Tuomas Kyrö –Tiina Puumalainen
Näyttämösovitus ja ohjaus Tiina
Puumalainen Lavastus- ja pukusuunnittelu Teppo Järvinen Valosuunnittelu Eero Auvinen Äänisuunnittelu Jarkko Tuohimaa
Lenin, kätilö, Kolehmaisen vanha isäntä, huoltokersantti Huopanainen, nimismies, Lauri Horsma, Nokian insinööri
Severi Saarinen
Kampausten ja maskien suunnittelu
Tohtori, Mannerheim, virallinen mies, Kekkonen hyvässä kunnossa, taksikuski, kiinteistövälittäjä, Curt Lindström, Mika Myllylä Mika Piispa
Rooleissa
Lisäksi lapsia, nuoria, aikuisia, jotka ovat neuvostokansalaisia, punaisia, valkoisia, jääkäreitä, pirtutrokareita, evakkoja, sotilaita, Kekkosen seuruetta, sairaanhoitajia, kyläläisiä hautajaisissa ja häissä, jääkiekkoilijoita, juhlakansaa, lapsia ja nuoria yms. eri aikoina.
Johanna Uusitontti Tuottaja Arja Ahrens Apulaistuottaja Elise Richt
Mielensäpahoittaja Raimo
Grönberg
Mielensäpahoittaja nuorempana
Jyrki Mänttäri
Mielensäpahoittaja lapsena Sisu-Petteri Haraholma / Niila
Nousiainen Mielensäpahoittajan äiti Teija Auvinen Mielensäpahoittajan isä Auvo Vihro Ali, maahanmuuttaja Chike Ohanwe Emäntä vanhempana Jaana Oravisto Emäntä Suvi-Sini Peltola Kolehmainen, naapuri Pentti Helin Pekka, Mielensäpahoittajan poika (aikuisena)
Vesa Kietäväinen
Heikki, Mielensäpahoittajan poika (aikuisena)
Janne Kallioniemi
Jukka Alander, Mika Eerola, Jannina Heiman, Janne Ilkka, Jukka-Pekka Kiuru, Outi Korpisaari, Leena Kärmeniemi, Mari Lehtonen, Mika Lepistö, Teemu Mäkinen, juuso murtoniemi, janne saarelainen, olli salo, markku turunen, hannu ahola, tino ahola, kari lahtinen, osmo niEminen, johanna harjunpää
Pojat: Onni
Heinonen, Oiva Heinonen, Teppo Nieminen, Toni Nikka Peetu Siimes / Ismo Kansanaho, Pekko Kylliäinen / Akusti Mänttäri, Niilo Kallio
Tekijänoikeuksia valvoo Nordic Drama Corner/Näytelmäkulma Kantaesitys 2.2.2017 Tampereen Työväen Teatterin Suurella näyttämöllä Kesto noin 2:50 (sisältää väliajan)
Tekninen toteutus Näyttämömestari Hannu Ahola Apulaisnäyttämömestari
Osmo Nieminen Järjestäjä Markku Turunen Kuiskaaja Juha Äystö Erikoistehostemestari Esa Heikkinen Valo-operaattorit Juha Haapasalo Saliääni Jarkko Tuohimaa, Kalle Nytorp Äänimies Rauli Roininen
Teatteriteknikot Matti Kanervo, Markku
Saari Näyttämömiehet Tino Ahola, Esa Heikkinen, Kari Lahtinen, Juuso Murtoniemi, Janne Saarelainen, Olli Salo Tarpeistonhoitaja Johanna Harjunpää Pukijat Katri Innanmaa, Teija Hyrkäs Kampaukset ja maskeeraus
Johanna Uusitontti, Tiina Ryynänen, Eija Mikkola, Milja Korpela, Weera Ohlgren, Pia Kähkönen, Heidi Saarinen
Lavasteiden valmistus lavastamon päällikkö Aatu Rantasen johdolla,
Kari Kokkonen, Kari Koskiranta, Heli Luukkanen, Toni Palander, Marianne Rautiainen, Raino Saastamoinen, Kari Toivanen, Seija Vuorinen, Lasse Westerholm Tarpeiston valmistus
Virpi Antila, Hanna Mattila
Pukujen valmistus puvuston päällikkö Eila Jouttunpään johdolla, Taija-Leena
Autio, Satu Eriksson, Päivi Hatanpää, Inessa Tapala, Heli Tapper Käsiohjelman toimitus Sari Andersson Graafinen suunnittelu ja valokuvat
Kari Sunnari
Lavastus on päällystetty Aamulehdellä. Kiitos lahjoituksesta.
