Kantaesitys 15.1.2019 Eino Salmelaisen näyttämöllä Käsikirjoitus ANTTI
MIKKOLA ja HANNA SEPPÄ Ohjaus ANTTI MIKKOLA Lavastus ja pukusuunnittelu
KARMO MENDE
Kampauksien ja maskien suunnittelu
EMMI PUUKKA Valosuunnittelu JUHA HAAPASALO Äänisuunnittelu KYÖSTI KALLIO Tuottaja HEIDI KOLLANUS Apulaistuottaja ELISE RICHT
Rooleissa
TOMMI RAITOLEHTO – Jari Kaula EMMI KAISLAKARI – Selja TEIJA AUVINEN – Inkku AUVO VIHRO – Pöpi PETRA AHOLA – Hilu, Väinö-Kai JOOA LEHTONEN / VÄINÖ MUJE – Väinö-Kai Tekninen päällikkö MIKA Näyttämömestarit
LEHTINEN
ANTTI LAUTTAMÄKI, HANNU ALANEN Apulaisnäyttämömestari
KARI KOSKIRANTA
Tarpeistonhoitaja JOHANNA
KEISKI
Järjestäjä-tarpeistonhoitaja
PIIA MÄKI Kuiskaaja JUHA ÄYSTÖ Pukija-pukuhuoltaja TEIJA HYRKÄS Ääniajot KYÖSTI KALLIO / NIKLAS VAINIO / SAIJA RASKULLA Valoajot JUHA HAAPASALO / TERO KOIVISTO Kampaukset ja maskeeraus
EMMI PUUKKA, PIA KÄHKÖNEN
Lavasteiden valmistus TTT:n lavastamo
AATU RANTASEN johdolla VIIVI KETTUNEN, KARI KOKKONEN, JANNE LAHDENSALO, TONI PALANDER, MARIANNE RAUTIAINEN, RAINO SAASTAMOINEN, KARI TOIVANEN, SEIJA VUORINEN
Tarpeiston valmistus VIRPI
HANNA MATTILA
ANTILA,
Pukujen valmistus TTT:n puvusto
EILA JOUTTUNPÄÄN johdolla, teosvastaava HELI TAPPER sekä SATU ERIKSSON, TAIJA-LEENA AUTIO, PÄIVI HATANPÄÄ, INESSA TAPALA Valokuvat ja graafinen suunnittelu
KARI SUNNARI Tiedottaja MIKA KAUHANEN Näytelmän tekijänoikeuksia ja esityslupia hallinnoi Näytelmäkulma – Nordic Drama Corner Oy. Kesto noin 2:20 (sisältää väliajan)
”Kietaisin kapan kaulan ympärille ja levitin shampoota miehen hiuksiin. Se meni kai liian kireälle, kappa, koska huomasin, että mies alkoi hiljaa kuristua.” – Selja
Emmi Kaislakari, Tommi Raitolehto
”Ei ole varaa sairastua vahvuuteen nyt. Ja minä otan kaiken avun vastaan – siinä mielessä olen valmis nielemään ylpeyteni, että kaiken avun otan vastaan mitä irti saan!” – Jari
Auvo Vihro, Tommi Raitolehto, Teija Auvinen
Ohjaajan sana Kollegani, näyttelijä Hanna Seppä, soitti minulle pari vuotta sitten ja kertoi merkillisen tositapahtuman miehestä, jonka vanhemmat halusivat tehdä avustetun itsemurhan Belgiassa. Miehen vanhemmat olivat täysin terveitä, mutta ajatus hiipivästä vanhuudesta sairauksineen ja vaivoineen oli heille liikaa. Miksi elää tuskallinen vanhuus, kun siihen on olemassa täysin kivuton ja laillinen ratkaisu? Heidän poikansa oli oma lukunsa: Nelikymppinen, perheetön ja elämänsä vain itseään varten rakentanut mies. Miehellä oli yhden illan suhteesta poika, jonka kanssa hän ei ollut missään tekemisissä. Ajattelin, että tarinassa oli jotain tässä ajassa olevaa itsekeskeisyyttä ja keskenkasvuisuutta, mikä tuntui tunnistettavalta. Se kauhistutti ja nauratti. Me ihmiset olemme tulleet taitaviksi välttelemään kaikkea ikävää, mutta huonoiksi kohtaamaan sitä. Kontrollifriikin elämä on elämää