MIKSI KUKAAN HALUAISI OLLA KLASSINEN MUUSIKKO? Teksti: Lumi Mannermaa Kuva: Johanna Vapaavuori
O
sasin ensimmäisen kerran sanoittaa tuntemukseni puhtaaksi euforiaksi Saksassa uuden vuoden 2015 jälkeen. Olin tuolloin 15 ja päätynyt ensimmäiselle kansainväliselle orkesterikurssilleni viulistisiskoni houkuttelemana. Nauhoitimme Edward Elgarin Sellokonserton e-molli ensimmäistä osaa kerta toisensa jälkeen isoisäni piskuisessa yksiössä Töölössä. Tuohon aikaan nauhoihin vaadittu parin viikon harjoitteluputki oli minulle erittäin harvinainen ponnistus, ja motivaationa toimikin lähinnä idea Berliinin kokemisesta alakulttuureineen ja alhaisempine ikärajoineen. Kurssille päästyäni todellisuus olikin, ainakin osittain, toinen: kävi nopeasti ilmi, ettei Richard Straussin Don Juania ja Carl Nielsenin 4. sinfoniaa noin vain prima vistatakaan, ja vietin lähes kaiken vapaa-aikani mitä erilaisimmissa siivouskopeissa harjoittelemassa stemmojani. Harjoittelu palkittiin: ensimmäinen kerta sinfoniaorkesterissa oli suorastaan maaginen. Siihenastisen elämäni kompleksisin ohjelmisto yhdistettynä suureen orkesteriin ja mahtipontisiin puitteisiin niin sanotusti räjäytti tajunnan. 10
//
SYNKOOPPI
Katsomossa yhden nuoren euforia jäi kuitenkin luultavasti huomaamatta. Länsimainen taidemusiikki assosioidaan kansan keskuudessa usein sivistykseksi, jossa ei ole tilaa yksilöllisille, tai sen suuremmin kollektiivisillekaan, tuntemuksille (poikkeuksen tähän luo stereotypia esimerkiksi säveltäjä- tai solistinerosta, tietenkin valkoisesta cis-miehestä, joka hurmiossaan ylittää musiikin maalliset rajat). Syyt tähän löytyvät muun muassa länsimaisen musiikin historiasta. Se taidemusiikki, jonka nykyään tunnemme, on karkeasti ilmaistuna kehittynyt kirkkomusiikista, kun taas esimerkiksi kuulijaystävällisen populaarimusiikin juuret ovat moninaisemmat ja näennäisesti vapaammat määritelmiltä. Myös kuuntelukulttuurit eroavat ja ovat yleensä eronneet: taidemusiikkia on perinteisesti kuunneltu hiljaa, paikallaan istuen tai ennalta määrättyjä tansseja tanssien monista muista musiikkikulttuureista ja -perinteistä poiketen. Konsertissa jopa suosionosoitusten aika ja paikka on määrätty etukäteen, ja etikettivirheitä on katsottu pahalla. Kuulijat eivät osal-