Hyvä ihminen, Kuljin vanhan jäärän perässä suolta sushibaariin. Mielensäpahoittajan silmin näin maatalousvaltaisen ja kännykkävaltaisen Suomen, miesvaltaisen, naisvaltaisen, tasa-arvoisen, ainakin kohtalaisen. Jääkärit hiihtivät Saksaan ja pakolaiset kävelivät Suomeen. Kaikki tämä yleinen näkyy yksityisessä. Sadassa vuodessa kehitysmaasta tuli hyvinvointivaltio ja se on se suurimman juhlan aihe. Turha kuitenkaan liikoja juhlia, koska aina tulee tavallinen tiistai. Kun katsoo kaukaa, näkee syitä ja seurauksia, oikeita ja vääriä euroviisuvalintoja, Paasikiven-Kekkosen-linjan, raitiolinjat, verkkojen nostamiset ja kännykkäverkkojen myymiset. Tapahtumien keskellä yksilö ei kuitenkaan tiedosta rakennemuutosta vaan Ruotsiin muuttavan naapurin. Lapselle sota on metsästä löytynyt, desantilta jäänyt suklaapala. Vanhukselle innovoiva, luova, räjähtävä 2000-luku merkitsee yksinäisyyttä, luopumista ja pieniä iloja. Vahva nauru tuo silmiin samat kyyneleet kuin itku. Mielensäpahoittajan äiti ei tiennyt 6.12.1917, että sata vuotta myöhemmin samana päivänä tankit esitellään, presidentti kätellään ja itsenäisyyden merkitys on osattava pukea sanoiksi
tai iltapuvuksi. Mielensäpahoittajan isä, joka piilotteli saunan lauteiden alla vuonna 1918, ei tiennyt ulkona riehuneen kahakan tulevia nimiä ja uhrilukua. Eikä vuonna 1933 samaiseen sysisuomalaiseen saunaan syntynyt poika tiennyt, että hänestä tulee Mielensäpahoittaja. Suurten tapahtumien keskellä kulkee yksilön elämä, kehitys, haaveet, toiveet, pettymykset. Perheen dynamiikka, ihmisten väliset suhteet, joihin historian käänteet väistämättä vaikuttavat. Perhe ei puhu siitä, mitä Suomi heille merkitsee vaan mitä Mielensäpahoittaja heille on merkinnyt. Tässä teoksessa Mielensäpahoittajan hahmoa valaistaan ja varjostetaan uusista kulmista, joiden löytämisestä kiitän teoksen ohjannutta ja sovittanutta Tiina Puumalaista. Lopuksi kysyin Mielensäpahoittajalta, mitä itsenäisyys hänelle merkitsee. ”Lapset eivät kuole syntymäänsä. Peruna ei lopu kellarista eikä kaupasta. Taloissa on kaksinkertaiset akkunat. Likat pääsevät kouluun, lättähatut saavat korvauksensa vaikka jättävät koulut kesken. Vaatteita ei paikata, uusi ostetaan rikkinäisen tilalle. Hampaat paikataan. Maailma pyörii auringon ympäri, ihminen pyörii tanssilattian ympäri. Muistakaa kuinka on ollut ja tietäkää, että se mitä tehdään huomenna on aina tärkeämpää kuin se mitä tehtiin eilen.”