pelossa ja siinä harhassa, että pystyy itse päättämään kaikesta: Omasta elämästä ja omasta kuolemasta. Toisia elämä tuntuu pelottavan siinä määrin, että omaa nuoruutta koetetaan jatkaa loputtomiin. Oman sukupolveni miehillä sen tunnuksina ovat käsivarsiin tatuoidut sarjakuvahahmot ja työmatkojen taittaminen skeitti- tai potkulaudalla. Sanoin Hannalle heti, että kirjoitetaan tämä näytelmäksi. Siitä tuli komedia vastuun välttelemisestä ja kykenemättömyydestä hyväksyä elämän mukana kulkeva kärsimys. Olemme nauraneet itsemme tärviölle sitä kirjoittaessamme. Toivottavasti saatte tästä osanne. Antti Mikkola, ohjaaja P. S. Haluan osoittaa kiitokseni kaikille niille, jotka osoittaneet innostusta tätä työtä kohtaan. Intonne tarttuu ja siivittää kirjoittamista enemmän kuin aavistattekaan. Erityiskiitos puolisolleni Emmille. Olet aurinko.
“HALUAISITKO AAMUPALAA? HALUAISITKO JUODA VÄHÄN? VETTÄ?” – Jari
Petra Ahola, Tommi Raitolehto
”Isälläsi on ajokortin uusinta edessä ensi viikolla. Lääkärintarkastukseen pitäisi mennä, että saako se enää autoakaan ajaa – sitä se jännittää.” – Inkku
Emmi Kaislakari, Auvo Vihro, Tommi Raitolehto
”Minä haluan, että se on keisarinleikkaus. Syvässä unessa. Sunnuntaina.” – Selja
Auvo Vihro, Teija Avuvinen, Emmi Kaislakari, Tommi Raitolehto
”Minä ajattelin, että en halua ostaa pojalle mitään poikien legoja vaan enemmän tällaisen rauhoittavan ja sukupuolineutraalin legomaatilan. Ne ovat niin väkivaltaisia ne pojille tarkoitetut. Ukkojen ilmeetkin ovat muuttuneet synkiksi ja aggressiiviseksi, on vankilasaarta ja vankimielisairaalaa. Ja niitä ne isät sitten rakentavat poikiensa kanssa ja suunnittelevat pakoa.” – Selja
Tommi Raitolehto, Emmi Kaislakari
Rakkaudelle ei pärjää mikään Mikä on parisuhde? Se on neuvottelua, sääntöjä, lupia, myöntymisiä, kieltoja. Se on maanittelua, houkuttelua ja lumoamista. Se on odottamista, vaikka sanot, ettet odota. Se on toivomista, sykkiviä lanteita ja odotukselle palkinto. Se on kyllästymistä, lähtöaikeita ja niin suurta rakkautta että itket. Jäät. Rakastat. Veri kuohuu ja laantuu. Intohimo repii ja tasoittuu. Riitelet rahasta. Heräät yöllä särkyyn ja pyydät Buranaa, rakkaani. Toinen rapistelee pimeässä ja työntää pillerin käteesi, vesilasin toiseen, nukahtaa. Mitä se on? Se on parisuhde. Miten siihen päädytään? ”Rakastutaan, tehdään mahdoton suunnitelma ja sitten etsitään syyllistä”, kertoo näytelmä Avustettu itserakkaus. Huutoa ja hammasten kiristystä ilmenee, sillä ”Ongelma on muut ihmiset”, kyynikko Jean-Paul Sartren sanoin. Mies on oikeassa! Muiden ihmisten utelevasta, häiritsevästä, tunkeutuvasta ja kaikenkarvaisesta puuttumisesta tulee paraskin pariskunta hulluksi. Hienoinkin pari menettää kahdenvälisen luottamuksen sitä nopeammin, mitä kypsemmästä ihmisestä ja väkevämmin eletystä elämästä (parisuhteiden