TEKEMÄLLÄ OPPIMINEN

Opimme usein hyvin, kun pääsemme tekemään ja kokemaan itse. Suunnistuksesta, kalakeiton tekemisestä tai mäkiauton rakentamisesta pääsee tuskin jyvälle, jos vain seuraa vierestä tai kuuntelee toisen kertovan siitä. Innostavinta on päästä tekemään itse oikeassa tilanteessa, esimerkiksi pystyttämään laavu, jossa nukutaan seuraava yö. Tekemisellä pitää olla merkitys.

Johtajan tehtävänä on muistaa, että kokoustilanteissa kyseessä on nimenomaan ryhmäläisten tekemällä oppiminen. Moni johtaja sortuu siihen, että käyttää liikaa aikaa asioiden selittämiseen ja näyttämiseen. Johtajan on toki huolehdittava turvallisuudesta, mutta varsinkin nuorille osallistujille on tärkeää päästä mahdollisimman nopeasti itse tekemään. Toimivaa onkin usein se, että asian opettelussa ensimmäinen harjoitus on tehtävä, jossa ryhmäläiset kokeilevat asiaa itse. Tämän jälkeen vuoroon tulee osuus, jossa johtaja opastaa oikean tekniikan, ja lopuksi ryhmäläiset pääsevät jälleen tekemisen pariin jollakin uudella tavalla.

Tekemällä oppiminen ei ole vain tekemistä, vaan siihen kuuluu myös se, että opittua pysähdytään aika ajoin pohtimaan. Mitä teimme? Mitä opimme? Miksi näin tehtiin? Johtajan esittämät kysymykset auttavat oppimisessa. Oppimisen reflektointiin on lukuisia tapoja. Pääasia on, että opittua ja koettua tarkastellaan jälkikäteen, pohditaan fiiliksiä ja tutkitaan mahdollisia vaikutuksia.

Tekemällä oppimiseen kuuluvat myös epäonnistuminen ja uudelleen yrittäminen. Nämä ovat joillekin vaikeita asioita. Voi olla, etteivät he halua edes yrittää, koska eivät osaa. Toiset taas kuvittelevat, etteivät koskaan opi. Jotkut taas eivät siedä olevansa toisia huonompia. Johtajan tehtävänä on poistaa nämä ajattelun tuomat esteet oppimiselle. Johtaja voi kannustaa vaikkapa esimerkeillä siitä, miten itse on tehnyt paljon töitä oppiakseen jotain. Samoin ryhmän tuki on tärkeää, eikä hitautta tai virheitä saa ivata.

Partiossa tehdään paljon asioita yhdessä ryhmässä. Silloin johtajan on hyvä kiinnittää huomiota siihen, että kaikki ryhmän jäsenet osallistuvat tekemiseen ja siten oppimiseen. Helposti käy niin, että innostunut tai osaava jäsen esimerkiksi sytyttää nuotion toisten jäädessä viettämään aikaa tai odottamaan vuoroaan. Seuraavalla kerralla käy helposti niin, että osaava sytyttää nuotion uudestaan, varsinkin jos on kiire tai osaamattomuus on noloa. Näin osaajan taidot paranevat toisten oppimatta vieläkään. Johtaja voi estää tämän varaamalla jokaiselle oman mahdollisuuden tai huolehtimalla vuoroista.

Hyvä valmistautuminen on uuden asian opettamisessa tärkeää. Johtajan on suunniteltava, mitä kokouksen aikana tulee tapahtumaan. Tämä ei tarkoita sitä, että hänen olisi itse osattava kaikki. Johtaja voi harjoitella opetettavan asian etukäteen ennen kokousta, mutta yhtä hyvin hän voi kutsua paikalle jonkun kokeneemman asiaa kouluttamaan. Joskus johtaja voi myös todeta, että asia opetellaan yhdessä. Ryhmäläisten on jopa hyvä huomata, ettei ”iso johtajakaan” osaa kaikkea, mutta haluaa oppia uutta ja heittäytyä. Silloin johtaja tarttuu vaikkapa opaskirjaan tai internetsivuun yhteistyössä ryhmäläisten kanssa. Vaikka tapa on johtajalle helppo, ei sitä kuitenkaan kannata käyttää liian usein.

Tekemällä oppiminen ei rajoitu vain taitoon pystyttää teltta tai tehdä solmuja. Myös ohjelman valmisteleminen ja vetäminen tai tapahtuman tekeminen ovat partiossa tärkeitä taitoja, joita harjoitellaan vähitellen.

Ryhmän kanssa kannattaa rohkeasti lähteä opettelemaan tapahtuman järjestämistä vaikkapa retken, joulujuhlan tai vartion seinämaalauksen avajaisten muodossa. Harjoittelu lähtee liikkeelle pienistä tehtävistä riittävällä johtajan tuella.