Tuomas Kyrö kuvittelukirjailija
Raimo Grönberg, Jyrki Mänttäri, niila nousijainen
Saunassa mieli lepää Suomalaisen saunan syntysanat lausui suomalaisuusmies Kaarle Aksel Gottlund vuonna 1817. Metsäsuomalaisten pariin Vermlantiin tekemillään tutkimusmatkoilla hän ymmärsi saunan keskeisen merkityksen koko suomalaiselle kulttuurille: ”En ollut vuoden mittaan kylpenyt, vaikka olin tottunut ennen ainakin kahdesti viikossa ottamaan löylyt. Jo yksin suomalaisille tässäkin tottumus on toinen luonto.” Jo ennen Gottlundia Henrik Gabriel Porthan tiesi kertoa, että Ruotsin metsäsuomalaisilla oli tapana kylpeä ahkerasti ja kieriskellä saunan jälkeen talvisin lumessa. Ensimmäinen ja vanhin saunaa koskeva tieteellinen tutkimus on vuodelta 1765. Tukholmalainen lääkäri Anton R. Martin kävi tutkimassa Viipurin läänin raja-alueella olevia saunoja. Tutkimuksessa todetaan: – Saunojen savu aiheuttaa silmäkarvojen sisään kasvun + Ihon lämpötila nousee 38-39 asteeseen ruotsalaisella asteikolla + Pulssi nousee jopa 130 kertaan minuutissa – Hentojen lapsien pulssia ei voitu mitata, mutta heidän hengitysnopeutensa oli 150-160 kertaa minuutissa – Maito vähenee naisilla + Virtsa vähenee + Kovan työn jälkeen kylpijä tuntee itsensä taas iloiseksi ja notkeaksi – Ihmisruumis venyy saunassa tuuman verran – Lasten ylenpalttinen kylvetys on syynä Suomessa yleiseen ummetukseen – Sauna veltostaa ja kovat saunamiehet näyttävät vanhoilta ennen aikoja (Martin, Kongl. Sv.Vet.Acad. Handl., Jan, Feb, Mart, 1765, s. 69) Mainituista havainnosta neljä pitää nykytiedon valossa paikkansa: saunoessa lämpötila ja pulssi nousee, virtsa vähenee, koska hien kautta poistuu vettä ja sauna rentouttaa kipeytyneitä lihaksia. Merkittävimmät muutokset näkyvät verenkierrossa, mikä näkyy saunojalla ihon punoituksena.
Sydän ja sauna Saunan rentouttavan vaikutuksen mekanismeihin ei ole vuorenvarmasti löydetty syytä. On kuitenkin löydetty kaksi erilaista selitystä, jotka eivät ole kuitenkaan ristiriidassa keskenään. Toinen syistä on biokemiallinen. Saunominen aiheuttaa aivoissa hyvää oloa tuottavan endorfiinihormonin tuotannon lisääntymistä. Osassa tutkimuksia ilmiö on havaittu, osassa taas ei. Tutkimustulokset eivät ole kuitenkaan kovin luotettavia, koska endorfiinit syntyvät ja vaikuttavat aivoissa, joista sitä ei voi mitata ja verestä tutkimiseen liittyy hyvin paljon virhelähteitä. Toinen tekijä on psykologinen. Uskotaan, että saunan lämmin, rauhallinen ilmapiiri, savusaunassa vielä tumma ja hyvänhajuinen, aiheuttaa tietynlaisen paluun lapsuuteen ja jopa äidin kohtuun ja sitä kautta tuottaa hyvänolon tunteen. Sauna on hyväksi sydämelle. Se rasittaa verenkiertoelimiä yhtä paljon kuin reipas kävely. Jos sydänpotilas pystyy hengästymättä kävelemään, niin hän pystyy myös saunomaan turvallisesti. Sydänperäisen äkkikuoleman riski on runsaasti saunovilla jopa 60 prosenttia pienempi kuin vähän saunovilla. Saunomisen todettiin vähentävän myös sepelvaltimotaudista ja muista sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksista johtuvia kuolemia. Juuri julkistetun tutkimuksen mukaan parhaan terveysvaikutuksen saa saunomalla noin 80 asteen lämpötilassa 4–7 kertaa viikossa ja noin 20 minuuttia kerrallaan. Myös pienempi määrä vähensi jonkin verran sydänkuolemien riskiä. Suomen Saunaseuran aloitteesta on kesäkuun toista lauantaita vietetty suomalaisen saunan päivänä vuodesta 1986 eli 30 vuotta. Päivä on vapaaehtoinen liputuspäivä. Maamme vanhin toiminnassa oleva sauna löytyy muuten Tampereelta: Pispalassa sijaitseva Rajaportin sauna on perustettu todennäköisesti vuonna 1905.