määrällä laskettuna) on kyse. Rakastavaisten välissä on aivan liikaa väkeä – kenen pussiin tässä pelataan? Mitä yllätyksiä on tulossa? Miten muut yrittävät päästä sinusta eroon kun olet tuollainen? Hulluutta edesauttaa se, että muuan aikamiespoika ei ole irtautunut vanhemmistaan. Ja se, että hän on nuoruuden rakkaudentekosensa jäljiltä isä vieraantuneelle lapselleen. Ja yhtä sun toista muutakin tulee pantattua uudelta rakastetulta. Eihän tätä kestä kukaan. Tai sitten kestää. Parisuhde kestää kun on se tunne. On täyttä puppua puhua rakkauden kestävän vain siihen päivään, kunnes kuolema meidät erottaa. Ei näytä muuten erottavan. Rakkaus voi kuolla ja loppua, mutta jos ei se kuole eikä lopu niin se ylittää tuonelanjoen muutamalla aironvedolla. Ja nyt puhun tunteesta, kaiken kestävästä tunteesta joka on kuin näytelmän nuorellaparilla. Ne menee kahdestaan läpi tulen ja tappuran ja päättävät silti jatkaa koska rakastavat. Katsokaa vaikka hautausmaiden kynttilämerta talven juhlaöinä. Rakkaudelle ei pärjää mikään. Heli Vaaranen
Kirjoittaja on sosiaalitieteilijä, Väestöliiton ratkaisukeskeinen pariterapeutti ja psykoterapeutti, ajattelija ja vastarannan kiiski, Ylen kolumnisti ja kirjahullu, joka uskoo ihmiseen ja parisuhteeseen.
”Kaikkein kamalinta on se, ettei me tarvita näitä lapsia mihinkään. Ne on enimmäkseen tiellämme. Kun nämä lapset kasvavat teineiksi, meidät on opetettu sanomaan että ”sinä olet hyvä juuri tuollaisena kuin olet.” Ja me laitamme kädet ristiin kyynärpäitä myöten, että nämä keskeneräiset ihmisalut löytäisivät sen ”oman juttunsa”, merkityksen elämäänsä maailmassa, joka ei tarvitse heitä.” – Hilu
Jooa Lehtonen, Petra Ahola
”Ei saa heittää Pappaa nakilla!” – Jari
Auvo Vihro, Teija Auvinen
”Minä juttelin Väinö-Kain opettajankin kanssa ja hän kehui että Väinö on ”upea persoona”. Mutta minusta hän tarkoitti, että Väinö häiriköi. Eivät ilmeisesti saa enää haukkua lasta siellä.” – Inkku
Väinö Muje
”Sen peliä ei saa yhtään häiritä. Heti tulee protesti!” – Inkku
Teija Auvinen , Auvo Vihro, Petra Ahola, Tommi Raitolehto
”Me olemme särmienhiontavaiheessa niin kuin hyvin tiedät! Siihen kuuluu se, ettei tiedä enää mistä riidellään, ollaanko yhdessä vaiko ei. Jeesus minua hävettää.” – Jari
Emmi Kaislakari, Tommi Raitolehto, Teija Auvinen , Auvo Vihro
”Te olette molemmat olleet niin helvetin itserakkaita! Ja minä olen siinä teitä vaan avustanut!” – Inkku
Tommi Raitolehto, Teija Auvinen, Auvo Vihro, Emmi Kaislakari
”Ne asuvat samassa osoitteessa: Kaikki hauska ja kipeä.” – Jari
Väinö Muje, Petra Ahjola, Tommi Raitolehto
”Kun Elämä tulee, sen mukana tulee myös menneisyys: eletty ja elämätön elämä. Se on elämän muodoista se kaikkein armottomin, sillä se ei tottele eikä alistu toiveisiimme. Se on. Meni jo.” - Hilu
Emmi Kaislakari, Tommi Raitolehto