Itäkeskuksen musiikillinen atmosfääri - mitä soi ja missä?

Tutkin viime vuonna ryhmätyötä varten

Itäkeskuksen äänimaisemaa. Kaupallisessa miljöössä musiikilla pyritään vaikuttamaan ostopäätökseen tai luomaan halutun laista

tunnelmaa ja brändiä. Menin Itäkeskuksen kaupunginosaan maanantai-iltapäivänä

1.11.2021 noin kello 14–16 seuraamaan, missä musiikkia kuuluu ja millaista se missäkin on. Valitsin lähempään tarkasteluun Itis-kauppakeskuksen, Puhoksen Fidakirpputorin ja Prisma Itäkeskuksen. Viivyin kussakin paikassa puolisen tuntia tunnistaen kappaleita Shazam-sovelluksen avulla ja merkiten niitä muistiin. Jokaisesta paikasta kappaleita kertyi 3–6. Kaikki kappaleet tietoineen löytyvät kokoamaltani Spotifysoittolistalta.

Itiksessä musiikkia soitettiin tutkimuskohteistani kaikista suurimmalla volyymilla, mutta se oli silti huomiota herättämättömän hiljaista. Kappaleet olivat kohtalaisen tuntemattomia yksinään, mutta niiden elementit olivat tuttuja modernista pop-musiikista. Kaikki kappaleet olivat rytmiltään tarttuvia, melodiat yksinkertaisia ja laulettavia, sointukierrot mutkattomia ja kompit tasaisia. Kaikki kappaleet olivat englanninkielisiä ja esittäjät vain yksittäisiä

artisteja eivätkä yhtyeitä. Biiseistä jokainen oli vahvasti tuotetun kuuloinen: kaikki elementit olivat joko tietokoneella soitettuja tai sillä voimakkaasti manipuloituja. Itiksessä kuulemani musiikki oli julkaistu viimeisen yhdentoista vuoden aikana. Kappaleiden kuuntelukerrat suoratoistopalvelu Spotifyssa vaihtelivat runsaasti kuudentuhannen ja 25 miljoonan välillä. Myös kestoissa oli hajontaa kolmesta minuutista kymmeneen.

Fidan kappalevalikoima oli esimerkeistä yhtenäisin. Kaikki kappaleet olivat 1980-luvun hyvin nimekkäiden esittäjien suosituimpia kappaleita, joiden kuuntelukerrat Spotifyssa vaihtelivat kymmenistä miljoonista satoihin miljooniin. Luokittelisin nämä kappaleet yhtä lukuun ottamatta popahtavaksi rockiksi – yksi oli hieman poikkeava, jonkinlainen R&Bbiittinen groovaava kokonaisuus. Laulut olivat englanninkielisiä, ja niiden kestot pysyivät tasaisina, neljästä kuuteen minuuttiin. Fidassa tunnelmat vaihtelivat enemmän kuin Itiksessä – niin tempo, “fiilis” kuin komppikin olivat erilaisia, ja kappaleen vaihtumisen huomasi selvästi.

Prismassa soitto oli kaikista hiljaisimmalla, eikä

Shazamkaan saanut poimittua ääntä niin hyvin, että olisi tunnistanut kaikki biisit. Saadakseni

sovelluksen poimimaan ääntä tarpeeksi oli minun puikkelehdittava kaikkein hiljaisimpien huopatossuhyllyjen välissä. Soittolistan sijaan kaupassa soi jokin radiokanava, sillä välillä kuului myös puhetta ja mainoksia. Aiemmista paikoista poiketen Prismassa kaikki musiikki oli suomenkielistä. Jokainen kappale oli kohtalaisen tunnettu, mutta ei mikään valtava hitti. Tunnelma lauluissa oli melko mitäänsanomaton, enkä usko kappaleiden herättävän oikein minkäänlaisia tuntemuksia suuntaan tai toiseen: Itiksen modernista elektronisesta popista taas ei varmastikaan moni varsinkaan vanhempi henkilö pidä, ja Fidan kasarirokki tuskin iskee kaikkein nuorimpiin. Prisma puolestaan miellyttänee kaikkia.

Kaikissa esimerkeissä näkyy mielestäni melko selvästi, millaiselle asiakaskunnalle musiikki on tarkoitettu. Itis pyrkii mahdollisesti uudella ja trendikkäällä popillaan houkuttelemaan nuoria paikalle ja luomaan urbaania ja kansainvälistä tunnelmaa. Fidan vuosikymmenten takaiset hittibiisit ehkä miellyttävät nostalgiahakuista käytettyä tavaraa etsivää asiakasta. Prismassa asiakkaat haluavat todennäköisesti saada hoidettua ostokset mahdollisimman nopeasti,

eikä musiikkia siellä jäädä varsinaisesti kuuntelemaan. Musiikki soi taustalla sujuvoittaen ostoskokemusta. Kotimaisuus on Prismalle tärkeä arvo, ja sekin näkyy musiikin kielessä.