http://www.toenpera.fi/juva/gottlundinpuistikko/kirjallisuus/gottlund.htm http://www.sauna.fi http://saunafromfinland.fi/uutiset/tuore-tutkimus-yli-4-kertaa-viikossa-saunovien-sydankuolleisuusriski-vahenee
Auvo vihro, teija auvinen, severi saarinen
Chike Ohanwe, Raimo Grรถnberg
sisu-petteri haraholma, jyrki mänttäri, auvo vihro
Raimo Grรถnberg, Chike Ohanwe
Puusuksen tekeminen on tarkkaa käsityötä Suksien historia juontaa juurensa Norjaan ja Venäjälle, mutta Suomestakin löytyneet vanhimmat sukset ovat tuhansia vuosia vanhoja. Iäkkäimmät sivakat ovat peräisin jo muinaisilta ajoilta. Suksen muoto määräytyy käyttötarkoituksen, luonnonolosuhteiden ja maaston mukaan. Suksien valmistus alkoi uhkaavasti hiipua 1800-luvulla. Hiihtokilpailujen suosion kasvu kuitenkin elvytti suksiseppien ammattikunnan ja hiljalleen kotikutoinen käsityö otti ensiaskeleet kohti massatuotantoa. Kun tekijät alkoivat saada mainetta, alkoivat he nimetä suksiaan. Karhu-suksien juuret juontavat jo 1910-luvulle, Peltoset ja Järviset tulivat pari vuosikymmentä myöhemmin. Puusuksi väistyi lasikuidun tieltä 80-luvulla. “On vuosi 1936 ja käynnissä GarmischPartenkirchenin 4x10 km viesti. Suomen ankkurina olympiakullasta hiihtää Kalle Jalkanen. Varma voitto siintää edessä kunnes Jalkanen pudottaa sylkäistessään tehtaan työntekijälle arvokkaat tekohampaansa.
Jalkanen on vaikean paikan edessä, mutta päättää ottaa riskin ja hiihtää takaisin etsimään tekareitaan. Norjan Bjarne Ivarsen pääsee ohi. Jalkanen löytää hampaansa, laittaa ne takaisin suuhunsa, hiihtää Ivarsenin kiinni ja voittaa Suomelle kultaa. - Oli se kova mies hiihtämään. Ja luistavat Lampisen sukset, naurahtaa Lauri Lampinen, suksitehtaan perustaneen Emil Lampisen poika.” Näin kerrotaan YLE Uutisten jutussa vuodelta 2012. Lampisen pojan mukaan kaikki presidentit Kekkoseen asti ovat hiihtäneet Lampisten suksilla “kun isä niitä presidenteille aina vei.” Oikea metsäsuksi on kolme metriä pitkä ja valmistettu koivusäleestä. Tärkein vaihe suksen tekemisessä on materiaalivalinta. Suksiin tarvittiin oksattomia koivuja. Yhdestä tukista saa noin 6-8 paria suksia. Koivuja kuivatetaan ulkona pari vuotta ja sen jälkeen sahattuja koivulautoja kuivataan suksisaunassa. Suksen tekemiseen kuuluu kaikkiaan yli 60 eri työvaihetta. Lampisen tehtaalla toimi suunnittelijana itse Akseli Gallen-Kallela. Hän suunnitteli näyttelyitä varten erilaisia suksimalleja, joita hiottiin jopa vuosia.
Hitlerin saranasuksista Gallen-Kallelan näyttelysuksiin. 12.2.2012. http://yle.fi/uutiset/3-5063605 Puusuksi syntyy käsityönä. Tekniikka ja talous 17.2.2006 Suksiseppä loihtii ikiaikaisia menopelejä. 8.4.2016 http://yle.fi/uutiset/3-5487232
juuso murtoniemi, janne saarelainen, jukka-pekka kiuru, auvo vihro, janne ilkka, teija auvinen, mari lehtonen, jyrki mänttäri, pentti helin,
suvi-sini peltola, jannina heiman, markku turunen, outi korpisari, jukka alander, leena kärmeniemi, mika eerola, mika lepistÜ
Peruna Varhaisperuna kylvetään toukokuun alkupuolella, kesäperuna toukokuun puolivälin jälkeen ja syysperuna toukokuun lopussa. Peruna kasvaa parhaiten multavassa hiekkamaassa. Perunaa ei kannata lannoittaa, liika typpi tekee perunasta vetisiä. Tee perunalle vako ja laita siemenperuna vakoon 30 cm välein. Voit halkaista siemenperunan osiin, kunhan maahan kylvettävässä palasessa on vähintään yksi itu. Multaa vako hyvin harjun muotoon, jotta perunat jäävät mullan peittoon. Jos kasvavat uudet mukulat nousevat liikaa mullan pintaan, pitää niitä mullata kasvun edetessä uudelleen, etteivät mukulat saa valoa ja viherry. Varhaisperuna vaatii noin kaksi kuukautta kasvuaikaa, kesäperuna vähän pitempään. Syysperuna korjataan kun varret ovat lakastuneet. Kunnosta perunapenkki syksyllä, niin voit laittaa siemenperunat jo aikaisin keväällä maahan.
