MIHIN PESTIÄ TARVITAAN?

Tarpojaohjelma Matun Hoidossa Lippukunnan Retkell

Mitä pestejä olet hoitanut? Oletko saanut niihin sopivasti tukea?

”Tarpojaohjelmat ovat olleet aika samanlaisia lippukuntaretkillä. Minulla olisi uusia ideoita. Pääsenkö mukaan tekemään seuraavalla kerralla?” Matu kyseli johtajaneuvostossa.

”Mitä jos sinä ottaisit tehtäväksesi suunnitella syysretken tarpojaohjelman?” puuttui ohjelmajohtaja keskusteluun kuultuaan Matun kommentin.

Vaikka Matua alkuun jännittikin, tuntui uusi pesti hyvältä. Retken johdossa olisi tuttu vanhempi johtaja, ja tarpojaohjelmaan olisi helppo perehtyä tarkemmin partio-ohjelma.fi-sivustolla. Noin kaksi kuukautta ennen h-hetkeä retkenjohtaja kutsui Matun ja muut ohjelmavastaavat koolle. Yhdessä sovittiin retkelle tavoitteet ja teema ja mietittiin aikataulu kuntoon. Pestikeskustelussa kokouksen jälkeen Matu sai kerrottua retken johtajalle, mitä hän haluaa pestissä oppia. Samalla tuli myös selväksi, mistä apua on tarvittaessa saatavilla. Lisäksi retkenjohtaja kertoi, mitkä kaikki asiat ovat Matun hoidettavia ja mistä huolehtii joku muu.

Viikonloppuun mahtuisi yhteensä kolme noin kolmen tunnin mittaista kokonaisuutta tarpojien omaa ohjelmaa. Koska aiheena olivat kädentaidot, alkoi Matu miettiä kaikkia niitä kivoja juttuja, joita hän oli aikanaan tarpojana tehnyt. Ohjelmajohtaja kannusti myös tarkistamaan, mitä asioita kuuluu luovuustarppoon. Matu halusi ehdottomasti, että retkellä tarpojat pääsevät kokkaamaan herkkuja retkikeittimellä. Retkenjohtajan tekemän tehtävälistan mukaan oli helppoa toimia. Matu koosti listat tarvittavista välineistä niin retkeläisille kuin retken kaupassakävijälle. Retkikokouksessa tarkistettiin yhdessä, että ohjelmaa oli sopivasti ja vielä vähän takataskussakin mahdollisten muutosten varalta. Lisäksi Matu lähetti sähköpostia retkelle tuleville tarpojaluotseille ja kertoi heille, mitä tuleman pitää. Varsinaisena retkiviikonloppuna Matu ja muut johtajat kokoontuivat ajoissa retkipaikalle. Matulla oli hyvää aikaa laittaa toimintapisteet valmiiksi ennen retken alkua. Samalla hän sai varmistettua, että kaikki pisteitä vetävät luotsit varmasti tiesivät, mitä pisteillä tehdään. Retki oli menestys. Matu iloitsi siitä, että tarpojilla näytti koko ajan olevan hyvä meininki. Sitä Matu ei ollut tajunnut, kuinka paljon asioita retken jälkeenkin pitää tehdä. Onneksi yhdessä muiden kanssa toimien teltat päätyivät nopeasti kuivumaan ja tavarat kolon hyllyille. Retkenjohtajan kanssa sovittiin vielä ajankohta palautepalaverille. Siihen mennessä Matu lupasi kysellä tarpojilta, mikä heidän mielestään oli ollut retkellä parasta. Matulle ainakin parasta oli ollut yhteishenki koko lippukunnan kesken.

Partio perustuu vapaaehtoisuuteen, ja sitä myös johdetaan vapaaehtoisvoimin. Partion selkäranka kaikilla tasoilla ovat sitoutuneet jäsenet ja johtajat, joiden yhteistyöstä syntyy partioon valtavasti tietoa, taitoa ja kykyjä.

Jokaisella vapaaehtoisella on oikeuksia ja velvollisuuksia. Yksi vapaaehtoisen oikeuksista on saada tehdä asioita, jotka motivoivat, opettavat uutta ja mahdollistavat kehittymisen ihmisenä. Partion menetelmä tällaisten tehtävien löytämiseen on pesti. Pesti on rajattu tehtävä, jolla on tarkkaan määritellyt odotukset, vastuut ja tuki ja jossa henkilö saa kehittää osaamistaan. Pestaaja puolestaan on nimetty henkilö, jolle tehtävästä vastataan.

Pestin tavoitteena on saada hommat partiossa hoidettua ilolla ja sujuvalla siirtymällä. Uusi pestinhaltija on rekrytoitava hyvissä ajoin, ennen kuin vanhan pesti päättyy. Jatkuvuuden kannalta on hyvä, jos uusi tekijä voi aloittaa pestissä jo ennen edellisen lopettamista. Pestin pituudesta sopiminen jo rekrytointivaiheessa auttaa jaksottamaan toimintaa ja ohjaa toiminnan suunnittelua. Taakan alkaessa painaa harteita helpottaa myös tietää, että pesti päättyy ajallaan ja siihen on aina saatavilla tukea. Tietyn pituiseen pestiin on myös helpompaa löytää tekijä, kun kenenkään ei tarvitse pelätä lupautuvansa tehtävään hamaan ikuisuuteen asti.

Pestiin kuuluu myös itsensä kehittäminen ja valta vaikuttaa tapaan tehdä asioita. Pestatun on voitava tuntea olevansa luotettu ja kiitetty. Jokainen hoitaa pestin omalla tavallaan, mutta positiivisen ja rakentavan palautteen avulla omaa toimintaa voi jalostaa ja kehittää.