SUOMALAINEN POPULAARIMUSIIKKI TEKSTI JONNE SEPPÄNEN
luo musiikin, säveltäjä vain so”K ansakunta vittaa sen”, venäläisen musiikin suurni-
mi Mihail Glinkan kerrotaan joskus todenneen. Kotimaansa kansankulttuurin esiin tuomisessa taidemusiikin ehdoin Glinka lukeutuu edelläkävijöihin, joten hän tiesi mistä puhui. Jos musiikkiperinne on lähtöisin kansasta itsestään, niin ovat myös siihen liittyvät mielikuvat. Vähintään Eurooppa-keskeisestä näkökulmasta kansoilla on edelleen lähes luontaiselta tuntuva tarve määritellä kulttuurista identiteettiään, ja tässä mielikuvat ovat avaintekijä. Nykypäivän valveutuneessa ilmapiirissä ajatus 1800-luvun nationalismiin pohjaavasta kansallisidentiteetin hakemisesta voi tuntua etäiseltä ja jopa luotaantyöntävältä, mutta ainakin kulttuurin kentällä se elää ja voi hyvin. Musiikin kautta tämä havainnollistuukin oivallisesti. Suomessa ilmiö oli viimeksi näkyvimmillään 2000-luvun alun lyhyehkön populaarimusiikin vientibuumin aikaan. Kultakauteen verrattuna pop-musiikin kansainvälinen ulottuvuus on nykyään vain nostalgiaa, mutta tietyt, usein ympäripyöreät ja kyseenalaiset 1414 // // SSYYNNKKOOOOPPPPII
kansallisiin ominaisuuksiin liitetyt ilmaisut ovat juurtuneet syvälle kotimaiseen musiikkikeskusteluun ja –mediaan. Käytetyimpiin kuuluu hyvin tulkinnanvarainen “slaavilaisen melankolian” käsite, josta tosin toisinaan esiintyy jopa variaatioita (“slaavilainen kaiho” tai “slaavilainen molli”). Tässä kontekstissa slaavilaisuus on Suomen historiallista ja maantieteellistä positiota ajatellen perusteltua “rajata” tarkoittamaan venäläisyyttä ja Venäjää, mutta kuinka aiheellista termin liittäminen populaarimusiikin suomalaiseen identiteettiin loppujen lopuksi on? “Slaavilainen melankolia” eri esiintymismuotoineen on niin monitulkintainen käsite, ettei aihetta ole oikein mahdollista lähestyä sen määrittelemisen kautta. Varmaankin tylsin, mutta objektiivisin ja siksi turvallisin lähtökohta yhteyden tarkastelemiseen onkin musiikin pintarakenne. Käsittelin kandidaatintutkielmassani suomalaisen populaarimusiikin “slaavilaista melankoliaa” erityisesti motiivisen ajattelun kannalta, sillä yksikkönä motiivi kertoo musiikin luonteesta parhaimmillaan jotakin olennaista. Pyrkimys oli osoittaa mahdollisia rakenteellisia yhtäläisyyksiä venäläisen perinnemusiikin ja suomalaisen popu-
