KIITTÄMINEN KANNATTAA

Jokainen meistä ansaitsee kiitosta. Liian usein kiitos jää kuitenkin sanomatta. Johtajana meillä on suuri vastuu siitä, että muistamme antaa kiitosta sinne, mihin kiitos kuuluu, onpa kyse sitten johdettavista, kollegasta, vierailijasta tai huoltajasta. Tällä ei tietenkään tarkoiteta latteita ja merkityksettömiä murahteluja vaan ansaittuja lausahduksia.

Jos saatu palaute herättää tunteita, palautetta ei ole pakko käsitellä heti. Voi sanoa vain ”kiitos” ja palata asiaan sopivana hetkenä.

Ryhmänjohtaja on merkittävässä roolissa muokkaamassa johdettavien käsitystä itsestä. Miten puhut toisille, kuinka käyttäydyt ja millaisiin tekoihin kannustat; se kaikki vaikuttaa johdettaviin. Kiittäminen ja toisen vahvuuksien huomaaminen ja niiden esiin nostaminen tuottavat ainutlaatuista hedelmää. Jos muistamme kiittää, näytämme arvokasta esimerkkiä tuleville johtajille.

Ihmisen mieli on taipuvainen tarttumaan kielteisiin seikkoihin ja harmituksiin. Vaikka päivän aikana tapahtuisi monta onnistumista, on illalla nukkumaan mennessä helposti mielessä se yksi epäonnistuminen. Jos epäonnistuminen on pieni, se tuskin haittaa vielä nukkumista, vaikka mielessä pyöriikin. Jos taas koemme epäonnistuneemme isommin tai kohdanneemme vääryyttä, stressi valtaa mielemme ja uni saattaa jäädä tulematta. Näin voi käydä siitäkin huolimatta, että elämämme on pääosin kunnossa. Kiitoksen tai kehun lausumisella tai erityisesti niiden lausumatta jättämisellä saattaa olla yllättävän suuri merkitys.

Milloin sinä viimeksi sanoit jollekulle ”kiitos”? Mistä asiasta kiitit? Entä milloin itse olet viimeksi saanut kiitosta toiminnastasi?