Kuuntelen, siis kuvittelen TEKSTI Elle Palmu
Pink!” huudahtaa muoT hink tilehden toimittaja Funny
Face -musikaalielokuvan (1957) ensimmäisessä kohtauksessa ja laulussa, kun hänen päähänsä pälkähtää idea tehdä pinkistä uusi hittiväri amerikkalaiselle naiselle. Kappaleen sanoituksen ja visuaalisten elementtien kautta värjätään katsojan koko maailma pinkiksi keittiön tiskialtaasta lähtien. Kuten arvata saattaa, tuon kappaleen aikana on lähes mahdotonta ajatella mitään muuta kuin pinkkiä. On kiinnostavaa pohtia, kuinka moninaisia asioita päässämme pyörii kuunnellessamme musiikkia. Musiikki kuvastaa koko elämän kirjoa, joten se saa meidät ajattelemaan, tuntemaan ja kuvittelemaan kaikkea maan ja taivaan väliltä. Musiikki aktivoi kuuloaistimme lisäksi muitakin aisteja. Esimerkiksi visuaalisten asioiden kuvittelu on merkittävä ilmiö musiikin kuuntelussa. Musiikki herättää mielikuvituksemme eloon ja antaa sananmukaisesti mielellemme kuvitusta. Mielikuvituksemme laukkaa hieman eri tavoilla sen mukaan, olemmeko nähneet kuuntelemaamme kappaleeseen liitty4
//
SYNKOOPPI
vää visuaalista materiaalia vai emme ja kuinka aktiivisesti käytämme mielikuvitustamme. Joskus saatamme olla niin keskittyneitä soivaan ainekseen, että päämme on vain täynnä auditiivisia kuulokuvia, emmekä mieti oikeastaan mitään muuta. Itse olen kuitenkin huomannut, että suurimman osan ajasta ajattelen myös visuaalisia asioita kuunnellessani. Mielikuvitukseni laukkaaminen on mielestäni ehkä kaikkein vaivattominta musikaalikappaleiden kuuntelun kohdalla, jos olen nähnyt kuuntelemani musikaalin elokuvaversion tai sen tuotannon teatterilavalla. Joka kerta kun kuuntelen esimerkiksi alussa mainitsemaani Think Pink -kappaletta, mielessäni pyörivät elokuvassa tämän kappaleen aikana olevat otokset, enkä keksi itse oikeastaan mitään uutta kuvitusta siihen. Tämä ei silti tarkoita sitä, että musikaalikappaleiden kuunteleminen olisi yhtään vähemmän mukavaa tai hauskaa, vaikka niihin ei tule keksittyä omaa kuvitusta. Saan siitä pikemminkin iloa, kun voin palata rakastamani elokuvan maailmaan pelkän kuuntelemisen ja oman muistini