Ohjeet Tuomas Kyrön kirjasta Miehen työ (2016).
jyrki mänttäri, suvi-sini peltola
Suomi – Urheilun pieni sisupussi Suomi nousi urheilun maailmankartalle vuoden 1912 Tukholman olympialaisissa, jossa Suomen suurruhtinaskunta oli neljäntenä mitalitaulukossa 26 mitalillaan. Ulkomaisissa medioissa yritettiin selvittää suomalaismenestyksen salaisuutta. Pohjoista sijaintia ja siihen liittynyttä elämisen raskautta pidettiin yhtenä selittävänä tekijänä saunan, yksinkertaisten elämäntapojen ja kasvisperäisen ravinnon ohella.
kansallinen aarre, jonka vaalimisessa kannattaa kiinnittää mitä suurinta huomiota.”
Ammatti- ja harrastelijaurheilijoiden ilmestyttyä kadulle 1800-luvun puolivälissä, alkoi juokseviin ihmisiin kohdistunut epäily, jota tavattiin vielä 1970-luvullakin eritoten maaseudulla, kadota. Tuolloin taitojuoksijat viihdyttivät yleisöä esimerkiksi kärrynpyöriä heittäen tai kahlehdittuna – maksua vastaan, tietysti. Vielä 1920-luvulla juoksevan henkilön oletettiin olevan joko pakomatkalla oleva vanki tai mielenvikainen.
Suomen maineikkaimmat urheilijat saavuttivat Olympia, MM-ja EM-kultamitalleja 1920-1930 -luvuilla. Näiden vuosikymmenten huippuurheilijoita olivat: Juoksijat: Hannes Kolehmainen (1889-1966), Paavo Nurmi (1897-1973) ja Ville Rihtola (1896-1982). Pikaluistelija: Clas Thunberg (1893-1973). Voimistelija: Heikki Savolainen (1907-). Painijat: Emil Väre (1885-1974), Oskar Friman (1893-1933), Väinö Kokkinen (1899-1967) ja Kustaa Pihlajamäki (1902-1944). Hiihtäjä: Veli Saarinen (1902-1985). Keihäänheittäjä: Matti Järvinen (1909-1985). Nyrkkeilijä: Gunnar Bärlund (1911-1982).
1930-luvulla urheiluliike ohitti suosiossaan muun muassa raittiusseurat, nuorisoseurat ja työväenliikkeen. Suomen Urheiluliiton puheenjohtaja Urho Kekkonen kirjoitti vuonna 1934 järjestöön kuuluville seuroille: ”Suomessa urheilu tyypillisimmillään kuin ehkä muualla on kansan hallussa ja on jouduttu urheilua käyttämään aseena taistelussa maan itsenäisyyden lujittamiseksi ja vahvistamiseksi.” Urheilua tuettiin valtiovallan toimesta: ”Vain urheilun alalla voi Suomi menestyksellisesti rynnistää maailman suurvaltojen rinnalla. Tämä urheilumme harvinainen voima on saanut aikaan sen, että urheilusta on tullut kansallisarvoinen
Suomen huippu-urheilu jakautui harvoihin urheilulajeihin, mutta mitalimäärät joita saavutettiin kohosivat Suomen asukaslukuun verrattuna mahtaviksi. Menestyksekkäimmät suomalaislajit olivat: ampuminen, nyrkkeily, keihäänheitto, paini ja voimistelu, hiihto, yleisurheilu ja pikaluistelu.
Neljä urheilijaa on saanut seitsemän mitalia talviolympialaisissa: maastohiihtäjät MarjaLiisa Kirvesniemi 1984–1994, Veikko Hakulinen 1952–1960 ja Eero Mäntyranta 1960–1968 sekä Clas Thunberg pikaluistelusta 1920-luvulla.
Lähteet Arvostettu brittilehti laski: Suomi on kaikkien aikojen paras kesäolympiamaa http://www.iltasanomat.fi/muutlajit/art-2000001233824.html Suomalaisten suosikkilajit ovat vanhat tutu: jääkiekko ja yleisurheilu http://www.loimaanlehti.fi/2016/01suomalaisten-suosikkilajit-ovat-vanhattutut-jaakiekko-ja-yleisurheilu/ Suomi – urheilun suurvalta http://hyl.edu.hel.fi/sivut/Jarmo/8aeu%20/suour.htm Urheilukansan synty, Lauri Keskinen. Maamme kirja (2016), Helsinki: SKS. Tutkimustulos vahvistaa – suomalaiset rakastavat jääkiekkoa yli kaiken http://www.veikkaussivut.com/suomalaisten-suosikkilajit-ovat-vanhat-tututjaakiekko-ja-yleisurheilu
Eniten mitaleita kesäolympialaisissa ovat saaneet kestävyysjuoksija Paavo Nurmi, 12 kappaletta, ja voimistelija Heikki Savolainen, yhdeksän kappaletta. Suomi on saanut kesäkisoista yhteensä 102 kultamitalia, mutta suurimman osan niistä ennen toista maailmansotaa. Suomalaisten leipälajeja ovat olleet keihäänheitto, pitkänmatkanjuoksu ja paini. Vuonna 1920 Suomi saavutti keihäänheitossa neloisvoiton, ja lisäksi kolmoisvoittoja on yleisurheilusta neljä, maastohiihdosta yksi ja voimistelusta yksi – viimeksi mainitussa kaikki kolme suomalaista saivat tasatuloksella kultamitalin.
