ALKU- JA LOPPUMENOT

Jokaisen ryhmän on hyvä luoda itselleen tutut rutiinit kokouksen alkuun ja loppuun. Ryhmän on hyvä huolehtia, että kokous alkaa ja loppuu täsmällisesti. Varsinkaan tunnin kokoontumisissa ei ole aikaa odottamiselle. Alkumenot virittävät ryhmän partiotunnelmaan ja kertovat, että kokoontuminen alkaa ja muut touhut loppuvat. Ryhmää helpottaa, kun kokoontuminen alkaa aina samasta paikasta tai muodostelmasta, esimerkiksi kolon matolta tai piiristä. Ryhmä voi kokouksen aluksi huutaa oman tai lippukunnan huudon, laulaa partiolaulun tai sopia muun vastaavan yhteisen tavan. Lisäksi alkumenoihin sopii mainiosti esimerkiksi päiväkirjan lukeminen, kuulumisten kyseleminen, maskotin tervehtiminen tai vastaavat toistuvat asiat. Alkumenojen yhteydessä johtajan on hyvä myös kertoa, mitä kyseisessä kokoontumisessa tullaan tekemään, jotta ryhmäläiset pääsevät virittäytymään aiheeseen.

Rutiinit kannattaa ottaa osaksi myös kokoontumisen lopetusta. Toistuva paikka ja muodostelma auttavat ryhmäläisiä huomaamaan, että kokouksen vaiheissa on siirrytty päätökseen. Loppumenoihin kuuluu keskeisesti hiljentyminen, jolle on hyvä varata aikaa joka kokouksen päätteeksi. Tapoja hiljentyä on useita. Pääasia on, että ryhmä harjoittelee sen osaksi toimintaansa. Helppo apukeino hiljentymiseen on tuli. Piirin keskellä palava kynttilä rauhoittaa usein levottomimmankin.

Hiljentymistarinasta on helppo siirtyä sisaruspiiriin tai muuhun ryhmän vastaavaan päätösrutiiniin. Loppumenoihin voi liittyä myös esimerkiksi maskotin säilytyspaikkaansa palauttaminen, päiväkirjan kirjoittajan valitseminen ja seuraavan kokoontumisen asioista muistuttaminen.