esille on antaa jokaisen miettiä hetken itsekseen ja sitten jakautua pareihin tai pieniin ryhmiin keskustelemaan asiasta. Tällöin kynnys oman mielipiteen kertomiseen on paljon matalampi. Pienkeskustelujen jälkeen ideat ja ajatukset kerrotaan koko ryhmälle. Mielipiteitä voi selvittää myös äänestämällä. Esimerkiksi erilaisten sovellusten avulla äänestäminen ja ehdotusten tekeminen nimettömästi on helppoa.

Jos asian harkinta tai päättäminen tuntuu vaikealta käsillä olevassa tilanteessa, siihen voi pyytää lisäaikaa muutaman päivän tai seuraavaan kokoukseen asti. Päätettävien asioiden kertominen etukäteen asialistassa antaa harkinta-aikaa jo ennen kokousta. Viittaaminen auttaa erottumaan innokkaan puheen ylitse. Jos ujostuttaa liikaa, voi kuiskata mielipiteen kaverille ja pyytää häntä kertomaan sen ääneen.

Oman mielipiteen kertomista kannattaa harjoitella. Usein kuulluksi tulevat ajatukset, jotka ovat hyvin kiteytettyjä ja perusteltuja. Ajatukset, joista ei saa mielipidettä kunnolla selville tai jotka lähtevät liikkeelle muinaishistoriasta, vievät kuulijoiden ajatukset muualle tai hermostuttavat heti alkuunsa. Jokaisen kannattaakin käyttää aikaa siihen, että harjoittelee lyhyiden ja napakoiden ilmaisujen käyttöä.

Omaan sanattomaan viestintään on hyvä kiinnittää huomiota. Näin voi välttyä viestittämästä epähuomiossa sellaista, mitä ei tarkoita, ja ehkäistä väärinymmärryksiä. Sanattoman viestinnän onnistumista voi tarkkailla esimerkiksi koulussa. Mihin puhujan katse kohdistuu? Ovatko hänen kätensä hermostuneet vai rauhalliset? Mitä tunteita hänen kasvoillaan näkyy? Miten hän käyttää tilaa hyväkseen? Tekeekö hän jotain ylimääräistä samalla, kun puhuu?