Kaikkien aikojen kesäolympiamaa Brittilehti Guardian uutisoi vuonna 2016, että Suomi on kaikkien aikojen paras kesäolympiamaa. Yhdysvallat on saalistanut eniten mitaleita vuodesta 1896 järjestetyissä kesäolympialaisissa, mutta Suomi nousee ykköseksi, kun huomioon otetaan maan asukasluku. Suomi on voittanut peräti 2,30 mitalia miljoonaa asukasta kohti, hopeaa ottaa Viro (2,29 mitalia) ja pronssia Bahama (2,06 mitalia). Yhdysvaltojen saldo on 0,29 mitalia per miljoona asukasta.
Suomi syttyy jääkiekosta Kiinnostavimmat urheilulajit ovat tutkimuksen mukaan tällä hetkellä jääkiekko, yleisurheilu ja hiihto. Seuraavaksi kiinnostavimpien lajien listalle sijoittuvat ampumahiihto, Formula 1 ja mäkihyppy. Tutkimustulos osoittaa myös sen, että kiinnostavimmat lajit olivat lähes identtisiä miesten sekä naisten kohdalla. Nuorison parissa, ikähaarukassa 15–29 vuotta, löytyi kuitenkin poikkeuksia. Edellä mainitussa segmentissä suosituimmat lajit ovat jääkiekko, extremelajit, jalkapallo, yleisurheilu ja lumilautailu. Yksittäisistä urheilijoista kaikkein seuratuin on ampumahiihtäjä Kaisa Mäkäräinen. Mäkäräisen menestyksen ja Kontiolahdella järjestettyjen ampumahiihdon MM-kisojen ansioista lajin suosio onkin noussut 10 vuodessa sijalta 15. sijalle 4. Yli puolet suomalaisista ilmoittaa tutkimuksissa olevansa kiinnostunut melko tai erittäin paljon talviolympialaisista, jääkiekon MM-kisoista, yleisurheilun MM-kisoista ja 40 prosenttia kiinnostuu hiihdon MM-kisoista.
Katso suomalaisen urheilun Hall of Fame https://urheilun-halloffame.squarespace.com/ kunniagalleria
jyrki mänttäri, mari lehtonen, jannina heiman, mika piispa, janne ilkka, teemu mäkinen, akusti mänttäri, suvi-sini peltola, jukka alander, jukka-pekka kiuru, ismo kansanaho, pentti helin, janne saarelainen,leena kärmenniemi, juuso murtoniemi, oiva heinonen, outi korpisari, severi saarinen, olli salo, Onni heinonen, mika eerola, mika lepistö
Vastaukset: 1. Eppu Normaali 2. suksia 3. 12 minuuttia (ja 27 sekuntia) 4. Marjo Matikainen ja Mika Myllylä 5. ravit (oli hevonen) 6. Matti Nykänen 7. Edmonton Oilers (10 kertaa) 8. Lapista 9. Tahko 10. Nekalan Konepaja.
mika lepistö, auvo vihro, teemu mäkinen, jyrki mänttäri, niila nousijainen, raimo grönberg, juuso murtoniemi, janne saarelainen, janne ilkka, mika piispa, teppo nieminen, toni nikka
Suomi-urheiluvisa 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10.
Mikä bändi laulaa kertosäkeissä neljästi Must on tullu urheiluhullu? Mitä välineitä talviurheilijoille ovat puusta valmistaneet mm. Järvinen, Lampinen ja Peltonen? Kun Lasse Virén Münchenin olympialaisten 10 000 metrillä kaatui, oliko kisaa juostu yli 12, 16, 20 vai 24 minuuttia? 1988 hiihdon olympiakultaa voitti nainen ja 1998 mies, joiden etu- ja sukunimet alkavat samalla kirjaimella. Ketkä? Mikä oli Keski-Pohjanmaalla asuneen Isla J Braven urheilulaji? Tapio Rautavaara on ensimmäinen sekä olympiakullan että laulamalla kultalevyn saavuttanut urheilija. Kuka on toinen, talvilajisankarimme? Mistä seurasta on viimeksi kuluneiden 50 vuoden aikana useimmin valittu Suomen Vuoden Jääkiekkoilija? Missä maakunnassa syntyivät alppinistimme Tanja Poutiainen ja Kalle Palander? Oliko pesäpalloilun kehittäjä Lauri Pihkalan lisänimi Höylä, Kirves, Viila vai Tahko? Kuka tai mikä teki Tampereen Hakametsän jäähallin kaksi ensimmäistä maalia?
Kysymykset Hannu Koskela: Suomi100 -visailukirja Kuka kajautti Kiteeltä? (Docendo 2017).
MIKA PIISPA, Raimo Grönberg
severi saarinen, jyrki mänttäri
toni nikka, jyrki mänttäri, suvi-sini peltola, teppo nieminen
niilo kallio, jyrki mänttäri, Raimo Grönberg
pentti helin, jyrki mänttäri
Raimo Grönberg, pentti helin
pentti helin
TYÖN SANKARI SUOMENHEVONEN ”Suomen hevonen on jo niin kauan ollut maansa ja kansansa lempilapsena, että nämä ovat siihen jättäneet varsin tuntuvia jälkiä. Muodoltaan se on tanakka, lyhytkaulainen, lyhytselkäinen, jalat vankat ja keskikorkuiset. Koko sen ulkomuoto osoittaa vakavuutta ja kärsivällisyyttä; sen kulku on varma ja luotettava, niin kuin pitääkin olla korkeamäkisessä kalliomaassa, ja jos sen talvi-iljanteella on hyvässä kengässä, niin siihen voi luottaa. Ylämäkeä ponnistellessaan se kulkee vinoon puolelta toiselle. Alamäessä se pitää niin itsepintaisesti vastaan, että sitä täytyy usein kehoittaa vähempään varovaisuuteen. Ainoastaan Pohjanmaan hevonen, joka on kasvanut tasankomaalla, osoittaa vähemmän malttia yläja alamäkeä kulkiessaan.” Näin kuvaili Zacharias Topelius Maamme-kirjassa 1865. Adolf Ehrnroot, jalkaväenkenraali ja Mannerheim-ristin ritari, on todennut: ”Suomi ei olisi itsenäinen ilman naista ja suomenhevosta”. Talvisodassa 1939 - 1940 suomenhevoset olivat etulinjassa vetäen raskasta tykistöä kuuden hevosen voimin. Niistä riippui koko Suomen joukkojen liikkuvuus. Kuljetukseen yhdellä jalkaväkidivisioonalla oli yksi auto, kaksi moottoripyörää ja 500 hevosta. Sodassa käytettiin noin 65 000 hevosta. Puolet hevosista loukkaantui tavalla tai toisella ja 7 000 ei selvinnyt enää kotiin. Nykyään useimmat suomenhevoset ovat ravihevosia. Niitä käytetään myös ratsuhevosina ja muutamia työhevosina. Vuonna 2007 suomehevonen nimettiin Suomen kansallishevoseksi.
Lähteitä Pärssinen, Kyösti. 2004. Kaupungeissa asustelee jo satamäärin hevosia. Helsingin Sanomat 15.2.2004 Stenger, Wif. Return of the forest king. Julkaisussa Blue wings, december 2004 - january 2005. Finnair
auvo vihro
Raimo Grönberg, vesa kietäväinen, janne kallioniemi
Rakas rintamamiestalo Tyyppitalojen rakentaminen asuinkäyttöön alkoi Suomessa 1920-luvulla. Tyyppitalot rakennettiin mallistojen pohjalta ja mallit olivat kaikkien vapaasti käytettävissä. Talomallien standardisoimista vauhditti sotien jälkeinen jälleenrakennus sekä rintamamiesten ja evakkojen asuttamistarpeet. Syntyi rintamamiestalo. Talomallin esikuva tuli Ruotsista. Syksyllä 1940 Suomi sai Ruotsista 2 000 koottavaa puista omakotitaloa talvisodan jälkeiseen jälleenrakentamiseen tarkoitetun kansalaiskeräyksen tuottona. Talot suunniteltiin Suomessa, mutta työpiirustukset tehtiin Ruotsissa paikallisten standardien mukaisesti. Ruotsalaistaloja oli neljää tyyppiä, kaksi maaseudulle ja kaksi kaupunkeihin. Taloja pystytettiin eri puolelle Suomea, yhteensä 75:n kunnan alueelle. Rintamamiestalo syntyi ratkaisuna sotien jälkeiseen asuntotarpeeseen. Tämä puolitoistakerroksinen, puurakenteinen ja harjakattoinen omakotitalo, jossa rakennuksen keskellä olevan yhden savupiipun ympärille sijoitettiin kaikki asuintilat. Nelijakoisessa alakerrassa oli eteinen eli porstua, kaksi huonetta ja keittiö. Keittiö oli erotettu muista asuintiloista, toisin kuin perinteisessä maalaistuvassa. Yläkerrassa oli kaksi päätyhuonetta, jotka voitiin rakentaa asuinkäyttöön myöhemminkin. Talossa oli usein myös kellarikerros. Taloja suunnittelivat huippuarkkitehdit, kuten Alvar Aalto, Aarne Ervi ja Yrjö Lindgren. Niissä näkyi ajanmukainen funkkistyyli. Ne olivat pelkistettyjä ja käytännöllisiä. Materiaalipula määritteli talon arkkitehtuurin. Rintamamiestalot suunniteltiin mahdollisimman ekonomisiksi. Materiaalipulan vuoksi betoni ja teräs menivät sotateollisuuden ja teollisuuden tarpeisiin. Puustakin oli pula, mutta se oli ainoa materiaali, jota ylipäätään oli tarjolla. Tyyppipientalon pystyi rakentamaan suhteellisen helposti ilman erikoisvälineitä tai perinteistä kirvesmiestaitoa. Tämä oli tärkeää, koska jälleenrakennustyötä tehtiin paljon omatoimisesti ns. hartiapankilla.
Talon pohjamuoto määrittyi neliömäiseksi tiilipulan vuoksi. Taloon suunniteltiin vain yksi savupiippu ja lämmönjakamisen takia se sijoitettiin keskelle taloa, huoneet piipun ympärille. Rintamamiestaloja ennen Suomessa oltiin rakennettu erilaisia tyyppitaloja jo 20-luvulta alkaen, joten idea oli jo aiemmin testattu. Sodanjälkeinen asuntotarve ei ratkennut tälläkään konstilla silti hetkessä. Tilapäissuojissa asuminen jatkui 1950luvun puolelle. Valtaosa kotinsa menettäneistä oli asunut maaseudulla ja maata oli luvattu myös rintamamiehille ja heidän leskilleen, myös uudet kodit rakennettiin aluksi maaseudulle sekä Lapin ja Koillismaan tuhottuihin taajamiin. Vasta kymmenen vuotta myöhemmin asuntotuotannon painopiste siirtyi kaupunkeihin ja kauppaloihin. Vuonna 1949 perustettu Arava-järjestelmä edesauttoi uusien kerrostalojen rakentamista kaupunkeihin. Sodan jälkeen Suomeen nousi 300 000 rintamamiestaloa. Suurin osa niistä on edelleen pystyssä. Jokainen rintamamiestalo on yksilö. Talomalleja muunnelmineen oli satoja ja lisäksi kukin suunnittelija ja rakentaja saattoi muokata tilaratkaisuja itselleen paremmin sopiviksi. Oma koti oli sodasta toipuville suomalaisille tärkeä paikka. Yhtä aikaa rakentamisen kehittymisen kanssa syntyi suomalaisen muotoilun kultakausi. Koti oli paikka, jota sisustettiin. Kauniita huonekaluja, tekstiilejä ja astioita arvostettiin. Nykyään rintamamiestalot ovat suosittuja asuintaloja nuorten ensiasunnon ostajien keskuudessa ja nostalgian kohteita keski-ikäisten parissa. Hyvinä puolina ovat paitsi historiallinen arvo ja käytännöllisyys myös suhteellisen helppo remontointi sekä suuret tonttikoot. Pihaan mahtuvat hyvin omenapuut ja marjapensaat. Toisinaan jopa pieni kasvimaa.
Lähteet: Wikipedia Rakentaja.fi Rintamamiestalo eli ”rintsikka” - ajatonta huippudesignia, http://yle.fi/uutiset/3-7622147 Arkkitehtuurimuseo http://www.mfa.fi/ Menetetty maa, uusi elämä. Maija Mäkikalli teoksessa Maamme kirja, 2016, Helsinki:SKS
jaana oravisto, suvi-sini peltola, Raimo Grรถnberg, toni nikka, teppo nieminen